52007DC0385

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 6.7.2007

KOM(2007) 385 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Kertomus .eu-aluetunnuksen täytäntöönpanosta, tehokkuudesta ja toiminnasta

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Kertomus .eu-aluetunnuksen täytäntöönpanosta, tehokkuudesta ja toiminnasta(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. TAUSTAA – .EU-ALUETUNNUKSEN TARVE

Internetin verkkotunnusjärjestelmä DNS koostuu hierarkkisesti järjestetyistä hakemistoista, jotka sisältävät nimi- ja osoitetietoja internetin kautta yleisesti saatavilla olevista resursseista (verkkosivustot, sähköposti- ja nimipalvelimet jne.). Verkkotunnus on helppokäyttöinen tunnus, jonka tunnusjärjestelmä pystyy muuntamaan numeeriseksi internet-osoitteeksi asianomaisen resurssin kanssa käytävää viestintää varten. Aluetunnus (Top Level Domain eli TLD) on se verkkotunnuksen osa, jolla tunnistetaan se rekisteriksi kutsuttu organisaatio, joka huolehtii tietystä verkkotunnusperheestä. Internetissä käytetään kahdentyyppisiä aluetunnuksia: pisteen jälkeen tulevalla ISO 3166 -standardin mukaisella maatunnuksella varustettuja (maantieteellisiä) aluetunnuksia (country-code TLD eli ccTLD), kuten fi, uk ja jp, sekä toimialatunnuksia tai nimiä, kuten com, net ja museum.

Aluetunnus .eu on hiljattain käyttöön otettu Euroopan unionin oma maantieteellinen aluetunnus. Sen tarkoituksena on antaa unionin kansalaisille sekä julkisille ja yksityisille organisaatioille ja yrityksille erityinen EU-verkkoidentiteetti ja luotettava toimintaympäristö. Se korostaa näiden toimijoiden eurooppalaisuutta internetissä ja helpottaa osallistumista taloudelliseen toimintaan nopeasti kehittyvillä virtuaalimarkkinoilla. Luotettavan toimintaympäristön luomiseksi EU päätti soveltaa .eu-verkkotunnuksiin yhteisiä toimintaperiaatteita, joilla varmistetaan tunnuksen asianmukainen käyttö ja syrjimätön saatavuus sekä rekisteröityjien tasapuolinen kohtelu. Yleiseurooppalaisena aluetunnuksena .eu tarjoaa lisäksi uuden ja täydentävän vaihtoehdon jäsenvaltioiden omille maakohtaisille tunnuksille ja toimialatunnuksille, joista useimmat ovat joko kokonaan tai osittain EU:n oikeudellisen toimivallan ulkopuolella.

Niinpä .eu-aluetunnus tarjoaa internetin käyttäjille ja etenkin sähköisen kaupan markkinoille ainutlaatuisen ja arvokkaan vaihtoehdon perinteiseen verkkotunnusvalikoimaan. Sillä halutaan antaa EU-kansalaisille heidän tarpeitaan vastaava verkkoavaruus, jossa heidän oikeuksiaan suojellaan EU:n säännöillä, normeilla ja oikeudellisella suojalla. Toisin sanoen sisämarkkinoiden edut ulotetaan myös internetiin.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan .eu-aluetunnuksen perustamiseen tarvittuja toimia ja kerrotaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle .eu-aluetunnuksen täytäntöönpanosta, tehokkuudesta ja toiminnasta, kuten aluetunnuksen ”.eu” perustamisesta 22. huhtikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 733/2002[1] 8 artiklassa säädetään.

2. TÄYTÄNTÖÖNPANO

2.1. Aluetunnuksen .eu järjestelymalli

Aluetunnuksen ,eu järjestelyn perustana on rekisterin riippumattomuus päivittäisissä toimissaan, verkkotunnusten myöntäminen akkreditoitujen kaupallisten elinten (rekisterinpitäjien) kautta sekä loppukäyttäjän oikeus suojata verkkotunnuksiaan ulkopuolisten tahojen mahdollisesti harjoittamalta väärinkäytöltä.

Yhtälön ensimmäinen tekijä on rekisteri. Vuonna 2000 laatimassaan valmisteluasiakirjassa[2] komissio esitti useita mahdollisuuksia .eu-rekisterin valintaa varten. Rekisterinä voisi toimia erityinen EU:n rakenteisiin nivottava yksityinen voittoa tavoittelematon järjestö, täysin yksityinen kaupallinen taho taikka kansallisella tai Euroopan tasolla jo toimiva julkinen tai yksityinen organisaatio, tai sitten rekisterin tehtävät voitaisiin antaa jonkin jo toimivan viranomaisen asianmukaiselle osastolle.

Keskusteltaessa tarkoituksenmukaisimmasta tavasta huolehtia .eu-aluetunnukseen liittyvistä järjestelyistä kävi selväksi, ettei tehtävä sopinut yhteisön elimille, joiden olisi pysyteltävä yleispoliittisessa roolissaan. Yleisesti katsottiin, että erityinen ja erillinen taho sopisi parhaiten aluetunnusjärjestelmän suoraan toteuttamiseen ja hallintoon sekä huolehtimaan päivittäisistä yhteyksistä käyttäjiin. Näin ollen neuvosto ja parlamentti päättivät uskoa .eu-aluetunnuksen hallinnoinnin voittoa tavoittelemattomalle riippumattomalle rekisterille.

Samalla tavalla on toimittu monien toimivien maantieteellisten aluetunnusten yhteydessä ympäri maailmaa – eikä vähiten Euroopassa. Rekisteri tekee komission kanssa sopimuksen, jossa komissiolle annetaan yleinen valvontatehtävä. Komissiolla ei kuitenkaan ole valtaa tehdä yksittäisiin verkkotunnuksiin tai rekisterin päiväkohtaiseen toimintaan liittyviä päätöksiä, eikä siltä voi hakea oikaisua rekisterin tekemiin päätöksiin. Tämän selkeän tehtävänjaon[3] ansiosta rekisteri pystyy tekemään itsenäisiä päätöksiä verkkotunnusten rekisteröinnistä ja noudattamaan puuttumattomuuden, itsehallinnon ja itsesäätelyn periaatteita.[4]

Toimivallanjako ulottuu pitemmällekin kuin siihen, että rekisteri toimii komissiosta riippumattomasti. Jotta rekisteri toimisi varmasti puolueettomasti suhteessa käsittelemiinsä verkkotunnuksiin, .eu-tunnuksen järjestelymallissa kielletään rekisteriä toimimasta itse rekisterinpitäjänä.[5] Näin halutaan edistää kilpailua verkkotunnusten markkinoilla, kun rekisterinpitäjät monipuolistavat tarjontaansa loppukäyttäjien erilaisten tarpeiden mukaiseksi ja hintakilpailu säilyy.

Viimeinen tekijä .eu-aluetunnuksen järjestelymallissa on itse rekisteröity eli loppukäyttäjä, joka valitsee rekisterinpitäjien tarjonnasta itselleen parhaiten sopivan. Aluksi toteutetun vaiheittaisen rekisteröinnin aikana loppukäyttäjän oli huolehdittava siitä, että rekisteröintipyynnön tueksi toimitetaan täydellisesti ja täsmällisesti täytetty hakemus, ja lisäksi tarvittaessa osoitettava pyyntönsä validiteetti. Tässä suhteessa on huomattava, että .eu-aluetunnuksen järjestelymalli nojaa siihen, että loppukäyttäjät puolustavat oikeuksiaan tunnollisesti ja käynnistävät suojamenettelyt, jos väärinkäyttöä ilmenee.

2.2. Lainsäädäntöperusta

Eu-aluetunnuksen perustamisen ja käytön lainsäädäntöperusta pohjautuu kahteen säädökseen, jotka ovat aluetunnuksen ”.eu” perustamisesta 22. huhtikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 733/2002 (”puiteasetus”) sekä .eu-aluetunnuksen perustamista ja käyttöä koskevista yleisistä toimintasäännöistä ja rekisteröintiä koskevista periaatteista 28. huhtikuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 874/2004[6] (”toimintasääntöasetus”). Näiden säädösten täydentämiseksi on annettu erinäisiä komission päätöksiä, jotka koskevat rekisterin valintaa ja nimeämistä. Euroopan komission verkkosivuilla on luettelo kaikista säädöksistä, jotka muodostavat pohjan .eu-aluetunnuksen perustamiselle.[7] Rekisteri puolestaan on vahvistanut joukon hallinnollisia sääntöjä aluetunnusten rekisteröimiseen liittyviä tehtäviään varten.

Lisätietoja lainsäädäntöperustan muodostavista välineistä ja niiden vahvistamisesta löytyy osoitteesta http://ec.europa.eu/information_society/policy/doteu/index_en.htm

3. TOIMINTA

3.1. Rekisteri

Euroopan parlamentilta ja neuvostolta puiteasetuksessa saamansa toimeksiannon[8] mukaisesti komissio pyysi kiinnostuksenilmaisupyynnöllä[9] hakemuksia organisaatioilta, jotka olivat halukkaita toimimaan rekisterinä. Hakemusten vertailun ja arvioinnin jälkeen komissio nimesi .eu-aluetunnusrekisteriksi European Registry for Internet Domains -nimisen konsortion (EURid).[10] Puiteasetuksen mukaisesti komissio teki EURid:n[11] kanssa palveluntarjontasopimuksen 12. lokakuuta 2004.

EURid on voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka perustivat huhtikuussa 2003 Belgian, Italian ja Ruotsin kansallisia aluetunnuksia hallinnoivat organisaatiot. Sittemmin EURid:hen ovat liittyneet Tšekin ja Slovenian aluetunnuksia hallinnoivat organisaatiot. EURid:n pääkonttori on Diegemissä Belgiassa.

Allekirjoittaessaan EURid:n kanssa sopimuksen .eu-aluetunnuksen hallinnoinnista komissio valtuutti EURid:n neuvottelemaan ICANNin kanssa sopimuksen .eu-aluetunnusten myöntämisestä.[12] ICANN on tunnustanut EURid:n tahoksi, jonka Euroopan unioni on nimennyt huolehtimaan .eu-aluetunnuksesta ainakin vuoteen 2009 saakka. Sopimuksen myötä .eu-aluetunnus kirjattiin internet-nimipalvelun (DNS) juurivyöhykkeelle maaliskuussa 2005, eli teknisesti katsoen aluetunnus on ollut olemassa siitä lähtien.

3.2. Loppukäyttäjiä suojaavat toimenpiteet

DNS-toiminnalle on leimallista kanteiden, riitojen ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen runsaus. Rekisteröijiä on maailmassa niin paljon ja verkkotunnusmarkkinat ovat niin arvokkaat, että kilpailu rekisterinpitäjien ja etenkin jälleenmyyjien kesken on kovaa. Ei olekaan yllätys, että osa tunnusten rekisteröijistä turvautuu väärinkäytöksiin houkuttelevia markkinoita hyödyntääkseen.

Keskeisenä tehtävänä on varmistaa, että rekisteröintien ja niihin liittyvien rekisterinpitäjien menettelyjen väärinkäyttö havaitaan tehokkaasti ja että siihen puututaan asianmukaisin keinoin. Aluetunnuksen .eu lainsäädäntöperusta laadittiin juuri tätä silmällä pitäen.

EU-lainsäätäjä halusi minimoida nk. nimikaappauksen[13] riskin tarjoamalla loppukäyttäjille välineitä oikeuksiensa turvaamiseen. Tarkoitusta varten luotiin kolme välinettä: nimien varaaminen, vaiheittaisen rekisteröinnin kausi sekä vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely.

3.2.1. Varatut tai rekisteröinnin ulkopuolelle jätetyt nimet

Selvänä perussääntönä nimen suojaamisessa kaappaukselta on luonnollisesti se, että nimen rekisteröintiä verkkotunnuksena ei sallita tai että sen voi rekisteröidä vain sen oikeutettu omistaja. Puiteasetuksessa vahvistetaan menettely, jolla voidaan jäsenvaltioiden pyynnöstä laatia luettelo nimistä, joita joko ei saa rekisteröidä (5 artiklan 2 kohdan a alakohta) tai jotka saa rekisteröidä ainoastaan ylemmän tason tunnuksen alla (5 artiklan 2 kohdan b alakohta). Puiteasetuksen 5 artiklan perusteella komissio voi varata verkkotunnuksia jäsenvaltioiden tai yhteisön toimielinten ja muiden elinten käyttöön (toimintasääntöasetuksen 8 ja 9 artikla).

Lisätietoja nimien poissulkemiseen ja varaamiseen liittyvistä menettelyistä löytyy komission .eu-aluetunnusverkkosivuilta osoitteesta http://ec.europa.eu/information_society/policy/doteu/index_en.htm. Aluetunnuksen rekisterin verkkosivuilla[14] on täydellinen luettelo .eu-aluetunnuksen alaisista nimistä, jotka on suljettu rekisteröinnin ulkopuolelle tai varattu.

3.2.2. Alkuvaihe

Euroopan parlamentti ja neuvosto toteavat puiteasetuksessa, että yleisissä toimintasäännöissä olisi säädettävä, että kansallisen ja/tai yhteisön oikeuden perusteella tunnustetut tai hyväksytyt aiempien oikeuksien haltijat sekä julkisyhteisöt saavat käyttää hyväkseen erityisen ajanjakson (alkuvaihe), jona niiden verkkotunnusten rekisteröinti on varattu yksinomaan tällaisille kansallisen ja/tai yhteisön oikeuden perusteella tunnustettujen tai hyväksyttyjen vahvistettujen aiempien oikeuksien haltijoille sekä julkisyhteisöille.[15]

Tämä toteutuu toimintasääntöasetuksen IV luvussa (10–14 artikla), jossa vahvistetaan eräitä perusohjeita vaiheittaisen rekisteröinnin kautta varten. Rekisteri on kehitellyt noita sääntöjä pitemmälle erityisissä alkuvaiheen säännöissä. Rekisteri pyrki pontevin toimin yksinkertaistamaan alkuvaiheessa sovellettavia menettelyjä niin paljon kuin mahdollista ottaen huomioon, että alkuvaiheessa on kyse jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti vahvistetuista aiemmista oikeuksista. Erityistä huomiota oli kiinnitettävä niihin eri oikeusjärjestelmiin ja erilaisiin keinoihin, joita edellytettiin kyseisten oikeuksien olemassaolon ja pätevyyden osoittamiseen. Tämä väistämättä monimutkaisti hakumenettelyä. Rekisteröidyn tavaramerkin olemassaolon osoittaminen tarvittavilla asiakirjoilla saattaa sujua vaivattomastikin, mutta rekisteröimättömän oikeuden taikka – tietyissä hallintojärjestelmissä – yrityksen nimen olemassaolon osoittaminen voi olla paljon hankalampaa. Hakemuksen läpimenon kannalta voi näissä tapauksissa olla olennaista, että hakemuksen valmistelussa on apuna asiantunteva rekisterinpitäjä.

Alkuvaihe koostui kahdesta kaksikuukautisesta jaksosta. Ensimmäisen jakson aikana verkkotunnuksiksi voitiin hakea pelkästään julkisoikeudellisten elinten nimiä, julkisoikeudellisten elinten hallinnoimien maantieteellisten alueiden nimiä sekä rekisteröityjä yhteisön tai kansallisia tavaramerkkejä, ja hakijoina voivat olla ainoastaan asianomaiset julkisoikeudelliset elimet ja tavaramerkkien tai niiden käyttölupien haltijat. Toisen jakson aikana hakea voitiin myös sellaisia verkkotunnuksia, jotka perustuvat muihin kuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti suojattuihin oikeuksiin. Näitä olivat yritysten nimet ja tunnukset, suojattujen kirjallisten tai taiteellisten teosten selvästi erottuvat nimet, rekisteröimättömät tavaramerkit ja kaupalliset merkit.

Väärinkäytösten estämiseksi oli alkuvaiheessa kaikki aikaisempiin oikeuksiin perustuvat hakemukset varmennettava käyttäen todistusaineistoa, joka osoittaa oikeuden sen lain mukaisesti, jonka perusteella oikeus on olemassa.[16] Oikeuksien validoinnista huolehti rekisterin nimeämä validointiasiamies (PriceWaterhouseCoopers). On syytä huomata, ettei .eu-aluetunnuksen lainsäädäntöperustassa poiketa voimassa olevasta lainsäädännöstä, joten validointiasiamiehen oli pidettävä pätevänä kaikkia hakemuksia, jotka perustuvat jäsenvaltion myöntämään pätevään tavaramerkkiin tai muunlaiseen aiempaan oikeuteen.

Samaa nimeä koskevat hakemukset käsiteltiin saapumisjärjestyksessä. Jos rekisterin tekemä päätös verkkotunnuksen rekisteröimisestä riitautettiin, hakijat voivat hakea ratkaisua joko tavanomaisista tuomioistuimista taikka vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn kautta (tästä tarkemmin jäljempänä).

Validointimenettely oli annettava pätevien ammattilaisten tehtäväksi, ja sen vuoksi verkkotunnuksen rekisteröinnistä jouduttiin perimään alkuvaiheessa suurempi maksu kuin rekisterin tavanomaisen toiminnan aikana. Sen mukaan, miten mutkikasta hakemuksen perustana olevan aikaisemman oikeuden validointi oli, maksu oli julkisoikeudellisten elinten hakemusten kohdalla 35 euroa, rekisteröityyn tavaramerkkiin perustuvien hakemusten kohdalla 45 euroa ja muihin oikeuksiin perustuvien hakemusten kohdalla 85 euroa. Rekisterinpitäjät lisäsivät maksuun voittomarginaalinsa. Loppukäyttäjän maksama hinta vastasi yleisesti ottaen rekisterinpitäjän palvelujen laatua.

3.2.3. Tuomioistuinten ulkopuolista riitojen ratkaisua koskevat periaatteet

Aluetunnuksen .eu lainsäädäntöperustassa säädetään vaihtoehtoisesta riidanratkaisumenettelystä, jota sovelletaan aluetunnuksen alaisia verkkotunnuksia koskevissa riidoissa. Järjestely antaa asianosaisille menettelyllisiä takeita, eikä sen soveltaminen rajoita tuomioistuinmenettelyjä, joita asianosainen voi käynnistää verkkotunnuksen haltijaa taikka rekisterin tekemää päätöstä vastaan.

Valintamenettelyn[17] jälkeen rekisteri nimesi 12. huhtikuuta 2005 .eu-aluetunnuksia koskevan vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyn suorittajaksi Prahassa toimivan Tšekin kauppakamarin ja Tšekin maatalouskamarin välimiesoikeuden (”Tšekin välimiesoikeus”).

Tšekin välimiesoikeus, jota avusti eri puolilta Eurooppaa tulevista tekijänoikeus- ja tieto- ja viestintätekniikka-asiantuntijoista koostuva valmistelukunta, käynnisti elokuussa 2005 julkisen kuulemisen käytännön säännöistä, joilla täydennetään niitä ohjeita, jotka vaihtoehtoiselle riidanratkaisumenettelylle toimintasääntöasetuksessa vahvistetaan. Marraskuussa 2005 Tšekin välimiesoikeus sitten julkaisi verkkosivuillaan[18] lopulliset säännöt, joilla vahvistetaan riidanratkaisumenettelyyn toimitettavien valitusten jättämisessä ja käsittelyssä sovellettavat hallinnolliset menettelyt.

Vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely voidaan käynnistää tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on rekisteröinyt tunnuksen vilpillisessä mielessä tai siihen liittyy väärinkäyttöä taikka rekisterin tekemä päätös halutaan riitauttaa.[19] Vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn maksut perustuvat kustannusten kattamiseen. Maksut (1 850 eurosta ylöspäin) ovat tasoltaan huokeammat kuin vastaavien välityselinten perimät. Ensimmäisenä toimintavuonna saatujen hyvien tulosten perusteella Tšekin välimiesoikeus pienensi maksujaan seitsemällä prosentilla 1. tammikuuta 2007 lähtien. Jos osapuolet käyttävät riidanratkaisumenettelyssä kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta, heille myönnetään vielä kymmenen prosentin alennus.

4. TEHOKKUUS

Eu-aluetunnusjärjestelmän tehokkuutta voidaan mitata kahdella indikaattorilla: haettujen verkkotunnusten määrällä sekä sillä, miten tehokkaasti rekisteri suoriutuu rekisteröintijärjestelmän päivittäisestä pyörittämisestä.

4.1. Haettujen ja rekisteröityjen verkkotunnusten määrä

Vuoden sisällä .eu-aluetunnuksen käyttöönotosta sen alaisuuteen on rekisteröity noin 2,4 miljoonaa verkkotunnusta, mikä on tehnyt .eu-aluetunnuksesta Euroopan kolmanneksi suosituimman maantieteellisen aluetunnuksen ja maailman seitsemänneksi suosituimman aluetunnuksen. Euroopan unionissa .eu-aluetunnusta suositumpia ovat vain Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan maantieteelliset aluetunnukset, ja koko maailmassa enemmän rekisteröintejä keräävät vain com, net, org ja info. Nyt kun ensimmäinen rekisteröintiaalto on mennyt, rekisteröityjen .eu-tunnusten käyttö yleistyy, kun aikaisemmin yleistä oli niiden rekisteröinti vain ennakoivassa mielessä.

Viimeisimmät luvut maittain eriteltyinä löytyvät osoitteesta http://status.eurid.eu/

Alkuvaiheen kuluessa jätettiin 346 218 hakemusta 245 221:tä verkkotunnusta varten. Hakemusten ja niiden kohteena olevien verkkotunnusten määrät poikkeavat toisistaan siksi, että tietyillä verkkotunnuksilla oli useita hakijoita.

Huhti–joulukuussa 2006 verkkotunnusten kuukausittaiset rekisteröintimäärät kasvoivat keskimäärin 4,7 prosenttia, mikä on alan korkeimpia lukuja. Myös .eu-aluetunnuksen varsinainen jokapäiväinen käyttö lisääntyy. Rekisteriin tehtyjen DNS-hakujen määrä (ts. kuinka monta kertaa haetaan .eu-tunnuksella varustettua verkkosivustoa tai lähetetään sähköpostia .eu-loppuiseen osoitteeseen) viisinkertaistui puolessa vuodessa kesäkuun lopusta joulukuun loppuun 2006.

Tammikuussa 2007 jo yli 78 prosenttia kaikista .eu-verkkotunnuksista johti toiminnassa olevalle verkkosivustolle tai sähköpostipalvelimelle. Toimivista verkkosivustoista vain joka viides ohjasi kävijän automaattisesti toiselle sivustolle tai toiseen URL-osoitteeseen. Luvut osoittavat, että .eu-verkkotunnuksia käytetään aktiivisesti. Rekisterin hiljattain toteuttamassa selvityksessä kävi lisäksi ilmi, että alue- ja verkkotunnusten käsite oli tuttu 79 prosentille eurooppalaisista internetinkäyttäjistä ja että 63 prosenttia tiesi .eu-tunnuksen olevan käytössä. Internetin käyttäjistä 45 prosenttia tietää, että EU:ssa asuvina he voivat rekisteröidä .eu-verkkotunnuksen, ja 11 prosenttia harkitsee sitä.

Kiinnostus .eu-tunnuksia kohtaan on ollut niin suurta ja rekisteröintejä on tehty niin paljon, että rekisteri on pystynyt laskemaan .eu-verkkotunnuksen omistamiseen liittyviä maksuja. Vuoden 2007 alusta verkkotunnuksen rekisteröintimaksu ja vuotuinen uusintamaksu putosivat kymmenestä eurosta viiteen euroon. Koska .eu-rekisteri ei tavoittele voittoa, alennuksia voi olla luvassa myös jatkossa. Huomattakoon, että maksu peritään akkreditoiduilta .eu-rekisterinpitäjiltä, jotka puolestaan päättävät asiakkailtaan perittävistä hinnoista. Monet rekisterinpitäjät kokoavat palvelujaan paketeiksi, joissa on mukana esimerkiksi hosting-palvelut ja sähköposti. Tätä nykyä .eu-verkkotunnuksen lähtöhinta on noin 15 euroa, mikä vastaa esimerkiksi .com-, .net-, .co.uk- ja .de-verkkotunnuksista perittävää hintaa.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että .eu-aluetunnuksen käyttöönotto on sujunut hyvin ja tehokkaasti ja että se vastaa eurooppalaisten kansalaisten, yritysten ja muiden organisaatioiden todellisiin tarpeisiin.

4.2. Rekisteröintijärjestelmän toimivuus

Rekisteröintijärjestelmän toimivuuden arvioimiseksi toimintasääntöasetuksessa säädetään, että vaiheittaisen rekisteröinnin lopussa suoritetaan riippumaton tarkastus, jonka tulokset toimitetaan komissiolle.[20] Tarkastuksen tarkoituksena on vahvistaa, että rekisteri on toteuttanut vaiheittaisen rekisteröintijakson aikana asianmukaisen, oikeudenmukaisen sekä toiminnallisesti ja teknisesti moitteettoman hallinnon.

Tarkastuksessa selvitettiin perusteellisesti rekisterin alkuvaiheen aikana noudattamat menettelyt. Tarkastaja pyrki hankkimaan asian kannalta merkityksellistä tilastotietoa sekä kolmansien osapuolten näkemyksiä (myös teollis- ja tekijänoikeusasiantuntijoilta). Lisäksi tarkasteltiin menettelyjä, joilla rekisteri puuttuu väärinkäytöksiin. Menettelyjä verrattiin vastaavanlaisten rekisterien samankaltaisiin menettelytapoihin. Lopuksi tarkastaja toteutti otokseen perustuvan selvityksen tyytyväisyydestä rekisterin toimintaan ja kuuli otannalla valittuja verkkotunnusten omistajia.

Tarkastuskertomuksen tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:

i) Tarkasteltuaan oikeuksien validointia alkuvaiheen aikana tarkastaja totesi, että validointiasiamies oli valittu ja alkuvaihetta koskevat säännöt oli laadittu toimintasääntöasetuksen mukaisesti sekä prosessin toteuttamisessa käytetyn asianmukaisen taloudellisen (kustannukset) ja toiminnallisen (käsittelykyky) mallin puitteissa. Säännöillä pyrittiin tekemään prosessista mahdollisimman yhtenäinen ympäristössä, jota leimaavat EU-maiden toisistaan poikkeavat säädökset. Tilastotietojen perusteella tarkastajat päättelivät, ettei minkään yksittäisen jäsenvaltion kansalaisia ollut syrjitty.

ii) Rekisteröintien väärinkäytöstä todettiin, että rekisteri noudatti johdonmukaisesti saapumisjärjestyksessä käsittelyn periaatetta. Torjuakseen joidenkin rekisterinpitäjien harjoittamaa nimi- ja tunnusspekulointia rekisteri teki otantaan ja valituksiin perustuvia selvityksiä ja purki sopimuksen niiden rekisterinpitäjien kanssa, joiden toiminta osoittautui mahdottomaksi hyväksyä.

iii) Mitä tuli sellaisten tahojen tekemiin rekisteröinteihin, joilla ei siihen ollut oikeutta, rekisteri toteutti jälkitarkastuksia ja sulki asianomaiset verkkotunnukset, jos siihen oli aihetta, ja antoi ne uudelleen yleisön rekisteröitäväksi.

iv) Useat sadat rekisterinpitäjät akkreditoituivat rekisteriin pelkästään hankkiakseen joukoittain verkkotunnuksia tietyille rekisteröityjille (ns. haamurekisterinpitäjät). Näissä tapauksissa rekisteri vei asian toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

v) Toiminnallisista ja teknisistä kysymyksistä tarkastuskertomuksessa vahvistetaan, että EURid:n toteuttama järjestelmä on vankka ja tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon hakemusten kuormitus ja määrä alkuvaiheen aikana ja sen jälkeen.

vi) Mitä tulee rekisteröintivyöryihin, jotka nähtiin 7. lokakuuta 2006 jälkeen – eli kun tunnusten hakeminen avattiin ensin alkuvaihetta laajemmalle yleisölle ja kun hakijakuntaa laajennettiin sen jälkeen lisää –, tarkastuksessa todettiin, että vastaavan ilmiön eteen ovat joutuneet monet muutkin rekisterit. Ilmiön taustalla vaikuttaisi olevan rekisterinpitäjien tekninen ja käytännöllinen osaaminen. EURid:n rekisteröintilokien huolellisen ja laajamittaisen otantatarkastelun yhteydessä tarkastajat eivät havainneet näyttöä siitä, että mikään osapuoli olisi saanut perusteetonta etua, että saapumisjärjestyksessä käsittelyn periaatetta olisi rikottu, että mikään osapuoli olisi käyttänyt tietokantaa kielletyllä tavalla, että kirjautumisjärjestelmää olisi peukaloitu tai että EURid:n asentamien palomuurien läpi olisi tunkeuduttu.

vii) Rekisteri perusti loppukäyttäjien avuksi tukiryhmän, joka huolehti puheluista, sähköpostiviesteistä, fakseista ja kirjepostista alkuvaiheen alusta lähtien (7.12.2005). Tukiryhmä ei ilmeisesti kuitenkaan ole pitänyt asianmukaiseen kirjausjärjestelmään perustuvaa kirjanpitoa viestinnästään kolmansien osapuolten kanssa kuin vasta heinäkuusta 2006.

5. PÄÄTELMÄT

Edellä esitetyt tarkastuskertomuksesta peräisin olevat havainnot osoittavat, että rekisterin toiminta oli yleisesti ottaen erittäin tehokasta .eu-aluetunnuksen käyttöönoton alkuvaiheessa. Rekisteri toimi täysin lainsäädäntöperustan mukaisesti. Mikään ei viittaa siihen, että .eu-aluetunnukseen olisi liittynyt enemmän riitoja tai ongelmia kuin mihinkään muuhunkaan vastaavaan tunnukseen. Suositun, runsaasti rekisteröityjiä houkuttelevan aluetunnuksen yhteydessä joudutaan väistämättä käsittelemään riidanalaisiin verkkotunnuksiin liittyviä valituksia. Muihin aluetunnuksiin vuosien mittaan liittyneet kiistat antoivat aihetta odottaa jonkin verran valituksia. Joidenkin tarkkailijoiden yllätykseksi .eu-aluetunnuksen avaaminen houkutteli rekisteröintejä huomattavasti odotettua enemmän. Osa rekisteröinneistä tehtiin spekulointi- tai ennaltavarautumistarkoituksissa mutta suurin osa vilpittömin mielin. Joidenkin rekisteröintien takana on väistämättä ollut halu hyötyä järjestelmästä rahallisesti. Se oli pitkälti odotettavissakin. Väärinkäytön minimointi olikin esillä suuressa osassa niitä keskusteluja, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto kävivät lainsäädäntöä antaessaan. Havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että lainsäädäntöperusta ja EURid:n toteuttamat vastatoimet ovat tässä suhteessa olleet varsin tehokkaat.

Alkuvaiheen päätyttyä jokin aika sitten .eu-aluetunnusrekisterin tavoitteet ovat muuttuneet. Nyt on entisestään parannettava asiakkaille tarjottavaa palvelua esimerkiksi vahvistamalla rekisterinpitäjien käytännesäännöt. Lisäksi on toimittava sen hyväksi, että kansalaiset, laitokset ja yritykset tekisivät lisää rekisteröintejä ja käyttäisivät .eu-aluetunnusta myös käytännössä.

[1] EYVL L 113, 30.4.2002, s. 1.

[2] Komission valmisteluasiakirja .eu-aluetunnuksen perustamisesta, 2.2.2000, 6. luku.

[3] Asetuksen (EY) N:o 733/2002 2 artiklan a alakohta.

[4] Ks. asetuksen (EY) N:o 733/2002 johdanto-osan 9 kappale.

[5] Asetuksen (EY) N:o 733/2002 3 artiklan 4 kohta.

[6] EUVL L 162, 30.4.2004, s. 40.

[7] Ks. http://europa.eu.int/information_society/policy/doteu/background/index_en.htm

[8] Asetuksen (EY) N:o 733/2002 3 artiklan 1 kohdan b alakohta.

[9] Kiinnostuksenilmaisupyyntö .eu-aluetunnusrekisterin valitsemiseksi (2002/C 208/08) (EYVL C 208, 3.9.2002, s. 6).

[10] Komission päätös .eu-aluetunnusrekisterin nimeämisestä (EUVL L 128, 24.5.2003, s. 29).

[11] Lisätietoja EURid:stä osoitteessa http://www.eurid.eu/content/view/12/26/lang,en/

[12] Asetuksen (EY) N:o 733/2002 johdanto-osan 15 kappale.

[13] Nimikaappauksella (cybersquatting) tarkoitetaan yleisesti sellaisten internet-verkkotunnusten rekisteröintiä, jotka eivät oikeastaan kuulu rekisteröijälle. Tunnuksen rekisteröityään kaappari tarjoaa sitä oikeutetulle omistajalle ylihintaan.

[14] Osoitteessa http://www.eurid.eu/content/view/21/38/lang,en/

[15] Asetuksen (EY) N:o 733/2002 johdanto-osan 16 kappale.

[16] Toimintasääntöasetuksen 14 artikla.

[17] Komission asetuksen (EY) N:o 874/2004 23 artikla.

[18] Osoitteessa http://www.adr.eu/adr/adr_rules/index.php

[19] Komission asetuksen (EY) N:o 874/2004 21 artikla.

[20] Komission asetuksen (EY) N:o 874/2004 12 artiklan 5 kohta.