52009DC0495

Bryssel 30.9.2009

KOM(2009) 495 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus {SEC(2009) 1227}

Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus

JOHDANTO

Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden (LAC-maat)[1] välinen strateginen kumppanuus solmittiin Rio de Janeirossa vuonna 1999. Moni asia on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja koko maailmassa. Nämä muutokset luovat uusia haasteita ja edellyttävät uusien painopisteiden asettamista.

Tässä tiedonannossa arvioidaan strategisen kumppanuuden nykytilaa Latinalaisen Amerikan osalta ja vuonna 2005 annetussa komission tiedonannossa ” Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan tiiviimpi kumppanuus ”[2] esitellyn Latinalaista Amerikkaa koskevan komission strategian tuloksia. Nämä kaksi aluetta ovat viimeisten kymmenen vuoden ajan toimineet yhteistyössä usealla alueiden välisellä, kahden- ja monenvälisellä sekä toimialakohtaisella foorumilla monentyyppisissä asioissa. EU on nykyisin Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin kauppakumppani, ja EU on suurin sijoittaja alueella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan komissio on rahoittanut yli 450 hanketta ja ohjelmaa yhteensä yli 3 miljardin euron arvosta. Saatujen kokemusten perusteella tässä tiedonannossa esitetään tavoitteet, jotka ohjaavat komission strategiaa tulevina vuosina.

Tiedonannossa käsitellään myös kyseisten alueiden yhteisiä haasteita, joita aiheuttavat maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi (jäljempänä ’kriisi’), ilmastonmuutos ja muut alueiden välisten suhteiden poliittisella asialistalla esiin tulleet, erityisesti Latinalaista Amerikkaa koskevat asiat kuten muuttoliike.

Tiedonanto annetaan samaan aikaan Euroopan yhteisön kauden 2007–2013 maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen väliarvioinnin kanssa, ja näin ollen samalla voidaan sopeuttaa nykyisiä yhteistyövälineitä uusia tarpeita ja olosuhteita vastaaviksi.

Tiedonanto on lisäksi osa keväällä 2010 Espanjassa pidettävän EU:n ja LAC-maiden seuraavan huippukokouksen valmisteluja. Tiedonannossa on pyritty synergiaan muiden vakiintuneiden poliittisten vuoropuhelujen kanssa, joihin EU tai sen jäsenvaltiot osallistuvat (esim. EU:n ja Rion ryhmän ministeritason kokoukset sekä iberoamerikkalaiset huippukokoukset). Tarkoituksena on edistää EU:n ja Latinalaisen Amerikan liittolaisuutta.

STRATEGISET KUMPPANIT, GLOBAALIT TOIMIJAT: SAAVUTUKSET JA UUDET HAASTEET

Saavutukset

Vuonna 2005 annetussa tiedonannossa ” Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan tiiviimpi kumppanuus ” komissio pyrki lujittamaan alueiden välistä poliittista ja toimintalinjoja koskevaa vuoropuhelua tärkeillä aloilla. Sen päätavoitteet – samalla EU:n nykyiset strategiset poliittiset prioriteetit – ovat seuraavat: edistetään alueellista yhdentymisestä ja neuvotteluja assosiaatiosopimusten tekemiseksi Latinalaisen Amerikan eri alueiden kanssa; suunnataan kehitysyhteistyötä köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja koulutustason parantamiseen.

Alueiden välisten yhteistyösuhteiden avulla saavutetut tärkeimmät tulokset ovat tiivistetysti seuraavat:

- Strategisten kysymysten sekä poliittisen ja alakohtaisen vuoropuhelun parempi koordinointi

EU:n ja LAC-maiden huippukokousprosessi on avainasemassa strategista kumppanuutta täytäntöönpantaessa. Se helpottaa vuoropuhelun käymistä korkeimmalla tasolla, korostaa suhteiden erityisluonnetta ja edistää alueiden välisiä tavoitteita. Limassa vuonna 2008 pidetyssä viimeisimmässä huippukokouksessa oli tilaisuus keskustella osapuolten kannoista strategisiin kysymyksiin, jotka ovat etusijalla alueiden välisellä ja kansainvälisellä asialistalla, kuten köyhyys ja ilmastonmuutos. Sama suuntaus on nähtävissä muissa näiden alueiden välisissä korkean tason tapaamisissa, kuten Prahassa (toukokuussa 2009) pidetyssä EU:n ja Rion ryhmän ministeritason kokouksessa, jossa keskityttiin talous- ja rahoituskriisiin, uusiutuviin energialähteisiin ja energiavarmuuteen.

Viime vuosina alueiden väliset, alakohtaista politiikkaa koskevat korkean tason vuoropuhelut ovat tehostuneet, ja niissä on keskitytty mm. kestävään kehitykseen, huumeisiin ja muuttoliikkeeseen. Valmistellakseen Liman huippukokousta komissio järjesti ensimmäisen EU:n ja LAC-maiden ympäristöministerien kokouksen (Brysselissä maaliskuussa 2008). Ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut yhä merkittävämpi asia alueiden välisissä suhteissa, ja se oli yksi Liman huippukokouksen pääaiheista. Huippukokous johti EUrocLIMA-ohjelman käynnistämiseen, joka on EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteinen aloite alueiden välisen ilmastonmuutosyhteistyön edistämiseksi. Sen tarkoituksena on vähentää ja lievittää ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia. Liman huippukokouksessa kannustettiin myös kehittämään edelleen järjestelmällistä ja kattavaa vuoropuhelua muuttoliikkeestä. Vuoropuhelu käynnistettiin 30. kesäkuuta 2009, ja siinä keskitytään lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon sekä muuttoliikkeeseen ja kehitykseen. Myös suppeampien alueiden tasolla ja kahdenvälisellä tasolla alakohtainen vuoropuhelu on lisääntymässä, ja sen aiheena ovat esim. huumeet, ihmisoikeudet, koulutus, kulttuuri, tiede ja teknologia.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden yhteistyön syventäminen on lisäksi merkittävä osa EU:n ja LAC-maiden strategista kumppanuutta. Useissa huippukokousten julkilausumissa on kannustettu EU:n ja Suur-Karibian alueen suhteiden vakiinnuttamiseen. Erilaiset sopimukset yhdistävätkin jo molempia alueita. Kaikkien Karibianmeren rannikkovaltioiden kesken tehdään yhteistyötä Karibian valtioiden yhteisössä (ACS), jonka tarkkailijajäsen komissiosta tuli keväällä 2009.

Huippukokous | Tärkeimmät Latinalaista Amerikkaa koskevat tulokset |

1. Rio de Janeiro 1999 | Strateginen kumppanuus EU:n ja LAC-maiden välillä käynnistyy; EU:n ja Mercosurin väliset neuvottelut aloitetaan. |

2. Madrid 2002 | Ilmoitus EU:n ja Chilen assosiaatiosopimuksesta; ALBAN-ohjelman käynnistäminen; EU:n ja LAC-maiden yhteistä korkeakoulutus- ja osaamisaluetta koskevan aloitteen esittely. |

3. Guadalajara 2004 | EUROsociAL-ohjelman käynnistäminen. |

4. Wien 2006 | EU:n ja Keski-Amerikan välisten assosiaatiosopimusneuvottelujen aloittaminen; EU:n ja Andien yhteisön assosiaatiosopimusneuvottelujen käynnistäminen; EuroLAT-yleiskokoukset. |

5. Lima 2008 | EUrocLIMA-hankkeen käynnistäminen; EU–LAC-säätiön käsitteen määrittely; päätös aloittaa järjestelmällinen ja kattava vuoropuhelu muuttoliikkeestä. |

- Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen

Latinalaisen Amerikan maiden merkitys on kasvamassa talous- ja sosiaalialan hallinnon uusien muotojen muovaajana maailmanlaajuisesti. Maat ovat viime vuosina edistyneet tuntuvasti sosiaalipolitiikan kehittämisessä. Epätasa-arvo ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat kuitenkin edelleen erittäin ajankohtaisia ongelmia alueella. Tämän vuoksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen on ollut strategisen kumppanuuden keskeinen poliittinen tavoite siitä asti, kun se käynnistettiin Guadalajaran huippukokouksessa. Alueiden välisen vuoropuhelun molemminpuoliset edut ovat itsestään selviä sellaisilla osa-alueilla kuin taitojen kehittäminen työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi, nuorison työllistäminen, sosiaaliturvan laajentaminen ja asianmukaiset työolot.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi alueella on tehty paljon. Vuonna 2006 Wienissä pidetyn EU:n ja LAC-maiden huippukokouksen jälkeen ensimmäinen EU:n ja LAC-maiden välinen sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä foorumi käynnistettiin vuonna 2007. Suuri osa EU:n yhteistyöhön Latinalaisen Amerikan kanssa käytettävissä olevasta rahoituksesta on kohdennettu sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Viranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välinen vuoropuhelu ja yhteistyö on myös lisääntynyt EUROsociAL- ja URB–AL-ohjelmien ansiosta.

Komissio on hyötynyt arvokkaasta yhteistyöstä Latinalaisen Amerikan kehityspankin (IDB), YK:n kehitysohjelman (UNDP), Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC), Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kaltaisten organisaatioiden kanssa. Yhteistyö on vaikuttanut merkittävästi kansainvälisten järjestöjen suunnittelu- ja operatiiviseen toimintaan sekä kehityssuunnitelmiin alueella. Se on erityisesti auttanut lähentämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia näkemyksiä ja toimintalinjoja.

Alueiden välinen vuoropuhelu finanssipolitiikasta on saatu käyntiin, ja sen odotetaan edistävän tulojen ja vaurauden oikeudenmukaisempaa jakautumista. Vuodesta 2008 alkaen on pidetty kaksi EU:n ja LAC-maiden välistä korkean tason finanssipoliittista foorumia, joissa on voitu jakaa kokemuksia ja esitellä komission yhteistyön konkreettisia vaikutuksia tällä alalla. Esimerkiksi Uruguay uudisti vuonna 2007 komission tuella verojärjestelmänsä, mikä kasvatti valtion tuloja ja mahdollisti näin sosiaalimenojen tuntuvan lisäämisen.

- Suhteiden lujittaminen alueen kumppaneiden kanssa

Alueiden välistä kumppanuutta lujitetaan kahdella tavalla: suhteita lähennetään sekä suppeampien alueiden että yksittäisten valtioiden kanssa.

Alueellisen yhdentymisen edistäminen on keskeinen poliittinen painopiste EU:n suhteissa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maihin, kuten suppeampien alueiden assosiaatiosopimuksia koskevat neuvottelut osoittavat. Neuvottelut Keski-Amerikan kanssa edistyivät hyvin, kunnes Honduras joutui poliittiseen kriisiin. Komissio toivoo kuitenkin voivansa käynnistää neuvottelut uudelleen, kun tilanne on vakaampi.

Kun neuvottelut ajautuivat vaikeuksiin, EU esitti vaihtoehtoisia toimintalinjoja kyseisten valtioiden ja alueiden tukemiseksi. Andien yhteisön (CAN) tapauksessa yritys alueidenvälisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi epäonnistui. Usean Andien alueen maan pyynnöstä EU kuitenkin tarjosi niille tilaisuuden aluepainotteisen kauppasopimuksen tekemiseen ja mahdollisuuden laajentaa poliittista yhteensovittamista ja yhteistyötä koskevaa vuoden 2003 sopimusta.

Vaikka neuvottelut Mercosurin kanssa keskeytettiin vuonna 2004, edistystä tapahtui poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön tasolla, ja näin laajennettiin entisestään poliittista asialistaa. EU painottaa edelleen, että neuvottelujen mahdollisimman pikainen uudelleenkäynnistäminen on ensiarvoisen tärkeää myös ongelmallisilla osa-alueilla, ja tarkastelee käytännön keinoja tukea yhdentymistä ja yhteenkytkettävyyttä alueella.

Samalla EU on tiivistämässä suhteitaan yksittäisiin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maihin. Kattavat sopimukset Chilen ja Meksikon kanssa ovat johtaneet huomattavasti vahvempiin kahdenvälisiin suhteisiin ja kehittyneempiin poliittisiin, taloudellisiin ja kauppayhteyksiin sekä luoneet edellytykset yhteistyölle monilla aloilla. EU ja Chile valmistelevat ”kehitys- ja innovaatioassosiaation” käynnistämistä. Brasilian ja Meksikon kanssa on sovittu strategisesta kumppanuudesta, ja kumppanuudet käsittävät kunnianhimoisia toimintaohjelmia ja tehostettua vuoropuhelua. Työt korkean tason poliittisen vuoropuhelun käynnistämiseksi Argentiinan kanssa ovat niin ikään edistyneet.

Vuosia jatkuneen pysähdyksen jälkeen korkean tason poliittinen vuoropuhelu ja kehitysyhteistyö Kuuban kanssa on aloitettu uudelleen. Sitä kautta saatetaan jatkossa luoda edellytykset myös sopimussuhteille EU:n ja Kuuban välillä.

Parlamentaarisen vuoropuhelun rikkaus ja dynaamisuus on ollut ilmeistä sen jälkeen, kun EuroLat-yleiskokoukset perustettiin Wienin huippukokouksessa. Kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa on käyty säännöllistä vuoropuhelua sen varmistamiseksi, että ne voivat osallistua kumppanuuteen ja erityisesti assosiaatiosopimusneuvotteluihin.

Uudet haasteet

Kumppanuuden toimintaympäristö on muuttunut vuodesta 2005. Siitä on tullut monimutkaisempi, ja syntyneisiin uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin on vastattava.

Molemmat alueet ovat kärsineet elintarvikkeiden ja perushyödykkeiden hinnanvaihtelujen aiheuttamista vakavista seurauksista, joita talous- ja rahoituskriisi on pahentanut. Viime vuosien talousuudistusten ja kestävän kasvun ansiosta Latinalaisella Amerikalla on kuitenkin paremmat valmiudet sopeutua tähän kriisiin kuin aikaisempiin ulkoisiin häiriöihin. Kriisi on kuitenkin vaikuttanut myös alueelle tehtävien suorien ulkomaisten sijoitusten ja rahalähetysten määrään samalla kun vienti on supistunut. Näiden suuntausten kääntäminen on keskeistä luottamuksen palauttamiseksi talouteen ja nykyisestä tilanteesta selviämiseksi ilman protektionismia, mikä on tärkeää. Kriisin sosiaaliset vaikutukset ovat myös tuntuvat erityisesti yhteiskunnan heikoimpien väestöryhmien kohdalla, ja ne tekevät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisestä erityisen haastavaa monissa maissa.

Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset tuntuvat jo Latinalaisessa Amerikassa ja pahenevat todennäköisesti seuraavan vuosikymmenen aikana, mikä saattaa heikentää huomattavasti kestävän kehityksen näkymiä. Latinalaisen Amerikan suuri biologinen monimuotoisuus ja maatalouden tuottavuus ovat selkeästi uhattuina. Samalla monet Latinalaisen Amerikan maat ovat merkittäviä neuvottelukumppaneita kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja hyvässä asemassa ottaakseen johtoaseman vähähiilisten kehitysratkaisujen edistämisessä kotimaassa, mukaan lukien energian hyötysuhde ja uusiutuvat energialähteet. Vaikutusten lieventämistoimenpiteissä metsäkadon ehkäiseminen on erityisen tärkeää tällä alueella, ja sille olisikin annettava asianmukainen painoarvo vuoropuhelussa ja yhteistyötoimissa. Näistä syistä yhteistyö Latinalaisen Amerikan kanssa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen vaikutusten lieventämistoimenpiteiden, tieteen ja teknologian sekä katastrofien riskin vähentämisen aloilla on keskeisen tärkeää.

Viime aikoina myös rikollisuudesta on tullut tekijä, joka vaikeuttaa alueen vakavimman ongelman ratkaisua eli köyhyyden torjuntaa. Huumeet, ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus ja väkivalta ovat lisääntymässä ja aiheuttavat häiriöitä kyseisten maiden ja alueiden vakaudelle, turvallisuudelle, hallinnolle ja kehitykselle. Keskeistä tässä yhteydessä on myös yhteistyö tärkeimpien salakuljetusreittien varrella sijaitsevien maiden kesken.

Myös muuttoliike aiheuttaa kumppanuudelle haasteita, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Muuttoliike voi tarjota taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä etuja sekä lähtö- että kohdemaille. Tämän vuoksi muuttoliikettä on hallittava asianmukaisesti kaikkien maiden ja muuttajien itsensä eduksi ja ihmisoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. Kesäkuussa 2009 käynnistetty järjestelmällinen ja kattava alueiden välinen vuoropuhelu onkin ratkaisevan tärkeää, etenkin kun otetaan huomioon LAC-maista EU:hun suuntautuvan muuttovirran kasvu. Vuoropuhelu tarjoaa kanavan näkemysten vaihtoon ja yhteisymmärryksen saavuttamiseen toisen osapuolen realiteeteista, haasteista ja tarpeista. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vuoropuhelussa on käsiteltävä kaikkia muuttoliikkeen osa-alueita avoimella, tasapainoisella ja rakentavalla tavalla siten, että osapuolet kantavat oman vastuunsa muuttovirtojen hallinnasta.

Tehokkaan monenvälisyyden kehittäminen on sekä yhteinen sitoumus että haaste kumppanuudelle. EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteistä painoarvoa olisi lisättävä niillä lukuisilla maailmanlaajuisilla aihealueilla, joissa osapuolten politiikat yhtenevät. Kansainvälisessä toimintakentässä tarvitaan lisää vaikuttavuutta, sillä nämä kaksi aluetta edustavat noin kolmannesta YK:n ja G20-ryhmän jäsenistä.

TULEVAISUUDENNÄKYMÄT: UUDET STRATEGIAT, UUDET VASTAUKSET

Alueiden välisen vuoropuhelun tehostaminen

- Huippukokousten poliittisen pääoman koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty. Niistä olisikin tehtävä tulossuuntautuneempia. Vuoropuhelun olisi keskityttävä operatiivisiin tavoitteisiin ja keinoihin tavoitteiden saavuttamiseksi. Huippukokouksissa olisi keskityttävä muutamiin konkreettisiin aloitteisiin, jolloin niistä muodostuisi näin alueiden välisen yhteistyön tärkein suunnitteluareena.

- Vuoropuhelua ja koordinointia olisi tehostettava myös muiden alueellisten prosessien kanssa, kuten iberoamerikkalaiset huippukokoukset, Etelä-Amerikan kansojen unioni (UNASUR) ja Amerikan valtioiden järjestö (OAS).

- Vuoropuhelua ja strategista koordinointia olisi tehostettava monilla avainalueilla, jotka liittyvät läheisesti maailmanlaajuisiin muutoksiin, myös muuttoliikkeeseen.

- Vuoropuhelun pitäisi olla kattavaa ja käsittää myös kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomat toimijoiden, kulttuuri- ja rahoituslaitosten ym. edustajat. Tämä tavoite voidaan saavuttaa EU–LAC-säätiön tuella.

Ehdotukset:

- Alueiden välisen makrotalous- ja rahoitusalan vuoropuhelun tehostaminen

Kantojen lähentäminen entisestään, jotta voidaan paremmin vastata kriisin aiheuttamiin haasteisiin, edistää maailmanlaajuista kauppaa ja investointeja, ehkäistä protektionismia, tehdä yhteistyötä rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan sekä kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamisen alalla G–20-ryhmän uudistussuunnitelmien mukaisesti.

- Ympäristöä, ilmastonmuutosta, katastrofien riskin vähentämistä ja energiaa koskevan vuoropuhelun tehostaminen

Vuoropuhelua pitäisi jatkaa YK:n puitteissa ja muilla foorumeilla konsensuksen aikaansaamiseksi ja kansainvälisten sopimusten – myös Kööpenhaminan ilmastosopimus joulukuussa 2009 – onnistuneen tekemisen ja seurannan edistämiseksi.

- Tiedettä, tutkimusta, korkeakoulutusta, teknologiaa ja innovaatiota koskevan vuoropuhelun tehostaminen

Espanjassa vuonna 2010 pidettävän huippukokouksen valmistelemiseksi tiedettä ja teknologiaa koskevaa vuoropuhelua olisi käytävä osaamisen ja innovaatioiden aihepiireillä, jotta voitaisiin edistää EU:n ja LAC-maiden yhteisen osaamisalueen luomista.[3] Äskettäin perustettu EU:n kansainvälisen yhteistyön strategiafoorumi (SFIC)[4] voi osoittautua hyödylliseksi tiede- ja teknologiayhteistyön lisäämisessä LAC-maiden kanssa. Viidennessä tietoyhteiskuntaa käsittelevässä EU:n ja LAC-maiden ministerifoorumissa vuonna 2010 tarkastellaan nykyistä yhteistyötä tieto- ja viestintätekniikan alalla.

- Työllisyys- ja sosiaaliasioita koskevan vuoropuhelun tehostaminen

Alueiden välisen poliittisen vuoropuhelun odotetaan edistävän ihmisarvoista työtä koskevaa toimintasuunnitelmaa, myös parhaillaan käytävää maailmanlaajuista keskustelua kriisistä palautumisen ja kestävän kasvun työllisyysvaikutuksista ja sosiaalisista näkökohdista. Lisäksi sen odotetaan kohdistuvan keskeisiin työllisyyspoliittisiin kysymyksiin, kuten työntekijöiden taitojen ja työmarkkinoiden tarpeiden vastaavuus, nuorisotyöllisyys ja sosiaaliturvan laajentaminen.

- Muuttoliikettä koskevan alueiden välisen vuoropuhelun tehostaminen

Muuttoliikettä olisi hallittava sekä lähtö- että kohdemaan ja muuttajien itsensä edun kannalta parhaalla tavalla. Muuttoliikettä koskevan vuoropuhelun olisi tarjottava kanava säännölliseen näkemysten vaihtoon yhteisymmärryksen lisäämiseksi molempien alueiden realiteeteista, haasteista ja tarpeista.

Suositukset

- Lujitetaan poliittista vuoropuhelua tekemällä huippukokouksista tuloshakuisempia.

- Varmistetaan huippukokousten ja ministerikokousten asialistojen välinen johdonmukaisuus.

- Tehostetaan erityisesti poliittista vuoropuhelua maailmanlaajuisiin haasteisiin liittyvillä painopistealoilla, joita ovat mm. makrotalous- ja rahoituskysymykset, turvallisuus ja ihmisoikeudet, työllisyys ja sosiaaliasiat, ympäristö, ilmastonmuutos, energia, korkeakoulutus ja teknologia/innovointi.

- Kehitetään EU:n ja LAC-maiden huumeidentorjunnan koordinointi- ja yhteistyöjärjestelmää edelleen sekä jatketaan muuttoliikkeestä käynnissä olevaa järjestelmällistä ja kattavaa vuoropuhelua avoimesti ja rakentavasti maahanmuuttoa koskevan EU:n kokonaisvaltainen lähestymistavan mukaisesti.

- Poliittisen vuoropuhelun lisäksi sovelletaan alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa parantamalla yhteenkytkettävyyttä ja osaamista ja innovointia koskevaa yhteistyötä.

Alueellisen yhdentymisen ja yhteenkytkettävyyden parantaminen

- EU:n olisi uudistettava sitoumuksensa alueelliseen yhdentymiseen Latinalaisessa Amerikassa jatkamalla meneillään olevia neuvotteluja ja tukemalla alueen sisäisiä yhdentymispyrkimyksiä, myös uusia instituutioita kuten Etelä-Amerikan kansojen unionia (UNASUR).

- Jotta alueellista yhdentymistä voitaisiin vauhdittaa ja tehdä siitä tehokas työkalu kestävän kehityksen ja kasvun edistäjänä, nykyistä tukea kestävien infrastruktuurien kehittämiseen olisi jatkettava. Erityisesti olisi painotettava yhteenkytkettävyyttä. Tämä merkitsee yhteisten aloitteiden ja hankkeiden kehittämistä, joihin osallistuvat julkinen ja yksityinen sektori sekä rahoituslaitokset.

- Komissio perustaa tätä tarkoitusta varten Latinalaisen Amerikan investointivälineen (LAIF) . Tällä aloitteella, jonka innoittajana on naapuruuspolitiikan investointiväline (NIF)[5], yhdistetään yhteisön avustusvarat ja mahdolliset jäsenvaltioiden myöntämät muut avustukset. Tähän välineeseen on yhteisön talousarvion nykyisistä määrärahoista sidottu 100 miljoonaa euroa vuoteen 2013 ulottuvaa kautta varten. LAIF-avustuksilla on jatkossa vipuvaikutus, joka edistää rahoituslaitosten rahoitusta erityisesti seuraavilla kolmella alalla toteutettaville investointihankkeille:

i. yhteenkytkettävyys ja infrastruktuurit, erityisesti energian hyötysuhde ja uusiutuvan energian järjestelmät, kestävä liikenne ja viestintäverkot;

ii. sosiaalinen ja ympäristöala, myös ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen ja niihin sopeutuminen;

iii. kasvumahdollisuuksien tarjoaminen yksityissektorille (erityisesti pk-yrityksille).

Tämän vuoksi LAIF ei ole pelkästään vastaus kriisiin, vaan sillä myös edistetään pidemmän aikavälin kehitystä tukemalla kestävää investoimista alueella.

Suositukset

- Jatketaan assosiaatiosopimuksia koskevia neuvotteluja ja tuetaan alueellisia yhdentymispyrkimyksiä.

- Sovelletaan alueellisen yhdentymisen tukemiseen alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa yhteenkytkettävyyttä parantamalla. Otetaan käyttöön Latinalaisen Amerikan investointiväline (LAIF).

Kahdenvälisten suhteiden lujittaminen ja erilaisuuden parempi huomioon ottaminen

Komissio pitää välttämättömänä suhteiden syventämistä ja jäsennellymmän ja tiiviimmän vuoropuhelun kehittämistä alueen yksittäisten maiden kanssa. Tämän vuoropuhelun pitäisi kuitenkin tuottaa lisäarvoa. Tämän vuoksi kahdenvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä olisi tehostettava yhteisen edun piiriin kuuluvilla aloilla, kuten energia, liikenne, tutkimus, tiede ja teknologia sekä hyvä verohallinto, joilla suhteita voidaan lujittaa. Tämä merkitsee suhteiden räätälöimistä kussakin tapauksessa suurimman mahdollisen yhteisen hyödyn saavuttamiseksi. Tämä lähestymistapa täydentää ja tukee pyrkimyksiä lisätä alueellista yhdentymistä.

Suositukset

- Hyödynnetään täysimääräisesti strategisia kumppanuuksia (Brasilia ja Meksiko), assosiaatiosopimuksia (Chile ja Meksiko) ja kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia.

- Erityisesti kaupan osalta saatetaan neuvottelut päätökseen Chilen ja Meksikon kanssa tehdyissä sopimuksissa olevien kehitystä koskevien lausekkeiden panemiseksi täytäntöön.

- Lujitetaan kahdenvälisiä suhteita yksittäisiin maihin EU:n alueellisille ryhmittymille antaman tuen täydentämiseksi.

Yhteistyöohjelmien räätälöinti ja mukauttaminen

- EU:n kehitysyhteistyön päätavoitteena on köyhyyden poistaminen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen, mukaan lukien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen. Tämä pitää paikkansa sekä Latinalaisen Amerikan maiden että kehitysmaiden kohdalla. Tätä politiikan tavoitetta olisi kuitenkin mukautettava aluekohtaisesti, sillä Latinalainen Amerikka käsittää myös nousevan talouden ja ylemmän keskitulotason maita.

- EU:n yhteistyövälineiden ja tavoitteiden huomattavan monipuolistamisen etuja olisi syytä pohtia. Vaikka rahoitus keskitetäänkin köyhimmille maille, EU:n pitäisi tarkastella uusia yhteistyömuotoja korkeamman kehitystason maiden kanssa. Kaikkien maiden osalta tämä voi merkitä suurempaa panostusta yhteistyöhön ilmastonmuutoksen (lieventäminen ja vaikutuksiin sopeutuminen), korkeakoulutuksen, monikielisyystutkimuksen, tieteen ja teknologian (myös energian hyötysuhde ja uusiutuvat energialähteet) kaltaisilla aloilla yhteisten toimien täydentämiseksi. Teollisuusmaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön tarkoitetun välineen (ICI+)[6], jota voidaan soveltaa myös Latinalaisen Amerikan maissa, odotetaan edistävän tätä lähestymistapaa.

- EU:n pitäisi jatkaa yhteistyötä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla, erityisesti uudistetun EUROSociaAL-ohjelman puitteissa. Olisi keskityttävä enemmän tukemaan sosiaalisia turvaverkostoja ja muita hankkeita, jotka tuottavat tuntuvia tuloksia lyhyellä aikavälillä ja joilla on näin vastasyklinen vaikutus. Komission pitäisi arvioida parhaillaan käytävän poliittisen vuoropuhelun yhteydessä institutionaalisten kumppanuuksien (twinning) lisäämistä.[7] Tämän odotetaan edistävän tietotaidon siirtoa ja lisäävän kokemusten ja hyvien menettelytapojen vaihtoa viranomaisten välillä.

- Koska monet alueen maat tekevät yhteistyötä köyhempien maiden kanssa, olisi tarkasteltava uusia mahdollisuuksia etelä–etelä-akselin ja kolmenväliseen yhteistyöhön. EU voisi aloittaa kolmenvälisen yhteistyön Latinalaisen Amerikan ja muiden alueiden kumppaneiden kanssa sekä voimien yhdistämiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja alueiden rajat ylittäviin uhkiin vastaamiseksi.

Suositukset Laaditaan Latinalaisen Amerikan maiden kanssa yhteistyöohjelmia vähähiilisen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja oikeudenmukaisemman tulonjaon aikaansaamiseksi sekä kriisin vaikutusten lieventämiseksi. Hyödynnetään yhteistyöohjelmien väliarviointia välineiden käytön monipuolistamiseksi ja komission yhteistyön mukauttamiseksi erilaisiin tarpeisiin seuraavasti: Jatketaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) varojen kohdentamista köyhimpiin maihin ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tarpeisiin; Parannetaan yhteistyötä erityisesti sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen yhdentymisen aloilla kohdentamalla ohjelmat uusiin tarpeisiin ja varmistamalla konkreettisemmat tulokset; Tehostetaan yhteistyötä osaamiseen ja innovointiin liittyvillä aloilla, joita ovat mm. tutkimus, korkeakoulutus, tiede, teknologia ja uusiutuvat energialähteet; Sisällytetään ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja vaikutuksiin sopeutumista koskevat kysymykset (mm. metsäkadon torjunta) kehitys- ja yhteistyöohjelmiin; Kehitetään uusia muotoja yhteistyön tekemiseksi teollisuusmaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön tarkoitetun välineen (ICI+) puitteissa. Kartoitetaan uudistetun EUROsociAL-ohjelman puitteissa mahdollisuuksia institutionaalisten kumppanuuksien solmimiseen ja kolmenvälisen yhteistyön tekemiseen. Lisätään yhteistyötä oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aloilla. |

TOUKOKUUSSA 2010 PIDETTÄVÄN EU:N JA LAC-MAIDEN SEURAAVAN HUIPPUKOKOUKSEN VALMISTELU

- Espanjassa pidettävä EU:n ja LAC-maiden välinen huippukokous on seuraava askel alueiden välisessä uudistetussa strategisessa kumppanuudessa. Huippukokouksessa keskitytään innovaatioihin ja teknologiaan kestävän kehityksen ja sosiaaliseen osallisuuden veturina. Se tarjoaa tilaisuuden arvioida edistystä aikaisemmassa huippukokouksessa annettujen sitoumusten täyttämisessä, kuten EU–LAC-säätiön perustaminen, jonka tarkoitus on vauhdittaa keskustelua yhteisistä strategioista, ja toimintaa alueiden välisen kumppanuuden edistämiseksi ja sen näkyvyyden parantamiseksi. Samalla on tarkoitus kehittää edelleen EU:n ja LAC:n osaamisaluetta.

Suositukset Huolehditaan siitä, että huippukokouksessa huomioidaan kriisin vaikutukset erityisesti työllisyyteen ja sosiaalialaan ja päästään toteutuskelpoisiin tuloksiin. Otetaan käyttöön Latinalaisen Amerikan investointiväline (LAIF). Tehostetaan alueiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ympäristöystävällisen teknologian ja innovoinnin aloilla. Tavoitteena ovat konkreettiset toimet mm. tiede- ja teknologiayhteistyön institutionaalisten valmiuksien kehittämiseksi alueella. Juhlistetaan EU–LAC-säätiön perustamista. Rohkaistaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian maita yhteistyöhön molempia askarruttavissa kysymyksissä. |

PÄÄTELMÄT

- Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU ja Latinalainen Amerikka ovat sitoutuneet vahvistamaan suhteitaan EU:n ja LAC-maiden strategisen kumppanuuden avulla. Tässä tiedonannossa esitetään suosituksia, ja niiden täytäntöönpano edellyttää kaikkien osapuolen panosta. Komissio pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia tarkastelemaan näitä suosituksia erityisesti osana valmisteluja Espanjassa (toukokuussa 2010) pidettävää EU:n ja LAC-maiden seuraavaa huippukokousta varten. Komissio ehdottaa, että tiedonannosta keskustellaan Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kanssa. Tavoitteena on vauhdittaa keskustelua keinoista EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisen liittolaisuuden lujittamiseksi.

[1] EU:n ja LAC-maiden huippukokousprosessiin osallistuu myös sellaisia Karibian alueen maita, jotka ovat Cotonoun sopimuksen osapuolia. Tässä tiedonannossa keskitytään EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisiin suhteisiin.

[2] KOM(2005) 636, 8.12.2005.

[3] Innovaatio ja osaaminen ovat myös keskeisiä aiheita iberoamerikkalaisessa huippukokouksessa (Portugali, marraskuu 2009).

[4] Foorumi perustettiin joulukuussa 2008 kilpailukykyneuvoston 2891. kokouksessa.

[5] Innovatiivinen rahoitusjärjestely, joka on tarkoitettu lisävarojen hankkimiseen EU:n naapurimaiden infrastukruuri-investointitarpeiden kattamiseksi esim. liikenne-, energia-, ympäristö- ja sosiaalialalla. Välineellä tuetaan myös yksityissektoria esim. riskipääomatoimilla, jotka on kohdistettu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset).

[6] Teollisuusmaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön tarkoitettu tarkistettu rahoitusväline (jota Euroopan komissio on ehdottanut), joka mahdollistaa muiden kuin julkisen kehitysavun mukaisten toimien rahoittamisen kehitysmaissa.

[7] Twinning tarkoittaa konkreettisten operatiivisten tulosten saavuttamiseen sitoutuneiden yhteistyökumppaneiden välistä yhteishanketta.