Asia C-495/03

Intermodal Transports BV

vastaan

Staatssecretaris van Financiën

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteinen tullitariffi – Tariffinimikkeet – Yhdistettyyn nimikkeistöön luokittelu – Nimike 8709 – Magnum ET120 Terminal Tractor -merkkinen traktori – EY 234 artikla – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus esittää ennakkoratkaisukysymys – Velvollisuuden edellytykset – Sitova tariffitieto, jonka toisen jäsenvaltion tulliviranomaiset ovat antaneet kolmannelle samankaltaisen ajoneuvon osalta

Julkisasiamies C. Stix-Hacklin ratkaisuehdotus 12.4.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.9.2005 

Tuomion tiivistelmä

1.     Yhteinen tullitariffi – Tavaroiden luokittelu – Sitova tariffitieto – Ulottuvuus – Kolmannen oikeus vedota välittömään oikeusvaikutukseen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa oikeudenkäyntiasiassa – Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 12 artikla)

2.     Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö – Kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu asia, jossa on kyse tavaran tariffiluokituksesta, ja joka katsoo kolmannelle annetun ja sille esitetyn sitovan tariffitiedon virheelliseksi – Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan velvollisuuden puuttuminen – Edellytykset

(EY 234 artikla)

3.     Yhteinen tullitariffi – Tariffinimikkeet – Ajoneuvot, jotka on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten teollisuusrakennuksissa ja niiden pihoilla – Luokittelu yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8709, joka koskee itseliikkuvia trukkeja, joita käytetään tavaran kuljetukseen, ja traktoreita, joita käytetään rautatieasemilla – Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

1.     Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 12 artiklasta seuraa, että sitova tariffitieto synnyttää oikeuksia ainoastaan sen saajan hyväksi ja ainoastaan siinä kuvattuihin tavaroihin nähden. Näin ollen jäsenvaltion tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa riita-asiassa asianosaisilla ei ole mitään henkilökohtaista oikeutta vedota toisen jäsenvaltion viranomaisten antamaan, samankaltaista tavaraa koskevaan sitovaan tariffitietoon.

(ks. 27 kohta)

2.     EY 234 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa on kyse tietyn tavaran luokittelemisesta yhdistettyyn nimikkeistöön, esitetään toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten riita-asian ulkopuoliselle kolmannelle samankaltaisen tavaran osalta antama sitova tariffitieto ja kun mainittu tuomioistuin katsoo kyseisessä sitovassa tariffitiedossa tehdyn tariffiluokituksen virheelliseksi, näiden kahden viimeksi mainitun seikan seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, että ne velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä.

Mainittujen seikkojen automaattisena seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, että ne yksin velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä. Tällaisen tuomioistuimen on kuitenkin silloin, kun yhteisön oikeutta koskeva kysymys on tullut sen ratkaistavaksi, noudatettava sille kuuluvaa velvollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ellei se ole todennut, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että yhteisöjen tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa yhteisön oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä. Tutkittaessa, onko kyse tällaisesta tilanteesta, huomioon on otettava yhteisön oikeuden ominaispiirteet, sen tulkintaan liittyvät erityiset vaikeudet sekä vaara oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä yhteisön alueella. Tältä osin toisen jäsenvaltion viranomaisten antaman sitovan tariffitiedon olemassaolon perusteella mainitun tuomioistuimen on oltava erityisen tarkkaavainen siinä harkinnassa, joka koskee mahdollista perustellun epäilyn puuttumista yhdistetyn nimikkeistön oikeaan soveltamiseen nähden, kun otetaan huomioon erityisesti kolme edellä mainittua arviointiperustetta.

(ks. 45 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3.     Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2261/98, liitteessä I esitetyn yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8709 on tulkittava siten, että se ei kata ajoneuvoa, jossa on 132 kilowatin dieselmoottori, jonka teho on 2 500 kierrosta minuutissa, täysautomaattinen vaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja yksi peruutusvaihde, umpinainen ohjaamo sekä nostotaso, jonka nostokorkeus on 60 senttimetriä, ja jonka vetoteho on 32 000 kilogrammaa ja kääntösäde hyvin lyhyt ja joka on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten teollisuusrakennuksissa ja niiden pihoilla. Tällainen ajoneuvo ei nimittäin ole itseliikkuva ajoneuvo, jota käytetään tavaroiden kuljetukseen, eikä sellainen traktori, jota käytetään rautatieasemilla mainitussa nimikkeessä tarkoitetulla tavalla.

(ks. 64 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

15 päivänä syyskuuta 2005 (*)

Yhteinen tullitariffi – Tariffinimikkeet – Yhdistettyyn nimikkeistöön luokittelu – Nimike 8709 – Magnum ET120 Terminal Tractor ‑merkkinen traktori – EY 234 artikla – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus esittää ennakkoratkaisukysymys – Velvollisuuden edellytykset – Sitova tariffitieto, jonka toisen jäsenvaltion tulliviranomaiset ovat antaneet kolmannelle samankaltaisen ajoneuvon osalta

Asiassa C‑495/03,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 21.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.11.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

 Intermodal Transports BV

vastaan

Staatssecretaris van Financiën,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts, K. Schiemann (esittelevä tuomari), E. Juhász ja M. Ilešič, 

julkisasiamies: C. Stix‑Hackl,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Intermodal Transports BV, edustajinaan belastingadviseur R. Tusveld ja belastingadviseur G. van Slooten,

–       Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. G. Sevenster ja C. ten Dam,

–       Itävallan hallitus, asiamiehenään H. Dossi,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Schieferer ja D. W. V. Zijlstra,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.4.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 234 artiklan ja tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.10.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2261/98 (EYVL L 292, s. 1), liitteessä I esitetyn yhdistetyn nimikkeistön nimikkeen 8709 tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Intermodal Transports BV -niminen yhtiö (jäljempänä Intermodal), kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), ja Staatssecretaris van Financiën (valtiovarainministeri) ja jossa on kyse tiettyjen ajoneuvojen, joista käytetään nimitystä ”Magnum ET120 Terminal Tractor”, luokittelemisesta yhdistettyyn nimikkeistöön. Kyseisissä ajoneuvoissa on 132 kilowatin dieselmoottori, jonka teho on 2 500 kierrosta minuutissa, täysautomaattinen vaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja yksi peruutusvaihde, umpinainen ohjaamo sekä nostotaso, jonka nostokorkeus on 60 senttimetriä. Ajoneuvojen vetoteho on 32 000 kilogrammaa, niiden kääntösäde on hyvin lyhyt ja ne on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten teollisuusrakennuksissa ja niiden pihoilla.

3       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee jäsenvaltion tulliviranomaisten antaman sitovan tariffitiedon merkityksellisyyttä sen arvioimisessa, onko sellaisilla toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla, joiden ratkaistavana on kysymys tariffiluokittelusta, mahdollisesti velvollisuus pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Toinen kysymys liittyy kyseisten ajoneuvojen oikeaan luokitteluun.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhdistetty nimikkeistö

4       Yhdistetty nimikkeistö perustuu kansainväliseen harmonoituun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmään (jäljempänä harmonoitu järjestelmä), jonka on laatinut sittemmin Maailman tullijärjestöksi muuttunut tulliyhteistyöneuvosto ja joka on otettu käyttöön Brysselissä 14.6.1983 tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella (jäljempänä HS-yleissopimus) ja joka, samoin kuin sen 24.6.1986 tehty muutospöytäkirja, on yhteisön puolesta hyväksytty 7.4.1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/369/ETY (EYVL L 198, s. 1).

5       Nimikkeet 8701 ja 8709 on esitetty yhdistetyn nimikkeistön toisen osan XVII jakson 87 ryhmässä. Kyseinen ryhmä koskee kuljetusvälineitä ja kulkuneuvoja, muita kuin rautatien tai raitiotien liikkuvaan kalustoon kuuluvia, sekä niiden osia ja tarvikkeita. Kyseisen ryhmän 2 huomautuksessa todetaan, että ”tässä ryhmässä tarkoitetaan ilmaisulla ’traktorit’ ajoneuvoja, jotka on rakennettu ensisijaisesti muun kuljetusvälineen, koneen, laitteen tai kuorman vetämiseen tai työntämiseen, myös jos ne pääasiallisesti traktorina käytön ohessa on toissijaisesti sovitettu työvälineiden, siementen, lannoitteiden tai muiden tavaroiden kuljetusta varten – – ”.

6       Pääasiassa kyseessä olevan tullivelan syntyhetkellä nimikkeen 8701 sanamuoto oli seuraava: ”Traktorit, muut kuin nimikkeeseen 8709 kuuluvat”. Alanimike 8701 20 10 koski ”uusia maantiekuljetuksiin tarkoitettuja puoliperävainujen vetotraktoreita”. Nimike 8709 koski puolestaan ”itseliikkuvia trukkeja, joissa ei ole nosto- eikä käsittelylaitteita ja jollaisia käytetään tehtaissa, varastoissa, satama-alueilla tai lentokentillä tavaran kuljetukseen lyhyitä matkoja; traktorit, joita käytetään rautatieasemilla; edellä mainittujen ajoneuvojen osat – – ”.

7       Yhdistetyn nimikkeistön yleisissä tulkintasäännöissä, jotka esitetään sen ensimmäisen osan I osaston A kohdassa, säädetään muun muassa seuraavaa:

”Tavarat luokitellaan yhdistettyyn nimikkeistöön seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1.      Nimikkeistön jaksojen, ryhmien tai alaryhmien otsikot ovat ainoastaan ohjeellisia; oikeudellisesti luokittelu määräytyy nimikkeiden sekä asianomaisten jaksojen tai ryhmien huomautusten sanamuodon mukaisesti ja, jollei näistä nimikkeistä ja huomautuksista muuta johdu, seuraavien sääntöjen mukaisesti.

– – ”

8       HS-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla kunkin sopimuspuolen edustajista koostuva ”harmonoidun järjestelmän komitea” perustettiin tulliyhteistyöneuvostoon. HS-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti komitean tehtäviin kuuluu muun muassa esittää muutoksia kyseiseen sopimukseen ja laatia selityksiä, näkemyksiä luokittelusta ja muista asioista harmonoidun järjestelmän tulkitsemiseksi.

9       Harmonoidun järjestelmän nimikettä 8701 koskeva selitys kuuluu seuraavasti:

”Tässä nimikkeessä traktoreilla tarkoitetaan pyörin tai telaketjuin varustettuja ajoneuvoja, jotka on rakennettu ensisijaisesti muun kuljetusvälineen, koneen, laitteen tai kuorman vetämiseen tai työntämiseen. – –

Tähän nimikkeeseen kuuluvat erityyppiset traktorit (muut kuin traktorit, jollaisia käytetään rautatieasemilla ja jotka kuuluvat nimikkeeseen 87.09) (maataloustraktorit, metsätraktorit, maantiekuljetuksiin tarkoitetut puoliperävaunujen vetovaunut, raskaat rakennustyömaatraktorit, vinttureilla varustetut traktorit jne.) kuljetuskoneiston laatuun katsomatta (mäntäpolttomoottori, sähkömoottori jne.). – –

Tämän nimikkeen traktoreissa – – voi olla – – perävaunujen tai puoliperävaunujen kytkentälaite (kuten ’mechanical horses’ -traktoreissa ja niiden kaltaisissa vetoyksiköissä) – – ”

10     Harmonoidun järjestelmän nimikettä 8709 koskeva selitys kuuluu seuraavasti:

”Tähän nimikkeeseen kuuluu ryhmä itseliikkuvia ajoneuvoja, jollaisia käytetään tehtaissa, varastoissa, satama-alueilla tai lentokentillä erilaisten kuormien (tavaroiden tai konttien) lyhytmatkaiseen kuljetukseen tai pienten perävaunujen vetämiseen rautatieasemilla.

– –

Tähän nimikkeeseen kuuluvien ajoneuvojen olennaisimmat yhteiset tuntomerkit, jotka yleensä erottavat nämä ajoneuvot nim. 87.01, 87.03 tai 87.04 kuuluvista, ovat seuraavat:

1)      Ne eivät rakenteeltaan eivätkä yleensä suunnittelun erityispiirteiltään sovellu käytettäväksi matkustaja- tai tavarakuljetukseen maanteillä tai muilla yleisillä teillä.

2)      Niiden huippunopeus kuormattuna on yleensä enintään 30–35 km tunnissa.

3)      Niiden kääntösäde on suunnilleen ajoneuvon pituuden mittainen.

Tämän nimikkeen ajoneuvoissa ei tavallisesti ole umpinaista ohjaamoa, vaan kuljettajan paikkana on usein ainoastaan lava, jolla hän seisoo ohjatessaan ajoneuvoa. Eräissä tyypeissä kuljettajan istuimen yläpuolella saattaa olla suojakehys, metalliverkko jne.

Tämän nimikkeen ajoneuvot voivat olla myös taluttaen ohjattavia.

− −

Traktorit, jollaisia käytetään rautatieasemilla, on etupäässä suunniteltu vetämään tai työntämään muita ajoneuvoja, esim. pieniä perävaunuja. Ne eivät itse kuljeta kuormaa ja ne ovat tavallisesti kevyempiä ja teholtaan heikompia kuin nimikkeen 87.01 traktorit. Tämäntyyppisiä traktoreita voidaan käyttää myös telakoilla, varastoissa jne.

− − ”

 Tariffitiedot

11     Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston 19.12.1996 antamalla asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL 1997, L 17, s. 1 ja oikaisu EYVL 1997, L 179, s. 11; jäljempänä tullikoodeksi), 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tätä koodeksia sovellettaessa tarkoitetaan

− −

5)      ’päätöksellä’ tulliviranomaisen yksittäistapauksessa suorittamaa tullilainsäädäntöä koskevaa hallinnollista tointa, jolla on oikeudellisia vaikutuksia yhteen tai useampaan määritettyyn tai määritettävissä olevaan henkilöön; tähän käsitteeseen sisältyy muun muassa 12 artiklassa tarkoitettu sitova tariffitieto;

− − ”

12     Tullikoodeksin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asianomaiselle myönteinen päätös on – – kumottava tai sitä on muutettava, jos yksi tai useampi sen tekemisen edellytyksistä ei ole täyttynyt tai ei enää täyty.”

13     Tullikoodeksin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

” – –

2.      Sitova tariffitieto tai sitova alkuperätieto sitoo tulliviranomaisia tiedon saajaan nähden ainoastaan tavaran tariffin luokittelun tai vastaavasti tavaran alkuperämäärityksen osalta.

− −

3.      Tiedon saajan on voitava todistaa täydellisen vastaavuuden vallitsevan:

–       tariffien osalta tullille ilmoitetun tavaran ja tiedossa kuvatun tavaran välillä,

– –

5.      Sitova tieto lakkaa olemasta voimassa:

a) tariffien osalta:

i)      jos annetaan asetus eikä tieto enää ole kyseisellä asetuksella säädetyn oikeuden mukainen,

ii)      jos se tulee ristiriitaiseksi jonkin 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun nimikkeistön tulkinnan kanssa:

–       yhteisön tasolla yhdistetyn nimikkeistön selityksiin tehdyn muutoksen tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion takia,

–       kansainvälisellä tasolla – – tariffiin luokittelua koskevan lausunnon tai harmonoidun – – järjestelmän nimikkeistön selityksiin tekemän muutoksen vuoksi,

iii)      jos se kumotaan tai sitä muutetaan 9 artiklan mukaisesti ja jos sitovan tiedon saajalle ilmoitetaan sen kumoamisesta tai muuttamisesta.

Sitova tariffitieto lakkaa i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa olemasta voimassa sinä ajankohtana, jona mainitut toimenpiteet julkaistaan, tai kansainvälisten toimenpiteiden osalta ajankohtana, jona komission tiedonanto julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

− − ”

14     Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 12/97 (EYVL 1997, L 9, s. 1; jäljempänä tullikoodeksin soveltamisasetus), 5 artiklan 1 kohdassa määritellään sitova tieto ”tariffia koskevaksi tiedoksi – –, joka sitoo yhteisön kaikkien jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, kun 6 ja 7 artiklassa määritellyt edellytykset täyttyvät”.

15     Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Rajoittamatta [tulli]koodeksin 5 ja 64 artiklan soveltamista sitovaan tietoon voi vedota ainoastaan tiedon saaja.

– –

3.      Sitovan tiedon saaja voi käyttää sitä tietyn tavaran osalta ainoastaan, jos:

a)      tariffiin luokittelun osalta: tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla todetaan, että kyseinen tavara kaikilta osin vastaa esitetyssä tiedossa kuvattua tavaraa;

– – ”

16     Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion tulliviranomaisten 1 päivästä tammikuuta 1991 alkaen antamat sitovat tariffitiedot sitovat samoin edellytyksin kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

17     Intermodal teki 1.3.1999 tulli-ilmoituksen Magnum ET120 Terminal Tractors -nimisistä moottoriajoneuvoista niiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen. Mainitussa ilmoituksessa kyseiset ajoneuvot luokiteltiin yhdistetyn nimikkeistön tariffinimikkeeseen 8709.

18     Tarkastuksen jälkeen Alankomaiden tulliviranomaiset kuitenkin katsoivat, että mainitut ajoneuvot kuuluivat yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8701 20 10. Näin ollen ne lähettivät Intermodalille tullin lisämaksua koskevan ilmoituksen.

19     Kyseisestä ilmoituksesta Gerechtshof te Amsterdamissa tekemänsä valituksen tueksi Intermodal esitti muun muassa Suomen tulliviranomaisten 14.5.1996 antaman sitovan tariffitiedon. Kyseisessä asiakirjassa, joka oli edelleen pätevä, tariffitiedon saajaksi nimettiin Sisu Terminal Systems Oy -niminen yhtiö, kotipaikka Tampere (Suomi), ja siinä ajoneuvot, joista käytettiin nimitystä ”Sisu-terminaalitraktori”, luokiteltiin yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8709.

20     Kyseinen tuomioistuin hylkäsi tämän valituksen 21.5.2002 tekemällään päätöksellä. Koska mainittu tuomioistuin katsoi, että yhdistetyn nimikkeistön yleisestä tulkintasäännöstä, joka esitetään yhdistetyn nimikkeistön ensimmäisen osan I osaston A kohdan 1 alakohdassa, ja yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että tavaroiden tariffiluokittelun ratkaisevana luokitteluperusteena on yleensä oltava niiden objektiivisesti todettavat ominaispiirteet ja ominaisuudet, sellaisina kuin ne on määritelty yhdistetyn nimikkeistön nimiketekstissä ja kyseisiä osastoja tai ryhmiä koskevissa huomautuksissa, ja koska sen mukaan kyseisiä ajoneuvoja ei ole suunniteltu tavaroiden kuljetusta varten eivätkä ne sovellu asemalaiturilla käytettävien pienten vaunujen vetämiseen, niitä ei voida luokitella nimikkeeseen 8709.

21     Koska Gerechtshof te Amsterdam oli näin ollen sitä mieltä, että luokittelu alanimikkeeseen 8701 20 10 oli selvästi välttämätöntä ja että se seikka, että Suomen viranomaiset olivat antaneet kolmannelle samankaltaista tavaraa koskevan poikkeavan sitovan tariffitiedon, ei vaikuttanut tähän arviointiin, se katsoi, ettei ollut tarkoituksenmukaista pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

22     Intermodal teki tästä päätöksestä kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandeniin.

23     Samalla, kun Hoge Raad der Nederlanden katsoo, että tullikoodeksin 4 artiklan 5 alakohdasta ja 12 artiklan 2 ja 3 kohdasta sekä tullikoodeksin soveltamisasetuksen 10 artiklasta johtuu, että Intermodal ei voi saada mitään oikeutta sitovasta tariffitiedosta, jonka saaja se ei ole ja joka koskee muuta tavaraa, se pohtii, eikö pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kansallinen tuomioistuin, joka katsoo, että tällainen kolmannelle annettu sitova tariffitieto perustuu selvästi virheelliseen luokitukseen yhdistettyyn nimikkeistöön nähden, ole velvollinen pyytämään yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se seikka, että tullikoodeksin 12 artiklan 5 kohdan a alakohdan ii alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan sitova tariffitieto lakkaa olemasta voimassa, jos se yhteisöjen tuomioistuimen tuomion takia tulee ristiriitaiseksi yhdistetyn nimikkeistön tulkinnan kanssa, voi mahdollisesti puhua myöntävän vastauksen puolesta tässä kysymyksessä.

24     Viimeksi mainittu tuomioistuin haluaa lisäksi saada vastauksen siihen, onko nimikettä 8709 tulkittava suppeasti sillä tavoin, että sen ulkopuolelle jäävät pääasiassa kysymyksessä olevat ajoneuvot sillä perusteella, että ne eivät kuljeta tavaroita, eivätkä ne ole rautatieasemilla käytettäviä tai teholtaan samankaltaisia traktoreita, tai mikäli mainittua nimikettä on tulkittava laajentavasti, kuten annetaan ymmärtää harmonoidun järjestelmän selityksissä, joissa käsitteellä ”itseliikkuvat trukit” tarkoitetaan traktoreita, joita käytetään muiden ajoneuvojen vetämiseen tai työntämiseen, ei pelkästään rautatieasemilla, vaan myös satamissa, varastoissa jne.

25     Näissä olosuhteissa Hoge Raad der Nederlanden on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko kansallisen tuomioistuimen esitettävä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle yhdistetyn nimikkeistön tulkintaa koskevia kysymyksiä, kun tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa on kyse tietyn tavaran luokittelemisesta yhdistettyyn nimikkeistöön, asianosainen vetoaa tulliviranomaisen kantaan, joka on ilmaistu kolmannelle annetussa samankaltaista tavaraa koskevassa sitovassa tariffitiedossa, ja kun kansallinen tuomioistuin katsoo, että tämä sitova tariffitieto ei ole sopusoinnussa yhdistetyn nimikkeistön kanssa?

2)      Onko yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8709 tulkittava siten, että nyt kyseessä olevan kaltaiset ajoneuvot kuuluvat sen alaisuuteen?”

 Ennakkoratkaisukysymykset

 Ensimmäinen kysymys

26     Tällä kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko kansallisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu tavaran luokittelemista yhdistettyyn nimikkeistöön koskeva riita ja jossa vedotaan toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten kolmannelle samankaltaisen tavaran osalta antamaan sitovaan tariffitietoon, velvollisuus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä, jos se katsoo, että kyseinen sitova tariffitieto ei ole yhdistetyn nimikkeistön mukainen, ja se aikoo päätyä eri tariffiluokitukseen kuin mitä on tehty kyseisessä sitovassa tariffitiedossa.

27     Tältä osin on ensinnäkin täsmennettävä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on aivan oikein katsonut, että tullikoodeksin 12 artiklasta seuraa, että sitova tariffitieto synnyttää oikeuksia ainoastaan sen saajan hyväksi ja ainoastaan siinä kuvattuihin tavaroihin nähden. Kuten tämän tuomion 23 kohdasta käy ilmi, mainittu tuomioistuin on siten oikein tehnyt sen johtopäätöksen, että sen käsiteltävänä olevassa riita-asiassa Intermodalilla ei ole mitään henkilökohtaista oikeutta vedota Suomen viranomaisten antamaan sitovaan tariffitietoon.

28     Ennakkoratkaisukysymyksen osalta, kun kyse on ensinnäkin niistä kansallisista tuomioistuimista, joiden päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, EY 234 artiklan toisesta kohdasta seuraa, kuten Alankomaiden hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio muistuttavat, että tällaisilla tuomioistuimilla on oikeus mutta ei velvollisuutta saattaa tulkintaa koskeva ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos ne katsovat, että kysymys on ratkaistava, jotta ne voivat antaa päätöksensä.

29     Tältä osin on tärkeää muistuttaa erityisesti, että EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyllä niitä kansallisia tuomioistuimia, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta, koskevalla velvollisuudella saattaa ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi pyritään erityisesti estämään yhteisön oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa (ks. erityisesti asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30     Tämä tavoite saavutetaan, jos kyseinen velvollisuus kattaa yhteisöjen tuomioistuimen määrittämissä rajoissa (asia 283/81, Cilfit ym., tuomio 6.10.1982, Kok. 1982, s. 3415, Kok. Ep. VI, s. 537) korkeimmat oikeudet ja kaikki sellaiset kansalliset tuomioistuimet, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta (ks. asia C-99/00, Lyckeskog, tuomio 4.6.2002, Kok. 2002, s. I-4839, 14 ja 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31     Sitä vastoin kansalliset tuomioistuimet, joiden päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, ovat EY:n perustamissopimuksen nojalla vapaita harkitsemaan mahdollista tarvetta saattaa tulkintaa koskeva ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

32     Se seikka, että toisen jäsenvaltion tulliviranomaiset antoivat tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian ulkopuoliselle kolmannelle ja mainitussa riita-asiassa kysymyksessä olevan tuotteen kanssa samankaltaisen tuotteen osalta tullikoodeksin 12 artiklan kaltaisessa johdetun oikeuden säännöksessä tarkoitetun sitovan tariffitiedon, ei voi loukata sitä harkinnan vapautta, joka kyseiselle tuomioistuimelle on näin EY 234 artiklan nojalla annettu.

33     Toiseksi niiden kansallisten tuomioistuinten osalta, joiden päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on syytä muistuttaa, että EY 234 artiklan kolmatta kohtaa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava siten, että tällaisten tuomioistuinten on silloin, kun yhteisön oikeutta koskeva kysymys on tullut niiden ratkaistavaksi, noudatettava niille kuuluvaa velvollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, elleivät ne ole todenneet, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että yhteisöjen tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa yhteisön oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä. Tutkittaessa, onko kyse tällaisesta tilanteesta, huomioon on otettava yhteisön oikeuden ominaispiirteet, sen tulkintaan liittyvät erityiset vaikeudet sekä vaara oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä yhteisön alueella.

34     Tältä osin sen seikan, että toisen jäsenvaltion tulliviranomaiset antoivat tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian ulkopuoliselle kolmannelle määrätyn tavaran osalta sitovan tariffitiedon, joka näyttää ilmaisevan erilaisen tulkinnan yhdistetyn nimikkeistön nimikkeistä kuin sen, johon mainittu tuomioistuin katsoo voivansa päätyä mainitussa riita-asiassa kyseessä olevaan samankaltaiseen tuotteeseen nähden, on varmasti kannustettava kyseistä tuomioistuinta olemaan erityisen tarkkaavainen harkinnassaan, joka koskee mahdollista perustellun epäilyn puuttumista yhdistetyn nimikkeistön oikeaan soveltamiseen nähden, kun otetaan erityisesti huomioon kolme edellisessä kohdassa mainittua arviointiperustetta.

35     Sen sijaan vastoin sitä, mitä komissio ja Intermodal väittävät ja kuten Alankomaiden ja Itävallan hallitukset perustellusti tuovat esille, tällaisen sitovan tariffitiedon olemassaolo ei voi yksin estää kyseistä kansallista tuomioistuinta tekemästä sellaisen tutkinnan perusteella, joka vastaa tämän tuomion 33 ja 34 kohdassa mieleen palautettuja vaatimuksia, sitä päätelmää, että se, miten yhdistetyn nimikkeistön tariffinimikettä on yksittäistapauksessa sovellettava, voi olla niin ilmeistä, ettei se jätä tilaa, erityisesti, kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen esiin tuomat yhdistettyyn nimikkeistöön luokittelemista koskevat vakiintuneet tulkintaperusteet, vähäisellekään perustellulle epäilylle siitä, miten esille tullut kysymys olisi ratkaistava, eikä estä sitä tällaisissa tapauksissa päättämästä pidättäytyä saattamasta ennakkoratkaisukysymystä yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ratkaisemasta sitä omalla vastuullaan (em. asia Cilfit ym., tuomion 16 kohta).

36     On syytä nimittäin ensinnäkin muistuttaa, että mahdollinen erilainen lainsäädännön soveltaminen tietyissä jäsenvaltioissa ei voi vaikuttaa sellaisen yhteisen tullitariffin tulkintaan, joka perustuu tariffinimikkeiden sanamuotoon (asia C-120/90, Post, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2391, 24 kohta).

37     Toiseksi on todettava, tämän kuitenkaan rajoittamatta asiassa C-224/01, Köbler, 30.9.2003 annetusta tuomiosta (Kok. 2003, s. I-10239) tehtävien päätelmien soveltamista, että edellä mainitussa asiassa Cilfit ym. vahvistetussa oikeuskäytännössä todetaan, että on yksinomaan kansallisen tuomioistuimen asiana arvioida, onko se, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, niin ilmeistä, ettei se jätä tilaa vähäisellekään perustellulle epäilylle, ja päättää näin olen, ettei se esitä yhteisöjen tuomioistuimelle kansallisessa tuomioistuimessa esille tullutta kysymystä yhteisön oikeuden tulkinnasta (asia C-340/99, TNT Traco, tuomio 17.5.2001, Kok. 2001, s. I-4109, 35 kohta).

38     Kolmanneksi EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa perustettu velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen on osa yhteisön oikeutta soveltavien kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen yhteistyötä, jonka avulla pyritään siihen, että yhteisön oikeutta sovellettaisiin oikein ja tulkittaisiin yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa (ks. erityisesti em. asia Cilfit ym., tuomion 7 kohta; asia C-337/95, Parfums Christian Dior, tuomio 4.11.1997, Kok. 1997, s. I-6013, 25 kohta ja em. asia Gomes Valente, tuomion 17 kohta). Kuten tämän tuomion 29 kohdassa on muistutettu, tällä velvollisuudella pyritään estämään yhteisön oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa.

39     Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin on tosin katsonut, että ennen kuin kansallinen tuomioistuin päätyy siihen, että se, miten yhteisön oikeuden säännöstä on sovellettava, on niin ilmeistä, ettei se jätä tilaa vähäisellekään perustellulle epäilylle siitä, miten esille tullut kysymys olisi ratkaistava, eikä se näin ollen saata ennakkoratkaisukysymystä yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi, sen on etenkin oltava varma siitä, että asia olisi yhtä ilmeinen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja yhteisöjen tuomioistuimelle (em. asia Cilfit ym., tuomion 16 kohta). Sitä vastoin tällaiselta tuomioistuimelta ei voida vaatia, että se lisäksi varmistuu siitä, että asia on välttämättä yhtä ilmeinen hallintoviranomaisten kaltaisille tuomioistuinten ulkopuolisille elimille.

40     Neljänneksi on tärkeää muistuttaa, että EY 234 artiklassa toteutetulla ennakkoratkaisupyyntöä koskevalla järjestelmällä pyritään, kuten käy ilmi tämän saman määräyksen sanamuodosta, erityisesti mahdollistamaan se, että kansallisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi riita-asia on saatettu, on käytettävissään tarpeelliset selvitykset asian ratkaisemiseksi. Kansallinen tuomioistuin voi sen sijaan olla velvollinen turvautumaan mainittuun järjestelmään ainoastaan sillä perusteella, että tulkinta, johon yhteisöjen tuomioistuin päätyy tietyn tariffinimikkeen johdosta, voi tullikoodeksin 12 artiklan kaltaisen johdetun oikeuden säännöksen nojalla tehdä toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten antaman sitovan tariffitiedon pätemättömäksi tai tehdä lopun mainittujen viranomaisten harjoittamasta käytännöstä tilanteessa, jossa sitova tariffitieto ja käytäntö kumpikaan eivät ole kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun oikeudenkäynnin kohteena.

41     Sen seikan osalta, että kahden jäsenvaltion hallinto- ja oikeuskäytäntö voi mahdollisesti olla erilainen, mikä vahingoittaa, kuten komissio korostaa, yhteisen tullitariffin yhtenäistä soveltamista koskevaa vaatimusta ja jonka seurauksena on, kuten Intermodal korostaa, että samankaltaiset tuotteet luokitellaan eri tavoin sen mukaan, kumpaan näistä jäsenvaltioista asianomainen toimija ne tuo, on todettava, kuten Alankomaiden ja Itävallan hallitukset korostavat, että on olemassa erilaisia järjestelmiä, joilla on voitava varmistaa se, että tällaiset ristiriitaisuudet ovat ainoastaan tilapäisiä.

42     Aivan ensin tullikoodeksin 9 artiklasta ja 12 artiklan 5 kohdan a alakohdan iii alakohdasta seuraa, että sitova tariffitieto voidaan kumota, jos yksi tai useampi sen tekemisen edellytyksistä ei ole täyttynyt tai ei enää täyty. Tästä seuraa, että jos tulliviranomainen harkitsee sen tulkinnan, jonka se oli alun perin tehnyt, virheelliseksi joko arviointivirheen tai tariffiluokitusta koskevien käsitysten muuttumisen takia, sillä on oikeus katsoa, että yksi sitovan tariffitiedon antamiselle asetetuista edellytyksistä ei enää täyty, ja kumota ennakkotieto kyseisten tavaroiden tariffiluokituksen muuttamiseksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-133/02 ja C-134/02, Timmermans Transport ja Hoogenboom Production, tuomio 22.1.2004, Kok. 2004, s. I-1125, 21–25 kohta).

43     Tämän jälkeen on syytä muistuttaa, että tullikoodeksin 12 artiklan 5 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan sitova tariffitieto lakkaa olemasta voimassa muun muassa, jos annetaan luokittelua koskeva asetus eikä tieto enää ole kyseisellä asetuksella säädetyn oikeuden mukainen. Asetuksen N:o 2658/87 9 artiklan 1 kohdan mukaan komissiolla on toimivalta antaa tällaisia luokittelua koskevia asetuksia mainitun asetuksen 10 artiklassa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti.

44     Lopuksi olettaen, että näin havaitut eroavuudet kaikesta huolimatta säilyvät, asia voidaan EY 226 artiklan nojalla saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän viimeksi mainitun tilanteen osalta on syytä erityisesti muistuttaa, että hallintokäytäntö voi olla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohteena silloin, kun kyseinen käytäntö täyttää tietyt vakiintuneisuutta ja yleisyyttä koskevat edellytykset (ks. erityisesti asia C-387/99, komissio v. Saksa, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I-3751, 42 kohta ja asia C-494/01, komissio v. Irlanti, tuomio 26.4.2005, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

45     Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että EY 234 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa on kyse tietyn tavaran luokittelemisesta yhdistettyyn nimikkeistöön, esitetään toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten riita-asian ulkopuoliselle kolmannelle samankaltaisen tavaran osalta antama sitova tariffitieto ja kun mainittu tuomioistuin katsoo kyseisessä sitovassa tariffitiedossa tehdyn tariffiluokituksen virheelliseksi, näiden kahden viimeksi mainitun seikan

–       seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, että ne velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä

–       automaattisena seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, että ne yksin velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä.

Tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on kuitenkin silloin, kun yhteisön oikeutta koskeva kysymys on tullut sen ratkaistavaksi, noudatettava sille kuuluvaa velvollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ellei se ole todennut, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että yhteisöjen tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa yhteisön oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä. Tutkittaessa, onko kyse tällaisesta tilanteesta, huomioon on otettava yhteisön oikeuden ominaispiirteet, sen tulkintaan liittyvät erityiset vaikeudet sekä vaara oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä yhteisön alueella; tältä osin on todettava, että edellä tarkoitetun sitovan tariffitiedon olemassaolon perusteella mainitun tuomioistuimen on oltava erityisen tarkkaavainen siinä harkinnassa, joka koskee mahdollista perustellun epäilyn puuttumista yhdistetyn nimikkeistön oikeaan soveltamiseen nähden, kun otetaan huomioon erityisesti kolme edellä mainittua arviointiperustetta.

 Toinen kysymys

46     Toisella kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8709 tulkittava siten, että ominaispiirteiltään pääasiassa kysymyksessä olevan kaltainen ajoneuvo kuuluu mainitun nimikkeen alaisuuteen.

47     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuus ja valvonnan helppous edellyttävät, että tavaroiden tariffiluokittelun ratkaisevana luokitteluperusteena on yleensä oltava tavaroiden objektiivisesti todettavat ominaispiirteet ja ominaisuudet, sellaisina kuin ne on määritelty yhdistetyn nimikkeistön nimiketekstissä sekä sen jaksojen tai ryhmien huomautuksissa (ks. erityisesti asia C-396/02, DFDS, tuomio 16.9.2004, Kok. 2004, s. I-8439, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48     Yhdistetyn nimikkeistön selittävät huomautukset sekä harmonoidun järjestelmän selitykset osaltaan auttavat huomattavasti eri tullinimikkeiden sisällön tulkinnassa, vaikka ne eivät olekaan oikeudellisesti sitovia (ks. erityisesti em. asia DFDS, tuomion 28 kohta). Mainittujen huomautusten ja selitysten sanamuodon on näin ollen oltava yhdistetyn nimikkeistön säännösten mukainen, eikä niillä voida muuttaa niiden soveltamisalaa (ks. erityisesti asia C-280/97, ROSE Elektrotechnik, tuomio 9.2.1999, Kok. 1999, s. I-689, 23 kohta ja asia C-42/99, Eru Portuguesa, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000, s. I-7691, 20 kohta).

49     Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeellä 8709 tarkoitetaan ”itseliikkuvia trukkeja, joissa ei ole nosto- eikä käsittelylaitteita ja jollaisia käytetään tehtaissa, varastoissa, satama-alueilla tai lentokentillä tavaran kuljetukseen lyhyitä matkoja” ja ”traktoreita, joita käytetään rautatieasemilla”, sekä edellä mainittujen ajoneuvojen osia.

50     Tällaista sanamuotoa käytetään tekemään ero niiden kahden ajoneuvoryhmän välillä, joista molemmat määritellään erityisesti niiden tiettyjen fyysisten ominaisuuksien ja/tai sen tarkoituksen mukaan, johon niitä voidaan käyttää.

51     ”Itseliikkuvien trukkien” osalta tämä sanamuoto käsittää siten täsmennykset, joiden mukaan kyseessä on oltava sellaiset ajoneuvot, joita käytetään tehtaissa, varastoissa, satama-alueilla tai lentokentillä, joissa ei voi olla nosto- eikä käsittelylaitteita ja joita käytetään tavaran kuljetukseen. Harmonoidun järjestelmän selityksissä täsmennetään lisäksi tämän viimeksi mainitun osalta, että kyseiset itseliikkuvat trukit on varustettu esimerkiksi lavalla tai säiliöllä, johon tavaraa lastataan.

52     Vaikka pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisia ajoneuvoja käytetään teollisuusalueilla ja ‑varastoissa, ne eivät näin ollen selvästi täytä näin vaadittuja objektiivisia edellytyksiä, koska, kuten Alankomaiden hallitus aivan oikein korostaa, ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä käy ilmi, että mainituilla ajoneuvoilla ei voida sellaisenaan huolehtia tavaroiden kuljetuksesta, vaan niitä käytetään ainoastaan nostotason avulla tapahtuvaan puoliperävaunujen vetämiseen.

53     ”Traktoreiden” osalta on aivan ensin muistutettava, että nimike 8701, joka koskee ”traktoreita”, jotka puolestaan määritellään 87 ryhmän 2 huomautuksessa ja joilla tarkoitetaan kaikkia ”ajoneuvoja, jotka on rakennettu ensisijaisesti muun kuljetusvälineen, koneen, laitteen tai kuorman vetämiseen tai työntämiseen”, osoittaa, että mainittu nimike kattaa kaikki tällä tavoin määritellyt traktorit lukuun ottamatta nimikkeessä 8709 tarkoitettuja traktoreita.

54     Mitä tulee tähän viimeksi mainittuun nimikkeeseen, sen sanamuoto tarkoittaa traktoreita, joita käytetään rautatieasemilla. Tietyissä kieliversioissa, kuten muun muassa englannissa ja hollannissa, viitataan tarkemmin rautatieasemien laitureihin.

55     Tältä osin on syytä muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuotteen käyttötarkoitus voi olla tariffiin luokittelussa objektiivinen arviointiperuste sikäli kuin se liittyy kiinteästi kyseiseen tuotteeseen, jolloin tällaista liitynnän kiinteyttä on pystyttävä arvioimaan tuotteen objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien mukaan (ks. erityisesti asia C-467/03, Ikegami, tuomio 17.3.2005, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

56     Nimikkeen 8709 sanamuodolla annetaan ratkaiseva merkitys sille seikalle, että kyseessä olevien ajoneuvojen on oltava sellaisia, että niitä käytetään vetämiseen rautatieasemilla ja erityisesti, kuten tietyistä kieliversioista käy ilmi, asemalaitureilla.

57     Tällainen arviointiperuste viittaa traktorin niihin objektiivisiin ominaispiirteisiin, joiden on oltava sellaiset, että traktori luonnollisesti soveltuu käyttöön rautatieasemilla ja erityisesti asemalaitureilla ja että se on samanlainen tai samankaltainen kuin sellaiset ajoneuvot, joita tosiasiallisesti käytetään tällaisissa paikoissa.

58     Harmonoidun järjestelmän selittävissä huomautuksissa osaltaan vahvistetaan, että nimikkeessä 8709 tällä tavoin tarkoitetut ajoneuvot ovat sellaisia, että niitä käytetään pienten perävaunujen vetämiseen rautatieasemilla.

59     Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, käsiteltävänä olevassa pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa ajoneuvoissa on 132 kilowatin dieselmoottori, jonka teho on 2 500 kierrosta minuutissa, täysautomaattinen vaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja yksi peruutusvaihde, umpinainen ohjaamo sekä nostotaso, jonka nostokorkeus on 60 senttimetriä. Mainittujen ajoneuvojen vetoteho on 32 000 kilogrammaa, niiden kääntösäde on hyvin lyhyt ja ne on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten.

60     Näistä objektiivisista ominaispiirteistä seuraa, että pääasiassa kysymyksessä olevat ajoneuvot selvästi eivät ole samanlaisia kuin ajoneuvot, joita tosiasiallisesti käytetään vetämiseen erityisesti rautatieasemien laitureilla, eivätkä luonteensa puolesta sovi tällaiseen käyttöön.

61     Tästä seuraa, kuten Alankomaiden hallitus aivan oikein toi esille ja vastoin komission ja Intermodalin puolustamaa kantaa, että tällaiset ajoneuvot eivät voi kuulua nimikkeen 8709 soveltamisalaan.

62     Lisäksi voidaan havaita, että tätä päätelmää vahvistavat jotkut muut harmonoidun järjestelmän selityksiin sisältyvät täsmennykset. Niinpä ne osoittavat, että sellaisia ominaispiirteitä, joiden perusteella on mahdollista erottaa nimikkeeseen 8709 kuuluvat ajoneuvot nimikkeessä 8701 tarkoitetuista traktoreista, on erityisesti se, että ensiksi mainittujen huippunopeus on yleensä enintään 30–35 km tunnissa, että niiden kääntösäde on suunnilleen ajoneuvon pituuden mittainen, että, kun otetaan huomioon niiden suunnittelun erityispiirteet ja rakenne, ne eivät sovellu käytettäväksi tavarakuljetukseen maanteillä, tai vielä se, että ne ovat tavallisesti kevyempiä ja teholtaan heikompia kuin viimeksi mainitut. Näissä selityksissä myös täsmennetään, että nimikkeessä 8709 tarkoitetuissa ajoneuvoissa ei tavallisesti ole umpinaista ohjaamoa, vaan kuljettajan paikkana on usein ainoastaan lava, jolla hän seisoo ohjatessaan ajoneuvoa.

63     On todettava, että nämä harmonoidun järjestelmän selityksissä luetellut ominaispiirteet puuttuvat pääasiassa kysymyksessä olevista ajoneuvoista.

64     Kun otetaan huomioon edellä esitetty, toiseen kysymykseen on vastattava, että yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8709 on tulkittava siten, että se ei kata ajoneuvoa, jossa on 132 kilowatin dieselmoottori, jonka teho on 2 500 kierrosta minuutissa, täysautomaattinen vaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja yksi peruutusvaihde, suljettu ohjaamo sekä nostotaso, jonka nostokorkeus on 60 senttimetriä, ja jonka vetoteho on 32 000 kilogrammaa ja kääntösäde hyvin lyhyt ja joka on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten teollisuusrakennuksissa ja niiden pihoilla. Tällainen ajoneuvo ei nimittäin ole itseliikkuva ajoneuvo, jota käytetään tavaroiden kuljetukseen, eikä sellainen traktori, jota käytetään rautatieasemilla mainitussa nimikkeessä tarkoitetulla tavalla.

 Oikeudenkäyntikulut

65     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      EY 234 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa on kyse tietyn tavaran luokittelemisesta yhdistettyyn nimikkeistöön, esitetään toisen jäsenvaltion tulliviranomaisten riita-asian ulkopuoliselle kolmannelle samankaltaisen tavaran osalta antama sitova tariffitieto ja kun mainittu tuomioistuin katsoo kyseisessä sitovassa tariffitiedossa tehdyn tariffiluokituksen virheelliseksi, näiden kahden viimeksi mainitun seikan

–       seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, että ne velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä

–       automaattisena seurauksena ei voi olla, kun kyse on tuomioistuimesta, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, että ne yksin velvoittavat tämän tuomioistuimen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia kysymyksiä.

Tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on kuitenkin silloin, kun yhteisön oikeutta koskeva kysymys on tullut sen ratkaistavaksi, noudatettava sille kuuluvaa velvollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ellei se ole todennut, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että yhteisöjen tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa yhteisön oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä. Tutkittaessa, onko kyse tällaisesta tilanteesta, huomioon on otettava yhteisön oikeuden ominaispiirteet, sen tulkintaan liittyvät erityiset vaikeudet sekä vaara oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä yhteisön alueella; tältä osin on todettava, että edellä tarkoitetun sitovan tariffitiedon olemassaolon perusteella mainitun tuomioistuimen on oltava erityisen tarkkaavainen siinä harkinnassa, joka koskee mahdollista perustellun epäilyn puuttumista tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna 26.10.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2261/98, liitteessä I esitetyn yhdistetyn nimikkeistön oikeaan soveltamiseen nähden, kun otetaan erityisesti huomioon kolme edellä mainittua arviointiperustetta.

2)      Yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8709 on tulkittava siten, että se ei kata ajoneuvoa, jossa on 132 kilowatin dieselmoottori, jonka teho on 2 500 kierrosta minuutissa, täysautomaattinen vaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja yksi peruutusvaihde, umpinainen ohjaamo sekä nostotaso, jonka nostokorkeus on 60 senttimetriä, ja jonka vetoteho on 32 000 kilogrammaa ja kääntösäde hyvin lyhyt ja joka on suunniteltu puoliperävaunujen liikuttelua varten teollisuusrakennuksissa ja niiden pihoilla. Tällainen ajoneuvo ei nimittäin ole itseliikkuva ajoneuvo, jota käytetään tavaroiden kuljetukseen, eikä sellainen traktori, jota käytetään rautatieasemilla mainitussa nimikkeessä tarkoitetulla tavalla.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.