52006DC0103

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 09.03.2006

KOM(2006) 103 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

KALASTUSALAN TALOUDELLISEN TILANTEEN PARANTAMISESTA

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 2

2. Taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien syitä 2

2.1. Vähenevät tulot 2

2.1.1. Paikallaan polkevat markkinahinnat 2

2.1.2. Kalastuksen alentunut tuotto 2

2.2. Kohoavat kustannukset 2

3. Keinot taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi 2

3.1. Lyhyen aikavälin pelastamis- ja rakenneuudistustoimenpiteet 2

3.1.1. Pelastamis- ja rakenneuudistustuki 2

3.1.2. Tiettyjen toimintatukien soveltuvuus 2

3.2. Pitkän aikavälin toimenpiteet ja aloitteet 2

3.2.1. Kalastuksenhoidon parantaminen 2

3.2.1.1. Kohti kestävää enimmäistuottoa 2

3.2.1.2. Kalastusalan taloushallinto 2

3.2.1.3. Kalastuspolitiikan hallinnon parantaminen 2

3.2.1.4. Pyyntiponnistuksen sopeuttaminen käytettävissä oleviin kalavaroihin 2

3.2.2. Kalastuksenhoitoa koskevien sääntöjen parempi noudattaminen 2

3.2.2.1. Täytäntöönpanon ja valvonnan parantaminen 2

3.2.2.2. Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vastaisen taistelun tehostaminen 2

3.2.3. Kalamarkkinoiden markkinajärjestely ja toiminta 2

3.2.4. Vähemmän polttoainetta kuluttavia ja ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä koskevan tutkimuksen edistäminen 2

3.3. Yhteisön tuki 2

4. Päätelmät 2

ANNEX 2

Johdanto

Kalastusalan merkitys on suurempi kuin sen suora vaikutus Euroopan unionin BKT:hen. Sen lisäksi, että se tarjoaa huomattavan osan ihmisravinnoksi tarvittavasta proteiinista, sillä on myös merkittävä vaikutus monien rannikkoyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen kehityksessä eri puolilla EU:ta.

Ala on viime vuosina kokenut vaikeuksia, kun hupenevat kalakannat ja epäsuotuisa markkinatilanne ovat heikentäneet sen kannattavuutta. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistus on kiihdyttänyt EU:n kalastusalan modernisointia ja kääntänyt sen kestävän kehityksen tielle. Tuloksena on taloudellisesti terveempi kalastusala, mutta menossa on vaikea prosessi, johon liittyy vääjäämättä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kalastajien saaliita ja kalastukseen käytettävää aikaa sekä sitä kautta tuottoa. Tilanne tulee jatkumaan tällaisena vielä lähitulevaisuudessakin.

Korkeiden polttoainehintojen aiheuttama toimintakustannusten viimeaikainen nousu osuu sen vuoksi herkkään vaiheeseen aiheuttaen ennennäkemättömiä vaikeuksia monille alan toimijoille. Huvenneiden kalakantojen, välttämättömien rajoittavien hallinnointitoimenpiteiden, voimakkaasti lisääntyneiden kustannusten ja paikallaan polkevien tai pienenevien tulojen yhdistelmä merkitsee, että monet paljon polttoainetta kuluttavat alukset toimivat tappiolla.

Komissio tarkastelee tässä tiedonannossa taloudellisten vaikeuksien syitä ja ehdottaa keinoja kalastusalan kohtaamien vaikeuksien voittamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien syitä

Monien kalastusalan yritysten taloudellinen tilanne on muutamien viimeksi kuluneiden vuosien aikana heikentynyt, pääasiassa tulojen vähenemisestä johtuen. Tilannetta on viime aikoina pahentanut kustannusten nopea nousu, joka johtuu polttoaineen hinnan noususta ja uhkaa monen kalastusalan yrityksen taloudellista kannattavuutta. Kustannusten nousu on vaikuttanut voimakkaasti myös miehistön jäseniin, sillä heidän palkkansa perustuvat heidän osuuteensa saaliista (kun toiminta- ja polttoainekustannukset on ensin vähennetty); miehistön tulonmenetykset voivat joissakin tapauksissa olla jopa 25 prosenttia[1]. Vaarana on myös että kannattavuuden heikkeneminen johtaa turvallisuuden huononemiseen aluksella.

Vaikka nämä taloudelliset vaikeudet koskevatkin eri tavoin kaikkia kalastuslaivaston osia, ne koskettavat erityisesti pohjatroolareita, eli aluksia, jotka pyytävät pohjakalalajeja vedettävillä aluksilla.

Vähenevät tulot

Paikallaan polkevat markkinahinnat

Markkinatekijät ovat osaltaan vaikuttaneet kalastuksesta saatavien tulojen pienenemiseen. Monien kaupallisesti tärkeiden lajien hinnat ovat jääneet jälkeen viime vuosien tuotantokustannusten kehityksestä. Esimerkiksi monien vähärasvaisten kalalajien keskimääräiset ensimyyntihinnat ovat polkeneet paikallaan tai jopa laskeneet vuoden 2000 ja vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon välisenä aikana[2].

Tuontikalan osuuden lisääntymistä EU:n markkinoilla ja vesiviljelyalan kehittymistä on usein syytetty kalan hinnan paikallaan polkemisesta tai laskemisesta. Näiden tekijöiden merkitys kalastajien tulojen vähenemiseen on kuitenkin todennäköisesti vähäisempi kuin muiden tekijöiden merkitys. Tällaisia ovat myynnin keskittyminen suurille jakeluketjuille sekä kalan ja muiden elintarvikkeiden välinen kasvanut kilpailu, jotka pakottavat tukkukauppiaat leikkaamaan hintojaan ja voittomarginaalejaan. Tämä heijastuu koko markkinaketjuun, mutta osuu pahiten tuottajiin eli kalastajiin. Sellaisten kalalajien kuin turskan ja seidin osalta EU:n kalastusala ei pysty enää tuottamaan tarvittavaa määrää riittävän kookasta kalaa, vaan tarjonta muodostuu jo lähes yksinomaan tuodusta kalasta.

Kalastuksen alentunut tuotto

Voimakas kalastus, joka on yleensä johtanut huomattavasti suurempaan kalastuskuolevuuteen kuin kestävän kalastuksen kannalta on suotavaa, on romahduttanut kalakannat ja vähentänyt jyrkästi kalastajien saamaa taloudellista hyötyä[3].

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) arvioi Koillis-Atlantin ja sen lähivesien kalakantojen hyödyntämisasteen ekologisesti kestävään kalastukseen suhteutettuna[4]. Arvioiduista 43 kannasta 35 (81 %) oli liikakalastettuja, ja vain 8 kannan kalastus oli tasolla, joka vastaa korkeinta pitkän aikavälin tuottoa (kestävää enimmäistuottoa)[5]. Liikakalastus oli 2–5-kertainen verrattuna tasoon, jolla päästäisiin korkeimpaan mahdolliseen tuottoon; erityisen suurta se oli pohjakalalajien osalta. Liikakalastus ei kuitenkaan rajoitu Koillis-Atlanttiin, vaan sitä tapahtuu kaikkialla.

Niinpä kalastajat ovatkin joutuneet toteamaan kalastusmahdollisuuksiensa vähentyneen merkittävästi. Tärkeimpiä pohjakalalajeja (turskaa, koljaa, valkoturskaa, seitiä ja kummeliturskaa) ja bentaalisia lajeja (punakampelaa, kielikampelaa, merikrottia ja keisarihummeria) Länsi-Euroopassa kalastaville aluksille myönnetyt kiintiöt ovat pienentyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Esimerkiksi turskan suurinta sallittua saalista (TAC) pienennettiin 54 prosenttia vuosien 1998 ja 2005 välisenä aikana[6]. Myös muiden pohjakalalajien kannat ovat pienentyneet. Tämä turskakantojen kalastusmahdollisuuksien väheneminen on johtanut niihin liittyvien lajien kalastuksen rajoittamiseen erityisesti Pohjanmerellä tavallisen sekakalastuksen yhteydessä.

Kalastuskapasiteetti (alusten vetoisuus ja koneteho) on kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana vähentynyt hyvin hitaasti (2 prosenttia vuodessa konetehona ilmaistuna)[7]. Kalastusalusten jatkuvasti lisääntyvä tehokkuus on mitätöinyt täysin tämän pienen vähennyksen[8]. Kalastuskapasiteetin vähentämisestä huolimatta kaupallisesti tärkeiden kalakantojen tilassa ei tieteellisten lausuntojen mukaan ole tapahtunut mainittavaa parannusta[9].

Liikakalastus lisää kantoihin kohdistuvaa painetta ja kiihdyttää niiden ehtymistä, joka puolestaan pakottaa lisäämään kokonaispyyntiponnistusta ja vähentää halukkuutta noudattaa kalastuksenhoitoa koskevia sääntöjä. Tämä saaliiden vähenemiseen ja kalastajien tulojen pienenemiseen johtava syöksykierre on katkaistava. Pyyntiponnistus on palautettava tasolle, jolla kalastuksen korkeampi ja ekologisesti kestävä tuotto voidaan turvata. Sen vähentämiseksi on useita keinoja, mutta liikakapasiteetti on selvästi tärkein liikakalastukseen johtava tekijä. Liikakapasiteetin poistaminen on sen vuoksi tärkeä tavoite.

Kohoavat kustannukset

Polttoainehintojen viimeaikainen nousu on lisännyt huomattavasti kalastusalusten toimintakustannuksia. Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden hinnat nousivat tammikuusta 2003 joulukuuhun 2005 EU:ssa merkittävästi[10]. Pitkän matkan kalastuksessa käytettävän polttoaineen (380 cSt) hinnat pysyivät vuonna 2004 suhteellisen vakaina; vuonna 2005 ne kuitenkin lähes kaksinkertaistuivat. Rannikkokalastuksessa käytettävän polttoaineen (meridieselpolttoaineen) hinnat nousivat tasaisesti syyskuuhun 2005 saakka, minkä jälkeen ne laskivat hieman. Tämä kehitys on horjuttanut vakavasti kalastusyritysten kannattavuutta, vaikka kustannusvaikutus riippuukin pyydystyypistä (vedettävät pyydykset ja muut pyydykset) ja kohdelajeista.

Vuodesta 2003 vuoteen 2005 polttoainekustannukset nousivat troolareiden osalta suunnilleen 18 prosentista 36 prosenttiin ja seisovia pyydyksiä käyttävien alusten osalta suunnilleen 9 prosentista 18 prosenttiin purettujen saaliiden arvosta. Tämä viittaa siihen, että useimpien pohjatroolareiden, jotka muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan kalastuslaivastosta, toiminta on tappiollista[11].

Keinot taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi

Kalastusalan nykyisten taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi on toteutettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia.

Lyhyellä aikavälillä on otettava käyttöön kaikki mahdolliset välineet ja resurssit sellaisten kalastusalan yritysten pelastamiseksi ja uudistamiseksi, joista voi rakenteellisten muutosten avulla tulla jälleen kannattavia. Sen vuoksi on tutkittava, miten käytettävissä olevia välineitä ja nykyistä, valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen[12] sekä kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen[13] mukaista valtiontukijärjestelmää voidaan soveltaa vaikeuksissa olevien kalastusyritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen.

On myös erittäin tärkeätä, että nämä pelastamis- ja rakenneuudistustoimet toteutetaan pitkällä aikavälillä, jotta kalastusala voi sopeutua uuteen korkeiden polttoainehintojen luomaan tilanteeseen. Komissio kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tässä menettelyssä yhteisön kalastusta koskevia rakennepoliittisia välineitä[14] tarvittavien muutosten tekemiseen ja kalastusta harjoittavien yhteisöjen tukemiseen siirtymäaikana.

Lyhyen aikavälin pelastamis- ja rakenneuudistustoimenpiteet

Jäsenvaltiot ehkä haluavat auttaa konkurssin partaalla olevia kalastusyrityksiä yhteisön lainsäädännön sallimissa puitteissa. Vaikeuksissa oleville yrityksille on mahdollista myöntää valtiontukea nykyisin sovellettavien pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen nojalla. Tässä jaksossa selvitetään, kuinka komissio aikoo soveltaa suuntaviivoja kalastusalaan.

Pelastamis- ja rakenneuudistustuki

Koska polttoainehinnat todennäköisesti pysyvät korkeina, kalastusyritysten on sopeuduttava uuteen tilanteeseen ja uudistettava rakenteitaan, mikäli ne haluavat päästä jälleen kannattaviksi. Tämä koskee erityisesti vedettävillä pyydyksillä pohjakalalajeja kalastavia aluksia.

Yrityksen pelastamiseen tarkoitettu tuki on nähtävä lyhyen aikavälin tukena, jonka avulla vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa niin kauan kuin se on rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseksi tarpeen. Tällaista pelastamistukea voidaan myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, ja se on myönnettävä takaisin maksettavana lainana tai takauksena. Jos pelastamistukea saanut yritys laatii hyväksytyn rakenneuudistussuunnitelman, pelastamistuki voidaan maksaa takaisin yrityksen saamasta rakenneuudistustuesta.

Kalastusyritysten rakenteellinen uudistaminen taloudellisen kannattavuuden palauttamiseksi edellyttää usein investointeja kalastusaluksiin tehtäviin muutoksiin. Tällaisia investointeja koskevat yleiset säännöt on vahvistettu kalastusalan valtiontuista annettujen suuntaviivojen 4.4 kohdassa. Niiden mukaan tukea voidaan myöntää kalastusalusten nykyaikaistamiseen ja varusteluun kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (KOR) annetussa asetuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Kansallisen tuen näihin tarkoituksiin myöntämistä koskevat edellytykset ovat sen vuoksi samat kuin KOR-asetuksen mukaiseen yhteisön tukeen sovellettavat edellytykset.

Tietyntyyppiseen alusten nykyaikaistamiseen ja varusteluun tarkoitettua kansallista tukea, joka ei ole 4.4 kohdan perusteella hyväksyttävää, voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä, jos se on tarkoitettu kalastusyritysten rakenneuudistukseen osana komission hyväksymiä pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmia[15]. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät myöntää tällaista tukea, on saatava komission hyväksyntä kansallisille pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmille, jos nämä koskevat pieniä tai keskisuuria yrityksiä, jotka on vapautettu erillisestä ilmoitusvelvollisuudesta[16]. Komissio arvioi nämä suunnitelmat vaikeuksissa olevien yritysten valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen perusteella ja edellyttää, että yritysten rakenneuudistusohjelmat perustuvat taloudellisille oletuksille, jotka ovat nykyisessä tilanteessa realistisia, kun myös kohteena olevien kantojen tila ja mahdollinen kehitys otetaan huomioon. Pelastamistuen olisi oltava niin vähäistä kuin mahdollista. Rakenneuudistuksen tavoitteena on oltava mainittujen suuntaviivojen 37 kohdassa tarkoitettu yrityksen kannattavuuden turvaaminen alentamalla toimintakustannuksia kokonaispyyntiponnistusta ja -kapasiteettia kuitenkaan lisäämättä.

Jos investoinnit on tehty pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmien puitteissa ja jos investoinnit ovat yrityksen kannattavuuden palauttamiseksi tarpeellisia, komissio tarkastelee valtiontukea näiden suuntaviivojen perusteella seuraavien kalastusaluksiin tehtävien investointien osalta,:

- ensimmäistä kertaa tapahtuva pyydyksen vaihtaminen, joka johtaa vähemmän polttoainetta kuluttavan kalastusmenetelmän käyttöön ottamiseen,

- polttoaineen tehokkuuden parantamiseen tähtäävien laitteiden, kuten taloudellisuusmittareiden, hankkiminen, tai

- moottorin vaihtaminen kerran edellyttäen, että

- kokonaispituudeltaan alle 12-metristen alusten, jotka eivät käytä vedettävää pyydystä, uuden moottori teho on enintään vanhan moottorin tehon suuruinen,

- kaikkien muiden kokonaispituudeltaan alle 24-metristen alusten uuden moottorin teho on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin vanhan moottorin teho, tai

- kokonaispituudeltaan yli 24-metristen troolareiden uuden moottorin teho on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin vanhan moottorin teho ja alus siirtyy käyttämään vähemmän polttoainetta kuluttavaa kalastusmenetelmää.

Tällaista valtiontukea saavien uusien moottoreiden, joiden teho on yli 130 kW, koneteho tarkastetaan NOx-todistuksen perusteella[17]. Julkisen tuen avulla tapahtuvaan moottorin vaihtoon liittyvä konetehon vähennys vähennetään kansallisista viitetasoista ja laivastokapasiteetin enimmäismääristä[18].

Jos on kyse yksittäisistä useamman aluksen yrityksistä, komissio voisi yhteisön kalastusalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen puitteissa hyväksyä, että edellä toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittua konetehon vähennystä sovelletaan kokonaisvaltaisesti yritystasolla. Myös ilman julkista tukea tapahtuva aluksen kalastuskäytöstä poistaminen voidaan lukea vaadittuun vähennysmäärään.

Samoin voitaisiin hyväksyä kansalliset ohjelmat, joihin hyväksytään pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ryhmien esittämät rakenneuudistusohjelmat[19]. Tällaisessa tapauksessa ryhmän joidenkin jäsenten (tai joidenkin alusten) kannattavuutta voitaisiin parantaa muiden toteuttamilla toimilla, kuten edellisessä kappaleessa mainitulla alusten kalastuskäytöstä poistamisella.

Lisäksi saman alusten nykyaikaistamista ja varustelua koskevan logiikan mukaisesti myös tuki, joka myönnetään toiminnan tilapäiseen keskeyttämiseen kalastusaluksia koskevien edellä mainittujen investointien tekemiseen tarvittavaksi ajaksi, voitaisiin hyväksyä yhteisön kalastusalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.1.2 kohdan nojalla, jos se myönnetään osana pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmaa.

Kaikki muut vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetyt julkiset tuet, yhteisön tuki mukaan luettuna, on otettava huomioon rakenneuudistussuunnitelmien ja pitkän aikavälin kannattavuuden kokonaisarvioinnissa.

Komissio on valmis tutkimaan jäsenvaltioiden pk-yrityksille nykyisten taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi laatimat pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmat mahdollisimman nopeasti. Jäsenvaltioiden on annettava nämä ohjelmat ja tarvittaessa isompia yrityksiä koskevat yksittäiset suunnitelmat komissiolle tiedoksi kahden vuoden kuluessa tämän tiedonannon julkaisemisesta. Komissio tutkii ohjelmat kalastukseen sovellettavia rakennerahastoja koskevien asianomaisten säännösten perusteella ja erityisesti suhteessa tuen intensiteettiin, kun tuki koskee aluksella tehtäviä investointeja. Jäsenvaltioiden on tehtävä rakenneuudistussuunnitelmia koskevat hallinnolliset päätökset kahden vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt tiedoksi annetun ohjelman. Koska nykyiset taloudelliset vaikeudet koskettavat erityisesti vedettäviä pyydyksiä käyttäviä aluksia, komissio katsoo, että rakenneuudistustuki olisi kohdistettava ensisijaisesti troolareille.

Tiettyjen toimintatukien soveltuvuus

Viimeaikainen polttoainehintojen nousu on pahentanut kalastusalan nykyisiä vaikeuksia. Kalastusala on esittänyt vetoomuksia tämän yhtäkkisen kustannusten nousun korvaamiseksi julkisin tuen turvin. Tällainen tuki olisi toimintatukea, joka on perustamissopimuksen vastaista. Komissio ei hyväksy tällaiseen tarkoitukseen ilmoitettua tukea.

Jotkin alan toimijat ovat esittäneet polttoainekustannuksia korvaavan suoran tuen vaihtoehtona kansallista tai yhteisön takausohjelmaa, jossa alan hyvinä aikoina maksamat rahat voitaisiin maksaa takaisin korvauksina, jos toimintakustannukset yhtäkkiä nousevat (esim. polttoainehintojen nousun vuoksi). Komissio voisi hyväksyä tällaisen ohjelman vain, jos sen tarkoituksena olisi antaa takeet kaiken julkisen tuen takaisinmaksamisesta markkinaehdoin, mikä näyttää nykyisessä taloudellisessa tilanteessa varsin epätodennäköiseltä.

Pitkän aikavälin toimenpiteet ja aloitteet

On selvää, että alan myönteiset tulevaisuudennäkymät voidaan turvata vain, jos kalakannat saavat elpyä ja jos kalastusta harjoitetaan ekologisesti kestävällä tavalla. Komissio jatkaa eri rintamilla työtään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja pyytää jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa tukemaan näitä toimenpiteitä.

Kalastuksenhoidon parantaminen

Kohti kestävää enimmäistuottoa

Uudistetussa YKP:ssa on toistaiseksi keskitytty kaikkein uhanalaisimpien ja samalla kaupallisesti tärkeimpien kantojen elvyttämiseen, jotta ne saataisiin palautettua turvallisten biologisten rajojen sisäpuolelle niin nopeasti kuin se taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottaen on mahdollista. Keskittyminen uhanalaisimpiin kalakantoihin on välttämätöntä, koska terveempien kalakantojen ja kestävän kalastuksen antama taloudellinen tuotto olisi merkittävästi suurempi kuin nykyinen tuotto.

Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa kansainvälinen yhteisö asetti tavoitteekseen kalakantojen saattamisen kestävän enimmäistuoton tasolle vuoteen 2015 mennessä. Yhteisö on omaksunut kalastuksenhoidossa ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan vuoden 2002 uudistuksen yhteydessä, joten siitäkin syystä tavoitteen saavuttaminen on yhteisön kannalta erittäin toivottavaa kalakantojen säilyttämisen vuoksi. Lisäksi se auttaa kalastusalan kannattavuuden palauttamisessa. Kalastuksenhoitojärjestelmä, joka antaa kestävän enimmäistuoton, on taloudellisesti kannattavampi, koska se takaa paremmin ennakoitavissa olevan tarjonnan, enemmän ja isompia sekä paremman hinnan antavia aikuisia kaloja ja enemmän kalaisia kalastusalueita, joiden tuotto pyyntiponnistusyksikköä kohden on suurempi. Haastavin tehtävä onkin panna täytäntöön kalakantojen elpymiseen johtavat toimenpiteet, koska ilman sitä kalastusta ei voida harjoittaa kestävän enimmäistuoton tasolla.

Komissio aikoo käynnistää vuoden 2006 ensimmäisellä vuosipuoliskolla keskustelun yhteisön strategiasta kalastuskuolevuuden alentamiseksi asteittain kaikissa tärkeimmissä kalastuksissa antamalla tiedonannon, joka koskee kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä. Samanaikaisesti jatketaan elvytys- ja hoitosuunnitelmia koskevaa työtä, koska ne ovat tarpeellisia vaiheita riskitilanteessa olevien kalastusten vakiinnuttamiseksi ennen kestävän enimmäistuoton strategioiden laatimista.

Kalastusalan taloushallinto

Vaikka kalastusoikeuksien taloushallinto kuuluukin jäsenvaltioiden yksinomaiseen vastuuseen, kalastusmahdollisuuksien myöntäminen, jakaminen tai siirtäminen alusten kesken kansallisella tasolla vaikuttaa myös laivaston taloudelliseen tilanteeseen. Näitä kysymyksiä koskeva komission tiedonantoon perustuva keskustelu yhteisön tasolla on suunniteltu käytäväksi myöhemmin tänä vuonna.

Kalastuspolitiikan hallinnon parantaminen

Vuonna 2002 toteutetussa YKP:n uudistuksessa säädettiin alueellisten neuvoa antavien toimikuntien perustamisesta sidosryhmien osallistumisen lisäämiseksi. Tähän mennessä on perustettu kolme toimikuntaa, yhtä ollaan perustamassa ja vielä kolme on tarkoitus perustaa. Neuvoa-antavilla toimikunnilla, jotka toimivat komission neuvonantajina kalastuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä, voi olla merkittävä rooli sidosryhmien välisen luottamuksen rakentajina ja yhteistyön lisääjinä. Sen pitäisi johtaa sääntöjen parempaan noudattamiseen ja tehostaa sitä kautta kalakantojen elvyttämistä ja suojelemista.

Sidosryhmien tehtävänä on saada alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat menestymään. Euroopan komissio on valmis tekemään kaikkensa auttaakseen tässä prosessissa, ja se tulee tarkastelemaan alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toimintaa uudelleen vuonna 2007 niiden kalastuksenhoidon tehostamista koskevan panoksen optimoimiseksi. Sidosryhmien kuulemisessa nykyisin käytettävissä olevat rakenteet, kuten neuvoa-antava kalastus- ja vesiviljelyalan komitea (ACFA) ja työmarkkinakomitea, tarjoavat edelleen arvokasta apuaan yhteisön politiikkojen kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Pyyntiponnistuksen sopeuttaminen käytettävissä oleviin kalavaroihin

Laivaston liikakapasiteetti on yhtä paljon taloudellinen kuin kalakantojen säilyttämistäkin koskeva kysymys. Kalakantojen säilyttämisen kannalta hyödyntämisasteen ja käytettävissä olevien kalavarojen välinen toivottu tasapaino voitaisiin teoriassa saavuttaa siten, että suurempaa laivastoa käytettäisiin vähemmän aikaa tai että pienempää laivastoa käytettäisiin pitemmän aikaa. Liikakapasiteetti on kuitenkin tekijä, joka selvästi johtaa liikakalastukseen ja taloudelliselta kannalta vajaakäyttöön. Koska monet kalakannat ovat uhanalaisia ja koska pyyntiponnistusta on edelleen vähennettävä, monien EU:n laivastojen nykyinen koko on huomattavasti suurempi kuin sen tulisi olla, jos halutaan että jokaisen laivaston aluksen toiminta on kannattavaa. Tämä koskee erityisesti pohjakalalajien kalastusta.

Tähän liiallisen pyyntiponnistuksen ja käytettävissä olevien kalavarojen väliseen epätasapainoon on puututtava pikaisesti, mikäli yhteisön kalastusala aikoo muuttua jälleen kannattavaksi. Alusten hallittu kalastuskäytöstä poistaminen lisää jäljelle jäävien alusten kalastusmahdollisuuksia.

Useat jäsenvaltiot ovat äskettäin ottaneet käyttöön tai harkitsevat ottavansa käyttöön alusten kalastuskäytöstä poistamisjärjestelmiä (esim. Belgia, Tanska, Ranska, Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta). Kalastusalusten kalastuskäytöstä poistamiseen on mahdollista saada sekä kansallista että yhteisön tukea. Jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi myös tutkittava keinoja laivaston liikakapasiteetin vähentämistä koskevien toimenpiteiden edistämiseksi tulevan Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) tuen avulla. Kalastuskapasiteetin sopeuttamiseksi voidaan käyttää myös muunlaisia toimenpiteitä, kuten palkkioita, joita maksetaan kalastusalusten siirtämisestä muuhun kuin kalastuskäyttöön.

Kalastuksenhoitoa koskevien sääntöjen parempi noudattaminen

Se että jotkut kalastajat eivät noudata sääntöjä, on vakava taloudellinen uhkatekijä niille, jotka mukautuvat sääntöihin ja kantavat huolta kalakantojen tilasta. Ilmoittamattomat saaliit muodostavat usein huomattavan osan kokonaissaaliista. Tämä puolestaan vähentää tieteellisten lausuntojen luotettavuutta, mikä taas vaarantaa kantoja entisestään. Sen vuoksi on erittäin tärkeätä, että komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät tekevät yhdessä työtä sääntöjen noudattamisen parantamiseksi.

Täytäntöönpanon ja valvonnan parantaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että YKP:n sääntöjen täytäntöönpanoa valvotaan. Komissio tarkastaa, että jäsenvaltioiden laatima valvontajärjestelmä on asianmukainen. Äskettäin Vigoon perustettu kalastuksenvalvontavirasto, joka aloittaa toimintansa vuoden 2006 kuluessa, tarjoaa yhteisölle erinomaisen mahdollisuuden parantaa kalastustoimintaa koskevaa valvontaa ja kalastussääntöjen täytäntöönpanon valvontaa kaikkialla unionin alueella. Komissio tekee viraston kanssa tiivistä yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Komissio ryhtyy tarvittaessa aiheellisiin toimenpiteisiin jäsenvaltioita vastaan, jos nämä eivät täytä sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa koskevia velvollisuuksia.

Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vastaisen taistelun tehostaminen

Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus merkitsee yhteisön laivastolle epäreilua kilpailua. Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamista koskevan yhteisön toimintasuunnitelman[20] mukaisesti komissio aikoo tehostaa mainitun toiminnan vastaista taisteluaan sekä yhteisön että kansainvälisillä vesialueilla. Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus on erittäin kannattavaa ja sitä harjoittavien toimijoiden kaupallisen strategian olennainen osa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi komissio pyrkii ensisijaisesti estämään laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta harjoittavia hyötymästä toiminnasta.

Kalamarkkinoiden markkinajärjestely ja toiminta

Komission aikomuksena on käynnistää nykyisiä markkinoita koskeva kattava arviointi, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota purettujen saaliiden taloudellisen tuoton parantamiseksi suunniteltujen olemassa olevien mekanismien tehokkuuteen ja toimivuuteen sekä tarvittaessa uusiin välineisiin, joilla kalan ja kalatuotteiden myyntiä voitaisiin parantaa. Lisäksi se aikoo tutkia ammattijärjestöjen kanssa keinoja, joilla voitaisiin parantaa tuotteitaan kauppaavien kalastajien saamaa lisäarvoa.

Myös Euroopan unionin alueella käytävää kalakauppaa koskevista toimintaohjeista voisi olla hyötyä; toimintaohjeiden olisi pohjauduttava kalastusalan näkemyksiin. Komissio aikoo pyytää neuvoa-antavaa kalastus- ja vesiviljelyalan komiteaa laatimaan tällaiset ohjeet.

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä täysin hyväkseen yhteisön tuen (KOR ja myöhemmin EKTR) tarjoamat mahdollisuudet tehdä investointeja kalatuotteiden ja markkinointirakenteiden laadun ja lisäarvon parantamiseen.

Ympäristömerkkijärjestelmät voisivat myös tarjota mahdollisuuden eriyttää kaupan pidettyjä tuotteita, ja ne voisivat toimia kaupallisena kannustimena kestävämpään ja tuottavampaan kalastukseen pyrittäessä. Komissio toivoo, että kalatuotteiden ympäristömerkkijärjestelmien potentiaalisia etuja käytettäisiin tehokkaammin, ja odottaa, että sen äskettäisellä asiaa koskevalla tiedonannolla[21] käynnistämä keskustelu tuottaisi tuloksia.

Vähemmän polttoainetta kuluttavia ja ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä koskevan tutkimuksen edistäminen

Komissio varmistaa, että kalastusalan tarpeet tulevat otetuiksi asianmukaisesti huomioon yhteisön seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman täytäntöönpanoa koskevissa vuotuisissa työohjelmissa. Se on myös ehdottanut kalastus- ja vesiviljelyalan kestävyyttä ja kilpailukykyä sekä ympäristövaikutusten vähentämistä koskevaa tutkimusta. Uusien tekniikoiden kehittämisen ja erityisesti pyydysten rakenteen parantamisen olisi oltava yksi ensisijaisista tavoitteista.

Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään uusiutuvien energiamuotojen tuotantoon ja erityisesti uudentyyppisten biopolttoaineiden kehittämiseen ja demonstrointiin. Myös energiatehokkuus ja energiansäästö asetetaan etusijalle optimoimalla, validoimalla ja demonstroimalla alalle uusia ratkaisuja ja teknologioita. Komissio aikoo järjestää kalastusalan energiansäästöä koskevan työpajan keväällä 2006. Se saattaa johtaa komission uusiin aloitteisiin myöhemmin tänä vuonna.

Yhteisön tuki

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot käyttävät yhteisön kalastusta koskevia rahoitusvälineitä koko sopeuttamisprosessin ajan tukemaan tarvittavia muutoksia ja auttamaan kalastusta harjoittavia yhteisöjä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Sekä KOR:sta (ohjelmakauden loppuun saakka) että EKTR:sta (1. päivästä tammikuuta 2007 alkaen) voidaan tukea jäsenvaltioiden omissa kansallisissa pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmissaan toteuttamia rakenneuudistustoimenpiteitä ja auttaa rahoittamaan laivaston mukauttamistoimenpiteitä pidemmällä aikavälillä sekä tukea tarvittavia sosiaalisia muutoksia vaikeuksiin joutuneissa kalastusta harjoittavissa yhteisöissä.

Jos EKTR-asetus annetaan varhain keväällä 2006, komissio harkitsee KOR-asetuksen muuttamista joidenkin sen säännösten yhdenmukaistamiseksi EKTR-asetuksen kanssa niin, että KOR:n varoja voitaisiin käyttää rakenneuudistustoimenpiteiden täytäntöönpanoon. Komissio hyväksyy siihen saakka poikkeuksellisesti eräiden jäsenvaltioiden muutosten toimittamiselle vahvistetun määräajan ulkopuolella jo tekemät hakemukset niiden vuoden 2005 KOR-ohjelmien muuttamiseksi, jotta tässä tiedonannossa kuvattu tilanne voitaisiin ottaa huomioon.

Jäsenvaltioiden odotetaan varmistavan varojen asianmukaisen jakamisen EKTR:n rahoitusta koskevien eri toimintalinjojen välillä. Jäsenvaltioiden toimintaohjelmissa kalastuslaivastojen mukauttamis- ja sopeuttamistoimenpiteisiin osoitettavan rahoituksen tason olisi kuvastettava nykyisen taloudellisen tilanteen vakavuutta ja kalastusalan kannattavuuden palauttamistarvetta.

Päätelmät

Kalastusalan nykyisistä vaikeuksista pääsemiseksi ei ole olemassa helppoa tietä. Alan ekologisen kestävyyden palauttaminen on mahdollista ja välttämätöntä, kun otetaan huomioon sen taloudellinen sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys rannikkoyhteisöille kaikkialla EU:n alueella.

Kaikkien asianomaisten, niin yhteisön, kansallisella kuin alueellisellakin tasolla, olisi tuettava kalastusalaa sen rakenneuudistuspyrkimyksissä ja keskitettävä toimet yhteisenä tavoitteena olevaan ekologisesti kestävään kalastukseen pääsemiseen.

Tämän tiedonannon tavoitteena on luoda sidosryhmille, jäsenvaltioille ja yhteisön toimielimille puitteet, joiden avulla ne voivat osallistua sekä vaikeuksissa olevien kalastusyritysten lyhyen aikavälin pelastamistoimenpiteiden että kalastusalan pitkän aikavälin ekologisen kestävyyden ja vaurauden kannalta tarpeellisten rakennemuutostoimenpiteiden toteuttamiseen.

ANNEX

Graph 1: average market prices 2000 – 2005 for cod, haddock and hake (fresh)

[pic]

Graph 2a: evolution of TACs for demersal species

[pic]

Graph 2b: evolution of TACs for benthic species

[pic]

Graph 2c: evolution of TACs for pelagic species

[pic]

Graph 3: evolution of fleet capacity (power)

[pic]

Graph 4: Trend in fuel prices 2003-2005

[pic]

Source: International Energy Agency (IEA)

Table 1: Estimated impact of increase of fuel costs on income of crew members (‘share fishermen’)

2004 | 2005 | Difference |

% | % |

Gross Value | 100 | 100 |

Taxes and Fees | 10 | 10 |

Operating Costs: - other than fuel. - fuel | 15 15 | 15 30 |

Total Operating Costs | 30 | 45 |

Remainder to be shared | 60 | 45 |

Share for the Ship-owner | 30 | 22,5 | -25% |

Share for the Crew | 30 | 22,5 | -25% |

Assumptions:

1. Marine fuel oil has doubled in price between 2003 and 2005, from 0,30€ to 0,60€/litre.

2. All other factors in income and costs function are supposed to have remained unchanged in % between 2003 and 2005.

Table 2: ICES report 2005 – long-term high yields evaluation

Area | Number of stocks | Number of stocks evaluated | Number of stocks overfished |

North Sea, eastern channel, Skagerrak and Kattegat | 23 | 12 | 8 |

West of Scotland | 10 | 3 | 2 |

Western waters | 26 | 14 | 13 |

Iberian Atlantic | 11 | 7 | 5 |

Baltic Sea | 13 | 2 | 2 |

Widely distributed[22] | 5 | 5 | 2 |

Total | 91 | 43 | 35 |

[pic]

[1] Ks. taulukko 1.

[2] Ks. kuvio 1.

[3] Myös muut tekijät, kuten ilmastonmuutos ja saasteet, ovat saattaneet vaikuttaa kantojen hupenemiseen, vaikkakin paljon vähäisemmässä määrin kuin liikakalastus. Komission ehdotuksella meriympäristön suojelua koskevaksi teemakohtaiseksi strategiaksi pyritään terveeseen meriympäristöön, joka voi muiden tekijöiden ohella johtaa terveisiin kalakantoihin.

[4] Report of the ICES Advisory Committee on Fishery Management, on the Marine Environment (ACME) and on Ecosystems (ACE), 2005 (ICESin neuvoa-antavien kalatalouskomiteoiden kalastuksenhoitoa, meriympäristöä ja ekosysteemejä koskeva raportti vuodelta 2005). ICES Advice, Volumes 1–11, 1418 sivua. Kööpenhamina, 2005.

[5] Ks. taulukko 2.

[6] Ks. kuviot 2 a, b ja c.

[7] Ks. kuvio 3.

[8] Komissiota varten kesäkuussa 2001 laaditun raportin ("The impact of technological progress on fishing effort") mukaan kalastusalusten tehokkuus lisääntyy 2–4 prosenttia vuosittain kalastustyypistä riippuen.

[9] ICESin raportti vuodelta 2005.

[10] Ks. kuvio 4.

[11] Tieto perustuu vuosikertomuksessa "Economic Performance of Selected European Fishing Fleets – Annual Report 2004" (Eräiden Euroopan kalastuslaivastojen taloudellinen suorituskyky – vuosikertomus 2004) esitettyihin vuoden 2003 taseen lukuihin (ks. edellinen alaviite ja taulukko 3).

[12] EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

[13] EUVL C 229, 14.9.2004, s. 5, erityisesti 4.1.2 kohta.

[14] Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR), EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 485/2005 (EUVL L 81, 30.3.2005, s. 1); 1. päivästä tammikuuta 2007 Euroopan kalatalousrahasto (EKTR) (KOM/2004/497 lopullinen).

[15] Ks. yhteisön kalastusalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.1.2 kohta.

[16] Ks. vaikeuksissa olevien yritysten valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen 18 ja 79 kohta.

[17] Marpol-yleissopimuksen (alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehty kansainvälinen yleissopimus sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä vuoden 1978 pöytäkirjalla) liitteen VI mukaisesti annettu kansainvälinen ilmansuojelutodistuskirja (EIAPP [Engine International Air Pollution Prevention] certificate).

[18] Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 III luku (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59).

[19] Tällaiset ryhmittymät voisivat perustua esimerkiksi harjoitettavaan kalastukseen, alusten sijaintiin tai kaupallisiin suhteisiin.

[20] KOM(2002) 180 lopullinen.

[21] KOM(2005) 275 lopullinen.

[22] Including depleted pelagic shark stocks.