52004XC0427(01)

Komission tiedonanto

Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin

(2004/C 101/02)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I. JOHDANTO

1. Näissä suuntaviivoissa asetetaan periaatteet, joita sovelletaan teknologiansiirtosopimusten arvioimiseen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla. Teknologiansiirtosopimukset koskevat teknologian lisensointia eli järjestelyä, jossa lisenssinantaja sallii lisenssinsaajan käyttää lisensoitua teknologiaa tavaroiden tai palvelujen tuotantoon, kuten EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (jäljempänä "TSRPA")(1) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa on määritelty.

2. Suuntaviivojen tarkoituksena on antaa ohjeita yhtäältä TSRPA:n soveltamisesta ja toisaalta 81 artiklan soveltamisesta sellaisiin teknologiansiirtosopimuksiin, jotka eivät kuulu TSRPA:n soveltamisalaan. TSRPA ja suuntaviivat eivät rajoita EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mahdollista rinnakkaista soveltamista lisenssisopimuksiin(2).

3. Suuntaviivoissa esitettyjä vaatimuksia sovellettaessa on otettava huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät olosuhteet. Niiden mekaaninen soveltaminen ei siis tule kysymykseen. Kukin tapaus on arvioitava siihen liittyvien tosiseikkojen perusteella, ja suuntaviivoja on sovellettava järkevästi ja joustavasti. Soveltamisesta annetut esimerkit eivät ole tyhjentäviä, vaan niiden tarkoituksena on havainnollistaa erilaisia tilanteita. Komissio seuraa, miten TSRPA:ta ja suuntaviivoja sovelletaan asetuksella 1/2003(3) luodussa uudessa täytäntöönpanojärjestelmässä, ja arvioi mahdollisten muutosten tarvetta.

4. Nämä suuntaviivat eivät rajoita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulevaisuudessa antamia tulkintoja 81 artiklasta ja TSRPA:sta.

II. YLEISET PERIAATTEET

1. Perustamissopimuksen 81 artikla ja immateriaalioikeudet

5. Perustamissopimuksen 81 artiklan yleisenä tavoitteena on suojella markkinoilla käytävää kilpailua kuluttajien hyvinvoinnin edistämiseksi ja voimavarojen kohdentamiseksi tehokkaasti. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset(4), jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(5) ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua(6). Poikkeuksena tähän sääntöön 81 artiklan 3 kohdassa määrätään, että 81 artiklan 1 kohdan kieltoa ei sovellu yritysten välisiin sopimuksiin, jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä asettamatta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja antamatta kyseisille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

6. Immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä annetaan patentin, tekijänoikeuden, mallioikeuden, tavaramerkin tai muun lailla suojatun oikeuden haltijalle yksinoikeus henkiseen omaisuuteensa. Immateriaalioikeuden haltijalla on immateriaalioikeuksista annetun lainsäädännön nojalla oikeus estää henkisen omaisuuden luvaton käyttö sekä hyödyntää sitä esimerkiksi myöntämällä lisenssejä kolmansille osapuolille. Kun haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on saattanut ETA:n markkinoille tuotteen, johon liittyy immateriaalioikeuksia, immateriaalioikeudet sammuvat sikäli, että haltija ei voi enää käyttää oikeuttaan tuotteen myynnin valvomiseen (periaate oikeuksien sammumisesta yhteisössä)(7). Oikeudenhaltija ei immateriaalioikeuden mukaan voi estää sitä, että lisenssinsaaja tai ostaja myy tällaisen lisensoitua teknologiaa sisältävän tuotteen(8). Periaate oikeuksien sammumisesta yhteisössä on immateriaalioikeuksien perustarkoituksen mukainen, sillä niillä pyritään takaamaan haltijan oikeus estää muita hyödyntämästä haltijan henkistä omaisuutta ilman tämän suostumusta.

7. Vaikka immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä myönnetään yksinomaiset käyttöoikeudet, se ei merkitse sitä, ettei kilpailulainsäädäntöä voitaisi soveltaa immateriaalioikeuksiin. Etenkin perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa voidaan soveltaa sopimuksiin(9), joissa lisenssinhaltija myöntää toiselle yritykselle luvan hyödyntää immateriaalioikeuksiaan. Se ei myöskään merkitse sitä, että immateriaalioikeudet olisivat ristiriidassa yhteisön kilpailusääntöjen kanssa. Molemmilla säännöstöillä on nimittäin samat perustavoitteet eli kuluttajien hyvinvoinnin edistäminen ja voimavarojen kohdentaminen tehokkaasti. Innovaatiotoiminta on olennainen ja dynaaminen osa avointa ja kilpailuhenkistä markkinataloutta. Immateriaalioikeudet edistävät dynaamista kilpailua kannustamalla yrityksiä investoimaan uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien kehittelyyn. Niin tekee myös kilpailu, jonka aikaansaamat paineet kannustavat yrityksiä innovointiin. Näin ollen sekä immateriaalioikeuksia että kilpailua tarvitaan innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja sen kilpailuhenkisen hyödyntämisen varmistamiseksi.

8. Arvioitaessa lisenssisopimuksia perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla on muistettava, että immateriaalioikeuksien luominen edellyttää yleensä merkittäviä investointeja ja on siten usein riskialtis hanke. Innovaation kehittäjien mahdollisuuksia hyödyntää arvokkaaksi osoittautuneita immateriaalioikeuksia ei saisi kohtuuttomasti rajoittaa, jotta dynaamista kilpailua ei estettäisi ja jotta innovaatiotoiminnan kannustimet voitaisiin säilyttää. Innovaatioiden kehittäjien olisi tämän vuoksi voitava yleensä vapaasti pyrkiä hankkimaan onnistuneista hankkeistaan korvaus, joka kannustaa jatkossakin investointeihin ja riittää tasoittamaan myös epäonnistuneiden hankkeiden vaikutukset. Teknologiaa lisensoitaessa lisenssinsaaja voi joutua tekemään merkittäviä uponneita investointeja lisensoituun teknologiaan ja sen hyödyntämiseksi tarvittaviin tuotantoresursseihin. Tämänkaltaiset sopimuspuolten tekemät ennakkoinvestoinnit ja niihin liittyvät riskit on otettava huomioon perustamissopimuksen 81 artiklaa sovellettaessa. Sopimuspuolten kannettavaksi tulevasta riskistä ja vaadittavista uponneista investoinneista saattaa olla seurauksena se, ettei sopimus kuulu 81 artiklan 1 kohdan piiriin tai että se täyttää 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset siihen asti, kunnes investointi on maksanut itsensä takaisin.

9. Analyysimenetelmä, jota nykyisin käytetään arvioitaessa lisenssisopimuksia 81 artiklan nojalla, on niin joustava, että sillä voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon teknologian lisensoinnin dynaamiset puolet. Immateriaalioikeuksien ja lisenssisopimusten ei sinänsä oleteta aiheuttavan kilpailuongelmia. Useimmat lisenssisopimukset eivät rajoita kilpailua, ja ne saavat aikaan kilpailua edistävää tehokkuutta. Lisensointi sinänsä edistää kilpailua, koska se johtaa teknologian levitykseen ja innovaatiotoiminnan vilkastumiseen. Jopa kilpailua rajoittavat lisenssisopimukset saavat usein aikaan kilpailua edistävää tehokkuutta, jota on arvioitava 81 artiklan 3 kohdan nojalla ja joka on suhteutettava kilpailua rajoittaviin kielteisiin vaikutuksiin(10). Valtaosa lisenssisopimuksista on näin ollen perustamissopimuksen 81 artiklan kanssa yhteensopivia.

2. Perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamista koskevat yleiset puitteet

10. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tavoitteena on rajoittaa kilpailua tai joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen. Kyseistä kohtaa sovelletaan sekä sopimuspuolten välisiin kilpailunrajoituksiin että jonkin sopimuspuolen ja kolmansien välisiin kilpailunrajoituksiin.

11. Sitä, rajoittaako lisenssisopimus kilpailua, on arvioitava niissä todellisissa olosuhteissa, joissa kilpailua esiintyisi ilman rajoittavaksi oletettua sopimusta(11). Arvioinnissa on otettava huomioon sopimuksen todennäköiset vaikutukset teknologioiden väliseen kilpailuun (kilpailu kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten välillä) ja teknologian sisäiseen kilpailuun (kilpailu samaa teknologiaa käyttävien yritysten välillä)(12). Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä teknologioiden välisen että teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen. Näin ollen on arvioitava, missä määrin sopimus tosiasiassa tai todennäköisesti vaikuttaa näihin kahteen kilpailun osa-alueeseen markkinoilla.

12. Arviointi voidaan suorittaa vastaamalla kahteen kysymykseen. Ensimmäinen kysymys koskee sopimuksen vaikutusta teknologioiden väliseen kilpailuun ja toinen kysymys sen vaikutusta teknologian sisäiseen kilpailuun. Koska rajoitukset voivat vaikuttaa samanaikaisesti sekä teknologioiden väliseen että teknologian sisäiseen kilpailuun, niitä saatetaan joutua tarkastelemaan molempien kysymysten perusteella ennen kuin voidaan todeta, rajoittavatko ne kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(a) Rajoittaako suunniteltu lisenssisopimus todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi ilman kyseistä sopimusta? Jos vastaus on myönteinen, sopimus voi kuulua 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin. Vastausta annettaessa on otettava huomioon sekä sopimuspuolten keskinäinen että sopimuspuolten ja kolmansien osapuolten välinen kilpailu. Kun esimerkiksi kaksi eri jäsenvaltioihin sijoittautunutta yritystä tekee kilpailevia teknologioita koskevan ristikkäisen lisenssisopimuksen ja sitoutuu olemaan myymättä tuotteitaan toisen kotimarkkinoilla, sopimus rajoittaa ennen sen tekoa esiintynyttä (mahdollista) kilpailua. Vastaavasti jos lisenssinantaja kieltää lisenssinsaajiaan käyttämästä kilpailevia teknologioita ja tämä kielto sulkee markkinoilta kolmansien osapuolten teknologioita, sopimus rajoittaa todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi, ellei sopimusta olisi tehty.

(b) Rajoittaako sopimus todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi, ellei sopimukseen sisältyisi rajoittavia ehtoja? Jos vastaus on myönteinen, sopimus voi kuulua 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin. Kun esimerkiksi lisenssinantaja rajoittaa lisenssinsaajiensa välistä kilpailua, rajoitetaan samalla kilpailua, jota olisi (mahdollisesti) esiintynyt lisenssinsaajien välillä, jos kilpailunrajoituksia ei olisi asetettu. Tämänkaltaisiin rajoituksiin kuuluvat vertikaaliset hintasopimukset sekä lisenssinsaajien väliset alueelliset tai asiakasmyyntiä koskevat rajoitukset. Jotkin rajoitukset eivät kuitenkaan kuulu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin silloin, kun ne ovat objektiivisesti arvioituna välttämättömiä tietyntyyppisen sopimuksen tekemiselle(13). Ne voidaan sulkea 81 artiklan 1 kohdan ulkopuolelle vain osapuoliin liittymättömien objektiivisten seikkojen eikä osapuolten subjektiivisten näkemysten tai ominaisuuksien perusteella. Kysymys ei ole siitä, olisivatko sopimuspuolet suostuneet omassa erityistilanteessaan tekemään vähemmän rajoittavan sopimuksen vaan siitä, olisivatko vastaavissa olosuhteissa olevat yritykset tehneet vähemmän rajoittavan sopimuksen, kun otetaan huomioon sopimuksen luonne ja markkinoiden ominaispiirteet. Esimerkiksi keskenään kilpailemattomien osapuolten väliseen sopimukseen sisältyvät alueelliset kilpailunrajoitukset voivat jäädä tietyksi ajaksi 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne ovat objektiivisesti arvioituna tarpeen lisenssinsaajan pääsemiseksi uusille markkinoille. Samoin rajoituksella, jolla kaikkia lisenssinsaajia kielletään myymästä tuotteitaan tietyille loppukäyttäjäryhmille, ei välttämättä rajoiteta kilpailua, jos kyseinen rajoitus on objektiivisesti arvioituna tarpeen tuotteen vaarallisuuteen liittyvistä turvallisuus- ja terveyssyistä. Väite, jonka mukaan toimittaja olisi voinut turvautua toiminnan vertikaaliseen yhdentämiseen, ellei rajoitusta olisi asetettu, ei riitä. Päätös vertikaalisesta yhdentämisestä riippuu monenlaisista monimutkaisista taloudellisista tekijöistä, joista osa liittyy asianomaisen yrityksen sisäiseen tilanteeseen.

13. Edellisessä kohdassa esitettyä analyysimallia sovellettaessa on otettava huomioon, että 81 artiklan 1 kohdassa erotetaan toisistaan sopimukset, joiden tavoitteena on kilpailun rajoittaminen, ja sopimukset, joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen. Sopimus tai sopimukseen perustuva rajoitus on 81 artiklan 1 kohdan nojalla kielletty vain, jos sen tavoitteena tai seurauksena on kilpailun rajoittaminen teknologioiden välillä ja/tai sisällä.

14. Kun tavoitteena on kilpailun rajoittaminen, rajoitus on sellaisenaan kilpailua rajoittava. Mahdollisuus, että tällaiset rajoitukset vaikuttavat kielteisesti kilpailuun, on yhteisön kilpailusääntöjen tavoitteiden perusteella arvioituna niin suuri, ettei niiden osalta tarvitse osoittaa todellisia vaikutuksia markkinoihin sovellettaessa 81 artiklan 1 kohtaa(14). Myöskään 81 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät todennäköisesti täyty, kun kyseessä on rajoittava tarkoitus. Sen arvioiminen, onko sopimuksen tarkoituksena rajoittaa kilpailua, perustuu tiettyihin tekijöihin. Niitä ovat ennen kaikkea sopimuksen sisältö ja sen objektiiviset tavoitteet. Lisäksi voi olla tarpeen harkita yhteyttä, jossa sitä sovelletaan (tai aiotaan soveltaa), sekä sopimuspuolten käytännön menettelytapoja ja käyttäytymistä markkinoilla(15). Toisin sanoen saattaa olla tarpeen tutkia sopimuksen taustalla olevat seikat ja ne olosuhteet, joissa sopimusta sovelletaan, ennen kuin voidaan todeta, onko kyseessä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus. Sopimuksen käytännön täytäntöönpanotapa voi paljastaa rajoittavan tarkoituksen silloinkin, kun muodollisessa sopimuksessa ei ole selvästi tähän viittaavaa ehtoa. Todisteet sopimuspuolten subjektiivisesta aikomuksesta rajoittaa kilpailua ovat keskeinen tekijä, mutta eivät välttämätön ehto. Lisenssisopimusten osalta komissio katsoo, että TSRPA:n 4 artiklaan sisältyvän vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelon kattamat rajoitukset ovat nimenomaan tarkoitukseltaan rajoittavia.

15. Jos sopimuksen tavoitteena ei ole kilpailun rajoittaminen, on tarpeen tutkia, onko sillä kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tällöin on otettava huomioon sekä tosiasialliset että mahdolliset vaikutukset(16). Toisin sanoen on oltava todennäköistä, että sopimus vaikuttaa kilpailua rajoittavasti. Jotta lisenssisopimuksia voitaisiin pitää vaikutukseltaan kilpailua rajoittavina, niiden on vaikutettava tosiasialliseen tai mahdolliseen kilpailuun siinä määrin, että asianomaisilla markkinoilla vallitseviin hintoihin, tuotantoon, innovaatiotoimintaan tai tuotteiden ja palvelujen valikoimaan tai laatuun voidaan olettaa melko todennäköisesti kohdistuvan kielteisiä vaikutuksia. Kilpailuun kohdistuvien todennäköisten kielteisten vaikutusten on oltava tuntuvia(17). Kilpailua rajoittavia tuntuvia vaikutuksia esiintyy todennäköisesti, kun vähintään yhdellä sopimuspuolella on ennestään tai se saa jonkinasteista markkinavoimaa ja kun sopimuksella edistetään tämän markkinavoiman syntymistä, ylläpitämistä tai vahvistumista tai mahdollistetaan tilanne, jossa sopimuspuolet voivat hyödyntää tällaista markkinavoimaa. Markkinavoimalla tarkoitetaan kykyä pitää hinnat kilpailukykyisen tason yläpuolella tai tuotanto kilpailukykyisen tason alapuolella tuotannon määrän, tuotteiden laadun tai valikoiman taikka innovaatiotoiminnan osalta kohtuullisen pituisen ajan. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan perustuvan rikkomisen toteamiseksi riittää yleensä vähäisempi markkinavoima kuin 82 artiklan mukaisen määräävän aseman toteamiseksi.

16. Arvioitaessa rajoituksia, joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen, on yleensä määriteltävä merkitykselliset markkinat sekä tarkasteltava ja arvioitava muun muassa asianomaisten tuotteiden ja teknologioiden luonnetta, sopimuspuolten, kilpailijoiden ja ostajien markkina-asemaa, potentiaalisten kilpailijoiden olemassaoloa ja markkinoillepääsyn esteitä. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla mahdollista osoittaa kilpailua rajoittavat vaikutukset suoraan tarkastelemalla sopimuspuolten markkinakäyttäytymistä. Esimerkiksi hintojen voidaan mahdollisesti osoittaa nousseen sopimuksen seurauksena.

17. Lisenssisopimuksilla voidaan kuitenkin myös merkittävästi edistää kilpailua, ja suurimmalla osalla lisenssisopimuksista onkin kilpailua edistäviä vaikutuksia. Lisenssisopimukset voivat edistää innovaatiotoimintaa, koska innovaation kehittäjät voivat saada keksinnöstään voittoa, jolla katetaan ainakin osa tutkimus- ja kehityskustannuksista. Lisenssisopimukset johtavat myös teknologian levitykseen, minkä ansiosta lisenssinsaajan tuotantokustannukset saattavat pienentyä tai uusien tai parannettujen tuotteiden valmistaminen voi tulla mahdolliseksi. Lisenssinsaajan saamat tehokkuusedut syntyvät usein siitä, kun lisenssinantajan teknologia yhdistetään lisenssinsaajan resursseihin ja teknologiaan. Tällainen toisiaan täydentävien resurssien ja teknologioiden yhdistäminen voi johtaa sellaiseen kustannus- tai tuotantokokoonpanoon, joka ei muuten olisi mahdollinen. Esimerkiksi lisenssinantajan tarjoaman paremman teknologian yhdistäminen lisenssinsaajan tehokkaampiin tuotanto- tai jakeluresursseihin voi vähentää tuotantokustannuksia tai johtaa korkealaatuisemman tuotteen valmistamiseen. Lisensointi voi edistää kilpailua myös poistamalla esteitä, jotka haittaavat lisenssinsaajan oman teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Etenkin aloilla, joilla on runsaasti patentteja, lisensointia käytetään usein suunnitteluvapauden varmistamiseksi, sillä lisensoinnilla voidaan poistaa riski siitä, että lisenssinantaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Kun lisenssinantaja sitoutuu olemaan vetoamatta immateriaalioikeuksiinsa estääkseen lisenssinsaajan tuotteen myynnin, sopimuksella poistetaan lisenssinsaajan tuotteen myynnin estävä rajoitus ja edistetään näin samalla kilpailua.

18. Kun lisenssisopimus kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, sen kilpailua edistävät vaikutukset on suhteutettava kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin 81 artiklan 3 kohdan puitteissa. Kun kaikki 81 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä täyttyvät, kilpailua rajoittava lisenssisopimus on pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, eikä tämä edellytä ennakolta tehtyä päätöstä(18). Vakavimmat kilpailunrajoitukset täyttävät 81 artiklan 3 kohdan edellytykset vain poikkeusolosuhteissa. Yleensä (ainakin) toinen 81 artiklan 3 kohdan kahdesta ensimmäisestä edellytyksestä jää toteutumatta tällaisissa sopimuksissa. Ne eivät yleensä luo objektiivista taloudellista hyötyä tai hyötyä kuluttajille. Tämäntyyppiset sopimukset eivät myöskään yleensä läpäise kolmannen edellytyksen mukaista välttämättömyystestiä. Jos esimerkiksi osapuolet sopivat hinnasta, johon lisenssillä valmistetut tuotteet on myytävä, seurauksena on yleensä tuotannon väheneminen, voimavarojen epätarkoituksenmukainen kohdentaminen ja korkeammat kuluttajahinnat. Hintarajoitus ei myöskään ole välttämätön, jotta saavutettaisiin mahdolliset tehokkuusedut siitä, että kummankin kilpailijan käytettävissä on kaksi teknologiaa.

3. Markkinoiden määritelmä

19. Komission lähestymistapa merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn on vahvistettu sen antamissa markkinoiden määritelmää koskevissa suuntaviivoissa(19). Näissä suuntaviivoissa käsitellään vain niitä markkinoiden määrittelyyn liittyviä seikkoja, joilla on erityistä merkitystä teknologian lisensoinnin kannalta.

20. Teknologia on tekijä, joka sisällytetään joko tuotteeseen tai tuotantoprosessiin. Teknologian lisensointi voi siten vaikuttaa kilpailuun sekä tuotannontekijä- että tuotemarkkinoilla. Esimerkiksi kilpailevia tuotteita myyvien osapuolten välinen sopimus, johon sisältyy kyseisten tuotteiden valmistukseen liittyvän teknologian ristikkäinen lisensointi, voi rajoittaa kilpailua kyseisillä tuotemarkkinoilla. Se voi myös rajoittaa kilpailua teknologiamarkkinoilla ja mahdollisesti myös muilla tuotannontekijämarkkinoilla. Jotta lisenssisopimusten vaikutukset kilpailuun voidaan arvioida, merkityksellisten tavara- ja palvelumarkkinoiden (tuotemarkkinat) sekä teknologiamarkkinoiden määrittely voi olla tarpeen(20). TSRPA:n 3 artiklassa käytetyllä "tuotemarkkinoiden" käsitteellä tarkoitetaan merkityksellisiä tavara- ja palvelumarkkinoita sekä niiden maantieteellisessä että tuotteeseen liittyvässä ulottuvuudessa. Kuten TSRPA:n 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa on selvästi todettu, termiä käytetään pelkästään erottamaan merkitykselliset tavara- ja palvelumarkkinat merkityksellisistä teknologiamarkkinoista.

21. TSRPA:ssa ja näissä suuntaviivoissa käsitellään sekä lopputuotteiden että välituotteiden markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia. Merkitykselliset tuotemarkkinat kattavat tuotteet, joita ostajat pitävät sopimustuotteita vastaavina tai ne korvaavina tuotteiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen perusteella.

22. Teknologiamarkkinat muodostuvat lisensoidusta teknologiasta ja sen korvikkeista eli sellaisesta muusta teknologiasta, jota lisenssinsaajat pitävät lisensoitua teknologiaa vastaavana tai sen korvaavana teknologioiden ominaisuuksien, rojaltien ja käyttötarkoituksen perusteella. Teknologiamarkkinat määritellään samoin menetelmin kuin tuotemarkkinat. Lähtökohtana on lisenssinantajan markkinoima teknologia, jonka pohjalta yksilöidään muut teknologiat, joihin lisenssinsaajat voisivat vaihtaa vastauksena suhteellisten hintojen eli rojaltien pieneen mutta pysyvään korotukseen. Toisena vaihtoehtona on tarkastella lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden markkinoita jäljempänä 23 kohdassa esitetyllä tavalla.

23. Kun merkitykselliset markkinat on määritelty, voidaan laskea kunkin markkinoilla toimivan kilpailijan markkinaosuus, joka antaa viitteitä markkinatoimijoiden suhteellisesta vahvuudesta. Teknologiamarkkinoilla yksi tapa on laskea markkinaosuudet kunkin teknologian osuutena rojalteina saaduista lisenssituloista. Tämä vastaa yksittäisen teknologian osuutta lisensoitujen kilpailevien tekniikoiden markkinoista. Tämä saattaa kuitenkin usein olla mahdollista vain teoriassa, sillä esimerkiksi rojalteista ei välttämättä ole saatavana selkeitä tietoja. Toinen vaihtoehto, jota käytetään TSRPA:n 3 artiklan 3 kohdassa, on laskea osuus teknologiamarkkinoista lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myynnin perusteella myöhemmän tuotantovaiheen markkinoilla (ks. jäljempänä 70 kohta). Tässä tapauksessa otetaan huomioon kaikkien tuotteiden myynti merkityksellisillä tuotemarkkinoilla riippumatta siitä, sisältyykö niihin lisensoitua teknologiaa. Teknologiamarkkinoita tarkasteltaessa TSRPA:n 3 artiklan 3 kohdan lähestymistapa, jonka mukaisesti huomioon otetaan teknologiat, joita käytetään (vain) yrityksen sisällä, on perusteltu. Lähestymistapa osoittaakin yleensä hyvin teknologian vahvuuden. Ensinnäkin se kattaa mahdollisen kilpailun niiden yritysten taholta, jotka käyttävät omaa teknologiaa ja jotka todennäköisesti aloittavat teknologian lisensoinnin, jos lisenssien hintoihin tulee pieni mutta pysyvä korotus. Toiseksi niissäkin tapauksissa, joissa muut teknologian omistajat tuskin aikovat lisensoida teknologiaansa, lisenssinantajalla ei välttämättä ole markkinavoimaa teknologiamarkkinoilla, vaikka se saisikin suuren osan lisenssituloista. Jos myöhemmän tuotantovaiheen tuotemarkkinoilla esiintyy kilpailua, tämän tason kilpailu voi rajoittaa lisenssinantajan asemaa. Rojaltien nousu aiemmassa markkinavaiheessa vaikuttaa lisenssinsaajalle aiheutuviin kustannuksiin heikentäen tämän kilpailukykyä ja aiheuttaen myynnin vähenemistä. Markkinaosuuteen, joka teknologialla on tuotemarkkinoilla, sisältyy myös tämä tekijä, ja se onkin siten yleensä hyvä osoitus lisenssinantajan markkinavoimasta. TSRPA:ssa määritellyn poikkeusjärjestelmän turvallisen alueen ulkopuolelle jäävissä yksittäistapauksissa voi kuitenkin olla tarpeen soveltaa molempia kuvattuja lähestymistapoja aina kun se on käytännössä mahdollista, jotta lisenssinantajan markkinavoima saataisiin määriteltyä täsmällisemmin.

24. TSRPA:ssa määritellyn turvallisen alueen ulkopuolelle jäävissä tapauksissa on lisäksi otettava huomioon se, ettei markkinaosuus välttämättä aina anna parasta kuvaa saatavilla olevien teknologioiden suhteellisesta vahvuudesta. Komissio ottaa tämän vuoksi huomioon sopimuspuolten hallinnassa olevien teknologioiden lisäksi muun muassa myös sen, kuinka monta sellaista riippumattomien tahojen hallinnassa olevaa teknologiaa on saatavilla, joilla lisensoitu teknologia voidaan korvata vastaavin käyttäjälle aiheutuvin kustannuksin (ks. jäljempänä 131 kohta).

25. Jotkin lisenssisopimukset voivat vaikuttaa innovaatiomarkkinoihin. Tällaisia vaikutuksia arvioitaessa komissio tarkastelee kuitenkin yleensä vain sopimuksen vaikutusta kilpailuun olemassa olevilla tuote- ja teknologiamarkkinoilla(21). Näillä markkinoilla käytävään kilpailuun voidaan vaikuttaa sopimuksilla, joilla viivästytetään senhetkiset tuotteet ajan mittaan korvaavien paranneltujen tai uusien tuotteiden saattamista markkinoille. Tällaisessa tapauksessa innovaatiotoiminta voi aiheuttaa kilpailua, joka on otettava huomioon arvioitaessa sopimuksen vaikutuksia tuotemarkkinoihin ja teknologiamarkkinoihin. Joissakin harvoissa tapauksissa myös innovaatiomarkkinoiden määrittely voi kuitenkin olla hyödyllistä ja tarpeellista. Näin on erityisesti silloin, kun sopimus vaikuttaa innovaatiotoimintaan, jonka tavoitteena on luoda uusia tuotteita, ja kun tutkimus- ja kehityskeskusten nimeäminen on mahdollista varhaisessa vaiheessa(22). Tällaisissa tapauksissa voidaan arvioida, jääkö sopimuksenteon jälkeen vielä tarpeeksi kilpailevia tutkimus- ja kehityskeskuksia, niin että innovaatiotoiminnan kilpailutilanne säilyy tehokkaana.

4. Keskenään kilpailevien ja kilpailemattomien yritysten erottaminen

26. Yleisesti ottaen kilpailijoiden väliset sopimukset aiheuttavat suuremman vaaran kilpailulle kuin sellaisten yritysten väliset sopimukset, jotka eivät kilpaile keskenään. Samaa teknologiaa hyödyntävien yritysten välinen kilpailu (teknologian sisäinen kilpailu lisenssinsaajien kesken) on kuitenkin merkittävä täydentävä tekijä kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten väliseen kilpailuun (teknologioiden välinen kilpailu). Teknologian sisäinen kilpailu voi esimerkiksi johtaa siihen, että kyseistä teknologiaa hyödyntävien tuotteiden hinnat laskevat, mistä voi aiheutua paitsi suoria ja välittömiä hyötyjä tuotteiden kuluttajille, myös lisää kilpailua kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten välille. Lisensoinnin yhteydessä on myös otettava huomioon, että lisenssinsaajat myyvät omaa tuotettaan. Ne eivät jälleenmyy toisen yrityksen toimittamaa tuotetta. Mahdollisuudet tuotteiden erilaisuuteen ja laatuun perustuvalle kilpailulle lisenssinsaajien välillä voivat siis olla suuremmat kuin tuotteiden jälleenmyyntiä koskevien vertikaalisten sopimusten yhteydessä.

27. Jotta sopimuspuolten välinen kilpailusuhde voidaan määritellä, on tarpeen tutkia, olisivatko sopimuspuolet olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita ilman sopimusta. Jos sopimuspuolet eivät ilman sopimusta olisi olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään merkityksellisillä markkinoilla, joihin sopimus vaikuttaa, niiden katsotaan olevan keskenään kilpailemattomia yrityksiä.

28. Kun lisenssinantaja ja lisenssinsaaja toimivat molemmat samoilla tuote- tai teknologiamarkkinoilla siten, ettei kumpikaan niistä loukkaa toisen immateriaalioikeuksia, ne ovat todellisia kilpailijoita kyseisillä markkinoilla. Sopimuspuolia pidetään todellisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos lisenssinsaaja lisensoi jo teknologiaansa ja lisenssinantaja tulee teknologiamarkkinoille myöntämällä lisenssinsaajalle lisenssin kilpailevaan teknologiaan.

29. Sopimuspuolia pidetään mahdollisina kilpailijoina tuotemarkkinoilla, jos ne olisivat sopimuksen puuttuessa ja toisen sopimuspuolen immateriaalioikeuksia loukkaamatta todennäköisesti tehneet tarvittavat lisäinvestoinnit päästäkseen merkityksellisille markkinoille, jos tuotteen hinnoissa olisi tapahtunut pieni mutta pysyvä korotus. Jotta kilpailupainetta voitaisiin pitää todellisena, markkinoille tulon on oltava todennäköistä lyhyen ajan kuluessa. Tällaisena ajanjaksona pidetään yleensä yhdestä kahteen vuotta. Yksittäistapauksissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös pidempiä ajanjaksoja. Ajanjakson pituutta määritettäessä lähtökohtana voidaan käyttää aikaa, jonka markkinoilla jo oleva yritys tarvitsee kapasiteettinsa mukauttamiseksi. Sopimuspuolten katsotaan todennäköisesti olevan mahdollisia kilpailijoita tuotemarkkinoilla esimerkiksi silloin, kun lisenssinsaaja valmistaa tuotteita joillakin maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen omaa teknologiaansa ja alkaa valmistaa tuotteita toisilla maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen lisensoitua kilpailevaa teknologiaa. Tällaisessa tilanteessa lisenssinsaaja olisi todennäköisesti voinut päästä toisille markkinoille omaa teknologiaansa käyttäen, ellei markkinoille pääsyn esteenä ole objektiivisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi markkinoilta sulkemiseen tähtäävät patentit (ks. jäljempänä 32 kohta).

30. Sopimuspuolia pidetään mahdollisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos ne omistavat korvattavia teknologioita, vaikka tietyssä yksittäistapauksessa lisenssinsaaja ei lisensoi omaa teknologiaansa edellyttäen kuitenkin, että se todennäköisesti myöntäisi lisenssin vastatakseen pieneen mutta pysyvään teknologian hintojen korotukseen. Teknologiamarkkinoilla esiintyvää potentiaalista kilpailua ei kuitenkaan oteta huomioon TSRPA:ta sovellettaessa (ks. jäljempänä 66 kohta).

31. Sopimusosapuolista voi tulla kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen, jos lisenssinsaaja kehittää kilpailevan teknologian ja alkaa hyödyntää sitä. Tällöin on otettava huomioon, että sopimuspuolet eivät sopimuksentekohetkellä olleet toistensa kilpailijoita ja että sopimus tehtiin kyseisessä tilanteessa. Komissio tarkastelee tällöin pääasiassa sitä, miten sopimus vaikuttaa lisenssinsaajan mahdollisuuksiin hyödyntää omaa (kilpailevaa) teknologiaansa. Näihin sopimuksiin ei etenkään sovelleta kilpailijoiden välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, ellei kyseisiä sopimuksia olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. TSRPA:n 4 artiklan 3 kohta). Sopimusosapuolina olevista yrityksistä voi tulla toistensa kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen myös silloin, kun lisenssinsaaja on jo toiminut tuotemarkkinoilla ennen lisensointia ja kun lisenssinantaja tulee sopimuksenteon jälkeen kyseisille tuotemarkkinoille hyödyntäen joko lisensoitua tai uutta teknologiaa. Myös tässä tapauksessa sopimukseen sovelletaan keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, ellei kyseisiä sopimuksia olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. TSRPA:n 4 artiklan 3 kohta).

32. Jos sopimuspuolet omistavat teknologioita, jotka estävät yksipuolisesti tai vastavuoroisesti toisen teknologian käytön, sopimuspuolia ei pidetä kilpailijoina teknologiamarkkinoilla. Teknologia on yksipuolisesti estävää, jos sitä ei voida hyödyntää loukkaamatta toista teknologiaa koskevia oikeuksia. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun yksi patentti kattaa parannuksen, joka on tehty toisen patentin kattamaan teknologiaan. Tällöin parannuspatentin hyödyntäminen edellyttää, että haltijalla on myös peruspatenttia koskeva lisenssi. Vastavuoroinen estäminen merkitsee sitä, ettei kumpaakaan teknologiaa voi käyttää loukkaamatta toista teknologiaa koskevia oikeuksia ja että haltijoilla on siten oltava toisiltaan saadut poikkeusluvat tai lisenssit. Arvioidessaan toisen osapuolen teknologian käytön estävän suhteen olemassaoloa komissio tukeutuu objektiivisiin tosiseikkoihin sopimuspuolten subjektiivisten näkemysten sijasta. Erityisen vakuuttavia todisteita teknologian käytön estävän suhteen olemassaolosta tarvitaan silloin, kun voi olla sopimuspuolten yhteisen edun mukaista vedota kyseiseen suhteeseen, jotta ne katsottaisiin keskenään kilpailemattomiksi yrityksiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa väitetty käytön vastavuoroinen estäminen koskee korvaavia teknologioita. Asianmukaiseksi todistusaineistoksi katsotaan tuomioistuimen päätökset, kuten kieltotuomiot, ja riippumattomien asiantuntijoiden lausunnot. Viimeksi mainittujen kohdalla komissio tutkii erityisen tarkasti, miten asiantuntijat on valittu. Käytön estävän suhteen toteen näyttämisessä voi olla merkitystä myös muilla vakuuttavilla todisteilla, joihin kuuluu esimerkiksi osapuolten toimittama asiantuntija-aineisto, jonka mukaan osapuolilla on tai oli pätevä syy uskoa, että käytön estävä suhde on tai oli olemassa.

33. Joissakin tilanteissa voi myös olla mahdollista päätellä, että vaikka lisenssinantaja ja lisenssinsaaja tuottavat kilpailevia tuotteita, ne eivät ole merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ja merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla kilpailijoita, sillä lisensoitu teknologia edustaa niin mullistavaa innovaatiota, että lisenssinsaajan käyttämä teknologia on vanhentunut tai menettänyt kilpailukykynsä. Näissä tapauksissa lisenssinantajan teknologia joko luo uudet markkinat tai sulkee lisenssinsaajan teknologian markkinoiden ulkopuolelle. Useinkaan tällaista johtopäätöstä ei kuitenkaan voida tehdä sopimuksen tekoajankohtana. Aiemman teknologian vanhentuminen tai kilpailukyvyn menetys huomataan tavallisesti vasta sitten, kun teknologia tai sitä sisältävät tuotteet ovat olleet kuluttajien käytössä jonkin aikaa. Kun esimerkiksi CD-teknologia kehitettiin ja CD-soittimet ja -levyt saatettiin markkinoille, ei ollut varmaa, että tämä uusi teknologia korvaisi LP-teknologian. Se kävi ilmeiseksi vasta joitakin vuosia myöhemmin. Sopimuspuolia pidetäänkin kilpailijoina, jos sopimuksen tekohetkellä ei ole selvää, että lisenssinsaajan teknologia on vanhentunutta tai kilpailukyvytöntä. Koska sekä 81 artiklan 1 kohtaa että 81 artiklan 3 kohtaa on sovellettava sopimukseen liittyvien todellisten olosuhteiden perusteella, tosiseikkojen konkreettiset muutokset vaikuttavat arvioon. Näin ollen jos lisenssinsaajan teknologia osoittautuu myöhemmässä vaiheessa vanhentuneeksi tai kilpailukyvyttömäksi markkinoilla, sopimuspuolten välinen suhde muuttuu keskenään kilpailemattomien osapuolten suhteeksi.

III. RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMINEN

1. Ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutukset

34. Teknologiansiirtosopimuksille, jotka täyttävät TSRPA:ssa asetut ehdot, myönnetään 81 artiklan 1 kohdan sisältämää kieltoa koskeva ryhmäpoikkeus. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat laillisesti päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia. Tällaiset sopimukset voidaan kieltää vain tulevan soveltamisen osalta ja siten, että komissio tai jäsenvaltion kilpailuviranomainen peruuttaa ryhmäpoikkeuksen. Kansalliset tuomioistuimet eivät voi 81 artiklan nojalla kieltää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia yksityisoikeudellisissa oikeudenkäynneissä.

35. Teknologiansiirtosopimusten ryhmille myönnettävät ryhmäpoikkeukset perustuvat olettamukseen, että tällaiset sopimukset - silloin kun ne kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan - täyttävät 81 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä. Näin ollen oletetaan, että sopimuksista syntyy taloudellisia tehokkuusetuja, että sopimuksiin sisältyvät rajoitukset ovat välttämättömiä näiden tehokkuusetujen saavuttamiseksi, että kuluttajat saavat vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla kohtuullisen osuuden tästä hyödystä ja että sopimukset eivät anna näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita. TSRPA:ssa säädetyillä markkinaosuusrajoilla (3 artikla), vakavimpia rajoituksia koskevilla luetteloilla (4 artikla) ja poikkeuksen ulkopuolelle jäävillä rajoituksilla (5 artikla) pyritään varmistamaan, että ryhmäpoikkeus myönnetään vain kilpailua rajoittaville sopimuksille, joiden voidaan kohtuudella olettaa täyttävän 81 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä.

36. Kuten jäljempänä IV osassa esitetään, monet lisenssisopimukset eivät kuulu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin joko sen vuoksi, että ne eivät rajoita kilpailua lainkaan, tai sen vuoksi, että kilpailu ei rajoitu merkittävästi(23). Mikäli tällaiset sopimukset kuuluvat joka tapauksessa TSRPA:n soveltamisalaan, ei ole tarpeen tutkia niiden kuulumista 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin(24).

37. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella on syytä tutkia, kuuluuko yksittäinen sopimus 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin ja jos kuuluu, täyttyvätkö 81 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset. Ei voida olettaa, että ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävät teknologiansiirtosopimukset kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan piiriin tai että ne eivät täytä 81 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Etenkään yksinomaan se, että sopimuspuolten markkinaosuudet ylittävät TSRPA:n 3 artiklassa asetetut markkinaosuusrajat, ei riitä perusteeksi sen toteamiselle, että sopimus kuuluu 81 artiklan 1 kohdan piiriin, vaan sopimuksen todennäköiset vaikutukset on arvioitava erikseen. Sopimuksen voidaan yleensä olettaa olevan kielletty 81 artiklan nojalla vain, jos se sisältää vakavimpia kilpailunrajoituksia.

2. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala ja kesto

2.1 Kahden osapuolen väliset sopimukset

38. TSRPA:n 2 artiklan 1 kohdan mukaan asetus kattaa "kahden yrityksen väliset" teknologiansiirtosopimukset. Useamman kuin kahden yrityksen väliset teknologiansiirtosopimukset eivät kuulu TSRPA:n(25) soveltamisalaan. Ratkaiseva tekijä kahdenvälisten ja monenvälisten sopimusten erottamisessa on se, onko sopimus tehty kahden vai useamman yrityksen välillä.

39. Kahden yrityksen välillä tehdyt sopimukset kuuluvat TSRPA:n soveltamisalaan, vaikka sopimuksessa asetettaisiinkin useampia kaupan portaita koskevia ehtoja. TSRPA:ta sovelletaan esimerkiksi lisenssisopimukseen, joka koskee tuotantovaiheen lisäksi myös jakeluvaihetta ja jossa määritellään vaatimukset, jotka lisenssinsaajan on asetettava tai jotka lisenssinsaaja voi asettaa lisenssillä valmistetun tuotteen jälleenmyyjille(26).

40. Useamman kuin kahden yrityksen välillä tehdyt lisenssisopimukset aiheuttavat usein samoja ongelmia kuin kahden yrityksen väliset samankaltaiset sopimukset. Arvioidessaan tapauskohtaisesti lisenssisopimuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset mutta jotka on tehty useamman kuin kahden yrityksen välillä, komissio soveltaa vastaavalla tavalla TSRPA:ssa asetettuja periaatteita.

2.2 Sopimustuotteiden tuotantoa koskevat sopimukset

41. Asetuksen 2 artiklasta seuraa, että lisenssisopimus kuuluu TSRPA:n soveltamisalaan vain, jos se koskee "sopimustuotteiden" eli tuotteiden, jotka sisältävät lisensoitua teknologiaa tai jotka on valmistettu sen avulla, "tuottamista". Lisenssi kuuluu siis TSRPA:n soveltamisalaan vain, jos lisenssinsaaja voi lisenssin ansiosta käyttää lisensoitua teknologiaa tavaroiden tai palvelujen tuotantoon (ks. TSRPA:n johdanto-osan 7 kappale). TSRPA ei kata teknologioiden yhdistämistä (ns. pooling). Teknologioiden yhdistämisellä tarkoitetaan sopimusta, jossa kaksi tai useammat osapuolet sopivat teknologioidensa yhdistämisestä ja niiden lisensoimisesta yhtenä pakettina. Teknologioiden yhdistämisellä tarkoitetaan myös järjestelyjä, joiden puitteissa kaksi tai useammat yritykset sopivat, että kolmas osapuoli saa lisenssin teknologiapakettiin ja oikeuden myöntää siihen lisenssejä. Teknologioiden yhdistämistä käsitellään jäljempänä IV osan 4 jaksossa.

42. TSRPA:ta sovelletaan myös sellaisiin sopimustuotteiden tuotantoa koskeviin lisenssisopimuksiin, jotka antavat lisenssinsaajalle mahdollisuuden lisensoidun teknologian edelleenlisensointiin kolmansille osapuolille, edellyttäen kuitenkin, että sopimuksen päätarkoituksena on sopimustuotteiden tuotanto. TSRPA:ta ei sen sijaan sovelleta sopimuksiin, joiden päätarkoituksena on alilisenssien myöntäminen. Komissio soveltaa kuitenkin TSRPA:ssa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita analogisesti kyseisiin lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välisiin "päälisenssisopimuksiin". Lisenssinsaajan ja alilisenssien haltijoiden väliset sopimukset kuuluvat TSRPA:n soveltamisalaan.

43. "Sopimustuote" käsittää lisensoitua teknologiaa hyödyntäen tuotetut tavarat ja palvelut. Tämä toteutuu, kun lisensoitua teknologiaa käytetään tuotantoprosessissa tai kun se on erottamaton osa tuotetta itseään. "Lisensoitua teknologiaa sisältävillä tuotteilla" tarkoitetaan näissä suuntaviivoissa molempia tapauksia. TSRPA:ta sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa teknologia lisensoidaan tavaroiden ja palvelujen tuottamista varten. Riittävänä ehtona on se, että lisenssinantaja sitoutuu olemaan käyttämättä immateriaalioikeuksiaan lisenssinsaajaa vastaan. Puhtaassa patenttilisenssissä on kyse juuri oikeudesta käyttää patentin tuottamaa yksinoikeutta. Tämän vuoksi TSRPA kattaa myös lisenssiin liittyvistä vaatimuksista luopumista koskevat sopimukset sekä nk. sovittelusopimukset, joilla lisenssinantaja antaa lisenssinsaajalle oikeuden tavaroiden tai palvelujen tuottamiseen patentin puitteissa.

44. TSRPA:ta sovelletaan myös "alihankintaan", jossa lisenssinantaja myöntää teknologian käyttöoikeuden lisenssinsaajalle, joka sitoutuu tuottamaan yksinomaan lisenssinantajalle tiettyjä tuotteita kyseistä teknologiaa käyttäen. Alihankintaan voi sisältyä myös laitteita, jotka lisenssinantaja toimittaa käytettäväksi sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Viimeksi mainitun kaltainen alihankinta kuuluu TSRPA:n soveltamisalaan vain, jos sopimuksen pääasiallisena kohteena on lisensoitu teknologia eivätkä toimitetut laitteet. Alihankintaan sovelletaan myös komission antamaa tiedonantoa(27) tiettyjen alihankintasopimusten arvioinnista perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän edelleen voimassaolevan tiedonannon mukaan alihankintasopimukset, joissa alihankkija sitoutuu tuottamaan tiettyjä tuotteita yksinomaan toimeksiantajaa varten, eivät yleensä kuulu 81 artiklan 1 kohdan piiriin. Alihankkijaa koskevat muut rajoitukset, jotka esimerkiksi edellyttävät, että alihankkija sitoutuu olemaan harjoittamatta omaa tutkimus- ja kehitystyötä tai olemaan hyödyntämättä sitä, voivat sen sijaan kuulua 81 artiklan piiriin(28).

45. TSRPA:ta sovelletaan myös sopimuksiin, jotka edellyttävät lisenssinsaajalta kehitystyötä kaupallisesti hyödynnettävissä olevan tuotteen tai prosessin aikaansaamiseksi, edellyttäen kuitenkin, että sopimustuote on yksilöity. Vaikka tämänkaltaista lisätyötä ja investointipanosta edellytettäisiinkin, sopimuksen kohteena on tietyn yksilöidyn sopimustuotteen tuottaminen. TSRPA ja nämä suuntaviivat eivät sen sijaan kata sopimuksia, joissa teknologian lisensoinnin tarkoituksena on antaa lisenssinsaajalle mahdollisuus suorittaa jatkotutkimusta ja -kehitystä eri aloilla. TSRPA ja nämä suuntaviivat eivät siis esimerkiksi koske jatkotutkimusprosessissa käytetyn teknologisen tutkimusvälineen lisensointia. TSRPA:n ja näiden suuntaviivojen lähtökohtana on, että lisensoidun teknologian ja yksilöidyn sopimustuotteen välillä on suora yhteys. Jos tällaista yhteyttä ei ole, sopimuksen pääasiallisena kohteena on tutkimus ja kehittäminen eikä tietyn tuotteen markkinoille saattaminen. Tällöin TSPRA:n ja näiden suuntaviivojen mukainen analyysikehys ei välttämättä sovellu käytettäväksi. Samasta syystä TSRPA:ta ja näitä suuntaviivoja ei myöskään sovelleta tutkimus- ja kehitystyötä koskevaan alihankintaan, jossa lisenssinsaaja sitoutuu suorittamaan tutkimus- ja kehitystyötä lisensoidun teknologian kattamalla alalla ja luovuttamaan parannellun teknologiapaketin lisenssinantajalle. Tällaisten sopimusten päätavoitteena on teknologian parantamiseen pyrkivien tutkimus- ja kehityspalvelujen tuottaminen eikä tavaroiden ja palvelujen tuottaminen lisensoidun teknologian avulla.

2.3 Teknologiansiirtosopimusten käsite

46. TSRPA ja nämä suuntaviivat koskevat teknologiansiirtosopimuksia. TSRPA:n 1 artiklan 1 kohdan b ja h alakohdan mukaan "teknologia" käsittää patentit ja patenttihakemukset, hyödyllisyysmallit ja hyödyllisyysmallihakemukset, mallioikeudet, kasvinjalostajanoikeudet, puolijohdetuotteiden piirimallit, lisäsuojatodistukset lääkkeille tai muille sellaisille tuotteille, joille on mahdollista saada lisäsuojatodistus, ohjelmistojen tekijänoikeudet ja taitotiedon. Lisenssinsaajan olisi voitava tuottaa sopimustuotteet lisensoidulla teknologialla joko yhdessä muiden tuotannontekijöiden kanssa tai ilman niitä.

47. Taitotieto on määritelty 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa sellaiseksi käytännön tietojen kokonaisuudeksi, jota ei ole patentoitu ja joka on kokemusten ja kokeilun tulosta ja salaista, olennaista ja yksilöityä. "Salaisella" tarkoitetaan, että taitotieto ei ole yleisesti tunnettua eikä helposti saatavilla. "Olennaisella" tarkoitetaan, että taitotietoon sisältyy lisenssisopimuksen kattamien tuotteiden tuotannon tai lisenssisopimuksen kattaman prosessin soveltamisen kannalta merkityksellisiä ja hyödyllisiä tietoja. Toisin sanoen tietojen on merkittävästi edistettävä tai helpotettava sopimustuotteiden tuotantoa. Kun lisensoitu taitotieto liittyy prosessin sijasta tuotteeseen, edellä mainittu ehto tarkoittaa sitä, että taitotieto on sopimustuotteen tuotannon kannalta hyödyllistä. Tämä ehto ei täyty, jos sopimustuote voidaan tuottaa käyttämällä vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa. Ehdon täyttyminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että sopimustuote on arvoltaan suurempi kuin vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen valmistetut tuotteet. Prosessiteknologian tapauksessa ehto tarkoittaa, että taitotieto on hyödyllistä eli että sopimuksentekohetkellä voidaan kohtuudella olettaa, että sillä voidaan merkittävästi parantaa lisenssinsaajan kilpailuasemaa esimerkiksi lisenssinsaajan tuotantokustannuksia pienentämällä. "Yksilöidyllä" tarkoitetaan, että lisensoidun taitotiedon voidaan osoittaa täyttävän salaisen tiedon ja olennaisuuden vaatimukset. Tämä ehto täyttyy silloin, kun lisensoitu taitotieto esitetään käsikirjoissa tai muissa asiakirjoissa. Tämä ei kuitenkaan aina ole kohtuudella mahdollista. Lisensoitu taitotieto voi esimerkiksi olla lisenssinantajan työntekijöiden hallussa olevaa käytännön tietoa. Työntekijöillä voi esimerkiksi olla hallussaan tiettyä tuotantoprosessia koskevaa salaista ja olennaista tietoa, joka välitetään lisenssinsaajalle kouluttamalla tämän työntekijöitä. Tällöin riittää, että sopimuksessa annetaan yleisluonteinen kuvaus taitotiedosta ja yksilöidään työntekijät, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet kyseisen tiedon välittämiseen lisenssinsaajalle.

48. "Siirron" käsite edellyttää, että teknologia siirtyy yritykseltä toiselle. Siirtoon liittyy yleensä lisensointi silloin, kun lisenssinantaja antaa lisenssinsaajalle oikeuden käyttää teknologiaa rojaltien maksua vastaan. Tähän voidaan käyttää myös alilisenssiä, jolloin lisenssinsaaja, joka on saanut lisenssinantajalta luvan tähän, myöntää lisenssejä kolmansille osapuolille (alilisenssin saajille) teknologian hyödyntämistä varten.

49. TSRPA:ta sovelletaan vain sellaisiin sopimuksiin, joiden päätavoitteena on kyseisessä asetuksessa määritelty teknologian siirto eikä tavaroiden ja palvelujen osto taikka muunlaisten immateriaalioikeuksien lisensointi. Tuotteiden ostoon ja myyntiin liittyviä ehtoja sisältävät sopimukset kuuluvat TSRPA:n soveltamisalaan vain sikäli kuin kyseiset ehdot eivät ole sopimuksen päätavoite ja sikäli kuin ne liittyvät suoraan lisensoidun teknologian käyttöön. Tämä on todennäköistä tapauksissa, joissa sidotut tuotteet muodostavat sellaisen laitteiston tai tuotantoprosessin, joka on suunniteltu erityisesti lisensoidun teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen. Jos tuote sen sijaan on vain yksi lopputuotteeseen sisältyvä tuotantopanos, on tutkittava tarkasti, onko lisensoitu teknologia sopimuksen pääkohde. Esimerkiksi tapauksissa, joissa lisenssinsaaja valmistaa lopputuotetta jo ennestään jonkin toisen teknologian avulla, lisenssin on parannettava merkittävästi lisenssinsaajan tuotantoprosessia ja ylitettävä lisenssinantajalta ostetun tuotteen arvo. Vaatimus, jonka mukaan sidottujen tuotteiden pitää liittyä teknologian lisensointiin, merkitsee, että TSRPA ei kata sellaisten tuotteiden ostoa, jotka eivät liity mitenkään lisensoitua teknologiaa hyödyntäviin tuotteisiin. Näin on esimerkiksi silloin, kun sidottua tuotetta ei ole tarkoitettu käytettäväksi lisensoidun tuotteen kanssa, vaan se liittyy toimintaan joillakin toisilla tuotemarkkinoilla.

50. TSRPA kattaa muunlaisten immateriaalioikeuksien, kuten tavaramerkkien ja muiden tekijänoikeuksien kuin ohjelmistojen tekijänoikeuksien lisensoinnin vain sikäli kuin ne liittyvät suoraan lisensoidun teknologian käyttöön eivätkä ole sopimuksen pääkohteena. Tällä edellytyksellä varmistetaan, että muunlaisia immateriaalioikeuksia kattaville sopimuksille myönnetään ryhmäpoikkeus vain niiltä osin kuin näillä muilla immateriaalioikeuksilla taataan lisenssinsaajalle mahdollisuus hyödyntää lisensoitua teknologiaa tehokkaammin. Lisenssinantaja voi esimerkiksi antaa lisenssinsaajalle luvan käyttää tavaramerkkiään lisensoitua teknologiaa sisältävissä tuotteissa. Lisenssinsaaja voi tavaramerkin käyttöoikeuden ansiosta hyödyntää lisensoitua teknologiaa paremmin, kun kuluttajat yhdistävät välittömästi tuotteen ja lisensoidun teknologian ansiosta siihen sisältyvät ominaisuudet. Lisenssinsaajalle asetettu velvollisuus käyttää lisenssinantajan tavaramerkkiä voi myös edistää teknologian levitystä, sillä lisenssinantaja voi siten ilmoittaa olevansa käytetyn teknologian haltija. Jos kuitenkin lisensoidun teknologian arvo lisenssinsaajalle on pieni, koska se käyttää jo ennestään samaa tai hyvin samantapaista teknologiaa ja sopimuksen pääkohteena on tavaramerkki, TSRPA:ta ei voida soveltaa(29).

51. Tekijänoikeuden lisensointia suojellun teoksen tuotannon ja jakelun mahdollistamiseksi eli kopioiden valmistamiseksi jälleenmyyntiä varten pidetään teknologian lisensoinnin kaltaisena. Tällaiset lisenssisopimukset liittyvät tuotteiden valmistukseen ja myyntiin immateriaalioikeuden nojalla, joten niiden katsotaan olevan luonteeltaan samankaltaisia kuin teknologiansiirtosopimukset, ja niihin liittyy yleensä samankaltaisia ongelmia. Vaikka TSRPA:ta ei sovelleta tekijänoikeuksiin ohjelmistojen tekijänoikeuksia lukuun ottamatta, komissio soveltaa TSRPA:ssa ja näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita yleissääntönä arvioidessaan edellä mainitun kaltaista tekijänoikeuksien lisensointia 81 artiklan nojalla.

52. Esittämisoikeuksien ja tekijänoikeuksia koskevien muiden oikeuksien lisensointiin katsotaan sen sijaan liittyvän erityyppisiä ongelmia, eikä kyseisenlaisen lisensoinnin arvioiminen näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden pohjalta ole välttämättä tarkoituksenmukaista. Esityksiin liittyvien erilaisten oikeuksien yhteydessä arvo ei synny teoksen kopioiden valmistamisesta ja myynnistä, vaan jokaisesta suojellun teoksen yksittäisestä esittämiskerrasta. Oikeutta voidaan hyödyntää erilaisin keinoin, kuten esittämällä, näyttämällä tai vuokraamalla suojattua materiaalia, esimerkiksi elokuvia, musiikkia tai urheilutapahtumia. Sovellettaessa 81 artiklaa on otettava huomioon teoksen erityislaatu ja tapa, jolla sitä hyödynnetään(30). Jälleenmyyntiä koskevat rajoitukset voivat esimerkiksi olla pienempi kilpailuongelma kuin tilanne, jossa lisenssinantajat ovat velvoittaneet lisenssinsaajat tarjoamaan yhden lisenssinantajan kanssa sopimansa edullisemmat ehdot myös kaikille muille lisenssinantajille. Komissio ei näin ollen sovella TSRPA:ta ja näitä suuntaviivoja analogisesti näiden muiden oikeuksien lisensointiin.

53. Komissio ei myöskään ulota TSRPA:ssa ja näissä suuntaviivoissa asetettuja periaatteita tavaramerkkien lisensointiin. Tavaramerkkejä lisensoidaan usein tavaroiden ja palvelujen jakelun ja jälleenmyynnin yhteydessä, ja toiminta on yleensä lähempänä jakelusopimuksia kuin teknologian lisensointia. Jos tavaramerkin käyttöoikeus liittyy suoraan tavaroiden ja palvelujen käyttöön, myyntiin tai jälleenmyyntiin eikä ole sopimuksen pääkohteena, lisenssisopimus kuuluu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 soveltamisalaan(31).

2.4 Kesto

54. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan TSRPA:n voimassaoloaikana niin kauan kuin lisensoitu immateriaalioikeus ei ole rauennut tai päättynyt tai sitä ei ole julistettu mitättömäksi. Taitotiedon yhteydessä ryhmäpoikkeusta sovelletaan niin kauan kuin lisensoitu taitotieto säilyy salaisena, paitsi jos taitotieto tulee julkisesti tunnetuksi lisenssinsaajan toiminnan tuloksena, jolloin poikkeusta sovelletaan sopimuksen voimassaoloajan (ks. TSRPA:n 2 artikla).

55. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan jokaiseen sopimuksen kattamaan lisensoituun immateriaalioikeuteen, ja sen soveltaminen päättyy, kun viimeinen immateriaalioikeus, joka muodostaa "teknologian" TSRPA:n mukaisesti (ks. edellä kohta 46), päättyy, tulee mitättömäksi tai muuttuu yleisesti tunnetuksi.

2.5 Suhde muihin ryhmäpoikkeusasetuksiin

56. TSRPA kattaa kahden yrityksen väliset sopimukset, jotka koskevat teknologian lisensointia sopimustuotteiden tuotantoa varten. Teknologiaa voi kuitenkin sisältyä myös muuntyyppisiin sopimuksiin. Lisensoitua teknologiaa hyödyntävät tuotteet myydään lopulta markkinoilla, joten on tarpeen käsitellä TSRPA:n ja perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 2658/2000(32), 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 2659/2000(33) ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999(34) välistä suhdetta.

2.5.1 Erikoistumissopimuksista ja T& K-sopimuksista annetut ryhmäpoikkeusasetukset

57. Erikoistumissopimuksista annetun asetuksen 2658/2000 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa todetaan, että asetus kattaa muun muassa yhteistä tuotantoa koskevat sopimukset, joiden perusteella kaksi tai useampi osapuoli sitoutuu tuottamaan yhdessä tiettyjä tuotteita. Asetusta sovelletaan myös määräyksiin, jotka koskevat immateriaalioikeuksien luovuttamista tai käyttöä, edellyttäen, että ne eivät sisällä kyseisten sopimusten pääasiallista tavoitetta, mutta liittyvät suoraan niiden soveltamiseen ja ovat sen kannalta välttämättömiä.

58. Kun yritykset perustavat tuotannollisen yhteisyrityksen ja antavat yhteisyritykselle oikeuden hyödyntää teknologiaa, jota käytetään yhteisyrityksen valmistamien tuotteiden tuotantoon, lisensointi kuuluu asetuksen 2658/2000 eikä TSRPA:n soveltamisalaan. Tuotannolliseen yhteisyritykseen liittyvää lisensointia käsitellään vastaavasti yleensä asetuksen 2658/2000 mukaisesti. Jos yhteisyritys kuitenkin lisensoi teknologiaa kolmansille osapuolille, tämä toiminta ei liity yhteisyrityksen tuotantoon eikä siten kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Tällaiset lisenssisopimukset, joissa yhdistetään sopimuspuolten teknologiat, ovat teknologioiden yhdistämistä (pooling), jota käsitellään jäljempänä IV osan 4 jaksossa.

59. Tutkimus- ja kehityssopimuksista annettu asetus 2659/2000 kattaa kahden tai useamman yrityksen väliset sopimukset, joiden tarkoituksena on yhteinen tutkimus- ja kehitystyö sekä tämän tutkimus- ja kehitystyön tulosten yhteinen hyödyntäminen. Asetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaan tutkimus- ja kehitystyö tai tulosten hyödyntäminen on yhteistä, jos siihen liittyvät tehtävät suorittaa yhteinen ryhmä, järjestö tai yritys tai kolmas osapuoli osapuolten yhteisestä toimeksiannosta tai jos tehtävät jaetaan osapuolille tutkimukseen, kehittämiseen, tuotantoon tai jakeluun erikoistumisen perusteella, lisensointi mukaan luettuna.

60. Tästä seuraa, että asetus 2659/2000 kattaa sopimuspuolten välisen lisensoinnin ja yhteiseen kokonaisuuteen kuuluvien osapuolten toteuttaman lisensoinnin tutkimus- ja kehityssopimusten yhteydessä. Sopimuspuolet voivat tällaisen sopimuksen yhteydessä myös määritellä ehdot, joiden mukaan lisenssi tutkimus- ja kehityssopimuksen tuloksien voidaan myöntää kolmansille osapuolille. Lisenssin saaneet kolmannet osapuolet eivät kuitenkaan ole tutkimus- ja kehityssopimuksen osapuolia, joten erillinen kolmansien osapuolten kanssa tehty lisenssisopimus ei kuulu asetuksen 2659/2000 soveltamisalaan. Tällaisille lisenssisopimuksille myönnetään ryhmäpoikkeus TSRPA:n mukaisesti, jos ne täyttävät kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset.

2.5.2 Vertikaalisista sopimuksista annettu ryhmäpoikkeusasetus

61. Vertikaalisista sopimuksista annettu komission asetus (EY) N:o 2790/1999 kattaa sopimukset, joihin sitoutuneet kaksi yritystä tai useampi yritys toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja. Se kattaa näin ollen toimitus- ja jakelusopimukset(35).

62. Kun otetaan huomioon, että TSRPA kattaa vain kahden osapuolen väliset sopimukset ja että lisenssinsaaja, joka myy lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita, on asetuksen 2790/1999 mukaisesti toimittaja, nämä ryhmäpoikkeusasetukset liittyvät varsin läheisesti toisiinsa. Lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välinen sopimus kuuluu TSRPA:n soveltamisalaan, kun taas lisenssinsaajan ja ostajien väliset sopimukset kuuluvat asetuksen 2790/1999 ja vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen(36) soveltamisalaan.

63. TSRPA:n mukaista ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös sellaiseen lisenssinantajan ja lisenssinsaajan väliseen sopimukseen, jossa lisenssinsaajalle asetetaan vaatimuksia sen suhteen, miten lisensoitua teknologiaa sisältävää tuotetta on myytävä. Lisenssinsaaja voidaan velvoittaa esimerkiksi luomaan tietynlainen jakelujärjestelmä, kuten yksinjakelujärjestelmä tai valikoiva jakelujärjestelmä. Näiden velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen jakelusopimusten on kuitenkin oltava asetuksen 2790/1999 mukaisia, jotta niille voidaan myöntää ryhmäpoikkeus. Lisenssinantaja voi esimerkiksi velvoittaa lisenssinsaajan luomaan yksinjakeluun perustuvan järjestelmän erityisten sääntöjen mukaisesti. Asetuksen 2790/1999 4 artiklan b kohdasta seuraa kuitenkin, että jakelijalla on oltava oikeus passiiviseen myyntiin muille yksinjakelualueille.

64. Lisäksi jakelijoilla on periaatteessa oltava oikeus aktiiviseen ja passiiviseen myyntiin alueille, joilla on lisensoidun teknologian avulla omia tuotteitaan valmistavien muiden lisenssinsaajien jakelujärjestelmiä. Tämä oikeus perustuu siihen, että asetuksen 2790/1999 kannalta jokainen lisenssinsaaja on erillinen toimittaja. Kyseiseen asetukseen sisältyvän ryhmäpoikkeuksen perusteita voidaan kuitenkin soveltaa myös silloin, kun lisenssinsaajat myyvät lisensoitua teknologiaa sisältävät tuotteet yhteisellä, lisenssinantajalle kuuluvalla merkillä. Kun myytävillä lisensoitua teknologiaa sisältävillä tuotteilla on yhteinen kaupallinen identiteetti, samat tehokkuuteen liittyvät syyt kuin yksittäisessä vertikaalisessa jakelujärjestelmässä voivat perustella samankaltaisten rajoitusten soveltamisen lisenssinsaajien välisiin jakelujärjestelmiin. Tällaisessa tapauksessa komissio tuskin ryhtyisi toimiin rajoituksia vastaan, jos asetuksen 2790/1999 vaatimukset täyttyvät vastaavasti. Jotta yhteinen kaupallinen identiteetti syntyy, tuotteet on myytävä ja markkinoitava samalla tavaramerkillä, joka parhaiten ilmaisee laatua ja muita kuluttajalle tärkeitä ominaisuuksia. Ei riitä, että tuotteessa on lisenssinsaajan merkin lisäksi lisenssinantajan merkki, josta tämä tunnistetaan lisensoidun teknologian lähteeksi.

3. Ryhmäpoikkeusasetuksen luoma turvallinen alue ("safe harbour")

65. TSRPA:n 3 artiklan mukaan kilpailua rajoittaville sopimuksille myönnettävä ryhmäpoikkeus edellyttää tiettyjen markkinaosuusrajojen noudattamista. Näin ryhmäpoikkeuksen soveltamisala rajataan sopimuksiin, jotka voivat rajoittaa kilpailua mutta joiden voidaan yleensä olettaa täyttävän 81 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset. Markkinaosuusrajoihin perustuvan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella edellytetään tapauskohtaista arviointia. Sen perusteella, että markkinaosuus ylittää asetetun rajan, ei voida suoraan olettaa, että sopimus kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin tai ettei se täytä 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Jos vakavimpia kilpailunrajoituksia ei ole, tarvitaan markkina-analyysiä.

66. TSRPA:n mukaista ryhmäpoikkeusta sovellettaessa käytettävä turvallisen alueen markkinaosuusraja riippuu siitä, onko sopimus tehty kilpailijoiden välillä vai sellaisten yritysten välillä, jotka eivät kilpaile keskenään. Yritykset ovat TSRPA:n mukaan kilpailijoita merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla, jos ne lisensoivat kilpailevia teknologioita. Potentiaalista kilpailua teknologiamarkkinoilla ei oteta huomioon sovellettaessa markkinaosuusrajoja tai vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa. TSRPA:n mukaisen ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella potentiaalinen kilpailu teknologiamarkkinoilla otetaan huomioon, mutta se ei johda kilpailijoiden välisiin sopimuksiin liittyvän vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelon soveltamiseen (ks. edellä 31 kohta).

67. Yritykset ovat kilpailijoita merkityksellisillä tuotemarkkinoilla silloin, kun molemmat yritykset toimivat samoilla tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla, joilla lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita myydään (todelliset kilpailijat). Niitä pidetään kilpailijoina myös, jos realistisesti arvioituna on todennäköistä, että ne toteuttavat tarvittavat lisäinvestoinnit tai ottavat vastatakseen muista välttämättömistä vaihtamiskustannuksista päästäkseen merkityksellisille tuote- ja maantieteellisille markkinoille kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa(37), jos suhteelliset hinnat nousevat vähän mutta pysyvästi (potentiaaliset kilpailijat).

68. Edellä 66 ja 67 kohdasta seuraa, että yritykset eivät ole kilpailijoita TSRPA:ssa tarkoitetulla tavalla, jos lisenssinantaja ei ole todellinen eikä mahdollinen tavarantoimittaja merkityksellisillä markkinoilla eikä lisenssinsaaja, joka jo toimii kyseisillä tuotemarkkinoilla, myönnä lisenssejä kilpailevaan teknologiaan, vaikka se omistaisi kilpailevan teknologian ja hyödyntäisi sitä tuotannossaan. Osapuolista voi kuitenkin myöhemmin tulla kilpailijoita, jos lisenssinsaaja alkaa myöntää lisenssejä teknologiaansa tai jos lisenssinantajasta tulee todellinen tai mahdollinen tavarantoimittaja merkityksellisillä markkinoilla. Sopimukseen sovelletaan tällöin kuitenkin edelleen keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, jos sopimusta ei ole olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun osapuolista on tullut kilpailijoita (ks. TSRPA:n 4 artiklan 3 kohta ja edellä 31 kohta).

69. Kilpailijoiden välisten sopimusten osalta markkinaosuusraja on 20 prosenttia ja keskenään kilpailemattomien yritysten välisten sopimusten osalta 30 prosenttia (ks. TSRPA:n 3 artiklan 1 ja 2 kohta). Jos lisenssisopimuksen osapuolina olevat yritykset eivät kilpaile keskenään, sopimus kuuluu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, jos kummankaan sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 30:tä prosenttia vaikutusalaan kuuluvista merkityksellisistä teknologia- ja tuotemarkkinoista. Jos lisenssisopimuksen osapuolina olevat yritykset ovat kilpailijoita, sopimus kuuluu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, mikäli sopimuspuolten yhdistetty markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia merkityksellisistä teknologia- ja tuotemarkkinoista. Markkinaosuusrajoja sovelletaan sekä teknologiamarkkinoihin että lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden markkinoihin. Jos sovellettava markkinaosuusraja ylittyy joillakin vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, ryhmäpoikkeusta ei voida soveltaa kyseisiä merkityksellisiä markkinoita koskevaan sopimukseen. Esimerkiksi jos lisenssisopimus koskee kaksia erillisiä tuotemarkkinoita tai kaksia erillisiä maantieteellisiä markkinoita, on mahdollista, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan vain toisiin kyseisistä markkinoista.

70. TSRPA:n 3 artiklan 3 kohdasta seuraa, että teknologiamarkkinoilla lisenssinantajan markkinaosuus lasketaan yhdistämällä lisenssinantajan ja kaikkien sen lisenssinsaajien lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myynti kullakin merkityksellisillä markkinoilla erikseen(38). Jos sopimuspuolet ovat kilpailijoita teknologiamarkkinoilla, lisenssinsaajan omaa teknologiaa sisältävien tuotteiden myynti on lisättävä lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiin. Jos kyseessä on uusi teknologia, johon perustuvaa myyntiä ei vielä ole, markkinaosuudeksi määritellään nolla. Kun myynti alkaa, teknologia alkaa kerätä markkinaosuutta.

71. Tuotemarkkinoiden osalta lisenssinsaajan markkinaosuus lasketaan yhdistämällä lisenssinantajan teknologiaa sisältävien tuotteiden myynti ja kilpailevien tuotteiden myynti eli markkinaosuus perustuu lisenssinsaajan kokonaismyyntiin kyseisillä tuotemarkkinoilla. Jos lisenssinantaja on myös tuotteiden toimittaja asianomaisilla merkityksellisillä markkinoilla, lisenssinantajan myynti kyseisillä tuotemarkkinoilla on myös otettava huomioon. Laskettaessa markkinaosuuksia tuotemarkkinoilla ei kuitenkaan oteta huomioon muiden lisenssinsaajien myyntiä, kun lasketaan lisenssinsaajan ja/tai lisenssinantajan markkinaosuutta.

72. Markkinaosuudet on laskettava käyttäen myynnin arvoa koskevia tietoja, jos tiedot ovat saatavilla. Ne antavat yleensä teknologian asemasta tarkemman kuvan kuin määrää koskevat tiedot. Jos arvoa koskevia tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla, voidaan käyttää muita luotettavia markkinatietoja, myynnin määrää koskevat tiedot mukaan luettuina.

73. Seuraavassa on edellä esitettyjen periaatteiden mukaisia esimerkkejä.

Lisensointi sellaisten yritysten välillä, jotka eivät ole kilpailijoita

Esimerkki 1

Yritys A on erikoistunut bioteknologian tuotteiden ja tekniikoiden kehittämiseen ja on kehittänyt uuden Xeran-nimisen tuotteen. Se ei ole Xeranin tuottaja eikä sillä ole kyseisen tuotteen tuotantovälineitä eikä jakelukanavia. Yritys B on yksi kilpailevien tuotteiden valmistajista, ja nämä tuotteet valmistetaan vapaasti saatavilla olevaa patentoimatonta teknologiaa käyttäen. Vuonna 1 B myi 25 miljoonan euron arvosta tuotteita, jotka oli valmistettu vapaasti saatavilla olevaa patentoimatonta teknologiaa käyttäen. Vuonna 2 A myöntää B:lle lisenssin Xeranin tuottamista varten. Kyseisenä vuonna B myy 15 miljoonan euron arvosta vapaasti saatavilla olevalla teknologialla valmistettuja tuotteita ja 15 miljoonan euron arvosta Xerania. Vuonna 3 ja sitä seuraavina vuosina B valmistaa ja myy vain Xerania 40 miljoonan euron arvosta vuosittain. Lisäksi A myöntää vuonna 2 lisenssin C:lle. C ei ole ennen toiminut kyseisillä tuotemarkkinoilla. C valmistaa ja myy ainoastaan Xerania 10 miljoonan euron arvosta vuonna 2 ja 15 miljoonan euron arvosta vuonna 3 ja sitä seuraavina vuosina. Xeranin ja sen korvaavien tuotemarkkinoiden, joilla B ja C toimivat, kokonaisarvon arvioidaan olevan 200 miljoonaa euroa kunakin vuonna.

Vuonna 2, jolloin lisenssisopimus tehdään, A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 0 %, koska se lasketaan Xeranin edellisvuoden kokonaismyynnin perusteella. Vuonna 3 A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 12,5 %, mikä vastaa B:n ja C:n edellisvuoden Xeran-tuotantoa. Vuonna 4 ja sitä seuraavina vuosina A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 27,5 %, mikä vastaa B:n ja C:n edellisvuoden Xeran-tuotantoa.

Vuonna 2 B:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 12,5 %, mikä vastaa B:n 25 miljoonan euron liikevaihtoa vuonna 1. Vuonna 3 B:n markkinaosuus on 15 %, koska sen myynti kasvoi 30 miljoonaan euroon vuonna 2. Vuonna 4 ja sitä seuraavina vuosina B:n markkinaosuus on 20 %, koska sen vuosiliikevaihto on 40 miljoonaa euroa. C:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 0 % vuosina 1 ja 2, 5 % vuonna 3 ja 7, 5 % seuraavina vuosina.

Koska lisenssisopimusten osapuolet eivät kilpaile keskenään ja A:n, B:n ja C:n yksittäiset markkinaosuudet jäävät kunakin vuonna alle 30 prosenttiin, sopimukset kuuluvat TSRPA:n mukaisen turvallisen alueen piiriin.

Esimerkki 2

Tilanne on sama kuin esimerkissä 1, mutta B ja C toimivat eri maantieteellisillä markkinoilla. Xeranin ja sen korvaavien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvo on molemmilla maantieteellisillä markkinoilla vuosittain 100 miljoonaa euroa.

Tässä tapauksessa A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on laskettava erikseen kummankin maantieteellisen markkina-alueen osalta. Niillä markkinoilla, joilla B toimii, A:n markkinaosuus riippuu B:n Xeran-myynnistä. Koska koko markkinoiden arvon oletetaan tässä esimerkissä olevan 100 miljoonaa euroa eli puolet esimerkin 2 markkinoiden arvosta, A:n markkinaosuus on 0 % vuonna 2, 15 % vuonna 3 ja 40 % sitä seuraavina vuosina. B:n markkinaosuus on 25 % vuonna 2, 30 % vuonna 3 ja 40 % sitä seuraavina vuosina. Vuosina 2 ja 3 sekä A:n että B:n markkinaosuus jää alle 30 %:n raja-arvon. Sen sijaan vuodesta 4 alkaen raja-arvo ylittyy, joten TSRPA:n 8 artiklan 2 kohdan mukaan vuoden 6 jälkeen A:n ja B:n välinen lisenssisopimus ei voi enää hyötyä ryhmäpoikkeuksesta, vaan sitä on arvioitava yksittäistapauksena.

Niillä markkinoilla, joilla C toimii, A:n markkinaosuus riippuu C:n Xeran-myynnistä. Teknologiamarkkinoilla A:n markkinaosuus, joka perustuu C:n edellisvuoden myyntiin, on siis 0 % vuonna 2, 10 % vuonna 3 ja 15 % sitä seuraavina vuosina. C:llä on sama markkinaosuus tuotemarkkinoilla: 0 % vuonna 2, 10 % vuonna 3 ja 15 % sitä seuraavina vuosina. A:n ja C:n välinen lisenssisopimus kuuluu siis koko tarkasteluajanjakson ajan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

Kilpailijoiden väliset lisenssisopimukset

Esimerkki 3

Yritykset A ja B toimivat erään kemiallisen tuotteen samoilla merkityksellisillä tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla. Molemmilla on patentti erilaisiin teknologioihin, joilla valmistetaan kyseistä tuotetta. Vuonna 1 A ja B tekevät ristikkäisen lisenssisopimuksen, joka oikeuttaa sopimuspuolet käyttämään toistensa teknologiaa. Vuonna 1 A:n ja B:n tuotannossa sovelletaan vain yrityksen omaa teknologiaa, ja A myy tuotetta 15 miljoonan euron arvosta ja B 20 miljoonan euron arvosta. Vuodesta 2 alkaen molemmat käyttävät sekä omaa että toisen sopimuspuolen teknologiaa. A myy vuodesta 1 alkaen omalla teknologiallaan valmistettua tuotetta 10 miljoonalla eurolla ja B:n teknologialla valmistettua tuotetta myös 10 miljoonalla eurolla. B myy vuodesta 2 alkaen omalla teknologiallaan valmistettua tuotetta 15 miljoonalla eurolla ja A:n teknologialla valmistettua tuotetta 10 miljoonalla eurolla. Tuotteen ja sen korvaavien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvo on vuosittain 100 miljoonaa euroa.

TSRPA:n mukaisessa lisenssisopimuksen arvioinnissa A:n ja B:n markkinaosuudet on laskettava sekä teknologia- että tuotemarkkinoilla. A:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla riippuu siitä, kuinka paljon edellisvuonna myytiin tuotetta, jota sekä A että B olivat valmistaneet A:n teknologiaa käyttäen. Vuonna 2 A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on siis 15 %, mikä vastaa sen omaa tuotantoa ja 15 miljoonan euron myyntiä vuonna 1. Vuodesta 3 alkaen A:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on 20 %, mikä vastaa tuotteen 20 miljoonan euron myyntiä, josta A ja B olivat kumpikin valmistaneet (A:n teknologiaa käyttäen) ja myyneet 10 miljoonan euron arvosta. B:n markkinaosuus teknologiamarkkinoilla on vuonna 2 20 % ja seuraavina vuosina 25 %.

A:n ja B:n markkinaosuudet tuotemarkkinoilla riippuvat siitä, paljonko yritykset ovat myyneet tuotetta edellisvuonna riippumatta siitä, mitä teknologiaa ne ovat käyttäneet. A:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 15 % vuonna 2 ja 20 % seuraavina vuosina. B:n markkinaosuus tuotemarkkinoilla on 20 % vuonna 2 ja 25 % seuraavina vuosina.

Koska kyseessä on kilpailijoiden välinen sopimus, niiden yhdistetty markkinaosuus ei saa teknologia- eikä tuotemarkkinoilla ylittää 20 prosentin raja-arvoa, jotta ne voisivat hyötyä ryhmäpoikkeuksesta. Tämä ehto ei selvästikään täyty. Yhdistetty markkinaosuus teknologia- ja tuotemarkkinoilla on 35 % vuonna 2 ja 45 % seuraavina vuosina. Tätä kilpailevien yritysten välistä sopimusta on siis arvioitava yksittäistapauksena.

4. Vakavimmat kilpailunrajoitukset ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan

4.1 Yleiset periaatteet

74. TSRPA:n 4 artikla sisältää luettelon vakavimmista kilpailunrajoituksista. Rajoituksen luokittelu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin perustuu rajoituksen luonteeseen ja kokemuksiin, jotka osoittavat tällaisten rajoitusten olevan lähes aina kilpailunvastaisia. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön(39) mukaisesti tällainen rajoitus voi johtua sopimukseen sisältyvästä selvästä tavoitteesta tai yksittäisen tapauksen olosuhteista (ks. edellä 14 kohta).

75. Jos teknologiansiirtosopimukseen sisältyy jokin vakaviin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus, sopimus jää TSRPA:n 4 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella kokonaisuudessaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. TSRPA:ta sovellettaessa vakavimpia kilpailunrajoituksia ei voida erottaa muusta sopimuksesta. Komissio katsoo lisäksi, että vakavimmat kilpailunrajoitukset täyttävät tapauskohtaisessa arvioinnissa 81 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä vain poikkeustapauksissa (ks. edellä 18 kohta).

76. TSRPA:n 4 artiklassa erotellaan kilpailijoiden väliset sopimukset ja sopimukset, joiden osapuolet eivät kilpaile keskenään.

4.2 Kilpailijoiden väliset sopimukset

77. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa luetellaan kilpailijoiden väliseen lisensointiin liittyvät vakavimmat kilpailunrajoitukset. TSRPA ei tämän säännöksen mukaan kata sopimuksia, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti, yksin tai yhdessä muiden sopimuspuolten määräysvallassa olevien tekijöiden kanssa:

(a) rajoittaa sopimuspuolen mahdollisuuksia määrittää hintansa myytäessä tuotteita kolmansille;

(b) rajoittaa tuotantoa lukuun ottamatta sopimustuotteiden tuotantoa koskevia rajoituksia, jotka on asetettu lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa tai vain yhdelle lisenssinsaajalle vastavuoroisessa sopimuksessa;

(c) jakaa markkinat tai asiakkaat lukuun ottamatta

(i) lisenssinsaajalle (lisenssinsaajille) asetettua velvollisuutta tuottaa lisensoidulla teknologialla ainoastaan yhdellä tai useammalla teknisellä käyttöalalla taikka yksillä tai useammilla tuotemarkkinoilla;

(ii) lisenssinantajalle ja/tai lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua velvollisuutta olla tuottamatta lisensoidulla teknologialla yhdellä tai useammalla teknisellä käyttöalalla taikka yksillä tai useammilla tuotemarkkinoilla tai yksinoikeudellisilla alueilla, jotka on varattu toiselle sopimuspuolelle;

(iii) lisenssinantajalle asetettua velvollisuutta olla lisensoimatta teknologiaa toiselle lisenssinsaajalle tietyllä alueella;

(iv) lisenssinsaajalle ja/tai lisenssinantajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua rajoitusta, joka koskee aktiivista ja/tai passiivista myyntiä toisen sopimuspuolen yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle;

(v) lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua rajoitusta, joka koskee myyntiä lisenssinantajan toiselle lisenssinsaajalle myöntämälle yksinoikeudelliselle alueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, edellyttäen että jälkimmäinen ei oman lisenssinsä myöntämisajankohtana ollut kilpaileva yritys;

(vi) lisenssinsaajalle asetettua velvollisuutta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan omaan käyttöönsä, edellyttäen että lisenssinsaajaa ei rajoiteta myymästä aktiivisesti ja passiivisesti sopimustuotteita omien tuotteidensa varaosina;

(vii) lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettua velvollisuutta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan tietylle asiakkaalle, jos lisenssi on myönnetty vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle;

(d) rajoittaa lisenssinsaajan mahdollisuuksia käyttää omaa teknologiaansa tai rajoittaa jonkin sopimuspuolen mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä, jollei jälkimmäinen rajoitus ole välttämätön, jotta estettäisiin lisensoidun taitotiedon paljastaminen kolmansille.

78. TSRPA:ssa erotetaan monien vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvien rajoitusten yhteydessä toisistaan vastavuoroiset ja muut kuin vastavuoroiset sopimukset. Kilpailijoiden välisiin vastavuoroisiin sopimuksiin sovelletaan tiukempaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa kuin sellaisiin kilpailijoiden välisiin sopimuksiin, jotka eivät ole vastavuoroisia. Vastavuoroiset sopimukset ovat ristiinlisensointisopimuksia, joissa lisensoidut teknologiat ovat kilpailevia teknologioita tai niitä voidaan käyttää kilpailevien tuotteiden tuotantoon. Kun sopimus ei ole vastavuoroinen, vain toinen sopimuspuolista lisensoi teknologiansa toiselle sopimuspuolelle, tai jos kyse on ristiinlisensoinnista, lisensoidut teknologiat eivät ole kilpailevia teknologioita eikä niitä voida käyttää kilpailevien tuotteiden tuotantoon. Sopimusta ei katsota vastavuoroiseksi vain sen vuoksi, että se sisältää takaisinluovutusta koskevan ehdon, tai sen vuoksi, että lisenssinsaaja lisensoi takaisin lisensoituun teknologiaan tekemänsä parannukset. Jos lisenssisopimuksesta, joka ei ole vastavuoroinen, tulee myöhemmin vastavuoroinen lisenssisopimus sopimuspuolten tekemän toisen lisenssisopimuksen seurauksena, ne saattavat joutua tarkistamaan ensimmäistä lisenssisopimusta varmistaakseen, ettei kyseinen sopimus sisällä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvia rajoituksia. Komissio ottaa tapauskohtaisessa arvioinnissaan huomioon sen, kuinka pitkän ajan kuluessa ensimmäisestä lisenssisopimuksesta toinen lisenssisopimus on tehty.

79. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee kilpailijoiden välisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on vahvistaa kolmansille myytävien tuotteiden hinnat myös lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden osalta. Kun kilpailijat sopivat keskenään hinnoista, tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen. Hinnoista voidaan sopia esimerkiksi suoralla sopimuksella, jossa määritellään tarkasti perittävä hinta, tai hintaluettelolla, jossa asetetaan tietyt sallitut enimmäisalennukset. Sillä, koskeeko sopimus vahvistettuja hintoja, vähimmäis- tai enimmäishintoja tai suositushintoja, ei ole asian kannalta merkitystä. Hinnoista voidaan sopia myös välillisesti asettamalla esteitä sovitusta hintatasosta poikkeamiselle esimerkiksi määräämällä, että rojaltimaksut nousevat, jos tuotteen hinta lasketaan tietyn tason alapuolelle. Lisenssinsaajan velvoittamista tietyn vähimmäisrojaltin maksamiseen ei kuitenkaan sellaisenaan katsota hintojen vahvistamiseksi.

80. Jos rojaltit lasketaan yksittäisen tuotteen myynnin perusteella, rojaltin suuruudella on suora vaikutus tuotteen rajakustannuksiin ja siten myös tuotteen hintaan(40). Kilpailijat voivat näin ollen käyttää ristiinlisensointia, johon liittyy myyntiin perustuvien rojaltien vastavuoroinen maksaminen, hintojen yhtenäistämiseen myöhemmän tuotantovaiheen tuotemarkkinoilla(41). Komissio pitää ristiinlisensointisopimuksia, joihin liittyy tuotteiden myyntiin perustuvien rojaltien vastavuoroinen maksaminen, hintojen vahvistamisena kuitenkin vain silloin, kun sopimuksella ei ole minkäänlaista kilpailua edistävää tarkoitusta, jolloin se ei ole vilpittömässä mielessä tehty lisenssisopimus. Jos sopimuksella ei luoda minkäänlaista arvoa eikä sillä näin ollen ole pätevää liiketaloudellista perustetta, se on tehty vilpillisessä tarkoituksessa ja katsotaan kartelliksi.

81. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus kattaa myös sopimukset, joissa rojaltit lasketaan kaikkien tuotteiden myynnin perusteella riippumatta siitä, käytetäänkö niissä lisensoitua teknologiaa. Tällaiset sopimukset kuuluvat myös 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, jonka mukaan lisenssinsaajan mahdollisuuksia käyttää omaa teknologiaansa ei saa rajoittaa (ks. jäljempänä 95 kohta). Tällaiset sopimukset rajoittavat yleensä kilpailua, sillä ne nostavat lisenssinsaajan oman kilpailevan teknologian käytöstä aiheutuvia kustannuksia ja rajoittavat ennen sopimuksentekoa esiintynyttä kilpailua(42). Tämä pätee sekä vastavuoroisiin että yksipuolisiin sopimuksiin. Sopimus, jossa rojaltit lasketaan kaikkien tuotteiden myynnin perusteella, voi kuitenkin yksittäisessä tapauksessa poikkeuksellisesti täyttää 81 artiklan 3 kohdan edellytykset, jos objektiivisten seikkojen perusteella voidaan todeta, että rajoitus on välttämätön kilpailua edistävän lisensoinnin toteutumiselle. Näin voi olla, jos lisenssinsaajan maksettavaksi kuuluvan rojaltin laskeminen ja valvominen olisi ilman rajoitusta mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa esimerkiksi siksi, että lisenssinantajan tekniikasta ei jää näkyvää jälkeä lopputuotteeseen eikä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia valvontakeinoja ole olemassa.

82. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee osapuolten tuotannon vastavuoroista rajoittamista. Tuotannonrajoituksella määrätään, miten paljon osapuoli saa tuottaa ja myydä. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta sellaisiin tuotannonrajoituksiin, jotka on asetettu lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa tai vain yhdelle lisenssinsaajista vastavuoroisessa sopimuksessa, jos kyseisiä rajoituksia sovelletaan vain lisensoidulla teknologialla tuotettuihin tuotteisiin. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi katsotaan näin ollen osapuolten vastavuoroiset tuotannonrajoitukset sekä lisenssinantajan omaan teknologiaan kohdistuvat tuotannonrajoitukset. Jos kilpailijat sopivat vastavuoroisista tuotannonrajoituksista, sopimuksen tavoitteena on vähentää markkinoilla olevaa tuotantoa, joka todennäköisesti myös vähenee sen seurauksena. Näin on myös silloin, kun sopimuksella vähennetään sopimuspuolten halukkuutta laajentaa tuotantoa esimerkiksi siten, että kyseiset sopimuspuolet sitoutuvat suorittamaan toisilleen maksuja, jos tietty tuotantomäärä ylittyy.

83. Yksipuolisten määrällisten rajoitusten sallivampi kohtelu perustuu siihen, että yksipuolinen rajoitus ei välttämättä johda tuotannon vähenemiseen markkinoilla. Lisäksi riski siitä, ettei sopimus ole vilpittömässä mielessä tehty lisenssisopimus, on pienempi, kun rajoitus ei ole vastavuoroinen. Jos lisenssinsaaja suostuu hyväksymään yksipuolisen rajoituksen, sopimus johtaa todennäköisesti todelliseen täydentävien teknologioiden yhdistämiseen tai tehokkuuden lisääntymiseen siten, että lisenssinantajan kehittyneempi teknologia yhdistetään lisenssinsaajan tuotantoresursseihin. Vastavuoroisessa sopimuksessa yhdelle lisenssinsaajista asetettu tuotannonrajoitus on todennäköisesti osoitus yhden osapuolen lisensoiman teknologian suuremmasta arvosta ja voi näin edistää kilpailua tukevaa lisensointia.

84. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus koskee markkinoiden ja asiakkaiden jakamista. Sellaisilla sopimuksilla, joilla kilpailijat jakavat markkinat tai asiakkaat, pyritään kilpailun rajoittamiseen. Kysymys on vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta, kun kilpailijat sitoutuvat vastavuoroisessa sopimuksessa siihen, etteivät ne harjoita tuotantoa tietyillä alueilla tai myy aktiivisesti ja/tai passiivisesti tietyille toiselle osapuolelle varatuille alueille tai asiakkaille.

85. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovelletaan riippumatta siitä, jääkö lisenssinsaajalle oikeus käyttää vapaasti omaa teknologiaansa. Kun lisenssinsaaja on asentanut lisenssinantajan teknologian käyttöönsä tietyn tuotteen valmistusta varten, toista teknologiaa hyödyntävän erillisen tuotantolinjan ylläpito rajoitusten piiriin kuuluvien asiakkaiden palvelemiseksi saattaa tulla kalliiksi. Kun lisäksi otetaan huomioon rajoituksen mahdollinen kilpailunvastainen vaikutus, lisenssinsaajan ei välttämättä enää kannata valmistaa tuotteita omaa teknologiaansa hyödyntäen. Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseiset rajoitukset ovat välttämättömiä kilpailua edistävälle lisensoinnille.

86. Vakavimmasta kilpailunrajoituksesta ei asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaan ole kyse silloin, kun lisenssinantaja myöntää muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa lisenssinsaajalle yksinomaisen lisenssin lisensoitua teknologiaa hyödyntävään tuotantoon tietyllä alueella ja sitoutuu näin itse olemaan tuottamatta sopimustuotteita kyseisellä alueella tai tarjoamatta kyseisellä alueella valmistettuja sopimustuotteita. Tämänkaltaisiin yksinomaisiin lisensseihin sovelletaan ryhmäpoikkeusta alueen laajuudesta riippumatta. Maailmanlaajuisen lisenssin tapauksessa yksinomaisuus tarkoittaa sitä, että lisenssinantaja sitoutuu olemaan tulematta markkinoille tai jatkamasta toimintaa niillä. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös silloin, kun lisenssi on rajoitettu yhteen tai useampaan tekniseen käyttöalaan tai yksiin tai useampiin tuotemarkkinoihin. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla sopimuksilla voidaan pyrkiä kannustamaan lisenssinsaajaa investoimaan lisensoituun teknologiaan ja kehittämään sitä. Sopimuksen tarkoituksena ei näin välttämättä ole markkinoiden jakaminen.

87. Samasta syystä ryhmäpoikkeusta sovelletaan 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti myös sopimuksiin, jotka eivät ole vastavuoroisia ja joissa sopimuspuolet sitoutuvat siihen, etteivät ne aktiivisesti eivätkä passiivisesti(43) myy toiselle sopimuspuolelle varatulle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle.

88. Vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta ei asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaan myöskään ole kyse silloin, kun lisenssinantaja nimeää lisenssinsaajan ainoaksi lisenssinsaajakseen tietyllä alueella ja osoittaa näin, ettei kolmansille osapuolille myönnetä lisenssiä lisenssinantajan teknologiaan perustuvaan tuotantoon kyseisellä alueella. Tämänkaltaisiin yksinomaisiin lisensseihin sovelletaan ryhmäpoikkeusta siitä riippumatta, onko sopimus vastavuoroinen, jos kyseinen sopimus ei vaikuta osapuolten mahdollisuuksiin hyödyntää vapaasti omaa teknologiaansa omilla alueillaan.

89. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan v alakohdassa ehdot, jotka sisältyvät muuhun kuin vastavuoroiseen sopimukseen ja joilla rajoitetaan lisenssinsaajan aktiivista myyntiä lisenssinantajan toiselle lisenssinsaajalle varaamalle alueelle tai asiakasryhmälle, suljetaan markkinaosuusraja-arvoon asti pois vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelosta, jolloin niihin sovelletaan ryhmäpoikkeusta. Edellytyksenä on kuitenkin, että suojattu lisenssinsaaja ei ollut sopimuksentekoajankohtana lisenssinantajan kilpailija. Tämäntyyppisten rajoitusten katsominen vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi ei ole perusteltua. Koska lisenssinantaja voi kyseisten rajoitusten ansiosta suojata sellaista lisenssinsaajaa, joka ei vielä toimi markkinoilla, muiden lisenssinantajan kanssa kilpailevien ja tämän vuoksi markkinoilla jo asemansa vakiinnuttaneiden lisenssinsaajien aktiiviselta myynniltä, ne todennäköisesti saavat kyseisen lisenssinsaajan hyödyntämään lisensoitua teknologiaa entistä tehokkaammin. Toisaalta jos lisenssinsaajat sitoutuvat keskinäisellä sopimuksella olemaan myymättä aktiivisesti tai passiivisesti tietyille alueille tai tietyille asiakasryhmille, sopimus katsotaan lisenssinsaajien kartelliksi. Koska tällaiset sopimukset eivät koske teknologian siirtoa, ne eivät kuulu TSRPA:n soveltamisalaan.

90. Kilpailijoiden välisiin sopimuksiin sisältyvät ehdot, joilla lisenssi rajoitetaan koskemaan yksiä tai useampia tuotemarkkinoita tai yhtä tai useampaa teknistä käyttöalaa(44), eivät 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan mukaan kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisiin rajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta, kun markkinaosuus on enintään 20 prosenttia, riippumatta siitä, onko sopimus vastavuoroinen. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisedellytyksenä on kuitenkin, että käyttöalarajoitukset koskevat vain lisensoitujen teknologioiden kattamaa alaa. Ehtona on lisäksi se, ettei lisenssinsaajien mahdollisuutta käyttää omaa teknologiaansa rajoiteta (ks. 4 artiklan 1 kohdan d alakohta). Jos lisenssinsaajien mahdollisuutta käyttää omaa teknologiaansa rajoitetaan, kyseessä on markkinoiden jakamista koskeva sopimus.

91. Ryhmäpoikkeuksen soveltamiseen ei vaikuta se, onko käyttöalarajoitus symmetrinen vai epäsymmetrinen. Vastavuoroisessa lisenssisopimuksessa oleva epäsymmetrinen käyttöalarajoitus tarkoittaa, että sopimuspuolilla on lisenssinsaajina oikeus käyttää lisensoimiaan teknologioita vain eri käyttöaloilla. Jos osapuolten mahdollisuuksia käyttää omia teknologioitaan ei rajoiteta, sopimuksen ei katsota johtavan siihen, että osapuolet vetäytyvät toiselle osapuolelle myönnetyn lisenssin kattamilta aloilta tai pysyttelevät poissa niiltä. Siinäkin tapauksessa, että lisenssinsaajat hankkivat tarvittavat laitteet lisensoidun teknologian hyödyntämiseksi lisenssin kohteena olevalla käyttöalalla, tällä ei välttämättä ole vaikutusta lisenssin ulkopuoliseen tuotantoon käytettäviin resursseihin. Tässä yhteydessä on tärkeää, että rajoitus koskee tiettyjä selkeästi erotettavissa olevia tuotemarkkinoita tai käyttöaloja eikä asiakkaita, jotka voidaan jakaa alueen tai asiakasryhmän mukaan ja jotka ostavat samoille tuotemarkkinoille tai käyttöaloille kuuluvia tuotteita. Jälkimmäisessä tapauksessa riskiä markkinoiden jakamisesta pidetään huomattavasti suurempana (ks. edellä 85 kohta). Lisäksi käyttöalarajoitukset saattavat olla tarpeen kilpailua edistävän lisensoinnin kannustamiseksi (ks. jäljempänä 182 kohta).

92. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan vi alakohtaan sisältyy lisäpoikkeus eli sisäiseen käyttöön tarkoitetut rajoitukset. Niillä tarkoitetaan vaatimuksia, joiden mukaan lisenssinsaaja voi tuottaa lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita vain omaan käyttöönsä. Jos sopimuksen kohteena oleva tuote on komponentti, lisenssinsaaja voidaan velvoittaa tuottamaan kyseistä komponenttia vain omien tuotteidensa erottamattomaksi osaksi ja olemaan myymättä komponenttia muille tuottajille. Lisenssinsaajan on kuitenkin voitava myydä komponentteja omien tuotteidensa varaosina ja toimittaa niitä siten kolmansille osapuolille, jotka tarjoavat tuotteeseen liittyviä toimituksen jälkeisiä palveluja. Tällaiset sisäiseen käyttöön tarkoitetut rajoitukset voivat olla tarpeellisia edistämään teknologian levittämistä etenkin kilpailijoiden välillä, ja ne kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Tällaisia rajoituksia tarkastellaan myös jäljempänä IV osan 2 jakson 5 kohdassa.

93. Lopuksi 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan vii alakohdassa suljetaan pois vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelosta lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa asetettu ehto, jolla lisenssinsaaja velvoitetaan tuottamaan sopimustuotteita vain tietylle asiakkaalle ja jonka tavoitteena on luoda kyseiselle asiakkaalle vaihtoehtoinen hankintalähde. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan vii alakohdan soveltamisedellytyksenä siis on, että lisenssin ainoana tarkoituksena on vaihtoehtoisen hankintalähteen luominen kyseiselle asiakkaalle. Kyseisen alakohdan soveltaminen ei kuitenkaan edellytä, että lisenssejä myönnetään vain yksi, vaan sen soveltamisalaan kuuluvat myös tapaukset, joissa useammalle kuin yhdelle yritykselle myönnetään lisenssi saman asiakkaan hankintalähteenä toimimiseen. Mahdollisuudet markkinoiden jakamiseen tämänkaltaisin sopimuksin ovat vähäiset silloin, kun lisenssi koskee vain tietyn asiakkaan hankintalähteenä toimimista. Tällaisissa tilanteissa ei etenkään voida olettaa, että lisenssinsaaja lakkaa sopimuksen vuoksi hyödyntämästä omaa teknologiaansa.

94. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritelty vakavimpiin kuuluva kilpailunrajoitus koskee ehtoja, joilla rajoitetaan kumman tahansa sopimuspuolen mahdollisuuksia tehdä tutkimus- ja kehitystyötä. Molemmilla sopimuspuolilla on oltava vapaus tehdä riippumatonta tutkimus- ja kehitystyötä. Tätä periaatetta sovelletaan riippumatta siitä, koskeeko rajoitus lisenssin kattamaa alaa vai muita aloja. Sen, että sopimuspuolet sopivat luovuttavansa toisilleen teknologioihinsa vastaisuudessa tekemänsä parannukset, ei kuitenkaan sinänsä katsota rajoittavan riippumatonta tutkimus- ja kehitystyötä. Tällaisten sopimusten vaikutus kilpailuun on arvioitava tapauskohtaisesti. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohta ei kuitenkaan kata sopimuspuolelle asetettuja rajoituksia, jotka koskevat kolmannen osapuolen kanssa toteutettavaa tutkimus- ja kehitystyötä, jos tällaista rajoitusta tarvitaan suojaamaan lisenssinantajan taitotietoa paljastumiselta. Jotta rajoitukset, joilla on tarkoitus estää lisenssinantajan taitotiedon paljastuminen, kuuluisivat poikkeuksen soveltamisalaan, niiden on oltava suojan varmistamisen kannalta tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Esimerkiksi silloin, kun sopimuksessa nimetään tietyt lisenssinsaajan työntekijät, joille lisensoitu taitotieto siirretään koulutuksella ja jotka ovat vastuussa sen käytöstä, saattaa riittää se, että lisenssinsaaja velvoitetaan varmistamaan, etteivät kyseiset työntekijät osallistu kolmansien osapuolten kanssa harjoitettavaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Myös muut suojalausekkeet voivat olla tarkoituksenmukaisia.

95. Lisenssinsaajalle ei myöskään saa 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti asettaa rajoituksia, jotka koskevat lisenssinsaajan oman kilpailevan teknologian käyttöä edellyttäen, että lisenssinsaaja ei samalla hyödynnä lisenssillä saatua lisenssinantajan teknologiaa. Lisenssinsaajan mahdollisuutta käyttää omaa teknologiaansa ei saa rajoittaa suhteessa tuotanto- tai myyntipaikkaan, tuotanto- tai myyntimäärään ja myyntihintaan. Lisenssinsaajaa ei myöskään saa velvoittaa maksamaan rojalteja tuotteista, jotka on tuotettu sen omaa teknologiaa hyödyntäen (ks. edellä 81 kohta). Myöskään lisenssinsaajan oikeutta lisensoida oma teknologiansa kolmansille ei saa rajoittaa. Jos lisenssinsaajalle asetetaan oman teknologian käyttöä tai tutkimus- ja kehitystyön toteuttamista koskevia rajoituksia, lisenssinsaajan teknologian kilpailukyky heikkenee. Tämän seurauksena on kilpailun väheneminen olemassa olevilla tuote- ja teknologiamarkkinoilla. Samalla vähenevät myös lisenssinsaajan mahdollisuudet investoida teknologiansa kehittämiseen ja parantamiseen.

4.3 Keskenään kilpailemattomien osapuolten väliset sopimukset

96. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa luetellaan vakavimmat kilpailunrajoitukset, jotka saattavat esiintyä keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä lisenssisopimuksissa. TSRPA ei tämän säännöksen mukaan kata sopimuksia, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti, yksin tai yhdessä muiden sopimuspuolten määräysvallassa olevien tekijöiden kanssa:

(a) rajoittaa sopimuspuolen mahdollisuuksia määrittää hintansa myytäessä tuotteita kolmansille rajoittamatta kuitenkaan toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että se ei johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin sopimuspuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi;

(b) rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille lisenssinsaaja voi myydä passiivisesti sopimustuotteita, lukuun ottamatta:

(i) passiivisen myynnin rajoittamista lisenssinantajalle varatulle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle;

(ii) passiivisen myynnin rajoittamista lisenssinantajan toiselle lisenssinsaajalle myöntämälle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle kahden ensimmäisen vuoden aikana, jolloin kyseinen toinen lisenssinsaaja myy sopimustuotteita kyseiselle alueelle tai asiakasryhmälle;

(iii) lisenssinsaajalle asetettua velvollisuutta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan omaan käyttöönsä, edellyttäen että lisenssinsaajaa ei rajoiteta myymästä aktiivisesti ja passiivisesti sopimustuotteita omien tuotteidensa varaosina;

(iv) velvollisuutta tuottaa sopimustuotteita ainoastaan tietylle asiakkaalle, jos lisenssi on myönnetty vaihtoehtoisen hankintalähteen luomiseksi kyseiselle asiakkaalle;

(v) kaupan tukkuportaassa toimivan lisenssinsaajan loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittamista;

(vi) valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten myynnin rajoittamista valtuuttamattomille jakelijoille;

(c) rajoittaa vähittäisportaassa toimivan valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvan lisenssinsaajan aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille; tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä.

97. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määritelty vakavimpiin kuuluva kilpailunrajoitus koskee hintojen vahvistamista myytäessä tuotteita kolmansille. Säännös kattaa erityisesti rajoitukset, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on vahvistaa sovittu myyntihinta tai vähimmäismyyntihinta tai sovittu hintataso tai vähimmäishintataso, jota lisenssinantajan ja lisenssinsaajan on noudatettava myytäessä tuotteita kolmansille osapuolille. Sopimuksissa, joissa myyntihinta vahvistetaan suoraan, rajoitus on täysin ilmeinen. Myyntihinta voidaan kuitenkin määrätä myös epäsuorin keinoin. Esimerkkejä tästä ovat sopimukset, joissa vahvistetaan voittomarginaali, sovitaan myönnettävien alennusten enimmäistaso, suhteutetaan myyntihinta kilpailijoiden myyntihintoihin, esitetään uhkauksia tai varoituksia tai uhataan sakoilla tai sopimuksen irtisanomisella, jos sovittua hintatasoa ei noudateta. Suorat tai välilliset keinot vahvistaa hinta voivat olla tehokkaampia, jos niihin yhdistetään toimenpiteitä hintojen laskemisen havaitsemiseksi, kuten hintojen seurantajärjestelmä tai lisenssinsaajille asetettu velvollisuus raportoida hintojen poikkeamista. Vastaavasti suora tai välillinen hintojen vahvistaminen voi olla tehokkaampaa, jos siihen yhdistetään toimenpiteitä, joilla heikennetään lisenssinsaajan mahdollisuuksia alentaa myyntihintojaan, kuten tapauksessa, jossa lisenssinantaja vaatii lisenssinsaajaa soveltamaan "suosituimman asiakkaan kohtelua" koskevaa ehtoa eli velvollisuutta myöntää jollekin asiakkaalle aina paremmat myyntiehdot kuin muille asiakkaille. Enimmäis- tai suositushinnat voidaan samoja keinoja käyttäen saada toimimaan vahvistettujen myyntihintojen tai vähimmäismyyntihintojen tapaan. Sen, että lisenssinantaja antaa lisenssinsaajalle suositushintaluettelon tai velvoittaa lisenssinsaajan noudattamaan tiettyä enimmäishintaa, ei kuitenkaan itsessään katsota johtavan vahvistettujen myyntihintojen tai vähimmäismyyntihintojen käyttöön.

98. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa katsotaan vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi sopimukset tai yhteensovitetut menettelyt, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on rajoittaa lisenssinsaajien harjoittamaa, lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden passiivista myyntiä(45). Lisenssinsaajaan kohdistuvat passiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat olla seurausta suorista velvoitteista, kuten velvoitteesta olla myymättä joillekin asiakkaille tai tiettyjen alueiden asiakkaille taikka velvoitteesta siirtää näiden asiakkaiden tekemät tilaukset muille lisenssinsaajille. Ne voivat myös olla seurausta epäsuorista toimista, joiden tarkoituksena on saada lisenssinsaaja luopumaan tällaisesta myynnistä. Näitä ovat esimerkiksi taloudelliset kannustimet tai lisensoitujen tuotteiden todellisen määränpään selvittämiseen tarkoitetun valvontajärjestelmän käyttöönotto. Määrällisillä rajoituksilla voidaan epäsuorasti rajoittaa passiivista myyntiä. Komissio ei kuitenkaan katso, että määrälliset rajoitukset sinänsä palvelevat kyseistä tarkoitusta. Näin voi kuitenkin olla, jos määrällisillä rajoituksilla pannaan täytäntöön taustalla oleva sopimus markkinoiden jakamisesta. Merkkejä tällaisesta toiminnasta ovat määrien vähittäinen mukauttaminen siten, että ne kattavat vain paikallisen kysynnän, määrälliset rajoitukset yhdistettynä aluekohtaista vähimmäismyyntiä koskevaan velvoitteeseen, aluekohtaisen myynnin mukaan määräytyvät vähimmäisrojalteja koskevat velvoitteet, tuotteen määränpään mukaan eriytetyt rojaltimaksut sekä yksittäisten lisenssinsaajien myymien tuotteiden määränpään valvominen. Tästä lisenssinsaajien harjoittamaa passiivista myyntiä koskevasta vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta yleisrajoituksesta on kuitenkin useita tärkeitä poikkeuksia, joita käsitellään seuraavassa.

99. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohta ei koske lisenssinantajaan kohdistuvia myynnin rajoituksia. Kaikki lisenssinantajaan kohdistuvat myynnin rajoitukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, jos markkinaosuus ei ylitä 30:tä prosenttia. Sama pätee kaikkiin rajoituksiin, jotka koskevat lisenssinsaajan harjoittamaa aktiivista myyntiä, lukuun ottamatta jäljempänä 105 ja 106 kohdassa käsiteltyjä aktiivista myyntiä koskevia tapauksia. Aktiivista myyntiä koskevien rajoitusten sisällyttäminen ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan perustuu siihen olettamukseen, että ne edistävät investointeja, muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvaa kilpailua ja lisenssinsaajien tarjoamien palvelujen laadun parantamista ratkaisemalla vapaamatkustajuuteen ja investoinneista pidättymiseen liittyvät ongelmat. Lisenssinsaajien alueiden tai asiakasryhmien välistä aktiivista myyntiä koskevien rajoitusten yhteydessä ei edellytetä, että suojatulle lisenssinsaajalle on myönnetty yksinoikeus tiettyyn alueeseen tai asiakasryhmään. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös aktiivista myyntiä koskeviin rajoituksiin silloin, kun tietty alue tai asiakasryhmä on varattu useammalle kuin yhdelle lisenssinsaajalle. Kun lisenssinsaaja voi olla varma siitä, että se joutuu alueellaan vastaamaan vain tiettyjen muiden lisenssinsaajien aktiivisen myynnin aiheuttamaan kilpailuun ja etteivät sen alueen ulkopuolelta tulevat lisenssinsaajat kilpaile sen alueella, on todennäköistä, että tilanne kannustaa tehokkuutta lisäävien investointien tekemiseen.

100. Ehto, jolla rajoitetaan lisenssinsaajan aktiivista ja passiivista myyntiä alueelle tai asiakasryhmälle, johon lisenssinantaja on varannut yksinoikeuden, ei kuulu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta). Ryhmäpoikkeus kattaakin tällaiset rajoitukset. Vaikka tällaiset rajoitukset rajoittaisivatkin kilpailua, niiden katsotaan markkinaosuusrajaan asti edistävän teknologian levitystä ja siten kilpailua sekä teknologian yhdistämistä lisenssinsaajan tuotantoresursseihin. Tietty asiakasryhmä tai alue voi olla varattu lisenssinantajalle myös silloin, kun tämä ei tosiasiassa tuota käyttämällä lisensoitua teknologiaa kyseisellä alueella tai kyseistä asiakasryhmää varten. Lisenssinantaja voi varata itselleen jonkin alueen tai asiakasryhmän myös myöhempää hyödyntämistä varten.

101. Rajoituksiin, jotka koskevat lisenssinsaajien harjoittamaa passiivista myyntiä toiselle lisenssinsaajalle varatulle yksinmyyntialueelle tai tämän yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, sovelletaan ryhmäpoikkeusta kahden vuoden ajan päivästä, jona suojattu lisenssinsaaja saattaa lisensoitua teknologiaa sisältävät tuotteet ensimmäisen kerran markkinoille yksinmyyntialueellaan tai yksinoikeuteensa perustuvan asiakasryhmän muodostamilla markkinoilla (ks. 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta). Lisenssinsaajien on usein investoitava huomattavasti tuotantoresursseihin ja myynninedistämiseen voidakseen käynnistää toiminnan uudella alueella ja kehittää sitä. Uusi lisenssinsaaja ottaa näin ollen todennäköisesti huomattavan riskin, erityisesti siksi, että myynninedistämiskustannukset ja tietyn teknologian pohjalta käynnistettävään tuotantoon tarvittaviin resursseihin tehdyt investoinnit ovat usein uponneita eli niitä ei saada takaisin, jos lisenssinsaaja poistuu markkinoilta. Tällaisessa tilanteessa lisenssinsaaja ei useinkaan tee lisenssisopimusta, ellei siihen sisälly tietyn ajanjakson pituista suojaa muiden lisenssinsaajien aktiiviselta (ja passiiviselta) myynniltä kyseisen lisenssinsaajan myyntialueella. Ehdot, joilla rajoitetaan lisenssinsaajan passiivista myyntiä toisten lisenssinsaajien yksinmyyntialueille, eivät näin ollen yleensä kuulu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin enintään kahden vuoden ajan päivästä, jona kyseinen lisenssinsaaja saattaa lisensoitua teknologiaa sisältävän tuotteen ensimmäisen kerran markkinoille yksinmyyntialueellaan. Niissä yksittäistapauksissa, joissa tämänkaltaiset rajoitukset kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, niihin sovelletaan ryhmäpoikkeusta. Edellä mainitun kahden vuoden jakson päätyttyä lisenssinsaajien väliset passiivista myyntiä koskevat rajoitukset katsotaan vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi. Tällaiset rajoitukset kuuluvat yleensä 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, eivätkä ne todennäköisesti täytä 81 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Etenkin on todennäköistä, etteivät passiivista myyntiä koskevat rajoitukset ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiselle(46).

102. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii alakohdan mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluu myös rajoitus, jonka mukaan lisenssinsaaja on velvollinen valmistamaan lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita vain omaan (sisäiseen) käyttöönsä. Jos sopimuksen kohteena oleva tuote on komponentti, lisenssinsaaja voidaan siten velvoittaa käyttämään tuotetta vain omien tuotteidensa osana ja olemaan myymättä sitä muille tuottajille. Lisenssinsaajan on kuitenkin voitava myydä sekä aktiivisesti että passiivisesti tuotteita omien tuotteidensa varaosina, joten sillä on oltava oikeus toimittaa tuotteita kolmansille osapuolille, jotka tarjoavat kyseisiin tuotteisiin liittyviä toimituksen jälkeisiä palveluja. Sisäisen käytön rajoituksia käsitellään myös jäljempänä IV osan 2 jakson 5 kohdassa.

103. Kuten kilpailijoiden välisissä sopimuksissa (ks. edellä 93 kohta), ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös sopimuksiin, joissa lisenssinsaaja velvoitetaan tuottamaan sopimustuotteita vain tietylle asiakkaalle, jotta kyseiselle asiakkaalle voitaisiin luoda vaihtoehtoinen hankintalähde (ks. 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohta). On epätodennäköistä, että tämänkaltaiset rajoitukset kuuluisivat 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin silloin, kun ne sisältyvät keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin.

104. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan v alakohdan mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluu myös lisenssinsaajalle asetettu vaatimus olla myymättä tuotteita loppukäyttäjille eli toisin sanoen myydä vain jälleenmyyjille. Lisenssinantaja voi tällaisella vaatimuksella uskoa lisenssinsaajalle tukkumyyntitehtävän, ja se ei yleensä kuulu 81 artiklan 1 kohdan piiriin(47).

105. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan vi alakohdan mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluu myös lisenssinsaajaan kohdistuva vaatimus olla myymättä muille kuin valtuutetuille jakelijoille. Lisenssinantaja voi tämän poikkeuksen turvin vaatia lisenssinsaajaa kuulumaan valikoivaan jakelujärjestelmään. Siinä tapauksessa lisenssinsaajille on kuitenkin 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan annettava lupa myydä tuotteita loppukäyttäjille sekä aktiivisesti että passiivisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta rajata lisenssinsaajan toiminta tukkumyyntiin 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan v alakohdan nojalla (ks. edellinen kohta).

106. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ryhmäpoikkeus kattaa lisenssisopimukset, joissa lisenssinantaja asettaa velvoitteita, jotka lisenssinsaajan täytyy tai jotka se voi asettaa ostajilleen jakelijat mukaan luettuna (ks. 39 kohta). Näiden velvoitteiden on kuitenkin oltava toimitus- ja jakelusopimuksiin sovellettavien kilpailusääntöjen mukaisia. Koska TSRPA:ta sovelletaan vain kahdenvälisiin sopimuksiin, lisenssinsaajan ostajiensa kanssa edellä mainitun kaltaisista velvoitteista tekemät sopimukset eivät kuulu TSRPA:n soveltamisalaan. Tämänkaltaisiin sopimuksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta vain, jos ne ovat asetuksen 2790/1999 mukaisia (ks. edellä 2.5.2 kohta).

5. Poikkeuksen ulkopuolelle jäävät rajoitukset

107. TSRPA:n 5 artiklassa luetellaan neljä rajoitustyyppiä, joille ei myönnetä ryhmäpoikkeusta ja joiden kilpailunvastaiset ja kilpailua edistävät vaikutukset on siten arvioitava tapauskohtaisesti. Asetuksen 5 artiklasta seuraa, että jonkin näihin säännöksiin sisältyvän rajoituksen esiintyminen lisenssisopimuksessa ei estä ryhmäpoikkeuksen soveltamista sopimuksen muihin osiin. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jää vain kyseinen yksittäinen rajoitus, joka on arvioitava tapauskohtaisesti. Näin ollen 5 artiklan mukaiset rajoitukset on voitava erottaa sopimuksesta.

108. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan ryhmäpoikkeusta ei sovelleta seuraaviin kolmeen velvoitteeseen:

(a) Lisenssinsaajalle asetettu suora tai välillinen velvoite myöntää lisenssinantajalle tai lisenssinantajan nimeämälle kolmannelle osapuolelle yksinoikeudellinen käyttölupa lisensoituun teknologiaan tekemiinsä selvästi eroteltaviin parannuksiin tai lisensoidun teknologian uusiin käyttösovelluksiin.

(b) Lisenssinsaajalle asetettu suora tai välillinen velvoite siirtää lisenssinantajalle tai lisenssinantajan nimeämälle kolmannelle osapuolelle oikeuksia lisensoidun teknologian selvästi eroteltaviin parannuksiin tai uusiin käyttösovelluksiin.

(c) Lisenssinsaajalle asetettu suora tai välillinen velvoite olla kiistämättä lisenssinantajalla yhteismarkkinoilla olevien immateriaalioikeuksien pätevyyttä. TSRPA antaa kuitenkin lisenssinantajalle oikeuden lisenssisopimuksen irtisanomiseen, jos lisenssinsaaja kiistää lisensoituun teknologiaan kohdistuvien immateriaalioikeuksien pätevyyden.

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan tarkoituksena on välttää ryhmäpoikkeuksen soveltaminen sellaisiin sopimuksiin, jotka voivat vähentää lisenssinsaajien halukkuutta innovaatiotoimintaan.

109. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta koskevat tilanteita, joissa lisensoituun teknologiaan tehtyihin eroteltavissa oleviin parannuksiin liittyvät oikeudet luovutetaan tai siirretään takaisin lisenssinantajalle siten, että tämä saa niihin yksinoikeuden. Parannus on selvästi eroteltavissa, jos sitä voidaan hyödyntää loukkaamatta lisensoituun teknologiaan liittyviä oikeuksia. Ehto, jolla lisenssinsaaja velvoitetaan myöntämään lisenssinantajalle yksinoikeus lisensoidun teknologian selvästi eroteltavissa oleviin parannuksiin tai siirtämään tälle kyseisiin parannuksiin liittyvät oikeudet, vähentää todennäköisesti lisenssinsaajan halukkuutta innovaatiotoimintaan, sillä se estää lisenssinsaajaa hyödyntämästä omia parannuksiaan, kuten lisensoimasta niitä kolmansille. Tilanne on sama silloin, kun selvästi eroteltavissa oleva parannus koskee samaa sovellusta kuin lisensoitu teknologia tai kun lisenssinsaaja kehittää uusia lisensoidun teknologian sovelluksia. Tällaiset velvollisuudet eivät 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaan kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Ryhmäpoikkeus kattaa kuitenkin selvästi eroteltavissa olevien parannusten takaisinluovutusta koskevat velvollisuudet, joihin ei sisälly yksinoikeutta, myös silloin, kun takaisinluovutusta koskeva vaatimus ei ole vastavuoroinen eli se on asetettu vain lisenssinsaajalle, sekä silloin, kun lisenssinantajalla on sopimuksen mukaan oikeus jakaa eroteltavissa olevat parannukset edelleen muille lisenssinsaajille. Yksipuolinen takaisinluovutusta koskeva velvollisuus voi edistää innovaatiota ja uuden teknologian levittämistä, kun lisenssinantaja saa vapaasti määritellä, luovuttaako hän omat parannuksensa lisenssinsaajille ja jos luovuttaa, missä määrin. Jakamista koskeva ehto voi sekin edistää teknologian levittämistä, sillä näin kukin lisenssinsaaja tietää sopimushetkellä olevansa tasa-arvoisessa asemassa muiden lisenssinsaajien kanssa tuotannossa käyttämänsä teknologian osalta. Kun kyse on parannuksista, jotka eivät ole selvästi eroteltavissa, yksinoikeuden tuottavan takaisinluovutuksen tai oikeuksien siirtämistä koskevan velvollisuuden ei katsota rajoittavan kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, sillä lisenssinsaaja ei voi hyödyntää tällaisia parannuksia ilman lisenssinantajan lupaa.

110. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan soveltaminen ei riipu siitä, maksaako lisenssinantaja korvauksen saadusta parannuksesta tai yksinoikeuden sisältävästä lisenssistä. Tällaisen korvauksen olemassaololla ja suuruudella saattaa kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa sopimuksia tapauskohtaisesti 81 artiklan nojalla. Jos takaisinluovutus tapahtuu korvausta vastaan, velvollisuus ei yhtä todennäköisesti vähennä lisenssinsaajan halukkuutta innovointiin. Arvioitaessa yksinoikeuden sisältävää takaisinluovutusta ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella on otettava huomioon myös lisenssinantajan markkina-asemalla teknologiamarkkinoilla. Mitä vahvempi asema lisenssinantajalla on, sitä todennäköisemmin yksinomaiset takaisinluovutusvelvollisuudet vaikuttavat rajoittavasti innovaatiokilpailuun. Mitä vahvempi asema lisenssinantajan teknologialla on, sitä todennäköisemmin lisenssinsaaja on merkittävä innovaatioiden lähde ja tulevaisuuden kilpailija. Takaisinluovutusta koskevien velvollisuuksien kielteiset vaikutukset voivat korostua myös tällaisia velvollisuuksia sisältävien lisenssisopimusten rinnakkaisissa verkostoissa. Jos saatavilla olevia teknologioita hallitsee rajallinen määrä lisenssinantajia, jotka asettavat lisenssinsaajille yksinomaisia takaisinluovutusvelvollisuuksia, kilpailunvastaisten vaikutusten riski on suurempi kuin silloin, kun teknologioita on paljon ja kun vain osa niistä on lisensoitu yksinomaisin takaisinluovutusehdoin.

111. Innovaatiotoimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riski on suurempi kilpailijoiden välisessä ristiinlisensoinnissa silloin, kun takaisinmyöntämistä koskevaan vastavuoroiseen velvollisuuteen on liitetty molemmille sopimuspuolille asetettu velvollisuus jakaa omaan teknologiaansa tekemänsä parannukset toisen sopimuspuolen kanssa. Kaikkien parannusten jakaminen kilpailijoiden välillä voi estää kutakin kilpailijaa saavuttamasta kilpailuetumatkaa muihin kilpailijoihin nähden (ks. myös jäljempänä 208 kohta). Osapuolia ei kuitenkaan todennäköisesti estetä saavuttamasta kilpailuetumatkaa toisiinsa nähden silloin, kun lisenssillä pyritään tarjoamaan molemmille osapuolille mahdollisuus oman teknologiansa kehittämiseen ja kun lisenssi ei johda siihen, että osapuolet päätyvät käyttämään tuotesuunnittelussaan samaa teknologiapohjaa. Näin on silloin, kun lisenssin tarkoituksena on pikemminkin tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden varmistaminen kuin lisenssinsaajan teknologiapohjan parantaminen.

112. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritelty poikkeuksen ulkopuolelle jäävä rajoitus koskee kiistämisen kieltäviä sopimusehtoja eli velvollisuutta olla kiistämättä lisenssinantajan immateriaalioikeuksien pätevyyttä. Kiistämisen kieltävät ehdot on suljettu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska lisenssinsaajat pystyvät usein parhaiten arvioimaan, onko immateriaalioikeus mitätön. Mitättömistä immateriaalioikeuksista olisi päästävä eroon immateriaalioikeuden suojaa koskevien periaatteiden mukaisesti, jotta kilpailu ei vääristyisi. Mitättömät immateriaalioikeudet tukahduttavat innovaatiotoimintaa eivätkä edistä sitä. Kiistämisen kieltävät sopimusehdot kuuluvat todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, jos lisensoitu teknologia on arvokasta ja luo siksi kilpailullisen haitan yrityksille, joita estetään käyttämästä sitä tai jotka voivat käyttää sitä vain rojaltien maksua vastaan(48). Tällaisissa tapauksissa on epätodennäköistä, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät(49). Komissio suhtautuu kuitenkin myönteisesti myös ehtoihin, joilla kielletään lisensoidun taitotiedon kiistäminen silloin, kun sen takaisin saaminen on sen paljastuttua todennäköisesti mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Tällöin ehdolla, jolla lisenssinsaajaa kielletään kiistämästä lisensoitua taitotietoa, edistetään uuden teknologian levittämistä, etenkin koska heikommat lisenssinantajat voivat sen ansiosta myöntää lisenssejä itseään vahvemmille lisenssinsaajille ilman pelkoa siitä, että lisenssinsaaja kiistää taitotiedon saatuaan sen haltuunsa.

113. TSRPA antaa lisenssinantajalle mahdollisuuden lisenssisopimuksen irtisanomiseen, jos lisensoituun teknologiaan kohdistuvat immateriaalioikeudet kiistetään. Lisenssinantaja ei näin ollen ole velvollinen tekemään yhteistyötä sellaisen lisenssinsaajan kanssa, joka kiistää lisenssisopimuksen sisällön. Se merkitsee, että lisenssinsaaja käyttää sopimuksen irtisanomisen jälkeen kiistanalaista teknologiaa omalla vastuullaan. TSRPA:n 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa varmistetaan kuitenkin, että asetus ei kata sellaisia sopimusvelvoitteita, jotka kieltävät lisenssinsaajaa kiistämästä lisensoituun teknologiaan kohdistuvien immateriaalioikeuksien pätevyyttä. Lisenssinantaja voisi tämänkaltaisten velvoitteiden nojalla haastaa lisenssinsaajan oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja niillä vähennettäisiin näin lisenssinsaajan halukkuutta lisenssinantajan teknologiaan kohdistuvien immateriaalioikeuksien kiistämiseen. Säännöksellä varmistetaan näin, että lisenssinsaaja on samassa asemassa kuin kolmannet osapuolet.

114. Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa asetetut suorat tai välilliset vaatimukset, joilla rajoitetaan lisenssinsaajan mahdollisuuksia hyödyntää omaa teknologiaansa tai sopimuspuolten oikeutta tehdä tutkimus- ja kehitystyötä, elleivät kyseiset rajoitukset ole välttämättömiä sen varmistamiseksi, ettei lisensoitua tietotaitoa paljasteta kolmansille. Tämä edellytys on sisällöltään sama kuin vakavimpia kilpailunrajoituksia kilpailijoiden välisissä sopimuksissa käsittelevä 4 artiklan 1 kohdan d alakohta, jota on käsitelty edellä 94 ja 95 kohdassa. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten sopimusten kohdalla ei kuitenkaan voida katsoa, että kyseiset rajoitukset vaikuttavat yleisesti ottaen kielteisesti kilpailuun tai että 81 artiklan 3 kohdassa asetetut ehdot eivät täyty(50). Sopimukset on arvioitava tapauskohtaisesti.

115. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten sopimusten kohdalla lisenssinsaaja ei yleensä omista kilpailevaa teknologiaa. Sellaisia tapauksia saattaa kuitenkin esiintyä, joissa sopimuspuolia ei pidetä kilpailijoina ryhmäpoikkeuksen soveltamisen kannalta, vaikka lisenssinsaaja omistaakin kilpailevan teknologian. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun lisenssinsaaja omistaa teknologian, mutta ei myönnä siihen lisenssejä eikä lisenssinantaja ole todellinen tai mahdollinen toimittaja tuotemarkkinoilla. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisen kannalta osapuolet eivät tällöin ole kilpailijoita teknologiamarkkinoilla eivätkä tuotemarkkinoilla(51). Tällaisissa tapauksissa on tärkeää varmistaa, että lisenssinsaajan mahdollisuuksia hyödyntää omaa teknologiaansa ja kehittää sitä edelleen ei rajoiteta. Kyseinen teknologia aiheuttaa markkinoilla kilpailuun osallistumista estävän rajoituksen, joka on säilytettävä. Tällaisessa tapauksessa ehtoja, joilla rajoitetaan lisenssinsaajan oman teknologian käyttöä tai omaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, pidetään yleensä kilpailua rajoittavina ehtoina, jotka eivät täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Jos lisenssinsaaja on velvollinen maksamaan rojalteja sekä lisensoidulla teknologialla että omalla teknologiallaan tuottamistaan tuotteista, tämä yleensä rajoittaa lisenssinsaajan mahdollisuuksia hyödyntää omaa teknologiaansa. Tällainen velvollisuus ei näin ollen yleensä kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

116. Tapauksissa, joissa lisenssinsaaja ei omista kilpailevaa teknologiaa tai ei ole jo kehittämässä sellaista, sopimuspuolille asetettu velvollisuus olla tekemättä itsenäistä tutkimus- ja kehitystyötä voi olla kilpailua rajoittava silloin, jos teknologioita on saatavilla vain muutama. Tällöin sopimuspuolet saattavat olla merkittäviä (potentiaalisia) innovaation lähteitä markkinoilla. Näin on etenkin silloin, kun sopimuspuolilla on hallussaan tarvittavat resurssit ja taidot jatkotutkimuksen ja kehitystyön suorittamiseksi. Siinä tapauksessa 81 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät todennäköisesti täyty. Kun sen sijaan teknologioita on saatavilla useita ja kun sopimuspuolten hallussa ei ole erityisiä resursseja ja taitoja, tutkimus- ja kehitystyöhön kohdistuva rajoitus jää todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, koska sillä ei ole tuntuvaa kilpailua rajoittavaa vaikutusta, tai se täyttää 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Rajoitus voi edistää uuden teknologian levitystä siten, että lisenssinantaja saa takeet siitä, ettei lisenssillä luoda uusia kilpailijoita, ja että lisenssinsaajaa kannustetaan keskittymään lisensoidun teknologian hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Lisäksi 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain silloin, kun sopimuksella vähennetään kannustimia, jotka saavat lisenssinsaajan parantamaan ja hyödyntämään omaa teknologiaansa. Näin ei todennäköisesti ole esimerkiksi silloin, kun lisenssinantajalla on oikeus irtisanoa lisenssisopimus heti, kun lisenssinsaaja alkaa valmistaa tuotteita oman kilpailevan teknologiansa pohjalta. Tämä oikeus ei vähennä lisenssinsaajan kannustimia innovointiin, sillä sopimus voidaan irtisanoa vasta, kun on kehitetty kaupallisesti kannattava teknologia, jonka pohjalta tuotetut tuotteet ovat valmiita markkinoille saatettaviksi.

6. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisen peruuttaminen ja soveltamatta jättäminen

6.1 Peruuttamismenettely

117. Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat TSRPA:n 6 artiklan mukaan peruuttaa ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuvan edun yksittäiseltä sopimukselta, joka ei ole 81 artiklan 3 kohdan edellytysten mukainen. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten valtuudet peruuttaa ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuva etu rajoittuvat tapauksiin, joissa merkitykselliset maantieteelliset markkinat eivät ylitä kyseisen jäsenvaltion aluetta.

118. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määritellyt neljä edellytystä ovat kumulatiivisia, ja niiden on kaikkien täytyttävä, jotta poikkeussääntöä voidaan soveltaa(52). Ryhmäpoikkeus voidaan näin ollen peruuttaa, jos yksi tai useampi neljästä edellytyksestä jää yksittäisessä sopimuksessa täyttymättä.

119. Kun peruuttamismenettelyä sovelletaan, peruuttavan viranomaisen tehtävänä on osoittaa, että sopimus kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin ja että sopimus ei täytä kaikkia 81 artiklan 3 kohdan neljää edellytystä. Kun otetaan huomioon, että peruuttaminen merkitsee, että sopimus rajoittaa kilpailua 81 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla ja että se ei täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, peruuttamiseen liittyy välttämättä asetuksen 1/2003 5, 7 tai 9 artiklaan perustuva kielteinen päätös.

120. Peruuttaminen voi olla 6 artiklan mukaan perusteltua etenkin seuraavissa tilanteissa:

(1) kolmansien osapuolten teknologian pääsy markkinoille rajoittuu, esimerkiksi seurauksena samankaltaisten rajoittavien sopimusten, joissa kielletään lisenssinsaajia käyttämästä kolmansien osapuolten teknologiaa, rinnakkaisten verkostojen yhdistyneestä vaikutuksesta;

(2) potentiaalisten lisenssinsaajien pääsy markkinoille rajoittuu, esimerkiksi seurauksena samankaltaisten rajoittavien sopimusten, joissa kielletään lisenssinantajia myöntämästä lisenssejä muille lisenssinsaajille, rinnakkaisten verkostojen yhdistyneestä vaikutuksesta;

(3) osapuolet eivät käytä lisensoitua teknologiaa ja tähän ei ole objektiivisesti pätevää syytä.

121. TSRPA:n 4 ja 5 artiklalla, joissa säädetään vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelosta ja poikkeuksen ulkopuolelle jäävistä rajoituksista, pyritään varmistamaan, että ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset eivät vähennä kannustimia innovointiin, viivytä teknologian levittämistä eivätkä rajoita aiheettomasti lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välistä tai lisenssinsaajien välistä kilpailua. Vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelossa ja poikkeuksen ulkopuolelle jäävien rajoitusten luettelossa ei kuitenkaan oteta huomioon lisenssisopimuksen kaikkia mahdollisia vaikutuksia. Ryhmäpoikkeuksessa ei etenkään oteta huomioon lisenssisopimusten verkostoon sisältyvien samankaltaisten rajoitusten kumulatiivisia vaikutuksia. Lisenssisopimukset voivat johtaa kolmansien osapuolten sulkemiseen markkinoilta sekä lisenssinantajan tasolla että lisenssinsaajan tasolla. Muiden lisenssinantajien sulkeminen markkinoilta voi johtua sellaisista lisenssisopimuksista muodostuvan verkoston kumulatiivisista vaikutuksista, joissa lisenssinsaajia kielletään hyödyntämästä kilpailevia teknologioita, mikä johtaa muiden (mahdollisten) lisenssinantajien sulkemiseen markkinoilta. Lisenssinantajien sulkemisesta markkinoilta on todennäköisesti kyse silloin, kun rajoittavat sopimukset estävät useimpia markkinoilla olevia yrityksiä, jotka voisivat (todellisuudessa) saada kilpailevan lisenssin, hankkimasta sitä, ja joissa mahdolliset lisenssinsaajat kohtaavat suhteellisen suuria esteitä pyrkiessään markkinoille. Muiden lisenssinsaajien sulkeminen markkinoilta voi johtua sellaisten lisenssisopimusten kumulatiivisista vaikutuksista, joissa kielletään lisenssinantajia myöntämästä lisenssiä muille lisenssinsaajille ja joilla näin estetään mahdollisia lisenssinsaajia saamasta käyttöönsä tarvittavaa teknologiaa. Markkinoilta sulkemista käsitellään tarkemmin jäljempänä IV osan 2 jakson 7 kohdassa. Komissio katsoo lisäksi todennäköisesti, ettei ryhmäpoikkeuksen soveltaminen ole perusteltua silloin, kun merkittävä määrä keskenään kilpailevien teknologioiden lisenssinantajia edellyttää yksittäisissä lisenssisopimuksissa lisenssinsaajiltaan, että myös niille tarjotaan muiden lisenssinantajien kanssa sovitut edullisemmat ehdot.

122. Komissio peruuttaa todennäköisesti ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuvan edun myös silloin, kun sopimuspuolet pidättyvät hyödyntämästä lisensoitua teknologiaa, ellei niillä ole objektiivista perustetta toiminnalleen. Jos osapuolet eivät hyödynnä lisensoitua teknologiaa, tehokkuutta lisäävää toimintaa ei esiinny, jolloin ryhmäpoikkeuksen soveltamisen perusedellytys jää täyttymättä. Hyödyntäminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä resurssien yhdistämistä. Hyödyntämistä on myös se, kun lisenssinsaaja saa lisenssin ansiosta tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden, jolloin se voi hyödyntää omaa teknologiaansa ilman riskiä siitä, että lisenssinantaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Kilpailijoiden välisten lisenssisopimusten yhteydessä se, että sopimuspuolet eivät hyödynnä lisensoitua teknologiaa, voi olla merkki siitä, että sopimus naamioitu kartelli. Komissio tutkii näiden syiden vuoksi hyvin tarkasti tapaukset, joissa teknologiaa ei hyödynnetä. Komissio katsoo lisäksi todennäköisesti, ettei ryhmäpoikkeuksen soveltaminen ole perusteltua silloin, kun merkittävä määrä keskenään kilpailevien teknologioiden lisenssinantajia edellyttää yksittäisissä lisenssisopimuksissa lisenssinsaajiltaan, että myös niille tarjotaan muiden lisenssinantajien kanssa sovitut edullisemmat ehdot.

6.2 Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättäminen

123. Komissiolle annetaan TSRPA:n 7 artiklassa mahdollisuus antaa asetus, jolla TSRPA:n soveltamisalan ulkopuolelle jätetään samankaltaisten sopimusten rinnakkaiset verkostot, jotka kattavat yli 50 prosenttia merkityksellisistä markkinoista. Toimenpide ei kohdistu yksittäisiin yrityksiin vaan kaikkiin yrityksiin, joiden sopimukset on määritelty TSRPA:n soveltamatta jättämisestä annetussa asetuksessa.

124. Kun komissio peruuttaa TSRPA:sta johtuvan edun 6 artiklan nojalla, se edellyttää asetuksen 1/2003 7 tai 9 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä, mutta TSRPA:n 7 artiklan mukaisen soveltamatta jättämistä koskevan komission asetuksen vaikutuksena on pelkästään poistaa TSRPA:n tuottama etu asianomaisten rajoitusten ja markkinoiden osalta ja palauttaa tilanne, jossa 81 artiklan 1 ja 3 kohtaa sovelletaan täysimääräisesti. Kun on annettu asetus, jonka mukaan TSRPA:ta ei sovelleta tietyillä markkinoilla tiettyjä rajoituksia sisältäviin sopimuksiin, yksittäisiin sopimuksiin sovelletaan 81 artiklaa asiaan liittyvän yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön ja komission tiedonantojen ja aiempien päätösten valossa. Komissio tekee tarvittaessa yksittäistapausta koskevan päätöksen, jota kaikki kyseisillä markkinoilla toimivat yritykset voivat käyttää ohjenuorana.

125. Laskettaessa 50 prosentin osuutta markkinoista on otettava huomioon kukin yksittäinen lisenssisopimusten verkosto, joka sisältää samankaltaisia vaikutuksia markkinoihin aiheuttavia rajoituksia tai rajoitusten yhdistelmiä.

126. Asetuksen 7 artiklassa komissiolle ei aseteta velvollisuutta ryhtyä toimiin, jos 50 prosentin markkinaosuus on ylittynyt. Yleisesti ottaen asetuksen soveltamatta jättäminen on asianmukaista silloin, kun pääsy merkityksellisille markkinoille tai kilpailu kyseisillä markkinoilla rajoittuu selvästi. Arvioidessaan tarvetta soveltaa 7 artiklaa komissio harkitsee, olisiko yksittäinen peruuttaminen tarkoituksenmukaisempi keino korjata tilanne. Se voi riippua erityisesti kumulatiivisia vaikutuksia synnyttävien kilpailevien yritysten määrästä markkinoilla tai vaikutusten kohteena olevien maantieteellisten markkinoiden lukumäärästä yhteisössä.

127. Jokaisessa 7 artiklan nojalla annetussa asetuksessa on selvästi määriteltävä sen soveltamisala. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että komission on määriteltävä merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat, sekä toiseksi sitä, että sen on yksilöitävä se lisenssisopimuksissa esiintyvä rajoitustyyppi, jonka kohdalla TSRPA:ta ei enää sovelleta. Viimeksi mainitun tekijän osalta komissio voi mukauttaa asetuksensa soveltamisalaa sen mukaan, mihin kilpailuongelmaan se haluaa puuttua. Esimerkiksi vaikka kaikki keskenään kilpailemattomien yritysten välisten sopimusten rinnakkaiset verkostot otetaan huomioon laskettaessa 50 prosentin markkinaosuutta, komissio voi siitä huolimatta rajata soveltamatta jättämistä koskevan asetuksen soveltamisalaan vain sellaiset keskenään kilpailemattomien yritysten asettamat velvoitteet, joiden voimassaolo ylittää tietyn ajan. Näin lyhytkestoiset sopimukset tai vähemmän rajoittavat sopimukset voidaan jättää asetuksen vaikutusten ulottumattomiin sen vuoksi, että tällaisilla rajoituksilla on vähemmässä määrin markkinoilta sulkevia vaikutuksia. Komissio voi tarvittaessa myös antaa ohjausta määrittelemällä tietyssä markkinatilanteessa sovellettavan markkinaosuustason, jonka alapuolella yrityksen ei katsota edistävän merkittävästi kumulatiivista markkinoilta sulkevaa vaikutusta. Kun yksittäisen lisenssinantajan lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden markkinaosuus on alle viisi prosenttia, kyseistä teknologiaa koskevan sopimuksen tai sopimusten verkoston ei yleensä katsota lisäävän merkittävästi yhdistynyttä markkinoita sulkevaa vaikutusta(53).

128. Vähintään kuuden kuukauden siirtymäkausi, joka komission on 7 artiklan 2 kohdan mukaan asetettava, antaa asianomaisille yrityksille mahdollisuuden muuttaa sopimuksiaan siten, että niissä otetaan huomioon TSRPA:n soveltamatta jättämisestä annettu asetus.

129. TSRPA:n soveltamatta jättämisestä annettu asetus ei vaikuta kyseisten ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluneiden sopimusten asemaan ennen asetuksen voimaantuloa.

IV. PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 1 KOHDAN JA 81 ARTIKLAN 3 KOHDAN SOVELTAMINEN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLA

1. Arvioinnin yleiset puitteet

130. Sopimukset, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan esimerkiksi siksi, että markkinaosuusrajat ylittyvät, tai siksi, että sopimuspuolia on enemmän kuin kaksi, arvioidaan tapauskohtaisesti. Sopimukset, jotka eivät rajoita kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai täyttävät 81 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset, ovat päteviä ja toteuttamiskelpoisia. On syytä muistaa, ettei ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuulumattomien sopimusten oleteta olevan lainvastaisia, ellei niihin sisälly vakavimpia kilpailunrajoituksia. Varsinkaan markkinaosuusrajojen ylittyminen ei yksin riitä perusteeksi olettaa, että 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, vaan tällöin tarvitaan näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaista tapauskohtaista arviointia.

131. Jotta voitaisiin lisätä ennustettavuutta silloinkin, kun TSRPA:ta ei sovelleta, ja jotta yksityiskohtainen arviointi voitaisiin rajoittaa tapauksiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat todellisia kilpailuongelmia, komissio katsoo, että 81 artiklaa ei todennäköisesti rikota silloin, kun vakavimpia kilpailunrajoituksia ei ole ja kun sopimuspuolten hallinnassa olevien teknologioiden lisäksi voidaan osoittaa vähintään neljä riippumattomien tahojen hallinnassa olevaa teknologiaa, joilla lisensoitu teknologia voidaan korvata siten, että käyttäjälle aiheutuvat kustannukset säilyvät vastaavina. Arvioitaessa, voidaanko kyseisillä teknologioilla korvata lisensoitu teknologia riittävässä määrin, on otettava huomioon kyseisten teknologioiden suhteellinen kaupallinen vahvuus. Teknologian aiheuttama kilpailupaine on merkitykseltään vähäinen silloin, kun teknologia ei tarjoa kaupallisesti kannattavaa vaihtoehtoa lisensoidulle teknologialle. Esimerkiksi silloin, kun kuluttajat suosivat markkinoilla esiintyvien verkostovaikutusten vuoksi selkeästi tuotteita, jotka sisältävät lisensoitua teknologiaa, muut markkinoilla jo olevat tai markkinoille todennäköisesti kohtuullisen ajan kuluessa tulevat teknologiat eivät välttämättä tarjoa todellista vaihtoehtoa ja aiheuttavat tämän vuoksi vain vähäistä kilpailupainetta. Se, että sopimus ei kuulu tässä kohdassa kuvaillun poikkeuksen soveltamisalaan, ei tarkoita sitä, että se kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin tai että sen kuuluessa kyseisen kohdan piiriin se ei täytä 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Kuten TSRPA:n mukaisella markkinaosuusrajaan perustuvalla ryhmäpoikkeuksella myös tässä tarkastellulla lisäpoikkeuksella luodaan ainoastaan oletus, jonka mukaan sopimus ei ole kielletty 81 artiklan nojalla. Kun ryhmäpoikkeusta ei sovelleta, sopimukset on arvioitava tapauskohtaisesti noudattamalla näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita.

1.1 Merkitykselliset tekijät

132. Kun 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan yksittäisiin tapauksiin, on otettava asianmukaisesti huomioon kilpailun toimintaperiaatteet kyseisillä markkinoilla. Erityisesti seuraavat tekijät ovat tässä suhteessa merkityksellisiä:

(a) sopimuksen luonne

(b) sopimuspuolten markkina-asema

(c) kilpailijoiden markkina-asema

(d) lisensoitujen tuotteiden ostajien markkina-asema

(e) markkinoille pääsyn esteet

(f) markkinoiden kypsyys

(g) muut tekijät.

Yksittäisten tekijöiden merkitys voi vaihdella tapauksittain ja riippuu kaikista muista osatekijöistä. Esimerkiksi sopimuspuolten suuri markkinaosuus on usein selvä merkki markkinavoimasta, mutta jos markkinoille pääsyn esteet ovat pieniä, se ei ehkä viittaakaan markkinavoimaan. Yksittäisten tekijöiden merkityksestä ei näin ollen voida antaa täsmällisiä sääntöjä.

133. Teknologiansiirtosopimuksia voidaan tehdä eri muodoissa. Sopimuksen luonteen arviointi on sen vuoksi tärkeää sopimuspuolten välisen kilpailusuhteen ja sopimuksen sisältämien rajoitusten määrittelemiseksi. Viimeksi mainittu tehtävä edellyttää sopimuksessa julki tuotujen ehtojen lisäksi myös muiden asioiden huomioon ottamista. Välillisiä rajoituksia voi syntyä tavasta, jolla sopimuspuolet panevat sopimuksen täytäntöön, tai niiden kohtaamista kannustimista.

134. Sopimuspuolten markkina-asema antaa viitteitä lisenssinantajan, lisenssinsaajan tai molempien mahdollisen markkina-aseman vahvuudesta. Mitä suurempi osapuolten markkinaosuus on, sitä merkittävämmän markkinavoiman ne todennäköisesti sopimuksen ansiosta saavat. Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin, kun markkinaosuus kuvastaa kustannusetuja tai muita kilpailullisia etuja kilpailijoihin nähden. Kilpailulliset edut voivat johtua esimerkiksi siitä, että kyseinen osapuoli on edelläkävijä markkinoilla, se on keskeisten patenttien haltija tai se käyttää parempaa teknologiaa.

135. Sopimuspuolten välistä kilpailusuhdetta arvioitaessa on joskus otettava huomioon muutakin kuin edellä markkinoiden määritelmää käsittelevässä II osan 3 jaksossa ja kilpailijoiden ja keskenään kilpailemattomien osapuolten erottamista käsittelevässä II osan 4 jaksossa määritellyt arviot. Vaikka lisenssinantaja ei olisi todellinen tai mahdollinen toimittaja tuotemarkkinoilla ja vaikka lisenssinsaaja ei olisi todellinen tai mahdollinen kilpailija teknologiamarkkinoilla, arvioinnin kannalta on tärkeää tietää, omistaako lisenssinsaaja kilpailevaa teknologiaa, jota ei ole lisensoitu. Jos lisenssinsaajalla on tuotemarkkinoilla vahva asema, sopimus, jolla se saa yksinomaisen lisenssin kilpailevaan teknologiaan, voi rajoittaa kilpailua merkittävästi verrattuna tilanteeseen, jossa lisenssinantaja ei myönnä yksinomaista lisenssiä tai myöntää lisenssejä muille yrityksille.

136. Markkinaosuudet ja mahdolliset kilpailuedut ja -haitat otetaan huomioon myös arvioitaessa kilpailijoiden markkina-asemaa. Mitä vahvemmassa asemassa todelliset kilpailijat ovat ja mitä enemmän niitä on, sitä pienempi on riski, että sopimuspuolet pystyvät yksin käyttämään markkinavoimaa. Jos kilpailijoita sen sijaan on melko vähän ja niiden markkina-asemat (koko, kustannukset, T& K-valmiudet yms.) lähestulkoon samanlaiset, tällainen markkinarakenne voi lisätä kilpailunvastaisen yhteistyön vaaraa.

137. Ostajien markkina-asema kertoo siitä, onko yhdellä tai useammalla ostajalla neuvotteluvoimaa. Ensimmäinen merkki neuvotteluvoimasta on ostajan markkinaosuus ostomarkkinoilla. Osuus kertoo siitä, kuinka merkittävä ostajan kysyntä on mahdollisille toimittajille. Muut indikaattorit koskevat ostajan asemaa sen omilla jälleenmyyntimarkkinoilla, joilla huomioon otettavia piirteitä ovat muun muassa toimijan jakelupisteiden verkoston maantieteellinen laajuus ja loppukäyttäjillä kyseisen toimijan tuotteista oleva tuotekuva. Joissakin tapauksissa neuvotteluvoima voi estää lisenssinantajaa ja/tai lisenssinsaajaa käyttämästä markkinavoimaa markkinoilla, jolloin se ratkaisee kilpailuongelman, joka olisi syntynyt ilman sitä. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun vahvoilla ostajilla on keinot ja valmiudet tuoda markkinoille uusia toimituslähteitä, jos suhteellisissa hinnoissa tapahtuu pieni mutta pysyvä korotus. Jos vahvat ostajat vain saavat suotuisat ehdot toimittajalta tai yksinkertaisesti siirtävät hinnan nousun asiakkaidensa maksettavaksi, ostajien asema ei ole sellainen, että se voisi estää lisenssinsaajaa käyttämästä markkinavoimaa tuotemarkkinoilla, eikä se tällöin riitä ratkaisemaan kyseisillä markkinoilla syntynyttä kilpailuongelmaa(54).

138. Markkinoille pääsyn esteitä mitataan arvioimalla, missä määrin markkinoilla toimivat yritykset voivat nostaa hintojaan kilpailutason yläpuolelle houkuttelematta markkinoille uusia tulijoita. Jos markkinoille pääsyn esteitä ei ole, uusien markkinatoimijoiden helppo ja nopea pääsy markkinoille tekee tällaisista hintojen korotuksista kannattamattomia. Jos uusia todellisia toimijoita, jotka estävät tai haittaavat markkinavoiman käyttämistä, tulee markkinoille yhden tai kahden vuoden kuluessa, markkinoille pääsyn esteitä voidaan pääsääntöisesti pitää vähäisinä. Markkinoille pääsyn esteet voivat aiheutua monenlaisista tekijöistä, kuten mittakaavaeduista ja tuotevarioinnin eduista, kansallisista säädöksistä - etenkin jos niissä säädetään yksinoikeuksista - valtiontuista, tuontitulleista, immateriaalioikeuksista, resurssien omistajuudesta, jos niiden tarjontaa rajoittavat esimerkiksi luonnolliset rajoitukset, välttämättömistä hyödykkeistä, edelläkävijän saamista eduista tai pitkään jatkuneilla tehokkailla myynninedistämistoimilla luodusta kuluttajien merkkiuskollisuudesta. Yritysten tekemät kilpailua rajoittavat sopimukset voivat myös olla markkinoille pääsyn esteitä, jos ne vaikeuttavat markkinoille tuloa ja sulkevat markkinoilta (mahdollisia) kilpailijoita. Markkinoille pääsyn esteitä voi olla tutkimus- ja kehitystyöstä, tuotannosta ja jakelusta koostuvan prosessin kaikissa vaiheissa. Kysymys siitä, pitäisikö joitakin näistä tekijöistä käsitellä markkinoille pääsyn esteinä, riippuu etenkin siitä, liittyykö niihin uponneita kustannuksia. Uponneet kustannukset merkitsevät kustannuksia, jotka on maksettava markkinoille pääsemiseksi tai markkinoilla toimimiseksi mutta joita ei saada takaisin, jos markkinoilta poistutaan. Mitä enemmän uponneita kustannuksia tulee, sitä tarkemmin mahdollisten uusien tulokkaiden on punnittava markkinoille tulon riskejä ja sitä uskottavampia ovat vakiintuneiden markkinatoimijoiden uhkaukset uuteen kilpailuun vastaamisesta, sillä markkinatoimijoiden poistuminen markkinoilta tulee uponneiden kustannusten vuoksi kalliiksi. Markkinoille pääsy edellyttää yleensä uponneita kustannuksia, joskus pienempiä ja joskus suurempia. Sen vuoksi todellinen kilpailu on yleensä potentiaalista kilpailua tehokkaampi arviointikeino, ja sille annetaankin arviossa enemmän painoarvoa.

139. Kypsillä markkinoilla tarkoitetaan markkinoita, jotka ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa, joilla käytetty teknologia on hyvin tunnettua ja laajalle levinnyttä ja joka ei muutu kovin usein ja joilla kysyntä on suhteellisen vakaata tai laskevaa. Kilpailunrajoituksilla on tällaisilla markkinoilla todennäköisemmin kielteisiä vaikutuksia kuin dynaamisilla markkinoilla.

140. Yksittäisiä rajoituksia arvioitaessa on mahdollisesti otettava huomioon myös muita tekijöitä. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kumulatiiviset vaikutukset, joka johtuvat samankaltaisten sopimusten esiintymisestä markkinoilla, sopimusten kesto, sääntelykehys ja käyttäytyminen, joka voi merkitä tai helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä kuten hintajohtajuutta, hintojen muutoksista ilmoittamista etukäteen ja neuvottelemista "oikeasta" hinnasta, hintojen jäykkyys liiallisen kapasiteetin seurauksena, hintasyrjintä ja aiempi kilpailunvastainen yhteistyö.

1.2 Kilpailunrajoituksia sisältävien lisenssisopimusten kielteiset vaikutukset

141. Kilpailunrajoituksia sisältävillä teknologiansiirtosopimuksilla voi olla seuraavanlaisia kielteisiä vaikutuksia markkinoilla käytävään kilpailuun:

1. teknologioiden välisen kilpailun väheneminen sellaisten yritysten välillä, jotka toimivat teknologiamarkkinoilla tai kyseisiä teknologioita sisältävien tuotteiden markkinoilla, mukaan luettuna sekä avoimen että sanattoman kilpailunvastaisen yhteistyön helpottuminen;

2. kilpailijoiden sulkeminen markkinoilta nostamalla niille aiheutuvia kustannuksia ja rajoittamalla näin niiden mahdollisuuksia saada välttämättömiä tuotannontekijöitä tai asettamalla muuten markkinoille pääsyn esteitä; ja

3. teknologian sisäisen kilpailun väheneminen sellaisten yritysten välillä, jotka valmistavat tuotteita samaa teknologiaa hyödyntäen.

142. Teknologiansiirtosopimukset voivat vähentää teknologioiden välistä kilpailua eli sellaisten yritysten välistä kilpailua, jotka myöntävät lisenssejä korvattavissa oleviin teknologioihin tai hyödyntävät niitä tuotannossaan. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun asetetaan vastavuoroisia velvoitteita. Jos esimerkiksi kilpailijat siirtävät toisilleen kilpailevia teknologioita ja asettavat vastavuoroisen velvoitteen, jonka mukaan kumpikin osapuoli toimittaa toiselle teknologioihinsa tekemänsä myöhemmät parannukset, ja jos kyseinen sopimus estää jompaakumpaa kilpailijoista saavuttamasta teknologista etumatkaa toiseen nähden, osapuolten välinen innovaatiokilpailu rajoittuu (ks. jäljempänä 208 kohta).

143. Kilpailijoiden välinen lisensointi voi myös helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä. Kilpailunvastaisen yhteistyön vaara on erityisen suuri keskittyneillä markkinoilla. Kilpailunvastainen yhteistyö edellyttää, että asianomaisilla yrityksillä on samanlainen käsitys niiden yhteisistä eduista ja siitä, miten koordinointimekanismi toimii. Jotta kilpailunvastainen yhteistyö toimisi, yritysten on pystyttävä seuraamaan toistensa markkinakäyttäytymistä ja niillä on oltava käytössään riittävät yhteisestä markkinapolitiikasta poikkeamista ehkäisevät keinot, jotka tarjoavat osapuolille kannustimen kyseisessä politiikassa pitäytymiseen. Lisäksi markkinoille pääsyn esteiden on tällöin oltava niin tehokkaita, että niillä voidaan estää ulkopuolisia tulemasta markkinoille tai laajentamasta toimintaansa markkinoilla. Sopimukset voivat helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä lisäämällä markkinoiden avoimuutta, mahdollistamalla tiettyjen toimintatapojen valvonnan sekä vaikeuttamalla markkinoille pääsyä. Kilpailunvastaista yhteistyötä voidaan poikkeustapauksissa helpottaa myös sellaisin lisenssisopimuksin, joiden tuloksena osapuolten kustannukset merkittävässä määrin yhdenmukaistuvat, sillä samanlaisista kustannuksista vastaavilla yrityksillä on todennäköisesti samanlainen näkemys koordinoinnin ehdoista(55).

144. Lisenssisopimukset voivat vaikuttaa teknologioiden väliseen kilpailuun myös estämällä kilpailijoita pääsemästä markkinoille ja laajentamasta toimintaansa. Tällaiset markkinoilta sulkevat vaikutukset voivat johtua rajoituksista, jotka estävät lisenssinsaajia hankkimasta lisenssiä kolmansilta osapuolilta tai jotka vähentävät niiden mahdollisuuksia tehdä niin. Kolmannet osapuolet voidaan sulkea markkinoilta esimerkiksi siten, että vakiintuneet lisenssinantajat asettavat lisenssinsaajille niin tiukkoja kilpailukieltovelvoitteita, ettei kolmansien osapuolten saatavilla ole riittävästi lisenssinsaajia, tai siten, että markkinoille pääsy lisenssinsaajien tasolla tehdään vaikeaksi. Korvaavien teknologioiden toimittajat voidaan myös sulkea markkinoilta niin, että riittävän markkinavoiman omaava lisenssinantaja sitoo yhteen eri osia teknologiasta ja myöntää koko pakettia koskevan lisenssin, vaikka paketista tarvitaan vain osa tietyn tuotteen valmistamiseen.

145. Lisenssisopimukset voivat myös vähentää teknologian sisäistä kilpailua eli sellaisten yritysten välistä kilpailua, joiden tuotanto perustuu samaan teknologiaan. Sopimus, jossa lisenssinsaajille asetetaan alueellisia rajoituksia ja jolla niitä estetään myymästä tuotteita toistensa alueilla, vähentää niiden välistä kilpailua. Lisenssisopimukset voivat vähentää teknologian sisäistä kilpailua myös helpottamalla lisenssinsaajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä. Teknologian sisäistä kilpailua vähentävät lisenssisopimukset voivat myös helpottaa kilpailevien teknologioiden omistajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä tai vähentää teknologioiden välistä kilpailua lisäämällä markkinoille pääsyn esteitä.

1.3 Rajoittavien lisenssisopimusten myönteiset vaikutukset ja niiden arviointimenetelmä

146. Jopa rajoittavilla lisenssisopimuksilla on tuottamiensa tehokkuusetujen ansiosta yleensä myös kilpailua edistäviä vaikutuksia, jotka saattavat olla niiden kilpailunvastaisia vaikutuksia merkittävämpiä. Ne arvioidaan 81 artiklan 3 kohdan perusteella, johon sisältyy poikkeus 81 artiklan 1 kohdan kieltoon. Jotta poikkeus soveltuu, lisenssisopimusten on saatava aikaan objektiivisia taloudellisia etuja, kilpailunrajoitusten on oltava välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi, kuluttajien on saatava kohtuullinen osuus tehokkuushyödystä eikä sopimus saa antaa yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

147. Arvioitaessa sopimuksia 81 artiklan 3 kohdan nojalla lähtökohdaksi otetaan se todellinen tilanne, jossa ne esiintyvät(56), ja kulloisenakin ajankohtana olemassa olevat tosiseikat. Arvioinnissa otetaan huomioon tosiseikkojen olennaiset muutokset. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeussääntöä sovelletaan edellä mainittujen neljän edellytyksen täyttyessä. Jos edellytykset eivät täyty, sääntöä ei sovelleta(57). Sovellettaessa 81 artiklan 3 kohtaa näiden periaatteiden mukaisesti on kuitenkin tarpeen ottaa huomioon osapuolten tekemät uponneet alkuinvestoinnit sekä se, miten paljon aikaa ja millaisten ehtojen täyttymistä vaaditaan investoinnin tekemiseksi ja investointikustannusten takaisin saamiseksi. Perustamissopimuksen 81 artiklaa ei voida soveltaa ottamatta huomioon ennakkoinvestointeja ja niihin liittyviä riskejä. Osapuolille aiheutuva riski ja sopimuksen täyttämiseksi välttämätön uponnut investointikustannus voivat näin ollen aiheuttaa sen, että sopimus ei kuulu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin tai että se täyttää 81 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset siihen asti, kunnes investointi on maksanut itsensä takaisin.

148. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan edellytyksistä ensimmäinen edellyttää sopimuksen tuottamien objektiivisten tehokkuusetujen arviointia. Lisenssisopimuksilla voidaan lisätä tehokkuutta yhdistämällä toisiaan täydentäviä teknologioita ja muuta varallisuutta, jolloin uusia tai parannettuja tuotteita voidaan saattaa markkinoille tai olemassa olevia tuotteita valmistaa edullisemmin. Usein vakavimpien kartellien ulkopuolella lisensoinnin syynä on, että teknologian lisensointi on lisenssinantajan kannalta tehokkaampaa kuin sen hyödyntäminen itse. Näin on varsinkin silloin, kun lisenssinsaajalla on jo ennestään tarvittavat tuotantoresurssit. Sopimuksen ansiosta lisenssinsaaja saa käyttöönsä teknologian, joka yhdistettynä resursseihin antaa mahdollisuuden hyödyntää uutta tai parannettua teknologiaa. Toinen esimerkki tuotantoa mahdollisesti tehostavasta lisensoinnista on tapaus, jossa lisenssinsaajalla on jo ennestään jonkinlainen teknologia, jonka yhdistäminen lisenssinantajan teknologiaan luo synergiaetuja. Kun kaksi teknologiaa yhdistetään, lisenssinsaaja voi saavuttaa kustannus-tuotanto-suhteen, joka ei muuten olisi ollut mahdollinen. Lisenssisopimukset voivat tehostaa lisäksi jakeluvaihetta samaan tapaan kuin vertikaaliset jakelusopimukset. Tehokkuusedut voivat ilmetä kustannussäästöinä tai arvokkaiden palvelujen tuottamisena kuluttajille. Vertikaalisten sopimusten myönteisiä vaikutuksia on kuvailtu vertikaalisista sopimuksista annetuissa suuntaviivoissa(58). Yksi esimerkki mahdollisten tehokkuusetujen saamisesta ovat myös sopimukset, joilla teknologian omistajat kokoavat kolmansille osapuolille lisensoitavan teknologiapaketin. Tällaiset yhdistämiset voivat vähentää erityisesti liiketoimeen liittyviä kustannuksia, sillä lisenssinsaajien ei tarvitse solmia erillisiä lisenssisopimuksia kunkin lisenssinantajan kanssa. Kilpailua edistävää lisensointia voidaan käyttää myös tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden varmistamiseen. Aloilla, joilla on runsaasti immateriaalioikeuksia ja joilla yksittäisillä tuotteilla voidaan loukata useita senhetkisiä ja tulevia oikeuksia, lisenssisopimukset, joissa osapuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta immateriaalioikeuksiinsa toista osapuolta vastaan, edistävät usein kilpailua, koska ne antavat osapuolille mahdollisuuden kehittää omia teknologioitaan ilman riskiä siitä, että jompikumpi osapuolista vetoaa myöhemmin oikeudenloukkaukseen.

149. Arvioidessaan 81 artiklan 3 kohdan mukaista välttämättömyyttä komissio tarkastelee etenkin, onko kyseessä oleva toiminta yksittäisen rajoituksen ansiosta tehokkaampaa kuin se olisi ollut ilman kyseistä rajoitusta. Arviota muodostettaessa on otettava huomioon markkinaolosuhteet ja osapuolten tosiasiallinen tilanne. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaiseen poikkeukseen vetoavien yritysten ei tarvitse tarkastella hypoteettisia tai teoreettisia vaihtoehtoja. Niiden on kuitenkin osoitettava, miksi realistisilta vaikuttavat ja huomattavasti vähemmän rajoittavat vaihtoehdot johtaisivat merkittävästi heikompaan tehokkuuteen. Jos kaupallisesta näkökulmasta realistiselta ja vähemmän rajoittavalta vaikuttavan vaihtoehdon soveltaminen johtaisi tehokkuuden merkittävään vähenemiseen, rajoitusta pidetään välttämättömänä. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen tutkia lisäksi, onko sopimus itsessään välttämätön tehokkuusetujen saavuttamiselle. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kyseessä on toisiaan täydentävien joskaan ei keskeisten teknologioiden yhdistäminen(59), jolloin on tutkittava, missä määrin tällainen yhdistäminen saa aikaan erityisiä tehokkuusetuja tai voitaisiinko yhteistoiminta rajoittaa tehokkuusetuja juurikaan menettämättä teknologioihin, joille ei ole korvaavia vaihtoehtoja. Kun kyseessä on yksinkertainen lisensointi kahden sopimuspuolen välillä, yksittäisten rajoitusten välttämättömyyden arviointi yleensä riittää. Useimmiten lisenssisopimukselle ei ole vähemmän rajoittavaa vaihtoehtoa.

150. Edellytys, jonka mukaan kuluttajien on saatava kohtuullinen osuus hyödystä, merkitsee sitä, että lisenssillä valmistettujen tuotteiden kuluttajille on vähintään korvattava sopimuksesta aiheutuvat kielteiset vaikutukset(60). Se tarkoittaa sitä, että tehokkuusetujen on täysimääräisesti korvattava sopimuksen todennäköiset kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat hintoihin, tuotantoon ja muihin merkityksellisiin tekijöihin. Tämä voidaan saavuttaa muuttamalla kyseisten yritysten kustannusrakennetta, tarjoamalla niille kannustimia hintojen alentamiseen, tai tarjoamalla kuluttajille uusia tai parannettuja tuotteita, joilla tasoitetaan todennäköisten hinnankorotusten vaikutus(61).

151. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan viimeinen edellytys, jonka mukaan sopimus ei saa antaa osapuolille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita, edellyttää markkinoille jäävien kilpailupaineiden ja sopimuksesta näihin kilpailulähteisiin aiheutuvien vaikutusten arviointia. Sovellettaessa 81 artiklan 3 kohdan viimeistä edellytystä on otettava huomioon 81 artiklan 3 kohdan ja 82 artiklan välinen suhde. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 81 artiklan 3 kohdan soveltaminen ei voi estää perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamista(62). Kun sekä 81 että 82 artiklan tarkoituksena on säilyttää todellinen kilpailutilanne markkinoilla, 81 artiklan 3 kohtaa on johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi tulkittava siten, että poikkeusmääräys ei sovellu sellaisiin kilpailua rajoittaviin sopimuksiin, joissa määräävää markkina-asemaa käytetään väärin(63).

152. Vaikka sopimus vähentäisi merkittävästi yhtä kilpailun ulottuvuutta, se ei välttämättä merkitse kilpailun poistamista 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi teknologioiden yhdistämisen tuloksena voi syntyä teollisuusstandardi, jolloin teknologialla käydään vain vähän kilpailua. Kun markkinoiden päätoimijat ovat ottaneet tietyn teknologiaformaatin käyttöönsä, vaihtoehtoisille formaateille voi olla hyvin vaikeaa löytää tilaa verkoston vaikutuksen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tosiasiallisen teollisuusstandardin luominen aina johtaisi automaattisesti kilpailun poistamiseen 81 artiklan 3 kohdan viimeisen edellytyksen tarkoittamalla tavalla. Toimittajat voivat standardin puitteissa kilpailla hinnalla, laadulla ja tuotteen ominaisuuksilla. Jotta sopimus kuitenkin on 81 artiklan 3 kohdan mukainen, on varmistettava, ettei se kohtuuttomasti rajoita tällaista kilpailua tai haittaa tulevaa innovaatiotoimintaa.

2. Perustamissopimuksen 81 artiklan soveltaminen erilaisiin lisensointiin liittyviin rajoituksiin

153. Tässä jaksossa käsitellään erilaisia lisenssisopimuksissa usein esiintyviä ehtoja. Niiden yleisyyden vuoksi on hyödyllistä antaa ohjeita siitä, miten niitä arvioidaan TSRPA:n mukaisen ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella. Näiden suuntaviivojen edellisissä osissa ja etenkin III osan 4 ja 5 jaksossa käsiteltyjä rajoituksia tarkastellaan tässä jaksossa lyhyesti.

154. Tämä jakso kattaa sekä kilpailijoiden että keskenään kilpailemattomien osapuolten väliset sopimukset. Kilpailijoiden välisten sopimusten kohdalla vastavuoroiset ja muut kuin vastavuoroiset sopimukset erotetaan tarvittaessa toisistaan. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten sopimusten kohdalla tällaista erottelua ei tarvitse tehdä. Jos yritykset eivät ole todellisia eivätkä mahdollisia kilpailijoita merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla tai lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden markkinoilla, vastavuoroinen lisenssi ei käytännössä eroa mitenkään kahdesta erillisestä lisenssistä. Sopimukset, joiden puitteissa sopimuspuolet kokoavat teknologiapaketin, joka lisensoidaan kolmansille osapuolille, katsotaan teknologiapooleiksi, joita käsitellään jäljempänä 4 jaksossa.

155. Tässä jaksossa ei käsitellä sellaisia lisenssisopimuksiin sisältyviä velvoitteita, jotka eivät yleensä rajoita kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisia velvoitteita voivat olla muun muassa:

a) luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet,

b) lisenssinsaajille asetettu velvollisuus olla myöntämättä alilisenssejä,

c) velvoitteet, joiden mukaan lisensoitua teknologiaa ei saa käyttää sopimuksen voimassaolon päätyttyä, jos lisensoituun teknologiaan kohdistuvat immateriaalioikeudet ovat edelleen päteviä ja voimassa,

d) velvollisuus avustaa lisenssinantajaa lisensoitujen immateriaalioikeuksien valvonnassa,

e) velvollisuus maksaa vähimmäisrojalteja tai tuottaa vähimmäismäärä lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita, ja

f) velvollisuus käyttää lisenssinantajan tavaramerkkiä tai mainita lisenssinantajan nimi tuotteessa.

2.1 Rojalteja koskevat velvoitteet

156. Lisenssisopimuksen osapuolet voivat yleensä vapaasti määritellä lisenssinsaajan maksettavaksi kuuluvan rojaltin ja sen maksutavan toiminnan kuulumatta 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin. Tätä periaatetta sovelletaan sekä kilpailijoiden että keskenään kilpailemattomien osapuolten välisiin sopimuksiin. Rojaltit voidaan vaatia maksettaviksi esimerkiksi kertamaksuina, myyntihinnasta laskettuna prosenttiosuutena tai kustakin lisensoitua teknologiaa sisältävästä tuotteesta maksettavana kiinteänä summana. Jos lisensoitu teknologia liittyy lopputuotteeseen kuuluvaan tuotannontekijään, rojaltien laskemista lopputuotteen hinnan perusteella ei yleensä pidetä kilpailua rajoittavana, kunhan lisensoitu teknologia sisältyy lopputuotteeseen. Ohjelmistojen lisensoinnissa käyttäjien tai laitteiden lukumäärän perusteella lasketut rojaltit ovat yleensä 81 artiklan 1 kohdan kanssa yhteensopivia.

157. Kuten edellä 81 ja 82 kohdassa on todettu, kilpailijoiden välisiin lisenssisopimuksiin sisältyviä rojalteja koskevia velvoitteita voidaan joissakin olosuhteissa pitää hintojen vahvistamisena, joka kuuluu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (ks. 4 artiklan 1 kohdan a alakohta). Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kyse on vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta silloin, kun kilpailijat veloittavat toisiltaan myynnin perusteella määräytyviä rojalteja tilanteessa, jossa sopimus on vain näennäinen, jolloin sen tarkoituksena ei ole toisiaan täydentävien teknologioiden yhdentäminen tai muiden kilpailua edistävien tavoitteiden saavuttaminen. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan mukaan kyse on vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvasta rajoituksesta myös silloin, kun lisenssinsaaja maksaa rojalteja myös tuotteista, jotka se on tuottanut käyttämällä vain omaa teknologiaansa.

158. Muuntyyppiset kilpailijoiden väliset rojalteja koskevat sopimukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, jos markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia, silloinkin kun kyseisillä sopimuksilla rajoitetaan kilpailua. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella 81 artiklan 1 kohta voi tulla sovellettavaksi silloin, kun kilpailijat sopivat ristiinlisensoinnista ja veloittavat toisiltaan myynnin perusteella määräytyviä rojalteja, jotka ovat selkeästi epäsuhteessa lisenssin markkina-arvoon ja joilla on merkittävä vaikutus markkinahintoihin. Arvioitaessa, ovatko rojaltit epäsuhtaisia, on otettava huomioon muiden tuotemarkkinoilla toimivien lisenssinsaajien samasta tai korvaavasta teknologiasta maksamat rojaltit. Tämänkaltaisissa tilanteissa on epätodennäköistä, että 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohta voi tulla sovellettavaksi myös silloin, kun vastavuoroiset, myynnin perusteella määräytyvät kappalekohtaiset rojaltit kasvavat tuotannon lisääntyessä. Jos osapuolten markkinavoima on huomattava, kyseiset rojaltit voivat rajoittaa tuotantoa.

159. Huolimatta siitä, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan vain niin kauan kuin teknologiaan kohdistuvat immateriaalioikeudet ovat päteviä ja voimassa, sopimuspuolet voivat yleensä 81 artiklan 1 kohtaa rikkomatta sopia rojaltien maksamista koskevien velvoitteiden jatkamisesta lisensoitujen immateriaalioikeuksien voimassaoloaikaa pidemmälle. Kun oikeudet lakkaavat, kolmannet osapuolet voivat laillisesti hyödyntää kyseistä teknologiaa ja kilpailla sopimuspuolten kanssa. Tämä todellinen ja mahdollinen kilpailu riittää yleensä varmistamaan sen, ettei kyseisellä velvoitteella ole tuntuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia.

160. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten sopimusten osalta ryhmäpoikkeus kattaa sopimukset, joissa rojaltimaksut lasketaan sekä sopimuksen kohteena olevalla lisensoidulla teknologialla että kolmansilta lisensoidulla teknologialla tuotettujen tuotteiden perusteella. Tällaiset järjestelyt voivat helpottaa rojaltien laskemista. Ne voivat kuitenkin myös johtaa kolmansien osapuolten sulkemiseen markkinoilta nostamalla niiden toimittamien tuotannontekijöiden käytön kustannuksia, jolloin järjestelyjen vaikutus voi olla sama kuin kilpailukieltovelvoitteen. Jos rojalteja maksetaan lisensoidulla teknologialla valmistettujen tuotteiden lisäksi tuotteista, jotka on valmistettu käyttämällä kolmannen osapuolen teknologiaa, ne lisäävät viimeksi mainittujen tuotteiden kustannuksia ja vähentävät kolmannen osapuolen teknologian kysyntää. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella onkin tutkittava, onko rajoituksella markkinoilta sulkevia vaikutuksia. Arvioinnissa on syytä käyttää jäljempänä 2 jakson 7 kohdassa määriteltyä analyyttistä viitekehystä. Jos tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia esiintyy, sopimukset kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin eivätkä todennäköisesti täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ellei kyseessä ole tilanne, jossa rojaltimaksuja ei voida käytännössä muulla tavoin laskea ja valvoa.

2.2 Yksinomaiset lisenssit ja myynnin rajoittaminen

161. Seuraavassa erotetaan toisistaan rajoitukset, jotka koskevat tuotantoa tietyllä alueella (yksinomaiset ja yksinkertaiset lisenssit), ja rajoitukset, jotka koskevat lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiä tietylle alueelle tai asiakasryhmälle (myynnin rajoitukset).

2.2.1 Yksinomaiset lisenssit ja yksinkertaiset lisenssit

162. Lisenssi katsotaan yksinomaiseksi lisenssiksi silloin, kun vain lisenssinsaajalla on oikeus käyttää tuotannossaan lisensoitua teknologiaa tietyllä alueella. Lisenssinantaja sitoutuu näin siihen, ettei se itse tuota eikä myönnä tuotantoon oikeuttavaa lisenssiä muille kyseisellä alueella. Alueena voi olla koko maailma. Kun lisenssinantaja sitoutuu ainoastaan olemaan myöntämättä tuotantoon oikeuttavaa lisenssiä kolmansille tietyllä alueella, kyseessä on yksinkertainen lisenssi. Yksinomaiseen tai yksinkertaiseen lisenssiin liittyy yleensä myyntiä koskevia ehtoja, joilla osapuolille asetetaan lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiä koskevia alueellisia rajoituksia.

163. Kilpailijoiden välisiin vastavuoroisiin yksinomaisiin lisensseihin sovelletaan 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan markkinoiden jakaminen kilpailijoiden välillä kuuluu vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Kilpailijoiden välisiin vastavuoroisiin yksinkertaisiin lisensseihin sovelletaan ryhmäpoikkeusta, jos markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia. Tämänkaltaisessa lisensoinnissa osapuolet sitoutuvat vastavuoroisesti olemaan myöntämättä kolmansille lisenssiä kilpaileviin teknologioihinsa. Kun osapuolilla on huomattava markkinavoima, tällaiset sopimukset voivat helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä, sillä niillä voidaan varmistaa, että osapuolet ovat ainoita tuottajia lisensoituun teknologiaan perustuvilla markkinoilla.

164. Kilpailijoiden väliset muut kuin vastavuoroiset yksinomaiset lisenssit kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, kun markkinaosuus on enintään 20 prosenttia. Jos markkinaosuus on tätä suurempi, on tarpeen arvioida, millaisia kilpailunvastaisia vaikutuksia tämänkaltaisella yksinomaisella lisenssillä todennäköisesti on. Maailmanlaajuinen yksinomainen lisenssi merkitsee, että lisenssinantaja poistuu markkinoilta. Jos yksinomainen lisenssi koskee vain tiettyä aluetta, kuten yhtä jäsenvaltiota, lisenssinantaja sitoutuu olemaan tuottamatta tavaroita ja palveluja kyseisellä alueella. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan perustuvassa tarkastelussa on etenkin arvioitava, mikä on lisenssinantajan kilpailullinen merkitys. Jos lisenssinantajan markkina-asema tuotemarkkinoilla ei ole kovinkaan merkittävä tai jos sillä ei ole kapasiteettia teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen lisenssinsaajan alueella, sopimus ei todennäköisesti kuulu 81 artiklan 1 kohdan piiriin. Erityistapauksen muodostavat tilanteet, joissa lisenssinantaja ja lisenssinsaaja kilpailevat ainoastaan teknologiamarkkinoilla ja joissa lisenssinantaja on esimerkiksi tutkimuslaitos tai pieni tutkimusyritys, jolla ei ole tuotanto- eikä jakeluresursseja lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden saattamiseksi markkinoille tehokkaasti. Tällöin on epätodennäköistä, että perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan määräyksiä rikotaan.

165. Yksinomaisten lisenssien myöntäminen keskenään kilpailemattomien yritysten välillä - silloin kun se kuuluu 81 artiklan 1 kohdan piiriin(64) - täyttää todennäköisesti 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Oikeutta yksinomaisen lisenssin myöntämiseen tarvitaan yleensä, jotta lisenssinsaajaa voitaisiin kannustaa investoimaan lisensoituun teknologiaan ja saattamaan tuotteet markkinoille aikataulun mukaisesti. Näin on etenkin silloin, kun lisenssinsaajan on tehtävä merkittäviä investointeja lisensoidun teknologian jatkokehitystä varten. Jos yksinoikeuteen puututaan sen jälkeen, kun lisenssinsaaja on onnistuneesti kaupallistanut lisensoidun teknologian, lisenssinsaajaa estetään hyötymästä menestyksen tuottamista eduista, mikä vaikuttaa haitallisesti kilpailuun sekä teknologioiden ja innovaatioiden levittämiseen. Komissio puuttuu näin ollen keskenään kilpailemattomien osapuolten välisiin sopimuksiin perustuviin yksinomaisiin lisensseihin vain poikkeustapauksissa. Lisenssin alueellisella kattavuudella ei tässä yhteydessä ole merkitystä.

166. Yksinoikeuteen puuttuminen voi olla perusteltua lähinnä silloin, kun määräävässä asemassa oleva lisenssinsaaja hankkii yksinomaisen lisenssin yhteen tai useampaan kilpailevaan teknologiaan. Tämänkaltaiset sopimukset kuuluvat todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, eivätkä ne todennäköisesti täytä 81 artiklan 3 kohdassa asetettuja ehtoja. Edellytyksenä on tällöin kuitenkin, että teknologiamarkkinoille pääsy on vaikeaa ja että lisensoitu teknologia muodostaa todellisen kilpailulähteen markkinoilla. Yksinomainen lisenssi voi tällaisessa tilanteessa sulkea markkinoilta kolmannen osapuolen asemassa olevia lisenssinsaajia ja auttaa lisenssinsaajaa säilyttämään markkinavoimansa.

167. Kahden tai useamman osapuolen väliset järjestelyt, joilla nämä toteuttavat ristiinlisensoinnin ja sitoutuvat olemaan lisensoimatta kolmansille, antavat erityistä aihetta huoleen silloin, kun ristiinlisensoinnin tuloksena oleva teknologiapaketti muodostaa tosiasiassa teollisuusstandardin, jota kolmannet tarvitsevat voidakseen kilpailla markkinoilla tehokkaasti. Tällöin sopimus muodostaa vain osapuolten käytössä olevan suljetun standardin. Komissio soveltaa tämäntyyppisten järjestelyjen arvioinnissa samoja periaatteita kuin teknologiapoolien arvioinnissa (ks. jäljempänä 4 jakso). Yleensä edellytetään, että tällaisen standardin perustana olevat teknologiat lisensoidaan kolmansille tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin(65). Jos järjestelyn osapuolet kilpailevat kolmansien kanssa jo olemassa olevilla tuotemarkkinoilla ja järjestely liittyy kyseisiin tuotemarkkinoihin, suljetulla standardilla on todennäköisesti merkittäviä poissulkevia vaikutuksia. Tämä kilpailua haittaava vaikutus voidaan välttää vain lisensoimalla myös kolmansille.

2.2.2 Myynnin rajoitukset

168. Myynnin rajoituksia tarkasteltaessa on tärkeää erottaa toisistaan keskenään kilpailevien ja keskenään kilpailemattomien osapuolten välinen lisensointi.

169. Kilpailijoiden väliseen vastavuoroiseen sopimukseen sisältyvät ehdot, joilla rajoitetaan jommankumman tai molempien sopimuspuolten aktiivista ja passiivista myyntiä, kuuluvat 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Kilpailijoiden väliseen vastavuoroiseen sopimukseen sisältyvät jommallekummalle osapuolelle asetetut myynnin rajoitukset kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, eivätkä ne todennäköisesti täytä kyseisen artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Tämäntyyppisten rajoitusten katsotaan yleensä johtavan markkinoiden jakamiseen, koska niillä estetään rajoituksen kohteena olevaa osapuolta myymästä aktiivisesti ja passiivisesti sellaisille alueille ja asiakasryhmille, joille tämä myi tai olisi realistisesti arvioituna voinut myydä ennen sopimuksentekoa.

170. Kilpailijoiden välisissä muissa kuin vastavuoroisissa sopimuksissa ryhmäpoikkeusta sovelletaan ehtoihin, joilla rajoitetaan lisenssinsaajan tai lisenssinantajan aktiivista ja passiivista myyntiä sellaiselle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, joka on varattu toiselle osapuolelle (ks. 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohta). Jos 20 prosentin markkinaosuusraja ylittyy, lisenssinantajan ja - saajan välisiin myynnin rajoituksiin sovelletaan 81 artiklan 1 kohtaa, kun jommankumman tai kummankin osapuolen markkinavoima on huomattava. Tämänkaltaiset rajoitukset saattavat kuitenkin olla välttämättömiä arvokkaiden teknologioiden levittämiselle, jolloin ne täyttävät 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Näin voi olla silloin, kun lisenssinantajan markkina-asema alueella, jossa se itse hyödyntää teknologiaa, on verrattain heikko. Tällaisessa tilanteessa etenkin aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat olla välttämätön edellytys sille, että lisenssinantaja myöntää lisenssin. Jos rajoituksia ei aseteta, lisenssinantaja voi joutua vastaamaan aktiiviseen kilpailuun pääasiallisella toiminta-alallaan. Lisenssinantajaan kohdistuvat aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset voivat vastaavasti olla välttämättömiä etenkin silloin, kun lisenssinsaajan markkina-asema sille varatulla alueella on verraten heikko ja kun se joutuu tekemään merkittäviä investointeja voidakseen tehokkaasti hyödyntää lisensoitua teknologiaa.

171. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan lisäksi ehtoihin, joilla rajoitetaan aktiivista myyntiä toiselle lisenssinsaajalle varatulle alueelle tai asiakasryhmälle silloin, kun kyseinen lisenssinsaaja ei ollut lisenssinantajan kilpailija lisenssisopimuksen tekoajankohtana. Tällöin on kuitenkin edellytyksenä, että osapuolten välinen sopimus ei ole vastavuoroinen. Markkinaosuusrajan ylittyessä tällaiset aktiivista myyntiä koskevat rajoitukset kuuluvat todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin silloin, kun osapuolten markkinavoima on huomattava. Rajoitus on todennäköisesti kuitenkin 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä välttämätön siihen asti, kunnes suojattu lisenssinsaaja on päässyt uusille markkinoille ja vakiinnuttanut asemansa sille varatulla alueella tai sille varatun asiakasryhmän keskuudessa. Aktiiviselta myynniltä suojaaminen antaa lisenssinsaajalle mahdollisuuden tasoittaa epäsymmetria, joka johtuu siitä, että jotkin lisenssinsaajista ovat lisenssinantajan kanssa kilpailevia yrityksiä ja ovat näin jo vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla. Ehdot, joilla rajoitetaan lisenssinsaajien passiivista myyntiä toiselle lisenssinsaajalle varatulle alueelle tai asiakasryhmälle, kuuluvat TSRPA:n 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

172. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa lisenssinantajan ja lisenssinsaajan väliset myynnin rajoitukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan 30 prosentin markkinaosuusrajaan asti. Markkinaosuusrajan ylittyessä ehdot, joilla rajoitetaan lisenssinsaajien harjoittamaa aktiivista ja passiivista myyntiä lisenssinantajalle varatuille alueille tai asiakasryhmille, voivat jäädä 81 artiklan 1 kohdan ulkopuolelle silloin, kun objektiivisten seikkojen perusteella voidaan päätellä, että lisensointia ei tapahtuisi ilman myynnin rajoituksia. Teknologian omistajan ei yleensä voida olettaa luovan suoraa kilpailua itsensä kanssa oman teknologiansa perusteella. Kun tarkastellaan muita tapauksia, lisenssinsaajaan kohdistuvat myynnin rajoitukset voivat kuulua 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin sekä silloin, kun lisenssinantajan oma markkinavoima on huomattava, että silloin, kun on kyse sellaisten lisenssinantajien tekemien samankaltaisten sopimusten kumulatiivisesta vaikutuksesta, joilla on yhdessä vahva markkina-asema.

173. Lisenssinantajalle asetetut 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut myynnin rajoitukset täyttävät todennäköisesti 81 artiklan 3 kohdan edellytykset, paitsi jos lisenssinantajan teknologialle ei ole todellisia vaihtoehtoja markkinoilla tai kyseiset vaihtoehdot ovat lisenssinsaajan kolmansilta osapuolilta lisensoimia teknologioita. Tällaiset rajoitukset ja ennen kaikkea aktiivisen myynnin rajoitukset ovat todennäköisesti välttämättömiä 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jotta lisenssinsaaja investoisi lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden valmistamiseen, markkinointiin ja myyntiin. Lisenssinsaajan investointihalukkuus vähenisi todennäköisesti huomattavasti, jos se joutuisi suoraan kilpailutilanteeseen lisenssinantajan kanssa, jonka tuotantokustannuksia rojaltimaksut eivät korota. Tämän vuoksi investoinnit eivät kenties saavuta optimaalista tasoa.

174. Kun tarkastellaan keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sisältyviä lisenssinsaajien välisiä myyntiä koskevia rajoituksia, TSRPA:ssa myönnetään ryhmäpoikkeus ehdoille, joilla rajoitetaan lisenssinsaajan aktiivista myyntiä toisen lisenssinsaajan alueelle tai asiakasryhmälle. Jos markkinaosuusraja ylittyy, ehdot, jotka rajoittavat lisenssinsaajan aktiivista myyntiä toisen lisenssinsaajan alueelle tai asiakasryhmälle, rajoittavat myös teknologian sisäistä kilpailua ja kuuluvat todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, kun yksittäisellä lisenssinsaajalla on huomattava markkinavoima. Tällaiset rajoitukset voivat kuitenkin olla 81 artiklan 3 kohdan edellytysten mukaisia, jos niitä tarvitaan estämään vapaamatkustajuus ja kannustamaan lisenssinsaajaa tekemään lisensoidun teknologian tehokkaan hyödyntämisen edellyttämät investoinnit alueellaan sekä edistämään lisensoidun tuotteen myyntiä. Passiivisen myynnin rajoitukset kuuluvat 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaan sisältyvään vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloon (ks. edellä 101 kohta), jos ne ovat olleet voimassa yli kaksi vuotta siitä, kun rajoituksista hyötyvä lisenssinsaaja saattoi lisensoitua teknologiaa sisältävän tuotteen markkinoille ensimmäistä kertaa yksinmyyntialueellaan. Yli kaksi vuotta voimassa olleet passiivista myyntiä koskevat rajoitukset eivät todennäköisesti täytä 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä.

2.3 Tuotannon rajoittaminen

175. Kilpailijoiden välisiin lisenssisopimuksiin sisältyvät tuotannon vastavuoroiset rajoitukset ovat TSRPA:n 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia vakavimpia kilpailunrajoituksia (ks. edellä 82 kohta). Kyseinen alakohta ei kata tuotannon rajoituksia, jotka on asetettu lisenssinsaajalle muussa kuin vastavuoroisessa sopimuksessa tai vain yhdelle lisenssinsaajista vastavuoroisessa sopimuksessa. Tällaisiin rajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 20 prosentin markkinaosuusrajaan saakka. Jos markkinaosuusraja ylittyy, lisenssinsaajaan kohdistuvat tuotannonrajoitukset voivat rajoittaa kilpailua silloin, kun osapuolten markkinavoima on huomattava. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohta tulee kuitenkin todennäköisesti sovellettavaksi silloin, kun lisenssinantajan teknologia on huomattavasti parempaa kuin lisenssinsaajan ja kun tuotannonrajoitus selkeästi ylittää sopimuksentekoa edeltäneen lisenssinsaajan tuotannon. Tuotannonrajoituksen vaikutus on tällöin rajallinen jopa sellaisilla markkinoilla, joilla kysyntä kasvaa. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, että mainitun kaltaisia rajoituksia voidaan tarvita erityisesti kannustamaan lisenssinantajaa levittämään teknologiaansa mahdollisimman laajalle. Lisenssinantaja voi esimerkiksi olla haluton myöntämään lisenssejä kilpailijoilleen, jos se ei voi rajoittaa lisenssiä tiettyyn tuotantopaikkaan, jolla on tietty tuotantokapasiteetti (tuotantopaikkakohtainen lisenssi). Mikäli lisenssisopimus johtaa toisiaan täydentävien resurssien todelliseen yhdistämiseen, lisenssinsaajaan kohdistuvat tuotannon rajoitukset saattavat täyttää 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tilanne silloin, kun sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima.

176. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisiin lisenssisopimuksiin sisältyville tuotannon rajoituksille myönnetään ryhmäpoikkeus, kun markkinaosuus ei ylitä 30 prosentin rajaa. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisiin lisenssisopimuksiin sisältyvistä tuotannon rajoituksista aiheutuva suurin kilpailunvastainen riski on teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen lisenssinsaajien välillä. Tällaisten kilpailunvastaisten vaikutusten merkitys riippuu lisenssinantajan ja lisenssinsaajien markkina-asemasta ja siitä, missä määrin tuotannon rajoittaminen estää lisenssinsaajaa vastaamasta lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden kysyntään.

177. Jos tuotannon rajoitukset yhdistetään yksinmyyntialueisiin tai yksinoikeuteen perustuviin asiakasryhmiin, rajoittavat vaikutukset lisääntyvät. Näiden kahden rajoitustyypin yhdistäminen merkitsee todennäköisesti sitä, että sopimuksen tarkoituksena on jakaa markkinat.

178. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa lisenssinsaajille asetetuilla tuotannon rajoituksilla voi myös olla kilpailua edistäviä vaikutuksia, jos ne edistävät teknologian levitystä. Lisenssinantajalla olisi teknologian toimittajana oltava normaalioloissa vapaus määritellä, miten paljon lisenssinsaaja voi tuottaa käyttämällä lisensoitua teknologiaa. Jos lisenssinantajalla ei olisi oikeutta määrätä lisenssinsaajan tuotantomääristä, monet lisenssisopimukset voisivat jäädä kokonaan tekemättä, mikä vaikuttaisi kielteisesti uuden teknologian leviämiseen. Tämä on todennäköistä erityisesti silloin, kun lisenssinantaja on myös tuottaja, sillä tällöin lisenssinsaajien tuotanto voi päätyä takaisin lisenssinantajan päätoiminta-alueelle ja vaikuttaa suoraan tämän toimintaan. Toisaalta on epätodennäköistä, että tuotannon rajoituksia tarvittaisiin varmistamaan lisenssinantajan teknologian levitys, jos sopimukseen sisältyy myös lisenssinsaajaan kohdistuvia myynnin rajoituksia, joiden mukaan se ei saa myydä lisenssinantajalle varatulle alueelle tai asiakasryhmälle.

2.4 Käyttöalarajoitukset

179. Lisenssin hyödyntäminen voidaan rajoittaa käyttöalarajoituksen avulla yhdelle tai useammalle tekniselle sovellusalalle taikka yksille tai useammille tuotemarkkinoille. Monissa tapauksissa samaa teknologiaa voidaan käyttää erilaisten tuotteiden valmistamiseen tai se voidaan sisällyttää eri tuotemarkkinoille kuuluviin tuotteisiin. Esimerkiksi uutta muottiteknologiaa voidaan käyttää eri tuotemarkkinoille kuuluvien muovipullojen ja muovimukien valmistamiseen. Yhdet tuotemarkkinat voivat kuitenkin kattaa useita teknisiä käyttöaloja. Esimerkiksi uutta moottoriteknologiaa voidaan käyttää sekä neli- että kuusisylinterisissä moottoreissa. Vastaavasti samaa piirisarjojen valmistusteknologiaa voidaan käyttää sekä enintään neljää että yli neljää prosessoria tukevien piirisarjojen valmistukseen. Lisenssi, jolla rajoitetaan lisensoidun teknologian käyttö esimerkiksi nelisylinteristen moottoreiden tai enintään neljää prosessoria tukevien piirisarjojen valmistukseen, on teknistä käyttöalaa koskeva rajoitus.

180. Koska käyttöalarajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta ja koska tietyt asiakkaita koskevat rajoitukset kuuluvat TSRPA:n 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin, on tärkeää, että kyseiset rajoitukset erotetaan toisistaan. Rajoitus voidaan katsoa asiakkaita koskevaksi rajoitukseksi vain, jos voidaan erottaa yksilöitävissä olevia asiakasryhmiä ja jos osapuolten mahdollisuuksia myydä kyseisille ryhmille on rajoitettu. Se, että teknistä käyttöalaa koskeva rajoitus vastaa tiettyjä tuotemarkkinoiden asiakasryhmiä, ei merkitse sitä, että se olisi luokiteltava asiakkaita koskevaksi rajoitukseksi. Esimerkiksi se, että tietyt asiakkaat ostavat pääasiassa tai yksinomaan piirisarjoja, jotka tukevat yli neljää prosessoria, ei tarkoita sitä, että lisenssi, joka kattaa vain enintään neljää prosessoria tukevat piirisarjat, olisi luokiteltava asiakkaita koskevaksi rajoitukseksi. Käyttöala on kuitenkin määriteltävä objektiivisesti käyttämällä lisensoidun tuotteen kannalta merkityksellisiä ja yksilöitävissä olevia teknisiä ominaisuuksia.

181. Käyttöalarajoitus tarkoittaa, että lisenssinsaajalla on oikeus hyödyntää lisensoitua teknologiaa vain tietyllä käyttöalalla tai tietyillä käyttöaloilla ilman, että samalla rajoitetaan lisenssinantajan mahdollisuuksia lisensoidun teknologian hyödyntämiseen. Lisenssinsaajalle voidaan käyttöalojen osalta myöntää joko yksinomainen tai yksinkertainen lisenssi samaan tapaan kuin alueiden osalta. Käyttöalarajoitukset, joihin on yhdistetty yksinomainen tai yksinkertainen lisenssi, rajoittavat lisäksi lisenssinantajan mahdollisuutta oman teknologiansa hyödyntämiseen, sillä ne estävät tätä käyttämästä omaa teknologiaansa, kuten lisensoimasta sitä kolmansille. Jos kyse on yksinkertaisesta lisenssistä, rajoitus koskee vain lisensointia kolmansille. Käyttöalarajoituksia, joihin on yhdistetty yksinomainen tai yksinkertainen lisenssi, käsitellään samaan tapaan kuin edellä 2.2.1 kohdassa tarkasteltuja yksinomaisia ja yksinkertaisia lisenssejä. Kilpailijoiden välisessä lisensoinnissa tämä merkitsee sitä, että vastavuoroiset yksinomaiset lisenssit kuuluvat 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

182. Käyttöalarajoitukset voivat edistää kilpailua, sillä ne kannustavat lisenssinantajaa lisensoimaan teknologiansa hyödynnettäväksi sellaisissa sovelluksissa, jotka eivät kuulu sen pääasialliseen toimintaan. Jos lisenssinantaja ei pystyisi estämään lisenssinsaajia toimimasta aloilla, joilla se itse hyödyntää teknologiaansa tai joilla teknologialla ei vielä ole vakiintunutta asemaa, se olisi todennäköisesti haluttomampi lisensoimaan teknologiaansa tai veloittaisi suurempia rojalteja. Lisäksi on otettava huomioon, että joillakin aloilla lisensointia käytetään usein tuotesuunnitteluun liittyvän vapauden varmistamiseen, koska sillä voidaan estää oikeudenloukkaukseen vetoaminen. Lisenssinsaaja voi lisenssin antaman oikeuden puitteissa kehittää omaa teknologiaansa ilman pelkoa siitä, että lisenssinantaja vetoaa oikeudenloukkaukseen.

183. Todellisten tai potentiaalisten kilpailijoiden välisissä sopimuksissa lisenssinsaajille asetettuihin käyttöalarajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 20 prosentin markkinaosuuteen asti. Näitä rajoituksia koskeva keskeinen kilpailuongelma on riski siitä, että lisenssinsaaja menettää kilpailuvoimansa lisenssin kattaman käyttöalan ulkopuolella. Tämä riski on suurempi kilpailijoiden välisessä ristiinlisensoinnissa sopimuksen sisältäessä epäsymmetrisiä käyttöalarajoituksia. Käyttöalarajoitus on epäsymmetrinen silloin, kun toisella osapuolista on oikeus käyttää yhtä lisensoiduista teknologioista tietyillä tuotemarkkinoilla tai tietyllä teknisellä käyttöalalla ja toisella puolestaan oikeus käyttää toista lisensoiduista teknologioista joillakin toisilla tuotemarkkinoilla tai jollakin toisella teknisellä käyttöalalla. Kilpailuongelmia saattaa esiintyä erityisesti silloin, kun lisenssinsaaja käyttää tuotantolaitostaan, joka on varustettu käyttämään lisensoitua teknologiaa, myös lisenssin kattaman käyttöalan ulkopuolelle jäävien tuotteiden tuotantoon omalla teknologiallaan. Jos sopimus todennäköisesti saa lisenssinsaajan vähentämään tuotantoaan lisenssin kohteena olevan käyttöalan ulkopuolella, on todennäköistä, että se kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin. Symmetriset käyttöalarajoitukset eli sopimukset, joiden nojalla osapuolilla on lisenssin perusteella oikeus käyttää toistensa teknologiaa samalla käyttöalalla (samoilla käyttöaloilla), eivät todennäköisesti kuulu 81 artiklan 1 kohdan piiriin. Tällaiset sopimukset eivät todennäköisesti rajoita ennen sopimuksentekoa esiintynyttä kilpailua. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohta ei myöskään todennäköisesti tule sovellettavaksi silloin, kun on kyse sopimuksista, joiden nojalla lisenssinsaaja voi kehittää ja hyödyntää omaa teknologiaansa lisenssin puitteissa ilman pelkoa siitä, että lisenssinantaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Käyttöalarajoitukset eivät tämänkaltaisissa tapauksissa sellaisinaan rajoita kilpailua, jota olisi voinut esiintyä, jos sopimusta ei olisi tehty. Sopimuksen puuttuessa lisenssinsaaja kantaa lisäksi riskin siitä, että oikeudenloukkaukseen vedotaan lisenssin kattaman käyttöalan ulkopuolella. Jos lisenssinsaaja kuitenkin ilman liiketoimintaan liittyvää perustetta lopettaa tai supistaa lisenssin kattaman käyttöalan ulkopuolelle jääviä toimintojaan, tämä voi olla osoitus taustalla olevasta markkinoiden jakamiseen tähtäävästä järjestelystä, joka kuuluu TSRPA:n 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.

184. Keskenään kilpailemattomien yritysten välisissä sopimuksissa lisenssinsaajalle ja lisenssinantajalle asetettuihin käyttöalarajoituksiin sovelletaan ryhmäpoikkeusta 30 prosentin markkinaosuusrajaan asti. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisiin sopimuksiin sisältyvät käyttöalarajoitukset, joiden mukaan lisenssinantaja varaa itselleen yhdet tai useammat tuotemarkkinat tai yhden tai useamman teknisen käyttöalan, eivät yleensä rajoita kilpailua eivätkä myöskään tehosta tuotantoa. Ne edistävät uuden teknologian levitystä kannustamalla lisenssinantajaa myöntämään teknologian hyödyntämistä koskevia lisenssejä aloilla, joilla se itse ei halua hyödyntää teknologiaansa. Jos lisenssinantaja ei voisi estää lisenssinsaajia toimimasta aloilla, joilla se itse hyödyntää teknologiaansa, sen halukkuus myöntää lisenssejä todennäköisesti vähenisi.

185. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa lisenssinantajalla on yleensä myös oikeus myöntää eri lisenssinsaajille yksinomaisia tai yksinkertaisia lisenssejä, jotka on rajoitettu yhteen tai useampaan käyttöalaan. Tämänkaltaiset rajoitukset vähentävät lisenssinsaajien välistä teknologian sisäistä kilpailua samalla tavalla kuin yksinomaiset lisenssit, ja niitä analysoidaan samalla tavalla (ks. edellä 2.2.1 kohta).

2.5 Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset

186. Sisäistä käyttöä koskeva rajoitus voidaan määritellä lisenssinsaajalle asetetuksi velvoitteeksi rajoittaa lisensoidun tuotteen tuotanto omien tuotteidensa valmistukseen sekä huoltoon ja korjaukseen tarvittaviin määriin. Tällainen käyttörajoitus on toisin sanoen lisenssinsaajalle asetettu velvoite käyttää lisensoitua teknologiaa sisältäviä tuotteita vain omaan tuotantoon sisällytettävänä tuotannontekijänä; lisensoidun tuotteen myynti muiden valmistajien tuotteisiin sisällyttämistä varten ei kuulu tämän piiriin. Sisäistä käyttöä koskeville rajoituksille myönnetään ryhmäpoikkeus, jos 20 ja 30 prosentin markkinaosuusrajat eivät ylity. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä tapauksissa on tarpeen tarkastella, mitkä ovat rajoituksen kilpailua edistävät ja kilpailunvastaiset vaikutukset. Keskenään kilpailemattomien osapuolten ja kilpailijoiden väliset sopimukset on tämän vuoksi erotettava toisistaan.

187. Kilpailijoiden välisten lisenssisopimusten tapauksessa rajoitus, jonka mukaan lisenssinsaaja saa käyttää lisenssiä vain omien tuotteidensa valmistukseen, estää lisenssinsaajaa toimittamasta komponentteja kolmansille tuottajille. Jos lisenssinsaaja ei ennen sopimuksentekoa ollut todellinen tai todennäköisesti mahdollinen komponenttien toimittaja muille tuottajille, sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei muuta aiemmin vallinnutta tilannetta mitenkään. Siinä tapauksessa rajoitusta arvioidaan samalla tavoin kuin keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten sopimusten yhteydessä. Jos lisenssinsaaja sen sijaan on todellinen tai todennäköinen komponenttien toimittaja, on tarpeen tutkia, miten sopimus vaikuttaa kyseiseen toimintaan. Jos lisenssinsaaja, joka asentaa lisenssinantajan teknologian käyttöönsä, lakkaa samalla käyttämästä omaa teknologiaansa itsenäisenä teknologiana ja näin olemasta varaosien toimittaja, sopimus vähentää ennen sen tekoa esiintynyttä kilpailua. Sillä saattaa olla vakavia kielteisiä vaikutuksia markkinoihin, jos lisenssinantajalla on huomattava markkinavoima komponenttimarkkinoilla.

188. Keskenään kilpailemattomien osapuolten välisten lisenssisopimusten tapauksessa sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset voivat aiheuttaa kaksi merkittävää kilpailuun liittyvää riskiä: (a) teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen tuotannontekijöiden toimitusmarkkinoilla ja (b) lisenssinsaajien välisen arbitraasin poissulkeminen, jolloin lisenssinantajalla on paremmat mahdollisuudet periä lisenssinsaajilta rojalteja syrjivin perustein.

189. Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset voivat kuitenkin myös edistää kilpailulle myönteistä lisensointia. Jos lisenssinantaja on komponenttien toimittaja, rajoitus voi olla välttämätön keskenään kilpailemattomien osapuolten väliselle teknologian levitykselle. Lisenssinantaja ei ilman kyseistä rajoitusta välttämättä myöntäisi lisenssiä, tai se myöntäisi lisenssin vain tavanomaista suurempia rojalteja vastaan, koska muutoin tuloksena olisi siihen kohdistuvan suoran kilpailun lisääntyminen komponenttimarkkinoilla. Sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei tällaisissa tapauksissa yleensä rajoita kilpailua, tai se kuuluu 81 artiklan 3 kohdan poikkeuksen soveltamisalaan. Ehtona kuitenkin on, että lisenssinsaajan vapautta myydä lisensoitua tuotetta omien tuotteidensa varaosina ei rajoiteta. Lisenssinsaajan on voitava toimittaa osia omien tuotteidensa jälkimarkkinoille, myös sen tuottamia tuotteita huoltaville ja korjaaville riippumattomille palveluorganisaatioille.

190. Jos lisenssinantaja ei ole komponenttien toimittaja merkityksellisillä markkinoilla, edellä esitetty sisäistä käyttöä koskevien rajoitusten asettamisen peruste ei päde. Tällaisissa tapauksissa sisäistä käyttöä koskeva rajoitus voi periaatteessa edistää teknologian levitystä varmistamalla, että lisenssinsaajat eivät myy lisenssinantajan kanssa muilla markkinoilla kilpaileville valmistajille. Lisenssinsaajalle asetettava velvollisuus olla myymättä tietyille lisenssinantajalle varatuille asiakasryhmille on kuitenkin yleensä vähemmän rajoittava vaihtoehto. Näin ollen sisäistä käyttöä koskeva rajoitus ei näissä tapauksissa ole yleensä välttämätön teknologian levityksen mahdollistamisen kannalta.

2.6 Sitominen ja niputtaminen

191. Sitomisella tarkoitetaan teknologian lisensoinnin yhteydessä sitä, että lisenssinantaja asettaa tiettyä teknologiaa (sitovaa tuotetta) koskevan lisenssin saamisen ehdoksi sen, että lisenssinsaaja hankkii myös toista teknologiaa koskevan lisenssin tai ostaa lisenssinantajalta tai tämän nimeämältä taholta jonkin tuotteen (sidottu tuote). Niputtaminen on kyseessä silloin, kun kaksi teknologiaa tai teknologia ja tuote myydään niputettuna. Molemmissa tapauksissa edellytyksenä kuitenkin on, että kohteena olevat tuotteet ja teknologiat ovat erillisiä, mikä tarkoittaa, että kullakin sidottuun tai niputettuun kokonaisuuteen kuuluvalla tuotteella ja teknologialla on oma kysyntä. Näin ei yleensä ole silloin, kun teknologiat tai tuotteet ovat toistensa kannalta välttämättömiä siten, että lisensoitua teknologiaa ei voida hyödyntää ilman siihen sidottua tuotetta tai että niputetun kokonaisuuden yhtä osaa ei voida hyödyntää ilman toista. Jatkossa "sitomisella" tarkoitetaan tässä sekä sitomista että niputtamista.

192. TSRPA:n 3 artiklalla, jonka mukaan ryhmäpoikkeuksen soveltaminen edellyttää tiettyjen markkinaosuusrajojen noudattamista, varmistetaan, ettei sitomiselle eikä niputtamiselle myönnetä ryhmäpoikkeusta markkinaosuusrajan ylittyessä. Tämä markkinaosuusraja on kilpailijoiden välisissä sopimuksissa 20 prosenttia ja keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa 30 prosenttia. Markkinaosuusrajoja sovelletaan kaikkiin lisenssisopimuksen soveltamisalaan kuuluviin merkityksellisiin teknologia- ja tuotemarkkinoihin, sidotun tuotteen markkinat mukaan luettuina. Jos markkinaosuusrajat ylittyvät, sitomisesta aiheutuvia kilpailunvastaisia ja kilpailua edistäviä vaikutuksia on verrattava toisiinsa.

193. Sitomisesta aiheutuva merkittävin rajoittava vaikutus on sidotun tuotteen kilpailevien toimittajien sulkeminen markkinoilta. Sitominen voi myös vaikeuttaa markkinoille pääsyä ja auttaa näin lisenssinantajaa säilyttämään markkinavoimansa sitovan tuotteen markkinoilla, koska markkinoille tulevat uudet tuottajat saattavat sitomisen vuoksi joutua pyrkimään samanaikaisesti useille markkinoille. Lisäksi lisenssinantaja voi sitomalla nostaa rojaltimaksuja, erityisesti kun sitova tuote ja sidottu tuote ovat osittain korvattavissa eikä kyseisiä kahta tuotetta käytetä kiinteässä suhteessa. Sitominen estää lisenssinsaajaa ottamasta käyttöön korvaavia tuotannontekijöitä sitovan tuotteen suurempien rojaltien vuoksi. Nämä kilpailuongelmat eivät riipu siitä, ovatko sopimuspuolet kilpailijoita vai eivät. Jotta sitominen aiheuttaisi kilpailunvastaisia vaikutuksia, lisenssinantajalla on oltava merkittävä markkinavoima sitovan tuotteen markkinoilla, jolloin se voi rajoittaa kilpailua sidotun tuotteen markkinoilla. Jos lisenssinantajalla ei ole markkinavoimaa sitovan tuotteen osalta, se ei voi käyttää teknologiaansa sidotun tuotteen toimittajien sulkemiseksi markkinoilta kilpailunvastaisesti. Lisäksi sitomisen on katettava tietty osuus sidotun tuotteen markkinoista samaan tapaan kuin kilpailukieltovelvoitteiden, jotta se aiheuttaisi tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia. Tapauksissa, joissa lisenssinantajalla on markkinavoimaa pikemminkin sidotun tuotteen markkinoilla kuin sitovan tuotteen markkinoilla, rajoitusta arvioidaan samoin perustein kuin kilpailukieltoja ja määrällisiä rajoituksia, mikä osoittaa, että kilpailuongelmien alkuperä on aina "sidotun" tuotteen markkinoilla eikä "sitovan" tuotteen markkinoilla(66).

194. Sitominen voi myös tarjota tehokkuusetuja. Näin on erityisesti silloin, kun sidottua tuotetta tarvitaan varmistamaan, että lisensoidun teknologian hyödyntäminen on teknisesti tyydyttävää tai että lisenssiin perustuva tuotanto on lisenssinantajan ja muiden lisenssinsaajien noudattamien laatuvaatimusten mukaista. Tällaisissa tapauksissa sitominen ei yleensä rajoita kilpailua taikka se kuuluu 81 artiklan 3 kohdan poikkeuksen soveltamisalaan. Jos lisenssinsaajat käyttävät lisenssinantajan tavaramerkkiä tai tuotenimeä tai jos kuluttajan kannalta on muuten ilmeistä, että lisensoitua teknologiaa sisältävän tuotteen ja lisenssinantajan välillä on yhteys, lisenssinantajan oikeutetun edun mukaista on varmistaa, että tuotteiden laatu ei heikennä sen teknologian arvoa tai sen mainetta taloudellisena toimijana. Etenkin silloin, kun kuluttajat tietävät, että lisenssinsaajat (ja lisenssinantaja) hyödyntävät tuotannossaan samaa teknologiaa, lisenssinsaajat eivät todennäköisesti ole halukkaita tekemään lisenssisopimusta, elleivät kaikki osapuolet hyödynnä teknologiaa teknisesti tyydyttävällä tavalla.

195. Sitominen edistää todennäköisesti kilpailua myös silloin, kun lisenssinsaaja voi sidotun tuotteen ansiosta hyödyntää lisensoitua teknologiaa selvästi aiempaa tehokkaammin. Jos lisenssinantaja esimerkiksi myöntää lisenssin erityiseen prosessiteknologiaan, sopimuspuolet voivat sopia, että lisenssinsaaja ostaa lisenssinantajalta myös katalysaattorin, joka on kehitetty käytettäväksi lisensoidun teknologian kanssa ja jonka ansiosta teknologiaa voidaan hyödyntää tehokkaammin kuin muiden katalysaattoreiden avulla. Jos rajoitus tällaisessa tilanteessa kuuluu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, 81 artiklan 3 kohdan edellytykset todennäköisesti täyttyvät jopa silloin, kun markkinaosuusraja ylittyy.

2.7 Kilpailukieltovelvoitteet

196. Kilpailukieltovelvoitteilla tarkoitetaan teknologian lisensoinnin yhteydessä lisenssinsaajalle asetettua velvollisuutta olla käyttämättä kolmansien osapuolten toimittamia lisensoidun teknologian kanssa kilpailevia teknologioita. Kilpailukieltovelvoitetta käsitellään tämän jakson edellisessä sitomista käsittelevässä kohdassa lisenssinantajan toimittaman tuotteen tai lisäteknologian osalta.

197. TSRPA:n mukaan kilpailukieltovelvoitteisiin sovelletaan poikkeusta kilpailijoiden välisissä sopimuksissa 20 prosentin markkinaosuusrajaan asti ja keskenään kilpailemattomien osapuolten välisissä sopimuksissa 30 prosentin markkinaosuusrajaan asti.

198. Suurin kilpailukieltovelvoitteiden aiheuttama kilpailuun liittyvä riski on kolmansien osapuolten teknologioiden sulkeminen markkinoilta. Kilpailukieltovelvoitteet saattavat myös helpottaa lisenssinantajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä, jos niitä käytetään kumulatiivisesti. Kilpailevien teknologioiden sulkeminen markkinoilta vähentää lisenssinantajan perimiin rojalteihin kohdistuvaa kilpailupainetta ja vähentää markkinoilla ennestään olevien teknologioiden välistä kilpailua rajoittamalla lisenssinsaajien mahdollisuuksia korvata käyttämänsä teknologiat kilpailevilla teknologioilla. Molemmissa tapauksissa suurimpana ongelmana on markkinoilta sulkeminen, joten sekä kilpailevien että keskenään kilpailemattomien yritysten välisiä sopimuksia voidaan yleensä ottaen analysoida samalla tavalla. Jos kilpailijat kuitenkin sopivat ristikkäisistä lisenssijärjestelyistä, joiden puitteissa ne eivät saa käyttää kolmannen osapuolen tarjoamaa teknologiaa, sopimus voi helpottaa niiden välistä kilpailunvastaista yhteistyötä tuotemarkkinoilla. Tästä syystä alempi 20 prosentin markkinaosuusraja onkin perusteltu.

199. Markkinoilta sulkemista voi aiheutua tilanteessa, jossa huomattava osa mahdollisista lisenssinsaajista on jo sidottu yhteen tai kumulatiivisten vaikutusten kohdalla useaan teknologian lähteeseen ja jossa niitä estetään hyödyntämästä kilpailevia teknologioita. Markkinoilta sulkevat vaikutukset voivat johtua yhden lisenssinantajan, jolla on huomattava markkina-asema, tekemistä sopimuksista tai useiden lisenssinantajien tekemien sopimusten kumulatiivisista vaikutuksista, vaikka kukin yksittäinen sopimus tai sopimusverkosto kuuluisikin TSRPA:n soveltamisalaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa vakavia kumulatiivisia vaikutuksia ei kuitenkaan todennäköisesti synny, ennen kuin yli 50 prosenttia markkinoista on sidottu. Tämän rajan ylittävissä tilanteissa merkittäviä markkinoilta sulkevia vaikutuksia todennäköisesti esiintyy, jos uusien lisenssinsaajien markkinoille pääsyn esteet ovat suhteellisen suuria. Jos markkinoille pääsyn esteet sen sijaan ovat vähäisiä, uudet lisenssinsaajat voivat tulla markkinoille ja hyödyntää kaupallisesti kolmansien osapuolten hallussa olevia kiinnostavia teknologioita, jolloin ne ovat todellinen vaihtoehto markkinoilla ennestään oleville lisenssinsaajille. Jotta voidaan arvioida kolmansien osapuolten todelliset mahdollisuudet päästä markkinoille ja laajentaa toimintaa, on otettava huomioon sekin, missä määrin jakelijat on sidottu lisenssinsaajiin kilpailukieltovelvoittein. Kolmansien osapuolten tarjoamilla teknologioilla on todellinen mahdollisuus päästä markkinoille vain, jos tuotantoon ja jakeluun tarvittavat voimavarat ovat niiden ulottuvilla. Markkinoille pääsyn helppous ei siis riipu vain mahdollisten lisenssinsaajien olemassaolosta, vaan myös siitä, missä määrin lisenssinsaajat voivat käyttää jakeluporrasta. Arvioidessaan markkinoilta sulkevia vaikutuksia jakeluportaalla komissio soveltaa vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen(67) IV.2.1 kohdassa määriteltyä analyyttistä viitekehystä.

200. Jos lisenssinantajalla on huomattava markkinavoima, lisenssinsaajille asetetut velvollisuudet hankkia teknologiaa vain lisenssinantajalta voivat johtaa merkittäviin markkinoilta sulkeviin vaikutuksiin. Mitä vahvempi lisenssinantajan markkina-asema on, sitä suurempi on kilpailevien tekniikoiden markkinoilta sulkemisen riski. Tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia voi esiintyä, vaikka kilpailukieltovelvoitteet eivät välttämättä kattaisikaan huomattavaa osaa markkinoista. Tällaisessa tilanteessa tuntuvia markkinoilta sulkevia vaikutuksia voi aiheutua, jos kilpailukieltovelvoitteet on kohdistettu yrityksiin, jotka todennäköisimmin hankkisivat lisenssejä kilpaileviin teknologioihin. Markkinoilta sulkemisen vaara on erityisen suuri silloin, kun mahdollisia lisenssinsaajia on vain vähän ja kun lisenssisopimus koskee teknologiaa, jota lisenssinsaajat hyödyntävät tuotannontekijänä sisäisessä käytössään. Tällaisissa tapauksissa uuden lisenssinantajan markkinoillepääsylle on todennäköisesti merkittäviä esteitä. Markkinoilta sulkeminen saattaa olla epätodennäköisempää silloin, kun teknologiaa käytetään kolmansille osapuolille myytävän tuotteen valmistamiseen. Vaikka rajoitus tällöin kohdistuu myös kyseisen tuotannontekijän tuotantokapasiteettiin, se ei kohdistu lisensoitua teknologiaa hyödyntäen valmistetun tuotannontekijän sisältävän tuotteen kysyntään. Tällaisissa tapauksissa lisenssinantajien on markkinoille päästäkseen vain saatava yksi tai useampia sellaisia lisenssinsaajia, joilla on sopiva tuotantokapasiteetti. Lisäksi on epätodennäköistä, että lisenssinantaja pystyy estämään kilpailijoiden mahdollisuudet saada varteenotettavia lisenssinsaajia asettamalla omille lisenssinsaajilleen kilpailukieltovelvoitteita, ellei niiden yritysten määrä, jotka omistavat tai pystyvät hankkimaan lisenssin saamiseen tarvittavat resurssit, ole erittäin vähäinen.

201. Kilpailukieltovelvoitteilla voi myös olla kilpailua edistäviä vaikutuksia. Velvoitteet voivat ensinnäkin edistää teknologian levitystä, kun ne vähentävät lisensoidun teknologian ja erityisesti taitotiedon väärinkäytön riskiä. Jos lisenssinsaajalla on oikeus hankkia kolmansilta osapuolilta lisenssejä kilpaileviin teknologioihin, vaarana on, että etenkin lisensoitua taitotietoa käytetään kilpailevien teknologioiden hyödyntämiseen ja että kilpailijat voivat näin saada siitä etua. Jos lisenssinsaaja hyödyntää kilpailevia teknologioita, myös rojaltimaksujen valvominen on yleensä vaikeaa, mikä saattaa vähentää lisensointihalukkuutta.

202. Toiseksi kilpailukieltovelvoitteita, joihin on mahdollisesti yhdistetty yksinmyyntialuetta koskeva ehto, voidaan tarvita kannustamaan lisenssinsaajaa investoimaan lisensoituun teknologiaan ja hyödyntämään sitä tehokkaasti. Jos sopimus kuuluu 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tuntuvan markkinoilta sulkevan vaikutuksensa vuoksi, 81 artiklan 3 kohdan soveltaminen saattaa edellyttää, että valitaan vähemmän rajoittava vaihtoehto, kuten vähimmäistuotantoa tai rojaltimaksuja koskevat vaatimukset, joiden kilpailevia teknologioita markkinoilta sulkevat vaikutukset ovat yleensä vähäisempiä.

203. Kolmanneksi jos lisenssinantaja sitoutuu tekemään merkittäviä asiakaskohtaisia investointeja, jotka kohdistuvat esimerkiksi koulutukseen ja lisensoidun teknologian mukauttamiseen lisenssinsaajan tarpeisiin, kilpailukieltovelvoitteet tai vaihtoehtoisesti vähimmäistuotantoa tai vähimmäisrojalteja koskevat vaatimukset saattavat olla tarpeen, jotta lisenssinantaja suostuu investointeihin ja investoinneista pidättymiseen liittyviltä ongelmilta vältytään. Lisenssinantaja voi kuitenkin yleensä periä näistä investoinneista suoraan kertamaksun, joten vähemmän rajoittavia vaihtoehtoja on usein saatavilla.

3. Sovittelusopimukset ja vaatimuksista luopumista koskevat sopimukset (non-assertion agreements)

204. Lisensointia voidaan käyttää keinona, jolla ratkaistaan riita-asioita tai vältetään se, että yksi sopimuspuoli käyttää immateriaalioikeuksiaan estääkseen toista sopimuspuolta käyttämästä omaa teknologiaansa. Lisensointi, joka kattaa myös ristiinlisensoinnin, ei ole sovittelusopimusten eikä vaatimuksista luopumista koskevien sopimusten yhteydessä sinänsä kilpailunrajoitus, koska ne antavat sopimuspuolille mahdollisuuden hyödyntää teknologioitaan sopimuksenteon jälkeen. Näiden sopimusten yksittäiset ehdot ja edellytykset voivat kuitenkin kuulua 81 artiklan 1 kohdan piiriin. Sovittelusopimuksiin liittyvää lisensointia käsitellään kuten muutakin lisensointia. Näin ollen kun kyse on teknologioista, jotka teknisestä näkökulmasta ovat toisiaan korvaavia, on tarpeen arvioida, miten todennäköistä on, että kyseiset teknologiat estävät toisen osapuolen teknologian käytön joko yksipuolisesti tai vastavuoroisesti (ks. edellä 32 kohta). Jos näin on, osapuolten ei katsota olevan toistensa kilpailijoita.

205. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan sillä edellytyksellä, ettei sopimus sisällä TSRPA:n 4 artiklassa lueteltuja vakavimpia kilpailunrajoituksia. Asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan sisältyvä vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelo saattaa tulla sovellettavaksi etenkin silloin, kun osapuolille on ollut selvää, ettei niiden välillä ollut teknologian käytön estävää suhdetta ja että ne näin olivat toistensa kilpailijoita. Tällöin sovittelusopimus on vain keino, jolla rajoitetaan ennen sen tekoa esiintynyttä kilpailua.

206. Jos lisenssinsaaja joutuisi lisenssin puuttuessa todennäköisesti suljetuksi pois markkinoilta, sopimusta pidetään yleensä kilpailua edistävänä. Ehdot, joilla rajoitetaan lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välistä teknologian sisäistä kilpailua, ovat usein 81 artiklan mukaisia (ks. edellä 2 jakso).

207. Sopimukset, joilla osapuolet toteuttavat ristiinlisensoinnin ja rajoittavat teknologioidensa käyttöä, myös lisenssien myöntämistä kolmansille, voivat kuulua 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin. Jos osapuolilla on huomattava markkinavoima ja jos sopimuksessa asetetaan selvästi tiukempia rajoituksia kuin ne, jotka ovat tarpeen teknologian käytön estävän suhteen purkamiseksi, sopimus kuuluu todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan piiriin silloinkin, kun on todennäköistä, että osapuolten välillä on teknologian käytön vastavuoroisesti estävä suhde. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohta tulee todennäköisesti sovellettavaksi etenkin silloin, kun osapuolet jakavat markkinat tai vahvistavat sellaiset myynnin perusteella määräytyvät vastavuoroiset rojaltit, joilla on huomattava vaikutus markkinahintoihin.

208. Jos sopimuspuolet voivat sopimuksen mukaan käyttää toistensa teknologiaa ja sopimus koskee myös tulevaa kehitystoimintaa, on tarpeen arvioida, mikä vaikutus sopimuksella on sopimuspuolten innovaatiohalukkuuteen. Jos sopimuspuolilla on huomattava markkinavoima, sopimus kuuluu todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin silloin, kun se estää niitä saavuttamasta kilpailuetua toisiinsa nähden. Jos sopimuksella poistetaan toisen osapuolen mahdollisuus saavuttaa kilpailuetumatkaa toiseen nähden tai heikennetään kyseistä mahdollisuutta merkittävästi, sillä vähennetään samalla innovointihalukkuutta ja vaikutetaan näin kielteisesti olennaiseen kilpailutekijään. Tämänkaltaiset sopimukset eivät myöskään todennäköisesti täytä 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Erityisesti on epätodennäköistä, että rajoitusta voidaan pitää välttämättömänä 81 artiklan 3 kohdassa olevan kolmannen edellytyksen tarkoittamassa merkityksessä. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa, että sopimuspuolet voivat käyttää omia teknologioitaan toisen sopimuspuolen estämättä. Tämä ei edellytä tulevien innovaatioiden jakamista. Osapuolia ei kuitenkaan todennäköisesti estetä saavuttamasta kilpailuetumatkaa toisiinsa nähden silloin, kun lisenssin tarkoituksena on tarjota niille mahdollisuus omien teknologioidensa kehittämiseen ja kun lisenssi ei johda siihen, että osapuolet päätyvät käyttämään samoja teknologisia ratkaisuja. Tällaisilla sopimuksilla ainoastaan taataan tuotesuunnitteluun liittyvä vapaus varmistamalla, ettei toinen sopimuspuoli voi jatkossa vedota oikeudenloukkaukseen.

209. Sovittelusopimuksien ja vaatimuksista luopumista koskevien sopimusten osalta kiistämisen kieltämistä koskevien lausekkeiden katsotaan yleensä jäävän 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Kyseisissä sopimuksissa edellytetään, että sopimuspuolet eivät jälkikäteen kiistä sopimuksen kattamia immateriaalioikeuksia. Koko sopimuksen tarkoitushan on ratkaista nykyiset ja/tai välttää tulevat riidat.

4. Teknologiapoolit

210. Teknologiapooleilla tarkoitetaan järjestelyjä, joiden puitteissa vähintään kaksi osapuolta kokoaa teknologiapaketin, jota koskeva lisenssi myönnetään järjestelyyn osallistuvien yritysten lisäksi myös kolmansille osapuolille. Teknologiapooli voi rakenteensa puolesta olla yksinkertainen sopimus tiettyjen osapuolten välillä tai siihen voi liittyä organisaatiojärjestelyjä, joilla yhteistoiminnan kohteena olevan teknologian lisensointi uskotaan erillisen elimen tehtäväksi. Kummassakin tapauksessa pooli mahdollistaa lisenssinsaajan toiminnan markkinoilla yhden lisenssin pohjalta.

211. Pooliin kuuluvat teknologiat (joko kaikki tai jotkin niistä) tukevat toisinaan tosiasiallista tai oikeudellista teollisuusstandardia, joskaan teknologiapoolit eivät välttämättä aina ole yhteydessä standardeihin. Kun teknologiapoolit tukevat teollisuusstandardia, ne eivät välttämättä tue yksittäistä standardia. Eri teknologiapoolit voivat tukea kilpailevia standardeja(68).

212. Teknologioiden yhdistämistä ja poolien toimintaa koskevien ehtojen ja edellytysten määrittelyä koskevat sopimukset eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan riippumatta osapuolten lukumäärästä (ks. edellä III osan 2 jakson 2 kohta). Tällaisia sopimuksia käsitellään vain näissä suuntaviivoissa. Poolijärjestelyt aiheuttavat tiettyjä mukaan otettavien teknologioiden valintaan ja poolin toimintaan liittyviä erityisiä ongelmia, joita ei esiinny muunlaisten lisenssisopimusten yhteydessä. Yksittäisiä lisenssejä, joita pooli myöntää kolmansille osapuolille, käsitellään kuitenkin samoin kuin muita lisenssisopimuksia, joille myönnetään ryhmäpoikkeus, jos TSRPA:ssa asetetut edellytykset täyttyvät, mukaan luettuina TSRPA:n 4 artiklaan sisältyvät vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloon liittyvät vaatimukset.

213. Teknologiapoolit voivat rajoittaa kilpailua. Teknologiapoolien perustaminen merkitsee väistämättä yhteistoiminnan kohteena olevien teknologioiden myymistä yhdessä, jolloin kyseessä on hintakartelli, jos pooli koostuu kokonaisuudessaan tai pääasiassa korvaavista teknologioista. Sen lisäksi, että teknologiapoolit rajoittavat osapuolten välistä kilpailua, ne voivat myös vähentää innovaatioita sulkemalla markkinoilta vaihtoehtoisia teknologioita. Näin on etenkin silloin, kun ne tukevat teollisuusstandardia tai muodostavat käytännössä tosiasiallisen teollisuusstandardin. Standardin ja siihen liittyvän teknologiapoolin olemassaolo voi hankaloittaa uusien tai parannettujen teknologioiden pääsyä markkinoille.

214. Teknologiapooleilla voi myös olla kilpailua edistäviä vaikutuksia, jollainen on erityisesti liiketoimesta aiheutuvien kustannusten aleneminen ja kumulatiivisten rojaltien rajoittaminen tiettyyn enimmäismäärään, jotta voidaan välttää voittolisän kaksinkertainen sisällyttäminen tuotteen hintaan (nk. double marginalisation). Teknologioiden yhdistäminen mahdollistaa myös pooliin kuuluvia teknologioita koskevan lisenssin hankkimisen keskitetysti. Tämä on erityisen tärkeää aloilla, joilla immateriaalioikeudet ovat yleisiä ja joilla markkinoilla toimiminen edellyttää lisenssien hankkimista hyvin monelta lisenssinantajalta. Jos lisenssinsaajat saavat lisensoidun teknologian soveltamiseen liittyviä jatkuvia palveluja, yhteislisenssit ja yhteispalvelut voivat alentaa myös näitä kustannuksia.

4.1 Yhdistettyjen teknologioiden luonne

215. Teknologiapoolien aiheuttamat kilpailuun liittyvät riskit ja mahdolliset tehokkuusedut riippuvat suuressa määrin yhdistettyjen teknologioiden välisestä suhteesta ja niiden suhteesta poolin ulkopuolisiin teknologioihin. Kaksi peruseroa on tehtävä: toisistaan on nimittäin erotettava (a) täydentävät teknologiat ja korvaavat teknologiat ja (b) keskeiset ja muut kuin keskeiset teknologiat.

216. Teknologiat(69) täydentävät toisiaan eivätkä korvaa toisiaan silloin, kun niitä molempia tarvitaan sellaisen tuotteen valmistamiseen tai prosessin suorittamiseen, johon teknologiat liittyvät. Teknologiat ovat sen sijaan korvaavia silloin, kun kumman tahansa teknologian haltija voi valmistaa sellaisen tuotteen tai suorittaa prosessin, johon teknologiat liittyvät. Teknologia on keskeinen silloin, jos kyseiselle teknologialle ei ole korvaavaa teknologiaa poolin sisä- tai ulkopuolella ja jos kyseinen teknologia on olennainen osa teknologiapakettia sellaisen tuotteen (tuotteiden) valmistuksen tai prosessin (prosessien) suorittamisen kannalta, johon pooli liittyy. Jos teknologialle ei ole korvaavia teknologioita, se säilyy olennaisena niin kauan kuin siihen kohdistuu ainakin yksi voimassaoleva immateriaalioikeus. Keskeiset teknologiat ovat välttämättä myös täydentäviä teknologioita.

217. Jos yhdistetyt teknologiat ovat korvaavia teknologioita, rojaltit ovat todennäköisesti korkeampia kuin ne muutoin olisivat, koska lisenssinsaajat eivät hyödy kyseisten teknologioiden välisestä kilpailusta. Jos yhdistetyt teknologiat ovat täydentäviä teknologioita, järjestely vähentää liiketoimesta aiheutuvia kustannuksia ja voi johtaa pienempiin kokonaisrojalteihin, sillä osapuolet pystyvät sopimaan yhteisestä koko pakettia koskevasta rojaltista sen sijasta, että kukin määräisi oman rojaltinsa, jossa ei otettaisi huomioon muiden asettamia rojalteja.

218. Täydentävien ja korvaavien teknologioiden välinen ero ei ole kaikissa tapauksissa selvä, sillä teknologia voi olla osittain korvaava ja osittain täydentävä. Jos lisenssinsaajat todennäköisesti pyrkivät saamaan kaksi teknologiaa niiden yhdistämisestä saatavien tehokkuusetujen vuoksi, teknologioita pidetään täydentävinä, vaikka ne olisivatkin osittain korvattavissa. Tällaisissa tapauksissa lisenssinsaajat todennäköisesti haluaisivat saada lisenssit molempiin teknologioihin niiden yhteiskäytöstä saatavien taloudellisten lisäetujen vuoksi, vaikka poolia ei olisikaan.

219. Korvaavien teknologioiden sisällyttäminen pooliin rajoittaa teknologioiden välistä kilpailua ja vastaa kollektiivista niputtamista. Jos lisäksi merkittävä osa poolista muodostuu korvaavista teknologioista, järjestely vastaa hinnoista sopimista kilpailijoiden välillä. Komission mukaan korvaavien teknologioiden sisällyttäminen teknologiapooliin on yleensä 81 artiklan 1 kohdan kiellon vastaista. Lisäksi komissio katsoo, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät todennäköisesti täyty tapauksissa, joissa merkittävä osa teknologiapoolista muodostuu korvaavista teknologioista. Kun otetaan huomioon, että kyseiset teknologiat ovat vaihtoehtoisia, kustannussäästöjä ei synny yhdistettäessä molemmat teknologiat. Ilman yhdistämistä lisenssinsaajat eivät olisi tarvinneet molempia teknologioita. Osapuolten vapaus myöntää lisenssejä toisistaan riippumatta ei riitä korjaamaan tilannetta, sillä osapuolet eivät todennäköisesti ole kovin halukkaita tekemään niin, jotta yhteistoiminta, jonka ansiosta ne voivat käyttää yhdessä markkinavoimaa, ei vaarantuisi.

220. Jos teknologiapooliin sisältyy ainoastaan keskeisiä ja siten välttämättä myös täydentäviä teknologioita, sen perustaminen ei yleensä kuulu 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, olipa osapuolten markkinaosuus kuinka suuri tahansa. Lisenssien myöntämistä koskevat ehdot saattavat kuitenkin kuulua 81 artiklan 1 kohdan piiriin.

221. Jos teknologiapooliin sisältyy täydentäviä patentteja, jotka eivät ole keskeisiä, vaarana on kolmansien osapuolten teknologioiden sulkeminen markkinoilta. Kun teknologia on liitetty pooliin ja sitä koskeva lisenssi myönnetään osana pakettia, lisenssinsaajilla on todennäköisesti vain vähän haluja hankkia lisenssi kilpailevaan teknologiaan, kun paketista maksettu rojalti kattaa jo korvaavan teknologian. Jos pooliin kuuluu lisäksi sellaisia teknologioita, jotka eivät ole välttämättömiä sellaisen tuotteen (tuotteiden) valmistuksen tai prosessin (prosessien) suorittamisen kannalta, johon teknologiapooli liittyy, lisenssinsaajat joutuvat maksamaan myös sellaisesta teknologiasta, jota ne eivät välttämättä tarvitse. Täydentävien patenttien liittäminen pooliin vastaa näin ollen kollektiivista niputtamista. Kun teknologiapooli sisältää muita kuin keskeisiä teknologioita, sopimus kuuluu todennäköisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, jos poolilla on merkittävä asema joillakin merkityksellisillä markkinoilla.

222. Koska korvaavia ja täydentäviä teknologioita voidaan kehittää poolin perustamisen jälkeenkin, teknologian välttämättömyyden arviointi on luonteeltaan jatkuvaa. Tietty teknologia ei ehkä ole poolin perustamisen jälkeen enää välttämätön, jos markkinoille on tullut uusia kolmansien kehittämiä teknologioita. Yksi tapa, jolla voidaan varmistaa, ettei tällaisia kolmansien teknologioita suljeta markkinoilta, on jättää poolin ulkopuolelle ne teknologiat, jotka eivät enää ole välttämättömiä. Voi kuitenkin myös olla muita tapoja varmistaa, ettei kolmansien teknologioita suljeta markkinoilta. Arvioidessaan teknologiapooleja, joihin sisältyy muita kuin keskeisiä teknologioita eli teknologioita, joille on olemassa korvaavat vaihtoehdot poolin ulkopuolella tai jotka eivät ole välttämättömiä yhden tai useamman pooliin kuuluvan tuotteen valmistuksen kannalta, komissio ottaa kokonaisarvioinnissaan huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

(a) Edistääkö muiden kuin keskeisten teknologioiden sisällyttäminen pooliin kilpailua jollakin tavalla?

(b) Onko lisenssinantajilla oikeus myöntää lisenssejä itsenäisesti omiin teknologioihinsa? Jos pooli muodostuu pienestä määrästä teknologioita ja jos poolin ulkopuolella on tarjolla korvaavia teknologioita, lisenssinsaajat saattavat haluta muodostaa oman teknologiapaketin, joka koostuu osittain pooliin kuuluvasta ja osittain kolmansien osapuolten omistamasta teknologiasta.

(c) Kun pooliin kuuluvia teknologioita käytetään eri sovelluksiin, joista osa ei vaadi kaikkien pooliin kuuluvien teknologioiden käyttämistä, tarjoaako pooli teknologiat vain yhtenä pakettina vai onko tarjolla useampia sovelluskohtaisia paketteja? Jälkimmäisessä tapauksessa teknologioita, jotka eivät ole keskeisiä tietyn tuotteen tai prosessin kannalta, ei sidota keskeisiin teknologioihin.

(d) Ovatko poolin sisältämät teknologiat saatavissa vain yhtenä pakettina vai voivatko lisenssinsaajat hankkia lisenssin vain osaan paketista ja saada vastaavan alennuksen rojalteista? Mahdollisuus hankkia lisenssi vain osaan paketista voi vähentää sitä vaaraa, että poolin ulkopuoliset kolmansien osapuolten tarjoamat teknologiat suljetaan markkinoilta, etenkin silloin kun lisenssinsaaja saa vastaavan alennuksen rojalteista. Tämä edellyttää sitä, että jokaisen pooliin kuuluvan teknologian osuus kokonaisrojaltista on määritelty. Jos poolin ja yksittäisen lisenssisaajan välinen sopimus on tehty suhteellisen pitkäksi ajaksi ja pooliin kuuluva teknologia muodostaa tosiasiassa alan standardin, on otettava myös huomioon että pooli voi estää uusien korvaavien teknologioiden pääsyn markkinoille. Arvioitaessa markkinoilta sulkemisen riskiä näissä tapauksissa on otettava huomioon se, voivatko lisenssinsaajat kohtuullisen irtisanomisajan puitteissa luopua osasta lisenssiä ja saada vastaavan alennuksen rojalteista.

4.2 Yksittäisten rajoitusten arviointi

223. Jakson tässä kohdassa tarkastellaan tiettyjä sellaisia rajoituksia, jotka esiintyvät jossakin muodossa yleisesti teknologiapooleissa ja jotka on arvioitava poolin yleisen arvioinnin yhteydessä. On syytä muistaa (ks. edellä 212 kohta), että TSRPA:ta sovelletaan poolin ja kolmansien osapuolten välisiin lisenssisopimuksiin. Tässä kohdassa tarkastellaan näin ollen vain poolin perustamista ja lisensointiongelmia, jotka liittyvät lisensointiin nimenomaan teknologioiden yhdistämisen yhteydessä.

224. Tehdessään arviotaan komissio käyttää ohjenuorana seuraavia pääperiaatteita:

(1) Mitä vahvempi markkina-asema teknologiapoolilla on, sitä suurempi on kilpailunvastaisten vaikutusten vaara.

(2) Vahvan markkina-aseman omaavien teknologiapoolien on oltava avoimia ja syrjimättömiä.

(3) Teknologiapoolit eivät saa aiheettomasti sulkea markkinoilta kolmansien osapuolten teknologioita tai rajoittaa vaihtoehtoisten poolien luomista.

225. Yritykset, jotka perustavat teknologiapoolin, joka on perustamissopimuksen 81 artiklan ja teknologian perustana kulloinkin olevan teollisuusstandardin mukainen, voivat yleensä vapaasti neuvotella ja päättää teknologiapakettia koskevista rojalteista ja määritellä kunkin teknologian osuuden kokonaisrojaltista joko ennen standardin vahvistamista tai sen vahvistamisen jälkeen. Tällainen sopimus on olennainen standardin vahvistamisen tai poolin perustamisen kannalta. Sitä ei voida sellaisenaan pitää kilpailua rajoittavana, ja joissakin tapauksissa se saattaa lisätä tehokkuutta. Joskus tehokkaampana vaihtoehtona saattaa olla, että rojalteista sovitaan ennen standardin valitsemista eikä sen jälkeen, sillä näin voidaan välttää se, että standardin valintapäätöksellä kasvatetaan huomattavasti yhden tai useamman välttämättömän teknologian markkinavoimaa. Toisaalta lisenssinsaajilla on oltava oikeus määritellä lisenssillä valmistettujen tuotteiden hinta. Jos pooliin otettavat teknologiat valitsee riippumaton asiantuntija, tämä voi lisätä saatavilla olevien teknisten ratkaisujen välistä kilpailua.

226. Jos teknologiapoolilla on määräävä markkina-asema, rojaltien ja muiden lisensointiehtojen olisi oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä eikä lisenssi saisi sisältää yksinoikeutta. Nämä vaatimukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että pooli on avoin eikä johda markkinoilta sulkemiseen tai muihin kilpailunvastaisiin vaikutuksiin myöhemmän tuotantovaiheen markkinoilla. Vaatimukset eivät kuitenkaan estä erilaisten rojaltien soveltamista eri käyttötarkoituksiin. Erilaisten rojaltimaksujen soveltamista eri tuotemarkkinoilla ei yleensä pidetä kilpailua rajoittavana, mutta tuotemarkkinoiden sisäistä syrjintää ei saisi olla. Lisenssinsaajien kohtelu ei saisi etenkään riippua siitä, ovatko ne myös lisenssinantajia. Komissio ottaakin huomioon sen, asetetaanko myös lisenssinantajille rojaltivelvoitteita.

227. Lisenssinantajien ja lisenssinsaajien on voitava vapaasti kehittää kilpailevia tuotteita ja standardeja ja niillä on myös oltava oikeus myöntää ja hankkia lisenssejä poolin ulkopuolella. Nämä vaatimukset ovat tarpeen kolmansien osapuolten tarjoamien tekniikoiden markkinoilta sulkemista koskevan riskin pienentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että pooli ei rajoita innovaatiotoimintaa tai estä kilpailevien teknisten ratkaisujen luomista. Jos pooli tukee tosiasiallista teollisuusstandardia ja jos osapuolille on asetettu kilpailukieltovelvoitteita, pooli uhkaa erityisesti estää uusien ja parannettujen teknologioiden ja standardien kehittämisen.

228. Lisenssien takaisinluovutusta koskeviin velvoitteisiin ei saisi sisältyä yksinoikeutta, ja niiden tulisi rajoittua kehitystyöhön, jolla on olennainen tai tärkeä merkitys pooliin sisältyvän teknologian käytön kannalta. Näin pooli voi luovuttaa siihen sisältyvään teknologiaan tehtyjä parannuksia edelleen ja hyötyä niistä. Osapuolilla on oikeus varmistaa, etteivät keskeisiä patentteja hallussaan pitävät tai hankkivat lisenssinsaajat viivytä yhdistetyn teknologian hyödyntämistä.

229. Yksi patenttipooleihin liittyvistä ongelmista on se vaara, että ne suojaavat mitättömiä patentteja. Teknologioiden yhdistäminen nostaa pätemättömyysväitteen esittämisen kustannuksia ja riskejä, sillä pätemättömyysväite hylätään, jos yksikin poolin patenteista on pätevä. Mitättömien patenttien suojelu poolissa voi pakottaa lisenssinsaajat maksamaan korkeampia rojalteja ja voi myös estää innovaatiotoimintaa mitättömän patentin kattamalla alalla. Tämän riskin pienentämiseksi oikeus irtisanoa lisenssi pätemättömyysväitteen yhteydessä on rajattava pätemättömyysväitteen kohteena olevan lisenssinantajan omistamiin teknologioihin, eikä se saa ulottua poolin muiden lisenssinantajien omistamiin teknologioihin.

4.3 Teknologiapoolin hallinnolliset puitteet

230. Tapa, jolla teknologiapooli luodaan, organisoidaan ja toteutetaan, voi vähentää sitä vaaraa, että sen tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen, ja antaa takeet siitä, että järjestely edistää kilpailua.

231. Jos standardin ja poolin luomisprosessiin saavat osallistua kaikki kiinnostuneet eri eturyhmiä edustavat osapuolet, yhteistoiminnan kohteeksi otettavat teknologiat valitaan hinta-laatu-näkökohtien perusteella todennäköisemmin kuin silloin, jos tietyt teknologian omistajat perustavat poolin. Vastaavasti jos poolin elimet muodostetaan eri eturyhmiä edustavista henkilöistä, lisensoinnin ehdot ja edellytykset, rojaltit mukaan luettuina, ovat avoimia ja syrjimättömiä ja perustuvat lisensoidun teknologian arvoon todennäköisemmin kuin silloin, jos poolia hallitsevat lisenssinantajien edustajat.

232. Toinen merkittävä tekijä on, missä määrin riippumattomat asiantuntijat osallistuvat poolin luomiseen ja toimintaan. Esimerkiksi sen arvioiminen, onko tietty teknologia keskeinen poolin tukeman standardin kannalta, on usein monimutkainen kysymys, joka edellyttää erikoisalan tuntemusta. Riippumattomien asiantuntijoiden ottaminen mukaan valintaprosessiin on merkittävä askel sen varmistamisessa, että sitoumus ottaa mukaan vain keskeisiä teknologioita toteutuu käytännössä.

233. Komissio ottaa huomioon sen, miten asiantuntijat on valittu ja mitkä ovat heille osoitetut täsmälliset tehtävät. Asiantuntijoilla ei saisi olla yhteyksiä poolin muodostaneisiin yrityksiin. Jos asiantuntijoiden ja lisenssinantajien välillä on yhteys tai he ovat muuten riippuvaisia lisenssinantajista, asiantuntijan mukanaololle annetaan tavanomaista vähemmän painoarvoa. Asiantuntijoilla on myös oltava riittävä tekninen osaamistaso, jotta he voivat suoriutua erilaisista heille uskotuista tehtävistä. Riippumattomien asiantuntijoiden tehtäviä voivat olla esimerkiksi sen arvioiminen, ovatko pooliin liitettäväksi esitettyihin teknologioihin kohdistuvat immateriaalioikeudet päteviä ja ovatko kyseiset teknologiat keskeisiä.

234. Lisäksi on otettava huomioon, miten arkaluonteisten tietojen vaihto osapuolten välillä on järjestetty. Oligopolistisilla markkinoilla esimerkiksi hinnoitteluun ja tuotantoon liittyvien arkaluonteisten tietojen vaihto voi helpottaa kilpailunvastaista yhteistyötä(70). Komissio ottaa tällaisissa tapauksissa huomioon sen, millaisia turvatoimia on asetettu estämään arkaluonteisten tietojen vaihto. Riippumaton asiantuntija tai lisenssien myöntämisestä vastaava elin voi olla tärkeässä asemassa varmistettaessa, ettei tuotantoon ja myyntiin liittyviä tietoja, joita saatetaan tarvita rojaltien laskemiseen ja tarkistamiseen, paljasteta asianomaisilla markkinoilla kilpaileville yrityksille.

235. Huomioon on otettava myös teknologiapoolin perustamisasiakirjoissa säädetty riidanratkaisumekanismi. Mitä suuremmassa määrin riitojen ratkaisu on poolista ja sen jäsenistä riippumattomien elinten ja henkilöiden vastuulla, sitä todennäköisemmin riitojen ratkaisu on puolueetonta.

(1) EUVL L 123, 27.4.2004. TSRPA korvaa komission asetuksen (EY) N:o 240/96, annettu 31 päivänä tammikuuta 1996, perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin, (EYVL L 31, 9.2.1996, s. 2).

(2) Ks. yhdistetyt asiat C-395/96 P ja C-396/96 P, Compagnie Maritime Belge, Kok. 2000, s. I-1365, 130 kohta ja perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen komission suuntaviivojen 106 kohta, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(4) Jäljempänä "sopimus" kattaa myös yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset.

(5) Ks. komission tiedonanto perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitetusta kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitteestä, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(6) Jäljempänä termi "rajoitus" kattaa myös kilpailun estämisen ja vääristämisen.

(7) Periaate oikeuksien sammumisesta yhteisössä on tuotu esiin esimerkiksi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 104/89/ETY 7 artiklan 1 kohdassa, (EYVL 1989 L 40, s. 1), jossa säädetään, että tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille yhteisössä tätä tavaramerkkiä käyttäen.

(8) Toisaalta suojatun teoksen jäljennösten myyminen ei johda teoksen esittämisoikeuksien, vuokrausoikeudet mukaan luettuina, sammumiseen, ks. asia 158/86, Warner Brothers and Metronome Video, Kok. 1988, s. 2605, ja asia C-61/97, Foreningen af danske videogramdistributører, Kok. 1998, s. I-5171.

(9) Ks. esim. yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten and Grundig, Kok. 1966, s. 429.

(10) Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskeva metodi on määritelty alaviitteessä 2 mainituissa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annetuissa komission suuntaviivoissa.

(11) Ks. asia 56/65, Société Technique Minière, Kok. 1966, s. 337, ja asia C-7/95 P, John Deere, Kok. 1998 s. I-3111, 76 kohta.

(12) Ks. esim. alaviitteessä 9 mainittu tuomio asiassa Consten ja Grundig.

(13) Ks. alaviitteessä 11 mainittu tuomio asiassa Société Technique Minière ja asiassa 258/78, Nungesser, annettu tuomio, Kok. 1982, s. 2015.

(14) Ks. esim. asia C-49/92 P, Anic Partecipazioni, Kok. 1999, s. I-4125, 99 kohta.

(15) Ks. yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, CRAM and Rheinzink, Kok. 1984, s. 1679, 26 kohta, ja yhdistetyt asiat 96/82 ym., ANSEAU-NAVEWA, Kok. 1983, s. 3369, 23-25 kohta.

(16) Ks. alaviitteessä 11 mainittu tuomio asiassa John Deere, 1998.

(17) Tuntuvan vaikutuksen määrittelyä selvitetään komission tiedonannossa vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (EYVL C 368, 22.12.2001, s. 13). Tiedonannossa tuntuva vaikutus määritellään negatiivisesti. Sopimuksilla, jotka eivät kuulu de minimis -sopimuksia koskevan tiedonannon soveltamisalaan, ei välttämättä ole tuntuvia rajoittavia vaikutuksia. Arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.

(18) Ks. alaviitteessä 3 mainitun neuvoston asetuksen N:o 1/2003 1 artiklan 2 kohta.

(19) Komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL C 372, 9.12.1997, s. 1).

(20) Ks. tästä erottelusta myös komission suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (EYVL C 3, 6.1.2001, s. 2, 44-52 kohta).

(21) Ks. edellisessä alaviitteessä mainittujen horisontaalista yhteistyötä koskevista sopimuksista annettujen suuntaviivojen 50-52 kohta.

(22) Idem, 51 kohta.

(23) Ks. alaviitteessä 17 mainittu komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista.

(24) Asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisen kilpailulainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa sellaisten sopimusten kieltämiseen, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mutta joita ei ole kielletty perustamissopimuksen 81 artiklassa.

(25) Neuvoston asetus 19/65 (Suomenk. erityispainos, Alue 8, Nide 1, s. 36) ei anna komissiolle valtuuksia myöntää ryhmäpoikkeusta teknologiansiirtosopimuksille, jotka on tehty useamman kuin kahden yrityksen kesken.

(26) Ks. TSRPA:n johdanto-osan 19 kappale ja jäljempänä 2.5 kohta.

(27) EYVL C 1, 1979, s. 2.

(28) Ks. alihankintaa koskevan tiedonannon 3 kohta.

(29) Ks. komission päätös asiassa Moosehead/Whitbread, (EYVL L 100, 20.4.1990, s. 32).

(30) Ks. asia 262/81, Coditel (II), Kok. 1982, s. 3381.

(31) EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21.

(32) EYVL L 304, 5.12.2000, s. 3.

(33) EYVL L 304, 5.12.2000, s. 7.

(34) Ks. alaviite 31.

(35) Ks. opas "EU:n kilpailupolitiikka - Toimitus- ja jakelusopimuksia koskevat kilpailusäännöt", 2002.

(36) EYVL C 291, 13.10.2000, s. 1 ja alaviite 31.

(37) Ks. edellä 29 kohta.

(38) Tämän laskentasäännön perusteet on esitetty edellä 23 kohdassa.

(39) Ks. esim. alaviitteessä 14 mainitut oikeustapaukset.

(40) Ks. alaviitteessä 2 mainittujen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 98 kohta.

(41) Samanlainen tilanne syntyy, jos toinen sopimuspuoli myöntää toiselle lisenssin ja suostuu ostamaan lisenssinsaajalta fyysisen tuotannontekijän. Ostohinta voi palvella samaa tarkoitusta kuin rojalti.

(42) Ks. asia 193/83, Windsurfing International, Kok. 1986, s. 611, 67 kohta.

(43) Aktiivisen ja passiivisen myynnin yleismääritelmä sisältyy alaviitteessä 36 mainittujen vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen 50 kohtaan.

(44) Käyttöalarajoituksia käsitellään tarkemmin jäljempänä IV osan 2 jakson 4 kohdassa.

(45) Tämä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluva rajoitus liittyy lisenssisopimuksiin, jotka koskevat kauppaa yhteisön sisällä. Ks. asia C-306/96, Javico, Kok. 1998, s. I-1983 sellaisten sopimusten osalta, jotka koskevat vientiä yhteisön ulkopuolelle tai tuontia/jälleentuontia yhteisön ulkopuolelta.

(46) Ks. alaviitteessä 13 mainitun asiassa Nungesser annetun tuomion 77 kohta.

(47) Ks. asia 26/76, Metro (I), Kok. 1977, s. 1875.

(48) Jos lisensoitu teknologia on vanhentunutta, kilpailu ei rajoitu. Ks. asia 65/86, Bayer v Süllhofer, Kok. 1988, s. 5249.

(49) Sovittelusopimuksiin sisältyviä kiistämisen kieltäviä ehtoja käsitellään jäljempänä 209 kohdassa.

(50) Ks. edellä 14 kohta.

(51) Ks. edellä 66 ja 67 kohta.

(52) Ks. alaviitteessä 2 mainittujen perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 42 kohta.

(53) Ks. alaviitteessä 17 mainitun vähämerkityksisistä sopimuksista annetun komission tiedonannon 8 kohta.

(54) Ks. asia T-228/97, Irish Sugar, Kok. 1999, s. II-2969, 101 kohta.

(55) Ks. alaviitteessä 20 mainittujen horisontaalista yhteistyötä koskevista sopimuksista annettujen suuntaviivojen 23 kohta.

(56) Ks. yhdistetyt asiat 25/84 ja 26/84, Ford, Kok. 1985, s. 2725.

(57) Ks. esimerkiksi TPS:ää koskeva komission päätös (EYVL L 90, 2.4.1999, s. 6). Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa asetettua kieltoa sovelletaan vastaavasti vain niin kauan kuin sopimuksella on kilpailua rajoittava tavoite tai vaikutus.

(58) Mainittu alaviitteessä 36. Ks. erityisesti 115 kohta ja seuraavat kohdat.

(59) Ks. näistä käsitteistä jäljempänä IV osan 4 jakson 1 kohta.

(60) Ks. alaviitteessä 2 mainittujen perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 85 kohta.

(61) Idem, 98 ja 102 kohta.

(62) Ks. alaviitteessä 2 mainitun tuomion 130 kohta. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltaminen ei vastaavasti myöskään estä tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamista. Näitä määräyksiä voidaan tietyissä olosuhteissa soveltaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, ks. asia C-309/99, Wouters, Kok. 2002, s. I-1577, 120 kohta.

(63) Ks. asia T-51/89, Tetra Pak (I), Kok. 1990, s. II-309. Ks. myös edellä alaviitteessä 2 mainittujen perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 106 kohta.

(64) Ks. alaviitteessä 13 mainittu tuomio asiassa Nungesser.

(65) Ks. komission tiedonanto asiasta Canon/Kodak (EYVL C 330, 1.11.1997, s. 10) ja XI kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 94 kohdassa mainittu asia IGR Stereo Television.

(66) Ks. arviointiin sovellettavista puitteista jäljempänä 2.7 kohta sekä alaviitteessä 36 mainittujen vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen 138 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(67) Ks. alaviite 36.

(68) Ks. komission lehdistötiedote IP/02/1651 lisenssien myöntämisestä kolmannen sukupolven (3G) matkaviestinpalveluihin liittyviin patentteihin. Tapauksessa oli viisi teknologiapoolia, jotka loivat viisi erillistä teknologiaa, joista jokaista voitaisiin käyttää 3G-laitteiden valmistukseen.

(69) Termi "teknologia" ei rajoitu patentteihin. Se kattaa myös patenttihakemukset ja kaikki muut immateriaalioikeudet kuin patentit.

(70) Ks. alaviitteessä 11 mainittu tuomio asiassa John Deere.