52005DC0509

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 19.10.2005

KOM(2005) 509 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisestaja lainsäädännön parantamisesta

A. JOHDANTO

T ässä tiedonannossa esitetään yhteenveto komission suunnitelmista yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yksinkertaistamiseksi siten, että samanaikaisesti otetaan huomioon taloudelliset, ympäristölliset ja poliittiset realiteetit. Vähentämällä maatalouden byrokratiaa avoimempien, helpommin ymmärrettävien ja kevyempien sääntöjen kautta voidaan alentaa yritysten kustannuksia ja varmistaa, että Euroopan kansalaiset saavat vastinetta rahoilleen.

YMP:n perustamisen myötä EU:n maataloudelle on kehitetty kokonaisvaltainen poliittinen ja oikeudellinen toimintakehys, ja huomattava määrä jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä on korvattu yhdennetyllä yhteisellä politiikalla. YMP on suurelta osin saavuttanut EY:n perustamissopimuksen tavoitteet ja onnistunut myös lieventämään maatalouden rakenneuudistuksen sosiaalisia vaikutuksia. Viljelijät ja viranomaiset joutuvat kuitenkin selviytymään sääntöjen ja toimenpiteiden viidakossa, mikä saattaa vaikeuttaa politiikan tavoitteiden saavuttamista ja EU:n menojen vakautta sekä lisätä vastustusta YMP:n toimenpiteitä kohtaan.

Komission yli kymmenen vuotta sitten aloittamassa YMP:n yksinkertaistamisessa on nyt tultu uuteen vaiheeseen. Komissio hyväksyi maaliskuussa 2005 yhteisön säännöstön päivittämistä ja yksinkertaistamista [1] koskevien toimintapuitteiden ja ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi – Uusi alku Lissabonin strategialle” -tiedonannon [2] perusteella tiedonannon ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi” [3]. Siinä korostetaan paremman sääntelyn merkitystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komissaari ilmoitti joulukuussa 2004 pidetyssä maatalousneuvoston istunnossa aikovansa esittää tämän nyt annettavan tiedonannon, jonka avulla YMP:ssa pyritään osaltaan edistämään EU:n Lissabonin strategian tavoitteiden toteutumista ja komission kokonaisvaltaisen hallintotavan käsitteen soveltamista.

B. YKSINKERTAISTAMISEN TAVOITTEET

Yksinkertaistamisella pyritään tunnistamaan ja poistamaan tarpeettomat rasitukset. Se voi tapahtua kahdella eri tasolla:

tekninen yksinkertaistaminen (pysyvän poliittisen kehyksen sisällä) merkitsee oikeudellisen kehyksen, hallintomenettelyjen ja -järjestelyjen tarkistamista politiikan selkeyttämiseksi ja kustannustehokkuuden parantamiseksi sekä voimassa olevien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaammin, ilman että politiikan perimmäinen sisältö muuttuu; |

poliittinen yksinkertaistaminen, jonka avulla vähennetään sekavuutta parantamalla maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikan tukivälineitä. Toimintaa voidaan kutsua ”politiikan kehittämiseksi yksinkertaistamistarkoituksessa”, ja vaikutusten arviointi on siinä keskeisessä osassa. |

- Jotta voitaisiin välttää poliittinen köydenveto yksinkertaistamisen yhteydessä, on tärkeää varmistaa, että edellä esitetty jako ei hämärry. Yksinkertaistamisesta ei saa muodostua uutta foorumia poliittisen keskustelun avaamiseksi uudelleen.

Tässä tiedonannossa käsitellään ensisijaisesti mahdollisuuksia tekniseen yksinkertaistamiseen, vaikka eräistä toimenpiteillä, kuten markkinoiden hallintomekanismien yhdenmukaistamisella ja tehokkuuden lisäämisellä, saattaakin olla jatkossa myös poliittista painoarvoa.

C. RAJOITUKSET

YMP:n yksinkertaistaminen on kunnianhimoinen hanke, jossa on edettävä määrätietoisesti ja realistisesti. Maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikka on luonteeltaan monimutkaista, ja se ilmentää EY:n perustamissopimuksessa määriteltyjä tavoitteita sekä sisä- että ulkopolitiikan alalla.

Yksinkertaistaminen on sovitettava yhteen muiden laajempien poliittisten tavoitteiden kanssa, joita ovat esimerkiksi ympäristöasiat, elintarvikkeiden turvallisuus, koheesio ja yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen.

Terve poliittinen päätöksenteko on välttämätön edellytys. YMP on ainutlaatuisessa asemassa, koska sen sääntely ja rahoitus tapahtuvat laajalti koko EU:n tasolla. Jos yhtenäismarkkinoita, maataloustukia ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa ei tarkasteltaisi yhteiseltä pohjalta, olisi mahdotonta varmistaa sisämarkkinoiden yhtäläiset toimintaedellytykset ja jatkaa maailmankaupan vapauttamista. Koko EU:n kattavan kehyksen avulla varmistetaan, että maaseudun kehittämisohjelmat toteutetaan yhteisten sääntöjen mukaan ilman kohtuuttomien kilpailuetujen syntymistä. Ympäristöä, eläinten hyvinvointia, luonnonmukaista viljelyä ja tuotteiden merkintää koskevat perusvaatimukset on vahvistettava yhteisesti, jos niiden halutaan olevan oikeudenmukaisia. Se edellyttää selkeää lainsäädäntöä sekä toimivia rahoitus- ja valvontajärjestelmiä julkisen edun suojaamiseksi ja tilinpidollisen vastuun varmistamiseksi.

Politiikkaa on sovellettava tilanteessa, jota leimaa viljelyedellytysten ja hallintoperinteiden monimuotoisuus laajentuneessa EU:ssa.

Poliittinen yhteisymmärrys laaja-alaisista ja monimutkaisista politiikan aloista edellyttää, että yksinkertaistettu hallinto ja riittävä joustavuus paikallisten tarpeiden, suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden sekä toimielinten välisen vastuunjaon huomioon ottamiseksi, ovat keskenään tasapainossa.

Valvontataakka mainitaan usein osa-alueena, jolla yksinkertaistamisesta olisi hyötyä. Viimeisten 15 vuoden aikana on kuitenkin otettu käyttöön uudenaikaisia, tehokkaita ja oikein suhteutettuja valvontajärjestelyjä. Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (IACS) avulla viljelijöille aiheutuva hallinnollinen taakka on onnistuttu pitämään siedettävällä tasolla; samalla voidaan varmistaa myös taloudellisen turvan korkea taso ja veronmaksajien rahojen hallittu käyttö.

Vaikka yksinkertaistamista ei saakaan käyttää perusteena edellä tarkoitettujen järjestelyjen rajoittamiselle, komissio on valmis harkitsemaan tapauskohtaisesti selkeytetympiä menettelyjä edellyttäen, että ne eivät johda taloudellisen turvan tason heikkenemiseen.

D . ARVIOINTI

YMP:n yksinkertaistaminen ei ole mikään uusi asia, sillä komissio on toteuttanut siihen liittyviä toimenpiteitä jo 1990-luvun puolivälistä lähtien.

YMP:n perättäiset uudistukset ovat tarjonneet tilaisuuksia politiikan yksinkertaistamiseen. Viimeisimmän uudistuksen yhteydessä useita suoria tukia yhdistettiin tuotantomääristä irrotetuksi maatilan tulotukijärjestelmäksi.

Komissio on viitannut harjoittamaansa YMP:n yksinkertaistamistoimintaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle osoittamissaan kertomuksissa, joissa se on korostanut haluavansa määrätietoisesti jatkaa yksinkertaistamisprosessia [4].

Komissio on toiminut tiiviissä yhteisyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa yksinkertaistamismahdollisuuksien kartoittamiseksi. Vuosina 1997–2000 toteutetun järjestelmällisen tutkimuksen yhteydessä maksajavirastoilta saatiin noin 200 ehdotusta, joista arviolta puolet johti jatkotoimenpiteisiin komissiossa. Muita ehdotuksia ei voitu ottaa huomioon, koska niiden katsottiin aiheuttavan liian korkeita kustannuksia tai vaarantavan moitteettoman varainhoidon, ja eräät ehdotuksista puolestaan eivät komission mukaan tarjonneet tosiasiallisia mahdollisuuksia yksinkertaistamiseen.

Vastaavanlainen tutkimus tehtiin myös vuosina 2001–2003. Komission perustama, kansallisten viranomaisten edustajista koostuva yksinkertaistamista pohtiva työryhmä tarkasteli jäsenvaltioilta saatuja ehdotuksia. Tutkimustuloksista ei laadittu erillistä kertomusta, vaan ne sisällytettiin vuoden 2003 uudistuksesta käytyihin keskusteluihin.

I Hori sontaaliset toimet

a) Maataloussäännöstön järjestäminen

Komissio pitää erityisen tärkeänä yhteisön lainsäädännön julkista saatavuutta sekä sen selkeyden ja avoimuuden lisäämistä. Voimassa olevien maataloussäädösten määrää on pyritty vähentämään, ja erityisesti useaan kertaan muutettujen säädösten muotoilua on haluttu parantaa.

Yhteisön säännöstöä ( acquis ) on seulottu jo vuosien ajan vanhentuneen maatalouslainsäädännön kartoittamiseksi. Komission tiedonannossa ”Yhteisön säännöstön päivittäminen ja yksinkertaistaminen” [5] perustettiin kaksivuotinen ohjelma tätä tarkoitusta varten. Yksinkertaistamisohjelman osana vuosina 2003 ja 2004 poistettiin voimassa olevasta säädösluettelosta noin 520 maatalousalan säädöstä kumoamalla ja tunnustamalla ne virallisesti vanhentuneiksi.

Tietotekniikan välineiden kehittyminen on edistänyt maatalouslainsäädännön saatavuutta. Yhteisön lainsäädäntö on nyt kokonaisuudessaan vapaasti saatavissa EUR-Lex -sivustolta [6]. Säädösten konsolidoinnin ja kodifioinnin [7] avulla sekä helpotetaan yhteisön säännöstön saatavuutta että parannetaan oikeusvarmuutta. Useimmista maatalousalan säädöksistä Internetissä on saatavissa konsolidoitu toisinto, ja eräät säädökset on myös virallisesti kodifioitu.

b) Valtiontukisäännöt

Maatalousalan valtiontukisääntöjä on yksinkertaistettu ja niiden avoimuutta on lisätty vuoden 1999 jälkeen.

Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettävää valtiontukea varten on luotu yksi yhteinen oikeusperusta [8]. Useimmat valtiontukisäännöt on sisällytetty maatalousalan valtiontukea koskeviin yhteisön suuntaviivoihin [9], mikä on mahdollistanut useiden tekstien kumoamisen [10]. Ensimmäistä kertaa kaikki maatalousalan valtiontukeen sovellettavat säännöt julkaistiin virallisessa lehdessä. Avoimuutta on vielä lisätty viemällä asiakirjat sähköisessä muodossa Internetiin [11].

Maataloustuotteiden mainontaan myönnettävää valtiontukea koskevat suuntaviivat laadittiin vuonna 2001 [12], jolloin voitiin kumota kaksi tekstiä [13].

Pelastus- ja rakenneuudistustukea koskevia sääntöjä yksinkertaistettiin ja tehostettiin vuonna 2004 [14].

Laaja-alaisella ryhmäpoikkeusasetuksella [15] rajoitettiin tapauksia, joissa uuden valtiotuen myöntämisen edellytyksenä oli komission hyväksyntä. Vuodesta 2004 alkaen noin 30 prosenttia kaikista uusista valtiontuista on voitu maksaa kymmenen päivän kuluessa siitä, kun tuesta on ilmoitettu komissiolle; aiemmin kyseinen määräaika saattoi olla enimmillään kuusi kuukautta.

Uuden vakioidun kertomusmallin [16] ansiosta vuosikertomusten esittämiseen liittyviä vaatimuksia on voitu yksinkertaistaa vuodesta 2004 alkaen.

Vähämerkityksistä tukea koskeva asetus [17] tuli voimaan 1. tammikuuta 2005, ja siinä annetaan jäsenvaltioille joustavammat mahdollisuudet myöntää nopeasti tukea erityisesti kriisitilanteissa.

c) Raportointi

Jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien aiheellisuutta koskevan sisäisen tutkimuksen perusteella laadittiin epäviralliset suuntaviivat ja rajoitettiin kertomusten lukumäärää ja esittämistiheyttä, tehostettiin tietotekniikan hyväksikäyttöä muun muassa atk-tietojen täydellisyyden toteamiseksi, suunniteltiin vakiomuotoiset lomakemallit ja muotoiltiin uudelleen eräitä säädöksiä. Alkuperäisen tutkimuksen tuloksista riippumatta menettelystä on sittemmin tullut jatkuva prosessi.

Eräitä YMP:n ja rakennerahastojen menojen sääntöjenvastaisuuksia koskevia säädöksiä [18] tarkistetaan tai tullaan tarkistamaan jäsenvaltioille aiheutuvan hallintotaakan vähentämiseksi.

II Poli tiikkaan liittyvät toimenpiteet

Komission mukaan on asianmukaisempaa sisällyttää yksinkertaistaminen osaksi maatalouspolitiikkaa kuin ottaa käyttöön erillinen ohjelma politiikan yksinkertaistamiseksi. Tämä tulee vuodesta 2005 lähtien ilmenemään selvemmin komission normaalissa työjärjestyksessä: tehostetun suunnittelumenettelyn osana yksilöidään yksinkertaistamista koskevat näkökohdat ja kaikkien ehdotettujen toimenpiteiden edunsaajat.

a) Vuoden 2003 YMP:n uudistus

Vuoden 2003 uudistus on tuonut YMP:aan perinpohjaisia muutoksia – erityisesti tulotuen osalta. Uudistuksessa otettiin käyttöön tilatukijärjestelmä, jossa viljelijöille maksettavat suorat tuet on suurelta osin irrotettu tuotantomääristä ja joka sisältää myös täydentäviä ehtoja koskevia velvoitteita. Uudistuksen myötä vahvistettiin myös useimmille aloille suoraa tukea koskevat yhteiset säännöt.

Uudistus on merkittävä askel tiellä kohti laadukkaampaa EU-lainsäädäntöä. Yhdeksän neuvoston asetusta ja monia muita säädöksiä kumottiin, ja viljan, riisin ja kuivarehun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevat perusasetukset sekä maitokiintiöitä koskeva asetus laadittiin uudelleen. Menettelyjä yksinkertaistettiin perustamalla kaikkia suoria tukia varten yksi ainoa hallintokomitea.

Komissio ehdotti alun perin yksinkertaista mallia tuen irrottamiseksi tuotannosta (”dekoplaus”). Siihen sisältyi kahdentyyppisiä tuotannosta irrotettuja tukioikeuksia ilman mahdollisuutta tuen sitomiseen uudelleen tuotantomääriin. Malliin ei myöskään sisältynyt minkäänlaisia siirtymäaikoja tai poikkeuksia. Lainsäädäntömenettelyn aikana jäsenvaltioilta saatiin useita vaihtoehtoisia malleja ja erityisjärjestelyjä koskevia pyyntöjä, jotka neuvosto hyväksyi. Jäsenvaltioilla on nyt mahdollisuus valita kahdesta mallista, joihin molempiin sisältyy useita alimalleja, soveltaa tuen osittaista irrottamista tuotannosta tai jättää tietyt tukijärjestelmät dekoplauksen ulkopuolelle, panna täytäntöön erillisiä tukijärjestelmiä ja soveltaa erilaisia poikkeuksia.

Uudistus tarjoaa kuitenkin edelleen huomattavia mahdollisuuksia yksinkertaistaa maatalousalan tulotukien myöntämis-, hallinnointi- ja valvontamenettelyjä. Sovellettaessa kokonaan tuotannosta irrotettua tukijärjestelmää viljelijöiden tarvitsee esittää yksi ainoa tukihakemus, ja tarkastukset suoritetaan tilakohtaisesti.

Jäsenvaltioiden tekemät valinnat ratkaisevat, pääsevätkö viljelijät hyötymään näistä yksinkertaistamismahdollisuuksista. Jo nyt on olemassa näyttöä siitä, että tuotannosta irrotetun tukijärjestelmän hallinnointi yksinkertaistuu huomattavasti, kun tarvittavat tietotekniikkajärjestelmät ovat kaikilta osin toimintavalmiita.

Useat jäsenvaltiot ovat päättäneet käyttää täysimääräisesti järjestelmään sisällytettyjä joustomahdollisuuksia. Tällainen kirjavuus uudistuksen täytäntöönpanossa on osaltaan monimutkaistanut tilannetta lisäämällä viljelijöiden ja viranomaisten työtaakkaa.

b) Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä [19] uusissa jäsenvaltioissa

Laajentumisneuvotteluissa sovittiin komission aloitteesta, että uudet jäsenvaltiot voivat enintään viiden vuoden ajan liittymisestään soveltaa yksinkertaistettua suorien tulotukien järjestelmää. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti kyseiset jäsenvaltiot voivat myöntää maatalousmaasta hehtaarikohtaista kiinteämääräistä tukea, joka lasketaan jakamalla käytettävissä olevan tulotuen kokonaismäärä maataloustuotantoon käytettyjen hehtaarien kokonaismäärällä. Yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä edellytetään ainoastaan pinta-alaan liittyviä tarkastuksia eläinpalkkioihin liittyvien monimutkaisten tarkastusten jäädessä vanhentuneina pois käytöstä. Tämän järjestelmän avulla voitiin vähentää valmistelukustannuksia ennen liittymistä ja sen aikana, ja sen ansiosta järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat kahdeksan jäsenvaltiota voivat siirtyä vaivattomasti tilatukijärjestelmään.

c) Maaseudun kehittäminen

Maaseudun kehittämiseen ohjelmakaudella 2007–2013 myönnettävää tukea koskevassa uudessa neuvoston asetuksessa yksinkertaistetaan maaseudun kehittämispolitiikan sisältöä, soveltamisalaa ja täytäntöönpanoa.

Strategista lähestymistapaa (yhteisön strategiset suuntaviivat – kansalliset strategiasuunnitelmat – ohjelmat) soveltamalla voidaan vahvistaa ohjelmatyölle selkeät ensisijaiset tavoitteet ja puitteet. Samalla määritellään politiikan soveltamisala järjestämällä ohjelmat neljän toimintalinjan mukaan. Eri toimintalinjat puolestaan voivat rakentua ennalta määriteltyjen toimenpiteiden pohjalle. Ohjelmien keskinäisen tasapainon varmistamiseksi kullekin toimintalinjalle vahvistetaan menojen vähimmäistoteutumisaste.

Yksinkertaistamisella kaksi rahoituslähdettä, viisi ohjelmatyyppiä ja kolme hallinto- ja valvontajärjestelmää korvataan yhtenäisellä rahoitus-, ohjelmatyö-, varainhoito- ja valvontajärjestelmällä. Uudessa järjestelmässä on olemassa yksi ainoa rahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto), ja varainhoito- ja valvontasääntöjä on mukautettu monivuotisen ohjelmatyön vaatimuksiin. Ohjelmien täytäntöönpanon ja varainhoidon hallinnointimenettelyjä yksinkertaistetaan vahvistamalla kullekin toimintalinjalle asianmukainen rahoitusosuus, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat jakaa määrärahat toimintalinjan eri toimenpiteiden välillä haluamallaan tavalla. Lisäksi yksittäisten toimenpiteiden tukikelpoisuusedellytysten määrää on supistettu.

Myös organisatorista rakennetta on yksinkertaistettu. Kutakin ohjelmaa varten nimetään yksi hallintoviranomainen (toiminnallinen täytäntöönpano) ja yksi maksajavirasto (rahoituksen toteutus), joiden tehtävät ja vastuuvelvollisuudet on määritelty selkeästi.

Yhteisiin seuranta- ja arviointisääntöihin perustuvan yksinkertaisen raportointijärjestelmän avulla voidaan seurata strategioiden ja ohjelmien täytäntöönpanon edistymistä.

d) YMP:n rahoitus

Uuden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 [20] myötä YMP:n molempien pilareiden varainhoitoa koskevat säännöt on sisällytetty yhteen säädökseen. Asetuksella perustetaan kaksi rahastoa (Euroopan maatalouden tukirahasto ja maaseuturahasto), joihin molempiin sovelletaan mahdollisimman pitkälle samoja sääntöjä esimerkiksi maksajavirastojen tehtävien ja tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjen osalta. Yhteiset säännöt helpottavat myös sääntöjenvastaisuuksien käsittelemistä. Uusilla säännöillä yksinkertaistetaan maaseudun kehittämispolitiikan varainhoitoa seuraavan ohjelmakauden aikana.

Parhaillaan valmisteltavan komission täytäntöönpanoasetuksen tavoitteena on koota yhteen yli 12 erillistä asetusta, joissa kaikissa säädetään maksajavirastoihin, varainhoidon ja talousarvion kurinalaisuuteen sekä asiakirjojen toimittamiseen ja arkistointiin liittyvistä toimenpiteistä. Kyseiseen asetukseen voidaan tarvittaessa sisällyttää myös valvontaa ja jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa koskevia säännöksiä.

E . VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Komissiolla on vankka kokemus vaikutusten arviointimenettelystä maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikassa. Jo useamman vuoden ajan kaikkien merkittävien maatalouslainsäädäntöehdotusten yhteydessä on suoritettu vaikutusten arviointi. Tämän perusteella komissio korvasi vuonna 2002 alakohtaiset arviointimenetelmät yhdennetyllä, alojen rajat ylittävällä arviointimenetelmällä [21], joka käsittää viisi päävaihetta [22]:

ongelmien kartoittaminen, |

tavoitteiden asettaminen, |

toimintavaihtoehtojen valitseminen, |

toimintavaihtoehtojen vaikutusten arviointi, |

toimintavaihtoehtojen myönteisten ja kielteisten vaikutusten vertailu. |

- Suhteellisen analyysin periaate on keskeinen tekijä komission arviointimenettelyssä, ja se tarkoittaa, että vaikutusten arviointi suhteutetaan toimenpiteiden mahdollisten vaikutusten laajuuteen.

Arviointimenettely on ihanteellinen tilaisuus kuulla eri sidosryhmiä komission konsultointiprosessin vähimmäisvaatimusten mukaisesti [23]. Sidosryhmät ovat ratkaisevassa asemassa arvioinnin laadun ja lopullisten ehdotusten soveltuvuuden varmistamisessa. Konsultointimenetelmiä on äskettäin monipuolistettu sisällyttämällä niihin erilaisia tapauskohtaisia foorumeita ja kuulemistilaisuuksia.

Komission noudattaman vaikutustenarviointikäytännön mukaisesti on erittäin tärkeää, että arvioinnin soveltamisala on laaja ja kattaa esimerkiksi ympäristöön, talouteen, kuluttajansuojaan, kilpailupolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät näkökohdat. Tällainen monialainen lähestymistapa vastaa myös paremmin todellisen elämän monimuotoisuutta.

F . TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

I TE kninen yksinkertaistaminen

a) Maataloussäännöstön järjestäminen

Vanhentuneiden neuvoston ja komission säädösten kartoittamista ja poistamista jatketaan myös vastaisuudessa.

Komissio tutkii uusia keinoja parantaa maatalouslainsäädännön rakennetta ja sisältöä. Se tarkastelee mahdollisuutta tehdä ”oikeudellinen tarkastus”, jonka tarkoituksena on poistaa tarpeettomat säädökset, korvata monet alakohtaiset säännöt monialaisilla säännöillä ja selvittää tarvittaessa kevenevää sääntelyä koskevien ns. sunset-lausekkeiden käyttömahdollisuuksia.

Tämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia yksinkertaistaa tiettyihin erityisiin tuonti- ja vientimenettelyihin, yksityiseen ja julkiseen varastointiin, tarjouskilpailumenettelyihin, rahoitusvälineisiin ja -prosesseihin, raportointivelvollisuuksiin jne. liittyviä hallintomekanismeja. Perinteisten yhteisten markkinajärjestelyjen osalta on jo aloitettu tällainen yksinkertaistaminen, ja ehdotus yhdeksi asetukseksi, joka kattaisi kaikki yhteiset markkinajärjestelyt (ks. jäljempänä oleva b alakohta), on uusi edistysaskel markkinamekanismien kokonaisvaltaisen uudelleentarkastelun saralla.

b) Yhteisten markkinajärjestelyjen sisällyttäminen yhteen ainoaan asetukseen

Vuoden 2003 uudistuksella yksinkertaistettiin YMP:n sääntelykehystä ottamalla käyttöön kaikkia suoria tukia koskevat horisontaaliset oikeudelliset puitteet ja yhdistämällä useita tukijärjestelmiä tilatukijärjestelmäksi.

Horisontaalinen lähestymistapa on tarkoitus ulottaa myös 21 yhteiseen markkinajärjestelyyn, joita jokaista hallinnoidaan erillisellä neuvoston perusasetuksella, johon usein liittyy useita muita rinnakkaisia neuvoston säädöksiä.

Useimmat perusasetukset ovat rakenteeltaan samankaltaisia, ja niissä on paljon yhteisiä säännöksiä. Ne sisältävät usein erilaisia ratkaisuja samoihin tai samantyyppisiin ongelmiin. Olisi tutkittava, missä määrin säännökset voidaan yhdenmukaistaa ja alakohtainen lähestymistapa korvata horisontaalisella lähestymistavalla.

Näin saataisiin aikaan yhteiset yhdenmukaiset säännöt useille markkinapolitiikan perinteisille osa-alueille, kuten interventiotoimenpiteille, yksityiselle varastoinnille, tuontitariffikiintiöille, vientituille, suojatoimenpiteille, maataloustuotteiden menekin edistämiselle, valtiontukisäännöille, tiedonannoille ja tietojen ilmoittamiselle.

Nykyisten välineiden ja mekanismien sisältöä muutetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että se on perusteltua yhdenmukaistamisella saavutettavan edun nimissä eikä vaikuta haitallisesti niiden toimivuuteen.

Eräissä tapauksissa jo vuosikymmeniäkin olemassa olleiden säännösten tarpeellisuuden selvittäminen on erottamaton osa komission pyrkimyksiä kohti parempaa sääntelykehystä.

Tavoitteena on YMP:n ensimmäisen pilarin oikeudellisen rakenteen yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen.

Tavoitteeseen edetään vaiheittain:

aluksi komissio tekee ehdotuksen, joka käsittää useimpien perussäädösten yhteiset säännökset ja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevat säännöt, joihin ei ole tarkoitus tehdä olennaisia poliittisia tarkistuksia lähitulevaisuudessa; |

myöhemmässä vaiheessa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen voitaisiin sisällyttää myös ensimmäisen vaiheen ulkopuolelle jätetyt asetukset (esim. hedelmät ja vihannekset, viini). |

- Tämä olisi yhdensuuntaista myös suoria tukia koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 yhteydessä noudatetun strategian kanssa.

Komissio tarkastelee mahdollisuuksia esittää ensimmäinen ehdotus yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaksi yhteisasetukseksi vuoden 2006 kuluessa.

c) Hallintokustannukset

Komissio on valmis testaamaan yksinkertaistamishankkeen yhteydessä myös ”EU:n nettomääräisten hallintokustannusten mallin” toteutettavuutta ja keskustelemaan siitä, miten jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia voitaisiin auttaa määrittelemään ja vähentämään YMP:n mekanismien viljelijöille aiheuttamia hallintokustannuksia.

d) Valtiontuet

Ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) N:o 1/2004 soveltamisalan laajentaminen nopeuttaa valtiontuen maksamista viljelijöille.

Valtiontukisääntöjä yksinkertaistetaan vähentämällä asiakirjojen määrää nykyisin voimassa olevasta seitsemästä ainoastaan kolmeen: ryhmäpoikkeusasetus, yhteiset suuntaviivat sekä asetus vähämerkityksisestä tuesta.

Komissio pyysi 30. toukokuuta 2005 jäsenvaltioilta ehdotuksia valtiontukisäännöstön yksinkertaistamiseksi.

e) Hyvien toimintatapojen levittäminen

Komissio tarkastelee mahdollisuutta perustaa EU:n maatalousasiantuntijoiden verkosto, joka huolehtisi hyvien toimintatapojen levittämisestä yhteisen maatalouslainsäädännön soveltamisen yhteydessä. Verkoston luomisessa olisi käytettävä jo olemassa olevia rakenteita, kuten Panta Rhei , puolivuosittain järjestettävä maksajavirastojen yhteinen tapaaminen, sekä hallintokomiteat ja neuvoa-antavat komiteat.

II Politiikkaan liittyvät toimenpiteet

a) S okerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistus

Sokerialan uudistusta koskevaan komission ehdotukseen [24] sisältyy monia yksinkertaistamistoimenpiteitä.

yhden kiintiön järjestelmän käyttöönotto; |

kiintiöihin liittyvien vaihtelevien tuotantomaksujen korvaaminen kiinteällä maksulla, joka vahvistetaan ilman monimutkaisia laskelmia liikakäytön perusteella; |

interventiovarastojen korvaaminen yksityisellä varastoinnilla; |

kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen lopettamalla kiintiöiden ulkopuolisen C-sokerin vienti ja yksinkertaistamalla tuonnin hallinnointimenettelyjä; |

sokerialan suoran tulotuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään. |

- b) Tilatukijärjestelmä

Äskettäiseen YMP:n uudistukseen sisältyviä yksinkertaistamistoimenpiteitä ja niiden täytäntöönpanoa tarkastellaan neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003 sisältyvien tarkistuslausekkeiden mukaisesti.

c) Muut alat

Yksinkertaistaminen on tärkeässä asemassa monissa suunnitelluissa politiikan tarkistuksissa, jotka liittyvät muun muassa viinin yhteiseen markkinajärjestelyyn sekä luonnonmukaiseen maatalouteen ja laatupolitiikkaan. Parhaillaan käynnissä olevan hedelmä- ja vihannesalan uudistuksen yhteydessä toteutettava yksinkertaistaminen kattaa myös tekniset vaatimukset ja niiden vertaamisen voimassa oleviin kansainvälisiin vaatimuksiin.

Munien kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat asetukset [25] olisi korvattava yksinkertaisemmilla ja selkeämmillä säännöksillä, ja niihin liittyvät tekniset määräykset olisi sisällytettävä komission täytäntöönpanoasetuksiin.

d) Vaikutusten arviointi

Uusien suuntaviivojen mukaisesti [26] suhteellisen analyysin periaate on komission vaikutustenarviointistrategian keskeinen osa. Sen merkitys vain korostuu maatalousalalla, jota koskevien pienimuotoisten toimenpide-ehdotusten lukumäärä on varsin suuri.

Yksinkertaistaminen sisällytetään YMP:n toimenpiteiden vakiintuneeseen arviointikäytäntöön erityisesti ennakkoarvioinnin osalta, joka tehdään kaikista ehdotuksista.

III Menettelyt

YMP:n yksinkertaistamisen on tapahduttava tietoisuuden lisäämisen, vuoropuhelun ja suunnittelun kautta.

a) Sidosryhmien kuuleminen, seulonta, toimintasuunnitelma

Meneillään olevan kuulemismenettelyn yhteydessä jäsenvaltioilta ja sidosryhmiltä saadut aiheelliset ja asianmukaisesti perustellut yksinkertaistamisehdotukset otetaan huomioon YMP:n toimintasuunnitelmassa, jonka komission yksiköt laativat vuoden 2006 aikana.

Vaikka sidosryhmien kuuleminen tapahtuukin ensisijaisesti vaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä, komissio on valmis tarkastelemaan kaikkia maatalousalan sidosryhmiltä saamiaan asiallisia yksinkertaistamisehdotuksia.

Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien mainitsemien alojen lisäksi tarkastellaan myös muita vaihtoehtoisia yksinkertaistamismahdollisuuksia. Tätä työtä helpottavat komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston äskettäinen rakenneuudistus sekä suunnitteilla oleva hallintomekanismien kartoitus.

Toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon myös tämän tiedonannon tiimoilta käytävästä keskustelusta saatu palaute. Siinä esitetään suunnitellut konkreettiset toimenpiteet, joita sitten tarkastellaan YMP:n yksinkertaistamista käsittelevässä komission asiantuntijatyöryhmässä.

b) Konferenssi

Vuonna 2006 on tarkoitus järjestää yksinkertaistamista käsittelevä konferenssi, jossa keskustellaan eturyhmien – ja erityisesti jäsenvaltioiden ja viljelijäorganisaatioiden edustajien – näkemyksistä ja tarpeista. Konferenssin toivotaan myös edistävän kaikkien asianomaisten toimijoiden, kuten jäsenvaltioiden, omaehtoista vastuullista osallistumista yksinkertaistamisprosessiin. Uusia jäsenvaltioita olisi kannustettava kertomaan YMP:n käyttöönottoon ja täytäntöönpanoon liittyvistä kokemuksistaan unioniin liittymisen yhteydessä.

c) Koulutus

Sisäinen koulutus ja tietoisuuden lisääminen ovat seulonnan ohella tärkeä osa käynnissä olevaa yksinkertaistamisprosessia. Koulutus käsittää opastusta lainsäädännön laatimiseen sekä yksinkertaistamistavoitteita käsitteleviä seminaareja.

d) Tietotekniikka

Tietotekniikan välineiden käyttö on avainasemassa kehitettäessä luotettavia, ajantasaisia ja avoimia tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmiä, jotka ovat sekä jäsenvaltioiden että komission edun mukaisia (esim. asiakirjojen levitystä varten perustettu CIRCA-palvelin ja tariffikiintiöiden hallinnointia varten kehitetty uusi AMIS-Quota -järjestelmä). Tietotekniikka auttaa myös tehostamaan sähköistä tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa.

G. PÄÄTELMÄT

T ämä tiedonanto on osa meneillään olevaa prosessia, jonka avulla pyritään varmistamaan, että parempi sääntely – ja erityisesti sen yksinkertaistaminen – on jatkossakin maatalouspolitiikan ja lainsäädäntötoimen keskeinen tekijä.

Kaikkien EU:n toimielinten välinen aktiivinen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää. Kaikkien toimijoiden olisi tietoisesti pyrittävä tasapainoon eri tahojen etujen puolustamisen ja liian monimutkaisten prosessien välttämisen välillä erityisesti tilanteissa, joissa on neuvoteltava vaikeista poliittisista kompromisseista.

Komissio osallistuu vastaisuudessakin aktiivisesti yksinkertaistamistyöhön, mutta tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös muiden tahojen panosta. Sen vuoksi komissio kehottaa jäsenvaltioita ja muita toimielimiä ottamaan vastuuta viljelijöille aiheutuvien rasitteiden vähentämisestä ja uusien rasitteiden välttämisestä.

[1] KOM(2003) 71.

[2] KOM(2005) 24.

[3] KOM(2005) 97.

[4] KOM(1999) 156; KOM(2001) 48.

[5] KOM(2003) 71.

[6] http://europa.eu.int/eur-lex/lex/en/repert/index_03.htm.

[7] Konsolidointi (koontaminen) merkitsee tekstien päivittämistä ja kokoamista yhdeksi asiakirjaksi, joka ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Kodifiointi merkitsee uuden, oikeudellisesti sitovan säädöksen antamista.

[8] Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80) 51 artikla.

[9] EYVL C 232, 12.8.2000, s. 19.

[10] Ks. suuntaviivojen 22 kohta.

[11] http://europa.eu.int/agriculture/state aid.

[12] EYVL C 252, 12.9.2001, s. 5.

[13] Ks. Suuntaviivojen 75 kohta.

[14] EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

[15] Komission asetus (EY) N:o 1/2004 (EUVL L 1, 3.1.2004, s. 1).

[16] Komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1) liite III B.

[17] Komission asetus (EY) N:o 1860/2004 (EUVL L 325, 28.10.2004, s. 4).

[18] Neuvoston asetus (ETY) N:o 595/91 (EYVL L 67, 14.3.1991, s. 11), neuvoston asetus (EY) N:o 1469/95 (EYVL L 145, 29.6.1995, s. 1) ja komission asetus (EY) N:o 1681/94 (EYVL L 178, 12.7. 1994 , s. 43).

[19] Ks. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artikla.

[20] EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

[21] KOM(2002) 276.

[22] SEK(2005) 791.

[23] KOM(2002) 704.

[24] KOM(2005) 263.

[25] Neuvoston asetus (ETY) N:o 1907/90; Komission asetus (EY) N:o 2295/2003.

[26] SEK(2005) 791.