52006DC0246

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 24.5.2006

KOM(2006) 246 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantaminen

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Kalastusmahdollisuuksia koskevat ennusteet ja hallinnointitoimenpiteet 4

2.1. Lausuntojen laatimismenetelmät ja tiedontarve 4

2.2. Nykyinen menettely 5

2.3. Alan toimijoiden näkökohdat 6

3. Suositukset järjestelmän parantamiseksi 7

3.1. Kalastusvuoden ajoituksen muuttaminen 7

3.2. Kantojen tieteellisen arvioinnin aikataulun muuttaminen 7

3.3. Kolmannet maat 8

3.4. EU:n toimijoiden aikaistettu kuuleminen kalastuksenhoitoa koskevienpäätösten osalta 8

3.5. Lainsäädäntöehdotusten ja päätösten aikataulun muuttaminen 10

3.6. Kiintiöasetusten erottaminen muista hallinnointivälineistä 11

4. Yhteenveto: uusi aikataulu kalastuksenhoidosta käytävälle keskustelulle 12

JOHDANTO

Jotta voitaisiin varmistaa ”alan toimijoiden laaja osallistuminen kaikkiin harjoitettavan politiikan vaiheisiin sen laatimisesta täytäntöönpanoon” (neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 2 artiklan 2 kohta), yhteisön kalastuksenhoitoa koskevia vuosittaisia päätöksentekomenettelyjä olisi muutettava.

Euroopan yhteisön kalastajien käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet vahvistetaan tavallisesti vuosittain joulukuun loppupuolella pidettävässä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa. Hyväksytty asetus tulee voimaan 1. tammikuuta seuraavana vuonna, ja siinä päätetään jäsenvaltioiden käytettävissä olevien TACien ja kiintiöiden vahvistamisesta, pyydystyyppi- ja aluekohtaisen pyyntiponnistuksen sallituista tasoista sekä eräistä teknisistä toimenpiteistä, jotka liittyvät kyseisen vuoden aikana sallittavien pyydysten käyttöön.

Neuvoston päätös perustuu perussopimusten mukaisesti komission ehdotukseen. Tähän mennessä komissio on antanut ehdotuksensa erittäin myöhään, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon uusin tieteellinen ja tekninen tieto. Tällaisessa aikataulussa ei ole tilaa alan toimijoiden laaja-alaiseen kuulemiseen.

Monien kalakantojen heikentynyt tila on viime aikoina vaatinut laajamittaisempia säilyttämistoimenpiteitä. Pelkät TACien rajoitukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja on todettu välttämättömäksi ottaa käyttöön toimenpidekokonaisuus, joka sisältää pyyntiponnistuksen hallintaa, erilaisia teknisiä toimenpiteitä sekä valvontaa ja tarkastuksia koskevia sääntöjä. Edellä kuvatun vuotuisen päätöksentekomenettelyn tiukan aikataulun puitteissa tällaisten toimenpiteiden määritteleminen on osoittautunut vaikeaksi.

Komissio käynnisti vuonna 2005 epävirallisen kuulemisprosessin alan toimijoiden ja jäsenvaltioiden kanssa vaihtoehtoisista työmenetelmistä yhteisön kalastuksenhoitoa koskevien päätösten valmistelemiseksi. Vaikka monet jäsenvaltiot ilmaisivatkin olevansa avoimia harkitsemaan eräitä muutoksia, useimmat suhtautuivat torjuvasti ajatukseen TACien soveltamisajan muuttamisesta. Komissiota kehotettiin tutkimaan mahdollisuutta saada kalastuksenhoitoa koskeva tieteelliset lausunnot aikaisemmassa vaiheessa vuotta. Useat jäsenvaltiot kannustivat komissiota kääntymään aikaisemmassa vaiheessa alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien puoleen keskustellakseen kalastusmahdollisuuksiin liittyvistä päätöksistä. Eräät jäsenvaltiot puolestaan katsoivat, että nykyiseen järjestelmään sisältyvät aikataulupaineet ovat osaltaan edesauttaneet tehokasta päätöksentekoa.

Komissio on jo toteuttanut toimenpiteitä, jotta kaikki kalastuksenhoitoa koskevat päätökset eivät kasautuisi vuoden loppuun, ja esimerkiksi vuonna 2005 se esitti aikaisemmassa vaiheessa erillisen ehdotuksen Itämeren kalakantoja koskevien TAC:ien osalta. Jäsenvaltioiden kanssa käytiin ympäri vuoden teknisiä keskusteluja pyyntiponnistuksen hallintaa koskevien päätösten valmistelemiseksi, TACien vahvistamiseksi sekä niihin liittyvien kysymysten käsittelemiseksi. Syvänmeren lajien TACit vahvistetaankin jo erillisessä asetuksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Parannuksia kaivataan silti edelleen – erityisesti alan toimijoiden tosiasiallisen kuulemisen varmistamiseksi. Tässä tiedonannossa ehdotetaan uutta työskentelymenetelmää valmisteltaessa neuvoston päätöksiä vuosittaisista kalastusmahdollisuuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä yhteisössä. Tarkoituksena on parantaa kuulemismenettelyä alan toimijoiden kanssa ja tehostaa komission, jäsenvaltioiden ja tieteellisten neuvonantajien välistä yhteistyötä kalastuksenhoidon pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisen ja siihen tarvittavien keinojen alalla ennen kuin komissio antaa vuosittaisia kalastuksenhoitotoimenpiteitä koskevat ehdotuksensa. Myös komission ehdotusten esittämisaikataulua on tarkoitus muuttaa ainakin osittain.

Alan toimijoiden laajamittaisempi kuuleminen ei vaikuta komission aloiteoikeuteen. Kuulemisen tarkoituksena on varmistaa, että komissio voi laatia ehdotuksensa perusteellisempien tietojen ja toimijoilta saamiensa lausuntojen pohjalta.

KALASTUSMAHDOLLISUUKSIA KOSKEVAT ENNUSTEET JA HALLINNOINTITOIMENPITEET

Lausuntojen laatimismenetelmät ja tiedontarve

Yhteisön kalastuksenhoidossa tavallisesti käytetty lausuntojärjestelmä kehitettiin yhteisen kalastuspolitiikan perustamisvaiheessa 1980-luvun alussa. Tuolloin kalakantojen tilaa ei pidetty uhanalaisena, ja päätavoitteena ei ollut niinkään kalatalousalan kestävän kehityksen varmistaminen vaan lyhyen aikavälin pyyntimahdollisuuksien jakaminen kullekin kalakannalle jäsenvaltiokohtaisten kiintiöiden ja suhteellisen vakauden periaatteen mukaisten osuuksien vahvistamiseksi.

ICES:in kaltaisten tieteellisten elinten ehdottama lyhyen aikavälin saalisvaihtoehto heijasti tätä näkemystä. Se perustui oletettuihin saaliisiin kalastuksen määrän pysyessä muuttumattomana niin kauan kuin kantojen koko ei laskisi biologisesti hyväksyttävien vähimmäismäärien alapuolelle.

Vuonna 1995 tehdyn hajallaan olevia kalakantoja koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen jälkeen kalastuksenhoidossa kehitetyn ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti pyydetyissä lausunnoissa haluttiin saada tietoa suurimmista saaliista, jotka voitiin pyytää aiheuttamatta lyhyellä aikavälillä haittaa kutevien kantojen biomassalle tai saamatta aikaan kalastuskuolleisuuslukuja, joista aiheutuisi pitkällä aikavälillä kohtuutonta uhkaa kuteville kannoille. Vuonna 2002 yhteisö sisällytti ennalta varautuvan lähestymistavan ja ekologisten näkökohtien huomioimisen kalastuksenhoidossa yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavaan puiteasetukseen. Samana vuonna yhteisö ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat myös kalakantojen säilyttämiseen ja palauttamiseen tasoille, joilla voidaan varmistaa korkea tuotos Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa laaditun toimeenpanosuunnitelman mukaisesti.

Nykyinen menettely

Perinteisesti kalastuksenhoito yhteisössä perustuu lyhyen aikavälin ennusteisiin, mikä on tahattomasti vaikeuttanut päätöksentekoa jäljempänä esitetyistä syistä.

Päätökset on tehty ensisijaisesti lyhyellä aikavälillä, mikä on haitannut keskustelua kalastuksenhoidon pitkän aikavälin tavoitteista. Tämä epäkohta otettiin huomioon yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa, jonka yhteydessä otettiin käyttöön oikeusperusta pitkän aikavälin kalastuksenhoidolle [1].

Perinteinen lähestymistapa on edellyttänyt mahdollisimman tarkkoja lyhyen aikavälin ennusteita, minkä vuoksi tieteellisiä lausuntoja on ollut pakko lykätä myöhäisempään ajankohtaan, jotta ennusteiden laatimisessa voitaisiin hyödyntää viimeisimpien tutkimusten tuloksia.

Yleensä korkeat kalastuspaineet ovat myös johtaneet erityisesti pohjakalalajien kalastuksessa tilanteeseen, jossa huomattava osa tietyn vuoden saaliista koostuu nuorista kaloista, jotka eivät olleet kalastettavissa edellisenä vuonna. Tämä on lisännyt viime hetken saalisarvioiden tarvetta ennusteiden laatimisessa.

Eräistä merkittävistä kalakannoista (esim. Pohjanmeren, Kattegatin, Irlanninmeren ja Itämeren turskakannat, Skagerrakin ja Kattegatin punakampelakannat, Pohjanmeren koljakannat ja Biskajanlahden sardellikannat) ainoastaan pieni osa säilyy hengissä seuraavaan vuoteen. Tämä voi aiheuttaa epävakaisuutta kalastusmahdollisuuksiin, koska rekrytointimäärät voivat vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen. Esimerkiksi Pohjanmeren koljakannan TACin vuotuinen vaihtelu jaksolla 1988–2005 oli keskimäärin 32 prosenttia. Kalastusmahdollisuuksien huomattavat vaihtelut ovat vaikeasti hallinnoitavissa sekä kalamarkkinoiden että kalastajien työllisyyden kannalta.

Näiden monitahoisten ongelmien vuoksi useimpien pohjakalalajien kantoja koskevat tieteelliset selvitykset ja hoitopäätökset on ollut pakko tehdä kireällä aikataululla:

- viimeiset tutkimukset valmistuvat ja niistä saadut tiedot arvioidaan tutkimusaluksissa syyskuussa;

- tieteelliset selvitykset valmistuvat ja niiden tulokset esitellään neuvoa-antavalle kalatalouskomitealle (ACFM) ja kansainväliselle merentutkimusneuvostolle (ICES) lokakuun alussa;

- ICES antaa lausuntonsa toimeksiantajilleen, joihin kuuluvat muun muassa Euroopan yhteisö, Norja, Islanti ja Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC), lokakuun loppupuolella;

- komissio arvioi tieteellisen lausunnon ja kuulee siitä myös tieteellis-teknis-taloudellista kalatalouskomiteaa ja alan toimijoita sekä neuvottelee Norjan ja muiden rannikkovaltioiden kanssa yhdessä hallinnoitavista kannoista marraskuussa;

- komissio antaa ehdotuksensa kalastusmahdollisuuksia koskevaksi asetukseksi, ja jäsenvaltiot, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja alan toimijat keskustelevat siitä joulukuun alussa;

- neuvosto antaa asetuksen joulukuun puolivälissä.

Komissio käynnisti heti vuosien 2004 ja 2005 alussa keskustelut jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden kanssa kalastusmahdollisuuksia koskevan asetuksen eräistä teknisistä näkökohdista. Näissä ennakkotapaamisissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti teknisten toimenpiteiden, pyyntiponnistusten hallintojärjestelmän ja kalastuskieltoalueiden kaltaisia kysymyksiä. Menettely edesauttoi teknisiin kysymyksiin liittyvää päätöksentekoa vuonna 2005 erityisesti pyyntiponnistusten hallintojärjestelmän täytäntöönpanon osalta.

Alan toimijoiden näkökohdat

Pohjanmeren kalastusta käsittelevää alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa on kuultu vuosittaisen päätöksentekoaikataulun muuttamisen osalta. Toimikunnan mukaan olisi erityisesti käytettävä enemmän aikaa TACien käyttöedellytysten ja ennen muuta siirtymäkauden teknisten toimenpiteiden ja pyyntiponnistusten hallintojärjestelmien pohtimiseen.

Neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea (ACFA) on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan muutoksia kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskevien asetusten laatimisaikatauluun edellyttäen, että muutokset tapahtuvat asteittain. Komitea suhtautui myönteisesti keskipitkän aikavälin strategioiden käyttöönottoon (erityisesti silloin, kun TACien vaihtelut eivät ylitä 15:ä prosenttia) ja alan toimijoiden osallistumismahdollisuuksien lisäämiseen. Se on myös katsonut, että eräiden kantojen osalta tieteellistä lausuntoa ei olisi välttämätöntä pyytää yhtä usein kuin tähän mennessä ja että niiden TACit voitaisiin vahvistaa pidemmäksi ajaksi (näin tapahtuu jo nyt keisarihummerin ja syvänmeren lajien kohdalla). Pohjanmeren kalastusta käsittelevän alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan lailla ACFA toivoo erityisesti, että TACien käyttöedellytysten, niihin liittyvien teknisten toimenpiteiden ja pyyntiponnistusten hallintojärjestelmien täytäntöönpanoon liittyvien yksityiskohtien pohtimiseen varataan enemmän aikaa. ACFA ei kannata TACien ja kiintiöiden vahvistamista koskevien asetusten hajottamista erillisiksi säädöksiksi ja katsoo, että kyseiset säännökset on edelleen annettava vuoden lopussa.

ACFA oli valmis harkitsemaan kalastusvuoden aikataulun muuttamista siten, että vuosi alkaisi (esimerkiksi) 1. huhtikuuta 1. päivän tammikuuta asemesta, mutta oli samaa mieltä komission kanssa siitä, että tämä olisi mahdollista ainoastaan mikäli myös muut rannikkovaltiot suostuvat noudattamaan muutettua aikataulua.

SUOSITUKSET JÄRJESTELMÄN PARANTAMISEKSI

Kalastusvuoden ajoituksen muuttaminen

TAC it vahvistetaan nykyisin sekä EU:ssa että sen naapurimaissa 1. tammikuuta alkavaksi kalenterivuodeksi. Hallinnointijaksoa saattaisi olla mahdollista muuttaa vahvistamalla se muuna päivänä alkavaksi kahdentoista kuukauden ajanjaksoksi. Tällaisesta muutoksesta saattaisi koitua tiettyjä etuja eräille erityisille kalakannoille, joiden pyyntikausi ei lopu luonnollisella tavalla kalenterivuoden päättyessä. Eri kalakantojen pyyntikaudet vaihtelevat kuitenkin niin paljon, että samalla kun muutoksen avulla pystyttäisiin kenties helpottamaan eräiden kalastusten ajoitukseen liittyviä ongelmia, muiden kalastusten osalta saattaisi syntyä uusia ongelmia. Olisikin ehkä aiheellista pohtia, kannattaisiko todellisen positiivisen kokonaisvaikutuksen aikaansaamiseksi vahvistaa eri kannoille erilaiset kalastusvuodet. Ratkaisu johtaisi kuitenkin hallintokustannusten huomattavaan kasvuun, minkä vuoksi komission yleiskäsitys on, ettei kyseistä vaihtoehtoa tulisi harkita lyhyellä aikavälillä, mikäli muiden ratkaisuvaihtoehtojen avulla voidaan päästä vastaavaan tulokseen.

Kantojen tieteellisen arvioinnin aikataulun muuttaminen

Komissio saa nykyisin tieteellisiä lausuntoja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalatalouskomitealta, joka laatii ne ICES:in arviointien ja lausuntojen perusteella. Lausunnot annetaan kaksi kertaa vuodessa:

- kesäkuussa syvänmeren lajien, Itämeren kalakantojen ja eräiden silli-/silakka- ja kilohailikantojen osalta;

- lokakuussa makrillin, keisarihummerin ja useimpien kampela- ja turskasukuisten pohjakalalajien osalta.

Komissio on aloittanut keskustelut ICES:in ja STECF:in kanssa selvittääkseen, missä määrin olisi mahdollista saada useampia kantoja koskevat lausunnot lokakuun asemesta jo kesäkuussa. Johdonmukaisuuden vuoksi olisi varmistettava, että monilajikalastuksessa samalla kertaa pyydettäviä kaikkia eri kalakantoja koskevat lausunnot saadaan samanaikaisesti. Osapuolet myöntävät, että lausunnon antaminen aikaisemmassa vaiheessa vähentää eräissä tapauksissa ennusteen tarkkuutta, mutta tällainen seuraus on kuitenkin hyväksyttävissä. Komissio on myös tiedustellut mahdollisuutta saada vuodesta 2007 lähtien lausunnot hieman aikaisemmassa vaiheessa vuotta.

ICES on ryhtynyt arvioimaan yksityiskohtaisesti eri mahdollisuuksia muuttaa arviointien ja lausuntojen aikataulua komission tarpeiden mukaisesti. Arviossaan ICES tarkastelee muun muassa seuraavia näkökohtia: muutosten vaikutus eri kalakantoja koskevien tietojen tarkkuuteen silloin, kun lausunto annetaan aikaisemmassa vaiheessa vuotta monivuotista arviointi- ja hoitosuunnitelmaa varten; strategiapainotteisempien lausuntojen antaminen; arvioiden ja/tai lausuntojen ennalta suunnittelemattomia päivityksiä koskevat pöytäkirjat siinä tapauksessa, että päivittäminen osoittautuu välttämättömäksi uusien tietojen perusteella; arviointi- ja lausuntomenettelyjen edellyttämän tieteellisen henkilöstön saatavuus myös lyhyemmässä ajassa. Tämän arvion pohjalta komissio sopii ICES:in kanssa tarkistetun lausuntomenettelyn soveltamisesta vuodesta 2007 lähtien.

Vuoden 2006 lausuntojen osalta ICES tarkastelee mahdollisuuksia soveltaa väliaikaista lausuntomenettelyä, joka perustuu tuoreimpiin arviointeihin ja ACFM:n lausuntoihin ja jota voidaan tarvittaessa tarkistaa, mikäli uudet tiedot katsotaan riittävän tärkeiksi lausunnon olennaisen muuttamisen kannalta. Vuoden 2006 lausuntotyötä rajoittaa kuitenkin merkittävässä määrin se, että kansalliset kalantutkimuslaitokset, jotka antavat tietoa ja asiantuntemusta ICES:in käyttöön, ovat suunnitelleet resurssienkäyttönsä jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa, minkä vuoksi tietojen toimittaminen aikaisemmin ja kokousaikataulujen muuttaminen on vaikeaa.

Kolmannet maat

Tällä hetkellä yhdessä Norjan kanssa hallinnoitavia kantoja (Pohjanmeren turska, punakampela, seiti, silli ja valkoturska) ja muiden rannikkovaltioiden kanssa hallinnoitavia kantoja (mustakitaturska, Atlantin-Skandinavian silli, makrilli) koskevista hoitojärjestelyistä sekä NEAFC:in puitteissa vahvistettavista toimenpiteistä (syvänmeren lajit, makrilli, punasimppu) päätetään marraskuussa. Perinteisesti on määritelty toimenpidekokonaisuus, joka kattaa TACien kaltaiset kalakantojen hallinnointijärjestelmät, tekniset toimenpiteet, valvontatoimenpiteet ja siirrot biologisen vakauden ja poliittisen tasapainon varmistamiseksi.

Komissio aloittaa keskustelut muiden rannikkovaltioiden kanssa eräiden tällaisten päätösten aikaistamiseksi. Vaikka eräät näistä yhteisistä päätöksistä edellyttävätkin viimeisintä tieteellistä tietoa, toiset eivät ole siitä yhtä riippuvaisia, joten tiettyjä mukautuksia voitaneen harkita.

E U:n toimijoiden aikaistettu kuuleminen kalastuksenhoitoa koskevien päätösten osalta

Kalastuksenhoitoa koskevat päätökset voidaan valmistella paremmin ja kuuleminen voi tapahtua nykyistä laajamittaisemmin. Vaikka arviot rekrytointimäärien koosta ovatkin käytettävissä vasta myöhemmässä vaiheessa vuotta, tietyt kalastukseen liittyvät yleiset tiedot ovat saatavissa jo aikaisemmin. Tämä koskee erityisesti kalastuskuolleisuutta ja pyyntiponnistusta suhteessa ennalta varautuvaan tasoon, markkinoiden vaatimuksia sekä eri lajien välistä vuorovaikutusta kalastuksessa. Kalastuksenhoitopäätösten valmistelua voitaisiin tehostaa siten, että komissio antaisi ehdotuksen pyyntisäännöiksi, jotka otettaisiin huomioon TACeja koskevissa päätöksissä. Tällaiset pyyntisäännöt, jotka neuvosto on jo hyväksynyt elvytyssuunnitelmissa ja yksittäisten kalakantojen hoitosuunnitelmissa, voisivat käsittää esimerkiksi

- TACien vuosittaisiin vaihteluihin sovellettavat säännöt;

- säännöt kalastuskuolleisuuden vähentämiseksi kestävälle tasolle;

- pyyntiponnistuksen (merelläolopäivien) mukauttamisen kalastuskuolleisuuslukuihin (vuoden aikana merestä pyydettyjen kalojen suhteellinen osuus).

Pyyntisääntöihin perustuva kalastuksenhoitomalli voitaisiin periaatteessa ulottaa koskemaan kaikkia yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia kantoja. Sen avulla saataisiin enemmän aikaa keskustella tavoitteista ja keinoista niiden saavuttamiseksi. Kalastuksenhoidon periaatteista voitaisiin käydä keskustelua asianomaisten toimijoiden kanssa samaan aikaan kun ICES ja STECF jatkavat tieteellistä arviointityötään kalastuksen kohteena olevien tarkkojen määrien vahvistamiseksi.

Ihanteellisinta olisi, että pyyntisäännöt vahvistettaisiin tärkeimpiä kalastuksia ja kalakantoja koskevissa neuvoston asetuksissa, eikä niitä päivitettäisi kovin usein. Lyhyellä aikavälillä yhteisössä on kuitenkin tarkasteltava asianmukaisia menettelyjä TACien vahvistamiseksi sellaisille kalakannoille, joille ei ole hyväksytty pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaa.

Tämä voisi tapahtua seuraavalla tavalla:

Ensimmäisessä vaiheessa komissio voisi huhtikuussa esittää poliittisen julkilausuman aikeistaan vahvistaa seuraavan vuoden TACit. Julkilausumassa esiteltäisiin komission valitsema strategia ja työhypoteesit, jotka perustuvat tuoreimmassa käytettävissä olevassa (ts. edellisenä vuonna annetussa) tieteellisessä lausunnossa esitettyihin suuntauksiin, ja mainittaisiin yleiset periaatteet, kuten

(a) sitoutuminen kantojen asteittaiseen kehittämiseen asianmukaisimmille tasoille niiden kestävän hyödyntämisen ja korkean tuotoksen varmistamiseksi;

(b) seuraavan vuoden TACit ja pyyntiponnistukset, jotka vahvistetaan elvytyssuunnitelmissa tai pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa määrättyjen sääntöjen mukaisesti silloin, kun tällainen suunnitelma on olemassa, tai noudattaen periaatetta, jonka mukaan kalastuskuolleisuus ei saisi lisääntyä minkään sellaisen kannan osalta, jonka kuolleisuus ylittää pitkän aikavälin korkean tuotoksen turvaamisen edellyttämän tason;

(c) vastaavilla hyödyntämis- tai köyhtymistasoilla olevien kantojen samankaltainen käsittely;

(d) TACien vuosittaista vaihtelua koskevat säännöt ja tarvittaessa mahdollisuus suurempiin muutoksiin erityisolosuhteiden niin vaatiessa.

Komission tulisi havainnollistaa strategiaansa esittämällä esimerkkejä tärkeimmistä kaupallisesti arvokkaista kalakannoista ja osoittamalla, millä tavoin toimenpiteet vaikuttavat TACeihin tai pyyntiponnistuksen tasoon, edellyttäen että seuraavaa vuotta koskeva tieteellinen lausunto on samanlainen kuin kuluvaa vuotta koskeva lausunto. (Tekstiin olisi sisällytettävä huomautus, jossa todetaan, että joissakin tapauksissa havainnollistavien esimerkkien luotettavuus riippuu merkittävästi odotettavissa olevista tieteellisistä lausunnoista, jotka liittyvät esimerkiksi kantojen rekrytointitilan viimeaikaisimpaan kehitykseen).

Niiden kalakantojen osalta, joita varten on jo olemassa pitkän aikavälin elvytys- tai hoitosuunnitelma, TACit vahvistettaisiin automaattisesti soveltamalla kyseisten suunnitelmien määräyksiä.

Poliittisessa julkilausumassa ei käsitellä komission neuvotteluasemaa yhteisön osallistuessa alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan.

Komission poliittisen julkilausuman perusteella voitaisiin kesän aikana järjestää kuulemiskierros alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden kanssa. Se syventäisi ja lujittaisi aikaistamismenettelyä ja tarjoaisi alan toimijoille tilaisuuden osallistua kalastustoiminnasta käytävään strategisempaan keskusteluun. Kalastuspolitiikasta voitaisiin keskustella myös lokakuussa neuvostossa, jolloin neuvostoa pyydettäisiin kommentoimaan komission ehdottamaa strategiaa ottaen samalla huomioon alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien mielipiteet.

Lainsäädäntöehdotusten ja päätösten aikataulun muuttaminen

Komission vuosittaista kalastuksenhoitoa koskevien ehdotusten ei välttämättä tarvitse muodostaa kaikki kalavarat kattavaa pakettia.

Kalakantoja, joita koskevat ennusteet riippuvat huomattavassa määrin viimeisimmistä tieteellisistä arvioista (ja muita niiden kanssa pyydettäviä kantoja), on jatkossakin tarkasteltava vasta vuoden lopussa. Muiden kantojen osalta päätöksentekomenettelyä voitaisiin aikaistaa. Jos kantoja ei liikakalasteta ja niiden koko on riittävän suuri varmistamaan tarvittavan määrän siirtymisen seuraavan vuoden kantaan, viime hetken arviot antavat suhteellisen vähän uutta tietoa seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksista. Niiden kantojen osalta, joiden kalastuskuolleisuus on alhaisempi, ehdotukset ja päätökset voidaan tehdä aikaisemmin.

Sen vuoksi komissio ehdottaa vuosittaista kalastuksenhoitoa koskevia päätöksiä varten seuraavaa kaksivaiheista menettelyä:

1. vaihe (kesäkuu – lokakuu)

(i) Sellaisten yksinomaan yhteisön hallinnoimien kalakantojen osalta, joita koskeva ICES:in tieteellinen lausunto on saatavissa kesäkuussa, komissio pyytää kesä- ja heinäkuussa asianomaisilta alueellisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta lausuntoa kyseisten kalakantojen TACeista. Sen jälkeen komissio valmistelee asetusehdotuksen syyskuun alkuun mennessä, jolloin neuvosto voisi hyväksyä kyseiset TACit lokakuussa. Tällä hetkellä Itämeren kalakantoja ja syvänmeren lajeja varten laaditaan erilliset lainsäädäntöehdotukset. Sama menettely voitaisiin tulevaisuudessa ulottaa koskemaan myös yhteisön yksinään hallinnoimia pelagisia kantoja sekä yhteisesti hallinnoituja mustakitaturska-, makrilli- ja silli/silakkakantoja (edellyttäen, että asiasta päästään yhteisymmärrykseen muiden rannikkovaltioiden kanssa riittävän ajoissa).

2. vaihe (lokakuu – joulukuu)

(ii) Rekrytoinnista riippuvaisten kalastusten osalta, toisin sanoen silloin, kun tiettynä vuonna pyydettävissä olevat kalakannat muodostuvat pääasiassa nuorista, äskettäin kantaan rekrytoiduista kaloista, TACit on väistämättä edelleen vahvistettava vasta sen jälkeen, kun voidaan arvioida uuden vuosiluokan vahvuus. Sen vuoksi komissio ei voi esittää ehdotustaan ennen kuin ICES on esittänyt lopullisen lausuntonsa syksyllä (nykyisin lokakuussa, mutta vastaisuudessa mahdollisesti hieman aikaisemmin). Tämä ei juurikaan anna mahdollisuuksia muuttaa komission ehdotukselle asetettua aikataulua (marraskuun loppupuolella). Alan toimijoiden ja neuvoston aikaisempi kuuleminen komission poliittisesta julkilausumasta helpottanee kuitenkin toimijoiden kuulemista ICES:in lausunnon tiimoilta, eikä komission lopulliseen ehdotukseen todennäköisesti sisältyisi yllätyksiä asianomaisille osapuolille. Tämä toinen vaihe kattaa myös TACit sekä alueellisten kalastusjärjestöjen (NAFO, ICCAT, CCAMLR, NEAFC) vuosittaisista kokouksista johtuvien teknisten toimenpiteiden väliaikaisen soveltamisen.

Kiintiöasetusten erottaminen muista hallinnointivälineistä

Alan toimijat ja jäsenvaltiot ovat maininneet, että pyyntiponnistuksen rajoittamista koskevien sääntöjen sisällyttäminen vuosittaiseen kalastuksenhoitoasetukseen hankaloittaa neuvotteluprosessia, ja ehdottaneet kyseisten sääntöjen käsittelemistä erillisessä asetuksessa.

Komissio myöntää, että pyyntiponnistuksen mittaamista, siirtämistä ja hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt voitaisiin koota omaksi itsenäiseksi asetuksekseen. Pyyntiponnistuksen rajoitukset on kuitenkin edelleen määritettävä osana vuosittaista päätöksentekomenettelyä.

Koska pyyntiponnistuksen rajoittamista koskevia yhteisön sääntöjä tarkastellaan uudelleen turskan elvytyssuunnitelman myöhemmin tänä vuonna alkavaksi suunnitellun tarkistamisen yhteydessä, komissio katsoo, että olisi asianmukaista odottaa vuoteen 2007 ennen kuin ehdotetaan uutta erillistä asetusta pyyntiponnistuksen rajoittamista koskevista yhteisön säännöistä.

YHTEENVETO: UUSI AIKATAULU KALASTUKSENHOIDOSTA KÄYTÄVÄLLE KESKUSTELULLE

Yhteisön kalastuksenhoitoon liittyvien keskustelun ja vuoropuhelun laajentamiseksi komissio ehdottaa, että noudatetaan seuraavaa aikataulua:

Ajankohta | Toimet |

Huhtikuu | Komissio antaa poliittisen julkilausuman seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta. Alan toimijoiden kanssa aloitetaan asiaa koskeva vuoropuhelu, joka jatkuu koko vuoden ajan, ja sen puitteissa keskustellaan TACeihin liittyvistä pyyntisäännöistä ja pyyntiponnistuksen tasoista sekä muista teknisistä kysymyksistä, kuten pyyntiponnistuksen hallinnoinnista. |

Kesäkuun alku | ICES ja STECF antavat tieteelliset lausunnot eräistä kalakannoista (erityisesti Itämeren lajit, pelagiset lajit ja – joka toinen vuosi – syvänmeren lajit). |

Kesä-/heinäkuu | Komissio kuulee alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisesta kalakantoihin, joita koskeva lausunto on annettu kesäkuussa. Kolmansien maiden suostumuksella niiden kanssa keskustellaan yhteisesti hallinnoitavista pelagisten lajien kannoista. |

Syyskuun alku | Komissio antaa ehdotuksensa kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta kalakannoille, joita koskeva lausunto on annettu kesäkuussa. |

Lokakuu | Neuvosto hyväksyy TAC-asetuksen kalakannoille, joita koskeva lausunto on annettu kesäkuussa. ICES ja STECF antavat tieteelliset lausunnot muista kalakannoista. Alan toimijoiden kanssa jatketaan keskustelua kalastuspolitiikan vaihtoehdoista ja uusimmista tieteellisistä lausunnoista niiden kalakantojen osalta, joita koskeva lausunto on annettu lokakuussa. |

Marraskuu | Yhteisö neuvottelee Norjan ja muiden rannikkovaltioiden kanssa kalakannoista, joita koskeva lausunto on annettu lokakuussa. Komissio ottaa huomioon alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa käydyt keskustelut valmistellessaan toista, marraskuun lopussa annettavaa ehdotustaan kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseksi. |

Joulukuu | Neuvosto hyväksyy asetuksen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta kalakannoille, joita koskeva lausunto on annettu lokakuussa. |

Tammikuu | Asetukset kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta tulevat voimaan koko kalenterivuodeksi. |

[1] Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (EYVL L 388, 31.12.2002, s. 59) 5 ja 6 artikla.