52009DC0296

FI

Bryssel 30.6.2009

KOM(2009) 296 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Vuoden 2009 kertomus Euroopan yhteisön kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2008

{SEC(2009)831}

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Vuoden 2009 kertomus Euroopan yhteisön kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2008

Vuosi 2008 oli haasteellinen Euroopan unionille ja sen kehityskumppaneille ympäri maailman. Kohonneet elintarvikkeiden ja energian hinnat sekä maailmanlaajuinen finanssikriisi testasivat EU:n kykyä noudattaa olemassa olevia apusitoumuksiaan ja vastata uusiin tarpeisiin. Euroopan komissio reagoi nopeasti vähentääkseen kohonneiden elintarvikehintojen vaikutusta köyhiin maihin. Euroopan unioni osoitti luotettavuutensa päättämällä perustaa EU:n talousarviosta rahoitettavan 1 miljardin euron arvoisen elintarvikerahoitusvälineen vuosiksi 2008-2010 joulukuun loppuun mennessä. Komissio lisäsi myös humanitaarista elintarvikeapua koskevaa rahoitustaan siirtämällä 140 miljoonaa euroa hätäapuvarauksesta ja suuntasi elintarviketurvaan varatut määrät kaikkein heikoimmassa asemassa oleville väestönosille. Lisäksi se otti käyttöön 200 miljoonaa euroa kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) sitomattomista varoista. Komissio sitoutui myös lisäämään tapauskohtaisesti makrotaloudellista apua sitä tarvitseville maille. Huolimatta finanssikriisistä EU ja sen jäsenvaltiot vahvistivat uudelleen sitoumuksensa lisätä kehitysapua tulevina vuosina. Vuoden 2009 tärkein tavoite on reagoida vallitsevaan tilanteeseen joustavasti ja tehokkaasti.

Aidosti maailmanlaajuinen ulottuvuus

EU:n ulkopolitiikkojen maailmanlaajuinen luonne oli selkeästi esillä vuonna 2008 EU:n syventäessä suhteitaan kumppaneihinsa ympäri maailman ja pyrkiessään yhteistyöhön heidän kanssaan sellaisissa maailmanlaajuisissa kysymyksissä kuten ilmasto ja energia, kaupan vapauttaminen ja vuonna 2000 asetettujen vuosituhattavoitteiden saavuttaminen tavoitevuoteen 2015 mennessä.

Toukokuussa EU uudisti suhteensa Latinalaisen Amerikan kanssa Limassa pidetyssä huippukokouksessa. Kummankin osapuolen johtajat hyväksyivät yhteisen toimintasuunnitelman, jonka kaksi teemaa ovat sosiaalinen koheesio ja kestävä kehitys. EU:n ja Etelä-Afrikan ensimmäinen huippukokous pidettiin heinäkuussa. Georgiasta tuli ennakoimaton kiinnostuksen kohde elokuussa Venäjän kanssa käydyn konfliktin seurauksena. Komissio laati nopeasti 500 miljoonan euron arvoisen kolmivuotisen toimenpidepaketin, josta se myönsi ensiksi 60 miljoonan euron summan Georgian maansisäisille pakolaisille ennen vuoden loppua.

EU kiinnitti vuonna 2008 runsaasti huomiota Itä-Euroopan naapurimaihin ja Välimeren alueelle. Se perusti Välimeren unionin eteläisten kumppaniensa kanssa heinäkuussa, ja joulukuussa komissio ehdotti uutta itäistä kumppanuutta itäisille naapureilleen. EU:n Georgian konfliktin takia jäädyttämät neuvottelut uudesta kumppanuussopimuksesta Venäjän kanssa päätettiin aloittaa uudelleen EU:n ja Venäjän huippukokouksessa marraskuussa. Vuoden aikana EU myönsi yhteensä 498 miljoonan euron arvosta apua palestiinalaisille lähinnä palestiinalaishallinnon hallintokulujen kattamiseksi ja Palestiinan uudistus- ja kehityssuunnitelman tukemiseksi.

Vuoden aikana EU ja sen afrikkalaiset kumppanit alkoivat laatia kahdeksaa temaattista kumppanuutta, jotka muodostavat osan kunnianhimoisesta yhteisestä strategiasta, joka hyväksyttiin EU:n ja Afrikan huippukokouksessa Lissabonissa joulukuussa 2007. Osapuolet vahvistivat myös kansainvälisiä kysymyksiä, muun muassa finanssikriisiä, ilmastonmuutosta ja kansainvälisten instituutioiden hallintoa, koskevaa vuoropuheluaan. Kiina on lisännyt läsnäoloaan Afrikassa, minkä vuoksi komissio teki ehdotuksia kolmen osapuolen – EU:n, Kiinan ja Afrikan – välisestä yhteistyöstä yhteisten ratkaisujen löytämiseksi yhteisiin haasteisiin.

Komissio kannusti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kumppanimaita (AKT-maita) lisäämään keskuudessaan alueellista yhteistyötä ja taloudellista integraatiota kasvun, kaupan ja kehityksen edistämiseksi. Komissio panosti alueellisia talouskumppanuussopimuksia koskeviin neuvotteluihin Saharan eteläpuolisten maiden ryhmien sekä Karibian ja Tyynenmeren alueiden AKT-maiden kanssa. AKT-valtiot hyötyivät myös uuden EKR:n alueellisesta osasta, kuten 300 miljoonan euron avustuksesta Afrikan rauhanrahastolle, tuesta AKT-maiden instituutioille ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvälle maailmanlaajuiselle rahastolle.

Vuoden aikana komissio jatkoi ponnisteluja virallisten sopimusten tekemiseksi Aasian strategisten kumppanien Kiinan, Intian, Etelä-Korean ja ASEANin (Kaakkois-Aasian valtioiden järjestö) jäsenvaltioiden kanssa. ASEANille annettava apu kohdistetaan talousyhteisön ohjelman mukaisiin integrointipyrkimyksiin, ja se perustuu EU:n kokemuksiin alueellisista integraatiovälineistä kuten tilastoista, tullista ja yhteisistä standardeista. Komissio jatkoi myös neuvotteluja laajojen assosiaatiosopimusten (poliittinen vuoropuhelu, kehitysyhteistyö ja etuuskohteluun perustuva kauppa) tekemiseksi Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa.

Oikeat politiikat

Vuoden 2008 ennakoimattomat tapahtumat eivät vieneet EU:n ja komission huomiota asettamistaan kehityksen painopistealueista. Vuonna 2008 komissio teki vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä koskevan välivaiheen tarkastelun. Se arvioi EU:n teknistä ja rahoitustukea kahdeksan vuosituhannen kehitystavoitteen valossa. Komissio valmisteli vuosituhattavoitteita koskevan EU:n toimintaohjelman kesäkuussa. Siinä asetetaan vuosi 2010 virstanpylvääksi, johon mennessä tärkeimpien sosiaalisten (erityisesti terveyttä koskevien) tavoitteiden ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa on edistyttävä. Alemman tulotason ja keskitulotason maiden osalta yhteistyössä keskitytään pääasiassa köyhyyden vähentämistä koskevien politiikkojen tukemiseen.

Kyseiset tapahtumat vahvistivat tarvetta tehdä politiikasta johdonmukaisempaa erityisesti suurten kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen, jossa EU:lla on keskeinen rooli, sekä maailmankaupan osalta. EU:n korkea profiili ilmastonmuutoskysymyksissä voi suoraan hyödyttää köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia kehitysmaita. Tästä osoituksena on sopeutumisrahaston toiminnan käynnistäminen, josta sovittiin YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa Poznanissa Puolassa joulukuussa 2008. Ensimmäinen vapaaehtoinen FLEGT-aloitteen (metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa) mukainen kumppanuussopimus tehtiin Ghanan kanssa syyskuussa 2008.

Vuonna 2008 komissio pyrki ottamaan täysimääräisesti mukaan kehitysprosessiin muun muassa sukupuolta, ympäristöä sekä lasten ja alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat kysymykset. Helmikuussa komissio ehdotti toimenpidepakettia, jossa keskitytään lasten asemaan ulkomailla toteutettavissa toimissa. Siinä asetetaan sekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti useita ensisijaisia tavoitteita, jotka koskevat lapsityövoimaa, lapsikauppaa, aseellisten konfliktien vaikutusta lapsiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vuoden aikana komissio ryhtyi toimiin sen varmistamiseksi, että EU:n muiden politiikkojen vaikutus kehitysyhteistyöhön ja avunantoon on positiivinen. Muita politiikkoja ovat kauppapolitiikan ohella maatalous-, energia-, tutkimus ja kehitys-, maahanmuutto-, turvallisuus- ja veropolitiikka. Vuoden 2008 aikana useat Karibian ja Tyynenmeren maat sitoutuivat panemaan täytäntöön hyvän hallintotavan periaatteet veroalalla. Tämä oli yksi niistä kriteereistä, jotka otettiin huomioon kymmenennen EKR:n hallintotavan kannustinosuuden myöntämisessä.

Komissio on asettanut demokraattisen hallinnon etusijalle toimintaohjelmassaan. Se toimii lähtökohtana teknisen ja rahoitusavun suunnittelussa ja toimittamisessa. Komission näkemyksen mukaan demokraattinen hallinto on politiikan ala, jota on tuettava sekä itsessään että monialaisena kysymyksenä, joka sisältyy kaikkien alojen kaikkiin tukiohjelmiin. Se on myös keskeinen teema kaikessa poliittisessa vuoropuhelussa. Vuoden 2008 aikana komissio määritteli menetelmän, jolla se analysoi ja käsittelee hallintokysymystä alakohtaisissa toimissaan. Haasteellisen asiasta tekee se, että demokraattinen hallinto on erittäin arkaluonteinen prosessi, joka on eri maissa erilainen.

Vuonna 2008 komissio työskenteli ahkerasti tehostaakseen apuaan luomalla johdonmukaisuutta ja synergiaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävien maantieteellisten ja temaattisten välineiden välille. Tässä yhteydessä maantieteellisten ohjelmien tarkoitus on pääasiassa instituutioiden kehittäminen ja demokraattiset prosessit kuten vaalit. Niiden kautta avustetaan vaaleissa, tuetaan parlamentteja, ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskunnan instituutioita sekä tiedotusvälineitä. EU:n tärkein temaattinen väline on demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline (EIDHR), joka on konkreettinen ilmaus kyseisen politiikan merkityksestä EU:lle. EIDHR:n kautta voidaan toimia alueilla, joilla EU ei tavallisesti toimi, ja mikä merkittävintä, jopa ilman kolmansien maiden suostumusta. EIDHR:stä hyötyvät eniten ryhmät ja yksilöt, jotka taistelevat demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolesta kansalaisyhteiskunnassa.

Sen jälkeen kun EU vuonna 1993 lähetti ensimmäiset vaalitarkkailijat Venäjälle, EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnista on tullut erittäin näkyvä väline eurooppalaisessa diplomatiassa. Euroopan komissio lähetti vuonna 2008 vaalitarkkailijoita tarkkailemaan vaaleja kymmenessä Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maassa: Pakistanissa, Bhutanissa, Nepalissa, Kambodžassa, Ruandassa, Angolassa, Ecuadorissa, Guinea-Bissaussa, Ghanassa ja Bangladeshissa. Euroopan komissio jatkaa vaalitarkkailijoidensa koulutusohjelmaa vuonna 2009.

Runsaamman ja paremman avun tarjoaminen

Komission ja sen edustustojen käsittelemän avun määrä on kasvanut tasaisesti ja merkittävästi viime vuosina. Apuun vuonna 2008 sidotut varat olivat 9,33 miljardia euroa, eli kasvua oli yli 90 prosenttia vuodesta 2001. Huolimatta kymmenennen EKR:n myöhäisestä ratifioinnista komissio pystyi sitomaan sen varoista 4,89 miljardia vuoden loppuun mennessä. Tässä yhteydessä komissio ottaa käyttöön sen monet eri rahoitusvälineet: Euroopan kehitysrahasto AKT-valtioita varten, kehitysyhteistyön rahoitusväline Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa varten ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline Itä-Eurooppaa ja eteläisen Välimeren maita varten.

Euroopan unioni on ollut toimeenpanevana voimana avun tehostamisessa kanavoimalla sitä maakohtaisten järjestelmien kautta, millä vahvistetaan paikallista vastuuta ja vähennetään kumppanimaille koituvia kuluja. Kolmannessa korkean tason foorumissa avun tuloksellisuudesta, joka pidettiin syyskuussa Accrassa Ghanassa, korostettiin erityisesti avunantajien keskinäistä työnjakoa, maakohtaisten järjestelmien käyttöä, avun ennakoitavuutta, keskinäistä tulosvastuuta ja ehtojen vähentämistä.

Foorumin tuloksena syntynyt Accran toimintasuunnitelma vastaa EU:n omia pyrkimyksiä. Accran toimintasuunnitelmaan ottaa osaa enemmän kumppaneita, avunantajia ja avunsaajia kuin koskaan aiemmin. Kumppanimailla, uusilla avunantajamailla, keskitulotason mailla ja valtiosta riippumattomilla toimijoilla on kaikilla tärkeä rooli. Accran toimintasuunnitelman lisäksi komissio jatkaa neuvotteluja jäsenvaltioiden kanssa siitä, kuinka avun tehostamista koskevaa toimintasuunnitelmaa kehitetään eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla. Avunsaajamaiden ja eurooppalaisen veronmaksajan kannalta on kyse vastineen saamisesta rahoille.

Maakohtaisten järjestelmien käyttöä ja avun ennakoitavuutta koskevien sitoumusten mukaisesti komissio esitti ehdotuksensa vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaksi sopimukseksi. Sopimus tarjoaa pidempiaikaisempaa, paremmin ennakoitavissa olevaa yleistä talousarviotukea, joka kohdistetaan maihin, jotka ovat aiemminkin panneet menestyksekkäästi täytäntöön talousarviotukea. Vuosituhannen kehitystavoitesopimukset hyväksyttiin alustavasti seitsemän AKT-maan osalta (Burkina Faso, Ghana, Mali, Mosambik, Ruanda, Uganda ja Sambia), ja niiden osuus on yli 40 prosenttia kymmenennen EKR:n ohjelmoidusta yleisestä talousarviotuesta.

Vuonna 2008 komissio toimi aktiivisesti uudistaakseen teknisestä yhteistyöstä ja hankkeiden täytäntöönpanosta vastaavat yksikkönsä. Heinäkuussa komissio hyväksyi nk. runkostrategian. Siinä määritellään joukko periaatteita kuten paikalliskapasiteetin kehittäminen, kysyntään perustuva lähestymistapa, kumppanimaan vastuu toimien koko hallinnon ajan ja vahva tuloskeskeisyys.

Komissio lisäsi vielä talousarviotuen muodossa annettavan kehitysavun määrää. Komissio antaa apua mieluiten talousarviotuen muodossa olosuhteiden niin salliessa. Talousarviotuki, jossa varat siirretään avunsaajamaan valtionkassaan, on asteittain syrjäyttämässä suoran hankkeisiin liittyvän rahoituksen. Vuoden aikana talousarviotukisitoumusten osuus kaikista EY:n talousarvion ja EKR:n sitoumuksista oli 39 prosenttia (3,86 miljardia euroa).

Varat myönnetään joko yleisenä talousarviotukena tai alakohtaisena talousarviotukena, jossa keskitytään yhteen alaan. Vuonna 2008 yleistä talousarviotukea koskevat sitoumukset muodostivat 60 prosenttia kaikista uusista talousarviotukitoimista ja ne olivat arvoltaan 2,3 miljardia euroa. Tärkeimmät edunsaajat olivat AKT-valtiot (21 maata), Aasia (Laos ja Vietnam) ja Latinalainen Amerikka (Honduras). Alakohtaisen talousarviotuen käyttö lisääntyi vuonna 2008 ja se kattoi enemmän aloja erityisesti muissa kuin AKT-valtioissa [1]. Alakohtaisen talousarviotuen kokonaismäärä oli 1,5 miljardia euroa eli noin 40 prosenttia vuonna 2008 tehdyistä uusista talousarviotukisitoumuksista. Alakohtaisten talousarviotukitoimien osuus oli AKT-valtioita koskevista uusista talousarviotukisitoumuksista 18 prosenttia, Aasian osalta melkein 60 prosenttia ja EU:n itäisten ja eteläisten naapureiden ja Etelä-Afrikan osalta 100 prosenttia. Viimeksi mainituissa tapauksissa talousarviotukitoimet on keskitetty oikeuden, lainsäädännön laatimisessa annettavan tuen, energian, kaupan ja kilpailukyvyn aloille. Aasiassa useimmat sitoumukset koskivat sosiaalialoja. Latinalaisessa Amerikassa pääalat olivat vesihuolto, koulutus ja työllisyys. Vaikka AKT-valtioissa alakohtainen talousarviotuki keskitettiin perinteisille aloille (tiet, terveys ja koulutus), myös uudet alat kuten oikeus, ammattikoulutus ja hallinnon hajauttaminen otettiin huomioon.

Komissio kehittää parhaillaan yhdessä muiden avunantajien ja jäsenvaltioiden kanssa kattavaa menetelmää, jolla arvioidaan sekä yleistä että alakohtaista talousarviotukea kussakin maassa. Kyseistä menetelmää testataan vuosina 2009 ja 2010 ja tarvittaessa parannetaan. Vuonna 2008 tehtiin kattava tarkastelu EY:n yleistä talousarviota koskevista tukiohjelmista; tarkastelussa käsiteltiin 46 ohjelmaa. Osoittautui, että erityisiin suoritusindikaattoreihin perustuvasta vaihtelevasta maksuerästä maksettiin keskimäärin 70 prosenttia. Tämä on osoitus siitä, että tulostavoitteet saavutettiin melko korkealla tasolla.

Yksi niistä kriteereistä, jotka edunsaajamaan on täytettävä saadakseen talousarviotukea, on niiden kyky hallinnoida julkista taloutta. Tehokas julkisen talouden hallinnointi on oleellista sen varmistamiseksi, että hallitukset ovat vastuussa eurooppalaisille veronmaksajille niille luovutettujen rahojen käyttämisestä väestön hyväksi.

Kuten useimmat muutkin avunantajat (muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki) EY käyttää alustavaa dynaamista julkisen talouden hallinnointia koskevaa diagnoosia perustana myöhemmän kehityksen mittaamiselle. Kesäkuusta 2005 vuoden 2008 loppuun asti suoritettiin julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevia arviointeja (PEFA [2]) 55 AKT-valtiossa. Kaikki AKT-valtiot ja melkein kaikki muut maat ympäri maailmaa, jotka saavat EY:n talousarviotukea, suorittivat PEFA-arvioinnin vuoden 2008 loppuun mennessä.

Komissio on sitoutunut tehostamaan talousarviotukea ja tekemään siitä avoimemman vahvistamalla julkisen talouden hallinnointia koskevia arviointeja, parantamalla rahoitussopimusten rakennetta ja muotoa, kehittämällä edelleen talousarviotuen myöntämisperusteita ja riskiarviointeja ja parantamalla raportointijärjestelmiä.

Talousarviotukitoimia tullaan käyttämään lisääntyvässä määrin kehitysmaiden rahoitusvaatimusten täyttämiseksi. Komissio jatkaa epävakaiden valtioiden erityistarpeiden huomioon ottamista.

Keskittyminen tuloksiin

Tuloskeskeisestä seurantajärjestelmästä on tullut keskeinen osa useimpien komission ohjelmien täytäntöönpanoa. Sen avulla voidaan tarkastella avoimesti, nopeasti ja kattavasti, kuinka hanke edistyy tiettynä ajankohtana. Riippumattomat asiantuntijat suorittavat tuloskeskeistä seurantaa kaikilla niillä alueilla, jotka ovat ulkoisen yhteistyön kohteena. Rakenteeltaan selkeän ja luotettavan menetelmän käyttö takaa sen, että päätelmät ovat kansainvälisesti hyväksyttyjen kriteereiden mukaisia [3]. Kahdeksan vuoden jälkeen tuloskeskeinen seurantajärjestelmä on osoittanut hyödyllisyytensä hanketasolla hankkeiden edistymisestä tiedottamisessa, makrotasolla hallintopäätösten tukemisessa ja ohjelmasuunnittelutasolla laadullisen tiedon toimittamisessa analyysia varten.

Vuosina 2006–2008 tuloskeskeistä jälkiseurantamenetelmää sovellettiin yli 530 loppuun saatettuun hankkeeseen. Vuonna 2007 suoritetussa tutkimuksessa tarkasteltiin jälkiseurantamenetelmän mahdollisia hyötyjä ja todettiin sen olevan kustannustehokas ja joustava väline. Käynnissä olevia hankkeita varten tuloskeskeistä seurantajärjestelmää on tehostettu ja parannettu, jotta tärkeitä teemoja kuten sukupuoli- ja ympäristökysymysten valtavirtaistamista voidaan käsitellä laajemmin. Vuonna 2008 käsiteltiin myös tarvetta siirtyä tuloskeskeisen seurantajärjestelmän kautta saatujen tietojen puhtaasti määrällisestä analyysistä laadullisempaan analyysiin.

Vuonna 2008 tehtiin kahdeksan arviointiraporttia: neljä maantieteellistä, yksi temaattinen ja kolme avun toimittamista koskevaa raporttia. Kaksitoista uutta arviointia aloitettiin: niistä kymmenen raporttia koskee yksittäisiä maita ja kaksi muuta koskee konfliktien estämistä ja rauhanrakentamista sekä työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Komissio ottaa huomioon näiden arviointien tulokset parantaakseen ulkomaanapunsa laatua ja vaikutusta. Yleisesti ottaen arvioinnit osoittivat, että EY:n ohjelmasuunnittelu ja ohjelmien täytäntöönpano on ollut merkityksellistä ja tuloksellista. Seuraavilla aloilla tarvitaan vielä lisäponnisteluja: toimien välinen synergia, avun toimittaminen eri muotoja yhdistäen ja maakohtaisen ja aluekohtaisen tuen välinen johdonmukaisuus. EY on myös pyrkinyt lisäämään toimiensa näkyvyyttä erityisesti silloin, kun varat kanavoidaan kansainvälisten järjestöjen tai talousarviotuen kautta.

Yhteistyö

Avunantajien koordinoinnin lisääminen erityisesti asiantuntemuksen jakamisen ja toimien keskittämisen (työnjako) avulla on tärkeää avun tuloksellisuuden kannalta. Sitä sovelletaan nykyisin useissa maissa. Tansania, Mosambik, Uganda, Ghana, Burkina Faso ja Mali ovat esimerkkejä Saharan eteläpuolisista maista, joissa koordinointi on edistynyttä ja työnjako on selkeää. Joulukuussa 2008 komissio ja puheenjohtajavaltio Ranska järjestivät EU:n avunantajien koordinointia Latinalaisessa Amerikassa käsitelleen konferenssin. Afganistanissa valmisteltiin EU:n yhteinen avun tuloksellisuutta koskeva hanke edistämään Afganistanin kansallista kehitysstrategiaa. EY perusti miehitetyille palestiinalaisalueille tehokkaan välineen, PEGASEn, avun (mukaan lukien jäsenvaltioiden osuudet) toimittamiseksi alueelle. PEGASE käynnistettiin helmikuussa 2008 ja siitä lähtien (12 kuukauden aikana 31. tammikuuta 2009 saakka) sen kautta on jaettu 409,2 miljoonaa euroa suoraa rahoitustukea. Sen kautta on myös hallinnoitu yli 131:tä miljoonaa euroa 14:sta EU:n jäsenvaltiosta, joista 78 prosenttia jaettiin saman ajanjakson aikana.

Komissio kanavoi edelleen osan kehitysavustaan Yhdistyneiden Kansakuntien, Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten järjestöjen kautta silloin, kun se oli kaikkein tehokkain avun toimitustapa. Suurin osa EY:n vuodesta 2003 Irakille antamasta 785 miljoonan euron tuesta on kanavoitu kansainvälisen Irakin jälleenrakennusrahoitusjärjestelyn (IRFFI) kautta, joka on vuonna 2004 perustettu monenvälinen mekanismi. Kahdessa vuonna 2008 tehdyssä laajassa arvioinnissa tultiin siihen tulokseen, että komissio, Maailmanpankki ja YK:n virastot ovat hyötyneet lisääntyneestä yhteistyöstä, jota on helpotettu rahoitusta koskevilla ja hallinnollisilla puitesopimuksilla. Sopimukset ovat mahdollistaneet komission antaa apua maille, joissa olosuhteet ovat liian vaikeat tai vaaralliset sen omien jakelukanavien perustamiselle. Uutta strategista lähestymistapaa on kuitenkin harkittava ja näkyvyyttä vahvistettava.

Komissio vahvisti myös yhteistyötään YK:n ja Maailmanpankin kanssa kriisien jälkeisissä tilanteissa ja suunniteltaessa toimia tilanteesta toipumiseksi antamalla yhteisen lausunnon, joka allekirjoitettiin 25. syyskuuta 2008. Aloitteella perustetaan yhteinen foorumi tehokkaiden ja kestävien kansainvälisten toimien toteuttamiseksi katastrofien ja konflikteihin liittyvien kriisien jälkeisissä tilanteissa. Kaikki avunantajat ja kumppanit kutsutaan osallistumaan tähän toimintaan.

Vuonna 2008 perustettiin naapuruuspolitiikan investointiväline komission ja jäsenvaltioiden avustusten yhdistämiseksi, ja sen avulla kannustetaan eurooppalaisten julkisten rahoituslaitosten investointeja kumppanimaissa. Luotonannossa keskitytään pääasiassa kolmeen ensisijaiseen alaan eli energiaan, liikenteeseen ja ympäristöön. Naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä hyväksyttiin rahoitettavaksi 15 hanketta, ja niitä koskeva kokonaissumma oli 70,95 miljoonaa euroa. Eurooppalaisilta rahoituslaitoksilta saadut lainat olivat 1,65 miljardia euroa. EY:n talousarviosta myönnettävän osuuden lisäksi jäsenvaltiot ovat tähän mennessä sitoutuneet antamaan 37 miljoonan euron suorat rahoitusosuudet naapuruuspolitiikan investointivälineen erityisrahastoon vuosina 2008–2010.

Komissio julkaisi myös asiakirjan Paikallisviranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina, jossa esitetään ensimmäiset osatekijät strategiasta, jossa hyödynnetään paikallisviranomaisten kokemusta kehitysyhteistyön kumppaneina.

Vuoden 2009 talouskriisi tekee epäilemättä useiden maiden tilanteesta epävarmemman. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen tulee vaikeammaksi. Tämän vuoksi EU:n ulkomaanavun politiikassa keskitytään konkreettisten tulosten saavuttamiseen, apuvälineiden joustavuuden lisäämiseen ja alueellisen integraation edistämiseen.

(...PICT...)

Köyhyyden vähentämistä koskevat luvut vahvistavat aikaisempien vuosien suuntauksen, jonka mukaan 35 prosenttia julkisesta kehitysavusta kohdistuu vähiten kehittyneisiin maihin. Muihin alhaisen tulotason maihin suuntautuvan julkisen kehitysavun vähentäminen johtuu lähinnä OECD:n kehitysapukomitean suorittamasta julkisen kehitysavun saajien luettelon tarkistamisesta. Kehitysapukomitean uudessa luettelossa, joka tuli voimaan vuonna 2008, useat muut alhaisen tulotason maat on luokiteltu alemman keskitulotason maiksi kuten Kamerun, Kape Verde, Intia, Moldovan tasavalta, Mongolia, Nicaragua ja Kongon tasavalta.

(...PICT...)

(...PICT...)

[1] Tässä asiakirjassa Etelä-Afrikkaa käsitellään erillään AKT-valtioista.

[2] Julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevaa menetelmää soveltavat EY ja muut johtavat avunantajat edunsaajamaiden julkisen talouden hallinnoinnin arvioimiseksi.

[3] Merkityksellisyys ja suunnittelu, tehokkuus, tuloksellisuus, vaikutus ja kestävyys.

--------------------------------------------------