52004DC0297

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE yhtiöverotuksen alalla toimivan EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta lokakuun 2002 ja joulukuun 2003 välisenä aikana sekä ehdotuksesta menettelysäännöiksi 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn välimiesmenettely-yleissopimuksen (90/436/ETY) tehokasta täytäntöönpanoa varten

Johdanto

1. Taustaa

1. Euroopan komission selvityksessä Yhtiöverotus sisämarkkinoilla [1] on tarkasteltu sitä, aiheuttaako yhtiöverotuksen nykyinen soveltaminen tehottomuutta sisämarkkinoilla ja estääkö se toimijoita hyödyntämästä sisämarkkinoita täysimääräisesti. Komissio on toteuttanut selvityksen ministerineuvoston pyydettyä sitä heinäkuussa 1999 tutkimaan jäsenvaltioissa sovellettavien yhtiöverotuksen todellisiin tasoihin liittyvien erojen vaikutusta taloudellisen toiminnan sijoittautumiseen ja investointeihin sekä tarkastelemaan verosäännöksiä, jotka muodostavat esteen rajat ylittävälle taloudelliselle toiminnalle sisämarkkinoilla, ja etsimään näihin ongelmiin ratkaisuja.

[1] Komission sisäinen valmisteluasiakirja Yhtiöverotus sisämarkkinoilla, SEK(2001) 1681, 23.10.2001

2. Kyseisessä selvityksessä on tuotu esille yksityiskohtaisesti (III osan 5 luku) se, että siirtohinnoitteluun liittyvät vero-ongelmat ovat entistä tärkeämmällä sijalla sisämarkkinoilla. Todetut esteet ja ongelmat ovat luonteeltaan moninaisia, mutta niiden kaikkien merkitys on lisääntynyt viime vuosina ja ne edellyttävät toimia. Sisämarkkinoiden syveneminen sekä uusien teknologioiden ja liiketoimintarakenteiden määrän lisääntyminen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ovat lisänneet ongelmia viime vuosina. On olemassa selvää näyttöä siitä, että siirtohintojen soveltaminen verotuksessa on käytännössä monimutkaista ja usein ongelmallista. Monille yksittäisille ongelmille on yhteistä se, että veroviranomaisten ja talouden toimijoiden tiiviimmällä yhteistyöllä voitaisiin ratkaista ongelmia. Selvityksessä todetaan, että jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantaminen on erittäin tärkeää lyhyellä aikavälillä, jotta voidaan alentaa sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja vähentää siirtohinnoitteluun liittyvää epävarmuutta.

3. Yksi mahdollisista menetelmistä EU:n erityisten siirtohinnoitteluongelmien ratkaisemiseksi on EU:n yhteinen siirtohinnoittelufoorumi (jäljempänä 'foorumi'). Foorumi mainitaan selvityksessä, ja komissio on ehdottanut sen perustamista tiedonannossaan Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä - Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten [2].

[2] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle: Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä - Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten, KOM(2001) 582 lopullinen, 23.10.2001.

4. Neuvoston kannatettua tätä aloitetta 11. maaliskuuta 2002 esittämissään päätelmissä komissio perusti foorumin. Sen jäsenistö muodostuu kunkin jäsenvaltion asiantuntijasta ja kymmenestä liike-elämän asiantuntijasta. Ehdokasmaiden ja OECD:n sihteeristön edustajat osallistuvat foorumin kokouksiin tarkkailijoina. Foorumin puheenjohtajan ja jäsenten valintamenettely esitetään tämän tiedonannon liitteessä I. Foorumin toiminnasta on tietoa komission WWW-sivulla [3].

[3] http://europa.eu.int/comm/ taxation_customs/taxation/company_tax/transfer_pricing.htm

2. EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminta lokakuun 2002 ja joulukuun 2003 välisenä aikana

5. Foorumi kokoontui ensimmäisen kerran 3. lokakuuta 2002, jolloin se vahvisti kaksivuotisen toimintaohjelmansa. Foorumin toimintakertomus, joka on hyväksytty yksimielisesti ja joka kattaa toimintasuunnitelman ensimmäisen osa-alueen, on tämän tiedonannon liitteenä (liite III). Foorumi on tähän mennessä pääasiassa keskustellut välimiesmenettely-yleissopimuksen [4] soveltamiseen liittyvistä ongelmista. Se on tarkastellut ongelmia, joita on ilmennyt viime vuosina sen vuoksi, etteivät kaikki sopimusvaltiot ole ratifioineet sopimusta Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen (yleissopimukseen liittymistä koskeva sopimus) eikä alkuperäistä yleissopimusta muuttavaa pöytäkirjaa (voimassaolon jatkamista koskeva pöytäkirja). Lisäksi foorumi on pyrkinyt laatimaan selkeät määritelmät niille ajankohdille, josta välimiesmenettely-yleissopimuksessa vahvistetun välimiesmenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen liittyvät kolmen vuoden (ilmoittamista koskeva) määräaika ja kahden vuoden (keskinäistä sopimista koskeva) määräaika alkavat. Se on myös tarkastellut keinoja parantaa keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn vaiheita ja käsitellyt kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn vaikutuksia hallinnollisiin muutoksenhakuihin ja oikeuselinten käsittelemiin muutoksenhakuihin, mahdollisuutta keskeyttää veronkanto rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen ajaksi, EU:hun liittymässä olevien valtioiden liittymistä välimiesmenettely-yleissopimukseen sekä seuraamuskorkojen ja -sakkojen vaikutusta. Toimintakertomuksessa esitetään tiivistelmä foorumin toiminnasta. Sen lopussa esitetään että komissio tekisi ehdotuksen menettelysäännöiksi välimiesmenettely-yleissopimuksen (kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY) täytäntöön panemiseksi sekä tietyistä muista asiaan liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviä keskinäisiä sopimusmenettelyjä. Toimintakertomuksessa ehdotetaan että nämä menettelysäännöt hyväksyttäisiin neuvoston ja neuvostoon kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman muodossa

[4] Yleissopimus 90/436/ETY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 1990, kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä, EYVL L 255, 20.8.1990, s. 10.

3. Komission päätelmät

6. Komissio ilmaisee tyytyväisyytensä foorumin edeltä mainitun toimintakertomuksen osalta siitä, että foorumin toiminta on osoittautunut rakentavaksi välineeksi pyrittäessä vastaamaan EU:n siirtohinnoittelupolitiikkojen synnyttämiin haasteisiin.

7. Jäsenvaltioiden ja liike-elämän asiantuntijat ovat tarkastelleet ratkaistavina olevia eri kysymyksiä avoimella ja rakentavalla tavalla, mikä on johtanut käytännöllisiin ei-lainsäädännöllisiin ratkaisuehdotuksiin ja -suosituksiin.

8. Komissio kuitenkin pahoittelee sitä, että foorumin on täytynyt käyttää niin suuri osa kokousajastaan kysymyksiin, jotka johtuvat siitä, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole vielä ratifioineet välimiesmenettely-yleissopimuksen voimassaolon jatkamista koskevaa pöytäkirjaa (allekirjoitettu 1999) eikä yleissopimukseen liittymistä koskevaa sopimusta (allekirjoitettu 1995). Tätä tilannetta ei olisi selvästikään syntynyt, jos neuvosto olisi noudattanut komission alkuperäistä ehdotusta, että olisi otettu käyttöön yhteisön lainsäädäntöön sisältyvä väline monenvälisen yleissopimuksen asemesta.

9. Komissio on erityisen huolestunut erityisestä ongelmasta, joka koskee EU:n jäsenvaltioiden liittymistä välimiesmenettely-yleissopimukseen (foorumin kertomuksen 3.1 kohta). Kuten EU:n edellisen laajentumisen yhteydessä kävi ilmi, aika, jonka EU:n tulevat 25 jäsenvaltiota tarvitsisivat tämän välineen ratifioimiseksi, saattaisi heikentää huomattavasti kyseisestä välineestä EU:n uusille jäsenvaltioille ja kyseisen maantieteellisen alueen koko liiketoiminnalle koituvaa lisäarvoa. Lisäksi EU:n uusien jäsenvaltioiden keskinäisten kahdenvälisten kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten sekä kyseisten valtioiden ja nykyisten jäsenvaltioiden välisten vastaavien sopimusten verkosto ei ole vielä täydellinen pyrkimyksistä huolimatta. Tämän vuoksi talouden toimijat eivät voi tietyissä tapauksissa pyytää keskinäiseen sopimukseen perustuvaa menettelyä vapautuakseen kaksinkertaisesta verotuksesta. Tästä syystä komissio tukee täysin foorumin suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi sitouduttava EU:n uusien jäsenvaltioiden yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen ratifiointiin ennen vuoden 2006 kesäkuun loppua. Lisäksi tässä yleissopimukseen liittymistä koskevassa sopimuksessa olisi oltava määräys, jonka turvin ratifioivat jäsenvaltiot voivat soveltaa yleissopimusta kahdenvälisesti välittömästi. Komissio kannattaa myös, että itse välimiesmenettely-yleissopimukseen sisällytetään määräys, jolla vältetään aikaa vievän ratifiointiprosessin uusiminen joka kerran, kun EU laajentuu, esimerkiksi määräämällä ilman eri toimenpiteitä tapahtuvasta yleissopimukseen liittymisestä tai yksipuolisella julistuksella tapahtuvasta liittymisestä.

10. Komissio odottaa kiinnostuneena foorumin toiminnan tuloksia foorumin vuonna 2002 vahvistetun toimintaohjelman jäljellä olevalta ajalta. Tässä yhteydessä komissio haluaa oikaista väärinkäsityksiä, joita on saattanut syntyä sen osalta, että foorumin tehtäväksi on annettu selvittää mahdollisia ei-lainsäädännöllisiä parannuksia käytännön ongelmiin. Tämän tehtävän tavoitteena on pyrkiä olemaan aiheuttamatta haittaa EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden asiaan liittyvälle toimivallalle, mistä syystä se liittyy yhteisön lainsäädäntöön. Tämän tehtävän ei saisi tulkita tarkoittavan sitä, ettei foorumi voisi määritellä käytännön parannuskeinoja, jotka saattavat edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia tietyissä jäsenvaltioissa. Koska foorumi on yksinomaan neuvoa-antava asiantuntijaryhmä, lainsäädännön mahdollisesta muuttamisesta päättäminen olisi joka tapauksessa yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion vastuulla.

11. Ottaen huomioon foorumin vuonna 2002 vahvistetun toimintaohjelman osalta vielä ratkaisematta olevat tärkeät kysymykset komissio aikoo siirtää foorumin toiminnalle alun perin vahvistetun kahden vuoden toimintajakson päätyväksi kesäkuun 2004 sijasta vuoden 2004 lopussa. Komissio ottaa huomioon foorumin toiminnan kokonaistulokset ja sen yksilöimät ja ehdottamat uudet keskustelunaiheet ja tämän perusteella se saattaa päättää foorumin toiminnan jatkamisesta toisella kahden vuoden jaksolla.

12. Foorumissa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä vaikeuksia. Foorumin päätelmillä ja ehdotuksilla voitaisiin ratkaista monia puutteita, ja komissio katsookin, että niiden täytäntöönpano käytännössä edistäisi huomattavasti sellaisen asianmukaisen välineen luomista, jolla voitaisiin korjata siirtohinnoitteluun liittyvä kaksinkertainen verotus EU:ssa. Ottaen huomioon nämä näkökohdat ja neuvoston toimet, joita se aikoo toteuttaa foorumin suositusten perusteella, komissio aikoo arvioida tarvetta ehdottaa yhteisön lainsäädäntöön sisältyvää välinettä myöhemmin.

13. Väliaikaisena ratkaisuna komissio kuitenkin tukee täysin foorumin ensimmäisen toimintakertomuksen johtopäätöksiä ja suosituksia, ja esittää sen mukaisesti että neuvosto, niin pian kuin mahdollista, hyväksyisi tämän tiedonannon liitteessä II esitetyn ehdotuksen mukaiset menettelysäännöt kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn välimiesmenettely-yleissopimuksen (90/436/ETY) tehokasta täytäntöönpanoa varten.

Liite I: Foorumin perustaminen

Puheenjohtajan valitseminen

Neuvoston 11. maaliskuuta 2002 esittämissä päätelmissä todettiin, että foorumin puheenjohtajan olisi oltava riippumaton henkilö, jolla on pitkäaikainen kokemus siirtohinnoittelun alalta. Komission olisi nimitettävä puheenjohtaja sellaisen valintalautakunnan suostumuksella, joka koostuu neuvoston puheenjohtajavaltion, komission ja UNICEn veroasiainkomitean korkean tason edustajista.

Tämän valintalautakunnan muodostivat José Maria VALLEJO CHAMORRO, kansainvälisten veroasioiden varapääjohtaja edustaen puheenjohtajavaltiona toiminutta Espanjaa, Jan van der BIJL, UNICEn veroasioiden komitean puheenjohtaja, ja Michel AUJEAN, komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston veropolitiikan linjan johtaja. Valintalautakunta valitsi yksimielisesti foorumin puheenjohtajaksi Bruno GIBERTin, joka on osakkaana CMS Bureau Francis Lefebvre -yrityksessä.

Liike-elämän asiantuntijoiden valitseminen

Foorumin perustamista koskeva hakuilmoitus julkaistiin 16. huhtikuuta 2002 julkaistussa EYVL:ssä C 90, minkä jälkeen edellä mainittu neuvoston päätelmien 1.2.1 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettu valintalautakunta kokoontui 28. kesäkuuta 2002 käsittelemään liike-elämän asiantuntijoiden hakemuksia. Valittavien jäsenten oli määrä edustaa itseään ja heidät oli määrä valita kahden vuoden ajanjaksoksi, joka voitaisiin uusia.

Komissio vastaanotti 60 hakemusta, joista kuusi saapui hakuilmoituksessa asetetun määräajan umpeuduttua.

Valintalautakunta, joka huomioi hakuilmoituksessa vahvistetut edellytykset (osoitettu pätevyys ja kokemus siirtohinnoittelun alalla, osoitettu asiantuntemus ja kokemus yhteisön lainsäädännöstä ja varsinkin sisämarkkina- ja verotusasioista) ja tarpeen saavuttaa edustuksen tasapuolinen kokoonpano maantieteelliseltä, yrityskoon ja toiminta-alojen kannalta, päätti valita seuraavat hakijat (aakkosjärjestyksessä):

Philip GILLET

Eduardo GRACIA

Guy KERSCH

Klaus KROPPEN

Gugliemo MAISTO

Ulrich MOEBUS

Sylvie PUECH

Chris ROLFE

Theo SCHMIT

Dirk VAN STAPPEN

Jäsenvaltioiden verohallintojen asiantuntijoiden nimittäminen

Jäsenvaltioille lähetettiin 10. kesäkuuta 2002 kirje, jossa niitä pyydettiin nimittämään asiantuntija osallistumaan foorumin toimintaan. Kaikki jäsenvaltiot suhtautuivat kehotukseen myönteisesti ja nimittivät asiantuntijan.

EU:n ehdokasmaiden verohallintojen ja OECD:n tarkkailijoiden nimittäminen

EU:n ehdokasmaille ja OECD:lle lähetettiin 10. kesäkuuta 2002 kirje, jossa niitä pyydettiin nimittämään tarkkailija foorumiin. Romaniaa lukuun ottamatta kaikki kirjeen vastaanottajat suhtautuivat pyyntöön myönteisesti ja nimittivät tarkkailijan.

LIITE II: LUONNOS MENETTELYSÄÄNNÖIKSI

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

OTTAVAT HUOMIOON kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY,

TUNNUSTAVAT, että sekä jäsenvaltiot että verovelvolliset tarvitsevat yksityiskohtaisempia sääntöjä voidakseen panna edellä mainitun yleissopimuksen täytäntöön tehokkaasti,

OTTAVAT HUOMIOON yhtiöverotuksen alalla toimivan EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toimintakertomuksesta [...] 2004 annetun komission tiedonannon,

KOROSTAVAT sitä, että menettelysäännöt ovat poliittinen sitoumus ja että ne eivät vaikuta yleissopimuksesta johtuviin jäsenvaltioiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin tai asiaa koskeviin jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltuuksiin.

TOTEAVAT, että näiden menettelysääntöjen täytäntöönpano ei saisi haitata maailmanlaajuisemmalla tasolla tehtyjä ratkaisuja,

HYVÄKSYVÄT SEURAAVAT MENETTELYSÄÄNNÖT:

Nämä menettelysäännöt koskevat kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY täytäntöön panemista sekä tiettyjä muita asiaan liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviä keskinäisiä sopimusmenettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltuuksia.

1. Kolmen vuoden määräajan alkamisajankohta (määräaika pyynnön esittämiselle välimenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti)

Sitä päivää, jona verovelvollinen on ensimmäisen kerran saanut tiedon verotuspäätöksestä tai vastaavasta toimenpiteestä, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen esimerkiksi siirtohinnoittelun oikaisemisen vuoksi, pidetään kolmen vuoden määräajan alkamisajankohtana.

Jäsenvaltioille suositetaan, että ne soveltaisivat näitä määritelmiä siirtohinnoittelutapauksissa myös OECD:n tuloa ja pääomaa koskevan malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdassa määrättyä kolmen vuoden määräaikaa määritettäessä.

2. Kahden vuoden määräajan alkamisajankohta (välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohta)

i) Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asia katsotaan jätetyn ratkaistavaksi 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun verovelvollinen on toimittanut seuraavat tiedot:

a) pyynnön esittävän sopimusvaltioon sijoittautuneen yrityksen sekä muiden liiketoimessa osallisina olevien osapuolten tunnistetiedot (kuten nimi, osoite ja Y-tunnus);

b) tiedot asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista (mukaan luettuina tiedot yrityksen ja asianomaisessa liiketoimessa osallisina olevien muiden osapuolten välisistä suhteista);

c) tiedot asiaa koskevista verokausista;

d) sellaisten verotuspäätösten, verotarkastuskertomuksen tai vastaavien asiakirjojen jäljennökset, jotka aiheuttavat väitetyn kaksinkertaisen verotuksen;

e) tiedot yrityksen tai asianomaisessa liiketoimessa osallisina olevien muiden osapuolten vireille panemista muutoksenhauista ja oikeuskäsittelyistä sekä asiaa koskevat tuomioistuinten päätökset;

f) yrityksen selvitys perusteista, joiden mukaan se katsoo, että välimiesmenettely-yleissopimuksen 4 artiklassa määrättyjä periaatteita ei ole noudatettu;

g) sitoumus, että yritys vastaa täydellisesti ja mahdollisimman nopeasti kaikkiin toimivaltaisen viranomaisen esittämiin kohtuullisiin ja asianmukaisiin pyyntöihin ja tarjoaa asiakirjat toimivaltaisten viranomaisten käyttöön; ja

h) muut yksilöidyt lisätiedot, joita toimivaltainen viranomainen on pyytänyt kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut verovelvollisen pyynnön.

ii) Kahden vuoden määräaika alkaa viimeistään seuraavina ajankohtina:

a) sinä päivänä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös annetaan;

b) sinä päivänä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

3. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukainen keskinäinen sopimusmenettely

3.1 Yleiset määräykset

a) Sovelletaan OECD:n suosittaman ohjeistuksen mukaisesti markkinaehtoperiaatetta ottamatta huomioon yksittäisille sopimusvaltioille aiheutuvia välittömiä veroseurauksia.

b) Asiat ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarkasteltavaan asiaan liittyvien kysymysten monimutkaisuus.

c) Harkitaan sellaisten asianmukaisten keinojen kuten kokousten käyttöä, joiden avulla päästään keskinäiseen sopimukseen mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa yritystä pyydetään esittämään näkemyksensä toimivaltaiselle viranomaiselleen.

d) Ottaen huomioon näiden menettelysääntöjen määräykset keskinäiseen sopimukseen olisi päästävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona asia jätettiin ensimmäisen kerran toimivaltaisen viranomaisen ratkaistavaksi näiden menettelysääntöjen 2 kohdan ii alakohdan mukaisesti.

e) Keskinäisestä sopimusmenettelyn noudattamisesta ei saisi aiheutua aiheettomia ja liiallisia kustannuksia pyynnön esittäjälle tai muille asiassa osallisina oleville henkilöille.

3.2 Käytännön toiminta ja avoimuus

a) Kääntämisestä aiheutuvien kustannusten ja viiveiden minimoimiseksi olisi keskinäisessä sopimusmenettelyssä - erityisesti alustavia kannanottoja esitettäessä - käytettävä yhteistä työskentelykieltä tai menettely olisi suoritettava tavalla, jolla on sama vaikutus, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat päästä kahdenväliseen sopimukseen.

b) Sen toimivaltaisen viranomaisen, jolle yritys on esittänyt keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on ilmoitettava kyseiselle yritykselle kaikista sellaisista merkityksellisistä asioista, joilla on vaikutusta yritykseen menettelyn aikana.

c) Kahdenvälisen verosopimuksen tai sopimuspuolen lainsäädännön suojan piiriin kuuluvaa henkilöä koskevien tietojen suoja on varmistettava.

d) Toimivaltainen viranomainen vahvistaa vastaanottaneensa verovelvollisen pyynnön, joka koskee keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamista, kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja ilmoittaa samaa määräaikaa noudattaen osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä liittäen ilmoituksen mukaan jäljennöksen verovelvollisen pyynnöstä.

e) Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että yritys ei ole toimittanut 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja vähimmäistietoja keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamiseksi, se pyytää yritystä kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta toimittamaan sille tarvittavat yksilöidyt lisätiedot.

f) Sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että toimivaltainen viranomainen vastaa pyynnön esittäneelle yritykselle jollakin seuraavista tavoista:

i) jos toimivaltainen viranomainen ei usko, että yrityksen voitot sisältyvät tai todennäköisesti sisältyvät toisen sopimusvaltion yrityksen voittoihin, se ilmoittaa yritykselle epäilystään ja pyytää sitä kommentoimaan asiaa;

ii) jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että pyyntö on perusteltu ja että se voi itse päästä tyydyttävään ratkaisuun, se ilmoittaa asiasta yritykselle ja tekee mahdollisimman nopeasti perustellut oikaisut tai myöntää helpotukset;

iii) jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että pyyntö on perusteltu, mutta että se ei voi itse päästä tyydyttävään ratkaisuun, se ilmoittaa yritykselle, että se pyrkii ratkaisemaan asian keskinäisin sopimuksin asianomaisen toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

g) Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että asia on perusteltu, se aloittaa keskinäisen sopimusmenettelyn ilmoittamalla päätöksestään toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja liittää ilmoitukseen jäljennöksen näiden menettelysääntöjen 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetuista tiedoista. Samalla se ilmoittaa henkilölle, joka on vedonnut välimiesmenettely-yleissopimukseen, että se on aloittanut keskinäisen sopimusmenettelyn. Keskinäisen sopimusmenettelyn aloittava toimivaltainen viranomainen ilmoittaa myös - käytettävissään olevien tietojen perusteella - toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja pyynnön esittäneelle henkilölle, onko asia esitetty välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa asetetussa määräajassa. Lisäksi se ilmoittaa ajankohdan, josta välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kahden vuoden määräaika alkaa.

3.3 Alustavien kannanottojen esittäminen

a) Kun keskinäinen sopimusmenettely on alkanut, sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että sen maan toimivaltainen viranomainen, jossa on tehty tai aiotaan tehdä verotuspäätös eli verohallinnon tuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös, johon sisältyy oikaisu, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, toimittaa alustavan kannanoton asiassa osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseisessä kannanotossa annetaan seuraavat tiedot:

i) tiedot pyynnön esittäneen henkilön ratkaistavaksi toimittamasta asiasta;

ii) viranomaisen kanta siitä, miksi pyyntö on perusteltu; esim. miksi se katsoo, että kaksinkertainen verotus on tapahtunut tai todennäköisesti tapahtuu;

iii) tiedot siitä, kuinka asia voitaisiin ratkaista kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sekä täydelliset perustelut ehdotukselle.

b) Alustavassa kannanotossa on täydelliset perustelut verotuspäätöksestä tai oikaisusta, ja siihen on liitetty toimivaltaisen viranomaisen kantaa tukevia perusasiakirjoja ja luettelo oikaisun määrittämisessä käytetyistä kaikista muista asiakirjoista.

c) Alustava kannanotto toimitetaan asiassa osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman nopeasti kyseessä olevan asian monimutkaisuus huomioiden, mutta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, joka on viimeisin seuraavista:

i) se päivä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös on annettu;

ii) se päivä, jona toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

d) Sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että kun sen maan toimivaltainen viranomainen, jossa ei ole tehty tai ei aiota tehdä verotuspäätöstä tai vastaavaa päätöstä, joka aiheuttaisi tai todennäköisesti aiheuttaisi välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen esimerkiksi siirtohinnoittelun oikaisun vuoksi, vastaanottaa alustavan kannanoton toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta, se vastaa siihen mahdollisimman nopeasti asianomaisen asian monimutkaisuus huomioiden, mutta joka tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa kyseisen kannanoton vastaanottamisesta.

e) Vastaus annetaan jommallakummalla seuraavista tavoista:

i) jos toimivaltainen viranomainen katsoo kaksinkertaisen verotuksen tapahtuneen tai todennäköisesti tapahtuvan ja suostuu alustavassa kannanotossa ehdotettuun korjaustoimenpiteeseen, se ilmoittaa asiasta toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja tekee asianomaiset oikaisut tai myöntää asianomaiset helpotukset mahdollisimman nopeasti;

ii) jos toimivaltainen viranomainen ei katso, että kaksinkertainen verotus on tapahtunut tai todennäköisesti tapahtuu taikka ei suostu alustavassa kannanotossa ehdotettuun korjaustoimenpiteeseen, se lähettää toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vastauksena alustavan kannanottonsa, jossa mainitaan syyt ja ehdotetaan alustavaa aikataulua asian ratkaisemiseksi sen monimutkaisuus huomioiden. Ehdotuksessa mainitaan tarvittaessa päivämäärä kokoukselle, joka on pidettävä 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, joka on viimeisin seuraavista:

aa) se päivä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös on annettu;

bb) se päivä, jona toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

f) Lisäksi sopimusvaltiot sitoutuvat toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimia menettelyjen nopeuttamiseksi. Tämän osalta sopimuspuolten on pyrittävä järjestämään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa toimivaltaisten viranomaisten välisiä kokouksia, joissa keskustellaan käynnissä olevista keskinäisistä sopimusmenettelyistä (edellyttäen, että asioiden lukumäärä edellyttää tällaisia säännöllisiä kokouksia).

3.4 Jäsenvaltioiden väliset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset

Jäsenvaltioille suositetaan siirtohinnoittelutapauksissa, että ne soveltaisivat 1-3 kohdan määräyksiä myös sellaisiin keskinäisiin sopimusmenettelyihin, jotka on aloitettu OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdan, joka on pantu täytäntöön jäsenvaltioiden välisissä kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa, mukaisesti.

4. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisen toisen vaiheen eteneminen

4.1 Riippumattomien henkilöiden luettelo

a) Sopimusvaltiot sitoutuvat ilmoittamaan viipymättä Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille niiden viiden riippumattoman ja pätevän henkilön nimet, joita voitaisiin kutsua välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan toimikunnan jäseniksi, ja ilmoittamaan samoin edellytyksin luettelon mahdollisista muutoksista.

b) Kun sopimusvaltiot toimittavat Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille riippumattomien ja pätevien henkilöidensä nimet, ne liittävät mukaan kyseisten henkilöiden ansioluettelot, joissa on mainittava muun muassa heidän kokemuksensa oikeuden, verotuksen ja erityisesti siirtohinnoittelun alalla.

c) Sopimusvaltiot voivat myös yksilöidä luettelossaan ne riippumattomat ja pätevät henkilöt, jotka täyttävät edellytykset tulla valituiksi puheenjohtajaksi.

d) Neuvoston pääsihteeri toimittaa sopimusvaltioille vuosittain pyynnön vahvistaa riippumattomien ja pätevien henkilöidensä nimet ja/tai toimittaa kyseisten henkilöiden varamiesten nimet.

e) Koontiluettelo kaikista riippumattomista ja pätevistä henkilöistä julkaistaan neuvoston WWW-sivustolla.

4.2 Neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen

a) Elleivät asianomaiset sopimusvaltiot ole muuta sopineet, sopimusvaltio, joka on antanut ensimmäisen verotuspäätöksen eli verohallinnon lisätuloa koskevan lopullisen päätöksen tai vastaavan päätöksen, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, ottaa huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta ja sen kokousten järjestämisestä toisen sopimusvaltion suostumuksella.

b) Neuvoa-antava toimikunta koostuu tavallisesti puheenjohtajasta, toimivaltaisten viranomaisten edustajista sekä kahdesta riippumattomasta ja pätevästä henkilöstä.

c) Neuvoa-antavaa toimikuntaa avustaa sihteeristö, jonka palveluista huolehtii sopimusvaltio, joka on ottanut huolehtiakseen toimikunnan perustamisesta, elleivät asianomaiset sopimusvaltiot ole muuta sopineet. Riippumattomuuden varmistamiseksi tämä sihteeristö toimii neuvoa-antavan toimikunnan puheenjohtajan alaisuudessa. Sihteeristön jäseniä sitoo välimiesmenettely-yleissopimuksen 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus.

d) Asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää ennakolta neuvoa-antavan toimikunnan kokouspaikan ja paikan, jossa sen lausunto on määrä antaa.

e) Sopimusvaltiot toimittavat neuvoa-antavalle toimikunnalle ennen sen ensimmäistä kokousta kaikki asiaa koskevat asiakirjat ja tiedot ja erityisesti kaikki keskinäisessä sopimusmenettelyssä käytetyt asiakirjat, kertomukset, kirjeenvaihdon ja päätelmät.

4.3 Neuvoa-antavan toimikunnan toiminta

a) Asia katsotaan toimitetun neuvoa-antavan toimikunnan ratkaistavaksi päivänä, jona puheenjohtaja on vahvistanut, että toimikunnan jäsenet ovat vastaanottaneet 4.2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut kaikki asian kannalta merkitykselliset asiakirjat ja tiedot.

b) Neuvoa-antavan toimikunnan työskentelykielinä käytetään asianomaisten sopimusvaltioiden yhtä tai useampaa virallista kieltä, elleivät toimivaltaiset viranomaiset muuta päätä yhteisellä sopimuksella toimikunnan toiveet huomioiden.

c) Neuvoa-antava toimikunta voi pyytää osapuolta, jolta lausunto tai asiakirja on lähtöisin, käännättämään tekstin yhdelle tai useammalle toimikunnan työskentelykielelle.

d) Neuvoa-antava toimikunta voi välimiesmenettely-yleissopimuksen 10 artiklan määräyksiä noudattaen pyytää sopimusvaltioita ja erityisesti sopimusvaltiota, joka on antanut ensimmäisen verotuspäätöksen eli verohallinnon lisätuloa koskevan lopullisen päätöksen tai vastaavan päätöksen, joka on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, tulla neuvoa-antavan toimikunnan kuultaviksi.

e) Neuvoa-antavan toimikunnan kustannukset, jotka jaetaan tasan asianomaisten sopimusvaltioiden kesken, muodostuvat toimikunnan hallintokustannuksista sekä riippumattomien ja pätevien henkilöiden kuluista ja kustannuksista.

f) Elleivät sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset muuta sovi:

i) riippumattomien ja pätevien henkilöiden kulut korvataan siihen rajaan saakka, mitä pidetään sen sopimusvaltion korkeisiin virkamiehiin sovellettavana tavanomaisena korvausrajana, joka on ottanut huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta;

ii) riippumattomille ja päteville henkilöille maksetaan 1 000 euroa henkeä kohden kultakin neuvoa-antavan toimikunnan kokouspäivältä, ja puheenjohtajalle maksettava korvaus on 10 prosenttia korkeampi kuin muille riippumattomille ja päteville henkilöille maksettava korvaus.

g) Sopimusvaltio, joka on ottanut huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta, huolehtii toimikuntamenettelystä aiheutuvien kustannusten tosiasiallisesta maksamisesta, elleivät asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä.

4.4 Neuvoa-antavan toimikunnan lausunto

Sopimusvaltiot voivat edellyttää, että lausunnossa mainitaan:

a) neuvoa-antavan toimikunnan jäsenten nimet;

b) käsiteltävä pyyntö, johon sisältyvät:

- asianomaisten yritysten nimet ja osoitteet,

- asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset,

- riita-asiaan liittyvien tosiasioiden ja olosuhteiden kuvaus,

- selkeä kuvaus siitä, mitä vaaditaan;

c) lyhyt yhteenveto menettelyn kulusta;

d) perusteet ja menetelmät, joihin perustuen lausuntoon sisältyvä päätös on tehty;

e) lausunto;

f) lausunnon antamispaikka;

g) lausunnon antamispäivämäärä;

h) neuvoa-antavan toimikunnan jäsenten allekirjoitukset.

Toimivaltaisten viranomaisten päätös ja neuvoa-antavan toimikunnan lausunto toimitetaan tiedoksi seuraavasti:

i) Kun päätös on tehty, toimivaltainen viranomainen, jolle asia oli esitetty, lähettää jäljennöksen toimivaltaisten viranomaisten päätöksestä ja neuvoa-antavan toimikunnan lausunnosta kullekin asianomaiselle yritykselle.

ii) Asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia, että päätös ja lausunto voidaan julkaista kokonaisuudessaan. Ne voivat myös sopia päätöksen ja lausunnon julkaisemisesta siten, ettei asianomaisten yritysten nimiä mainita ja että niistä poistetaan ne tiedot, joiden perusteella asianomaiset yritykset saatettaisiin tunnistaa. Molemmissa tapauksissa päätöksen ja lausunnon julkaiseminen edellyttää asianomaisten yritysten hyväksyntää ja näiden ennen julkaisua antamia kirjallisia ilmoituksia sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle asia oli esitetty, että ne eivät vastusta päätöksen ja lausunnon julkaisemista. .

iii) Neuvoa-antavan toimikunnan lausunto laaditaan kolmena alkuperäisenä kappaleena, joista kaksi kappaletta toimitetaan sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja yksi kappale neuvoston pääsihteeristön arkistoitavaksi. Jos lausunnon julkaisemisesta on sovittu, neuvoston pääsihteeristö pyytää sen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5. Veronkannon keskeyttäminen rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana

Jäsenvaltioille suositetaan, että ne toteuttaisivat kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että veronkannon keskeyttäminen toteutuu välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisten rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana kyseisissä menettelyissä osallisina olevien yritysten osalta samoin edellytyksin kuin sellaisten yritysten osalta, jotka ovat osallisina kotimaisissa muutoksenhauissa/ oikeuskäsittelyissä, vaikka nämä toimenpiteet saattaisivat edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia joissakin jäsenvaltioissa. Olisi aiheellista, että jäsenvaltiot soveltaisivat näitä toimenpiteitä myös jäsenvaltioiden välillä tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaisiin rajat ylittäviin riitojenratkaisumenettelyihin.

6. EU:n uusien jäsenvaltioiden liittyminen välimiesmenettely-yleissopimukseen

Jäsenvaltiot pyrkivät allekirjoittamaan ja ratifioimaan EU:n uusien jäsenvaltioiden välimiesmenettely-yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden vuoden kuluessa niiden liittymisestä EU:hun.

7. Loppumääräykset

Menettelysääntöjen yhdenmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioita kehotetaan antamaan komissiolle kahden vuoden välein kertomus menettelysääntöjen käytännön toiminnasta. Komissio aikoo laatia näiden kertomusten perusteella kertomuksen neuvostolle ja saattaa ehdottaa menettelysääntöjen määräysten tarkistamista.

LIITE III: KERTOMUS yhtiöverotuksen alalla toimivan EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta lokakuun 2002 ja joulukuun 2003 välisenä aikana

1. Tiivistelmä EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin kokouksista

1.1. Perustamiskokous

EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin (jäljempänä 'foorumi') perustamiskokous, jossa puheenjohtajana toimi Bruno Gibert, pidettiin 3. lokakuuta 2002. Kyseisessä kokouksen asialistalla oli pääasiassa työjärjestyksestä keskustelu ja sen hyväksyminen, jäsenvaltioita ja liike-elämää edustavien varapuheenjohtajien valinta sekä keskustelu tarkasteltavia kysymyksiä koskevasta asiakirjasta, jotta voitiin vahvistaa 11. maaliskuuta 2002 esitetyissä neuvoston päätelmissä ehdotettu kaksivuotinen toimintaohjelma.

Foorumin työjärjestys hyväksyttiin yksimielisesti. Liike-elämän asiantuntijajäsenet valitsivat varapuheenjohtajaksi Guy Kerschin, joka on luxemburgilaisen Pharmacia S.A. -yhtiön veroasiainjohtaja, ja verohallinnon asiantuntijajäsenet valitsivat puolestaan toiseksi varapuheenjohtajaksi Montserrat Trape Viladomatin, joka on Espanjan verohallinnon kansainvälisen veroyksikön varajohtaja.

Kaksivuotisen toimintaohjelman luonnoksesta keskusteltiin ja se hyväksyttiin sittemmin toisessa kokouksessa muutamin vähäisin muutoksin. Keskusteluissa ilmeni, että useimmat foorumin jäsenet olivat 11. maaliskuuta 2001 esitettyjen neuvoston päätelmien mukaisesti sitä mieltä, että etusijalle oli asetettava käytännön ratkaisut, joilla taataan välimiesmenettely-yleissopimuksen [5] entistä yhdenmukaisempi soveltaminen, jotta saavutetaan suurempi varmuus kyseisen yleissopimuksen menettelykysymysten osalta. Tämä koskee välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaista ensimmäistä vaihetta eli keskinäistä sopimusmenettelyä ja toista vaihetta eli itse välimiesmenettelyä.

[5] Yleissopimus 90/436/ETY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 1990, kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä, EYVL L 255, 20.8.1990, s. 10.

Foorumin jäsenten vallitsevana näkemyksenä oli se, että foorumin olisi käsiteltävä myös siirtohinnoittelun asiakirjanäyttöä koskevia vaatimuksia.

Lisäksi todettiin, että vaikka talouden toimijat ovat pyytäneet ennakkohinnoittelusopimusten käyttöönottoa, kyseisiin sopimuksiin suhtauduttiin foorumissa melko epäilevästi ja kriittisesti niihin liittyvien puutteiden vuoksi. Tästä syystä foorumin olisi ensisijaisesti tarkasteltava muita menettelykeinoja, jotta verovelvollisilla olisi suurempi varmuus asiasta ja erityisesti tarkasteltava mahdollisuutta verohallintojen väliseen neuvonpitoon ennen oikaisujen tekemistä. Molempia kysymyksiä olisi käsiteltävä yhdessä, mutta niitä ei määritelty ensisijaisesti käsiteltäviksi asioiksi.

1.2. Myöhemmät kokoukset

Foorumi tarkasteli hyväksytyn kaksivuotisen toimintaohjelmansa mukaisesti 4. joulukuuta 2002, 2. huhtikuuta 2003, 19. kesäkuuta 2003, 11. syyskuuta 2003 ja 11. joulukuuta 2003 pidetyissä kokouksissaan menettelykysymyksiä tarkoituksena parantaa välimiesmenettely-yleissopimuksen toimivuutta käytännössä. Lisäksi se tarkasteli jäsenvaltioiden välisissä kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa tarkoitettuihin keskinäisiin sopimusmenettelyihin liittyviä tiettyjä asiaa koskevia kysymyksiä. Kokouksissa keskusteltiin muun muassa menettelyistä, joita on noudatettava siirtymäaikana, jona kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet vuonna 1999 tehtyä yleissopimuksen voimassaolon jatkamista koskevaa pöytäkirjaa (yleissopimuksen voimassaolo päättyi 31. joulukuuta 1999). Lisäksi keskusteltiin ajankohdasta, josta alkaa kolmen vuoden määräaika, jonka kuluessa asia on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle (6 artiklan 1 kohta), ja ajankohdasta, josta alkaa keskinäisen sopimusmenettelyn mukainen kahden vuoden määräaika eli välimiesmenettely-yleissopimuksessa määrätty ensimmäinen vaihe (7 artiklan 1 kohta). Keskusteltiin myös tämän keskinäisen sopimusmenettelyn kulusta (menettelyn nopeuttaminen, veronkannon keskeyttäminen, seuraamuskorkojen periminen ja hyvityskorkojen maksaminen, avoimuus ja verovelvollisten osallistuminen) sekä välimiesmenettelyn kulusta eli keskinäistä sopimusmenettelyä seuraavasta välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisesta toisesta vaiheesta (7-11 artikla). Tämän lisäksi käytiin keskustelua keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn sekä hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakujen keskinäisestä vuorovaikutuksesta (7 artiklan 3 kohta).

Foorumi aloitti kaksivuotisen toimintaohjelmansa mukaisesti joulukuussa 2003 keskustelun siirtohinnoittelun asiakirjanäyttöä koskevista vaatimuksista.

1.3. Päätelmät

Foorumi saavutti huomattavaa edistymistä menettelykysymyksissä, joilla pyritään parantamaan välimiesmenettely-yleissopimuksen käytännön toimivuutta, ja jäsenvaltioiden välisissä kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa tarkoitettuihin keskinäisiin sopimusmenettelyihin liittyvissä asiaa koskevissa kysymyksissä. Koska talouden toimijat ja kansalliset verohallinnot hyötyisivät foorumin päätelmien ja suositusten nopeasta täytäntöönpanosta, foorumi päätti antaa komissiolle välikertomuksen foorumin tähänastisesta toiminnasta.

Jäljempänä esitettävät asiat huomioon ottaen foorumi katsoi, että paras tapa tuoda julki sen tekemät useat päätelmät ja suositukset, oli ehdottaa neuvostolle, että se antaisi päätöslauselman menettelysäännöistä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY täytäntöön panemiseksi sekä tietyistä muista asiaan liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviä keskinäisiä sopimusmenettelyjä. Ehdotus on tämän kertomuksen liitteessä II. Komissio voisi ehdottaa neuvostolle että se hyväksyisi nämä menettelysäännöt.

2. Välimiesmenettely-yleissopimukseen liittyviä kysymyksiä ja tiettyjä muita asiaa koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviin keskinäisiin sopimusmenettelyihin, koskevat päätelmät ja suositukset

2.1. Menettelyt, joita noudatetaan siirtymäaikana, jona kaikki sopimusvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sopimusta Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen (yleissopimukseen liittymistä koskeva sopimus) eikä alkuperäistä yleissopimusta muuttavaa pöytäkirjaa (voimassaolon jatkamista koskeva pöytäkirja)

Vaikka yleissopimukseen liittymistä koskeva sopimus 21. joulukuuta 1995 ja voimassaolon jatkamista koskeva pöytäkirja 25. toukokuuta 1999 on allekirjoitettu, Italia ja Portugali eivät ole vieläkään ratifioineet kyseistä pöytäkirjaa eikä Kreikka ole ratifioinut kyseistä sopimusta.

Näin ollen välimiesmenettely-yleissopimus ei ole ollut voimassa 1. tammikuuta 2000 lähtien. Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset eivät siten voi turvautua tähän yleissopimukseen välttyäkseen kaksinkertaiselta verotukselta tai saadakseen verotuksen oikaistuksi.

Foorumi tarkasteli eri käytännön tilanteita ja ongelmia, joita saattaa ilmetä tänä siirtymäaikana, sekä välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvia seurauksia, kun se tulee jälleen voimaan.

2.1.1. Menettely tapauksissa, joissa verovelvollinen on esittänyt pyynnön ennen 1. tammikuuta 2000

Kaikki jäsenvaltiot Tanskaa lukuun ottamatta saattavat ennen 1. tammikuuta 2000 välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisesti vireille pannut asiat päätökseen kyseisen yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti. Tanska kuitenkin jatkaa keskinäisten sopimusmenettelyjen soveltamista asiaa koskevan kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti. Myös kaksi muuta jäsenvaltiota katsoo, että välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisten menettelyjen soveltaminen on keskeytynyt, koska yleissopimus ei ole voimassa, mutta näillä jäsenvaltioilla ei ole ratkaistavina asioita, joita on pantu vireille ennen 1. tammikuuta 2000.

2.1.2. Menettely tapauksissa, joissa verovelvollinen on esittänyt pyynnön 1. tammikuuta 2000 jälkeen

Vallitsee yhteisymmärrys siitä, että verovelvollisen pyyntö soveltaa välimiesmenettely-yleissopimusta on periaatteessa pätevä voimassaolon jatkamista koskevan pöytäkirjan nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys voi saattaa asian toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, mutta käytännössä keskinäiselle sopimusmenettelylle ja välimiesmenettelyvaiheen aloittamiselle ei ole olemassa määräaikaa.

Tämän kertomuksen liitteessä I esitetään useita mahdollisia kantoja, jotka koskevat välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanoa siirtymävaiheen aikana, sekä keskinäisen sopimusmenettelyn vaihe että välimiesmenettelyvaihe mukaan luettuina. Näistä kannoista ilmenee se, että yrityksissä vallitsee oikeudellinen epävarmuus siitä, voidaanko välimiesmenettely-yleissopimusta ja erityisesti sen välimiesmenettelyvaihetta soveltaa.

Kaikki jäsenvaltiot kuitenkin aloittavat keskinäisen sopimusmenettelyn joko välimiesmenettely-yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti (toisen jäsenvaltion suostumuksella - ks. liite I) tai toisen jäsenvaltion kanssa tehdyn kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti.

Suurin osa jäsenistä kannattaa ajatusta, että kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti keskinäiseen sopimusmenettelyyn käytetty aika olisi vähennettävä välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kahden vuoden määräajasta, kun toimivaltaiset viranomaiset aloittavat välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisen keskinäisen sopimusmenettelyn tai jatkavat sitä.

Tämän kertomuksen liitteessä I esitetään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden kannat.

2.1.3. Päätelmät

Vaikka foorumi piti hyödyllisenä selventää eri kansallisten veroviranomaisten siirtymävaiheen aikana noudattamia lähestymistapoja, jäsenet päättivät olla esittämättä tätä vaihetta koskevia ehdotuksia tai suosituksia, koska kyseessä on todellakin vain siirtymävaihe ja sen vaikutus on vähäinen.

2.2. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaiseen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvien kolmen ja kahden vuoden määräaikojen alkamisajankohta

2.2.1. Kolmen vuoden määräajan alkamisajankohta (määräaika pyynnön esittämiselle välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa määrätään, että asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä, kun henkilö sai ensimmäisen kerran tiedon toimenpiteestä, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen.

Kaikki jäsenvaltiot kannattavat määritelmää se päivä, jona verovelvollinen on ensimmäisen kerran saanut tiedon verotuspäätöksestä tai vastaavasta toimenpiteestä, jolla siirtohinnoittelua on oikaistu [6] määritelmäksi toimenpiteelle, jota on pidettävä kolmen vuoden määräajan alkamisajankohtana.

[6] Italian verohallintoa edustava foorumin jäsen katsoo, että "se päivä, jona verovelvollinen on ensimmäisen kerran saanut tiedon verotuspäätöksestä tai vastaavasta toimenpiteestä, jolla siirtohinnoittelua on oikaistu ja joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen" on kolmen vuoden ajanjakson alkamisajankohta, koska nykyisen välimiesmenettely-yleissopimuksen soveltaminen olisi rajoitettava tapauksiin, joissa on kyse siirtohinnoittelun "oikaisusta".

Jäsenvaltioiden määritelmät asiaa koskevasta tapahtumasta esitetään niiden virallisilla kielillä ja englanninkieliset näiden menettelysääntöjen liitteessä

OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen, johon perustuvat kaikki EU:n jäsenvaltioiden väliset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset, 25 artiklan 1 kohdassa on sama sanamuoto kuin välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa, kun kyse on määräajoista kaksinkertaista verotusta koskevan asian saattamiseksi toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi.

Kun kyse on siirtohinnoittelutapauksista, foorumi suosittaa yhdenmukaisuuden vuoksi, että jäsenvaltiot soveltaisivat menettelysääntöjen luonnoksen liitteessä olevaa kolmen vuoden määräajan alkamisajankohdan määritelmää myös jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin.

2.2.2. Kahden vuoden määräajan alkamisajankohta (välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohta)

Välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tai 7 artiklan 1 kohdassa ei määrätä muista erityisistä vaatimuksista kuin että keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva aika alkaa siitä, kun asia on saatettu käsiteltäväksi tai jätetty ratkaistavaksi. Tämän määräajan aikana asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä pääsemään keskinäisen sopimusmenettelyn mukaisesti sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tarvitsematta käynnistää välimiesmenettely-yleissopimuksessa tarkoitettua välimiesmenettelyvaihetta.

Foorumi on todennut, että jotta "asiaa" voidaan pitää "käsiteltäväksi saatettuna" tai "ratkaistavaksi jätettynä" ja jotta toimivaltaisella viranomaisella on riittävä pohja arvioida, onko muutoksenhaku "perusteltu" (joka on välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan ennakkoedellytys keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamiselle), verovelvolliselta tarvitaan menettelysääntöjen 2 luvussa määritellyt vähimmäistiedot. Näiden vähimmäistietojen lisäksi toimivaltaisella viranomaisella pitäisi olla oikeus kahden kuukauden kuluessa verovelvollisen esittämän pyynnön vastaanottamisesta pyytää yksilöityjä lisätietoja, ennen kuin kahden vuoden määräaika alkaa. Jos toimivaltainen viranomainen ei esitä tällaista pyyntöä, kahden vuoden määräaika alkaa menettelysäännöissä tarkoitettuna ajankohtana.

Foorumi ei halua kyseenalaistaa sitä, etteikö suurin osa yrityksistä toimita luotettavia tietoja ja toimi vilpittömässä mielessä, mutta se haluaa myös korostaa sitä, että verovelvollisten on toimittava täysipainoisesti yhteistyössä, jotta keskinäiseen sopimukseen voidaan päästä mahdollisimman pian. Tämän yhteistyön ei pitäisi rajoittua pelkästään menettelyn aloittamiseen vaan yhteistyössä olisi toimittava koko keskinäisen sopimusmenettelyn ajan. Foorumi myös katsoo, että yhteistyössä olisi toimittava paitsi yrityksen, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, myös asianomaisiin liiketoimiin liittyvien muiden osapuolten. Jos yhteistyössä ei toimita, se saattaa pitkittää menettelyä tarpeettomasti.

2.3. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisen ensimmäisen vaiheen eteneminen

Kahden vuoden määräaika, jonka aikana toimivaltaisten viranomaisten on määrä päästä keskinäiseen sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, alkaa, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka ne tarvitsevat tehdäkseen päätöksen siitä, onko asia perusteltu (ks. 2.2.2 kohta).

Foorumi katsoo, että voisi olla hyödyllistä ehdottaa keskinäisille sopimusmenettelyille alustavaa aikataulua, mukaan luettuna ajankohta alustavien kannanottojen esittämiselle, koska se parantaisi eri toimien ajoittamista ja koordinointia ja nopeuttaisi menettelyn etenemistä.

On myös sovittu yleisperiaatteesta, jonka mukaan huomioon olisi otettava kaikki asianmukaiset keinot, jotta sopimukseen päästäisiin mahdollisimman ripeästi. Lisäksi olisi vahvistettava parhaita toimintatapoja koskevat säännöt, kun kyse on käytettävästä kielestä ja verovelvollisen toimittamista tiedoista.

Yhtä mieltä ollaan siitä, että verovelvollisille ei pitäisi antaa oikeutta olla läsnä toimivaltaisten viranomaisten keskusteluissa. Useimmat jäsenet kannattavat sitä, että verovelvolliselle olisi pyynnöstä annettava mahdollisuus tulla toimivaltaisen viranomaisensa kuulemaksi.

Kun kyse on siirtohinnoitteluasioista ja rajoittamatta laajemman tason yleismaailmallisten järjestelyjen soveltamista, foorumi suosittaa jäsenvaltioille, että ne soveltaisivat välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisiin keskinäisiin sopimusmenettelyihin liittyvien menettelysääntöjen määräyksiä myös jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin.

2.4. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisen toisen vaiheen eteneminen: neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen ja toiminta

Foorumi totesi, että välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artikla sekä 9-12 artikla, jotka koskevat välimiesmenettelyn toimintaa (yleissopimuksen mukainen toinen vaihe), eivät ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta niillä voitaisiin varmistaa tämän menettelyn sujuvuus.

Foorumi totesi neuvoston pääsihteeristön toimittamien tietojen perusteella, että syyskuussa 2003 viisi sopimusvaltiota (Irlanti, Kreikka, Portugali, Ruotsi ja Suomi) ei ollut vielä nimennyt riippumattomia ja päteviä henkilöitään, joita voitaisiin kutsua yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan toimikunnan jäseniksi. Muiden sopimusvaltioiden nimettyjen henkilöiden luettelot on toimitettu pian vuonna 1990 tapahtuneen yleissopimuksen tekemisen jälkeen, joten niiden nykyinen käyttöarvo on kyseenalainen.

Välimiesmenettelyvaiheen käytännön toteuttamisesta ei ole annettu yksityiskohtaisia sääntöjä esimerkiksi siitä, mikä toimivaltainen viranomainen ottaa huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta, missä toimikunta kokoontuu, mikä taho huolehtii sihteeripalveluista, milloin asia katsotaan jätetyn toimikunnan käsiteltäväksi, millaisia palkkioita jäsenille ja puheenjohtajalle maksetaan, millainen lausunnon sisällön tulee olla ja mitkä ovat edellytykset sen julkaisemiselle.

Neuvoston varainhoitoasiain työryhmän jo vuosina 1996 ja 1997 tapahtuneen työskentelyn ja tiettyjen sopimusvaltioiden viimeaikaisten kokemusten perusteella foorumi sopi yksimielisesti välimiesmenettelyvaiheen toimintatavoista, jotka esitetään tämän kertomuksen liitteessä II olevien menettelysääntöjen 4 luvussa.

2.5. Keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn sekä hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakujen keskinäinen vuorovaikutus

Foorumi myös tarkasteli molempien menettelytyyppien välisiä yhteyksiä välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan perusteella.

Ensimmäinen huolenaihe oli 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan määräys, jossa todetaan, että yritykset voivat käyttää asianomaisten sopimusvaltioiden sisäisen lainsäädännön yrityksille suomia oikeussuojakeinoja; jos asia on jätetty tuomioistuimen ratkaistavaksi, lasketaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kahden vuoden määräajan kuitenkin alkavan siitä päivästä, jolloin viimeisenä valitusasteena toimivan tuomioistuimen päätös annettiin.

Liike-elämän asiantuntijat esittivät kantanaan, että kahden oikeussuojakeinon riippumattomuus on hyvin rajallinen - mikäli asia saatetaan kotimaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi - koska välimiesmenettely-yleissopimuksen mukainen tärkein vaihe (neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen) voi tapahtuva vasta, kun asian käsittely on päättynyt kotimaisessa tuomioistuimessa ja keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva kahden vuoden määräaika on kulunut umpeen. Lisäksi tietyt kansalliset veroviranomaiset eivät näytä tekevän eroa hallinnollisen ja oikeudellisen muutoksenhaun välillä. Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa on määritelty pelkästään oikeudellinen muutoksenhaku syyksi kahden vuoden määräajan alkamisen siirtämiseksi. Tämä saattaisi haitata huomattavasti välimiesmenettely-yleissopimuksen toimivuutta, koska yleissopimuksen mukaisten menettelyjen kokonaiskesto voi olla: i) lopulliseen tuomioistuimen päätökseen päättyvän kotimaisen hallinnollisen käsittelyn / tuomioistuinkäsittelyn kesto; ii) lisättynä kahdella vuodella; iii) lisättynä kuudella kuukaudella, jotka neuvoa-antavalla toimikunnalla on käytettävinään lausunnon antamiseksi.

Talouden toimijat ovat ilmaisseet samanlaisen huolestuneisuutensa välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 3 kohdasta, jossa määrätään, että jos sopimusvaltion sisäinen lainsäädäntö estää toimivaltaista viranomaista poikkeamasta oikeuselinten päätöksistä, 1 kohtaa ei sovelleta, ellei tässä valtiossa sijaitseva etuyhteydessä oleva yritys ole antanut valitusajan kulua umpeen tai on perunut kaikki tällaiset valitukset ennen päätöksen antamista. Vaikka Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ainoat sopimusvaltiot, jotka ovat antaneet virallisen julistuksen siitä, että tätä määräystä sovelletaan kyseisissä maissa, tarkastelussa ilmeni, että suuri osa sopimusvaltioista (ja EU:hun liittymässä olevista valtioista) soveltaa/soveltaisi samoja sääntöjä käytännössä. Tämän osalta onkin todettava, että välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 3 kohta on välittömästi sovellettava, joten sen soveltaminen ei edellytä erillistä virallista julistusta.

Foorumin liike-elämää edustavat jäsenet väittivät, että edellä mainittu määräys johtaa monissa tapauksissa siihen, että verovelvolliset peruvat kotimaisiin tuomioistuimiin ratkaistaviksi jättämänsä muutoksenhaut. Ottaen huomioon välimiesmenettely-yleissopimuksen mahdollisuudet poistaa kaksinkertainen verotus tämän ei välttämättä tarvitse aiheuttaa haittaa verovelvolliselle. Sillä, että yritykset valitsevat rajat ylittäviä riitojenratkaisumenettelyjä sen sijaan, että muutoksenhaku käsiteltäisiin kotimaisissa tuomioistuimissa, voi olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia, kuten todetaan 2.6 kohdassa jäljempänä.

Koska kysymys on monimutkainen, foorumi päätti rajata suosituksensa koskemaan veronkannon keskeyttämistä jäljempänä käsiteltävien rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana.

2.6. Veronkannon keskeyttäminen rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana

Foorumi tarkasteli jäsenvaltioissa ja liittymässä olevissa valtioissa tällä hetkellä voimassa olevia sääntöjä, jotka koskevat veronkannon keskeyttämistä hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakujen / oikeuskäsittelyjen aikana. Veronkannon keskeyttämistä säännellään lähes kaikissa maissa lainsäädännössä, kun kyse on kotimaisista menettelyistä. Nämä säännöt kuitenkin vaihtelevat huomattavasti ennakkoedellytysten, hakemuksen, keston, keskeytyksen vuoksi kantamatta jätettävän veron määrän ym. osalta.

Rajat ylittäviä riitojenratkaisumenettelyjä koskevien sääntöjen osalta on käytössä erityisiä oikeudellisia säännöksiä tai hallinnollisia määräyksiä vain muutamassa maassa. Useimmat verohallinnot voivat kuitenkin keskeyttää veronkannon harkintansa mukaan, jotta kaksinkertaiselta maksamiselta vältytään, vaikkei erityisiä säännöksiä tai määräyksiä veronkannon keskeyttämisestä keskinäisen sopimusmenettelyn tai välimiesmenettelyn aikana olekaan olemassa.

Veronkannon keskeyttämisen rajat ylittävän riitojenratkaisun aikana mahdollistavien erityisten tai yleisten sääntöjen puuttuminen aiheuttaa yhteisössä kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi joutuneille yrityksille lisäkustannuksia vähintäänkin silloin, kun rajat ylittävään riitojenratkaisuun sovelletaan samoja edellytyksiä kuin kotimaisiin muutoksenhakuihin / oikeuskäsittelyihin. Foorumin liike-elämää edustavat jäsenet ja useimmat verohallintoja edustavat jäsenet pitävät edellä mainittua seikkaa yhdessä välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan määräysten, jotka koskevat hallinnollisten/oikeudellisten muutoksenhakujen ja rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyn keskinäistä vuorovaikutusta (ks. 2.5 kohta), esteenä sille, että verovelvolliset voisivat pyytää välimiesmenettely-yleissopimuksen tai jäsenvaltioiden välillä tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaisten keskinäisten sopimusmenettelyjen soveltamista.

2.7. EU:hun liittymässä olevien valtioiden liittyminen välimiesmenettely-yleissopimukseen

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä EU:hun allekirjoitettiin 21. joulukuuta 1995 uusi sopimus näiden uusien jäsenvaltioiden liittymisestä välimiesmenettely-yleissopimukseen. Koska yksi jäsenvaltio ei ole vielä ratifioinut tätä yleissopimukseen liittymistä koskevaa sopimusta (ks. 2.1 kohta) välimiesmenettely-yleissopimus ei ole tullut täysin voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka liittyivät EU:hun vuonna 1995.

Sellaisen pitkällisen prosessin välttämiseksi, jonka aikana välimiesmenettelysopimusta ei voitaisi soveltaa kaikkialla (laajentuneessa) EU:ssa, foorumi tarkasteli keinoja nopeuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen voimaantuloa, kun EU laajentuu uusilla jäsenvaltioilla toukokuussa 2004. Tämän osalta tarkasteltiin "väliaikaista soveltamista" (valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 25 artikla) tai "heti allekirjoituksen jälkeen tapahtuvaa voimaantuloa" (Wienin yleissopimuksen 24 artiklan 1 kohta) koskevia mahdollisuuksia. Koska molemmat mahdolliset ratkaisut vaatisivat useimmissa nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa kansallisen parlamentin ratifiointia, kyseiset ratkaisut eivät tosiasiassa nopeuttaisi prosessia.

On valitettavaa, ettei näytä olevan olemassa oikeudellisia keinoja nopeuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen voimaantuloa EU:hun liittymässä olevien valtioiden osalta. Tästä syystä foorumi on sopinut yksimielisesti suosittavansa jäsenvaltioille, että ne sitoutuisivat ratifioimaan välimiesmenettely-yleissopimukseen liittymistä koskevat sopimukset kahden vuoden [7] kuluessa siitä, kun EU:n uudet jäsenvaltiot ovat liittyneet kyseiseen yleissopimukseen. Tämä suositus annetaan myös menettelysääntöjä koskevassa ehdotuksessa.

[7] Yhdistyneen kuningaskunnan verohallintoa edustava foorumin jäsen haluaa, että viittaus kahden vuoden määräaikaan poistetaan, koska neuvostossa kokoontuvilla ministereillä ei saata olla valtuuksia tehdä tällaista sitoumusta, jos se edellyttää kyseisen maan lainsäädäntöelimen hyväksymistä. Lisäksi menettelyt voitaisiin saattaa päätökseen huomattavasti kahta vuotta lyhyemmässä ajassa, joten voisi olla haitallista ehdottaa, että kaksi vuotta olisi hyväksyttävä normi.

2.8. Päätelmät

Ottaen huomioon tämän luvun 2.1-2.7 kohdat foorumi päätti yksimielisesti esittää, että komissio ehdottaisi neuvostoille että se hyväksyisi tämän kertomuksen liitteessä II esitetyn mukaiset menettelysäännöt kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY täytäntöön panemiseksi sekä tietyistä muista asiaan liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviä keskinäisen sopimuksen mukaisia menettelyjä.

3. foorumin tarkastelemat muut kysymykset, jotka koskevat siirtohinnoittelun oikaisemisesta johtuvaa kaksinkertaista verotusta

3.1. Jälkiveroihin ja veronpalautuksiin sovellettavat korot

Useimmilla jäsenvaltioilla ja liittymässä olevilla valtioilla on erityisiä säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat aikaisemmilta vuosilta takautuvasti kannettavia lisäveroja ja veronpalautuksiin sovellettavia korkoja. Korkojen määristä säädetään siviili-/kauppaoikeuden säädöksissä tai erityisessä verolaissa ja niitä tarkistetaan - tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta - eri perusteiden mukaisesti. Useimmat maat soveltavat kiinteitä korkoja.

Sekä jälkiverojen että veronpalautusten koronlaskuperusteet vaihtelevat huomattavasti maittain, mutta niitä näytetään sovellettavan johdonmukaisesti kansallisella tasolla. Veroviranomaiset, jotka sallivat jälkiverojen kannon yhteydessä veloitettujen korkojen vähentämisen verotuksessa liiketoimintakuluina, myös katsovat veronpalautusten yhteydessä maksettavat korot verotettavaksi tuloksi. Useimmat kansalliset verohallinnot kohtelevat kuitenkin korkoja verotuksen kannalta neutraalisti (ei korkovähennyksiä / ei korkotulojen verotusta).

Merkittävämpi EU:ta koskeva havainto koskee rajat ylittävistä riitojenratkaisumenettelyistä (keskinäinen sopimusmenettely tai välimiesmenettely) johtuvia vastaoikaisuja. Yksikään maista Alankomaita lukuun ottamatta ei tarjoa mahdollisuutta sopia keskinäisessä sopimusmenettelyssä siitä, että vastaavaa korkoa maksetaan yritykselle sen liikaa maksamista veroista ottaen huomioon toisessa sopimusvaltiossa jälkiveroista veloitettavat korot (ja päinvastoin), jotta voitaisiin tasapainottaa asianomaisen yrityksen maksamat ja saamat korot.

Vaikka välimiesmenettely-yleissopimuksella ja jäsenvaltioiden välillä tehdyillä kaksinkertaista verotusta koskevilla sopimuksilla pyritään poistamaan kaksinkertainen verotus, niillä ei varmisteta tasapainoa jälkiverojen yhteydessä maksettavien korkojen ja veronpalautusten yhteydessä saatavien korkojen välillä.

Foorumin liike-elämää edustavat jäsenet ehdottivat, että viivästymiskoron perimisestä pidättäydyttäisiin välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisissa keskinäisessä sopimusmenettelyssä ja välimiesmenettelyssä.

Kysymyksen monimutkaisuuden huomioon ottaen foorumi kuitenkin päätti, että tässä asiassa käytäisiin yksityiskohtaisempia keskusteluja myöhemmin.

3.2. Seuraamusmaksut

Siirtohinnoittelun oikaisuihin liittyvä erityinen seuraamusmaksujärjestelmä on käytössä vain muutamassa maassa. Kaikissa muissa maissa sovelletaan yleistä seuraamusjärjestelmää. Seuraamusmaksujen rikosperusteisuus riippuu useimmissa tapauksissa olosuhteista. Poikkeuksen muodostaa yksi maa, jossa siirtohinnoittelun seuraamusmaksuja pidetään aina rikosperusteisina. Niin kutsutut verovelvollisen tuottamuksesta riippumattomat seuraamusmaksut (monetary no-fault penalties) eivät näytä olevan yleinen käytäntö jäsenvaltioissa tai liittymässä olevissa valtioissa. Seuraamusmaksujen tulkintasäännöt ja määritelmät vaihtelevat maittain melko paljon. Eräät maat sääntelevät näitä kysymyksiä yksityiskohtaisesti, kun taas toiset maat jättävät yleisten seuraamusmaksuperiaatteiden soveltamisen veroviranomaisten harkinnan varaan. Useimmissa maissa kuitenkin säädetään muutoksenhakumenettelyistä. Yksikään veroviranomaisista ei salli seuraamusmaksujen vähentämistä verotuksessa liiketoimintakuluina.

Kysymyksen monimutkaisuuden ja sen mahdolliset vaikutukset kotimaiseen lainsäädäntöön huomioon ottaen foorumi päätti tässäkin tapauksessa, että asiassa käytäisiin yksityiskohtaisempia keskusteluja myöhemmin.

4. Päätelmät

Foorumi jatkaa työskentelyään vuonna 2004 hyväksytyn kaksivuotisen toimintaohjelmansa mukaisesti.

Foorumi kehottaa komissiota neuvoston 11. maaliskuuta 2002 esittämien päätelmien mukaisesti toimittamaan tämän toimintakertomuksen neuvostolle, jotta se voi toteuttaa asianmukaiset seurantatoimet.

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE II: LUONNOS MENETTELYSÄÄNNÖIKSI

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

OTTAVAT HUOMIOON kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY,

TUNNUSTAVAT, että sekä jäsenvaltiot että verovelvolliset tarvitsevat yksityiskohtaisempia sääntöjä voidakseen panna edellä mainitun yleissopimuksen täytäntöön tehokkaasti,

OTTAVAT HUOMIOON yhtiöverotuksen alalla toimivan EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toimintakertomuksesta [...] 2004 annetun komission tiedonannon,

KOROSTAVAT sitä, että menettelysäännöt ovat poliittinen sitoumus ja että ne eivät vaikuta yleissopimuksesta johtuviin jäsenvaltioiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin tai asiaa koskeviin jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltuuksiin.

TOTEAVAT, että näiden menettelysääntöjen täytäntöönpano ei saisi haitata maailmanlaajuisemmalla tasolla tehtyjä ratkaisuja,

HYVÄKSYVÄT SEURAAVAT MENETTELYSÄÄNNÖT:

Nämä menettelysäännöt koskevat kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 90/436/ETY täytäntöön panemista sekä tiettyjä muita asiaan liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyviä keskinäisiä sopimusmenettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltuuksia.

1. Kolmen vuoden määräajan alkamisajankohta (määräaika pyynnön esittämiselle välimenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti)

Sitä päivää, jona verovelvollinen on ensimmäisen kerran saanut tiedon verotuspäätöksestä tai vastaavasta toimenpiteestä, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen esimerkiksi siirtohinnoittelun oikaisemisen vuoksi [8], pidetään kolmen vuoden määräajan alkamisajankohtana.

[8] Italian verohallintoa edustava foorumin jäsen katsoo, että "sellaisen ensimmäisen veroarviointi-ilmoituksen tai vastaavan tiedon päivämäärä, jossa huomioidaan siirtohinnan oikaisu ja joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen" on kolmen vuoden ajanjakson alkamisajankohta, koska nykyisen välimiesmenettely-yleissopimuksen soveltaminen olisi rajoitettava tapauksiin, joissa on kyse siirtohinnoittelun "oikaisusta".

Jäsenvaltioiden määritelmät asiaa koskevasta tapahtumasta esitetään niiden virallisilla kielillä ja englanninkieliset näiden menettelysääntöjen liitteessä Jäsenvaltioille suositetaan, että siirtohinnoittelutapauksissa ne soveltaisivat näitä määritelmiä myös OECD:n tuloa ja pääomaa koskevan malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdassa määrättyä sekä jäsenvaltioiden välisissä verosopimuksissa käytössä olevaa kolmen vuoden määräaikaa määritettäessä.

2. Kahden vuoden määräajan alkamisajankohta (välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohta)

i) Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asia katsotaan jätetyn ratkaistavaksi 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun verovelvollinen on toimittanut seuraavat tiedot:

a) pyynnön esittävän sopimusvaltioon sijoittautuneen yrityksen sekä muiden liiketoimessa osallisina olevien osapuolten tunnistetiedot (kuten nimi, osoite ja Y-tunnus);

b) tiedot asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista (mukaan luettuina tiedot yrityksen ja asianomaisessa liiketoimessa osallisina olevien muiden osapuolten välisistä suhteista);

c) tiedot asiaa koskevista verokausista;

d) sellaisten verotuspäätösten, verotarkastuskertomuksen tai vastaavien asiakirjojen jäljennökset, jotka aiheuttavat väitetyn kaksinkertaisen verotuksen;

e) tiedot yrityksen tai asianomaisessa liiketoimessa osallisina olevien muiden osapuolten vireille panemista muutoksenhauista ja oikeuskäsittelyistä sekä asiaa koskevat tuomioistuinten päätökset;

f) yrityksen selvitys perusteista, joiden mukaan se katsoo, että välimiesmenettely-yleissopimuksen 4 artiklassa määrättyjä periaatteita ei ole noudatettu;

g) sitoumus, että yritys vastaa täydellisesti ja mahdollisimman nopeasti kaikkiin toimivaltaisen viranomaisen esittämiin kohtuullisiin ja asianmukaisiin pyyntöihin ja tarjoaa asiakirjat toimivaltaisten viranomaisten käyttöön; ja

h) muut yksilöidyt lisätiedot, joita toimivaltainen viranomainen on pyytänyt kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut verovelvollisen pyynnön.

ii) Kahden vuoden määräaika alkaa viimeistään seuraavina ajankohtina:

a) sinä päivänä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös annetaan;

b) sinä päivänä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

3. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukainen keskinäinen sopimusmenettely

3.1 Yleiset määräykset

a) Sovelletaan OECD:n ohjeistuksen mukaisesti markkinaehtoperiaatetta ottamatta huomioon yksittäisille sopimusvaltioille aiheutuvia välittömiä veroseurauksia.

b) Asiat ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarkasteltavaan asiaan liittyvien kysymysten monimutkaisuus.

c) Harkitaan sellaisten asianmukaisten keinojen kuten kokousten käyttöä, joiden avulla päästään keskinäiseen sopimukseen mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa yritystä pyydetään esittämään näkemyksensä toimivaltaiselle viranomaiselleen.

d) Ottaen huomioon näiden menettelysääntöjen määräykset keskinäiseen sopimukseen olisi päästävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona asia jätettiin ensimmäisen kerran toimivaltaisen viranomaisen ratkaistavaksi näiden menettelysääntöjen 2 kohdan ii alakohdan mukaisesti.

e) Keskinäisestä sopimusmenettelyn noudattamisesta ei saisi aiheutua aiheettomia ja liiallisia kustannuksia pyynnön esittäjälle tai muille asiassa osallisina oleville henkilöille.

3.2 Käytännön toiminta ja avoimuus

a) Kääntämisestä aiheutuvien kustannusten ja viiveiden minimoimiseksi olisi keskinäisessä sopimusmenettelyssä - erityisesti alustavia kannanottoja esitettäessä - käytettävä yhteistä työskentelykieltä tai menettely olisi suoritettava tavalla, jolla on sama vaikutus, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat päästä kahdenväliseen sopimukseen.

b) Sen toimivaltaisen viranomaisen, jolle yritys on esittänyt keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on ilmoitettava kyseiselle yritykselle kaikista sellaisista merkityksellisistä asioista, joilla on vaikutusta yritykseen menettelyn aikana.

c) Kahdenvälisen verosopimuksen tai sopimuspuolen lainsäädännön suojan piiriin kuuluvaa henkilöä koskevien tietojen suoja on varmistettava.

d) Toimivaltainen viranomainen vahvistaa vastaanottaneensa verovelvollisen pyynnön, joka koskee keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamista, kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja ilmoittaa samaa määräaikaa noudattaen osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä liittäen ilmoituksen mukaan jäljennöksen verovelvollisen pyynnöstä.

e) Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että yritys ei ole toimittanut 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja vähimmäistietoja keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamiseksi, se pyytää yritystä kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta toimittamaan sille tarvittavat yksilöidyt lisätiedot.

f) Sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että toimivaltainen viranomainen vastaa pyynnön esittäneelle yritykselle jollakin seuraavista tavoista:

i) jos toimivaltainen viranomainen ei usko, että yrityksen voitot sisältyvät tai todennäköisesti sisältyvät toisen sopimusvaltion yrityksen voittoihin, se ilmoittaa yritykselle epäilystään ja pyytää sitä kommentoimaan asiaa;

ii) jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että pyyntö on perusteltu ja että se voi itse päästä tyydyttävään ratkaisuun, se ilmoittaa asiasta yritykselle ja tekee mahdollisimman nopeasti perustellut oikaisut tai myöntää helpotukset;

iii) jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että pyyntö on perusteltu, mutta että se ei voi itse päästä tyydyttävään ratkaisuun, se ilmoittaa yritykselle, että se pyrkii ratkaisemaan asian keskinäisin sopimuksin asianomaisen toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

g) Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että asia on perusteltu, se aloittaa keskinäisen sopimusmenettelyn ilmoittamalla päätöksestään toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja liittää ilmoitukseen jäljennöksen näiden menettelysääntöjen 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetuista tiedoista. Samalla se ilmoittaa henkilölle, joka on vedonnut välimiesmenettely-yleissopimukseen, että se on aloittanut keskinäisen sopimusmenettelyn. Keskinäisen sopimusmenettelyn aloittava toimivaltainen viranomainen ilmoittaa myös - käytettävissään olevien tietojen perusteella - toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja pyynnön esittäneelle henkilölle, onko asia esitetty välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa asetetussa määräajassa. Lisäksi se ilmoittaa ajankohdan, josta välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kahden vuoden määräaika alkaa.

3.3 Alustavien kannanottojen esittäminen

a) Kun keskinäinen sopimusmenettely on alkanut, sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että sen maan toimivaltainen viranomainen, jossa on tehty tai aiotaan tehdä verotuspäätös eli verohallinnon tuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös, johon sisältyy oikaisu, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, toimittaa alustavan kannanoton asiassa osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseisessä kannanotossa annetaan seuraavat tiedot:

i) tiedot pyynnön esittäneen henkilön ratkaistavaksi toimittamasta asiasta;

ii) viranomaisen kanta siitä, miksi pyyntö on perusteltu; esim. miksi se katsoo, että kaksinkertainen verotus on tapahtunut tai todennäköisesti tapahtuu;

iii) tiedot siitä, kuinka asia voitaisiin ratkaista kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sekä täydelliset perustelut ehdotukselle.

b) Alustavassa kannanotossa on täydelliset perustelut verotuspäätöksestä tai oikaisusta, ja siihen on liitetty toimivaltaisen viranomaisen kantaa tukevia perusasiakirjoja ja luettelo oikaisun määrittämisessä käytetyistä kaikista muista asiakirjoista.

c) Alustava kannanotto toimitetaan asiassa osallisina olevien toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman nopeasti kyseessä olevan asian monimutkaisuus huomioiden, mutta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, joka on viimeisin seuraavista:

i) se päivä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös on annettu;

ii) se päivä, jona toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

d) Sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että kun sen maan toimivaltainen viranomainen, jossa ei ole tehty tai ei aiota tehdä verotuspäätöstä tai vastaavaa päätöstä, joka aiheuttaisi tai todennäköisesti aiheuttaisi välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen esimerkiksi siirtohinnoittelun oikaisun vuoksi, vastaanottaa alustavan kannanoton toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta, se vastaa siihen mahdollisimman nopeasti asianomaisen asian monimutkaisuus huomioiden, mutta joka tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa kyseisen kannanoton vastaanottamisesta.

e) Vastaus annetaan jommallakummalla seuraavista tavoista:

i) jos toimivaltainen viranomainen katsoo kaksinkertaisen verotuksen tapahtuneen tai todennäköisesti tapahtuvan ja suostuu alustavassa kannanotossa ehdotettuun korjaustoimenpiteeseen, se ilmoittaa asiasta toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja tekee asianomaiset oikaisut tai myöntää asianomaiset helpotukset mahdollisimman nopeasti;

ii) jos toimivaltainen viranomainen ei katso, että kaksinkertainen verotus on tapahtunut tai todennäköisesti tapahtuu taikka ei suostu alustavassa kannanotossa ehdotettuun korjaustoimenpiteeseen, se lähettää toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vastauksena alustavan kannanottonsa, jossa mainitaan syyt ja ehdotetaan alustavaa aikataulua asian ratkaisemiseksi sen monimutkaisuus huomioiden. Ehdotuksessa mainitaan tarvittaessa päivämäärä kokoukselle, joka on pidettävä 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, joka on viimeisin seuraavista:

aa) se päivä, jona verotuspäätös eli verohallinnon lisätuloa koskeva lopullinen päätös tai vastaava päätös on annettu;

bb) se päivä, jona toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut pyynnön ja 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

f) Lisäksi sopimusvaltiot sitoutuvat toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimia menettelyjen nopeuttamiseksi. Tämän osalta sopimuspuolten on pyrittävä järjestämään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa toimivaltaisten viranomaisten välisiä kokouksia, joissa keskustellaan käynnissä olevista keskinäisistä sopimusmenettelyistä (edellyttäen, että asioiden lukumäärä edellyttää tällaisia säännöllisiä kokouksia).

3.4 Jäsenvaltioiden väliset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset

Jäsenvaltioille suositetaan siirtohinnoittelutapauksissa, että ne soveltaisivat 1-3 kohdan määräyksiä myös sellaisiin keskinäisiin sopimusmenettelyihin, jotka on aloitettu OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdan, joka on pantu täytäntöön jäsenvaltioiden välisissä kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa, mukaisesti.

4. Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisen toisen vaiheen eteneminen

4.1 Riippumattomien henkilöiden luettelo

a) Sopimusvaltiot sitoutuvat ilmoittamaan viipymättä Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille niiden viiden riippumattoman ja pätevän henkilön nimet, joita voitaisiin kutsua välimiesmenettely-yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan toimikunnan jäseniksi, ja ilmoittamaan samoin edellytyksin luettelon mahdollisista muutoksista.

b) Kun sopimusvaltiot toimittavat Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille riippumattomien ja pätevien henkilöidensä nimet, ne liittävät mukaan kyseisten henkilöiden ansioluettelot, joissa on mainittava muun muassa heidän kokemuksensa oikeuden, verotuksen ja erityisesti siirtohinnoittelun alalla.

c) Sopimusvaltiot voivat myös yksilöidä luettelossaan ne riippumattomat ja pätevät henkilöt, jotka täyttävät edellytykset tulla valituiksi puheenjohtajaksi.

d) Neuvoston pääsihteeri toimittaa sopimusvaltioille vuosittain pyynnön vahvistaa riippumattomien ja pätevien henkilöidensä nimet ja/tai toimittaa kyseisten henkilöiden varamiesten nimet.

e) Koontiluettelo kaikista riippumattomista ja pätevistä henkilöistä julkaistaan neuvoston WWW-sivustolla.

4.2 Neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen

a) Elleivät asianomaiset sopimusvaltiot ole muuta sopineet, sopimusvaltio, joka on antanut ensimmäisen verotuspäätöksen eli verohallinnon lisätuloa koskevan lopullisen päätöksen tai vastaavan päätöksen, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, ottaa huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta ja sen kokousten järjestämisestä toisen sopimusvaltion suostumuksella.

b) Neuvoa-antava toimikunta koostuu tavallisesti puheenjohtajasta, toimivaltaisten viranomaisten edustajista sekä kahdesta riippumattomasta ja pätevästä henkilöstä.

c) Neuvoa-antavaa toimikuntaa avustaa sihteeristö, jonka palveluista huolehtii sopimusvaltio, joka on ottanut huolehtiakseen toimikunnan perustamisesta, elleivät asianomaiset sopimusvaltiot ole muuta sopineet. Riippumattomuuden varmistamiseksi tämä sihteeristö toimii neuvoa-antavan toimikunnan puheenjohtajan alaisuudessa. Sihteeristön jäseniä sitoo välimiesmenettely-yleissopimuksen 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus.

d) Asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää ennakolta neuvoa-antavan toimikunnan kokouspaikan ja paikan, jossa sen lausunto on määrä antaa.

e) Sopimusvaltiot toimittavat neuvoa-antavalle toimikunnalle ennen sen ensimmäistä kokousta kaikki asiaa koskevat asiakirjat ja tiedot ja erityisesti kaikki keskinäisessä sopimusmenettelyssä käytetyt asiakirjat, kertomukset, kirjeenvaihdon ja päätelmät.

4.3 Neuvoa-antavan toimikunnan toiminta

a) Asia katsotaan toimitetun neuvoa-antavan toimikunnan ratkaistavaksi päivänä, jona puheenjohtaja on vahvistanut, että toimikunnan jäsenet ovat vastaanottaneet 4.2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut kaikki asian kannalta merkitykselliset asiakirjat ja tiedot.

b) Neuvoa-antavan toimikunnan työskentelykielinä käytetään asianomaisten sopimusvaltioiden yhtä tai useampaa virallista kieltä, elleivät toimivaltaiset viranomaiset muuta päätä yhteisellä sopimuksella toimikunnan toiveet huomioiden.

c) Neuvoa-antava toimikunta voi pyytää osapuolta, jolta lausunto tai asiakirja on lähtöisin, käännättämään tekstin yhdelle tai useammalle toimikunnan työskentelykielelle.

d) Neuvoa-antava toimikunta voi välimiesmenettely-yleissopimuksen 10 artiklan määräyksiä noudattaen pyytää sopimusvaltioita ja erityisesti sopimusvaltiota, joka on antanut ensimmäisen verotuspäätöksen eli verohallinnon lisätuloa koskevan lopullisen päätöksen tai vastaavan päätöksen, joka on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa välimiesmenettely-yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen verotuksen, tulla neuvoa-antavan toimikunnan kuultaviksi.

e) Neuvoa-antavan toimikunnan kustannukset, jotka jaetaan tasan asianomaisten sopimusvaltioiden kesken, muodostuvat toimikunnan hallintokustannuksista sekä riippumattomien ja pätevien henkilöiden kuluista ja kustannuksista.

f) Elleivät sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset muuta sovi:

i) riippumattomien ja pätevien henkilöiden kulut korvataan siihen rajaan saakka, mitä pidetään sen sopimusvaltion korkeisiin virkamiehiin sovellettavana tavanomaisena korvausrajana, joka on ottanut huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta;

ii) riippumattomille ja päteville henkilöille maksetaan 1 000 euroa henkeä kohden kultakin neuvoa-antavan toimikunnan kokouspäivältä, ja puheenjohtajalle maksettava korvaus on 10 prosenttia korkeampi kuin muille riippumattomille ja päteville henkilöille maksettava korvaus.

g) Sopimusvaltio, joka on ottanut huolehtiakseen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta, huolehtii toimikuntamenettelystä aiheutuvien kustannusten tosiasiallisesta maksamisesta, elleivät asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä.

4.4 Neuvoa-antavan toimikunnan lausunto

Sopimusvaltiot voivat edellyttää, että lausunnossa mainitaan:

a) neuvoa-antavan toimikunnan jäsenten nimet;

b) käsiteltävä pyyntö, johon sisältyvät:

- asianomaisten yritysten nimet ja osoitteet,

- asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset,

- riita-asiaan liittyvien tosiasioiden ja olosuhteiden kuvaus,

- selkeä kuvaus siitä, mitä vaaditaan;

c) lyhyt yhteenveto menettelyn kulusta;

d) perusteet ja menetelmät, joihin perustuen lausuntoon sisältyvä päätös on tehty;

e) lausunto;

f) lausunnon antamispaikka;

g) lausunnon antamispäivämäärä;

h) neuvoa-antavan toimikunnan jäsenten allekirjoitukset.

Toimivaltaisten viranomaisten päätös ja neuvoa-antavan toimikunnan lausunto toimitetaan tiedoksi seuraavasti:

i) Kun päätös on tehty, toimivaltainen viranomainen, jolle asia oli esitetty, lähettää jäljennöksen toimivaltaisten viranomaisten päätöksestä ja neuvoa-antavan toimikunnan lausunnosta kullekin asianomaiselle yritykselle.

ii) Jos asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat, että päätös ja lausunto voidaan julkaista, ne julkaisevat sen ainoastaan, jos molemmat asianomaiset yritykset ilmoittavat kirjallisesti sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle asia oli esitetty, että ne eivät vastusta päätöksen ja lausunnon julkaisemista. Asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asianomaisten yritysten suostumuksella myös sopia päätöksen ja lausunnon julkaisemisesta siten, ettei asianomaisten yritysten nimiä mainita ja että poistetaan ne tiedot, joiden perusteella asianomaiset yritykset saatettaisiin tunnistaa.

iii) Neuvoa-antavan toimikunnan lausunto laaditaan kolmena alkuperäisenä kappaleena, joista kaksi kappaletta toimitetaan sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja yksi kappale neuvoston pääsihteeristön arkistoitavaksi. Jos lausunnon julkaisemisesta on sovittu, neuvoston pääsihteeristö pyytää sen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5. Veronkannon keskeyttäminen rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana

Jäsenvaltioille suositetaan, että ne toteuttaisivat kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että veronkannon keskeyttäminen toteutuu välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisten rajat ylittävien riitojenratkaisumenettelyjen aikana kyseisissä menettelyissä osallisina olevien yritysten osalta samoin edellytyksin kuin sellaisten yritysten osalta, jotka ovat osallisina kotimaisissa muutoksenhauissa/ oikeuskäsittelyissä, vaikka nämä toimenpiteet saattaisivat edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia joissakin jäsenvaltioissa. Olisi aiheellista, että jäsenvaltiot soveltaisivat näitä toimenpiteitä myös jäsenvaltioiden välillä tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaisiin rajat ylittäviin riitojenratkaisumenettelyihin.

6. EU:n uusien jäsenvaltioiden liittyminen välimiesmenettely-yleissopimukseen

Jäsenvaltiot pyrkivät allekirjoittamaan ja ratifioimaan EU:n uusien jäsenvaltioiden välimiesmenettely-yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden vuoden kuluessa niiden liittymisestä EU:hun. [9]

[9] Yhdistyneen kuningaskunnan verohallintoa edustava foorumin jäsen haluaa, että viittaus kahden vuoden määräaikaan poistetaan, koska neuvostossa kokoontuvilla ministereillä ei saata olla valtuuksia tehdä tällaista sitoumusta, jos se edellyttää kyseisen maan lainsäädäntöelimen hyväksymistä. Lisäksi menettelyt voitaisiin saattaa päätökseen huomattavasti kahta vuotta lyhyemmässä ajassa, joten voisi olla haitallista ehdottaa, että kaksi vuotta olisi hyväksyttävä normi.

7. Loppumääräykset

Menettelysääntöjen yhdenmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioita kehotetaan antamaan komissiolle kahden vuoden välein kertomus menettelysääntöjen käytännön toiminnasta. Komissio laatii näiden kertomusten perusteella kertomuksen neuvostolle ja saattaa ehdottaa menettelysääntöjen määräysten tarkistamista.

Liite menettelysääntöjen luonnokseen

Kolmen vuoden määräajan alkamisajankohta (määräaika pyynnön esittämiselle välimiesmenettely-yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai OECD:n tuloa ja pääomaa koskevan malliverosopimuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti)

>TAULUKON PAIKKA>

EU:hun liittymässä olevat valtiot

>TAULUKON PAIKKA>