52002IE0523

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan unionin itälaajeneminen ja metsäsektori"

(2002/C 149/13)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 1. maaliskuuta 2001 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Euroopan unionin itälaajeneminen ja metsäsektori".

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 4. huhtikuuta 2002. Esittelijä oli Seppo Kallio.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. huhtikuuta 2002 pitämässään 390. täysistunnossa (huhtikuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 3 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Lausunnon tavoite

1.1. Lausunnossa selvitetään metsätalouden ja metsäperustaisen teollisuuden, eli metsäsektorin, merkitystä Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioissa(1) ja laajenemisen tuomia muutoksia Euroopan unionin metsäsektoriin. Tarkastelussa keskitytään erityisesti metsätalouteen ja metsäsektorin merkitykseen taloudellisen hyvinvoinnin lähteenä ja työllistäjänä. Myös metsien merkitys ympäristön kannalta otetaan huomioon. Euroopan unionissa lähtökohtana on, että metsätalous on taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Toinen lähtökohta on EU:n noudattama läheisyysperiaate metsäasioissa.

1.2. Lausunnossa keskitytään kymmeneen Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioon. Turkki, Kypros ja Malta mainitaan erikseen, kun nämä ovat tarkastelussa mukana. Ehdokasvaltiot ovat aktiivisesti vaikuttaneet tämän lausunnon sisältöön sen laadinnan kuluessa.

2. Metsätalous ja metsäperustainen teollisuus ehdokasvaltioissa

2.1. Metsävarat ja puuntuotanto

2.1.1. Ehdokasvaltioissa on metsää yhteensä 34 miljoonaa hehtaaria. Siten laajeneminen nostaa EU:n metsä- ja muun puustoisen maan alaa neljänneksen eli 136 miljoonasta hehtaarista 170 miljoonaan hehtaariin. Talousmetsien pinta-ala nousee noin 30 miljoonalla hehtaarilla nykyisestä 95 miljoonasta hehtaarista eli 31 %. Maltan ja Kyproksen metsät ovat vähäiset. Turkissa metsää ja muuta puustoista maata on runsaasti, vajaat 21 miljoonaa hehtaaria. Tästä kuitenkin vain alle puolet on varsinaista metsämaata.

2.1.2. Ehdokasvaltiot ovat metsien suhteen monin tavoin erilaisia, joskin samantapaisia maaryhmiä voidaan erottaa. Suhteellisesti runsasmetsäisimmissä maissa(2) metsää on pinta-alasta noin puolet, vähiten metsäisessä Unkarissa vain viidennes, ja muissa maissa noin 30 %. Määrällisesti eniten metsää on Puolassa eli vajaat 9 miljoonaa hehtaaria. Vähiten metsää on Sloveniassa eli runsaat miljoona hehtaaria. Kaikkiaan ehdokasvaltioiden yhteisestä kokonaispinta-alasta metsää on noin 32 % kun nykyisen Euroopan unionin pinta-alasta metsää on noin 36 %.

2.1.3. Useissa ehdokasvaltioissa metsäala on lisääntynyt voimakkaasti maatalousmaan metsityksen ja metsittymisen seurauksena viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa (etenkin Baltiassa ja Puolassa), joten suurehko osa metsistä on nuoria. Mikäli metsityssuunnitelmat toteutuvat, metsäala tulee edelleen lisääntymään osassa ehdokasvaltioita merkittävästi, etenkin Puolassa, Unkarissa ja Romaniassa (ks. kohta 5.3). Ehdokasvaltioiden metsätaloudessa hoidon tarpeessa olevien nuorten ja keski-ikäisten metsien suurehko osuus on yksi keskeinen haaste, mutta myös mahdollisuus.

2.1.4. Metsät ovat ehdokasvaltioissa suhteellisen runsaspuustoisia ja puuvaranto kasvaa edelleen, sillä poistuma on selvästi kasvua pienempää. Metsien käyttöaste puun tuotannossa on ehdokasvaltioissa keskimäärin hieman alhaisempi kuin nykyisen Euroopan unionin alueella, missä hakataan noin 60-70 % metsien vuotuisesta kasvusta. Tosin tässäkin suhteessa vaihtelu niin unionin nykyisten jäsenmaiden kuin ehdokasvaltioidenkin välillä on suurta. Metsät muodostavat joka tapauksessa sekä ehdokasvaltioissa että nykyisissä unionin jäsenvaltioissa jatkuvasti kasvavan hiilivaraston.

2.1.5. Suurimmat puuvarannot ehdokasvaltioista ovat Puolassa sekä Romaniassa. Kaikkiaan 10 ehdokasvaltion liittyminen EU:iin nostaa unionin puuvarannon noin 20 miljardin m3 tasolle eli kasvu on noin 47 %. Puuvarannon kasvu on suhteellisesti suurempaa kuin metsäalan lisääntyminen. Siten laajeneminen nostaa EU:n metsien keskimääräistä hehtaarikohtaista puumäärää(3), mutta luonnollisesti ehdokasvaltiot poikkeavat tässäkin suhteessa toisistaan kuten nykyiset Euroopan unionin jäsenvaltiotkin.

2.1.6. Puolassa, Tsekin tasavallassa ja Baltian maissa suurin osa puustosta on havupuuta. Muissa maissa lehtipuuston osuus on yli puolet. Kaikkein lehtipuuvaltaisimmat metsät ovat Unkarissa.

2.1.7. Metsät ovat keskeinen uusiutuva luonnonvara. Niiden tärkein taloudellinen tuote on raakapuu, jonka korjuu ja jalostus tarjoavat työtilaisuuksia. Suurin raakapuun tuottaja ehdokasvaltioista on Puola, seuraavia ovat Tsekin tasavalta, Romania ja Turkki. Pienimmät vuotuiset hakkuut ovat metsäalaltaankin pienimmässä Sloveniassa. Raakapuun hintataso on ehdokasvaltioissa toistaiseksi alhaisempi kuin EU:n nykyisissä jäsenmaissa. Joissakin ehdokasvaltioissa metsänhoitoa on kehitetty myös muiden tuotteiden kuin puun tuotannon näkökulmasta.

2.1.8. Raakapuun hakkuut vaihtelevat maakohtaisesti ehdokasvaltioissa vuosittain melko paljon. Joissakin Keski-Euroopassa sijaitsevissa ehdokasvaltioissa jopa suurin osa hakkuista on saattanut joinakin vuosina johtua metsätuhoista. Puuston ikärakenne ja hakkuusäästöt mahdollistaisivat kasvavan puuntuotannon, etenkin harvennushakkuista saatavan kuitupuun osalta

2.1.9. Raakapuu on nettovientituote monissa ehdokasvaltioissa päinvastoin kuin nykyisen EU:n jäsenvaltioissa. Kaikissa ehdokasvaltioissa viennin osuus on ollut vähintään viides- tai kuudesosa hakkuista, osa maista on vienyt lähes puolet tuotetusta raakapuusta. Suurimmat raakapuun viejämaat ovat Viro, Latvia ja Tsekin tasavalta, jotka kukin veivät noin 3 miljoonaa m3 raakapuuta vuonna 1997. Raakapuun vienti ehdokasvaltioista, yhteensä 12-13 miljoonaa m3 vuonna 1997, on ollut noin nelinkertaista raakapuun tuontiin nähden. Koska suuri osa ehdokasvaltioiden raakapuun viennistä suuntautuu nykyiseen Euroopan unioniin, tulee unionista ainakin lyhyellä aikavälillä raakapuun suhteen laajenemisen seurauksena nykyistä omavaraisempi, mutta ei kuitenkaan täysin omavarainen.

2.2. Metsäteollisuus

2.2.1. Metsäteollisuus on ehdokasvaltioissa valtaosin puutuoteteollisuutta. Puutuotteiden kulutus henkilöä kohden on silti ehdokasvaltioissa vähäistä. Sahatavaran kulutus asukasta kohden on keskimäärin 0,1 m3/hlö/vuosi eli alle puolet EU:n nykyisen kulutuksen tasosta. Sahatavaran tuotanto on etenkin Baltiassa ja Keski-Euroopassa sijaitsevissa ehdokasvaltioissa kasvanut merkittävästi 1990-luvulla. Ehdokasvaltioiden yhteenlaskettu sahatavaran tuotanto oli runsaat 17 miljoonaa m3 vuonna 1997, mistä noin puolet meni vientiin, pääosa havusahatavaraa. Sahateollisuus onkin merkittävää vientiteollisuutta useissa ehdokasvaltioissa(4). Myös puulevyjen tuotanto ja kulutus ovat väkimäärään nähden toistaiseksi vähäisiä, kokonaistuotannon ollessa noin 7 miljoonaa m3 vuonna 1997. Tosin myös puulevyjen tuotannon ja viennin kasvu on ollut tuntuvaa 1990-luvulla. Suurinta tuotanto on Puolassa ja Turkissa. Vanerin osalta Tsekin tasavalta, Latvia ja Slovakia ovat tärkeitä.

2.2.2. Sellun ja paperin tuotanto ehdokasvaltioissa on melko vähäistä, ja nämä ovat paperin nettotuojia. Paperin keskimääräinen kulutus ehdokasvaltioissa on noin 60 kg/hlö/vuosi, mikä on vain kolmannes nykyisen unionin asukkaiden kulutustasosta.

2.2.3. Etenkin puutuote- ja huonekaluteollisuuden alan yritykset ovat pieniä ja siten alat ovat yritysrakenteeltaan hajanaiset. Puutuote- sekä huonekalualan yrityksiä on ehdokasvaltioissa yhteensä arviolta 16000, massa- ja paperiteollisuustehtaita hieman alle 200. Kaikkiaan metsäteollisuudessa sekä kustantamisessa, painamisessa ja huonekaluteollisuudessa toimii ehdokasvaltioissa yli 30000 yritystä.

2.2.4. Metsäteollisuuden keskeisimmät ongelmat ehdokasvaltioissa liittyvät tarpeeseen kohottaa teknologian ja osaamisen tasoa sekä yritysrakenteen pirstaloituneisuuteen. Ympäristönsuojelu ja tuotantoteknologia vaativat kohentamista. Tuotantolaitosten pienuus heikentää toimialan rakenteen kilpailukykyä. Nykyistä Euroopan unionia matalampi yleinen kustannustaso on sen sijaan toistaiseksi toimialan kilpailuetu. Kasvumahdollisuuksia ehdokasvaltioiden metsäteollisuudelle tarjoavat lisäksi kotimaisen kysynnän kasvunäkymät ja puuraaka-ainevarannot. Ehdokasvaltioissa pyritään vähentämään raakapuun vientiä ja lisäämään esimerkiksi sahatavaran tuotantoa ja vientiä, jotta jalostusarvo ja työpaikat saataisiin kotimaahan. Tämä puolestaan edellyttää, että investointeihin löytyy pääomaa myös ulkomailta.

3. Ympäristö

3.1. Keskeiset metsien käyttöä ohjaavat periaatteet Euroopan unionissa ovat kestävyys ja monikäyttö. Yksi tärkeä metsien rooli on suoja- ja suojelumerkitys. Erilaisten suoja- ja suojelumetsien osuus ehdokasvaltioiden metsäalasta vaihtelee 2-21%:n välillä. Tiukasti suojeltujen metsien osuus metsäalasta on useimmissa ehdokasvaltioissa alle yhden prosentin, kuten useimmissa nykyisissä unionin jäsenvaltioissakin. Puutteellisen taustainformaation ja sisällöltään vaihtelevien määritelmien vuoksi suojelualueiden osuutta metsäalasta ei voida tässä lausunnossa kuitenkaan täsmällisesti todeta. Euroopan unionin jäsenyys edellyttää, että ehdokasvaltiot toteuttavat EU:n lainsäädännön edellyttämät Natura-suojelualueverkostot. Kartoitustoimet näiden verkostojen luomiseksi ovat eri asteisesti meneillään ehdokasvaltioissa. Prosessin mahdollisia vaikutuksia metsien suojeluun ehdokasvaltioissa ei ollut mahdollista arvioida tätä lausuntoa laadittaessa.

3.2. Ehdokasvaltioiden metsien vakavimpia ympäristöongelmia ovat ilmansaasteet ja maaperän happamoituminen. Saastumisesta johtuvasta lehtikadosta kärsii suuri osa metsistä, selvimmin Keski-Euroopassa sijaitsevissa ehdokasvaltioissa. Nämä metsät ovat alttiita myös muille tuhoille. Eräissä maissa myös puulajiston merkittävän poikkeamisen luontaisesta arvioidaan horjuttaneen metsien kykyä vastustaa tuhoja. Metsäpalot vaivaavat etenkin eteläisiä ehdokasvaltioita.

3.3. Saasteista kärsivien metsien hoito ja mm. puulajiston saattaminen lähemmäs luontaista ovat monissa ehdokasvaltioissa tärkeitä tavoitteita. Kun metsät kestävät tuhoja paremmin, voidaan myös lisätä suunnitelmallisia, laadukkaampaa puuta tuottavia hakkuita ja siten edistää puuntuotannon lisäämiseen liittyviä metsätalouden taloudellisia tavoitteita.

3.4. Lajistoltaan ehdokasvaltioiden metsät on joiltain osin arvioitu varsin rikkaiksi. Lähes kaikki metsät ovat joskus olleet ihmisen toiminnan vaikutuksen alaisena.

3.5. Ympäristö- ja monikäyttönäkökohtien huomioiminen metsätaloudessa ei ole ehdokasvaltioissa ongelmatonta. Suuri ongelma on varojen puute, mutta myös osaamisen tasoa olisi joissakin suhteissa tarpeen nostaa. Myös asenteet ovat eräissä tapauksissa jarruttavia tekijöitä. Ehdokasvaltioiden on kuitenkin tiedostettava, että asianmukainen ympäristöpolitiikka on hyödyksi metsien säilyttämistä ajatellen.

4. Taloudellinen ja sosiaalinen merkitys

4.1. Metsät kansantaloudessa ja yhteiskunnassa

4.1.1. Baltian maissa ja Slovakiassa metsätalouden osuus bruttokansantuotteesta kohoaa runsaaseen prosenttiin, muissa ehdokasvaltioissa osuus on alle yhden prosentin. Metsäteollisuuden osuus on suurempi, joskaan tästä ei ollut käytettävissä täsmällistä tilastoa. Kaikkiaan metsätalouden ja siihen perustuvan metsäteollisuuden merkitys kansantaloudessa, erityisesti maaseutualueilla, on monissa ehdokasvaltioissa huomattava. Tähän liittyviä tekijöitä ovat metsätalouden ja metsäperustaisen teollisuuden tarjoamat työpaikat, työ- ja vientitulot ja myös metsien virkistyskäyttö. Tärkeä merkitys on uudelleen muodostumassa olevalla yksityismetsätaloudella, jota käsitellään luvussa 4.2.

4.1.2. Metsätalouden työllisistä ei käytettävissä ollut täsmällistä tietoa, mutta metsätalous on huomattava työllistäjä erityisesti maaseutualueilla. Metsätalous, metsäteollisuus ja sen liitännäistoimialat eli metsäperustainen teollisuus työllistävät ehdokasvaltioissa yhteensä arviolta miljoona henkilöä. Nykyisessä EU:ssa ala työllistää arviolta 4 miljoonaa henkilöä. Ehdokasvaltioista metsäperustainen teollisuus on suhteellisesti kaikkein merkityksellisin työllistäjä Baltian maissa, absoluuttisesti metsäperustainen teollisuus työllistää eniten Puolassa.

4.1.3. Metsien maisema-arvot ja virkistyskäyttö ovat sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta tärkeitä. Kaikissa ehdokasvaltioissa on erityisesti virkistys- ja maisemakäyttöön tarkoitettuja metsäalueita ja metsien virkistyskäyttöä pidetään tärkeänä. Ehdokasvaltiot sijaitsevat lähellä nykyisen unionin väkirikkaita maita. Siten laajeneminen voi entisestään parantaa unionissa mahdollisuuksia metsien virkistyskäyttöön. Ehdokasvaltioille tarjoutuu samalla mahdollisuuksia kehittää metsien virkistyskäyttöön liittyviä palveluja ja matkailuelinkeinoja.

4.1.4. Jokamiehen oikeus, ainakin yleinen oikeus liikkua metsissä vallitsee ehdokasmaissa ja se on merkittävä metsien hyödyntämisen muoto sosiaaliselta kannalta. Metsien yksityisomistuksen lisääntymisen myötä jokamiehen oikeuteen liittyvät metsänomistajien ja yhteiskunnan väliset oikeudet ja velvollisuudet ovat nousseet ehdokasvaltioissa keskustelun kohteeksi: Kaivataan näiden oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuiden selkeää määrittelyä. On olennaista ettei metsien virkistyskäyttö loukkaa omistajien oikeuksia tai mahdollisuuksia hyödyntää metsiään taloudellisesti. Toisaalta on huomioitava ettei virkistyskäyttö ja metsien ekologinen kestävyys ole ristiriidassa keskenään

4.2. Metsien omistus muutosprosessissa

4.2.1. Suurin muutos ehdokasvaltioiden metsätalouden rakenteessa 1990-luvulla ja edelleen 2000-luvun alussa on maan yksityistämisprosessi eli maareformi. Maareformi synnyttää uudelleen yksityismetsätalouden, joka hävisi useimmista ehdokasvaltioista toisen maailmansodan jälkeen. Poikkeuksia olivat Slovenia ja Puola, joissa yksityinen metsäomaisuus kollektivisoitiin vain osittain. Maareformin seurauksena julkinen metsänomistus luonnollisesti supistuu. Lisäksi julkisen metsähallinnon toimenkuva ja tehtäväkenttä laajenevat. Muutokset luovat monia haasteita siitä huolimatta, että ehdokasvaltioissa metsätaloudellinen osaaminen ja metsätieteellinen tutkimus ovat monessa suhteessa korkeatasoisia ja niillä on pitkät perinteet. Maareformi toteutuu restituution kautta, mikä merkitsee maaomaisuuden palauttamista niiden omistajien haltuun, joiden hallinnassa maa oli ennen toista maailmansotaa. Lisäksi uusia yksityismetsänomistajia syntyy siten, että yksityistettäviä alueita voivat ostaa myös muut henkilöt tai yhteisöt mikäli entiset omistajat eivät näitä halua tai entisiä omistajia ei tavoiteta. Tällöin puhutaan yksityistämisestä.

4.2.2. Monissa ehdokasmaissa säilyy maareformin toteuduttua edelleen laaja valtion metsänomistus. Muodostumassa oleva yksityismetsänomistus monipuolistaa metsänomistusrakennetta. Valtion lisäksi myös muut julkiset omistajat kuten kunnat omistavat metsiä joissakin ehdokasmaissa. Samoin organisaatiot ja yhteisöt, kuten kirkko, saattavat omistaa metsiä. Metsänomistuksen rakenne vaihtelee ehdokasvaltioiden välillä merkittävästi.

4.2.3. Maareformi on useissa ehdokasvaltioissa edelleen meneillään, joten metsien omistusrakenne tulee vielä muuttumaan 2000-luvun alun tilanteesta. Vuoteen 2000 mennessä metsistä oli ehdokasvaltiosta riippuen yksityistetty noin 5-70 %, vähiten eli 5 % Romaniassa ja eniten eli 70 % Sloveniassa. Kun yksityistämisprosessi saadaan tulevaisuudessa päätökseen, arviolta 30-40 % ehdokasvaltioiden kaikista metsistä on yksityistetty, joten noin 60-70 % jää julkisomistukseen. Luonnollisesti metsien omistusrakenteessa on ja tulee olemaan merkittäviä eroja ehdokasvaltioiden välillä. EU:n metsien omistusrakenne muuttuu laajenemisen seurauksena jonkin verran julkisomistuksen suuntaan, sillä noin 65 % EU:n nykyisten 15 jäsenvaltion metsistä on yksityisesti omistettuja ja vain noin 35 % julkisomisteisia.

4.2.4. Ehdokasvaltioihin arvioidaan syntyvän yhteensä 3-4 miljoonaa uutta yksityismetsälöä. Uudet metsälöt ovat keskimäärin pieniä, 2-3 hehtaarin kokoisia. Osassa ehdokasvaltioita metsälöiden keskimääräinen koko jää jopa alle yhden hehtaarin. Metsätalouden kannattavuuden ja kestävyyden turvaaminen pienistä tiloista koostuvissa yksityismetsissä on ehdokasvaltioissa merkittävä haaste. Kaikkiaan laajeneminen nostaa EU:n yksityismetsälöiden lukumäärää yli 40 %, eli runsaasta seitsemästä miljoonasta 10-11 miljoonaan. Samalla metsää omistavien yksityishenkilöiden määrä nousee unionissa nykyisestä 12 miljoonasta arviolta 16 miljoonaan, jolloin laajenemisen jälkeenkin noin 3-4 % unionin kansalaisista on yksityismetsänomistajia.

4.2.5. Metsien yksityistämisprosessi on merkittävä haaste myös ehdokasvaltioiden metsähallinnossa: On esimerkiksi luotava uudelleen yksityismetsätaloutta ohjaava lainsäädäntö ja tätä toteuttavat ja valvovat instituutiot ja rakenteet. Tämä kehittämistyö on meneillään. Yksityistämisprosessi kestää useita vuosia, mikä aiheuttaa omat ongelmansa. Esimerkiksi laittomia hakkuita tai suoranaisia puuvarkauksia on saatettu tehdä metsäalueilla, joiden omistus on ollut epäselvää. Niinpä on tärkeää, että kunnallis- ja muut julkisviranomaiset, yksityisomistajat ja/tai organisaatiot sekä ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt pyrkivät yhteistyössä asianmukaiseen ja vastuulliseen metsänhoitoon.

4.2.6. Historian tapahtumien vuoksi useimmilta uusilta yksityismetsänomistajilta puuttuu kokemus ja tietotaito käytännön metsätalouden harjoittamisessa ja puukaupassa. Kaikissa ehdokasvaltioissa ei myöskään ole ollut valmiina tällaista koulutusta antavia tai tutkimusta tekeviä instituutioita tai ne kaipaavat joka tapauksessa vahvistamista. Useiden miljoonien uusien yksityismetsänomistajien neuvonta ja tietotaidon lisääminen metsätalouteen liittyvissä taloudellisissa, ekologisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä sekä motivointi metsien kestävään hoitoon ja käyttöön on kuitenkin tärkeä tavoite. Tämä on keskeistä metsätalouden taloudellisen ja ekologisen kestävyyden edistämiseksi. Siksi neuvonta- ja koulutusjärjestelmiä kehitetään parhaillaan.

4.2.7. Koska uudet yksityiset metsätilat ovat pieniä, korostetaan erityisen keskeisenä keinona yksityismetsätalouden kehittämisessä metsänomistajien yhteistoiminnan lisäämistä ja yhteenliittymien muodostamista. Omaehtoisten yhteenliittymien kautta uusille yksityismetsänomistajille voidaan tehokkaasti välittää tietoa, edistää metsätalouden kannattavuutta, metsänomistajien omatoimisuutta ja motivoida metsänomistajia kestävän metsätalouden harjoittamiseen. Ongelmana on kuitenkin tietotaidon puutteen lisäksi resurssien vähäisyys. Lisäksi yksityismetsänomistajat suhtautuvat menneisyyden vuoksi yhteistoimintahankkeisiin epäillen. Yksityismetsänomistajien koulutus ja yhteistoiminnan organisointi tulevat kuitenkin sitä tärkeämmiksi mitä valmiimmaksi yksityistämisprosessi etenee. Tässä ehdokasvaltiot kaipaavat rahallisten resurssien lisäksi kansainvälistä osaamista, jotta saadaan malleja ja kokemusperäistä tietoa metsänomistajien neuvonnan ja yhteistoiminnan tehokkaista organisointitavoista. Myös tästä syystä on kohdassa 4.2.5 kuvatun kaltaisella yhteistyöllä suuri merkitys.

4.2.8. Yksityistämisen seurauksena myös puumarkkinat ehdokasvaltioissa ovat muutosprosessissa. Uusien yksityismetsänomistajien kokemus puukaupasta on vähäistä. Lisäksi markkinainformaation saatavuus on rajallista. Samoin kuin koko yksityismetsätalouden infrastruktuuri, myös puukauppaa koskevat lait, niiden valvonta ja puukauppaan liittyvä markkinainformaation tarjonta ja metsänomistajien neuvonta ovat kehittämistyön alla ehdokasvaltioissa.

4.2.9. Valtion metsät ovat jatkossakin ehdokasvaltioissa tärkeitä niin taloudellisesta, ekologisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Maareformi kuitenkin muuttaa myös julkista metsänomistusta. Joissakin ehdokasvaltioissa noin puolet metsistä siirtyy pois valtion hallinnasta. Samalla metsähallinto on joutunut uusien tehtävien ja vaatimusten eteen. Uusien toimintatapojen ja tehtävien omaksuminen ei aina ole ollut ongelmatonta. Kaikkiaan niin maareformin tuomat muutokset kuin yleensä yhteiskunnan muutokset merkitsevät koulutus- ja kehittämistarpeita myös metsähallinnossa.

5. Metsälainsäädäntö, metsäpoliittiset ohjelmat ja EU:n tukitoimet metsätalouden kehittämiseksi

5.1. Unioniin liittyviltä ehdokasvaltioilta edellytetään sitoutumista samoihin kansainvälisiin metsiä ja ympäristöä koskeviin sitoumuksiin ja prosesseihin kuin mihin Euroopan unioni on sitoutunut. Unionin metsätalouteen kohdentuvaan rahoitustukeen liittyen kansalliset metsätaloutta suuntaavat ohjelmat ovat tarpeen ehdokasvaltioissa.

5.2. Ehdokasvaltioissa on uusittu metsälainsäädäntöä 1990-luvulla. Metsäpoliittisia ja ympäristöohjelmia on kehitetty ja kehitetään edelleen. Lainsäädännön edellyttämien toimien käytännön toteuttaminen ja tehokas valvonta on kuitenkin jäljessä lakien säädännästä.

5.3. Laajojen alueiden metsittäminen eli metsäalan lisäys on erityisesti Puolan ja Unkarin, mutta esimerkiksi myös Slovakian ja Romanian metsätalouden kehittämisohjelmissa yhtenä tavoitteena. Ainakin osassa ehdokasvaltioita maatalousmaan tai muunlaisen maan metsitys lukeutuu tukikelpoisiin metsätalouden toimiin (ks. myös 5.7).

5.4. Kaikkiaan ehdokasvaltioissa on investoitu metsätalouteen 1990-luvulla niukasti valtioiden vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuen. Monet muut kansantalouden sektorit on asetettu ensisijaisemmiksi kohteiksi niukkoja resursseja allokoitaessa. Mm. yksityismetsätalouden kehittämiseen tähtäävät julkiset tuet ovat olleet vähäisiä tai tukijärjestelmiä vasta kehitetään (ks. myös 5.5). Vähäiset satsaukset metsätalouteen eivät silti merkitse sitä, etteikö metsätaloutta tai metsäteollisuutta pidettäisi periaatteessa tärkeänä yhteiskunnassa.

5.5. EU voi jo ennen varsinaista jäsenyyttä edesauttaa ehdokasvaltioiden metsätalouden kehittämistä erilaisin tukiohjelmin. Nk. SAPARD-tuki mahdollistaa Agenda 2000 -ohjelman maaseudun kehittämisasetuksen mukaisten toimien tukemisen. Kuten tuessa nykyisille jäsenmaille, myös SAPARD-ohjelmissa ehdokasvaltioilta edellytetään omaa rahoitusosuutta. Yksityismetsien tukijärjestelmiä onkin useissa ehdokasvaltioissa kehitetty niin, että ne mahdollistavat EU:n rahoitustuen hyödyntämisen. Maille ovat lisäksi avoinna mm. mahdollisuudet osallistua EU:n tutkimus- ja kehittämishankkeisiin sekä COST-ohjelmaan. Myös EU:n PHARE- ja LIFE-ohjelmia on hyödynnetty ehdokasvaltioiden metsätalouden kehittämisessä.

5.6. Ehdokasvaltioiden suunnitelmissa SAPARD-tuen käyttämiseksi vuosina 2000-2006 metsätalouden toimien osuus on yhteensä 5 % eli 168 miljoonaa euroa. Summa on muutama prosentti nykyisten EU:n 15 jäsenvaltion metsätalouteen kohdennetusta EMOTR-rahaston tuesta vuosina 1994-1999. Kaudella 1994-1999 EU:n nykyiset jäsenvaltiot käyttivät metsätalouteen arviolta prosentin EMOTR-rahastosta maksetuista kokonaistuista. Tästä summasta kuitenkin suurin osa oli muuta kuin SAPARD-ohjelman kaltaista kehittämistukea.

5.7. Eri ehdokasvaltiot suunnittelevat kohdistavansa metsätalouteen EU:n SAPARD-rahoitusta varsin eri tavoin. Joidenkin maiden ohjelmissa ei metsätalouteen ole kohdennettu lainkaan SAPARD-tukea. Kaikesta metsätalouteen kohdennettavasta SAPARD-tuesta suurin osa suuntautuu eteläisimpiin ehdokasvaltioihin valtioiden omien ohjelmaesitysten perusteella. Useimpien maiden suunnitelmissa tukea kohdennetaan erilaiseen metsitykseen, mutta myös metsänomistajien koulutukseen, metsänomistajayhdistysten kehittämiseen, metsäteiden rakentamiseen ja taimitarhojen perustamiseen jne. On mahdollista, että metsiin liittyviä toimia rahoitetaan lisäksi muista toimenpidekokonaisuuksista kuin metsätalouden momentilta. Tällöin metsätalouteen kohdennettava osuus EU:n SAPARD-rahoituksesta nousee yli 5:n %:n. Käytännössä tukien saaminen ehdokasvaltioissa edellyttää riittävien hallintojärjestelmien luomista, ja tähän liittyvät ongelmat ovat toistaiseksi hidastaneet tukien hyödyntämistä. Lopullista arviota tukien käytöstä ei ole mahdollista tehdä ennen kuin ohjelmakausi on ohi. EU:n metsätalouden tukiin liittyvät säännökset ja varat voivat myös tulevaisuudessa muuttua.

6. Yhteenveto, johtopäätökset ja suositukset

6.1. Yhteenveto ja johtopäätökset: Laajenemisen vaikutukset

6.1.1. Metsäala ja yksityismetsänomistajien määrä lisääntyvät tuntuvasti

Laajeneminen nostaa EU:n asukasmäärää noin 28 % ja pinta-alaa 33 %. Metsän ja muun puustoisen maan ala lisääntyy vastaavasti 34 miljoonaa hehtaaria eli 25 %(5). Unioni saa arviolta 3-4 miljoonaa uutta yksityismetsänomistajaa nykyisen 12 miljoonan lisäksi, joten laajentumisen jälkeen noin 3-4 % unionin kansalaisista on yksityismetsänomistajia. Kokonaisuutena metsien julkisen omistuksen osuus nousee laajentuneessa unionissa ja vastaavasti yksityisomistuksen osuus laskee hieman.

6.1.2. Metsätalous ja metsäteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä

Metsäperustainen teollisuus, eli metsäteollisuus liitännäistoimialoineen, ja metsätalous ovat yhdessä merkittävä työllistäjä ehdokasvaltioissa tarjoten arviolta miljoona työpaikkaa. Metsäperustaisen teollisuuden ja metsätalouden yhteinen työllistävyys laajentuneessa unionissa on suunnilleen viisi miljoonaa henkilöä, eli noin neljännes nykyistä enemmän.

6.1.3. Metsätuotteiden omavaraisuus nousee ja kilpailu kiristyy lyhyellä aikavälillä

Ehdokasvaltioiden yhteenlasketut raakapuun hakkuut ovat vajaa kolmannes EU:n nykyisten jäsenvaltioiden hakkuisiin verrattuna. Sahatavaran tuotantomäärä ehdokasvaltioissa on EU:n sahatavaran tuotantoon verrattuna noin neljännes. Paperin ja kartongin tuotanto ja kulutus ehdokasvaltioissa on vähäistä. Laajentumisen seurauksena unionista tulee sahatavaran suhteen omavarainen ja raakapuun suhteen nykyistä omavaraisempi, sillä ehdokasvaltiot ovat merkittäviä sahatavaran ja raakapuun tuojia nykyiseen Euroopan unioniin. EU pysyy paperin nettoviejänä laajenemisen jälkeenkin. Lyhyellä aikavälillä kilpailu sahatavaran ja muiden puutuotteiden markkinoilla kiristynee, mutta massa- ja paperiteollisuuden markkinoilla ei odoteta olennaisia muutoksia. Ehdokasvaltiot ovat kiinnostava potentiaalinen kohde nykyisen EU:n alueella sijaitsevien metsäteollisuusyritysten investoinneille. Erityisesti puutuotteiden tuotantokapasiteetissa saattaa tapahtua jopa siirtymistä nykyisistä EU:n jäsenmaista ehdokasvaltioihin ellei puutuotteiden kulutus unionissa kohoa nopeasti tai unionin ulkopuolella aukea uusia vientimahdollisuuksia. Toisaalta investointeja ehdokasmaihin hillitsevät monet tekijät, kuten epävarmuus talouden ja samalla metsätuotteiden kulutuksen kasvuvauhdista.

6.1.4. Pitkällä aikavälillä metsätuotteiden kulutus kasvaa

Pitkällä aikavälillä ehdokasvaltioissa puutuotteiden ja paperin sekä kartongin kulutus kasvanee moninkertaiseksi nykyiseltä tasolta. Sahatavaran kulutuksen kaksinkertaistuminen ehdokasvaltioissa merkitsisi noin 10-11 miljoonan sahatavarakuutiometrin lisätarvetta eli 13-14 %:n kasvua unionin ja ehdokasvaltioiden yhteenlasketulta nykyiseltä kulutustasolta. Paperin kulutus saattaa jopa kolminkertaistua ehdokasvaltioissa nykytasolta. Tämä lisäisi paperin kulutusta laajentuneessa unionissa yli 15 % nykyiseen tasoon verrattuna. Vaikka sähköiset mediat vaikuttaisivatkin paperin kulutuksen kasvua hillitsevästi tulevaisuudessa joidenkin paperilajien osalta, esimerkiksi pakkauspaperin ja kartongin kysynnässä on joka tapauksessa kasvupotentiaalia.

6.1.5. Yksityistäminen on merkittävä muutos metsätaloudessa

Maareformi on merkittävä hakijavaltioiden metsätalouteen nyt ja lähivuosina vaikuttava tekijä. Metsähallinnon tehtäväkenttä muuttuu ja hallinnossa on runsaasti kehittämis- ja koulutushaasteita. Miljoonien uusien yksityismetsänomistajien koulutuksen ja neuvonnan järjestäminen sekä yhteistoiminnan lisääminen ovat keskeisiä kehittämistoimenpiteitä, joilla yksityismetsätalouden kannattavuutta pyritään nostamaan ja turvaamaan metsätalouden taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Puumarkkinoiden kehittäminen on tärkeää, jotta markkinat muodostuvat tehokkaasti ja joustavasti toimiviksi ja joistakin puumarkkinoita vaivanneista ongelmista päästään eroon. Puumarkkinoiden tehokkuus on tärkeää myös metsäteollisuuden kehittymisen näkökulmasta. Ehdokasvaltioissa pidetään tarpeellisena lisätä metsätalouteen liittyvää tutkimusta. Ensisijaista on kuitenkin metsänomistuksen muuttuvaa rakennetta tukevan, luotettavan lainsäädännön luominen ja sen tehokas toteuttaminen, mitä sukupolvien yli jatkuvan, kestävän ja vastuullisen metsänomistuksen kehittyminen edellyttää.

6.1.6. Ympäristöhaasteet ja yhteiskuntavastuu

Ehdokasvaltioiden metsät kärsivät muun muassa ilman ja maaperän saasteista. Näihin pyritään puuttumaan metsänhoidon keinoin. Metsäteollisuuden osalta ympäristöön liittyviä haasteita ovat esimerkiksi vähäpäästöisempien prosessien ja teknologioiden käyttöönotto sekä jätehuollon ja kierrätyksen organisointi. Uudet yksityismetsänomistajat tarvitsevat tietoa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä mukaan lukien ympäristökysymykset. Samalla ehdokasvaltioissa halutaan lisätä metsätalouden ja metsäperustaisen teollisuuden merkitystä työpaikkojen ja tulojen tarjoajana.

6.2. Suosituksia

6.2.1. Läheisyysperiaate ohjaa Euroopan unionin toimintaa metsätalouden osalta

Metsätalouden osalta Euroopan unionissa on perusteltua noudattaa laajentumisen jälkeenkin läheisyysperiaatetta, sillä metsät ovat taloudelliselta, ekologiselta ja sosiaaliselta merkitykseltään sekä biologiselta perustaltaan erilaisia niin nykyisissä jäsenvaltioissa kuin ehdokasvaltioissakin. EU:n toimia metsätalouden osalta ohjaa sen perustamisasiakirja, muu lainsäädäntö ja unionin metsästrategia. EU on sitoutunut myös useisiin metsiä koskeviin, kansainvälisiin prosesseihin. On tärkeää, että ehdokasvaltiotkin noudattavat näitä periaatteita ja sitoumuksia.

6.2.2. Kestävyys ja monikäyttö metsien hyödyntämisen periaatteina

Koska metsätalous ja metsäperustainen teollisuus ovat sekä EU:ssa että ehdokasvaltioissa merkittävä työllistäjä ja taloudellisen hyvinvoinnin lähde, on metsien talouskäyttö tärkeää myös laajenemisen tapahduttua. Samalla myös metsien ekologinen ja sosiaalinen merkitys ovat tärkeitä. Siten taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys sekä metsien monikäyttö tulee säilyttää unionissa keskeisinä metsätaloutta ohjaavina periaatteina myös laajenemisen tapahduttua.

6.2.3. Yksityismetsätalouden kehittäminen ja oikeudelliset puitteet

Ehdokasvaltioiden metsien puuvaranto on kasvussa, ja hakkuut suhteessa kasvuun ovat alhaisemmat kuin nykyisen unionin alueella. EU:n laajenemiseen liittyykin positiivisia mahdollisuuksia sekä metsien taloudellisen, ympäristöllisen että sosiaalisen hyödyntämisen näkökulmasta.

Metsätalouden kestävyyden on todettu yleensä olevan positiivisessa suhteessa yksityisomistukseen. Siksi yksityisen metsänomistuksen syntyminen uudelleen ehdokasvaltioihin on suotuisaa. Yksityismetsänomistus tarjoaa yhden uuden tulonlähteen monille yksityishenkilöille, mahdollisuuden hankkia kotitarve- ja polttopuuta sekä osalle myös työmahdollisuuksia, etenkin ehdokasvaltioiden maaseutualueilla. Mahdollisuuksien toteutuminen edellyttää sitä, että ehdokasvaltiot kehittävät uuden yksityismetsätalouden suotuisan kehityksen kannalta tarpeelliset oikeudelliset ja institutionaaliset puitteet asiallisesti ja nopeasti. Siksi maanomistusolosuhteiden selkiyttäminen ja yksityistämisprosessin loppuun saattaminen viivyttelemättä olisi toivottavaa.

6.2.4. Yksityismetsänomistajien koulutus ja yhteistoiminta

Ehdokasvaltioiden yksityismetsätalouden kehittämisessä olennaisella sijalla olevaa koulutusta, neuvontaa ja omaehtoista yhteistoimintaa tulisi edistää. EU:n SAPARD-tuki tarjoaa tähän rahoitusmahdollisuuksia ja tukea olisi suositeltavaa suunnata näihin tarkoituksiin. EU:n nykyisten jäsenmaiden tietopääomaa yksityismetsätalouteen liittyen olisi tarpeen siirtää ehdokasvaltioille. Komitea ehdottaa, että Euroopan unioni olisi aktiivinen sellaisen tiedonvaihtofoorumin perustamiseksi, joka palvelisi tätä tarkoitusta.

6.2.5. Puumarkkinat ja metsien sertifiointi

Metsien yksityistämisen myötä muuttuvien puumarkkinoiden toimivuutta ja kilpailullisuutta ehdokasvaltiot voivat varmistaa lisäämällä markkinainformaation saatavuutta. Myös lakien valvontaa on tehostettava. Puumarkkinoiden toimivuus ehdokasvaltioissa on olennaista raakapuumarkkinoiden kilpailullisuuden varmistamiseksi koko unionin tasolla. Vapaaehtoisen metsien sertifioinnin osalta on olennaista, että mahdolliset sertifiointiprosessit ehdokasvaltioissa ovat avoimia ja riippumattomia.

6.2.6. Metsien energiavarat ja virkistyskäyttö

Teollisuuden käyttämän raakapuun lisäksi virkistyskäyttöön liittyvät palvelut, puun energiakäyttö, metsästys ja metsien muut tuotteet kuin raakapuu voivat ehdokasvaltioissa tarjota mahdollisuuksia maaseudun kehittämisen näkökulmasta. EU:n tavoitteena on muun muassa moninkertaistaa puuhun perustuvan bioenergian tuotanto. Ehdokasvaltioiden nuoret metsät ja laajat metsitystavoitteet sekä metsänhoitotarpeet muodostavat yhden puubiomassan lähteen, sillä muun muassa nuorten ja hoidon tarpeessa olevien metsien kunnostus tuottaa teollisuudelle kelpaamatonta pien- ja tähdepuuta. Samalla puun käyttöä kehitettäessä olisi tavoiteltava mahdollisimman hyvää jalostusarvoa. Metsiin perustuvien elinkeinojen kehittämismahdollisuuksia ja vaikutuksia olisi selvitettävä.

6.2.7. Metsät ja ilmasto

Myös metsien rooli ilmakehän hiilikierrossa luo uusia näköaloja metsien hyödyntämiseen. Metsien merkitystä tässä suhteessa tulisi selvittää niin ehdokasmaissa kuin unionin nykyisissä jäsenmaissa, sekä yleisellä tasolla että ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirjan puitteissa. Puun energiakäyttö tulisi ottaa huomioon myös tässä yhteydessä. Kaikkiaan metsien tuottamien julkishyödykkeiden merkitystä, niihin liittyviä arvoja ja arvostuksia sekä kompensaatiokysymyksiä olisi tarpeen tutkia.

6.2.8. Kestävyys, kilpailukyky ja yhteiskuntavastuu

Kestävyys ja ympäristön huomioon ottaminen ovat metsätaloudessa ja -teollisuudessa keskeinen periaate. Siksi on noudatettava huolellista ja valvottavissa olevaa ympäristöpolitiikkaa, jotta metsiä ei vahingoiteta. Ympäristöpolitiikan tulee sallia metsätalouden harjoittaminen ja metsäperustaisen teollisuuden toiminta kilpailukykyisesti mutta samalla vastuuntuntoisesti. Pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on välttämätöntä sosiaalisen kestävyyden kannalta. Tähän kuuluvat mm. työmahdollisuudet ja mahdollisuus säilyttää ja edistää maaseutua ylläpitäviä elinkeinoja kuten metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Toki myös metsien virkistyskäyttö ja näihin liittyvät palveluelinkeinot ovat tässä suhteessa tärkeitä. Olisi tarpeellista, että metsätalouden ja koko metsäsektorin kehittämiseen ehdokasvaltioissa liittyy avoin ja toimiva keskustelu- ja vuorovaikutusprosessi, johon yhteiskunnan eri tahot osallistuvat monipuolisesti.

6.2.9. Kuten edellä on todettu, on paitsi metsien myös muiden luontoalueiden huolellinen hoito julkisen vallan, yksityisomistajien ja/tai organisaatioiden sekä ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjen tehtävä: kyseisillä tahoilla on omistuksessaan metsä- ja muita luonnonalueita. Näin ollen on kyse yhteisestä vastuusta. Komitea esittää eurooppalaisen metsän- ja maisemanhoitofoorumin perustamista. Se tarjoaisi puitteet kokemustenvaihtoon, jonka tarkoituksena on vastuuntuntoisen metsien ja muiden luontoalueiden hoitopolitiikan kehittäminen.

6.2.10. Puun käytön edistäminen

Sekä nykyisen unionin alueella että ehdokasvaltioissa tavoitellaan puutuoteteollisuuden tuotannon ja tähän liittyvien työpaikkojen ja tulojen lisäämistä. Puu on uusiutuva, kierrätettävä luonnonmateriaali, jonka käyttö ei lisää ilmakehän hiilikuormaa. Siksi olisi perusteltua, että puun käyttöä rakennusmateriaalina edistetään sekä unionin nykyisissä jäsenvaltioissa että ehdokasvaltioissa. Puutuotteiden kysynnän kohoaminen ehdokasvaltioissa vauhdittaisi puutuoteteollisuuden kasvua ja siihen perustuvaa tulojen ja työpaikkojen lisääntymistä.

6.2.11. Metsätalouden tuet ja kilpailu

EU:n tukitoimet ehdokasvaltioiden metsätalouden kehittämiseksi ovat monessa suhteessa perusteltuja, muun muassa maaseudun kehittämisen ja ympäristön kannalta. Läheisyysperiaatteen soveltaminen merkitsee kuitenkin sitä, että EU:n myöntämä tuki ei saa missään olosuhteissa johtaa kilpailun vääristymiin puu- tai metsätuotteiden markkinoilla. EU:n metsätalouteen kohdentamien tukien käytöstä ja vaikutuksista 1990-luvulla olisi tehtävä kattava selvitys koko unionin tasolla. Näin tiedettäisiin, millaisiin kohteisiin tukea on käytetty ja millaisia tuloksia on saatu aikaan. Tällainen tieto hyödyttäisi tukijärjestelmien kehittämistä ja arviointia tulevaisuudessa.

6.2.12. Koulutus, tutkimus ja tiedon tuottaminen

EU:n laajeneminen korostaa metsätaloutta ja metsäteollisuutta koskevan yhtenäisen tietopohjan tärkeyttä unionissa. Etenkin ehdokasvaltioiden osalta tässä on kehittämistarvetta. EU:n tulisikin panostaa edelleen kehityshankkeisiin, jotka edesauttavat yhtenäisen, koko unionin ja ehdokasvaltioiden metsäsektorin kattavan, vertailukelpoisen ja tuoreen tilastoaineiston aikaan saamista. EU:n olisi suotavaa olla aktiivinen myös sellaisten kehitysprojektien aikaansaamiseksi, joilla parannetaan puumarkkinoita koskevaa tilastointia ehdokasvaltioissa. Metsäsektoriin liittyvän tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen ehdokasvaltioissa on välttämätöntä. Muun muassa aiempina vuosikymmeninä vähäiseksi jääneeseen yksityismetsätalouden tutkimukseen olisi investoitava.

Bryssel 24. huhtikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Latvia, Liettua, Viro, Puola, Unkari, Tsekin tasavalta, Slovakia, Slovenia, Bulgaria, Romania, Kypros, Malta ja Turkki.

(2) Slovenia, Slovakia, Viro ja Latvia.

(3) Hehtaarikohtainen puuvaranto on suurinta Keski-Euroopassa sijaitsevissa ehdokasvaltioissa ollen kaikkein suurin Tsekin tasavallassa ja Slovakiassa sekä Sloveniassa, yli 260 m3/ha. Pienin keskimääräinen hehtaarikohtainen puuvaranto on Virossa sekä Bulgariassa, runsaat 140 m3/ha. Metsien puustoisuus siis vaihtelee huomattavasti ehdokasvaltioittain.

(4) Etenkin Baltia, Puola, Tsekin tasavalta ja Romania.

(5) Jos tarkastellun 10 ehdokasvaltion lisäksi huomioidaan myös Turkki, Malta ja Kypros, nousee EU:n asukasmäärä 45 %, pinta-ala 58 % sekä metsän ja muun puustoisen maan ala 55 miljoonaa hehtaaria eli 41 %.

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava muutosehdotus, joka sai yli neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin käsittelyn aikana:

Kohta 6.2.2

Lisätään kohdan jälkeen uusi kohta, joka kuuluu seuraavasti: "'Ympäristön kannalta katsottuna havupuiden istuttaminen nopeuttaa maaperän happamoitumista, nykyiset istutus- ja hoitomuodot estävät metsien virkistyskäytön, eivätkä mitkään luonnonvaraiset eläimet pysty elämään tällaisessa kasvustossa. Tiiviit havupuumetsät, joissa alaoksat jäävät maan peitoksi ja jotka täysikasvuisina ovat massiivisten metsänhakkuiden kohteena, tekevät maasta käyttökelvottoman mihinkään muuhun tarkoitukseen; hakkuut suoritetaan konein, jotka turmelevat maaperän ja tiet jättäen paljaan maan alttiiksi sateen aiheuttamalle eroosiolle. Tällaisten käyttömuotojen pitkän ja keskipitkän aikavälin vaikutukset luonnon ja maaperän muutoksiin tulisi tutkia tieteellisesti. Tukia tulisi myöntää ainoastaan perinteisille lehtipuille, puuraaka-aineelle ja polttopuulle, jotka ovat hidaskasvuisia ja edistävät ekologista tasapainoa, sekä etelässä lajikkeille, jotka kestävät metsäpaloja. Tukiin tulee sisällyttää velvoitteita, jotka koskevat hoitoa ja vesakontorjuntaa sekä virkistyskäytön mahdollistavien teiden kunnossapitoa samoin kuin havumetsän ja lehtimetsän suhteellista pinta-alaa koskeva rajoitus biodiversiteetin säilyttämiseksi, sillä eräät biotoopit vaativat erityissuojelua.'"Perustelu

Perustelu

Tuotannollisesta näkökulmasta laaditussa lausunnossa puolustetaan havumetsien ja nopeakasvuisten puiden, kuten poppelin, tuotantoa. Lausuntoa on syytä tasapainottaa, jotta siinä tuettaisiin vähemmän intensiivistä, monipuolisempaa ja todella kestävää metsien käyttöä.

Äänestystulos

Puolesta: 37, vastaan: 39, pidättyi äänestämästä: 8.