52007DC0071

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 26.2.2007

KOM(2007) 71 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevista suuntaviivoista {SEK(2007) 246}

SISÄLLYS

1. Tarkoitus ja asiayhteys 2

2. EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminta maaliskuun 2005 ja syyskuun 2006 välisenä aikana 2

2.1. Samanaikaiset verotarkastukset 2

2.2. Asiantuntijan lausunto ja sovittelu asiantuntijan johdolla 2

2.3. Etukäteen tapahtuva ilmoittaminen, neuvotteleminen tai sopiminen 2

2.4. Ennakkohinnoittelusopimukset 2

2.5. EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien suuntaviivojen keskeiset kohdat 2

3. Välimiesmenettely-yleissopimus ja siihen liittyvät kysymykset 2

4. EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin tuleva toimintaohjelma 2

5. Komission päätelmät 2

LIITE 2

1. Oikeudellinen kehys 2

2. Ennakkohinnoittelusopimuksen rakenne ja jäsenvaltioissa noudatettavat menettelyt 2

3. Ennakkohinnoittelusopimusohjelmaan liittyminen 2

4. Maksut 2

5. Monimutkaisuuskriteerit 2

6. Asiakirjat 2

7. Ennakkohinnoittelusopimusta koskevan menettelyn kulku 2

7.1. Hakemuksen jättämistä edeltävä vaihe / epävirallinen hakemus 2

7.2. Ennakkohinnoittelusopimusta koskeva virallinen hakemus 2

7.3. Ennakkohinnoittelusopimuksen arviointi ja siitä käytävät neuvottelut 2

7.4. Ennakkohinnoittelusopimuksen virallinen tekeminen 2

8. Ennakkohinnoittelusopimukset: erityiset kysymykset 2

8.1. Ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvät liiketoimet ja osapuolet 2

8.2. Olennaiset kriteerit 2

8.3. Taannehtivuus 2

8.4. Tilastojen julkaiseminen 2

8.5. Yksipuoliset ennakkohinnoittelusopimukset 2

8.6. Ennakkohinnoittelusopimusta koskevan menettelyn helpottaminen pk-yritysten tapauksessa 2

TARKOITUS JA ASIAYHTEYS

1. EU:ssa sovelletaan erilaisia kansallisia siirtohinnoittelusääntöjä, joiden mukaan samaan konserniin kuuluvien verovelvollisten välisiä liiketoimia on verotettava ikään kuin ne olisivat tapahtuneet kahden toisistaan riippumattoman verovelvollisen välillä. Tämä heikentää sisämarkkinoiden toimivuutta ja lisää huomattavasti verovelvollisten hallinnollista taakkaa.

2. Jotta ongelmaan löydettäisiin käytännön ratkaisuja, komissio perusti lokakuussa 2002 EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin (jäljempänä ”siirtohinnoittelufoorumi” tai ”foorumi”). Komissio on raportoinut siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta kahdessa tiedonannossaan. Ensimmäisessä tiedonannossa[1] annettiin kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehtyä yleissopimusta (välimiesmenettely-yleissopimus[2]) koskevat menettelysäännöt[3] sopimuksen toiminnan tehostamiseksi. Toisessa tiedonannossa[4] annettiin menettelysäännöt[5] EU:n siirtohinnoitteluasiakirjoista (EU TPD). EU:n siirtohinnoitteluasiakirjoja koskevissa menettelysäännöissä vahvistetaan sellaisten asiakirjojen määrä ja laji, jotka jäsenvaltiot voivat vaatia ja hyväksyä soveltaessaan kansallisia siirtohinnoittelusääntöjään.

3. Siirtohinnoitteluun liittyvät erimielisyydet verovelvollisen ja verohallinnon välillä johtavat usein kaksinkertaiseen verotukseen ja tämän myötä verohallintojen väliseen erimielisyyteen kaksinkertaisen veron lieventämisestä. Koska jäsenvaltioiden joulukuussa 2004 hyväksymien välimiesmenettely-yleissopimusta koskevien menettelysääntöjen pitäisi periaatteessa poistaa siirtohinnoittelusta johtuva kaksinkertainen verotus EU:ssa kolmen vuoden kuluessa, olisi toivottavaa välttää ensisijaisesti tällaisten erimielisyyksien syntyminen verohallintojen välillä.

4. Tämän kolmannen tiedonannon tavoitteena on ehkäistä siirtohinnoittelua koskevat erimielisyydet ja niihin liittyvä kaksinkertainen verotus ensisijaisesti vahvistamalla EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevat suuntaviivat. Ennakkohinnoittelusopimukset ovat EU:n jäsenvaltioiden verohallintojen välisiä sopimuksia, joissa määritellään kuinka kahteen tai useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden, keskenään etuyhteydessä olevien verovelvollisten välisiä tulevia liiketoimia verotetaan. Suuntaviivat perustuvat siirtohinnoittelufoorumin määrittämiin parhaisiin käytäntöihin.

5. Komissio katsoo, että ennakkohinnoittelusopimuksia koskevat suuntaviivat ovat tehokas väline erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja niistä on paljon hyötyä viranomaisille ja verovelvollisille. Ennakkohinnoittelusopimuksilla voidaan varmistaa ennakolta siirtohinnoittelussa sovellettavat menetelmät, millä yksinkertaistetaan tai vältetään ennakkohinnoittelusopimuksen soveltamisalaan kuuluviin liiketoimiin kohdistuvat kalliit ja aikaa vievät verotarkastukset. Tästä koituisi säästöä kaikille ennakkohinnoittelusopimuksen osapuolille.

6. Näissä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevissa suuntaviivoissa selitetään, kuinka jäsenvaltioiden olisi toteutettava sopimusmenettely, ja annetaan ohjeita menettelyssä osallisina oleville verovelvollisille. Suuntaviivoja noudattamalla on mahdollista saattaa sopimusmenettely päätökseen nopeasti ja tehokkaasti. Tämä puolestaan todennäköisesti kannustaa ennakkohinnoittelusopimusten käyttöön EU:n alueella, minkä avulla vältytään entistä useammin erimielisyyksiltä ja kaksinkertaiselta verotukselta.

EU:N YHTEISEN SIIRTOHINNOITTELUFOORUMIN TOIMINTA MAALISKUUN 2005 JA SYYSKUUN 2006 VÄLISENÄ AIKANA

7. Siirtohinnoittelufoorumin laatima raportti sisältyy kokonaisuudessaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan[6]. Tarkastellessaan erimielisyyksien ratkaisemista ja ehkäisemistä kokonaisuutena siirtohinnoittelufoorumi harkitsi useita mahdollisia menettelyjä, joilla voitaisiin keventää siirtohinnoittelusta EU:ssa verovelvollisille kohdistuvia rasitteita. Kyseeseen voisivat tulla samanaikaiset verotarkastukset, asiantuntijan lausunnot tai sovittelu asiantuntijan johdolla, etukäteen tapahtuva ilmoittaminen, neuvotteleminen tai sopiminen sekä ennakkohinnoittelusopimusmenettelyjen tarjoamat mahdollisuudet.

Samanaikaiset verotarkastukset

8. Samanaikaisia verotarkastuksia pidetään yleisesti menetelminä, joiden avulla kaksi tai useampi maa yhdistää voimavaransa tarkastaakseen verovelvollisten kirjanpidon yhdessä. Vaikka siirtohinnoittelufoorumi myöntää, että tämä vaihtoehto saattaisi kiinnostaa jäsenvaltioita sääntöjen noudattamisen varmistamisen kannalta, mahdollisuuksia ratkaista erimielisyyksiä sen avulla pidettiin vähäisempinä kuin riskiä siitä, että menettelyn käyttö synnyttää erimielisyyksiä.

Asiantuntijan lausunto ja sovittelu asiantuntijan johdolla

9. Siirtohinnoittelufoorumi pohti OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklan huomautuksiin liittyvässä julkilausumassaan mahdollisuutta, että maat pyytäisivät neuvoa-antavaa lausuntoa asiantuntijalta kaksinkertaista verotusta koskevien tapausten ratkaisemiseksi. Verohallintojen asiantuntijat eivät kuitenkaan pitäneet ulkopuoliseen asiantuntijaan turvautumista käyttökelpoisena ratkaisuna kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi, sillä välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisesti on jo nyt pakollista ratkaista asiat käyttämällä riippumatonta välimiestoimikuntaa.

Etukäteen tapahtuva ilmoittaminen, neuvotteleminen tai sopiminen

10. Siirtohinnoittelufoorumi tarkasteli mahdollisuuksia luoda kehys verohallintojen välillä etukäteen tapahtuvalle sopimiselle tai vähintäänkin neuvotteluille, jotka käytäisiin ennen siirtohinnoittelua koskevien oikaisujen tekemistä. Yhteinen toiminta voitaisiin rajata pelkkään ilmoitukseen siitä, että siirtohinnoittelussa aiotaan soveltaa oikaisua (mikä saattaisi nopeuttaa erimielisyyksien ratkaisemista). Siihen voitaisiin vaihtoehtoisesti sisällyttää myös neuvottelut, joita käytäisiin verohallintojen välillä ennen lopullisen siirtohinnoittelua koskevan oikaisun tekemistä (mikä osaltaan voisi nopeuttaa myöhempää erimielisyyksien ratkaisemista, mikäli se olisi lainkaan tarpeen). Kolmantena vaihtoehtona olisi järjestelmä, jossa asiasta sovittaisiin etukäteen (ennalta sopimisen järjestelmä), jotta ensisijaisesti vältyttäisiin erimielisyyksiltä (verohallinnon olisi sitouduttava soveltamaan vastaavaa oikaisua mahdollisen kaksinkertaisen veron poistamiseksi ennen kuin ensimmäisestä oikaisusta on tehty lopullinen päätös).

11. Siirtohinnoittelufoorumi totesi, että vaikka saattaisi olla mahdollista toteuttaa kaikki edellä mainitut menettelyt nykyisiä mekanismeja hyödyntäen, asianmukaisesti toimivien mekanismien kehittäminen olisi aikaa vievää ja saattaisi hyvinkin vaatia perusteellisia muutoksia kansallisiin lainsäädäntöihin. Siirtohinnoittelufoorumi katsoi, että tämä saattaisi olla asia, johon sillä ei ole valtuuksia. Lisäksi se katsoi, että foorumin aika ja resurssit olisi keskitettävä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien menettelyjen kehittämiseen.

12. Komissio katsoo, että ennalta sopimisen järjestelmällä poistettaisiin kaksinkertainen verotus kokonaan EU:ssa ja että kysymystä olisi hyödyllistä tarkastella perusteellisemmin tulevaisuudessa.

Ennakkohinnoittelusopimukset

13. Ennakkohinnoittelusopimus on verohallintojen välillä tehty sopimus siitä, kuinka tiettyjä verovelvollisten välisiä, siirtohinnoittelun soveltamisalaan kuuluvia liiketapahtumia verotetaan tulevaisuudessa. Niinpä ennakkohinnoittelusopimuksella voidaan usein estää verohallintojen väliset erimielisyydet sopimukseen sisältyvistä liiketoimista. Ennakkohinnoittelusopimukset ovat esimerkillinen menetelmä ehkäistä erimielisyyksiä.

14. Siirtohinnoittelufoorumi tarkasteli perusteellisesti ennakkohinnoittelusopimusten etuja ja haittoja ja totesi, että niistä voi olla huomattavaa hyötyä verovelvollisille ja verohallinnoille. Tärkein etu on varmuus ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvän liiketoimen verokohtelusta. Tästä varmuudesta on hyötyä sekä verohallinnoille että verovelvollisille: verohallintojen ei enää tarvitse tarkastaa kirjanpitoa oikean siirtohinnoittelun toteamiseksi, niiden tarvitsee pelkästään tarkistaa, että ennakkohinnoittelusopimusta on sovellettu asianmukaisesti. Verovelvollisilla on puolestaan tieto siitä, kuinka oikea siirtohinta määritellään, koska asianomaiset verohallinnot ovat sopineet keskenään siitä.

15. Koska ennakkohinnoittelusopimuksiin liittyy huomattavia etuja, siirtohinnoittelufoorumi katsoi, että on aiheellista määritellä parhaimmat käytännöt EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevia menettelyjä varten. Ne sisältyvät tämän tiedonannon liitteessä esitettyihin suuntaviivoihin.

EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien suuntaviivojen keskeiset kohdat

16. Suuntaviivoissa vahvistetaan menettelyt ennakkohinnoittelusopimusprosessin tehokkuuden turvaamiseksi ja kuvataan yksityiskohtaisesti sopimusten tekoon tavallisesti sisältyvät vaiheet ja se, mitä kussakin vaiheessa tapahtuu.

17. Suuntaviivoissa keskitytään kahden- ja monenvälisiin ennakkohinnoittelusopimuksiin, koska niitä pidetään tehokkaimpana välineenä kaksinkertaisen verotuksen torjumiseksi. Suuntaviivoihin sisältyy kuitenkin myös yksipuolisia ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva luku.

18. Suuntaviivoissa tarkastellaan nelivaiheista menettelyä ja kuvataan, mitä kussakin vaiheessa tapahtuu.

19. Sopimusmenettely käynnistyy verovelvollisen päättäessä hakea ennakkohinnoittelusopimusta. Suuntaviivoissa suositellaan, että kaikkia asiassa mahdollisesti osallisina olevia verohallintoja lähestytään epävirallisesti. Lisäksi suuntaviivoissa neuvotaan, mitä kaikkea tässä epävirallisessa vaiheessa on syytä tehdä, jotta sopimushakemus käsiteltäisiin tehokkaasti. Vaikka kukin ennakkohinnoittelusopimus on oma yksittäinen tapauksensa, suuntaviivoissa annetaan ohjeet virallisessa hakemuksessa vaadittavista tiedoista, sillä useimmissa tapauksissa vaaditaan todennäköisesti samat perustiedot.

20. Suuntaviivoissa annetaan ohjeita siitä, kuinka menettelyä voi viedä eteenpäin tehokkaasti sen jälkeen, kun viranomaiset ovat vastaanottaneet virallisen hakemuksen. Ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva menettely edellyttää, että kukin asianomainen verohallinto tarkastaa hakemuksen päättääkseen, voidaanko hakemuksessa ehdotettu siirtohinnoittelukohtelu hyväksyä. Asianomaisten verohallintojen on myös neuvoteltava ja sovittava siirtohinnoittelukohtelun yksityiskohdista keskenään. Suuntaviivoissa esitetään, kuinka näissä menettelyissä on toimittava.

21. Ennakkohinnoittelusopimukset edellyttävät virallista sopimusta asianomaisten verohallintojen välillä, jotta ne ja asianomaiset verovelvolliset saavat varmuuden liiketoimien verokohtelusta. Suuntaviivoissa annetaan ohjeet virallisen sopimuksen sisällöstä, jotta sillä voidaan taata edellä mainittu varmuus.

22. Suuntaviivojen lisäyksessä C havainnollistetaan ennakkohinnoittelusopimusmenettelyn eteneminen aikataulun avulla.

23. Suuntaviivoissa käsitellään myös tiettyjä seikkoja, joista aiheutuu usein ongelmia sopimusmenettelyjen aikana tai jopa ennen niiden alkamista, ja esitetään keinoja, joiden avulla niistä on todennäköisesti vähemmän haittaa ennakkohinnoittelusopimusmenettelyn tehokkaalle päätökseen saattamiselle. Siirtohinnoittelufoorumi keskittyi seuraaviin seikkoihin, joista tiedetään saatujen kokemusten perusteella aiheutuvan eniten ongelmia: verokohtelun takautuva soveltaminen ennakkohinnoittelusopimuksessa, maksut ja nk. monimutkaisuuskriteerit (joista voi muodostua epätoivottu este sopimusmenettelyn läpiviemiselle) ja ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvien liiketoimien laji ja arvo.

VÄLIMIESMENETTELY-YLEISSOPIMUS JA SIIHEN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

24. Välimiesmenettely-yleissopimukseen liittyvät jatkotoimet ovat jatkuva työsarka siirtohinnoittelufoorumille. On tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat yleissopimuksen määräyksiä ja siihen liittyviä menettelysääntöjä, jotka vahvistettiin joulukuussa 2004.

25. Välimiesmenettely-yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen ratifiointitilanteesta[7] todettakoon, että syyskuun 2006 loppuun mennessä 12 jäsenvaltiota oli ratifioinut sen ja loput jäsenvaltioista olivat ilmoittaneet, että ne ratifioivat sopimuksen lähikuukausina.

26. Siirtohinnoittelufoorumi on myös valvonut ensimmäisissä menettelysäännöissään veronkannon keskeyttämisestä antamansa suosituksen täytäntöönpanoa. Syyskuun 2006 loppuun mennessä 16 jäsenvaltiota oli vahvistanut, että ne sallivat veronkannon keskeyttämisen siksi ajaksi, kun erimielisyyksien ratkaisumenettely on käynnissä, ja loput jäsenvaltioista olivat ilmoittaneet, että ne paraikaa tarkistivat säännöksiään ja määräyksiään tämän mahdollisuuden myöntämiseksi. Tätä kysymystä on tarkkailtava jatkossakin.

27. Vuonna 2005 toteutetussa kyselyssä tarkasteltiin käynnissä olevia, välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisia keskinäistä sopimusta koskevia menettelyjä. Tämän kyselyn päivityksestä, johon jäsenvaltioiden verohallinnot olivat toimittaneet vastauksensa, ilmeni, ettei yhtäkään niistä 24 tapauksesta, joissa verovelvollinen oli esittänyt pyynnön ennen 1. tammikuuta 2000, ollut toimitettu välimiestoimikunnan käsiteltäväksi.

28. Komissio katsoo, että pitkään ratkaisematta olleiden, kaksinkertaista verotusta koskevien siirtohinnoittelutapausten lukumäärä osoittaa, että välimiesmenettely-yleissopimuksella ei onnistuta EU:ssa ehkäisemään kaksinkertaista verotusta siirtohinnoittelutapauksissa aiotulla tavalla. Niinpä tämän epäkohdan aiheuttavia syitä on tutkittava. Tämä epäkohta heikentää yhtenäismarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Komissiolla on tarkoitus tarkastella, kuinka tämä epäkohta voitaisiin korjata. Yhtenäismarkkinoiden edun vuoksi saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön väline, jolla kaksinkertainen verotus voidaan ehkäistä oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Komissio toteaa myös, että välimiestoimikunta käsittelee yksinomaan siirtohinnoitteluun liittyviä kaksinkertaisen verotuksen tapauksia ja että OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklaan lisätyissä uusissa määräyksissä ja niihin liittyvässä huomautuksessa mennään tätä pidemmälle määräämällä sopimuspuolia sitovasta pakollisesta välimiesmenettelystä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

EU:N YHTEISEN SIIRTOHINNOITTELUFOORUMIN TULEVA TOIMINTAOHJELMA

29. Ottaen huomioon EU:ssa siirtohinnoittelussa viime aikoina saavutettu kehitys sekä tarve huolehtia uusien välineiden täytäntöönpanon valvonnasta ja jatkaa useiden kysymysten tarkastelua, komissio on päättänyt jatkaa EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toimikautta kahdella vuodella.

30. Siirtohinnoittelufoorumi on aloittanut uuden toimintaohjelman valmistelun ajanjaksoa 2007—2008 varten.

31. Siirtohinnoittelufoorumin nykyisessä toimintaohjelmassa on vielä tarkasteltava erityisesti siirtohinnoittelua koskeviin oikaisuihin liittyviä seuraamuksia ja korkoja.

32. Erimielisyyksien ehkäiseminen ja ratkaiseminen ovat jatkossakin kiistatta ratkaisevassa asemassa, koska ne ovat tärkeitä kysymyksiä verovelvollisten ja verohallintojen kannalta.

33. Siirtohinnoittelufoorumin pitäisi lisäksi avustaa komissiota sen valvoessa, kuinka jäsenvaltiot panevat täytäntöön foorumin päätelmien perusteella vahvistettuja menettelysääntöjä ja suuntaviivoja. Jäsenvaltioiden onkin raportoitava eri välineiden täytäntöönpanosta ja täytäntöönpanoon liittyvistä käytännön ongelmista. Tämän avulla voidaan arvioida näiden välineiden toimivuutta keskenään etuyhteydessä olevien yritysten tulonoikaisuihin liittyvän kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa.

34. Komissio on saanut palautetta menettelysääntöjen käyttöönoton jälkeen ja se katsoo, että seuraavia kysymyksiä olisi selvennettävä välimiesmenettely-yleissopimuksen toiminnan parantamiseksi: välimiestoimikunnan perustamista koskeva määräaika, sopiminen yhteisesti vakavan seuraamuksen määritelmästä, sopimuksen soveltamisalan mahdollinen laajentaminen koskemaan useampaa kuin kahta jäsenvaltiota, lopullisen päätöksen täytäntöönpanoa koskeva määräaika, verovelvollisen asema, siirtohinnoitteluoikaisun tosiasiallinen sisältö (esim. huomioidaanko vajaa oman pääoman rahoitus (thin capitalisation). Lisäksi komissiolle on esitetty perusteita, miksi kannattaisi perustaa pysyvä, riippumaton sihteeristö.

KOMISSION PÄÄTELMÄT

35. Komissio kiittää siirtohinnoittelufoorumia sen toiminnasta EU:n liiketoimintaympäristön parantamiseksi, kun se on pyrkinyt yleisesti keventämään siirtohinnoittelusäännöistä koituvaa taakkaa ja erityisesti edistämään menettelyjä erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Siirtohinnoittelufoorumin toiminnan ansiosta on lokakuun 2002 jälkeen saatu aikaan useita parannuksia, joilla on helpotettu rajatylittävää kauppaa, mikä on sinällään parantanut yhtenäismarkkinoiden toimivuutta.

36. Kun kyse on siirtohinnoittelufoorumin saavutuksista erimielisyyksien ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevien menettelyjen parissa, komissio tukee täysin foorumin ennakkohinnoittelusopimuksista esittämiä päätelmiä ja ehdotuksia. Komissio on laatinut foorumin toiminnan pohjalta liitteenä olevat EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevat suuntaviivat.

37. Nämä suuntaviivat toimivat arvokkaina pääperiaatteina EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskeville menettelyille. Näitä suuntaviivoja noudattamalla jäsenvaltiot kannustavat ennakkohinnoittelusopimusten käyttöön, minkä avulla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä erimielisyyksiä sekä vähentää erimielisyyksien ja kaksinkertaisen verotuksen tapausten määrää. Tämän avulla on mahdollista poistaa loputkin veroesteet ja saavuttaa yhtenäismarkkinoiden tärkeimmät tavoitteet, joita ovat entistä parempi investointiympäristö ja kilpailukykyisempi liiketoimintaympäristö, joilla edistetään kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä.

38. Komissio pyytää neuvostoa hyväksymään ehdotetut EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevat suuntaviivat ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään suuntaviivoihin sisältyvät suositukset kansalliseen lainsäädäntöönsä tai kansallisiin hallinnollisiin määräyksiinsä.

39. Jäsenvaltioita kehotetaan raportoimaan komissiolle vuosittain kaikista toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet näiden suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja niiden soveltamiseksi käytännössä. Näiden raporttien perusteella komissio tarkastelee suuntaviivoja uudelleen määräajoin.

LIITE

EUROOPAN UNIONIN ENNAKKOHINNOITTELUSOPIMUKSIA KOSKEVAT SUUNTAVIIVAT

OIKEUDELLINEN KEHYS

40. OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklan 3 kohdassa annetaan maille lupa tehdä ennakkohinnoittelusopimuksia.

41. Ennakkohinnoittelusopimus on järjestely, jossa valvonnan alaisille liiketoimille määritetään etukäteen asianmukaiset perusteet (esim. menetelmä, vertaistiedot ja niiden asianmukaiset oikaisut sekä tuleviin liiketapahtumiin liittyvät olennaiset kriteerit) kyseisten liiketoimien siirtohinnoittelun määrittämiseksi määrättynä ajanjaksona.

42. Ennakkohinnoittelusopimuksessa ei saa sopia tarkasti tulevaisuudessa verotettavan tosiasiallisen tulon määrästä.

Ennakkohinnoittelusopimuksessa on määritettävä markkinaehtoperiaatetta noudattaen siirtohinnoittelu siinä tarkoitetuille liiketoimille.

43. Ennakkohinnoittelusopimuksilla on taattava varmuus verovelvollisille ja verohallinnoille. Se, millä tavoin tämä voidaan toteuttaa, riippuu sen jäsenvaltion lainsäädännöstä, jossa verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee.

44. Verovelvolliseen sovelletaan kaikissa olosuhteissa verohallinnon vahvistamia tavanomaisia sääntöjä. Verohallinnolla on oikeus tarkastaa verovelvollisen kirjanpito myös silloin, kun ennakkohinnoittelusopimus on olemassa. Tarkastus toteutetaan tavanomaisissa olosuhteissa kuitenkin pelkästään sopimuksen tarkastamiseksi ja valvomiseksi tarkastelemalla sopimuksen ehtoja ja olennaisia kriteereitä.

45. Kahden- ja monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset edellyttävät verohallintojen välisiä sopimuksia sekä kunkin asianomaisen verohallinnon ja verovelvollisen välistä sopimusta. Yksipuolisissa ennakkohinnoittelusopimuksissa edellytetään sopimista pelkästään asianomaisen verohallinnon ja verovelvollisen välillä.

ENNAKKOHINNOITTELUSOPIMUKSEN RAKENNE JA JÄSENVALTIOISSA NOUDATETTAVAT MENETTELYT

46. Verohallintojen on voitava hyödyntää kaikki taitonsa ja tarvittavat resurssit ennakkohinnoittelusopimuksen tekemiseksi.

Ennakkohinnoittelusopimusohjelmia on koordinoitava keskitetysti.

Verohallintojen tehtävät ennakkohinnoittelusopimushakemuksia käsiteltäessä voidaan jakaa karkeasti kahteen osa-alueeseen: hakemuksen arviointi ja sopimuksen neuvottelu toisen verohallinnon kanssa.

47. Verohallintojen väliset neuvottelut on käytävä toimivaltaisten viranomaisten tasolla. Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava siitä, että ennakkohinnoittelusopimus tarkastetaan ja arvioidaan ja sopimuksesta neuvotellaan muiden maiden kanssa. Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa toimivaltainen viranomainen hyödyntää verohallinnon muiden yksikköjen asiantuntemusta.

ENNAKKOHINNOITTELUSOPIMUSOHJELMAAN LIITTYMINEN

48. Verovelvollinen päättää ensi kädessä siitä, mitkä liiketoimet olisi sisällytettävä ennakkohinnoittelusopimusta koskevaan hakemukseen.

Verohallinto voi tarkastella hakemusta ja muuttaa sitä tai hylätä sen.

Verohallinnon on hyväksyttävä hakemus, jonka kaikki edellytykset täyttyvät.

Verovelvollisen ja verohallinnon olisi käytännössä vahvistettava yhdessä molempien sopimuspuolten kannalta hyväksyttävät ennakkohinnoittelusopimuksen ehdot.

Ennakkohinnoittelusopimushakemuksen peruuttaminen ei saa automaattisesti käynnistää kirjanpidon tarkastusta.

49. Verohallinto voi huomioida lailliset kansalliset piirteet ennakkohinnoittelusopimusohjelmansa täytäntöönpanossa.

50. Verohallinnot voivat soveltaa maksuja ja ”monimutkaisuuskriteereitä” sen varmistamiseksi, että ennakkohinnoittelusopimusten käyttö on mahdollista ainoastaan kyseisten verohallintojen asianmukaisiksi määrittämissä tilanteissa.

MAKSUT

51. Jäsenvaltiot voivat päättää, tarvitaanko maksullista järjestelmää.

Maksu ei saisi toimia tehokkaan palvelun ennakkoedellytyksenä, vaan palvelun olisi oltava tehokasta automaattisesti.

52. Maksullisuutta sovellettaessa ohjelmaan liittymisestä on veloitettava kiinteä summa ja/tai se voidaan veloittaa yhdessä ennakkohinnoittelusopimuksesta verohallinnolle aiheutuneiden ylimääräisten kustannusten kanssa.

53. Maksujen veloittaminen on perusteltua, mikäli verohallinnolla ei ole mahdollista pitää yllä maksutonta ennakkohinnoittelusopimusohjelmaa. Maksut eivät saa kuitenkaan olla niin korkeita, että ne toimivat pelotteina ennakkohinnoittelusopimusten potentiaalisille hakijoille.

MONIMUTKAISUUSKRITEERIT

54. Jos monimutkaisuuskriteereitä on tarkoitus käyttää, niiden on toimittava ohjenuorana määritettäessä, tarvitaanko ennakkohinnoittelusopimusta. Monimutkaisuuskriteerien olisi perustuttava tapaukseen liittyviin tosiasioihin ja olosuhteisiin, eivätkä ne saisi olla liian määrääviä.

Monimutkaisuuskriteereitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin verovelvollisiin.

55. Muiden, ennakkohinnoittelusopimuksessa suoraan osallisina olevien verohallintojen todennäköinen kanta on myös otettava huomioon monimutkaisuuskriteereitä sovellettaessa: kriteereitä on helpotettava silloin, kun muut verohallinnot ovat valmiita hyväksymään ennakkohinnoittelusopimusta koskevan hakemuksen.

Mikäli monimutkaisuuskriteerit estävät verovelvollista liittymästä ennakkohinnoittelusopimusohjelmaan, on asiasta keskusteltava ennen hakemuksen jättämistä mahdollisesti pidettävässä kokouksessa.

56. Liiketoimien lukumäärää tai kokoa ei saa käyttää erehtymättömänä kriteerinä määrittämään niihin liittyviä epävarmuustekijöitä tai siirtohinnoitteluriskiä. Monimutkaisuuskriteereissä on huomioitava liiketoimien suhteellinen koko ja niiden siirtohinnoitteluun liittyvät, verovelvolliseen kohdistuvat epävarmuustekijät.

ASIAKIRJAT

57. Kun monikansallinen yritys käyttää EU:n siirtohinnoitteluasiakirjoja, ne toimivat hyödyllisenä perustana ennakkohinnoittelusopimusta koskevalle hakemukselle.

Lisäasiakirjoina voidaan käyttää mitä tahansa muita siirtohinnoitteluasiakirjoja ja raportteja, joihin hakemus perustuu. Verovelvollisiin sovellettavat asiakirjavaatimukset eivät saa olla kohtuuttoman tiukkoja, mutta verohallinnolla on oltava mahdollisuus arvioida kaikilla tavoin ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvät liiketoimet.

Lisäyksissä A ja B esitetään luettelo asiakirjoista, joita voidaan käyttää ennakkohinnoittelusopimusta koskevissa hakemuksissa. Viralliselle hakemukselle asetettavista tosiasiallisista vaatimuksista on sovittava ennen hakemuksen jättämistä.

58. Erityistiedoista, joita tarvitaan ennakkohinnoittelusopimuksen soveltamisen valvomiseksi, on sovittava aina sopimusneuvotteluissa. Verovelvollisen on pidettävä saatavilla asiakirjat koko ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaolon ajan, jotta verohallinto voi valvoa sopimuksen soveltamista.

ENNAKKOHINNOITTELUSOPIMUSTA KOSKEVAN MENETTELYN KULKU

59. Verohallintojen ja verovelvollisten on toimittava yhdessä mahdollisimman yhteistyöhakuisesti, jotta ennakkohinnoittelusopimusta koskeva menettely voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti.

Ennakkohinnoittelusopimuksen hakumenettely koostuu yleensä neljästä erillisestä vaiheesta:

60. hakemuksen jättämistä edeltävä vaihe / epävirallinen hakemus;

61. virallinen hakemus;

62. ennakkohinnoittelusopimuksen arviointi ja siitä käytävät neuvottelut;

63. virallinen sopimus.

Hakemuksen jättämistä edeltävä vaihe / epävirallinen hakemus

64. Hakemuksen jättämistä edeltävässä kokouksessa kaikki osapuolet voivat arvioida ennakkohinnoittelusopimuksen mahdollisuuksia. Verohallinnolle on toimitettava riittävät tiedot, jotta se voi tehdä arvion. Tiedoista on vähintään käytävä ilmi sopimukseen sisältyvä toiminta ja liiketoimet, asianomaiset verovelvolliset, valittu menetelmä, sopimuksen kesto ja mahdollinen taannehtivuus sekä asianomaiset maat.

Verohallinnolle on oltava hakemuksen jättämistä edeltävässä vaiheessa mahdollista tehdä perusteltu arvio hakemuksen hyväksyttävyydestä.

Verovelvollisten on otettava yhteyttä verohallintoihin mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne ovat varmoja aikomuksestaan hakea ennakkohinnoittelusopimusta.

65. Verohallinnot voivat käsitellä verovelvollisten nimettömät yhteydenotot, mutta mistään sitovasta ei voida sopia niin kauan kuin toimitaan nimettömänä. Verovelvollisen aikomusten pitää joka tapauksessa olla melko selkeät nimettömänä käytävää tapaamista varten, eikä tällainen nimettömänä toimiminen saa jatkua pitkään.

66. Verohallinnon on ilmoitettava selvästi mahdollisimman pian, onko todennäköistä, että verovelvollisen myöhemmin jättämä virallinen hakemus hyväksytään. Lisäksi verohallinnon on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava hyväksymistä mahdollisesti vaikeuttavista seikoista.

67. Verovelvollisen on otettava yhteyttä kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka ovat suoraan osallisina suunnitellussa ennakkohinnoittelusopimuksessa. Jos verovelvollinen pyytää neuvoja useammalta kuin yhdeltä verohallinnolta, sen on toimitettava samat tiedot jokaiselle verohallinnolle (tämä pätee sopimusmenettelyn kaikkiin vaiheisiin).

68. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään hakemusta edeltävän vaiheen aikana. Jos tällaisia neuvotteluja pidetään tarpeellisina, ne on käytävä mahdollisimman pian.

Verovelvollisen ja verohallinnon on keskusteltava hakemuksen jättämistä edeltävässä vaiheessa siitä, mitä asiakirjoja on liitettävä viralliseen hakemukseen. Mahdollisista monimutkaisuuskriteereistä on myös keskusteltava. Verohallinnon on lisäksi hyödynnettävä hakemuksen jättämistä edeltävää vaihetta hakemuksen sisällön muokkaamiseen, mikäli sillä edesautetaan hakemuksen tehokasta läpimenoa.

Ennakkohinnoittelusopimusta koskeva virallinen hakemus

69. Ennakkohinnoittelusopimusta koskeva virallinen hakemus on tehtävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siihen nähden, minä vuosina sopimusta on tarkoitus soveltaa, ja erityisesti mahdollisimman pian epävirallisen yhteydenoton jälkeen. Verovelvollisen on jätettävä virallinen hakemus sen maan verohallinnolle, jossa sillä on verotuksellinen kotipaikka, sekä samanaikaisesti kaikkiin muihin maihin, joita haettu sopimus koskee. Mikäli jäsenvaltiot soveltavat erilaisia ennakkohinnoittelusopimuksia koskevia hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä, verovelvollisen tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikki hakemukset jätetään ajoissa. Verohallinnon on pyrittävä ilmoittamaan verovelvolliselle mahdollisimman pian, onko ennakkohinnoittelusopimushakemus hyväksytty virallisesti käsiteltäväksi, ja pyydettävä mahdollisimman pian lisäasiakirjat, joita tarvitaan sopimuksen arvioimiseksi ja verohallinnon kannan määrittämistä varten.

Virallisen hakemuksen sisältö

70. Verovelvollisen on pyrittävä liittämään alkuperäiseen viralliseen hakemukseen kaikki merkitykselliset tiedot, joita verohallinto tarvitsee hakemuksen käsittelemiseksi sekä muodostaakseen käsityksen menetelmästä, jota noudattaen myöhemmin määritetään markkinaehtoinen hinta. Lisäyksissä A ja B luetellaan tiedot, joita useimmiten tarvitaan kaikissa tapauksissa, mutta kyse ei ole vaadittavista vähimmäistiedoista tai tiedoista, joita enintään voidaan vaatia. Virallista hakemusta varten tarvittavat tarkat tiedot on määritettävä tapauskohtaisesti.

71. Verohallinnolla on oikeus pyytää lisätietoja voidakseen arvioida ennakkohinnoittelusopimusta koskevaa hakemusta.

Ennakkohinnoittelusopimuksen arviointi ja siitä käytävät neuvottelut

72. Arvioinnin ja neuvottelujen tavoitteet ovat erilaiset, vaikkakin joskus saattaa olla aiheellista toteuttaa nämä toimet osittain yhdessä. On syytä noudattaa tasapainoista lähestymistapaa, jotta arviointi voi tapahtua ja neuvottelut alkaa mahdollisimman nopeasti.

Verohallinnon on määritettävä arviointivaiheessa haluamansa ennakkohinnoittelusopimukseen sovellettavat ehdot. Muiden verohallintojen kanssa käytävissä neuvotteluissa on ratkaistava mahdolliset keskinäiset erimielisyydet, jotta kaikille asianomaisille verovelvollisille voidaan vahvistaa yhdenmukaiset ehdot.

73. Verohallintojen toimivaltaisten viranomaisten on mahdollisimman pian sen jälkeen, kun virallinen hakemus on vastaanotettu, otettava yhteyttä toisiinsa ja vahvistettava ennakkohinnoittelusopimuksen käsittelylle aikataulu. Verovelvollisen on syytä osallistua aikataulun vahvistamiseen. Aikataulumalli annetaan lisäyksessä C. Kun kyse on monenvälisistä ennakkohinnoittelusopimuksista, toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia siitä, että yksi viranomaisista vastaa menettelyn koordinoinnista.

74. Verovelvollisen on avustettava verohallintoa hakemuksen arvioinnissa tietoja toimittamalla. Arviointi on saatava päätökseen mahdollisimman pian, jotta neuvottelut voidaan käynnistää.

75. Verohallintojen on pyydettävä ainoastaan olennaiset tiedot, jotta arvioinnista koituva rasite pysyy mahdollisimman vähäisenä. Verovelvollisten on puolestaan toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman nopeasti. On suositeltavaa, että sovitaan siitä, mitkä tiedot ovat merkityksellisiä.

76. Kaikki ne tiedot, jotka toimitetaan yhdelle verohallinnolle, on myös toimitettava muille asianomaisille verohallinnoille. Myös tieto siitä, mitä tietoja on pyydetty, on ilmoitettava muille verohallinnoille. On sovittava jokaisen ennakkohinnoittelusopimuksen osalta siitä, huolehtiiko tietojen toimittamisesta verovelvollinen vai poikkeuksellisesti verohallinto viranomaisten välistä tietojenvaihtoa hyödyntäen.

77. Jos verohallinnon arvio eroaa verovelvollisen hakemuksesta, arvioista on keskusteltava verovelvollisen kanssa.

78. Verohallinnon on osana arviointimenettelyä pyrittävä saamaan verovelvollinen suostumaan verohallinnon esittämään kantaan. On sekä verohallinnon että verovelvollisen etujen mukaista toimia yhdessä, jotta menettely saadaan kaikkia osapuolia tyydyttävään päätökseen.

79. Verohallintojen ja verovelvollisten on toimittava yhdessä sopimusmenettelyn aikana viivästymisen välttämiseksi; tarvittavat tiedot on pyydettävä ja toimitettava ripeästi. Verohallintojen on pyrittävä esittämään lisätietopyyntönsä yhdessä aina silloin, kun sillä voidaan välttää viiveitä.

80. Heti, kun arviointi on valmis, verohallinnon on pyrittävä käynnistämään neuvottelut, ja toisen verohallinnon on tarvittaessa pyrittävä saamaan oma arvionsa valmiiksi, jotta neuvottelut voidaan käynnistää.

81. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava yhteydessä toisiinsa hakemuksen arviointivaiheessa, mikäli tällä toiminnalla voidaan myötävaikuttaa ennakkohinnoittelusopimuksen toteutumiseen. Alustava sopimus olisi saavutettava mahdollisuuksien mukaan. On kuitenkin suotavaa, että verohallinto laatii vähintään alustavan arvion ennen kuin varsinaiset neuvottelut toimivaltaisten viranomaisten välillä alkavat.

82. Alustavien neuvottelujen olisi alettava jo ennen arvioinnin valmistumista, jos siitä on hyötyä sopimusmenettelyn kululle, mutta verohallinnot eivät saa tämän turvin pitkittää perusteetta arvioinnin päätökseen saattamista.

83. Kunkin toimivaltaisten viranomaisen on useimmissa sopimustapauksissa laadittava kannanotto, johon sisältyy verohallinnon toteuttama arviointi. Kantojen virallisen vaihdon on tapahduttava toimivaltaisten viranomaisten kannanottojen vaihtamisella. Tämä on tehtävä mahdollisimman pian hakemuksen vastaanottamisen jälkeen.

84. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaihtaa keskenään kannanottoja, mikäli sillä tehostetaan ja nopeutetaan sopimusmenettelyä. On kuitenkin huomattava, että useimmissa tapauksissa sen avulla, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset laativat kannanotot ennen varsinaisten neuvottelujen käynnistymistä, voidaan yksilöidä ja ratkaista mahdolliset erimielisyydet nopeasti ja tehokkaasti. Kun yksi toimivaltainen viranomainen on laatinut kannanoton, kaikkien muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vähintäänkin ilmoitettava kohdista, joista vallitsee erimielisyys.

Toimivaltaisen viranomaisen kannanottojen sisältö

85. Kannanotossa on esitettävä ennakkohinnoittelusopimuksessa osallisena olevan verohallinnon kanta. Lisäyksessä D luetellaan joitakin tietoja, jotka on todennäköisesti syytä mainita toimivaltaisen viranomaisen kannanotossa.

86. Neuvottelut on aloitettava lähettämällä toimivaltaisten viranomaisten laatimat kannanotot. Neuvottelujen aikataulusta on sovittava, ja verovelvollisille on ilmoitettava kaikista asian kannalta merkityksellisistä asioista.

Mikäli toimivaltaiset viranomaiset suostuvat siihen, verovelvollisille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua viranomaisten kokouksiin ja kommentoida asiasisältöä.

87. Toimivaltaisten viranomaisten on järjestettävä kokouksia säännöllisesti, mikäli ne katsovat siitä olevan hyötyä koko sopimusohjelman pitämiseksi ajan tasalla. Tämä ei kuitenkaan estä järjestämästä ja pitämästä kokouksia yksittäisten tapausten käsittelemiseksi.

Ennakkohinnoittelusopimuksen virallinen tekeminen

88. Virallinen ennakkohinnoittelusopimus on saatettava voimaan asianomaisten verohallintojen välisillä virallisilla sopimuksilla (monenvälisen ennakkohinnoittelusopimuksen tapauksessa on mahdollista tehdä yksi sopimus kaikkien verohallintojen välillä tai kahdenväliset sopimuksen kunkin verohallinnon välillä).

Kaikkiin sopimuksiin on sisällyttävä ennakkohinnoittelusopimuksen ehdot.

89. Näillä sopimuksilla on tarjottava varmuus kaikille ennakkohinnoittelusopimuksessa osapuolina oleville. Jos sopimuksessa vahvistetut ehdot täyttyvät, sopimuksella vahvistetaan liiketoimien siirtohinnoittelu, joten verohallinnot eivät tämän jälkeen voi enää esittää eri verotustulkintoja kyseisistä liiketoimista. Verohallintojen on huolehdittava siitä, että ne pystyvät takaamaan tällaisen varmuuden.

90. Lisäyksessä E luetellaan tiedot, joita mitä todennäköisimmin tarvitaan kaikissa virallisissa ennakkohinnoittelusopimuksissa.

ENNAKKOHINNOITTELUSOPIMUKSET: ERITYISET KYSYMYKSET

Ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvät liiketoimet ja osapuolet

91. Verovelvollinen päättää ensi kädessä siitä, mitkä liiketoimet ja mitkä konsernin yhtiöt halutaan sisällyttää ennakkohinnoittelusopimukseen. Verohallinto kuitenkin päättää, hyväksyykö se verovelvollisen hakemuksen.

92. On tärkeää, että verohallinnot antavat verovelvollisen päättää ennakkohinnoittelusopimuksen sisällöstä mahdollisimman joustavasti. On suositeltavaa, että verovelvollinen selittää hakemuksessaan syyt tiettyjen yhtiöiden ja liiketoimien jättämiselle sopimuksen ulkopuolelle tai niiden ottamiselle mukaan sopimukseen.

93. Verohallinnon on vaihdettava toisen verohallinnon kanssa oma-aloitteisesti (kansallisen lainsäädännön mahdolliset rajoitukset huomioiden) sellaisia tietoja, joita sen mielestä on syytä sisällyttää ennakkohinnoittelusopimukseen. Verovelvolliselta on kysyttävä neuvoa, mitkä verohallinnot on syytä ottaa osallisiksi ennakkohinnoittelusopimukseen, koska sopimuksen ehdot on hyväksytettävä verovelvollisella.

Olennaiset kriteerit

94. Verovelvollisen on kuvattava hakemuksessaan tekijät, joihin perustuvaa menetelmää hyödyntäen tuleville liiketoimille voidaan määrittää tarkasti markkinaehtoiset hinnat.

95. Olennaiset kriteerit ovat ominaisuuksiltaan ensiarvoisen tärkeitä ennakkohinnoittelusopimukselle, ja ne on määritettävä huolellisesti, jotta sopimuksella kyetään määrittämään markkinaehtoiset hinnat.

96. Verovelvollisten ja verohallintojen on pyrittävä määrittämään olennaiset kriteerit, jotka perustuvat mahdollisuuksien mukaan havaittavissa oleviin, luotettaviin ja riippumattomiin tietoihin.

97. Olennaiset kriteerit on määritettävä ottaen huomioon verovelvollisen olosuhteet, erityinen liiketoimintaympäristö, käytettävä menetelmä ja sopimukseen sisältyvät liiketoimet.

98. Olennaisia tekijöitä ei saa määrittää niin tiukasti, että ennakkohinnoittelusopimuksen tarjoama varmuus kärsii, vaan niihin on sisällyttävä niin laaja määrä asiaan vaikuttavia seikkoja kuin sopimuksen osapuolet pitävät vielä sopivana.

99. Ennakkohinnoittelusopimukseen on sisällyttävä muuttujia, joilla määritetään etukäteen tietyille olennaisille kriteereille sallitut vaihteluvälit. Sopimuksen uudelleenneuvottelu on tarpeen vain, jos sallitut vaihteluvälit ylitetään.

100. Verovelvollisten on ilmoitettava verohallinnoilleen, mikäli olennaiset kriteerit eivät täyty.

Kaikkien ennakkohinnoittelusopimuksessa osapuolina olevien on neuvoteltava keskenään ja tarkasteltava syitä, miksi olennainen kriteeri ei ole täyttynyt sekä selvittääkseen, onko sopimukseen sovellettava menetelmä vielä asianmukainen.

Ennakkohinnoittelusopimus on pyrittävä neuvottelemaan mahdollisuuksien mukaan uudestaan.

Taannehtivuus

101. Jos sopimuksen taannehtivuudesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, sitä voidaan harkita, jos sen nojalla voidaan ratkaista erimielisyyksiä tai poistaa erimielisyyksien mahdollisuus edeltäviltä ajanjaksoilta.

102. Taannehtivuudella pitäisi olla ennakkohinnoittelusopimuksessa vain toissijainen merkitys ja sitä pitäisi soveltaa vain tapauksiin, joissa se on perusteltua tapaukseen liittyvien tosiasioiden perusteella. Ennakkohinnoittelusopimuksen tosiasioita ja olosuhteita vastaavien tekijöiden on pitänyt vallita aikaisempina ajanjaksoina, jotta taannehtivuus olisi perusteltua.

103. Taannehtivuutta saa soveltaa ennakkohinnoittelusopimukseen vain verovelvollisen suostumuksella.

104. Verohallinto voi toteuttaa tavanomaisia kansallisia toimenpiteitä, jos se saa sopimusmenettelyn aikana haltuunsa tietoja, joilla on vaikutusta aikaisempiin ajanjaksoihin kohdistuvaan verotukseen. Verohallintojen on kuitenkin ilmoitettava verovelvolliselle tällaisista aikomuksistaan, jotta verovelvollisella on mahdollisuus antaa selvitys ilmenneistä ristiriitaisuuksista ennen kuin aikaisempia ajanjaksoja koskeva veron uudelleenmääritys toteutetaan.

Tilastojen julkaiseminen

105. Olisi hyödyllistä, jos kukin verohallinto julkaisisi tiettyjä tilastotietoja ennakkohinnoittelusopimuksista.

Yksipuoliset ennakkohinnoittelusopimukset

106. Vaikka on tilanteita, joissa verovelvollisella on hyvä syy uskoa, että yksipuolinen ennakkohinnoittelusopimus olisi asianmukaisempi vaihtoehto kahdenväliseen sopimukseen verrattuna, kahdenvälisiä ennakkohinnoittelusopimuksia pidetään yksipuolisia parempina. Jos yksipuolinen ennakkohinnoittelusopimus voi vähentää kaksinkertaisen verotuksen varaa jonkin verran, on huolehdittava siitä, että yksipuoliset sopimukset noudattavat markkinaehtoperiaatetta samalla tavoin kuin kahden- ja monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset.

107. Verovelvollisella on ensi kädessä oikeus päättää, tarvitaanko yksipuolista tai kahdenvälistä ennakkohinnoittelusopimusta.

108. Yksipuolista ennakkohinnoittelusopimusta valmisteleva jäsenvaltio voi päättää mahdollisuudesta sisällyttää toinen jäsenvaltio sopimukseen. Verovelvollisia ei kuitenkaan saa pakottaa kahdenväliseen ennakkohinnoittelusopimukseen.

109. Verohallinnolla on oikeus hylätä yksipuolista ennakkohinnoittelusopimusta koskeva hakemus, jos se katsoo, että kahden- tai monenvälinen sopimus on parempi ratkaisu tai jos sen mielestä ennakkohinnoittelusopimus ei sovi lainkaan kyseiseen tarkoitukseen.

110. Yksipuolinen ennakkohinnoittelusopimus ei saa vaikuttaa muiden verohallintojen ja verovelvollisten oikeuksiin. Yksipuolisen ennakkohinnoittelusopimuksen tekeminen ei tarkoita sitä, etteikö keskinäistä sopimusta koskevaa menettelyä voitaisi aloittaa myöhemmin.

111. Jäsenvaltiot ovat yhtiöverotusta koskevien menettelysääntöjen nojalla sitoutuneet vaihtamaan oma-aloitteisesti tietoja tehdyistä yksipuolisista ennakkohinnoittelusopimuksista. Tiedot on toimitettava kaikille sellaisille verohallinnoille, joita yksipuolinen ennakkohinnoittelusopimus koskee suoraan, ja tietojen toimittamisen on tapahduttava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun sopimus on tehty.

Ennakkohinnoittelusopimusta koskevan menettelyn helpottaminen pk-yritysten tapauksessa

112. Verohallintojen on hyödynnettävä kokemuksiaan pk-yritysten kohtaamista ongelmista, jotta ne voivat parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää ennakkohinnoittelusopimuksia erimielisyyksien välttämiseksi tai ratkaisemiseksi.

Lisäys A – Luettelo kahden- tai monenvälistä ennakkohinnoittelusopimusta koskevassa virallisessa hakemuksessa tarvittavista tiedoista

Tarvittavat tiedot vaihtelevat tapauksen mukaan, ja niistä on keskusteltava verovelvollisten ja verohallintojen kanssa mahdollisuuksien mukaan jo ennen hakemuksen jättämistä pidettävässä kokouksessa.

Tiedot voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: aikaisempaa toimintaa koskevat tiedot eli toteutumatiedot, jotka saattavat jo olla käytettävissä tietyssä muodossa, mutta jotka on koottava ennakkohinnoittelusopimusta varten, sekä tiedot, jotka on laadittava erikseen kyseistä sopimusta varten.

Jäsenvaltioiden on muistettava toteutumatietojen suhteen, että ennakkohinnoittelusopimukset koskevat tulevaa toimintaa, joten toteutumatiedot ovat vähemmän merkityksellisiä tulevien ajanjaksojen kannalta. Tästä huolimatta toteutumatietoja tarvitaan antamaan ennakkohinnoittelusopimukselle mittasuhteet ja jotta tulevaisuutta voitaisiin arvioida paremmin.

Hakemuksen jättämistä edeltävässä vaiheessa verohallinto ja verovelvollinen voivat kätevästi sopia siitä, mitä tietoja tarvitaan viralliseen hakemukseen. Tavoitteena on löytää tasapaino siten, että verohallinto katsoo saavansa hakemuksen käsittelemiseksi tarvitsemansa tiedot tarvitsematta kuitenkaan vaatia verovelvollista toimittamaan kohtuuttomia määriä tietoja.

Verohallinnolla on joka tapauksessa oikeus pyytää lisätietoja, ja verovelvollisella on oikeus toimittaa lisätietoja.

113. Ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvien kaikkien keskenään etuyhteydessä olevien yritysten nimet ja osoitteet (tiedot kaikista pysyvistä toimipaikoista mukaan luettuina).

114. Konsernirakenne, josta kaikki ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvään yritysten väliseen kaupankäyntiin liittyvät yksiköt käyvät ilmi.

115. Arviointi elinkeino- ja markkinasuuntauksista, joiden odotetaan vaikuttavan liiketoimintaan. Mikäli pidetään aiheellisina, yritystä koskevat markkina- ja rahoitusselvitykset, jotka tukevat mainittuja odotuksia. Verovelvollisen on kuvailtava pääpiirteittäin yrityksensä liiketoimintastrategia, jota se aikoo noudattaa ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaoloaikana, ja mikäli eroja aikaisempaan esiintyy, myös kuvaus aikaisemmin noudatetusta strategiasta. Tähän voi sisältyä tulevaa toimintaa suunniteltaessa käytettyjä ennusteita, hallintobudjetteja, tietoja ennustetusta kaupan ja kilpailun kehityksestä, tulevasta markkinoinnista, tuotannosta tai T&K-strategiasta. On myös mahdollista toimittaa tiedot siitä, kenellä on valta ja vastuu kehittää liiketoimintastrategiaa ja päättää siitä.

116. Ajanjakso, jonka verovelvollinen haluaa ennakkohinnoittelusopimuksen olevan voimassa sekä mahdollisesti pyyntö sopimuksen taannehtivasta soveltamisesta.

117. Ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyviä osapuolia ja liiketoimia koskeva toiminta-arvio (ks. lisäys B).

118. Syyt, miksi verovelvollinen pitää ennakkohinnoittelusopimusta hyödyllisenä kyseisten liiketoimien kannalta.

119. Ennakkohinnoittelusopimukseen kiinteästi liittyvät olennaiset kriteerit.

120. Tiedot menetelmästä, jota ehdotetaan sovellettavaksi sopimukseen sisältyviin liiketoimiin, ja näyttö siitä, että kyseistä menetelmää käyttämällä saavutetaan markkinaehtoperiaatteen mukaisia tuloksia. Menetelmästä ja sen soveltamistavasta riippuen näyttönä voidaan muun muassa esittää:

121. viiteen OECD:n vertailutekijään perustuva tarkastelu, johon sisältyvät myös vertaistiedot ja vertailtavuuden mahdollisesti edellyttämät oikaisut;

122. syyt siihen, miksi sopimushakemusta varten valittiin tietty menetelmä;

123. näyttö rahoitustietoja hyödyntäen siitä, kuinka ehdotettua menetelmää on määrä soveltaa.

124. Luettelo kyseiseen sopimukseen liittyvien etuyhteydessä olevien yritysten aikaisemmin tekemistä ennakkohinnoittelusopimuksista, jotka koskevat samanlaisia tai samankaltaisia liiketoimia, jollei verohallinnoilla jo ole näitä tietoja hallussaan.

125. Ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvien yksikköjen tilinpäätöstiedot sopimusta edeltäviltä kolmelta vuodelta. Nämä tiedot voivat koostua seuraavista:

126. lakisääteinen tilinpäätös kolmelta vuodelta;

127. analyysi tuotanto-/palvelulinjoista, joista ilmenevät sopimukseen sisällytettävien tuotteiden/palvelujen brutto- ja nettomarginaalit liitännäiskustannuksineen, mikäli tällaiset tiedot ovat käytettävissä ja niistä on hyötyä.

128. Luettelo keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisistä oikeudellisista sopimuksista, jotka vaikuttavat ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyviin liiketoimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi lisenssisopimukset, hankintasopimukset, jakelusopimukset sekä T&K-palvelusopimukset.

129. Kaikilta niiltä vuosilta, joihin haetaan taannehtivuuden soveltamista ja edellyttäen että tämä on kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista, tiedot kyseisinä vuosina toimintaan osallistuneiden yksikköjen verotuksellisesta tilanteesta, esimerkiksi ”verotus vahvistettu”, ”veroilmoitus jätetty mutta verotusta ei vahvistettu”, ”veroilmoitus tehty ja tarkastettavana” jne, sekä samalla tiedot myös kaikista vielä käynnissä olevista keskinäistä sopimusta koskevista menettelyistä. Lisäksi tarvitaan tiedot kullakin lainkäyttöalueella voimassa olevista määräaikoja koskevista säädöksistä sen selvittämiseksi, voidaanko tarkastelun kohteena olevien vuosien verotusta vielä oikaista.

Lisäys B: Toiminta-arvio

Toiminta-arvio on keskeinen väline siirtohinnoittelussa. Sen sisältö pitäisi määrittää ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvän kunkin verovelvollisen ja liiketoimen mukaan. Tilanteesta riippuen sopimushakemuksesta olisi myös käytävä ilmi tietyssä määrin, mikä yksikkö huolehtii mistäkin tehtävästä osana monikansallisen yrityksen liiketoimintaa. Verohallintojen on kuitenkin muistettava, että ne eivät arvioi ennakkohinnoittelusopimukseen kuulumattomia liiketoimia. Näiden tietojen on oltava riittäviä, jotta verohallinnot voivat saada käsityksen tarkasteltavana olevan liiketoimiketjun molemmista päistä.

Toiminta ja toiminnot

Kaikesta ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvästä toiminnasta on esitettävä kuvaus (T&K, valmistus, jakelu, markkinointi, harjoitetun palvelutoiminnan laji jne.). Näiden toimintojen taloudellista arvoa ja merkitystä yrityksen kannalta on selvennettävä, ja lisäksi on annettava tietoja siitä, millaisessa vuorovaikutuksessa nämä toiminnot ovat konsernin muiden yksikköjen suorittamiin toimintoihin nähden. On myös syytä antaa kuvaus yksikön markkinoista ja markkinapaikan tasosta sekä asiakastyypeistä, myydystä tuotteesta sekä antaa tiedot siitä, kuinka tuotekehitys on tapahtunut tai tuote saatu sekä mistä se on hankittu ja kenelle se on myyty.

Epävarmuustekijät

On kuvailtava ja arvioitava ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyvistä liiketoimista yksikköön kohdistuvat epävarmuustekijät. Tyypillisiä epävarmuustekijöitä ovat tuote, teknologia, vanhentuminen, markkinat, luototus, valuuttakurssit ja lainsäädäntö.

Käytössä olevat varat

On syytä kuvailla ennakkohinnoittelusopimuksessa käytettävien käyttöpääoman sekä aineellisen ja aineettoman omaisuuden määrä ja laji. On pyrittävä mahdollisuuksien mukaan arvioimaan näiden tietojen suhteellista merkitystä kaupan kannalta.

Lisätiedot ovat tarpeen, mikäli ennakkohinnoittelusopimukseen sisältyviin liiketoimiin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksia. On annettava tietoja siitä, kuinka teollis- ja tekijänoikeudet syntyivät tai hankittiin konsernitasolla. On lisäksi selvennettävä, mikä yksikkö omistaa tällä hetkellä kyseiset teollis- ja tekijänoikeudet, kuinka ne päätyivät yksikön omistukseen, kuinka niitä käytetään ja mikä lisäarvo niillä on liiketoiminnan kannalta.

Lisäys C: Ennakkohinnoittelusopimuksen tekemistä koskeva ohjeellinen aikataulu

Jokainen ennakkohinnoittelusopimus on erilainen. Siksi on vaarallista vahvistaa yhteinen aikataulu kaikille ennakkohinnoittelusopimuksille. Kaikki osapuolet hyötyvät siitä, että aikataulu vahvistetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hakemus on vastaanotettu. Käsittelemällä tiedot nopeasti ja tehokkaasti verohallinnot voivat myötävaikuttaa sopimusneuvottelujen nopeaan edistymiseen. Verovelvolliset voivat myötävaikuttaa neuvottelujen sujuvaan kulkuun toimittamalla täydelliset tiedot ripeästi. Jäljempänä oleva aikataulu on ohjeellinen, mutta se kattaa kaikki ennakkohinnoittelusopimuksiin yleensä sisältyvät vaiheet.

Hakemuksen jättämistä edeltävä vaihe – epävirallinen hakemus – kuukausi nro 0

Verovelvollinen ottaa epävirallisesti yhteyttä kahteen verohallintoon tarkoituksenaan hakea ennakkohinnoittelusopimusta. Verohallinnot kuuntelevat selvityksiä ja ilmoittavat, onko kyseisessä tapauksessa mahdollista käyttää ennakkohinnoittelusopimusta. Verohallinnot neuvottelevat keskenään varmistaakseen, että molemmat ovat valmiita hyväksymään sopimuksen. Kumpikin verohallinto käy lyhyen neuvonpidon verovelvollisen kanssa siitä, mitä tietoja on toimitettava ensimmäisessä vaiheessa ja mikä menetelmä on sovelias.

Kuukaudet nro 1–3

Kumpikin verohallinto vastaanottaa virallisen hakemuksen. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kuukauden nro 1 aikana ennakkohinnoittelusopimuksen arviointia ja neuvottelemista koskevan aikataulun. Kumpikin verohallinto toteuttaa alustavan tarkastelun itsenäisesti ja pyytää tarvittaessa lisätietoja.

Kuukaudet nro 4–12

Verohallinnot jatkavat itsenäisiä arviointejaan toimien täydessä yhteistyössä verovelvollisten kanssa. Tässä vaiheessa on mahdollista järjestää ensimmäinen kokous, jossa verovelvollinen esittelee asian kaikille sopimuksen osapuolille. Toimivaltaiset viranomaiset kuulevat osapuolia tarpeen mukaan. Verovelvollinen osallistuu tähän arviointiin ja sitä kuullaan. Tämän ajanjakson loppuun mennessä kumpikin verohallinto on määrittänyt kantansa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa keskenään kannanotot. Ne sopivat kokoontuvansa keskustelemaan kannanotoista kuukauden nro 14 aikana.

Kuukausi nro 13

Kukin toimivaltainen viranomainen arvioi toisen toimivaltaisen viranomaisen kannanoton ja pyytää tarvittaessa lisätietoja. (Vaihtoehtoisesti toinen toimivaltaisista viranomaista esittää kannanottonsa kuukauden nro 12 aikana, jolloin toinen viranomaisista esittää kuukauden nro 13 aikana oman kannanottonsa, jossa se mahdollisesti kiistää tiettyjä seikkoja ja ehdottaa muutoksia.)

Kuukaudet 14–16

Toimivaltaiset viranomaiset käyvät keskenään neuvotteluja. Lisätietoja pyydetään verovelvolliselta, jota pidetään ajan tasalla toimivaltaisten viranomaisten käymistä neuvotteluista.

Kuukausi nro 17

Toimivaltaiset viranomaiset pääsevät sopimukseen. Verovelvollisia kuullaan, ja ne ilmaisevat suostumuksensa.

Kuukausi nro 18

Ennakkohinnoittelusopimuksesta sovitaan virallisesti toimivaltaisten viranomaisten välillä. Viralliset asiakirjat vaihdetaan. Verovelvollisille annetaan takeet siitä, että ennakkohinnoittelusopimus hyväksytään.

Monimutkaisemmat tapaukset voivat viedä kauemmin, mutta mikäli kaikki osapuolet toimivat yhteistyössä ja osallistuvat suunnitteluun, sopimukseen tekoon käytettävä aika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.

Lisäys D: Toimivaltaisen viranomaisen kannanoton sisältö

Koska kaikki tapaukset ovat erilaisia, kannanoton sisältö vaihtelee. Jäljempänä annetaan yleisiä ohjeita, joita voidaan soveltaa kaikkien kannanottojen sisältöihin. Jotta sopimusmenettely saataisiin päätökseen viiveittä on tärkeää, että toimivaltaisten viranomaisten väliset neuvottelut aloitetaan kannanotoilla heti, kun hakemus on vastaanotettu.

Kannanottoon on aiheellista sisältyä:

130. toimivaltaisen viranomaisen päätelmät perusteluineen;. tässä yhteydessä on syytä mainita menetelmä, jota kannatetaan, sekä perustelut;

131. syyt verovelvollisen alun perin ehdottaman menetelmän mahdolliselle hylkäämiselle tai muuttamiselle;

132. kaikkein keskeisimpinä pidetyt tosiseikat, joiden perusteella edellä mainitut päätelmät on tehty; tarvittaessa voi erikseen mainita alkuperäiseen hakemukseen nähden ristiriitaiset tiedot, jotka ovat käyneet ilmi sopimusmenettelyn aikana;

133. tiedot sopimukseen vaikuttavista olennaisista kriteereistä;

134. sopimuksen taannehtivuutta ja pituutta koskeva kanta;

135. ehdotuksia siitä, kuinka sopimuksen valvonta hoidetaan;

136. kuvaus ennakkohinnoittelusopimukseen sovellettavista yleissopimusten määräyksistä ja kansallisesta lainsäädännöstä ja siitä, kuinka verovelvolliselle turvataan varmuus.

Lisäys E: Ennakkohinnoittelusopimuksessa tarvittavat tiedot

137. Ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaoloaika ja voimaantulopäivä.

138. Tiedot siirtohinnoittelun määrittämiseksi hyväksyttävästä menetelmästä ja sellaisista olennaisista kriteereistä (ks. lisäys F), joita on noudatettava, jotta sopimusta voidaan soveltaa.

139. Sopimus siitä, että ennakkohinnoittelusopimus sitoo asianomaisia verohallintoja.

140. Sopimus siitä, kuinka ennakkohinnoittelusopimusta valvotaan.

141. Sopimus siitä, mitä asiakirjoja, kuten esimerkiksi vuosikertomus, on laadittava ja säilytettävä ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaolon ajan, jotta valvonta on mahdollista toteuttaa.

142. Sopimus mahdollisesta taannehtivuudesta.

143. Olosuhteet, joissa ennakkohinnoittelusopimusta on tarkistettava.

144. Olosuhteet, joissa ennakkohinnoittelusopimus on peruutettava ei-takautuvasti tai jopa takautuvasti (esimerkiksi, jos on annettu vääriä tietoja).

Lisäys F – Olennaiset kriteerit

Olennaiset kriteerit vaihtelevat sopimuskohtaisesti, mutta on mahdollista, että kriteereitä on vahvistettava joillakin seuraavista aloista:

145. asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö ja verosopimusten määräykset;

146. tariffit, tullit, tuontirajoitukset ja hallinnolliset määräykset;

147. taloudelliset edellytykset, markkinaosuus, markkinatilanne, loppukäyttäjältä perittävä myyntihinta ja myyntimäärä;

148. liiketoimissa osallisina olevien yritysten toimintojen luonne ja niihin liittyvät epävarmuustekijät;

149. valuuttakurssit, korot, luottokelpoisuus ja pääomarakenne;

150. hallinto ja johtaminen, kirjanpito sekä tulojen ja menojen luokittelu;

151. kullakin lainkäyttöalueella toimivat yritykset ja niiden yhtiömuoto.

[1] EUVL C 122, 30.4.2004, s. 4.

[2] EUVL C 176, 28.7.2006, s. 8.

[3] EYVL L 225, 20.8.1990, yleissopimus 90/436/ETY.

[4] EUVL C 49, 28.2.2006, s. 23.

[5] EUVL C 176, 28.7.2006 s.1.

[6] Ei vielä julkaistu.

[7] EUVL C 160, 30.6.2005, s. 1-22.