27.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/1

(1)

Perustamissopimuksen 33 artiklassa määritellään yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet. Suunniteltaessa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen soveltamisessa käytettäviä erityisiä menetelmiä on otettava huomioon maatalouselinkeinon erityinen luonne, joka johtuu maatalouden erityisestä rakenteesta sekä rakenteisiin ja luonnonolosuhteisiin liittyvistä maatalousalueiden välisistä eroista, tarve toteuttaa aiheelliset mukautukset asteittain ja se, että maatalous on ala, joka liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan. Valtiontuen käyttö voi olla perusteltua vain, jos samalla noudatetaan tämän politiikan tavoitteita.

(2)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (1) muutetaan perinpohjaisesti tapaa, jolla yhteisön tuki myönnetään viljelijöille. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1698/2005 (2) otetaan vuosiksi 2007–2013 käyttöön maaseudun kehittämispolitiikkaa koskeva kehys, jonka mukaan maaseudun kehittäminen muodostaa yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin. Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 ja 89 artiklaan sisältyvät valtiontukea koskevat erityissäännökset. Sen 5 artiklassa säädetään, että maaseudun kehittämistoimien on oltava perustamissopimuksen ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisia.

(3)

Koska tuen taloudelliset vaikutukset eivät ole riippuvaisia siitä, onko tuki osittain yhteisön rahoittamaa vai rahoittaako jäsenvaltio sen kokonaan itse, komissio katsoo, että periaatteessa on varmistettava komission valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana yhteisön yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseudun kehittämispolitiikkaa.

(4)

Jäsenvaltioita pyydettiin 30. toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä esittämään ehdotuksia maatalousalan valtiontukisääntöjen yksinkertaistamiseksi. Kilpailun edellytyksiä maataloudessa käsittelevää työryhmää kuultiin näistä suuntaviivoista sen 22. ja 23. kesäkuuta 2006 ja 25. lokakuuta 2006 pidetyissä kokouksissa.

(5)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valtiontukiin, joita myönnetään perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen. Suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin tukitoimenpiteisiin, myös veroluonteisin maksuin rahoitettaviin tukitoimenpiteisiin, jotka voivat olla minkä muotoisia tahansa ja jotka kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa vahvistetun valtiontukea koskevan määritelmän piiriin. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukiin (3). Suuntaviivojen VII kohdassa vahvistetaan metsätalousalan valtiontukia ja maatalousmaan metsittämistukia koskevat säännöt.

(6)

Näissä suuntaviivoissa ’maataloustuotteella’ tarkoitetaan perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, CN-koodeihin 4502, 4503 ja 4504 kuuluvia tuotteita (korkkituotteet) sekä maitoa ja maitotuotteita vastaavia tuotteita tai niiden korvikkeita (4), lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (5) soveltamisalaan kuuluvia tuotteita.

(7)

Näissä suuntaviivoissa ’maataloustuotteen jalostamisella’ tarkoitetaan maataloustuotetta koskevaa mitä tahansa toimenpidettä, jonka tuloksena on tuote, joka on myös maataloustuote, lukuun ottamatta maatiloilla tapahtuvia toimintoja, jotka ovat tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten. Tästä syystä perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden jalostaminen muiksi kuin liitteeseen I kuuluviksi tuotteiksi ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

(8)

Näissä suuntaviivoissa ’maataloustuotteen kaupan pitämisellä’ tarkoitetaan tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista, lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille alkutuottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjälle katsotaan kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa. Maataloustuotteiden mainontaa koskeva tuki kuuluu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, kun taas liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaa koskevan tukeen sovelletaan horisontaalisia valtiontukisääntöjä (6).

(9)

Näissä suuntaviivoissa ’pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ (pk-yritykset) tarkoitetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (7) liitteessä I määriteltyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(10)

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 36 artiklassa määrätään, että perustamissopimuksen kilpailusääntöjä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan vain siltä osin kuin neuvosto määrittää. Siksi komission toimivalta säädellä ja valvoa maatalousalan valtiontukia ei muista aloista poiketen johdu suoraan perustamissopimuksesta, vaan neuvoston perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti hyväksymästä lainsäädännöstä, ja maatalousalan valtiontukiin sovelletaan kaikkia neuvoston mahdollisesti asettamia rajoituksia. Käytännössä kuitenkin kaikissa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevissa asetuksissa edellytetään perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan valtiontukea koskevien määräysten soveltamista kyseisiin tuotteisiin. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan jäsenvaltioiden myöntämään maaseudun kehittämiseen tarkoitettuun tukeen. Näin ollen ottaen huomioon kyseisiin asetuksiin mahdollisesti sisältyvät erityisrajoitukset tai poikkeukset perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan sellaisenaan maatalousalan valtiontukeen, lukuun ottamatta tukia, jotka on erityisesti tarkoitettu koskemaan rajoitettua määrää yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuulumattomia tuotteita (ks. 21 kohta).

(11)

Vaikka perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan sellaisenaan yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluviin aloihin, soveltaminen riippuu kuitenkin asianomaisissa asetuksissa vahvistetuista säännöksistä. Toisin sanoen jäsenvaltion turvautumista 87, 88 ja 89 artiklan määräyksiin ei voida asettaa etusijalle kyseisen markkinoiden alan markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännöksiin nähden (8). Tästä syystä komissio ei voi missään olosuhteissa hyväksyä tukea, joka olisi ristiriidassa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevien säännösten kanssa tai joka häiritsisi yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa.

(12)

Komissio ei salli vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, eikä tukea, joka liittyy jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin muissa jäsenvaltioissa. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat selvityksistä tai konsulttipalveluista, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille.

(13)

Kolmansille maille annettavaa elintarvikeapua koskevien erityissääntöjen perusteella komissio ei yleensä salli valtiontukea, joka liittyy maataloustuotteiden ostoon yhteisön markkinoilta, jotta ne voidaan myöntää elintarvikeapuna kolmansissa maissa.

(14)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan, jollei perustamissopimuksissa tai yhteisön lainsäädännössä vahvistetuista nimenomaisista poikkeuksista muuta johdu.

(15)

Jotta tukitoimenpidettä voitaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, siihen on aina sisällyttävä jokin kannustava piirre tai tuensaajalta on edellytettävä jonkinlaista vastasuoritusta. Jollei yhteisön lainsäädännössä tai näissä suuntaviivoissa ole vahvistettu erityistä poikkeusta, yksinomaan tuottajien taloudellisen aseman parantamiseen tarkoitetut yksipuoliset valtiontuet, jotka eivät millään tavoin edistä alan kehitystä, sekä erityisesti pelkästään hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella myönnettävät tuet katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Lisäksi tällaiset tuet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin.

(16)

Samasta syystä tuensaajan jo toteuttamia toimenpiteitä varten taannehtivasti myönnetyn tuen ei voida katsoa sisältävän tarpeellista kannustavaa piirrettä, vaan se on katsottava toimintatueksi, jonka ainoana tarkoituksena on keventää tuensaajan taloudellista taakkaa. Jotta voitaisiin maksimoida tuen kannustava vaikutus ja helpottaa sen osoittamista ilmoituksen yhteydessä, jäsenvaltioiden vahvistamiin tukikelpoisuussääntöihin on sisällyttävä seuraavat vaiheet ennen tuen myöntämistä:

Tukijärjestelmän mukaista tukea voidaan myöntää toteutettuihin toimiin tai vastaanotettuihin palveluihin vasta sen jälkeen, kun tukijärjestelmä on laadittu ja komissio on katsonut sen olevan perustamissopimuksen mukainen.

Jos oikeus tuen saamiseen annetaan tukijärjestelmässä itsessään edellyttämättä mitään hallinnollisia lisätoimia, itse tuki voidaan myöntää toteutettuihin toimiin tai vastaanotettuihin palveluihin vasta sen jälkeen, kun tukijärjestelmä on laadittu ja komissio on katsonut sen olevan perustamissopimuksen mukainen.

Jos tukijärjestelmässä edellytetään, että hakemus jätetään asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, itse tuki voidaan myöntää toteutettuihin toimiin tai vastaanotettuihin palveluihin vasta kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

Tukijärjestelmään kuulumatonta yksittäistä tukea voidaan myöntää ainoastaan b ja c alakohdan perusteiden täyttymisen jälkeen toteutettuihin toimiin tai vastaanotettuihin palveluihin.

Näitä vaatimuksia ei sovelleta korvaaviin tukijärjestelmiin.

(17)

Koska maatalousalan jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavilla yrityksillä sekä muilla kuin maatalousalan yrityksillä (esim. elintarviketeollisuus) on yhteisiä piirteitä, maatalousalan jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaviin yrityksiin sovellettavat valtiontukisäännöt olisi yhdenmukaistettava muihin kuin maatalousalan yrityksiin sovellettavien sääntöjen kanssa. Tätä politiikkaa olisi sovellettava mihin tahansa tarkoitukseen myönnettyyn valtiontukeen, esimerkiksi investoinneista, ympäristönsuojelusta tai teknisestä avusta aiheutuneisiin kustannuksiin. Tästä syystä komissio on jo sisällyttänyt maatalousalan jalostuksen ja kaupanpitämisen seuraaviin säädöksiin:

(18)

Yhdenmukaistaminen muita kuin maatalousalan yrityksiä koskevien sääntöjen kanssa johtaa siihen, etteivät suuret yritykset voi enää saada tietyntyyppistä tukea eivätkä varsinkaan teknistä apua esimerkiksi konsultointiin. Niinpä suuria yrityksiä koskeva tuki rajoittuu tulevaisuudessa vähämerkityksiseen tukeen.

(19)

Jollei näissä suuntaviivoissa nimenomaisesti mainita maatalousalaa alkutuotannon (viljelijät) tai jalostuksen ja kaupan pitämisen sijaan, maatalousalan jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tarkoitetun tuen voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaista vain, jos muille kuin maatalousalan yrityksille, jotka eivät toimi erityisaloilla (kuten liikenne tai kalastus), myönnetty tuki on myös perustamissopimuksen mukaista.

(20)

Koska maatalouden alkutuotannolle ominaiset hyvin erityiset olosuhteet on otettava huomioon arvioitaessa epäsuotuisille alueille myönnettävää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklassa tarkoitettua tukea, vuosille 2007–2013 vahvistettuja alueellista valtiontukea koskevia komission suuntaviivoja (11) ei sovelleta alkutuotantoon. Niitä sovelletaan kuitenkin maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen näiden suuntaviivojen mukaisesti.

(21)

Kuten edellä todetaan, perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluviin tietyntyyppisiin maataloustuotteisiin ei vielä sovelleta yhteistä markkinajärjestelyä. Tällaisia tuotteita ovat erityisesti muut perunat kuin tärkkelysperunat, hevosenliha, kahvi, alkoholista valmistetut etikat ja korkki. Kun yhteistä markkinajärjestelyä ei ole olemassa, erityisesti näitä tuotteita koskeviin valtiontukiin sovelletaan tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (12) 3 artiklan säännöksiä. Kyseisessä 3 artiklassa säädetään, että näihin tukiin sovelletaan vain perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan ja 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen määräyksiä. Siksi jäsenvaltioita kehotetaan antamaan komissiolle tarpeelliset tiedot hyvissä ajoin, jotta se voi antaa huomautuksensa tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista. Komissio ei voi puolestaan vastustaa tällaisten tukien myöntämistä tekemällä lopullisen kielteisen päätöksen. Arvioidessaan tällaisia tukia komissio ottaa huomioon yhteisten markkinajärjestelyjen puuttumisen yhteisön tasolla ja sen seikan, että asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 vahvistetaan periaate, jonka mukaan yhteisön tuki on yleensä myönnettävä tuotannosta riippumattomana tukena, joka ei liity tiettyihin tuotteisiin tai nykyiseen tuotantoon. On myös huomattava, että tiettyihin markkinajärjestelyihin ei sisälly kotimarkkinoilla maksettavaa yhteisön tukea. Jos kansalliset tukijärjestelmät ovat kyseisen periaatteen mukaisia, komissio ei esitä huomautuksia, vaikka kyseiset toimenpiteet sisältäisivät tavallisesti kiellettyä toimintatukea. Komissio ottaa huomautuksissaan huomioon myös sen, että tuki saatetaan myöntää tuotteelle, johon ei sovelleta yhteistä markkinajärjestelyä, jolloin tuesta on hyötyä sellaisen tuotteen tuotannolle, johon sovelletaan markkinajärjestelyä. Tämä koskee erityisesti peruna-alaa. Jos jäsenvaltio ei noudata komission huomautuksia ja suosituksia, komissiolla on oikeus soveltaa perustamissopimuksen 226 artiklaa.

(22)

Perustamissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä 3 artiklassa tarkoitetun yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”. Perustamissopimuksen 3 artiklassa tarkoitetut toimet kattavat niin maatalous- kuin kilpailupolitiikan. Näin ollen uusissa valtiontukea koskevissa ilmoituksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristönäkökohtiin, vaikka tukijärjestelmät eivät varsinaisesti koskisi ympäristöalaa. Esimerkiksi tuotannon parantamiseen tähtäävien investointitukien, joihin liittyy niukkojen voimavarojen kasvava käyttö tai saasteiden lisääntyminen, kohdalla on tarpeen osoittaa, ettei kyseinen järjestelmä riko ympäristönsuojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä tai aiheuta ympäristöongelmia. Kaikkien valtiontukea koskevien ilmoitusten on tulevaisuudessa sisällettävä arviointi tuettavan toimen mahdollisista ympäristövaikutuksista. Monissa tapauksissa tämä on ainoastaan varmistus siitä, ettei ympäristövaikutuksia odoteta syntyvän. Komissiolla on oikeus pyytää lisätietoja, sitoumuksia ja edellytyksiä, joita se pitää tarpeellisina riittävän ympäristönsuojelun varmistamiseksi.

(23)

Komissio arvioi tapauskohtaisesti kaikki tukitoimenpiteet, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, ottaen huomioon perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklassa määrätyt periaatteet sekä yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan. Jäsenvaltioiden, jotka ehdottavat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuulumatonta maatalousalan tukea, on esitettävä taloudellinen arviointi toimenpiteen myönteisistä vaikutuksista maatalousalan kehitykseen ja kyseisen toimenpiteen aiheuttamasta kilpailun vääristymisen riskistä. Komissio hyväksyy toimenpiteet vain, jos myönteinen vaikutus alan kehitykseen on selvästi kilpailun vääristymisen riskiä suurempi.

(24)

Jollei toisin ole ilmoitettu, kaikki näissä suuntaviivoissa esitetyt tuen kokonaismäärät ilmaistaan prosenttiosuuksina kaikista tukikelpoisista kustannuksista (bruttotukiekvivalentteina).

(25)

Asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 vahvistetaan useita tukitoimenpiteitä maaseudun kehittämistä varten. Suuntaviivojen tässä kohdassa vahvistetaan tällaisiin toimenpiteisiin ja joihinkin muihin maaseudun kehittämiseen läheisesti liittyviin toimenpiteisiin sovellettavat valtiontukisäännöt.

(26)

Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmissa osarahoitettavaksi ehdotettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja valtiontuella rahoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden välinen johdonmukaisuus, kaikkiin ilmoituksiin, jotka koskevat investointitukia (IV.A ja IV.B kohta), ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevaa tukea (IV.C kohta), tietyillä alueilla esiintyvien luonnonhaittojen korvaamiseksi tarkoitettua tukea (IV.D kohta), vaatimusten noudattamiseksi myönnettävää tukea (IV.E kohta) ja nuorten viljelijöiden aloitustukea (IV.F kohta), on liitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, kuinka hyvin valtiontukitoimenpide vastaa asianomaisten maaseudun kehittämisohjelmien vaatimuksia ja että se on näiden ohjelmien mukainen. Sallittua ei ole valtiontuki, joka ei ole asiaa koskevien maaseudun kehittämisohjelmien mukaista, varsinkin jos se kasvattaa kapasiteettia, jolle ei löydy tavanomaisia myyntikanavia.

(27)

Tätä alakohtaa sovelletaan perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien tuotteiden alkutuotantoon liittyviin investointeihin. Sitä ei sovelleta tilalla tehtyihin investointeihin, jotka liittyvät tällaisten tuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen.

(28)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

a)

Fyysisen pääoman rakenteelliseksi uudistamiseksi ja kehittämiseksi sekä innovoinnin edistämiseksi asetuksen (EY) N:o 1698/2005 26 artiklan 1 kohdassa säädetään tuesta, jota myönnetään aineellisiin ja/tai aineettomiin investointeihin, jotka parantavat maatilan kokonaistehokkuutta.

b)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos investoinnit tehdään yhteisön vaatimusten täyttämiseksi, tukea voidaan myöntää vain niihin investointeihin, jotka tehdään hiljattain käyttöön otettujen yhteisön vaatimusten täyttämiseksi. Tällöin voidaan kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi myöntää enintään 36 kuukauden pituinen lisäaika, joka alkaa päivästä, jolloin vaatimuksesta tulee maatilalle pakollinen. Kun on kyse nuorista viljelijöistä, jotka saavat aloitustukea, tukea voidaan myöntää investointeihin, jotka tehdään voimassa olevien yhteisön vaatimusten täyttämiseksi, jos investoinnit mainitaan asetuksen (EY) N:o 1698/2005 22 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa elinkeinosuunnitelmassa. Myönnettävä lisäaika, jonka kuluessa vaatimukset on täytettävä, voi olla korkeintaan 36 kuukautta toiminnan aloittamispäivästä.

c)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 artiklan 2 kohdassa kielletään maatilojen nykyaikaistamiseen tarkoitettu valtiontuki, joka ylittää asetuksen liitteessä vahvistetut prosenttiosuudet, jotka ovat

d)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 artiklan 2 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta investointeihin, jotka toteutetaan pääasiallisesti yleisen edun vuoksi ja maa- ja metsätaloustoimintojen muovaamien perinteisten maisemien säilyttämiseksi tai maatilan rakennusten uudelleen sijoittamisen yhteydessä, ympäristön suojelemiseksi ja parantamiseksi, karjatilojen hygieniaolosuhteiden ja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi sekä työpaikan työturvallisuuden parantamiseksi.

e)

Jos uudelleensijoittamisen tarve johtuu pakkolunastuksesta, joka kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan oikeuttaa korvaukseen, korvauksen maksamista ei yleensä katsota perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

f)

Jäsenvaltiot, jotka eivät pane täytäntöön pakollisia yhteisön vaatimuksia yhteisön lainsäädännössä säädettyyn määräpäivään mennessä, voivat tällaisen viivyttelyn avulla suosia omia viljelijöitään niiden jäsenvaltioiden viljelijöiden kustannuksella, jotka täyttävät uudet vaatimukset yhteisön lainsäädännössä säädettyihin täytäntöönpanon määräpäiviin mennessä. Kilpailun vääristymisen riski ei saisi kasvaa siitä syystä, että viljelijöille, jotka vastaavat uusista vaatimuksista aiheutuvista kustannuksista yhteisön lainsäädännössä säädettyä määräpäivää myöhemmin, myönnetään suurta valtiontukea. Vahvistettaessa uusien vaatimusten täyttämiseen liittyviin investointeihin sovellettavaa asianmukaista tuki-intensiteettiä huomioon olisi kuitenkin myös otettava se seikka, että tällaisten vaatimusten täyttäminen aiheuttaa usein viljelijöille ainoastaan kustannuksia parantamatta heidän ansiomahdollisuuksiaan. Uusiin vaatimuksiin liittyviin investointeihin sovellettava suurin tuki-intensiteetti olisi tästä syystä varattava sellaisille investoinneille, jotka tehdään yhteisön lainsäädännössä säädetyssä aikataulussa. Myöhemmin tehtäviin investointeihin olisi sovellettava ainoastaan alhaisempaa tuki-intensiteettiä. Intensiteetissä on otettava huomioon viivästys, ja jossain vaiheessa se olisi vahvistettava nollatasolle.

g)

Direktiiviä 91/676/ETY täytäntöönpantaessa olisi otettava huomioon yhteisöön 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden erityisongelmat ja -tarpeet.

h)

Käytettyjen laitteiden ja välineiden ostoa koskeva valtiontuki olisi hyväksyttävä pienten ja keskisuurten yritysten osalta, jos laitteiden ja välineiden alhaisemmat ostokustannukset ovat nykyaikaistamisen kannalta hyödyllisiä tiloille, jotka aloittavat toimintansa hyvin alhaiselta tekniseltä tasolta ja joiden käytössä on vain vähän pääomaa. Suuret yritykset voivat saada investointitukea ainoastaan uusien laitteiden ja välineiden ostoa varten.

(29)

Maatilojen investointituen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 1857/2006 4 artiklassa asetetut edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 4 artiklassa säädetyn suuruista tukea voidaan lisäksi myöntää siinä vahvistetuin edellytyksin tietyille maataloustuotteille sekä viemäröintitöihin tai kastelulaitteisiin ja niitä koskeviin töihin, paitsi jos tällainen investointi laskee aiempaa vedenkulutusta vähintään 25 prosentilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1857/2006 4 artiklan 7 kohdan c alakohdan soveltamista. Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 4 artiklan 9 kohdassa vahvistettua tuen enimmäismäärää ei sovelleta.

(30)

Perinteisten maisemien tai rakennusten säilyttämiseksi myönnettävän tuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c tai d alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [asetuksen (EY) N:o 1/2004 korvaavan poikkeusasetuksen 5 artiklassa] asetetut edellytykset. [Asetuksen (EY) N:o 1/2004 korvaavan poikkeusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa] vahvistettu 10 000 euron enimmäismäärä voidaan ylittää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

(31)

Yleisen edun vuoksi myönnettävän maatilan rakennusten uudelleen sijoittamista koskevan tuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [asetuksen (EY) N:o 1/2004 korvaavan poikkeusasetuksen 6 artiklassa] asetetut edellytykset.

(32)

Investointituen, jota myönnetään sellaisten lisäkustannusten vuoksi, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja sen parantamiseen, kotieläintuotantotilojen hygieniaolosuhteiden parantamiseen tai tilalla kasvatettavien eläinten hyvinvointiin, katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [asetuksen (EY) N:o 1/2004 korvaavan poikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa] asetetut edellytykset. [Asetuksen (EY) N:o 1/2004 korvaavan poikkeusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa] asetettujen uusien vaatimusten täyttämiseksi vahvistettujen määräaikojen jälkeen investointimenoihin sovellettava suurin tuki-intensiteetti on

(33)

Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskevan ja suuruudeltaan 75 prosenttia investointien lisäkustannuksista olevan tuen jäsenvaltioissa, jotka liittyivät yhteisöön 1. toukokuuta 2004 ja 1. tammikuuta 2007, katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista 31. joulukuuta 2008 ja 31. joulukuuta 2010 asti. Tätä tuki-intensiteettiä on sovellettava yksinomaan aiheellisiin tukikelpoisiin lisäkustannuksiin eikä tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin. Komissio varmistaa erityisen huolellisesti, että ehdotetut tukitoimenpiteet ovat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti laadittujen toimintasuunnitelmien mukaisia.

(34)

Suuruudeltaan 50 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla olevan tuen ja direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskevan 40 prosenttia tukikelpoisten investointien lisäkustannuksista muilla alueilla olevan tuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos nämä alueet saavat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaista tukea. Tätä tuki-intensiteettiä on sovellettava yksinomaan aiheellisiin tukikelpoisiin lisäkustannuksiin eikä tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin. Komissio varmistaa erityisen huolellisesti, että ehdotetut tukitoimenpiteet ovat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti laadittujen toimintasuunnitelmien mukaisia. Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskevien tukitoimenpiteiden, joiden komissio on katsonut olevan perustamissopimuksen mukaisia ennen näiden suuntaviivojen voimaantuloa, toteuttamista voidaan jatkaa 31. joulukuuta 2008 asti komission hyväksymien tukimäärien mukaisesti.

(35)

Tukea ei sallita voimassa olevien yhteisön tai kansallisten vaatimusten täyttämiseksi tarkoitettuihin investointeihin. Nuorille viljelijöille voimassa olevien yhteisön tai kansallisten vaatimusten täyttämiseksi myönnettävien investointitukien katsotaan kuitenkin olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia, kun ne mainitaan asetuksen (EY) N:o 1698/2005 22 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa elinkeinosuunnitelmassa. Tällaisen tuen määrä voi olla enintään 60 prosenttia tukikelpoisten investointien määrästä nuorta viljelijää kohti epäsuotuisilla alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla ja enintään 50 prosenttia tukikelpoisten investointien määrästä nuorta viljelijää kohti muilla alueilla. Tuki ei saa ylittää vaatimuksen täytäntöönpanoon liittyviä lisäkustannuksia, jotka ovat aiheutuneet enintään 36 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä.

(36)

Maatilojen investointitukea koskeviin ilmoituksiin on liitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, että tuki on kohdennettu selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin, jotka kuvastavat tunnistettuja rakenteellisia ja alueellisia tarpeita sekä rakenteellisia haittoja.

(37)

Jos yhteisessä markkinajärjestelyssä, myös suorassa tukijärjestelmässä, jota rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto), rajoitetaan tuotantoa tai rajataan yhteisön tukea yksittäisten viljelijöiden, tilojen tai jalostuslaitosten tasolla, valtiontuella ei voida tukea investointeja, jotka kasvattaisivat tuotannon yli näiden rajoitusten tai rajoitteiden.

(38)

Komissio soveltaa tässä kohdassa vahvistettuja sääntöjä vastaavasti myös investointeihin, jotka koskevat maatalouden alkutuotantoa ja jotka eivät ole viljelijöiden tekemiä, esimerkiksi tuottajaryhmien hankkiessa laitteita yhteiskäyttöön.

(39)

Komissio ei katso käytettyjen laitteiden ja välineiden ostoa koskevan tuen olevan perustamissopimuksen mukaista, jos tuki on myönnetty suurille yrityksille.

(40)

Tätä alakohtaa sovelletaan maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvään investointitukeen.

(41)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(42)

Maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille myönnettävän investointituen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaista, jos se täyttää jossakin seuraavista asetetut kaikki vaatimukset:

(43)

Jollei näissä suuntaviivoissa toisin mainita esimerkiksi ympäristönsuojeluun tarkoitetun tuen kohdalla, komissio sallii investointituen myöntämisen vain maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille, joissa on vähintään 750 työntekijää ja joiden liikevaihto on vähintään 200 miljoonaa euroa edellyttäen, että yritys täyttää kaikki vuosille 2007–2013 vahvistetuissa alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa asetetut edellytykset; tällöin investointituen enimmäismäärä aluetukeen oikeutetuilla alueilla määritetään kyseisten jäsenvaltioiden vuosiksi 2007–2013 hyväksymässä aluetukikartassa. Investointituen, joka ei täytä näitä edellytyksiä, katsotaan yleensä olevan perustamissopimuksen vastaista. Tukea ei saa myöntää, jos se koskee maitoa tai maitotuotteita vastaavien tuotteiden tai niiden korvikkeiden valmistusta tai kaupan pitämistä.

(44)

Komissio katsoo käytettyjen laitteiden ja välineiden ostoa koskevan tuen olevan perustamissopimuksen mukaista vain, jos tuki on myönnetty pienille ja keskisuurille yrityksille.

(45)

Niitä investointeja koskeva tuki, joiden tukikelpoiset menot ylittävät 25 miljoonaa euroa tai joissa tuen tosiasiallinen määrä ylittää 12 miljoonaa euroa, on ilmoitettava komissiolle erikseen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(46)

Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvää investointitukea koskeviin ilmoituksiin on liitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, että tuki on kohdennettu selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin, jotka kuvastavat tunnistettuja rakenteellisia ja alueellisia tarpeita sekä rakenteellisia haittoja.

(47)

Jos yhteisessä markkinajärjestelyssä, myös suorassa tukijärjestelmässä, jota rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto), rajoitetaan tuotantoa tai rajataan yhteisön tukea yksittäisten viljelijöiden, tilojen tai jalostuslaitosten tasolla, valtiontuella ei voida tukea investointeja, jotka kasvattaisivat tuotannon yli näiden rajoitusten tai rajoitteiden.

(48)

Jollei nimenomaisesti toisin mainita, tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuottajille (viljelijöille) myönnettyyn tukeen.

(49)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(50)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(51)

Maatalouden ympäristösitoumuksiin tai eläinten hyvinvointia koskeviin sitoumuksiin myönnettävän tuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 tai 40 artiklassa ja komission antamissa asiaa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut vaatimukset.

(52)

Ilmoittaessaan maatalouden ympäristösitoumuksiin tai eläinten hyvinvointia koskeviin sitoumuksiin myönnetystä tuesta jäsenvaltioiden on sitouduttava mukauttamaan tällaiset järjestelmät kaikkiin muutoksiin, jotka komissio tekee neuvoston asetukseen (EY) N:o 1698/2005 tai sen täytäntöönpanosääntöihin.

(53)

Jos jäsenvaltio haluaa myöntää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan 4 kohdan tai 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut enimmäismäärät ylittävää lisätukea, sen on esitettävä näyttö siitä, että toimenpide täyttää kaikki asetuksessa ja asiaa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset. Jäsenvaltion on myös perusteltava lisätuen maksaminen ja esitettävä yksityiskohtainen erittely asiaan liittyvistä kustannustekijöistä sitoumuksesta aiheutuvien tulonmenetysten ja lisäkustannusten perusteella.

(54)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 liitteessä vahvistetut määrät ylittävän tuen katsotaan periaatteessa olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista vain, jos tuki on myönnetty todistettavissa oleviin lisäkustannuksiin ja/tai tulonmenetyksiin asianmukaisesti perustellut erityisolosuhteet huomioon ottaen poikkeustapauksissa sellaisten sitoumusten yhteydessä, jotka tosiasiallisesti muuttavat nykyistä maatalouskäytäntöä ja joiden huomattava positiivinen vaikutus ympäristöön voidaan osoittaa. Jollei voida osoittaa, että ympäristönsuojelulle koituu poikkeuksellisia etuja, korkeampaa tukea ei voida myöntää viljelijöille, jotka ainoastaan ehdottavat, ettei kyseisen maa-alueen nykyistä maatalouskäytäntöä muuteta (esim. eivät siirry laajaperäisestä laiduntamisesta voimaperäisempiin tuotantomuotoihin).

(55)

Jos jäsenvaltio haluaa korvata maatalouden ympäristösitoumuksista tai eläinten hyvinvointia koskevista sitoumuksista aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut sellaisten tilojen kanssa, joilla tällaisia sitoumuksia ei ole. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät aiempien maatalouden ympäristösitoumusten tai eläinten hyvinvointia koskevien sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(56)

Laskettaessa transaktiokustannuksia keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten tilojen perusteella jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille tiloille makseta liikaa korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden on määritettävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet tilaa vai hehtaaria kohden.

(57)

Maatalouden ympäristösitoumusten mukaisiin toteutuneisiin sitoumuksiin liittyvistä tuottamattomista investoinneista aiheutuviin kustannuksiin voidaan myöntää tukea enintään 100 prosenttia tukikelpoisista menoista. Tällöin tuottamattomat investoinnit eivät saa lisätä nettomääräisesti tilan arvoa tai tuottavuutta.

(58)

Jos jäsenvaltio ehdottaa valtiontuen myöntämistä poikkeuksellisesti asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädettyä kestoa lyhytaikaisempia sitoumuksia varten, sen on esitettävä yksityiskohtaiset perustelut ja osoitettava, että toimenpiteen ansiosta ympäristöön kohdistuvat kokonaisvaikutukset voidaan saavuttaa ehdotettua lyhemmässä ajassa. Ehdotetun tuen määrän on vastattava tehtyjen sitoumusten lyhempää kestoaikaa.

(59)

Tulevia toimintaperiaatteita määritettäessä on otettu huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(60)

Komissio katsoo valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 1698/2005 38 artiklassa ja komission antamissa asiaa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset. Tukea myönnetään ainoastaan velvoitteisiin, jotka ulottuvat laajemmalle kuin täydentäviin ehtoihin liittyvät velvollisuudet ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 5 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jos tukea myönnetään saastuttaja maksaa -periaatteen vastaisesti, tuen tulisi olla poikkeuksellista, väliaikaista ja asteittain alenevaa.

(61)

Edellä IV.A kohdassa käsitellään viljelijöille ympäristönsuojelua varten myönnettävää investointitukea.

(62)

Komissio tarkastelee kaikkia muita ympäristönsuojeluun tarkoitettuja tukia noudattaen ympäristönsuojeluun liittyvää valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja, joita sovelletaan vastedes maatalousalaan. Jos mainittuja suuntaviivoja muutetaan tai ne korvataan, sovelletaan uusia säännöksiä, jollei niissä toisin mainita.

(63)

Maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille ympäristönsuojelua varten myönnettävän tuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki ympäristönsuojeluun liittyvää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Kun ympäristönsuojelua varten myönnetään investointitukea, voidaan soveltaa edellä IV.B kohdassa vahvistettujen investointitukea koskevien sääntöjen mukaista korkeampaa tuen enimmäismäärää.

(64)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuotantoon (viljelijät) myönnettyyn tukeen.

(65)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 37 artiklassa säädetään vuoristoalueilla maksettavista luonnonhaittakorvauksista, jotka ovat enintään 250 euroa maatalousmaana käytettyä hehtaaria kohden, ja muilla haitta-alueilla maksettavista korvauksista, jotka ovat enintään 150 euroa maatalousmaana käytettyä hehtaaria kohden. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voidaan myöntää enimmäismäärät ylittäviä korvauksia edellyttäen, että kaikkien jäsenvaltion tasolla myönnettyjen korvausten keskiarvo ei ylitä kyseistä enimmäismäärää. Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 artiklan 3 kohdassa kielletään valtiontuen myöntäminen viljelijöille vuoristoalueilla ja muilla alueilla esiintyvien luonnonhaittojen korvaamiseksi, ellei tuki täytä 37 artiklassa asetettuja vaatimuksia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voidaan kuitenkin myöntää vahvistetut määrät ylittävää lisätukea 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(66)

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 94 artiklan kolmannessa alakohdassa säädetään, että 37 artiklaa ja 88 artiklan 3 kohtaa sovelletaan 1. tammikuuta 2010 alkaen edellyttäen, että asiasta on annettu neuvoston säädös perustamissopimuksen 37 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Siihen asti sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1698/2005 93 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1257/1999 asiaa koskevia säännöksiä, erityisesti 14 artiklan 2 kohtaa, 15 artiklaa ja 51 artiklan 3 kohtaa. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1257/1999 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1783/2003 (24) on korotettu asetuksen (EY) N:o 1257/1999 15 artiklan perusteella hehtaaria kohden myönnettävää keskimääräistä enimmäismäärää 200 eurosta 250 euroon asianmukaisesti objektiivisin seikoin perustelluissa tapauksissa. Päinvastoin kuin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 88 artiklan 3 kohdassa asetuksen (EY) N:o 1257/1999 51 artiklan 3 kohdassa kielletään valtiontuki, joka ylittää asetuksen liitteessä vahvistetun enimmäismäärän, eli valtiontuki, joka on suurempi kuin 250 euroa hehtaarilta oleva keskimääräinen enimmäismäärä.

(67)

Tunnustettujen luonnonhaittojen taloudellisen vaikutuksen laskemista varten olisi vahvistettava johdonmukainen menetelmä, joka perustuu komission saamiin kokemuksiin. Menetelmän tavoitteena on erityisesti varmistaa, ettei luonnonhaittojen taloudellisesta vaikutuksesta makseta liian suuria korvauksia.

(68)

Jotta vältettäisiin kilpailun vääristyminen ja kokonaistuen tasapainon järkkyminen vakavasti jäsenvaltioiden välillä, korvauksille olisi vahvistettava yläraja.

(69)

Näitä sääntöjä voidaan tarkastella uudelleen sen jälkeen, kun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 37 artikla ja 88 artiklan 3 kohta ovat tulleet voimaan.

(70)

Siihen asti kun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 37 artikla ja 88 artiklan 3 kohta tulevat voimaan, komissio katsoo valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 1257/1999 14 artiklan 1 kohdassa, 14 artiklan 2 kohdan kahdessa ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 15 artiklassa sekä komission antamissa tätä asetusta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset ja jos tuensaajat noudattavat täydentäviin ehtoihin liittyviä velvollisuuksia.

(71)

Jos valtiontukitoimenpiteet yhdistetään asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaiseen tukeen, viljelijälle myönnettävän kokonaistuen määrä ei saa ylittää asetuksen 15 artiklan mukaisesti määritettyjä määriä.

(72)

Sen jälkeen kun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 37 artikla ja 88 artiklan 3 kohta ovat tulleet voimaan, komissio katsoo valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki näissä artikloissa ja neuvoston tai komission antamissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset.

(73)

Niin asetuksen (EY) N:o 1257/1999 kuin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti myönnetyn valtiontuen katsotaan olevan kaikissa tapauksissa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

(74)

Komissiolla on maaseudun kehittämistä koskevien sääntöjen mukaisesti oikeus vaatia, että korvaukset ovat alenevia tietyn kokorajan ylittävien tilojen osalta. Tästä syystä ilmoituksissa olisi mainittava tällaisia maksuja saavien tilojen koko.

(75)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuotantoon (viljelijät) myönnettyyn tukeen.

(76)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(77)

Komissio katsoo valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 31 artiklassa ja 88 artiklan 5 tai 6 kohdassa sekä komission antamissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset.

(78)

Tuki, joka ylittää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 liitteessä vahvistetun enimmäismäärän, saa kattaa enintään 80 prosenttia viljelijöille aiheutuneista kustannuksista ja tulonmenetyksistä. Kokonaistuki, johon myös mahdollinen yhteisön tuki sisältyy, ei saa olla yli 12 000 euroa tilaa kohden. Kun kyseessä on useamman kuin yhden vaatimuksen täyttämiseksi myönnetty tuki, edellä mainittua määrää ei saa ylittää viisivuotisjakson aikana.

(79)

Tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisten vaatimusten täyttämiseksi, joiden suorana seurauksena on jompikumpi seuraavista, kun tämä lasketaan vaatimuksen soveltamisalalla ja sen soveltamisjäsenvaltiossa sijaitsevan tyypillisen tilan osalta:

(80)

Tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisten vaatimusten täyttämiseksi, joiden vuoksi vaatimuksen soveltamisjäsenvaltiossa sijaitsevien tietyllä (osa-)alalla toimivien kaikkien tilojen toimintakustannukset nousevat tai tulot vähenevät vähintään 25 prosenttia.

(81)

Kansallisten vaatimusten osalta jäsenvaltion on osoitettava, että asiaa koskevan vaatimuksen käyttöönotto kansallisella tasolla voisi haita huomattavasti kyseisten tuottajien kilpailukykyä. Tällainen riski on osoitettava (osa-)alalla, jolla vaatimusta sovelletaan, toimivien tyypillisten tilojen keskimääräisten nettovoittomarginaalien perusteella.

(82)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuotantoon (viljelijät) myönnettyyn tukeen.

(83)

Nuorten viljelijöiden aloitustuki edistää yleensä koko alan kehitystä ja ehkäisee maaseutualueiden väestökatoa. Tästä syystä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 22 artiklassa säädetään yhteisön järjestelmästä, jolla nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista tuetaan.

(84)

Komissio katsoo nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista koskevan valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 22 artiklassa ja komission antamissa mainittua asetusta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä asetetut edellytykset.

(85)

Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuotantoon (viljelijät) myönnettyyn tukeen.

(86)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(87)

Komissio katsoo varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevan valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 23 artiklassa asetetut edellytykset. Komissio sallii mainitussa asetuksessa vahvistettujen enimmäismäärien ylittämisen, jos jäsenvaltio osoittaa, ettei tukea siirretä ammatissa toimiville viljelijöille.

(88)

Jos tukijärjestelmiin liittyy edellytyksiä, joiden mukaan kaupallisesta maatalouden harjoittamisesta on luovuttava pysyvästi ja lopullisesti, komissio sallii valtiontuen myöntämisen viljelijöille, jotka luopuvat maatalouselinkeinosta kokonaan.

(89)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat: Koska maataloustuotanto on luonteeltaan epäyhtenäistä, komissio on perinteisesti suhtautunut myönteisesti käynnistystukiin, joiden tavoitteena on kannustaa tuottajaryhmien perustamista, jotta viljelijät voisivat yhdessä toimien keskittää tarjontaansa ja mukauttaa tuotantoaan markkinoiden vaatimuksiin. Jotta tuki voitaisiin suunnata pienille tuottajaryhmille ja vältettäisiin suurten tukimäärien myöntäminen, tuki olisi kuitenkin rajoitettava pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja tuen enimmäismäärä olisi vahvistettava.

(90)

Komissio katsoo tuottajaryhmille myönnettävän käynnistystuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 9 artiklassa] asetetut edellytykset.

(91)

Tämän kohdan soveltamisalaan eivät kuulu tuet muille maatalousalan liitoille, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon, lomituspalveluihin ja tilanhoitopalveluihin liittyviä maatalouden tuotantotason tehtäviä jäsenten tiloilla ilman, että liitot mukauttavat yhdessä tuotantoa markkinoiden vaatimuksiin. Komissio soveltaa kuitenkin tässä kohdassa vahvistettuja periaatteita tukiin, jotka myönnetään sellaisten tuottajaliittojen toiminnan käynnistämisestä aiheutuviin kustannuksiin, jotka vastaavat alkuperänimitysten tai laatumerkkien käytön valvonnasta.

(92)

Tuottajaryhmille tai -liitoille myönnettävät tuet, jotka on tarkoitettu toiminnan käynnistämiseen liittymättömiin kustannuksiin, kuten investointeihin tai menekinedistämistoimintaan, arvioidaan kyseisiä tukia koskevien sääntöjen mukaisesti.

(93)

Tämän kohdan mukaisesti hyväksyttyihin tukijärjestelmiin sovelletaan ehtoa, jonka mukaan niitä on mukautettava yhteisistä markkinajärjestelyistä annettuihin asetuksiin tehtävien muutosten perusteella.

(94)

Tuottajaryhmille tai niiden liitoille myönnettävän tuen asemasta sama kokonaistuki voidaan myöntää suoraan tuottajille, kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän toimintakustannuksista ryhmän perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana. Komissio ei salli tässä alakohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(95)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(96)

Komissio katsoo maa-alueiden uusjakoa varten myönnettävän tuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 13 artiklassa] asetetut edellytykset.

(97)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(98)

Komissio katsoo alkutuottajille (viljelijöille) laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoa varten myönnetyn valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 14 artiklassa] asetut edellytykset.

(99)

Komissio katsoo maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoa varten myönnetyn valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklassa asetetut edellytykset.

(100)

Komissio ei salli tässä alakohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(101)

Tuotantolaitosten nykyaikaistamiseen tarvittavia investointitukia, dokumentointijärjestelmän hoitamiseen sekä menetelmä- ja tuotevalvonnan toteuttamiseen tarkoitetut investoinnit mukaan luettuina, voidaan myöntää vain edellä IV.A ja IV.B kohdassa vahvistettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

(102)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(103)

Komissio katsoo alkutuottajille (viljelijöille) teknistä apua varten myönnetyn valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 15 artiklassa] asetut edellytykset.

(104)

Tuottajaryhmät tai muut organisaatiot voivat niiden koosta riippumatta antaa teknistä apua alkutuottajille (viljelijöille).

(105)

Komissio katsoo maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille teknistä apua varten myönnetyn valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklassa asetetut edellytykset.

(106)

Komissio ei salli 104 ja 105 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(107)

Komissio tutkii tapauskohtaisesti valtiontuen, jota myönnetään uusien tekniikoiden tunnetuksi tekemistä koskeville muille toimille, kuten pienimuotoisille pilottihankkeille tai esittelyhankkeille. Jäsenvaltion on toimitettava hankkeen selkeä kuvaus, jossa selvitetään hankkeen uudenlaista luonnetta ja tuen myöntämisestä sille koituvaa yleistä etua sekä osoitettava, että seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

(108)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(109)

Komissio katsoo kotieläintuotantoa varten myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa sekä 16 artiklan 3 kohdassa] asetetut edellytykset. Komissio ei salli tässä kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(110)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(111)

Komissio tutkii valtiontuen myöntämistä näiden alueiden tarpeiden täyttämiseksi koskevat ehdotukset tapauskohtaisesti kyseisiin alueisiin sovellettavien erityisten säännösten perusteella ottaen huomioon, ovatko kyseiset toimenpiteet alueita koskevien maaseudun kehittämisohjelmien mukaisia, ja niiden vaikutuksen kilpailuun niin kyseisillä alueilla kuin yhteisön muissa osissa.

(112)

Hyvä riskin- ja kriisinhallinta on keskeinen väline kestävän ja kilpailukykyisen maatalousalan varmistamiseksi yhteisössä. Komission tiedonanto riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua (27). Vuonna 2005 neuvostossa käydyissä keskusteluissa (28) tultiin yksimielisesti siihen johtopäätökseen, että käytettäessä valtiontukea riskin- ja kriisinhallintaa koskeviin toimenpiteisiin on noudatettava asiaa koskevia yhteisön kilpailusääntöjä. Neuvosto katsoi, että tukikelpoisten riskinhallintavälineiden on tästä syystä oltava maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisia. Jäsenvaltioiden keskuudessa oltiin laajalti yksimielisiä siitä, että vaikka julkinen rahoitus voi olla välttämätöntä varsinkin uusien välineiden käyttöönoton ja niiden joustavan käynnistämisen kannalta, välttämättömiä ovat myös yhteinen vastuu ja maataloustuottajien osallistuminen rahoitukseen.

(113)

Tietyntyyppisten maatalousalan riskien ja kriisien tapauksessa valtiontukea voidaan pitää asianmukaisena tukikeinona. Aina on kuitenkin muistettava, ettei jäsenvaltiolla ole tosiasiallista velvoitetta myöntää valtiontukea. Niinpä tietyn jäsenvaltion tai alueen tuottajat voivat saada tukea samankaltaisen riskin tai kriisin perusteella, kun taas muiden jäsenvaltioiden tai alueiden tuottajille ei ole myönnetty tällaista tukea. Tällaiset erot tuissa voivat vääristää kilpailua. Aivan kuten muidenkin valtiontukien tapauksessa sallittaessa valtiontuen myöntäminen riskin- ja kriisinhallintaan on otettava huomioon tarve välttää kilpailun kohtuuton vääristyminen. Jotta voitaisiin välttää kilpailun vääristymisen riski ja kannustaa riskin minimointiin, tuottajilta on edellytettävä tiettyä vähimmäisosuutta tällaisista toimenpiteistä aiheutuvien tappioiden tai kustannusten rahoituksessa tai jotain muuta asianmukaista vastasuoritusta.

(114)

Maatalousalan erityiset riskit ja kriisit kohdistuvat alkutuotantoon (viljelyyn). Maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavilla yrityksillä on yleensä paljon parempia keinoja suojautua riskeiltä. Tämän vuoksi tietyntyyppisten riskien ja kriisien vuoksi myönnettävä tuki olisi rajoitettava alkutuotantoon.

(115)

Valtiontuella olisi pyrittävä auttamaan ainoastaan viljelijöitä, joilla on erilaisia ongelmia huolimatta siitä, että he ovat mahdollisuuksien mukaan pyrkineet minimoimaan tällaiset riskit. Valtiontuki ei saisi kannustaa viljelijöitä ottamaan tarpeettomia riskejä. Viljelijöiden olisi itse vastattava tuotantomenetelmien tai tuotteiden harkitsemattomista valinnoista aiheutuvista seuraamuksista.

(116)

Komissio on tarkastellut edellä esitetyn perusteella olemassa olevia riskin- ja kriisinhallintatoimenpiteitä, joita voidaan rahoittaa valtiontuella. Tarkastelun päätelmien mukaan olemassa oleva välineyhdistelmä on asianmukainen, mutta sitä olisi kehitettävä edelleen kokemusten perusteella. Eläintaudeista yhteisössä maksettavia korvauksia koskevan, vielä kesken olevan laajan arvioinnin ja uudelleentarkastelun perusteella V.B.4 alakohtaa tarkistetaan heti, kun arviointi on saatu päätökseen.

(117)

Vähämerkityksistä tukea koskevan säännön (29) käyttöönotto alkutuotannon tasolla vuonna 2005 antaa jäsenvaltioille lisäksi mahdollisuuden myöntää tuen vähimmäismäärän nopeasti ja ilman komission lupaa. Jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville maatalousalan yrityksille on myös voitu myöntää lisätukea sen jälkeen, kun ne sisällytettiin muut kuin maatalousyritykset kattavaan vähämerkityksistä tukea koskevaan asetukseen, jonka mukaan yhdelle yritykselle voidaan myöntää tukea enintään [200 000 euroa] kolmen verovuoden aikana. On kuitenkin selvää, ettei vähämerkityksellisellä tuella voida ratkaista kriisistä johtuvia suurempia taloudellisia ongelmia. Mikä tahansa suurempi tuki on myönnettävä niiden valtiontukisääntöjen mukaisesti, joilla taataan komission valvonta ja vältetään kilpailun vääristyminen.

(118)

On selvää, ettei näillä valtiontukisäännöillä voida yksistään taata optimaalista kriisinhallintaa tai korvata sitä. Valtiontuella voidaan ainoastaan helpottaa kriisinhallintaa tietyissä olosuhteissa. Kriisi voi puhjeta äkillisesti ja edellyttää nopeaa reagointia. Tehokas kriisinhallinta edellyttää, että jäsenvaltiot pohtivat ajoissa, millaisia valtiontukitoimenpiteitä voidaan käyttää. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava erilaisia mahdollisuuksia myöntää valtiontukea ja luotava tukijärjestelmät hyvissä ajoin, jotta ne voidaan ottaa käyttöön heti, kun akuutteja ongelmia ilmenee. Muutoin korvausjärjestelmän luominen, sen ilmoittaminen ja luvan pyytäminen komissiolta voi viedä arvokasta aikaa ennen kuin apua voidaan antaa sitä eniten tarvitseville.

(119)

Kilpailun edellytysten vääristymisriskin välttämiseksi komissio pitää tärkeänä varmistaa, että maataloustuotannolle aiheutuneista vahingoista yrityksille korvaukseksi myönnetyt tuet maksetaan mahdollisimman pian kyseisestä tapahtumasta. Jos tuki maksetaan vasta useita vuosia kyseisen tapahtuman jälkeen, on olemassa todellinen vaara, että tällaisen tuen maksaminen aiheuttaa vastaavia taloudellisia seurauksia kuin toimintatuki. Näin on erityisesti silloin, kun tuki maksetaan taannehtivasti sellaisten vaatimusten perusteella, joita ei ollut asianmukaisesti dokumentoitu tapahtuman aikaan. Jos esimerkiksi tapahtuman luonteesta ja laajuudesta taikka vahingon vasta myöhemmin ilmenevästä tai sen jatkuvasta luonteesta johtuvaa erityistä perustetta ei ole, komissio ei hyväksy sellaisia tukiehdotuksia, jotka tehdään yli kolmen vuoden kuluttua tapahtumasta, eikä tukea, joka on tarkoitus maksaa yli neljän vuoden kuluttua tapahtumasta.

(120)

Tätä alakohtaa sovelletaan koko maatalousalalla.

(121)

Koska perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa käytetyt ilmaisut ”luonnonmullistus” ja ”poikkeuksellinen tapahtuma” ovat poikkeuksia 87 artiklan 1 kohdassa määrätystä valtiontuen yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskevasta yleisperiaatteesta, komissio on johdonmukaisesti katsonut, että niitä on tulkittava rajoittavasti. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan (30). Komissio on toistaiseksi hyväksynyt maanjäristykset, lumivyöryt, maanvyöryt ja tulvat mahdollisiksi luonnonmullistuksiksi. Nopean kriisinhallinnan helpottamiseksi komissio aikoo sallia tulevaisuudessa tukijärjestelmät, joiden tavoitteena on korvata maanjäristysten, lumivyöryjen, maanvyöryjen ja tulvien kaltaisista luonnonmullistuksista ja muista luonnonmullistuksista aiheutuvat vahingot edellyttäen, että ne voidaan kuvata riittävän tarkasti.

(122)

Poikkeuksellisia tapahtumia, jotka komissio on toistaiseksi hyväksynyt, ovat sodat, maan sisäiset levottomuudet tai lakot sekä tietyin varauksin ja tapahtuman laajuudesta riippuen suuret ydin- tai teollisuusonnettomuudet sekä tulipalot, jotka aiheuttavat laajoja menetyksiä. Toisaalta komissio ei ole hyväksynyt, että kaupallisin edellytyksin hankitun tavanomaisen vakuutuksen kattama yksittäisessä tuotantolaitoksessa tapahtunut tulipalo voitaisiin katsoa poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Pääsääntöisesti komissio ei hyväksy eläin- tai kasvitautien puhkeamista luonnonmullistuksiksi eikä poikkeuksellisiksi tapahtumiksi. Komissio on kuitenkin yhdessä tapauksessa tunnustanut hyvin laajalle levinneen täysin uuden eläintaudin puhkeamisen poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Koska tämänkaltaisia tapahtumia on niiden luonteen vuoksi vaikea ennustaa, komissio arvioi perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myönnettäviä tukia koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön.

(123)

Heti kun luonnonmullistus tai poikkeuksellinen tapahtuma on osoitettu, komissio sallii enintään 100-prosenttisen tuen maksamisen aineellisten vahinkojen korvaamiseksi. Korvaus on yleensä laskettava kullekin yksittäiselle tuensaajalle erikseen. Liian suurien korvausten välttämiseksi on esimerkiksi vakuutussopimusten perusteella mahdollisesti maksettavat korvaukset vähennettävä tuen määrästä. Komissio hyväksyy myös tuen, jolla korvataan maatalouden tuotantovälineiden tuhoutumisesta aiheutuneet tulonmenetykset edellyttäen, ettei liiallisia korvauksia makseta. Kaikissa tapauksissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään jäsenvaltion osoittavan, että poikkeuksellisen tapahtuman aiheuttaman vahingon välillä on välitön yhteys ja että kyseisille tuottajille aiheutunut vahinko arvioidaan mahdollisimman tarkasti.

(124)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuotantoon (viljelijät) myönnettyyn tukeen.

(125)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(126)

Komissio katsoo epäsuotuisista sääoloista johtuvien menetysten vuoksi myönnettävän tuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 11 artiklassa] asetetut edellytykset.

(127)

Jotta komissio voisi arvioida tällaisia tukijärjestelmiä, epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi toteutettavia tukitoimenpiteitä koskeviin ilmoituksiin olisi liitettävä asianmukaiset säätiedot. Nämä tiedot voidaan toimittaa myös jälkikäteen vuosikertomusten yhteydessä [uuden poikkeusasetuksen 20 artiklan 3 kohdan] viimeisessä virkkeessä asetettujen vaatimusten mukaisesti.

(128)

Komissio hyväksyy vaihtoehtoiset tavanomaisen tuotannon laskentaperusteet, esimerkiksi alueelliset viitearvot, jos se katsoo, että ne ovat edustavia eivätkä perustu epätavallisen suuriin satoihin. Jos epäsuotuisat sääolot ovat kuitenkin vaikuttaneet laajalla alueella samalla tavoin, tukimaksut voivat perustua keskimääräisiin menetyksiin, jos ne ovat edustavia eivätkä johda huomattaviin ylikorvauksiin yhdenkään tuensaajan osalta.

(129)

Tämän alakohdan mukaista tukea voidaan maksaa ainoastaan viljelijälle tai vaihtoehtoisesti tuottajaorganisaatiolle, jonka jäsen viljelijä on. Tuen määrä ei saa ylittää viljelijälle aiheutunutta tosiasiallista vahinkoa.

(130)

Komissio poikkeaa [uuden poikkeusasetuksen 11 artiklan 8 kohdassa] asetetuista edellytyksistä 1. tammikuuta 2010 jälkeen aiheutuneiden menetysten osalta vain, jos jäsenvaltio pystyy vakuuttavasti osoittamaan, että huolimatta kaikista kohtuullisista ponnisteluista kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella ei vahingon syntymisen aikaan ollut saatavilla kohtuuhintaista vakuutusta tilastollisesti yleisimpien sääoloihin liittyvien riskien kattamiseksi.

(131)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuottajille (viljelijät) myönnettyyn tukeen. Eläintaudeista yhteisössä maksettavia korvauksia koskevan, vielä kesken olevan laajan arvioinnin ja uudelleentarkastelun perusteella asiaa koskevaa alakohtaa tarkistetaan heti, kun arviointi on saatu päätökseen.

(132)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(133)

Komissio katsoo eläin- ja kasvitautien torjumisen vuoksi myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 10 artiklassa] asetetut edellytykset.

(134)

Komissio katsoo TSE-testien ja kuolleiden eläinten vuoksi myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 16 artiklassa] asetetut edellytykset.

(135)

Kuolleiden eläinten ja teurasjätteen osalta komissio ei salli seuraavanlaisen valtiontuen myöntämistä:

(136)

Jos tuki myönnetään yhteisön ja/tai jäsenvaltion ja/tai alueellisen tukijärjestelmän mukaisesti, komissio vaatii todisteet siitä, että eri tukijärjestelmiä yhdistämällä ei ole mahdollista saada liikaa korvauksia. Jos yhteisön tuki on hyväksytty, on annettava asiaa koskevan komission päätöksen päiväys ja viitetiedot.

(137)

Komissio sallii tällaisen valtiontuen myöntämisen vain viljelijöille.

(138)

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan alkutuottajiin (viljelijät).

(139)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(140)

Komissio katsoo vakuutusmaksujen korvaamiseen myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki [uuden poikkeusasetuksen 12 artiklassa] asetetut edellytykset.

(141)

Komissio tutkii tapauskohtaisesti muut tukitoimenpiteet, jotka liittyvät luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien varalta otettuihin vakuutuksiin, erityisesti jälleenvakuutusjärjestelmät ja muut tukitoimenpiteet, joilla erityisen riskialttiiden alueiden tuottajia tuetaan.

(142)

Komissio ei salli valtiontuen myöntämistä vakuutusmaksuja varten suurille yrityksille eikä maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille.

(143)

Komissio suhtautuu myönteisesti maatalousalan kapasiteetin poistamiseen liittyviin tukijärjestelmiin, jos ne ovat tuotantokapasiteetin vähentämiseen tähtäävien muiden yhteisön järjestelyjen mukaisia ja täyttävät erityisesti seuraavat edellytykset:

(144)

Komissio katsoo kapasiteetin poistamiseen tarkoitetun tuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

(145)

Vaikeuksissa olevien maatalousalan yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettuja tukia arvioidaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien voimassa olevien yhteisön suuntaviivojen (36) mukaisesti.

(146)

Vuodesta 2002 alkaen maatalousalan työpaikkojen luomiseen tarkoitetut tuet ovat kuuluneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (37) soveltamisalaan. Asetuksessa vahvistetut säännöt muodostavat johdonmukaisen kehyksen tällaista tukea varten. Maatalousalaan rajoitettuun työllisyystukeen, joka täyttää mainitun asetuksen kaikki muut edellytykset, ei sovelleta poikkeusta. Maatalousalan ja erityisesti alkutuotannon erityispiirteiden vuoksi saattaa olla jäsenvaltioiden edun mukaista ottaa käyttöön työllisyyttä koskevia erityisiä tukijärjestelmiä maatalousalalla. Jos tällaiset tukijärjestelmät ovat avoimia koko maatalousalalle eivätkä ne rajoita tietyille tuotteille myönnettävää tukea, tuesta saatavat hyödyt ovat yhä suuremmat kuin tällaisesta lähestymistavasta aiheutuva kilpailun vääristymisen riski.

(147)

Komissio katsoo työllisyyttä varten maatalousalalla myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää kaikki asetuksen (EY) N:o 2204/2002 1 ja 2 artiklassa sekä 4–9 artiklassa asetut edellytykset. Maatalousalaan rajoitettu tuki sallitaan samoin edellytyksin.

(148)

Tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettua maatalousalan tukea tarkastellaan yhteisön puitteissa tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle (38) vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Puitteisiin sisältyy mahdollisuus myöntää lisätukea maatalousalan tutkimukselle.

(149)

Epäselvyyksien välttämiseksi olisi korostettava, että edellä kuvattujen tukivälineiden ja sääntöjen lisäksi maatalousalalla sovelletaan erityisesti seuraavia sääntöjä, jotka koskevat tuen määritelmää ja sen katsomista perustamissopimuksen mukaiseksi:

(150)

Tarkistettaessa näitä tukivälineitä komissio aikoo edelleen sisällyttää maatalouden niihin, jollei maatalousalalla ole vakuuttavista syistä tarpeen säätää erityisestä kohtelusta.

(151)

Sovellettaessa perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaa maatalousalalla olisi korostettava, että komission mielestä perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvia ja yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluvia tuotteita tuottavia ja kaupan pitäviä yrityksiä ei voida pitää perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavina yrityksinä (48).

(152)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(153)

Yhteisössä toteutettavia mainoskampanjoita varten myönnetyn valtiontuen katsotaan olevan perustamissopimuksen mukaista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(154)

Kun mainoskampanja koskee yhteisössä tunnustettuja nimityksiä, voidaan viitata tuotteiden alkuperään edellyttäen, että viittaus alkuperään vastaa täysin yhteisön rekisteröimiä viittauksia.

(155)

Kansallisten tai alueellisten laatumerkkien osalta tuotteiden alkuperä voidaan mainita toissijaisena viestinä. Arvioidessaan, onko alkuperä todella toissijainen viesti, komissio ottaa huomioon alkuperään viittaavan tekstin ja/tai tunnuksen (myös kuvien ja yleisesittelyn) yleisen osuuden ja tuotteen ainutlaatuisiin ominaisuuksiin (se osa viestistä, joka ei kohdistu alkuperään) viittaavan testin ja/tai tunnuksen osuuden.

(156)

Suoran tuen määrä voi olla enintään 50 prosenttia. Jos ala maksaa millä tahansa tavalla vähintään 50 prosenttia kustannuksista, tuki voi olla jopa 100 prosenttia.

(157)

Lisäksi mainontaa koskeva enintään 100 prosentin valtiontuki katsotaan perustamissopimuksen mukaiseksi, jos mainonta on yleisluonteista ja siitä on etua kaikille kyseisen tuotetyypin tuottajille. Tällaisessa mainonnassa ei saa mainita tuotteen alkuperää. Mainontaa voivat harjoittaa tuottajaryhmät tai muut organisaatiot niiden koosta riippumatta.

(158)

Mainontatoimet, joiden vuotuinen talousarvio on yli viisi miljoonaa euroa, on ilmoitettava erikseen.

(159)

Komissio tarkastelee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista kolmansissa maissa toteutettavaa mainontaa varten myönnettävää valtiontukea ja sallii sen, jos se on asetuksessa (EY) N:o 2702/1999 vahvistettujen periaatteiden mukaista. Komissio ei pidä soveltuvana mainontaa koskevaa valtiontukea, joka

(160)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(161)

Komissio ei katso lyhytaikaisia lainoja varten myönnetyn valtiontuen olevan perustamissopimuksen mukaista.

(162)

Mahdollisuus myöntää alennettuja verokantoja ja poikkeuksia maatalousalan verotuksessa on sisältynyt yhteisön valmisteverolainsäädäntöön vuodesta 1993 alkaen. Tähän mennessä ei ole vahvistettu selkeitä toimintaperiaatteita siitä, vastaavatko tällaiset toimenpiteet valtiontukisääntöjä. Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetussa nykyisessä neuvoston direktiivissä 2003/96/EY (54) jäsenvaltioille annetaan lupa soveltaa verovapautuksia, veronvähennyksiä, verojen eriyttämistä ja veronpalautuksia. Sen 26 artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Sellaiset tässä direktiivissä tarkoitetut toimenpiteet kuin verovapautukset ja veronalennukset, verojen eriyttäminen ja veronpalautukset voivat olla valtion tukea, ja siitä on niissä tapauksissa ilmoitettava komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti”.

(163)

Kyseiset toimenpiteet voivat todellakin olla valtiontukea seuraavista syistä: niitä voidaan katsoa rahoitettavan julkisista varoista, sillä soveltamalla tällaisia toimenpiteitä valtio menettää rahavaroja; jos tällaisia toimenpiteitä sovelletaan talouden tietyllä alalla, ne hyödyttävät tiettyjä yrityksiä tai tietyntyyppisiä tuotteita; ne voivat vääristää tai uhata vääristää kilpailua maatalouden kaltaisilla herkillä aloilla, joilla kauppavirrat ovat erittäin intensiivisiä.

(164)

Jotta voidaan arvioida, ovatko tällaiset toimenpiteet perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia, on vahvistettava asiaa koskevat säännöt.

(165)

Direktiivin 2003/96/EY 8 artiklan mukaan sen liitteessä I olevassa taulukossa B vahvistettuja verotuksen vähimmäistasoja sovelletaan maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa moottoripolttoaineena käytettäviin tuotteisiin.

(166)

Direktiivin 2003/96/EY 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat soveltaa nollaverotusta maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviin energiatuotteisiin ja sähköön. Lisäksi siinä säädetään, että neuvosto tarkastelee komission ehdotuksen pohjalta ennen 1. tammikuuta 2008, voidaanko nollaverotuksen soveltamisesta luopua.

(167)

Komissio ottaa nämä säännökset huomioon laatiessaan sääntöjä valtiontuen soveltuvuudesta maatalousalan alkutuotantoon ja pyrkii samalla varmistamaan, ettei alalla sovelleta verojen eriyttämistä. Sovellettaessa direktiivin 2003/96/EY 8 artiklassa ja 15 artiklan 3 kohdassa säädettyä verotoimenpidettä tasapuolisesti koko maatalousalaan komissio katsoo, että toimenpide voi edistää alan kehitystä. Komissio on saanut tähän mennessä veronalennuksia koskevia ilmoituksia ainoastaan maatalouden alkutuotannossa käytettävien moottoripolttoaineiden osalta. Koska nämä alennukset perustuvat alkutuotannossa tosiasiallisesti käytetyn moottoripolttoaineen määriin (mikä käy ilmi viljelijöiden esittämistä laskuista) ja Euroopan unionin maatilat ovat pieniä (yli 60 prosentilla maatiloista on käytettävissä alle 5 hehtaaria maatalousmaata), komissio katsoo, ettei tämä toimenpide vääristä kilpailua. Näin ollen myös maatalouden alkutuotannossa käytettävää energiaa ja sähköä koskevien verovapautusten pitäisi olla melko pieniä, minkä vuoksi niiden ei pitäisi muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(168)

On mahdollista, että maatalouden alkutuotannon alalla on voitu myöntää sääntöjenvastaista valtiontukea verovapautusten, veroalennusten, verojen eriyttämisen ja veronpalautusten muodossa direktiivin 2003/96/EY voimaantulon jälkeen. Jos tällainen tuki täyttää direktiivin asiaa koskevat säännökset eikä maataloudessa ole sovellettu verojen eriyttämistä, olisi sen katsottava olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista.

(169)

Direktiivin 2003/96/E liitteessä I olevassa taulukossa B vahvistettujen verotuksen vähimmäistasojen soveltamisen maatalouden alkutuotannossa moottoripolttoaineena käytettäviin tuotteisiin katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista edellyttäen, ettei maataloudessa sovelleta eriyttämistä.

(170)

Nollaverotuksen soveltamisen maatalouden alkutuotannossa käytettäviin energiatuotteisiin ja sähköön katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista 31. joulukuuta 2007 tai mihin tahansa muuhun neuvoston päättämään ajankohtaan asti edellyttäen, ettei maataloudessa sovelleta eriyttämistä. Jos direktiiviä 2003/96/EY muutetaan, tätä säännöstä on tarkistettava vastaavasti.

(171)

Jos neuvosto kumoaa mahdollisuuden soveltaa nollaverotusta maataloudessa käytettäviin energiatuotteisiin ja sähköön, direktiivin 2003/96/EY mukaisiin veronalennuksiin liittyvän valtiontuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, mikäli kyseinen alennus täyttää direktiivin kaikki asiaa koskevat säännökset eikä maataloudessa sovelleta verojen eriyttämistä.

(172)

Direktiivin 2003/96/EY voimaantulon jälkeen myönnetyn sääntöjenvastaisen valtiontuen katsotaan olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää tämän kohdan kaikki asiaa koskevat säännökset eikä maataloudessa sovelleta verojen eriyttämistä.

(173)

Yhteisössä ei ole erityisiä sääntöjä metsäalan (metsätalous ja -teollisuus) valtiontuesta (55). Kaikilla aloilla sovellettavien yhteisön valtiontukisääntöjen ja erityisesti tutkimus- ja kehitystyötä koskevien yhteisön puitteiden (56) ja vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (57) ohella metsätalousalaan voidaan soveltaa myös kauppaan ja teollisuustuotantoon myönnettävää valtiontukea koskevia tiettyjä yhteisön välineitä ja erityisesti vuosille 2007–2013 vahvistettuja alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja ja ympäristönsuojeluun liittyvää valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja (58). Metsäala voi hyötyä myös teolliseen toimintaan sovellettavan vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 70/2001, jota ei sovelleta maataloustuotantoon, nojalla myönnettävästä tuesta. Edellä mainittujen sääntöjen ja välineiden lisäksi komission vakiintuneena käytäntönä on sallia metsien suojeluun, parantamiseen, kehittämiseen ja säilyttämiseen tarkoitettu valtiontuki metsäluonnon ekologisten ja suojaavien tehtävien sekä virkistyskäytön perusteella. Jotta varmistettaisiin tämän käytännön avoimuus ja voitaisiin määritellä sen soveltamisala suhteessa muihin valtiontukisääntöihin, on aiheellista vahvistaa toimintaperiaatteet, joita komissio soveltaa metsäalan valtiontukeen. Toimintaperiaatteita määritettäessä on myös tarpeen ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukainen metsätalousmaan kestävää käyttöä koskeviin toimenpiteisiin suunnattu tuki, jotta voidaan varmistaa, että metsäalan valtiontuki ja yhteisrahoitettava tuki muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.

(174)

Tulevia toimintaperiaatteita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat:

(175)

Metsien säilyttämisen ja parantamisen edistämiseksi sekä niiden ekologisten ja suojaavien tehtävien ja virkistyskäytön edistämiseksi komissio katsoo, että enintään 100-prosenttinen valtiontuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista seuraavien tukikelpoisten menojen osalta, kun jäsenvaltio pystyy osoittamaan, että kyseiset toimenpiteet edistävät välittömästi metsien ekologisen ja suojaavan tehtävän ja virkistyskäytön, biodiversiteetin ja metsäekosysteemin terveyden säilyttämistä tai kunnostamista:

(176)

Komissio katsoo maatalousmaan tai muun kuin maatalousmaan metsittämiseen, peltometsätalousjärjestelmien käyttöönottoon maatalousmaalla, Natura 2000 -tukiin, metsätalouden ympäristötukiin sekä metsätalouden tuottokyvyn palauttamiseen ja ennalta ehkäisevien toimien ja tuottamattomien investointien käyttöönottamiseen myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43–49 artiklassa asetetut edellytykset eikä ylitä siinä vahvistettuja enimmäisintensiteettejä.

(177)

Komissio sallii valtiontuen myöntämisen lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin, jotka johtuvat asiaa koskevat pakolliset vaatimukset ylittävien ympäristöystävällisten metsäteknologioiden käytöstä, jos metsänomistaja tekee tällaisten teknologian käyttöä koskevan vapaaehtoisen sitoumuksen ja sitoumus täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2995 47 artiklassa asetetut edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 liitteessä vahvistetut määrät ylittävän tuen katsotaan periaatteessa olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista vain, jos tuki on myönnetty todistettavissa oleviin lisäkustannuksiin ja/tai tulonmenetyksiin asianmukaisesti perustellut erityisolosuhteet huomioon ottaen poikkeustapauksissa sellaisten sitoumusten yhteydessä, joiden huomattava positiivinen vaikutus ympäristöön voidaan osoittaa.

(178)

Komissio katsoo metsämaan ostoa koskevan valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos tuki-intensiteetti ei ylitä [ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa] maatalousmaan ostoa varten vahvistettua tuki-intensiteettiä.

(179)

Komissio katsoo metsänomistajien ja metsätyöläisten koulutukseen ja kolmansien osapuolten antamaan neuvontaan, elinkeinosuunnitelmien, metsänhoitosuunnitelmien ja toteutettavuustutkimusten laatiminen mukaan luettuna, sekä kilpailuihin, näyttelyihin ja messuille osallistumiseen myönnettävän valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista, jos se täyttää [uuden poikkeusasetuksen 15 artiklassa] asetetut edellytykset.

(180)

Komissio sallii valtiontuen myöntämisen metsäalan järjestöjen perustamista varten, jos tuki täyttää [uuden poikkeusasetuksen 9 artiklassa] asetut vaatimukset.

(181)

Komissio sallii valtiontuen, jota myönnetään uusien tekniikoiden tunnetuksi tekemistä koskeviin toimiin, kuten pienimuotoisiin pilotti- tai esittelyhankkeisiin, jos tuki vastaa näiden suuntaviivojen 107 kohdassa asetettuja edellytyksiä.

(182)

Tämän kohdan säännökset eivät rajoita mahdollisuutta soveltaa metsätalousalalla kaupan ja teollisuuden kaikilla aloilla sovellettavia muita yhteisön valtiontukisääntöjä.

(183)

Jollei jäljempänä olevista kohdista muuta johdu, kaikista uusista tukijärjestelmistä ja kaikista uusista yksittäisistä tuista on perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (59) mukaisesti ilmoitettava komissiolle ennen niiden voimaantuloa. Tätä ei sovelleta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (60) perusteella annettujen komission poikkeusasetusten soveltamisalaan kuuluviin tukiin.

(184)

Perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä erillistä ilmoitusta ei vaadita asetuksen (EY) N:o 1698/2005 89 artiklan mukaisesti, kun valtiontuen tavoitteena on tarjota lisärahoitusta maaseudun kehittämistoimenpiteisiin, joille on myönnetty yhteisön tukea, jos kyseisestä tuesta on ilmoitettu komissiolle ja tämä on sen hyväksynyt asetuksen säännösten mukaisesti osana mainitussa asetuksessa tarkoitettua ohjelmaa.

(185)

Jotta tätä poikkeusta voitaisiin käyttää, kyseisten toimenpiteiden on noudatettava valtiontukea koskevia kaikkia olennaisia edellytyksiä ja erityisesti näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tukikelpoisia menoja ja tuki-intensiteettejä. Lisärahoituksena kutakin toimenpidettä varten myönnetyn valtiontuen määrä on ilmoitettava selkeästi maaseudun kehittämissuunnitelmassa maaseudun kehittämistä koskevan soveltamisasetuksen mukaisesti. Komission suunnitelmalle antama hyväksyntä koskee vain tällä tavoin yksilöityjä toimenpiteitä. Muita toimenpiteitä varten myönnettävät valtiontuet, riippumatta siitä, sisältyvätkö kyseiset toimenpiteet suunnitelmaan, tai sellaisia toimenpiteitä varten, joita koskevat muut kuin suunnitelmassa vahvistetut edellytykset, myönnettävät valtiontuet on ilmoitettava komissiolle erikseen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(186)

Lisäksi komission suunnitelmalle antama hyväksyntä koskee vain jäsenvaltion ilmoittamaa tuen määrää.

(187)

Samoja sääntöjä sovelletaan vastaavasti maaseudun kehittämissuunnitelmien muutoksiin.

(188)

Komissio on hyväksynyt maatalousalan valtiontukiin vuosina 2000–2006 sovellettujen yhteisön suuntaviivojen mukaisesti kestoltaan rajoittamattomia tukijärjestelmiä koskevat valtiontuki-ilmoitukset. Tämä voi johtaa avoimuuden puutteeseen varsinkin, jos tukitoimenpidettä ei käytä moniin vuosiin. Komission on myös vaikeampi tarkastella säännöllisesti kaikkia olemassa olevia järjestelmiä.

(189)

Tämän vuoksi komissio aikoo tulevaisuudessa hyväksyä ainoastaan järjestelmät, joiden kesto on rajoitettu. Niiden järjestelmien kesto, joihin sisältyvät valtiontukitoimenpiteet voivat saada rahoitusta myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 nojalla, olisi rajoitettava ohjelmakauden 2007–2013 kestoon. Muita tukijärjestelmiä saisi soveltaa enintään seitsemän vuotta.

(190)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 21 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittaiset kertomukset kaikista voimassa olevista tukijärjestelmistä, joiden osalta ehdollisessa päätöksessä ei ole asetettu erityistä velvollisuutta toimittaa kertomusta. Yksityiskohdat vahvistetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004 (61).

(191)

Komissiolla on oikeus hankkia voimassa olevista tukijärjestelmistä tapauskohtaisesti lisätietoja, jos tämä on tarpeen sille perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdassa määrättyjen velvoitteiden täyttämiseksi.

(192)

Jos vuosikertomuksia ei toimiteta näiden suuntaviivojen mukaisesti, komissio voi toimia asetuksen (EY) N:o 659/1999 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(193)

Jäsenvaltioiden toimittamien vuosikertomusten perusteella komissio pyrkii toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä maatalousalan valtiontukia koskevien tietojen avoimuuden lisäämiseksi.

(194)

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja uusiin valtiontukiin 1. tammikuuta 2007 alkaen. Ilmoitukset, joiden käsittely on vielä kesken 31. joulukuuta 2006, arvioidaan noudattaen niitä valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja, joita maatalousalalla sovellettiin tuen ilmoittamishetkellä. Jäljempänä 195 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä lukuun ottamatta komissio ei enää sovella 1. tammikuuta 2007 alkaen seuraavia tekstejä:

(195)

Arvioitaessa tukijärjestelmiä ja yksittäisiä tukia, joita pidetään vuoden 2003 liittymisasiakirjan (65) liitteessä IV olevan 4 luvan 4 kohdan mukaisesti voimassa olevina valtiontukina, 31. joulukuuta 2006 sovellettavia maatalousalan valtiontukia koskevia yhteisön suuntaviivoja sovelletaan edelleen 31. joulukuuta 2007 asti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 196 kohden soveltamista ja edellyttäen, että tällainen tuki vastaa näitä suuntaviivoja viimeistään 30. huhtikuuta 2007.

(196)

Perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio ehdottaa jäsenvaltioille, että ne muuttavat nykyisiä tukijärjestelmiään siten, että ne ovat näiden suuntaviivojen mukaisia viimeistään 31. joulukuuta 2007, lukuun ottamatta maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvään investointitukeen sovellettavia nykyisiä järjestelmiä, jotka on lakkautettava viimeistään 31. joulukuuta 2008, ja maatilojen maanostoon liittyvään investointitukeen sovellettavia nykyisiä järjestelmiä, jotka on muutettava näiden suuntaviivojen mukaisiksi 31. joulukuuta 2009 mennessä.

(197)

Jäsenvaltioita kehotetaan vahvistamaan kirjallisesti 28. helmikuuta 2007 mennessä, että ne hyväksyvät nämä ehdotukset aiheellisiksi toimenpiteiksi.

(198)

Jos jäsenvaltio ei ole vahvistanut hyväksyntäänsä kirjallisesti ennen kyseistä päivämäärää, komissio soveltaa asetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan 2 kohtaa ja aloittaa tarvittaessa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun menettelyn.

(199)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan 31. joulukuuta 2013 asti. Komissio voi muuttaa niitä ennen kyseistä päivämäärää, jos kyseessä ovat merkittävät kilpailupolitiikkaan tai maataloutta sekä ihmisten ja eläinten terveyttä koskeviin toimintaperiaatteisiin liittyvät näkökohdat tai ottaakseen huomioon muut yhteisön toimintaperiaatteet tai kansainväliset sitoumukset.