EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52010DC0634
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL on the consolidation of EU Africa relations 1.5 billion people, 80 countries, two continents, one future
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta 1,5 miljardia asukasta, 80 maata, kaksi maanosaa, yksi yhteinen tulevaisuus
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta 1,5 miljardia asukasta, 80 maata, kaksi maanosaa, yksi yhteinen tulevaisuus
/* KOM/2010/0634 lopull. */
[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 10.11.2010 KOM(2010) 634 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta1,5 miljardia asukasta, 80 maata, kaksi maanosaa, yksi yhteinen tulevaisuus 1. Eurooppa ja Afrikka – kumppanuuden uudet realiteetit 1. EU:n ja Afrikan kolmas huippukokous järjestetään marraskuun 2010 lopussa. Huippukokoukseen osallistuu 80 valtioiden ja hallitusten päämiestä. Se on tilaisuus lujittaa EU:n ja Afrikan välisiä suhteita ja viitoittaa tietä parempaan ja vauraampaan tulevaisuuteen 1,5 miljardille ihmiselle, jotka asuvat 80:ssä eri maassa. Huippukokous tarjoaa myös tilaisuuden sovittaa EU:n ja Afrikan kumppanuus niihin merkittäviin tapahtumiin, joita on koettu Euroopassa, Afrikassa ja muualla maailmassa sitten vuoden 2007, jolloin järjestettiin edellinen huippukokous ja hyväksyttiin yhteinen Afrikka–EU-strategia[1]. 2. Euroopassa Lissabonin sopimus ja uusi, Euroopan komission yksiköiden kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä Euroopan ulkosuhdehallinto parantavat EU:n mahdollisuuksia kytkeä ulkopolitiikkansa ulkomaankauppaan. Näin voidaan lisätä EU:n Afrikan-politiikan ja muiden politiikkojen vastaavuutta. Lisäksi kumppanit voivat sovittaa kantojaan paremmin yhteen ja viestiä yhtenä rintamana kansainvälisesti. 3. Afrikan menestystarinat kertovat omaa kieltään rauhan, vakauden ja demokratian tasaisesta etenemisestä. Köyhyys, heikko hallinto, konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat kuitenkin monin paikoin, mikä hidastaa edistymistä ja tekee siitä epätasaista. Afrikka on kuitenkin vakuuttanut haluavansa ottaa vastuun omasta tulevaisuudestaan, vähentää riippuvuuttaan ulkomaanavusta ja tarttua maailmanlaajuisiin haasteisiin. Poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen on edennyt alueellisesti ja koko maanosassa. Tämän seurauksena Afrikka puhuu entistä enemmän yhdellä äänellä maailman foorumeilla ja Afrikan unionista on tulossa varteenotettava toimija. 4. Afrikan talous on kasvanut merkittävästi, keskimäärin 6 prosenttia vuodessa jaksolla 2006–2008. Vuonna 2009 kasvu putosi alle puoleen, mikä johtui muun muassa maailmanlaajuisesta talous- ja finanssikriisistä, perushyödykkeiden hinnanvaihteluista, viennin epävakaudesta, maastamuuttajien rahalähetysten vähenemisestä ja suorien ulkomaisten sijoitusten huomattavasta vähenemisestä. Ennusteiden mukaan Afrikan talous elpyy kuitenkin nopeasti ja kirii uudelleen kriisiä edeltäneelle tasolle. 5. Neljännes maailman väestöstä asuu EU:ssa ja Afrikassa, ja yhdessä ne muodostavat yli kolmanneksen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenistä. Eurooppa ja Afrikka ovat molemmat olleet eturintamassa edistämässä kansainvälistä sääntelykehystä ja aiempaa osallistavampia instituutioita. Eurooppa on ajanut G-8:n ja G-20:n avautumista Afrikan suuntaan ja kannustanut niitä tarjoamaan maanosalle tilaisuuksia tulla kuulluksi. EU on myös kannattanut kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamista ja auttanut Afrikkaa saamaan ylimääräisen edustajanpaikan Maailmanpankin johtokunnassa. 6. EU on edelleen Afrikan tärkein poliittinen liittolainen ja luotettava kauppa- ja kehitysyhteistyökumppani. EU:n ja Afrikan viimeisimmässä huippukokouksessa, joka pidettiin Lissabonissa vuonna 2007, osapuolet päättivät uudistaa suhteensa ja rakentaa ne tasa-arvoiselle ja strategiselle jalustalle. Jotta tämä tavoite toteutuisi, osapuolten on aktivoiduttava muun muassa tehostamalla yhteisen Afrikka–EU-strategian täytäntöönpanoa. Samaan aikaan uudet globaalit toimijat kasvattavat läsnäoloaan Afrikassa ja eteläisten maiden keskinäinen yhteistyö lisääntyy. Nämä uudet suuntaukset ovat tervetullut haaste Afrikan ja EU:n suhteille: tunnustettuihin vahvuuksiin ja lisäarvollisiin osatekijöihin on panostettava uudella tarmolla ja molempia osapuolia hyödyttäviä ”win-win”-tilanteita on kartoitettava ja koordinoitava paremmin. 7. Vaikka vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkiminen muodostaa jatkossakin yhteisen Afrikka–EU-strategian ytimen, Afrikka tarvitsee tukea myös politiikan ja talouden ohjausjärjestelmiensä vahvistamisessa sekä sääntely-, verotus- ja liiketoimintaympäristön kohentamisessa, jotta maanosan omia varoja voitaisiin hyödyntää paremmin ja kestävämmin. Tässä yhteydessä avainasemaan nousevat yhteistyö yksityissektorin kanssa samoin kuin kehitysavun taloudellisen vipuvaikutuksen varmistaminen. EU:n 2020-strategia toimii Afrikan-suhteidemme innoittajana, koska strategia luo puitteet poliittisten tavoitteidemme muuntamiselle käytännön teoiksi, jotka ohjaavat Afrikan ja EU:n suhteita seuraavalla vuosikymmenellä. 8. Euroopan ja Afrikan on kehitettävä yhteisen strategian saavutuksia[2] edelleen strategian vaikuttavuuden lisäämiseksi koko maailman, maanosan ja alueiden tasolla. Kolmen viime vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että yhteisen strategian tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä paremmin. Sen on myös vastattava paremmin tämänhetkisiin ja tuleviin haasteisiin. Jotta Afrikka ja EU voisivat yhdessä etsiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin, niiden on irrottauduttava instituutioista ja aiemmin sovelletusta, pirstaloituneesta ja kehityskeskeisestä lähestymistavasta. Osapuolten on päästävä toimintansa epäjohdonmukaisuuksista ja luotava toimivat vuorovaikutuskanavat. Afrikassa haasteena on toissijaisuuden lisääminen rationalisoimalla päällekkäisiä mandaatteja ja keskenään mahdollisesti ristiriitaisia tavoitteita. Euroopassa keskenään kilpailevat kansalliset edut sekä koordinoinnin puuttuminen kahdenvälisissä aloitteissa ja eri välineiden välillä haittaavat näkyvyyttä ja politiikan vetovoimaa. 2. EU ja Afrikka – Yhteisiin haasteisiin vastaaminen (9) EU:n ja Afrikan kumppanuus on EU:n ainoa kokonaiset maanosat kattava strateginen kumppanuus. Kyseessä ei ole avunantajan ja -saajan välinen kumppanuus, vaan kokonaisvaltainen, yhteisiin etuihin perustuva ja molempia osapuolia hyödyttäviin tilanteisiin pyrkivä kumppanuus. (10) Afrikan ja EU:n kumppanuuden erityinen lisäarvo on sen poliittisessa luonteessa, laaja-alaisuudessa ja kyvyssä tarkastella yhteisvoimin globaaleja kysymyksiä ja yhteisiä julkisia hyödykkeitä ajankohtana, jolloin globalisaation nopea eteneminen edellyttää poliittisten vastausten yhteensovittamista monenvälisessä diplomatiassa. Euroopalla ja Afrikalla on yhteisiä arvoja ja etuja keskeisillä aloilla, ja niiden on päästävä visioista konkreettisiin tuloksiin. (11) Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen. New Yorkissa syyskuussa järjestetty YK:n korkean tason täysistunto vahvisti, että vuosituhattavoitteet on mahdollista saavuttaa, jos vain kaikilla osapuolilla riittää poliittista tahtoa sekä valmiutta muuttaa politiikkaansa ja myöntää varoja. Erityistä huomiota on tarkoitus kiinnittää niihin tavoitteisiin, joiden toteutuminen on kauimpana, ja niihin maihin, jotka ovat kauimpana tavoitteiden saavuttamisesta (ja joiden valtaosa sijaitsee Afrikassa), sekä väestöryhmiin, jotka ovat muita haavoittuvampia ja syrjäytyneempiä. Vuosituhattavoitteita koskeva kumppanuus kannustaa jatkossakin uudistamaan toimintalinjoja ja irrottamaan käyttöön tarvittavat resurssit yhteisesti sovituilla painopistealoilla Afrikan omien aloitteiden pohjalta. Hiljattain sovittiin kumppanuutta tukevasta miljardin euron vuosituhattavoitealoitteesta, jolla pyritään vakiinnuttamaan parhaisiin tuloksiin yltäneiden maiden edistyminen ja auttamaan suurimmassa tarpeessa olevia maita. (12) Rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin puuttuminen. Kaikista yhteisen Afrikka–EU-strategian kumppanuuksista tämä on ollut toistaiseksi onnistunein, oli sitten kyse yhteistyöstä ja koordinoinnista maantieteellisissä kysymyksissä, demokratiasta ja perustuslain vastaisista muutoksista Afrikan valtarakenteissa tai Afrikan rauhan ja turvallisuuden arkkitehtuurin kehittämisestä. Afrikka ja EU jatkavat työtä ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta niiden on mentävä pidemmälle esimerkiksi esittämällä yhteisiä kantoja YK:n järjestelmässä. On tärkeää jatkaa yhteistyötä globaalien turvallisuusuhkien torjumiseksi. Tällaisia uhkia ovat esimerkiksi terrorismi ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, johon kuuluu muun muassa laiton kauppa (erityisesti ihmisten ja huumausaineiden) ja piratismi. Kriisien hallinnan ja torjunnan alalla Afrikan ja Euroopan olisi yhdessä luotava järjestelmä, joka mahdollistaa jatkuvan neuvonpidon kriisin eri vaiheissa ennakkovaroittamisesta elpymiseen. Niiden olisi yhteistyössä YK:n kanssa parannettava Afrikan unionin, alueellisten talousyhteisöjen ja alueellisten mekanismien taloudellisia ja operatiivisia valmiuksia ehkäistä konflikteja sekä suunnitella, käynnistää ja hallinnoida rauhanturvaoperaatioita. (13) Hyvän hallintotavan, demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäminen kaikilla tasoilla niiden poliittiset ja taloudelliset ulottuvuudet huomioon ottaen. EU on sitoutunut kunnioittamaan ja edistämään ihmisoikeuksia. Tämä sitoumus pysyy EU:n ja Afrikan suhteiden perusperiaatteena, ja se näkyy jatkossakin tehtävissä sopimuksissa. Kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin pitäisi osallistua enemmän hallintotavan parantamiseen tähtääviin hankkeisiin kaikilla aloilla, koska se auttaa luomaan paremmat edellytykset osallistavalle ja kestävälle kasvulle. Tässä on avuksi uusi foorumi, jonka Afrikka ja EU ovat perustaneet hallintotavasta käytävää vuoropuhelua varten. Talouden ohjausjärjestelmään ja globaaliin hallintoon liittyvää yhteistyötä olisi syvennettävä panostamalla muun muassa luonnonvarojen ja tulojen avoimeen ja kestävään hallinnointiin sekä petosten, korruption ja laittoman pääomapaon torjuntaan. Kumppaneiden on myös tartuttava demokraattisen hallintotavan ja ihmisoikeuksien monenvälisen edistämisjärjestelmän samoin kuin kansainvälisten järjestöjen uudistamiseen. (14) Monenvälisten instituutioiden legitimiteetin ja tehokkuuden lisääminen . Afrikan ja Euroopan olisi muodostettava yhtenäinen näkemys siitä, miten ne voivat tukea toisiaan yhteisten etujen ajamisessa, miten vaikuttaa tehokkaammin maailmanlaajuisilla foorumeilla ja miten tehdä yhteistyötä käynnissä olevissa ja tulevissa neuvotteluissa niin, että tulokset edustaisivat niiden omia poliittisia ja strategisia painopisteitä. EU tukee jatkossakin poliittisia aloitteita, joilla Afrikalle etsitään sopivaa roolia tärkeimmissä kansainvälisissä järjestöissä, instituutioissa ja muilla foorumeilla niiden tulevia uudistuksia silmällä pitäen (YK, kansainväliset rahoituslaitokset, G-8, G-20, Maailman kauppajärjestö ja Maailman terveysjärjestö). Samaan aikaan EU jatkaa afrikkalaisten kumppaneidensa kanssa ponnisteluja sen eteen, että YK:n yleiskokous antaisi päätöslauselman, joka mahdollistaisi EU:n uusien edustajien täysipainoisen osallistumisen yleiskokouksen toimintaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti. (15) Ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjuminen niin, että tunnustetaan biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen tärkeys. Kööpenhaminan jälkeisessä tilanteessa EU:n ja Afrikan vuoropuhelu on avainasemassa, kun kumppanit pyrkivät yhteiseen näkemykseen ilmastonmuutossopimuksesta (UNFCCC) käytäviä neuvotteluja varten ja lähentävät kantojaan Cancunin kokouksessa ja sen jälkeen. Tavoitteena on saada aikaan oikeudellisesti sitova sopimus. Tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää, että koordinointia lisätään Afrikan unionin, sen jäsenvaltioiden, alueellisten talousyhteisöjen ja Nepad-kumppanuusohjelman (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) välillä. Ilmastonmuutosta koskeva kumppanuus tarjoaa jatkossakin puitteet yhteisten lippulaiva-aloitteiden täytäntöönpanolle. Tällaisia ovat muun muassa maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittoutuma, Afrikan ilmastotietojen kerääminen kehityksen tueksi, Saharan vihreä valli ja Sahelin aloite synergiassa muiden kumppanuuksien kanssa. Lisäksi on tarkoitus käydä vuoropuhelua luonnonvarojen kestävästä hallinnasta, tehdä sopimuksia metsäalan lainsäädännöstä ja hankkeista sekä laatia yhteinen toimintalinja katastrofiriskien vähentämiseen. 3. EU JA AFRIKKA – EDISTYKSELLINEN VISIO (16) Yhteisen Afrikka–EU-strategian puitteissa on onnistuttu hankkimaan taitotietoa, jota on syytä ylläpitää. Kumppanuuden kehittämistä on kuitenkin jatkettava, koska maanosien ratkottavana olevat haasteet ovat valtavia. (17) Pitkän aikavälin kehityksen turvaamiseksi on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten kehitysyhteistyöllä voitaisiin luoda edellytykset osallistavalle ja kestävälle kasvulle. EU:n ja Afrikan kolmannen huippukokouksen teemana on kasvu, investoinnit ja työpaikkojen luominen. Se ohjaa maanosien välistä yhteistyötä, ja sen pohjalta toiminnalle laaditaan pitkän aikavälin suuntaviivat. Teema vastaa hyvin EU:n 2020-strategiassa määriteltyjä painopisteitä ja vihreää kirjaa ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen”, joka esitetään samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa. (18) Osallistavan ja kestävän kasvun tavoitteen mukaisesti yhteistyössä olisi tulevalla vuosikymmenellä keskityttävä muun muassa vaikutukseltaan mittaviin, investointeja lisääviin toimiin, jotta kumppanuuden valtava potentiaali voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Vihreässä kirjassaan komissio toteaa, että EU:n pitäisi harkita uudenlaisia osallistavan ja kestävän kasvun yhteisiä strategioita yhdessä yksittäisten maiden tai alueellisten maaryhmien kanssa ja otettava mukaan yksityissektorin sidosryhmiä ja kansalaisjärjestöjä. Tämä koskee erityisesti EU:n ja Afrikan kumppanuutta. (19) Osallistavan kasvun olisi oltava tavoitteena EU:n ja Afrikan aloitteissa, joilla haetaan laaja-alaista ja tasapainoista kasvua ja lisäinvestointeja köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämiseksi. - Kun pyritään kohti korkean työllisyyden takaavia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviä talouksia, etusijalle nostetaan aloitteet, joissa tavoitteena on sosiaaliturvan ulottaminen kaikkein vähäosaisimpiin, monitasoisen vuoropuhelun käyminen epävirallisesta taloudesta, työmarkkinoiden ohjauksen tehostaminen sekä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenteiden yhdenmukaistamisen tukeminen aluetasolla Afrikassa. - Palveluiden ja infrastruktuurin tarjonnan parantaminen on tärkeää yksityissektorin toiminnan sekä kasvun ja työllisyyden kannalta. Liikenteen, terveydenhoidon, viestinnän ja rahoituksen peruspalvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja luotettavuus ovat keskeisiä ennakkoehtoja talouden kaikkien sektoreiden kasvulle ja kehitykselle. Afrikan ja EU:n infrastruktuurikumppanuus tarjoaa strategiset puitteet käsitellä Afrikan puuttuvia yhteyksiä. Lisätukena on infrastruktuurirahasto, joka yhdistää avustuksia ja lainoja innovatiivisella tavalla. EU jatkaa infrastruktuurivajeen paikkaamista keskittymällä energiaan, tieto- ja viestintätekniikkaan, vesihuoltoon ja liikenteeseen. Samalla se tukee yksityissektoria kasvun ja infrastruktuurin rahoituksen veturina. Lisäksi jatketaan sääntely- ja lainsäädäntökehysten parantamiseen tähtäävien aloitteiden tukemista kansallisesti ja alueellisesti. Tavoitteena on luoda edellytykset investoinneille ja markkinoiden moitteettomalle toiminnalle. - Osaamiseen, innovointiin ja yrittäjyyteen liittyvää yhteistyötä olisi lisättävä, koska se on ainutlaatuinen keino nopeuttaa Afrikan kehitystä ja saada aikaan konkreettisia tuloksia kaikilla sosioekonomisilla sektoreilla. Tieteen ja tekniikan alalla ensisijaisena tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikan kehittäminen ja kohtuuhintaiset sähköiset palvelut Afrikassa. Avaruustutkimuksessa keskitytään tiettyjen aloitteiden edistämiseen, esimerkiksi ”GMES ja Afrikka” -aloite (GMES = ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta) ja satelliittinavigointi (EGNOS = Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä ja Galileo). Korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen ohjelmien (esim. Erasmus Mundus, Media Mundus, Edulink, Nyerere, Youth in Action ja Marie Curie) ja opetushankkeiden yhteensovittamisaloitteiden samoin kuin kulttuurialan ammattilaisten välisen yhteistyön uskotaan osaltaan edistävän älykästä ja osallistavaa kasvua. Yleisafrikkalaisen yliopiston perustamista koskevan hankkeen puitteissa EU kannustaa jakamaan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) kanssa parhaita toimintatapoja siitä, miten osaamiskolmio (koulutus, liiketoiminta ja tutkimus) saadaan integroitua kokonaisvaltaisesti. - Muuttoliikkeeseen ja liikkuvuuteen liittyvässä yhteistyössä keskitytään laillisen maahanmuuton, myös kiertomuuton, varmistamiseen molemmissa maanosissa työmarkkinoiden vaatimuksia noudattaen ja työllistymismahdollisuudet huomioon ottaen. Tavoitteena on myös vähentää laitonta maahanmuuttoa ja pohtia erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, tilannetta. Yhteistyössä pyritään ratkomaan sitä, miten afrikkalaiset siirtolaiset voisivat paremmin osallistua kehitysprosesseihin. Tässä tarkoituksessa tuetaan erilaisia aloitteita, kuten maastamuuttajien rahalähetyksiä varten perustettavaa African Remittances Institutea, muuttoliikeverkostoa, siirtolaisia tukevaa Diaspora Outreach -aloitetta ja ihmiskauppaan keskittyvää aloitetta. (20) Kestävä kasvu olisi otettava tavoitteeksi EU:n ja Afrikan yhteisaloitteissa, joilla talouksista pyritään tekemään tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kilpailukykyisiä. - Alueellinen yhdentyminen on kaikissa ulottuvuuksissaan tehokas vakauden, kasvun ja kehityksen moottori. Monilla Afrikan mailla on yhteisiä resursseja, esimerkiksi luonnonvaroja, ja niillä on samat haasteet, kuten infrastruktuurin puuttuminen tai maatalouden heikko tuottavuus. Yhdentyminen voi hyödyttää molempia osapuolia ja saada aikaan uudistuksia, tehostaa yhteistyötä ja lisätä turvallisuutta. Alueellinen yhdentyminen voi auttaa Afrikan maita hyötymään mittakaavaeduista, kilpailun voimistumisesta sekä koti- ja ulkomaisten investointien lisääntymisestä. Myös kauppa toimii yksityissektorin toiminnan ja investointien veturina parantamalla osaltaan investointiedellytyksiä sekä helpottamalla markkinoille pääsyä ja keskeisten tuotantohyödykkeiden saantia. Markkinoiden avautuminen hallitusti niin, että otetaan huomioon kehittyvien talouksien tarpeet ja valmiudet, on osoittautunut maailmanlaajuiseksi menestykseksi, kunhan samanaikaisesti toteutetaan oikeanlaista kansallista politiikkaa ja muita tukitoimia. Tässä yhteydessä kauppasopimukset voivat osaltaan parantaa talouden ohjausjärjestelmää edistämällä talouden vakaan sääntelykehyksen syntymistä. Tästä syystä EU kannattaa edelleen pitkään jatkuneiden kauppasuhteiden syventämistä afrikkalaiskumppaneidensa kanssa voidakseen omalta osaltaan lisätä Afrikan vaurautta ja hyvinvointia. Käytännössä tämä tapahtuu tekemällä talouskumppanuussopimuksia. - Raaka-aineet voivat osoittautua molempia osapuolia selvästi hyödyttäväksi yhteistyöalaksi, kun kumppanit edistävät raaka-aineiden kestävää kehitystä ja jakelua. Yhteistyötä voitaisiin edistää ja ottaa yksityissektori siihen mukaan. Tavoitteena on luoda molempia maanosia hyödyttäviä tilaisuuksia esimerkiksi raaka-aineista annetun komission tiedonannon ja kaivostoimintaa käsittelevän Afrikan unionin komission asiakirjan (Mining Vision 2050) pohjalta. Alan toimissa keskitytään hallintotapaan (ml. kaivosteollisuuden avoimuutta ajava EITI-aloite), infrastruktuuriin, investointeihin sekä geologiseen taitotietoon. Kestävä kulutus ja tuotanto nojaavat nekin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin pyrittäessä tehostamaan resurssien käyttöä tuotannon ympäristöystävällisyyden lisäämiseksi ja kasvattamaan yritysten kilpailukykyä. Afrikalle voitaisiin luoda oma SWITCH-ohjelma tukemaan kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Ohjelman olisi perustuttava afrikkalaisiin aloitteisiin, esimerkiksi Afrikan unionin kymmenvuotiseen kestävän kulutuksen ja tuotannon puiteohjelmaan. - EU:n ja Afrikan yhteistyötä maataloudessa jatketaan Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman puitteissa. Etusijalle nostetaan pienviljelyn tehostaminen kestävällä ja ekologisella tavalla maatalouden eri tehtävät huomioon ottaen. Maantieteelliset merkinnät ja luonnonmukainen viljely ovat aiheita, joista käytävää keskustelua on jatkettava Afrikan unionin komission kanssa. Arvokkaiden viljelykasvien viljelyä voitaisiin harkita. Ne tehostaisivat kestävää pienviljelyä luomalla työpaikkoja ja tulonlähteitä maaseutuväestölle, tarjoaisivat ympäristöpalveluja ja edistäisivät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä. Samaa lähestymistapaa aiotaan soveltaa kalastukseen. Lisäksi EU:n pitäisi tukea maatalousmaahan tehtävien investointien vastuullisuutta koskevien, kansainvälisesti sovittavien periaatteiden muotoilua. EU:n olisi myös kannustettava kumppanimaiden hallituksia, maataloustuottajien järjestöjä ja muita sidosryhmiä tekemään harkittuja valintoja, joilla varmistetaan ulkomaisten investointien kestävyys niistä maalle aiheutuvien sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi. EU ja Afrikka jatkavat yhteistyötä myös hajanaisten terveys- ja kasvinsuojelupuitteiden yhdenmukaistamiseksi. Olisi myös harkittava kalastusmenetelmien ja kalastuksenhoidon vastuullisuuden edistämistä sekä sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla torjutaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta ja varmistetaan kalastustuotteiden täydellinen jäljitettävyys. - Samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa annettavassa vihreässä kirjassa kestävästä energiasta ja sen tehokkaasta käytöstä esitetään, että EU:n ja kehitysmaiden ja/tai alueellisten ryhmittymien olisi olemassa olevien kumppanuuksien puitteissa otettava käyttöön yhteisiä ohjelmia kestävän energian toimittamiseksi asteittain kaikille. Tällaiset ohjelmat edellyttäisivät kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitettua voimakkaasti vipuvaikutteista rahoitusta EU:lta. Osallistujia olisivat EU, kehitysmaat, energiateollisuus ja EU:n rahoituslaitokset. Tavoitteena voisi olla aikataulun vahvistaminen yhteisille toimille. Ohjelmiin voitaisiin sisällyttää investointien suojelua, verotusta ja energiantuotannon alueellista yhteistyötä koskevia uudistuksia, ja niiden olisi perustuttava jo tehtyihin aloitteisiin, esimerkiksi EU:n ja Afrikan energiakumppanuuteen tai uusiutuvia energialähteitä koskevaan Afrikan ja EU:n yhteistyöohjelmaan. 4. Päätelmät: EU:n ja Afrikan kumppanuuden lujittaminen (21) Muutokset Afrikassa tapahtuvat nyt nopeammin kuin koskaan. EU:n ja Afrikan yhteisenä haasteena tulevalla vuosikymmenellä on päästä aitoon kumppanuuteen, joka ei perustu yksinomaan kehitysyhteistyöhön vaan siihen, että apu toimii osallistavan ja kestävän kasvun alullepanijana. (22) Lissabonissa EU ja Afrikka sopivat tekevänsä yhteistyötä yhteisten arvojen, asialistojen ja tavoitteiden pohjalta. Molempien on nyt tehtävä enemmän, jotta kunnianhimoinen tavoite muuntuisi koordinoiduiksi lähestymistavoiksi, käytännön yhteistyöksi ja mahdollisuuksien mukaan yhteensovitetuiksi kannoiksi YK:n elimissä, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja tärkeissä kansainvälisissä järjestöissä. EU aikoo olla asiassa aloitteellisempi ja toivoo, että Afrikka tulee vastaan rakentavassa vastavuoroisuuden hengessä. (23) Kumppaneiden on ponnisteltava toimintakehysten ja rahoitusvälineiden hajanaisuuden poistamiseksi, jotta yhteistyön tehokkuutta ja näkyvyyttä voidaan lisätä. EU:n politiikkojen synergiaa on lisättävä, jotta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus toteutuisi. Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja toisaalta Välimeren aluetta koskevien EU:n politiikkojen on täydennettävä paremmin toisiaan. EU:n ja kansallisten välineiden välistä yhteistyötä on lisättävä mukauttamalla asianomaisia politiikkoja, ja lainsäädäntö- ja rahoituskehyksiä (Euroopan kehitysrahasto, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline ja kehitysyhteistyön rahoitusväline) on hyödynnettävä. Kumppanuutemme hallinnointia ja tuloksellisuutta on parannettava muun muassa tehostamalla politiikoista ja toimintalinjoista käytävää vuoropuhelua, luomalla tehokkaat täytäntöönpanorakenteet, ottamalla keskeiset sidosryhmät mukaan ja myöntämällä riittävästi resursseja esimerkiksi ottamalla asteittain käyttöön yleisafrikkalainen tukirahoitusohjelma. On tärkeää parantaa sisäistä koordinointia jäsenvaltioiden kanssa ja tehdä tuloksellisempaa yhteistyötä afrikkalaisten kumppaneiden ja uusien avunantajien kanssa. Myös viestintää on parannettava, jotta voidaan lisätä kansalaisten tietoisuutta ja sidosryhmien omavastuuta kumppanuudesta. Samalla tieto ja ymmärrys maanosien yhteisistä ponnisteluista lisääntyvät. (24) Tulosten parantamiseksi seuraavassa toimintasuunnitelmassa nostetaan etusijalle toimet, joilla on - selvä alueellinen, koko maanosan kattava ja maailmanlaajuinen ulottuvuus, joka on samalla yhteisen strategian lisäarvo; - selvää lisäarvoa, ovat kohdennettuja ja rationaalisia, lisäävät täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta suhteessa muihin aloitteisiin ja foorumeihin sekä sopivat Afrikan strategisiin painopisteisiin, organisaatioihin, rakenteisiin ja mekanismeihin koko maanosan tasolla ja alueellisesti; - toimivaltaisten toimijoiden kriittisen massan tuki molemmilla puolilla mukaan lukien tarvittavat poliittiset, inhimilliset ja taloudelliset resurssit. (25) Seuraavassa huippukokouksessa Euroopan ja Afrikan on luotava realistinen visio tulevien vuosien yhteistyöstä, jotta seuraavaan toimintasuunnitelmaan voidaan kirjata, miten avunantaja–avunsaaja-suhteesta siirrytään kumppanuuteen. Osapuolten on yhdessä Euroopan investointipankin ja Afrikan kehityspankin kanssa nimettävä alat, joilla tarvitaan vaikutuksiltaan mittavia hankkeita. Niiden on käytettävä hyväksi molempia osapuolia hyödyttävät tilanteet, joissa Afrikan ja Euroopan poliittiset edut ja taloudelliset painopisteet kohtaavat. Näin pitäisi syntyä valtavat mahdollisuudet kaikille maanosiemme 1,5 miljardille asukkaalle. [1] Yhteinen Afrikka–EU-strategia rakentuu kahdeksalle temaattiselle kumppanuudelle: rauha ja turvallisuus; demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet; kauppa, alueellinen yhdentyminen ja infrastruktuuri; vuosituhannen kehitystavoitteet; energia; ilmastonmuutos; muuttoliike, liikkuvuus ja työllisyys; tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus. [2] http://www.africa-eu-partnership.org/.