27.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 137/14

A.

ottaa huomioon, että yhteismarkkinat ja taloudellinen yhdentyminen on toteutettu lähes täysimääräisesti, mutta unionin kansalaisuuden oikeusperusta on vasta kehitysvaiheessa,

B.

palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimukseen Maastrichtin sopimuksella sisällytetyn 17 artiklan nojalla ”unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus”, ja että tätä periaatetta kehitettiin edelleen Amsterdamin sopimuksessa, jossa määrätään, että ”unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta”,

C.

katsoo, että unionin kansalaisuus näin ollen täydentää jäsenvaltioiden kansalaisuutta, että kukin jäsenvaltio sääntelee kansalaisuuden myöntämistä oman lainsäädäntönsä perusteella ja että jäsenvaltioiden lainsäädännöt eroavat toisistaan,

D.

ottaa huomioon, että koska unionin kansalaisen identiteetti voi perustua ainoastaan kansalliseen identiteettiin, komission huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että suuressa köyhyydessä elävillä ihmisillä ja henkilöillä, joilla on alhainen koulutustaso, kuten romaneilla, ei ole mahdollisuutta saada niin paljon tietoa, että se motivoisi heitä olemaan tietoisia eurooppalaisesta identiteetistään, ottaa huomioon, että heidän jäämisensä yhä enemmän eurooppalaisten yhteiskuntien ulkopuolelle heikentää heidän kansalaisuutensa arvoa sekä jäsenvaltion että unionin kansalaisina,

E.

ottaa huomioon, että – sanotun rajoittamatta yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää kansalaisuuden saamisesta ja menettämisestä – Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi tavoitteeksi sen, että maassa pitkään laillisesti oleskelleille kolmansien maiden kansalaisille tarjotaan mahdollisuus saada oleskelumaansa kansalaisuus,

F.

palauttaa mieliin, että kaikilla unionin kansalaisilla on äänioikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi asuinjäsenvaltiossaan kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla,

G.

ottaa huomioon, että kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus asuinjäsenvaltiossa ovat olennaisia edellytyksiä sille, että unionin kansalainen tuntee todella kuuluvansa kyseiseen jäsenvaltioon,

H.

ottaa huomioon, että unionin kansalaisille EY:n perustamissopimuksen 19 artiklassa myönnettyä äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa heikennetään nykyisellään joissakin jäsenvaltioissa siinä määrin, että jonkin muun jäsenvaltion kansalaisia olevilla unionin kansalaisilla ei ole oikeutta liittyä poliittisten puolueiden jäseniksi jäsenvaltiossa, jossa heidän pitäisi pystyä hyödyntämään mainittuja oikeuksia,

I.

ottaa huomioon, että kääntyminen Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan ja Euroopan oikeusasiamiehen puoleen on unionin kansalaisten käytettävissä oleva tärkeä oikeuslaitoksen ulkopuolinen muutoksenhakukeino,

J.

ottaa huomioon, että kotijäsenvaltionsa ulkopuolella asuvien unionin kansalaisten määrä on lisääntynyt huomattavasti Euroopan unionin laajentumisen vuoksi,

K.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 20 artikla, vaikka se valitettavasti koskee vain tilanteita, joissa jäsenvaltion kansalainen on sellaisen kolmannen maan alueella, jossa kyseisellä jäsenvaltiolla ei ole edustusta, oikeuttaa jokaisen unionin kansalaisen saamaan suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta, jolla on edustus kyseisessä kolmannessa maassa; ottaa huomioon, että tätä oikeutta ei voida asianmukaisesti käyttää ilman selkeitä ja sitovia käytännön sääntöjä ja menettelyjä, joita konsuliviranomaisten on noudatettava,

L.

ottaa huomioon, että vaikka sama EY:n perustamissopimuksen 20 artikla edellyttää, että jäsenvaltiot ”vahvistavat tarpeelliset säännöt keskenään ja aloittavat tällaisen suojelun turvaamiseksi tarvittavat kansainväliset neuvottelut”, vain yksi sitova asiakirja on tähän mennessä hyväksytty, nimittäin päätös 95/553/EY (3), joka tuli voimaan vuonna 2002 ja koostuu vain yhdestä sivusta, jossa ei millään tavalla vahvisteta todellista järjestelmää ulkomailla kriisitilanteisiin joutuvien EU-kansalaisten auttamiseksi ja heidän kärsimystensä lievittämiseksi,

M.

katsoo, että toimiva konsuli- ja diplomaattiviranomaisten erityisesti kriisitilanteissa ja henkilökohtaisen kärsimyksen yhteydessä Euroopan unionin alueen ulkopuolella antama suojelu kaikkien unionin jäsenvaltioiden kansalaisille edistäisi kyseisten kansalaisten kykyä arvostaa paremmin Euroopan unioniin kuulumisesta saamiaan etuja,

1.

pitää myönteisenä sitä, että Lissabonin sopimuksen nojalla vähintään miljoona unionin kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita voi tästä lähin kehottaa komissiota tekemään heidän odotuksiaan vastaavan säädösehdotuksen, ja katsoo, että tällainen laillinen oikeus lisää eurooppalaisten tietoisuutta unionin kansalaisuudesta; muistuttaa, että avoimuus ja demokraattinen osallistuminen voidaan varmistaa erilaisilla EU:n ja jäsenvaltioiden, alueellisten ja paikallisten instituutioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välisillä kumppanuuksilla; kehottaa komissiota laatimaan avoimia ja helposti ymmärrettäviä ”kansalaisaloitteen” täytäntöönpanomenettelyjä, jotta unionin kansalaiset voivat tehokkaasti kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan; korostaa, että komission olisi sisällytettävä tämä aloiteoikeus politiikkaansa sopimuksen lopullisesta tilasta huolimatta, mutta toivoo, ettei tämä ole tarpeen;

2.

toteaa, että unionin kansalaisten oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella ei voida tarkastella erillään muista oikeuksista ja Euroopan unionin perusperiaatteista, kuten työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja palveluiden tarjoamisen vapaudesta; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita poistamaan liittymissopimuksiin perustuvat esteensä, jotta jokainen kansalainen voi käyttää kaikkia oikeuksiaan;

3.

suosittaa EY:n perustamissopimuksessa vahvistetut vapaata liikkuvuutta, syrjimättömyyttä ja kansalaisten oikeuksia koskevat perusperiaatteet huomioon ottaen, että komission olisi jatkossakin käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja vielä jäljellä olevien uusia jäsenvaltioita koskevien siirtymävaiheen järjestelyjen poistamiseksi mahdollisimman nopeasti;

4.

on huolissaan voimassa olevien direktiivien – erityisesti vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin – täytäntöönpanon puutteellisuudesta, mikä aiheuttaa monia vapaaseen liikkuvuuteen ja unionin kansalaisten muihin oikeuksiin liittyviä ongelmia, ja kehottaa kaikkia osapuolia saattamaan yhteisön säännöstön asianmukaisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön;

5.

kehottaa komissiota laatimaan luettelon niistä esteistä, joita unionin kansalaiset kohtaavat pyrkiessään täysimääräisesti ja esteettä hyödyntämään oikeuttaan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen sekä muita vakiintuneita unionin kansalaisten etuuksia, ja pyytää komissiota kirjaamaan tulokset tulostauluun sen varmistamiseksi, että mainittuihin esteisiin puututaan perusteellisesti ja tehokkaasti;

6.

katsoo Eurobarometer Flash 213 -tutkimuksen (Eurobarometri-tutkimus 2007) tulosten perusteella, joiden mukaan vain 31 prosenttia vastaajista katsoi olevansa hyvin perillä oikeuksistaan unionin kansalaisina, että tiedotus- ja viestintätoimia on ehdottomasti tehostettava, jotta EU:n kansalaiset saadaan tietoisiksi oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja että heitä autetaan omaksumaan aktiivinen rooli EU:n päätöksenteossa, millä mahdollistetaan todellisen osallistuvan demokratian toteutuminen;

7.

pitää valitettavana sitä, että viides kertomus unionin kansalaisuudesta ei sisällä mitään konkreettisia ehdotuksia siitä, miten kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan, eikä jäsenvaltioiden velvollisuudesta taata nämä oikeudet käytännössä; kehottaa sisällyttämään kuudenteen kertomukseen enemmän aloitteellisuutta;

8.

ilmaisee pettymyksensä siitä, ettei komissio ole kuullut kansalaisyhteiskuntaa viidennen kertomuksen valmistelun yhteydessä, ja odottaa, että mainittu kuuleminen toteutetaan kuudennen kertomuksen valmistelun yhteydessä komission antaman lupauksen mukaisesti;

9.

kehottaa komissiota tarkistamaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaansa, jotta unionin keskivertokansalaisille suunnattua tiedottamista voidaan parantaa ja jotta laaja levittäminen voidaan varmistaa; toteaa, että vaikka rakennetuen myöntäminen Brysselissä toimiville asiantuntijaryhmille ja tutkimuslaitoksille on tärkeää, mainitut organisaatiot välittävät tietoa ensisijaisesti niille, jotka ovat jo muutenkin perillä asioista; kehottaa komissiota siirtämään rahoituksensa painopisteen muualla kuin Brysselissä toimiville alueellisille ja paikallisille kansalaisjärjestöille ja työmarkkinajärjestöille ja ottamaan tulevaisuudessa käyttöön erittäin hyvin onnistuneen nuorisotoimintaohjelman 2007–2013 (Youth in Action) kaltaisia ohjelmia, jotta paikalliset ja alueelliset valtion viranomaiset voivat tiedottaa alueensa asukkaille viimeksi mainittujen oikeuksista unionin kansalaisina; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan EU:n kansalaisuudesta myös alueellisilla kielillä ja vähemmistökielillä, koska monikielisyyttä koskevia ehdotuksia ei tulisi rajata koskemaan vain pääasiallisia virallisia/jäsenvaltioiden kieliä;

10.

katsoo, että vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaalit olisi nähtävä mahdollisuutena valmistella ja soveltaa yleiseurooppalaista toimintasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kehittää EU:n kansalaisten EU-identiteettiä ja lisätä heidän tietoisuuttaan omista oikeuksistaan, muun muassa sen perusteella, että vain pieni määrä muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan asuvia EU:n kansalaisia käyttää äänioikeuttaan tai oikeuttaan asettua ehdokkaaksi joko Euroopan parlamentin vaaleissa tai kunnallisvaaleissa asuinmaassaan, sekä niiden käytännön esteiden perusteella, joita potentiaaliset äänestäjät liian usein joutuvat kohtaamaan pyrkiessään käyttämään oikeuksiaan;

11.

kehottaa naisia osallistumaan laajemmin politiikkaan ja päätöksentekoon Euroopan yhdentymisen edistämiseksi; katsoo siksi, että naisille olisi suunnattava selkeämmin kohdennettuja tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on mahdollistaa, että he voivat käyttää unionin kansalaisen oikeuksiaan täysimääräisesti ja osallistua aktiivisemmin puoluetoimintaan ja politiikkaan, ja olla yhteydessä sen jäsenvaltion kunnallisiin viranomaisiin, jossa he asuvat;

12.

korostaa, että on toteutettava parempia ja tehokkaampia tiedotuskampanjoita, joilla edistetään unionin kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia nuorten keskuudessa esimerkiksi perustamalla kouluissa ja yliopistoissa toteutettavan ”kansalaisuusohjelman”, jolla nuorta sukupolvea valmistetaan aktiiviseen kansalaisuuteen;

13.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä eurooppalainen ulottuvuus ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksen opetusohjelmiin;

14.

kehottaa eurooppalaisia yliopistoja ottamaan käyttöön kaikki saatavilla olevat varat, jotta Erasmus-ohjelman opiskelijavaihtoon osallistuvien määrää voidaan lisätä;

15.

kehottaa komissiota antamaan aiempaa vahvempia ja selkeämpiä ehdotuksia direktiiveiksi, joilla tehostetaan vapaata liikkuvuutta ja unionin kansalaisten muita oikeuksia, myös ammatillisen liikkuvuuden, eläkkeiden ja sosiaaliturvaetuuksien siirrettävyyden sekä tutkintojen ja ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen aloilla;

16.

toteaa, että oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti EU:n alueella on ei voida hyödyntää täysimääräisesti, ellei toimivaa järjestelmää luoda muun muassa ammatillisen pätevyyden tunnustamiseksi; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä ja oman toimivaltansa rajoissa edistämään jäsenvaltiossa ammatillisen pätevyyden hankkineiden unionin kansalaisten mahdollisuuksia harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin ehdoin kuin tämän toisen jäsenvaltion kansalaiset;

17.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kansalaisuuslainsäädäntöään ja tutkimaan mahdollisuudet helpottaa kansalaisuuden ja täysien oikeuksien saamista, mikä tarkoittaa asianomaisen maan omien kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten välisen eriarvoisen kohtelun lakkauttamista erityisesti unionin kansalaisten osalta;

18.

katsoo, että eri jäsenvaltioissa sovellettavista kansalaistamisjärjestelmistä saatujen kokemusten vaihtaminen olisi toivottavaa, jotta EU:n kansalaisuuden myöntämistä koskevia kriteerejä ja menettelyjä voitaisiin koordinoida tehokkaammin – puuttumatta yksittäisten jäsenvaltioiden oikeuteen päättää kansalaisuuden saamisesta ja menettämisestä – erilaisissa oikeusjärjestelmissä esiintyvän syrjinnän vähentämiseksi;

19

katsoo, että jäsenvaltioissa vakituisesti asuvilla kansalaisuudettomilla henkilöillä on erityisasema Euroopan unionissa; on huolissaan siitä, että jotkin jäsenvaltiot asettavat edellä mainituille epäoikeudenmukaisia vaatimuksia, jotka kaikissa tapauksissa eivät ole ehdottoman välttämättömiä kansalaisuuden saamisen vaatimuksia; kehottaa näin ollen viimeksi mainittuja jäsenvaltioita tekemään järjestelmällisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka perustuvat kansainvälisten järjestöjen suosituksiin; katsoo, että jäsenvaltioissa vakituisesti asuvilla kansalaisuudettomilla henkilöillä tulisi olla äänioikeus kunnallisvaaleissa;

20.

muistuttaa jäsenvaltioille, paikallisviranomaisille ja maahanmuuttajille, että kaikkia neuvoston laatimia maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa koskevia Euroopan unionin yhteisiä perusperiaatteita (14615/04) on sovellettava yhdenvertaisesti;

21.

katsoo, että maahanmuuttajien kotouttaminen on perusedellytys sille, että maahanmuuttajat voivat käyttää heille kuuluvia oikeuksia siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön komission 1. syyskuuta 2005 antamaan tiedonantoon ”Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle - Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa” (KOM(2005)0389) sisältyvät suositukset;

22.

katsoo, että EU ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa siitä, että romanien osallisuutta yhteiskunnassa unionin kansalaisina edistetään, jotta romanit voivat hyödyntää täysimääräisesti kaikkia niitä EU:n aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää romanien oikeuksia ja romanien osallistamista koulutuksen, työn ja kansalaisosallistumisen avulla;

23.

toteaa, että unionin kansalaisuuteen liittyy oikeuksien lisäksi myös velvoitteita; kiinnittää erityistä huomiota unionin kansalaisen velvollisuuteen noudattaa asuinvaltionsa lainsäädäntöä ja kunnioittaa muiden kansojen elämäntapoja ja kulttuuria;

24.

korostaa, että kieli- tai viestintätaitoon liittyviä ongelmia ei tulisi käyttää sellaisten oikeuksien epäämisen perusteena, joihin asianomaisella henkilöllä voi olla oikeus jäsenvaltion asukkaana, eikä kansallisten tai paikallisten viranomaisten myöntämien sosiaalietuuksien epäämisen perusteena;

25.

kehottaa komissiota tutkimaan kansallisten lastenhuoltopalvelujen roolia ja toimintaa sen varmistamiseksi, että unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita noudatetaan; korostaa, että vanhempien on voitava puhua lapsilleen äidinkieltään ja ettei vanhemmilta saa evätä mahdollisuutta tavata lapsiaan kansallisuuden tai kielen perusteella;

26.

toistaa vaatimuksensa siitä, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava EU:n kansalaisten oikeutta matkustaa EU:n alueella esittämällä voimassa oleva kansallinen henkilötodistus tai voimassa oleva passi ja että jäsenvaltioiden ei tule turvallisuuden vuoksi tai muista syistä rajoittaa tällaista liikkumista, etenkään ilma- ja meriteitse tapahtuvaa matkustusta;

27

kehottaa, jotta EU:n kansalaisten on aiempaa helpompi liikkua jäsenvaltioiden välillä, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia toteuttamaan lisätoimia, jotka koskevat erityisesti käytännön asioita, kuten oleskelu- ja työlupien myöntämistä ja ajoneuvojen rekisteröintien siirtoa, toisessa jäsenvaltiossa myönnettyjen henkilö- ja ajoneuvovakuutusten tunnustamista, terveystiedostojen siirtoa, sairauskulujen korvaamista koskevia selkeitä sääntöjä sekä muita tällaisia käytäntöjä, jotka eivät usein asianmukaisesti toimivia, vaikka niitä on pyritty yhdenmukaistamaan EU:n tasolla; kehottaa komissiota keräämään kaiken asiaa koskevan tiedon ja saattamaan sen unionin kansalaisten ulottuville;

28.

suosittelee, että Euroopan oikeusalue saatetaan valmiiksi sen varmistamiseksi, että rajat ylittäviä yksityis- ja perhe-elämään liittyviä ja kansalaisuutta koskevia seikkoja voidaan suojella tehokkaasti kansainvälisen yksityisoikeuden yhteisillä säännöillä; kehottaa komissiota kehittämään johdonmukaisen lähestymistavan tämän päämäärän saavuttamiseksi ja antamaan tarvittavat lainsäädäntöehdotukset;

29.

kehottaa komissiota myöntämään rahoitusta, jotta EU:n sisäistä maahanmuuttoa käsitteleville jäsenvaltioiden paikallis- ja aluetason virkamiehille voidaan opettaa heidän vastuualuettaan koskevan EY:n lainsäädännön perusteet, ja auttamaan hallintoviranomaisia vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat kansallisen ja EY:n lainsäädännön välillä mahdollisesti olevia eroja ja ristiriitaisuuksia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission perustamaan online-periaatteella toimivaan SOLVIT-ongelmanratkaisuverkostoon ja vaatii, että sitä vahvistetaan ja tehostetaan edelleen; toivoo, että jäsenvaltiot auttavat vahvistamaan kansallisia SOLVIT-keskuksia lisäämällä niiden henkilöstöä ja tehostamalla niiden rahoitusta; vaatii paikallis- ja alueviranomaisia ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja pyrkimään löytämään tehokkaita keinoja yhteisön sisäisten maahanmuuttajien tilanteeseen liittyvien kysymysten käsittelyssä;

30.

katsoo, että Suora linja Eurooppaan -palvelusta olisi tiedotettava paremmin kaikille kansalaisille, ja suosittaa, että komission koordinoi EU:n tason tiedotuskampanjan tätä tarkoitusta varten; kehottaa komissiota seuraamaan Suora linja Eurooppaan -palveluun ja SOLVIT-verkkoon liittyvien Internet-sivustojen määrän kasvua ja keskittämään tärkeimmät tiedot ja yhteystiedot erityisille hakusivustoille;

31.

kehottaa komissiota laatimaan kuluttajien oikeuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jossa kansalaisille annetaan helposti saatavilla olevaa tietoa heidän yleisimmistä ongelmistaan;

32.

pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaa, joka koskee yhtenäistä lähestymistapaa yhtenäismarkkinoiden tukipalvelujen tarjoamiseksi kansalaisille ja yrityksille (SEC(2008)1882), jonka tarkoituksena on välttää yhteyspisteiden hajanaisuus, ja kannustaa keskitettyjen asiointipisteiden luomista palveluille ja tavaroille kuhunkin jäsenvaltioon palveludirektiivissä (4) korostetulla tavalla;

33.

muistuttaa jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille, että unionin kansalaisuuden käsitteeseen sisältyy kaikkien unionin kansalaisten eikä vain tietyn jäsenvaltion kansalaisten syrjimättömyyden periaate; kehottaa komissiota analysoimaan EU:n sisäisten maahanmuuttajien tilannetta ja toteuttamaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että he voivat myös todellisuudessa käyttää unionin kansalaisuuteen perustuvia oikeuksiaan;

34.

toteaa, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on keskeinen osa unionin kansalaisuutta, ja pitää siksi hyvin huolestuttavana, että yksikään jäsenvaltio ei ole vielä pannut vapaata liikkuvuutta koskevaa direktiiviä täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti;

35.

pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka tarkoituksena on edistää vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin uusia säännöksiä koskevaa tiedotusta, ”direktiivin 2004/38/EY käyttöoppaan” julkaiseminen mukaan lukien, mutta pitää valitettavana sitä, että käyttöoppaan 16 000 kappaleen painos on liian pieni suhteessa EU:n koko väestöön, kun otetaan huomioon, että käyttöopas julkaistaan 19 kielellä; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä tiedot ovat laajalti paikallisten ja alueellisten viranomaisten saatavilla, koska ne ovat monien kansalaisten ensisijainen tiedonlähde ja koska unionin kansalaisten oikeuksiin liittyviä ongelmia ja loukkauksia esiintyy eniten nimenomaan paikallistasolla;

36.

korostaa, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja asuinpaikkaan, joka on olennainen osa unionin kansalaisuutta, vaikuttaa suuresti perhe-elämään ja naisten koulutusta ja ammattia koskeviin valintoihin; pyytää näin ollen komissiota ottamaan huomioon naisten erityistarpeet tässä asiassa;

37.

muistuttaa vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin säännöksistä, joiden nojalla EU:n kansalaisilla on oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa sillä edellytyksellä, että heistä ei aiheudu rasitusta sosiaalihuoltojärjestelmälle; toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita (5), joissa on tulkittu kyseiseen direktiiviin sisältyvää ilmausta ”riittävät varat”;

38.

kehottaa komissiota tarkistamaan huolellisesti, etteivät yksittäisissä jäsenvaltioissa voimassa olevat lait ja käytännöt eivät loukkaa unionin kansalaisille EY:n perustamissopimuksessa ja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä annettuja oikeuksia, erityisesti kun on kyse käsitteistä ”riittävät varat”, ”kohtuuton rasitus vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle””yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvät vakavat syyt” ja ”yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt”; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että käytännön tasolla toimivat menettelytakuut sekä oikeussuojakeinot ja mahdollisuus vedota tuomioistuimeen maastapoistamistoimien takia ovat käytössä ja että niitä sovelletaan käytännössä; huomauttaa, että kaikkia vapaata liikkuvuutta koskevaa perusoikeutta koskevia rajoituksia on tulkittava suppeasti;

39.

kehottaa jäsenvaltioita – oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen soveltaessaan – olemaan rasittamatta unionin kansalaisia ja näiden perheenjäseniä tarpeettomalla byrokratialla, jota ei ole nimenomaisesti vahvistettu vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä ja joka on vastoin yhteisön oikeutta ja estäisi sellaisen oikeuden käytön, joka hallinnollisten menettelyjen noudattamisesta riippumatta on vahvistettu sellaisenaan EY:n perustamissopimuksessa; huomauttaa jäsenvaltioille, että ne ovat velvollisia edistämään vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöön liittyvien hallinnollisten menettelyjen päätökseen saattamista;

40.

kehottaa jäsenvaltioita pidättymään hyväksymästä säädöksiä, joilla säädetään rangaistuksista, jotka olisivat kohtuuttoman kovia tai syrjisivät unionin kansalaisia, kuten esimerkiksi pidättäminen isäntäjäsenvaltion alueelta poistamisen yhteydessä, joka on raskauttava seikka, jos rikoksen suorittanut EU:n kansalainen on aikaisemmin oleskellut laittomasti toisessa jäsenvaltiossa, tai rikoksesta tuomitun EU:n kansalaisen automaattinen maasta poistaminen;

41.

pitää erittäin myönteisenä komission aikomusta sisällyttää Tukholman ohjelmaan toimia, joilla pyritään ratkaisemaan ongelmia, joita unionin kansalaiset kohtaavat elämänsä aikana EU:ssa; pyytää komissiota tässä yhteydessä ehdottamaan soveltuvia toimia, siviilioikeuden alaan kuuluvat toimet mukaan lukien, joilla yhtäläisen kohtelun periaate voidaan lopulta panna täytäntöön tavaroiden, pääoman ja palvelujen lisäksi myös henkilöiden osalta ilman syrjintää EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti, koska nykyinen tilanne estää vapaata liikkuvuutta ja on ristiriidassa tasavertaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevien yhteisten eurooppalaisten arvojen kanssa;

42.

katsoo, että kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus asuinjäsenvaltiossa on tehokkaan kotouttamisen välttämätön edellytys;

43.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan asuvat unionin kansalaiset saavat kaiken tarvittavan tiedon äänioikeudestaan kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa;

44.

pitää valitettavana, että vain pieni määrä muussa kuin kotijäsenvaltiossaan asuvista unionin kansalaisista käyttää äänioikeuttaan ja oikeuttaan asettua ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleissa tai asuinpaikkansa kunnallisvaaleissa; panee merkille käytännön seikat, jotka liian usein estävät äänioikeutettuja käyttämästä oikeuksiaan; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia – lähestyvät vuoden 2009 Eurooppa-vaalit huomioon ottaen – käynnistämään Euroopan laajuisia tehokkaita kampanjoita, joissa tiedotetaan unionin kansalaisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, ja antamaan käytännön neuvoja näiden oikeuksien käyttämisestä paikallistasolla;

45.

kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan kansallisissa tiedotusvälineissä, televisio, radio ja Internet mukaan lukien, EU:n virallisilla kielillä toteutettavia tiedotuskampanjoita, joilla unionin kansalaisille tiedotetaan heidän äänioikeudestaan ja vaalikelpoisuudestaan sekä rekisteröintimenettelyistä, joiden pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia;

46.

pitää myönteisenä komission aloitetta tarkistaa 6. joulukuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/109/EY (6), joka koskee niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, ja toteaa että on toteutettava toimia ehdokkaille ja jäsenvaltioille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi;

47.

kehottaa toteuttamaan Euroopan parlamentin vaalimenettelyä koskevat tarpeelliset uudistukset kaikissa jäsenvaltioissa kyseisten menettelyjen yhdenmukaistamiseksi ja keinojen löytämiseksi unionin kansalaisuuden aktiiviseen edistämiseen, ja kehottaa järjestämään asianmukaisia tiedotuskampanjoita heti sen jälkeen, kun yllä mainitut uudistukset on toteutettu;

48.

toteaa, että muussa jäsenvaltiossa kuin kotivaltiossaan asuvien unionin kansalaisten oikeuksissa äänestää sen jäsenvaltion, josta he ovat peräisin, kansallisissa parlamenttivaaleissa on huomattavia eroja; pitää valitettavana, että monilta unionin kansalaisilta on näin ollen evätty äänioikeus sekä kotivaltiossaan että asuinvaltiossaan (jotka ovat molemmat jäsenvaltioita); kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta kotijäsenvaltionsa ulkopuolella asuvat äänestäjät voivat hyödyntää äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan täysimääräisesti asuinjäsenvaltiossaan, ja pyytää jäsenvaltioita järjestämään riittävästi äänestyspaikkoja siten, että ne kattavat koko maan, ja helpottamaan äänestäjien rekisteröintiä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan myös tarvittavat säädökset sen takaamiseksi, että kaikilla niillä unionin kansalaisilla, jotka ovat matkalla jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin kotivaltiossaan kansallisten parlamenttivaalien pitämisen aikana, on mahdollisuus äänestää;

49.

katsoo, että poliittisten puolueiden esiintyminen ja yleistyminen Euroopan tasolla on tehokkain tapa vahvistaa niiden unionin kansalaisten vaalikelpoisuutta, jotka asuvat yhdessä jäsenvaltiossa, mutta joilla on toisen jäsenvaltion kansalaisuus; toivoo sen vuoksi, että Euroopan laajuisia puolueita vahvistetaan etenkin tukemalla niitä taloudellisesti;

50.

pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita parantamaan EY:n perustamissopimuksen 19 artiklan tehokasta täytäntöönpanoa varmistamalla, että kaikilla unionin kansalaisilla on oikeus liittyä poliittisten puolueiden jäseniksi asuinjäsenvaltiossaan;

51.

katsoo, että unionin kansalaisuus takaa samat oikeudet kaikille unionin kansalaisille riippumatta siitä, sijaitseeko heidän asuinpaikkansa unionissa vai kolmannessa maassa; vaatii komissiota tutkimaan EU:n ulkopuolella asuvien unionin kansalaisten tilanteen ja toteuttamaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että he voivat käyttää kansalaisoikeuksiaan;

52.

muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan nojalla unionin kansalainen saa kolmannen maan alueella, jossa sillä jäsenvaltiolla, jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset, ja korostaa tällaisen määräyksen tärkeyttä periaatteena, siltä osin kuin sillä pyritään tunnustamaan unionin kansalaisuuden ulkoinen ulottuvuus;

53.

pitää myönteisenä, että komissio esitti vuosia 2007–2009 koskevan toimintasuunnitelman 5. joulukuuta 2007 antamassaan tiedonannossa ”Konsuliviranomaisten tarjoama tehokas suojelu kolmansissa maissa: Euroopan unionin panos” (KOM(2007)0767); kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön suositukset, jotka sisältyvät 28. marraskuuta 2006 annettuun komission vihreään kirjaan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta kolmansissa maissa (KOM(2006)0712) ja parlamentin samasta aiheesta 11. joulukuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan (7);

54.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä sisällyttäneet myöntämiinsä passeihin EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaa yhdessä kansallisten tietojen kanssa, kuten Barnierin raportissa ja 15. kesäkuuta 2006 annetussa neuvoston selvityksessä vaaditaan, sisällyttämään mainitun artiklan tekstin passeihinsa; kehottaa komissiota toimittamaan kunkin jäsenvaltion passien myöntämisestä vastaaville viranomaisille esitteen, jossa selvitetään nämä oikeudet ja esitetään yleisesti EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaa tukevat toimet; pyytää antamaan esitteen uuden passin noutaville henkilöille; kehottaa komissiota luomaan Europa-palvelimelle verkkosivuston, jossa julkaistaan käytännön tietoa konsuliviranomaisten antamasta suojelusta ja helpotetaan jäsenvaltioiden antamien ”matkustusohjeiden” saatavuutta komission vuoden 2007 toimintasuunnitelman mukaisesti;

55.

vaatii komissiota perustamaan maksuttoman eurooppalaisen puhelinnumeron, joka, samoin kuin EY:n perustamissopimuksen 20 artikla, merkitään passiin ja josta unionin kansalaiset voivat hätätilanteessa saada omalla kielellään tietoja jäsenvaltioiden konsulaateista sen takaamiseksi, että he saavat tarvitsemansa avun;

56.

kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan lisää ohjeita ja muita toimia, joilla vahvistetaan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevaa yhteisön säännöstöä, sekä antamaan oikeudellisesti sitovia säännöksiä EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan täytäntöönpanoa varten;

57.

kehottaa unionia kehottaa unionia toteuttamaan lisätoimia kansalaistensa suojelemiseksi kolmansissa maissa sekä estämään kuolemanrangaistuksen määräämisen unionin kansalaiselle;

58.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan asianmukaisesti EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaan sisältyvää velvoitetta ja yhteisesti laatimaan tarvittavat säännöt ja aloittamaan vaaditut kansainväliset neuvottelut unionin kansalaisten suojelun takaamiseksi Euroopan unionin ulkopuolella; toteaa, että tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten sitovien toimintasääntöjen vahvistamiseen, joita kolmansissa maissa toimivien konsuliviranomaisten on noudatettava hätätilanteissa, turvallisuuskriiseissä tai humanitaarisissa kriiseissä;

59.

pitää myönteisenä sitä, että neuvosto on äskettäin hyväksynyt ohjeet konsuliasioiden johtavan valtion käsitteen käyttöön ottamiseksi (8), johtavan valtion nimittämiseksi merkittävän kriisin yhteydessä ja kehottaa tulkitsemaan laajemmin 20 artiklaa, kun on kyse unionin kansalaisille nykyisin annettavasta konsuli- ja diplomaattiviranomaisten suojelusta;

60.

kehottaa komissiota jatkamaan kaikkien jäsenvaltioiden ja EU:n kansalaisten puolesta neuvotteluja viisumivapaasta matkustamisesta kolmansiin maihin; panee merkille epäoikeudenmukaisen käytännön, jonka mukaan joiltakin unionin kansalaisilta vaaditaan viisumia, kun taas toiset voivat matkustaa ilman viisumia kansallisten viisumivapausohjelmien ansiosta;

61.

katsoo, että koska vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus on unionin kansalaisten perusoikeus, komission on ainakin esitettävä riittävät perustelut siinä tapauksessa, että komissio ei noudata parlamentin suositusta;

62.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötä parlamentin vetoomusvaliokunnan ja Euroopan oikeusasiamiehen kanssa, jotta jokainen unionin kansalainen voi käyttää oikeuksiaan aiempaa tehokkaammin;

63.

pitää myönteisenä Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamista ja 19. huhtikuuta 2007 hyväksyttyä neuvoston päätöstä 2007/252/EY perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (9), jonka tarkoituksena on edistää perusoikeuksien, unionin kansalaisuudesta johtuvat oikeudet mukaan lukien, kunnioittamiseen perustuvan eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämistä;

64.

kehottaa kansallisia parlamentteja osallistumaan aktiivisemmin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseen; toteaa, että kansallisten parlamenttien ja EU:n toimielimien välisellä yhteistyöllä olisi edistettävä kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukauttamista EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä, sekä tehostettava kansalaisille suunnattua tiedotusta, jotta kansalaiset saadaan tietoisiksi unionin kansalaisen asemaan liittyvistä oikeuksistaan;

65.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.