52004DC0038

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen: Ympäristöteknologioita koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Kestävä kehitys - kehitys, joka vastaa nykysukupolven tarpeita vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia - on yksi Euroopan unionin (EU) olennaisista tavoitteista. Vuonna 2001 Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti EU:n kestävän kehityksen strategian. Strategiassa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita ja kehotetaan siirtymään koordinoidumpaan poliittiseen päätöksentekoon, jotta taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa samanaikaisesti. Strategia täydentää näin ollen Lissabonin strategiaa, jonka mukaisesti EU:sta on tarkoitus tulla "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Strategiassa korostettiin myös, että "kestävä kehitys edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja". Tämä tukee EU:n pyrkimyksiä toimia edelläkävijänä kansainvälisillä foorumeilla maailmanlaajuisen talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ympäristöä suojellen. Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto tunnusti myös tutkimus- ja kehitysinvestointien (T&K) strategisen merkityksen Lissabonin strategian kannalta. Eurooppa-neuvosto päättikin, että EU:n T&K-investointeja olisi lisättävä ja niiden määrän olisi lähestyttävä kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vuoteen 2010 mennessä. Tutkimusinvestoinnit, sekä yksityiset että julkiset investoinnit, ovat elintärkeitä EU:n taloudelle, myös ekotaloudelle.

Lokakuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tunnusti, että teknologian avulla ympäristönsuojelu ja talouskasvu voivat saada synergiahyötyjä. Ympäristöteknologiat, joita tässä toimintasuunnitelmassa ovat kaikki ne teknologiat, joiden käyttö on vähemmän haitallista ympäristölle kuin muiden vastaavien vaihtoehtojen [1], ovat tässä työssä avainasemassa. Niihin kuuluvat pilaantumisen hallintaan tarkoitetut tekniikat ja prosessit (esimerkiksi ilman pilaantumisen ehkäiseminen ja jätehuolto), vähemmän pilaavat ja vähemmän resursseja edellyttävät tuotteet ja palvelut sekä resurssien tehokkaampaan käyttöön liittyvät keinot (esimerkiksi vesihuolto ja energiaa säästävät tekniikat). Tällä tavoin määriteltynä ne kattavat kaikki taloudelliset toiminnot ja talouden sektorit. Niiden avulla voidaan usein leikata kustannuksia ja parantaa kilpailukykyä, koska energian ja resurssien kulutus pienenee ja näin ollen syntyy vähemmän päästöjä ja jätteitä. Nämä mahdolliset hyödyt voivat olla merkittäviä myös kehitysmaille. Riittävän teknologian siirron avulla nämä maat saavat käyttöönsä edullisia ratkaisuja, joiden avulla ne voivat pyrkiä voimakkaaseen talouskasvuun lisäämättä paikallisia ja maailmanlaajuisia ympäristöpaineita.

[1] Tämä määritelmä perustuu Agenda 21:ssä annettuun määritelmään (luku 34, ympäristön kannalta kestävät teknologiat). Agenda 21:n mukaan ympäristön kannalta kestävä teknologia suojelee ympäristöä, saastuttaa vähemmän, käyttää kaikkia voimavaroja kestävämmällä tavalla, kierrättää enemmän jätteitä ja tuotteita sekä käsittelee jäljelle jäävät jätteet hyväksyttävämmällä tavalla kuin se teknologia, jonka ympäristön kannalta kestävä teknologia korvaa. Pilaantumisen ehkäisemiseen liittyvät ympäristön kannalta kestävät teknologiat ovat prosessi- ja tuotetekniikoita, joiden käytöstä aiheutuu vähän tai ei ollenkaan jätettä. Niitä ovat myös jälkipuhdistustekniikat, joita käytetään päästöjen käsittelyyn. Ympäristön kannalta kestävässä teknologiassa ei ole kyse pelkästään tekniikasta, vaan osaamisesta, menettelyistä, tavaroista ja palveluista sekä organisaatio- ja johtamistavoista koostuvasta kokonaisuudesta.

Näin ollen tämän ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman (Environmental Technologies Action Plan, ETAP) tavoitteena on käyttää hyväksi teknologioiden kaikkia mahdollisuudet vähentää luonnonvaroihin kohdistuvia paineita, parantaa Euroopan kansalaisten elämänlaatua ja edistää talouskasvua. Se on tärkeä väline EU:n kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanossa ja Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Toimintasuunnitelma voi olla avuksi myös kehitysmaille. Se perustuu tietoon siitä, että ympäristön tilan parantamiseen ja samalla kilpailukyvyn ja kasvun edistämiseen soveltuvia teknologisia mahdollisuuksia on runsaasti käyttämättä. Rohkaisemalla pitkälle kehitetyn ympäristöteknologian valitsemista kaikissa investointi- ja ostopäätöksissä voidaan jossain määrin hyödyntää näitä käyttämättä olevia mahdollisuuksia ja samalla laajentaa ympäristöteknologian markkinoita ja alentaa sen kustannuksia. Toimintasuunnitelmassa esitetään joukko toimenpiteitä, joiden avulla tämä voidaan toteuttaa. Toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää komission, jäsenvaltioiden ja tutkimusyhteisön, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan yhteisiä ponnistuksia.

Toimintasuunnitelman tavoitteet ovat:

* Jäljellä olevien esteiden poistaminen, jotta ympäristöteknologian kaikki mahdollisuudet suojella ympäristöä ja samalla edistää kilpailukykyä ja talouskasvua voidaan hyödyntää.

* Varmistaa, että EU toimii tulevina vuosina edelläkävijänä ympäristöteknologian kehittämisessä ja soveltamisessa.

* Saada kaikki sidosryhmät tukemaan näitä tavoitteita.

Toimintasuunnitelma perustuu laajojen sidosryhmien kuulemisten tuloksiin. Kuulemisia edelsi komission analyysi ympäristöteknologian vaikutuksista talouskasvuun ja työllisyyteen sekä ensimmäinen arvio sen laajempaa käyttöä haittaavista esteistä. [2] Sidosryhmille esitettiin konkreettisia kysymyksiä maaliskuussa 2003 ja komissio perusti neljä aihekohtaista työryhmää, joihin sidosryhmät osallistuivat [3] Nämä ja kuulemisen tulokset antoivat arvokasta sisältöä tälle toimintasuunnitelmalle (katso liite I).

[2] KOM(2002) 122 LOPULLINEN, 13.3.2002. KOMISSION KERTOMUS - KESTÄVÄN KEHITYKSEN YMPÄRISTÖTEKNOLOGIA.

[3] KOM(2003) 131 LOPULLINEN, 25.3.2003. KOMISSION TIEDONANTO - YMPÄRISTÖTEKNOLOGIAA KOSKEVAN TOIMINTASUUNNITELMAN LAATIMINEN.

2. POLIITTINEN TAUSTA

Ajoitus on oikea

Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti yleiseksi tavoitteeksi katkaista taloudellisen kasvun ja ympäristön tilan huononemisen välinen kytkös. Sama tavoite on kirjattu myös kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan [4]. Muutamilla tärkeillä aloilla on jo edistytty, kuten esimerkiksi ilman ja veden pilaantumisen aloilla. Ympäristövaikutukset ylittävät kuitenkin edelleen ympäristön sietokyvyn. Monilla alueilla ympäristön aiheuttamat paineet ja vaikutukset ihmisten terveyteen ja elämän laatuun itse asiassa lisääntyvät. Näiden suuntausten muuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja ympäristöteknologian kehittämiseen ja käyttöön. Nämä investoinnit on käynnistettävä nyt, mikä EU aikoo vastata kestävän kehityksen pitkän aikavälin haasteeseen. Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää investointien merkittävää lisäämistä. Samalla tarjoutuu mainio mahdollisuus sisällyttää ympäristöteknologia näihin investointipäätöksiin.

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta.

EU:lla on maailmanlaajuinen vastuu

EU jakaa vastuun myös koko maailman ympäristöstä, koska se käyttää myös Euroopan ulkopuolelta saatavia luonnonvaroja ja aiheuttaa näin ollen kielteisiä ympäristövaikutuksia myös muualla. EU on ollut edelläkävijänä kansainvälisen kestävän kehityksen alalla, kuten esimerkiksi Kioton pöytäkirjaan ja kestävän kehityksen huippukokouksessa (WSSD) vahvistettuun kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevaan kymmenen vuoden puiteohjelmaan liittyvässä työssä. Hyvin kohdennettuna Euroopan innovaatiomahdollisuuksien avulla voidaan kehittää teknologiaa, joita muut maat saattavat tarvita talouden kehittämiseen ja ympäristön pilaantumisen vähentämiseen. Useilla alueilla Euroopan ympäristöteknologiat ovat jo nyt maailmanlaajuisesti merkittäviä. Myös muut maat kehittävät näitä tekniikoita ja EU:n johtoaseman säilyttäminen edellyttää pyrkimysten lisäämistä, mikä vastavuoroisesti vahvistaa sen asemaa edelleen. Tämän aseman perusteella se voi vaatia muilta mailta vakavia pyrkimyksiä kestävän kehityksen edistämisen jatkamiseksi.

Merkittävät tutkimusponnistukset tukevat tätä työtä

Ympäristöteknologian kehittäminen ja hyödyntämisen parantaminen auttavat myös Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja taloutemme uudenaikaistamisessa edistämällä teknologisia innovaatioita, lisäämällä Euroopan kilpailukykyä, avaamalla mahdollisia markkinoita ja siten luomalla uusia, ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja. Yhteisön tavoite lisätä tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen sijoitettavia varoja kolmeen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä on tärkeä, koska sen seurauksena pitäisi saada enemmän ympäristöteknologiaa käyttöön kaupallisina sovelluksina. Käynnissä oleva Eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttaminen luo myös suotuisia edellytyksiä ympäristöteknologian ja niiden laajojen kaupallisen sovellusten kehittymiselle ja edistää mahdollisuuksia kehittää johtavia markkinoita innovatiivisille "vihreille" tuotteille tai prosesseille. [5] Tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen ja esittelyn seitsemäs puiteohjelma (2006-2010) tarjoaa myös lisää mahdollisuuksia edistää ympäristöteknologiaa. Tässä työssä voidaan hyödyntää aikaisempien puiteohjelmien tuloksia ja muita EU:n politiikkoja ja aloitteita, joihin on sijoitettu merkittäviä taloudellisia resursseja, kuten Euroopan investointipankin Innovaatio 2010-aloite ja bioteknologia- [6], eEurope- ja Innovaatio-toimintasuunnitelmat.

[5] KOM(2003) 112 lopullinen. Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Innovaatiopolitiikka: unionin Lissabonin strategiaa koskevan lähestymistavan päivittäminen.

[6] KOM(2002) 27 lopullinen. Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Biotieteet ja biotekniikka - strategia Euroopalle.

EU:n laajentuminen on lisäkannuste...

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun toukokuussa 2004 lisää myös investointeja. Nämä maat ovat juuri nykyaikaistamassa talouksiaan ja mukauttamassa lainsäädäntöään EU:n ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnormeihin. Pelkästään ympäristösäännösten noudattaminen maksaa 50-80 miljardia euroa. Tämä luo suuret ympäristöteknologian markkinat. Laajennetut yhteismarkkinat ovat myös yksi maailman suurimmista markkinoista, joilla voidaan soveltaa uusia ratkaisuja ja saavuttaa suurtuotannon etuja innovatiivisille teknologioille ja tuotteille. Uudet rahoitusnäkymät vuoden 2006 jälkeiselle ajalle ja koheesiopolitiikan uudistus tarjoavat lisää mahdollisuuksia investoida pitkälle kehitettyihin ympäristöratkaisuihin.

EU:lla on hyvät mahdollisuudet käynnistää kunnianhimoinen ympäristöteknologiaa koskeva strategia

Eurooppalaiset kuluttajat ovat tulleet tietoisemmiksi ympäristö- ja terveyskysymyksistä. Tämän seurauksena kuluttajat haluavat turvallisempia "ekotuotteita". Tämä puolestaan on osaltaan vaikuttanut ympäristöstandardien antamiseen ja on antanut EU:lle kilpailuetua kulutustavaroihin liittyvän ympäristöteknologian kehittämisessä ja soveltamisessa.

Euroopan yrityssektori on myös saavuttanut rohkaisevaa kehitystä tiettyjen pilaavien päästöjen vähentämisessä teollisuustuotannossa. Se on myös toiminut edelläkävijänä yritysten sosiaalisen vastuun ja taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökohtien perusteella laadittavien yritysten toimintaraporttien alalla. Rahoitussektori on taas entistä tietoisempi sosiaalisten investointien sekä ympäristö- ja eettisten investointien eduista. Yrityssektori on myös huomannut useiden ympäristötekniikoiden mahdollisuudet lisätä kilpailukykyä. Useilla aloilla, kuten edistyneen sähkön tuotannon [7], aurinkosähkön ja vesihuollon sekä jäteveden puhdistuksen osalta siitä on tullut johtava tuottaja ja viejä.

[7] Tässä tarkoitetaan puhdasta teknologiaa, jolla tuotetaan sähköä tai jota käytetään yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon fossiilisista polttoaineista niin, että lämpöhyötysuhde on paljon suurempi kuin perinteisessä sähköntuotannossa. Esimerkkejä ovat puhtaan hiilen tekniikka ja erittäin tehokkaat kombikaasuturbiinit.

Työ voidaan perustaa useisiin politiikkoihin ja aloitteisiin...

Voimassa olevat EU:n toimintapolitiikat ovat kestävä pohja, jolle työ voidaan perustaa. Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa yksilöidään neljä ensisijaista aluetta, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota kymmenen seuraavan vuoden aikana. Nämä alueet ovat: ilmastonmuutos, luonto ja biologinen monimuotoisuus, terveys ja elämänlaatu sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätehuolto. Tämä muodostaa selkeän ja kunnianhimoisen toimintapoliittisen kehyksen uusien ympäristötekniikoiden kehittämiselle ja levittämiselle. Tällainen kehys on tekniikoiden kehittämisen edistämisen perusedellytys. Voimassa olevat toimintapolitiikat varmistavat, että ainakin osa tuotannosta on korkeiden ympäristöstandardien mukaista. Esimerkkinä voidaan mainita ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä (IPPC) annettu direktiivi [8]. Sääntelyä on täydennetty markkinaehtoisilla ja vapaaehtoisilla välineillä, kuten ympäristöasioiden hallintajärjestelmillä [9], ympäristömerkkijärjestelmällä [10] ja viimeisimpänä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmällä [11]. Yhdennetty tuotepolitiikka vahvistaa tuotteiden ympäristönsuojelun tasoa ja komission ehdotus kemikaalilainsäädännön uudistamiseksi (REACH) parantaa ympäristönsuojelua ja kansanterveyttä sekä samaan aikaan edistää innovaatioita ja suojaa kilpailukykyä.

[8] Neuvoston direktiivi 96/61/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1996, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26-40.

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä), EYVL L 114, 24.4.2000, s. 1-29.

[10] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä, EYVL L 237, 21.9.2000, s. 1-12.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta , EUVL L 275, 25.10.2003, s. 3-46.

Myös muut sidosryhmät ovat toteuttaneet merkittäviä toimia esimerkiksi kansallisella tai alueellisella tasolla (esimerkkejä liitteessä III). Näistä saadaan runsaasti kokemuksia, joita voidaan hyödyntää, vaihtaa ja levittää. Lisäksi työn perustana voidaan käyttää useita vapaaehtoisia aloitteita.

Pääasiallinen tavoite on näin ollen selkeä: hyödyntää ympäristöteknologian mahdollisuuksia ihmiskunnan kohtaamiin ympäristöhaasteisiin vastaamisessa ja samalla edistää kilpailukykyä ja kasvua. Talouskasvun ja ympäristövaikutusten kytkökset voidaan purkaa soveltamalla nykyisiä prosesseja ja tekniikoita ja hyödyntämällä nykyisiä tuotteita laajemmin. Näin voidaan sovittaa yhteen taloutta ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Useat Euroopassa ja muualla toimivat yritykset ovat jo huomanneet, että siirtyminen ekotehokkaaseen tuotantoon ja tuotteisiin sekä parantaa ympäristönsuojelun tasoa että leikkaa energian ja raaka-aineiden tuotanto- ja jätehuoltokustannuksia. EU:ssa ja maailmanlaajuisestikin on kehittymässä uudet ympäristötuotteiden ja -palveluiden markkinat. Uuteen ympäristöteknologiaan tehtävistä investoinneista voidaan näin ollen saada tuottoa.

3. TOIMINTASUUNNITELMAN LAATIMINEN

Tämän toimintasuunnitelman laatimista edeltävien kuulemisten perusteella komissio yksilöi useita yleisiä tekijöitä, jotka ovat tärkeitä edistettäessä ympäristöteknologiaa ja jotka tukevat tätä toimintasuunnitelmaa.

- Kaikilla talouden sektoreilla on mahdollisuuksia edistää ympäristöteknologiaa - Ympäristöteknologiat ovat hyvin monimuotoisia. Niiden kypsyysaste vaihtelee (jotkut ovat jo käytössä, kun taas toisia vasta suunnitellaan), kuten myös soveltamisala (esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikat ovat käytössä useissa sovelluksissa, kun taas toiset tekniikat keskittyvät erityiskysymyksiin, kuten esimerkiksi hiilensitomistekniikat). Toimintasuunnitelma tarjoaa viitekehyksen, jossa tämä monimuotoisuus voi kukoistaa, eikä siinä pyritä "yhdenkoon" ratkaisuihin. Mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää merkittäviä investointeja henkiseen pääomaan.

Ympäristöteknologiat ovat hyvin monimuotoisia: Esimerkkinä tieto- ja viestintätekniikka TVT

Tieto- ja viestintätekniikka on yhä enenevässä määrin mukana monenlaisissa järjestelmissä ja prosesseissa. Nämä sisäänrakennetut TVT-järjestelmät valvovat jo nyt voimalaitoksia ja autojen moottoreita. TVT-järjestelmät tuottavat ympäristön pilaantumisen vähentämiseeni ja luonnonvarojen tuhlaamisen välttämiseen tarvittavia tietoja. Ne mahdollistavat myös sellaisten aivan uusien tekniikoiden käyttöönoton, joilla on myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Näitä ovat:

- verkottuneet sisäänrakennetut valvontalaitteet, jotka maksimoivat teollisten tuotantoprosessien energiatehokkuuden. Ne myös minimoivat vaarallisten epäpuhtauksien päästöt, ja

- rakennuksissa käytettävät älykkäät anturiverkot, joilla voidaan pienentää lämmitystarpeet minimiin.

Niiden ansiosta syntyy myös uusia sovelluksia, joiden luonnetta saattaa olla vaikeaa ennustaa tällä hetkellä.

- Monia mahdollisesti merkittäviä ympäristötekniikoita on olemassa, mutta niitä käytetään liian vähän. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Näihin sisältyvät pitäytyminen olemassa olevissa tekniikoissa, ekotehokkuudeltaan alhaisia ratkaisuja suosivat hintasignaalit, rahoituksen saamisen vaikeus sekä kuluttajien ja ostajien vähäinen tietämys. Tätä tilannetta on parannettava merkittävästi, jotta ympäristöteknologia voisi menestyä.

- Ympäristöteknologian käyttöönoton kohdennettu ja tehokas tukeminen voi johtaa pysyvään menestykseen - Tämä on osoitettu selkeästi esimerkiksi tuuliturbiinien osalta, joiden markkinajohtaja EU tällä hetkellä on. Voimakkaat poliittiset kannustimet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa 75 prosenttia maailman tuulienergian asennetusta tehosta on EU:ssa. Lisäksi on yksilöity lupaavia teknologioita [12], joista rajoitettu osa mainitaan esimerkkeinä tässä toimintasuunnitelmassa ensisijaisten toimien rinnalla. Ensisijaiset toimet ovat erityisen tärkeitä tekniikoiden välittömän käyttöönoton ja pitkän aikavälin kehityksen kannalta. Erityisesti laaja-alaisilla tekniikoilla, kuten tieto- ja viestintätekniikalla, nanoteknologialla ja biotekniikalla on merkittävä rooli.

[12] Perustuu aikaisempiin, joissakin jäsenvaltioissa toteutettuihin teknologian ennakointia koskeviin tutkimuksiin. Katso esimerkiksi "Weterings, R., Kuijper, J, Smeets, E, 1997: 81 options - Technology for sustainable development - Final report of the Environment-oriented Technology Foresight Study". Tutkimus on tehty Alankomainen asunto-, aluesuunnittelu- ja ympäristöministeriön toimeksiannosta. http:// www.tno.nl.

- Tulevan markkinakehityksen epävarmuuksien vähentäminen auttaa lisäämään investointeja ympäristötekniikoihin. Investointipäätökset hyötyvät varmasti selkeämmästä kuvasta siitä, miten markkinat kehittyvät pitkällä tähtäimellä. Tähän sisältyy tekijöitä, kuten mahdollinen lainsäädäntö, standardit ja tavoitteet, kuluttajakäyttäytymisen trendit, lainsäätäjien suhtautuminen uusiin tekniikoihin, luotettava tieto (taloudellinen ja ympäristöön liittyvä) ympäristötekniikoista ja niiden todennäköisestä kehittymisestä verrattuna muihin merkityksellisiin vaihtoehtoihin sekä julkisen sektorin ympäristötekniikoiden kysynnän laajuus (ostot).

- On tärkeää perustaa työ sidosryhmien kokemuksille ja sitoutumiselle - Useat sidosryhmät osoittivat sitoutumisensa neljän aihekohtaisen työryhmän työn aikana. Työryhmät perustettiin yksilöimään lupaavia ympäristötekniikoita ja tunnistamaan niiden käyttöä vaikeuttavia esteitä. Erityisesti kävi ilmi, että pääasiassa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on joukko erityisen hyviä käytänteitä, joilla edistetään investointeja ympäristötekniikkaan. Suunnitelmassa hyödynnetään kokemusten jakamiseen liittyviä merkittäviä mahdollisia hyötyjä koordinoimalla ja helpottamalla hyvien käytänteiden vaihtoa. Suunnitelmassa huomioidaan myös, että kehitysmaat [13] voivat myös antaa panoksensa tähän työhön esimerkiksi perinnetiedon mukaisten ratkaisujen hyödyntämismahdollisuuksien kautta.

[13] Tässä suunnitelmassa käytetään yleistä termiä kehitysmaat. On kuitenkin otettava huomioon, että useat tässä asiakirjassa mainittava toimet voivat olla käyttökelpoisia sovellettaviksi myös muissa maissa, joita ei tavallisesti pidetä kehitysmaina.

- Politiikan välineiden käyttö on optimoitava - Useita erilaisia politiikan välineitä voidaan käyttää nopeuttamaan ympäristöteknologian käyttöönottoa. Näitä ovat esimerkiksi lainsäädäntö ja markkinaehtoiset ja taloudelliset ohjauskeinot sekä vapaaehtoiset toimenpiteet. On tärkeää valita tehokkaimmat toimenpiteet tai toimenpiteiden yhdistelmät sellaisen ympäristön luomiseksi, joka rohkaisee ympäristötekniikoiden kehittäjiä, ostajia ja käyttäjiä.

- Joidenkin tarvittavien toimenpiteiden osalta investointipäätösten teko saattaa olla hidasta - Tutkimuksen ja kehitystyön tulokset syntyvät usein hitaasti. Myös yritysten ja viranomaisten investointisykli on pitkä. Hidasta on myös toimintapolitiikkojen muuttaminen, esimerkiksi oikein hintatason löytyminen. Kun nämä aikarajoitteet otetaan huomioon on tarpeen toimia nopeasti, jotta voidaan saada merkittäviä vaikutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Komission järjestämissä kuulemistilaisuuksissa tuli esille useita erilaisia esteitä, jotka vaikeuttavat ympäristötekniikoiden kehittämistä ja levittämistä. Tiivistelmä näistä vaikeuksista on liitteessä II.

4. TOIMET

Ehdotetut toimet kuuluvat kolmeen pääalueeseen: tekniikoiden saaminen tutkimusvaiheesta markkinoille, markkina-olosuhteiden parantaminen ja maailmanlaajuinen vaikuttaminen. Kaikki nämä toimet on lueteltu taulukoissa kunkin osion lopussa. Ensisijaiset toimet on taulukoissa lihavoitu. Suoraan yrityksiin vaikuttavien toimenpiteiden kustannustehokkuus olisi analysoitava vaikutusten arviointia koskevien komission ohjeiden mukaisesti. [14]

[14] KOM (2002) 276 lopullinen. Komission tiedonanto vaikutusten arvioinnista.

4.1. Tutkimuksesta markkinoille

Kun otetaan huomioon luonnonvarojen lisääntyvä kysyntä maailmanlaajuisesti ja luonnonvaroihin kohdistuva paine, nykyinen teknologia ei pitkällä aikavälillä riitä turvaamaan kestävää kehitystä. Tässä toimintasuunnitelmassa ehdotetaan toimia ympäristötekniikoiden kehittämiseen ja demonstroimiseen liittyvien yksityisten ja julkisten investointien lisäämiseksi EU:n tavoitteen (kolme prosenttia BKT:sta tutkimukseen) mukaisesti. Toimien tavoitteena on parantaa innovaatioprosessia ja tuoda keksinnöt laboratorioista markkinoille.

Tutkimus-, demonstrointi-, ja levitystoimien lisäämisen ja keskittämisen lisäksi myös innovatiiviset toimet (teknologia-alustojen ja testausverkostojen perustaminen) osoittavat, miten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia luodaan ja miten tutkimusta voidaan tuoda lähemmäksi markkinoita.

4.1.1. Tutkimuksen, demonstraation ja levittämisen tehostaminen ja kohdentaminen

Monia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä olemassa olevia tekniikoita, mutta uusia tekniikoita ja kustannustehokkaampia ratkaisuja tarvitaan jatkuvasti. Esimerkiksi energiasektori hyötyy uusista energiatehokkaista tekniikoista ja uusiutuvien energialähteiden laajemmasta hyödyntämisestä. Nykyiset kulutustrendit, jotka määräytyvät laajalti kustannusten ja saatavuuden perusteella, tarkoittavat, että perinteiset energialähteet, kuten fossiiliset polttoaineet, ovat edelleen merkittäviä energianlähteitä. Mikäli ilmastonmuutos aiotaan minimoida, on hiilensitomistekniikoiden tai puhtaan hiilen käyttöön liittyvien tekniikoiden tutkimusta lisättävä. Myös uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkaiden tekniikoiden tutkimusta olisi lisättävä.

Kansallinen ja yhteisön tutkimus ja kehitys (T&K) ja innovaatioiden rahoitusohjelmat, kuten tutkimuksen kuudes puiteohjelma (2002-2005), sijoittavat jo merkittävästi varoja ympäristötekniikkojen kehittämiseen, samoin kuin sosioekonomisten tekijöiden, ulkoisten kustannusten ja yhteiskunnan asenteiden tutkimukseen. Nykyisten rahoitusmekanismien, mukaan luettuna Euroopan investointipankki, tehokkuutta ja hyötysuhdetta on mahdollista parantaa. Rahoitusohjelmilla on erityisesti helpotettava tehokasta pienten ja keskisuurten yritysten (pk) osallistumista. On myös tarpeen vahvistaa tutkimustulosten levittämisen ja hyödyntämisen mekanismeja, sekä nopeuttaa teknologian siirtoa. On myös erittäin tärkeää, että perustutkimuksen mahdollisuuksia hyödynnetään paremmin, jotta sen panosta voidaan käyttää tehokkaammin teknologian kehittämisessä.

Tarve vahvistaa tutkimusta: esimerkkinä aurinkoenergia

Aurinkoenergia on hyvin kiinnostava energianlähde, jolla voidaan tyydyttää merkittävä osa EU:n energiantarpeesta, mikäli siihen liittyvää tekniikkaa kehitetään edelleen ja kustannuksia saadaan leikattua. Aurinkoenergialla voi olla myös hyödyllisiä vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tällä hetkellä aurinkoenergian osuus EU:n energiantuotannosta on vain 0,024 prosenttia. Tämä johtuu pääasiassa suurista asennuskustannuksista (kustannukset ovat viidestä kymmeneen kertaan suurempia kuin tavanomaisen sähköntuotannon kustannukset). Aurinkoenergian osuus kuitenkin kasvaa nopeasti ja kustannusten arvioidaan pienentyvän. EU:ssa tunnustetaan, että aurinkoenergian hyödyntämistä vaikeuttavat alhaiset tutkimusvarat ja pirstaleinen tutkimus sekä markkinoiden kehittämisohjelmat. Tilanne on päinvastainen Japanissa.

Komissio rohkaisee sidosryhmiä ottamaan aktiivisemmin osaa puiteohjelman demonstraatio- ja levittämisosioihin ja erityisesti integroituihin hankkeisiin. Komissio rohkaisee myös jäsenvaltioita tarkistamaan omia T&K-ohjelmiaan ja asettamaan vastaavia tavoitteita.

Kansallisten ja alueellisten ympäristöteknologiaan liittyvien ohjelmien parempi koordinointi, mukaan luettuna teknologian kehityksen ennakointi, voi saada aikaa synergiaetuja, edistää suurtuotannon etujen saamista ja helpottaa hyvien käytänteiden levittämistä. Tämä voi lisätä yksityisiä ja julkisia investointeja yli puiteohjelman investointien. Komissio käynnistää työn useilla aloitteilla, jotka toteutetaan Eurooppalaisella tutkimusalueella, mukaan luettuna esimerkiksi puiteohjelman ERA-NET-väline [15], ja selvittämällä mahdollisuutta käyttää perustamissopimuksen 169 artiklan sääntöjä osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämiin tutkimusohjelmiin.

[15] Katso http://www.cordis.lu/coordination/ home.html ja liite III, joissa on esimerkkejä hyvistä käytänteistä.

Tutkimuksen olisi myös johdettava useammin kaupallisiin sovelluksiin. Uusien ympäristötekniikoiden markkinoille saattaminen edellyttää myös suurempia ponnisteluja kuin muiden innovaatioiden. Käyttäjät on saatava tietoisiksi tekniikoiden mahdollisuuksista esittelytoimien ja tekniikoiden suorituskykyä ja kustannuksia koskevien tietojen kautta.

Lisää rahoitusta olisi löydettävä lupaavien ympäristötekniikoiden kokeilu-, demonstrointi-, ja levitystoimiin. Puiteohjelma on EU:n tason demonstraatiotoimien pääasiallinen rahoittaja. Komissio edistää kypsien tutkimustulosten demonstraatio- ja levitystoimia myös muiden rahoitusohjelmien kautta, joista voidaan saada lisärahoitusta kokeiluhankkeille. Tällaisia ovat rakennerahastot tai Life-ohjelma. EU:n laajuinen innovaatiokeskusten verkosto (katso esimerkit liitteessä III) jatkaa toimintaansa ja mahdollisesti lisää toimiaan ympäristöteknologian siirron alalla. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että kansallisen tason tutkimuksen kypsien tulosten kokeiluhankkeisiin on saatavilla lisärahoitusta. Lisäksi ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa koskevalla aloitteella (GMES) voidaan tukea avaruussovelluksiin ja etäseurantaan liittyviä ympäristötekniikoita.

Demonstraatio- ja levitystoimien lisäämisen merkitys: esimerkkinä valkoinen biotekniikka

Teollinen (tai "valkoinen") biotekniikka tarjoaa uusia tapoja parantaa teollisuusprosessien ympäristönsuojelun tasoa useilla sektoreilla, mukaan luettuna perinteiset teollisuuden alat, kuten kemikaali-, tekstiili-, nahka- ja paperiteollisuus sekä tärkeät alat kuten lääketeollisuus. Tällaisilla sovelluksilla (esimerkiksi energiaksi/polttoaineeksi tarkoitettu biomassa ja teollisuuden lähtöaineet, bio-polymeerit, biokatalyysi ja bioennallistaminen) on mahdollista vähentää raaka-aineiden ja energian kulutusta sekä pilaantumista ja lisätä kierrätettävissä olevien ja biohajoavien jätteiden osuutta. Useissa teollisuustapauksissa [16] on osoitettu näiden mahdollisuuksien olemassaolo, mutta lisää demonstraatio- ja levitystoimia tarvitaan.

[16] Katso esimerkiksi OECD:n vuonna 2001 julkaistu raportti "The Application of Biotechnology to Industrial Sustainability",jossa kuvaillaan useita onnistuneita tapaustutkimuksia, ja Euroopan komission raportti vuodelta 2002, "The Assessment of Future Environmental and Economic Impacts of Process-Integrated Biocatalysts", EUR 20407 EN, Seville

Samaan aikaa komissio edistää edelleen toimintapolitiikkojen ja tekniikkojen ympäristö- ja terveyskustannuksiin liittyvää tutkimusta kuudennen puiteohjelman mahdollisuuksia hyödyntäen. Komissio varmistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, että näitä toimia koordinoidaan paremmin Euroopassa. [17]

[17] Esimerkkinä nykyisestä hankkeesta voidaan mainita ExternE, jossa tarkastellaan hiilestä ja muista polttoaineista tuotettavan sähkön ulkoisia kustannuksia (http:// externe.jrc.es).

4.1.2. Yhteisen näkemyksen muotoutuminen teknologia-alustojen avulla

Toimintasuunnitelman aihekohtaisten työryhmien yksilöimien lupaavien ympäristötekniikoiden perusteella komissio aikoo perustaa useita teknologia-alustoja lupaaville ympäristöteknologioille. [18] Teknologia-alusta on mekanismi, jolla saatetaan yhteen kaikki sidosryhmät pitkän aikavälin näkemyksen luomiseksi erityisen tekniikan kehittämiseksi ja edistämiseksi tai tietyn erityiskysymyksen ratkaisemiseksi. Vety- ja polttokennoja sekä aurinkoenergiaa koskevat teknologia-alustat käynnistettäneen vuoden 2004 alkupuolella [19] ja vesihuoltoa ja vedenpuhdistustekniikkaa koskeva alusta vuoden 2005 alkupuolella. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että teknologia-alustat käynnistetään sellaisissa tapauksissa, joissa kohdennetuilla tekniikoilla katsotaan olevan merkittäviä ympäristöön, talouteen tai sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä mahdollisuuksia.

[18] Näiden alustojen avulla voidaan optimoida T&K:n suunnittelu ja täytäntöönpano ottamalla huomioon kaikki tärkeimmät sosiekonomiset ja teknologiset haasteet. Niiden avulla voidaan lisätä synergiaa ja innovointiponnistuksia tietyillä teknologia-aloilla.

[19] Lisäksi vuonna 2004 käynnistetään mahdollisesti terästeknologia-alusta. Siinä käsitellään muun muassa kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja koskevan aihekohtaisen työryhmän yksilöimiä lupaavia ympäristötekniikkoja, kuten esimerkiksi mahdollisuuksia vähentää merkittävästi teräksen valmistuksen hiilidioksidipäästöjä.

Kunkin teknologia-alustan tarkat työskentelytavat määritellään työn alkaessa, mutta niillä on avoin rakenne ja ne voivat hyödyntää työssään nykyisiä eurooppalaisia aloitteita, verkostoja ja rakenteita. [20] Niiden työtä voi ohjata neuvoa-antava neuvosto, jossa on tasapuolisesti edustettuna asiantuntemus ja sidosryhmien intressit. Neuvostolla voi olla sihteeristö, jonka rahoituksesta vastaavat komissio ja sidosryhmät yhdessä. Teknologia-alustat

[20] Katso http://europa.eu.int/comm/research/energy/ nn/nn_rthtp1_en.html.

- laativat strategisen tutkimusaikataulun kyseessä olevan tutkimusalueen tehokkuuden parantamiseksi,

- saattavat yhteen teollisuuden ja rahoituslaitokset, kuten EIP:n,

- tutkivat yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien mahdollisuudet kaupallistamisen edistämiseksi,

- harkitsevat mahdollisuuksia parantaa kehitysmaihin, erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin, tapahtuvaa teknologian siirtoa,

- kehittävät EU:n laajuisia koulutusohjelmia tällä alalla,

- tekevät ehdotuksia demonstraatio- ja levityshankkeiksi ja selvittävät, miten EU:n tietoverkostoja (kuten Eurooppa-tiedon palvelupisteitä, euroneuvontakeskuksia ja Euroguichet-neuvontapisteitä) voidaan käyttää jakamaan tietoa asiaankuuluville toimijoille.

Teknologia-alustojen käynnistämisen lisäksi komissio aloittaa sidosryhmien kanssa dialogin tekniikkojen kehittämiseen ja levittämiseen liittyvistä erityiskysymyksistä.

4.1.3. Ympäristötekniikkoihin liittyvän testauksen, suorituskyvyn todentamisen ja standardoinnin parantaminen

Markkinoiden vakuuttaminen ympäristöteknologian hyödyistä on usein hyvin vaikeaa tuottajille ja erityisesti pk-yrityksille. Ostajien luottamusta uusiin ympäristötekniikoihin voidaan lisätä ottamalla käyttöön mekanismi, jolla kyseessä olevien tuotteiden suorituskyky voidaan todentaa objektiivisesti. Näin on tehty USA:ssa (katso jäljempänä oleva laatikko).

Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA kehittää ympäristöteknologian todentamista koskevan ohjelman (Environmental Technology Verification) yhteydessä testaussääntöjä ja todentaa sellaisten innovatiivisten tekniikkojen suorituskykyä, joilla on mahdollisuus parantaa ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua. Tämä onnistunut ohjelma käynnistettiin vuonna 1995 nopeuttamaan uusien ympäristötekniikkojen käyttöönottoa kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Ohjelma perustuu julkisen ja yksityissektorin testauskumppanuuteen. Kaikki testit ja laadunvarmistussuunnitelmat ja -säännöt kehitetään tiiviissä yhteistyössä laajan sidosryhmäjoukon kanssa. [21]

[21] http://www.epa.gov/etv/ . Markkinat osallistuvat työhön sidosryhmien aktiivisen osallistumisen kautta. Sidosryhmiä ovat muun muassa teknologian ostajat, lupaelimet, konsultit, sijoittajat, viejät ja muut kyseisellä sektorilla toimivat tahot.

Euroopassa on useita keskuksia, jotka voivat suorittaa kyseisiä testejä ja arviointeja. Erityisesti Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) on kehittänyt asiantuntemusta tiettyjen avaintekniikkojen, kuten uusiutuvien energiatekniikkojen todentamisen alalla. Vuonna 2004 komissio rohkaisee kuudennen puiteohjelman yhteydessä tällaisten keskusten verkoston perustamista. Verkoston perustana olisivat teknologiasektorit (esimerkiksi vesi, energia, elintarvikkeet). Tällä tavalla tekniikkojen suorituskykyä koskevat tiedot ovat johdonmukaisempia ja vertailukelpoisia. Verkostot kehittävät yhteisesti hyväksyttyjä arviointisääntöjä ja arvioivat teknologian tuottajien laatimien teknisten eritelmien luotettavuutta. Arvioinneilla olisi todennettava tekninen suorituskyky ja ilmoitettu suorituskyky talouden ja ympäristön kannalta ottaen huomioon kyseisen tekniikan koko elinkaari. Kuhunkin temaattisen verkostoon kuuluu yksi asiantuntijaorganisaatio, jolla on mahdollisuudet seurata tekniikan ja markkinoiden pitkän aikavälin näkymiä sekä raportoida niistä.

Testauksen ja suorituskyvyn todentamisen merkitys: esimerkkinä paikalla tapahtuva maaperän ennallistaminen

Hyvänä esimerkkinä tekniikoista, jotka hyötyisivät tällaisen verkoston perustamisesta, ovat kehittymässä olevat paikan päällä tapahtuvaan maaperän ennallistamiseen liittyvät tekniikat, jotka soveltuvat erityisen hyvin erittäin pilaantuneen maaperän ja pohjaveden ennallistamiseen, Tämä on erittäin kustannustehokas tapa estää pilaantumista korkean riskin alueilla, kuten juomavedenottoalueilla ja suojeltujen elinympäristöjen alueella. Tätä varten on kehitetty useita eri tekniikoita ja testausverkostot voisivat tehdä objektiivisen arvioinnin niiden vahvuuksista ja heikkouksista ja näin ollen lisätä markkinoiden luottamusta kyseisiin tekniikoihin.

Tarvittaessa nämä verkostot voisivat kehittää myös yhteisiä todistuksia, jotta ympäristöteknologian tuottajat, mukaan luettuna pk-yritykset, pääsisivät helpommin markkinoille ja kansallisten ja EU:n rahoitusjärjestelyjen piiriin. Lopuksi ne voisivat osallistua myös lupaavia tekniikoita koskevan tiedon jakoon ja tietämyksen lisäämiseen.

Kokeiluvaiheessa verkostot voisivat keskittyä esimerkiksi testaussääntöjen kehittämiseen kierrätetylle muoville, biotekniikan tuotteille ja prosesseille (esimerkiksi biopolttoaineille), energiankäytön mittauksille ja maaperän ennallistamisessa käytettäville tekniikoille. Keskipitkän tähtäimen tavoitteena on tehdä verkostoista taloudellisesti riippumattomia.

Lisäksi komissio tutkii tarvittaessa yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa, miten voitaisiin parhaiten laatia vuonna 2005 EU:n luettelo olemassa olevista ympäristöteknologiaa koskevista luetteloista ja tietokannoista [22], jotta kiinnostuneet sidosryhmät saisivat helposti käyttöönsä olemassa olevat tiedot.

[22] Katso esimerkiksi Euroopan komission ekoteollisuutta koskeva tietokanta osoitteessa http://europa.eu.int/comm/environment/ ecoindus/home.htm sekä innovaatiokekusten verkoston BBS-tietokanta osoitteessa http:// irc.cordis.lu.

Myös standardointi, mieluiten kansainvälisellä tasolla, voi edistää innovointia. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät näin ollen yhdessä CENin ja muiden standardointielinten kanssa sen varmistamiseksi, että uudet ja tarkistetut standardit koskevat myös suorituskykyä ja palvelevat paremmin ympäristötekniikoita. [23]

[23] Standardoinnissa on aukkoja hyvin erilaisilla aloilla, kuten kierrätetyt muovit, biotekniikan tuotteet (esimerkiksi biopolttoaineet) tai energiankulutuksen mittaaminen.

Standardoinnin merkitys: esimerkkinä jäteveden puhdistuksessa käytettävät membraanibioreaktorit

Eurooppalaisten standardien puute jäteveden uudelleenkäytön alalla on yksi suurimmista esteistä, joka vaikeuttaa mebraanibioreaktorien laajempaa käyttöä yhdyskuntajätevesien käsittelyssä. Membraanibioreaktrorit ovat ympäristön kannalta monilta osin parempia kuin tavanomaiset aktiivilietelaitokset: ne poistavat erittäin hitaasti hajoavia mikrosaasteita tehokkaammin ja vähentävät puhdistamolietteen määrää ja myrkyllisyyttä. Ne ovat tällä hetkellä kalliimpia mutta niiden avulla puhdistettu vesi on käyttövalmista. Uudelleenkäyttöä ei kuitenkaan edistetä millään säännöksellä tai standardilla, joten markkinat eivät ole niin kehittyneitä kuin ne voisivat olla.

>TAULUKON PAIKKA>

4.2. Markkina-olosuhteiden parantaminen

Edellisessä osiossa väitettiin, että tutkimusta ja pyrkimyksiä ympäristötekniikkojen markkinoille saattamiseksi on lisättävä. Sidosryhmien kuulemiset osoittivat kuitenkin, että mahdollisesti merkittäviä ympäristötekniikoita on olemassa, mutta ne eivät ole käytössä. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Näihin sisältyvät pitäytyminen olemassa olevissa tekniikoissa, ekotehokkuudeltaan alhaisia ratkaisuja suosivat hintasignaalit, rahoituksen saamisen vaikeus sekä kuluttajien ja ostajien vähäinen tietämys.

Tätä tilannetta on parannettava merkittävästi, jotta ympäristöteknologia voisi menestyä. Ympäristöteknologian edistäminen edellyttää rohkeita toimintapoliittisia toimia. Myönteiset kannustimet ja asianmukainen sääntelykehys ovat tärkeitä tekijöitä, kuten ovat myös julkiset hankinnat [24] ja vapaaehtoiset välineet. Tässä osiossa ehdotetaankin joukkoa toimenpiteitä, jotka rohkaisevat markkinoita ottamaan ympäristötekniikkoja käyttöön.

[24] Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hiljan antaneet julkisia hankintoja koskevia uusia direktiivejä, jotka tarjoavat laajoja mahdollisuuksia vahvistaa suorituskykyä koskevia teknisiä eritelmiä. Kun jäsenvaltiot ovat saattaneet ne osaksi kansallista lainsäädäntöään, direktiiveistä saataneen tulevina vuosina merkittäviä hyötyvaikutuksia ympäristöteknologiaan liittyvien julkisten hankintojen osalta.

4.2.1. Suorituskykyä koskevat tavoitteet

Eräs tapa rohkaista teollisuutta kehittämään ja ottamaan käyttöön ympäristötekniikkoja on sellaisten tavoitteiden asettaminen, jotka ovat sekä pitkän aikavälin tavoitteita että uraauurtavia ja joita useat sidosryhmät (esimerkiksi kuluttajat, tuottajat, ja politiikkojen laatijat) pitävät toteutettavissa olevina ja realistisina. Näin on jo tietyssä määrin toimittu esimerkiksi uusiutuvia energianlähteitä ja biopolttoaineita koskevien direktiivien yhteydessä. [25]

[25] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla, EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33-40 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2003, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä, EYVL L 123, 17.5.2003, s. 42-46.

Näiden tavoitteiden on perustuttava parhaaseen ympäristönsuojelun tasoon ja niiden on oltava talouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden [26] tehokkuuden sekä erilaisten alueellisten olosuhteiden kannalta realistisia. Tämä tarkoittaa keskittymistä konkreettisiin ja määritettävissä oleviin arvoihin, kuten käy ilmi jäljempänä olevassa autoja ja jääkaappeja koskevasta taulukosta.

[26] Tätä seuraa vaikutusten arviointi, joka toteutetaan tämän tiedonannon 4 luvun 1 kappaleen ohjeiden mukaisesti.

Esimerkkejä mahdollisista suorituskykyyn liittyvistä tavoitteista

On jo kehitetty henkilöautoja, joiden CO2-päästöt ovat hyvin alhaiset. Näissä autoissa sovellettu tekniikka voidaan yleistää hyödynnettäväksi myös muualla. Vielä kehittyneempää tekniikka otetaan todennäköisesti käyttöön tulevina vuosina. Tässä yhteydessä paras ympäristönsuojelun taso voi merkitä, että tänä päivänä parhaiten suoriutuvien henkilöautojen hiilidioksidipäästöt ovat 10-15 vuoden kuluttua vähimmäisvaatimuksena.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita jääkaapit. EU:n markkinoilla on tällä hetkellä malli, joka kuluttaa noin 35 prosenttia siitä energiamäärästä, jonka vastaavan kokoinen ja tyyppinen kylmäkone keskimäärin kuluttaa. Tässä tapauksessa paras ympäristönsuojelun taso voi tarkoittaa, että tätä tasoa pidetään vähimmäisvaatimuksena 10 vuoden kuluttua.

Molemmissa tapauksissa tämä antaisi teollisuudelle varmaa tietoa investointeja varten, mutta myös joustavuutta valita tavat, miten ne haluavat tavoitteet saavuttaa. Yhteiskunnalle tämä merkitsisi päästöjen vähenemistä ja innovaatioilmaston paranemista.

Se voisi tarkoittaa olemassa olevien tietojen käyttämistä parhaaseen tällä hetkellä käytettävissä olevaan luokkaan [27] tai pyrkimystä vielä pidemmälle. Suorituskykyyn liittyviä tavoitteita asetettaessa voidaan antaa poliittinen viesti siitä, että tavoite voi tulla pitkällä aikavälillä oikeudellisesti sitovaksi, mikäli kyseessä olevan sektorin toimet ovat tehottomia. Asiaankuuluvat toimijat voivat itse valita tekniikan, jota ne käyttävät vaatimusten täyttämiseksi, samoin kuin tarvittavien investointipäätösten ajankohdat, ja näin ollen edistää kilpailua ja innovaatiota. Sellaisenaan tämä voisi kannustaa investointeja tuotantohyödykkeisiin ja tutkimukseen.

[27] Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää esimerkiksi nykyisiä EU:n ympäristö- ja energiamerkintäperusteita (perustuvat 22 päivänä syyskuuta 1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/75/ETY kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin, EYVL L 297, 13.10.1992, s. 16).

Komissio työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja harkitsee, miten olisi parasta kehittää menetelmä näiden suorituskykyyn liittyvien tavoitteiden yksilöimiseksi.

Jos tällaiset ympäristötekniikat ovat tuotteita, tämä olisi tehtävä yhdennetyn tuotepolitiikan yhteydessä. Siinä ollaan juuri yksilöimässä tuotteita, joiden mahdollisuudet parantaa ympäristönsuojelun tasoa ovat suurimmat, tai energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan komission kehysdirektiiviehdotuksen [28] yhteydessä.

[28] KOM(2003) 453 lopullinen, 1.8.2003.

4.2.2. Investointien lisääminen

Ympäristöteknologian kaupallistaminen ja käyttäminen edellyttää useiden erilaisten rahoitusvälineiden hyödyntäminen. Nämä vaihtelevat klassisista lainoista ja takausmekanismeista riskirahoitukseen. Komissio pyrkii myös kehittämään edelleen Euroopan riskipääomamarkkinoita [29] erityisen toimintasuunnitelman (Euroopan yrittäjyyden toimintasuunnitelma) ja innovaatioita koskevan toimintasuunnitelman avulla.

[29] Johannesburgissa perustetun uusiutuvan energian koalition (JREC) yhteydessä komissio ottaa vastuulleen vastaavia aloitteita ja toteutettavuussuunnitelmia helpottaakseen uusiutuvan energian palveluihin sijoittavien mahdollisuuksia saada riskirahoitusta.

Komissio on jo ryhtynyt tutkimaan EIP-ryhmän kanssa sitä, miten voidaan maksimoida nykyisten välineiden käyttö, ja sitä, onko tarvetta luoda uusia välineitä jakamaan ympäristöteknologiahankkeisiin ja -yrityksiin sijoittamisen riskiä, erityisesti riskirahoituksen avulla. Alustavissa keskusteluissa on keskitytty seuraaviin asioihin:

- 500 miljoonan euron kohdennettu rahoitusväline, josta annettaisiin lainoja yrityksille, jotka investoivat EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa. Lainat olisivat osa pankin toimia, joilla tuetaan taistelua ilmastonmuutosta vastaan ja edistetään vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävää taloutta, ja

- 10 miljoonan euron teknisen avun väline, jolla helpotetaan ensimmäisen kohdan mukaisten investointien järjestelyä ja valmistellaan Kioton pöytäkirjan yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen järjestelmän mukaisia hankkeita. EIP vastaa rahoituksesta viiteen miljoonaan euroon saakka omista varoistaan ja pyrkii saamaan vastaavan määrän komission talousarviosta tai muista lähteistä. Pankki harkitsee myös mahdollisuutta perustaa pääomasijoitusrahasto, jota se saattaa käyttää päästövähennyshyvityksiin investoimiseen.

Tämän toimintasuunnitelman yhteydessä keskusteltiin EIP:n kanssa myös seuraavista asioista:

- riskirahoitusmekanismi, jolla edistetään uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita ja yrityksiä Johannesburgissa perustetun uusituvan energian koalition JREC:n (Johannesburg Coalition for Renewable Energy) yhteydessä. Tämä mekanismi voisi olla esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus pääomarahaston perustamiseksi. Tällä rahastolla olisi vähemmistöosuus riskirahoitusrahastossa. Tämä lisäisi rahoituksen määrän ajan myötä 300 miljoonaan euroon. Summa varattaisiin uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin/yrityksiin kumppanuusmaissa. Rahastoon palautuvat voitot voitaisiin käyttää edelleen uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin. Vastaavaa välinettä voitaisiin harkita myös edistämään pääomasijoituksia uusiutuvan energian yrityksiin ja hankkeisiin Euroopassa, erityisesti EU:hun liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa,

- EIP:n yleiskattavien lainojen (Global Loan Instruments) käytön lisääminen pk-yritysten ympäristöteknologiahankkeiden tukemiseksi,

- tutkimushankkeiden keskittäminen ympäristön kannalta puhtaisiin tekniikoihin ja tuotteisiin. EIP-ryhmä pyrkii lisäämään tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tukea EU:n kasvualoitteen ja EIP-ryhmän Innovaatio 2010 -aloitteen yhteydessä. [30]

[30] http://www.eib.org/i2i/ en.

Lisäksi tehostetaan pyrkimyksiä hyödyntää aikaisempaa enemmän Euroopan teknologian käynnistysjärjestelmää ja pk-yritysten takausjärjestelmää, jota hallinnoi Euroopan investointirahasto [31] komission puolesta.

[31] Osakkeenomistajia ovat EIP, Euroopan komissio ja pankkiyhteisön jäsenet.

Nykyiset julkiset ja yksityiset riskipääomarahastot voivat toimia rahoitusvälittäjinä pk-yritysten saavuttamiseksi. Ne ovat erityisen tärkeitä EU:hun liittymässä olevissa maissa, koska näissä maissa on saatavilla vain vähän riskirahoitusta. Riskipääoman kasvattaminen mahdollistaa investoinnit lupaaviin innovaatioihin suuremmalla riskikertoimella ja alhaisemmilla tuotto-odotuksilla kuin puhtaasti kaupallisissa investoinneissa.

EU:hun liittymässä olevien maiden osalta komissio tutkii Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kanssa, miten olisi parhaiten hyödynnettävä kohdennettuja rahoitusvälineitä, joita ollaan parhaillaan joko kehittämässä tai käyttämässä ilmastonmuutoksen, vesien pilaantumisen ja energiatehokkuuden aloilla. [32]

[32] Lisätietoja liitteessä 4.

Komissio tutkii myös jäsenvaltioiden ja relevanttien sidosryhmien kanssa seuraavia toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä investointeja ympäristöteknologiaan:

(1) julkisen ja yksityissektorin kumppanuudet, joihin yleisö voi osallistua, tarjoamaan tarvittavia riskiä alentavia yhteissijoituksia alkupääomaan tai takaussitoumuksiin,

(2) lupaavien uusien yrityssektoreiden, kuten energiapalvelujen tarjoajien (eli ne, jotka tarjoavat loppukäyttäjille yhtenäisenä palvelutuotteena energiaa, energiaa käyttävää tekniikkaa ja mahdollisesti tämän tekniikan ylläpitoa ja huoltoa) parempi yksilöiminen ja edistäminen, teknisen avun antaminen ja saman aikaisesti innovatiivisten hankkeiden rahoittaminen,

(3) sellaisten rahoitusvälineiden käytön lisääminen, jotka takaavat uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkaisiin tekniikoihin tehtyjen sijoitusten tulokset. Näitä ovat energiatehokkuutta koskevat sopimukset, kolmansien osapuolten rahoitussopimukset ja muut jaettuihin säästöihin (shared savings) liittyvät sopimukset.

(4) Euroopan ekoteollisuuden kilpailukykyä koskeva tutkimus, katsaus siihen, miten yrityshautomot, kuten yritys- ja innovaatiokeskukset, voivat avustaa "vihreiden" yritysten perustamista,

(5) sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ympäristön kannalta vastuullisten sijoitusten edistäminen yksityisten rahoituslaitosten ja rahastojen johtajien kanssa käytävän Euroopan ja kansallisen tason dialogin avulla,

(6) tuki asianmukaisten kaupan alan järjestöjen kautta rahoituslaitoksille, jotta nämä vaihtaisivat kokemuksia ja levittäisivät kestävän kehityksen hankkeiden innovatiivisiin rahoitusratkaisuihin liittyviä hyviä käytänteitä.

Hyödyntämällä mahdollisuuksia, jotka liittyvät ympäristöteknologian sisällyttämiseen prosesseihin, voidaan myös saavuttaa myös pitkän aikavälin myönteisiä vaikutuksia, kun pääomasijoituksia tehdään normaalin aikataulun mukaisesti. Jäljempänä olevassa taulukossa on annettu esimerkki. Nämä mahdollisuudet yksilöidään yhdessä sidosryhmien kanssa esimerkiksi tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitettavien tulevaisuutta luotaavien tutkimusten kautta.

Viidentoista nykyisen EU:n jäsenvaltion ja Puolan sekä Tsekin muodostamalla alueella lähes 30 prosenttia lämpövoimaloiden sähköntuotantokapasiteetista on ollut käytössä yli 30 vuotta. Näin ollen on tehtävä tärkeitä päätöksiä uuden kapasiteetin rakentamisesta. Näillä päätöksillä on merkittävä vaikutus EU:n pitkän aikavälin mahdollisuuksiin vähentää kasvihuonekaasu- ja muita päästöjään. Joissakin jäsenvaltioissa, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Tsekissä ja Puolassa yli 30 vuotta toiminnassa olleiden voimalaitosten osuus on vielä suurempi. [33]

[33] Chalmers University Power Plant Database, Department of Energy Conversion, Chalmers University of Technology, Ruotsi.

Koheesiopolitiikka (rakennerahastot ja koheesiorahasto) on myös merkittävässä asemassa edistettäessä ympäristöteknologioita. Näin on erityisesti liittymässä olevissa maissa, joissa tuetaan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Vuoden 2006 jälkeen alkavan uuden ohjelmakauden olisi vahvistettava kestävään kehitykseen panostamista edistämällä ympäristöteknologiainvestointeihin annettavaa tukea, noudattaen kuitenkin Maailman kauppajärjestön asiaankuuluvia kilpailusääntöjä.

4.2.3. Kannustimien luominen ja talouden esteiden poistaminen

Hyvin suunnatut taloudelliset kannustimet voivat olla hyödyllisiä edistettäessä ympäristöteknologian käyttöönottoa. Niitä on käytetty onnistuneesti edistettäessä kotitalouksien energiatehokkuutta parantavia investointeja ja investoitaessa uusiutuviin energialähteisiin. Kannustimia on monenlaisia, esimerkiksi vaihdettavat takaussitoumukset (tradable vouchers) ja verokannustimet. Jotta tällaiset tuet eivät kohtuuttomasti vääristäisi kilpailua sisämarkkinoilla, komissio on antanut ympäristönsuojeluun liittyvää valtiontukea koskevat ohjeet. Viimeaikaiset kokemukset osoittavat kuitenkin, että ohjeita ei ole asianmukaisesti mukautettu ympäristöteknologiainvestointien kasvavaan kehittyneisyyteen eikä julkisen ja yksityissektorin kumppanuuden uusiin muotoihin. Näin ollen komissio tarkistaa ohjeet ja tekee niihin tarvittavat muutokset. [34]

[34] Tämä sitoumus tehtiin 11.11.2003 tehdyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan WRAP-ohjelmaa (Waste and Resources Action Programme) koskevan komission päätöksen C21/03 73 kohdassa.

Oikean hintatason löytäminen edellyttää ulkoisten kustannusten systemaattista sisällyttämistä hintoihin (esimerkiksi verot, verohelpotukset, tuet, vaihdettavat luvat ja pantti- ja palautusjärjestelmät). Oikein sovellettuna ne ovat paras tapa vähentää pilaantumista, koska tällä tavoin tuottajat ja kuluttajat kantavat todelliset kustannukset toimistaan tai muuttavat käyttäytymistään kustannustehokkaalla tavalla. Hintavääristymien huomattiin myös olevan merkittävä este ympäristöteknologian käyttöönotolle tämän toimintasuunnitelman kehittämisen aikana. Niiden poistaminen vähentäisi huomattavasti ehdotettujen toimien tehokkuutta ja näin ollen toimintasuunnitelman kokonaisvaikutusta. Lisäksi markkinoihin perustuvilla välineillä voidaan myös edistää ympäristöpalvelujen markkinoita ja lisätä julkishyödykkeiden kysyntää.

Joissakin tapauksissa, kuten esimerkiksi energian käyttöön liittyvien ulkoisvaikutusten verottamisen yhteydessä, toimet on paras toteuttaa yhteisön tasolla sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Tässä toimintasuunnitelmassa keskitytään kuitenkin edistämään avointa yhteistyömenetelmää (Open Method of Coordination) tällä alalla (katso osio 5.3).

Ympäristölle haitallisen tuet voivat vaikeuttaa merkittävästi ympäristöteknologian käyttöönottoa siten, että ne vääristävät hintoja pilaavamman ja tuetun teknologian hyödyksi. Kun näitä vääristymiä esiintyy, olisi niiden poistamista harkittava, ottaen kuitenkin huomioon niiden sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. Kuten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa on todettu, ympäristölle haitallisten tukien yksilöiminen on ensimmäinen askel kohti hintojen korjaamista ja tukien ympäristölle aiheuttamien kielteisten vaikutusten vähentämistä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kehittää vuoden 2004 loppuun mennessä puitteet näiden tukien yksilöimiseksi ja arvioimiseksi. Komissio työskentelee vuoden 2005 aikana yhdessä jäsenvaltioiden ja aluehallintojen kanssa käyttäen niin pitkälle kuin mahdollista tätä metodologiaa merkittävimpien kielteisiä ympäristövaikutuksia omaavien tukien löytämiseksi. Kunkin hallinnon tason olisi toteutettava tarvittavat toimet niin nopeasti kuin mahdollista näiden tukien kielteisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia veroja tai verokannustimia, joihin on yhdistetty yhdenmukaistettuja suorituskykyyn liittyviä tavoitteita. (Katso osio 4.2.1). Jäljempänä on esitetty esimerkki siitä, miten tässä asiassa voidaan toimia.

Äskettäin annettu energiatuotteiden verotusta koskeva direktiivi [35] mahdollistaa, että jäsenvaltiot muun muassa voivat alentaa biopolttoaineiden polttoaineveron tasoa. Tämä verokannuste yhdessä EU:n tavoitteen kanssa nostaa biopolttoaineiden osuus polttoaineiden kulutuksesta 5,75 prosenttiin kussakin jäsenvaltiossa vuoteen 2010 mennessä [36] auttaa varmistamaan innovaatiot ja investoinnit tällä alalla.

[35] Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, EUVL L 283, 31.10.2003.

[36] Neuvoston direktiivi 2003/30/EY, 8.5.2003, kuten edellä.

Näitä toimia täydentää markkinaehtoisten välineiden käyttöä ympäristönsuojelussa koskeva laajempi tiedonanto, jonka komissio aikoo laatia vuonna 2004. Tämä tiedonanto päivittää vuonna 1997 ympäristöveroista ja julkisista ympäristömaksuista annettua tiedonantoa [37] ja laajentaa sen soveltamisalaa sisältämään esimerkiksi vaihdettavia lupia koskevat kysymykset. Siinä analysoidaan yhteisön tämän alan sääntöjä ja niiden johdonmukaisuutta. Lisäksi selvitetään, missä laajuudessa jäsenvaltiot voivat käyttää taloudellisia ohjauskeinoja.

[37] KOM(1997) 9 lopullinen, 26.3.1997. Komission tiedonanto - Ympäristöverot ja julkiset ympäristömaksut yhtenäismarkkinoilla.

4.2.4. Julkiset hankinnat

Julkisten hankintojen osuus EU:n BKT:sta on noin 16 prosenttia tai karkeasti arvioituna noin 1 450 miljardia euroa. [38] Se on mahdollisesti voimakas taloudellinen väline ympäristöteknologioiden käyttöönoton edistämiseksi edelleen. Hallituksilla on merkittäviä mahdollisuuksia näyttää esimerkkiä kaikilla tasoilla. Jäsenvaltiot ovat avainasemassa tämän tärkeän välineen käytön edistämisessä. Komissio on vaikuttanut asiaan antamalla ehdotuksen direktiiviksi, joka edellyttää energian säästämistä kussakin jäsenvaltiossa [39] osana ilmastonmuutosohjelmaa, sekä kehittämällä yhdennetyn tuotepolitiikan yhteydessä useita aloitteita [40], joiden tarkoituksena on rohkaista julkisista hankinnoista vastaavia hyödyntämään voimassa olevissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä olevia monia mahdollisuuksia [41].

[38] Perustuu vuoden 2002 BKT:hen.

[39] Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista, KOM (2003) 739, lopullinen, annettu 8.12.2003.

[40] Hankkijoille tarkoitettu opaskirja, tuoteryhmäkohtainen tietokanta ja julkisia hankintoja koskevia vapaaehtoisia toimintasuunnitelmia.

[41] Nämä mahdollisuudet on selitetty yksityiskohtaisesti komission tulkitsevassa asiakirjassa KOM (2001) lopullinen, 4.7.2001, komission tiedonanto julkisiin hankintoihin sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä ja mahdollisuuksista ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa.

Vuoden 2004 aikana komissio tutkii myös mahdollisuuksia edistää ympäristöteknologioita liittämällä julkisiin hankintamenettelyihin suorituskykyyn perustuvia vaatimuksia. Tämä voi mahdollisesti auttaa saamaan ympäristöteknologiat markkinoille. Ostajat tai ostajaryhmät voisivat muotoilla teknisiä eritelmiä, jotka haastavat yritykset soveltamaan vielä pidemmälle kehitettyä tekniikka kuin nykyiset parhaat käytettävissä olevat tekniikat. Teollisuus saisi näin ollen tiedon siitä, että mikäli se tuottaa tällaisia tuotteita, sillä on paremmat mahdollisuudet saada kyseisiä hankintasopimuksia. Tämä saa aikaan kilpailua näiden kriteerien täyttämisestä, mikä puolestaan vetää markkinoita ylöspäin. Tämän tyyppisiä julkisia hankintoja, joita joskus kutsutaan myös teknologian hankintaohjelmaksi, on käytetty useissa jäsenvaltioissa energiatehokkaiden tuotteiden yhteydessä (esimerkiksi Ruotsissa jääkaappien ja lämpöpumppujen osalta).

Lisäksi elinkaarikustannusten laskemista on edistettävä pitkän aikavälin investoinneissa, kuten rakennustöissä ja energiahuollon järjestelmissä. Esimerkiksi rakennussektorilla tämän odotetaan edistävän ympäristötekniikoiden suosimista, koska energiatehokkaamman rakennuksen usein korkeammat rakentamiskustannukset tasoittuisivat perinteisen rakennuksen ylläpitokustannuksia pienemmillä kustannuksilla. Elinkaarikustannusten käsite soveltuu myös yksityisiin hankintoihin.

4.2.5. Ympäristöteknologian käytön tukeminen yhteiskunnassa - yritysten ja kuluttajien tietoisuuden lisääminen ja koulutus

Ympäristöteknologian sosiaalinen hyväksyntä on elintärkeää luotaessa kehystä ympäristöteknologian edistämiseksi. Haasteena on saada aikaan tilanne, jossa yhteiskunta pitää ympäristöteknologiaa positiivisena asiana, eivätkä yhteiskunnan asenteet muodosta aiheetonta estettä investoinneille ja ostopäätöksille. Kuluttajien tietoisuuden lisäämistä koskevilla toimenpiteillä voidaan lisätä näiden teknologioiden kysyntää edistämällä tuotteita ja palveluja, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäiset.

Kuluttajien pitäisi olla tietoisia niiden tuotteiden (esimerkiksi energiaa säästävät lamput) ja palvelujen (esimerkiksi energiahuolto ja kuljetusmuodot) olemassaolosta ja hyödyistä, jotka aiheuttavat vähemmän ympäristövaikutuksia kuin vaihtoehtoiset tuotteet ja palvelut. Näin kuluttajat voivat sekä hankkia niitä että hyödyntää täysimääräisesti niistä saatavat mahdolliset hyödyt. Kuluttajien voima voi saada kysynnän liikkeelle ainoastaan, jos tällaiset tiedot, kuten tuotteiden todelliset kustannukset koko sen elinkaaren ajalta, ovat laajalti saatavilla. Tuotemerkinnät [42] on paras vahvistaa Euroopan tasolla, jotta kansalliset vaatimukset eivät muodostaisi esteitä sisämarkkinoiden toiminnalle. Muun tyyppinen kuluttajatieto ja tuotemerkintöjen edistäminen tapahtuu kuitenkin tehokkaimmin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, jossa tiedot voidaan esittää paikalliseen kulttuuriin ja kieleen mukautettuina.

[42] Kuten ympäristö- ja energiamerkinnät.

Tästä syystä tämä ensisijainen toimi on toteutettava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimesta. Niiden olisi luotava sellainen tietoisuuden taso, jolla voidaan varmistaa, että kuluttajat voivat olla hyödyksi ympäristöteknologian edistämisessä, erityisesti hankkimalla enemmän ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluja. Paikallisten innovatiivisten aloitteiden ja hankkeiden verkottuminen voisi auttaa tietoisuuden lisäämisessä, koska verkostot voisivat esitellä ympäristötekniikoita oikeassa ympäristössä. [43]

[43] Esimerkiksi uusien ja ympäristön kannalta kestävien paikallisten liikenneratkaisujen esittely.

Yrityksiltä yrityksille tapahtuvan informaatiovirran on oltava yksityiskohtaisempaa kuin kuluttajille suunnattavan. Komissio selvittää vuonna 2005 yhdennetyn tuotepolitiikan yhteydessä tuotteiden ympäristöilmoitusten (Environmental Product Declarations) roolia tässä yhteydessä. Myös ympäristön hallintajärjestelmät, kuten yhteisön EMAS-järjestelmä, ovat hyödyllisiä tapoja hallita tietoja ja lisätä ympäristötekniikkojen kysyntää. Toinen tärkeä tiedonlähde kestävän tuotannon ja kulutuksen yhteydessä on IPPC-direktiivi, jonka soveltamisalaan kuuluvat suuret teollisuus- ja maatalouslaitokset ja joka edellyttää parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden soveltamista. Direktiivin edellyttämä tietojenvaihto vaikuttaa merkittävästi ympäristönsuojelun tason parantumiseen, koska siihen sisältyy sektorikohtainen esikuva-analyysi ja sovelletun tekniikan laaja arviointi.

Lisäksi yrityssektorin progressiiviset toimijat toteuttavat kestävää kehitystä yritysten sosiaalisen vastuun kautta. Investointeja uusiin tekniikkoihin voivat tukea myös sellaiset aloitteet kuin taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökohtien perusteella laadittavat yritysten toimintaraportit ja YK:n Global Compact-aloite.

Lisäksi edellytetään koulusta (esimerkiksi yliopistojen koulutusohjelmat) Tämä on erityisen merkityksellistä niille, jotka voivat työnsä kautta kehittää yrityksensä investointeja ympäristötekniikkaan (esimerkiksi julkisista hankinnoista vastaavat, yrittäjät, ylläpidosta ja huolloista vastaavat sekä rahoittajat). Tähän ryhmään voivat kuulua myös henkilöt, jotka vaikuttavat tuotantoon, kaupallistamiseen, toimintaan ja ylläpitoon.

Tietoisuuden lisäämisen ja koulutuksen merkitys: esimerkkinä rakennussektori

Useat rakennussektorin ympäristötekniikat (esimerkiksi ikkunoiden lasitus) mahdollistavat raaka-aineiden kulutuksen vähentämisen, rakennus- ja purkujätteen uudelleenkäytön ja kierrätyksen sekä energiatehokkuuden parantamisen. Tämä on tärkeää, koska noin 25 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on peräisin asumisesta. Näillä on mahdollisesti merkittäviä vaikutuksia sektorin tehokkuuteen erityisesti taajama-alueilla. Useat tekniikan viimeisintä kehitystä edustavat kaupallistetut tekniikat ovat edelleen vähäisessä käytössä, koska keskeisillä päättäjillä (esimerkiksi arkkitehdit) ei ole tarpeeksi tietämystä. Sektorin ympäristönsuojelun tasoa voitaisiin näin ollen parantaa parantamalla ympäristöteknologiaan liittyvien tärkeimpien tietojen saatavuutta esimerkiksi jatkuvan koulutuksen avulla.

Komissio edistää koulutusta koskevien tietojen vaihtoa ympäristötekniikoiden, (mukaan luettuna ylläpitoon ja huoltoon liittyvät tekniikat), hankkijoiden ja käyttäjien keskuudessa. Tässä tarkoituksessa se edistää myös Euroopan sosiaalirahaston ja Marie Curie -apurahojen tarjoamia koulutusmahdollisuuksia. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot, alueelliset viranomaiset, teollisuusjärjestöt ja koulutusalan järjestöt vastaavat tarvittavan koulutuksen järjestämisestä. Koulutusohjelmia voitaisiin suunnata erityisesti pk-yrityksille. Aiheina voisivat olla esimerkiksi julkiset hankinnat, yhdennetty tuotepolitiikka tai EMAS. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi verkko-opiskelun, uudelleenkoulutuksen tai esikuva-analyysien kautta käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3. Maailmanlaajuinen vaikuttaminen

Ympäristöteknologiainvestoinneilla voidaan parantaa työllisyyttä ja lisätä talouskasvua EU:ssa ja edistää lisäksi kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti, erityisesti kehitysmaissa. Talouden kehittyessä on entistä tärkeämpää puuttua tuotantotoiminnan aiheuttamiin kielteisiin sosiaalisiin ja ympäristövaikutuksiin useissa kehitysmaissa. Samaan aikaan ympäristöteknologi voi edistää innovaatiota ja kilpailukykyä sekä vähentää talouskasvun ja ympäristön tilan heikentymisen välistä kytköstä, kun luovutaan perinteisistä, pilaavista ja paljon resursseja käyttävistä tuotantotavoista ja siirrytään ympäristön kannalta tehokkaampaan luonnonvarojen käyttöön.

Ympäristöteknologialla voi näin ollen olla merkittävä rooli pyrittäessä saavuttamaan kansainvälisesti sovitut kehitystavoitteet. Monenkeskisten ympäristösopimusten ja kestävän kehityksen huippukokouksen sitoumusten täytäntöönpano kansallisella tasolla lisää myös ympäristöteknologian kysyntää kehitysmaissa. Kehitysmaat kohtaavat kuitenkin suuria haasteita houkutellessaan, käyttäessään tai kehittäessään ympäristötekniikoita. Näitä ovat muun muassa inhimillisen pääoman ja rahoituksen puute. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan sekä kansallisia toimia että kansainvälistä yhteistyötä.

4.3.1. Ympäristöteknologian edistäminen kehitysmaissa

Kehitysmailla itsellään on merkittävä tehtävä hyvän hallinnon, avoimien ja odotettujen sääntelykehysten, mukaan luettuina ympäristösäädökset ja teollis- ja tekijänoikeudet, varmistamisessa. Kehitysmaiden on myös parannettava koulutuspolitiikkojaan, jotta ne voisivat paremmin kehittää paikallisten työntekijöiden valmiuksia mukauttaa tekniikoita teknisen tason parantamiseksi ja jotta ne vähitellen saavuttaisivat suuremman teknisen omavaraisuuden.

EU:n tasolla käytetään useita mekanismeja ympäristöteknologian siirron ja käyttöönoton tukemiseksi. Näihin sisältyvät erityisesti tieteen ja teknologian yhteistyösopimukset. Esimerkiksi kuudennessa tutkimuksen puiteohjelmassa on useita kehitysmaita koskevia toiminta-alueita, joiden pitäisi helpottaa kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä näiden maiden tarpeisiin soveltuvien tekniikoiden kehittämiseksi.

Tieteen ja teknologian yhteistyösopimukset: esimerkkinä tuulienergia

Julkisen tuen ansiosta tuulienergia on levinnyt erittäin nopeasti EU:ssa ja tämä menestys voidaan toistaa muissa maissa. Tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitettavat CDMED- (Välimeren alueen puhtaan kehityksen mekanismi) ja MED2010-hankkeet (laajan mittakaavan aurinko- ja tuulienergian yhdentämishankkeet) voivat olla myönteisessä ja tärkeässä asemassa kehitettäessä tuulienergian markkinoita Välimeren alueella. Neljän Välimeren maan asennuskapasiteetit ovat: Marokko (6 000 MW), Tunisia (1 000 MW), Egypti (10 000 MW) ja Turkki (10 000 MW).

Kehitysyhteistyön avulla voidaan myös rohkaista käyttämään ympäristötekniikkoja. Esimerkkinä voidaan mainita Cotonoun sopimus. Vaikka teollisuuden suora tuki ei tällä hetkellä kuulukaan komission ja neuvoston vuonna 2000 hyväksymän yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisiin alueisiin, tekniset innovaatiot ja tekniikan tason parantaminen voidaan sisällyttää muihin toiminta-alueisiin kuten rakennesopeutustukeen, instituutioiden kehittämiseen ja kaupan edistämiseen.

Ympäristötekniikoiden käyttöönottoa on käsiteltävä vuonna 2004 osana maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen väliarviointia. Vastaavasti on tarkistettava käynnissä olevia ohjelmia, kuten Asia Pro-Eco-, Asia Urban- ja muita vastaavia Latinalaisessa Amerikassa toteutettavia ohjelmia niiden tehokkuuden parantamiseksi.

EU:n Johannesburgissa käynnistämät kolme aloitetta ovat myös merkittäviä edistettäessä ympäristötekniikkojen levittämistä. Ne toteutetaan useiden sidosryhmien kanssa luotavien kumppanuuksien avulla. Näitä sidosryhmiä ovat jäsenvaltiot, kolmannet maat, EIP, kansainväliset järjestöt, julkinen ja yksityinen sektori.

Ympäristöteknologiaan liittyvät Johannesburgin aloitteet

Vesialoitteella pyritään varmistamaan puhtaan veden saanti ja jäteveden puhdistus köyhyyden vähentämiseksi. Tämä edellyttää hallinnon ja yhdennetyn vesivarojen, mukaan luettuna valtioiden rajat ylittävät vesialueet, hallinnan ja koordinaation parantamista sekä uusien rahoitusmekanismien kehittämistä. Komissio on ehdottanut AKT- ja EU-maiden vesialan välineen perustamista. Rahoitusvälineen pääoma olisi miljardi euroa. Useita EU:ssa käytettyjä tekniikoita ja prosesseja voitaisiin käyttää hyväksi näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Energia-aloitteen tavoitteena on luoda kehitysmaihin tarvittavat olosuhteet niiden kansallisten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti maksimoimalla energiatehokkuuteen liittyvät hankkeet, joita ovat fossiilisten polttoaineiden ja perinteisen biomassan tehokkaampi käyttö ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Aloitteeseen otetaan mukaan useita sidosryhmiä ja siinä keskitytään köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen parantamalla riittävien, edullisten ja kestävien energiapalvelujen saanti.

EU-vetoinen Johannesburgin uusiutuvan energian koalitio muodostuu 82 maasta, jotka ovat sopineet asettavansa tavoitteita ja aikarajoja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseksi energiavaihtoehtojensa joukossa. Tämä tavoite ylittää Johannesburgin toimintasuunnitelman sitoumukset. Ympäristötekniikoita tarvitaan merkittävässä määrin kasvattamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta osallistuvissa kehitysmaissa.

Kaikkiin keskeisiin monenkeskisiin ympäristösopimuksiin sisältyy säännöksiä teknologian siirrosta ja valmiuksien kasvattamisesta. Näiden säännösten täytäntöönpanoa on tuettava nykyisillä välineillä, kuten Maailmanlaajuisen ympäristörahaston tuella.

Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismi ja yhteistoteutus tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia teknologian kehittämiseen kehitysmaissa, erityisesti yksityisesti rahoitettujen investointihankkeiden ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa. EIP:n uusi kohdennettu väline (Dedicated facility) ja teknisen avun väline (Technical Assistance Facility) ovat merkittävässä tukevassa asemassa, koska ne tarjoavat rahoitusta EU:n ulkopuolella toteutettaville EU:n tai yhteistoteutus/puhtaan kehityksen mekanismi -hankkeille, joissa investoidaan puhtaaseen teknologiaan.

Työtä tehdään myös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen puitteissa. Teknologian siirtoa koskevaa ohjelmaa kehitetään tällä hetkellä. Siinä ehdotetaan biologisen monimuotoisuuden tietojenvälitysjärjestelmän (Clearing House) muuttamista teknologian siirtojen edistäjäksi. Esimerkkinä voidaan mainita kaukokartoituslaitteistot tai tietokantaohjelmistot.

4.3.2. Ympäristöteknologian levittäminen vastuullisten investointien ja vastuullisen kaupan välityksellä

Ympäristöteknologian levittämisen ja käytön lisääminen ei tietenkään ole mahdollista ainoastaan viranomaisten toimien avulla. Yksityissektorilla on tässä työssä merkittävä rooli. Erityisesti ulkomaiset suorat sijoitukset ovat etuoikeutettu kanava teknologian siirtämiseksi kehitysmaihin ja siirtymätalousmaihin. Ulkomaiset suorat sijoitukset tarjoavat vastaanottajamaille koko teknologiapaketin (laitteista työntekijöiden koulutukseen) lisäksi tietoa ja asiantuntemusta.

Monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n ohjeet ovat hyödyllinen askel kohti sijoittajien vastuiden lisäämistä näiden toimiessa ulkomailla. Näissä ohjeissa rohkaistaan monikansallisia yrityksiä muun muassa toteuttamaan tieteellistä ja teknistä kehitystyötä isäntämaissa, myöntämään lisenssejä kohtuullisin ehdoin ja siten, että samalla edistetään isäntämaan pitkän aikavälin kehitysnäkymiä ja ottamaan käyttöön käytänteitä, jotka mahdollistavat teknologian ja taitotiedon siirtämisen ja nopean levittämisen. Lisäksi yritysten pitäisi ottaa yrityksen kaikissa osissa käyttöön tekniikoita ja toimintamenettelyjä, jotka ovat yrityksen parhaassa osassa sovellettavan ympäristönsuojelun tason mukaisia.

On myös tärkeää edistää ympäristöteknologiaa vaikuttamalla jäsenvaltioiden osaltaan rahoittamien kansainvälisten rahoituslaitosten (esimerkiksi EBRD, EIP ja Maailmanpankki) lainanantopolitiikkaan rahoituslaitosten toimivaltuuksien rajoissa. Vastaavasti vientiluottolaitoksia olisi innostettava ottamaan ympäristönäkökohdat aikaisempaa paremmin huomioon. OECD:n vastikään hyväksymä suositus, joka koskee yhteistä lähestymistapaa ympäristöön ja valtion tukemiin vientiluottoihin (OECD Recommendation on Common Approaches on Environment and Officially Supported Export Credits) pyrkii sisällyttämään ympäristönäkökohdat vientiluottopolitiikkaan. Tämä on merkittävä askel eteenpäin. Vientiluottolaitoksilla voi olla merkittävä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Ne voivat olla myös muutoksen vetureita. Tämä voi olla erityisen merkittävää esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alalla. Komissio tutkii asiaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimien edistämiseksi OECD:ssä vuonna 2004.

Kansainvälinen kauppa on toinen merkittävä väline ympäristöteknologian levittämisen ja käytön edistämiseksi. Ympäristöön liittyvien tavaroiden ja palveluiden kaupan vapauttaminen edelleen ja kaupan esteiden poistaminen Dohan kehitysavun asialistan yhteydessä monenvälisellä tasolla tai alueellisten ja kahdenvälisten kauppasopimuksen yhteydessä voi suuresti edistää ympäristöteknologian käyttöä ja levittämistä.

Ympäristöteknologiaulottuvuuteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kauppaan liittyvissä teknisen avun ja valmiuksien parantamiseen liittyvissä toimissa. Tämä on erityisesti tarpeen maatalouden tyyppisillä alueilla, joissa valtion tukemat tutkimuslaitokset ja kolmannen sektorin järjestöt ovat kehitysmaille ja siirtymätalousmaille tärkeimpiä teknologisen kehityksen ja teknologian siirron lähteitä.

Viennin edistämisverkostojen roolia ja yhteistyötä kansallisten vienninedistämislaitosten kanssa on laajennettava ympäristöhyödykkeillä ja -palveluilla käytävän kaupan edistämiseksi erityisesti tapauksissa, joissa markkinat EU:n ulkopuolella ovat suuret ja joissa EU:n yrityksillä on kilpailuetua. Euroopan kaupanedistämisjärjestön ETPOn työ on hyödyllistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaavasti komissio tukee kumppaniensa työtä kestävän kaupan ja innovaatioiden keskuksen STICin puitteissa yhteistyön vaalimiseksi ympäristöteknologian alalla, sidosryhmien verkostoissa ja Euroopan ja kehitysmaiden yritysten välisten kumppanuus- ja twinning-sopimusten yhteydessä.

>TAULUKON PAIKKA>

5. TIE ETEENPÄIN

5.1. Säännölliset tarkistukset

Tätä toimintasuunnitelmaa ja sen täytäntöönpanoa on tarkistettava säännöllisesti ympäristöteknologian jatkuvan kehittymisen vuoksi ja toimintasuunnitelman toimien hiomiseksi. Komissio seuraa tarkkaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja laatii siitä kertomuksen kahden vuoden välein Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Kertomuksessa otetaan kantaa myös mahdolliseen tarkistustarpeeseen.

5.2. Ympäristöteknologioita koskeva eurooppalainen paneeli

Ympäristöteknologian käyttöönoton edistäminen edellyttää usein sidosryhmien aktiivista tukea Euroopan tasolla. Käynnissä on useita aloitteita, joissa tutkijat, yritykset ja muut toimijat vaihtavat tietoja ja kehittävät konkreettisia aloitteita. Komissio tutkii, miten nämä aloitteet ja toimijat voitaisiin parhaiten saattaa yhteen ympäristöteknologioita koskevan eurooppalaisen paneelin puitteissa eri toimijoiden välisen tiedonkulun parantamiseksi ja vuorovaikutuksen ja yhteisten toimien mahdollistamiseksi. Paneeli myös avustaa komissiota toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ja kehittämisessä edelleen.

5.3. Avoin yhteistyömenetelmä (Open Method of Co-ordination)

Euroopan tason toimien lisäksi useat tämän suunnitelman toimet on kehitettävä ja toteutettava jäsenvaltioissa tai vielä lähempänä kansalaisia olevien viranomaisten toimesta. Useissa jäsenvaltioissa on jo merkittävästi kokemusta näistä toimista ja siten näissä maissa voidaan tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja parhaista käytänteistä. Tämä voisi olla erityisen arvokasta esimerkiksi seuraavien toimien yhteydessä:

- taloudellisten ohjauskeinojen käyttö kansallisella tai alue- ja paikallistasolla,

- kuluttajien tietoisuuden lisäämistä koskevat toimenpiteet,

- avaintoimijoiden, kuten yrittäjien, ylläpidosta ja huollosta vastaavien ja julkisista hankinnoista vastaavien, koulutus ja

- vienninedistämistoimet.

Ottaen huomioon tämän toimintasuunnitelman merkityksen Lissabonin prosessin yhteydessä komissio katsoo, että avoin yhteistyömenetelmä on asianmukaisin tie eteenpäin. Tätä Lissabonin strategian täytäntöönpanomenetelmää on käytetty useilla erilaisilla alueilla, mukaan luettuna sosiaali-, työllisyys- ja tutkimuspolitiikka. Kun otetaan huomioon tarve välttää tarpeetonta byrokratiaa, tämä menetelmä soveltuu parhaiden käytänteiden levittämiseen ja jäsenvaltioiden avustamiseen, kun nämä kehittävät omia ympäristöteknologiaa edistäviä politiikkojaan ja toimiaan. Jäljempänä olevassa laatikossa on mainittu joitakin aloja, joilla avointa yhteistyömenetelmää voidaan käyttää edistämään ympäristöteknologiaa.

Alat, joilla avointa yhteistyömenetelmää voi käyttää ympäristöteknologian edistämisessä.

(1) parhaita käytänteitä koskevien tietojen vaihto - parhaita käytänteitä koskevien tietojen yksilöiminen ja vaihtaminen lisää sidosryhmien tietoisuutta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Siinä korostuvat myös erityisen tehokkaat toimenpideyhdistelmät,

(2) indikaattoreiden kehittäminen tarvittaessa parhaiden käytänteiden vertailemiseksi - indikaattoreiden avulla voidaan seurata kehitystä kohti yleistä tavoitetta ja laatia esikuva-analyyseja ja vertaisarviointeja, ja

(3) tarvittaessa laatia ohjeita ja aikatauluja toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi EU:n alueella. Näin saadaan yleiskuva siitä, miten yleistavoite voidaan saavuttaa.

>TAULUKON PAIKKA>

6. PÄÄTELMÄT

Komissio on sitoutunut tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja pyytää jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia ja Eurooppa-neuvostoa:

- hyväksymään tämän suunnitelman ja edistämään sen nopeaa täytäntöönpanoa,

- pyytämään EIP-ryhmää ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia laajentamaan niiden rahoitusvälineiden kirjoa, mukaan luettuna riskipääoma, joita voidaan tehokkaasti käyttää edistämään ympäristöteknologiaa, ja

- käynnistämään avoimen yhteistyömenetelmän, jolla tuetaan toimintasuunnitelman erityistoimien täytäntöönpanoa.

LIITE I: Ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman (ETAP) valmistelu

Tukholman kokouksessaan maaliskuussa 2001 Eurooppa-neuvosto ilmoitti aikovansa tarkastella keväällä 2002, miten ympäristöteknologialla voidaan edistää kasvua ja työllisyyttä. Komissio lupautui laatimaan kertomuksen siitä, miten tämä voitaisiin tehdä. Komissio antoikin maaliskuussa 2002 kertomuksen "Kestävän kehityksen ympäristöteknologia". Komissio esitti kertomuksessa, että yhdessä sidosryhmien kanssa laaditaan toimintasuunnitelma, jolla tartutaan ympäristöteknologian kehityksen, käyttöönoton ja käytön esteisiin. Eurooppa-neuvosto hyväksyi tämän ehdotuksen.

Komissio järjesti tämän jälkeen ympäristöteknologiaa koskevan konferenssin osana vuoden 2002 Green Week -tapahtumaa. Tämän ja myöhempien sidosryhmien kuulemisten seurauksena julkaistiin komission tiedonanto "Ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman laatiminen" maaliskuussa 2003. Tiedonannon tarkoituksena oli syventää keskustelua toimintasuunnitelmasta, ja siinä esitettiin useita toimenpiteitä ja kysymyksiä keskustelujen pohjaksi. Tiedonannon johdosta saatiin noin 70 kommenttia monilta erilaisilta sidosryhmiltä. Komission yksiköt tutustuivat niihin yksityiskohtaisesti.

Yleisesti komission tiedonannossa käsitellyistä asioista vallitsi laaja yksimielisyys. Sidosryhmät katsoivat, että on tärkeää tarkastella sekä kaupallista että kehittyneempää teknologiaa sekä keskittyä erityisesti laaja-alaisiin tekniikoihin, kuten tieto- ja viestintätekniikoihin. Jotkin tahot olisivat pitäneet parempana ympäristöteknologian tarkempaa määritelmää kun taas useat muut olivat tyytyväisiä tiedonannon sisältämään määritelmään. Ympäristöteknologian kehittymisen esteistä suurimpien katsottiin liittyvään markkinoille pääsyyn ja kehitykseen. Yleisesti kannatettiin sitä, että ympäristöteknologiaa varten luotaisiin EU:n yhteiset puitteet, jotka koostuisivat sekä tarjontapuolen että kysynnän mukaan ohjautuvista toimenpiteistä.

Sidosryhmien kommentit osoittivat, että vaikka ne painottavat suhteessa eri tavoin eri toimenpiteitä ja lähestymistapoja, ne ovat yleisesti yksimielisiä seuraavista näkökohdista:

- puitteiden on perustuttava pitkän aikavälin näkemykselle,

- ulkoisten ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin on olennaista,

- olemassa olevalla lainsäädännöllä on tärkeä rooli, ja sen täytäntöönpanoa on valvottava,

- on yhdistettävä markkinaehtoiset aloitteet, joihin kuuluvat myös sektorikohtaiset vapaaehtoiset sopimukset, sekä vahvempi lainsäädäntö,

- tarvitaan konkreettisia tuloksiin liittyviä tavoitteita,

- rakennerahastoihin ja julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin on tehtävä muutoksia ympäristöteknologian tukemiseksi,

- olisi hyödyllistä yksinkertaistaa hyväksymis- ja lupamenettelyjä,

- tarvitaan jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä, erityisesti EU:hun liittyvissä maissa ja pk-yrityksissä, sekä laajamittaista demonstraatiota,

- tarvitaan teknologian siirtoa,

- on parannettava koulutusta.

Lisäksi perustettiin neljä tiettyyn aiheeseen keskittyvää työryhmää, joiden avulla pyrittiin käyttämään ratkaisukeskeistä lähestymistapaa ja helpottamaan sidosryhmien osallistumista. Työryhmät käsittelivät ilmastonmuutosta, maaperän suojelua, vesivaroja sekä kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja. Kukin työryhmä laati kertomuksen, jossa tarkastellaan esteitä ympäristöteknologian käyttöönotolle käsitellyillä aloilla ja esitetään mahdollisia toimintasuunnitelmaan sisällytettäviä toimenpiteitä [44]. Tähän kuului myös erityisten säädösten ja poliittisten aloitteiden tarkastelu. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen tarkasteltiin puhtaita ajoneuvoja koskevaa aloitetta, yhdistettyä lämmön- ja sähköntuotantoa koskevaa toimintasuunnitelmaa, uusiutuvaa energiaa koskevaa strategiaa, energiaa käyttäviä tuotteita koskevaa ehdotusta sekä yhteistä liikennepolitiikkaa. Maaperän suojeluun liittyen tarkasteltiin maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa [45] sekä yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta [46].

[44] Näitä ryhmiä koskevia tietoja on saatavissa osoitteessa http://europa.eu.int/comm/environment/ etap. Katso myös: European Commission (IPTS) Promoting environmental technologies: sectoral analysis, barriers and measures - a report from the Sustainable Production and Consumption Issue Group to the EU Environmental Technologies Action Plan (ETAP), http://www.jrc.es/home/publications/ publication.cfm?pub=1168.

[45] KOM(2002) 179 lopullinen, 16.4.2002. Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa.

[46] http://europa.eu.int/comm/environment/ agriculture/index.htm ja http://europa.eu.int/comm/agriculture/mtr/ index_en.htmhttp://europa.eu.int/comm/environment/ agriculture/index.htm

LIITE II: Ympäristöteknologian esteet

Ympäristöteknologian käyttöönotolle on lukuisia esteitä. Niistä tärkeimmät kuvataan seuraavissa kappaleissa.

Taloudelliset esteet

Markkinahintojen tulisi tarjota kuluttajille tietoa tuotteiden ja palvelujen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristökustannuksista. Useimmiten markkinat kuitenkin vain heijastavat suoria taloudellisia kustannuksia eivätkä ympäristön pilaantumisesta aiheutuvia kustannuksia (esim. kaupunki-ilman pilaantumisesta aiheutuvia terveydenhoitokustannuksia). Tämä markkinoiden toimintahäiriö aiheuttaa sen, että ympäristöteknologiaan investoidaan jatkuvasti liian vähän. Erityisen vähän investoivat yritykset, joilla ei ole varaa "hyväntekeväisyyteen" kilpailuun perustuvilla markkinoilla. Joskus tähän ongelmaan liittyy markkinoihin vaikuttavia hallituksen toimia, kuten fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja käytön tuet, jotka vähentävät uusiutuvien energianlähteiden suhteellista houkuttavuutta.

Lisäksi investoijia pelottavat innovatiivisessa teknologiassa alkukustannukset, vaikka teknologiasta saataisiin myöhemmin taloudellista hyötyä. Siirtyminen ympäristöteknologiaan voi olla kallista lyhyellä aikavälillä, mikäli tarvitaan uutta infrastruktuuria, kuten vedyn levitysverkkoja vetykäyttöisille ajoneuvoille. Kustannuksia voivat vähentää esim. suurtuotanto, kokemuksista oppiminen sekä suunnittelun parantuminen. Kokemuksista ei kuitenkaan välttämättä ole hyötyä sille, joka toimii ensimmäiseksi.

Ympäristöteknologiaa pidetään usein riskialttiina sijoituksena. Tämä voi johtua sekä siitä, että ympäristöteknologiaa koskevat poliittiset prioriteetit muuttuvat usein, että siitä, että sitä ei usein pidetä osana investoijan pääasiallista toimintaa. Viimeksi mainittu on usein tullut esiin energia-alalla, jolla investoinnit uusiutuviin energialähteisiin jäävät usein pääasiallisen toiminnan ulkopuolelle. Sen vuoksi niiltä edellytetään suurempaa tuottoa, jotta ne olisivat kiinnostavia. Yleisemmin riskipääoman puute (erityisesti pk-yrityksissä ja uusissa yrityksissä) on lisäeste ympäristöteknologian markkinoiden nopealle kehitykselle.

Sääntelyyn liittyvät esteet ja standardointi

Hyvin laadittu lainsäädäntö voi edistää ympäristöteknologiaa, mikäli siinä vaaditaan kyseisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Tämä koskee esimerkiksi IPPC-direktiiviä. Mikäli kuitenkin lainsäädäntö on epäselvää, se voi aiheuttaa markkinoiden epävarmuutta ja vähentää kannustimia investoida. Esimerkki tästä on jätteen hyödyntämisen ja siitä huolehtimisen määritelmä jätehuollon puitedirektiivissä [47]. Lainsäädäntö, jossa asetetaan raja-arvoja, voi myös rajoittaa innovaatiota poistamalla kannustimet mennä raja-arvoja pidemmälle. Lainsäädäntö, joka sisältää turhan yksityiskohtaisia teknisiä määritelmiä, vähentää myös innovaatioihin liittyvää toimintavapautta ja sen myötä vähentää sitä. Myös vakaan lainsäädännön puute arveluttaa investoijia.

[47] Neuvoston direktiivi 75/442/EY jätteistä, sellaisena kuin se on muutettuna, EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

Eri jäsenvaltioiden erilainen lainsäädäntö voi myös olla este ympäristöteknologialle, koska sen vuoksi yhtenäismarkkinat pirstaloituvat ja markkinoille tulolle asetetaan erilaisia vaatimuksia eri jäsenvaltioissa. Tämä pienentää teknologian mahdollisia markkinoita ja muodostaa esteen sen levittämiselle ja käyttöönotolle.

Huonosti määritetyt standardit voivat myös muodostaa esteen, mikäli niissä suositaan jotain muuta teknologiaa ympäristöteknologian kustannuksella. Toisaalta standardien puute voi tarkoittaa sitä, että ympäristöteknologiaa ei oteta käyttöön, koska ei ole varmuutta siitä, että se täyttää tietyt toimintavaatimukset.

Kehitysmailla on tässä ratkaiseva asema. Niiden on varmistettava hyvä hallintotapa sekä avoimet ja ennustettavissa olevat sääntelykehykset, mukaan luettuina teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja niiden tehokas täytäntöönpano. Teollis- ja tekijänoikeuksilla on suuri merkitys teknologisen tietämyksen saatavuuden ja liikekumppanien ja ulkomaalaisten investoijien varmistamisen kannalta.

Tekniset esteet

Ympäristöteknologia, kuten muukin teknologia, edellyttää tutkimusta ja kehitystä tullakseen kilpailukykyiseksi. Tätä T&K-tukea ei kuitenkaan aina ole helposti saatavilla. Tiedetään esimerkiksi hyvin, että uusiutuville energialähteille myönnetty T&K-rahoitus on huomattavasti vähäisempää kuin niiden poliittinen merkitys edellyttäisi [48]. Tämä liittyy osittain siihen, että markkinahinnat eivät suosi ympäristöä säästävää teknologiaa, mikä vähentää yksityistä T&K-rahoitusta. Lisäksi julkista T&K-rahoitusta ei välttämättä ole kohdistettu riittävän hyvin eikä sillä pystytä tukemaan riittävää yhteistyötä yliopistojen, tutkimuskeskusten ja teollisuuden välillä.

[48] Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tiedot osoittavat, että IEA:n energia-alan T&K-määrärahoista vain alle 10 prosenttia käytetään uusiutuviin energialähteisiin liittyvään teknologiaan.

Lisäksi tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusohjelmien sekä demonstraatio- ja levitysohjelmien väliset yhteydet ovat usein puutteellisia. Tämä vaikeuttaa niiden edistymistä valmisteluvaiheesta markkinoille.

Levittämiseen liittyvät esteet

Suurin levittämistä haittaava este on tietojen puute mahdollisesta ympäristöteknologiasta. Mikäli mahdolliset kuluttajat eivät tiedä koko elinkaareen liittyvistä kustannuksista ja eduista, heidän ei voida odottaa ostavan tai käyttävän teknologiaa.

Lisäksi usein tiedetään liian vähän sosioekonomisista näkökohdista, jotka vaikuttavat ympäristöteknologian käyttöönottoon. Esimerkiksi yleisen hyväksynnän puute on muodostanut esteen "vihreiden" bioteknologiatuotteiden käytölle Euroopassa.

Jopa tapauksissa, joissa teknologia voisi olla kilpailukykyistä, sitä voi olla vaikea levittää, koska uuden teknologian levityskanavat eivät ole yhtä hyviä kuin vakiintuneen teknologian.

Myös riittävästi koulutetun huoltohenkilökunnan puute on ongelma. Uusi teknologia edellyttää koulutusta, jotta se voitaisiin asentaa ja sitä voitaisiin ylläpitää asianmukaisesti. Esimerkiksi rakennusalalla kaikkein kehittyneimmän energiaa säästävän tekniikan levittäminen on riippuvaista pienistä paikallisista asennus- ja huoltoyrityksistä.

Pk-yritysten suuri määrä ympäristöteknologian kohderyhmässä lisää vaikeuksia tarttua edellä mainittuihin tekijöihin. Pk-yrityksillä on yleensä suuria yrityksiä enemmän vaikeuksia saada rahoitusta ja tietoa, jotka eivät suoraan liity niiden pääasialliseen toimintaan.

Lopuksi on todettava, että näihin esteisiin törmätään todennäköisesti erityisen paljon EU:hun liittyvissä maissa ja EU:n ulkopuolella.

LIITE III: Esimerkkejä hyvistä käytänteistä

Seuraavat esimerkit kuvaavat toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimien kaltaisia toimia, joita jo toteutetaan jäsenvaltioissa, EU:n tasolla tai Euroopan ulkopuolella.

Kokonaisvaltaiseen politiikkaan perustuvat lähestymistavat

Ylä-Itävallassa toimiva alueellinen energiajärjestö "O.Ö. Energiesparverband" on toteuttanut vuodesta 1994 alkaen energia-alan toimintasuunnitelmaa, jolla pyritään edistämään energiatehokkuutta. Vuosina 1994-1999 sen avulla onnistuttiin nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuus 30 prosenttiin (vesivoima 14 %, biomassa 14 %, aurinkovoima 2 %), vähentämään energiankulutusta 30 prosenttia uusissa asuinrakennuksissa ja luomaan 15 000 uutta työpaikkaa. Vuosina 2000-2010 tavoitteena on kaksinkertaistaa biomassan ja aurinkovoiman osuus ja lisätä alueen yleistä energiatehokkuutta 10 prosentilla.

Uutta energiatehokasta ympäristöteknologiaa tuetaan kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa yhdistetään kysyntäpuolen toimenpiteet (esim. tiedotus ja tietoisuuden lisääminen, energianeuvonta, rahoitustuki, oikeudelliset toimenpiteet) sekä tarjontapuolen toimenpiteet (esim. koulutus, standardointi ja laadunvalvonta, T&K-ohjelmat, verkottuminen ja yhteistyö).

Yksi suunnitelmassa edistettävistä uusiutuviin energialähteisiin perustuvista tekniikoista on puupellettien ja puuhakkeen käyttö lämmöntuotantoon kehittyneissä ja ympäristöä säästävissä laitoksissa. Tällä hetkellä yli 100 kuntaa käyttää biomassaa lämmitykseen; toiminnassa on 15 000 biomassaa käyttävää lämmityslaitosta ja 200 kaukolämpövoimalaa.

Julkinen ja yksityinen tutkimus sekä kehitysohjelmat

Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimii ns. Faraday-kumppanuus. Sen muodostavat erilaiset organisaatiot ja laitokset, kuten tutkimus- ja teknologiaorganisaatiot, yliopistot, ammatilliset laitokset, kaupan alan järjestöt ja yritykset, jotka tekevät yhteistyötä uuteen ja kehittyneeseen tieteeseen ja teknologiaan liittyvän tutkimuksen, kehityksen, siirron ja hyödyntämisen alalla. Faraday-kumppanuuksiin kuuluu monenlaisia toimintoja. Esimerkiksi FIRST-kumppanuus edistää tutkimusta, koulutusta ja teknologian siirtoa, joiden avulla pyritään ennallistamaan saastunutta maaperää ja pilaantuneita vesiä biologisin sekä fysikaalisin ja kemiallisin menetelmin erityisesti pinnanalaisessa tasossa. Yhteistyökumppanit kehittävät ja toteuttavat yhdessä teollisuuden kanssa monitieteisiä tutkimuksen ja kehityksen yhteistyöhankkeita, joissa painotetaan teollisesti suuntautuneita markkinapohjaisia hankkeita. Teollisesti suuntautunut koulutus muodostaa suuren osan toiminnasta, ja tavoitteena on lisäksi luoda uuteen teknologiaan perustuvaa liiketoimintaa luomalla teollis- ja tekijänoikeuksia.

Kestävään liiketoimintaan liittyvä SUSPRISE-hanke käynnistettiin hiljattain ERA-NET-suunnitelman perusteella. Hanketta rahoitetaan EU:n kuudennesta TTK-puiteohjelmasta. Sillä pyritään parantamaan kestävään kehitykseen liittyvien kansallisten TTK-ohjelmien koordinointia ja yhteistyötä Euroopan tasolla ja tukemaan näin ponnisteluja kestävän teollisen kehityksen saavuttamiseksi.

Hankkeessa

* luodaan järjestelyt kansallisten ohjelmien tietojen jatkuvalle, jäsennetylle ja järjestelmälliselle vaihdolle,

* verrataan, koordinoidaan ja yhdenmukaistetaan kansallisia ohjelmia siten, että voidaan siirtyä kohti ohjelmien yhteistä suunnittelua ja kohti teollisuuden ja tutkimuksen infrastruktuurin yhteistä täytäntöönpanostrategiaa,

* identifioidaan ja analysoidaan tekijät, jotka edistävät tai estävät kansallisten ohjelmien keskinäistä avaamista,

* luodaan puitteet yhteiselle ohjelmalle.

Hankkeen tuloksina pitäisi olla yhteinen tietoperusta asiaan liittyvien ohjelmien tasosta, yhteisiä ohjelmasuunnittelutapauksia (arviointi-, seuranta- ja hankeperusteet) ja yhteisiä kohderyhmäkohtaisia täytäntöönpanotapauksia (alakohtainen, monialainen ja ei-tekninen tutkimus ja teknologinen kehittäminen), korkean tason integrointikonferenssi ja puitteet yhteiselle ohjelmalle, mukaan luettuna ennakkoarviointi.

Tulosten levitys

Euroopan komissio perusti vuonna 1995 eri puolille Eurooppaa 70 innovaatiokeskusta (IRC), joiden tärkein tehtävä on helpottaa innovatiivisen teknologian siirtoa eurooppalaisiin yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin tai niistä muualle (lisätietoja osoitteessa ). Viime vuosina IRC-verkostosta on tullut johtava eurooppalainen verkosto teknologiakumppanuuksien ja teknologien siirron edistämisessä erityisesti pk-yritysten välillä. Innovaatiokeskukset tarjoavat innovoinnin tukipalveluja, ja ne toimivat yleensä julkisissa laitoksissa kuten korkeakoulujen teknologiakeskuksissa, kauppakamareissa, aluekehitysvirastoissa tai kansallisissa innovaatiolaitoksissa. Innovaatiokeskuksilla on aktiivinen ympäristöä käsittelevä teemaryhmä, johon kuuluu edustajia 29 innovaatiokeskuksesta 14 maassa ja joka keskittyy nimenomaan ympäristöteknologian siirtoon. Innovaatiokeskuksilla on erityisiä vahvuuksia (esim. markkinapaikan läheisyys, integroituminen teknologia-alaan niillä Euroopan alueilla, joilla ne toimivat, ja vahvat yhteydet paikallisiin yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin), joiden ansiosta niillä voi olla arvokas rooli ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman (ETAP) täytäntöönpanossa erityisesti tiedon tarjonnan, levityksen ja tietoisuuden parantamisen aloilla.

Demonstraatiohankkeet

EU on myöntänyt noin 300 miljoonaa euroa Life Ympäristö-ohjelmalle kaudelle 2000-2004. Yhteisön rahoituksen osuus voi olla enintään 30 prosenttia hankkeissa, joissa syntyy huomattavasti nettotuloja, ja 50 prosenttia muissa hankkeissa. Ohjelman tarkoituksena on kuroa umpeen kuilua tutkimus- ja kehitystulosten sekä niiden laajamittaisen soveltamisen välillä. Tämän vuoksi edistetään demonstraatiohankkeita, jotka perustuvat sellaisten hankkeiden tuloksiin, joita on tuettu aiemmissa tai käynnissä olevissa teknologisen tutkimuksen ja kehittämisen ohjelmissa. Tulosten levittäminen on ohjelman olennainen osa.

Esimerkkinä onnistuneesta Life-hankkeesta voidaan mainita seuraava: itävaltalainen puolijohteiden valmistaja tuottaa loistelampuissa, tietokoneissa, näytöissä, televisioissa ja autojen elektronisissa osissa käytettyjä diodeja. Diodien tuotantoprosesseissa käytetään sintrattuja molybdeeniliittimiä. Ennen kuin niitä käytetään prosessissa, niiden oksidikerros on poistettava. Aiemmin tämä tehtiin etsaamalla liittimet typpi-, rikki- ja suolahapolla ja pesemällä ne tämän jälkeen. Jätevesi, jossa oli runsaasti molybdeeniä, laskettiin paikalliseen jokeen ja tämän jälkeen Tonavaan. Tässä Life-hankkeessa osoitettiin, että etsaus voitaisiin korvata uudella päällystysprosessilla (juottamalla) ennen liittimien valmistamista. Uusi prosessi on helposti siirrettävissä, ja tarkoituksena on ottaa se käyttöön samanlaisessa laitoksessa Unkarissa.

Julkiset hankinnat

Vorarlbergin ympäristöyhdistys edustaa noin 96 kunnan ympäristöetuja kyseisessä Itävallan maakunnassa. Yhdistys tarjoaa kunnille ekologisten hankintojen palvelun kautta tuotteiden ja palvelujen yhteisiä tarjouskilpailu- ja hankintamenettelyjä, joissa käytetään ekologisia ja taloudellisia perusteita. Asiantuntijaryhmät laativat tarjouskilpailuja ja tekevät perussopimukset parhaan tarjouksen tehneen tahon kanssa. Valintaperusteisiin kuuluu (hinnan ja muiden perusteiden lisäksi) "ekologia". Sen arvioimiseen käytetään "ympäristöä koskevaa erittelyä", jossa tarkastellaan sellaisia tekijöitä kuin kestävyys, energiankulutus, rakentaminen ja materiaalien valinta, pakkaukset ja tiedotus.

Tiedotus

Internet-portaalia "Cleaner Production Germany" [49] ylläpitää Saksan liittovaltion ympäristövirasto. Portaali tarjoaa kattavaa ja yksityiskohtaista tietoa ympäristöteknologian ja -palveluiden toiminnasta Saksassa. Portaali on erityisen hyödyllinen luotaessa yhteyksiä puhtaiden tuotantomenetelmien alalla toimivien saksalaisten ja kansainvälisten tahojen välille.

[49] http:// www.cleaner-production.de.

Järjestelmä tarjoaa tietoa seuraavista:

* ympäristöteknologia Saksassa. Järjestelmä antaa yleiskuvan välineistä, joita Saksassa käytetään operationaalisessa ja teollisessa ympäristönsuojelussa sekä tutkimuksen edistämisessä. Saatavilla on myös luetteloja yritystoiminnan, tutkimuksen ja johdon merkittävistä toimijoista.

* suuri joukko ekoteknologisia hankkeita, joilla pyritään parantamaan ympäristön suojelua tuotantomenetelmissä ja -prosesseissa. Internet-sivuilla kävijät voivat tutustua hankkeiden sisältöön ja tuloksiin sekä muihin taustatietoihin.

European GreenLight programme on jatkuva vapaaehtoinen ohjelma. Siinä yksityiset ja julkiset organisaatiot (kumppanit) sitoutuvat ottamaan käyttöön kehittynyttä teknologiaa, jonka avulla ne voivat vähentää valaistuksen käyttöä. Vastineena kumppanit hyötyvät huomattavista energia- ja kustannussäästöistä. Lisäksi ne saavat laajaa julkista tunnustusta ponnistuksistaan ympäristönsuojelun hyväksi.

Yhteyspisteiden verkosto 26 maassa edistää GreenLight-ohjelmaa. GreenLight-kumppanien määrä nousee tasaisesti, kun tietoisuus ohjelmasta kasvaa. GreenLight-kumppaneiksi on liittynyt tähän mennessä yli sata julkista ja yksityistä organisaatiota. Niiden joukossa on merkittäviä toimijoita (kuten Zürichin, Lyonin, Hampurin ja Torinon kaupungit), suuria monikansallisia yrityksiä sekä pk-yrityksiä. Nämä organisaatiot ovat muuttaneet tapaansa tehdä päätöksiä energiatehokkuuteen liittyvistä investoinneista. Ne käyttävät nyt ajantasaisia tietoja ja elinkaarikustannusanalyysiä. Ne pyrkivät kaikkein kustannustehokkaimpiin valaisuratkaisuihin, joissa käytetään energiatehokkaita valolähteitä, elektronisia liitäntälaitteita ja valaistuksen valvontajärjestelmiä ja jotka suunnitellaan ja huolletaan asianmukaisesti.

Ohjelma on osoittanut, että tällainen aloite voi edistää energiapalveluyritysten (ESCO) toimintaa. Valaisualalla on tullut esiin monia ESCO-yrityksiä, jotka ovat ryhtyneet tukemaan GreenLight-hanketta.

Komissio ei tarjoa rahoitusta valaistuksen parantamiseen, mutta se tarjoaa paljon erilaista tietoa, joiden avulla voidaan purkaa täytäntöönpanoon liittyviä esteitä. Tietolähteisiin kuuluvat mm. valaistuslaitteita, valaistuksesta huolehtivia alihankkijoita ja rahoituslähteitä koskevat tietopankit. Lisäksi tarjotaan välineitä valaistuksen parantamisen valmistelua ja analyysiä varten. Komissio tarjoaa mainosten, artikkeleiden, GreenLight-logon ja mediatapahtumien avulla julkista tunnustusta GreenLight-ohjelmalle ja sen kumppaneille. Kumppanit kuitenkin huolehtivat itse suurimmasta osasta ponnisteluja ja niiden kustannuksista.

Koulutus

Norjan hallitus rahoittaa Norjan insinööriyhdistyksen kautta puhtaan tuotannon strategioita ja arviointia koskevien taitotieto-ohjelmien siirtoa useisiin Keski- ja Itä-Euroopan maihin ja uusiin itsenäisiin valtioihin. Näiden ohjelmien tarkoituksena on helpottaa taloudellisesti kannattavaa ja ympäristön kannalta edullista teollisuusprosessien rakenneuudistusta. Puhtaan tuotannon arviointeja on tehty noin 100-500 tuotantoyrityksessä kussakin osallistuvassa maassa vuodesta kuuteen vuoteen kestävän jakson aikana. Lisäksi kussakin maassa on koulutettu 200-800 pätevää "puhtaan teknologian neuvojaa". Erityistavoitteena on kouluttaa vähintään 35-60 valtuutettua paikallista neuvojaa ensimmäisen ja toisen ohjelmasyklin aikana sekä 200-750 valtuutettua neuvojaa seuraavan 2-5 vuoden aikana. (Tästä huolehtisivat valtuutetut paikalliset neuvojat). Ohjelmaan kuuluu luokkaopetusta, ryhmätöitä, yrityksen sisäistä hanketoimintaa sekä neuvontaa. Ohjelmia on perustettu Tsekin tasavaltaan, Puolaan, Slovakiaan, Liettuaan ja Venäjän federaatioon.

Ympäristöteknologian edistäminen maailman markkinoilla

Ilmastonmuutoksen kannalta on tarpeen, että EU:n omien toimien lisäksi teollisuusmaat ryhtyvät huomattaviin toimiin, joilla avustetaan ja tuetaan kehitysmaita niiden pyrkiessä kohti kestävää kehitystä. Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen yhteyteen on perustettu useita rahastoja. Tällä hetkellä 70 maassa on hankkeita, joiden kokonaisarvo on yli 9 miljoonaa euroa. Lisäksi Kioton pöytäkirja sisältää jo puhtaan kehityksen mekanismin (CDM), joka toimii välineenä teknologian siirron ja kestävän kehityksen edistämiseksi maissa, joita ei luetella puitesopimuksen liitteessä I. CDM-hankkeiden alkuunpanijoina ovat yleensä yksityiset tahot.

Komissio on ehdottanut puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) ja yhteistoteutuksen (JI) liittämistä EU:n päästökauppajärjestelmään. Näin eurooppalaisissa yrityksissä syntyisi enemmän kysyntää päästöjen vähentämiselle CDM-hankkeiden avulla.

Johannesburgin huippukokouksessa käynnistettiin useita energia-alan aloitteita, erityisesti EU:n energia-alan aloite, Johannesburgin uusiutuvan energian koalitio (JREC, Johannesburg Renewable Energy Coalition) ja energiatehokkuutta koskeva kumppanuus sekä MedREP (Mediterranean Renewable Energy Partnership).

Euroopan komissio antoi maaliskuussa 2003 tiedonannon [50], jossa esitettiin neljälle strategiselle prioriteetille perustuva toimintasuunnitelma:

[50] KOM(2003) 85 lopullinen: Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö.

- ilmastonmuutosta koskevan politiikan näkyvyyden lisääminen,

- ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukeminen,

- ilmastonmuutoksen lieventämisen tukeminen,

- valmiuksien kehittäminen.

EREC (European Renewable Energy Council) on hiljattain laatinut puitteet yhteiselle uusiutuvia energialähteiden vientiä koskevalle strategialle. EREC kartoitti useita ulkomaisia markkinoita, joilla on huomattavaa uusiutuvien energialähteiden potentiaalia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi se yksilöi myös useita toimenpiteitä, joita tarvitaan EU:n uusiutuvien energialähteiden viennin edistämiseksi.

Alueellinen yhteistyö

Baltic 21 Institute for Sustainable Industry perustettiin edistämään kestävään kehitykseen tähtäävää työtä Itämeren alueen teollisuudessa. Kyseessä on verkko, jolla on edustajia alueen eri maissa. Tarkoituksena on laajentaa tutkimukseen ja kehitykseen liittyvää yhteistyötä sekä tiedon ja teknologian siirtoa. Tämä aloite vahvistaa tutkimuslaitosten, yliopistojen, ympäristöalan suunnitteluyritysten, tuotantoyritysten ja hallituksen sidosryhmien verkkoa. Tietotekniikalla on hankkeessa tärkeä rooli. Internet-sivun () avulla voidaan hakea liikekumppaneita, rahoitusmahdollisuuksia ja muuta asiaan liittyvää tietoa.

LIITE IV: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kanssa tarkasteltavat alat

Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava seuraavassa esitettyjä seikkoja. Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä.

(1) Luotot paikallisille liikepankeille tai riskien jakamisen järjestelyt niiden kanssa, jotta voidaan rahoittaa energiatehokkuusinvestointeja pk-sektorilla sekä toimenpiteitä, jotka hillitsevät kasvihuonekaasujen päästöjä. EBRD kehittää tätä järjestelmää Bulgariassa Kozloduyn ydinvoimalan käytöstäpoiston kansainvälisen tukirahaston avulla. EU on rahaston tärkeä tukija. Tukiosuus käytetään pääasiassa hankkeiden karsintaan ja arviointiin, valmiuksien parantamiseen osallistuvissa pankeissa sekä pankeille että lopullisille lainaajille tarkoitettuihin kannustimiin.

(2) Luotot liikepankeille, jotta voidaan rahoittaa veden pilaantumisen vähentämiseen liittyviä investointeja pk-sektorilla. Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) tuella EBRD on perustanut ensimmäisen tällaisen ympäristöluottojärjestelyn Sloveniaan. Tarkoituksena on auttaa Tonavan jokialueen puhdistamisessa. Järjestelyllä pyritään edistämään yksityisen sektorin yritysten ja pienten kuntien ympäristöinvestointeja.

(3) Runkojärjestelmä uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden tukemiseksi EU:hun liittyvissä valtioissa. Järjestelmä sisältäisi monia erilaisia välineitä, joilla pyritään:

(a) korjaamaan oman pääoman puutetta myöntämällä hankevastaaville toissijaisia lainoja, joiden osuus on enintään 20 prosenttia kokonaisinvestoinneista,

(b) kattamaan lisäkustannukset. Tukea tarvitaan maksamaan lisäkustannukset verrattuna nykyisiin sähkön hintoihin, jotka perustuvat tulevan sähkönmyynnin tämänhetkiseen arvoon. Tuen saatavuuden edellytyksenä on valtion noudattama tehokas hinnoittelupolitiikka, jossa otetaan huomioon ulkoiset kustannukset. Tuki on rajallinen ja lisäkustannukset on perusteltava.

(c) varmistamaan investoinnit ostajiin liittyviä riskejä vastaan. Joissakin tapauksissa hankkeiden toteuttajat voivat käyttää olemassa olevia luottovakuutuksia varmistaakseen investointinsa ostajiin liittyviä riskejä vastaan. Järjestely voi tarjota vakuuden, jolla osittain korvataan hankevastaavalle menetetyt tulot, mikäli sähkön ostaja ei maksa.

(d) luomaan uusiutuvia energialähteitä rahoittava yritys. Ehdotettu rahoitusyritys ottaa pääomasijoituksia ja osallistuu uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden investointiin 8-10 vuodeksi yhdessä hankevastaavan kanssa. Rahoitusyrityksen avulla voidaan parantaa johtovalmiuksia ja -toimia helpommin kuin esimerkiksi paikallisen pankkien luotolla.

(4) Runkojärjestelmä energiapalveluyritysten (ESCO) hankkeiden tukemiseksi EU:hun liittyvissä valtioissa. ESCO-hankkeet ovat kokeiltu ja tehokas yksityisen sektorin menetelmä energiankulutuksen vähentämiseksi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Hyvin suunnitellut ESCO-hankkeet tarjoavat ratkaisun, joka hyödyttää sekä asiakasta (alhaisemmat energiakustannukset) että ESCO-hankkeen sponsoria (voitto ansaitaan energianvähennystavoitteiden saavuttamisen tai ylittämisen tuloksena). ESCO-hankkeiden kehittämistä EU:hun liittyvissä maissa rajoittavat kuitenkin useat esteet. EBRD voisi EU:n tuella tarjota teknistä apua ja ehdollisia tukia ja/tai maksutakeita.

Nämä kaksi toimintoa voitaisiin yhdistää siten, että ne muodostavat alueellisen EU:n ja EBRD:n runkojärjestelmän onnistuneen EU:n ja EBRD:n pk-yritysjärjestelmän mukaisesti. Uudessa järjestelmässä keskityttäisiin ympäristöteknologiahankkeiden rahoittamiseen.

RAHOITUSSELVITYS

Politiikan alat: 07 Ympäristö ja 08 Tutkimus

Toiminnan ala: Hallinto- ja tukimenot

Toimenpiteen nimi: Tiedonanto "Ympäristöteknologioita koskeva toimintasuunnitelma"

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

>TAULUKON PAIKKA>

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): 23,676 miljoonaa euroa vuoteen 2008 saakka. Ympäristöpääosaston osuus on 1,58 miljoonaa euroa ja tutkimuspääosaston osuus 22,096 miljoonaa euroa.

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika: määräämätön

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

(a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

* Vuoden 2008 jälkeisen kauden maksumäärärahat riippuvat maksusitoumusmäärärahojen tasosta

Suunnitelman arvioidut määrärahaedellytykset katetaan niiden edellä 1 kohdassa mainittujen budjettikohtien määrärahojen puitteissa, jotka myönnetään hallinnoiville pääosastoille (PO Ympäristö ja PO Tutkimus) vuosittaisten myöntämismenettelyjen mukaisesti.

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

[X] Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

[...] Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnittelun muuttamista.

[...] ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin:

[X] Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat)

TAI

[...] Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Euroopan yhteisön perustamissopimus (erityisesti 174 artikla). Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta, EYVL L 242, 10.9.2002, s.1-15, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002-2006) (EYVL L 232, 29.08.2002, s. 1).

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Lisätä ympäristöteknologian kehittämistä ja käyttöönottoa.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Tien viitoittamiseksi ympäristöteknologiaa koskevalle yhteisön lähestymistavalle komissio antoi tiedonannot maaliskuussa 2002 ja maaliskuussa 2003. Jälkimmäisellä tiedonannolla käynnistettiin sidosryhmien kuuleminen. Kuuleminen osoitti, että EU:n tason lähestymistavan kehittämistä pidettiin erittäin tervetulleena. Perusteena ehdotetuille toimille on, että niistä saadaan tasapainoisia ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä etuja.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Tästä huolehditaan kohdassa 8.2. mainituilla säännöllisillä kertomuksilla.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Komission hyväksyttyä tiedonannon se toimitetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille keskustelua varten. Tulevaisuudessa saatetaan edellyttää toimintasuunnitelma yksittäisiä näkökohtia koskevia lainsäädäntö- tai toimintapoliittisia aloitteita.

Toimintapolitiikka koskettaa kaikkia osapuolia, jotka ovat tekemisessä ympäristöteknologian kanssa.

Menoarvioita saatetaan joutua tarkistamaan komission ja Euroopan investointirahaston käynnissä olevien ympäristöteknologiainvestointien edistämistä koskevien keskustelujen tulosten johdosta. Tällä hetkellä arvioihin ei ole sisällytetty komission osuutta rahastoihin.. Joka tapauksessa tämä komission osuus katetaan kahden hallinnoivan pääosaston nykyisistä määrärahaosuuksista.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Toimintasuunnitelman edistäminen on pääasiassa tiedotustoimi. Tiettyjen toimien kehittäminen edelleen edellyttää lainsäädäntö-, rohkaisu-, (name and fame -kampanjat) yhteistyö- ja tiedotustoimien yhdistelmää. Nämä rahoitusarviot perustuvat oletukseen, että kerrallaan tutkitaan vain yhtä pitkän aikavälin tavoiteryhmää (tiedonannon kohta 4.2.1.) Mikäli useita ryhmiä työstetään samanaikaisesti, on resurssivaikutukset arvioitava uudelleen. Kaikki lisäresurssit saadaan nykyisistä määrärahaosuuksista.

Yleisesti ottaen tämä toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön tutkimusten ja hankkeiden kautta, koska useat toimet ovat vasta alkuvaiheessa. Osassa työtä voidaan lisäksi hyödyntää olemassa olevia rakenteita, mukaan luettuna työskentely nykyisten mekanismien avulla. Tästä syystä kokouksia on vain vähän.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

(Alla olevassa taulukossa ilmoitettujen kokonaismäärien laskutapa on esitettävä taulukossa 6.2 esitetyn jaottelun avulla)

6.1.1. Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.2. Tekninen ja hallinnollinen apu, tukimenot ja tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Selvitysten laatiminen viiden toimen osalta on viitteellinen. Keskimääräiset kustannukset riittävät kattamaan muutokset. Kuudenteen tutkimuksen puiteohjelmaan kuuluvat toimet ovat huomattavasti kalliimpia..

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan niistä määrärahoista, jotka myönnetään hallinnoiville pääosastoille (ympäristö ja tutkimus) vuosittaisten myöntämismenettelyjen mukaisesti.

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

Tutkimusbudjetista rahoitettavia toimia pidetään vakinaisina toimina. Laskuperusteena on käytetty yhtä A-palkkaluokan virkaa 0,2:ta B-palkkaluokan ja 0,2:ta C-palkkaluokan virkaa kohden. Arvona on käytetty vuosien 2004-2008 keskimääräistä arvoa. Tämän mukaisesti tutkimuspääosaston osuus on 5,3 tointa vuodessa ja ympäristöpääosaston 2 tointa.

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. Tämän mukaisesti tutkimuspääosaston osuus on 0,57 miljoona euroa ja ympäristöpääosaston osuus 0,21 miljoonaa euroa.

7.3 Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

1 Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

I. Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3) // 1,157 miljoonaa euroa

II. Toimen kesto // 5 vuotta

III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // 5,783 miljoonaa euroa

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Komissio ehdottaa, että toimintasuunnitelman tehokkuus tarkistetaan sen julkaisemisen jälkeen aina kahden vuoden välein. Tätä varten komissio laatii kertomuksen, joka julkaistaan ja toimitetaan toimielimille.

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Täytäntöönpanon yksityiskohtaiset säännöt on laadittava.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Ehdotetut toimet koostuvat ainoastaan henkilöstöstä, asiantuntijakokouksista, selvityssopimuksista ja virkamatkoista aiheutuvista kustannuksista. Sopimuksia valvotaan komission tavanomaisilla valvontamekanismeilla, joten ylimääräisiä petosten torjuntatoimia ei tarvita.