3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/38

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa" (COM(2011)0363),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2011 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Naisten ja miesten tasa-arvon kehitystä käsittelevä kertomus vuodelta 2010" (SEC(2011)0193),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien (YK) neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n Peking +5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000, Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 ja Peking +15 -erityisistunnossa 2. maaliskuuta 2010 hyväksytyt päätösasiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

—

ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2012 kertomuksen "Review of the Implementation in the EU of area K of the Beijing Platform for Action: Women and the Environment Gender Equality and Climate Change" (Pekingin toimintaohjelman toiminta-alueen K toteutuksen tarkastelu EU:ssa: Naiset ja ympäristö – Sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutos),

—

ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) sekä YK:n vähiten kehittyneiden maiden, sisämaassa sijaitsevien kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden korkean edustajan toimiston (UN-OHRLLS) yhteisen julkaisun selvityksestä "Why a Green Economy Matters for the Least Developed Countries" (1) (Miksi vihreällä taloudella on merkitystä vähiten kehittyneille maille), joka laadittiin toukokuussa 2011 järjestettyä neljättä vähiten kehittyneitä maita käsittelevää konferenssia varten,

—

ottaa huomioon syyskuussa 2008 julkaistun UNEP:n selvityksen "Green Jobs: Towards Decent Work in a Sustainable, Low-Carbon World" (Vihreät työpaikat: Ihmisarvoisen työn edistäminen kestävässä, vähähiilisessä maailmassa) (2),

—

ottaa huomioon 1. marraskuuta 2011 julkaistun YK:n naisjärjestön UN Womenin raportin "The Centrality of Gender Equality and the Empowerment of Women for Sustainable Development" (3) (Sukupuolten tasa-arvon keskeisyys ja naisten voimaannuttaminen kestävän kehityksen edistämiseksi), joka laadittiin ennen vuoden 2012 YK:n kestävän kehityksen kokouksen (Rio+20) päätösasiakirjaa,

—

ottaa huomioon 1. marraskuuta 2011 julkaistun tiivistelmän naisten ryhmän (Women's Major Group) kannasta Rio+20-kokouksessa (4),

—

ottaa huomioon naisten ryhmän (Women's Major Group) maaliskuussa 2011, YK:n kestävän kehityksen kokouksen 2012 valmistelujen yhteydessä julkaistun kannan "A Gender Perspective on the 'Green Economy'" (Sukupuolinäkökulma vihreään talouteen) (5),

—

ottaa huomioon Tukholmassa (Ruotsi) vuonna 2005 julkaistun virallisen hallituksen selvityksen "Bilen, Biffen, Bostaden: Hållbara laster – smartare konsumtion" (Auto, ruoka ja asunto: kestävä kuormitus, järkevä kulutus) (6),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisista ja ilmastonmuutoksesta (7),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman "Naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa" (8),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 (9),

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n yhteisen kannan muodostamisesta ennen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia (Rio+20) (10),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (11),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A7-0235/2012),

A.

ottaa huomioon, että vihreä talous voidaan määritellä kestäväksi taloudeksi, mikä puolestaan tarkoittaa sosiaalista ja ekologista kestävyyttä; katsoo, että sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu yhteiskuntajärjestys, joka on tasa-arvoinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kaikille sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, ihonväristä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta tai poliittisista mielipiteistä riippumatta;

B.

katsoo, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden vähentyminen uhkaavat naisten ja miesten elinehtoja ja hyvinvointia; katsoo, että ekosysteemien suojelu on siten avainasemassa vihreässä taloudessa; toteaa, että nykyinen sukupolvi ei voi jättää vastuuta nykyisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta tuleville sukupolville; katsoo, että ekologiseen kestävyyteen liittyy yhteiskunnan resurssien käyttämistä, suojelemista ja kasvattamista niin, että elämän ehtona olevat ekologiset prosessit säilyvät ja elämän kokonaislaatua voidaan parantaa nyt ja tulevaisuudessa;

C.

toteaa, että sukupuoliroolien vuoksi naiset eivät vaikuta ympäristöön samalla tavalla kuin miehet ja että monissa maissa naisilla on syrjinnän ja rakenteellisten normien vuoksi rajoitetut mahdollisuudet käyttää resursseja, vaikuttaa olosuhteisiin ja sopeutua;

D.

ottaa huomioon, että ympäristöpolitiikka vaikuttaa suoraan yksilöiden terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan ja että sukupuolten epätasa-arvo yhdistettynä naisten erilaisen taloudellisen ja sosiaalisen aseman ja tarpeiden huomiotta jättämiseen johtaa siihen, että naiset kärsivät usein suhteettoman paljon ympäristön pilaantumisesta ja alan toimien riittämättömyydestä;

E.

katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa naisten roolia vihreässä taloudessa aliarvostetaan, eikä sitä tunnusteta, mikä aiheuttaa monenlaista syrjintää, kun naiset jäävät ilman sosiaaliturvan, terveydenhuollon, asianmukaisten palkkojen ja eläkeoikeuksien kaltaisia etuja;

F.

ottaa huomioon, että köyhimmät ihmiset, joista 70 prosenttia on naisia, kärsivät pahiten ilmastonmuutoksesta ja ekosysteemien tuhoutumisesta;

G.

katsoo, että siirtyminen vihreään talouteen on välttämätöntä, jotta pienennetään ympäristökuormitusta, lisätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja luodaan yhteiskunta, jossa naisilla ja miehillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet;

H.

ottaa huomioon, että usein siirtyminen vihreään talouteen aiheuttaa erityisiä vaikeuksia, jotka liittyvät naisten osallistumiseen vihreiden työpaikkojen markkinoille, sillä naisilla ei usein ole riittävää teknistä koulutusta, jota tarvitaan vihreän talouden erikoistehtävien hoidossa;

I.

toteaa, että naiset ovat selvästi aliedustettuina ympäristöä koskevissa neuvotteluissa, budjettineuvotteluissa sekä vihreää taloutta koskevassa päätöksenteossa;

J.

ottaa huomioon, että kulutustottumuksilla ja elämäntavoilla on olennainen vaikutus ympäristöön ja ilmastoon; toteaa, että rikkaan maailmanosan kulutustottumukset, esimerkiksi elintarvikkeiden ja liikenteen osalta, ovat pitkällä aikavälillä kestämättömät erityisesti, kun otetaan huomioon, että kaikilla maailman naisilla ja miehillä on oikeus hyvään elämään ja hyvinvointiin;

K.

katsoo, että naisilla ja miehillä on yleisesti ottaen erilaiset kulutustottumukset; toteaa, että naiset kuluttavat sosioekonomisesta asemasta riippumatta vähemmän kuin miehet, ja naiset vaikuttavat myös olevan kiinnostuneempia suojelemaan ympäristöä kulutusvalinnoillaan, kuten vähentämällä lihansyöntiä ja autolla ajamista ja parantamalla energiatehokkuutta;

L.

ottaa huomioon, että nykyajan sukupuolten valtarakenteiden takia naisilla ei ole samaa valtaa ja samoja mahdollisuuksia vaikuttaa liikennejärjestelmään kuin miehillä; katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaampia joukkoliikenteen muotoja, lisätä kevyen liikenteen väyliä ja lyhentää palvelujen välimatkoja sekä kehittää ja lisätä ympäristöystävällisiä liikennemuotoja koskevaa tietoutta ja innovointia, jotta voitaisiin parantaa naisten mahdollisuuksia vaikuttaa liikenteeseen;

M.

toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita ympäristövaarojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille, koska heidän sosioekonominen asemansa on miehiä alhaisempi, koska heillä on perinteisesti suhteettoman paljon kotiin liittyviä velvollisuuksia ja koska he ovat vaarassa joutua väkivallan kohteiksi konfliktitilanteissa, jotka syntyvät tai pahenevat luonnonvarojen niukkuuden vuoksi;

N.

katsoo, että naiset on otettava täysimääräisesti mukaan vihreän talouden suunnitteluun, sitä koskevaan päätöksentekoon ja sen toteutukseen; toteaa, että hyvät kokemukset naisten osallisuudesta osoittavat tuloksia esimerkiksi paremmasta katastrofinhallinnasta, lisääntyneestä luonnon monimuotoisuudesta ja elintarviketurvasta, aavikoitumisen estämisestä ja metsien suojelusta;

O.

ottaa huomioon, että vihreän talouden vaikutuksista työmarkkinoihin ei ole olemassa kattavia ja vertailukelpoisia tietoja;

1.

korostaa, että on välttämätöntä muuttaa yhteiskuntaa kohti vihreää taloutta, jossa ympäristön kunnioitus kytkeytyy läheisesti sosiaaliseen kestävyyteen, kuten lisääntyneeseen tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen;

2.

panee merkille, että vihreän talouden erityisen tärkeät osa-alueet liittyvät ekosysteemiin, kulutukseen, elintarvikkeisiin, kasvuun, liikenteeseen, energiaan ja hyvinvointialaan;

3.

pitää valitettavana, että EU:n toimielimille ja komiteoille annetusta komission tiedonannosta "Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa" puuttuu kokonaan sukupuolinäkökulma;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja ympäristö- ja ilmastoalan strategioiden, ohjelmien ja budjettihankkeiden suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista, koska mahdollisuudet toteuttaa tasa-arvoa lisääviä asianmukaisia toimia vaikeutuvat tilastojen puuttuessa;

5.

pitää valitettavana, että sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja -näkökohtia ei ole sisällytetty kunnolla kestävää kehitystä koskevaan politiikkaan ja ohjelmiin; muistuttaa, että sukupuolinäkökulmien puuttuminen ympäristöpolitiikasta lisää sukupuolten epätasa-arvoa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen mekanismeja kansainvälisellä, kansallisella ja alueellisella tasolla ympäristöpoliittisten toimien yhteydessä;

6.

kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen sukupuolesta ja vihreästä taloudesta sekä naisten panoksesta vihreiden innovaatioiden, palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen;

7.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään erityistä tutkimusta ja selvityksiä siitä, miten siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa naisiin ja miehiin eri aloilla, sekä naisten keskeisestä roolista siirtymän helpottamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman ympäristönsuojeluun sekä ympäristövaikutuksista tehtäviin tutkimuksiin;

8.

tunnustaa, että on kiireesti laadittava kansainvälinen sopimus vihreän talouden yhteisestä määritelmästä, joka perustuu sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden pilareihin; korostaa sitä merkittävää roolia, joka kansalaisyhteiskunnan, erityisesti sosiaalisten liikkeiden, ympäristöjärjestöjen ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen, on omaksuttava määriteltäessä vihreän talouden tavoitteita ja päämääriä;

9.

kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat järjestelmällisesti ympäristöpolitiikan määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan kaikilla tasoilla, myös paikallis- ja aluekehityksessä, ja tutkimustoimintaan; kehottaa komissiota käyttämään ja tukemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämistä hyvän hallinnon välineenä;

10.

kehottaa komissiota edistämään sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä asiana suunniteltaessa EU:n rakennerahastoja (Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR)) ja yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevia tulevia asetuksia ja ohjelmia ja neuvoteltaessa niistä, erityisesti talouden vihreämmäksi muuttamista koskevien toimien puitteissa;

11.

toteaa, että uusiutuvaa energiaa voidaan hyödyntää syrjäisillä ja eristyksissä olevilla alueilla, jotka ovat ilman sähköä, ja että sen avulla voidaan edistää puhtaan energian tuotantoa; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita kehittämään rakenteita, joilla voidaan hyödyntää uusiutuvaa energiaa EAKR:n ja ESR:n kautta; kannustaa lisäksi innovointia sekä naisten ja miesten osallistumista esimerkiksi uusiutuvan ja ympäristöystävällisen energian ja arkkitehtuurin kehittämiseen;

12.

kehottaa komissiota lisäämään tiedotuskampanjoissaan tietoisuutta vihreään talouteen siirtymisen merkityksestä ja sukupuolierot huomioon ottavan ympäristöpolitiikan myönteisistä vaikutuksista;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita kaikkiin ympäristöön liittyviin politiikanaloihin ja kaikilla taloudellisen päätöksenteon tasoilla; katsoo, että nämä tavoitteet tulee luoda yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uuden, yhteiskunnallisen ja ympäristöystävällisen kasvun indikaattorin, joka kattaa hyvinvoinnin muut kuin taloudelliset näkökohdat ja jossa keskitytään ensisijaisesti kestävää kehitystä koskeviin aiheisiin, kuten sukupuolten tasa-arvoon, köyhyyden vähentämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

15.

panee merkille, että toimet, joilla täytetään ihmisten asuntoa, ruokaa, elintarvikkeita, energiaa ja työpaikkoja koskevat oikeutetut vaatimukset, täytyy aina toteuttaa siten, että suojellaan ekosysteemiä ja rajoitetaan ilmastonmuutosta samalla, kun käytetään maapallon resursseja ihmisoikeuksia noudattaen, ja että toimilla täytyy lisätä tasa-arvoa ja varmistaa, että ne jaetaan ympäristöön liittyvien oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti;

16.

korostaa, että on tärkeää turvata lasten ja lastenlasten mahdollisuudet hyviin elinoloihin ja että taloudellisen kehityksen on näin ollen vastattava nykyisiä tarpeita ilman, että vaarannetaan tulevien sukupolvien tarpeita;

17.

painottaa, että BKT:lla mitataan tuottavuutta eikä ympäristön kestävyyttä, resurssitehokkuutta, sosiaalista osallisuutta tai yleistä yhteiskuntakehitystä; vaatii, että kehitetään uusia selkeitä ja mitattavia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, resurssitehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

18.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään talouspoliittisiin toimiin, joilla tähdätään vihreään talouteen siten, että toisaalta hinnoitellaan ympäristövaikutukset ja toisaalta sijoitetaan varoja vihreiden innovaatioiden ja kestävän infrastruktuurin edistämiseen;

19.

katsoo, että EU:n julkisia varoja pitäisi käyttää huomattavasti enemmän kestäviin julkishyödykkeisiin;

20.

katsoo, että pitäisi ehdollistaa EU:n tuet ympäristön kannalta hyödylliseen ja sosiaalista kestävyyttä tukevaan toimintaan;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kestävän liikennejärjestelmän, jossa otetaan tasapuolisesti huomioon naisten ja miesten liikkumistarpeet ja jolla on pienet ympäristövaikutukset;

22.

kehottaa komissiota keskittymään vipuvaikutukseltaan merkittävässä tutkimusrahoituksessa hankkeisiin, joilla kehitetään innovatiivisia ja kestäviä liikenneratkaisuja;

23.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään liikennealan ympäristövaikutuksia ja energiankulutusta sekä lisäämään tasa-arvoa edistämällä tietotekniikan käytettävyyttä ja vähäliikenteistä yhteiskuntasuunnittelua;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön liikennehierarkian, jossa ilmoitetaan selkeästi ensisijaiset liikennemuodot kokonaisvaltaisten ympäristö- ja liikennetavoitteiden saavuttamiseksi;

25.

kehottaa keräämään tilastotietoja ennen kuin aletaan kehittää liikennehierarkian malleja, jotta voidaan mitata julkisten ja yksityisten liikennevälineiden ympäristövaikutusta kulloisissakin erilaisissa paikallisissa tilanteissa, ja kehottaa julkista hallintoa toimimaan esimerkkinä tällä alalla;

26.

kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään valvontaviranomaisten toteuttamaan julkisten varojen valvontaan julkisen hallinnon käyttämien liikennevälineiden käytön vaikutuksen tutkimisen;

27.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään etätyöskentelyä sosiaalisilla ja verokannustimilla ja huolehtimalla työntekijöiden oikeussuojasta;

28.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan merkittävästi julkista lähiliikennettä lisäämällä liikennepalvelujen määrää ja parantamalla niiden laatua, parantamalla liikennemuotojen ja -välineiden turvallisuutta, mukavuutta ja fyysistä esteettömyyttä, ottamalla käyttöön integroituja ja uusia liikennejärjestelmiä erityisesti pienissä kaupungeissa ja maaseutualueilla, mikä parantaisi naisten, vammaisten ja vanhusten liikkumismahdollisuuksia ja lisäisi näin heidän sosiaalista osallisuuttaan ja parantaisi heidän elinolojaan;

29.

korostaa, että kun sijoitetaan kestävään liikennejärjestelmään, on otettava huomioon, että naisten ja miesten käsitykset julkisesta ympäristöstä ovat erilaiset ja perustuvat erilaiseen vaarojen arviointiin, minkä vuoksi liikennejärjestelmän turvalliset ympäristöt sekä naisille että miehille on pantava etusijalle;

30.

panee merkille, että vihreillä työpaikoilla esimerkiksi maatalouden, energian, liikenteen, kulutuksen, tutkimuksen, teknologian, tietotekniikan, rakentamisen ja jätehuollon alalla on suuri merkitys vihreälle taloudelle;

31.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten yrittäjyyttä vihreässä taloudessa helpottamalla naisten mahdollisuuksia osallistua siihen siten, että levitetään tietoa ja järjestetään koulutustyöpaja sekä luodaan toimia, joilla autetaan naisia saavuttamaan tasapaino työ- ja yksityiselämän välillä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan naisten yrittäjyyttä ympäristönsuojelun ja ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämisessä, esimerkiksi uusiutuvan energian, maatalouden ja matkailun kaltaisilla aloilla sekä vihreiden innovaatioiden kehittämisessä erityisesti palvelualalla; panee merkille, että uusiutuvan energian ala voi luoda uusia työtilaisuuksia naisyrittäjille alueilla, joilla naisten työttömyysaste on erityisen korkea;

32.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naisilla on asianmukaiset työolot ja mahdollisuus kunnolliseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja asuntoon ja että he ovat vahvasti mukana työmarkkinaosapuolten vuoropuheluissa, jotka helpottavat siirtymistä vihreisiin työpaikkoihin;

33.

toteaa kestävän talouden tarkoittavan sitä, että se on "vihreää kaikille" ja luo kunnon työpaikkoja ja kestäviä yhteisöjä ja mahdollistaa vaurauden oikeudenmukaisemman jakautumisen;

34.

panee merkille, että vihreässä taloudessa vihreiden työpaikkojen lisäksi kaikki työpaikat, joilla on pienet ympäristövaikutukset, ovat tärkeitä; toteaa, että nämä työpaikat voivat olla yksityisellä palvelusektorilla mutta myös hyvinvointialalla, kuten koulutus- ja hoivapalvelualalla;

35.

kehottaa jäsenvaltioita sukupuolinäkökohdan huomioon ottamiseksi varmistamaan, että naiset ovat tasapuolisesti edustettuina poliittisissa päätöksentekoelimissä sekä ympäristö- ja energiapolitiikan sekä vihreitä työpaikkoja koskevan politiikan määrittämistä, suunnittelua ja täytäntöönpanoa käsittelevissä hallituksen nimeämissä elimissä ja laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita nimittämään enemmän naisia johtaviin asemiin ja yritysten hallituksiin vihreiden työpaikkojen alalla; korostaa, että jos tätä ei voida saavuttaa vapaaehtoisesti, täytyy tasa-arvon ja demokratian vahvistamiseksi ottaa käyttöön kohdistettuja toimia, esimerkiksi vahvistettava kiintiöitä tai muita menetelmiä;

36.

toteaa, että talouden ekologistaminen ja siirtyminen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen johtaa suunnattomaan ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntään; toteaa, että naispuoliset työntekijät ovat voimakkaasti aliedustettuja uusiutuvan energian alalla sekä erityisesti luonnontieteellisillä ja teknologiapainotteisilla aloilla; korostaa tämän vuoksi olevan erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot kehittävät toimintasuunnitelmia, jotta yhä useammat naiset valitsisivat koulutuksen sellaisilla aloilla kuin insinööritieteet, luonnontiede, tietotekniikka ja muut korkean teknologian alat, sillä monet vihreät työpaikat keskittyvät tulevaisuudessa näille aloille;

37.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja kehittämään menetelmiä, joilla kannustetaan naisia valitsemaan koulutus ja ammatti ympäristö-, liikenne tai energia-alalta taistelemalla määrätietoisesti sitä stereotypiaa vastaan, että luonnontieteen ja soveltavien tieteenalojen urat sopivat miehille;

38.

panee merkille, että naisten mahdollisuuksia saada mikroluottoa pieniä yrityksiä varten on tuettava ja edistettävä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja kehittämään menetelmiä, joilla kannustetaan miehiä valitsemaan koulutus ja ammatti hyvinvointialalta, jonka ympäristövaikutukset ovat pienet;

40.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään EU:n ohjelmien, kuten EAKR:n ja ESR:n, avulla koulutuskursseja, joiden tavoitteena on edistää naisten mahdollisuuksia saada vihreitä työpaikkoja, sekä kehittyviä teknologioita, joiden ympäristövaikutukset ovat pienet, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naispuoliset työntekijät otetaan paremmin mukaan ekologista rakennemuutosta koskeviin koulutushankkeisiin ja -ohjelmiin (uusiutuva energia, luonnontieteet ja teknologiapainotteiset ammatit), ja keskittymään siihen, että naiset saavat koulutuksen ja ammattikoulutuksen kautta tarvittavat pätevyydet ja tutkinnot kilpaillakseen miesten kanssa tasapuolisesti työpaikoista ja yksittäisestä urakehityksestä; toteaa, että miehillä on paremmat mahdollisuudet käyttää maataloustuotannossa ja yritystoiminnassa kehittyneitä tekniikoita, joita tarvitaan erittäin vahvaa pätevyyttä edellyttäviin vihreän talouden tehtäviin pääsemiseksi;

41.

panee merkille, että jotta naiset voisivat osallistua vihreään talouteen samoin edellytyksin kuin miehet, tarvitaan enemmän lasten päiväkoteja ja vanhainkoteja, jotta sekä naisilla että miehillä on mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja samalla turvataan naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet; huomauttaa myös, että politiikalla ja lainsäädännöllä on pyrittävä tukemaan sosiaaliturvaa, perhesuunnittelua ja lasten päivähoitoa, sillä naiset pystyvät tuomaan oman osaamisensa ja antamaan oman yhtäläisen panoksensa kukoistavaan vihreään talouteen vain sellaisessa yhteiskunnassa, joka täyttää nämä vaatimukset;

42.

huomauttaa, että talouden vihreämmäksi muuttamista on alettu pitää keinona edistää talouden kehitystä, erityisesti talouskriisin ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan talouden viherryttämistä koskevia pyrkimyksiä ja kannustamaan investointeja ja ohjelmia, joilla edistetään vihreitä työpaikkoja ja jotka on kohdistettu niitä eniten tarvitseville: pitää sukupuolinäkökulmaa ratkaisevan tärkeänä epätasa-arvon kasvamisen estämisessä;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään ja tarkastelemaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja rahoitusvarojen jakautumisesta sukupuolen mukaan eriytyneillä aloilla ja vihreissä innovaatioissa ja kehittämään indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata vihreän talouden mahdollisia eriytyneitä vaikutuksia alueelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategista ohjausta ja välineitä, joilla voidaan vastata tehokkaasti työllisyyden tason ja työmarkkinoiden rakenteen mahdollisiin muutoksiin;

44.

odottaa, että siirtyminen laajempiin ja kestävämpiin taloudellisiin indikaattoreihin myös kehityspolitiikassa johtaa siihen, että kehitysmaiden sosiaaliset ja ympäristötavoitteet saavat enemmän painoarvoa ja että naisten omistusoikeudet ja luonnonvarojen hallinta turvataan erityisillä poliittisilla toimilla ja säännöksillä; korostaa, että on parannettava naisten mahdollisuuksia käyttää sellaisia palveluja ja uusia teknologioita, joita tarvitaan energian, veden, yritystoiminnan ja maataloustuotannon hallintaan ja käyttöön; korostaa, että naisten on osallistuttava enemmän yritysten ja järjestöjen johtamiseen;

45.

kehottaa komissiota tunnustamaan täysin ympäristön pilaantumisen moninaiset vaikutukset epätasa-arvoon, erityisesti naisten ja miesten välillä, ja käsittelemään niitä sekä takaamaan, että ilmastonmuutosta ja ympäristön kestävyyttä koskevien uusien poliittisten ehdotusten laatimisessa edistetään naisten yhtäläisiä oikeuksia;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään indikaattoreita, joilla arvioidaan hankkeiden ja ohjelmien sukupuolikohtaisia vaikutuksia ja edistetään sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmaa ympäristöstrategioissa vihreän talouden saavuttamiseksi;

47.

kehottaa komissiota ottamaan erityisesti huomioon, että puhtaan veden saatavuudella on suuri merkitys tytöille ja naisille suuressa osassa maailmaa, koska veden hakeminen ja kuljettaminen kotiin on usein heidän tehtävänsä; korostaa myös, että on tärkeää ottaa talteen alkuperäiskulttuurien naisten paikallisiin ekosysteemeihin liittyviä tietoja;

48.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että useissa kehitysmaissa naisten uramahdollisuudet vihreässä taloudessa ovat hyvin rajalliset patriarkaalisten perinteiden ja sosiaalisten vaikutusten vuoksi ja että näin ollen naisilla ei ole mahdollisuutta saada tietoa, koulutusta ja oppia tekniikoita, jotka ovat tälle alalle pääsyn edellytys;

49.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, että miljardit ihmiset ovat täysin riippuvaisia biomassasta energianlähteenä ja että lapset ja naiset kärsivät sen vuoksi terveysongelmista, kun he keräävät, käsittelevät ja käyttävät biomassaa; toteaa, että tästä syystä olisi panostettava tehokkaampiin ja uusiutuviin energianlähteisiin;

50.

vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltujen monen- ja kahdenvälisten kauppasopimusten tuloksista tehdään perusteelliset ilmastoa, sukupuolten tasa-arvoa ja kestävyyttä koskevat vaikutustenarvioinnit, ja kehottaa komissiota valtuuttamaan erityisen tuen ilmastonmuutoksen hallintaan osana kaikkea kauppaa tukevaa apua ja muuta aiheeseen liittyvää kehitysapua;

51.

kehottaa komissiota kehittämään ohjelmia nykyaikaisen teknologian ja asiantuntemuksen siirtämiseksi, jotta kehitysmaita ja kehittyviä alueita voidaan auttaa sopeutumaan ympäristön muutoksiin;

52.

korostaa, että mikrolainojen, luoton, tietojen ja teknologian kaltaisten varojen saatavuuteen liittyvä sukupuolten välinen epätasa-arvo on otettava huomioon ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien strategioiden määrittelyssä;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.