52006DC0223

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.5.2006

KOM(2006) 223 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

LIETTUAN LÄHENTYMISKEHITYKSEN ARVIOINTI 2006

(laadittu perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti Liettuan pyynnöstä) [SEC(2006) 614]

1. KERTOMUKSEN TARKOITUS

Komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) on perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaan laadittava ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, neuvostolle kertomus siitä, kuinka hyvin jäsenvaltiot ovat edistyneet pyrkimyksissä noudattaa talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyviä velvoitteitaan.

Tämä kertomus on laadittu Liettuan 16. maaliskuuta 2006 esittämän pyynnön johdosta. Yksityiskohtaisempi arvio Liettuan lähentymiskehityksestä esitetään tämän kertomuksen teknisessä liitteessä [SEC(2006) 614].

Komission ja EKP:n laatimien kertomusten sisältö määritellään perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa. Sen mukaan kertomuksissa on arvioitava, onko jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön kanssa. Lisäksi kertomuksissa on tarkasteltava, onko kestävän lähentymisen korkea taso saavutettu asianomaisessa jäsenvaltiossa lähentymiskriteerien (hintavakaus, julkistalouden tilanne, valuuttakurssien vakaus ja pitkät korot) perusteella, ja otettava huomioon useita muita 121 artiklan 1 kohdan viimeisessä kappaleessa mainittuja tekijöitä. Neljää lähentymiskriteeriä on käsitelty laajemmin perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa (pöytäkirja N:o 21 lähentymisperusteista).

2. LAINSÄÄDÄNNÖN YHTEENSOPIVUUS

Komissio totesi vuoden 2004 lähentymiskertomuksessaan [KOM(2004) 690] keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä, että Liettuan lainsäädäntö ja erityisesti Liettuan keskuspankkilaki, Liettuan perustuslaki sekä rahalaki ja laki Liettuan litin luotettavuudesta eivät ole täysin yhteensopivia perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa. Lisäksi suositeltiin eräiden jäljellä olevien, erityisesti keskuspankin tavoitteisiin liittyvien puutteiden korjaamista.

Näihin yhteensopivuusongelmiin on puututtu kolmella lailla, jotka parlamentti (Seimas) hyväksyi 25. huhtikuuta 2006 ja jotka tulevat voimaan sinä päivänä, jona Euroopan unionin neuvosto kumoaa Liettuan tasavaltaa koskevan poikkeuksen perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa asetetun menettelyn mukaisesti. Ensimmäinen laki sisältää muutoksia Liettuan keskuspankkilakiin. Toisella lailla kumotaan rahalaki ja laki Liettuan litin luotettavuudesta, joihin myös sisältyi useita yhteensopivuusongelmia. Kolmannella lailla muutetaan Liettuan tasavallan perustuslain 125 artiklaa.

Liettuan keskuspankkilaista on poistettu vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esiin tuodut yhteensopivuusongelmat. Muutoksilla vahvistetaan henkilökohtaista riippumattomuutta ja niissä otetaan huomioon EY:n perustamissopimuksen vaatimukset, jotka liittyvät erityisesti EKP:n, EKPJ:n ja neuvoston keskinäisiin tehtäviin ja toimivaltuuksiin rahapolitiikassa, valuuttamarkkinatoimien toteuttamiseen ja valuuttapolitiikan määrittelyyn, valuuttavarantojen hallussapitoon ja hoitoon sekä setelien ja kolikoiden liikkeeseenlaskuun. Lakiin on sisällytetty tarve saada EKP:n ennakkosuostumus, jos Liettuan keskuspankki osallistuu kansainvälisiin rahoitusalan järjestöihin, ja siitä on poistettu parlamentin mahdollisuus asettaa Liettuan keskuspankki selvitystilaan. Lisäksi lainsäädäntöön on lisätty viittaus EKPJ:n toissijaiseen tavoitteeseen. Se on asetettu etusijalle Liettuan keskuspankin täydentävään tavoitteeseen nähden, joka on kansallisten viranomaisten harjoittaman talouspolitiikan tukeminen.

Liettuan lainsäädäntö ja erityisesti Liettuan keskuspankkilaki ja Liettuan perustuslaki ovat yhteensopivia EY:n perustamissopimuksen vaatimusten ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

3. HINTAVAKAUS

Viitearvon kehitys

Vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa Liettuan katsottiin täyttävän hintavakauskriteerin. Elokuuta 2004 edeltäneiden 12 kuukauden keskimääräinen inflaatio oli Liettuassa -0,2 prosenttia eli 2,4 prosentin viitearvon alapuolella.

Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio, jota käytetään lähentymisen arviointiperusteena, laski vuoden 2002 aikana ja oli negatiivinen vuoden 2003 ja suurimman osan vuotta 2004. Vuoden 2004 keskivaiheilla se lähti nousuun ja on ollut huhtikuusta 2005 lähtien viitearvon yläpuolella. Maaliskuussa 2006 viitearvo, joka lasketaan kolmen hintavakaudeltaan parhaan jäsenvaltion (Ruotsi, Suomi ja Puola) 12 kuukauden keskimääräisten inflaatioasteiden keskiarvona, johon lisätään 1,5 prosenttiyksikköä, oli 2,6 prosenttia. Liettuan vastaava inflaatioaste oli 2,7 prosenttia, juuri ja juuri viitearvoa korkeampi.

Taustatekijät ja kehityksen kestävyys

Liettuan itsenäistymisen jälkeen sen inflaatio oli kolminumeroinen ensimmäisten siirtymävuosien ajan. Liettua liti otettiin käyttöön vuonna 1993, ja sen myötä inflaatio saatiin hillintään ja valuuttakurssi vakautettua. Inflaatio pieneni yksinumeroiseksi vuonna 1997 ja laski edelleen seuraavina vuosina. Siihen mennessä siirtymävaiheeseen liittyneet säänneltyjen hintojen nopeat nousut olivat ohi, ja seuraavina vuosina inflaatiota alensivat myös tuottavuuden nopea kasvu ja nimellisen efektiivisen valuuttakurssin tasainen nousu ankkurivaluuttojen (ensin Yhdysvaltain dollari, sitten euro) noususuuntauksien ansiosta.

Huhtikuun 1999 ja heinäkuun 2004 välillä eli yli viiden vuoden ajan Liettuan yhdenmukaistetut inflaatioasteet pysyivät alle 2 prosentissa. Kuluttajahinnat jopa laskivat vuositasolla kesäkuun 2002 ja huhtikuun 2004 välisenä aikana. Sitä edesauttoi litin kiinnittäminen euroon vuoden 2002 alussa, mikä pidensi litin nimellisen efektiivisen valuuttakurssin nousukautta. Myöhemmin inflaatio palasi positiiviseksi ja vuotuinen YKHI-inflaatioaste nousi noin 3 prosenttiin vuoden 2004 jälkipuoliskolla. Positiivisten inflaatioasteiden palaaminen johtui useista tekijöistä: palkkakustannusten noususta, jalostamattomien elintarvikkeiden hintojen huomattavasta noususta osittain hinta-arbitraasin seurauksena, sillä EU-jäsenyys mahdollisti elintarvikkeiden hintojen lähentämisen, välillisten verojen ja säänneltyjen hintojen noususta sekä energian kallistumisen vaikutuksesta. Huomattava osa kesän 2005 jälkeisestä YKHI-inflaation kasvusta johtui ulkoisista tekijöistä, kuten energianhintojen noususta, mutta myös inflaatio, johon ei lueta mukaan säänneltyjä hintoja ja energian hintoja, oli kohonnut kesän 2005 noin yhdestä prosentista 2,7 prosenttiin vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä. Siihen vaikuttivat etenkin elintarvikkeet, liikenne ja eräät palvelut, kuten ravintolapalvelut.

Maakaasun tuontihinnat nousivat tammikuun 1. päivänä 2006 selvästi, noin 40 prosenttia, kun monivuotinen sopimus erään suuren kaasuntoimittajan kanssa päättyi. Tämän seurauksena ruoanlaittoon ja suoraan lämmitykseen käytettävän kaasun hinnat nousivat, mikä aiheutti inflaatioon noin 0,1 prosentin korotuksen tammikuussa 2006. Kaasun tuontihintojen kallistumisen suurimmat vaikutukset näkyvät todennäköisesti kuitenkin vasta viiveellä johtuen lämmönjakelun säänneltyjen hintojen mukautuksista.

Inflaation odotetaan kasvavan asteittain loppuvuodesta 2006 heijastaen korotuspaineita, joita aiheuttavat työvoimakustannusten nousu (tuotantoyksikkökohtaisten työvoimakustannusten kasvuvauhti kohosi vuonna 2005 3,8 prosenttiin) ja erityisesti energiatuotteiden tuontihintojen nousu, mikä näkyy kuluttajahinnoissa osin vasta viiveellä. Vuoden 2006 keskimääräisen inflaation odotetaan nousevan 3,5 prosenttiin vuoden 2005 2,7 prosentista.

Inflaation riskitekijöitä pidemmällä aikavälillä ovat runsas kotimainen kysyntä ja tiettyjen valmisteverojen nousu. Alhaisen inflaatiotason saavuttaminen ja ylläpitäminen keskipitkällä aikavälillä edellyttää palkkojen nousun pitämistä samassa tahdissa tuottavuuden kehityksen kanssa.

Liettuan 12 kuukauden keskimääräinen inflaatio on ollut viitearvon yläpuolella huhtikuusta 2005 lähtien, ja se myös pysynee viitearvon yläpuolella tulevina kuukausina. Liettua ei täytä hintavakauskriteeriä.

4. JULKISEN TALOUDEN TILA

Vuoden 2004 lähentymiskertomuksessa komissio totesi, että Liettuasta ei ole tehty liiallista alijäämää koskevaa neuvoston päätöstä ja että Liettua täyttää julkista taloutta koskevan kriteerin.

Julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen oli vuonna 2000 3,6 prosenttia, mutta vuonna 2003 enää 1,2 prosenttia. Vuonna 2004 alijäämä kasvoi hiukan ja oli 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mihin vaikutti myös rahastoivan eläkejärjestelmän käyttöönotto. Vuonna 2005 alijäämä laski 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Toisin kuin aiempina vuosina, vuoden 2005 rahoitusaseman sopeutustoimet olivat tulojohteisia. Voimakas tulojen kasvu oli seurausta kannattavasta taloudellisesta toiminnasta ja veronkantoon ja verotuksen täytäntöönpanoon tehdyistä parannuksista. Menotavoitteet saavutettiin pääpiirteittäin, koska vuoden jälkipuoliskolla vältyttiin ylimääräisiltä menoilta, joita varten aiemmin oli tarvittu lisätalousarvioita. Suhdanneolosuhteet ovat tukeneet julkisen talouden vakauttamista vuodesta 2003, mutta rakenteellinen alijäämä heikkeni vuosina 2003 ja 2004 perusalijäämän merkittävän huononemisen lisäksi. Vuonna 2005 sekä perusalijäämä että rakenteellinen alijäämä kohentuivat. Liettuan julkisen talouden alijäämä on siten edelleen pysynyt kynnysarvon alapuolella eli alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen. Alijäämän odotetaan pysyvän lähestulkoon vakaana vuonna 2006, vaikkakin EU-varojen käyttökykyyn ja verouudistuksen tuloveroastetta alentaviin ja yhtiöveroa korottaviin vaikutuksiin liittyy epävarmuustekijöitä.

Julkinen velka suhteessa BKT:hen laski tasaisesti 23,6 prosentista vuoden 2000 lopussa alle 19 prosenttiin vuonna 2005. Tähän vaikuttivat eniten hallituksen rahoitustoimet, ja siinä näkyivät yksityistämisestä saadut tulot ja ulkomaanvelkaan kohdistuneet myönteiset arvostusvaikutukset litin nimellisen kurssin vahvistumisen seurauksena. Velkasuhde suhteessa BKT:hen on pysynyt selvästi alle 60 prosentin kynnysarvon, ja sen odotetaan pysyvän vakaana myös keskipitkällä aikavälillä.

Joulukuun 2005 lähentymisohjelmassa julkisen talouden alijäämän odotettiin supistuvan vähitellen 1,5 prosentista vuonna 2005 (vuoden 2005 tuloksena oli lopulta 0,5 prosenttiyksikköä pienempi alijäämä suhteessa BKT:hen) 1,0 prosenttiin vuonna 2008 BKT:n vankan kasvun seurauksena. Ohjelmassa pyritään julkisen talouden menojohteiseen vakauttamiseen lähinnä leikkaamalla kollektiivista kulutusta ja sosiaalisia tulonsiirtoja suhteessa BKT:hen, ja julkisia investointeja suunnitellaan korotettavan huomattavasti. Tarkistetussa lähentymisohjelmassa Liettuan velkasuhteen odotetaan pysyttelevän noin 19–20 prosentissa suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuun saakka.

Neuvosto tarkasteli tarkistettua lähentymisohjelmaa 14. maaliskuuta 2006. Se piti ohjelman finanssipoliittista strategiaa realistisena ja katsoi ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvien riskien olevan pitkälti tasapainossa. Koska suhdannetasoitettua alijäämää ei ehkä saada ohjelmakaudella laskettua 1 prosenttiin suhteessa BKT:hen tai sen alle keskipitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti, neuvosto kehotti Liettuaa tiukentamaan rakenteellisia julkisen talouden sopeuttamistoimia. Liettuan julkisen talouden kestävyyteen ei näytä liittyvän paljon riskejä, jotka johtuisivat väestön ikääntymisestä aiheutuvista ennustetuista julkisista menoista.

Liettuasta ei ole tehty liiallista alijäämää koskevaa neuvoston päätöstä. Liettua täyttää julkista taloutta koskevan kriteerin.

5. VALUUTTAKURSSIN VAKAUS

Vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa Liettuan ei katsottu täyttävän valuuttakurssikriteeriä. Tarkasteluajankohtana Liettua oli kuulunut ERM II:een alle kahden vuoden ajan.

Valuuttakurssin vakauden arviointiin käytettävä kahden vuoden kausi ulottuu toukokuusta 2004 huhtikuuhun 2006. Liettua liittyi ERM II:een kesäkuun 28. päivänä 2004, sitoutuen pitämään yksipuolisesti yllä pitkäkestoista valuuttakatejärjestelmää mekanismin puitteissa, ja on tähän mennessä kuulunut ERM II:een 22 kuukauden ajan. Litin ja euron vaihtokurssi pysyi vakaana kahden kuukauden ajan ennen liittymistä ERM II:een, ja poikkeamat keskuskurssista olivat vähäisiä. Sen jälkeen kun liti kytkettiin ERM II:een, se ei ole poikennut keskuskurssista.

Kansalaisten ja markkinoiden luottamus ERM II:n jäsenyyteen ja valuuttakatejärjestelmään on pysynyt vahvana, eivätkä mitkään muutkaan merkit viittaa litin vaihtokurssiin kohdistuviin merkittäviin paineisiin. Virallisen valuuttavarannon suhde rahaperustaan on ylittänyt selvästi 100 prosenttia ja oli vuonna 2005 127,5 prosenttia. Harkinnanvaraisia keinoja, joilla vaikutetaan maksuvalmiuteen, ei ole käytetty aktiivisesti merkittävässä määrin.

Lyhytaikaiset korot ovat noudatelleet hyvin tarkasti euroalueella vallinneita suuntauksia, mikä viittaa siihen, ettei rahoitusmarkkinoilla uskota merkittävän valuuttariskin olemassaoloon. Kolmen kuukauden VILIBOR-koron ero EURIBORiin on supistunut selvästi, keskimäärin noin 65 peruspisteestä huhtikuussa 2004 keskimäärin noin 3 peruspisteeseen tammi–maaliskuussa 2006.

Liti on ollut kytkettynä ERM II:n keskuskurssiin tämän arvioinnin kohteena olevien kahden vuoden ajan. Litin keskuskurssia ei ole devalvoitu ERM II:ssa Liettuan aloitteesta. Kun neuvosto mahdollisesti tekee päätöksen heinäkuussa 2006, liti on kuulunut ERM II:een yli 24 kuukauden ajan. Liettua täyttää valuuttakurssikriteerin.

6. PITKÄT KOROT

Vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa Liettua täytti pitkien korkojen lähentymiskriteerin. Liettuan keskimääräinen pitkä korko elokuuta 2004 edeltävänä vuonna oli 4,7 prosenttia eli se oli 6,4 prosentin viitearvon alapuolella.

Ero euroalueen keskimääräisiin pitkiin korkoihin kaventui selvästi ennen ERM II:een liittymistä kesäkuussa 2004. Myöhemmin ero on supistunut edelleen noin 55 peruspisteestä ERM II:een liittymisen aikoihin noin 25 peruspisteeseen maaliskuussa 2006, mikä kertoo – muiden tekijöiden lisäksi – Liettuan talouspolitiikan uskottavuudesta. Koska Liettuan pitkät korot perustuvat perusmarkkinakorkoihin, korkoeron lyhytaikaiset vaihtelut johtuivat lähinnä euroalueen pitkien korkojen volatiliteetistä.

Perustamissopimuksen kriteerien arvioinnissa käytettävä kahdentoista kuukauden pitkien korkojen liukuva keskiarvo on laskenut edelleen koko arviointikauden ajan. Viimeisimmät tiedot ovat maaliskuulta 2006, ja silloin viitearvo, joka on Ruotsin, Suomen ja Puolan pitkien korkojen keskiarvo korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, oli 5,9 prosenttia. Liettuan kymmenen vuoden viitelainojen tuoton kahdentoista kuukauden liukuva keskiarvo oli 3,7 prosenttia eli viitearvon alapuolella. Liettua täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

7. MUUT TEKIJÄT

Liettua on edistynyt selvästi rahoitus- ja hyödykemarkkinoiden yhdentämisessä monilla aloilla. Liettuan rahoitusjärjestelmä on yhdentynyt olennaisilta osiltaan laajempaan EU:n rahoitusjärjestelmään. Tärkeimpiä yhdentymiskanavia ovat olleet rahoituksenvälittäjien korkea ulkomainen omistusaste sekä huomattava ulkomaan valuutan määräinen lainanotto. Rahoitusjärjestelmän koko on edelleen suhteellisen pieni verrattuna BKT:hen, mutta rahoitusintensiteetti kasvaa nopeasti talouden kehittymisen myötä. Voimakas keskittyminen ja ulkomainen omistus lisäävät tarvetta tehdä rajatylittävää yhteistyötä riittävän valvontarakenteen luomiseksi ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi.

Muiden uusien EU:n jäsenvaltioiden tapaan Liettuan talous on kokenut merkittäviä rakenteellisia muutoksia viimeisten 15 vuoden aikana. Kauppaa ja ulkomaisia suoria sijoituksia koskevat tiedot osoittavat, että Liettua on yhdentynyt yhä lähemmin EU:n talouteen. Ulkomaisten yritysten sijoittautuminen maahan on osaltaan edistänyt teknologiansiirtoa, kohentanut organisaatio- ja johtamistaitoja ja vauhdittanut kilpailua. Tuotannon ja viennin sektorijakauma eroaa edelleen huomattavasti euroalueesta, ja Liettuan kuluttajahinnat ovat edelleen selvästi EU:n keskiarvon alapuolella (54,6 prosenttia vuonna 2004). Merkittävää edistystä on tapahtunut sisämarkkinasäännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa sekä liiketoimintaympäristön kehittämisessä.

Liettuan vaihtotaseen alijäämä on ollut melko suuri monien vuosien ajan johtuen tavarakaupan huomattavista alijäämistä, joita ovat osittain kompensoineet palvelujen ja valuuttasiirtojen positiiviset taseet. Liettuan vaihtotaseen alijäämä suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2003 4,7 prosentista 7,7 prosenttiin vuonna 2004 pääasiassa voimakkaan kotimaisen kysynnän johdosta. Suuntaus pysähtyi vuonna 2005, sillä vaihtotaseen alijäämä laski hieman, 7,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vaihtotaseen alijäämän hienoinen vähennys johtui palvelu- ja siirtotaseiden parantumisesta (viimeksi mainittu kasvoi kahtena edellisenä vuotena pääasiassa maahan virtaavien EU-varojen ansiosta), kun tavarakaupan alijäämä kasvoi ja oli 11,2 prosenttia suhteessa BKT:hen tuonnin lisäännyttyä kokonaistuotannon nopean kasvun myötä. Tulotase oli negatiivinen, 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Luku on pysynyt samana edelliset kaksi vuotta johtuen pääasiassa ulkomaisten yritysten melko laajamittaisesta voittojen kotiuttamisesta (mikä on merkki aiemmin tehtyjen ulkomaisten suorien sijoitusten terveestä kannattavuudesta).

Kokonaistuotannon nopea kasvu ja suhteellisen suuret vaihtotaseen alijäämät sopivat pyrkimyksiin kohentaa taloutta nopeasti, ja myös ulkomaiset säästöt mobilisoidaan ulkoisen rahoituksen välityksellä investointien rahoittamiseen. Toistaiseksi vaihtotaseen alijäämän rahoittamisessa ei ole ollut ongelmia, mutta ulkoinen rahoitusasema kertoo huomattavista rahoitustarpeista keskipitkällä aikavälillä. Keskeinen haaste Liettualle on varmistaa, ettei ulkoinen vaje syvene merkittävästi ja että kasvua voidaan ylläpitää tulevaisuudessa ilman kilpailukykyyn kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Jatkossa EU-varojen odotetaan tukevan huomattavasti kotimaisia sijoituksia, mikä auttaa saamaan ulkoista rahoitusta ilman ulkoisen velan kasvattamista.

* * *

Liettua on edistynyt merkittävästi kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamisessa, ja se täyttää julkistaloutta, valuuttakurssien vakautta ja pitkiä korkoja koskevat kriteerit. Liettua ei kuitenkaan vielä täytä hintavakauskriteeriä.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Liettuan asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.