52007DC0574

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.10.2007

KOM(2007) 574 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Päätelmät eurooppalaista meripolitiikkaa koskevasta kuulemisesta

{KOM(2007) 575 lopullinen}{SEK(2007) 1278}{SEK(2007) 1279}{SEK(2007) 1280}{SEK(2007) 1283}

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Päätelmät eurooppalaista meripolitiikkaa koskevasta kuulemisesta

1. JOHDANTO

Yhden vuoden kuulemisprosessi EU:n meripolitiikasta aloitettiin 7. kesäkuuta 2006, jolloin hyväksyttiin meripolitiikkaa koskeva vihreä kirja.

Tässä asiakirjassa esitetään yhteenveto kuulemisprosessista, johon saatiin ennätysmäärä palautetta. Kuulemisprosessiin osallistuminen oli ennätyksellistä, ja asioita pohdittiin ennennäkemättömän syvällisellä tavalla. Kaikkien EU:n toimielinten antamien lausuntojen lisäksi komissio sai vihreää kirjaa koskevia kommentteja suoraan useilta kansallisilta ja eräiltä alueellisilta parlamenteilta. Kommentteja esittäneistä sidosryhmistä ja kansalaisista mainittakoon kolmansien maiden hallitukset, yksittäiset kansalaiset, tiede- ja yliopistopiirien edustajat, yksittäiset yritykset, kansalaisjärjestöt sekä elinkeinoelämän edustajat. Merkittävä määrä rannikkoalue- ja merihankkeiden alalla toimivia verkostoja tai projektiorganisaatioita on esittänyt yksityiskohtaisia kommentteja. Niitä on saatu myös matkailusta ja muista erityiskysymyksistä kiinnostuneilta kaupungeilta ja rannikkoalueilta.

Lausuntoja saatiin yli 490, ja meripolitiikasta keskusteltiin sidosryhmien kanssa yli 230 tapahtumassa.

Tarkempaa tietoa lausunnoista sekä niiden tarkat viitteet ovat saatavilla seuraavissa osoitteissa:

- Yksityiskohtainen selvitys kuulemisprosessista on piakkoin saatavilla meriasioita käsittelevällä Internet-sivustolla (http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/);

- Lausuntotekstit ovat saatavilla meriasioita käsittelevällä Internet-sivustolla (http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/post_green_en.html).

2. KUULEMISPROSESSIN AIHEET

2.1. Yhdennetty meripolitiikka: tavoitteena lisäarvon saavuttaminen

Sidosryhmät kannattavat Euroopan unionin yhdennettyä meripolitiikkaa, koska se yhdistäisi meriasioihin kytkeytyvien alojen tarpeet ja huolenaiheet, joita käsitellään tällä hetkellä erillisissä politiikanlohkoissa. Tämä saattaa johtaa keskenään ristiriitaisiin toimenpiteisiin tai huoleen siitä, että yhden alan sidosryhmiä ei oteta huomioon toisella alalla. Erityisen selkeä esimerkki tästä ongelmasta on satamateollisuuden mainitsema ympäristönsuojelutoimenpiteiden vaikutus satamien laajentumiseen. Suurin osa sidosryhmistä olettaa hyötyvänsä politiikanlohkojen voimakkaammasta yhtenäistämisestä.

Kokonaisvaltaista lähestymistapaa puoltaa myös eri toimijoiden ja sidosryhmien yhteen saattaminen. Sidosryhmät ovat tuoneet esiin yksittäisiä esimerkkejä siitä, mitä yhdistäminen käytännössä merkitsisi.

Alueviranomaiset kuvailevat nykyistä yhteistyötä. Ne ovat tyytyväisiä saadessaan tilaisuuden luoda uusia yhteyksiä ja lisätä yhteistyötä alueiden, jäsenvaltioiden ja koko EU:n tasolla. Ne vaativat alueiden ongelmien selkeämpää esiin tuomista.

Kuulemisprosessi vahvisti, että merenkulkijoiden ja kalastajien ja muiden meren äärellä asuvien ja päivittäin siihen liittyvää työtä tekevien henkilöiden yhteyksiä muihin mereen sidoksissa oleviin elinkeinoaloihin voidaan kehittää. Se osoittaa, että yhteisvastuuta ympäristön kannalta kestävästä toiminnasta voidaan lisätä. Yksi esimerkki tästä ovat kalastajat, joiden ikiaikaista yhteyttä mereen voidaan laajentaa ja se voidaan määritellä uudelleen luomalla yhteyksiä kalastajien ja esimerkiksi matkailun ja ympäristönsuojelun välille.

Joidenkin alojen sidosryhmät huomauttavat, että yhdentymisestä koituu taloudellista hyötyä. Tiedon keräämistä ja käyttöä yhtenäistävillä välineillä voidaan saada aikaan todellista lisäarvoa. Merien seuranta- ja valvontatoiminnan harjoittajat toteavat, että järjestelmiä ja normeja on yhtenäistettävä. Tutkijat viittaavat taloudellisiin etuihin, joita koituisi kalliiden resurssien yhteiskäytöstä heidän työssään.

Vaikka harva kritisoi yhdennettyä lähestymistapaa, eräät tahot tekevät eron lähestymistavan ja välineiden välillä. Ne toivovat, että yhdennetyn lähestymistavan kehittäminen ei johda EU:ssa uudelleensääntelyyn, sääntelyn liialliseen lisääntymiseen tai keskittymiseen. Merkittävä osa sidosryhmistä ei halua yhdennetyn politiikan muuttavan nykyistä toimivaltajakoa.

2.2. Kuka tekee mitäkin: toissijaisuus tarkoittaa vastuuta

Toissijaisuus mainitaan meripolitiikkaa koskevassa vihreässä kirjassa yhtenä yhdennetyn lähestymistavan peruspiirteenä. Tämä edellyttää, että päätökset ja toimenpiteet toteutetaan mahdollisimman lähellä kansalaisia ja alueita, joihin ne vaikuttavat, ja että päätöksenteossa hyödynnetään nykyistä asiantuntemusta.

Vihreästä kirjasta saatu palaute vahvistaa komission käsitystä siitä, että EU:n meripolitiikan on perustuttava sen nykyiseen toimivaltajakoon. Euroopan unioni nähdään pikemminkin edesauttajan kuin varsinaisen yhtenäistäjän roolissa.

Hyvänä esimerkkinä on aluesuunnittelusta käytävä keskustelu: useat eri alojen sidosryhmät pitävät aluesuunnittelua kaiken kaikkiaan hyödyllisenä. Valtaosa niistä huomauttaa, että aluesuunnittelu kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan mutta toimien on voitava jatkua rajojen yli ja jäsenvaltioiden on vaihdettava keskenään tietoja parhaista toimintatavoista.

Toinen esimerkki on keskustelu merellä tapahtuvasta valtion viranomaisten toiminnasta: ajatus eurooppalaisesta rannikkovartiostosta saa vain vähän kannatusta, mutta jäsenvaltioiden rannikkovartiotoimintojen yhteistyö kiinnostaa. Sen avulla voidaan saavuttaa samanlaisia tavoitteita toimivaltajakoa muuttamatta.

Paljon korostetaan sitä, että nykyisten politiikkojen ja lainsäädäntökehysten täytäntöönpanoa on parannettava ja niiden välistä vuorovaikutusta yhtenäistettävä. Tämä tarkoittaa myös, että vaikutusten arviointi on otettava paremmin huomioon. Lisäksi vaaditaan erillisiä säädösaloitteita EU:n lainsäädännön aukkojen sulkemiseksi.

Kuulemisprosessissa korostui merellä tapahtuvan toiminnan monisäikeisyys Euroopassa. Tämä edellyttää sekä kokonaisvaltaista näkemystä että räätälöityjä ratkaisuja, joissa huomioidaan alueiden erityispiirteet, yksittäisten sidosryhmien tarpeet ja niiden asiantuntemus.

Meripolitiikka vaikuttaa suoraan rannikkoalueisiin. Paikallisten ja alueellisten hallintoelinten laaja osallistuminen osoittaa niiden olevan innokkaita oppimaan muilta, jakamaan kokemuksia ja vaihtamaan ajatuksia.

Teollisuuden edustajat vaativat vähemmän sääntelyä ja enemmän itsesääntelyä. He antavat ymmärtää, että itsesääntely ei ehkä ole paras ratkaisu kaikilla aloilla, mutta palkitsemalla hyvät tulokset ja toimintatavat voidaan lisätä nykyisten sääntöjen noudattamista ja muokata maaperää otolliseksi normien parantamiselle, johon useimmat ovat näin valmiita, kun ehdotuksia aikanaan esitetään.

Kuulemisprosessi osoitti, kuinka tärkeää sääntöjen täytäntöönpano ja soveltamisen valvonta ovat. Täytäntöönpanoa ja soveltamisen valvontaa voidaan tehostaa niin omalla kuin yhteisellä vastuuntunnolla, ja johtopäätöksenä onkin, että sekä toissijaisuus että sidosryhmien osallistuminen ovat keskeisessä asemassa EU:n tulevissa meripoliittisissa aloitteissa.

Keskustelussa on tullut esiin, että sidosryhmät kantavat vastuuta omasta palasestaan meripolitiikan palapelissä. EU:n meripolitiikan tavoitteena pitäisikin olla kaikkien palapelin palasten yhteensovittaminen eikä jokaisen palan suunnitteleminen uudelleen.

Lopuksi todettakoon, että toimivaltajaosta käyty keskustelu vahvistaa vihreässä kirjassa esitetyn keskeisen arvion osoittamalla, että kaikki sidosryhmät ovat sitoutuneet omaan osuuteensa EU:n meriasioista. EU:n meripolitiikka voi onnistua vain, jos tämä sitoutuminen valjastetaan sen palvelukseen ja varmistetaan, että jokainen sidosryhmä kantaa oikeasuhteisen osansa vastuusta ja tuntee osallistuvansa prosessiin.

2.3. Planeettamme valtameret: maailmanlaajuisia kysymyksiä ja vastuita

Kuulemisprosessin aikana kävi ilmi, että merenkulku ja kalastus sekä monet muut merellä tapahtuvat toiminnot ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia. Useat sidosryhmät ovat sitä mieltä, että EU:n pitäisi edistää toimenpiteitä, joilla suojellaan maailmanlaajuista ekosysteemiä, esimerkiksi aavaa merta.

Suurin osa sidosryhmistä katsoo, että tarvitaan monenvälisiä sääntöjä ja normeja sekä niiden täytäntöönpanoa ja soveltamisen valvontaa. Näkemykset siitä, miten tämä tavoite saavutetaan, ovat hyvinkin erilaisia: eräät tahot haluavat ehdottomasti kehittää normeja monenvälisesti ja vastustavat ajatusta siitä, että EU kehittäisi niitä ensin itse. Huomattava osa sidosryhmistä on kuitenkin sitä mieltä, että EU:n olisi tärkeää toimia tässä esimerkkinä.

Sidosryhmät ovat yksimielisiä siitä, että EU:n esimerkkinä toimimisesta olisi hyötyä. Sidosryhmät, joiden kilpailukyky edellyttää tasapuolista kilpailuympäristöä, vastustavat kuitenkin sitä, että EU toteuttaisi sääntelyä ennen kuin kansainväliset elimet asettavat omia sääntöjään.

Kuulemisprosessi osoitti, että meriasioiden kansainvälisiä ja monenkeskisiä näkökohtia ei voida sivuuttaa. Euroopan unionin on tultava toimeen kansainvälisten järjestöjen ja niiden asettamien sääntöjen kanssa. Sidosryhmät ovat yksimielisiä siitä, että EU:n on suhtauduttava meripolitiikan kansainvälisiin näkökohtiin yhtenäisesti, mutta vaativat, että jokaisesta tapauksesta käydään objektiivista keskustelua. Ne kannattavat ajatusta siitä, että toiminta perustuu nykyisiin välineisiin ja menetelmiin ja että lisäarvoa tuottavia ratkaisuja kehitetään silloin, kun niihin on tarvetta.

Esimerkkinä toimiminen tarkoittaa myös jo olemassa olevien sääntöjen moitteetonta noudattamista. Sidosryhmät pitävät yhtä tärkeänä sitä, että kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanoa ja soveltamisen valvontaa tehostetaan EU:n jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa. Tämä on tuottanut ehdotuksia vuoropuhelusta EU:n naapureiden ja muiden kumppanien kanssa niiden tukemisesta ja niiden valmiuksien kehittämisestä.

Erityisesti Välimerestä kiinnostuneet tahot – mutta myös muut – korostavat Euroopan naapuruuspolitiikan merkitystä. Monet sidosryhmät hyväksyvät vihreässä kirjassa esitetyn ajatuksen siitä, että naapurit on saatava mukaan yhdennettyä meripolitiikkaa koskevaan työhön.

Kuulemisprosessi osoitti siis, miten tärkeää on luoda EU:n meripolitiikalle kansainvälinen ulottuvuus. Sidosryhmät haluavat varmistaa, että nykyjärjestelmää hyödynnetään täysimääräisesti ennen kuin ryhdytään kokeilemaan uusia ratkaisuja.

2.4. Resurssien kestävä käyttö: onnistuneen hallinnon merkitys

Kuulemisprosessi vahvisti vihreässä kirjassakin esitetyn näkemyksen, että kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen välillä on selkeä yhteys. Kuulemisprosessi osoitti myös sidosryhmien olevan tietoisia siitä, että tämän yhteyden on oltava myönteinen, jos haluamme hyödyntää jatkossakin meriä ja valtameriä heikentämättä kuitenkaan niiden arvoa eurooppalaisten ja ihmiskunnan silmissä.

2.4.1. Kilpailukyky

Kuulemismenettelyssä korostui, miten suuressa määrin Euroopan vauraus perustuu turvallisten ja tehokkaiden meriliikennepalvelujen saatavuuteen. Niiden tehokkuus on ratkaisevan tärkeää haluttaessa varmistaa EU:n kilpailukyvy globalisoituvassa maailmassa.

Sidosryhmät ovat yksimielisiä siitä, että Euroopan meriliikennepalvelut ja satamat ovat suuren kasvupotentiaalin aloja ja Lissabonin strategian keskeisiä tekijöitä, joiden avulla Euroopasta tehdään maailman kilpailukykyisin kauppamahti.

Sidosryhmät ovat yhtä mieltä myös siitä, että EU:n kansainvälinen ja sisäinen menestys merialoilla perustuu laadukkaampiin – ei halvemmalla saavutettuihin – tuloksiin.

EU:n meriteollisuusalojen menestyminen riippuu niiden kyvystä luoda innovaatioita riippumatta siitä, toimivatko ne laivanrakennuksen, logistiikan, laivavarusteteollisuuden vai mereen liittyvien palvelujen alalla. Innovaatiot ovat tärkeitä myös matkailussa ja muilla merialoilla, jotka lisäävät myös osaltaan rannikkoalueiden taloudellista hyvinvointia.

Meriteollisuuden eri alojen välistä kommunikaatiota on parannettu perustamalla eri puolille Euroopan unionia meriklustereita, jotka ovat vahvistaneet meritalouden tuloksellisuutta.

Tieteellä ja tutkimuksella on tässä tärkeä osansa. Tiedeyhteisö on laatinut aktiivisesti ehdotuksia parantaakseen meritieteeseen ja merentutkimukseen erikoistuneiden elinten yhteyksiä teknologiaan ja innovaatioihin.

Tulevaisuuden tekniikka on ratkaisevassa asemassa luotaessa perustaa kestävämmälle taloudelle, esimerkiksi uusiutuvan energian ja varsinkin tuuli- ja aaltoenergian kehittämiselle. Edelläkävijämarkkinat, kuten "sinisen" bioteknologian markkinat edellyttävät vankkaa tieteellistä pohjaa.

Osaaminen edellyttää tietoa. Kuulemisprosessi osoitti, että meriä ja valtameriä sekä niihin liittyvää ja niillä tapahtuvaa toimintaa koskevien (reaaliaikaisten ja muiden) tietojen tehokkaampi keruu ja parempi hyödyntäminen saavat vankkaa kannatusta. Myös rannikkoalueita ja meritaloutta koskevien sosioekonomisten tietojen ja tilastojen kokoamista kannatetaan voimakkaasti.

Sidosryhmät vakuuttavat, että normit ovat niiden suurin huolenaihe. Tarvitaan tiukkoja normeja, joilla voidaan varmistaa laadukkuus ja sen myötä kilpailukyky, ja normeja, joilla tuetaan kestävää kehitystä. Teollisuuden edustajat korostavat, että tiukkoihin normeihin perustuva kilpailukyky toimii ainoastaan, jos näitä normeja sovelletaan kaikkialla ja kilpailuympäristö on siten tasapuolinen. Ne huomauttavat myös, että vapaaehtoisuus johtaa toisinaan parempiin tuloksiin kuin sitova sääntely. Monet sidosryhmät huomauttavat, että jos normeja halutaan tiukentaa maailmanlaajuisesti, EU:n on ehkä asetuttava johtoon. Toiset puolestaan tähdentävät, että jotkin toiminnanharjoittajat ovat ehkä luotettavia mutta monet muut ovat leväperäisempiä, joten sääntöjen soveltamisen valvonta ja seuranta on edelleenkin välttämätöntä.

Sääntelyllä korostetaan olevan tahattomia vaikutuksia esimerkiksi perinteisten alusten käyttöön matkailussa. Se voi myös lisätä tarpeettomasti eurooppalaisen merenkulun kustannuksia, koska EU:n jäsenvaltioiden välisten laivamatkojen katsotaan aina olevan kansainvälisiä, vaikka kuljetettava rahti olisikin puhtaasti sisämarkkinatavaraa.

Tiukemmat normit merkitsevät myös henkilöstön laatuvaatimusten tiukentamista. Monet EU:n toiminnanharjoittajat ovat hoitaneet ansiokkaasti palvelukseen ottoon ja työoloihin liittyvät asiansa, mutta meritaloudessa työskentelevän henkilöstön tilanteessa on vielä paljon parantamisen varaa, jos halutaan saavuttaa toisenlainen tavoite eli tarjota tasokkaita työpaikkoja tasokkaalle henkilöstölle. Sidosryhmät kertovat, että ammattitaidossa ja koulutuksessa on parantamisen varaa ja mereen liittyvä perinteinen ammattitaito voitaisiin yhdistää uudempiin ammattitaitoihin. Ne ovat eri mieltä siitä, ovatko merialoja koskevat poikkeukset EU:n sosiaalilainsäädännössä perusteltuja tai mitkä niistä ovat perusteltuja. Kaikki kuitenkin toteavat yksimielisesti, että alan maailmanlaajuinen toimintaympäristö on saatava tasapuoliseksi ja että EU:n lainsäädännöllä voi olla vaikutusta asiaan.

Useissa lausunnoissa todetaan, että työntekijöiden liikkuvuus eri alojen välillä ja tämän tukeminen teollisuuden tarpeisiin perustuvalla koulutuksella ja pätevyyksillä sekä monelle eri alalle suuntautuvat, houkuttelevat uravaihtoehdot ovat keskeisen tärkeitä eurooppalaisten merialojen kilpailukyvylle.

Elinkeinonharjoittajien riippumattomuus mainitaan yhdeksi syyksi vastustaa julkista elinkeinotukea. Sidosryhmät korostavat kuitenkin asianmukaisten toimintapuitteiden merkitystä, ja ne ovatkin tyytyväisiä hallituksilta saamaansa tukeen esimerkiksi normien tiukentamisessa. Näin voidaan varmistaa tasapuolisen toimintaympäristön säilyminen ja palkita hyviä käytänteitä tai yhteisölle hyödyllistä toimintaa.

2.4.2. Kestävä kehitys

Lähes kaikki ovat yksimielisiä siitä, että merensuojelualueiden perustaminen on välttämätöntä – mutta niiden valinta herättää keskustelua. Keskustelun kaikki osapuolet toivovat mielipiteidensä parempaa huomioimista ja vahvistavat näin, että aluesuunnittelussa tarvitaan koordinointia ja suunnittelua jo alkuvaiheessa.

Meriympäristön tila on vakava huolenaihe. Sitä uhkaavat muun muassa elollisten vesiluonnonvarojen liikakäyttö liikakalastuksen muodossa sekä ilmastonmuutos. Valtamerten yhteys ilmastoon nähdään keskeisenä osana EU:n ilmastopolitiikkaa.

"Sinisen" bioteknologian kehittäminen tai geenivarojen muut käyttötarkoitukset nähdään mahdollisuutena, joka edellyttää sellaisen yhdennetyn lähestymistavan omaksumista, jossa yhdistyvät tutkimus, kestävä kehitys ja kansainvälinen sääntely.

Sidosryhmät korostavat, että jopa 80 prosenttia meriympäristön saastumisesta on lähtöisin maalla tapahtuvasta toiminnasta, ja vaativat lisää tätä koskevia toimia. Tätä seikkaa korostavat etenkin järjestöt, joiden mielenkiinnon kohteena on Itämeri. Monet vaativatkin, että uusia hankkeita suunniteltaessa otetaan huomioon aiemmalta aikakaudelta periytyvät ympäristöriskit, kuten hylyt tai sodanaikaisten ammusten jäänteet.

Useat sidosryhmät korostavat meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevan teemakohtaisen strategian merkitystä EU:n meripolitiikan ympäristöllisenä pilarina. Ne painottavat, että ehdotus meristrategiadirektiiviksi on hyväksyttävä nopeasti.

Tärkeänä pidetään myös sitä, että nykyisillä ympäristöpoliittisilla välineillä on yhtymäkohtia teemakohtaisen meristrategian toteuttamiseen. Yhdenmukaisuutta ja yhteensopivuutta pidetään keskeisinä piirteinä kaikkien tällaisten välineiden käytössä. Eräät sidosryhmät korostavat, että on tarpeen mennä teemakohtaista meristrategiaa pidemmälle ja asettaa laajempia ympäristönsuojelutavoitteita, kun taas toiset haluavat huolehtia siitä, että talouden painopisteet otetaan asianmukaisella tavalla huomioon ympäristötoimenpiteiden ja -lainsäädännön vaikutuksia tarkasteltaessa.

Merten ja rannikkoalueiden kestävän hallinnon on ehdottomasti perustuttava ekosysteemeihin ja luonnonmaantieteellisiin alueisiin. Sidosryhmät korostavat, että rannikkoalueiden on tehtävä yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden ja muiden naapurimaiden kanssa. Jokaisen ekosysteemin ja alueen erityispiirteet on otettava huomioon. Myös alueellisten meriyleissopimusten tärkeys vahvistetaan.

Toiminnanharjoittajat korostavat, että on ympäristön kannalta edullisempaa käyttää merikuljetuksia ja lisätä sisävesikuljetuksia ja intermodaalisuutta kuin käyttää muita kuljetusmuotoja. Tästä huolimatta sidosryhmät pitävät alusten aiheuttamaa ilman pilaantumista, laivanromutusta ja alusten aiheuttamaa merten saastumista huolestuttavina kysymyksinä. Ne ovat eri mieltä ratkaisuista mutta yhtä mieltä tavoitteista. Toiminnanharjoittajat kannattavat kansainvälisiä ratkaisuja, mutta myöntävät usein epäsuorasti, että ne saattavat johtaa viivästyksiin tai tehottomampiin ratkaisuihin.

Alueviranomaiset ovat varsinkin syrjäisillä alueilla täysin tietoisia siitä, että matkailun ja kalastuksen (niin teollisen kuin virkistyskalastuksen) kaltaiset elinkeinot menestyvät ja ovat kestäviä tulevaisuudessa vain, mikäli rantaviivat säilyvät saastumattomina ja meren ekosysteemit terveinä.

Useat sidosryhmät vaativat ympäristöpoliittisten ongelmien parempaa huomioimista kalastuksessa sekä kalastuksen ja meripolitiikan voimakkaampaa yhdentämistä. Ne painottavat tarvetta ottaa tarkemmin huomioon tieteelliset lausunnot kaupallisia kalakantoja koskevien kiintiöiden asettamisesta sekä lisätä ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista kalastuksessa. Kalatalouden kestävä hallinto edellyttää virtaviivaista ja tehokasta valvonta-, seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmää. Ympäristötutkimuksen kytkeminen kalatalouden tutkimukseen johtaa todennäköisesti parempiin ja kestävämpiin tuloksiin. Sidosryhmien mielestä on hankittava parempaa tietoa siitä, miten vesiviljely vaikuttaa koko ekosysteemiin.

Esiin nostetaan myös kalastajien koulutus- ja työolojen parantaminen sekä heidän työtilaisuuksiensa lisääminen. Sidosryhmien mielestä kestävän lähestymistavan kehittäminen kalastukseen ei ole mahdollista, ellei näillä aloilla saada aikaan parannuksia: suuret kansainväliset ongelmat, kuten laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus ovat sidoksissa yhtä lailla työllisyyteen ja työoloihin kuin lainsäädännön valvontaan.

Monien mielestä on kehitettävä välineitä, joiden avulla voidaan arvioida elinkeinotoiminnan vaikutuksia eri aloihin ja ympäristöön, jotta toimintoja voitaisiin organisoida ja suunnitella kestävämmällä tavalla. Monet sidosryhmät mainitsevat kasvavan altistumisen ilmastonmuutoksen riskeille ja vaikutuksille.

2.5. Meriasioiden hallinto: yhteisiä työkaluja yhteistä politiikkaa varten

2.5.1. Aluesuunnittelu

Sidosryhmät korostavat tarvetta koordinoida hallintoa ja suunnittelua keskenään kilpailevissa merten hyödyntämistavoissa. Lisääntyvä elinkeinotoiminta, jossa vuorovaikutuksetkin lisääntyvät, sekä kestävän kehityksen varmistamisessa käytettyjen välineiden kasvava määrä merkitsevät, että meidän on paljon vaikeampi kehittää suhdettamme meriin ja valtameriin kestävällä tavalla ilman yhtenäisiä suunnittelu- ja hallintotyökaluja. Suurin osa sidosryhmistä katsoo, että merten aluesuunnittelu olisi hyvä keino, jota voitaisiin käyttää kaikkialla EU:ssa, mutta että toimivallan olisi säilyttävä jäsenvaltioilla.

Merten aluesuunnittelun määritelmästä ja laajuudesta ollaan hyvin monta mieltä, kuten myös sen yhtymäkohdista nykyisiin välineisiin (esim. rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon ja ehdotettuun meristrategiadirektiiviin). Suurin osa sidosryhmistä on yhtä mieltä siitä, että mertemme suunnittelun ja hallinnon on perustuttava ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan.

2.5.2. Tietoa ja valvontaa

Eurooppalaisen tietoverkoston kehittämisaloitteeseen ollaan yleisesti tyytyväisiä, ja sidosryhmät esittävät useita ehdotuksia siitä, miten aloite voidaan toteuttaa käytännössä.

Eräässä niistä ehdotetaan tietojen asettamista saataville interaktiivisen välineen avulla, joka tarjoaisi EU:n kansalaisille tietoa kaikista EU:n meriasioista. Lisäksi tiedot esimerkiksi perinnekohteista voivat vähentää rakennuttajille aiheutuvia riskejä, sillä he voivat etukäteen suunnitella, mitä kohteita vältetään ja mihin rakennetaan.

Meriliikenteen tehokkaampi valvonta ja seuranta voi tehostaa lainsäädännön noudattamisen valvontaa. Vain harvat sidosryhmät kiistävät sen, että standardoimalla sekä yhdistämällä nykyisiä alakohtaisia järjestelmiä ja lisäämällä niiden välisiä yhteyksiä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä.

2.5.3. Rahoitus

Kuulemisprosessissa kävi ilmi, että on vaikea päätellä, mitä osaa EU:n rakennemenoista käytetään meripoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Siksi alueiden komitea ja muut alueelliset sidosryhmät pyytävätkin rannikkoalueille nimenomaisia ja tarkkaan kohdennettuja rahoitustoimia. Tämä olisi mahdollista lisäämällä avoimuutta ja perustamalla Euroopan rannikkorahasto, joka toimisi nykyisten rahoitusvälineiden kattorahastona.

2.6. Eurooppalaiset ja meri: osallistumista ja henkistä läheisyyttä

EU:n meripolitiikasta järjestetty kuulemisprosessi herätti yllättävän paljon kiinnostusta meriasioiden parissa toimivien sidosryhmien keskuudessa.

Lausunnoissa vaaditaan kuulemista ja vuoropuhelua sekä lisää tietoa kaikille niille, joihin meripolitiikka vaikuttaa.

Elinkeinonharjoittajat suhtautuvat myönteisesti yhdennetyn lähestymistavan periaatteeseen ja kertovat odottavansa sen johtavan EU:ssa avoimempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon ja sääntelyyn. Ne tarkastelevat yhdennetyn meripolitiikan kehittämistä elinvoimaisen meritalouden ja lisääntyvän merenkulun ja satamatoiminnan kannalta ja vaativat eri alojen ja niihin liittyvien toimintojen välille vahvoja yhteyksiä – klustereita, joita on muodostettava myös EU:n tasolle.

Alueet kannattavat innokkaasti yhdennettyä lähestymistapaa. Ne korostavat, että rannikkoalueet ovat meritalouden kehtoja, osa rannikko- ja meriympäristöä ja riippuvaisia kestävästä rannikonhoidosta. Vielä useammat niistä odottavat hyötyvänsä EU:n tasolla toteutettavan toiminnan ja rannikkoalueiden paikallisten toimintojen yhdistämisestä sekä jäsenvaltioiden hallitusten voimakkaammasta osallistumisesta prosessiin.

Jäsenvaltiot hyväksyvät meriasioiden yhdennetyn hoidon periaatteen. Ne tarkastelevat ehdotusta yhdennetystä meripolitiikasta omien intressiensä kannalta: ne haluavat varmistaa meritalouksiensa ja rannikkoalueidensa vakaan ja kestävän kehityksen. Ne haluavat, että hyväksi koetut prosessit jätetään uudessa meripolitiikassa ennalleen ja että sillä vauhditetaan parempien toimintatapojen muodostumista.

EU:n toimielimet ja muut elimet ovat olleet koko ajan kannustavalla kannalla ja yrittävät poistaa alakohtaisia rajoitteita menettelyistään, jotta ne voisivat antaa vihreään kirjaan yhtenäistä palautetta. Ne tarkastelevat eurooppalaisen meripolitiikan hanketta globalisaation, merien ja valtamerten lisääntyvän käytön sekä ympäristön- ja ilmastonmuutoksen kannalta ja pitävät tarpeellisena rannikko- ja meriyhteisöjen täysimääräistä osallistumista hankkeeseen. Eräissä toimielinten tekemissä ehdotuksissa mennään vihreää kirjaa pidemmälle.

Yksittäisten kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan lähettämät viestit ovat vaihtelevia. Eräät kansalaiset pelkäävät, että EU kaappaa itselleen kansallisen tai paikallisen toimivallan. Kaiken kaikkiaan kansalaiset näyttävät kuitenkin olevan enemmän huolissaan maapallon meriekosysteemistä ja pitävän hallitusten toimia sitä vahingoittavia käytäntöjä vastaan riittämättöminä.

Ympäristöalan kansalaisjärjestöt vaativat, että EU ryhtyy meri- ja rannikkoalueiden suunnittelua koskeviin toimiin ekosysteemiin perustuvan hallinnon toteuttamiseksi. Yhtenäistämällä eri politiikanlohkot voidaan varmistaa, että kaikilla aloilla on yhteiset ympäristöpoliittiset tavoitteet. Eri alojen sidosryhmät korostavat tarvetta saada äänensä jatkuvasti kuuluviin, myös EU:n meripolitiikan jatkokehityksessä ja täytäntöönpanossa.

Meripolitiikkaa koskevan kuulemisprosessin käynnistäminen herätti kiinnostusta myös niiden keskuudessa, jotka haluavat levittää tietoa meristämme ja valtameristämme ja tehdä niitä tunnetuiksi. Heidän mielestään EU:n kansalaisten tietoisuus rannikoistamme ja niitä ympäröivistä meristä on hyväksi niin meritaloudelle, jonka tuloksellisuus on riippuvainen rannikoiden vetovoimasta, kuin meriympäristölle, jonka säilyminen riippuu valistuneista kansalaisista. Yleisesti ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, että merialoista vallalla olevaa kokonaismielikuvaa on kohennettava. Lausunnoissa on runsaasti ideoita, jotka koskevat parhaita toimintatapoja koskevan tietojenvaihdon ja konferenssien järjestämistä, kalastajien ja muiden meriasiantuntijoiden mukaan saamista sekä paikallisyhteisöille tai matkailijoille tarkoitettuja pienimuotoisia tiedotushankkeita.

Lopuksi voidaan todeta, että kuulemisprosessi avasi ideoiden aarrearkun ja herätti halun osallistua hankkeeseen, joka on useimpien mielestä pitkäaikainen ja perustuu oppimiseen ja jatkuvaan kehittämistyöhön. Näin ollen se ei ole ainoastaan johtanut uuden yhdennetyn lähestymistavan käyttöönottoon merikysymyksissä vaan avannut myös mahdollisuuksia aivan uudenlaiseen päätöksentekoon.

"EU:n meripolitiikan kehittämisestä käytävä poliittinen keskustelu on tarjonnut elämäni parhaimman tilaisuuden saada yhteiskunta arvostamaan valtamerien maailmanlaajuista ja paikallista merkitystä sekä meriä koskevan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan panosta" – Tri Peter Heffernan, pääjohtaja, Irish Marine Institute, Galway