52011DC0790

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ensimmäinen vuosikertomus EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta

I. Johdanto

Tämän vuoden heinäkuussa äärioikeiston jäsen teki Norjassa tuhoisan terrori-iskun. Elokuussa Yhdistyneen kuningaskunnan julkiset viranomaiset takavarikoivat ennätysmäiset 1,2 tonnia kokaiinia. Kaikkialla EU:ssa verkkohyökkäykset aiheuttavat entistä suurempaa vahinkoa julkisissa ja yksityisissä tietojärjestelmissä. Nämä ovat vakavia muistutuksia siitä, että sisäisen turvallisuuden uhkia on tärkeää torjua.

Marraskuussa 2010 annetussa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelmassa[1] määritetään painopisteet, joihin EU:n on keskityttävä tulevien neljän vuoden aikana. Painopisteet ovat seuraavat: 1) hajotetaan kansainväliset rikollisverkostot, 2) ehkäistään terrorismia ja radikalisoitumista ja puututaan terroristien värväystoimintaan, 3) parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä, 4) vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja 5) parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

Turvallisuusuhkien muodostuessa ja kehittyessä EU:n on oltava valmis vastaamaan niihin. Europolin, Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikön (Eurojust), Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) ja EU:n yhteisen tilannekeskuksen (SitCen) kaltaisten EU:n organisaatioiden on arvioitava uhkia ja riskejä säännöllisesti.

Europolin äskettäisimmässä selvityksessä[2] määritetään kolme erityisen huolestuttavaa kehittyvää uhkaa:

Ensimmäinen uhka ovat nopeasti kehittyvään internet-teknologiaan liittyvät ongelmat. Internet on nykyisin erottamaton ja korvaamaton osa EU:n kansalaisten jokapäiväistä elämää, mutta siitä on myös kehittymässä merkittävä apuväline erilaisille rikollisille toimille. Se on myös apuväline propagandassa. Entistä suurempi riippuvuus internet-teknologiasta tekee yhteiskunnastamme entistä alttiimman suurta julkisuutta saaville tietomurroille, joita voidaan tehdä hallintoviranomaisia, teollisuuden valvontajärjestelmiä tai pankkeja vastaan.

Toinen uhka ovat nykyisen talouskriisin mahdolliset vaikutukset. Lisääntyvät taloudelliset rajoitukset vähentävät viranomaisten saatavilla olevia resursseja sisäisen turvallisuuden uhkien torjumiseen. Tähän ongelmaan ei ole ilmeistä ja välitöntä ratkaisua, mutta kaikkien on syytä olla tietoisia näistä haasteista ja niiden seurauksista.

Kolmas uhka on turvallisuuden ulkoisen ulottuvuuden vaikutus EU:hun. EU:n sisäinen turvallisuus liittyy tiiviisti sen naapurimaiden turvallisuustilanteeseen, kuten äskettäiset arabimaiden tapahtumat ovat osoittaneet. Nämä lupaavat tapahtumat tuovat alueelle demokratiaa ja vaurautta. Ne ovat myös johtaneet ihmisten merkittävään siirtymiseen pois kotiseuduiltaan, mikä lisää naapurivaltioiden rajavalvontavalmiuksiin kohdistuvaa painetta myös EU:n ulkorajoilla. Jos yhä useammat ihmiset siirtyvät kotiseudultaan ja hallinnossa on puutteita, rikolliselle ja terrorismiin liittyvälle toiminnalle voi olla entistä suuremmat edellytykset Sahelin alueella. EU:n kaakkoispuolella sijaitseva Länsi-Balkan on edelleen huolenaihe, koska alueella esiintyy jatkuvasti järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta, kuten huumausaineiden ja väärennösten salakuljetusta ja ihmiskauppaa.

EU:n on entistä tehokkaammin tehtävä yhteistyötä näihin haasteisiin vastaamiseksi. Määritetyt toimet on pantava täytäntöön tulevien vuosien aikana. Tämä ei kuitenkaan riitä. Strategiset tavoitteet on muunnettava konkreettisiksi suunnitelmiksi ja toimiksi. Tässä yhteydessä komissio on tyytyväinen Harmony-aloitteen mukaisen EU:n toimintapoliittisen syklin menetelmiin, joilla poliittiset painopisteet ja uhka-arviot muunnetaan operatiivisiksi toimintasuunnitelmiksi etenkin vakavan kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden, tietoverkkorikollisuuden ja rajavalvonnan alalla. Tämä toteutetaan panemalla täytäntöön neuvoston määrittämät kahdeksan painopistettä.[3]

Komissio panee tiedonantoa edelleen täytäntöön ja varmistaa, että oikeusvaltioperiaatteita, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja oikeutta yksityisyydensuojaan kunnioitetaan täysimääräisesti.

Jäljempänä olevassa selvityksessä arvioidaan tiedonannon täytäntöönpanoa vuonna 2011. Siinä esitetään yleiskatsaus EU:n sisäisen turvallisuuden tilaan kullakin viidellä tiedonannossa määritetyllä alalla[4] ja esitetään tulevia toimia vuodeksi 2012. Yksityiskohtainen arvio vuonna 2011 toteutetuista keskeisistä toimista esitetään liitteessä.

II. EU:n sisäisen turvallisuuden tila

1. Järjestäytynyt rikollisuus / kansainväliset rikollisverkostot

Rikollisuus on muotoutumassa uudelleen niin, että entistä liikkuvaisemmat ja joustavammat ryhmät toimivat useilla lainkäyttöalueilla ja rikollisuuden aloilla ja hyödyntävät toiminnassaan etenkin internetin laajamittaista laitonta käyttöä. Parhaiten varustautuneet ryhmät ovat haalineet itselleen erilaista rikollista liiketoimintaa ja siten parantaneet toimintavalmiuksiaan taloudellisesti vaikeina aikoina. Näin ollen ne voivat myös paremmin tunnistaa ja hyödyntää uusia laittomia markkinoita. Hiilirahastopetosten, maksukorttipetosten ja erilaisten tavaroiden väärentämisen kaltainen toiminta, johon liittyvä riski katsotaan vähäiseksi, houkuttelee vakiintuneita rikollisryhmiä entistä enemmän.

Vaikka terroristien ja järjestäytyneiden rikollisryhmien tavoitteet poikkeavat toisistaan, yhteydet niiden toiminnan välillä näyttävät lisääntyneen. Terrorismia rahoitetaan yleisesti rikollisella toiminnalla.[5] Terroristiryhmät voivat osallistua järjestäytyneeseen rikollisuuteen välittömästi tai liittyä yksittäisiin rikollisiin tai rikollisryhmiin esimerkiksi aseiden ja huumausaineiden salakuljetuksen, ihmiskaupan, rahoituspetosten, rahanpesun ja kiristyksen kaltaisilla aloilla.

On ratkaisevan tärkeää, että viranomaiset tekevät rajat ylittävää yhteistyötä EU:n sisäisen turvallisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Tietojenvaihtoon käytettävissä olevia välineitä, etenkin Ruotsin aloitetta[6] ja Prümin päätöksiä[7], ei kuitenkaan vielä ole pantu täysin täytäntöön jäsenvaltioissa. Lainvalvontaviranomaisten rajat ylittävää tietojenvaihtoa on vielä yhdennettävä ja vahvistettava.

EU:n kansalaisten on voitava luottaa siihen, että rikollisverkostojen tehokasta hajottamista täydennetään tehokkaiden ja oikeudenmukaisten syytteiden koordinoinnilla. Kaikki jäsenvaltiot eivät vieläkään ole ratifioineet erilaisia oikeus- ja lainvalvontayhteistyön välineitä.[8] Myös jäsenvaltioiden erilaiset vaatimukset rajat ylittävistä etsinnöistä ja takavarikoinneista voivat estää kiireellisten toimien koordinointia eri lainkäyttöalueiden välillä. Eurooppalaisella tutkintamääräyksellä vahvistettaisiin vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja puututtaisiin tietojen ja todisteiden saamiseen liittyviin ongelmiin rajat ylittävien tapausten käsittelyssä.

EU:ssa jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun varallisuuden arvo on edelleen alhainen rikollisjärjestöjen arvioituun varallisuuteen verrattuna. Rikollisten omaisuutta on jäljitettävä ja takavarikoitava entistä tehokkaammin. Järjestäytyneet rikolliset pyrkivät sijoittamaan varojaan uudelleen laillisiin toimiin. Tämä tarkoittaa, että tarvitaan vankempia sääntöjä rahanpesun torjumiseksi ja toiminnan keskittämistä enemmän niihin keinoihin, joilla rikolliset soluttautuvat lailliseen talouteen.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjumista koskevan toimenpidepaketin tukemiseksi komissio muun muassa hyväksyi vuonna 2011 kokonaisuuden, joka koskee korruption torjuntaa. Komissio myös ehdotti lainsäädäntöä EU:n alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien lentojen matkustajarekisteritietojen keräämisestä.

Tulevat toimet vuonna 2012

Komissio

- hyväksyy rikoksella saatujen varojen menetetyksi tuomitsemista ja takaisinsaamista koskevan toimenpidepaketin;

- esittää ehdotuksen Europolin ja CEPOLin uudistamisesta ja eurooppalaisesta koulutusohjelmasta;

- esittää ehdotuksen Eurojustin uudistamisesta;

- pyrkii tekemään kaksi uutta PNR-sopimusta Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa;

- toteuttaa toimia, jotta sen ehdotus direktiiviksi matkustajarekisteritietojen keräämisestä hyväksyttäisiin;

- antaa tiedonannon eurooppalaisesta tietojenvaihtomallista;

- laatii rahoitustutkintasuunnitelman;

- esittää ehdotuksen tarkistetuksi direktiiviksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta ja

- antaa ihmiskauppaa koskevan viisivuotisen strategian.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- panemaan täytäntöön EU:n toimintapoliittisen syklin mukaiset toimet;

- lisäämään ponnisteluja sellaisen hallinnollisen toimintatavan kehittämiseksi, johon osallist uvat pelkkien lainvalvontaelinten sijaan kaikki julkisen sektorin elimet ja jolla taloutta suojellaan rikollisuudelta ja korruptiolta;

- perustamaan useampia tehokkaita varallisuuden takaisin perinnästä vastaavia toimistoja ja edistämään tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

- ratifioimaan ja panemaan täytäntöön nykyiset oikeu s- ja lainvalvontayhteistyön ja tietojenvaihdon välineet, myös Ruotsin aloite, tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi ja Prümin päätökset sekä rikosoikeudenkäynnin siirtämistä ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevat yleissopimukset, ja

- saattamaan ihmiskauppaa koskeva direktiivi välittömästi osaksi kansallista lainsäädäntöään.

2. Terrorismi ja radikalisoituminen

Vielä kymmenenkin vuoden kuluttua syyskuun 11. päivän tapahtumista terroristiepäiltyjä koskevat tilastot osoittavat, että islamistiterrorismi on edelleen EU:n suurin uhka. Norjan heinäkuiset traagiset tapahtumat ovat kuitenkin muistutus siitä, että terrorismin uhka ei rajoitu vain tiettyihin poliittisiin tai uskonnollisiin ideologioihin tai tarkoitusperiin. Nopean toiminnan verkosto, joka perustettiin Lontoossa vuonna 2005 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Norjassa tehdyn iskun jälkeen, ja se osoittautui hyödylliseksi.

Kotimaasta lähtöisin oleva terrorismi ja EU:n kansalaisten radikalisoituminen ovat entistä suurempi huolenaihe. EU:n on ennakoitava kehityssuuntauksia radikalisoitumisprosessin ja käytettävän teknologian osalta. Radikalisoitumisen tunnistamista koskeva EU:n verkosto perustettiin syyskuussa 2011. Sillä edistetään tietojenvaihtoa ja tiedottamista sekä määritetään uusia ja luovia ratkaisuja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumiseksi. Komissio varmistaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin kanssa toimitaan yhdenmukaisesti, jotta väkivaltaisia ääriliikkeitä voidaan torjua niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin.

Yksityishenkilöiden radikalisoitumisen vaaraa ei voida torjua täysin. Siksi aloitteet, joilla terroristeja estetään saamasta rahoitusta ja materiaaleja ja joilla parannetaan liikenteen turvallisuutta, ovat ratkaisevan tärkeitä terrorismin torjunnassa. Vuonna 2010 komissio ehdotti EU:n toimintasuunnitelmaa lentorahdin turvallisuuden lisäämiseksi. Siinä esitetään uusia sääntöjä ja määritetään perusteet, joiden avulla korkean riskitason rahti voidaan tunnistaa. Nyt menettelyssä on edetty EU:n lentoturvallisuuden riskinarvioinnin laatimisen viimeiseen vaiheeseen. Myös Europolin ja Eurojustin välisen tietojenvaihdon kehittämisellä edistettäisiin terrorismin torjuntaa ja siihen liittyvää syytteeseenpanoa.

Tulevat toimet vuonna 2012

Komissio

- järjestää väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevan korkean tason kokouksen radikalisoitumisen tunnistamista koskevan EU:n verkoston tukemana;

- laatii ehdotuksia, jotka koskevat internetin käyttöä terrorismitarkoituksissa ja joissa tarkastellaan keinoja torjua verkossa tapahtuvaa radikalisoitumista;

- ehdottaa säädöstä varallisuuden jäädyttämisestä terrorismin ja siihen liittyvien toimien torjumiseksi;

- tarkastelee uudelleen Euroopan elintärkeän infrastruktuurin nimeämistä koskevaa direktiiviä;

- esittää väliarvioinnin EU:n CBRN-toimintaohjelman täytäntöönpanosta ja tarkastelee uudelleen myös räjähteitä koskevaa EU:n toimintaohjelmaa;

- ehdottaa neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vaihtoehtoja, jotka koskevat EU:n terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmän perustamista ja

- ehdottaa vaihtoehtoja kuljetusten ja erityisesti maaliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- panemaan täytäntöön lentorahdin turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma; ja

- lisäämään toimenpiteitä väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumiseksi.

3. Verkkorikollisuus ja verkkoturvallisuus

EU on verkkorikollisuuden tärkein kohde varsinkin kehittyneen internet-infrastruktuurin, internetin yleisen käytön ja internet-välitteisten talouksien ja maksujärjestelmien takia. Koska teknologiaa kehitetään nopeasti ja edistyneesti, myös verkkorikollisuus kehittyy jatkuvasti. Teknologian uudet kehityssuuntaukset, kuten pilvipalvelujen yleistyminen ja mobiililaitteiden entistä laajempi käyttö, aiheuttavat käyttäjille uusia uhkia ja lisäävät lainvalvontaviranomaisten haasteita.[9] Internet-teknologian yleinen käyttö EU:ssa on myös johtanut lasten hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin markkinoiden ja tekijänoikeusvarkauksien ennalta arvaamattomaan kasvuun.

Internet on luonteeltaan rajat ylittävä, mutta kansalliset rajat vaikeuttavat edelleen tietoverkkorikollisuutta koskevan tuomiovallan käyttöä. Jäsenvaltioiden onkin yhdistettävä voimansa EU:n tasolla, jotta ongelma voidaan ratkaista yhdessä. Tämä tarkoittaa myös EU:n virastojen nykyisten valmiuksien entistä suurempaa käyttöä. Yhteistyö kansainvälisten kumppanien kanssa vahvistaa niin ikään EU:n kykyä torjua tietoverkkorikollisuutta.

Vuonna 2011 on edistytty Euroopan verkkorikoskeskuksen perustamisessa. Myös jäsenvaltioita on tuettu kansallisten/valtiollisten tietotekniikan kriisiryhmien perustamisessa. Verkkoasioita tarkasteleva EU:n ja Yhdysvaltojen työryhmä on saanut aikaan tuloksia niin lapsipornografian torjuntaan liittyvässä yhteistyössä kuin verkkohyökkäysten torjuntaa koskevissa yhteisissä harjoituksissa.

Tulevat toimet vuonna 2012

Komissio

- laatii kattavan eurooppalaisen verkkoturvallisuusstrategian;

- tekee kaikki järjestelyt vuonna 2013 perustettavaksi suunnitellun Euroopan verkkorikoskeskuksen kokoonpanon määrittämiseksi ja

- käyttää lähtökohtana EU:n ja Yhdysvaltojen verkkoturvallisuus- ja verkkorikollisuustyöryhmän tekemää työtä ja aloittaa yhteistyön muiden kansainvälisten kumppanien kanssa.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- panemaan täytäntöön EU:n toimintapoliittisen syklin mukaiset toimet;

- kehittämään tietoverkkorikollisuuden tuntemustaan ja koulutusvalmiuksiaan ja perustamaan osaamiskeskuksia;

- ratifioimaan tietoverkkorikollisuutta koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus[10] ;

- perustamaan kansallisia/valtiollisia tietotekniikan kriisiryhmiä ja luomaan hyvin toimiva verkosto ja

- parantamaan verkkorikoksia koskevia raportointijärjestelmiä.

4. Rajavalvonta

Vuoden 2011 aikana jäsenvaltioiden ja Frontexin on täytynyt lisätä ponnistelujaan entistä suuremman EU:n ulkorajoihin kohdistuvan paineen torjumiseksi. Hera-operaation käynnistämisen jälkeen vuonna 2006 Frontex on onnistunut sulkemaan laittoman maahanmuuttoreitin Länsi-Afrikasta Kanariansaarille. Salakuljetus on jatkunut laajamittaisena EU:n itärajalla. Komissio on kuitenkin esittänyt tänä vuonna useita toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi.[11] Välimerellä sijaitseva meriraja ja EU:n ja Turkin välinen maaraja ovat nykyisin – ja todennäköisesti myös jatkossa – keskeisiä pisteitä, joista EU:hun saavutaan laittomasti rajojen yli.

Pohjois-Afrikan viimeaikaisten tapahtumien seurauksena yli 50 000 siirtolaista saapui EU:hun Välimerellä sijaitsevan merirajan yli. Usein rajanylityksissä käytettiin apuna rikollisverkostoja. Frontexin Hermes-yhteisoperaation käynnistäminen helmikuussa 2011 vaikutti olennaisesti tämän reitin valvomiseen. Myös Frontexin nopea rajainterventioryhmä, jota käytettiin ensimmäisen kerran tukemaan rajavalvontaa Kreikan ja Turkin välisellä maarajalla, auttoi vähentämään laittomia rajanylityksiä 75 prosenttia toimintansa aikana.

Tammikuussa 2011 komissio esitteli Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehyksen. Frontex käynnisti pilottihankkeen ulkoisella maa/merirajalla yhteistyössä kuuden jäsenvaltion kanssa. Hankkeen perusteella komissio laatii Eurosurista lainsäädäntöehdotuksen, joka on tarkoitus esittää joulukuussa 2011. Eurosur on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2013.

Ulkorajojen valvonnalla on paitsi lisättävä turvallisuutta myös helpotettava matkustamista. Näiden tavoitteiden perusteella komissio on vuonna 2011 esittänyt ehdotuksia Schengen-alueen arviointi- ja valvontajärjestelmän parantamisesta ja analyysin maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän ja rekisteröityjen matkustajien asemaa koskevan järjestelmän mahdollisesta perustamisesta Eurooppa-neuvoston kehotuksen mukaisesti.

Tulevat toimet vuonna 2012

Komissio

- esittää ehdotuksia älykkäitä rajoja (maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmää ja rekisteröityjen matkustajien ohjelmaa) koskevasta tiedonannosta käytävien keskustelujen tulosten perusteella ja

- esittää ehdotuksia eri kansallisten viranomaisten (poliisi-, raja- ja tulliviranomaiset) suorittamien rajatarkastusten koordinoinnin parantamiseksi.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- panemaan täytäntöön EU:n toimintapoliittisen syklin mukaiset toimet;

- jatkamaan toimenpiteitään Euroopan rajavalvontajärjestelmän perustamiseksi ja

- osallistumaan aktiivisesti maahanmuuttoa, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeviin vuoropuheluihin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän uusien hallitusten kanssa.

5. Kriisin- ja katastrofinhallinta

EU:n kansalaiset ovat viime vuosina kokeneet useita luonnonvoimien ja ihmisten aiheuttamia katastrofeja. Terrori-iskujen ja verkkohyökkäysten kaltaiset tahalliset toimet tai taudinaiheuttajien ja patogeenien tahallinen tai tahaton levittäminen ympäristöön ovat edelleen uhka. Aquilassa Italiassa tapahtunut maanjäristys, Islannissa sijaitsevan tulivuoren purkauksesta aiheutunut tuhkapilvikriisi ja Norjan heinäkuinen terrori-isku ovat hyvä osoitus siitä, että EU:n on parannettava kriisin- ja katastrofinhallintavalmiuksiaan. Myös Fukushiman onnettomuus korosti tapahtumien mahdollisen syysuhteisen tapahtumaketjun – maanjäristyksestä tsunamiin ja ydinkriisiin – lisäksi myös tapahtumien maailmanlaajuista vaikutusta esimerkiksi kansainväliseen liikenteeseen, tulliasioihin ja elintarvikkeiden turvallisuuteen. Nämä seuraukset edellyttävätkin kattavia riskinhallintaratkaisuja.

Haasteiden monimutkaisuuden ja laajuuden takia tarvitaan kattavaa toimintatapaa riskien arvioimiseksi, ennusteiden laatimiseksi, katastrofien estämiseksi, niihin valmistautumiseksi ja vaikutusten lieventämiseksi. Tämä edellyttää, että EU:n ja jäsenvaltioiden saatavilla olevia toimintatapoja, välineitä ja palveluja on yhdistettävä.

EU saa Europolin, Frontexin ja EU:n yhteisen tilannekeskuksen (SitCen) ja Euroopan komission tiedotus- ja valvontakeskuksen avulla käyttöönsä tietyt valmiudet ja tietyn osaamisen tietojen keräämistä ja analysointia, uhkien arviointia ja hätäapuvalmiutta varten sisäisen turvallisuuden eri aloilla. Yhtenä tulevien vuosien suurimmista haasteista on siirtyä vähitellen kohti yhdennettyä riskinhallintapolitiikkaa, jossa uhkien ja riskien arviointi liitetään poliittiseen päätöksentekoon ja politiikan täytäntöönpanoon. Vuonna 2011 on otettu ensimmäisiä askelia tähän suuntaan.

Tulevat toimet vuonna 2012

Komissio

- edistää EU:n uhkien ja riskien arviointipolitiikan kehittämistä ja laatii yleiskatsauksen suurista luonnonvoimien ja ihmisen aiheuttamista riskeistä, joita EU voi jatkossa kohdata;

- kehittää entisestään strategisia arviointivalmiuksiaan etenkin yhdistämällä eri toimijoiden (Europol, Frontex ja SitCen) nykyistä osaamista sisäisen turvallisuuden alalla ja

- esittää EU:n ulko asioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kanssa yhteisen ehdotuksen yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanosta.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- laatimaan säännöllisesti uhkien ja riskien arviointeja ja

- tukemaan toimenpiteitä, joilla lisätään EU:n valmiuksia reagoida katastrofeihin.

III. Päätelmä

Tässä EU:n sisäistä turvallisuutta koskevassa kertomuksessa korostetaan joitakin näkökohtia, joita Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden, komission ja yleisemmällä tasolla koko yhteiskunnan on tarkasteltava tarkemmin.

Marraskuussa 2010 annetussa tiedonannossa korostetut uhkat eivät ole menettäneet merkitystään vuonna 2011, ja niihin onkin edelleen keskityttävä sisäistä turvallisuutta koskevissa EU:n toimissa.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on edistytty merkittävästi. Edistysaskelia ovat olleet etenkin EU:n alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien lentojen matkustajarekisteritietojen keräämistä koskevaksi lainsäädäntöehdotus sekä korruptiontorjuntapaketti. Oikeus- ja lainvalvontayhteistyössä on edistyttävä entisestään, samoin vakavien rikosten torjuntaa koskevan hallinnollisen toimintatavan kehittämisessä.

Terrorismin ja radikalisoitumisen osalta saavutuksena on etenkin radikalisoitumisen tunnistamista koskevan EU:n verkoston perustaminen. Myös EU:n terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmää koskevan tiedonannon antaminen on tärkeä edistysaskel. Tehokkaampia toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin terroristien varojen jäädyttämistä koskevien hallinnollisten menettelyjen puitteissa, ja myös maaliikenteen turvallisuutta on parannettava.

Toimet verkkorikollisuuden torjumiseksi ovat kehittyneet hyvin. Euroopan verkkorikoskeskuksen perustamisessa ja tietotekniikan kriisiryhmien perustamisessa on otettu edistysaskeleita. Useiden jäsenvaltioiden on toteutettava pikaisesti toimia Budapestin yleissopimuksen ratifioimiseksi.

Rajavalvonnan alalla on edistytty asianmukaisesti Eurosurin perustamisessa. Älykkäitä rajoja koskevista ehdotuksista on keskusteltava lisää ja virastojen välisen yhteistyön parantaminen kansallisella tasolla edellyttää vielä uusia toimenpiteitä.

Myös kriisien ja katastrofien hallintaan liittyvissä toimissa on edistytty. Vuonna 2011 on toteutettu toimia esimerkiksi riskinarvioinnin alalla. Kriisinhallinnan alalla tarvitaan kuitenkin lisäpanostusta, jos tavoitteet halutaan saavuttaa. Jäsenvaltioiden, komission ja EU:n ulkosuhdehallinnon kokonaisvaltainen sitoutuminen ja yhteistyö ovat ratkaisevan tärkeitä.

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välistä kuilua on kurottava umpeen uusilla toimenpiteillä. Yhteistyötä ja koordinointia edistetään useilla aloitteilla. Näitä ovat muun muassa käytännön yhteistyö, joka koskee terrorismia, kansainvälistä rikollisuutta ja laitonta maahanmuuttoa Länsi-Balkanin, Afrikan sarven ja Sahelin alueella. EU:n ulkosuhdehallinto ja komissio laativat myös yhteisen asiakirjan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen (YOS) toimijoiden välisten yhteyksien tehostamisesta sekä YTPP-poliisioperaatioiden ja Europolin välisistä yhteistyömahdollisuuksista.

Jokaisen strategian onnistuminen perustuu siihen, voidaanko sillä saada aikaan konkreettisia tuloksia. Sisäisen turvallisuuden strategian osalta vuosi 2011 on ollut lupaava alku. Sen soveltamista kuitenkin jatketaan vielä kolmen vuoden ajan. EU:n kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi onkin tehtävä vielä paljon työtä. Seuraavaan vuosikertomukseen mennessä on edistyttävä kaikissa painopisteissä, etenkin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja entistä suuremman verkkorikollisuusuhan torjunnassa.

Liite

Sisäisen turvallisuuden strategian viiden tavoitteen täytäntöönpano vuonna 2011

Tässä liitteessä esitetään sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelman viiden painopisteen täytäntöönpanon nykytilanne ja annetaan tietoa vuoden 2011 keskeisistä saavutuksista. Lisäksi esitetään taulukko, jolla kuvataan kunkin tavoitteen nojalla toteutettavien toimenpiteiden nykytilannetta.

Tiedonanto annettiin vuonna 2010. Sen jälkeen neuvosto on hyväksynyt Harmony-aloitteen mukaisen järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin vuosiksi 2011–2013. Se koostuu kahdeksasta prioriteetista, joissa keskitytään vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ja tietoverkkorikollisuuden torjuntaan ja rajavalvonnan vahvistamiseen.[12] Tämä hanke on tärkeä edistysaskel poliittisten prioriteettien ja sisäisen turvallisuuden strategian muuntamisessa toiminnaksi, jolla saadaan aikaan yhteisiä konkreettisia tuloksia sisäisen turvallisuuden alalla.

Tavoite 1 – Heikennetään kansainvälisiä rikollisverkostoja

EU:n matkustajarekisteritiedot (PNR)

Helmikuussa 2011 komissio ehdotti säädöstä EU:n alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien lentojen matkustajarekisteritietojen keräämisestä. Sillä pyritään antamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus käsitellä tietoja, jotta terrorismirikoksia ja vakavia rikoksia voidaan ehkäistä ja havaita ja jotta rikoksista voidaan nostaa syytteitä. Ehdotus on nyt Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltävänä. Ehdotus on osa kattavampaa PNR-politiikkaa, jonka nojalla myös tehdään PNR-sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Tällaisten sopimusten ansiosta kyseisten valtioiden lainvalvontaviranomaiset voivat käyttää EU:sta saatuja PNR-tietoja samoihin tarkoituksiin. Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa tehdyistä sopimuksista käydään nyt jatkosopimusneuvotteluja. Australian kanssa puolestaan tehtiin uusi sopimus syyskuussa 2011.

Rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman (ISEC) vuoden 2012 työohjelmassa[13] komissio on osoittanut maksusitoumusmäärärahoina 25 miljoonaa euroa PNR-yksiköiden perustamiseen jäsenvaltioissa.

Yhteiset tutkintaryhmät

Komissio on tukenut yhteisten tutkintaryhmien perustamista – etenkin lyhyellä varoitusajalla – ja pyrkinyt käytännön tasolla vaikuttamaan myönteisesti rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan. Se on myöntänyt yhteensä 2,1 miljoonaa euroa täydentävää rahoitusta yhteisiä tutkintaryhmiä koskevalle Eurojustin hankkeelle, jolla tuetaan yhteisten tutkintaryhmien entistä yleisempää käyttöä. Hankkeella edistetään uusien yhteisten tutkintaryhmien perustamista ja jo perustettujen yhteisten tutkintaryhmien toimintaa parantamalla niiden mahdollisuuksia saada rahoitustukea tulevina vuosina. Eurojustin nykyisellä hankkeella on ensimmäisen vuoden aikana tuettu 33:a yhteistä tutkintaryhmää, jotka ovat rikosten osalta tutkineet esimerkiksi huumausaineiden salakuljetusta, ihmiskauppaa, laitonta maahanmuuttoa, ajoneuvorikoksia, verkkorikoksia ja talousrikoksia. Myös Europol on edistänyt yhteisten tutkintaryhmien perustamista ja työskentelyä sen nopealla ja turvallisella viestintä- ja tietojenvaihtoverkolla, logistisella ja rikosoikeudellisella tuella ja analyysivalmiuksilla.

Esimerkki 1: Eurojust on muun muassa tukenut Saksan ja Romanian menestyksekästä yhteistä tutkintaryhmää, joka on tutkinut ihmiskauppaan osallistuneen järjestäytyneen rikollisryhmän toimia. Tutkinnan seurauksena 50:tä rikollista vastaan on nostettu syytteet ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä rikoksista, kuudelle syylliselle on jo annettu tuomiot, 148:aa silminnäkijää on jo kuultu ja 860 000 euroa on takavarikoitu (käteisenä ja kiinteänä omaisuutena). Tämän yhteisen tutkintaryhmän rahoitushankkeessa Eurojust antoi tukea ryhmän jäsenten matka- ja majoituskuluihin, minkä ansiosta ryhmä sai mahdollisuuden suoraan viestintään ja edellä mainittujen yhteisten tutkintatoimien toteuttamiseen. Rahoitustukea annettiin myös tutkintamateriaalien kääntämiseen. Esimerkki 2: Eurojustin koordinoima monenkeskinen yhteinen tutkintaryhmä oli ratkaisevassa asemassa Etelä-Amerikasta Eurooppaan suuntautuneen kokaiinin laajamittaisen salakuljetuksen menestyksekkäässä tutkinnassa ja siitä nostetuissa syytteissä. Yhteistä tutkintaryhmää koskeva sopimus tehtiin alustavasti kuudeksi kuukaudeksi, mutta sitä jatkettiin useaan otteeseen niin, että työtä jatkettiin keskeytyksettä yli kahden vuoden ajan. Yhteisen tutkintaryhmän tutkinta- ja oikeusviranomaiset tapasivat toisiaan säännöllisesti sopiakseen yhteisistä strategioista ja vaihtoivat tietoja ja todisteita ilman keskinäistä oikeusapua koskeviin perinteisiin pyyntöihin liittyvää viivettä. Valtion X syyttäjät ja lainvalvontaviranomaiset olivat paikalla, kun epäiltyjä kuultiin valtiossa Y. Koska yhteiselle tutkintaryhmälle nimitettiin johtajat, joille annettiin valtuudet johtaa koko yhteistä tutkintaryhmää sen toimiessa heidän omissa kotimaissaan, lainvalvontaan liittyviä ja oikeudellisia yhteistyötoimenpiteitä voitiin toteuttaa nopeasti eri lainkäyttöalueilla. Eurojust koordinoi yhteisen tutkintaryhmän työtä Haagissa pidetyissä kokouksissa. Myös Europol osallistui toimintaan aktiivisesti ja analysoi tietoja. Yhteiselle tutkintaryhmälle myönnetyllä Eurojustin rahoituksella ryhmää avustettiin muun muassa tulkkaukseen, asiakirjojen kääntämiseen, matkoihin ja majoitukseen liittyvissä kustannuksissa. Eurojust antoi käyttöön myös laitteita, joilla yhteisen tutkintaryhmän jäsenet voivat viestiä keskenään turvallisesti. Yhteisen tutkintaryhmän työn ansiosta ympäri maailmaa pidätettiin noin 30 pääepäiltyä ja takavarikoitiin yli 1 000 kilogrammaa kokaiinia ja miljoonien eurojen arvosta omaisuutta. |

Yhteisten tutkintaryhmien verkoston sihteeristö on helmikuusta 2011 lähtien toiminut Eurojustin alaisuudessa[14]. Sihteeristön tavoitteena on tiedottaa, ratkaista ongelmia ja vaihtaa parhaita käytäntöjä toimijoiden keskuudessa. Koska Eurojustista tehdyssä tarkistetussa päätöksessä säädetään, että unionin rahoitus yhteisille tutkintaryhmille edellyttää, että Eurojustia pyydetään osallistumaan toimintaan (9 artiklan f kohta), ja että jäsenvaltiot ilmoittavat Eurojustille yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta (13 artiklan 5 kohta), kaikista EU:ssa toimivista yhteisistä tutkintaryhmistä saadaan entistä täsmällisempi yleiskuva.

Korruption torjunta

Korruptio on pitkään katsottu lähinnä kansalliseksi ongelmaksi. Ajan myötä on kuitenkin käynyt ilmi, että se vaikuttaa myös rajojen yli eikä sitä voida onnistuneesti torjua erillään muista valtioista. Kansainvälisessä järjestäytyneessä rikollisuudessa turvaudutaan usein lahjuksiin, joilla helpotetaan soluttautumista oikeusjärjestelmään. Korruption torjumiseksi tarvittavat säädökset on jo pääosin annettu ja elimet ovat jo toiminnassa, mutta korruption vastaisen politiikan täytäntöönpano vaihtelee EU:n eri alueilla. Tukholman ohjelmassa komissiota kehotetaan laatimaan indikaattoreita, joilla voidaan arvioida jäsenvaltioiden toteuttamia korruptiontorjuntatoimia.

Komissio hyväksyi kesäkuussa 2011 korruptiontorjuntapaketin, jolla perustetaan EU:n raportointimekanismi (’korruptiontorjuntakertomus’), jossa arvioidaan säännöllisesti jäsenvaltioiden toteuttamia korruptiontorjuntatoimenpiteitä. Korruptiontorjuntakertomuksessa arvioidaan jäsenvaltioiden saavutuksia, puutteita ja heikkouksia. Tavoitteena on lisätä poliittista tahtoa korruption nollatoleranssin noudattamiseen, edistää vertaisoppimista ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Komissio julkaisee kertomuksen joka toinen vuosi vuodesta 2013 alkaen. Siinä keskitytään keskeisiin kysymyksiin, määritetään EU:n kehityssuuntauksia ja esitetään maakohtaisia analyyseja ja suosituksia.

Korruptiontorjuntapakettiin kuuluvassa, Euroopan unionin osallistumisesta Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) toimintaan annetussa komission kertomuksessa tarkastellaan erilaisia tapoja vahvistaa yhteistyötä EU:n ja GRECOn välillä. Siinä todetaan, että EU:n jäsenyys GRECOssa on tarkoituksenmukainen tapa täyttää Tukholman ohjelmassa asetetut tavoitteet. Näiden havaintojen perusteella komissio pyytää neuvostolta lupaa GRECOon osallistumista koskevien neuvottelujen käynnistämiseen. Näin lisätään GRECOn arviointijärjestelmän ja EU:n korruptiontorjuntakertomuksen välistä yhteisvaikutusta ja varmistetaan korruptiontorjunnan yhtenäinen toimintatapa EU:n tasolla.

Transparency International -järjestö on rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman (ISEC) rahoitustuen avulla tehnyt Euroopan unionissa vertailevaa tutkimusta, jossa on arvioitu vanhentumissääntöjen merkitystä korruption torjunnassa (hanke päättyi maaliskuussa 2011). Vanhentumissääntöjen puutteiden ja hyvien käytäntöjen määrittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan tilannetta EU:n 27 jäsenvaltiossa (yksityiskohtainen analyysi 11 jäsenvaltiosta ja yleiskatsaus muiden 16 jäsenvaltion nykytilanteeseen). Transparency International -järjestö kehottaa tutkimuksen tulosten perusteella tarvittaessa hyväksymään määritetyt parhaat käytännöt[15]. |

Rikoksella saatujen varojen menetetyksi tuomitseminen ja takaisinsaaminen

Jotta rikoksella saadut varat saataisiin takaisin, komissio aikoo ehdottaa lainsäädäntöä[16], jolla vahvistetaan EU:n oikeuskehystä[17], joka koskee rikoksella saatujen varojen menetetyksi tuomitsemista ja takaisinsaamista Euroopan unionissa sekä varojen jäädyttämisen ja menetetyiksi tuomitsemisen vastavuoroisen tunnustamisen vahvistamista vakavan rikollisuuden osalta.

EU on rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman (ISEC) välityksellä auttanut jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan varojen takaisinhankinnasta vastaavia toimistoja. Esimerkiksi eräs ISECin hanke johti vuonna 2010 varojen takaisinhankinnasta vastaavan Unkarin toimiston perustamiseen sekä uusien työskentelytapojen kehittämiseen muiden jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella[18]. Tästä hankkeesta ja muista käynnissä olevista hankkeista, joilla edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa varojen takaisinhankinnasta vastaavien toimistojen (esimerkiksi CEART ja FENIX) välillä, raportoidaan toimijoille säännöllisesti varojen takaisinhankinnasta vastaavien toimistojen foorumin (EU ARO Platform) kokouksissa. |

Yhteenveto edistymisestä sisäisen turvallisuuden strategian mukaisissa tavoitteissa ja toimissa [pic]

Tavoite 2 – Ehkäistään terrorismia ja radikalisoitumista ja puututaan terroristien värväystoimintaan

Radikalisoitumisen tunnistamista koskeva EU:n verkosto

Komissio on perustanut radikalisoitumisen tunnistamista koskevan EU:n verkoston yhdessä alueiden komitean kanssa. Komission jäsen Cecilia Malmström käynnisti radikalisoitumisen tunnistamista koskevan verkoston toiminnan 9. syyskuuta 2011. Radikalisoitumisen tunnistamista koskeva EU:n verkosto on EU:n laajuinen yleisverkosto toimijoille, jotka torjuvat väkivaltaisia ääriliikkeitä. Se on tarkoitettu päättäjille, lainvalvonta- ja turvallisuusviranomaisille, paikallisviranomaisille, tutkijoille, käytännön asiantuntijoille ja kansalaisjärjestöille, myös uhrien etuja ajaville ryhmille. Verkoston tärkeimpänä tavoitteena on kerätä kokemuksia, tietoa ja hyviä käytäntöjä ja

- antaa verkoston jäsenille mahdollisuus viestintään ja verkostoitumiseen, jotta radikalisoitumisen tuntemusta ja viestintätekniikoita voidaan parantaa ja terroristien sanoma voidaan siten kyseenalaistaa tehokkaammin;

- määrittää, testata, arvioida ja vertailla toimintatapoja ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnasta saatuja kokemuksia ja

- antaa tietoa EU:n ja jäsenvaltioiden tason päättäjille ja toimia viestintäkanavana komission ja etulinjan käytännön toimijoiden välillä.

Komissio on tukenut rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman (ISEC) avulla sellaisten kansalaisjärjestöjen ja julkisten organisaatioiden työtä, jotka paljastavat, kääntävät ja kyseenalaistavat internetissä julkaistavaa terroristien propagandaa, myös terroristien julkilausumia. Internetissä esiintyvän terrorismin torjuntaan tähtäävän operatiivisen yhteistyön vahvistamiseksi komissio on rahoittanut useita hankkeita, kuten Saksan johtamaa monenkeskistä hanketta, jossa tutkitaan ääri-islamistien internet-toimintaa Euroopassa ja keskitytään nuorille EU:n kansalaisille kohdistettuun terrorismiin liittyvään sisältöön. Rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevasta ohjelmasta on myös rahoitettu julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua, jolla pyritään kehittämään EU:n vapaaehtoiset käytännesäännöt lainvalvontaviranomaisten ja yksityisen sektorin, myös internet-palvelujen tarjoajien, verkonhaltijoiden ja valituksille osoitettujen vihjelinjojen välisen yhteistyön hyvistä käytännöistä. Komissio on myös käyttänyt rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman rahoitusta päättäjien tukemiseen ja EU:n lainvalvontaviranomaisten valmiuksien edistämiseen useilla tutkimuksilla, mukaan luettuna tutkimus menetelmistä ja teknologisista apuvälineistä, joilla voidaan tehokkaasti havaita väkivaltaista internet-sisältöä ja jäljittää sen laatijat. Tutkimus valmistunee vuoden 2011 loppuun mennessä, ja sen avulla voidaan tutkia laittomasta aineistosta vastuussa olevia henkilöitä ja nostaa heitä vastaan syytteitä. |

Rahaliikenteen sanomavälitystietojen kerääminen ja analysointi (EU:n terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmä)

EU on tehnyt Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmasta. Sopimus on oikeusperusta EU:n rahaliikenteen sanomavälitystietojen siirtämiselle EU:sta Yhdysvaltoihin terrorismin torjuntaa varten. Maaliskuussa 2011 tehdyssä uudelleentarkastelussa on havaittu, että sopimuksella voidaan tehokkaasti torjua terrorismia. Heinäkuussa 2011 annettiin myös EU:n terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmää koskeva tiedonanto, jossa esiteltiin tärkeimmät vaihtoehdot tällaisen järjestelmän perustamiseksi ja määritettiin suurimmat ongelmat, jotka on vielä ratkaistava, ennen kuin järjestelmää voidaan ehdottaa virallisesti. Tiedonannolla pyritään edistämään vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Komissio odottaa keskustelujen tuloksia ennen lainsäädäntöehdotuksen esittämistä.

Liikenteen turvallisuus

Meri- ja lentoliikennealat ovat jo osoittaneet, kuinka paljon lisäarvoa asianmukaiset viestintä- ja koordinointimekanismit sekä yhteiset turvallisuussäännöt voivat EU:n tasolla tarjota liikennealan rajat ylittävän luonteen vuoksi. Liikenteen turvaamista koskeva komission tuleva tiedonanto painottuu pääasiassa vastaavanlaisen lähestymistavan luomiseen maaliikenteen turvallisuuden alalle. Lähtökohtana on, että liikennealalla on oltava käytössä asianmukaiset järjestelyt kuten ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, vaihtoehtosuunnittelua turvallisuusongelmien käsittelemiseksi, katastrofisuunnitelmia ja koulutusta. Sen päätarkoituksena on pikemminkin tuottaa tuloksia turvallisuuden alalla kuin asettaa liikennealalle ohjailevia turvallisuustoimenpiteitä.

Jotta alan kehitystyötä voidaan helpottaa, vuonna 2012 on tarkoitus perustaa maaliikenteen turvallisuuden neuvoa-antava ryhmä. Keskeisiin ryhmälle osoitettaviin kysymyksiin kuuluvat suurnopeusjunaverkoston EU:n laajuiset turvallisuusnormit.

Yhteenveto edistymisestä sisäisen turvallisuuden strategian mukaisissa tavoitteissa ja toimissa [pic]

Tavoite 3 – Parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä

Euroopan verkkorikoskeskus

Komissio on teettänyt toteutettavuustutkimuksen siitä, mihin ja miten Euroopan verkkorikoskeskus on perustettava. Keskuksen tarkoituksena on toimia tietoverkkorikosten torjunnan tulevana yhteyspisteenä EU:n tasolla. Toukokuussa 2011 käynnistyneen tutkimuksen alustavat tulokset saadaan vuoden 2011 loppuun mennessä. Lopulliset tulokset suosituksineen ovat saatavilla vuoden 2012 alussa. Ennen kuin tutkimuksen tulokset olivat saatavilla, Europol päätti kesäkuussa 2011 järjestää verkkorikollisuuteen liittyvän osaamisensa uudelleen. Europol onkin osoittanut resursseja uudelleen tätä nopeasti laajentuvaa rikollisuuden muotoa varten.

Rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevasta ohjelmasta (ISEC) rahoitetaan useita lainvalvontaviranomaisille suunnattuja hankkeita, joissa annetaan koulutusta tietoverkkorikosten tutkintaa varten. Esimerkiksi eräässä vuoden 2011 alussa päättyneessä ohjelman hankkeessa kehitettiin ja järjestettiin internetiin ja rikostutkintaan liittyviä kursseja. Koulutus oli tarkoitettu erilaisten lainvalvontayksiköiden ja EU:n elinten ja kansainvälisten elinten työntekijöille. Erityistä huomiota kiinnitettiin tiiviimpään yhteistyöhön yksityissektorin kanssa. Hankkeeseen osallistui kumppaneita kaikista EU:n jäsenvaltioista ja Europolista.[19] Komissio on kansallisella tasolla antanut rahoitustukea tietoverkkorikollisuuden tuntemuksen ja koulutusvalmiuksien kansalliselle kehittämiselle, osaamiskeskukset mukaan luettuina. Vuonna 2011 perustettiin neljä osaamiskeskusta: 2CENTRE (Ranska ja Irlanti), B-CCENTRE (Belgia) ja 2CENTRE EST (Viro). |

Tietotekniikan kriisiryhmät

Komissio antoi maaliskuussa 2011 tiedonannon elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta[20]. Tiedonannossa tarkastellaan asiaa koskevan vuoden 2009 toimintasuunnitelman[21] täytäntöönpanoa ja kuvataan seuraavia vaiheita EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla. Toukokuussa 2011 televiestintäneuvosto antoi asiaa koskevat päätelmät. Niissä määritettiin useita aloja, joilla kansallisia verkkoturvallisuusvalmiuksia on vahvistettava seuraavasti: perustetaan kansallisia/valtiollisia tietotekniikan kriisiryhmiä (CERT) ja luodaan EU:hun toimiva kansallisten/valtiollisten tietotekniikan kriisiryhmien verkosto vuoteen 2012 mennessä; kehitetään kansallisia ja EU:n varautumissuunnitelmia verkkoturvallisuuspoikkeamia varten ja järjestetään säännöllisesti kansallisia ja Euroopan laajuisia verkkoturvallisuuspoikkeamaharjoituksia. EU:n toimielimet ovat ryhtyneet luomaan omaa tietotekniikan kriisiryhmäänsä perustamalla 1. kesäkuuta 2011 kriisiryhmän kokoonpanon vahvistamista edeltävän ryhmän. Sitä arvioidaan 12 kuukauden kuluttua, ja arvioinnin perusteella päätetään ehdoista, joiden nojalla EU:n toimielimiä varten voidaan perustaa tietotekniikan kriisiryhmä.

EU:n ja Yhdysvaltojen verkkoturvallisuus- ja verkkorikollisuustyöryhmä

Edellä esitettyjen erityisten toimenpiteiden lisäksi komissio jatkaa tiivistä osallistumistaan EU:n ja Yhdysvaltojen verkkoturvallisuus- ja verkkorikollisuustyöryhmän muodossa toteutettavaan strategiseen kumppanuuteen, pyrkii suojelemaan ratkaisevan tärkeitä internet-resursseja väärinkäytöltä ja pyrkii ehkäisemään internetissä tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja nostamaan syytteitä siitä vastuussa olevia tahoja vastaan.

Internet-käyttäytyminen

Komissio muotoilee EU:n ulkosuhdehallinnon kanssa yhteistä kantaa äskettäin esitettyihin aloitteisiin, jotka koskevat suositeltua internet-käyttäytymistä ja kolmansien maiden valmiuksien vahvistamista verkkorikoslainsäädännön antamisen, tutkintavalmiuksien kehittämisen ja verkoston häiriönsietokyvyn lisäämisen osalta tietoverkkorikollisuutta koskevan Budapestin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Yhteenveto edistymisestä sisäisen turvallisuuden strategian mukaisissa tavoitteissa ja toimissa [pic]

Tavoite 4 – Vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla

Eurosur-järjestelmän perustaminen

Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur-järjestelmän) kehittämisessä ja täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi vuonna 2011. Komissio esitteli tammikuussa 2011 Eurosurin tekniset ja toiminnalliset puitteet ja määritti toimenpiteet, jotka on toteutettava, jotta Eurosur voidaan ottaa käyttöön vuoteen 2013 mennessä[22]. Tämän mukaisesti 16 jäsenvaltiota niistä 18 jäsenvaltiosta, jotka sijaitsevat EU:n eteläisillä merirajoilla ja itäisillä maarajoilla, ovat perustaneet omat kansalliset koordinointikeskukset vuoden 2011 aikana. Frontex perustaa samanaikaisesti Eurosur-verkoston, jonka avulla kansalliset koordinointikeskukset ja Frontex voivat vaihtaa keskenään tietoja turvallisesti. Frontexin ja Puolan kansallisen koordinointikeskuksen välillä kesällä toteutetun menestyksekkään testauksen jälkeen Frontex laajentaa Eurosur-verkostoa viiteen muuhun jäsenvaltioon marraskuuhun 2011 mennessä. Komissio viimeistelee Eurosuria koskevaa lainsäädäntöehdotusta, joka esitetään neuvostolle puolessa välissä joulukuuta 2011.

Useat eteläiset jäsenvaltiot ovat Eurosurin puitteissa ja tiiviissä yhteistyössä sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean (COSI) kanssa alkaneet valmistella alueellisen SEAHORSE Mediterraneo -verkoston perustamista tiettyjen afrikkalaisten naapurimaiden kanssa. Frontex, Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) ja EU:n satelliittikeskus (EUSC) ovat myös yhdessä laatineet toimintasuunnitelman satelliittien, alusten raportointijärjestelmien ja muiden valvontavälineiden yhteisestä käytöstä. Frontex, EMSA, EUROPOL ja CeCLAD-M[23] ovat vuonna 2011 testanneet tämän toimielinten välille suunnitellun yhteistyön tiettyjä muotoja läntisellä Välimerellä Frontexin Indalo-yhteisoperaation yhteydessä. Myös EU:n merialan yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) kehittämisessä on edistytty. |

Viisumitietojärjestelmän luominen

Vuonna 2011 edistyttiin merkittävästi viisumitietojärjestelmän viimeistelyssä. Keskusviisumitietojärjestelmän kaksi viimeistä testausvaihetta toteutettiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Niin sanottu operatiivinen järjestelmätestaus saatiin onnistuneesti päätökseen vuoden 2011 toisella vuosineljänneksellä ja alustava järjestelmänhyväksymistestaus puolestaan vuoden 2011 kolmannella vuosineljänneksellä. Kun nämä kattavat testaukset oli saatu päätökseen ja kaikki jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet haluavansa osallistua viisumitietojärjestelmään, viisumitietojärjestelmä otettiin käyttöön 11. lokakuuta 2011 ensimmäisellä käyttöönottoalueella (Pohjois-Afrikassa). Järjestelmä otetaan vaiheittain käyttöön uusilla alueilla tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Viisumitietojärjestelmän toimintaa hallinnoi viranomainen C-SIS, joka vastaa ensimmäisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmän (SIS 1) toiminnan hallinnoinnista.

Yhteinen riskinhallinta rajat ylittävää tavaroiden liikkumista varten

Tullikoodeksin turvallisuustarkistuksen ja tulliviranomaisten toteuttaman yhteisen riskinhallintajärjestelmän (CRMF) EU:n laajuinen täytäntöönpano saatiin päätökseen 1. tammikuuta 2011. Siihen sisältyy mm. ennen tavaroiden saapumista ja tavaroiden saapumisen jälkeen alakohtaisesti esitettävän ilmoituksen järjestelmällinen sähköinen toimittaminen, EU:n tulliviranomaisten toteuttama sähköinen riskinarviointi, viestien välittäminen CRMF-järjestelmällä ja valtuutettuja taloudellisia toimijoita koskeva ohjelma. Tällä täysimittaisella täytäntöönpanolla luodaan perusta aloitteille, joilla parannetaan valmiuksia riskien analysointiin ja riskien kohdennettuun torjuntaan.

Yhteenveto edistymisestä sisäisen turvallisuuden strategian mukaisissa tavoitteissa ja toimissa

[pic]

Tavoite 5 – Parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista

Yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpano

EU pyrkii yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanon avulla noudattamaan käytännön tasolla Lissabonin sopimuksessa (222 artikla) määrättyä yhteisvastuun periaatetta. Yhteisvastuulausekkeen osalta on jo toteutettu toimenpiteitä.

Riskien arviointi- ja kartoitusohjeet katastrofinhallintaa varten ja riskinhallinnan kansalliset toimintatavat

Koska suunnitelmissa on laatia yhteinen riskinhallintapolitiikka, jolla uhkien ja riskien arvioinnit voidaan yhdistää päätöksentekoon, komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laatinut riskien arviointi- ja kartoitusohjeet katastrofinhallintaa varten[24]. Kyseisissä ohjeissa otetaan huomioon eri vaaratekijät ja riskit, kuten periaatteessa kaikki luonnonvoimien ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, myös terroritekojen seuraukset. Vuoden 2011 loppuun mennessä jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset riskinhallintamenettelynsä, joihin sisältyvät myös riskianalyysit.

Terveysuhat

Euroopan komissio valmistelee terveysturvaa Euroopan unionissa koskevaa aloitetta, jolla kansalaisten terveyttä suojellaan entistä paremmin vakavilta rajat ylittäviltä uhilta. Tarttuvista taudeista aiheutuvien uhkien ehkäisystä ja valvonnasta EU:n tasolla on jo säädetty vuonna 1998 annetulla säädöksellä, jolla luodaan perusta epidemiologiselle seurannalle ja vastatoimien koordinoinnille. Järjestelmä on toiminut tehokkaasti jo yli vuosikymmenen ajan. Vastaavanlaista lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole annettu muiden kuin tarttuvien tautien, esimerkiksi kemikaalien tai biologisten aineiden tai ympäristöonnettomuuksien aiheuttamien terveysuhkien osalta. Näin ollen aloitteella pyritään tarkastelemaan mahdollisuuksia ja tarvetta siihen, että kaikenlaisia kansanterveyden uhkia tarkasteltaisiin tarttuvien tautien kaltaisesti. Komissio on osana vaikutustenarviointia käynnistänyt sidosryhmien kuulemisen, joka on tarkoitettu jäsenvaltioiden kansanterveysalan toimijoille. Kuulemisen tuloksilla tuetaan lainsäädäntöaloitteen laatimista ja sen esittämistä vuoden 2011 loppuun mennessä[25].

Turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen

EU:n on kehitettävä yhdennetty toimintatapa, joka perustuu yhteisiin näkemyksiin ja arviointeihin kriisitilanteista. Tietyt EU:n virastot ovat keskeisessä asemassa tässä menettelyssä. Turvallisuusluokiteltujen tietojen jakamisen on oltava mahdollista asianmukaisella tasolla, jotta tietoja voidaan jakaa paremmin ja jotta tarvittaessa voidaan myös laatia EU:n yhteisiä uhkien ja riskien arviointikertomuksia. EU:n toimielinten, elinten ja virastojen tehokas keskinäinen koordinointi edellyttää yhdenmukaista yleistä kehystä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi. Komissio on kehittämässä yhdennettyä yleistä kehystä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtamiseksi EU:n virastojen välillä. Sillä varmistetaan, että turvallisuusluokiteltuja tietoja suojellaan yhtä tehokkaasti kuin muissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa.

Eurooppalainen hätäapuvalmius

Komissio on esittänyt ehdotuksen eurooppalaisesta hätäapuvalmiudesta[26], joka perustuu jäsenvaltioiden EU:n operaatioiden toteuttamiseen ennalta osoittamiin resursseihin ja etukäteen hyväksyttyihin varautumissuunnitelmiin. EU:n on siirryttävä väliaikaisesta koordinoinnista kohti järjestelmää, joka suunnitellaan ja organisoidaan etukäteen ja jonka toimintaa voidaan ennakoida. Näin EU voisi reagoida katastrofeihin entistä tehokkaammin, vaikuttavammin, yhdenmukaisemmin ja näkyvämmin. Tämä tavoite voidaan saavuttaa erilaisten toimien avulla, kuten arvioimalla riskejä säännöllisesti, laatimalla vertailuskenaarioita, kartoittamalla varoja, suunnittelemalla varotoimia ja vahvistamalla eurooppalaista hätävalmiutta niin, että osallistuvat valtiot osoittavat ennalta varoja vapaaehtoiseen, EU:n operaatioiden toteuttamiseen tarkoitettuun yhteisrahastoon, jolla edistettäisiin suunnittelun lisäksi myös eurooppalaisen hätäapuvalmiuden saatavilla olevia varoja. Pelastuspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön uudistamista vuoden 2011 loppuun mennessä koskevan komission ehdotuksen tueksi on käynnistetty vaikutustenarviointi (sisältää myös sidosryhmien kuulemisen).

Yhteenveto edistymisestä sisäisen turvallisuuden strategian mukaisissa tavoitteissa ja toimissa

[pic]

Monialaiset näkökohdat

Turvallisuuden sisäisten ja ulkoisten ulottuvuuksien välinen johdonmukaisuus

Tällä hetkellä laaditaan aloitteita, joilla pyritään edistämään turvallisuuden sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välillä tehtävää yhteistyötä. EU:n turvallisuuden alalla tehtävän yhteistyön tiivistämiseksi ja koordinoimiseksi järjestetään säännöllisesti toimielinten välisiä tiedotuskokouksia, joilla parannetaan suunnittelua ja tiedonkulkua EU:n turvallisuuden alalla. Ensimmäinen tällainen kokous järjestettiin COSIn ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean välillä 1. kesäkuuta 2011. Tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä siitä, miten EU:n turvallisuuden sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välistä yhteisvaikutusta voitaisiin lisätä. EU:n ulkosuhdehallinto ja komissio ovat myös laatineet yhteisen asiakirjan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen (YOS) toimijoiden välisten yhteyksien tehostamisesta. Asiakirjassa kannatetaan ajatusta siitä, että tiiviimpi yhteistyö YTPP:n siviilioperaatioiden ja YOS:n toimijoiden välillä voisi merkittävästi parantaa turvallisuutta EU:ssa. Yhteisen asiakirjan erityisissä suosituksissa korostetaan, että tietojenvaihto on tärkeää ja että sitä on kehitettävä, jotta tapahtumiin ei tarvitsisi vain reagoida, vaan niitä voitaisiin ennakoida. Myös EU:n ulkoisten toimien suunnittelun koordinointia on edistettävä, koska on ratkaisevan tärkeää, että operaatioiden suunnittelussa tehdään yhteistyötä ylempien tasojen kanssa.

Merkittäviä tuloksia voidaan saada aikaan myös YTPP:n poliisioperaatioiden ja Europolin välisellä yhteistyöllä. Neuvosto on useissa yhteyksissä tunnustanut, että YTPP:n[27] ja useiden YOS:n ulkoisten toimien tavoitteet ovat yhteisiä tai toisiaan täydentäviä. YTPP:n operaatioilla on myös edistetty merkittävästi EU:n sisäistä turvallisuutta, koska niillä on tuettu vakavien rajat ylittävien rikosten torjuntaa alkuperävaltioissa ja edistetty oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Eurooppa-neuvosto on kehottanut tehostamaan YOS:n ja YTPP:n välistä yhteistyötä näiden yhteisten tavoitteiden kehittämiseksi. Myös Eurooppa-neuvoston hyväksymässä Tukholman ohjelmassa todetaan, että Europolin on osallistuttava tiiviimmin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) poliisioperaatioihin ja autettava edistämään eurooppalaisen lainvalvontayhteistyön normien ja hyvien toimintatapojen levittämistä unionin ulkopuolisissa maissa.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta on erityisen tärkeää varmistaa, että se otetaan menettelyn alusta lähtien mahdollisimman tiiviisti mukaan etenkin EU:n toimien tarpeellisuuden määrittämiseen ja arviointiin kriisitilanteissa. Tarvittavaa ammattitaitoa voidaan näin ollen arvioida asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti niin, että huomioon otetaan järjestäytyneen rikollisuuden tilanne kyseisessä kolmannessa maassa tai kyseisellä alueella. Tämän avulla voidaan myös parantaa poliittisia ja operatiivisia päätöksiä ja siviilipoliisioperaatioiden myöhemmin toteutettavien tehtävien määrittämistä. YTPP-operaatioiden menettelyjä ja tavoitteita voidaan muokata Europolin esittämän, riskinarviointien ja analyysien avulla laaditun järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan eurooppalaisen yleiskatsauksen perusteella. Tässä apuna ovat Europolin analyyttiset valmiudet ja sen tietojen vaihtamiseen tarkoitettu suojattu tiedonvaihtoverkkosovellus (SIENA), joka on EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisten käytettävissä.

Myös tietojenvaihto YTPP:n poliisioperaatioiden ja Europolin välillä on tärkeää keskinäisen yhteistyön kannalta. Muiden kuin henkilötietojen vaihtamiseen liittyvä yhteistyömekanismi on toteutettu pääosin hyvin Europolin ja neuvoston pääsihteeristön välisellä hallinnollisella järjestelyllä. Suurimpana ongelmana onkin se, miten Europolin kanssa voitaisiin vaihtaa suoraan henkilötietoja, joita on kerätty YTPP:n poliisioperaatioissa tai niiden yhteydessä. EULEX Kosovo -operaatioon[28] kuuluu myös täytäntöönpanotehtäviä. Tässä operaatiossa onkin toteutettu erityisiä järjestelyjä henkilötietojen vaihtamiseksi Europolin kanssa. Mekanismi voitaisiin katsoa esimerkiksi parhaasta käytännöstä, ja sitä voitaisiin soveltaa tapauskohtaisesti myös muissa YTPP-operaatioissa. Lisäksi on arvioitava tarvetta myös YTPP:hen sovellettavan tietosuojakehyksen luomiseen.

EU:n laajentumispolitiikka on edelleen keskeisessä asemassa tarkasteltaessa EU:n sisäistä turvallisuutta. Laajentumisprosessissa kyseisiä valtioita kannustetaan merkittävästi toteuttamaan uudistuksia, joilla lisätään lainvalvontaan liittyviä ja oikeudellisia valmiuksia. Myös viisumivapautta koskevalla vuoropuhelulla ja viisumivapauden myöntämisen jälkeen sovellettavalla mekanismilla on merkittävästi edistetty uudistusten toteuttamista Länsi-Balkanin alueella.

EU pyrkii myös lisäämään kumppanivaltioiden valmiuksia hoitaa tehtävänsä ja vastata turvallisuuden, rauhan ja vakauden nykyisiin suurimpiin uhkiin ympäri maailmaa. Tämän vuoksi vakautusvälineen mukaiset pitkän aikavälin painopisteet on määritelty siten, että niillä kehitetään valmiuksia innovatiivisesti ja yhdistämällä kansallisella, alueellisella ja alueiden välisellä tasolla annettavaa rahoitustukea ja teknistä tukea. Vakautusvälineen ensimmäinen prioriteetti liittyy kemialliseen, biologiseen ja radioaktiiviseen materiaaliin ja ydinasemateriaaliin liittyvän riskin vähentämiseen tähtäävien kansainvälisten toimien tukemiseen. Vakautusvälineestä rahoitetuilla toimenpiteillä pyritään vähentämään kemialliseen, biologiseen ja radioaktiiviseen materiaaliin ja ydinasemateriaaliin liittyviä riskejä, myös joukkotuhoaseiden leviämistä. Tässä apuna ovat etenkin toimintatavat, joilla voidaan tehokkaasti valvoa kemiallisia, biologisia ja radioaktiivisia materiaaleja ja aineita ja ydinasemateriaaleja ja -aineita, valvoa kaksikäyttötuotteiden vientiä ja ohjata aiempia aseasiantuntijoita rauhanomaisiin tutkimustehtäviin. Kaudella 2007–2013 tähän tarkoitukseen on osoitettu 300 miljoonaa euroa. Lisäksi on käynnistetty niin sanottu kemiallisten ja biologisten aseiden ja säteily- ja ydinaseiden huippuosaamiskeskuksia koskeva aloite, jolle on osoitettu määrärahoja lähes 100 miljoonaa euroa. Aloitteella pyritään kehittämään – kansallisella ja alueellisella tasolla – tarvittavia institutionaalisia valmiuksia kemiallisen, biologisen ja radioaktiivisen riskin ja ydinaseriskin torjumiseksi riippumatta siitä, onko sen alkuperä rikollinen (leviäminen, varkaus, sabotaasi tai laiton salakuljetus), tahaton (teolliset suuronnettomuudet – kuten Bhopalin tai Fukushiman onnettomuudet tai kuljetukset) tai luonnollinen (pääasiassa pandemiat).

Järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, huumausaineiden ja aseiden laittoman salakuljetuksen ja ihmiskaupan sekä kriittisen infrastruktuurin uhkien osalta vakautusvälineen toisessa prioriteetissa keskitytään valmiuksien kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä edunsaajavaltioiden kanssa. Yleensä turvallisuusvalmiuksia vahvistetaan kansallisella, alueellisella ja lopulta alueiden välisellä tasolla. Kaudella 2007–2013 näihin toimenpiteisiin on osoitettu rahoitusta 118 miljoonaa euroa.

Rahoitustuki

Komissio haluaa varmistaa, että turvallisuuteen liittyvät toimet, myös turvallisuuteen liittyvä tutkimus, teollisuuspolitiikka ja EU:n sisäiseen turvallisuuteen liittyvien rahoitusohjelmien nojalla toteutettavat hankkeet, vastaavat sisäisen turvallisuuden strategian mukaisia strategisia tavoitteita. EU:n rahoitusta, jota kenties tarvitaan kaudella 2012–2013, osoitetaan käynnissä olevista rahoitusohjelmista (rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskeva ohjelma (ISEC) sekä terrorismin ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien ennaltaehkäisyä, torjuntavalmiutta ja niiden seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma (CIPS)). Tämän osalta vuoden 2011 vuotuinen työohjelma ISEC-ohjelmaa varten vastaa tiedonannossa esitettyjä painopistealoja. Komissio on myös arvioinut[29] tuloksia ja laadullisia ja määrällisiä näkökohtia, jotka liittyvät turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevaan puiteohjelmaan (2007–2013), joka käsittää kaksi erityisohjelmaa: ISECin ja CIPSin.

Sisäisen turvallisuuden rahoitusta vuoden 2013 jälkeisellä kaudella tarkastellaan komissiossa käytävässä keskustelussa, joka koskee kaikkia kyseisellä kaudella esitettäviä ehdotuksia. Komissio on kyseisessä keskustelussa ehdottanut, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä perustetaan sisäisen turvallisuuden rahasto. Kyseinen rahasto vastaa sisäisen turvallisuuden strategian strategisia tavoitteita ja painopisteitä. Sillä edistetään sitä, että asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset ja virastot panevat ensisijaiset toimet mahdollisimman hyvin täytäntöön, mutta joka on kuitenkin riittävän joustava, jotta sitä voidaan mukauttaa uusien turvallisuusuhkien ja haasteiden mukaisesti. Komissio katsoo, että nykyinen tutkimusrahoituksen ja operatiivisen toiminnan rahoituksen välinen kuilu on kurottava umpeen niin, että ehdotetusta sisäisen turvallisuuden rahastosta tuetaan erityisiä testaus- ja validointitoimia (esimerkiksi järjestelmien prototyyppien testaus- ja validointi). Tämän ansiosta korkealaatuisen turvallisuustutkimuksen tulokset voitaisiin helpommin muuntaa yleisiksi sovelluksiksi ja lainvalvontaviranomaiset voisivat ottaa ne helpommin laajaan operatiiviseen käyttöön.

Turvallisuustutkimus ja yhteistyö yksityissektorin kanssa

Turvallisuustutkimusta rahoitetaan seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) erityisestä osa-alueesta. Komissio varmistaa, että yleinen ohjelmasuunnittelu vastaa EU:n turvallisuuspolitiikkaa. Tämä käy ilmi myös useista niistä 200 tutkimushankkeesta, joita on tähän mennessä rahoitettu tästä ohjelmasta. Sisäisen turvallisuuden strategian tavoitteet on otettu hyvin huomioon turvallisuuteen liittyvää tutkimusta koskevissa vuosien 2011–2012 työohjelmissa. Jo pelkästään vuoden 2013 työohjelmassa rahoitusta myönnetään noin 290 miljoonaa euroa. Kyseistä työohjelmaa analysoidaan sen selvittämiseksi, mitkä tutkimuksen aukkokohdat ja tarpeet ovat merkittävimpiä. Huomioon otetaan myös tiedonannossa määritetyt painopisteet.

Vuoden 2013 jälkeen turvallisuustutkimusta rahoitetaan edelleen seuraavalla monivuotisella tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmalla (Horisontti 2020). Komission ehdottama tutkimuksen ja innovoinnin kokonaisbudjetti tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on 46 prosenttia suurempi aiempaan verrattuna. Tämän on heijastuttava myös turvallisuustutkimukselle osoitettuun osuuteen.

Jotta turvallisuuteen liittyviä varoja voitaisiin mukauttaa paremmin toimintalinjoihin, komissio on myös lisännyt vuoropuheluaan yksityissektorin ja etenkin teollisuuden edustajien kanssa. Tämän takia ehdotettiin, että julkisen ja yksityisen sektorin välillä järjestettäisiin säännöllisesti (vuotuisesti) korkean tason pyöreän pöydän kokouksia, joissa EU:n toimielimet ja elimet, jäsenvaltiot ja yksityissektori voisivat esittää näkemyksiään siitä, miten sisäisen turvallisuuden strategian tavoitteiden täytäntöönpanossa voidaan edistyä parhaiten. Turvallisuutta koskeva julkisen ja yksityisen sektorin ensimmäinen pyöreän pöydän kokous EU:n ja jäsenvaltioiden julkisen sektorin ja yksityisen sektorin edustajien välillä järjestettiin helmikuussa 2011. Asianmukaisesti toimivien turvallisuusalan markkinoiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi komissio on myös laatimassa tiedonantoa turvallisuusalan teollisuuspolitiikasta EU:ssa.

[1] Komission tiedonanto: EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa – KOM(2010) 673/3, jäljempänä ’tiedonanto’.

[2] Ks. Europol: järjestäytyneen rikollisuuden uhkien arviointi (Organised Crime Threat Assessment, OCTA), 2011.

[3] Ks. neuvoston päätelmät järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2011–2013; asiakirja 11050/11, JAI 396 COSI 46 ENFOPOL 184 CRIMORG 81 ENFOCUSTOM 52 PESC 718 RELEX 603. Ks. myös liite.

[4] Europol laati selvityksen yhdessä Eurojustin, Frontexin ja komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluiden pääosaston (ECHO) kanssa tiettyjen strategisten asiakirjojen (esimerkiksi Europolin järjestäytyneen rikollisuuden uhkien arviointi 2011 ja selvitys terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista Euroopassa (Terrorism Situation and Trend Report, TE-SAT) 2011, Frontexin vuotuinen riskiarviointi (Annual Risk Analysis, ARA) 2011 sekä Länsi-Balkania koskeva vuotuinen riskiarviointi (Western Balkans Annual Risk Analysis, WB ARA) 2011) ja Eurojustin tapaustutkimusten perusteella, kuten sen vuosikertomuksesta 2010 käy ilmi.

[5] Ks. Europol: selvitys terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista EU:ssa (EU Terrorism Situation and Trend Report, TE-SAT), 2011.

[6] Neuvoston puitepäätös 2006/960/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006.

[7] Neuvoston päätökset 2008/615/YOS ja 2008/616/YOS (Prümin päätökset).

[8] Esimerkiksi rikosoikeudenkäynnin siirtämisestä vuonna 1972 tehty eurooppalainen yleissopimus ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehty yleissopimus.

[9] Ks. Europol: Internetissä harjoitettavan järjestäytyneen rikollisuuden uhkien arviointi (Threat Assessment on Internet Facilitated Organised Crime, iOCTA), 2011.

[10] Itävalta, Belgia, Tšekki, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Malta, Puola ja Ruotsi eivät ole vielä ratifioineet yleissopimusta.

[11] http://ec.europa.eu/anti_fraud/documents/Working-paper.pdf.

[12] EU:n toimintapoliittinen sykli (Harmony-aloite) sisältää seuraavat kahdeksan prioriteettia:

1. heikennetään Länsi-Afrikassa toimivien tai sinne sijoittautuneiden järjestäytyneiden rikollisryhmien valmiuksia salakuljettaa kokaiinia ja heroiinia EU:hun ja EU:ssa;

2. heikennetään Länsi-Balkanin asemaa EU:hun tuotavaksi tarkoitettujen laittomien tuotteiden keskeisenä kauttakulku- ja varastointialueena ja järjestäytyneiden rikollisryhmien, myös albaniankielisten järjestäytyneiden rikollisryhmien, logistisena keskuksena;

3. heikennetään järjestäytyneiden rikollisryhmien valmiuksia edistää EU:hun suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa etenkin EU:n eteläisten, kaakkoisten ja itäisten osien kautta ja varsinkin Kreikan ja Turkin välisellä rajalla ja Pohjois-Afrikan läheisyydessä sijaitsevilla Välimeren alueen kriisialueilla;

4. vähennetään synteettisten huumausaineiden, myös uusien psykoaktiivisten aineiden, tuotantoa ja jakelua EU:ssa;

5. estetään laittomien tuotteiden, kuten kokaiinin, heroiinin, kannabiksen, väärennösten ja savukkeiden, salakuljettaminen EU:hun etenkin konteissa;

6. torjutaan kaikenlaista ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta keskittämällä toimia järjestäytyneisiin rikollisryhmiin, jotka harjoittavat tällaista rikollista toimintaa etenkin EU:n etelä-, lounais- ja kaakkoisosien rikollisuuden solmukohdissa;

7. vähennetään liikkuvien (kiertävien) järjestäytyneiden rikollisryhmien valmiuksia osallistua rikolliseen toimintaan;

8. tehostetaan tietoverkkorikollisuuden torjuntaa ja torjutaan tehokkaammin internetin rikollista väärinkäyttöä järjestäytyneissä rikollisryhmissä.

[13] K(2011) 6306 lopullinen, 9.9.2011.

[14] Neuvoston päätös 2002/187/YOS, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2003/659/YOS ja Eurojustin vahvistamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/426/YOS.

[15] ”Countdown to Impunity: Corruption-related Statutes of Limitation in the European Union (EU)” — JLS/2008/ISEC/100.

[16] Hyväksytään todennäköisesti vuonna 2012.

[17] Puitepäätökset 2001/500/YOS rahanpesusta ja menetetyksi tuomitsemisesta, 2005/212/YOS laajennetusta menetetyksi tuomitsemisesta, 2003/577/YOS jäädyttämistä koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja 2006/783/YOS menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta.

[18] ”Development of investigation methods and techniques in the field of asset recovery” — JLS/2008/ISEC/FPA/C1/018.

[19] ”Cybercrime Investigation – Developing and disseminating an accredited international training programme for the future” – JLS/2008/ISEC/FP/C4-077.

[20] KOM(2011) 163, komission tiedonanto elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta. ”Saavutukset ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta”.

[21] KOM(2009) 149, komission tiedonanto elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta. ”Euroopan suojaaminen laajoilta tietoverkkohyökkäyksiltä ja häiriöiltä: valmiuden, turvallisuuden ja sietokyvyn parantaminen”.

[22] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Eurosur-järjestelmän teknisistä ja toiminnallisista puitteista ja sen perustamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, SEC(2011) 145 lopullinen, 28.1.2011. Ks. myös KOM(2008) 68 lopullinen, 13.2.2008, ja SEC(2009) 1265 lopullinen, 24.9.2009.

[23] Centre de coordination pour la lutte antidrogue en Mediterranée (Välimeren alueella toimiva huumausaineiden torjunnan koordinointiyksikkö).

[24] Komission valmisteluasiakirja riskien arviointi- ja kartoitusohjeista katastrofinhallintaa varten, SEC(2010) 1626 lopullinen, 21.12.2010.

[25] Hyväksytään todennäköisesti 7. joulukuuta 2011.

[26] Komission tiedonanto ”Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli”, 26.10.2010, KOM(2010) 600 lopullinen.

[27] Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ETPP:hen (Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan) on viitattava muodossa ’YTPP’ (yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka).

[28] Sen jälkeen kun Euroopan unionin neuvosto esitti 17. marraskuuta 2008 ehdotuksen päätelmiksi ETPP:n siviilioperaatioiden ja Europolin mahdollisista tietojen vastavuoroista vaihtamista koskevista yhteistyömekanismeista, henkilötietoja on vaihdettu Europolin ja EULEX Kosovo -operaation välillä. Henkilötietoja siirretään EULEX-operaation (rikollisuuteen liittyvästä tiedustelusta vastaavan Euroopan unionin toimiston EUOCI:n välityksellä) ja Europolin välillä käyttämällä Europolin kansallisia yksiköitä, jotka sijaitsevat kolmen jäsenvaltion (FI, SE ja UK) pääkaupungeissa.

[29] Komission tiedonanto turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevan puiteohjelman (2007–2013) väliarvioinnista, KOM(2011) 318 lopullinen.