52008DC0409

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 2.7.2008

KOM(2008) 409 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Vuoden 2007 ympäristöpoliittinen katsaus {SEC(2008)2150}

Johdanto

Vuosi 2007 oli käännekohta EU:n ympäristöpolitiikassa. Kuten väliarviointi on osoittanut, kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman (2002–2012) tärkeimmät sitoumukset on pantu täytäntöön, ja nyt on aika lujittaa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Ympäristöasiat ovat tällä hetkellä selkeästi poliittisen esityslistan kärjessä ja päättäjien, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön huomion kohteena. Jopa 80 prosenttia EU:n kansalaisista on sitä mieltä, että ympäristö on merkittävä tekijä heidän elämänlaatunsa kannalta. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutos, erityisesti sen jälkeen, kun Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät maaliskuussa 2007 energia- ja ilmastonmuutospaketin. Välineitä on mahdollisuuksien mukaan tarkistettu sääntelyn parantamista koskevan aloitteen puitteissa. Kansainvälisesti tarkasteltuna EU on säilyttänyt johtavan asemansa ympäristöasioiden alalla, mistä ovat osoituksena näkyvät saavutukset unionin sisällä ja hyvät kahden- ja monenväliset suhteet tärkeimpien yhteistyökumppaneiden kanssa. Maailmanlaajuisissa neuvotteluissa EU on edistynyt merkittävästi useilla aloilla, ennen muuta ilmastonmuutosta käsittelevässä Balin konferenssissa.

On kuitenkin syytä valmistautua odotettavissa oleviin suuriin haasteisiin, joita ovat kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan pitkän aikavälin strategian määritteleminen, sopeutuminen väistämättömiin muutoksiin ilmastossa ja biologisen monimuotoisuuden suojeleminen. Vuosien 2008 ja 2009 suhteellisen väljää lainsäädäntöaikataulua olisi hyödynnettävä, jotta näissä kysymyksissä edistyttäisiin jo nyt. Kansainvälisellä tasolla ovat edessä vaikeat neuvottelut uusista kansainvälisistä ilmastosopimuksista ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja hoidosta.

Vuonna 2007 tehtiin useita ratkaisevia päätöksiä

Toimintaperiaatteita koskevat puitteet on vahvistettu

Ensinnäkin Eurooppa-neuvoston vuonna 2007 hyväksymä energia- ja ilmastonmuutospaketti merkitsi selkeästi suuntautumista vähähiiliseen talouteen.

EU sitoutui kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 30 prosentilla, mikäli asiassa päästään kansainväliseen sopimukseen, ja vaikka sopimusta ei syntyisikään, se on luvannut yksipuolisesti vähentää päästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa ja biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä koskeviksi tavoitteikseen EU vahvisti 20 ja 10 prosenttia. Tammikuussa 2008 komissio pani sitoumukset konkreettisesti täytäntöön antamalla ilmastotoimia ja uusiutuvaa energiaa koskevan ehdotuspaketin, johon sisältyvät ehdotukset koskevat seuraavia aiheita: a) tehostettu päästökauppajärjestelmä; b) yhteiset toimenpiteet päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla, kuten liikenteessä, rakentamisessa, palveluissa ja maataloudessa; c) direktiivi, jossa vahvistetaan uusiutuvia energianlähteitä koskevat oikeudellisesti sitovat tavoitteet, biopolttoaineiden kestävyyttä koskevat kriteerit mukaan luettuina; d) ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevat uudet yhteisön suuntaviivat ja e) sääntelykehys, jolla varmistetaan hiilen talteenottoa ja geologista varastointia koskevan teknologian turvallinen käyttö. Koska viime aikoina todettu elintarvikkeiden hintojen maailmanlaajuinen nousu johtuu osittain biopolttoaineiden tuotannon lisääntymisestä, komissio seuraa politiikan ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia ja ehdottaa tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä.

Myös muilla politiikan aloilla komissio on pannut täytäntöön lähes kaikki tärkeimmät kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman mukaiset sitoumuksensa. Kaikki seitsemän teemakohtaista strategiaa (ilman pilaantuminen, jätteiden syntymisen torjunta ja kierrätys, meriympäristö, maaperän suojelu, kasvimyrkkyjen järkevä käyttö, luonnonvarojen kestävä käyttö ja kaupunkiympäristö) on esitelty toiselle lainsäädäntövallan käyttäjälle, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat hyväksyneet niihin liittyvät säädösehdotukset tai tarkastelevat niitä parhaillaan.

Muitakin tärkeitä aloitteita on tehty. Komissio antoi ehdotuksen teollisuuden päästöjä koskevaksi uudeksi direktiiviksi, jossa kootaan yhteen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu direktiivi ja kuusi muuta alakohtaista direktiiviä sekä tarkistetaan niiden säännöksiä. Ehdotuksella tiukennetaan päästörajoja tietyillä aloilla, vahvistetaan ympäristötarkastuksia koskevat vaatimukset ja laajennetaan direktiivin soveltamisalaa keskikokoisiin polttolaitoksiin. Pitkään odotettu REACH-asetus (kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettelyt ja rajoitukset), jossa vahvistetaan uusi lähestymistapa kemikaaleihin, on hyväksytty, ja Euroopan kemikaalivirasto on aloittanut toimintansa. Myös ympäristövastuudirektiivi on tullut voimaan. Nämä avainsäädökset muodostavat perustan kestävälle teollisuudelle Euroopassa.

Vesivarojen hoidon osalta päästiin yhteisymmärrykseen meristrategian puitedirektiivistä, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Uutta jätteensiirtolainsäädäntöä sovelletaan heinäkuusta alkaen, ja siihen sisältyy vaarallisen jätteen vientiä kehitysmaihin koskeva kielto.

Kaikilla aloilla ei kuitenkaan ole edistytty yhtä hyvin. Komissio pahoittelee esimerkiksi sitä, ettei neuvostossa ole päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen ehdotuksesta maaperän suojelun puitedirektiiviksi.

Kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnissa tunnustettiin ohjelman painopistealueet – ilmastonmuutos, luonto ja biologinen monimuotoisuus, ympäristö ja terveys sekä luonnonvarat ja jätteet – ja arvioitiin ohjelman edistymistä. Siinä todettiin, että EU ei ole vielä kestävän kehityksen tiellä; jos sen politiikka pannaan täysimääräisesti täytäntöön, tulokset ovat näkyvissä vasta myöhemmin, ja koska ympäristöön kohdistuu yhä enemmän paineita, tarvitaan lisää ponnisteluja. Sama arvio vahvistettiin ilmaston ja energian osalta myös Lissabonin uudistetun kasvu- ja työllisyysstrategian seurantaraportissa.

Uudet rahoitusvälineet on otettu käyttöön

Tämänhetkisen monivuotisen rahoituskehyksen mukaiset ympäristöpolitiikan rahoitusvälineet ovat olleet käytettävissä vuodesta 2007 alkaen. LIFE+, jonka talousarvioksi neuvosto ja parlamentti hyväksyivät maaliskuussa 2007 kaudelle 2007–2013 yhteensä 2 143 miljoonaa euroa, osallistuu ohjelman kaikkien neljän painopistealueen rahoitukseen; 50 prosenttia määrärahoista on varattu luonnonsuojelun ja biologisen monimuotoisuuden edistämiseen.

Ensimmäinen kolmesta välineestä, jotka sisältyvät kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan ekoinnovatiivisten pk-yritysten tukemiseksi, otettiin käyttöön vuonna 2007, ja ekoinnovaatioon varatut määrärahat kaudelle 2007–2013 ovat 228 miljoonaa euroa.

Komissio käynnisti myös ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvän temaattisen ohjelman, jonka alkuperäinen talousarvio kaudelle 2007–2013 on 889 miljoonaa euroa. Tavoitteena on sisällyttää ympäristönäkökohdat yhteisön kehityspolitiikkaan ja muihin ulkopolitiikan aloihin sekä edistää yhteisön ympäristö- ja energiapolitiikkaa yhteisön ulkopuolella. Ympäristöhankkeille vuonna 2007 varatut määrärahat ovat 74 miljoonaa euroa. Lisäksi ympäristöpolitiikkaa tuetaan vuonna 2007 käyttöön otettujen ulkoisten rahoitusvälineiden kautta. Näitä ovat kehitysyhteistyön rahoitusväline, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline ja liittymistä valmisteleva tukiväline.

Neuvoston vuonna 2007 hyväksymästä pelastuspalvelun rahoitusvälineestä, jonka talousarvio kaudelle 2007–2013 on 189,8 miljoonaa euroa, rahoitetaan kaikkia EU:n toimia pelastuspalvelun alalla.

Sääntelyn parantaminen on keskeisessä asemassa ympäristöpolitiikassa

Lainsäädännön yksinkertaistamista on jatkettu aina kun se on ollut mahdollista ja aiheellista. Esimerkiksi komission ehdotus teollisuuden päästöjä koskevaksi uudeksi direktiiviksi tarjoaa teollisuudelle selkeämmät ja johdonmukaiset oikeudelliset puitteet ja vähentänee myös hallinnollisia kustannuksia. Eräässä toisessa komission vuonna 2007 tekemässä päätöksessä selkeytetään päästökauppajärjestelmän seurantaa ja lievennetään raportointivaatimuksia vähäpäästöisten laitosten osalta.

Komissio laati myös vihreän kirjan markkinaperusteisista ohjausvälineistä. Sen tarkoituksena on viedä eteenpäin keskustelua keinoista edistää näiden välineiden käyttöä yhteisössä ja jäsenvaltioissa, semminkin kun ne ovat usein kustannustehokkain tapa ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

Sääntelyn parantaminen edellyttää vankkaa tietopohjaa muutosvoimien, paineiden, tilan ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Inspire-direktiivin voimaantulon myötä EU on ottanut suuren askeleen eteenpäin varmistaessaan asianmukaisten paikkatietojen keruun, saatavuuden ja levittämisen.

Komissio tekee edelleen vaikutustenarvioinnin kaikkien tärkeimpien poliittisten ehdotustensa yhteydessä. Vuosi 2007 oli näiden arviointien tarkastamista varten perustetun vaikutustenarviointilautakunnan ensimmäinen kokonainen toimintavuosi.

Ympäristöasioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota myös muilla politiikan aloilla

Ympäristönäkökohtien laajempi huomioiminen on osoitus yhä lisääntyvästä yksimielisyydestä siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on sisällytettävä lähes kaikkiin politiikan aloihin. Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin neljännessä arviointiraportissa todetaan yksiselitteisesti, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja että sillä voi olla vakavia vaikutuksia, jotka edellyttävät toimia useilla politiikan aloilla. Osittain juuri tästä syystä onkin edistytty ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä liikennepolitiikkaan , mikä on yksi vaikeimmista kysymyksistä ilmastonmuutoksen ja saastumisen vastaisessa taistelussa. Komissio teki vuonna 2007 ehdotuksen lainsäädäntökehykseksi, jolla on määrä saavuttaa vuodelle 2012 asetettu uusien ajoneuvojen CO2-päästöjen tavoitearvo (120 g/km), ja neuvosto ja parlamentti hyväksyivät muodollisesti uudet standardit (Euro 5 ja 6), joissa vahvistetaan tiukemmat raja-arvot hiukkasten ja typen oksidien päästöille. Komissio on myös ehdottanut raskaille hyötyajoneuvoille uusia päästönormeja (Euro VI), joiden hyväksymisen myötä kuorma- ja linja-autoista saataisiin vähäpäästöisempiä. Ehdotuksessa polttoaineiden laatua koskevan direktiivin muuttamisesta alennetaan rikkipitoisuuksia, vähennetään epäpuhtauspäästöjä ja alennetaan polttoaineiden kasvihuonekaasuintensiteettiä niiden koko elinkaaren ajan. Huhtikuussa 2008 hyväksytyssä direktiivissä ilmanlaadusta ja sen parantamisesta vähennetään altistumista pienhiukkasille (PM2.5) kaupunkialueilla. Komissio laati myös kaupunkiliikenteen vihreän kirjan ja avasi julkisen kuulemisen jatkotoimista, joita käsitellään syksyllä 2008 julkaistavassa kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmassa. Lisäksi se teki ehdotuksen direktiiviksi ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä ajoneuvojen julkiseen hankintamenettelyyn.

Edistymistä on tapahtunut myös muilla politiikan aloilla.

Maatalouspolitiikka : Yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) sisältyy useita välineitä, joilla edistetään ympäristön- ja luonnonsuojelua (esim. tukien irrottaminen tuotannosta, täydentävät ehdot, maatalouden ympäristötoimenpiteet ja Natura 2000 -tuet). Lisäksi komissio hyväksyi vuonna 2007 yhteensä 57 kaudelle 2007–2013 ehdotetuista 94:stä maaseudun kehittämisohjelmasta, ja niiden kokonaistalousarvio on 68 miljardia euroa. Lähes puolet määrärahoista on varattu toimenpiteisiin ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseksi.

Koheesiopolitiikka : Komissio hyväksyi vuoden 2007 loppuun mennessä lähes kaikki jäsenvaltioiden toimintaohjelmat, joille varatut määrärahat kaudella 2007–2013 ovat 347 miljardia euroa. Noin 28 prosenttia määrärahoista on tarkoitus käyttää ympäristöhankkeisiin ja -infrastruktuureihin liittyviin investointeihin pääasiassa kestävän liikenteen (noin 34 miljardia euroa) ja vesihuollon (noin 22 miljardia euroa) alalla. Muita kohdealoja ovat muun muassa uusiutuvat energianlähteet ja energiatehokkuus, jätehuolto, riskienehkäisy, luonnonsuojelu ja puhtaat teknologiat.

Kehityspolitiikka : Komissio jatkoi kestävään kehitykseen liittyvien näkökohtien asteittaista sisällyttämistä kehitysyhteistyösopimuksiinsa sekä keskittymällä tiettyihin ympäristöaiheisiin että huomioimalla ympäristökysymykset kaikessa kehitysyhteistyötoiminnassa.

Terveyspolitiikka : Ympäristöä ja terveyttä koskevan toimintasuunnitelman 2004–2010 väliarviointi osoitti, että yhteistyötä ympäristö- ja terveyspolitiikan välillä sekä niihin liittyvän tutkimuksen alalla on tehostettu.

Teollisuuspolitiikka : Komissio ilmoitti teollisuuspolitiikan väliarvioinnin yhteydessä aikovansa tukea ympäristöhaasteiden eurooppalaisille yrityksille tarjoamia mahdollisuuksia – siinä tapauksessa, että niihin osataan vastata oikein. Tukitoimenpiteet liittyvät kestävään teollisuuspolitiikkaan, kulutukseen ja tuotantoon.

Tutkimuspolitiikka : Komissio jatkoi ympäristön kestävän kehityksen sisällyttämistä tutkimusohjelmiinsa. Seitsemännessä puiteohjelmassa (2007–2013) ympäristöpolitiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa tuetaan ympäristö- ja energia-alan toimenpiteillä (määrärahat 1 890 ja 2 350 miljoonaa euroa), mukaan luettuna energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimus.

Kauppapolitiikka : Komissio jatkoi aktiivisesti kestävää kehitystä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä eri puolilla maailmaa neuvottelemiinsa alueellisiin ja kahdenvälisiin vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksiin. Tämän tueksi käytetään usein kauppaan liittyvää vaikutustenarviointia kestävän kehityksen alalla, jonka komissio laatii ennen vapaakauppasopimuksen tekemistä.

EU:n johtava asema ympäristöpolitiikassa on kansainvälisesti vakiintunut

EU:n sisäiset ympäristöpoliittiset aloitteet muodostavat vankan perustan unionin ponnisteluille korkeatasoisten ympäristönormien edistämiseksi kaikkialla maailmassa. Ilmastonmuutosta koskevat kansainväliset neuvottelut vuonna 2007 huipentuivat Balissa tehtyyn päätökseen pyrkiä intensiivisesti vuoden 2012 jälkeen toteutettavia toimenpiteitä koskevaan kattavaan yleissopimukseen ja neuvottelujen saattamiseen päätökseen vuoden 2009 aikana. EU:n tavoitteena on päästä sopimukseen sitovista ehdottomista päästövähennystavoitteista kehittyneille maille ja kehitysmaiden – erityisesti uusien teollistuvien maiden – aktiivisemmasta osallistumisesta.

Myös muilla aloilla on edistytty. Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten 14. konferenssissa sovittiin norsunluukauppaa koskevasta yhdeksän vuoden moratoriosta hallituksen omistamissa varastoissa olevan käsittelemättömän norsunluun kertamyynnin jälkeen. Allekirjoittajamaista EU:n alueelle tuotujen metsätaloustuotteiden laillisuuden varmistamiseksi komissio aloitti viralliset neuvottelut vapaaehtoisten FLEGT-kumppanuussopimusten tekemiseksi Indonesian, Ghanan ja Kamerunin kanssa ja jatkoi neuvotteluja Malesian kanssa. YK:n ympäristöohjelman puitteissa komissio perusti luonnonvarojen kestävää hallintaa käsittelevän kansainvälisen paneelin, jonka tehtävänä on antaa maailman poliittisille päättäjille arvovaltaisia tieteellisiä lausuntoja luonnonvarojen hallinnasta. Komissio jatkoi myös keskusteluja ehdokasmaiden ja mahdollisten jäsenehdokasmaiden kanssa tukeakseen niiden lainsäädännön asteittaista yhdenmukaistamista EU:n normien kanssa ja valmistellakseen tulevia liittymisneuvotteluja. Euroopan naapuruuspolitiikan ja EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden puitteissa tehostettiin ympäristökysymyksiin liittyvää vuoropuhelua ja yhteistyötä kumppanimaiden kanssa.

EU:n ympäristöpolitiikan oikeudellinen merkitys on kasvanut

Vuoden 2007 lopussa tehty viimeisin Eurobarometri-tutkimus vahvistaa, että EU:n ympäristöpolitiikalla on takanaan kansalaisten laaja tuki. Käytännöllisesti katsoen kaikissa jäsenvaltioissa vastaajat olivat sitä mieltä, että ympäristönsuojelua koskevat päätökset olisi tehtävä yhteisesti EU:ssa (67 %) eikä kansallisella tasolla. Yhtenäistä eurooppalaista lainsäädäntöä pidetään välttämättömänä (82 %), ja EU:n toivotaan lisäävän tukeaan yhteisön ulkopuolisille maille niiden auttamiseksi parantamaan ympäristöstandardejaan (80 %). Enemmistö kansalaisista (78 %) hyväksyisi myös sen, että EU osoittaa enemmän määrärahoja ympäristönsuojeluun, vaikka se tapahtuisi muiden alojen kustannuksella.

Joulukuussa 2007 allekirjoitettu uusi Lissabonin sopimus lujittaa EU:n toimintakykyä. Siinä otetaan ympäristönmuutos selkeästi mukaan EU:n ympäristöpolitiikkaan ja tunnustetaan EU:n ratkaiseva asema kansainvälisessä toiminnassa sen torjumiseksi. Sopimus tarjoaa myös selkeämmän oikeusperustan EU:n toiminnalle energian ja pelastuspalvelun alalla korostamalla jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

Maailmanlaajuiset haasteet vuodesta 2008 alkaen edellyttävät kuitenkin uusia impulsseja

Edistymisestä huolimatta ponnisteluja on jatkettava, koska edistysaskeleiden tulokset näkyvät vasta sitten, kun kaikki täytäntöönpanotoimenpiteet on toteutettu. Lisäksi edessä olevat haasteet edellyttävät vieläkin suurempaa aktiivisuutta. Tämä kävi selvästi ilmi EU:n kestävän kehityksen strategian ensimmäisestä seurantaraportista.

Täytäntöönpanon tehostaminen

Vaikka poliittiset puitteet ja useimpia toimenpiteitä koskevat päätökset ovat olemassa, EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa on usein hidasta tai vain osittaista. Vuoden 2007 lopussa 479 vireillä olevaa rikkomistapausta koski ympäristölainsäädäntöä, joten niiden osuus oli 22 % kaikista tapauksista EU:ssa. Suurin osa liittyi EU:n ympäristölainsäädännön puutteelliseen soveltamiseen, mutta eräissä tapauksissa oli kyse myös direktiivien puutteellisesta tai epäasianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Komissio toteutti edelleen toimenpiteitä täytäntöönpanon tehostamiseksi soveltamalla sekä tukitoimenpiteitä että seuraamuksia. Se esitti monialaisia ehdotuksia, jotka koskivat muun muassa tiedotuksen parantamista, ratkaisukeskeisen lähestymistavan edistämistä, avoimuuden lisäämistä ja rikkomistapausten tehokkaampaa käsittelyä. Jäsenvaltioissa järjestettiin tiedotustapahtumia eri aiheista, joista on mainittava erityisesti jätteensiirtoasetus ja kaatopaikkadirektiivi niiden täytäntöönpanossa havaittujen laajojen aukkojen ja mahdollisten vakavien ympäristövaikutusten vuoksi. Komissio teki ehdotuksen ympäristönsuojelun avustusohjelmaksi, jolla autetaan pk-yrityksiä tarjoamalla koulutusta ja teknisiä neuvontapalveluja sekä lujittamalla tukiverkkoja.

Komissio ryhtyi myös oikeustoimiin useita jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät olleet panneet asianmukaisesti täytäntöön tai sisällyttäneet kansalliseen lainsäädäntöönsä keskeisintä ympäristölainsäädäntöä. Lisäksi se teki direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat rikosoikeudellisia seuraamuksia vakaviin ympäristörikoksiin.

Vuonna 2008 komissio lisää pyrkimyksiään auttaa jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia täytäntöönpanossa tehostamalla tietojenvaihtoa, ohjausta ja koulutusta. EU:n ulkoisten avustusohjelmien kautta annetaan edelleen teknistä ja rahoitustukea kumppanimaille – erityisesti ehdokasmaille ja mahdollisille jäsenehdokasmaille – niiden ympäristöpolitiikkojen yhdenmukaistamiseksi EU:n lainsäädännön kanssa. Komissio on myös päättänyt esittää tiedonannon, jossa tarkastellaan käytettävissä olevia keinoja ympäristölainsäädännön rikkomisten estämiseksi ja vahvistetaan perusteet sellaisten rikkomistapausten tunnistamiseksi, jotka edellyttävät komissiolta erityisen kiireellisiä ja voimaperäisiä oikeustoimia. Lisäksi se tarkastelee uudelleen vuodelta 2001 olevaa suositusta ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista.

Vuoden 2008 puolivälissä käynnistetään yhtenäinen tiedotuskampanja sidosryhmien ja suuren yleisön tietoisuuden lisäämiseksi ja mahdollisimman suuren kannatuksen saamiseksi tärkeimmille poliittisille linjauksille ja aloitteille.

Politiikan ja sen välineiden yksinkertaistamista ja tehostamista on jatkettava

Koska ympäristöpolitiikka ja sen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin on yhä tärkeämpää, sen toimivuutta, kustannustehokkuutta ja avoimuutta on jatkuvasti parannettava. Siksi komissio jatkaa sääntelyn parantamisen periaatteiden soveltamista tällä saralla.

Direktiiviä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta ja tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevaa direktiiviä tarkistetaan vuonna 2008. Otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua asetusta päivitetään ja yksinkertaistetaan. Ympäristömerkki- ja ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmiä (EMAS) tarkistetaan menettelyjen tehostamiseksi ja osallistuvien yritysten hallintotaakan keventämiseksi. Komission ja Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) yhdessä kehittämän Euroopan vesitietojärjestelmän (WISE) on tarkoitus kattaa kaikki vesidirektiivien mukaisesti ilmoitettavat tiedot viimeistään vuonna 2010. Komissio aikoo myös jatkaa yhteisen ympäristötietojärjestelmän (SEIS) kehittämistä ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) lujittamista.

Kertomukset ympäristövaikutusten arviointia ja strategista ympäristöarviointia koskevien direktiivien täytäntöönpanosta osoittavat, että tehokkuuden parantaminen riippuu ensisijaisesti jäsenvaltioista. Komissio valmistelee suuntaviivoja vielä avointen tulkintakysymysten ratkaisemiseksi ja soveltamisen yhdenmukaistamiseksi.

Tulevaisuuden tärkeimmät haasteet

Kestävyys

Nykyinen maailmantalous ei ole kestävä. Jo nyt ihminen aiheuttaa ympäristövahinkoja ja luonnonvarojen köyhtymistä. Aineellisen vaurastumisen myötä omaa ja kauppakumppaneiden ympäristöä koskevat vaatimukset pyrkivät kasvamaan. Samanaikaisesti uusien teollistuvien maiden kasvavan väestön luonnonvarojen käyttöaste lähestyy EU:n nykyistä tasoa.

Tulevaisuuden maailmantalouden on oltava puhtaampi, säästäväisempi ja harkitumpi. Kansantaloudet, jotka pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen ensimmäisinä, pikemminkin hyötyvät kuin kärsivät muutoksesta, ja niiden taloudellis-poliittinen vaikutusvalta kasvaa.

Komissio esittää vuonna 2008 kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintasuunnitelman. Sen yleistavoitteena on yksilöidä ja poistaa kestävän tuotannon ja kulutuksen esteet, joihin ei ole toistaiseksi puututtu tai jotka voidaan poistaa ainoastaan nykyisten politiikkojen vahvistamisen ja paremman yhteensovittamisen avulla. Toimintasuunnitelmassa laajennetaan energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan direktiivin soveltamisalaa, tehostetaan tuotteiden merkitsemistä ja yhdenmukaistetaan parempiin tuotteisiin ja älykkäämpään kulutuskäyttäytymiseen liittyviä kannustimia. Sen puitteissa tarkistetaan EMAS- ja ympäristömerkkijärjestelmiä, tuetaan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja tehdään yhteistyötä vähittäiskaupan toimijoiden kanssa vaikutusten ulottamiseksi jakeluketjuun. Edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen puitteissa kehitetään toimenpiteitä suotuisien toimintaedellytysten luomiseksi ympäristöteollisuudelle. Jätehuollon puitedirektiivi, joka annettaneen vuonna 2008, edesauttaa Euroopan kierrätysyhteiskunnan syntymistä.

Politiikan onnistuminen edellyttää oikeanlaisia mittausvälineitä, ja tässä suhteessa BKT:n käyttöön edistymistä kuvaavana indikaattorina liittyy eräitä heikkouksia. Vuoden 2007 BKT:tä enemmän -konferenssissa aloitettiin selvitystyö BKT:n täydentämiseksi kattavammilla vaurauden ja hyvinvoinnin mittareilla, joihin sisältyisi myös sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen ulottuvuus. Komissio laatii vuonna 2008 tiedonannon, jossa se esittelee näkemyksensä keinoista näiden ajatusten eteenpäinviemiseksi.

Sopeutuminen ilmastonmuutokseen

On käynyt selväksi, että ilmastonmuutos tulee olemaan yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista seuraavien sadan vuoden aikana, ja siihen vastaaminen edellyttää päättäjiltä toimia kahdella erillisellä – mutta pohjimmiltaan toisiinsa liittyvällä – ongelma-alueella.

Ensinnäkin on rajoitettava lämpötilojen kohoamista, jotta voidaan välttää ilmaston muuttuminen kohtalokkaalla tavalla. Vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa hyväksytyt ilmastonmuutospaketit ja Kioton ympäristökokouksen jälkeiset neuvottelut ovat askel tähän suuntaan. EU kannattaa painokkaasti uutta maailmanlaajuista ilmastonmuutossopimusta, joka johtaisi päästöjen tuntuvaan vähentämiseen myös lento- ja meriliikenteessä. Poznanissa joulukuussa 2008 pidettävää YK:n ilmastonmuutoskonferenssia edeltävänä aikana komissio jatkaa tulevan sopimuksen pääkohtien valmistelua Balin toimintasuunnitelman mukaisesti. Konferenssin odotetaan myös antavan uusia poliittisia suuntaviivoja vuoden 2012 jälkeisille neuvotteluille, joissa otetaan huomioon muiden korkean tason ilmastonmuutoskokousten tulokset.

Kasvihuonekaasupäästöjen täydellinen loppuminen kaikkialla maailmassa ei silti pysäyttäisi ilmastonmuutosta vielä useaan vuosikymmeneen. Ihmisen on sopeuduttava siihen, mitä on väistämättä tulossa. Sopeutuminen merkitsee uusia tapoja käyttää vettä tehokkaammin, kuivuutta kestävien viljelykasvien kehittämistä tai asianmukaista huolehtimista sairaista ja vanhuksista hellejaksojen aikana, mutta myös viljelemättömien maakäytävien jättämistä helpottamaan kasvi- ja eläinlajien siirtymistä ja lujittamaan rannikkoalueiden tulvasuojauksia.

Julkaistuaan vuonna 2007 vihreän kirjan sopeutumisesta ilmastonmuutokseen ja tiedonannon vesipulasta ja kuivuudesta, jossa politiikan keskeisiä painopisteitä olivat veden oikeanlainen hinnoittelu ja tehokas vedenkäyttö, komissio esittää seuraavaksi valkoisen kirjan sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Siinä tarkastellaan keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumisen periaatteiden sisällyttämiseksi yhteisiin politiikkoihin, kuten maatalous-, kalastus-, liikenne-, energia-, aluekehitys-, tutkimus- ja terveyspolitiikkaan, unohtamatta myöskään kansainvälistä ulottuvuutta.

Koska ilmastonmuutoksen vaikutus muuttoliikkeisiin erityisesti kehitysmaissa aiheuttaa kasvavaa huolta, komissio aikoo kerätä tietoa myös tästä aiheesta ja arvioida, onko tarpeen laatia konkreettiset suuntaviivat muuttoliikettä ja kehitystä koskevia EU:n toimia varten.

Biologisen monimuotoisuuden suojeleminen

Biologisen monimuotoisuuden väheneminen on vakavuudeltaan ilmastonmuutokseen verrattava maailmanlaajuinen uhka ja vaatii yhtä kiireellisiä toimenpiteitä. Eräässä ratkaisevassa suhteessa se on jopa huolestuttavampi ilmiö, koska lajien kuoleminen sukupuuttoon ei ole pysäytettävissä. Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on ihmiskunnan henkivakuutus tulevaisuuden varalta. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten yhdeksännessä konferenssissa Bonnissa toukokuussa 2008 arvioitiin edistymistä yleissopimuksen päätösten täytäntöönpanossa ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen merkittävää hidastamista vuoteen 2010 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamisessa. Kun enää kaksi vuotta on jäljellä, konferenssi on tehnyt päätöksiä, joilla edistetään täytäntöönpanoa maailmanlaajuisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Asian tärkeyden korostamiseksi komissio esitteli yhdessä Saksan kanssa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen taloudellisen arvioinnin ensimmäiset tulokset sekä toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset.

EU:n sisällä tarvitaan lisää toimia biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä vuoteen 2010 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. EEA:n neljäs Euroopan laajuinen arviointi osoitti, että Euroopassa on tällä hetkellä yli 700 uhanalaista lajia, samalla kun vieraiden tulokaslajien määrä yleiseurooppalaisella tasolla kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2008 komissio tehostaa toimia biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi, jatkaa Natura 2000 -suojeluverkoston laajentamista myös merialueille ja esittää useita metsätalouteen liittyviä ehdotuksia laittomien hakkuiden ja metsien häviämisen torjumiseksi. Meristrategiadirektiivin hyväksymisen jälkeen jatketaan työtä Euroopan merialueiden määrittelemiseksi ja selkeät tavoitteet sisältävien meristrategioiden kehittämiseksi.

Päätelmät

Ympäristöpolitiikka on yhä näkyvämmin mukana kaikilla politiikan aloilla ja muovaa osaltaan yhteistä tulevaisuuttamme. Se on rakennemuutoksen kantava voima, mikä tuo mukanaan uusia vastuualueita, riskejä ja mahdollisuuksia.

Taloudellisia mahdollisuuksia on runsaasti. Ekoteollisuuden potentiaali on valtava, ja Euroopalla on tilaisuus hyötyä nousujohteisista maailmanmarkkinoista – ja jopa edistää niiden kehittämistä. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna terve ympäristö ja sosiaalinen tasa-arvo ja yhteenkuuluvuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Toisaalta tietyt alat ja ryhmät saattavat hetkellisesti kärsiä vaikutuksista muita enemmän. Yhä suurempi osa toimenpiteistä suunnataankin näiden mahdollisten haittavaikutusten huomioimiseen ja lieventämiseen.

Jotta ympäristöpolitiikalle asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa, siihen on entistä enemmän sisällytettävä myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus, ja toisaalta ympäristönäkökohdat on otettava huomioon muissa alakohtaisissa politiikoissa. Meidän on oltava perillä ympäristöpolitiikan mahdollisista vaikutuksista muihin politiikan aloihin, toimittava kustannustehokkaammin ja edistettävä synergiaa aina kun se suinkin on mahdollista. Yhdentyminen on avain kestävään tulevaisuuteen.