52005DC0094

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.3.2005

KOM(2005) 94 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Vihreä kirja ”Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä”

KOMISSION TIEDONANTO

Vihreä kirja ”Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä”

EU:n väestörakenne on tällä hetkellä muuttumassa ennenkokemattoman voimakkaasti ja merkittävästi. Vuonna 2003 väkiluvun luonnollinen kasvu oli vain 0,04 prosenttia vuodessa. Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta väkiluku laski uusissa jäsenvaltioissa. Monissa valtioissa maahanmuutosta on tullut merkittävä keino väestön kasvun varmistamiseksi. Syntyvyysaste on lähes kaikkialla niin alhainen, ettei se riitä väestön korvautumiseen (noin 2,1 lasta jokaista naista kohden), ja monissa jäsenvaltioissa se on laskenut jopa alle 1,5 lapseen jokaista naista kohden.

Eurooppalaiset haluaisivat kuitenkin enemmän lapsia, mutta kohtaavat erilaisia esteitä, jotka rajoittavat pariskuntien valinnanvapautta, kuten koko ajan kasvavat vaikeudet asunnon löytämisessä.

Myös perheet, joiden rakenteet vaihtelevat, mutta jotka kuitenkin muodostavat olennaisen osan eurooppalaista yhteiskuntaa, eivät löydä ympäristöä, joka suosisi hankkimaan lisää lapsia. Jos EU:ssa halutaan muuttaa tätä laskevaa kehitystä, julkisilla politiikoilla on tuettava miehiä ja naisia yhdistämään perhe- ja työelämänsä. Sen lisäksi perheellä on edelleen merkittävä tehtävä sukupolvien välisessä solidaarisuudessa. EU:n on sen vuoksi hankittava lisää tietoa perheistä eri jäsenvaltioissa, erityisesti yksinhuoltajaperheiden työllisyystilanteesta ja tuloista, asuntojen saatavuudesta, sosiaalietuuksista ja vanhustenhuollosta.

EU:n väkiluvun ennustetaan maahanmuuttajien ansiosta nousevan hitaasti vuoteen 2025 saakka, jolloin se alkaa laskea[1]: 458 miljoonaa asukasta vuonna 2005, 469,5 miljoonaa vuonna 2025 (+ 2 prosenttia), sitten 468,7 miljoonaa vuonna 2030. Jo 15 jäsenvaltion muodostaneen EU:n 55 aluetta 211 alueesta koki väkiluvun laskun 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Näin tapahtuu luonnollisen vähentymisen ja nettomaastamuuton vuoksi myös suurimmassa osassa uusien jäsenvaltioiden alueita (35 alueella 55 alueesta)[2].

Laskeva suuntaus on nopeampi ja perusteellisempi, jos tarkastellaan työikäisen (15–64-vuotiaat) väestön kokonaismäärää, jonka ennustetaan laskevan vuosien 2005 ja 2030 välillä 20,8 miljoonalla henkilöllä.

Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän kertomuksessa korostettiin, että väestökehitys on suuri haaste Lissabonin strategialle, ja muistutettiin, että ikääntyminen voi aiheuttaa sen, että Euroopan bruttokansantuotteen potentiaalinen kasvu laskee nykyisestä 2–2,25 prosentista 1,25 prosenttiin vuonna 2040. Se vaikuttaa myös yhteiskuntamme yritteliäisyyteen ja aloitekykyyn.

Haasteeseen vastaamista varten Lissabonin strategiaa on toteutettava päättäväisesti ja on keskityttävä niihin politiikkoihin, jotka koskevat työelämään osallistumista (erityisesti tietyille väestöryhmille, kuten naisille, nuorille ja ikääntyneille), innovaatioita ja tuotannon lisäämistä.

On myös tarpeen jatkaa sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistamista erityisesti eläketurvan osalta taloudellisen ja yhteiskunnallisen toimintakyvyn varmistamiseksi, jotta järjestelmien avulla voidaan hallita väestön ikääntymisen vaikutuksia.

Euroopan unioni on kehittänyt usean vuoden ajan politiikkoja[3] näihin muutoksiin varautumiseksi[4] ja uudet aloitteet, kuten Vihreä kirja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta , vievät keskustelua eteenpäin.

Muutokset väestörakenteessa johtuvat kolmesta perussuuntauksesta:

- Elinajan pidentyminen jatkuu. Tämä on seurausta EU:ssa saavutetusta merkittävästä edistyksestä terveydenhuollossa ja elämänlaadussa: tervettä elinaikaa koskeva odote kasvaa koko ajan. Kehityksen odotetaan jatkuvan, ja miesten ja naisten elinajanodotteiden välisen eron ennustetaan kutistuvan. Näin ollen on mahdollista, että samassa suvussa elää samanaikaisesti neljä sukupolvea, mutta sen jäsenet liikkuvat enemmän ja elävät yhdessä harvemmin kuin aikaisemmin.

- Yli 60-vuotiaiden ikäluokka kasvaa noin vuoteen 2030 saakka, kun suurten ikäluokkien lapsista tulee ikääntyneitä.

- Syntyvyys on alentunut pysyvästi. Suurilla ikäluokilla oli vähemmän lapsia kuin niiden edeltäjillä. Alhaisen syntyvyyden syitä on lukuisia: työllistymisvaikeudet, asuntopula ja kalliit asunnot, ensimmäisen lapsen saavien vanhempien kohonnut ikä, eri valinnat opinnoissa sekä työ- ja perhe-elämässä. Syntyvyysaste on lähes kaikkialla niin alhainen, ettei se riitä väestön korvautumiseen. Tietyissä Etelä- ja Itä-Euroopan valtioissa se on jopa alle 1,3 lasta naista kohden.

Yhteiskunnan rakenne muuttuu olennaisesti, kun perherakenteet muuttuvat: ikääntyvien työntekijöiden (55–64-vuotiaiden), iäkkäiden (65–79-vuotiaiden) ja hyvin iäkkäiden (yli 80-vuotiaiden) määrä kasvaa, ja lasten sekä työiässä olevien nuorten ja aikuisten määrä laskee. Siirtyminen elämänvaiheesta toiseen on tullut monimutkaisemmaksi. Näin on varsinkin nuorten kohdalla, jotka kokevat tietyt elämänvaiheet myöhemmin (opintojen päättyminen, työelämään siirtyminen, ensimmäinen lapsi).

Nämä väestömuutokset on otettava huomioon eurooppalaisissa ja kansallisissa julkisissa politiikoissa. Tämä on Euroopan parlamentin vuonna 2004 antaman valmistelutoimen[5] tavoitteena. Toimen tarkoituksena on ottaa paremmin huomioon väestörakenteen muutosten vaikutus kaikkiin kyseisiin politiikkoihin.

Näihin muutoksiin sopeutumisesta on tullut poliittisesti ensiarvoista yhä useammassa jäsenvaltiossa. Jotta ennustettuun työtätekevän väestön määrän laskuun voidaan varautua, EU kannustaa lisäämään erityisesti naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työelämään osallistumista sekä kehottaa sijoittamaan inhimilliseen pääomaan ja korkeampaan tuottavuuteen taloudellisten uudistusten, tutkimuksen ja innovaatioiden kautta. On suunnattava voimavaroja nuorten työelämään siirtymisen helpottamiseksi ja heitä on tuettava ”epälineaarisella” urakehityksellään, joka pitää sisällään työtä, opiskelua, työttömyyttä ja uusien taitojen oppimista tai vanhojen päivittämistä.

Euroopan Unionin uuden sosiaalisen toimintaohjelman yhteydessä tarvitaan lisää syvällistä keskustelua muistaen kuitenkin, että hallinnon eri tasoilla on omat toimivaltansa. Monissa väestörakenteen muutokseen liittyvissä asioissa vain jäsenvaltiot, niiden alueellisen viranomaiset tai työmarkkinaosapuolet ovat toimivaltaisia. Kyse on kuitenkin myös yhteisestä edusta, josta jäsenvaltioiden on kiireellisesti huolehdittava.

Demografisen huoltosuhteen määrä[6] nousee 49 prosentista (vuonna 2005) 66 prosenttiin (vuonna 2030). Lissabonissa asetettu tavoite – 70 prosentin työllisyysaste – on ylitettävä, eikä pelkkä sen saavuttaminen riitä, jotta voidaan korvata työikäisen väestön määrän odotettu alentuminen. Työelämään osallistuvien määrän on noustava, ja eläkeikää on nostettava edelleen. On myös tärkeää arvioida ja keskustella keinoista, joilla voidaan korjata väestörakenteen muutoksen haitallisimpia vaikutuksia.

Katsotteko, että EU:n tasolla tulisi avata keskustelu väestörakenteen muutoksista ja sen seurausten hallinnasta?

Jos katsotte, mitkä tavoitteet tulisi keskustelulle asettaa, ja mitä poliittisia alueita sen tulisi mielestänne koskea?

EUROOPAN VÄESTÖRAKENTEEN HAASTEET

Ikääntymisen kolme tekijää löytyvät joka puolelta Eurooppaa, mutta hyvin erilaisissa tilanteissa, jotka voidaan tiivistää seuraavasti[7]:

- EU:lla ei enää ole ”väestökehityksen moottoria”. Ne jäsenvaltiot, joiden väkiluvun ei ennusteta laskevan ennen vuotta 2050, ovat pieniä. Viidestä runsaslukuisimmasta jäsenvaltiosta ainoastaan Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Ranskan väkiluvun ennustetaan nousevan vuosien 2005 ja 2050 välillä (+8 prosenttia ja +9,6 prosenttia)[8]. Väkiluku alkaa laskea joissakin tapauksissa ennen vuotta 2015, ja joissain tapauksissa lasku on yli 10–15 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

- Maahanmuuttajat ovat viime aikoina lieventäneet alhaisen syntyvyyden vaikutuksia monissa maissa.

- Väestörakenteen kontrastit korostuvat ehdokasvaltioiden tilanteessa. Bulgariaa ja Romaniaa koskevissa ennusteissa esitetään negatiivista kehitystä (-21 prosenttia ja -11 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) samoin kuin YK:n Kroatian väkilukua koskevissa ennusteissa (-19 prosenttia). Toisaalta Turkin väestön odotetaan kasvavan yli 19 miljoonalla hengellä vuosien 2005 ja 2030 välillä (+25 prosenttia).

Lapsia (0–14) | -19,4 % (-14 415) | -3,2 % (-2 391) | -8,9 % (-6 411) | -8,6 % (-5 612) |

Nuoria (15–24) | -25,0 % (-14 441) | -4,3 % (-2 488) | -12,3 % (-6 815) | -10,6 % (-5 139) |

Nuoria aikuisia (25–39) | -25,8 % (-25 683) | -4,1 % (-4 037) | -16,0 % (-15 271) | -8,0 % (-6 375) |

Aikuisia (40–54) | -19,5 % (-19 125) | +4,2 % (+4 170) | -10,0 % (-10 267) | -14,1 % (-13 027) |

Ikääntyviä työntekijöitä (55–64) | +8,7 % (+4 538) | +9,6 % (+5 024) | +15,5 % (+8 832) | -14,1 % (-9 318) |

Iäkkäitä (65–79) | +44,1 % (+25 458) | +3,4 % (+1 938) | +37,4 % (+22 301) | +1,5 % (+1 219) |

Hyvin iäkkäitä (80+) | +180,5 % (+34 026) | +17,1 % (+3 229) | +57,1 % (+12 610) | +52,4 % (18 187) |

Tämä kehitys on osa laajempaa kokonaisuutta, koska kaikkialla maailmassa väestö ikääntyy kuluvan vuosisadan aikana. EU:n keskeisen kumppanin Yhdysvaltojen väkiluvun ennustetaan nousevan 25,6 prosenttia vuosina 2000–2025[9]. Esimerkiksi Kiinassa ilmiö on nopea, ja siellä väkiluku alkaa laskea vuodesta 2025. Euroopan naapureissa, Afrikassa ja Lähi-idässä, ikääntyminen tapahtuu paljon myöhemmin, koska siellä väestö on nuorempaa. Keskimääräinen ikä on siellä 20 vuotta tai alle, kun se EU:ssa on yli 35 vuotta.

1.1 Alhaisen syntyvyyden haaste

Tässä valossa alhainen syntyvyys on haaste poliittisille viranomaisille. Historiassa ei ole koskaan nähty taloudellista kasvua ilman väestönkasvua. Tuotannon lisääminen erityisesti elinikäisen koulutuksen mahdollisuuden avulla ja työelämään osallistumisen lisääminen erityisesti luomalla kunnon eurooppalaiset työmarkkinat ja lisäämällä työvoiman liikkuvuutta ovat tärkeitä selviytymiskeinoja. Toiset kaksi ovat syntyvyyden lisääminen ja maahanmuutto.

EU:ssa vallitsee alhainen syntyvyys, joka ei riitä väestön korvautumiseen. Tutkimusten mukaan eurooppalaiset haluaisivat enemmän lapsia (2,3) kuin heillä todella on (1,5)[10]. Tämä merkitsee, että jos olisi olemassa asianmukaisia keinoja, joiden avulla pariskunnat voisivat saada niin monta lasta kuin he haluavat, syntyvyysaste nousisi, vaikka toivottu perhekoko jäsenvaltiosta toiseen vaihteleekin suuresti.

Työelämään siirtymisen viivästyminen, epävakaa työllistyminen, kalliit asunnot ja tukien puute (perhe-etuudet, vanhempainlomat, lastenhoito ja palkkatasa-arvo) ovat yksityiselämän valintojen tiellä olevia esteitä. Joissakin valtioissa on havaittu, että kyseisillä tuilla saattaa olla myönteinen vaikutus syntyvyyteen, samalla kun ne parantavat erityisesti naisten työllisyyttä. Kuitenkin 84 prosenttia Eurobarometrin vuonna 2004 haastattelemista miehistä ilmoitti, että he eivät ole käyttäneet vanhempainlomaa tai eivät aio sitä tehdä, vaikka heille kerrottaisiin tästä oikeudestaan.

EU on ponnistellut vuosien mittaan saavuttaakseen tasa-arvon miesten ja naisten välillä. Sen lisäksi se on koordinoinut sosiaaliturvapolitiikkoja.

Miten voidaan auttaa väestön ikääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemista sovittamalla työ- ja yksityiselämä paremmin yhteen?

Miten voidaan tukea kotiin ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien tasapuolisempaa jakoa miesten ja naisten välillä?

Tulisiko tiettyjen etujen tai etuuksien (esimerkiksi lomat) myöntämisen olla sidoksissa sukupuolten välisen työnjaon tasapuoliseen toteuttamiseen? Miten voidaan varmistaa asianmukainen toimeentulo molemmalle vanhempainlomalla olevalle vanhemmalle?

Miten voidaan parantaa lastenhoitopaikkojen (päiväkoti, esikoulu jne.) ja ikääntyneiden hoitopaikkojen tarjontaa julkisella ja yksityisellä sektorilla?

Auttaisiko lastenhoitoon ja vanhustenhuoltoon sovellettavan arvonlisäveron alentaminen kehittämään kyseisiä palveluja?

Miten voidaan kannustaa vanhempia, erityisesti nuoria pareja, siirtymään työmarkkinoille, toteuttamaan uratoiveensa ja hankkimaan niin monta lasta, kuin he haluavat?

1.2 Maahanmuuton mahdollisesti tarjoama parannus

EU:n ulkopuolelta saapuvat maahanmuuttajat voisivat helpottaa väestön vähenemisen ongelmaa vuoteen 2025 saakka, vaikka se ei riitäkään ratkaisemaan kaikkia ikääntymiseen liittyviä ongelmia tai korvaamaan taloudellisia uudistuksia. Kuten tuoreessa komission vihreässä kirjassa[11] todetaan, maahanmuuttajia tarvittaisiin paljon enemmän vastaamaan työvoimatarpeeseen ja varmistamaan Euroopan hyvinvointia. Kun otetaan huomioon EU:n väestörakenteen tila ja sen maantieteellinen ympäristö, maahanmuuttajia tarvitaan vahvistamaan väestöä yleisesti, eikä vain lisäämään työvoimaa. Se merkitsee, että kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuton hallintoa on johdettava tehokkaasti ja avoimesti, ja että aktiivisten kotouttamiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvien politiikkojen toteuttaminen on varmistettava, jotta voidaan saavuttaa tasapaino maahanmuuttajien ja isäntävaltioiden oikeuksien ja velvollisuuksien välillä[12]. Valinta siitä, turvaudutaanko maahanmuuttoon laajemmin väestörakenteen ikääntymiseen varautumiseksi, on kysymys, josta on keskusteltava kansallisella ja EU:n tasolla sekä lähtömaiden kanssa.

Thessalonikissa kesäkuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että EU:lla tällä hetkellä oleviin väestörakenteellisiin ja taloudellisiin haasteisiin tulisi vastata EU:n [maahanmuuttajien] kotouttamispolitiikalla. Keskustelun aloitti viime tammikuussa annettu vihreä kirja .

Missä määrin maahanmuutto voi lieventää tiettyjä väestön ikääntymisen haitallisia vaikutuksia?

Mitä politiikkoja tulisi kehittää maahanmuuttajien kotouttamiseksi, erityisesti nuorten osalta?

Miten voitaisiin hyödyntää yhteisön välineitä, erityisesti syrjinnän vastaisia lainsäädäntöpuitteita, rakennerahastoja ja työllisyysstrategiaa?

2. UUSI SOLIDAARISUUS SUKUPOLVIEN VÄLILLÄ

Väestörakenteen muutokset muodostavat uuden yhteiskunnan, ja ne kiihtyvät vuodesta 2010 lähtien: koko ajan vähemmän nuoria ja aikuisia ja koko ajan enemmän ikääntyviä työntekijöitä, eläkeläisiä ja hyvin ikääntyneitä. Yhteiskuntiemme on keksittävä uusia keinoja nuorten sukupolvien ja ikääntyneiden kansalaisten kasvupotentiaalin käyttämiseksi. Kaikkien on osallistuttava käsittelemään muutoksia, ja uusia solidaarisuuden muotoja, jotka perustuvat keskinäiseen tukeen sekä taitojen ja kokemusten siirtämiseen, on kehitettävä sukupolvien välille. Komission Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä esittämästä EU:n nuorisoaloitteesta voi olla apua.

2.1 Yhteiskuntaan paremmin sulautuneet nuoret sukupolvet

Lasten ja nuorten on otettava tehtävät vastaan suuremmalta ikäluokalta. On totta, että heidän koulutuksensa taso on huomattavasti korkeampi kuin edeltäjiensä: vuonna 2003 15 jäsenvaltion EU:ssa melkein 28 prosenttia 25–34-vuotiaista oli suorittanut korkean asteen koulutuksen, kun 55–64-vuotiaista sen oli saanut vain 16 prosenttia. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että tuottavuuden taso ja sopeutumiskyky ovat parempia kuin edeltävien sukupolvien. EU:n on kuitenkin hyväksyttävä, että sen nuorista tulee harvinainen voimavara, joka on vajaakäytössä. Totuus on, että nuorten on vaikea sulautua yhteiskuntaan:

- Alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentti joulukuussa 2004 oli 17,9 prosenttia, kun 25-vuotiaiden ja sitä vanhempien oli 7,7 prosenttia.

- Nuoret ovat erityisen alttiita köyhyysriskille[13]: se koskee 19 prosenttia 16–24-vuotiaista, kun 25–64-vuotiaista 12 prosenttia altistuu sille[14]. Nuorten riski on myös suurempi kuin yli 65-vuotiaiden (17 prosenttia).

- Nuoret joutuvat joskus ikään ja ammatilliseen kokemattomuuteen perustuvan syrjinnän kohteeksi, johon joskus vielä vaikuttavat muutkin tekijät, kuten sukupuoli, yhteiskunnallinen alkuperä tai rotu, jotka kaikki vaikeuttavat heidän siirtymistään aktiivielämään ja yhteiskuntaan.

- Koulussa saadut taidot eivät aina vastaa tietoyhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin ja koulunsa keskeyttäneiden määrä on huolestuttavan suuri. Vuonna 2002 noin 16,5 prosenttia 18–24-vuotiaista lopetti koulunsa ilman tutkintoa. Syitä on monia. Perheiden ja kouluikäisten lasten tukemiseen tarkoitettujen toimien ja opetusjärjestelmien nykyaikaistamisen tulisi vähentää koulunsa keskeyttäneiden määrää.

- Lisäksi myös lapset ovat alttiita köyhyysriskille: se koskee 19 prosenttia alle 15-vuotiaista nuorista. Riski on suurempi yksinhuoltajaperheissä. Yksi seuraus on koulun kesken jättäminen, joka voi keskipitkällä aikavälillä lisätä nuorilla muutenkin olevaa köyhyysriskiä.

Koulutusjärjestelmällä on siis edessään merkittävä haaste, kun sen tulisi nostaa peruskoulutuksen tasoa ja samaan aikaan tarjota joustavampia valintoja. Esimerkiksi nuoret saisivat koulutusta vuoron perään koulussa, työelämässä ja työhön liittyvässä koulutuksessa, jotta he voisivat vastata paremmin talouden vaatimuksiin. Heillä tulisi myös olla mahdollisuus hyödyntää paremmin etäkoulutusmahdollisuuksia.

Väestön ikääntyminen ei tarkoita, että työttömyys ja työelämään siirtymiseen liittyvät ongelmat ratkeaisivat itsestään. Työmarkkinaosapuolten, koulujärjestelmän, viranomaisten ja paikallisten toimijoiden on mietittävä, miten ne voivat parhaiten auttaa työelämään siirtymisessä ja ehkäistä nuoriin mahdollisesti kohdistuvaa syrjintää.

EU:ssa on asetettu tavoitteet nuorten pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, koulun keskeyttämisen torjumiseksi ja perusopetuksen tason nostamiseksi. Rakennerahastot auttavat paikallisesti tavoitteiden saavuttamisessa.

Miten voidaan yhteisön politiikoilla edistää lasten ja yksinhuoltajaperheiden köyhyyden torjumista ja vähentää nuorten köyhyys- ja syrjäytymisriskiä?

Miten voidaan parantaa peruskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen laatua? Miten vapaamuotoista koulutusta ja vapaaehtoistoimintaa voitaisiin hyödyntää? Miten rakennerahastot ja tietoyhteiskuntaan sulautumista helpottamaan tarkoitetut välineet voivat auttaa?

Miten voidaan parantaa siirtymistä koulusta työelämään sekä nuorten työn laatua? Millainen tehtävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla tulisi olla? Mitä voidaan saavuttaa keskustelulla kansalaisyhteiskunnan, erityisesti nuorisojärjestöjen kanssa?

Minkälaista solidaarisuutta voidaan kehittää nuorten ja ikääntyneiden välille?

2.2 Kokonaisvaltainen lähestymistapa aktiiviseen elinkaareen

Vuodesta 2005 lähtien nuorten aikuisten (25–39-vuotiaiden) määrä laskee, ja kehitys voimistuu jyrkästi vuoden 2010 jälkeen (-16 prosenttia vuosina 2010–2030). 40–54-vuotiaiden määrä alkaa laskea vuonna 2010. Samaan aikaan yli 55-vuotiaiden määrä nousee 9,6 prosenttia vuosina 2005–2010 ja 15,5 prosenttia vuosina 2010–2030, ennen kuin sen on vuoro laskea jyrkästi. Yritysten on sen vuoksi nojauduttava entistä enemmän ikääntyvien työntekijöiden kokemukseen, sekä taitoihin ja samalla niiden on aktiivisesti valmistauduttava korvaamaan kyseiset ikäluokat alle 55-vuotiailla. Huolimatta tapahtuneesta kehityksestä yli 55-vuotiaiden työllisyysaste, joka oli 40,2 prosenttia vuonna 2003 eli noin 20,5 miljoonaa työssä käyvää henkilöä, on kaukana EU:n 50 prosentin työllisyystavoitteesta.

Nuoret työssäkäyvät voivat haluta käyttää enemmän aikaa lastensa kanssa ja työskennellä enemmän toisessa elämänvaiheessa. Väestörakenteen muutokset voivatkin johtaa uuteen työn järjestelyyn, joka on mukautuvampi ja joustavampi. Tekninen kehitys helpottaa myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Laadukas työ ja työympäristö auttavat myös ihmisiä pysymään töissä, koska niillä vähennetään onnettomuusriskiä ja kohennetaan työntekijöiden – erityisesti ikääntyvien – terveydentilaa. Muutosten ennakoiminen helpottaa aktiivisen elinkaaren hallintaa. Olisi myös kannustettava käyttäytymisen muuttamista ja syrjinnän torjumista.

Tietoyhteiskuntaan siirtymisen helpottamiseksi yhteisön politiikat suosivat työn organisoinnin nykyaikaistamista, elinikäisen oppimisen määritelmää, laadukasta työympäristöä ja aktiivista ikääntymistä, erityisesti keskimääräisen eläköitymisiän nousua. Väestörakenteen muutokset vahvistavat näiden politiikkojen merkitystä ja nostavat samalla uusia kysymyksiä:

Miten työn organisointia voidaan nykyaikaistaa jokaisen ikäryhmän tarpeiden huomioon ottamiseksi? Miten voidaan helpottaa nuorten parien siirtymistä työelämään ja miten heitä voidaan auttaa löytämään tasapaino joustavuuden ja varmuuden välillä, jotta he voivat kasvattaa lapsensa, kouluttautua ja sovittaa taitonsa työmarkkinoiden vaatimuksiin? Miten ikääntyviä voidaan kannustaa työskentelemään pidempään?

Miten työn organisointi voi sopeutua uuteen jakoon sukupolvien välillä niin, että nuoria on vähemmän ja ikääntyviä työntekijöitä enemmän?

Miten EU:n eri toimijat voivat auttaa erityisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskunnan puitteissa?

2.3 Uusi paikka iäkkäille

Iäkkäiden (65–79-vuotiaat) määrä nousee voimakkaasti vuosina 2010–2030 (+37,4 prosenttia). He ovat myös aktiivisempia hyvän terveydentilansa ansiosta, jos nykykehitys jatkuu. Heidän asemansa on hyvä, koska he ovat suurimmaksi osaksi kartuttaneet täyden eläkkeen ja heillä on säästöjä enemmän kuin edeltäjillään tai lapsillaan.

Tietyissä maissa iäkkäät päättävät yhä useammin sijoittautua toiselle alueelle tai toiseen maahan, liikkuvuus ei kuulu vain nuorille tai aktiivi-ikäisille. He kuluttavat uusia hyödykkeitä ja palveluja. He haluavat myös osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään erityisesti vapaaehtoisjärjestöissä. He voivat haluta jatkaa työelämässä tai yhdistää osa-aikatyön ja eläkkeen, kuten Yhdysvalloissa on tapahtumassa. Työllisyysaste 65–74-vuotiaiden keskuudessa oli 5,6 prosenttia EU:ssa vuonna 2003, kun se oli 18,5 prosenttia Yhdysvalloissa. Jotkut haluavat myös auttaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja varmistaa, että heidän omaisuutensa siirtyy nuoremmille ikäluokille.

EU:n eläkejärjestelmien uudistamisen koordinointi edistää joustavampaa siirtymistä työelämästä eläkkeelle ja toiseen suuntaan.

Tulisiko eläkeiästä säätää lailla vai sallia joustava ja vaiheittainen eläkkeelle siirtyminen?

Miten iäkkäät voivat osallistua taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, erityisesti palkan ja eläkkeen yhdistelmän, uusien työnteon muotojen (osa-aikatyö, tilapäinen) tai muiden taloudellisien houkuttimien avulla?

Miten voidaan kehittää toimintoja, joissa ikääntyneet toimivat vapaaehtoisjärjestöissä ja yhteisötaloudessa?

Miten tulisi varautua eläkeläisten liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä erityisesti sosiaaliturvan ja terveydenhuollon osalta?

Miten voidaan sijoittaa terveyteen niin, että eurooppalaiset voivat nauttia pidemmästä terveen eliniän odotteesta?

2.4 Solidaarisuus hyvin iäkkäiden kanssa

Kun eliniänodote kasvaa jatkuvasti, yhteiskunnissamme voidaan havaita hyvin iäkkäiden (yli 80-vuotiaat) määrän nousevan jatkuvasti: +17,1 prosenttia vuosina 2005–2010 ja 57,1 prosenttia vuosina 2010–2030. Heitä on tulevaisuudessa lähes 34,7 miljoonaa nykyisen noin 18,8 miljoonan sijaan. Yksinelävien, erityisesti naisten, määrä kasvaa, koska sukupuolten eliniän ero aiheuttaa naispuolisten leskien määrän nousun. Naisten eläkkeiden määrät ovat huomattavasti alhaisemmat kuin miesten. Naisten työurat ovat lyhyemmät ja työelämän palkat alhaisemmat.

Perheet eivät voi yksin ottaa vastatakseen kysymystä kyseisten henkilöiden hoidosta riippumatta siitä, tarvitsevatko he päivittäistä apua vai ei. Tämän päivän nuorempien sukupolvien terveydentilan kehitys viittaa siihen, että tulevaisuudessa hyvin iäkkäät tulevat itsenäisesti toimeen pidempään, ja he haluavat asua kodeissaan. Kattava hoito ajoittuu elämän loppumisen vaiheeseen. Siitä huolimatta tulevaisuudessa on nykyistä enemmän henkilöitä, jotka tarvitsevat kattavaa hoitoa, koska he eivät tule yksin toimeen.

Molemmissa tapauksissa tarvitaan asianmukaista hoitoa, joka on nykyisin monissa valtioissa perheiden, ja erityisesti naisten, varassa. Silti naiset ovat entistä enemmän työelämässä. Lisäksi entistä enemmän aikuiseksi kasvaneita lapsia asuu kaukana vanhemmistaan.

Perheitä olisi siis tuettava enemmän kuin nykyään. Tämä on sosiaalipalvelujen, solidaarisuusverkostojen sekä paikallisten yhteisöjen hoitomuotojen tehtävä.

Kansallisten sosiaaliturvapolitiikoiden yhteensovittamista tulisi laajentaa koskemaan ikääntyneiden pitkäaikaishoitoa vuonna 2006. Miten tämä voi auttaa väestörakenteen muutosten hallinnassa?

Tulisiko erityisesti erottaa toisistaan vanhuuseläke ja itsenäisesti talouttaan hoitaville maksettavat avustukset?

Miten voidaan kouluttaa tarvittavaa henkilöstöä ja tarjota heille laadukasta työtä alalla, jota leimaavat usein alhainen palkka ja matalat pätevyysvaatimukset?

Miten voidaan jakaa tasapuolisesti vastuu hyvin ikääntyneiden hoidosta perheiden, sosiaalipalvelujen ja laitosten kesken?

Kuinka perheitä voidaan auttaa? Miten lähihoitoverkostoja voidaan tukea?

Kuinka voidaan lisätä tasa-arvoa miesten ja naisten välillä eläkeiän osalta?

Miten uutta teknologiaa voidaan hyödyntää ikääntyneiden tukemiseksi?

3. YHTEENVETO: MITKÄ OVAT EU:N TEHTÄVÄT?

EU:lla on kolme ensisijaista keinoa väestörakenteen muutoksiin varautumista varten:

- Paluu normaaliin väestörakenteen kehitykseen. Meidän on kysyttävä itseltämme kaksi yksinkertaista kysymystä: Miten arvostamme lapsiamme? Haluammeko antaa eurooppalaisessa yhteiskunnassa perheille sen paikan, minkä ne ansaitsevat, riippumatta perheiden rakenteesta? Lissabonin strategian määrätietoisen toteuttamisen (sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistaminen sekä naisten ja ikääntyvien työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen), uusien syntyvyyttä ylläpitävien toimien ja harkitun maahanmuuton ohjaamisen ansiosta EU:ssa voidaan luoda uusia mahdollisuuksia tehdä sijoituksia, kuluttaa ja luoda vaurautta.

- Sukupolvien välisen tasapainon varmistaminen , joka ilmenee ajankäytön jakamisessa koko elämän ajan, kasvun tuoton jakamisessa sekä eläkkeisiin ja terveyteen liittyvissä rahoitustarpeissa.

- Elämänvaiheesta toiseen siirtymisen helpottaminen. Nuorten on edelleen vaikea päästä työelämään. Kasvava joukko ”nuoria eläkeläisiä” haluaa osallistua sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään. Opiskeluajat pidentyvät ja työssäkäyvät nuoret haluavat aikaa lapsilleen. Nämä muutokset vaikuttavat työelämään ja sieltä pois siirtymisiin sekä tähän liittyviin rajoihin.

Tulisiko EU:n tukea tietojen vaihtoa ja säännöllistä – esimerkiksi vuotuista – tutkimusta väestörakenteen muutoksista ja niiden yhteisöihin ja kaikkiin asiaan liittyviin politiikkoihin aiheuttamista vaikutuksista?

Tulisiko EU:n rahoitusvälineiden, erityisesti rakennerahastojen, ottaa huomioon nämä muutokset ja miten?

Miten EU:n työllisyys- ja sosiaaliturvapolitiikkojen koordinoinnissa voidaan paremmin ottaa huomioon väestörakenteen muutokset?

Miten eurooppalainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi auttaa väestörakenteen muutosten hallinnassa? Mikä voisi olla kansalaisyhteiskunnan ja nuorten kanssa käytävän vuoropuhelun tehtävä?

Miten voidaan sisällyttää väestörakenteen muutoksen ulottuvuus kaikkiin EU:n sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin?

Komissio järjestää heinäkuussa 2005 konferenssin, johon kutsutaan kaikki asiaan liittyvät toimijat ja joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia tässä vihreässä kirjassa esitettyjä kysymyksiä. Konferenssin ja vihreän kirjan tavoitteena on koota jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden parhaita käytäntöjä. Keskustelu voi myös auttaa Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä ehdotettua eurooppalaista nuorisoaloitetta[15].

4. MITEN VOITTE TULLA KUULLUKSI?

Yleisön kuuleminen alkaa 16. maaliskuuta ja päättyy 1. syyskuuta 2005.

Pyydämme teitä lähettämään vastauksenne sähköisen lomakkeen muodossa, joka on saatavana Euroopan komission Internet-sivustolla osoitteessa:

http://europa.eu.int/yourvoice/consultations/index_fi.htm.

Luonnolliset henkilöt voivat antaa tiedot nimettöminä. Organisaatioita pyydetään antamaan tunnistetietonsa.

Kehotamme käyttämään sähköistä vastauslomaketta, koska sen avulla kuulemismenettelyssä antamanne mielipide on helpompi käsitellä.

Voitte kuitenkin osallistua kirjallisesti lähettämällä vastauksenne osoitteeseen:

Vihreä kirja väestörakenteen muutoksista

DG EMPL/E/1

J-27 01/122

Euroopan komissio

B-1049 Bryssel

LIITE 1

Jo monen vuoden ajan on varauduttu väestörakenteen muutoksiin lukuisilla yhteisön politiikoilla:

- Euroopan työllisyysstrategia ja ammatillista sekä yleissivistävää koulutusta koskeva politiikka ovat mahdollistaneet jo usean vuoden ajan sen, että politiikkojen ja toimijoiden avulla on torjuttu koulun kesken jättämistä ja kohotettu nuorten peruskoulutuksen tasoa[16], jonka lisäksi niiden avulla on kannustettu aktiivista ikääntymistä, keskimääräisen työmarkkinoilta eläköitymisiän asteittaista nostamista[17] ja työn laadun kohentamista. Myös tässä EU on kaukana asetetuista tavoitteista.

- Sosiaaliturvajärjestelmien uudistus. Vuonna 2001 asetettujen eläkejärjestelmiä koskevien yhteisten uudistustavoitteiden mukaan on säilytettävä sukupolvien välinen solidaarisuus ja ylläpidettävä eläkkeelle jääneiden ja työssä käyvien välinen tasapaino. Tätä lähestymistapaa voidaan kehittää jatkamalla terveydenhuoltoa ja ikääntyneiden pitkäaikaishoitoa koskevien kansallisten politiikkojen koordinointia. Lasten ja perheiden köyhyyden torjumista koskevat tavoitteet on asetettu sosiaalista osallisuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa.

- Naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteen kunnioittaminen ja sen ottaminen huomioon kaikissa EU:n politiikoissa (naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen). Toimet, joiden avulla voidaan sovittaa paremmin yhteen työ- ja yksityiselämä, ovat hyvin tärkeitä työllisyysasteen korottamisessa. Esimerkiksi Barcelonassa vuonna 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita kehittämään lastenhoitorakenteita. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on johtanut vanhempainlomaa ja osa-aikatyötä koskeviin sopimuksiin, jotka on pantu täytäntöön direktiivin avulla. Tästä kehityksestä huolimatta tulokset eivät ole aina tyydyttäviä, kuten esimerkiksi miesten vähäinen vanhempainloman käyttö tai naisia hyvälaatuisiin työpaikkoihin edelleen pääsemästä estävät tekijät osoittavat.

- Syrjinnän torjunta. Lainsäädännölliset puitteet ovat kattaneet vuodesta 2000 lähtien kaikenlaisen syrjinnän työelämässä ja edistäneet monimuotoisuutta.

- Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa kehotetaan vahvistamaan kasvua kestävällä tavalla vähentämällä julkista velkaantumista ja noudattamalla terveitä politiikkoja. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä kasvu- ja vakaussopimuksen toteuttamisen monenvälinen valvonta sisältää julkistalouden kestävyyden arvioinnin. Talouspoliittinen komitea on ottanut työn tehtäväkseen, jotta voidaan mitata ikääntymisen keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisia ja varainhoidollisia vaikutuksia.

- Maahanmuuttopolitiikkaa koskevaa yhteistä lähestymistapaa on kehitetty usean vuoden ajan myös taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton osalta.

- Työllisyysstrategian tukena toimiva sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto edistävät lastenhoidon kehittämistä ja parempaa ”ikähallintaa” yrityksissä.

- Tutkimuksen puiteohjelma tukee useaa ikääntymiseen ja väestörakenteen muutokseen liittyvää hanketta keskittyen erityisesti hyvin ikääntyneiden sairauksien kliiniseen tutkimukseen ja niiden vaikutuksiin terveydenhoitojärjestelmissä. Puiteohjelma sisältää myös Euroopan väestörakenteen muutosten tutkimuksen.

ANNEX 2

Graph 1: the European Union in the world 15

Graph 2: old age dependency 16

Graph 3: share of the youngest and the oldest in the European population 17

Graph 4: the ageing of the European population 18

Graph 5: size of the youngest (15-24) and oldest (55-64) working age groups 19

Graph 6: change in the median and average age in the EU-25 1950-2050 20

Graph 7: ageing patterns across the Union 21

Graph 8: trends in fertility 22

Graph 9:fertility trends in the EU between 1960 and 2003 23

Graph 10 & 11: trends in life expectancy at birth 24

Graphs 12 & 13: life expectancy at the age of 60 (1960-2002) 25

Graph 14: trends in net migration 26

GRAPH 1: THE EUROPEAN UNION IN THE WORLD

[pic]

Graph 1 shows that the share of the EU-25 in world population between 2000-2030 is likely to fall from 12 to 6 %. Other regions are also affected. Africa is likely to become one of the new giants. The shares of India and Other Asia are also expected to rise. The increasing demographic size of these other regions could diminish Europe's influence in the world.

GRAPH 2: OLD AGE DEPENDENCY

[pic]

Graph 2 shows that old age dependency is going to be a global challenge over the next three decades with the exception of Africa. The pressure is going to be the highest in Japan and Europe. This means that the problem does not only exist in EU-25 and that all developed regions of the world are forced to redesign their policies and institutional arrangements in order to resolve the problems associated with ageing.

GRAPH 3: SHARE OF THE YOUNGEST AND THE OLDEST IN THE EUROPEAN POPULATION

[pic]

Graph 3 presents the shares of the two youngest and the two oldest age groups between 2000-2050 for Japan, USA and EU-25. In all three cases an important decline in the share of younger cohorts is observed while the share of the older cohorts has increased. The main implication of these trends is that the overall demand for care will increasingly have to shift from the young to the elderly. The only way to cope with this potentially huge increase in demand from old age groups is to develop active ageing policies.

GRAPH 4: THE AGEING OF THE EUROPEAN POPULATION

[pic]

Graph 4 shows that ageing is having an important effect on the age structure of the European population. As the baby boom generation moves through the age pyramid, older cohorts become more numerous than the younger ones. The total EU-25 population has grown from 350 million in 1950, to 418 million in 1975 to 450 million in 2000. In 2025, population is expected to grow to 470 million persons but after this, it is likely to decrease to 449 million in 2050. In other words, it will take two more decades before ageing starts to have a negative effect on the absolute size of the population. On the other hand the effect of ageing on the age composition comes at much earlier stage and is therefore of much importance for the labour market and the health and long-term care sector.

GRAPH 5: SIZE OF THE YOUNGEST (15-24) AND OLDEST (55-64) WORKING AGE GROUPS

[pic]

Graph 5 shows that around 2009 the size of the youngest cohort of the working age population will dive below the size of the oldest cohort. In 2050 there are expected to be 66 million persons of 55-64 and only 48 million of 15-24. This means that the working age population will start declining soon after 2010 and that the labour market will increasingly have to rely on older workers. The graph illustrates that it has become very urgent to improve the employability of our older workers in order to prepare our labour markets for the onset of ageing.

GRAPH 6: CHANGE IN THE MEDIAN AND AVERAGE AGE IN THE EU-25 1950-2050

[pic]

GRAPH 7: AGEING PATTERNS ACROSS THE UNION

[pic]The pattern of ageing is different across the Union. Graph 7 shows on a timeline the years at which the total population and the working age population in each of the Member States are expected to stop growing and start declining. All Member States will have to deal with ageing challenge but not at the same time and not to the same degree. The decline in the total population of the EU-25 is expected by 2025 and it will be preceded by a decline in the population of working age starting already in 2011.

GRAPH 8: TRENDS IN FERTILITY

[pic]

Graph 8 shows that in 1960 fertility in almost all Member States laid above the replacement level of 2.1 with a high margin, while today (2003) the rate has almost everywhere dropped well below replacement levels. What is also striking is the present gap in fertility between some of the new Member States and the rest of the EU. Most demographers expect that a catch up towards the average level in the EU-15 will be the most likely scenario.

GRAPH 9:FERTILITY TRENDS IN THE EU BETWEEN 1960 AND 2003

[pic]Graph 9 shows the different patterns of fertility decline in Europe. The drop in fertility took place firstly in Northern and Western Europe, and was followed by Southern Europe with almost a 10 year delay and with a 20 year delay for Central Europe. Despite these time lags fertility in Southern and Central Europe is today lower than in Western and Northern Europe. This means that the various parts of the EU are basically following the same transition albeit with important phase differences.

GRAPH 10 & 11: TRENDS IN LIFE EXPECTANCY AT BIRTH

[pic]

[pic]

Source: Eurostat

Important gains in life expectancy have been realised between 1960 and 2002, with the exception of men in the Baltic States. The graphs also show that the average life expectancy of women is 6 years higher than that of men. For the future, demographers expect that the difference in life expectancy between men and women will narrow and that life expectancy of men in the Baltic States will within a few decades improve towards the EU. The increase in life expectancies is the result of drops in the mortality of all age groups and is not limited to the very old.

GRAPHS 12 & 13: LIFE EXPECTANCY AT THE AGE OF 60 (1960-2002)[18]

[pic]

LV: decrease from 16,5 in 1970 tp 15,2 in 2002

SK: decrease from 16,6 in 1960 to 16,4 in 2002

Source: Eurostat

[pic]

According to graphs 12 and 13, life expectancy at the age of 60 between 1960 and 2002 has increased almost everywhere, except for men in Latvia and Slovakia. The differences at the age of 60 are smaller than at birth for both men and women. It is also clear that during this period the gap in life expectancy between men and women has further increased. Nevertheless the new baseline projection assumes that this gap, measured in terms of life at expectance at birth, will start to shrink from 6.3 years in 2002 to 5.2 in 2050.

Graph 14: trends in net migration

Graph 14 demonstrates the growing importance of migration as a source of population growth. Furthermore, without migration our total population would have already started to decline. To the extent that migrants have higher fertility rates than the indigenous population, migration may boost the natural increase.

[pic]

Graph 14 also shows that in the past, Germany was always a favourite destination of migrants who often came from Eastern Europe. However, its position has recently been taken over by the UK, Italy and Spain. A large share of the recent migrants to Spain comes from Southern America whilst the UK and Ireland are also popular destinations for migrants coming from Asia. A large share of migration comes about as a result of family reunification.

[1] Alustavat tulokset väestönkasvun ennustamisessa käytetystä Eurostatin perusskenaariosta – joulukuu 2004.

[2] NUTS 2 -alueet. Lähde: Kolmas koheesiokertomus , helmikuu 2004.

[3] Katso liite 1.

[4] Kaikenikäisten Eurooppaan - KOM(1999) 221, 25.5.1999; Euroopan vastaus maailman väestön ikääntymiseen - KOM(2002) 143, 18.3.2002.

[5] Budjettikohta 25 04 01 - EUVL L 53, 23.2.2004, nidos II, s. II/1281.

[6] 0–14-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden suhde 15–64-vuotiaisiin.

[7] Katso liite 2.

[8] Espanjan väkiluvun ennustetaan nousevan 5,7 prosenttia vuosien 2005 ja 2030 välillä ja laskevan 0,8 prosenttia vuosien 2005 ja 2050 välillä.

[9] YK:n ennusteet 2002.

[10] Korkean tason työryhmän kertomus tulevaisuuden sosiaalipolitiikasta laajentuneessa Euroopan unionissa , toukokuu 2004.

[11] KOM(2004) 811, 11.1.2005.

[12] Katso komission tiedonanto aiheesta maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys - KOM(2003) 336.

[13] Eli tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista tulonsiirtojen jälkeen.

[14] Yhteinen raportti sosiaalisesta osallisuudesta: http://europa.eu.int/comm/employment_social/soc-prot/soc-incl/joint_rep_fr.htm.

[15] Nuorisoministerit hyväksyivät neuvoston istunnossa 21.2.2005 nimityksen ”nuorisoa koskeva eurooppalainen sopimus”.

[16] Neuvoston päätös, tehty 22. heinäkuuta 2003, suuntaviiva 4 (EUVL L 197, 5.8.2003, s. 13).

[17] Suuntaviiva 5.

[18] No 1960 figures exist for DE, CY, HU, MT, SI and FI.