EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52004DC0020
Communication from the Commission on the implementation of the 2003-05 broad economic policy guidelines (presented in accordance with Article 99 (3) of the EC Treaty) {SEC(2004) 44}
Komission tiedonanto vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta (annettu EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 3 kohdan mukaisesti) {SEK(2004) 44}
Komission tiedonanto vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta (annettu EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 3 kohdan mukaisesti) {SEK(2004) 44}
/* KOM/2004/0020 lopull. */
Komission tiedonanto vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta (annettu EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 3 kohdan mukaisesti) {SEK(2004) 44} /* KOM/2004/0020 lopull. */
KOMISSION TIEDONANTO VUOSIEN 2003-2005 TALOUSPOLITIIKAN LAAJOJEN SUUNTAVIIVOJEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA (annettu EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 3 kohdan mukaisesti) {SEK(2004) 44} OSA I Yleinen arviointi1) 1) Komission tiedonanto // TIIVISTELMÄ Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa hahmotellaan keskipitkän aikavälin talouspoliittinen strategia... ...jotta voidaan saavuttaa Lissabonissa asetettu päämäärä. // Tässä tiedonannossa tehdään alustava arviointi jatkotoimenpiteistä, joita on toteutettu vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen perusteella. Oheisessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa arvioidaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa. Asiakirjat muodostavat yhdessä ensimmäisen täytäntöönpanokertomuksen sen jälkeen, kun vuonna 2003 siirryttiin monivuotisiin suuntaviivoihin. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa vahvistettiin EU:n keskipitkän aikavälin talouspoliittinen strategia, jossa keskitytään erityisesti talouspolitiikan vaikutukseen Lissabonin strategisen päämäärän saavuttamisessa. Strategiassa on kolme keskeistä osatekijää: * kasvuun ja vakauteen tähtäävä talouspolitiikka * Euroopan kasvupotentiaalia lisäävät talousuudistukset * kestävyyden vahvistaminen. Täytäntöönpanon arviointia tehostetaan asteittain. // Politiikan yhteensovittamista on tehostettu, joten tämä täytäntöönpanokertomus sisältyy samaan täytäntöönpanopakettiin yhteistä työllisyysraporttia koskevan ehdotuksen ja sisämarkkinastrategian täytäntöönpanokertomuksen kanssa. Koska poliittinen strategia painottuu yhä selkeämmin keskipitkälle aikavälille, ensimmäisessä täytäntöönpanokertomuksessa voidaan tehdä vain alustava arviointi. Siinä keskitytään poliittisiin toimenpiteisiin, joita on toteutettu ja/tai suunniteltu vuonna 2003 vuosien 2003-2005 suuntaviivojen perusteella. Kolmeen neuvoston mainitsemaan painopisteeseen kiinnitetään erityistä huomiota. Täytäntöönpanon arviointia tehostetaan asteittain, kunnes vuonna 2006 on määrä toteuttaa suuntaviivojen täysimääräinen tarkastelu. Kasvu pysähtyi vuoden 2003 alkupuoliskolla. // Tämän täytäntöönpanokertomuksen taustalla on kasvun pysähtyminen vuoden 2003 alkupuoliskolla. Talouden toimeliaisuus parani selvästi kolmannella vuosineljänneksellä, mutta kasvun arvellaan vuonna 2003 olleen vain 0,8 prosenttia EU:ssa (ja ainoastaan 0,4 prosenttia euroalueella). Pitkään verkkaisena jatkunut kasvu on alkanut heijastua työmarkkinatilanteeseen. Työllisyyden kasvu pysähtyi, ja työttömyysaste nousi unionissa 8,1 prosenttiin. Kuluttajahintainflaatio on hidastunut verkkaisesti, mikä johtuu osittain öljyn ja tuoreiden elintarvikkeiden hinnannoususta sekä välillisten verojen korotuksista. Palkat eivät reagoineet työn tuottavuuden kausiluonteiseen hidastumiseen, mikä aiheutti edelleen paineita nimellisiin yksikkötyökustannuksiin. // Täytäntöönpanon alustavan arvioinnin perusteella voidaan tehdä seuraavia päätelmiä. Makrotalous politiikka tuki kasvua. // Makrotalouspolitiikka oli myötäilevää vuonna 2003. Sekä EKP että Tanskan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliset keskuspankit laskivat edelleen ohjauskorkojaan ja tukivat näin kotimaista kysyntää. Rahapolitiikan yleinen viritys pysyi myötäilevänä euron vahvistumisesta huolimatta. Automaattisten vakauttajien vapaa toiminta auttoi talouden vakauttamisessa. EU:n suhdannekorjattu perusjäämä pysyi suurelta osin ennallaan, joten finanssipolitiikan yleinen viritys oli neutraali vuonna 2003. Julkinen talous heikkeni edelleen... ...mutta viidessä jäsenvaltiossa onnistuttiin pitämään rahoitusasema lähellä tasapainoa tai ylijäämäisenä vuonna 2003... // Talouden laskusuhdanne vaikutti edelleen kielteisesti julkiseen talouteen, ja edistyminen terveen rahoitusaseman saavuttamisessa tai säilyttämisessä oli epätasaista. Keskimääräinen nimellinen alijäämä heikkeni vuonna 2003 edelleen 2,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Suhdannekorjattu julkisen talouden rahoitusasema oli vuonna 2002 lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen Belgiassa, Tanskassa, Espanjassa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Rahoitusasema pysyi sellaisena edellä mainituissa jäsenvaltioissa Itävaltaa lukuun ottamatta vuonna 2003. Nimellinen alijäämä heikkeni jyrkästi monessa muussa jäsenvaltiossa, ja kahdessa maassa (Saksassa ja Ranskassa) alijäämän arvellaan ylittäneen selvästi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuonna 2003. Vaikka talouden laskusuhdanne on suurin syy julkisen talouden viimeaikaiseen heikkenemiseen, lipsuminen vuonna 2003 johtuu osittain myös harkinnanvaraisista toimenpiteistä joissakin jäsenvaltioissa (etenkin Kreikassa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). ...ja kolmessa jäsenvaltiossa suhdannekorjattu rahoitusasema parani selvästi... ...kun taas liiallinen alijäämä näyttää pysyvän ennallaan kolmessa muussa jäsenvaltiossa. // Suhdannekorjattu julkisen talouden rahoitusasema parani vuonna 2003 selvästi (yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen) vain Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Portugalissa tämä johtuu merkittävistä kertaluonteisista toimenpiteistä, joiden avulla nimellinen alijäämä onnistuttiin juuri ja juuri pitämään alle 3 prosentissa vuonna 2003. Ellei lisätoimenpiteitä toteuteta, alijäämän odotetaan heikkenevän vuonna 2004, jolloin viitearvo ylittyisi jälleen. Kahdessa muussa liiallisen alijäämän maassa eli Saksassa ja Ranskassa edistyttiin vain vähän, jos lainkaan. Saksassa toteutettiin vakauttamistoimenpiteitä, jotka vastasivat noin yhtä prosenttia BKT:stä, mutta ne eivät ennustettua hitaamman kasvun takia riitä poistamaan liiallista alijäämää vuonna 2004. Ranskassa ei ole toteutettu tehokkaita toimia julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi, jotta liiallinen alijäämä saataisiin korjattua tänä vuonna. Palkat aiheuttivat paineita kannattavuudelle. // Nimellispalkat kasvoivat vuonna 2003 edelleen noin 3 prosenttia EU:ssa (2 ¾ prosenttia euroalueella) talouden toimeliaisuuden jatkuvasta hidastumisesta huolimatta. Tämä on aiheuttanut lisäpaineita kannattavuudelle ja työpaikkoja synnyttäville investoinneille. Palkkakehitys näyttää kuitenkin keskipitkällä aikavälillä olevan suurelta osin sopusoinnussa hintatason vakauden kanssa. Työmarkkina uudistuksia on tehostettu joillakin aloilla, mutta ne eivät riitä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen. // Työmarkkinatilanne oli talouden nykyisen laskusuhdanteen alkaessa melko hyvä paitsi aiempien uudistusten myös työvoiman hamstrauksen takia. Laskusuhdanteen vaikutus alkoi näkyä yhä voimakkaammin vuonna 2003, kun työllisyyden kasvu pysähtyi ja työttömyyden kasvu jatkui. Työmarkkinauudistukset ovat nopeutuneet lupaavasti vuonna 2003, mutta niitä on edelleen nopeutettava. Useimmat jäsenvaltiot ovat pyrkineet tekemään työnteosta kannattavaa, vaikka uudistukset painottuvat yhä verotukseen. Joissakin jäsenvaltioissa (Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on yritetty poistaa etuusjärjestelmien kannustinvaikutuksia, jotka lisäävät eniten työttömyysloukkujen vaaraa. Useassa jäsenvaltiossa (etenkin Tanskassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Ruotsissa) on edistetty entistä joustavampia työjärjestelyjä, ja useimmissa jäsenvaltioissa pyritään lisäämään ammatillista liikkuvuutta elinikäistä oppimista koskevissa aloitteissa. Aktiivisella työmarkkinapolitiikalla pystytään yhä paremmin ottamaan huomioon työttömien yksilölliset tarpeet. Tanskassa, Irlannissa ja Alankomaissa on toteutettu tai suunniteltu parannuksia, mutta edistyminen aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehostamisessa on ollut rajallista: esimerkiksi arviointeja ei tehdä tai niistä ei tiedoteta järjestelmällisesti. Edistyminen on ollut rajallista myös palkkojen porrastamisessa tai työmarkkinoiden sääntelyrasitteiden vähentämisessä. Tietynlaisissa työmarkkinauudistuksissa on edistytty, mutta Lissabonin ja Tukholman työllisyystavoitteita ei välttämättä saavuteta, ellei uusia ja kattavia uudistuksia toteuteta viipymättä. Työn tuottavuuden kasvu on ollut pettymys... // Työn tuottavuuden kasvu oli edelleen pettymys, ja kuilu Yhdysvaltoihin kasvoi. Alempi työn tuottavuus työtuntia kohti muodostaa nyt 40 prosenttia BKT:n erosta henkeä kohti EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Työn tuottavuuden kasvun asteittainen heikkeneminen 1990-luvun puolivälistä alkaen voidaan selittää yhtä suurelta osin investointien ja tuotannontekijöiden kokonaistuottavuuden laskulla (tämä sisältää yleensä voimavarojen käytön tehostamisen, teknologian kehityksen ja muita heikommin kehittyneiden EU-maiden luonnollisen kiinnikuromisprosessin vaikutukset). Tieto- ja viestintätekniikka sekä sen käyttöönotto ovat keskeinen tekijä tuottavuuden kasvussa, ja tieto- ja viestintätekniikan markkinaosuus EU:n ja Yhdysvaltojen talouksissa vaikuttaa voimakkaasti niiden tuottavuuskehityksen eroihin. Siksi on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, liiketoiminnan dynaamisuutta ja erityisesti osaamiseen tehtäviä investointeja. ...osittain sisämarkkinoiden hitaan edistymisen takia. // Talousuudistukset ovat välttämättömiä EU:n kasvupotentiaalin lisäämiseksi, jota Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää. Edistyminen tuottavuuden ja liiketoiminnan dynaamisuuden lisäämistä koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanossa on ollut epätasaista. Sisämarkkinoiden toimintaa vaikeuttaa edelleen asianmukaisen sääntelyn puuttuminen aloilla, jotka kuuluvat neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävinä olevien ehdotusten soveltamisalaan (kuten ammattipätevyyttä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat direktiivit). Myös sisämarkkinadirektiivien keskimääräinen täytäntöönpanoaste heikkeni hieman jäsenvaltioissa vuonna 2003. Kilpailupolitiikassa ja verkkotoimialojen vapauttamisessa on edistytty. // Kilpailupolitiikan tehostamisessa on edistytty, sillä esimerkiksi Belgiassa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on pyritty varmistamaan kilpailuviranomaisten tosiasiallinen riippumattomuus ja valmiudet. Markkinoiden vapauttaminen edistyy myös verkkotoimialoilla sekä EU:n tasolla (esimerkiksi direktiivi sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhteisistä säännöistä sekä sopimus Euroopan laajuisista verkoista) että kansallisella tasolla, vaikka entisten monopoliyhtiöiden markkinaosuus on usein erittäin suuri vielä vapauttamisen jälkeen. On toteutettu toimenpiteitä liiketoiminta ympäristön parantamiseksi... // Liiketoimintaympäristöä haittaavat edelleen tietyt heikkoudet, kuten suhteellisen suuret hallinnolliset rasitteet ja rahoituksen (etenkin riskipääoman) saantiin liittyvät vaikeudet. Useassa maassa (kuten Belgiassa, Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Itävallassa) toteutettiin kuitenkin toimenpiteitä uusien yritysten helpottamiseksi vuonna 2003. ...mutta osaamiseen ja innovaatioihin tehtävät investoinnit ovat edelleen riittämättömiä. // Siirtyminen osaamistalouteen etenee, joskin hitaasti, ja jäsenvaltioiden välillä on yhä merkittäviä eroja. Komissio esitti toimintasuunnitelman, jossa pyritään lisäämään T&K-toimintaan tehtäviä investointeja (3 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä), ja kahden kolmasosan rahoituksesta pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta. Toistaiseksi kehitys ei ole ollut tyydyttävää, sillä T&K-menojen osuus BKT:stä on supistunut esimerkiksi Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. On myös huolestuttavaa, etteivät jäsenvaltiot ole vielä lisänneet tuntuvasti henkilöstöresursseihin tehtäviä investointeja. Tätä käsiteltiin myös marraskuussa 2003 annetussa komission tiedonannossa. On kuitenkin myönteistä, että useat jäsenvaltiot pyrkivät parantamaan koulutusjärjestelmiensä laatua ja tehokkuutta, sillä esimerkiksi Espanjassa on säädetty laki koulutuksen laadusta, ja Ruotsissa on otettu käyttöön uusi ammatillisen koulutuksen järjestelmä. Riskipääomaa koskevan toiminta suunnitelman ja rahoituspalveluiden toiminta suunnitelman täytäntöönpanossa on edistytty hyvin, mutta ponnisteluja tarvitaan vielä. // Pääomamarkkinoilla riskipääomaa koskeva toimintasuunnitelma on pantu täytäntöön lähes kokonaan. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman täytäntöönpano on edennyt pitkälle, ja lainsäädäntötoimenpiteitä on ryhdytty saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ponnistelut ovat kuitenkin vielä tarpeen, jotta vuodeksi 2005 asetettu tavoite saavutetaan. Selvitysjärjestelyjen yhdentymisestä on tullut toiminnan selkeä painopiste niin EU:n kuin jäsenvaltioidenkin tasolla vuonna 2003. Useat jäsenvaltiot ovat viime vuosien yritysskandaalien jälkeen lujittaneet yritysjohdon valvontaa koskevia järjestelyjä kansallisella tasolla, ja komissio on hyväksynyt yhtiöoikeutta ja omistajaohjausta (corporate governance) koskevan toimintasuunnitelman toukokuussa 2003. Rahoituslaitosten valvontaa tehostetaan sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Noin puolet jäsenvaltioista ei ole vielä turvannut julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. // Noin puolet jäsenvaltioista, esimerkiksi Belgia, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia ja Portugali, ei ole vielä turvannut julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä erityisesti väestön ikääntyessä. Eläkeuudistustoimenpiteissä edistyttiin vuonna 2003 merkittävästi joissakin jäsenvaltioissa, varsinkin Ranskassa ja Itävallassa, mutta edistyminen oli hitaampaa julkisen velan supistamisessa. Julkinen velka pysyi vuonna 2003 yli 60 prosentissa suhteessa BKT:hen kuudessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi Belgiassa, Kreikassa ja Italiassa, jossa se oli edelleen yli 100 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sosiaalisessa kestävyydessä edistyttiin rajallisesti, vaikka toimenpiteitä toteutettiin. // Edistymistä sosiaalisen kestävyyden parantamisessa haittaa heikkenevä työmarkkinatilanne, sillä työpaikoilla on tärkeä tehtävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. On toteutettu joitakin toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään alueellisia työttömyyseroja ja erityisesti tehostamaan rakennerahastoista rahoitettavia investointeja. Kestävä kehitys on edelleen suuri haaste. // Kestävässä kehityksessä on edistytty hieman vuonna 2003. EU:n tasolla neuvosto laajensi energian verotusta koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaa (esimerkiksi vähimmäisverokannat). Useassa jäsenvaltiossa (kuten Belgiassa, Alankomaissa ja Ruotsissa) toteutettiin lisätoimenpiteitä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi. Muissa jäsenvaltioissa (varsinkin Saksassa ja Itävallassa) toteutettiin toimenpiteitä liikenteen käyttömaksujen alalla. Yhdistynyt kuningaskunta otti käyttöön Lontoossa ruuhkamaksut, jotka johtivat selvään käyttäytymisen muutokseen. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ei sen sijaan edistytty 1990-luvun lopun hyvästä edistymisestä huolimatta. Edistyminen on toistaiseksi ollut epätasaista euroalueella, ja lisätoimia tarvitaan julkisessa taloudessa... ...ja euroalueen ulkoisessa edustuksessa. // Edistyminen euroalueen suuntaviivoissa on ollut epätasaista. Makrotalouspolitiikkayhdistelmä oli suurelta osin sopusoinnussa hintatason vakauden kanssa, ja se tuki edelleen kasvua. Julkista taloutta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano aiheutti kuitenkin huolta. Julkisen talouden rahoitusasema oli vuonna 2003 lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen vain kolmessa jäsenvaltiossa (Belgiassa, Espanjassa ja Suomessa), ja suhdannekorjattu rahoitusasema parani vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen kolmessa muussa jäsenvaltiossa (Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa). Puolet euroalueen jäsenvaltioista ei edennyt riittävästi kohti tervettä julkista taloutta vuonna 2003. Edistyminen euroalueen ulkoisen edustuksen parantamisessa kansainvälisissä yhteyksissä on ollut erittäin rajallista. Vaikka edistyminen on ollut merkittävää joillakin aloilla, uudistukset eivät yleisesti ole nopeutuneet. // Kyseessä on monivuotisten suuntaviivojen ensimmäinen vuosi, mutta tämän tarkastelun perusteella kokonaiskuva on epätasainen. Uudistukset (toteutetut ja/tai suunnitellut toimenpiteet) ovat nopeutuneet hieman työmarkkinoiden, kilpailupolitiikan, liiketoimintaympäristön ja uusien tekniikoiden käytön, koulutuksen sekä eläkkeiden osalta. Edistyminen on ollut rajallisempaa markkinoiden yhdentymisessä, osaamiseen ja tutkimukseen tehtävissä investoinneissa, sosiaalisessa kestävyydessä ja kestävässä kehityksessä. Huolta aiheuttavat julkisen talouden rahoitusaseman nopea heikkeneminen useassa jäsenvaltiossa ja haluttomuus liiallisen alijäämän poistamiseen. Ei vaikuta siltä, että uudistukset olisivat yleisesti nopeutuneet, kuten neuvosto pyysi. Jos uudistukset jatkuvat nykyistä vauhtia, talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja ei välttämättä pystytä panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuoteen 2006 mennessä, eikä Lissabonin tavoitteita saavuteta vuoteen 2010 mennessä. Laskusuhdannetta ja julkisen talouden vakauttamisen tarvetta ei voida käyttää verukkeena tarvittavien uudistusten lykkäämiseen. Sekä julkisen talouden vakauttaminen että rakenneuudistukset voivat tukea kasvua myös lyhyellä aikavälillä, sillä ne vaikuttavat myönteisesti luottamukseen. Niillä on kiistatta myönteinen vaikutus kasvuun pitkällä aikavälillä. 1. Johdanto Tässä tiedonannossa arvioidaan toimia, joita on toteutettu tai suunniteltu vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa [1] vahvistetun EU:n keskipitkän aikavälin talouspoliittisen strategian perusteella. Nämä suuntaviivat ovat talouspolitiikan yhteensovittamisen keskeinen väline Euroopan unionissa. Unionin politiikan yhteensovittamisprosesseja on tehostettu, ja suuntaviivoissa keskitytään tärkeisiin talouspoliittisiin kysymyksiin ja keskipitkän aikavälin toimenpiteisiin. Muissa prosesseissa (kuten sisämarkkinastrategiassa ja Euroopan työllisyysstrategiassa) tarkastellaan lähemmin niihin kuuluvia kysymyksiä. Täytäntöönpanokertomus sisältyy samaan täytäntöönpanopakettiin yhteistä työllisyysraporttia koskevan ehdotuksen ja sisämarkkinastrategian täytäntöönpanokertomuksen kanssa. Yhdessä ne tukevat komission vuoden 2004 kevätraporttia. Euroopan työllisyystyöryhmän tuore raportti on otettu huomioon. [1] Ks. neuvoston suositus, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (2003/555/EY); EUVL L 195, 1.8.2003, s. 1. EU:n keskipitkän aikavälin talouspoliittisen strategian keskeiset osatekijät ovat * kasvuun ja vakauteen tähtäävä talouspolitiikka * Euroopan kasvupotentiaalia lisäävät talousuudistukset * kestävyyden vahvistaminen. Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa keskitytään talouspolitiikan vaikutukseen keskipitkällä aikavälillä Lissabonissa vuonna 2000 asetetun strategisen päämäärän saavuttamisessa: unionista "on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Lissabonin asialistaan lisättiin ympäristöulottuvuus vuonna 2001. Täytäntöönpanokertomus on olennainen osa perustamissopimuksen 99 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan monenvälistä valvontaa. Tämä täytäntöönpanokertomus on ensimmäinen monivuotisiin suuntaviivoihin siirtymisen jälkeen. Jäsenvaltioilla on kolme vuotta aikaa ottaa huomioon talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yleiset suuntaviivat ja maakohtaiset suositukset, joten noudatetaan voimistuvaa lähestymistapaa, jossa täytäntöönpanon arviointia tehostetaan, kunnes vuonna 2006 on määrä toteuttaa suuntaviivojen täysimääräinen tarkastelu. Ensimmäisen välivuoden täytäntöönpanon arviointi on siksi yleisluonteinen ja alustava, ja siinä keskitytään enemmänkin poliittisiin aikomuksiin kuin tuleviin arviointeihin. Laatikko 1: Neuvoston kolmen painopisteen jatkotoimenpiteet Ecofin-neuvosto mainitsi saatteessaan vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin tulevan vuoden poliittisten toimien kolme painopistettä: 1. kasvun edistäminen 2. jäsenvaltioiden työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen 3. jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyden varmistaminen. Neuvosto totesi myös, että uudistuksia olisi nopeutettava ja että talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen pikainen ja tehokas täytäntöönpano on luottamuksen ja kasvun kannalta ensisijaisen tärkeää. Lisäksi neuvosto huomautti, että se on euroryhmän kanssa keskeisessä asemassa, sillä niiden ansiosta voidaan yhdessä seurata ja edistää täytäntöönpanoa kaikkien politiikan toimijoiden osalta. Sitten puheenjohtajavaltio Italia totesi, että neuvosto alkaa käydä säännöllisiä täytäntöönpanokeskusteluja vuoden mittaan. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa erityisesti julkisen talouden kestävyyden osalta käsiteltiin 4. marraskuuta 2003 työaamiaisella. Neuvostolla on seuraava tilaisuus jatkaa täytäntöönpanokeskusteluja, kun se antaa päätelmiä tästä kertomuksesta. On vaikeaa tiivistää lyhyesti neuvoston kolmen painopisteen jatkotoimenpiteet, koska painopisteet ovat erittäin laajoja. Esimerkiksi "kasvuun ja vakauteen tähtäävän talouspolitiikan" ja "Euroopan kasvupotentiaalia lisäävien talousuudistusten" kaikilla yleisillä suuntaviivoilla pyritään joko suoraan tai välillisesti parantamaan Euroopan kasvukykyä ja kasvupotentiaalia. Seuraavan selvityksen ei siis ole tarkoitus korvata varsinaisessa kertomuksessa esitettävää kattavaa arviointia. Kun on kyse "kasvun asettamisesta etusijalle Euroopassa" ja makrotalouspolitiikan asianmukaisen tasapainon löytämisestä, tässä täytäntöönpanokertomuksessa todetaan, että politiikka on myötäillyt kasvua. Rahapolitiikan viritys keveni, kun EKP laski korkoa yhteensä 75 peruspistettä vuonna 2003. Finanssipolitiikan viritys pysyi neutraalina, koska suhdannekorjattu alijäämä pysyi laajalti ennallaan, vaikka automaattisten vakauttajien toiminta auttoikin vakauttamaan taloutta. Terveen makrotalouspolitiikan lisäksi neuvosto korosti inhimilliseen ja fyysiseen pääomaan tehtävien investointien lisäämistä sekä sisämarkkinoiden toteuttamista. Edistyminen on ollut epätasaista. Kokonaisinvestointien arvellaan laskeneen vuonna 2003 (0,4 prosenttia koko EU:ssa ja yhden prosentin euroalueella), joskin vähemmän kuin vuonna 2002, ja myötäilleen näin kielteistä suhdannekehitystä. Osaamiseen ja innovaatioihin tehtävät investoinnit ovat yhä jäljessä Yhdysvaltojen tasosta. Edistyminen sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa on hidastunut. Lokakuussa 2003 käynnistetyssä Euroopan kasvualoitteessa pyritään kuitenkin edistämään tiettyjä Euroopan laajuisen verkon infrastruktuurihankkeita sekä T&K-hankkeita, joita voidaan rahoittaa EU:n talousarviosta. Yhteisön rahoitusosuus rajat ylittäviin infrastruktuureihin tehtäviin investointeihin on enintään 20 prosenttia hankkeen kustannuksista. Hankkeita auttaa myös tehostettu yhteensovittaminen suunnittelussa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja rahoituksessa. "Jäsenvaltioiden työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen" osalta työmarkkinauudistukset ovat nopeutuneet hieman vuonna 2003, mutta niitä on nopeutettava, jos Lissabonin tavoitteet halutaan saavuttaa. Useat jäsenvaltiot ovat pyrkineet tekemään työnteosta kannattavaa, vaikka uudistukset painottuvat verotukseen. Useassa jäsenvaltiossa on myös edistetty entistä joustavampia työjärjestelyjä ja ammatillista liikkuvuutta. Lisäksi aktiivisella työmarkkinapolitiikalla pystytään yhä paremmin ottamaan huomioon työttömien yksilölliset tarpeet. Sen sijaan ei ole juuri ehdotettu toimenpiteitä, joiden avulla poistetaan etuusjärjestelmien kannustinvaikutuksia, edistetään palkkojen porrastusta, tehostetaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa arviointien mukaisesti tai kevennetään sääntelyrasitteita (kuten työsuhdeturvalainsäädäntöä). Edistyminen "jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyden varmistamisessa" on ollut epätasaista. Velkaantumisaste on noussut vuodesta 2000 sekä EU:ssa että euroalueella, ja euroalueella velkasuhde ylittää edelleen selvästi 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Toisaalta joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Itävallassa, toteutettiin vuonna 2003 merkittäviä eläkeuudistuksia. Useassa jäsenvaltiossa on myös yritetty parantaa eläkejärjestelmän ja työmarkkinatilanteen vuorovaikutusta, mutta ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste oli vain 40 prosenttia vuonna 2002, ja jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja. Tätä tiedonantoa (täytäntöönpanokertomuksen osa I) täydentää komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa tehdään alustava arviointi jäsenvaltioille niiden yksilöllisten haasteiden ratkaisemiseksi annettujen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta (osa II). Yleisten suuntaviivojen täytäntöönpanon arviointia tehostetaan asteittain lähivuosina. 2. EU:n talouden vahvistaminen 2.1 Kasvuun ja vakauteen tähtäävä talouspolitiikka 2.1.1 Taloudellinen tilanne: hitain talouskasvu vuoden 1993 jälkeen Talouskasvu on osoittautunut tuntuvasti ennakoitua heikommaksi. EU:n talouskasvu pysähtyi vuoden 2003 alkupuoliskolla vuoden 2002 lopun heikon tuloksen jälkeen. Vaikka toimeliaisuus parani selvästi kolmannella vuosineljänneksellä, keskimääräisen kasvun arvellaan vuonna 2003 olleen vain 0,8 prosenttia (0,4 prosenttia euroalueella), ks. kuvio 1. Kasvu on nyt hitaimmillaan vuoden 1993 jälkeen. Kehnon talouskehityksen ja odotetun elpymisen viivästymisen taustalla on useita tekijöitä. Ensiksi Irakin sotaan liittyvät geopoliittiset jännitteet horjuttivat yleisesti luottamusta. Toiseksi tuleviin ansio- ja eläketuloihin liittyvä epävarmuus sekä osakemarkkinoiden pitkittyneen alamäen kielteiset vaikutukset varallisuuteen heikensivät kuluttajien luottamusta euroalueella. Kolmanneksi yrityssektorin heikko kannattavuus esimerkiksi taseiden jatkuvan oikaisun ja ulkopuolisen rahoituksen lisääntyneiden kustannusten takia on saattanut vähentää tai lykätä investointeja. Lopuksi rakenteellinen jäykkyys on edelleen huomattavaa. Markkinoiden jakautuminen ja joustamattomuus aiheuttivat sen, että reaaliset yksikkötyökustannukset ja kuluttajahintainflaatio sopeutuivat verkkaisesti heikkoon talouskasvuun ja heikkenevään työmarkkinatilanteeseen Pitkään verkkaisena jatkunut kasvu on alkanut heijastua työmarkkinatilanteeseen. Työpaikkojen nettomäärän arvellaan vuonna 2003 vähentyneen euroalueella (ensimmäisen kerran vuoden 1994 jälkeen) noin 200 000:lla. Työttömyysasteen ennustetaan nousseen 8,1 prosenttiin EU:ssa (8,9 prosenttiin euroalueella). Inflaatio, joka oli EU:ssa arviolta 2 prosenttia vuonna 2003 (euroalueella 2,1 prosenttia), on hidastunut varsin verkkaisesti heikosta kasvusta huolimatta. Tämä johtuu osittain tilapäisistä tekijöistä, kuten öljyn hinnan noususta, sääolojen aiheuttamasta elintarvikkeiden hintapiikistä ja välillisten verojen korotuksista. Myös pohjainflaatio on pitänyt pintansa, koska jatkuva nimellispalkkojen kasvu yhdistettynä kausiluonteiseen tuottavuuden kasvun hidastumiseen aiheuttaa korotuspaineita yksikkötyökustannuksiin ja koska euron vahvistuminen näkyy hitaasti kuluttajahinnoissa. >VIITTAUS KAAVIOON> Makrotalouspolitiikka oli edelleen myötäilevää Makrotalouspolitiikka on ollut myötäilevää heikon kasvun takia. EKP laski korkoa kahdesti vuonna 2003 yhteensä 75 peruspistettä 2 prosenttiin minimitarjouskoron osalta suhdanteiden heikentyessä, ks. kuvio 2. Koronlaskun tukivaikutusta kasvuun ja ennen kaikkea kotimaiseen kysyntään heikensi osittain euron viimeaikainen vahvistuminen, joka laski jonkin verran nettovientiä. Kaiken kaikkiaan rahapolitiikan viritys oli edelleen myötäilevä. Vaikka inflaatio on pysynyt yli 2 prosentissa ja raha-aggregaatit ovat kasvaneet voimakkaasti, inflaatio-odotukset olivat alhaisia ja vakaita. Euroalueen ulkopuolella keskuspankit laskivat ohjauskorkoja useaan otteeseen vuoden alkupuoliskolla. Bank of England laski repo-korkoaan, tärkeintä ohjauskorkoaan, kahdesti 0,25 prosenttiyksikköä 3,5 prosenttiin heinäkuun puoliväliin mennessä. Kun talouden toimeliaisuuden vahvistumisesta ja luottojen voimakkaasta kasvusta oli saatu viitteitä, se nosti repo-korkoa marraskuussa 0,25 prosenttiyksikköä. Ruotsissa Riksbank laski ohjauskorkoa kolmeen otteeseen tammikuun ja heinäkuun alun välisenä aikana yhteensä 1,0 prosenttiyksikköä. Repo-korko on sittemmin pysynyt ennallaan, ja se on nyt 2,75 prosenttia eli toistaiseksi alimmalla tasollaan. Kuvio 2: Lyhyet ja pitkät korot >VIITTAUS KAAVIOON> // >VIITTAUS KAAVIOON> Finanssipolitiikan yleinen viritys pysyi neutraalina EU:ssa, ja suhdannekorjattu julkisen talouden perusjäämä pysyi suurelta osin ennallaan, ks. kuvio 3. Nimellinen rahoitusasema heikkeni, kun automaattiset vakauttajat lievensivät pitkittyneen laskusuhdanteen vaikutuksia. Nykyistä liikkumavaraa on kaventanut julkista taloutta vakauttavien toimenpiteiden puuttuminen joissakin jäsenvaltioissa edellisen noususuhdanteen aikana. Tämä on aiheuttanut paineita koko EU:n finanssipolitiikkaan, ks. myös jäljempänä 2.1.2 kohta. >VIITTAUS KAAVIOON> Palkkojen kasvu pysyi vuonna 2003 ennallaan noin 3 prosentissa koko EU:ssa (2 ¾ prosenttia euroalueella). Nimellispalkkojen jatkuva kasvu yhdistettynä inflaation hienoiseen hidastumiseen on mahdollistanut reaalipalkkojen nousun ja lisännyt näin kotitalouksien ostovoimaa. Työn tuottavuuden kasvun hidastuessa kausiluonteisesti yksikkötyökustannusten kasvu pysyi viime vuonna yli 2 prosentissa. Palkkakehitys on edelleen suurelta osin sopusoinnussa hintatason vakauden kanssa, kunhan työn tuottavuuden ennustettu kausiluonteinen elpyminen ei nopeuta palkkojen kasvua. 2.1.2 Julkisen talouden kehitys: finanssipolitiikka paineiden alaisena Julkisen talouden rahoitusasema heikkeni edelleen Talouden laskusuhdanteen vaikutus EU:n julkiseen talouteen alkoi näkyä selvästi vuoden 2000 jälkeen. Sekä automaattiset vakauttajat että harkinnanvarainen politiikka aiheuttivat paineita julkiselle taloudelle, ja 1,0 prosentin nimellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen koko EU:ssa (EU15) vuonna 2000 [2] kääntyi 1,9 prosentin alijäämäksi vuonna 2002. Keskimääräinen nimellinen rahoitusasema heikkeni edelleen vuonna 2003 ja oli EU:ssa 2,7 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:hen, mutta jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja. Neljässä jäsenvaltiossa (BE, DK, FI ja SE) onnistuttiin yleisestä heikkenemisestä huolimatta pitämään nimellinen rahoitusasema tasapainossa tai ylijäämäisenä vuosina 2000-2003. Heikkeneminen oli huomattavaa monessa muussa jäsenvaltiossa, joista kahdessa (DE ja FR) alijäämän ennustetaan vuonna 2003 ylittävän selvästi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. [2] Koko EU:n (EU15) nettoluotonantoa kuvaava luku vuonna 2000 sisälsi puhelintoimiluvista (UMTS) saadut kertaluonteiset tulot, jotka olivat 1,2 prosenttia BKT:stä. Koko EU:ssa talouden laskusuhdanne on suurin syy julkisen talouden heikkenemiseen viime vuosina automaattisten vakauttajien toiminnan kautta. Heikkeneminen johtuu suurelta osin alijäämää lisänneistä harkinnanvaraisista toimenpiteistä. Suhdannekorjattu alijäämä kasvoi 1,2 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2000 aina 2,2 prosenttiin vuonna 2003. Jäsenvaltioiden tasolla kehitys on ollut varsin epätasaista (ks. myös kuvio 4). Niistä jäsenvaltioista, joissa suhdannekorjattu rahoitusasema oli alijäämäinen vuonna 2000, tilanne paheni Saksassa, Kreikassa, Ranskassa ja Alankomaissa, mutta se koheni Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa ja Portugalissa. >VIITTAUS KAAVIOON> Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 1. Niiden on saavutettava tai säilytettävä lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema koko suhdannekierron* ajan; niiden on korjattava liiallinen alijäämä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiseksi. 2. Tämän jälkeen niiden on vältettävä myötäsyklistä politiikkaa erityisesti talouden noususuhdanteessa. * Euroalueen jäsenvaltioille suositeltiin, että ne parantavat suhdannekorjattua rahoitusasemaansa vuosittain vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, ellei keskipitkän aikavälin tavoitetta ole vielä saavutettu. Finanssipolitiikkaa koskevan suuntaviivan täytäntöönpano aiheuttaa huolta Komission talousennusteen (syksy 2003) mukaan (suhdannekorjattu) julkisen talouden rahoitusasema oli vuonna 2003 lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen viidessä jäsenvaltiossa eli Belgiassa, Tanskassa, Espanjassa, Suomessa ja Ruotsissa (ks. taulukko 1). Näissä jäsenvaltioissa rahoitusasema pysynee terveenä lähivuosina. Itävallassa rahoitusasema heikkeni tuoreen vakausohjelman mukaisesti vuonna 2003 siinä määrin, ettei se enää noudata tätä suuntaviivaa. Jos politiikan oletetaan pysyvän muuttumattomana, kaksi muuta jäsenvaltiota (IE ja AT) voi syksyn talousennusteen mukaan saavuttaa terveen rahoitusaseman vuoteen 2005 mennessä. Itävallassa vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että tulevat veronalennukset (yksi prosentti BKT:stä) johtavat vastaavasti menojen hillitsemiseen, joten suhdannekorjattu rahoitusasema heikkee huomattavasti vuonna 2005. Niille jäsenvaltioille, jotka eivät olleet saavuttaneet tavoitetta, suositeltiin, että ne parantavat suhdannekorjattua rahoitusasemaansa (korjauksen olisi oltava vuosittain vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen niissä euroalueen maissa, joissa alijäämä jää alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen, ja vielä suurempi maissa, joissa alijäämä ylittää viitearvon, ks. myös 3 kohta). Suhdannekorjattu rahoitusasema parani vuonna 2003 tätä enemmän (yli 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen) ainoastaan Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Sen ennustetaan paranevan vuonna 2004 myös Saksassa ja Ranskassa, mutta suhdannekorjattu alijäämä saattaa heiketä jyrkästi Kreikassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Portugalissa vuonna 2004 ja/tai vuonna 2005 (on kuitenkin syytä huomauttaa, että ennusteet vuodeksi 2005 perustuvat kaikissa jäsenvaltioissa sellaiseen skenaarioon, että politikka ei muutu). >TAULUKON PAIKKA> Neuvosto totesi vuonna 2002 liiallisen alijäämän Portugalissa ja vuonna 2003 Saksassa ja Ranskassa. Saksassa ja Portugalissa on pyritty noudattamaan suositusta ja korjaamaan tilanne. Ennusteiden mukaan nimellinen alijäämä pysynee Portugalissa huomattavien kertaluonteisten toimenpiteiden jälkeen alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2003, mutta viitearvo voi taas ylittyä vuonna 2004. Saksa toteutti vuonna 2003 toimenpiteitä, jotka vastaavat noin yhtä prosenttia BKT:stä, joten se noudattaa tältä osin neuvoston tammikuussa 2003 antamaa suositusta. Epäsuotuisten suhdanteiden takia näyttää kuitenkin siltä, etteivät toimenpiteet riitä poistamaan liiallista alijäämää vuonna 2004. Ranskassa ei ole toteutettu tehokkaita toimia julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi, ja nykyisten talousnäkymien mukaan alijäämä pysyy liiallisena eli selvästi yli 3 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2004. Edellä kuvatun kehityksen takia komissio antoi perustamissopimuksen 104 artiklan 8 ja 9 kohdan nojalla Saksalle ja Ranskalle suositukset, joiden mukaan tehokkaisiin toimiin ei ollut ryhdytty (FR) tai toimet olivat riittämättömiä (DE) ja joissa kumpaakin jäsenvaltiota kehotettiin toteuttamaan toimenpiteitä liiallisen alijäämän poistamiseksi. Heikon talouden takia komissio kuitenkin suositteli, että kumpikin jäsenvaltio saisi yhden vuoden lisäaikaa alijäämän laskemiseksi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen, siis vuoteen 2005 mennessä. Neuvosto hylkäsi 25. marraskuuta 2003 komission suositukset ja päätyi sopimukseen perustamissopimuksen ulkopuolella, jolloin se tosiasiallisesti keskeytti edellä mainittujen määräysten soveltamisen. Neuvosto pani merkille, että Saksa ja Ranska ovat sitoutuneet supistamaan alijäämänsä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2005 mennessä. Kuviossa 5 verrataan finanssipolitiikan viritystä (jota arvioidaan suhdannekorjatun perusjäämän muutoksilla) suhdanteisiin, joita arvioidaan tuotantokuilun koolla. EU:n finanssipolitiikan yleisen virityksen uskotaan olevan laajalti neutraali vuonna 2003. Yleisen finanssipolitiikan virityksen taustalla jäsenvaltioissa on melko erilaisia virityksiä, vaikka suhdannekehitys on varsin samankaltainen. Joidenkin jäsenvaltioiden odotetaan harjoittavan melko myötäsyklistä politiikkaa, joten vakauttamispyrkimykset, joita tervettä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan suuntaviivan 1 noudattaminen edellyttää, menevät myötäsyklisen politiikan välttämistä koskevan suuntaviivan edelle (esimerkiksi NL ja PT). Kreikan myötäsyklistä finanssipolitiikan viritystä ei kuitenkaan voida selittää julkisen talouden vakauttamisen tarpeella. >VIITTAUS KAAVIOON> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> 2.1.3 Palkkakehitys: liian suuri palkkojen kasvu ei edistänyt työpaikkojen syntymistä Palkkojen kasvu hidastui vähemmän kuin tuottavuuden kasvu... Palkat ovat reagoineet maltillisesti talouden heikkenemiseen, missä näkyy osittain työmarkkinoiden sitkeys nykyisen laskusuhdanteen alkaessa. Nimellispalkkojen kasvu on supistunut EU:ssa 3 ½ prosentista vuonna 2000 noin 3 prosenttiin vuonna 2003, ja se pysyi euroalueella melko vakaana noin 2 ¾ prosentissa samana aikana. Yksikkötyökustannukset sen sijaan nousivat, kun työn tuottavuuden kasvu heikkeni jyrkästi laskusuhdanteen alkaessa useassa jäsenvaltiossa havaitun työvoiman hamstrauksen takia. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin seuraava suositus: 3. On tärkeää varmistaa, että nimelliset palkankorotukset ovat johdonmukaisia hintatason vakauden ja tuottavuuden kasvun kanssa. On tärkeää edistää makrotaloudellista vuoropuhelua. ...mutta palkat ovat suurelta osin sopusoinnussa hintatason vakauden kanssa keskipitkällä aikavälillä Nimellispalkkojen kasvu, joka oli vuonna 2003 noin 3 prosenttia EU:ssa ja 2 ¾ prosenttia euroalueella, on suurelta osin sopusoinnussa keskipitkän aikavälin hintatason vakauden kanssa. Työn tuottavuuden kasvun kausiluonteisen hidastumisen takia nimellisten yksikkötyökustannusten nousu on kuitenkin yli 2 prosenttia jo kolmantena peräkkäisenä vuonna. Edelleen varsin nopea kasvu on osaltaan vaikuttanut siihen, että inflaatio on supistunut erittäin hitaasti. Tuottavuuden vähäinen kasvu on juuri ja juuri pitänyt kurissa reaaliset yksikkötyökustannukset, ks. taulukko 2 jäljempänä. Palkankorotukset ovat melko korkeita, kun otetaan huomioon työvoiman heikko kysyntä. Monet institutionaaliset tekijät (kuten ammattiliittojen valta, neuvottelujen yhteensovittaminen tai keskittäminen, neuvottelujen kattavuus, palkkasääntöjen käyttö työehtosopimusneuvotteluissa sekä erilaiset insider-outsider-mekanismit) selittävät vähäisen nimellis- ja reaalipalkkajouston. Palkanmuodostusjärjestelmässä tai palkkojen sitomisessa hintoihin indeksiehtojen avulla ei ole vuonna 2003 havaittu merkittäviä muutoksia. Maatasolla nimelliset palkankorotukset olivat varsin korkeita Kreikassa, Espanjassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa [3] eli maissa, joissa työmarkkinat ovat varsin kireät ja/tai inflaatio on korkea. Reaaliset yksikkötyökustannukset kohosivat erityisesti Irlannissa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. [3] Nimelliset työvoimakustannukset henkeä kohti nousivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2003. Tämä selittyy osittain työnantajamaksun (NIC, National Insurance Contribution) korotuksella, jonka vaikutus palkkojen kasvussa oli noin 1,5 prosenttiyksikköä. >TAULUKON PAIKKA> Makrotaloudellinen vuoropuhelu lisää poliittisten toimijoiden yhteisymmärrystä Makrotaloudellisesta vuoropuhelusta on viime vuosina kehittynyt EU:n tasolla hyödyllinen foorumi säännölliseen näkemystenvaihtoon kaikkien poliittisten toimijoiden ja myös työmarkkinaosapuolten välillä. Se lisää yhteisymmärrystä taloudellisesta tilanteesta, joten se voi auttaa ehkäisemään jännitteitä, jotka voivat johtaa epätasapainoiseen makrotalouspolitiikkayhdistelmään. 2.2 Euroopan kasvupotentiaalia lisäävät talousuudistukset EU tarvitsee yhä vahvempaa ja kestävää talouskasvua tämän vuosikymmenen loppupuolella, jotta Lissabonin tavoitteet saavutettaisiin. Rakenneuudistuksia tarvitaan Euroopan kasvupotentiaalin lisäämiseksi. Ne olisi toteutettava kattavasti ja yhteensovitetusti. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa keskityttiin siksi sekä työmarkkinoiden toiminnan ja henkilöstöresurssien laadun parantamiseen että tuottavuuden ja liiketoiminnan dynaamisuuden lisäämiseen. 2.2.1 Lissabonin työllisyystavoitteita ei välttämättä saavuteta Lissabonin ja Tukholman työllisyystavoitteissa on edistytty liian hitaasti Monta vuotta nopeana jatkuneen työpaikkojen luomisen jälkeen talouden laskusuhdanne on alkanut näkyä yhä voimakkaammin työllisyydessä. Työpaikkojen luominen hidastui EU:ssa vuonna 2002 ja pysähtyi kokonaan vuonna 2003, ja työllisyys väheni hieman euroalueella. Työttömyyden kasvu nopeutui yritysten kiihdyttäessä työvoiman vähennyksiä. Vuoden 2001 alussa 7,3 prosentin suuruinen (kausivaihteluista puhdistettu) työttömyysaste oli noussut 8,0 prosenttiin lokakuussa 2003. Jäsenvaltioiden erot ovat huomattavia. Työttömyysaste on edelleen alle 5 prosenttia Luxemburgissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Irlannissa mutta yli 9 prosenttia Espanjassa, Saksassa ja Ranskassa. Kokonaistyöllisyysaste oli EU:ssa 64,3 prosenttia vuonna 2002 (se vaihteli Italian 55,5 prosentista Tanskan 75,9 prosenttiin). Kuviossa 6 havainnollistetaan erilaisia lähtökohtia vuonna 1999 ja jäsenvaltioissa tapahtunutta kehitystä. Kolmen edellisen vuoden aikana tapahtuneen tietynasteisen kiinnikuromisen jälkeen korkeimman ja alimman kansallisen työllisyysasteen ero supistui 23,3 prosenttiyksiköstä 20,4 prosenttiyksikköön. >VIITTAUS KAAVIOON> Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste oli vain 40,1 prosenttia vuonna 2002, joten vuodeksi 2010 asetettu tavoite (50 prosentin keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa) on tältä osin kaikkein kauimpana. Jäsenvaltioiden erot ovat erittäin suuria: Belgiassa vain 26,7 prosenttia 55-64-vuotiaista on työssä, kun Ruotsissa vastaava luku on 68,0 prosenttia (ks. kuvio 7). Edistyminen on viime vuosina ollut hitainta joissakin niistä jäsenvaltioista, joissa lähtötaso oli alhaisin. Aiemmin tehtyjä virheitä ei saa toistaa, joten yritysten rakenneuudistuksessa on vältettävä näennäisen hyvältä ratkaisulta tuntuvaa varhaiseläkkeelle siirtymistä. >VIITTAUS KAAVIOON> Etenkin naiset ovat viime aikoina hyötyneet työllisyyden kasvusta. Naisten työllisyysaste kohosi 55,6 prosenttiin vuonna 2002 (ks. kuvio 8). Kohorttivaikutukset nostavat edelleen naisten työllisyysastetta, sillä nuoret naiset ovat muita innokkaampia tekemään työtä, mutta naisten työvoimaosuuden nostamisen esteet (kuten lastenhoitopalvelujen ja osa-aikatyömahdollisuuden puuttuminen) ovat yhä suuria tietyissä jäsenvaltioissa. >VIITTAUS KAAVIOON> Kokin raportissa vaaditaan mittavia uudistuksia Työllisyys ei kasvanut lainkaan vuonna 2003, ja kasvun ennustetaan olevan vaatimatonta vuosina 2004 ja 2005, joten EU:ssa ei todennäköisesti saavuteta välitavoitetta eli 67 prosentin työllisyysastetta vuoden 2005 loppuun mennessä. Vuodeksi 2010 asetetuissa tavoitteissakaan ei ole edetty suunnitelmien mukaan. Mahdollista Lissabonin ja Tukholman työllisyystavoitteista lipsumista ei saisi lukea laskusuhdanteen syyksi. Ongelmat ovat rakenteellisia, joten jos työllisyystavoitteet halutaan saavuttaa, on pikaisesti toteutettava kattavia työmarkkinauudistuksia. Tätä korostettiin myös Alankomaiden entisen pääministerin Wim Kokin johtaman Euroopan työllisyystyöryhmän tuoreessa raportissa, joka julkaistiin marraskuussa 2003. Se on tärkeä panos keskusteluun siitä, miten EU:ssa voidaan jälleen edetä kohti Lissabonin työllisyystavoitteita. Poliittiset suositukset ovat laaja-alaisia, ja niissä korostetaan johdonmukaisten poliittisten toimenpiteiden tarvetta. Raportissa painotetaan neljää tärkeää edellytystä työllisyyden ja tuottavuuden parantamiseksi: työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä lisätään, uusia työntekijöitä houkutellaan työmarkkinoille, inhimillisiin voimavaroihin investoidaan enemmän ja tehokkaammin, ja uudistusten tehokkaampi toteuttaminen varmistetaan paremmalla hallinnolla. Poliittiset suositukset ovat yleisesti ottaen sopusoinnussa vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa. Euroopan työllisyystyöryhmän raportissa esimerkiksi korostetaan, että työntekijöiden ja työnantajien on voitava valita erilaisia työsopimussuhteita ja että liiketoiminnan sääntelyä on yksinkertaistettava. Siinä todetaan, että työvoiman vuokrayritykset voivat osaltaan lisätä työmarkkinoiden sopeutumiskykyä ja antaa työntekijöille samalla selkeästi määritetyn kehyksen. Euroopan työllisyystyöryhmän mielestä työntekijöiden turvallisuuden käsitettä on pohdittava uudelleen siten, että samanaikaisesti tarkastellaan sopimusjärjestelmää ja riittävää irtisanomissuojaa entistä dynaamisempien sosiaalisen suojelun muotojen ("job-to-job insurance") ja aktiivisten toimenpiteiden kautta. Lisäksi Euroopan työllisyystyöryhmän mukaan on annettava uusi sysäys vero- ja etuusuudistukselle, ja sen mielestä työssäoloaikaisilla etuuksilla voidaan tehokkaasti lievittää työttömyysloukkuja, mutta ne on suunniteltava huolellisesti, jotta vältytään köyhyysloukuilta tai liian suurilta kokonaiskustannuksilta. Se tukee tarveharkintaisten etuuksien uudistusta ja tuloverotuksen yksilöllistämistä niihin liittyvien pidäkkeiden poistamiseksi. Lopuksi Euroopan työllisyystyöryhmä toteaa, että on tärkeää porrastaa palkat siten, että niissä voidaan ottaa huomioon tuottavuus sekä alakohtainen ja alueellinen työmarkkinatilanne. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 4. Niiden on parannettava verojen ja etuuksien yhteenlaskettuja kannustinvaikutuksia sekä alennettava korkeaa efektiivistä marginaaliverokantaa. 5. Niiden on varmistettava, että palkkaneuvottelujärjestelmät antavat palkkojen vastata tuottavuuseroja. 6. Niiden on tarkistettava työmarkkinasääntöjä sekä edistettävä entistä joustavampia ja innovatiivisempia työjärjestelyjä. 7. Niiden on helpotettava työvoiman liikkuvuutta. 8. Niiden on varmistettava aktiivinen työmarkkinapolitiikka. Työmarkkinauudistukset ovat edenneet lupaavasti, mutta niitä on edelleen nopeutettava Yleisesti ottaen työmarkkinauudistukset etenivät hieman entistä paremmin vuonna 2003. Useassa jäsenvaltiossa on toteutettu merkittäviä uudistuksia, ks. laatikko 3. Niiden vaikutukset eivät kuitenkaan vielä näy, sillä uudistuksia vasta hyväksytään ja/tai pannaan täytäntöön useassa jäsenvaltiossa. Vero- ja etuusuudistukset parantavat osaltaan kannustimia, mutta ne ovat toistaiseksi olleet suppeita ja keskittyneet liikaa verotukseen Työnteon kannustimien parantaminen on edelleen suuri haaste useimmissa jäsenvaltioissa. Kaikille jäsenvaltioille kolmea lukuun ottamatta (ES, IE ja PT) suositeltiinkin, että niiden olisi poistettava verojen ja etuuksien yhteisvaikutuksesta johtuvat työnteon pidäkkeet. Vuonna 2003 toteutetut ja ilmoitetut toimenpiteet keskittyvät yleensä edelleen verotukseen, sillä niissä otetaan käyttöön tai lisätään työhön liittyviä verohuojennuksia (BE, FR, IE ja NL) ja alennetaan marginaaliverokantoja alimmissa palkkaluokissa (erityisesti DE, FR ja IT). Muissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, Itävallassa, Tanskassa ja Suomessa, kaavaillaan lähivuosiksi uusia tämänsuuntaisia toimenpiteitä. Vaikka toimenpiteiden painottuminen verotukseen voi olla poliittisesti ymmärrettävää, se on ongelmallista siksi, että julkiseen talouteen kohdistuu useassa jäsenvaltiossa paineita, jotka rajoittavat liikkumavaraa entisestään. Toistaiseksi ei ole juuri toteutettu (tai ilmoitettu) toimenpiteitä etuusjärjestelmien uudistamiseksi, vaikka nämä järjestelmät lisäävät eniten työttömyysloukkujen vaaraa. Kelpoisuusehdot, etuuksien kesto, työnhaun valvonta ja vaatimukset olla työmarkkinoiden käytettävissä eivät ole juuri muuttuneet. Saksassa suunnitellaan kuitenkin merkittäviä tämänsuuntaisia toimenpiteitä, ja siellä toteutetaan lähikuukausina työttömyysetuusjärjestelmän uudistus. Alankomaissa on vuonna 2003 tarkasteltu työttömyysvakuutusta ja kiristetty tuntuvasti kelpoisuusehtoja. Myös Tanskassa on toteutettu toimenpiteitä. Jäsenvaltioissa kehitetään sosiaalietuuksien myöntämiseen liittyviä aktivoivia toimenpiteitä, mutta passiivisten ja aktiivisten työmarkkinaohjelmien vuorovaikutusta on parannettava huomattavasti. Lastenhoitopalvelut ovat parantuneet vain hieman, vaikka niitä pidetään ensisijaisina useimmissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on pyrittävä entistä enemmän turvaamaan riittävä ja kohtuuhintainen lastenhoito lastenhoidon kattavuutta koskevien Barcelonan tavoitteiden mukaisesti. Palkkojen porrastamiseksi on toteutettu vain vähän konkreettisia toimenpiteitä Työttömyyserot ovat edelleen merkittäviä alueilla ja ammattitaidon tasossa. Seitsemälle jäsenvaltiolle (DE, GR, ES, IE, IT, PT ja FI) suositeltiin palkkojen porrastamista yhä paremmin tuottavuuden ja paikallisen työmarkkinatilanteen mukaan. Vaikka keskustelut on aloitettu joissakin jäsenvaltioissa, palkkojen porrastamiseksi on toteutettu vain vähän konkreettisia toimenpiteitä. Vuonna 2003 konkreettisista aloitteista keskusteltiin vasta alustavasti tai ne olivat suppeita. Yhdistyneessä kuningaskunnassa keskustellaan palkkojen porrastamisesta julkisen sektorin työehtosopimuksissa. Saksassa julkiset työnantajat ovat yrittäneet vähentää henkilöstökustannuksia esimerkiksi neuvottelemalla työaikalyhennyksistä korvaamatta ylikuormitettujen palvelujen maksuja tai supistamalla työntekijöiden ja virkamiesten lisäetuuksia. Saksassa ja Ranskassa saatetaan höllentää ns. edullisuusperiaatetta, jonka mukaan alempitasoiset sopimukset saavat olla ainoastaan toimialakohtaisia sopimuksia edullisempia. Tästä huolimatta epävirallisena suuntauksena on edelleen joustavuuden lisääntyminen yritystasolla siten, että samalla otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten asema kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Useimmissa jäsenvaltioissa työjärjestelyt ovat entistä joustavampia, mutta vain harvat viimeaikaiset aloitteet koskevat työsuhdeturvalainsäädäntöä Eteneminen kohti täystyöllisyyttä edellyttää nopeaa nettotyöllisyyden kasvua ja suurta työvoiman vaihtuvuutta. Tätä on tuettava joustavalla sääntelyjärjestelmällä ja työjärjestelyillä. Liian jäykät työmarkkinasäännöt haittaavat työllistämistä ja hidastavat sopeuttamista. Saksalle, Kreikalle, Espanjalle ja Italialle annettiin tätä koskevia maakohtaisia suosituksia. Joustavuutta on lisätty useimmissa jäsenvaltioissa esimerkiksi parantamalla oikeutta joustavaan työntekoon työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Myös turvallisuutta on parannettu, varsinkin työjärjestelyjen terveys- ja turvallisuusnäkökohtia. Aloitteissa ei kuitenkaan ole puututtu riittävästi työsuhdeturvalainsäädäntöön tai pyritty tekemään epätyypillisistä työsuhteista entistä houkuttelevampia työntekijöiden kannalta. >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> Joustavia työjärjestelyjä on edistetty lähinnä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kautta kansallisella tasolla. Vuonna 2003 tehtiin sopimuksia joustavasta työajasta (DK, NL ja SE) ja julkisen sektorin työjärjestelyjen uudenaikaistamisesta (ES). Lainsäädäntömuutoksia suunnitellaan Ranskassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on hyväksytty periaatteita tulevien sääntöjen laadun parantamiseksi. Ranskassa on annettu lainsäädäntöä, jolla lisätään 35 tunnin työviikon joustoa. Useassa jäsenvaltiossa (kuten IE ja NL) selvitetään myös, miten voidaan mukautua työskentelykäytäntöjen tuleviin muutoksiin, kuten hyödyntää tietotekniikkaa työnteossa. Monessa maassa (kuten IE, NL ja UK) on parannettu työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista lisäämällä oikeuksia vanhempainlomaan ja/tai hoitovapaaseen. Vain harvassa maassa muutettiin työsopimuksia ja työsuhdeturvalainsäädäntöä vuonna 2003. Portugalin uudessa työlaissa pidennetään määräaikaisen sopimuksen kestoa, lisätään työaikajoustoa, annetaan keinoja perusteettomien poissaolojen hillitsemiseksi ja edistetään ammatillista liikkuvuutta. Portugali ja Espanja ovat edelleen pyrkineet laskemaan määräaikaisten sopimusten suurta osuutta. Italiassa on juuri tullut voimaan asetus työmarkkinauudistuksesta. Siinä käsitellään uusia joustavia sopimusmuotoja, mutta siinä ei puututa työsuhdeturvalainsäädäntöön. Saksassa on höllennetty sosiaalisia perusteita, joiden avulla määritetään vähentämistilanteissa ensimmäisinä irtisanottavat työntekijät, sekä kevennetty pienyritysten työsuhdeturvalainsäädäntöä. Joissakin jäsenvaltioissa edistetään maantieteellistä liikkuvuutta, ja useimmissa jäsenvaltioissa pyritään lisäämään ammatillista liikkuvuutta Alueellisten erojen sekä usein samanaikaisen työttömyyden ja ammattitaitopulan takia on välttämätöntä edistää maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta. Espanjalle annettiin suositus, jonka mukaan sen on poistettava maantieteellisen liikkuvuuden esteet. Joissakin jäsenvaltioissa on pyritty edistämään maantieteellistä liikkuvuutta. Avoimia työpaikkoja koskeva tiedotus on parantunut jäsenvaltioiden yhteistyön ja tietotekniikan käytön takia. Joissakin jäsenvaltioissa on vuonna 2003 muutettu vero- ja etuusjärjestelmää ja parannettu näin liikkuvuuden kannustimia (DE, EL, ES, FR ja SE). Belgiassa ja Espanjassa on ryhdytty poistamaan asuntomarkkinoiden jäykkyyttä. Useimmissa jäsenvaltioissa toteutettiin edelleen elinikäistä oppimista edistäviä aloitteita, joilla lisätään ammatillista liikkuvuutta. Joissakin jäsenvaltioissa on äskettäin toteutettu tai suunnitellaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan epämuodollisen ammattitaidon tunnustamista. Tanskassa on toteutettu uusia koulutustoimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan ammattitaitoisen työvoiman ennustettu pula. Belgiassa on tehostettu pyrkimyksiä kielellisten esteiden poistamiseksi. Yksilöllistetyt lähestymistavat yleistyvät, mutta aktiivista työmarkkinapolitiikkaa on vain harvoin uudistettu arviointien perusteella Aktiivinen työmarkkinapolitiikka on tärkeä väline, jolla mahdollistetaan työllistymistä ja ehkäistään pitkäaikaistyöttömyyttä. On kuitenkin tärkeää kohdentaa oikea toimenpide oikeaan henkilöön oikeaan aikaan. Saksalle annettiin suositus aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehostamisesta. Vaikka yksilöllistetyt lähestymistavat yleistyvät, arviointeja ei tehdä järjestelmällisesti eikä ohjelmia arvioida kriittisesti eikä uudisteta niiden perusteella. Aktiivisten työmarkkinaohjelmien puutteet tiedostetaan täsmällisten arviointien jälkeen yhä paremmin, mutta vain harvassa jäsenvaltiossa mukautettiin ohjelmia vuonna 2003 tai ilmoitettiin tällaisista suunnitelmista. Esimerkiksi Tanskassa hylättiin kunnianhimoinen aktivointitavoite ja keskityttiin entistä enemmän työnvälitystoimintaan, ja työvoimahallinnon käytössä olevia välineitä aiotaan tehostaa. Ruotsissa on pohdittu ohjelmien rakenteen yksinkertaistamista. Irlannissa painopiste on siirtynyt työllisyyssuunnitelmista työllistyvyyteen tähtääviin toimenpiteisiin, ja Alankomaissa ammattiin palaamista edistäville toimistoille maksetaan niiden tulosten perusteella. Toimenpiteitä on entistä enemmän kohdennettu vaikeimmin työllistettäviin. Työnhakijoiden tarpeiden selvittäminen varhaisessa vaiheessa ja tarvittaessa räätälöidyt aktiivitoimenpiteet ovat toteutusvaiheessa tai suunnitteilla useimmissa jäsenvaltioissa. Samalla vahvistetaan työnvälitystoiminnan osuutta. Työttömät, joilla on hyvät työllistymismahdollisuudet, ohjataan entistä useammin omatoimisten palvelujen piiriin. Saksassa hallitus esitti etuuksien hallinnoinnin yksinkertaistamista. Näin vapautetaan voimavaroja työnvälitystoimintaan. Todennäköisesti myös tehokkuus lisääntyy, koska kunnilta poistetaan kannustimet sellaisiin aktiivitoimenpiteisiin, joiden päätavoitteena on palauttaa henkilön kelpoisuus työttömyysetuuksiin. Useimmissa jäsenvaltioissa aiotaan lisätä työnvälitykseen, koulutukseen ja etuuksien hallinnointiin osallistuvien toimijoiden yhteistyötä esimerkiksi siten, että perustetaan palveluntarjoajille keskitetty palvelupiste. 2.2.2 Talousuudistukset eivät näy tuottavuuden kasvua kuvaavissa luvuissa Talousuudistuksilla, joita suositeltiin vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa, pyritään lisäämään EU:n talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Taustalla on EU:n työllisyyden ja tuottavuuden kasvun eriävä kehitys viime vuosina. Työn osuus EU:n BKT:n kasvussa kohosi vuosina 1996-2002 merkittävästi 1990-luvun alkupuoliskoon verrattuna, mutta muutoksen kumosi osittain työn tuottavuuden osuuden väheneminen. Yhdysvalloissa taas on pystytty yhdistämään voimakas työllisyyskehitys työn tuottavuuden nopeaan kasvuun, joten BKT:n kasvu oli siellä yli prosenttiyksikön suurempi kuin EU:ssa vuosina 1996-2003. Työn tuottavuudessa oleva kuilu EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on kasvanut... Työn tuottavuuden kasvu palkansaajaa kohti hidastui EU:ssa 1990-luvun alkupuoliskon 1,9 prosentista 1990-luvun jälkipuoliskon 1,3 prosenttiin. Sittemmin vuotuinen työn tuottavuuden kasvu on vaihdellut 0,5 prosentin ja 1 prosentin välillä. Tässä näkyy työmarkkinoiden sitkeys talouden laskusuhdanteen alkaessa, sillä työllisyyden kasvu jatkui (joskin vaatimattomana). EU:ssa on saatu erilaisia tuloksia kuin Yhdysvalloissa, jossa työn tuottavuuden kasvu on elpynyt 2 prosenttiin tai sen yli. Tuottavuuskuilu Yhdysvaltoihin on kasvanut, sillä tuottavuus työtuntia kohti on EU:ssa 12 prosenttia pienempi kuin Yhdysvalloissa. Tuottavuuskuilu muodostaa nyt 40 prosenttia BKT:n erosta henkeä kohti EU:n ja Yhdysvaltojen välillä (EU:ssa BKT henkeä kohti oli 72 prosenttia Yhdysvaltojen tasosta vuonna 2003), ks. kuvio 9. >VIITTAUS KAAVIOON> ...mutta EU:n keskiarvo peittää alleen jäsenvaltioiden merkittävät erot Tuntikohtaisen tuottavuuden ja kasvun erot ovat suuria jäsenvaltioiden välillä (ks. kuvio 10). Tanskassa, Irlannissa ja Ranskassa, jossa lähtötaso oli hyvä, työn tuntikohtainen tuottavuus kasvoi edelleen varsin nopeasti. Ranskassa tämä saattaa liittyä 35 tunnin työviikon käyttöönottoon, sillä työn tuottavuuden kasvu palkansaajaa kohti jäi EU:n keskiarvon alapuolelle. Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kurottiin edelleen kiinni eroa EU:n keskiarvoon. Espanjassa ja Portugalissa tuottavuus laski entisestään. Suhteellinen tuottavuus aleni myös Italiassa ja Benelux-maissa. >VIITTAUS KAAVIOON> Työn tuottavuuden kasvun heikkeneminen EU:ssa voidaan selittää yhtä suurelta osin investointien ja teknologian edistymisen hidastumisella... Tuottavuus on selkeä haaste, sillä EU:n kauan jatkunut ylivoima työn tuottavuuden kasvussa on kadonnut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Puolet työn tuottavuuden kasvun heikkenemisestä 1990-luvun alkupuoliskon jälkeen voidaan selittää pääoman syvenemisen osuuden supistumisella, ja puolet siitä liittyy tuotannontekijöiden kokonaistuottavuuden laskuun. Tieto- ja viestintätekniikkaan tehdyt investoinnit olivat myönteisiä, mutta niiden osuus työn tuottavuuden kasvussa jäi vain puoleen Yhdysvaltojen tasosta. Suurimpana syynä oli tekniikan vähäinen käyttö ja hidas leviäminen tietyillä palvelualoilla, kuten rahoituspalvelu- ja jakelualoilla. Siksi on lisättävä liiketoiminnan dynaamisuutta sekä varsinkin tieto- ja viestintätekniikkaan tehtäviä investointeja. Tähän tarvitaan uudistusstrategia, jolla pyritään parantamaan sääntely-ympäristöä, edistämään markkinoiden yhdentymistä ja tehokkuutta, kannustamaan tieto- ja viestintätekniikan leviämistä sekä lisäämään inhimilliseen pääomaan ja T&K-toimintaan tehtäviä investointeja. >TAULUKON PAIKKA> ...eikä yritysinvestointien sekä tieto- ja viestintätekniikkaan, T&K-toimintaan ja koulutukseen käytettyjen menojen viimeaikainen kehitys ole kovin lupaava Yritysinvestointien osuus BKT:stä supistui EU:ssa suhdannevaikutusten takia 18,3 prosentista vuonna 2000 aina 17,2 prosenttiin vuonna 2002, ks. taulukko 3. Tämä laski kiinteän pääoman bruttomuodostusta (20,6 prosentista vuonna 2000 aina 19,1 prosenttiin vuonna 2003), vaikka julkiset investoinnit ovatkin viime vuosina pysyneet melko vakaina (2,2-2,4 prosentissa BKT:stä). Tietotekniikan, T&K-toiminnan ja koulutuksen osuus menoista säilyi lähes ennallaan. Komission talousennusteen (syksy 2003) mukaan yritysinvestointien pitäisi elpyä vuosina 2004 ja 2005, jos talouden puitteet kannustavat yrityksiä investoimaan ja kasvamaan. Yritysten sääntelyrasitteiden vähentämistä koskevien viimeaikaisten pyrkimysten pitäisi auttaa tässä. Myös tietotekniikkamenojen pitäisi hyötyä sääntelyuudistuksesta. Maiden välinen investointiasteiden analyysi [4] paljastaa, että niissä maissa, joissa sääntely on vähäistä, on yleensä onnistuttu muita paremmin ottamaan käyttöön uutta teknologiaa investoimalla tieto- ja viestintätekniikkaan. [4] Euroopan komissio (2003), "Drivers of productivity growth: an economy-wide and sectoral perspective", EU Economy 2003 Review -asiakirjan luku 2. Monista onnistumisista huolimatta sisämarkkinat eivät edelleenkään toimi odotetusti. Sisämarkkinoiden yhdentyminen eteni tasaisesti 1990-luvulla, mutta nyt osa keskeisistä indikaattoreista osoittaa väärään suuntaan. Kaupan kasvu EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa on pysähtynyt lähes täysin, sillä se on kolmen viime vuoden aikana kasvanut alle 3 prosenttia vuodessa, eikä jäsenvaltioiden hintatasojen hajonta vuonna 2001 poikennut vuonna 1998 tai vuonna 1999 todetusta hajonnasta. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 9. Niiden on lisättävä kilpailua hyödyke- ja palvelumarkkinoilla. 10. Niiden on nopeutettava EU:n pääomamarkkinoiden yhdentymistä varmistamalla EU:n sääntöjen johdonmukainen valvonta ja poistamalla tehokkaan rajat ylittävän selvitystoiminnan esteet. 11. Niiden on luotava yrittäjyyttä sekä pk-yritysten perustamista ja kasvua tukeva ympäristö. 12. Niiden on hyväksyttävä ja toteutettava toimenpiteitä, joilla vahvistetaan yritysjohdon valvontaa (corporate governance), sekä parannettava edelleen kansallisen tason ja yhteisön tason järjestelyjä, jotka koskevat tehokasta toimialojen ja maiden rajat ylittävää yhteistyötä rahoituslaitosten valvonnan ja rahoitukseen liittyvän kriisinhallinnan alalla. 13. Niiden on toteutettava aktiivisesti toimia, joilla edistetään osaamiseen, uusiin teknologioihin ja innovaatioihin tehtäviä investointeja ja pyrittävä nostamaan T&K-investointien kokonaismäärä tavoitteen mukaisesti 3 prosenttiin BKT:stä. 14. Niiden on lisättävä julkisen sektorin osuutta kasvussa. Kilpailun lisääminen hyödyke- ja palvelumarkkinoilla eteni epätasaisesti... Investointeja edistävä sääntely-ympäristö on olennainen EU:n talouden kilpailukyvyn ja dynaamisuuden lisäämisessä. On tärkeää luoda toimivat sisämarkkinat, joilla harjoitetaan tehokasta kilpailupolitiikkaa. Lissabonin strategian käynnistyttyä on hyväksytty yli 25 lainsäädäntötoimenpidettä uudistusten laajentamiseksi (kuten veropaketti haitallisen verokilpailun hillitsemiseksi), mutta monet ehdotukset (muun muassa ammattipätevyyttä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat direktiivit) ovat edelleen neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävinä. Komissio teki uusia direktiiviehdotuksia, joilla poistetaan eri jäsenvaltioissa sijaitseviin osakkuusyhtiöihin sovellettavissa verojärjestelmissä olevia sisämarkkinoiden esteitä, yksinkertaistetaan edelleen arvonlisäverotusta sekä saatetaan ajan tasalle Euroopan laajuisten verkkojen suuntaviivat ja rahoitussäännöt. Se on tehnyt ehdotuksen rajat ylittävien palvelujen tarjoamista jäsenvaltioiden välillä koskevasta oikeudellisesta kehyksestä. >TAULUKON PAIKKA> ...koska sovittuja toimenpiteitä ei pantu täytäntöön Sisämarkkinadirektiivien keskimääräinen täytäntöönpanoaste jäsenvaltioissa heikkeni 97,9 prosentista vuonna 2002 aina 97,7 prosenttiin marraskuussa 2003, joten (jo kauan sitten asetettu) 98,5 prosentin tavoite loittoni entisestään. Vain viisi jäsenvaltiota eli Tanska, Espanja, Irlanti, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta saavuttivat sovitun tavoitteen, kun taas viidessä muussa jäsenvaltiossa - Belgiassa, Saksassa, Kreikassa, Ranskassa ja Luxemburgissa -täytäntöönpanoaste laski jopa alle 97 prosentin. Sisämarkkinalainsäädännön rikkomiseen tai virheelliseen soveltamiseen liittyvien rikkomisten määrä laski vain hieman. Tilanne oli huolestuttava etenkin Ranskassa ja Italiassa. Myös rajat ylittävien julkisten hankintojen määrä on edelleen erittäin alhainen, vaikka Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistujen tarjouspyyntöjen osuus kaikista tarjouspyynnöistä on noussut. Saksa oli edelleen muita jäsenvaltioita jäljessä. Näyttää kuitenkin siltä, että julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on vaikuttanut myönteisesti rajat ylittäviin liiketoimiin. [5] [5] Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirja, sisämarkkinoiden PO (ei vielä julkaistu): "A report on the functioning of public procurement markets in the EU: benefits from the application of EU directives and challenges for the future". Lähes puolet julkisia hankintasopimuksia tavoittelevista yrityksistä tavoitteli sopimuksia rajojen yli, useimmat niistä tarjouspyynnön julkaisseessa jäsenvaltiossa sijaitsevien tytäryhtiöiden kautta. Todennäköisyys tarjouskilpailun voittamiseen oli lähes sama kotimaisilla yrityksillä (30 prosenttia) ja ulkomaisilla tytäryhtiöillä (35 prosenttia). Kilpailupolitiikkaa on pyritty tehostamaan. Yhteisön tasolla huomattavin toimenpide on ollut neuvoston uusi asetus kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta. Asetuksella yksinkertaistetaan menettelyjä, parannetaan kilpailuviranomaisten yhteensovittamista ja lisätään komission tutkintavaltuuksia. Jotkin jäsenvaltiot (kuten BE, AT ja UK) ovat toteuttaneet toimia, joilla lisätään kilpailu- tai sääntelyviranomaisten tosiasiallista riippumattomuutta ja valmiuksia. Alakohtaisen ja tilapäisen valtiontuen taso näyttää EU:ssa vakiintuneen noin 0,7 prosenttiin BKT:stä. Markkinoiden vapauttaminen etenee verkkotoimialoilla, mutta se ei välttämättä takaa tehokasta kilpailua. Vapautetuillakin markkinoilla entisten monopoliyhtiöiden markkinaosuus on usein erittäin suuri. Esimerkiksi kiinteässä puhelinliikenteessä niiden markkinaosuus oli paikallispuheluissa 81 prosenttia, kaukopuheluissa 70 prosenttia ja ulkomaanpuheluissa 62 prosenttia vuonna 2002. Viimeksi mainitulla markkinasegmentillä entisten monopoliyhtiöiden markkinaosuudet olivat suhteellisen suuria Kreikassa, Luxemburgissa ja Portugalissa. Kauko- ja ulkomaanpuhelujen hinnat laskivat silti hitaasti. Sähköisen viestinnän uudessa sääntelyjärjestelmässä, joka on ollut voimassa EU:ssa vuoden 2003 heinäkuusta lähtien, pyritään lisäämään kilpailua ja parantamaan oikeusvarmuutta. Toisin kuin televiestinnän hinnoissa, sähkön ja kaasun hinnoissa ei ole havaittavissa selkeää laskusuuntausta. Sähkön hintoihin tuli yleinen korotus vuonna 2003 vesivoimatuotantoa supistaneen alhaisen sademäärän ja äärimmäisten sääolojen takia. Silti nimellishinnat eivät ole korkeampia kuin ennen vapauttamista, ja reaalihinnat ovat selvästi laskeneet. Tästä huolimatta Belgiassa, Kreikassa, Ranskassa ja Irlannissa suurimman sähköntuottajan markkinaosuus oli edelleen vähintään 90 prosenttia vuonna 2001. Kaasun hinnat ovat keskimäärin noin 10 prosenttia alempia kuin tammikuussa 2001. Neuvosto antoi vuonna 2003 useita säädöksiä, joiden pitäisi edistää markkinoiden vapauttamisen loppuun saattamista näillä aloilla. Barcelonan Eurooppa-neuvostossa asetettiin maaliskuussa 2002 tavoite, jonka mukaan kukin jäsenvaltio saavuttaa vuoteen 2005 mennessä sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen, joka vastaa 10:tä prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista. Tavoitteessa on edistytty erittäin hitaasti, sillä kapasiteettia on viime vuosina lisätty vain vähän. Rautatieliikenteen vapauttamisessa edistyttiin yhteisön tasolla. Liikenneneuvosto pääsi maaliskuussa sopimukseen toisesta rautatiepaketista, jossa kansainvälisen tavaraliikenteen markkinat vapautetaan vuoden 2006 tammikuuhun mennessä ja kabotaasimarkkinat vuoden 2008 tammikuuhun mennessä. Parlamentissa ja neuvostossa keskustellaan kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinoiden vapauttamisesta edelleen. Riskipääomaa koskeva toimintasuunnitelma oli pantu täytäntöön lähes kokonaan määräajan lähestyessä... Riskipääomaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon määräajan eli vuoden 2003 lähestyessä edistyminen oli ollut huomattavaa. Useimmat toimintasuunnitelman toimenpiteet on toteutettu. Jäsenvaltiot ovat myös toteuttaneet toimia, joilla pyritään luomaan riskipääoma-alan kehittämistä - hallinnollisten tai oikeudellisten sekä sääntelyä ja verotusta koskevien seikkojen osalta - suosiva ympäristö. Useassa jäsenvaltiossa on toteutettu uudistuksia, joilla helpotetaan riskipääomaan tehtäviä yhteisösijoituksia. Uudistuksissa on perustettu uudenlaisia suljettuja yhteissijoitusyrityksiä, jotka tekevät investointeja noteeraamattomiin pk-yrityksiin (BE ja LU), helpotettu riskipääomayhtiöiden perustamista tai toimintaa (ES ja PT) sekä lievennetty eläkerahastoihin ja vakuutusyhtiöihin tehtävien sijoitusten määrällisiä rajoituksia (DK ja PT). Muitakin vääristymiä on poistettu (esimerkiksi vähimmäisrahoitusta koskevat vaatimukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa), mutta riskipääomaan tehtävien yhteisösijoitusten tiellä on yhä esteitä (kuten maksuvalmiutta koskevat vaatimukset Belgiassa, Kreikassa ja Itävallassa). Maksukyvyttömyyttä ja konkurssia koskevia sääntöjä mukautetaan parhaillaan muutamassa jäsenvaltiossa (kuten BE, FI ja UK), jotta yrittäjien riskinoton pidäkkeet olisivat mahdollisimman vähäisiä, mutta jäljelle jääneiden pidäkkeiden määrä vaihtelee. Muissa jäsenvaltioissa (kuten DK, IT ja NL) keskeneräisten uudistusten loppuun saattaminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Useimmat jäsenvaltiot parantavat edelleen riskipääomasijoituksia koskevia verojärjestelmiään joko alentamalla yhtiöverokantaa (kuten BE ja DE), laskemalla alv-sääntöjen noudattamisesta pk-yrityksille aiheutuvia kustannuksia (kuten UK) tai antamalla riskipääomasijoituksista verohuojennuksia (kuten DE, ES, FR, IT, PT, SE ja UK). On kuitenkin vielä vähennettävä etenkin EU:n laajuisiin toimijoihin sovellettavien kansallisten verojärjestelmien eroja, jotka ovat usein huomattavia. ...ja rahoituspalveluiden toimintasuunnitelma on toistaiseksi edistynyt hyvin... Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman lainsäädäntövaihe on lopuillaan. Toimintasuunnitelman 42 alkuperäisestä toimenpiteestä 36 on nyt toteutettu. Edistyminen jatkuu muutamissa vielä jäljellä olevissa ehdotuksissa. Neuvoston ja parlamentin välillä on päästy yhteisymmärrykseen uuden ostotarjousdirektiivin tekstistä. Neuvosto pääsi yhteisymmärrykseen sijoituspalveludirektiivistä, ja sen on nyt sovittava Euroopan parlamentin kanssa muutamasta sisältökysymyksestä. Avoimuusdirektiivistä on saatu aikaan poliittinen ratkaisu neuvostossa. Euroopan parlamentti työstää neuvoston tekstiä, jotta se voidaan hyväksyä lopullisesti vuoden 2004 alkupuoliskolla. Kolme rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman toimenpidettä joutuu odottamaan Euroopan parlamentin vaalien jälkeistä aikaa, jotta lainsäädäntöprosessi saadaan päätökseen. Näihin kuuluu ehdotus omien varojen riittävyyttä koskevaksi uudeksi direktiiviksi. Tämä on yhteydessä Basel II -sopimuksen viimeistelyyn, joka ajoittunee vuoden 2004 puoliväliin. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman päättämisen ohella komissio alkaa toteuttaa yhtiöoikeutta ja omistajaohjausta (corporate governance) koskeneen tiedonannon aloitteita (kuten ehdotusta lakisääteistä tilintarkastusta koskevan EU:n lainsäädännön uudistamisesta). Muuten komissio jatkaa työtä jälleenvakuutus- ja vakuutusalan merkittävän vakavaraisuuslainsäädännön parissa. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman yhteydessä on luotu täsmällisiä järjestelyjä, jotka koskevat kansallisten sääntely- ja valvontaviranomaisten osallistumista EU:n rahoituslainsäädännön valmisteluun ja johdonmukaiseen täytäntöönpanoon (ns. Lamfalussyn lähestymistapa). Tätä lähestymistapaa on onnistuneesti kokeiltu arvopaperialalla. Komissio on äskettäin ehdottanut lähestymistavan laajentamista pankki- ja vakuutusalalle sekä arvopaperien yhteissijoitusyrityksiin. Avoimuuden ja yhteisen ulottuvuuden lisääntyminen valvonnassa on avain entistä yhtenäisempään ja tehokkaampaan rahoitusalan sääntelyn valvontaan EU:n laajentuneilla rahoitusmarkkinoilla. Kun rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman lainsäädäntövaihe lähestyy loppuaan, komissio on käynnistänyt EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen tilaa koskevan kattavan arvioinnin. Se ei ennakoi kattavaa uutta lainsäädäntöohjelmaa. Siinä pyritään selvittämään kehittyvän EU:n lainsäädännön onnistuneet ja epäonnistuneet piirteet sekä ottamaan oppia rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmasta saaduista kokemuksista. Neljä asiantuntijaryhmää pankki-, vakuutus-, omaisuudenhoito- ja arvopaperialoilta arvioi ensin, missä määrin EU:n lainsäädäntö mahdollistaa rahoituslaitosten liiketoiminnan Euroopan laajuisesti. Ryhmien työn tulokset julkaistaan, ja niistä käydään korkean tason julkinen keskustelu, ennen kuin tulokset vahvistetaan vuoden 2004 lopussa. Äskettäin perustetun rahoituspalvelukomitean alaryhmälle on annettu tehtäväksi laatia jäsenvaltioiden yhteinen arvio rahoitusalan yhdentymisen jäljellä olevista painopisteistä. Tuloksista ilmoitetaan Euroopan valtiovarainministereille vuoden 2004 puolivälissä. ...mutta rajat ylittävää selvitystoimintaa on vielä yhdennettävä Komissio haluaa lisäksi edistää poliittista keskustelua EU:n tason yhteisen toiminnan hyödystä tai tarpeesta selvitystoiminnan lisäksi käteissiirroissa ja maksujärjestelmissä (komissio on äskettäin käynnistänyt rajat ylittäviä maksuja koskevan kuulemisen, jonka määräaika on vuoden 2004 tammikuun lopussa). Selvitysjärjestelyjen yhdentymisestä on tullut selkeä toiminnan painopiste sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla. Rahoitusmarkkinoiden asiantuntijoista koostuva Giovanninin ryhmä julkaisi toisen raporttinsa huhtikuussa 2003, ja komissio antoi pian sen jälkeen tiedonannon, jossa esitettiin strategia EU:n yhdentyneen selvitysjärjestelmän esteiden poistamiseksi. EU:n selvitysjärjestelmän rakenneuudistus ja yhdistäminen ovat jatkuneet vuonna 2003 myös kansallisella tasolla (DE, EL ja IT). Yhdistämis- ja rakenneuudistusprosessi kiihtyi EU:n pörsseissä. On luotu Pohjoismaiden ja Baltian yhdentyneet arvopaperien kaupankäynti- ja selvitysmarkkinat sulauttamalla Tukholman ja Helsingin pörssit, ja sulautuman tuloksena syntynyt yritys tekee strategista yhteistyötä Kööpenhaminan, Oslon ja Islannin pörssien kanssa NOREXissa. Italian MTS laajeni edelleen kansainvälisesti ja tarjosi laajalti hyväksytyn infrastruktuurin joukkovelkakirjojen kaupassa. Euronext (Belgian, Ranskan, Alankomaiden ja Portugalin pörssit yhdessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivien Liffe-johdannaismarkkinoiden kanssa) laajeni vuonna 2003 Varsovan pörssin kanssa tehdyllä sopimuksella. Viimeaikaisista parannuksista huolimatta EU:n liiketoimintaympäristöä haittaavat edelleen tietyt heikkoudet Yritysten käsitykset hallinnollisista rasitteista vuonna 2003 pysyivät varsin kielteisinä monessa jäsenvaltiossa ja varsinkin Belgiassa, Saksassa, Ranskassa ja Alankomaissa. [6] Myös 18-64-vuotiaiden osuus yrittäjistä on EU:ssa edelleen alempi kuin Yhdysvalloissa. Tämän mittarin mukaan yrittäjyys on heikkoa varsinkin Belgiassa ja Ranskassa. Uusia yrityksiä perustetaan suhteellisen vähän Belgiassa, Suomessa ja Ruotsissa (ks. kuvio 11). [6] Euroopan komissio (2003), vuoden 2003 yrityspolitiikan tulostaulukossa (Enterprise Policy Scoreboard 2003) mainittu tutkimus, ENSR (European Network for SME Research). >VIITTAUS KAAVIOON> Maiden välisiä yrittäjyyden eroja voidaan selittää monilla tekijöillä. Usein mainittu tekijä on rahoituksen vaivaton saatavuus. Suhdanteet vaikuttavat yleensä voimakkaasti eniten käytettyihin rahoituksen - pääomarahoituksen, riskipääoman ja listautumisantien - saatavuuden indikaattoreihin. Erityisesti riskipääoma on kärsinyt paljon talouskasvun hidastumisesta. Vaikka riskipääomaan tehtäviä investointeja on pyritty lisäämään erilaisin toimenpitein (ks. riskipääomaa koskevaa toimintasuunnitelmaa käsittelevä kohta), alkuvaiheen riskipääomasijoitusten määrä oli monessa jäsenvaltiossa vuonna 2002 vain puolet tai alle puolet vuoden 2000 määrästä. Poikkeuksena olivat Kreikka, Suomi ja Ruotsi. Lisäksi investoinnit siirtyivät siemenrahoituksesta kypsempiin investointeihin. >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> Liiketoiminnan puitteet ovat kuitenkin monilta muilta osin parantuneet vähitellen (kuten yrityksen perustamisen ajalliset ja rahalliset kustannukset, Internetin yleistyminen, sähköinen hallinto ja yhtiöverojärjestelmä), ja pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan suositusten noudattamisessa on edistytty lupaavasti. Useat jäsenvaltiot toteuttavat tai ovat toteuttaneet uusia toimenpiteitä byrokratian vähentämiseksi ja uusien yritysten helpottamiseksi (etenkin BE, DE, EL, ES, FR, LU ja AT). Lisäksi hallitukset pyrkivät entistä enemmän luomaan tulevaisuuden yrittäjiä, ja ne ovat tehostaneet ponnisteluja yrittäjyystaitojen kehittämiseksi koulutuksessa. Irlannissa, Luxemburgissa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ohjelmia, joilla tuetaan yrittäjyystaitojen opettamista peruskouluissa. Osaamiseen ja innovaatioihin tehtävät investoinnit ovat jääneet jälkeen... EU:n ja Yhdysvaltojen innovointikyvyssä on edelleen huomattava ero, jos sitä mitataan riskipääoman saatavuudella, T&K-toiminnalla, patenttihakemusten määrällä ja tietotekniikkamenoilla (ks. kuvio 12). Eurooppalaisen tutkimusalueen perustamisella luodaan kuitenkin tutkimuksen sisämarkkinat, joiden pitäisi edistää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi jäsenvaltiot ovat yksimielisesti hyväksyneet Barcelonan tavoitteen, jonka mukaan T&K-investointeja lisätään 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä, ja useimmat niistä ovat asettaneet kansallisia tavoitteita. Komissio esitti huhtikuussa 2003 toimintasuunnitelman Barcelonan tavoitteen saavuttamiseksi, sillä yksityisen sektorin on tarkoitus rahoittaa kaksi kolmasosaa lisäinvestoinneista. T&K-toiminnassa oleva ero ja sen kasvu viime vuosina johtuu valtaosin yksityisen sektorin rahoituksen vähenemisestä. Ruotsissa ja Suomessa T&K-menojen osuus BKT:stä ylittää kuitenkin Yhdysvaltojen tason ja kasvaa nopeasti. Kreikassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa T&K-menojen osuus BKT:stä on viime vuosina supistunut. On huolestuttavaa, että tiettyjen huipputeknologia- ja tutkimuspainotteisten alojen, kuten lääketeollisuuden tai biotekniikka-alan, yritykset tekevät yhä suuremman osan tutkimuksestaan Euroopan ulkopuolella, etenkin Yhdysvalloissa, jossa sääntelypuitteet tai muut puitteet ovat suotuisampia. Teollis- ja tekijänoikeuksista, kuten oikeudellisesti varmasta ja kohtuuhintaisesta yhteisöpatentista, ei ole vielä tehty päätöstä, ja muitakin puutteita on. Kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet aktiivisesti soveltaa avointa koordinointimenetelmää Barcelonan tavoitteiden tukemiseksi. T&K-toimintaa ja innovaatioita on pyritty edistämään monenlaisin toimenpitein. Belgiassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on laajennettu T&K- ja innovaatiomenojen verovähennyksiä, ja ne on otettu käyttöön Irlannissa vuoden 2004 talousarviossa. Belgiassa, Saksassa, Irlannissa ja Italiassa on perustettu uusia rahoituslähteitä T&K-toiminnalle ja innovaatioille. Irlannissa ja Alankomaissa on parannettu tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyötä. Kreikassa tuetaan yliopistojen piirissä toimivia yrityksiä, ja Tanskassa ja Alankomaissa pyritään lisäämään luonnontieteissä ja teknologiassa korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrää. >VIITTAUS KAAVIOON> ...vaikka keskeisen teknologian kehittäminen ja käyttö etenee Euroopassa EU:n jäsenvaltioiden tutkimustoiminnassa olevat suuret erot eivät välttämättä ole ongelma sinänsä, kunhan T&K-toiminnan tuloksia levitetään laajalti ja osaaminen siirtyy innovaatioihin kaikkialla Euroopassa. Osaamisen levittäminen on yhtä tärkeä osa EU:n innovointikykyä kuin tutkimukseen ja kehittämiseen tehtävät investoinnit. Tutkimusten mukaan vain 15 prosenttia osaamisesta muodostuu lähtöalueen ulkopuolella ja vain 9 prosenttia lähtömaan ulkopuolella Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Komissio tuki tutkimusinvestointeja koskevassa toimintasuunnitelmassaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä otti käyttöön eurooppalaisten teknologiayhteisöjen käsitteen. Niiden tarkoituksena on edistää keskeisen teknologian kehittämistä ja käyttöä Euroopassa parantamalla tieteen ja teollisuuden välisiä yhteyksiä. Lisäksi komissio aikoo ehdottaa direktiiviä, joka mahdollistaa kolmansien maiden tutkijoiden pääsyn ja oleskelun ja jonka pitäisi helpottaa tutkijoiden liikkuvuutta. Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä on nyt tarkoitus ottaa käyttöön vuosina 2006 ja 2007, ja sen on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2008. Galileo-yhteisyritys on aloittanut toimintansa kesäkuussa 2003 ja herättänyt siinä määrin kansainvälistä kaupallista mielenkiintoa, että siitä on tullut maailmanlaajuinen hanke. Myös eEurope-toimintasuunnitelma on ollut keskeinen Internetin saatavuuden ja käytön lisäämisessä. Niiden EU:n kotitalouksien osuus, joissa on Internet-yhteys, nousi 50 prosenttiin vuonna 2003. Lisäksi 84 prosentissa yli yhdeksän työntekijän yrityksistä oli Internet-yhteys vuonna 2003, joten kasvua oli edellisestä vuodesta viisi prosenttiyksikköä. Laajakaistaisten Internet-liittymien osuus 100:aa EU:n asukasta kohti lokakuussa 2003 oli vuotta aiempaan lukuun verrattuna lähes kaksinkertainen eli 5,2 prosenttia, mutta se oli edelleen pienempi kuin Yhdysvaltojen taso (8,1 prosenttia) heinäkuussa 2003. Laajakaistaliittymien osuus on EU:ssa suurin Tanskassa (11,2 prosenttia), Belgiassa (11,1 prosenttia), Alankomaissa (10,1 prosenttia) ja Ruotsissa (9,0 prosenttia). Yritysjohdon valvontaa vahvistettiin kansallisella tasolla ja yhteisön tasolla... Useat runsaasti huomiota saaneet yritysskandaalit Yhdysvalloissa ja Euroopassa horjuttivat sijoittajien luottamusta rahoitusmarkkinoiden eheyteen. Ne saivat päättäjät toteamaan, että yritysjohdon valvontaa koskevia nykyisiä järjestelyjä on vahvistettava. Komissio antoi toukokuussa 2003 kaksi tiedonantoa yhtiöoikeudesta ja omistajaohjauksesta. Tiedonannoissa otetaan käyttöön toimintasuunnitelma, jossa tasapainotetaan lainsäädäntöaloitteet ja muut aloitteet sekä yhdistetään tiettyjen olennaisten sääntöjen yhdenmukaistaminen ja kansallisten säännöstöjen tiivis yhteensovittaminen. Useat jäsenvaltiot ovat vahvistaneet yritysjohdon valvontaa koskevia järjestelyjä myös kansallisella tasolla joko ottamalla käyttöön vapaaehtoiseen itsesääntelyyn perustuvan yritysjohdon valvonnan säännöstön (kuten AT ja UK), parantamalla yritysjohdon valvontaa yhtiöoikeuden kautta (kuten EL, IE, IT ja NL) tai lujittamalla tilintarkastajien riippumattomuutta (kuten FR). ...samoin kuin rahoituslaitosten valvontaa Ecofin-neuvosto tarkasteli syyskuussa 2003 rahoituslaitosten valvonnan ja rahoituskriisien hallinnan täytäntöönpanoa. Neuvosto totesi, että rajat ylittävän valvonnan institutionaalisia järjestelyjä on parannettu edelleen varsinkin tehostamalla tietojenvaihtomenettelyjä. Uusi tarkastelu toteutetaan syyskuussa 2004. Sitä ennen Lamfalussy-järjestelyjen laajentamisen pitäisi entisestään lisätä rajat ylittävää yhteistyötä rahoituslaitosten valvonnassa ja rahoituskriisien hallinnassa sekä helpottaa jäsenvaltioiden valvontakäytäntöjen lähentymistä. Kansallisella tasolla useat jäsenvaltiot jatkoivat valvontarakenteiden rakenneuudistusta vuonna 2003. Ranskassa on ryhmitetty uudelleen arvopaperialan valvontaviranomaiset, tehostettu vakuutus- ja pankkialan viranomaisten toimintaa sekä uudistettu rahoituksen turvallisuudesta annettua lakia. Muissa jäsenvaltioissa kansallisten sääntely- ja valvontaviranomaisten uudistuksiin on sisältynyt monenlaisia toimenpiteitä. Niitä ovat uusien valvontalautakuntien perustaminen yhdentyneitä laitoksia varten (BE), pääomamarkkinoiden sääntelyviranomaisen siirtäminen pörsseistä ja talous- ja valtiovarainministeriöstä valvontaviranomaisen eli Kreikan pääomamarkkinakomission yhteyteen (EL), lainsäädäntö, jolla valtioneuvosto saa poikkeusoloissa valmiudet säännöstellä rahoitusmarkkinoita (FI), vakuutusalan rahoituslaitosten valvontaa lujittavat toimenpiteet (PT), rahoitusalan sääntelyn kodifiointi rahoituspalvelujen yhtenäiseksi monialaiseksi laiksi (DK) sekä lainsäädännön mukauttaminen valvonnan uuteen toiminnalliseen lähestymistapaan (NL). Jäsenvaltiot pyrkivät parantamaan koulutusjärjestelmiensä laatua ja tehostamaan niitä Useat maat (kuten BE, DK, ES, IT, PT, FI ja SE) ovat selvästi pyrkineet parantamaan koulutuksen laatua ja tehostamaan sitä. Esimerkiksi Espanjassa on säädetty peruslaki koulutuksen laadusta, ja Ruotsissa on otettu käyttöön uusi ammatillisen koulutuksen järjestelmä. Joissakin jäsenvaltioissa keskitytään yrityksen sisäiseen elinikäiseen oppimiseen, ja joissakin taas pyritään parantamaan perusammattitaitoa ja "toisen mahdollisuuden" antavia järjestelmiä aikuiskoulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen heikko laatu ja vähäinen houkuttelevuus ovat silti suuri ongelma. Vaarana on myös vakava opettajapula, ja tutkijoiden, teknikkojen, insinöörien ja kaupallisen tutkinnon suorittaneiden tarjontaa on lisättävä. Yksityisen rahoituksen taso korkeakoulutuksessa on vain murto-osa Yhdysvaltojen tasosta. Komissio ehdottaa ongelmien ratkaisemiseksi useita toimenpiteitä, joita kuvataan marraskuussa 2003 annetussa tiedonannossa "Koulutus 2010 - Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset". On toteutettu aloitteita, joilla lisätään julkisen sektorin osuutta kasvussa Euroopan kasvualoitteessa, joka käynnistettiin lokakuussa 2003 ja jota tuettiin joulukuun Eurooppa-neuvostossa, pyritään saamaan julkisia ja yksityisiä varoja sellaisten infrastruktuuri- ja T&K-hankkeiden rahoittamiseen, joilla on todellinen eurooppalainen ulottuvuus. Neuvosto pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen siitä, että enintään 20 prosenttia rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden kustannuksista voi olla peräisin EU:n talousarviosta. Talouden laskusuhdanteesta huolimatta julkiset investointimenot ovat pysyneet ennallaan noin 2,3 prosentissa BKT:stä. Jäsenvaltioiden erot ovat kuitenkin huomattavia, sillä investointiaste vaihtelee noin 1 ½ prosentista suhteessa BKT:hen (BE, DK, DE, AT ja UK) 3 prosenttiin tai sen yli (EL, ES, FR, IE, LU, NL, PT ja SE). Julkisten koulutusmenojen osuus BKT:stä on yleisesti hieman laskenut viime vuosina osittain väestörakenteen muutokseen liittyvien tekijöiden takia, mutta julkiset T&K-menot ovat pysyneet ennallaan noin 0,7 prosentissa BKT:stä. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet useita toimenpiteitä, joilla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä, uusien tekniikoiden käyttöönottoa hallinnossa ja kilpailua julkisista hankinnoista etenkin lisäämällä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Monessa jäsenvaltiossa on myös viime vuosina alennettu tuntuvasti lakisääteistä yhtiöverokantaa, ja samalla on laajennettu veropohjaa, jolloin yritysten verorasituksen hajonta jäsenvaltioiden välillä on vähentynyt. >VIITTAUS KAAVIOON> Julkisen sektorin osuutta kasvussa voidaan vahvistaa myös siten, että menoja kohdennetaan uudelleen fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtäviin, kasvua lisääviin ja kustannustehokkaisiin investointeihin. Julkisten investointien osuuden kaikista julkisista menoista ennustetaan nousevan EU:ssa hieman eli 0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2003. Nousua on eniten Espanjassa, Italiassa [7] ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kun taas osuuden ennustetaan laskevan vähintään 0,6 prosenttiyksikköä Irlannissa [8] ja Suomessa. EU:n julkisten investointimenojen osuuden ennustettu kasvu on myönteinen askel, sillä näin parannetaan kasvukykyä ja tarjotaan vastinetta veronmaksajien rahoille. Korkomaksujen ennustetaan nousevan joissakin jäsenvaltioissa (kuten DE ja FR) julkisen talouden rahoitusaseman heiketessä ja syrjäyttävän näin muut menot. [7] Julkisten investointien kasvu Italiassa on lähinnä kirjanpidollinen, ja se johtuu valtion omistaman kiinteän omaisuuden myynnin selvästä laskusta edelliseen vuoteen verrattuna. [8] Viimeaikaisesta laskusta huolimatta Irlannin julkisten investointien osuus BKT:stä oli edelleen noin 4 prosenttia vuonna 2003, joten investointiaste oli yhä EU:n korkeimpia. Sosiaaliset tulonsiirrot muodostavat edelleen selvästi suurimman osan julkisista menoista EU:ssa (ks. taulukko 4). Tulonsiirtojen tasossa ja kehityksessä on kuitenkin eroja jäsenvaltioissa (tulonsiirtojen odotetaan kasvavan yli prosenttiyksikön Belgiassa, Alankomaissa, Portugalissa ja Ruotsissa ja laskevan lähes saman verran Yhdistyneessä kuningaskunnassa). >TAULUKON PAIKKA> Lisätoimia on toteutettu, mutta julkista taloutta koskevien sääntöjen ja menettelyjen valvontaa voitaisiin lisätä kansallisella tasolla Jäsenvaltiot sovelsivat vuonna 2003 edelleen kansallisia julkista taloutta koskevia sääntöjä ja menettelyjä parantaakseen tehokkuutta ja valvontaa. Kuten komission kertomus "Julkinen talous EMUssa 2003" kuitenkin osoittaa, EU:n jäsenvaltioissa hyväksytyissä ja sovelletuissa säännöissä on suurta vaihtelua. Kaikissa maissa asetetaan tavoitteita tuleviksi vuosiksi monivuotisissa valtiontalouden kehyksissä. Joissakin jäsenvaltioissa painopisteenä on julkisen talouden tasapaino, ja joissakin asetetaan menorajoja. Julkisen talouden rahoitusaseman heikkeneminen tavoitteisiin verrattuna viittaa kuitenkin siihen, että sääntöjen valvonta on monissa tapauksissa heikkoa. Julkisia menoja alueellisella tasolla hillitsevä mekanismi on edelleen ongelma joissakin jäsenvaltioissa. Tietyissä jäsenvaltioissa on äskettäin parannettu talousarviomenettelyä. Espanjassa tuli vuonna 2003 voimaan julkisen talouden vakautta koskeva yleislaki, jonka mukaan julkisen talouden on kaikkina vuosina oltava nimellisesti ylijäämäinen tai tasapainossa kaikilla julkisen hallinnon osa-alueilla. Portugalissa vuonna 2003 voimaan tulleessa julkisen talouden vakautta koskevassa laissa asetetaan tiukkia, joskin tilapäisiä, rajoituksia nettoluotonotolle kaikilla julkisen hallinnon tasoilla. Itävallassa annettiin tänä vuonna talousarviolaki, jossa leikataan ministeriöiden rahoituspuitteita 5 prosenttia kautta linjan vuoden 2002 talousarvioon verrattuna. Myös Suomessa on uudistettu menorajoja. On hyväksytty koko vaalikauden kattavat monivuotiset valtiontalouden kehykset. Menorajat koskevat kolmea neljäsosaa valtion talousarviomenoista, lisätalousarviot mukaan luettuina. Suhdanteista riippuvaiset menoerät ja valtionvelan korot jätetään kuitenkin kehyksen ulkopuolelle. Julkisen sektorin tehokkuudesta ei voida vielä tehdä täysimääräistä arviointia Julkisten menojen koostumus ei juuri muutu vuodesta toiseen. Julkisen kulutuksen mukauttaminen uuteen lainsäädäntöön, väestörakenteen muutoksiin tai sosiaalihuollon muutoksiin vie aikaa. Siksi on vaikeaa arvioida edistymistä julkisten menojen koostumuksessa. Myös oikea-aikaisten ja kattavien tietojen puuttuminen vaikeuttaa julkisten menojen laadun perusteellista arviointia. Julkisten menojen vaikutusta taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin päämääriin on vaikea arvioida. Menojen tehokkuus liittyy panosten (pääasiassa muttei ainoastaan rahan) ja tuotosten välisiin yhteyksiin. Asianmukainen arviointi edellyttäisi entistä parempia tietoja varsinkin panoksia koskevista toimenpiteistä (politiikasta ja menoista) ja tuotoksista (saavutetuista tavoitteista) sekä eri politiikanalojen yksityiskohtaista mikrotaloudellista arviointia. Kansalliset julkista taloutta koskevat säännöt voivat osaltaan parantaa julkisten menojen laatua ja EU:n julkisen talouden puitteiden noudattamista. Asianmukainen arviointi edellyttää tarkastelujakson pidentämistä. Usein olisi hyödyllistä lujittaa valvontamekanismeja: finanssipolitiikan säännöistä eri maissa saatujen kokemusten perusteella säännöt ovat tehottomia ilman tehokasta valvonta- ja seuraamusjärjestelmää. 2.3 Kestävyyden vahvistaminen 2.3.1 Talouden kestävyys: julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistaminen Keskimääräinen velkasuhde ei ole laskenut EU:ssa vuoden 2000 jälkeen Noin puolet jäsenvaltioista (BE, DE, EL, ES, FR, IT ja PT) ei ole läheskään turvannut julkisen talouden kestävyyttä väestön ikääntyessä [9]. Keskimääräinen velkasuhde ei ole laskenut EU:ssa vuosina 2000-2003, vaan se on edelleen 64,1 prosenttia suhteessa BKT:hen (euroalueella 70,4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Tilanne vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri jäsenvaltioissa (ks. kuvio 14). Velkasuhde aleni useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 2000-2003, etenkin Belgiassa, Kreikassa ja Espanjassa, mutta se nousi Saksassa, Ranskassa ja Portugalissa. Velkasuhde ylittää viimeaikaisista parannuksista huolimatta edelleen 60 prosenttia kuudessa jäsenvaltiossa (BE, DE, EL, FR, IT ja AT), ja se on erittäin korkea tai yli 100 prosenttia suhteessa BKT:hen Belgiassa, Kreikassa ja Italiassa. [9] Tämä perustuu vuoden 2003 tarkistettujen ohjelmien kestävyyden arviointiin, mutta Saksassa ja Espanjassa arviointia on pidettävä väliaikaisena, sillä se on vielä kesken. >VIITTAUS KAAVIOON> EU:n väkiluvussa ja väestörakenteessa tapahtuu tulevina vuosikymmeninä voimakkaita muutoksia. Työikäisen väestön ennustetaan hupenevan merkittävästi, 243 miljoonasta vuonna 2000 aina 203 miljoonaan vuonna 2050, eli laskua on 40 miljoonaa ihmistä tai 18 prosenttia. Samalla 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa 40 miljoonalla aina 103 miljoonaan vuonna 2050, eli kasvua on yli 60 prosenttia. Väestökehityksellä on merkittävä vaikutus kahteen tärkeään tekijään. Ensiksikin pitkän aikavälin talouskasvun ennustetaan olevan useimmissa jäsenvaltioissa alle 2 prosenttia, mikä johtuu osittain työvoiman supistumisesta. Toiseksi julkisiin menoihin kohdistuu korotuspaineita väestön ikääntymisen takia 15-20 seuraavan vuoden aikana. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 15. Niiden on varmistettava, että velkasuhde laskee edelleen. 16. Niiden on suunniteltava, hyväksyttävä ja pantava tehokkaasti täytäntöön eläkejärjestelmien uudistuksia. Useassa jäsenvaltiossa on sitouduttava entistä voimakkaammin alentamaan velkasuhdetta Komission talousennusteen (syksy 2003) mukaan velkasuhde aleni useimmissa jäsenvaltioissa vuonna 2003. Velkasuhteen ennustetaan ylittävän 60 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2003 ja 2004 kuudessa jäsenvaltiossa, nimittäin Belgiassa, Saksassa, Kreikassa, Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa. Velkasuhteen odotetaan laskevan Belgiassa, Kreikassa ja Itävallassa, pysyvän ennallaan Italiassa ja kohoavan Saksassa ja Ranskassa kahden seuraavan vuoden aikana. Useassa jäsenvaltiossa ja varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa velkasuhde on erittäin korkea, olisi sitouduttava entistä voimakkaammin alentamaan velkasuhdetta. Nykykehitys ei viittaa tyydyttävään alenemiseen, joka mahdollistaisi velkasuhteen supistamisen alle 60 prosenttiin suhteessa BKT:hen, ennen kuin ikääntymisen vaikutus alkaa tuntua täysimääräisenä 15-20 vuoden kuluttua. On myös huolestuttavaa, että kehitys on ollut epäsuotuisaa joissakin niistä jäsenvaltioista, joissa velkasuhde on viime vuosina noussut. Eläkeuudistusta on nopeutettu EU:ssa, ja joissakin jäsenvaltioissa on toteutettu merkittäviä eläkeuudistustoimenpiteitä Kahdeksalle jäsenvaltiolle (BE, DE, EL, ES, FR, IT, AT ja PT) annettiin maakohtaisia suosituksia eläkejärjestelmien uudistuksesta. Useassa jäsenvaltiossa on tapahtunut merkittävää edistymistä. Ranskassa ja Itävallassa hyväksyttiin vuonna 2003 suuria uudistuksia, jotka ovat merkittävä askel eläkejärjestelmien kestävyyden parantamisessa. Saksassa ja Portugalissa toteutettiin muutoksia, joilla pyritään parantamaan julkisten eläkejärjestelmien rahoitustasapainoa ja helpottamaan yksityisten lisäeläkejärjestelmien kehittämistä. Kreikassa toteutettiin vuonna 2002 hyväksytty sosiaaliturvarahastojen toiminnallinen rakenneuudistus. Saksassa on jatkettu julkista keskustelua Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän rahoituksen kestävyyttä käsittelevän toimikunnan raportin perusteella, ja Italian hallitus on tehnyt uudistusehdotuksen. Väestön ikääntymisen vaikutuksia julkisiin eläkejärjestelmiin on pystytty jonkin verran ratkaisemaan Ranskassa sovittiin, että täyteen eläkkeeseen oikeuttavia maksuvuosia lisätään vähitellen, sekä muutettiin palkkojen sitomisessa kuluttajahintoihin käytettävää mekanismia, jotta voidaan ratkaista vaikutukset julkiseen talouteen. Lisäksi yksityisen sektorin työntekijöiden on maksettava korotettua sosiaaliturvamaksua, jota kompensoi työttömyysmaksujen vastaava vähennys. Itävallassa on sovittu, että eläke-etuuksien laskennan viiteajanjaksoa pidennetään vähitellen ja että eläkeoikeuksien vuotuista karttumaprosenttia alennetaan asteittain. Portugalissa pidennettiin maksukautta ja peruseläkkeiden laskentakautta sekä kytkettiin etuuksien kasvu maksuista puhdistettuun palkkojen kasvuun. Italian hallitus ehdottaa eläkkeen saamisen ehtojen kiristämistä ja eläkeikärajan nostamista. Ranskassa ja Saksassa on käynnistetty uudistuksia väestörakenteen muutokseen liittyvien riskien varalta. Ranskassa on otettu käyttöön sääntö, jossa täyteen eläkeoikeuteen vaadittava maksukausi sidotaan elinajanodotteen kasvuun. Saksassa on ehdotettu eläkeiän nostamista asteittain sekä etuuksien ja järjestelmän huoltosuhteen kytkemistä toisiinsa indeksitarkistussäännön avulla. Uudistukset koskevat eläkejärjestelmien ja työmarkkinatilanteen vuorovaikutusta Useassa jäsenvaltiossa on pyritty lisäämään avoimuutta ja kehittämään työnteon kannustimia, jotta voidaan parantaa eläkejärjestelmien ja työmarkkinatilanteen vuorovaikutusta. Itävallan hallitus pyrkii maksujen ja oikeuksien välisen yhteyden lujittamiseksi yhdenmukaistamaan kaikki eläkevakuutusjärjestelmät ja perustamaan yhtenäisen eläkejärjestelmän. Se harkitsee myös yksilöllisten eläketilien perustamista. Italiassa hallitus kaavailee julkisen eläkejärjestelmän maksuprosentin alentamista uusien työntekijöiden osalta. Kreikassa pyritään luomaan yhtenäinen sosiaaliturvajärjestelmä, jossa on yksi hallintoelin ja jossa on tarkoitus ottaa käyttöön yhtenäiset eläke-ehdot ja eläkkeiden laskutapa kaikille palkansaajille. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen edellyttää, että poistetaan varhaisen työmarkkinoilta poistumisen kannustimia ja tarjotaan kannustimia työelämässä pysymiseen. Itävallassa lakkautetaan vähitellen varhaiseläkejärjestelmiä. Ranskan ja Itävallan uudistuksissa on lujitettu taloudellisia kannustimia, jotta työntekijät pysyisivät työelämässä vielä eläkeoikeuden ansaittuaan. Ranskassa työnantajille on tarjottu kannustimia, jotta nämä palkkaisivat ikääntyneitä työntekijöitä ja jotta nämä eivät irtisanoisi heitä tai pakottaisi heitä eläkkeelle. Ranskan uudistuksessa helpotettiin eläkkeen ja täydentävien ansiotulojen yhdistämistä. Saksassa on esitetty lakisääteisen eläkeiän nostamista, ja Italian ja Portugalin hallitukset ovat ehdottaneet vanhuuseläkkeiden laskutapoja, joilla rangaistaan varhaiseläkkeelle siirtymisestä. Uudistusten pitkän aikavälin vaikutusta on silti vielä analysoitava Uudistusten pitkän aikavälin vaikutuksen, kuten rahoitusvaikutuksen, ratkaisee erityisesti siirtymäajan pituus. Siirtymäaikaa tarvitaan, jotta voidaan varmistaa saumaton mukautuminen ja ottaa huomioon eläkkeelle siirtymistä suunnittelevien perustellut odotukset. Haittana on, kuten Itävallan ja Ranskan uudistuksissa, että uudistusten myönteinen vaikutus näkyy täysimääräisenä julkisessa taloudessa ja työmarkkinatilanteessa vasta pitkän ajan kuluttua. Julkisten eläkejärjestelmien etuuksien supistaminen muuttaa tasapainoa eläkejärjestelmän eri pilarien välillä. Tältä osin on ratkaisevaa, onko otettu käyttöön asianmukainen vero- ja sääntelyjärjestelmä lisäeläkejärjestelmien kehittämiseksi ammatillisten lisäeläkejärjestelmien ja/tai kolmannen pilarin järjestelmien kautta, jotta kansalaisilla on vaihtoehtoisia keinoja eläketulojen säästämiseen. Italiassa, Saksassa ja Itävallassa on esitetty yksityisten, täysin rahastoivien järjestelmien perustamista tai kehittämistä. Ehdotettuja muutoksia on syytä analysoida perusteellisesti. 2.3.2 Sosiaalinen kestävyys: taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen Ajantasaisten tietojen puuttuminen vaikeuttaa edelleen sosiaalisen kestävyyden parantamisessa tapahtuneen edistymisen arviointia. Viime aikoina heikentynyt työmarkkinatilanne on huolestuttava sosiaalisen kestävyyden kannalta, sillä työpaikoilla on tärkeä tehtävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Vaikka pitkäaikaistyöttömyysaste laski edelleen vuonna 2002 (3,0 prosenttiin 3,5 prosentista vuonna 2000), viimeaikainen kehitys ei ole ollut yhtä lupaavaa, sillä kokonaistyöttömyysaste on alkanut nousta. Esimerkiksi työttömien kotitalouksien osuus ei ole laskenut vuonna 2002 (se on pysynyt ennallaan 12,2 prosentissa). >VIITTAUS KAAVIOON> >TAULUKON PAIKKA> Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 17. Niiden on ryhdyttävä toimiin sosiaaliturvajärjestelmien uudenaikaistamiseksi sekä torjuttava köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, jotta voidaan tukea Lissabonin laaja-alaisia tavoitteita. 18. Niiden on parannettava markkinoiden toimintaa siten, että ne edistävät yksityisiä investointeja kehityksessä jäljessä oleville alueille, etenkin antamalla palkkojen vastata tuottavuutta. 19. Niiden on varmistettava, että julkinen tuki kehityksessä jäljessä oleville alueille keskitetään inhimilliseen pääomaan, tietopääomaan ja asianmukaiseen infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin ja että investointiohjelmat suunnitellaan ja toteutetaan tehokkaasti. Sosiaaliturvajärjestelmän uudenaikaistamista koskevia ponnisteluja on lisättävä Ponnistelut keskittyivät enemmänkin verotukseen kuin etuusuudistuksiin. Ainoastaan Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ryhdyttiin vuonna 2003 lisätoimiin etuusjärjestelmien uudistamiseksi (ks. myös suuntaviivan 4 jatkotoimenpiteet). Useassa jäsenvaltiossa toteutettiin toimenpiteitä, joilla helpotetaan epäedullisimmassa asemassa olevien pääsyä työmarkkinoille. Heidän työllistymismahdollisuuksiensa edistäminen on sosiaalisen osallisuuden kannalta keskeistä. Siksi Belgiassa otetaan käyttöön ja Itävallassa lisätään vammaisten työhönoton kannustimia, ja Tanskassa painopisteenä ovat äskettäin pätevyyden saaneet vammaiset. Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa otetaan käyttöön uusia taloudellisia kannustimia, jotta vammaiset hakisivat ja ottaisivat vastaan työtä ja jotta työnteko olisi houkuttelevaa. Äskettäin käyttöön otetut työllistämisavustukset kohdennetaan pitkäaikaistyöttömiin (Alankomaat, Ranska ja Saksan itäiset osavaltiot), vammaisiin (Ranska ja Saksan itäiset osavaltiot) tai kouluttamattomiin nuoriin (Saksan itäiset osavaltiot). Palkkojen porrastuksen lisäämiseksi ei ole käynnistetty suuria aloitteita, joten alueelliset työttömyyserot ovat edelleen suuria Vaikka työllisyys kasvoi merkittävästi 1990-luvun jälkipuoliskolla varsinkin kehityksessä jäljessä olevilla alueilla, työllisyysasteessa ja työttömyysasteessa on edelleen huomattavia alueellisia eroja. Suurtyöttömyys keskittyy yleensä köyhimmille alueille, joilla BKT henkeä kohti on alhainen. Työttömyysaste oli vuonna 2002 alle 3 prosenttia 27 alueella lähinnä Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta se ylitti 20 prosenttia kymmenellä alueella Espanjan ja Italian eteläosissa sekä Ranskan merentakaisilla alueilla. Alueelliset erot ovat suuria tietyissä jäsenvaltioissa, kuten Italiassa, jossa korkeimman työttömyysasteen (Calabria) ja alimman työttömyysasteen (Trentino-Alto Adige) välillä on yli 21 prosenttiyksikköä. Tällaisten työttömyyserojen takia on toteutettava lisätoimia, jotta voidaan lisätä erityisesti inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja epäsuotuisilla alueilla ja palkkojen porrastusta. Asianomaisissa jäsenvaltioissa ei ole vuonna 2003 toteutettu kattavia aloitteita, jotta palkat vastaisivat ammattitaidon ja paikallisten työmarkkinaolojen eroja (ks. myös palkkojen porrastusta koskevan suuntaviivan 5 jatkotoimenpiteet). Palkkojen porrastus suoritepalkan muodossa on silti yleistymässä. Yritys- tai toimialakohtaiseen tilanteeseen perustuvat joustoelementit ovat mahdollisia esimerkiksi Espanjassa (keskusjärjestöjen välinen sopimus vuodeksi 2003), ja niistä on tarkoitus keskustella Saksassa ja Ranskassa, jossa harkitaan edullisuusperiaatteen höllentämistä (sen mukaan alemman tason sopimukset saavat olla ainoastaan toimialakohtaisia sopimuksia edullisempia). On toteutettu toimenpiteitä, joilla varmistetaan investointien tehokkuus Oikea-aikaisten ja tarpeeksi eriteltyjen tietojen puuttuminen vaikeuttaa julkisen tuen kohteena olevien investointien perusteellista arviointia. Kolmessa koheesiomaassa (ES, IE ja PT) täydentävyyden jälki- ja väliarvioinneista vuosina 1994-1999 ja 2000-2002 on saatu tietoa kansallisesta julkisesta rakennetuesta kehityksessä jäljessä olevilla alueilla. On lisätty panostusta henkilöstöresursseihin, etenkin TTK-toimintaan liittyviin tutkintoihin, joiden osuus kansallisista julkisista menoista on noussut vuosina 2000-2002. Infrastruktuurin merkitys on hieman laskenut, mutta sen osuus julkisista rakennemenoista on edelleen merkittävä. Komissio on äskettäin ryhtynyt toimiin EU:n tukemien investointiohjelmien tehostamiseksi. Vuosien 2000-2006 rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia yksinkertaistetaan, ja siitä tehdään entistä joustavampaa. Vuonna 2004 on määrä tehdä väliarviointi, jonka perusteella komissio ja jäsenvaltiot päättävät voimavarojen kohdentamisesta uudelleen tehottomista toimenpiteistä tehokkaisiin. Tarkoituksena on edistää niiden avulla Lissabonin tavoitteita, varsinkin osaamiseen ja innovaatioihin tehtäviä investointeja. Kussakin ohjelmassa on asetettu tehokkuutta, hallinnointia ja määrärahojen toteutumista koskevia tavoitteita, joiden saavuttamista arvioidaan ennen 31. maaliskuuta 2004. Tulokset ratkaisevat suoritusvarauksen kohdentamisen (suoritusvaraus otettiin käyttöön vuonna 2000). Yhteistyötä EIP:n kanssa on lisätty, jotta saataisiin aikaan oikea tasapaino lainojen ja avustusten osarahoituksen välillä. Pankki on lisännyt neuvoa-antavaa työtä, joka koskee EAKR:n, koheesiorahaston ja Ispan tiettyjen hankkeiden teknisen ja taloudellisen moitteettomuuden arviointia. Vuodesta 2000 lähtien on tarkasteltu 100:aa hanketta. 2.3.3 Kestävä kehitys: luonnonvarojen tehokkaan hoidon edistäminen Ympäristön korkean laadun ylläpitäminen ei ole pelkästään itsetarkoitus, vaan siitä voi olla paljon hyötyä Uudistukset, kuten tukien poistaminen sekä sellaisten verojen ja maksujen käyttöönotto, joihin sisällytetään pilaantumisen ulkoiset kustannukset, hyödyttävät ympäristöä ja tehostavat rakenneuudistusten vaikutuksia muilla aloilla, sillä näin hinnat saadaan kohdalleen. Tämä on mahdollista varsinkin, jos ympäristösyistä toteutetuista uudistuksista saatavilla tuloilla vähennetään muita, vääristäviä veroja. Vaikka tulojen saaminen ei ole näiden toimenpiteiden päätavoite, niillä voidaan osaltaan edistää julkisen talouden vakauttamista tai muiden julkisten hyödykkeiden tarjoamista. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin jäsenvaltioille seuraavat suositukset: 20. Niiden on vähennettävä alakohtaisia tukia, verovapautuksia ja muita kannustimia, jotka vaikuttavat kielteisesti ympäristöön ja haittaavat kestävää kehitystä; niiden on varmistettava muun muassa verojen ja maksujen avulla, että luonnonvarojen, kuten veden, käyttöönoton, käytön ja mahdollisten päästöjen hinnoittelu vastaa asianmukaisesti niiden niukkuutta ja kaikkia niiden käytöstä aiheutuvia ympäristövahinkoja. 21. Niiden on vähennettävä uusiutumattomien energialähteiden tukia ja edistettävä markkinainstrumenttien käyttöä, laajennettava edelleen energiaveropohjaa ja varmistettava energiaverojen asianmukainen porrastus. 22. Niiden on mukautettava liikenteen vero-, maksu- ja tukijärjestelmää, jotta se vastaa nykyistä paremmin liikenteestä aiheutuvia ympäristövahinkoja ja yhteiskunnallisia kustannuksia, sekä lisättävä kilpailua liikennemuodoissa. 23. Niiden on jatkettava pyrkimyksiä Kioton pöytäkirjasta johtuvien sitoumustensa täyttämiseksi ja pantava täytäntöön EY:n kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä sekä luotava järjestelmiä, joissa tiedotetaan näistä toimintalinjoista ja toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista päästöihin; niiden on toteutettava toimenpiteet eri Eurooppa-neuvostojen asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi etenkin energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden ja biopolttoaineiden alalla. Edistyminen kestävässä kehityksessä vuonna 2003 oli pettymys Talouden laskusuhdanteen takia kasvun lisäämiseen lyhyellä aikavälillä kiinnitettiin enemmän huomiota kuin keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseen. Tietyt tapahtumat muistuttivat kuitenkin toimien tarpeesta tällä alalla. Vuoden 2003 pitkä ja helteinen kesä - voitiinpa sen sitten katsoa johtuvan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tai ei - venytti sähkönjakelun äärimmilleen. Tämä ja (muista syistä aiheutuneet) sähkökatkokset joissakin jäsenvaltioissa osoittavat, miten tärkeää on poistaa sähkön hintojen vääristymät sekä varmistaa, että kaikilla toimijoilla - tuottajilla, toimittajilla ja kuluttajilla - on asianmukaisia kannustimia. Neuvosto hyväksyi vuonna 2003 useita säädöksiä, joiden pitäisi auttaa tässä: sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevat direktiivit, joilla pyritään saamaan aikaan kilpailulliset, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, sekä asetuksen, jossa vahvistetaan oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkökauppaa varten. Asetusta on täydennetty EU:n sähköalan sääntelyviranomaisten päätöksellä, jonka mukaan sähköä koskevista rajat ylittävistä liiketoimista sisämarkkinoilla ei peritä lisämaksuja. Neuvosto antoi myös direktiivin energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta. Vaikka direktiivin vaikutus energian hintoihin lyhyellä aikavälillä on vähäinen, sen vaikutus korostuu ajan mittaan varsinkin uusissa jäsenvaltioissa. Siinä yhteisön kehys ulotetaan koskemaan hiilen ja maakaasun käyttöä lämmityspolttoaineina, joten yhteisössä siirrytään kohti kehystä, jossa energiaverokantojen eriyttäminen voi olla mahdollista. Jäsenvaltioiden tasolla on tehty useita muutoksia eri energialähteiden tukeen. Vuonna 2003 pantiin täytäntöön direktiivi uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä. Vihreän sähkön tuotannossa on saavutettu vain vähäisiä tuloksia lukuun ottamatta tuulienergiaa lähinnä kolmessa jäsenvaltiossa: Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa (Eurooppaan asennettiin 23 gigawattia vuoden 2002 lopussa). On ennenaikaista tehdä yksityiskohtaista analyysia, mutta on jo selvää, ettei saavuteta yhteisön tavoitetta eli uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön 22 prosentin osuutta sähköstä vuonna 2010, ellei jäsenvaltioissa ryhdytä lisätoimiin. Komissio antaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille toukokuussa 2003 kertomuksen, jossa se arvioi, missä määrin jäsenvaltiot ovat edistyneet ohjeellisten kansallisten tavoitteidensa saavuttamisessa ja missä määrin ne ovat johdonmukaisia sen yhteisön tavoitteen kanssa, jonka mukaan 22 prosenttia yhteisön kokonaissähkönkulutuksesta on vuoteen 2010 mennessä oltava uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä. Belgiassa (Vallonia) ja Ruotsissa otettiin käyttöön ns. vihreitä todistuksia, joiden mukaan sähköntoimittajien on hankittava vähintään tietty osuus sähköstään uusiutuvista energialähteistä. Ruotsissa painopistettä siirrettiin edelleen työn verottamisesta pilaantumisen verottamiseen. Alankomaissa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön verolla rahoitetaan nykyisin näiden energialähteiden eriytettyjä syöttötariffeja. Saksassa vähennettiin kivihiiliteollisuudelle myönnettävän valtiontuen kokonaismäärää mutta lisättiin toimintatukea. Lontoon ruuhkamaksut johtivat selviin käyttäytymisen muutoksiin Itävalta aikoo liikenteen käyttömaksujen osalta ottaa käyttöön kilometriperusteisen maksun hyötyajoneuvoille vuodesta 2004. Vastaavan järjestelmän käyttöönoton viivästyminen Saksassa osoittaa, miten tärkeää on varmistaa, että liikenteen käyttömaksujärjestelmät toimivat käytännössä ja ettei niistä aiheudu liian suuria toimintakustannuksia. Yhdistynyt kuningaskunta otti käyttöön ruuhkamaksut Lontoossa helmikuussa 2003. Tämä järjestelmä on onnistunut erittäin hyvin tavoitteessaan eli liikenneruuhkien vähentämisessä, eikä sillä ole ollut merkittäviä kielteisiä sivuvaikutuksia, mutta siitä on saatu selvästi odotettua vähemmän tuloja. Muissa kaupungeissa, kuten Roomassa, Bristolissa tai Edinburghissa, on kokeiltu tienkäyttömaksuja autoliikenteen vähentämiseksi kaupunkien keskustassa. Osa näistä järjestelmistä on vielä esivalmisteluvaiheessa, mutta Roomassa vuonna 2001 käyttöön otetussa automaattisessa valvontajärjestelmässä on rajoitettu pääsyä kaupungin historialliseen keskustaan. Alustavasti voidaan todeta, että kaupunkiliikenteen hintojen muutokset voivat johtaa yleisesti luultua suurempiin käyttäytymisen muutoksiin, joten liikenteen käyttömaksujärjestelmiä ei välttämättä kannata pitää merkittävinä tulonlähteinä. Yhteisön tasolla edistyttiin rautatieliikenteen vapauttamisessa. Liikenneneuvosto pääsi maaliskuussa yhteisymmärrykseen toisesta rautatiepaketista, jossa vapautetaan kansainvälisen tavaraliikenteen markkinat vuoden 2006 tammikuuhun mennessä ja kabotaasimarkkinat vuoden 2008 tammikuuhun mennessä. Kansainvälisen matkustajaliikenteen vapauttamisesta edelleen keskustellaan yhä parlamentissa ja neuvostossa. Jäsenvaltioiden tasolla nykyistä lainsäädäntöä on pantu täytäntöön hitaasti ja/tai tehottomasti (ensimmäisessä rautateiden lainsäädäntöpaketissa otettiin käyttöön kilpailu kansainvälisten tavaraliikennepalvelujen markkinoilla), ja tämä on hillinnyt yksityisiä investointeja alalla. >VIITTAUS KAAVIOON> Kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene, vaan ne lisääntyvät EU:ssa Ilmastonmuutoksen osalta Euroopan ympäristökeskus ilmoitti, että EU:n kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät vuonna 2001 toisena peräkkäisenä vuotena, joten unioni loittoni Kioton pöytäkirjan mukaisesta tavoitteestaan talouskasvun hidastumisesta huolimatta. Vain viisi jäsenvaltiota (DE, FR, LU, SE ja UK) on pysynyt tai edistynyt omissa tavoitteissaan, ja kymmenen jäsenvaltiota ylittää selvästi tavoitekehityksen (ES, IE, AT ja PT ovat vähintään 15 prosenttiyksikön päässä tavoitekehityksestä), ks. kuvio 16. Kaikissa jäsenvaltioissa valmistaudutaan panemaan täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmä, josta annettiin säädös lokakuussa. Jäsenvaltioiden laskelmat osoittavat kuitenkin, ettei tällä, sen enempää kuin muilla nykyisillä ja suunnitelluilla politiikoilla ja toimenpiteillä, onnistuta pääsemään tavoitteisiin, ellei niitä tiukenneta. Jäsenvaltioiden on siis toteutettava lisätoimia, kuten asetettava päästökauppajärjestelmään kuuluville aloille yhä kunnianhimoisempia tavoitteita tulevissa kansallisissa jakosuunnitelmissa tai toteutettava kustannustehokkaita toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi järjestelmän ulkopuolisilla aloilla. Useat jäsenvaltiot ovat päättäneet käyttää tai ilmoittaneet aikovansa käyttää Kioton pöytäkirjan joustomekanismia kansallisten ja yhteisön politiikkojen ja toimenpiteiden lisäksi, jotta ne saavuttaisivat tavoitteensa. Silti vain harvat jäsenvaltiot ovat varanneet tähän erillisiä määrärahoja. Kun on kyse lakisääteisten ilmoitusvaatimusten noudattamisesta sekä tosiasiallisen ja ennustetun edistymisen arvioinnista, osa jäsenvaltioista toimitti päästöselvitystiedot monta kuukautta myöhässä, ja osa ei toimittanut kaikkia vaadittavia tietoja tai vaadittavan tasoisia tietoja (eriteltynä kaasun ja alan mukaan) selvityksissään ja laskelmissaan (erityisesti Saksa, Kreikka, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Espanja). Kaikilta jäsenvaltioilta vaaditaan lisäponnisteluja tilanteen korjaamiseksi. 3. Euroalueen erityishaasteet Kasvu oli euroalueella vuonna 2003 vaimeaa jo kolmantena peräkkäisenä vuotena Talouskehitys oli pettymys kolmantena peräkkäisenä vuotena. Keskimääräinen BKT:n kasvu hidastui vähitellen 0,4 prosenttiin vuonna 2003, työttömyysaste nousi noin puoli prosenttiyksikköä 8,9 prosenttiin, ja julkinen talous heikkeni entisestään. Samalla inflaatio hidastui verkkaisesti ja pysytteli noin 2 prosentissa vuonna 2003. Tutkimuksen indikaattoreiden mukaan tilanne näyttää kuitenkin yhä valoisammalta, ja elpyminen nopeutunee vuonna 2004. Vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettiin kansallisen tason poliittisille toimijoille seuraavat suositukset: 24. Ne edistävät sellaista politiikkayhdistelmää, joka sopii yhteen hintatason vakauden kanssa. 25. Ne säilyttävät lähellä tasapainoa olevan tai ylijäämäisen julkisen talouden rahoitusaseman koko suhdannekierron ajan ja toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta suhdannekorjattu rahoitusasema paranee vuosittain vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Maiden, joilla on liiallinen alijäämä, on korjattava se. 26. Ne analysoivat inflaatioerojen syyt sellaisten tapausten havaitsemiseksi, joissa ne ovat epätoivottavia. 27. Ne syventävät analyysia talouskehityksestä ja politiikan vaatimuksista, keskittyvät enemmän täytäntöönpanoon ja vahvistavat euroalueen ulkoista edustusta. 28. Ne tehostavat nykyisiä yhteensovittamismenettelyjä rakenneuudistuksissa. Politiikkayhdistelmä näyttää tukevan kasvua Makrotalouspolitiikka oli myötäilevää vuonna 2003. EKP laski korkoa kahdesti vuonna 2003 yhteensä 75 peruspistettä 2 prosenttiin minimitarjouskoron osalta. Ns. Taylorin säännön [10] kannalta lyhyet korot ovat myötäilleet talouden toimeliaisuutta laskusuhdanteen aikana. Euroalueen finanssipolitiikka oli laajalti neutraalia, kun suhdannekorjattu perusjäämä pysyi ennallaan. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että julkinen keskustelu julkisen talouden kestävyydestä ja ilmeinen haluttomuus noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta ovat heikentäneet kuluttajien luottamusta. Kotitalouksien säästämisasteen voimakas korrelaatio julkisen talouden alijäämän kanssa näyttäisi olevan selkeä merkki tästä, ja julkisen kulutuksen kasvu euroalueella yhdistyi yksityisen kulutuksen heikentymiseen. Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi vahvistui 8 prosenttia vuonna 2003. Tämä supisti osaltaan euroalueen viejien markkinaosuuksia maailmanmarkkinoilla, mutta inflaatiota hidastava myönteinen vaikutus ei ole vielä näkyvästi heijastunut kuluttajahintainflaatioon. [10] Ns. Taylorin säännön mukaan asianmukainen lyhyt korko riippuu kahdesta muuttujasta: tosiasiallisesta inflaatiovauhdista ja tuotantokuilun suuruudesta. Jos muuttujat poikkeavat tavoitearvostaan, lyhyttä korkoa pitäisi mukauttaa Taylorin säännön muuttujien painotusten mukaan. >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Finanssipolitiikkaa koskevan suuntaviivan täytäntöönpano aiheutti huolta Julkisen talouden rahoitusasema on heikentynyt viime vuosina euroalueella. Julkisen talouden vuotuinen nimellinen rahoitusasema on heikentynyt vuodesta 2000 [11] lähtien 3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen 2,8 prosentin verran alijäämäiseksi suhteessa BKT:hen vuonna 2003. Automaattisten vakauttajien toiminta selittää suurelta osin tämän kehityksen. Lipsuminen johtuu osittain myös alijäämää lisänneistä harkinnanvaraisista toimenpiteistä. Julkisen talouden suhdannekorjattu rahoitusasema heikkeni kaikkiaan 0,4 prosenttiyksikköä vuosina 2000-2003. [11] Euroalueen nettoluotonantoa kuvaava luku vuonna 2000 sisälsi puhelintoimiluvista (UMTS) saadut kertaluonteiset tulot, jotka olivat 1,1 prosenttia BKT:stä. Komission talousennusteen (syksy 2003) mukaan niistä euroalueen neljästä jäsenvaltiosta, joissa suhdannekorjattu julkisen talouden rahoitusasema oli lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen vuonna 2002, rahoitusasema säilyi ennallaan vuonna 2003 kolmessa jäsenvaltiossa eli Belgiassa, Espanjassa ja Suomessa, ja rahoitusasema pysynee tällaisena myös vuonna 2004. Kun otetaan huomioon kansalliset talousarviot, ja jos politiikan oletetaan pysyvän muuttumattomana vuonna 2005, Irlannissa ja Itävallassa voitaisiin saavuttaa terve rahoitusasema vuoteen 2005 mennessä. Itävallassa vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että tulevat veronalennukset (yksi prosentti BKT:stä) johtavat vastaavasti menojen hillitsemiseen, joten suhdannekorjattu rahoitusasema heikkenee huomattavasti vuonna 2005. Niistä euroalueen jäsenvaltioista, jotka eivät olleet saavuttaneet edellä mainittua tavoitetta, suhdannekorjatun julkisen talouden rahoitusaseman arvellaan parantuvan vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2003 vain Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Ranska ja Alankomaat pystyisivät ennusteen mukaan vuonna 2004 noudattamaan tätä suuntaviivaa. Vaikka suhdannekorjatun alijäämän ennustetaan paranevan hieman Saksassa, se ei saavuttaisi vaadittavaa parannusta vuonna 2004, kuten eivät muutkaan jäsenvaltiot (EL, IT, LU ja PT). Jos kuitenkin oletetaan, että politiikka pysyy muuttumattomana, suhdannekorjattu julkisen talouden rahoitusasema näyttäisi heikkenevän jyrkästi Kreikassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Portugalissa vuonna 2004 ja/tai vuonna 2005. Tämä viittaa selvästi siihen, että vuonna 2004 tarvitaan lisätoimenpiteitä. >VIITTAUS KAAVIOON> Kolmessa liiallisen alijäämän maassa tilanteen korjaaminen on ollut vaikeaa. Saksassa ja Portugalissa on pyritty noudattamaan suositusta ja korjaamaan tilanne. Ennusteiden mukaan nimellinen alijäämä pysynee Portugalissa huomattavien kertaluonteisten toimenpiteiden jälkeen alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2003, mutta viitearvo voi taas ylittyä vuonna 2004. Saksa toteutti vuonna 2003 toimenpiteitä, jotka vastaavat noin yhtä prosenttia BKT:stä, joten se noudattaa tältä osin neuvoston tammikuussa 2003 antamaa suositusta. Epäsuotuisten suhdanteiden takia nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä poistamaan liiallista alijäämää vuonna 2004. Ranskassa ei ole toteutettu tehokkaita toimia julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi, ja nykyisten talousnäkymien mukaan alijäämä pysyy liiallisena eli selvästi yli 3 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2004. Edellä kuvatun kehityksen takia komissio antoi perustamissopimuksen 104 artiklan 8 ja 9 kohdan nojalla Saksalle ja Ranskalle suositukset, joiden mukaan tehokkaisiin toimiin ei ollut ryhdytty (FR) tai toimet olivat riittämättömiä (DE) ja joissa kumpaakin jäsenvaltiota kehotettiin toteuttamaan toimenpiteitä liiallisen alijäämän poistamiseksi. Heikon talouden takia komissio kuitenkin suositteli, että kumpikin jäsenvaltio saisi yhden vuoden lisäaikaa alijäämän laskemiseksi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen, siis vuoteen 2005 mennessä. Neuvosto hylkäsi 25. marraskuuta 2003 komission suositukset ja päätyi sopimukseen perustamissopimuksen ulkopuolella, jolloin se tosiasiallisesti keskeytti edellä mainittujen määräysten soveltamisen. Neuvosto pani merkille, että Saksa ja Ranska ovat sitoutuneet supistamaan alijäämänsä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2005 mennessä. Inflaatioerot ovat edelleen suuria Euroalueen inflaatioerot jäsenvaltioiden korkeimman ja alimman YKHI-inflaation välisen eron tai painottamattoman keskihajonnan mukaan mitattuina ovat vuoden 2003 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä kaventuneet hieman viimevuotiseen tilanteeseen verrattuna, mutta ne ovat edelleen suuria EMUn ensimmäiseen vuoteen verrattuna. Euroalueen tasolla euron käyttöönoton jälkeen havaittu inflaation hajonta ei näytä olevan ratkaisevasti suurempi kuin muissa rahaliitoissa. Se on suurin piirtein verrattavissa Yhdysvaltojen kaupunkien väliseen hajontaan mutta hieman suurempi kuin Yhdysvaltojen alueiden välinen tai joidenkin jäsenvaltioiden sisäinen hajonta. Ajallisesti euroalueen inflaation hajonta on pieni. Euroalueen erityisluonteen ja siitä saadun suhteellisen tuoreen kokemuksen takia vertailujen tuloksia on kuitenkin tulkittava varoen. Kuvio 20: Inflaatioerot ja hajonta, euroalue >VIITTAUS KAAVIOON> // >VIITTAUS KAAVIOON> Kansallisella tasolla voidaan todeta, että EMUn kolmannen vaiheen käynnistyttyä ero euroalueen keskiarvoon on säilynyt joissakin maissa varsinkin tärkeimmillä pohjainflaation muodostavilla aloilla (YKHI lukuun ottamatta energiaa ja jalostamattomia elintarvikkeita). Yhtäältä inflaatioeroja voidaan pitää normaalina sopeutusmekanismina rahaliitossa. Koska kansallisesti ei voida enää käyttää nimellisen valuuttakurssin välinettä, tarvittavat kansalliset sopeutukset kohdistuvat rahaliitossa suhteelliseen hinta- ja palkkakehitykseen. Toisaalta inflaatioerojen säilyminen voi viitata siihen, että rakenteellinen jäykkyys haittaa saumatonta sopeuttamista, jolloin kansallisella tasolla tarvitaan poliittisia toimia kilpailukyvyn epätoivottavan heikkenemisen estämiseksi. Yhteinen rahapolitiikka tähtää hintatason vakauden turvaamiseen koko euroalueella, joten sillä ei voida puuttua maakohtaisiin inflaatioeroihin, jolloin rakenneuudistusten merkitys korostuu. Rakenneuudistukset nostavat kasvupotentiaalia, turvaavat pitkän aikavälin kilpailukyvyn kansallisella tasolla ja lisäävät kansallisten talouksien joustavuutta, joten ne helpottavat sopeutumista yhteisiin tai maakohtaisiin häiriöihin ja vähentävät pitkittyneiden inflaatioerojen mahdollisuutta. On kuitenkin myönnettävä, että rakenneuudistusten täytäntöönpanon nopeudessa ja laajuudessa olevat erot voivat lyhyellä aikavälillä tilapäisesti lisätä inflaation hajontaa jäsenvaltioissa. Euroalueen ulkoista edustusta on vahvistettava Talouspolitiikan yhteensovittamisesta on ollut paljon hyötyä esimerkiksi keväällä 2003, jolloin Irakin selkkauksen takia lisääntynyt talouden epävarmuus edellytti yhtenäistä lähestymistapaa. Toisin kuin vuoden 2000 öljyn hintapiikin osalta, jäsenvaltiot pidättäytyivät erillisistä kansallisista toimenpiteistä ja sopivat yhteisestä linjasta kansainvälisissä yhteyksissä. Myös keskustelut vuonna 2003 tapahtuneen euron huomattavan vahvistumisen vaikutuksesta etenivät järjestelmällisemmin kuin euron heikentyessä käydyt keskustelut, mikä on lisännyt EMU-politiikan uskottavuutta. Vaikka EMUn käynnistyminen merkitsi suurta muutosta kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä, se ei ole vielä heijastunut vastaavasti euroalueen kansainväliseen merkitykseen. Valmistelukunnassa tunnustettiin tarve lujittaa euroalueen ulkoista edustusta asianomaisissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja yhteyksissä, jotta euroalueella olisi sen taloudellista painoarvoa vastaava poliittinen merkitys. Tästä keskusteltiin monissa työryhmissä, mutta selkeään tulokseen ei ole päästy, ja perustuslakiehdotuksen tekstissä asia on jätetty lähes ennalleen. Valmistelukunnassa käydyn keskustelun lisäksi euroalueen kansainvälisessä edustuksessa ei ole tapahtunut näkyviä parannuksia. Euroalueen kantojen valmistelu esimerkiksi IMF:ssä on kuitenkin parantunut hieman ainakin niissä kysymyksissä, joista voidaan päästä yhteisymmärrykseen ja hyväksyä yhteisiä tulkintoja. Lissabonin strategia on lisännyt tietoisuutta rakenneuudistuksista ja kiinnostusta niitä kohtaan Rakenneuudistusprosessissa keskeinen Lissabonin strategia on lisännyt tietoisuutta keskipitkän aikavälin politiikoista, joilla samanaikaisesti edistetään potentiaalista kasvua, täystyöllisyyttä, Euroopan sosiaaliseen malliin tehtäviä parannuksia ja kestävää kehitystä, sekä kiinnostusta niitä kohtaan. Tämä on edellyttänyt politiikan yhteensovittamisprosessien tehostamista, jotta on voitu lisätä eri prosessien johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä. Talouspolitiikan laajat suuntaviivat hyväksyttiin suuntaviivapaketin osana yhdessä työllisyyden suuntaviivojen ja sisämarkkinastrategian kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2003. Lisäksi on korostettu jatkotoimenpiteiden täytäntöönpanoa, kun neuvosto hyväksyi ensimmäisen kerran vuoden 2003 täytäntöönpanokertomusta koskevia päätelmiä ja totesi muun muassa, että täytäntöönpanokertomus on hyödyllinen väline edistymisen seurantaan ja neuvojen antamiseen aloilla, joilla on erityisesti edistyttävä. Puheenjohtajavaltio Italia on todennut, että neuvosto alkaa käydä säännöllisiä täytäntöönpanokeskusteluja vuoden mittaan. Ensimmäisellä työaamiaisella marraskuussa 2003 käsiteltiin jatkotoimenpiteitä, joita on toistaiseksi toteutettu vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen perusteella erityisesti julkisen talouden kestävyyden osalta. On vielä ennenaikaista tehdä lopullisia päätelmiä nykyisten yhteensovittamisprosessien tehokkuudesta, mutta tehostaminen on luultavasti parantanut suuntaviivojen johdonmukaisuutta, ja sen pitäisi vähentää jäsenvaltioiden ilmoitusrasitteita. Lissabonin strategiasta tehdään vuonna 2005 väliarviointi, jotta siitä tulisi entistä tehokkaampi väline Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostoissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2006 jälkeisiä rahoitusnäkymiä koskevat päätökset tehdään Lissabonin strategian yhteydessä yksilöityjen poliittisten painopisteiden ja tavoitteiden perusteella. Lissabonin strategian käynnistämisen yhteydessä kehitettyä avointa koordinointimenetelmää käytetään yhä enemmän jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikan yhteensovittamiseen eri aloilla, kuten T&K-toiminnassa, koulutuksessa ja sosiaalisessa suojelussa. 4. Täytäntöönpano jäsenvaltioissa: alustava arviointi Oheisessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on yksityiskohtaista tietoa siitä, miten jäsenvaltioiden talouspolitiikassa on tähän asti otettu huomioon vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa yksilöidyt haasteet ja maakohtaiset suositukset. Koska tässä tiedonannossa tarkastellaan alustavasti edistymistä ja koska jäsenvaltioilla on vielä kaksi vuotta aikaa toteuttaa jatkotoimenpiteitä haasteiden ja suositusten perusteella, täysimääräinen arviointi voidaan tehdä vasta kahden vuoden kuluttua eli vuoden 2006 täytäntöönpanokertomuksessa. Alustava arviointi täytäntöönpanon tilanteesta voi silti antaa hyödyllisen yleiskuvan siitä, missä jäsenvaltioissa on ryhdytty oikeansuuntaisiin toimiin poliittisten haasteiden ratkaisemiseksi. Useassa tapauksessa toteutetuista tai kaavailluista uudistuksista on jo mahdollista tehdä perusteellinen arviointi. Koska haasteiden määrä ja luonne vaihtelevat jäsenvaltioittain, jäsenvaltioiden jatkotoimenpiteiden vertailu on vaikeaa. Toiset haasteet ovat toisia vaativampia ja vaikeampia ratkaista. Seuraavassa tiivistelmässä yksittäisten jäsenvaltioiden edistymisestä käytetään ilmausta "kokonaan otettu huomioon" silloin, kun haasteen osalta on toteutettu tai ehdotettu oikeansuuntaisia poliittisia toimia. Ilmausta "enimmäkseen otettu huomioon" käytetään silloin, kun toimia on toteutettu, mutta ne eivät vielä kata koko haastetta ja kaikkia erityissuosituksia. Ilmausta "osittain otettu huomioon" käytetään silloin, kun toteutetut tai ehdotetut poliittiset toimet koskevat ainoastaan pientä osaa haasteesta ja suosituksista. Kun haasteen ja suositusten osalta ei ole vielä esitetty jatkotoimenpiteitä, käytetään ilmausta "ei vielä aloitettu". On syytä korostaa, että siitä, miten hyvin jäsenvaltioiden arvioidaan ottaneen huomioon suositukset, ei voida päätellä, miten jäsenvaltioiden absoluuttinen suorituskyky ja sen parannukset vertautuvat toisiinsa. Tästä seuraa, että jäsenvaltio voi suoriutua varsin hyvin muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mutta se ei silti ole toteuttanut tai suunnitellut toimenpiteitä poliittisten haasteiden ja maakohtaisten suositusten perusteella. Jäsenvaltioiden absoluuttisesta suorituskyvystä (sekä edistymisestä että tasosta) rakenneindikaattoreiden luettelon mukaan saa käsityksen komission vuoden 2004 kevätraportista, ks. sen liite 1. Yksittäisiä maita koskevien yksityiskohtaisten tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kaikissa jäsenvaltioissa on otettu huomioon haasteet. Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat yleisesti ottaneet haasteet tyydyttävästi huomioon, mutta muilla jäsenvaltioilla on parantamisen varaa. 4.1 Belgia Belgia on yleisesti ottanut huomioon kolme yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on enimmäkseen otettu huomioon. Korkea velkasuhde alenee edelleen tasaisesti, ja perusylijäämät ovat mittavia, vaikka ne ovatkin pienentyneet. Reaalimenojen kasvun rajoittamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta kasvu on yhä suositeltua suurempaa. Belgiassa varauduttiin edelleen vuonna 2003 ikääntymisen vaikutuksiin julkiseen talouteen varsinkin edistämällä työllisyyttä, mutta pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan lisätoimia. Myös työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Ikääntyneiden työntekijöiden alhaisen työvoimaosuuden nostamiseksi on ryhdytty joihinkin toimiin. Työnteon kannustimien vääristymiä vero- ja etuusjärjestelmissä on vähennetty, ja toimenpiteet ovat keskittyneet voimakkaasti verotukseen. Kilpailua, julkista hallintoa ja liiketoimintaympäristöä koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Telealan, postipalvelujen ja rautateiden sääntelyjärjestelmää on parannettu, ja energiamarkkinat on avattu kilpailulle Flanderissa. Kilpailun edistämisessä paikallispalveluissa ei kuitenkaan ole edistytty, ja julkisen hallinnon uudistusta on lykätty. 4.2 Tanska Tanska on yleisesti ottanut huomioon kaksi yksilöityä poliittista haastetta. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositukset on kokonaan otettu huomioon. Verouudistus, jolla pyritään lisäämään työvoiman tarjontaa, toteutetaan vuonna 2004. Työmarkkinauudistuksen osalta on toteutettu joitakin toimenpiteitä kelpoisuusehtojen tiukentamiseksi. Julkisen kulutuksen kasvulle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää talousarviosopimusten kurinalaista noudattamista kaikilla hallintotasoilla, myös verojen jäädyttämistä. Kilpailun lisäämistä ja julkisen sektorin tehostamista koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Vuonna 2003 on toteutettu joitakin toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi, ja kilpailun sääntelyesteitä selvitetään, mutta kilpailu on edelleen heikkoa monilla aloilla. Hyvinvointipalvelujen uudistukset ovat lisänneet kilpailua, ja hallitus on esittänyt suunnitelmia, joissa lisätään esikuva-analyysin käyttöä ja vähennetään hallinnollisia rasitteita. 4.3 Saksa Saksa on yleisesti ottanut huomioon neljä yksilöityä poliittista haastetta. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon parlamentissa hyväksyttyjen toimenpiteiden kautta. Saksassa on toteutettu ja ehdotettu toimenpiteitä vero- ja etuusjärjestelmän uudistamiseksi, kuten työttömyysetuuksien kelpoisuusehtojen tiukentamista ja pienipalkkaisen työn edistämistä. Palkanmuodostusjärjestelmän joustavuutta on lisätty hieman, mutta viranomaisten olisi vielä edistettävä palkkajoustoa ammattitaidon ja alueen mukaan. Aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehostaminen on aloitettu, mutta parantamisen varaa on vielä. Myös tuottavuuden lisäämistä ja koulutusjärjestelmän tehostamista koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Saksassa on käynnistetty aloite, jossa parannetaan liiketoimintaympäristöä vähentämällä byrokratiaa ja liiallista sääntelyä. Kilpailulainsäädäntöä mukautetaan EU:n sääntöihin, ja vilpillistä kilpailua koskevaa lakia lievennetään. On myös ehdotettu toimenpiteitä perusasteen ja toisen asteen koulutuksen parantamiseksi, mutta niiden onnistuminen edellyttää osavaltioilta tehokkaita jatkotoimenpiteitä. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on otettu huomioon vain osittain. Vaikka Saksassa toteutettiin täydentäviä toimenpiteitä, jotka vastaavat noin yhtä prosenttia BKT:stä, julkisen talouden alijäämän arvellaan olleen yli 4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2003. Kun Saksan viranomaiset olivat vahvistaneet, että vuonna 2004 alijäämä ylittää 3 prosentin viitearvon, komissio suositti päätöstä, jonka mukaan toimet ovat olleet riittämättömiä ja julkisen talouden alijäämä on heikon talouden takia supistettava alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005, mutta neuvosto hylkäsi suosituksen. Neuvosto pani 25. marraskuuta 2003 merkille, että Saksa on sitoutunut supistamaan suhdannekorjattua alijäämää 0,6 prosenttia vuonna 2004 ja vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005, jotta julkisen talouden alijäämä laskisi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005. Pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Ikääntymistä koskevan haasteen ratkaisemiseksi on ehdotettu kestävyyskertoimen käyttöönottoa, jotta voidaan hillitä eläkemaksujen kasvua. Yksityisten eläkejärjestelmien valvonnan muutoksia ja eläkkeiden korotuksiin tehtäviä mukautuksia on kuitenkin täydennettävä eläkejärjestelmän rakenneuudistuksella. 4.4 Kreikka Kreikka ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon kolmea yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on osittain otettu huomioon. Perusylijäämien supistuessa korkean velkasuhteen aleneminen riippuu suurelta osin julkistetun yksityistämisohjelman onnistumisesta. Toistaiseksi ei ole toteutettu riittäviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan julkisten menojen tehokas valvonta, eikä sosiaaliturvajärjestelmän uudistusten osalta ole toteutettu tai suunniteltu jatkotoimenpiteitä. Tuottavuuden lisäämistä koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Hallitus on käynnistänyt useita aloitteita, joilla nopeutetaan siirtymistä osaamistalouteen, parannetaan liiketoimintaympäristöä ja yksinkertaistetaan verojärjestelmää. Energia-alan kilpailun osalta on toteutettu oikeansuuntaisia toimia, mutta niitä on vielä lujitettava, jotta voidaan varmistaa tehokas kilpailu. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. On toteutettu joitakin toimenpiteitä, joilla parannetaan työnteon kannustimia erityisesti naisten ja pienipalkkaisten työntekijöiden osalta, mutta muiden kuin palkkakustannusten vähentämisessä ei ole edistytty. Palkkaneuvotteluprosessia ei ole vielä muutettu. 4.5 Espanja Espanja ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon kolmea yksilöityä poliittista haastetta. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. On toteutettu toimenpiteitä, joilla nostetaan naisten työvoimaosuutta verokannustimien ja entistä parempien lastenhoitopalvelujen kautta. Myös työntekijöiden maantieteellistä liikkuvuutta haittaavien verotuksellisten vääristymien poistamisessa on edistytty hieman. Palkkaneuvottelujärjestelmään, kuten indeksiehtojen käyttöön, ei kuitenkaan ole tehty muutoksia, ja työsuhdeturvalainsäädännön uudistus, jossa vähennetään työmarkkinoiden jakautumista, on yhä kesken. Alhaisen tuottavuuden nostamista koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Osaamistalouden vahvistamiseksi on käynnistetty useita aloitteita. Myös liiketoimintaympäristön parantamisessa on edistytty ottamalla käyttöön verokannustimia ja vähentämällä byrokratiaa. Kilpailun osalta sähkömarkkinoilla on edistytty hieman, mutta vähittäiskaupassa kilpailu ei ole vielä tehokasta. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositus on osittain otettu huomioon. On toteutettu joitakin toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon ikääntymisen vaikutus julkiseen talouteen, kuten nostettu työllisyysastetta ja vähennetty samalla edelleen julkista velkaa. Lisäksi suunnitellaan eläkevararahaston nostamista 1,6 prosenttiin BKT:stä. Espanjassa ei kuitenkaan ole toteutettu toimenpiteitä, joilla vahvistettaisiin maksujen ja eläke-etuuksien välistä yhteyttä, vaikka nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi. 4.6 Ranska Ranska ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon neljää yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on osittain otettu huomioon. Toimenpiteet, joita on toteutettu neuvoston kesäkuussa liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä antaman suosituksen perusteella, ovat olleet riittämättömiä. Siksi komissio suositti päätöstä, jonka mukaan toimet ovat olleet tehottomia ja julkisen talouden alijäämä on heikon talouden takia supistettava alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005, mutta neuvosto hylkäsi suosituksen. Neuvosto pani 25. marraskuuta 2003 merkille, että Ranska on sitoutunut supistamaan suhdannekorjattua alijäämää 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004 ja vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005, jotta julkisen talouden alijäämä laskisi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005. Sen sijaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. On toteutettu kattava eläkejärjestelmän uudistus, jossa pidennettiin täyteen eläkkeeseen oikeuttavaa maksukautta ja vahvistettiin työelämässä pysymisen taloudellisia kannustimia. Uudistus parantaa merkittävästi julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Terveydenhuoltomenojen hillitsemiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, mutta nykyistä kattavampi terveysvakuutusjärjestelmän uudistus on määrä toteuttaa vuonna 2004. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. On toteutettu varsinkin toimenpiteitä, joilla nostetaan ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuutta ja tehdään työnteosta kannattavaa. Liiketoimintaympäristöä ja kilpailua koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. On toteutettu toimenpiteitä liiketoimintasääntöjen vähentämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Kilpailu energiamarkkinoilla on lisääntynyt, mutta entiset monopoliyhtiöt hallitsevat yhä markkinoita. Sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste (EU:n alhaisimpia) on noussut, mutta niin on myös rikkomisten määrä. 4.7 Irlanti Irlanti on ottanut huomioon ainoan yksilöidyn poliittisen haasteen. Hallittua siirtymistä hitaampaan, kestävään kasvuun koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Julkisten menojen käyttöä on pyritty tehostamaan etenkin laajentamalla monivuotista budjetointia ja uudistamalla terveydenhuoltoalaa. Pääomamenojen parantamiseksi ja T&K-toiminnan lisäämiseksi on toteutettu useita toimenpiteitä. Kilpailun osalta useilla aloilla tarkastellaan toimenpiteitä, kuten kaasu- ja sähkömarkkinoiden täysimääräistä vapauttamista. 4.8 Italia Italia ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon viittä yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on osittain otettu huomioon. Julkisen talouden kestävässä vakauttamisessa on edistytty vain vähän, ja Italian hallitus on edelleen turvautunut kertaluonteisiin toimenpiteisiin. Muissa menoissa kuin korkomenoissa on yhä voimakasta jäykkyyttä alaspäin, mikä rajoittaa verouudistuksen liikkumavaraa. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositukset on otettu huomioon vain osittain. Korkean velkasuhteen suunniteltua alentamista olisi hyvä nopeuttaa ikääntymisen takia. Parlamentille on tehty ehdotuksia eläkemenojen supistamiseksi vuodesta 2008 alkaen. Myös työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Uudistustoimenpiteitä on toteutettu, mutta työmarkkinauudistuksen merkittäviä osia on yhä parlamentin käsittelyssä (työsuhdeturvalainsäädäntö) tai niitä ei käsitelty lainkaan (palkkojen porrastus). Osaamistaloutta koskeva haaste ja suositukset on kokonaan otettu huomioon. Erityisesti on uudistettu perusasteen ja toisen asteen koulutusjärjestelmää sekä toteutettu useita toimenpiteitä T&K-toiminnan ja innovaatioiden edistämiseksi. Liiketoimintaympäristöä ja kilpailua koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. Uusien yritysten hallinnollisia rasitteita ja yrityksiin vaikuttavaa byrokratiaa on kevennetty. Palvelu- ja energia-alojen vapauttaminen etenee kuitenkin hitaasti, ja sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste on edelleen laskenut. 4.9 Luxemburg Luxemburg ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon kahta yksilöityä poliittista haastetta. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Varhaiseläkkeelle siirtymisen kannustimia ei toistaiseksi ole vähennetty. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmien uusien hakijoiden määrää on onnistuttu vähentämään hieman tiukentamalla kelpoisuusehtoja. Myös liiketoimintaympäristöä ja yrittäjyyttä koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Kilpailulainsäädännön uudistuksessa on edistytty vain vähän, mutta yrittäjyyden edistämiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä. 4.10 Alankomaat Alankomaat on yleisesti ottanut huomioon kolme yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositus vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on kokonaan otettu huomioon. Uusi hallitus on edelleen rajoittanut menojen kasvua reaalimääräisten monivuotisten menokattojen puitteissa. Lisätoimet voivat olla tarpeen, jotta menokehykset ovat sopusoinnussa lähellä tasapainoa olevan tai ylijäämäisen julkisen talouden rahoitusaseman kanssa. Työmarkkinoita koskeva haaste ja suositus on enimmäkseen otettu huomioon. Vaikka kaavailtu uudistus työkyvyttömyysetuusjärjestelmän uusien hakijoiden määrän vähentämisestä tuntuu riittävältä, järjestelmään jo kuuluvien aktivointi edellyttää lisäponnisteluja. Muita etuusjärjestelmiä on uudistettu lisäämällä työnteon kannustimia. Tuottavuuden kasvua koskeva haaste ja suositukset on kokonaan otettu huomioon. Hallitus aikoo parantaa kilpailun sääntelyjärjestelmää lisäämällä kilpailuviranomaisen valtuuksia. Lisäksi on edistetty teknologiasuuntautunutta koulutusta sekä parannettu tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyötä. 4.11 Itävalta Itävalta on yleisesti ottanut huomioon kolme yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on enimmäkseen otettu huomioon. On toteutettu rakenteellisia menosäästöjä, mutta ne kumoutuivat osittain harkinnanvaraisten menojen nousun takia. Huomattavinta Itävallassa on eläkejärjestelmän kattava remontti, joka tuo merkittäviä säästöjä pitkällä aikavälillä ja jonka pitäisi nostaa ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuutta. Heikkoa teknologiaperustaa koskeva haaste ja suositus on enimmäkseen otettu huomioon. T&K-toiminnan ja innovaatioiden tuen lisäämiseksi ja järkeistämiseksi on toteutettu useita toimenpiteitä. Kilpailua koskeva haaste ja suositus on osittain otettu huomioon. Vaikka Itävallassa on ryhdytty toimiin tehokkaan kilpailun lisäämiseksi vähittäismyyntialalla, siellä ei ole toteutettu toimenpiteitä voimakkaan keskittymisen poistamiseksi joillakin muilla aloilla. Kilpailuviranomaisella on yhä liian vähän voimavaroja, ja telealan sääntelyelimen valtuudet ovat edelleen riittämättömät. 4.12 Portugali Portugali on yleisesti ottanut huomioon kolme yksilöityä poliittista haastetta. Julkista taloutta koskeva haaste ja suositukset vuosien 2003-2005 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on enimmäkseen otettu huomioon. Julkisen talouden alijäämä kasvoi vuonna 2003, vaikka se pysyikin juuri ja juuri alle 3 prosentissa merkittävien kertaluonteisten toimenpiteiden takia. Menojen kasvua onnistuttiin silti hillitsemään varsinkin supistamalla voimakkaasti julkisia kulutusmenoja. Portugalissa on edelleen toteutettu uudistuksia useilla aloilla, kuten terveydenhuolto- ja koulutusaloilla, joilla on välitön vaikutus julkisen talouden vakauttamiseen. Tuottavuutta ja liiketoiminnan dynaamisuutta koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. On toteutettu toimenpiteitä innovaatioiden ja T&K-toiminnan edistämiseksi, koulutuksen laadun parantamiseksi ja varhain koulunkäynnin päättävien määrän vähentämiseksi. Portugalissa on toteutettu oikeansuuntaisia toimia kaasualan kilpailun lisäämiseksi, mutta sähköalan tehokasta kilpailua ei ole vielä turvattu. Sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste parani vuonna 2003, mutta se jää edelleen 98,5 prosentin tavoitteen alapuolelle. Palkkojen kaltaisten menojen jäädyttäminen julkisella sektorilla on edistänyt suuresti maltillista palkkakehitystä, ja se saattaa pysäyttää viime vuosina havaitun hintakilpailukyvyn heikkenemisen. Pitkän aikavälin kestävyyttä koskeva haaste ja suositukset on kokonaan otettu huomioon. Terveydenhuoltoalan kattava uudistus etenee nopeasti, mutta on vielä ennenaikaista arvioida sen vaikutusta. Julkisen hallinnon työntekijöiden eläkejärjestelmän uudistukset on toteutettu toistaiseksi vasta osittain, mutta hallitus aikoo toteuttaa lisätoimenpiteitä. 4.13 Suomi Suomi on yleisesti ottanut huomioon kaksi yksilöityä poliittista haastetta. Työmarkkinoita koskeva haaste ja uudistukset on osittain otettu huomioon. Toteutetut ja kaavaillut veronalennukset kaventavat pienituloisen palkansaajan verokiilaa yhden prosenttiyksikön. Kelpoisuusehtoja ei kuitenkaan ole uudistettu työnteon kannustimien parantamiseksi. Palkat eivät edelleenkään vastaa tuottavuuseroja. Kilpailua ja julkisen sektorin tehostamista koskeva haaste ja suositukset on enimmäkseen otettu huomioon. On ryhdytty joihinkin toimiin kilpailun parantamiseksi verkkotoimialoilla ja muissa kuin suljetun sektorin palveluissa. Julkista sektoria on edelleen tehostettu. Uusi hallitus on ottanut käyttöön monivuotiset menorajat vuosiksi 2003-2007, jotta menoja voidaan hillitä entistä paremmin suosituksen mukaisesti. 4.14 Ruotsi Ruotsi ei yleisesti ole ottanut riittävästi huomioon kahta yksilöityä poliittista haastetta. Työvoiman tarjontaa koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Yhtäältä on toteutettu toimenpiteitä, joilla pyritään pitämään ikääntyneet työntekijät työelämässä sekä nostamaan maahanmuuttajien ja nuorten työvoimaosuutta. Toisaalta osa suunnitelluista toimenpiteistä saattaa vaikuttaa kielteisesti työvoiman tarjontaan. Tuloverouudistuksen viimeisen vaiheen täytäntöönpanosta ei ole tehty yksityiskohtaisia suunnitelmia. Kilpailua ja julkisen sektorin tehostamista koskeva haaste ja suositukset on osittain otettu huomioon. Kilpailua on pyritty parantamaan joillakin aloilla, kuten rakennusalalla ja elintarvikkeiden vähittäiskaupassa, mutta vuokra-asuntomarkkinoiden avaamiseksi ei ole toteutettu lisätoimenpiteitä. Julkista sektoria on tehostettu lisäämällä esikuva-analyysin käyttöä, mutta Ruotsissa ei ole käynnistetty merkittäviä aloitteita lisääntyneen kilpailun puitteiden parantamiseksi julkisissa palveluissa. 4.15 Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta on yleisesti ottanut huomioon kolme yksilöityä poliittista haastetta. Tuottavuutta koskeva haaste ja suositukset on kokonaan otettu huomioon. Kilpailuviranomainen on edistynyt kilpailun parantamisessa erityisaloilla, kuten asiantuntijaelimissä, vaikka hallituksella onkin varovainen linja apteekkialan sääntelyn purkamiseen ja postipalvelujen vapauttamiseen. Lisäksi on esitetty selkeitä määrällisiä tavoitteita sisältävä pitkän aikavälin strategia työvoiman perusammattitaidon parantamiseksi. Myös työmarkkinoita koskeva haaste ja suositus on kokonaan otettu huomioon. On käynnistetty kokeiluhankkeita suurten sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksien alalla (Pathways to Work) sekä parannettu taloudellisia kannustimia (Working Tax Credit). Edellä kuvattu politiikka kohdistuu yhä useampaan työntekijään. Julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta koskeva haaste ja suositus on kokonaan otettu huomioon. On toteutettu uudistuksia, jotta yhä suuremmat julkiset menot kohdennettaisiin tehokkaasti. Viranomaiset aikovat tehdä tehokkuusarvioinnin, ja julkisen palvelun sopimusten käyttöä aiotaan edelleen parantaa, sillä niitä pidetään keskeisinä julkisen sektorin uudistusta ja tarjonnan parantamista koskevassa strategiassa.