52008DC0807

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 1.12.2008

KOM(2008) 807 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Koordinoitu strategia alv-petosten torjunnan tehostamiseksi Euroopan unionissa

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Yhteisön lähestymistavan tarve 4

3. Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma 4

3.1. Toimenpiteet, joilla tehostetaan verojärjestelmiä ja veroalan yhteistyötä alv-petosten ehkäisemiseksi 5

3.1.1. Verovelvollisten rekisteröintä ja rekisteröinnin peruutusta koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset 5

3.1.2. Tietojen vahvistaminen 6

3.1.3. Laskutusta koskevat säännöt 6

3.1.4. Verosaatavan syntyminen yhteisöliiketoimista 6

3.2. Toimenpiteet, joilla parannetaan verohallintojen mahdollisuuksia havaita alv-petoksia 6

3.2.1. Säädösehdotus, jonka tavoitteena on torjua yhteisöliiketoimiin liittyviä veropetoksia: määräaikojen lyhentäminen 7

3.2.2. Maahantuonnin vapautus alv:stä 7

3.2.3. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistamista 7

3.2.4. Automaattinen tietojensaanti 8

3.2.5. Eurofisc 8

3.3. Toimenpiteet, joilla parannetaan verohallintojen mahdollisuuksia kantaa veroja ja periä maksamattomia veroja 8

3.3.1. Yhteisvastuu 8

3.3.2. Maksamattomien verojen perintä 9

3.3.3. Jaettu vastuu kaikkien jäsenvaltioiden tulojen suojaamisesta 9

3.4. Ehdotuspaketit 9

4. Kauaskantoisempia suunnitelmia 10

5. Päätelmät 11

1. JOHDANTO

Komissio antoi toukokuussa 2006 tiedonannon[1] käynnistääkseen EU:n tasolla seikkaperäisen keskustelun koordinoidusta lähestymistavasta, jolla voitaisiin torjua sisämarkkinoilla esiintyviä veropetoksia. Tiedonannon jälkeen asiasta käytiin tiiviitä ja hedelmällisiä keskusteluja EU:n eri toimielimissä sekä jäsenvaltioiden ja liike-elämän edustajien kanssa.

Marraskuun 23. päivänä 2007 komissio antoi toisen tiedonannon[2], jossa käsiteltiin eräitä keskeisiä näkökohtia, jotka liittyivät alv-petosten torjuntastrategian käyttöönottoon EU:ssa. Tiedonanto ja siihen liittyvä kertomus[3], jossa tarkasteltiin veropetosten torjuntastrategiaa käsittelevässä asiantuntijaryhmässä käytyjen keskustelujen edistymistä, antavat hyvän yleiskuvan jatkotoimista, jotka oli toteutettu vuoden 2006 tiedonannon jälkeen. Näiden asiakirjojen pohjalta neuvosto antoi asiasta päätelmänsä[4] 4. joulukuuta 2007.

Komissio antoi helmikuussa 2008 uuden tiedonannon[5], jossa se analysoi kahta ”kauaskantoisempaa” toimenpidettä, joilla alv-järjestelmää muutettaisiin petosten torjumiseksi. Nämä toimenpiteet olivat yhteisön sisäisten liiketoimien verotusjärjestelmä ja yleiseen käännettyyn verovelvollisuuteen perustuva järjestelmä. Komissio ilmoitti myös olevansa halukas suunnittelemaan tietyillä ehdoilla pilottihankkeen sen selvittämiseksi, onko käännetty verovelvollisuus sopiva keino puuttua alv-petoksiin.

Myöhemmin kokoontunut Ecofin-neuvosto ei kuitenkaan päässyt yhteisymmärrykseen päätelmistä, jotka olisivat koskeneet tiedonannossa käsiteltyjä kysymyksiä. Koska ”kauaskantoisemmista” toimenpiteistä ei päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen, komissio päätti keskittyä työssään ainoastaan ”tavanomaisiin” toimenpiteisiin, joilla voitaisiin tehostaa perinteisiä veropetosten torjuntamenetelmiä.

Tämän tiedonannon tavoitteena on esittää suunniteltuja toimia varten johdonmukainen lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma ja aikataulu. Tiedonannolla pyritään myös herättämään pitemmällä aikavälillä käytävää keskustelua erityisesti veronmaksajien ja verohallintojen suhteista ja niistä mahdollisuuksista, joita tietotekniikka tarjoaa sen yhteydessä.

On muistettava, että vuonna 2006 annetussa tiedonannossa käsiteltiin kaikkia veroja. Myöhemmin käydyt keskustelut ovat kuitenkin osoittaneet hyvin selvästi, että etusija on ehdottomasti annettava alv-petoksille.

Näin ollen tässä tiedonannossa käsitellään ainoastaan alv:tä ja maksamattomien verojen perintää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että toimia ei toteutettaisi muilla aloilla. Erityisesti on syytä mainita, että komissio antaa lähiaikoina ehdotuksen, jonka tavoitteena on lujittaa muihin veroihin kuin alv:hen ja yhdenmukaistettuihin valmisteveroihin liittyvää hallinnollista yhteistyötä.

2. YHTEISÖN LÄHESTYMISTAVAN TARVE

NEUVOSTO totesi marraskuussa 2006 ja kesäkuussa 2007 antamissaan päätelmissä[6], että olisi tarpeen laatia yhteisön tason petostentorjuntastrategia, jolla tuettaisiin ja täydennettäisiin kansallisia pyrkimyksiä veropetosten torjumiseksi. Veropetosten torjuntaan tähtäävä EU-strategia on saanut tukea myös Euroopan parlamentilta.

Jotta alv-petoksia voitaisiin torjua tehokkaasti sisämarkkinoilla, niihin on sovellettava yhteistä lähestymistapaa sekä lainsäädännössä että tietyissä alv-järjestelmän toiminnalliseen hallintoon liittyvissä kysymyksissä, jotka on tähän saakka jätetty jäsenvaltioiden hoidettaviksi.

Jäsenvaltioiden väliset toiminnalliset erot voivat tarjota petosten tekijöille tilaisuuden heikentää yhteisön säännösten toimivuutta, koska nämä voivat siirtää toimintansa niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole panneet kyseisiä säännöksiä tehokkaasti täytäntöön.

Sitä paitsi kansallisten menettelyjen väliset erot kasvattavat merkittävästi niitä kustannuksia, joita säännösten noudattaminen aiheuttaa yrityksille. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä kansalliset menettelyt, joilla alv-velvoitteet voidaan täyttää sähköisesti.

Säädösehdotuksia laatiessaan komissio huolehtii siitä, että yhteisön lähestymistapa on sopusoinnussa kansallisten rakenteiden ja verohallintojen käytäntöjen kanssa. Ehdotettujen toimenpiteiden tehokkuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että tämä huolellisesti harkittu sopusointu säilytetään toimielimissä koko neuvotteluprosessin ajan.

3. LYHYEN AIKAVÄLIN TOIMINTASUUNNITELMA

Kertomukset, jotka komissio on jo antanut veropetosten torjuntastrategiaa käsittelevässä asiantuntijaryhmässä käytyjen keskustelujen edistymisestä[7], antavat yleiskuvan tähän mennessä käsitellyistä toimenpiteistä.

Ohjenuorana ovat olleet seuraavat periaatteet:

- verohallintojen on saatava nopeasti luotettavia tietoja

- verohallintojen on hyödynnettävä saamiaan tietoja optimaalisesti

- petosten tekijöiden toimiin on voitava reagoida nykyistä paremmin

- on otettava huomioon lainkuuliaisten yritysten odotukset ja tarpeet ja huolehdittava erityisesti siitä, ettei yrityksille sälytetä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita, jotka lisäävät säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, minkä lisäksi yrityksille on taattava oikeusvarmuus.

Osa ehdotetuista toimenpiteistä on hylätty sen vuoksi, että ne eivät ole olleet näiden periaatteiden mukaisia.

Muissa toimenpiteissä periaatteita on pyrittävä sovittamaan yhteen, koska ne ovat jossain määrin ristiriidassa toistensa kanssa.

Toimenpiteet, joita komissio aikoo ehdottaa tai toteuttaa, voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä pyritään estämään potentiaalisia petosten tekijöitä käyttämästä alv-järjestelmää väärin, toisessa ryhmässä pyritään parantamaan alv-petosten havaitsemiskeinoja ja kolmannessa ryhmässä pyritään helpottamaan petosten vuoksi saamatta jääneiden verojen perimistä ja petosten tekijöiden rankaisemista.

3.1. Toimenpiteet, joilla tehostetaan verojärjestelmiä ja veroalan yhteistyötä alv-petosten ehkäisemiseksi

3.1.1. Verovelvollisten rekisteröintiä ja rekisteröinnin peruutusta koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

Nykyisen alv-järjestelmän keskeisenä osana ovat oikeat ja voimassa olevat alv-tunnisteet, jotka ratkaisevat sen, mitä sääntöjä ja velvollisuuksia on noudatettava erityisesti yhteisön sisäisessä kaupassa. Sekä verohallintojen että yritysten on voitava luottaa siihen, että kauppiaan arvonlisäverotuksellista asemaa koskevat tiedot pitävät paikkansa. Nykyään tällaisia tietoja ei aina ole saatavilla. Eräät jäsenvaltiot pitävät verovelvollisten alv-tunnisteita voimassa, vaikka olisi näyttöä siitä, että nämä osallistuvat alv-petoksiin ja ovat kadonneet jäljettömiin. Ratkaisevaa on myös tarkistaa rekisteröintihetkellä, tuleeko yritys harjoittamaan todellista taloudellista toimintaa. Petoksia voidaan ehkäistä vaikeuttamalla potentiaalisten petostentekijöiden mahdollisuuksia esiintyä verovelvollisina, jotka on rekisteröity yhteisön sisäistä kauppaa varten.

Yritysten ja verohallintojen on voitava luottaa tietoihin, jotka ne saavat tietyn verovelvollisen arvonlisäverotuksellisesta asemasta. Tietojen luotettavuutta voitaisiin parantaa asettamalla EU:n tasolla vähimmäisvaatimukset, joita olisi noudatettava rekisteröitäessä verovelvollisia alv-tietojen vaihtojärjestelmään (VIES-järjestelmään) tai peruuttaessa tällaisia rekisteröintejä. Tällöin vaadittaisiin, että kauppiaan olisi annettava objektiivisia tietoja ennen kuin hän voisi saada alv-tunnisteen, alv-tunniste olisi poistettava VIES-tietokannasta, jos tietyt edellytykset täyttyisivät, ja rekisteröinnin ja rekisteröinnin peruutuksen yhteydessä olisi täytettävä tietyt objektiiviset vaatimukset. Neuvosto piti 4. joulukuuta 2007 antamissaan päätelmissä tärkeänä, että kauppiaiden verotuksellista asemaa koskevat tiedot ovat ajan tasalla, jotta yhteisön sisäistä kauppaa ohjaavat alv-järjestelyt toimisivat kunnolla. Se antoi myös tukensa sille, että työtä jatketaan yhteisen lähestymistavan kehittämiseksi kauppiaiden rekisteröintiä ja rekisteröinnin peruutusta varten. Komissio antaa myöhemmin säädösehdotuksen tässä kuvatuista vähimmäisvaatimuksista.

3.1.2. Tietojen vahvistaminen

Edellä esitetyn lisäksi on huolehdittava siitä, että tiedot annetaan mahdollisimman tehokkaasti myös talouden toimijoiden saataville. Nykyään kauppiaat voivat tarkistaa, ovatko niiden toisessa jäsenvaltiossa alv-velvollisiksi rekisteröityjen liikekumppanien alv-tunnisteet voimassa, mutta vain muutamat jäsenvaltiot ilmoittavat myös tällaisten liikekumppaneiden nimet ja osoitteet. Nyt on kuitenkin päästy sopimukseen siitä, että nimet ja osoitteet on voitava vahvistaa sähköisesti kaikista jäsenvaltioista. Tietojen vahvistamisen pitäisi myös lisätä oikeusvarmuutta niitä pyytäneen henkilön kannalta, koska vahvistus on asianomaisen verohallinnon osalta sitova. Komissio aikoo antaa ehdotuksen tätä koskevista tarkemmista säännöksistä.

3.1.3. Laskutusta koskevat säännöt

Laskutus on keskeinen osa nykyistä alv-järjestelmää. Säädöksellä, joka yksinkertaistaisi, yhdenmukaistaisi ja ajantasaistaisi nykyisiä laskutussääntöjä, voitaisiin keventää yritysten hallinnollisia rasitteita. Toimenpiteillä, joilla helpotettaisiin sääntöjen noudattamista, olisi epäilemättä petoksia ehkäisevä vaikutus.

Yhteiset laskujen tallennusajat ja yhdenmukaistetut säännöt siitä, minkä ajan kuluessa laskut on laadittava, ovat joitakin keinoja, joilla voitaisiin helpottaa jäsenvaltioissa tehtäviä tarkastuksia. Nykyään on olemassa tapauksia, joissa laskutuksessa noudatetaan asiakkaan kotijäsenvaltion sääntöjä, jos tavaroiden luovutukseen sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, mutta verotarkastuksissa noudatetaan toisia sääntöjä, jos niiden kohteena on tavaroiden luovuttaja, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.

3.1.4. Verosaatavan syntyminen yhteisöliiketoimista

Jäsenvaltioiden välinen yhteisöliiketoimia koskeva tietojenvaihto on keskeinen edellytys sille, että jäsenvaltio, jossa tavarat ostetaan, voi todeta asianomaiset luovutukset. Tämä edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot tulkitsevat samalla tavoin verosaatavan syntymisen tavaroiden yhteisöluovutuksista ja yhteisöhankinnoista, jotta raportointi suoritettaisiin samanaikaisesti kummassakin jäsenvaltiossa. Erilaiset käsitykset johtavat eroihin, jotka vähentävät kerättyjen tietojen käyttökelpoisuutta. Erojen vuoksi ei ole myöskään mahdollista hyödyntää täysimittaisesti ehdotettua säädöstä, jonka tavoitteena on lyhentää yhteenvetoilmoitusten ja alv-ilmoitusten määräaikoja (ehdotus on parhaillaan neuvoston käsiteltävänä). Sen vuoksi komissio aikoo antaa toisen ehdotuksen, jonka tavoitteena on poistaa tällaiset erot.

3.2. Toimenpiteet, joilla parannetaan verohallintojen mahdollisuuksia havaita alv-petoksia

Rajatylittävien alv-petosten havaitseminen EU:ssa perustuu suurelta osin yhteisöliiketoimia koskeviin tietoihin. Tiedot saadaan kauppiailta, ja niitä vaihdetaan jäsenvaltioiden kesken vuonna 1993 luotujen järjestelyjen mukaisesti. Jotta petoksia voitaisiin torjua tehokkaasti nykyisessä liiketoimintaympäristössä, on tarpeen parantaa tietojen toimittamisen ja vaihdon ajoitusta sekä tietojen saantia, kohdentamista, laatua ja käsittelyä.

3.2.1. Säädösehdotus, jonka tavoitteena on torjua yhteisöliiketoimiin liittyviä veropetoksia: määräaikojen lyhentäminen

Komissio on neuvoston 5. kesäkuuta 2007 antamien päätelmien mukaisesti antanut jo maaliskuussa 2008 säädösehdotuksen, jonka tavoitteena on lyhentää määräaikoja, joiden kuluessa kauppiaiden on ilmoitettava yhteisöliiketoimista ja verohallintojen on vaihdettava tietoja toistensa kanssa[8]. Ehdotetulla säädöksellä pyritään varmistamaan, että määräpaikkoina olevien jäsenvaltioiden veroviranomaisille ilmoitetaan huomattavasti nykyistä nopeammin kyseisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuvista yhteisöhankinnoista, jotta viranomaiset voisivat reagoida niihin aikaisemmin.

3.2.2. Maahantuonnin vapautus alv:stä

Ilmi tulleet alv-petosjärjestelmät ovat osoittaneet nykyisten sääntöjen heikkouden olevan siinä, että maahantuonnin alv-vapautta, joka myönnetään silloin, kun maahantuontia seuraa tavaroiden yhteisökuljetus tai siirto toiseen jäsenvaltioon, käytetään väärin. Sääntelyn puutteet liittyvät siihen, mitä tietoja tuontimaan tulli- ja veroviranomaisten on vaihdettava keskenään ja miten keskeiset tiedot välitetään tehokkaasti seuraavaan jäsenvaltioon. Näiden ongelmien vuoksi komissio ehdottaa yhteisön tasolla yhdenmukaistettuja sääntöjä kyseisen vapautuksen soveltamista varten.

3.2.3. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistaminen

Komissio laatii parhaillaan kertomusta, jossa arvioidaan hallinnollisen yhteistyön toimivuutta arvonlisäverotuksen alalla. Kyseessä on ensimmäinen kertomus, joka laaditaan alan yhteistyötä koskevan asetuksen tultua voimaan vuonna 2004.

Kertomuksessa keskitytään keinoihin, jotka on hiljattain otettu käyttöön hallinnollisen yhteistyön parantamiseksi. Tietoja, jotka vaikuttavat merkittävästi toisessa jäsenvaltiossa harjoitettavan valvonnan tehokkuuteen, on vaihdettava automaattisesti, mikä on vuonna 2004 annetun asetuksen päätavoite. Kertomus antaa mahdollisuuden tarkastella näitä keinoja uudelleen ja muuttaa niitä, jos niiden tehostaminen on tarpeellista.

Lisäksi on toteutettu useita Fiscalis-ohjelmaan kuuluvia toimia, joilla on pyritty varmistamaan valvontaan liittyvien parhaiden toimintatapojen vaihto ja yhteistyö. Tarkastusten alalla komissio on kehittämässä ja parantamassa sähköisiä tarkastusvälineitä. Lisäksi se kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin monenvälisiä valvontatoimia ja opasta, joka on laadittu tätä valvontakeinoa käyttävien tarkastajien ja koordinaattoreiden avuksi. Tämän ohella on perustettu projektiryhmiä käsittelemään aiheita, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välillä vaihdettujen tietojen laatuun, ja vaihtamaan parhaita toimintatapoja riskianalyysin ja riskinhallinnan alalla (tätäkin varten on laadittu erityinen opas) sekä kassakoneiden väärinkäytön ehkäisemisessä. Jäsenvaltioita varten on järjestetty seminaareja ja työpajoja, jotta nämä voisivat jakaa alv-petosten torjuntaan liittyviä kokemuksia ja tietoja.

Hallinnollinen yhteistyö on nykyisen alv-järjestelmän keskeinen osa, jota jäsenvaltiot eivät voi hoitaa erillään toisistaan. Komissio myöntää, että tällainen yhteistyö vaatii henkilöstöresursseja, mikä vuoksi on syytä kehittää kevyempiä keinoja ja parhaita toimintatapoja.

3.2.4. Automaattinen tietojensaanti

Komissio toteaa, että toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneista kauppiaista ei toistaiseksi voi saada edes perustietoja lähettämättä tietojensaantipyyntöjä kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Käytännössä tämä prosessi vaatii paljon aikaa, eikä pyyntöihin vastata useinkaan määräaikojen kuluessa. Sen vuoksi komissio aikoo ehdottaa vankkaa oikeudellista kehystä, joka antaisi yhden jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden saada toisen jäsenvaltion tietokannasta automaattisesti tietoja, jotka liittyvät verovelvollisen tunnistamiseen ja tämän toimiin. Automaattisen tietojensaannin avulla voitaisiin vähentää tietojensaantipyyntöjä ja näin ollen myös henkilöstöresurssien käyttöä sekä nopeuttaa tietojenvaihtoa. On selvää, että tietokannoista ei voisi saada arkaluonteisia tietoja esimerkiksi hinnoittelukäytännöistä.

3.2.5. Eurofisc

Toinen lupaava lähestymistapa on perustaa eurooppalainen Eurofisc-verkosto lähentämään jäsenvaltioiden yhteistyötä alv-petosten torjunnassa. Eurofisc-verkoston tärkeimpänä tehtävänä olisi toimia monenvälisenä varhaisvaroitusjärjestelmänä, joka toivon mukaan kehittyisi jonkinlaiseksi yhteiseksi yhteisöliiketoimiin liittyvien riskien arviointijärjestelmäksi, sekä koordinoida järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden tietojenvaihtoa ja toimia silloin, kun nämä reagoivat saamiinsa varoituksiin. Tätä on jo toteutettu Belgian verohallinnon perustamassa Eurocanet-verkostossa, jota tukevat komissio ja Euroopan petostentorjuntavirasto.

Neuvosto on 7. lokakuuta 2008 antamissaan päätelmissä[9] sopinut tällaisen verkoston pääominaisuuksista. Komissio osallistuu asiasta käytävään keskusteluun hyvin kiinnostuneena ja laatii parhaillaan ehdotusta, jonka tavoitteena on luoda vankka oikeusperusta tällaiselle verkostolle.

3.3. Toimenpiteet, joilla parannetaan verohallintojen mahdollisuuksia kantaa veroja ja periä maksamattomia veroja

Komissio aikoo ehdottaa toimenpiteitä, joilla parannetaan verohallintojen mahdollisuuksia periä maksamattomia veroja rajatylittävissä petostapauksissa. Lisäksi se aikoo kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään oikeudellisiin toimenpiteisiin alueellaan toimivia petosten tekijöitä vastaan, kun näiden toimet ovat johtaneet veromenetyksiin toisessa jäsenvaltiossa.

3.3.1. Yhteisvastuu

Velvoittamalla tavaroiden luovuttajat ja palvelujen suorittajat ilmoittamaan yhteisöliiketoimistaan on pyritty siihen, että asiakkaan kotijäsenvaltio saa tiedot alueellaan tapahtuvista verollisista liiketoimista. Jos ilmoitusvelvollisuutta ei täytetä, kyseinen jäsenvaltio ei saa tietoja, joiden avulla alv-petos olisi voinut paljastua.

On muistettava, että alv-direktiiviin sisältyy jo yhteisvastuuta koskeva säännös, vaikka jäsenvaltiot ovat toistaiseksi soveltaneet sitä ainoastaan kunkin jäsenvaltion sisäisiin liiketoimiin. Näin ollen voidaan katsoa, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti rajatylittävien liiketoimien yhteydessä on peruste, jolla toimijaa voidaan pitää yhteisvastuullisena siinä, että veroja on menetetty jäsenvaltiossa, joka ei asiaa koskevien tietojen puuttuessa ole voinut ryhtyä toimenpiteisiin.

Tällaisella lähestymistavalla on kaksi seurausta: se parantaa merkittävästi tietojen ilmoittamista, joka on keskeinen tekijä valvonnassa, ja vaikeuttaa petosjärjestelmien perustamista, kun veroviranomaiset ovat saaneet tämän uuden välineen käyttöönsä.

3.3.2. Maksamattomien verojen perintä

Komissio tulee antamaan ehdotuksen, jonka tavoitteena on tarjota jäsenvaltioille paremmat mahdollisuudet rajatylittävään veronkantoon. Yhdenmukaisilla täytäntöönpanovälineillä tai varotoimenpiteillä voidaan keventää viranomaisten hallinnollisia rasitteita ja mahdollistaa ripeämpi reagointi, joka vaikuttaa ratkaisevasti yhteistyön onnistumiseen.

3.3.3. Jaettu vastuu kaikkien jäsenvaltioiden tulojen suojaamisesta

Joulukuun 4. päivänä 2007 kokoontunut Ecofin-neuvosto kehotti jäsenvaltioita antamaan kansallista lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että alv-petokseen syyllistyneitä vastaan on seuraamusten ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn osalta vertailukelpoinen suoja riippumatta siitä, aiheutuuko petoksesta tulonmenetyksiä jäsenvaltion omalla vai toisen jäsenvaltion alueella.

Osa jäsenvaltioista on jo toteuttanut neuvoston kehotuksen pohjalta toimia ja käynnistänyt asiaa koskevat neuvottelut kansallisella tasolla. Toiset jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi ryhtyneet mihinkään toimiin.

Komissio painottaa, että kaikkia alv-tuloja on suojattava asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa riippumatta siitä, mille jäsenvaltiolle tulot kuuluvat. Se seuraa edelleen jatkotoimien toteuttamista eri jäsenvaltioissa eikä epäröi tehdä ehdotuksia, jos koordinoitu ja vapaaehtoinen toiminta ei johda asianmukaisiin tuloksiin.

3.4. Ehdotuspaketit

Useimpien edellä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpano edellyttää, että komissio antaa niitä koskevat ehdotukset, joista on kuultava Euroopan parlamenttia ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja jotka on käsiteltävä neuvostossa ja hyväksyttävä yksimielisesti.

Koska on tarpeen toteuttaa monenlaisia toimenpiteitä ja muuttaa useita EU-säädöksiä, komissio on päättänyt antaa toimenpiteitä koskevat ehdotukset kolmena pakettina, joihin toimenpiteet on jaettu tärkeimmän muutoksia vaativan säädöstekstin perusteella ja joissa on otettu huomioon toimenpiteiden kiireellisyys ja valmistelutyön edistyminen.

Kuten edellä on jo mainittu, ensimmäinen säädösehdotus annettiin maaliskuussa 2008 ilmoitusten määräaikojen lyhentämisestä, jolla pyritään nopeuttamaan jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa.

Ensimmäisessä uudessa ehdotuspaketissa keskitytään verojen kantoon ja maksamattomien verojen perintään rajatylittävissä tilanteissa[10].

Toinen ehdotuspaketti liittyy jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lujittamiseen[11]. Ehdotukset edellyttävät merkittävien muutosten tekemistä asetukseen (EY) N:o 1798/2003. Lisäksi komission on määrä laatia hallinnollisen yhteistyön toimivuutta käsittelevä kertomus, joka voi johtaa uusiin muutoksiin. Koska muutoksia on paljon ja komission tavoitteena on johdonmukaistaa lainsäädäntöä, sen mielestä on parempi ehdottaa kyseisen asetuksen täydellistä uudelleenlaatimista.

Kolmannessa ehdotuspaketissa on kyse tietyistä petostentorjuntaan liittyvistä näkökohdista, mutta sen yleisempänä tavoitteena on parantaa alv-järjestelmän toimivuutta ja erityisesti laskutusta koskevia säännöksiä.

4. KAUASKANTOISEMPIA SUUNNITELMIA

Teknologian kehitys on viime vuosina muuttanut tapaa, jolla yritykset ja verohallinnot kommunikoivat keskenään. Useimmat jäsenvaltiot sallivat, tai joissakin tapauksissa vaativat, että ilmoitusvelvollisuudet täytetään elektronisesti. Eräät jäsenvaltiot ovat edistyneet sähköisten tarkastusten alalla, mutta alan kehitystä hankaloittavat yhä sekä oikeudelliset että hallinnolliset esteet. Saavutetuilla tuloksilla on kuitenkin suhteellisen vähän vaikutusta, koska niitä rajoittavat verovelvollisten ja veroviranomaisten välisen kanssakäymisen tavanomaiset puitteet, jotka käsittävät säännöllisin väliajoin tapahtuvan raportoinnin ja ajoittaiset tarkastukset. On kohtuullista väittää, että alv-järjestelmän hallinnointi ei ole yleisesti katsoen pysynyt tietotekniikan kehityksen tahdissa.

Monet Euroopan ulkopuoliset maat ovat itse asiassa edenneet pitemmälle ja ottaneet käyttöön menettelyjä, joilla tietoja vaihdetaan verovelvollisten ja veroviranomaisten välillä joko reaaliaikaisesti tai päivittäin, mikä merkitsee huomattava parannusta valvontavälineisiin.

Eräät jäsenvaltiot tutkivat uusia tapoja, joilla ne voisivat olla kanssakäymisissä verovelvollisten kanssa, ja keskustelevat yritysten kanssa säännösten noudattamisesta ja toimien valvonnasta supistaakseen veroviranomaisten osuutta ja keventääkseen yritysten hallinnollisia rasitteita. Tässä yhteydessä on mahdollista kehittää jo olemassa olevia malleja, minkä lisäksi on välttämätöntä estää se, että tilanne mutkistuu entisestään yritysten kannalta siitä syystä, että alv:tä koskevat vaatimukset erkaantuvat toisistaan yhä enemmän. Näin ollen komissio suosittaa painokkaasti jäsenvaltioille, että nämä koordinoisivat tietoteknologian alalla tekemiään muutoksia.

Vaikka alv-järjestelmän hallinnointi on ensi sijassa jäsenvaltioiden vastuulla, on sekä kauppiaiden että veroviranomaisten etujen mukaista käsitellä näitä asioita EU:n tasolla. Komissio on hyvin halukas käynnistämään keskustelut tästä pitemmän aikavälin lähestymistavasta ja koordinoimaan näitä keskusteluja. Työn onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää saada kaikki osapuolet alusta alkaen osallistumaan aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti tähän prosessiin.

Edellä esitetyn perusteella komissio ehdottaa, että perustetaan ad hoc -työryhmä, johon osallistuu veroviranomaisia sekä suurten, keskisuurten ja pienten yritysten edustajia. Työryhmän tavoitteena olisi selvittää, miten tietoteknisillä välineillä voitaisiin parantaa verovelvollisten ja veroviranomaisten kanssakäymistä alv-velvollisuuksien, tarkastusten ja yleensäkin kommunikoinnin osalta kummankin osapuolen eduksi. Sen olisi myös selvitettävä, missä määrin olisi mahdollista saada aikaan sopimus perustietojen keräämisestä sulkematta pois mahdollisuutta pyytää tarvittaessa lisätietoja.

Työryhmän tarkasta toimenkuvasta ja työmenetelmistä, kuten alaryhmien perustamisesta käsittelemään erityisaiheita, on päätettävä myöhemmin yhteisymmärryksessä kaikkien osapuolten kanssa. Tässä vaiheessa on tärkeää, että jäsenvaltiot ja liike-elämän edustajat suostuvat antamaan tarvittavaa asiantuntemusta ja resursseja, jotta tämä aloite voisi onnistua.

Alankomaiden viranomaisten on määrä järjestää tammikuun 2009 lopussa alv-petoksia käsittelevä seminaari, jonka yhtenä aiheena on juuri pitemmän aikavälin lähestymistavan tarve. Seminaari antaa jäsenvaltioille, yritysmaailman edustajille ja komissiolle ensimmäisen tilaisuuden vaihtaa mielipiteitä tästä asiasta.

Tämä työ on tärkeää myös sen vuoksi, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät keventämään yritysten hallinnollisia rasitteita, jotka johtuvat suurelta osin alv:stä.

5. PÄÄTELMÄT

Edellä esitetty lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma on konkreettinen tulos keskusteluista, joita on käyty jäsenvaltioiden kanssa kahden vuoden ajan. Toimintasuunnitelma tarjoaa yleisen lähestymistavan, jonka tavoitteena on parantaa välineitä, joita verohallinnot voivat käyttää alv-petosten torjuntaan eri vaiheissa.

Komissio täyttää velvollisuutensa antamalla mainitut säädösehdotukset sopivana ajankohtana. Se on tietoinen siitä, että tietyt ehdotukset on varsin merkittäviä ja vaikuttavat yritysten hallinnollisten rasitteiden ja tehokkaan verohallinnon väliseen herkkään tasapainoon. Tämä on arkaluonteinen asia, joka voi herättää vilkasta keskustelua komission annettua konkreettiset ehdotuksensa.

Lisäksi on tarpeen muuttaa joitakin kauan sitten vakiintuneita hallinnollisia toimintatapoja, mikä edellyttää jäsenvaltioilta riittävää joustavuutta ja mukautumiskykyä. Eräät toimenpiteet, kuten automaattinen tietojensaanti, vaativat paljon teknistä työtä, johon jäsenvaltioiden on oltava valmiita antamaan tarvittavat resurssit.

Tarkasteltaessa kutakin edellä mainittua toimenpidettä erikseen on selvää, ettei mikään niistä tarjoa yleispätevää ratkaisua, jolla alv-petokset voitaisiin eliminoida.

Kunkin yksittäisen toimenpiteen tulisi antaa lisäarvoa, mutta ainoastaan kaikkien toimenpiteiden toteuttaminen yhtenä kokonaisuutena tarjoaa asianmukaiset puitteet, joissa veroviranomaiset voivat torjua alv-petoksia.

Petostentorjuntastrategian tuloksekkuus EU:n tasolla riippuu viime kädessä siitä, mitä toimenpiteitä neuvosto hyväksyy ja kuinka nopeasti niitä voidaan soveltaa käytäntöön. Näin ollen päävastuu on tässä jäsenvaltioilla.

Komissio ei kuitenkaan pidä tätä toimintaohjelmaa lopullisena tuotteena vaan ensimmäisenä merkittävänä askeleena kohti koordinoitua lähestymistapaa, jolla alv-petoksia voidaan torjua EU:ssa. Komission mielestä näitä pyrkimyksiä on jatkettava, ja se kehottaa kaikkia muita osapuolia antamaan tulevaisuudessakin oman panoksensa tähän toimintaan yhtä aktiivisesti kuin tähänkin saakka.

Liite 1: Säädösehdotukset

Maaliskuussa 2008 annettu ehdotus

Toimenpide | Lainsäädäntöön tehtävät muutokset |

Määräaikojen lyhentäminen (3.2.1.) | Alv-direktiivi 2006/112/EY ja asetus (EY) N:o 1798/2003 |

Ensimmäinen toimenpidepaketti

Toimenpiteet | Lainsäädäntöön tehtävät muutokset |

Yhteisvastuu (3.3.1.) | Alv-direktiivi 2006/112/EY ja mahdollisesti täytäntöönpanoasetus |

Maahantuontiin sovellettavaa alv-vapautta koskevien ehtojen asettaminen (3.2.2.) | Alv-direktiivi 2006/112/EY ja mahdollisesti täytäntöönpanoasetus |

Keskinäinen avunanto verojen perinnässä (3.3.2.) | Uusi asetus |

Toinen toimenpidepaketti

Toimenpiteet | Lainsäädäntöön tehtävät muutokset |

Automaattinen tietojensaanti (3.2.4.) | Asetuksen (EY) N:o 1798/2003 uudelleenlaatiminen |

VIES-järjestelmässä olevien verovelvollisten nimien ja osoitteiden vahvistaminen (3.1.2.) | Asetuksen (EY) N:o 1798/2003 uudelleenlaatiminen |

VIES-järjestelmään rekisteröintiä ja rekisteröinnin peruutusta koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset (3.1.1.) | Asetuksen (EY) N:o 1798/2003 uudelleenlaatiminen ja mahdollisesti täytäntöönpanoasetus |

Jaettu vastuu kaikkien jäsenvaltioiden tulojen suojaamisesta (3.3.3.) | Asetuksen (EY) N:o 1798/2003 uudelleenlaatiminen |

Eurofisc (3.2.5.) | Asetuksen (EY) N:o 1798/2003 uudelleenlaatiminen |

Kolmas toimenpidepaketti

Toimenpiteet | Lainsäädäntöön tehtävät muutokset |

Laskutusta koskevat säännöt (3.1.3.) | Alv-direktiivi 2006/112/EY |

Verosaatavan syntyminen yhteisöliiketoimista (3.1.4.) | Alv-direktiivi 2006/112/EY |

[1] KOM(2006) 254 lopullinen, 31.5.2006.

[2] KOM(2007) 758 lopullinen, 23.11.2007.

[3] SEC(2007) 1584, 23.11.2007.

[4] Neuvoston päätelmät, 4. joulukuuta 2007, 15698/07 (Presse 270).

[5] KOM(2008) 109 lopullinen, 22.2.2008, ja SEC(2008) 249, 22.2.2008.

[6] Neuvoston päätelmät, 28. marraskuuta 2006, 15502/06 (Presse 332), ja 5. kesäkuuta 2007, 10319/07 (Presse 126).

[7] SEC(2007) 740, 25.5.2007, ja SEC(2007) 1584, 23.11.2007.

[8] KOM(2008) 147 lopullinen, 17.3.2008.

[9] Neuvoston päätelmät, 7. lokakuuta 2008, 13784/08 (Presse 279).

[10] Ehdotettu toimenpide liittyy yhteisvastuuseen (kohta 3.3.1), maahantuonnin alv-vapauden edellytyksiin (kohta 3.2.2) ja maksamattomien verojen perintään (kohta 3.3.2).

[11] Ehdotetut toimenpiteet liittyvät automaattiseen tietojensaantiin (kohta 3.2.4), VIES-järjestelemässä olevien verovelvollisten nimien ja osoitteiden vahvistamiseen (kohta 3.1.2), VIES-järjestelmään rekisteröintiä ja rekisteröinnin peruutusta koskeviin yhteisiin vähimmäisvaatimuksiin (kohta 3.1.1), jaettuun vastuuseen kaikkien jäsenvaltioiden tulojen suojaamisesta (kohta 3.3.3) ja Eurofisc-verkostoon (kohta 3.2.5).