52010DC0286

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 2.6.2010

KOM(2010) 286 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kertomus rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta annetun komission suosituksen 2009/384/EY (rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskeva vuoden 2009 suositus) soveltamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa

{KOM(2010) 284 lopullinen}{KOM(2010) 285 lopullinen}{SEK(2010) 671}

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kertomus rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta annetun komission suosituksen 2009/384/EY (rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskeva vuoden 2009 suositus) soveltamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

KERTOMUKSEN TARKOITUS

Rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiotasosta on puhuttu paljon jo jonkin aikaa, mutta aivan viime aikoihin asti huomiota on kiinnitetty vain vähän siihen, että rahoituspalvelualan vuosittaisissa bonuksissa ja palkkojen ja palkkioiden muuttuvissa osissa keskitytään lyhyen aikavälin tuloksiin eikä niille tehdä riskipainotusta[1].

Nyt ollaan kuitenkin laajalti yhtä mieltä siitä, että vuosittaisten bonusten perusperiaatteet kannustavat liialliseen riskinottoon, koska bonusten alentamista tai takaisinperintää koskevien lausekkeiden puuttuessa bonusten saajat voivat lunastaa vain osan tuottamistaan voitoista eikä heidän tarvitse kantaa vastuuta riskin toteutuessa aiheutuvista tappioista.

Rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat ongelmat eivät rajoitu pelkästään yritysjohdon palkkioihin, vaan ulottuvat muidenkin portaiden palkka- ja palkkiojärjestelmiin ja erityisesti henkilöihin, joiden toimenkuvaan kuuluu riskinotto (esimerkiksi välittäjät) ja joiden palkan ja/tai palkkion muuttuva osa määräytyy tuloksen perusteella.

Komissio ilmoitti 4. maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa”[2] vahvistavansa vuoden 2004 suositustaan pörssiyhtiöiden johtajien palkoista ja palkkioista sekä esittävänsä uuden suosituksen rahoituspalvelujen alan palkoista ja palkkioista puuttuakseen vääristyneisiin kannustimiin yritysten kaikilla portailla.

Komissio antoi Lontoossa pidetyn G20-ryhmän huippukokouksen päätelmien[3] mukaisesti suosituksen rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta 30. huhtikuuta 2009[4]. Komissio oli ensimmäinen G20-ryhmän huippukokoukseen osallistuja, joka pani täytäntöön kokouksen päätelmät rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta. Uuden suosituksen päätavoitteena on varmistaa, etteivät rahoituslaitosten palkka- ja palkkiopolitiikat kannusta liialliseen riskinottoon ja että ne ovat rahoituslaitosten pitkän aikavälin edun mukaisia. Suosituksessa kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä neljällä pääasiallisella alalla, joita ovat i) palkka- ja palkkiopolitiikan rakenne, ii) päätöksenteko- ja valvontajärjestelmät, iii) tietojen antaminen palkka- ja palkkiopolitiikasta ja iv) valvonta[5].

Komissio halusi toimia nopeasti ja välittää jäsenvaltioille ja markkinatoimijoille vahvan ja välittömän poliittisen viestin siitä, että palkka- ja palkkiopolitiikan suunnitteluun ja toteutukseen olisi tehtävä merkittäviä muutoksia.

Komissio oli myös sitä mieltä, että suositusta olisi sovellettava koko rahoituspalvelualaan rahoituslaitoksen oikeudellisesta asemasta riippumatta. Jos uusia periaatteita sovellettaisiin rajoitetusti (esimerkiksi vain pankkeihin ja sijoituspalveluyrityksiin), komission mielestä ulkopuolelle voisi jäädä sellaisia rahoituslaitoksia, jotka voivat olla merkittäviä myös talouden vakauden ylläpitämisen kannalta, ja liiallista riskinottoa suosivan vääränlaisen kannustinpolitiikan noudattaminen näissä laitoksissa voisi saada aikaan samoja seurauksia kuin pankeissa ja sijoituspalveluyrityksissä. Moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan periaatteiden soveltaminen vain pieneen osaan rahoituspalvelualaa voisi lisäksi vääristää kilpailua sellaisten sektoreiden välillä, jotka kilpailevat samoista työntekijöistä samoilla työmarkkinoilla.

Komissio lupasi laatia tämän kertomuksen vuoden kuluttua suosituksensa antamisesta. Kertomuksen tarkoituksena on arvioida, missä määrin jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön tarvittavia puitteita, jotta rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan vuoden 2009 suosituksen pääperiaatteet saataisiin toteutettua. Jäsenvaltioita kehotettiin toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet komission suosituksen soveltamisen edistämiseksi 31. joulukuuta 2009 mennessä.

Kertomus perustuu vastauksiin, joita jäsenvaltiot antoivat komission kyselyyn. Kertomusta on täydennetty komission yksiköiden valmisteluasiakirjalla, joka on kertomuksen liitteenä ja sisältää taulukkoja, joista ilmenee, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet suositukseen sisältyviä vaatimuksia.

ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET

Kuusitoista jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta) on toteuttanut kansallisia toimenpiteitä komission suosituksen mukaisesti. Lopuista yhdestätoista jäsenvaltiosta (Irlanti, Itävalta, Kreikka, Portugali, Puola, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro) kuusi ilmoitti, että asiaankuuluvien kansallisten toimenpiteiden valmistelu tai hyväksyminen oli parhaillaan käynnissä.

Kuudessa jäsenvaltiossa (Alankomaat, Italia, Malta, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan periaatteita sovelletaan jo vuoden 2009 bonuksiin. Muissa jäsenvaltioissa periaatteet tulevat rahoituslaitosten sovellettaviksi vuoden 2010 aikana.

Vain seitsemän jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Latvia, Liettua, Ranska, Ruotsi ja Unkari) on toteuttanut toimenpiteitä, joita sovelletaan kaikkiin rahoituspalvelualan yrityksiin. Muissa yhdeksässä jäsenvaltiossa kansallisten toimenpiteiden soveltamisala vaihtelee merkittävästi, mutta luottolaitokset kuuluvat niiden kaikkien soveltamisalaan.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat antaneet kansallisia toimenpiteitä, jotta riskipainotus saataisiin osaksi palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja jotta palkka- ja palkkiopolitiikassa huomioitaisiin rahoituslaitosten pitkän aikavälin edut. Palkka- ja palkkiopolitiikan rakennetta koskevat kansalliset säännökset eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan sisällön ja yksityiskohtaisuuden tason osalta.

Muutamat jäsenvaltiot ovat panneet täysimääräisesti täytäntöön päätöksenteko- ja valvontajärjestelmiä koskevat tärkeät suositukset, kuten hallinto- tai valvontaelinten asemaa tai palkkiokomiteoiden jäsenten pätevyyttä ja asiantuntemusta koskevat suositukset.

Tietojen antamista koskevien vaatimusten sisältö vaihtelee jäsenvaltioittain. Useat jäsenvaltiot ilmoittivat antavansa pian lainsäädäntöä, jolla vahvistetaan tietojen antamista koskevia vaatimuksia.

SUOSITUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON ARVIOINTI

S oveltamisala ja yleiset näkökohdat

Kuusitoista jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta) on toteuttanut kansallisia toimenpiteitä komission suosituksen mukaisesti. Tämän kertomuksen laatimiseen mennessä yksitoista jäsenvaltiota (Irlanti, Itävalta, Kreikka, Portugali, Puola, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro) ei ollut toteuttanut vielä mitään erityisiä kansallisia toimenpiteitä. Näistä 11 jäsenvaltiosta kuusi (Irlanti, Portugali, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro) ilmoitti kuitenkin valmistelevansa tai hyväksyvänsä parhaillaan kyseisiä kansallisia toimenpiteitä[6] erityisesti pääomavaatimuksia koskevan direktiivin tulevaa muuttamista[7] silmällä pitäen.

Niistä jäsenvaltioista, jotka eivät olleet toteuttaneet vielä mitään erityisiä toimenpiteitä eivätkä myöskään valmistelleet niitä, Itävalta ja Kreikka ilmoittivat, että niillä on jo useita palkkaa ja palkkioita koskevia kansallisia säännöksiä. Nämä säännökset liittyvät kuitenkin yleiseen yhtiölakiin tai yritysten hallinto-ohjeisiin, eivätkä ne käsittele nimenomaisesti niitä asioita, joita rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta annetussa komission suosituksessa tuotiin esille.

Slovakia arvioi, ettei palkkojen ja palkkioiden sääntely ollut tarpeen, koska Slovakian rahoituslaitosten johtajien palkkataso on alhainen, palkoilla ja palkkiolla on vähäinen vaikutus vakauteen ja koska sijoituspankki- ja sijoituspalvelutoiminta on kapea-alaista.

Puolan mielestä tässä vaiheessa ei ole aiheellista puuttua yksityisten yritysten palkka- ja palkkiojärjestelmiin, vaan suosituksen mukaisten periaatteiden sisällyttäminen yritysten hyvää hallintotapaa ja parhaita liiketoimintakäytäntöjä koskeviin yritysten omiin sääntöihin jätetään asiasta vastaavien yritysten elinten harkintavaltaan ja vastuulle. Puola suunnittelee kuitenkin ottavansa käyttöön kansalliset periaatteet, jotka koskevat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten palkka- ja palkkiopolitiikkaa, kun pääomavaatimuksia koskevaa direktiiviä on tarkistettu.

Lukuun ottamatta niitä kuutta jäsenvaltiota (Alankomaat, Italia, Malta, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta), joissa moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan periaatteita sovelletaan jo vuonna 2009 myönnettyihin bonuksiin, moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan periaatteet tulevat rahoituslaitosten sovellettaviksi suurimmassa osassa jäsenvaltioita vuoden 2010 aikana.

Vaikka kaikki 16 jäsenvaltiota, jotka ovat toteuttaneet erityisiä kansallisia toimenpiteitä komission suosituksen mukaisesti, ovat sisällyttäneet luottolaitokset toimenpiteiden soveltamisalaan, vain seitsemän jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Latvia, Liettua, Ranska, Ruotsi ja Unkari) on toteuttanut kansallisia toimenpiteitä, joita sovelletaan kaikkiin rahoituspalvelualan yrityksiin. Muissa yhdeksässä jäsenvaltiossa kansallisten toimenpiteiden soveltamisala vaihtelee huomattavasti:

- Kuudessa jäsenvaltiossa (Bulgaria, Espanja, Italia[8], Kypros, Malta ja Romania) toimenpiteet koskevat vain luottolaitoksia.

- Yhdessä jäsenvaltiossa (Yhdistynyt kuningaskunta) toimenpiteet koskevat myös sijoituspalveluyrityksiä.

- Yhdessä jäsenvaltiossa (Saksa) toimenpiteet koskevat myös vakuutusalaa ja sijoituspalveluyrityksiä.

- Yhdessä jäsenvaltiossa (Luxemburg) toimenpiteet kattavat kaikki rahoitusalan yritykset vakuutusalan yrityksiä lukuun ottamatta.

Monissa jäsenvaltioissa on käytössä raja-arvo tai kokoa koskeva peruste, jonka täyttyessä sovelletaan kaikkia sääntöjä tai tiettyjä tiukempia sääntöjä. Italiassa lokakuussa 2009 annetuissa Italian keskuspankin säännöksissä on eritelty kuusi suurinta pankkiryhmää, joiden on noudatettava kaikkiin pankkeihin sovellettavien sääntöjen lisäksi rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen, FSB:n, syyskuussa 2009 antamia täytäntöönpanostandardeja. Yhdistyneessä kuningaskunnassa rahoituspalveluviranomaisen (FSA) käsikirjaan sisältyviä palkka ja palkkio-ohjeita sovelletaan noin 26:een Yhdistyneessä kuningaskunnassa perustettuun suureen pankkiin, asuntoluottolaitokseen ja meklari-arvopaperivälittäjään.

Kahdessa jäsenvaltiossa (Espanja ja Saksa) toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvia rahoituslaitoksia pyydetään määrittämään itse, missä määrin toimenpiteitä olisi sovellettava niihin (itsearviointi). Saksassa toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien kaikkien laitosten olisi täytettävä yleiset vaatimukset, jotka liittävät palkka- ja palkkiopolitiikan moitteettomaan riskienhallintaan ja pitkän aikavälin tavoitteisiin. Asianomaiset rahoituslaitokset määrittävät kuitenkin itse riskianalyysin perusteella, olisiko erityisvaatimuksia syytä soveltaa. Saksan mukaan analyysin on oltava uskottava, kattava ja kolmansille osapuolille ymmärrettävä.

Periaatteita sovelletaan kaikissa 16 jäsenvaltiossa niihin henkilöstöryhmiin, joiden työtehtävät vaikuttavat merkittävästi rahoitusalan yrityksen riskiprofiiliin. Monet jäsenvaltiot (Alankomaat, Bulgaria, Italia, Kypros, Malta, Romania, Ruotsi, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat kuitenkin menneet Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean CEBS:n suuntaviivojen mukaisesti pidemmälle ja ottaneet mukaan kaikki henkilöstöryhmät painottamalla erityisesti ylemmän portaan työntekijöitä ja muita riskinottajia. Muutamat jäsenvaltiot (Belgia, Italia[9], Ruotsi ja Saksa) pyysivät rahoituslaitoksia laatimaan itse luettelon henkilöstöryhmistä, jotka vaikuttavat merkittävästi laitoksen riskiprofiiliin. Esimerkkien antamista (kuten ylempi johto, valvontatehtävät) lukuun ottamatta yksikään jäsenvaltio ei määritellyt henkilöstöryhmiä, joilla on merkittävä vaikutus riskiprofiiliin[10],[11].

Lähes kaikki jäsenvaltiot (ei kuitenkaan Ranska) ovat antaneet kansallisia säännöksiä rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta valvontaviranomaisen säädöksellä. Tämä voi olla suositus tai velvoittava oikeudellinen säädös, jossa valvontaviranomaiselle on annettu toimivalta antaa velvoittavia sääntöjä ja periaatteita. Ranskassa asetuksen (arrêté) on antanut valtiovarainministeriö. Useat jäsenvaltiot täsmensivät, että jos rahoituslaitos ei noudata niiden vaatimuksia, kansalliset valvontaviranomaiset voivat toteuttaa valvontatoimenpiteitä, esimerkiksi vaatia palkka- ja palkkiojärjestelmien oikaisua (”kvalitatiiviset toimenpiteet”) tai pääomanlisäystä (”kvantitatiiviset toimenpiteet”). Valvontaa koskevat suositukset on pantu joissakin jäsenvaltioissa täytäntöön lainsäädännöllä, sillä ne kuuluvat asiasta vastaavien viranomaisten yleiseen toimivaltaan tai yleisiin valtuuksiin. Tietojen antamista koskevat vaatimukset on pantu joissakin tapauksissa täytäntöön yritysten hallinto-ohjeilla (jolloin ne koskevat tavallisesti pörssiin listautuneiden rahoituslaitosten johtajia).

Muutamat jäsenvaltiot (Bulgaria, Espanja, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) tarkensivat, etteivät nykyiset valvontatoimenpiteet rajoita tulevaa kansallista lainsäädäntöä. Kolmessa jäsenvaltiossa (Alankomaat, Ranska ja Saksa) kansallisiin toimenpiteisiin on liitetty yritysten liiketoimintaohjeisiin sisältyviä lisäsitoumuksia.

Kaikki jäsenvaltiot, joissa on toteutettu kansallisia toimenpiteitä, ilmoittivat soveltavansa niitä asianomaisiin rahoituslaitoksiin yksilöllisesti yhtenäistetyltä pohjalta[12]. EU:n vaatimusten mukaisesti toimenpiteitä ei sovelleta EU:n jäsenvaltion alueella toimivien Euroopan talousalueen laitosten sivuliikkeisiin.

Kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä, ovat tehneet ”suhteellisuustestin” ottaakseen rahoituslaitoksen luonteen, koon ja nimenomaisen toiminta-alan huomioon. Kaikki 16 jäsenvaltiota jättivät myös välityspalkkiot ja provisiot kansallisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle komission suosituksen mukaisesti.

Palkka- ja palkkiopolitiikan rakenne

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön komission suosituksen 3.1 ja 3.2 kohtaan sisältyvät yleiset vaatimukset. Suosituksen 3.1 kohdassa asetetaan yleinen vaatimus, jonka mukaan palkka- ja palkkiopolitiikan olisi oltava yhteydessä moitteettomaan riskienhallintaan, ja 3.2 kohdalla tähdätään siihen, että palkka- ja palkkiopolitiikka on rahoituslaitoksen pitkän aikavälin edun mukaista. Espanja rajoitti kuitenkin suosituksen 3.2 kohdan soveltamisalan yrityksen johtoon ja hallituksen jäseniin[13]. Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti panneensa suosituksen 3.2 kohdan ”välillisesti” täytäntöön (yleisissä ohjeissaan).

Vaikka kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 4.1 kohdan, jonka mukaan palkan tai palkkion kiinteän ja muuttuvan osan välille olisi luotava tarkoituksenmukainen tasapaino (Espanja tosin asetti saman rajoituksen kuin edellä), vain neljä jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Luxemburg ja Malta) sisällytti tähän vaatimuksen, jonka mukaan rahoituslaitosten olisi vahvistettava muuttuvalle osalle enimmäismäärä.

Viisitoista jäsenvaltiota (ei kuitenkaan Romania) on pannut täytäntöön bonuspolitiikkaa koskevan 4.2 kohdan. Unkari on pannut kohdan täytäntöön vain osittain, sillä se ei ole antanut sääntöjä bonusten pidättämisen mahdollisuudesta.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 4.3 kohdan, joka koskee muuttuvan osan maksun lykkäämistä, mutta kuusi jäsenvaltiota (Bulgaria, Kypros, Latvia, Malta, Romania ja Unkari) ei määrittänyt lykkäämiselle mitään tiettyä vähimmäisaikaa. Italia määritti vähimmäisajan vain kuudelle suurimmalle pankille. Liettua ei ole pannut tätä suositusta täytäntöön vakuutusalalla.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 4.4 kohdan, joka koskee palkan tai palkkion lykättävän muuttuvan osan riskipainottamista, mutta Liettua ei sovella tätä vakuutusalalla.

Kuudestatoista jäsenvaltiosta kaksi (Malta ja Romania) ei ole pannut täytäntöön erorahaa koskevaa suosituksen 4.5 kohtaa. Liettua ei sovella kohtaa vakuutusalalla. Ranska soveltaa sitä vain pörssiyhtiöiden johtoon.

Vain kuusi jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Luxemburg, Malta ja Saksa) on pannut täytäntöön suosituksen 4.6 kohdan, joka koskee takaisinperintää ja mahdollisuutta periä palkan tai palkkion muuttuva osa takaisin osittain (tai kokonaan). Belgia, Kypros ja Unkari rajoittivat takaisinperinnän koskemaan vain tapauksia, joissa on kyse petoksista. Italia rajoitti sen soveltamisalan koskemaan kuutta suurinta pankkia. Liettua ei ole pannut kohtaa täytäntöön luottolaitosten osalta. Latvia, Ranska, Romania, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole panneet kohtaa täytäntöön.

Kolme jäsenvaltiota (Bulgaria, Malta ja Romania) ei ole pannut täytäntöön suosituksen 4.7 kohtaa, joka koskee palkka- ja palkkiopolitiikan rakenteen päivittämistä ajan mittaan.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 5.1 kohdan tulosten mittaamisesta.

Kahdeksan jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Luxemburg, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) on pannut täytäntöön suosituksen 5.2 kohdan, joka koskee monivuotisen kehyksen asettamista tulosten arviointia varten. Latvia on pannut kohdan täytäntöön, mutta se on lisännyt siihen poikkeuksen, joka koskee tuloskautta lyhyempiä työsopimuksia. Romania ei ole pannut tätä kohtaa täytäntöön. Bulgaria, Kypros, Liettua, Malta, Ruotsi ja Unkari ovat panneet sen täytäntöön osittain siten, että ne eivät edellytä tiettyä monivuotista kehystä vaan vaativat ainoastaan ottamaan huomion pitkän aikavälin tulokset sekä nykyisen ja tulevan riskin.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 5.3 kohdan, joka koskee tulosmittauksen riskipainottamista. Alankomaat ei kuitenkaan täsmentänyt, että riskipainotuksessa olisi otettava huomioon sidotun pääoman kustannukset ja vaadittu likviditeetti. Liettua ei ole pannut tätä kohtaa täytäntöön vakuutusalalla.

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat panneet täytäntöön suosituksen 5.4 kohdan, joka koskee muiden kuin taloudellisten perusteiden huomioon ottamista yksittäisen henkilön suoritusta arvioitaessa.

On huolestuttavaa, että niinkin perustavanlaatuisen seikan kuin palkka- ja palkkiopolitiikan rakenteeseen liittyvien suositusten täytäntöönpanossa on merkittäviä eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Erot vain kasvavat niihin jäsenvaltioihin (Alankomaat, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta), jotka ovat panneet täytäntöön myös FSB:n täytäntöönpanostandardeihin sisältyvät tiukemmat säännöt[14].

Päätöksenteko- ja valvontajärjestelmä

Espanja on ainoa, joka ei ole pannut täytäntöön suosituksen 6.1 kohtaa, joka koskee eturistiriitojen välttämiseen tähtäävien toimenpiteiden tarvetta sekä vaatimusten asettamista palkkojen ja palkkioiden määrittämiseen sovellettaville menettelyille. Lisäksi Alankomaat ja Malta ovat panneet kohdan täytäntöön vain osittain, sillä ne joko eivät ole antaneet lainkaan eturistiriitoja koskevia nimenomaisia säännöksiä (Malta) tai ovat rajoittaneet soveltamisalan koskemaan vain hallinto- tai valvontaelimen jäseniä ja liittäneet siihen tyhjentävän luettelon mahdollisista eturistiriidoista (Alankomaat).

Kaikki 16 jäsenvaltiota ovat toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön suosituksen 6.2 kohta hallinto- tai valvontaelimen tehtävistä. Kaksi jäsenvaltiota (Belgia ja Malta) ovat panneet sen kuitenkin täytäntöön vain osittain, sillä hallinto- tai valvontaelin ei päätä johtajien palkoista tai palkkioista. Ranskassa hallinto- tai valvontaelin päättää johtajien palkoista ja palkkioista vain sellaisissa yrityksissä, jotka ovat saaneet julkista tukea.

Vain Romania ei ole pannut täytäntöön suosituksen 6.3 kohtaa, joka koskee valvontatoimen ja tapauksen mukaan henkilöstöosaston tai ulkoisten asiantuntijoiden osallistumista palkka- ja palkkiopolitiikan suunnitteluun. Saksa ja Latvia eivät kuitenkaan ole panneet tätä kohtaa täytäntöön vakuutusalalla. Lisäksi Liettua on jättänyt pankit sen soveltamisalan ulkopuolelle.

Kuudestatoista jäsenvaltiosta vain seitsemän (Alankomaat, Belgia, Latvia, Luxemburg, Ranska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) on pannut täysimääräisesti täytäntöön suosituksen 6.4 kohdan, joka koskee hallinto- tai valvontaelimen ja palkkiokomitean jäsenten asiantuntemusta ja pätevyyttä. Liettua ei ole pannut tätä kohtaa täytäntöön pankkien ja vakuutusyhtiöiden osalta. Muut jäsenvaltiot (Bulgaria, Espanja, Italia, Kypros ja Saksa) ovat antaneet vain yleisiä säännöksiä palkkiokomiteoiden ja valvontatoimen jäsenten pätevyydestä ja riippumattomuudesta.

Vain Espanja ei ole pannut täytäntöön suosituksen 6.5 kohtaa, joka koskee valvontatoimen oikeutta tarkistaa palkka- ja palkkiopolitiikan toteuttaminen.

Kolmetoista jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Kypros, Latvia, Luxemburg, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) on pannut täytäntöön suosituksen 6.6 kohdan, joka koskee valvontamenettelyihin osallistuvia henkilöstön jäseniä. Saksa on pannut kohdan täytäntöön luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta, mutta vain osittain vakuutusalan osalta (säännöksiä ei ole annettu valvontahenkilöstön palkoista ja palkkioista). Liettua ei ole pannut täytäntöön kohdan sisältöä kokonaisuudessaan vakuutusalalla. Myös Unkari on pannut kohdan täytäntöön vain osittain, eikä se ole antanut valvontatoimen palkoista ja palkkioista muita erityisiä sääntöjä kuin sellaisia, jotka koskevat riippumattomuutta liiketoimintayksiköistä.

Suosituksen 6.2 ja 6.4 kohdan täytäntöönpano on kaikkiaan epätyydyttävää, mikä on ongelma, koska kohdat ovat tärkeitä.

Palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevien tietojen antaminen

Suosituksen 7 kohtaan sisältyy yleinen tietojen antamista koskeva vaatimus, jota vain Espanja ei ole pannut täytäntöön. Espanja kuitenkin ilmoitti antavansa asiasta pian lainsäädäntöä. Liettua on pannut vaatimuksen täytäntöön osittain, sillä se ei ole antanut vakuutusalaa koskevia erityisiä säännöksiä.

Suosituksen 8 kohdassa täsmennetään tietojen antamista koskevien vaatimusten sisältöä. Seitsemän jäsenvaltiota (Belgia, Italia, Latvia, Luxemburg, Ranska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) on pannut sen täysimääräisesti täytäntöön. Saksa on pannut sen täytäntöön täysimääräisesti luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta, mutta vakuutusalalla vain osittain (yksityiskohtaisten tietojen antamista ei vaadita). Alankomaat, Bulgaria, Kypros, Liettua, Malta ja Romania ovat panneet kohdan täytäntöön osittain, sillä jotkin vaatimukset joko puuttuvat tai soveltamisala on puutteellinen joko rahoituslaitosten, henkilöstöryhmien (vain johtajat) tai yritysmuodon (vain pörssiyhtiöt) osalta. Espanja ja Unkari eivät ole panneet tätä kohtaa täytäntöön.

Valvonta

Suosituksen 11 kohdassa jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan, että rahoituslaitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille kaikki asiaankuuluvat tiedot, myös suosituksessa vahvistettujen periaatteiden noudattamisen. Kuudestatoista jäsenvaltiosta vain Espanja ei ole noudattanut tätä suositusta. Liettua ei ole asettanut mitään erityissääntöä vakuutusyhtiöille.

Suosituksen 12 kohdassa kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ja saada kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat sen arvioimiseksi, missä määrin rahoituslaitokset ovat noudattaneet periaatteita. Kuudestatoista kansallisia toimenpiteitä toteuttaneesta jäsenvaltiosta vain Unkari ei ole pannut tätä kohtaa täytäntöön.

NYKYINEN KEHITYS

Edellä mainittujen komission suositusten oheisasiakirjana annetussa tiedonannossa[15] komissio myönsi, että suositukset olivat vain ensimmäinen vaihe komission strategiassa puuttua kyseessä olevaan ongelmaan ja että EU:n lainsäädäntöä olisi myöhemmin luvassa.

Komissio antoi heinäkuussa 2009 ehdotuksen pääomavaatimuksia koskevan direktiivin tarkistamisesta[16], ja siinä puututtiin esimerkiksi luottolaitosten palkka- ja palkkiopolitiikkaan. Komissio piti kriisitilanteessa parempana pankkeja ja sijoituspalveluyrityksiä koskevaa lainsäädäntöä, koska tällä alalla väärin suunnattujen kannustimien kielteinen vaikutus näytti olevan suurin.

Ehdotuksessaan komissio pyrki tekemään rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskeviin suosituksiin sisältyvistä periaatteista EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Pankkivalvontaviranomaisten on valvottava palkka- ja palkkiopolitiikkaa, ja niille annetaan valta määrätä seuraamuksia pankeille, jotka eivät noudata uusia vaatimuksia. Viranomaisilla on käytettävissään useita toimenpiteitä noudattamisen laiminlyönnistä rankaisemiseksi, ja ne voivat esimerkiksi vaatia laitosta vähentämään tietyille palkka- ja palkkiojärjestelmille ominaista riskiä, määrätä sakkoja tai edellyttää viimeisenä keinona pääomanlisäyksiä.

Ecofin-neuvoston kokouksessa marraskuussa 2009 saatiin aikaan yleinen yhteisymmärrys, mikä osoittaa, että EU haluaa puuttua asiaan päättäväisesti. Jäsenvaltiot sopivat lisäksi, että syyskuussa 2009 annetut palkkioita koskevat FSB:n ylimääräiset täytäntöönpanostandardit sisällytetään tarkasti pääomavaatimuksia koskevasta direktiivistä annettavaan ehdotukseen[17].

Jäsenvaltiot ovat esittäneet vastaavia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia säännöksiä myös ehdotuksessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen (hedgerahastojen) hoitajista annettavaksi direktiiviksi[18].

Molemmat ehdotukset ovat tällä hetkellä neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävinä.

PÄÄTELMÄT

Vaikka kriisin vuoksi nyt olisi aika toteuttaa merkittäviä uudistuksia palkka- ja palkkiopolitiikan alalla, vain kuusitoista jäsenvaltiota on soveltanut täysin tai osittain komission suositusta. Vaikka kuusi jäsenvaltiota on parhaillaan antamassa säädöksiä suosituksen soveltamiseksi, melko moni jäsenvaltio ei ole vieläkään toteuttanut mitään toimenpiteitä tai on toteuttanut sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole tyydyttäviä. Vain seitsemän jäsenvaltiota soveltaa asianomaisia toimenpiteitä koko rahoituspalvelualalla. On huolestuttavaa, että näinkin keskeisen asian kuin palkka- ja palkkiopolitiikan rakenteen kansallisessa täytäntöönpanossa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä.

Lisätoimenpiteitä siis tarvitaan, jotta ongelma saadaan ratkaistua. Uudistus ei onnistu, ellei koko henkilöstöä (sekä työtekijöitä että johtoa) koskevaa rahoituspalvelualan yleistä kannustinkulttuuria muuteta. Osa rahoituslaitoksista on jo ilmoittanut vastustavansa tämän alan uudistuksia ja jatkavansa lyhyeen aikaväliin keskittyviä bonuskäytäntöjä, jotka ovat erityinen kilpailuetu ja tuottavin tapa kannustaa henkilöstöä. Itse asiassa rahoituslaitokset ovat innokkaita säilyttämään lyhyeen aikaväliin keskittyvät bonuskäytännöt, jotta työt säilyisivät erittäin joustavina[19]. Rahoituspalvelualan työntekijät muuttavat riskikäyttäytymistään vain, jos he tietävät, että heitä arvioidaan riittävän pitkällä aikavälillä ja että heidän palkkansa ja palkkionsa todella alenevat, jos he ottavat liikaa riskejä.

Tulevasta lainsäädännöstä huolimatta valvonta ja ohjaus on välttämätöntä, jotta varmistetaan yhtenäisen lähestymistapa EU:ssa. Jotta toimintaedellytykset olisivat yleisesti yhdenvertaiset, valvonnan lähentäminen on tarpeen myös Baselin komiteassa.

Kun kyse on rahoituslaitosten omista käytännöistä, tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida, ovatko rahoituslaitokset ottaneet käytännössä käyttöön moitteettomia palkka- ja palkkiopolitiikkoja, ja jos ovat, niin missä määrin. Vielä on liian aikaista, ja suurin osa lainsäädännön muutoksista on vasta tekeillä. Vaikka rahoituslaitokset ovat aloittaneet palkka- ja palkkiokäytäntöjensä muuttamisen, on epätodennäköistä, että ne sitoutuisivat palkka- ja palkkiopolitiikan pitkän aikavälin kokonaisuudistukseen, ennen kuin alaa koskeva valmisteilla oleva lainsäädäntö on saatu annettua, koska niitä huolestuttaa joutuminen epäedulliseen asemaan, jos ne toteuttavat muutokset ensimmäisinä[20]. Vaikka rahoituslaitokset tiedottavat asioista ulkoisesti ja ”markkinoivat taktisesti” joitakin palkka- ja palkkiopolitiikan muutoksia etenkin johtajiensa osalta[21], toistaiseksi tietoa ei ole saatavilla tai sitä on annettu hyvin vähän alemman portaan yksittäisten henkilöiden palkoista ja palkkioista sekä niiden rakenteesta.

Komissio aikoo puolestaan

- ehdottaa vastaavia palkkaa ja palkkioita koskevia säädöksiä pankkien ulkopuolisten rahoituspalvelujen alalla (vakuutusala, yhteissijoitusyritykset) vuonna 2010 tai vuoden 2011 alussa,

- varmistaa, että jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti pääsevät nopeasti yhteisymmärrykseen käsiteltävinä olevista palkka- ja palkkiokysymyksiä koskevista säädösehdotuksista, ja sitoutuu valvomaan tiiviisti niiden tulevaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa,

- varmistaa FSB:n ja G20-ryhmän kokouksiin osallistumalla, että rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia vastaavia sääntöjä sovelletaan tehokkaasti koko maailmassa, jolloin toimintaedellytyksistä saadaan yhdenvertaiset,

- tarkastella tilannetta uudelleen säännöllisin väliajoin ja varata oikeuden ehdottaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä.

-

[1] Yhdysvalloissa luottomarkkinakriisiä analysoimaan perustettu vastapuoliriskinhallinnan työryhmä III (Counterparty Risk Management Policy Group III, CRMPG III) totesi vuonna 2008 raportissaan, että rahoituspalvelualan palkkiojärjestelmät olivat yksi rahoituskriisin viidestä pääasiallisesta aiheuttajasta. Työryhmä korosti, että palkka- ja palkkiokannustimet olisi sovitettava tarkoituksenmukaisesti rahoituslaitoksen pitkän aikavälin etuihin ja niillä olisi kannustettava luopumaan liiallisesta lyhyen aikavälin riskinotosta. Euroopan unionissa samaan tulokseen päädyttiin de Larosièren raportissa, jossa suositeltiin keskittymään rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikan rakenteeseen ja mukauttamaan palkka- ja palkkiokannustimet osakkaiden etuihin ja koko yrityksen pitkän aikavälin kannattavuuteen.

[2] Komission tiedonanto keväällä 2009 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle ”Elvytys Euroopassa”, 4. maaliskuuta 2009, KOM(2009) 114.

[3] G20-ryhmän huippukokouksen päätelmät, Lontoo, 2. huhtikuuta 2009, 15 kohta.

[4] Komission suositus 2009/384/EY rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta, EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22.

[5] Suosituksen sisältöä on kuvattu tarkemmin tätä kertomusta täydentävässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(2010) 671.

[6] Tässä kertomuksessa arvioidaan vain niitä jäsenvaltioita, jotka ovat toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä komission suosituksen mukaisesti.

[7] KOM(2009) 362. Asiasta on kerrottu tarkemmin tämän kertomuksen 4 kohdassa.

[8] Italia ilmoitti, että sillä on käytössään joitakin palkkoja ja palkkioita koskevia perusperiaatteita, jotka liittyvät sijoituspalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoimintaan ja joita sovelletaan sijoitus- ja varainhoitoyhtiöihin (Italian keskuspankin ja arvopaperimarkkinoita valvovan viranomaisen (Consob) yhteinen asetus, annettu lokakuussa 2007).

[9] Vain kuuden Italian suurimman pankin osalta.

[10] Ruotsi täsmensi kuitenkin, että työntekijä, jonka toimilla voi olla merkittävä vaikutus yrityksen riskille altistumiseen, määritellään seuraavalla tavalla: sellaiseen henkilöstöryhmään kuuluva työntekijä, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa työtehtäviään hoitaessaan yrityksen riskille altistumiseen tavalla, joka ei ole merkityksetön.

[11] Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien rahoituslaitosten odotetaan liittävän mukaan henkilöt, jotka hoitavat yrityksen kannalta huomattavan vaikuttavaa tehtävää (ja jotka on näin ollen pitänyt hyväksyä tähän tehtävään), sekä työntekijät, joiden työtehtävillä on tai voi olla merkittävää vaikutusta yrityksen riskiprofiiliin. Oletuksena on, että jälkimmäiseen ryhmään kuuluva työntekijä kuuluu toimenpiteiden soveltamisalaan, jos heidän odotettavissa oleva kokonaispalkkansa ja -palkkionsa vuodelta 2009 on yli miljoona puntaa.

[12] Joissakin tapauksissa sovelletaan sellaisen kolmannen maan erityisiä työ- tai verolainsäädännön sääntöjä, jossa konsernin yritykset toimivat.

[13] Espanja esitti, että koska i) palkka- ja palkkiopolitiikka ei ole näyttänyt olevan ongelma Espanjassa ja koska ii) Euroopan unionin lainsäädännön kehityksen yhdenmukaisuus on taattava, Espanja odottaa asianomaisten Euroopan unionin direktiivien hyväksymistä ja panee kohdan sitten täytäntöön.

[14] Muitakin eroja on, ja ne johtuvat erityisistä kansallisista säännöksistä tai liittyvät verovaroilla pelastettuihin rahoituslaitoksiin, mutta ne ovat yksittäisempiä ja soveltamisalaltaan rajallisempia.

[15] KOM(2009) 211, 30. huhtikuuta 2009.

[16] KOM(2009) 362.

[17] Ks. Ecofin-neuvoston kokouksessa 10. marraskuuta 2009 saavutettu yhteisymmärrys.

[18] KOM(2009) 207, 30. huhtikuuta 2009.

[19] Lyhyeen aikaväliin kohdistuvat bonukset tarkoittavat lyhyitä työsopimuksia. Kun rahoituslaitos pystyy vähentämään työntekijöitä mihin tahansa aikaan vuodesta, se lisää henkilöstön sisäistä kilpailua ja säilyttää bonuspoolien tason osana tällaista liikkuvuuden kulttuuria.

[20] Kansainvälisen rahoitusinstituutin IIF:n tuoreessa raportissa todetaan, että vaikka palkkioita on saatu muutettua enemmän IIF:n ja FSB:n periaatteiden mukaisiksi, paljon on vielä tehtävä. Vaikka suurin osa kyselyyn osallistuneista yrityksistä oli yhdistänyt suorituksen palkkioihin ja käytti palkkioiden maksun lykkäämistä, suurimmalla osalla oli ongelmia mukauttaa korvaukset tuloihin liittyvän riskin aikahorisonttiin ja ottaa pääomakustannukset ja riskitekijät huomioon suorituksen arvioinnissa .

[21] Tähän kuuluvat itserajoitukset tai ylimmän johdon bonusten tai erorahojen enimmäismäärät, suurten rahamäärien antaminen hyväntekeväisyyteen jne.