52002DC0124

Komission Tiedonanto Eurooppa-Neuvostolle - Selvitys käteisen eurorahan käyttöönotosta

Sisällysluettelo

1. Johdanto: Euroon siirtyminen onnistui erinomaisesti

2. Euroon siirtymiseen liittyneet toimet

2.1. Selvitys ennakkojakelu- ja edelleenjakelutoimista

2.1.1. Ennakkojakelu pankkeihin

2.1.2. Edelleenjakelu kauppoihin

2.1.3. Kolikoiden ennakkojakelu kansalaisille

2.1.4. Kokonaiskatsaus ennakkojakeluun

2.2. Seteleiden ja kolikoiden levitys tammikuussa 2002

2.2.1. Seteleiden saanti pankkiautomaateista

2.2.2. Käteisrahojen nostot tai vaihdot rahoituslaitosten kassoilla

2.2.3. Vaihtorahan antaminen liikkeissä

2.3. Euron käyttö käteismaksuissa

2.4. Entisten kansallisten rahojen palauttaminen

3. Muut eurokäteisrahan käyttöönottoon liittyvät kysymykset

3.1. Hintojen vakaus euroon siirtymisen yhteydessä

3.2. Toimenpiteiden turvallisuus

3.3. Seteleiden ja kolikoiden tuotannon laatu

3.4. Väärennökset

3.5. Myyntiautomaattien mukauttaminen

3.6. Euron käyttöönotto kolmansissa maissa

4. Kansalaisten reaktiot euroon

4.1. Arvio euron käyttöönoton valmisteluvaiheen tehokkuudesta

4.2. Kansalaisten luottamus eurojen käsittelyyn

4.3. Kansalaisten yleisarvio euroon siirtymisestä

5. Pk-yritysten mukautuminen euroon

5.1. Pk-yritysten valmistautumisaste 1. tammikuuta 2002

5.2. Euroon siirtymisen yhteydessä kohdatut käytännön vaikeudet

5.3. Pk-yritysten yleisarvio siirtymisestään euroon

6. Liite

1. Johdanto: Euroon siirtyminen onnistui erinomaisesti

Eurokäteisrahan käyttöönotto oli historian suurin rahayksikön vaihto-operaatio. Eurooppa osoitti pystyvänsä vastaamaan haasteeseen ja onnistuvansa kitkattoman siirtymisen vaikeassa tehtävässä. Euroalueen valtiot ovat tuottaneet 15 miljardia seteliä ja 51 miljardia kolikkoa sekä toimittaneet vuoden 2002 ensimmäisten viikkojen aikana noin 8 miljardia seteliä ja 38 miljardia kolikkoa 218 000 pankkikonttoriin tai postitoimistoon, 2,8 miljoonaan kauppaan ja 302 miljoonalle kansalaiselle 12 valtioon. Ne joutuivat myös keräämään muutamassa viikossa suuren osan liikkeessä olleista kansallisen rahayksikön 9 miljardista setelistä ja 107 miljardista kolikosta.

Onnistumisesta voidaan kiittää jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten (EKP:n ja Euroopan komission), kansallisten keskuspankkien, rahoituslaitosten, kauppojen, valvontaviranomaisten ja rahankuljettajien korkealaatuista ja äärimmäisen huolellista valmistautumista sekä kansalaisten aktiivista ja innostunutta osallistumista, sillä ilman heitä vaihto-operaatio ja euron nopea levitys eivät olisi onnistuneet. Euroopan kansalaiset ovat hyväksyneet uuden rahayksikkönsä nopeasti ja innostuneesti: he ostivat valtavat määrät kolikoiden tutustumispakkauksia ennen tammikuun 1. päivää ja hankkivat erittäin nopeasti seteleitä kerääntyen joukoittain pankkiautomaateille ja pankkien kassoille. Kaikilla alueilla valmistauduttiin huolellisesti, esimerkiksi kassahenkilöstöä koulutettiin ja heikommassa asemassa oleville väestöryhmille järjestettiin erityisohjelmia. Maiden valtiovarainministeriöt olivat avainasemassa taloudellisten toimijoiden avustamisessa ja kannustamisessa. Euroopan keskuspankki koordinoi tehokkaasti kansallisten keskuspankkien toimintaa. Komissiolla taas oli koko prosessin ajan tärkeä rooli euroalueen maiden toiminnan vauhdittamisessa ja koordinoimisessa. Se ohjasi valmistelutöitä suosituksillaan ja ehdotuksillaan (etenkin 11. lokakuuta 2000 annetulla suosituksella sekä 3. huhtikuuta ja 10. lokakuuta 2001 julkaistuilla tiedonannoilla) [1] ja johti valtionhallinnon työryhmien päälliköiden ja valtiovarainministeriöiden viestintäpäälliköiden verkostojen töitä. Komissio toimi myös tiedotuksesta vastaavana keskusyksikkönä koko vaihtovaiheen ajan käyttöön ottamansa eurooppalaisen tiedotusverkoston avulla.

[1] Järjestyksessä: C(2000) 2985, KOM (2001) 190 ja KOM (2001) 561.

Operaation valmistelemiseksi ja tukemiseksi toteutettiin kestonsa ja laajuutensa puolesta ainutlaatuisia tiedotuskampanjoita. Euroopan komission vuosina 1996-2001 osittain rahoittamien kansallisten tiedotuskampanjoiden yhteenlaskettu budjetti kohosi 321 miljoonaan euroon (eli 1,05 euroa asukasta kohti). Myös eurojärjestelmä toteutti laajan kampanjan, jonka budjetti oli 80 miljoonaa euroa. Kun näihin lukuihin lisätään pankkien ja ammattijärjestöjen toteuttamat toimet, käytettiin kansalaisten ja talouden toimijoiden tiedottamiseen yhteensä yli puoli miljardia euroa.

Institutionaalisten ja talouden toimijoiden merkittävät ponnistelut tuottivat tulosta: euroon siirryttiin häiriöittä. Rahayksikön vaihdos tapahtui täten nopeammin kuin oli alunperin ennakoitu (neuvosto oli asettanut vuonna 1999 tavoitteeksi, että suurin osa operaatiosta saataisiin päätökseen kahdessa viikossa), mutta, kuten komissio oli arvioinut lokakuussa 2001 julkistamassaan tiedonannossa, suurin osa käteismaksuista maksettiin euroina jo tammikuun ensimmäisen viikon lopulla ja toisen viikon lopulla kansallisia rahoja ei ollut liikkeessä enää juuri lainkaan.

Euro on nyt kymmenen vuotta Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Euroon siirtymisen onnistuminen todistaa toimielinten kyvystä suoriutua monimutkaisista hankkeista ja lisää optimismia Euroopan yhdentymiskehityksen jatkamiselle. Se tarjoaa myös arvokasta tietoa tuleville euromaille, joissa keskustelu euroon osallistumisesta on saanut uutta vauhtia.

Tiedonannossa esitetään yksityiskohtainen selvitys käteisen euron käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä ja yhteenveto Eurobarometri-tutkimuksista, jotka koskevat kansalaisten ja yritysten kokemuksia rahayksikön vaihdosta. Tiedonannossa tarkastellaan seuraavia seikkoja:

- seteleiden ja kolikoiden käyttöönoton sujuminen

- eurokäteisrahan käyttöönottoon liittyvät kysymykset (hintojen vakaus, väärennökset, tuotannon laatu, toimenpiteiden turvallisuus ja myyntiautomaattien mukauttaminen)

- kansalaisten reaktiot eurokolikoihin ja -seteleihin

- pk-yritysten kokemukset rahayksikön vaihdosta.

2. Euroon siirtymiseen liittyneet toimet

Neljään asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota:

- ennakkojakelu- ja edelleenjakelutoimet

- uuden rahan levitystahti ja -kanavat vuoden 2002 ensimmäisinä päivinä

- euron käytön yleistyminen käteismaksuissa

- vanhojen kansallisten rahojen poistaminen käytöstä.

2.1. Selvitys ennakkojakelu- ja edelleenjakelutoimista

Euroopan sääntelypuitteet sallivat euron ennakkojakelun pankkeihin ja edelleenjakelun kauppoihin syyskuusta 2001 lähtien sekä eurokolikkojen ennakkojakelun yksityishenkilöille joulukuun puolivälistä. Valtiot saivat kuitenkin itse päättää toimenpiteiden käynnistämisen päivämäärän tämän aikakehyksen rajoissa.

2.1.1. Ennakkojakelu pankkeihin

Ennakkojakelu pankkeihin sujui ilman häiriöitä. Ennakkojakelun määrä oli kokonaisuudessaan ennakkoarvioiden mukainen. Liikepankit (ja jotkin postit) saivat jo syyskuusta lähtien eurokolikoita Belgiassa, Irlannissa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa. Myös ne saivat syyskuusta lähtien kolikoita ja seteleitä Saksassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Itävallassa ja Suomessa. Portugalin pankit saivat seteleitä jo lokakuusta lähtien. Samaan aikaan kolikoita ja seteleitä jaettiin myös Kreikassa. Belgian, Espanjan, Irlannin ja Italian pankit saivat seteleitä marraskuusta lähtien, Ranskan ja Alankomaiden [2] pankit joulukuussa.

[2] Alankomaiden pankit voivat kuitenkin pyynnöstä saada seteleitä aikaisemmin. Myös Ranskassa oli mahdollista joustaa pankkien ja suurten liikkeiden osalta.

Euroopan keskuspankin mukaan pankit olivat 31. joulukuuta mennessä saaneet 132,1 miljardia euroa seteleinä, mikä vastaa 21 prosenttia kokonaistuotannosta ja 67 prosenttia liikkeeseen lasketuista seteleistä. [3] Keskiarvojen takana on kuitenkin monenlaisia tilanteita: pankkien tilaukset olivat joissakin maissa erittäin suuria (esim. Kreikka, Irlanti ja Itävalta) ja toisissa maissa melko pieniä (esim. Ranska, Espanja, Alankomaat), kuten seuraavista kahdesta taulukosta voidaan todeta. Lähes kaikkiin setelitilauksiin pystyttiin vastaamaan.

[3] Prosenttiosuus 15. tammikuuta 2002 liikkeessä olleiden euroseteleiden arvosta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kolikoita jaettiin pankkeihin ennakolta suhteellisesti ottaen huomattavasti enemmän kuin seteleitä: rahoituslaitokset vastaanottivat syyskuun ja joulukuun välisenä aikana 73 prosenttia kokonaistuotannosta (määrällisesti) [4] ja 96,3 prosenttia tammikuun puolivälissä liikkeessä olevista kolikoista. Valtioiden väliset erot ovat myös pienemmät kuin seteleiden kohdalla. Pankkien tilaukset täytettiin yleensä ilman vaikeuksia.

[4] Lähde: EKP.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.1.2. Edelleenjakelu kauppoihin

>VIITTAUS KAAVIOON>

Seteleiden edelleenjakelu kauppoihin alkoi syyskuussa Saksassa, Luxemburgissa ja Itävallassa, marraskuussa Irlannissa ja joulukuussa muissa maissa (kolikoita oli kuitenkin saatavilla syyskuusta lähtien Irlannissa, lokakuusta lähtien Italiassa ja marraskuusta lähtien Kreikassa). Yritykset eivät juurikaan tarttuneet EKP:n niille tarjoamaan mahdollisuuteen hankkia ennakkoon pieniä rahamääriä jo syyskuun lopusta lähtien kassahenkilökunnan kouluttamista varten. Tämä johtui todennäköisesti toimenpiteen saamasta niukasta julkisuudesta.

Kuten komissio ilmoitti jo 10. lokakuuta 2001 julkaisemassaan tiedonannossa [5], euroalueen 2,8 miljoonan kaupan osallistumisessa edelleenjakelutoimiin oli yleisesti ottaen suuria eroja. Tämä selittyy lähinnä sillä, että kannustintoimia ei usein ollut ja että joissakin maissa määrättiin kohtuuttomia seuraamuksia seteleiden kadottamisesta tai ennenaikaisesta liikkeeseen laskemisesta. Pankit jakoivat edelleen keskimäärin (arvoltaan) vain 9 prosenttia vastaanottamistaan seteleistä. [6] Luxemburgia lukuun ottamatta on mielenkiintoista huomata, että maat, joissa luku on korkein, ovat ne, jotka ovat toteuttaneet kannustintoimia ja/tai auttaneet logistisissa ongelmissa (esim. Saksa, Irlanti, Alankomaat, Itävalta). [7] Euroja ennakkoon saaneiden kauppiaiden määrä vaihtelee voimakkaasti valtioiden välillä: euroja saivat ennakkoon lähes kaikki irlantilaiset kauppiaat sekä lähes 90 prosenttia hollantilaisista kauppiaista, kun taas Italiassa heidän osuutensa oli alle 10 prosenttia.

[5] KOM (2001) 561 lopullinen. Toinen kertomus euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoon liittyvistä valmisteluista.

[6] Lähde: EKP. Huom. Joissakin maissa kansallinen keskuspankki toimitti rahat suoraan joillekin suurille jakelijoille.

[7] Eurojärjestelmän tietoja ei ole saatavilla seteleiden edelleenjakelusta Ranskassa eikä kolikoiden edelleenjakelusta Ranskassa, Espanjassa, Irlannissa ja Portugalissa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kolikoiden edelleenjakelua kuvaavat luvut ovat hieman suurempia, sillä pankit jakoivat merkittävän osan hallussaan olleista kolikkomääristä edelleen liikkeisiin, mutta valtioiden välillä on suuria eroja.

2.1.3. Kolikoiden ennakkojakelu kansalaisille

Kaikki valtiot asettivat joulukuun puolivälissä myyntiin pieniä kolikkopakkauksia, joiden keskimääräinen arvo oli 10,71 euroa (arvot vaihtelivat Suomen 3,88 eurosta Ranskan 15,25 euroon). Tutustumispakkaukset, jossa kansalaiset saivat euroja ensimmäisen kerran käsiinsä, saivat innostuneen vastaanoton kaikissa euromaissa. Innostus oli niin voimakasta pankkien, postitoimistojen ja muiden myyntipisteiden avautuessa, että kaksi kolmasosaa tutustumispakkauksista myytiin alle viikossa ja joissakin maissa ne myytiin loppuun jo 2 vuorokauden kuluessa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Eurooppalaiset hankkivat kaiken kaikkiaan 150 329 000 kolikkopakkausta. Pakkauksissa oli 4 280 585 000 kolikkoa (eli keskimäärin 14 kolikkoa henkilöä kohti), joiden kokonaisarvo oli 1,65 miljardia euroa. Myytyjen tutustumispakkausten kokonaismäärä vastaa 11:tä prosenttia tammikuun lopulla liikkeessä olleista eurokolikoista. Useissa maissa (muun muassa Saksassa, Portugalissa, Suomessa ja Luxemburgissa) kysyntä oli niin voimakasta, että pankkien sallittiin koota omia tutustumispakkauksia tai jopa myydä osa varastostaan irtomyynnissä. Tutustumispakkausten myynti onnistui siis kokonaisuudessaan erittäin hyvin. Kaiken kaikkiaan 150 miljoonaa varatuista 192 miljoonasta tutustumispakkauksesta eli keskimäärin 78 prosenttia meni kaupaksi.

On mielenkiintoista huomata, että toisin kuin jotkin toimijat olivat pelänneet kansalaiset noudattivat kieltoa olla käyttämättä kolikoita ennen 1. tammikuuta 2002 lukuun ottamatta muutamaa yksittäistapausta, joissa rahoja käytettiin myyntiautomaateissa. Euroseteleiden tai -kolikoiden ennenaikaisia käyttöyrityksiä kirjattiin vain 77 kappaletta ennen 1. tammikuuta 2002. Luku on äärettömän pieni, kun otetaan huomioon, että seteleitä ja kolikoita levitettiin miljardeja kappaleita.

2.1.4. Kokonaiskatsaus ennakkojakeluun

Euroopan keskuspankin mukaan ennakkojakelussa jaettiin 6 miljardia seteliä (40 prosenttia tuotetuista seteleistä), joiden yhteisarvo oli yli 132 miljardia euroa, sekä 37,5 miljardia kolikkoa (73,5 prosenttia tuotetuista kolikoista), joiden yhteisarvo oli 12,4 miljardia euroa.

Luvut ovat vielä hätkähdyttävämpiä, kun niitä verrataan helmikuun 2002 alussa liikkeessä olleiden eurojen määrään: keskimäärin 80 prosenttia (määrältään) tähän päivämäärään mennessä käytetyistä seteleistä ja 97 prosenttia kolikoista oli jaettu ennakkoon ennen tammikuuta.

Ennakkojakelun onnistuminen auttoi siirtymään nopeasti euromääräisiin maksutapahtumiin vuoden 2002 alussa.

2.2. Seteleiden ja kolikoiden levitys tammikuussa 2002

Uuden rahan jakelu tapahtui pääasiassa kolmen kanavan kautta: [8]

[8] Muita lähteitä olivat muun muassa Irlannissa viikoittain käteisenä maksettavat sosiaaliavustukset ja Italiassa käteisenä maksettavat eläkkeet.

- nostot pankkiautomaateista

- nostot rahoituslaitosten (pankkien ja postitoimistojen) kassoilta

- liikkeistä saatava vaihtoraha.

2.2.1. Seteleiden saanti pankkiautomaateista

Keskimäärin 80 prosenttia pankkiautomaattilaitteista oli mukautettu euroon jo 1. tammikuuta mennessä. Mukauttaminen onnistui teknisesti erittäin hyvin. [9] Mukauttaminen eteni nopeasti koko euroalueella: keskiarvo oli 2. tammikuuta 90 prosenttia ja 3. tammikuuta jo 97 prosenttia. Lähes kaikki pankkiautomaatit jakoivat ainoastaan euroja jo 4. tammikuuta. On syytä tuoda esiin, että laitteet, joita ei ollut mukautettu, jakoivat usein ensimmäisinä päivinä vanhoja kansallisia valuuttoja - muun muassa Italiassa ja Suomessa - mikä vaikeutti hetkellisesti vaihtorahan antamista kaupoissa euroina.

[9] Ainoat ongelmat olivat pankkiautomaattien toiminnan keskeytyminen 90 minuutiksi Itävallassa 2. tammikuuta ja muutama häiriö ensimmäisinä päivinä 5 euron jakelussa 10 prosentissa Saksan pankkiautomaatteja.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Valtiovarainministeriöt.

Pankkiautomaateista nostettiin erittäin paljon rahaa tammikuun ensimmäisellä viikolla, koska uusi raha herätti innostusta ja uteliaisuutta. Seitsemästä maasta (Alankomaat, Italia, Ranska, Saksa, Itävalta, Portugali ja Belgia) saatujen lukujen mukaan kahdessa vuorokaudessa tehtiin yli 25 miljoonaa nostoa. Nostoja tehtiin erityisen paljon Alankomaissa, joissa niitä tehtiin tammikuun 1. ja 2. päivänä yli 5 miljoonaa (eli noin joka toinen yli 15-vuotias nosti euroja automaatista). Nostojen määrät pysyivät korkeina koko euroalueella aina tammikuun toisen viikon keskivaiheille asti, jolloin ne alkoivat laskea tavanomaiselle tasolle. Pankkien käyttöönottaman logistiikan ansiosta ei pankkiautomaattien täydennyksessä todettu yhtään vakavaa ongelmaa.

2.2.2. Käteisrahojen nostot tai vaihdot rahoituslaitosten kassoilla

Kuluttajat nostavat keskimäärin (määrältään) 70 prosenttia seteleistä pankkiautomaateista ja tavallisesti vain vähän kassoilta. Tammikuun ensimmäisen 10 päivän aikana oli toisin: kuluttajat virtasivat joukoittain 218 000 pankkikonttorin tai postitoimiston kassoille nostamaan euroja tai vaihtamaan vanhoja valuuttoja, mistä seurasi jonoja. Useissa maissa (esim. Saksassa ja Espanjassa) yksityishenkilöt nostivat määrällisesti enemmän euroja kassoilta kuin pankkiautomaateista. Ryntäys alkoi jo 1. tammikuuta niissä maissa, joissa pankit olivat tuolloin avoinna (Saksa, Espanja, Luxemburg) ja alkoi palata tavanomaiselle tasolleen vasta toisen viikon lopulla. Useat kuluttajat kävivät kassoilla vaihtamassa pieniä summia. Pitkien jonojen vuoksi jotkin pankkikonttorit rajoittivat rahanvaihdon vain omiin asiakkaisiinsa.

2.2.3. Vaihtorahan antaminen liikkeissä

Vaihtorahan antaminen ainoastaan euroina edellytti huomattavasti tavallista suuremman vaihtokassan pitämistä vuoden 2002 ensimmäisinä päivinä, sillä kauppiaat eivät voineet antaa vaihtorahana kuluttajien tuomia kansallisen valuutan seteleitä ja kolikoita. Kaupat ja etenkin suuret liikkeet noudattivat yleensä erittäin hyvin eurooppalaisia ja kansallisia suosituksia vaihtorahan antamisesta ainoastaan euroina, mutta pienet kaupat antoivat toisinaan ensimmäisinä päivinä vaihtorahat siinä rahayksikössä, jolla kuluttaja maksoi ostoksensa.

Kaupoilla oli ensimmäisen viikon aikana ongelmia seteleiden ja kolikoiden kanssa, sillä monet kuluttajat maksoivat arvoltaan pienet ostokset suurilla seteleillä, rahojen kuljetuskapasiteetti oli rajallista (suuret liikkeet) ja pankkien kassoilla oli pitkät odotusjonot (pienet liikkeet). Euroalueen 7 585 rahankuljetusautoa työskenteli kapasiteettinsa äärirajoilla estääkseen keskeytykset eurojen toimituksissa. Viranomaisten ja talouden toimijoiden ponnistelujen ansiosta joidenkin kolikoiden tai seteleiden puutokset jäivät yksittäisiksi tapauksiksi. Ne eivät häirinneet vakavasti liiketoimintaa ja vaikuttivat vain väliaikaisesti vaihtorahan antamiseen. Jotkin valtiot ottivat lisäksi käyttöön järjestelmiä, joilla ne pystyivät korvaamaan seteleiden vajauksia. Portugalin keskuspankki sai täten 30 miljoonaa 10 euron seteliä ja 30 miljoonaa 5 euron seteliä eurojärjestelmän keskusvarastosta, ja Espanjan keskuspankki sai samaten 37 miljoonaa 10 euron seteliä. Ranska hankki joulukuun puolivälissä Espanjasta sata miljoonaa 50 sentin kolikkoa.

Näiden kolmen kanavan (pankkiautomaatit, kassat ja vaihtoraha) yhdistelmä mahdollisti eurojen erittäin nopean jakamisen koko väestölle: kansalaisten enemmistöllä oli jo tammikuun ensimmäisen viikon lopulla hallussaan euroseteleitä ja -kolikoita.

2.3. Euron käyttö käteismaksuissa

Tammikuun ensimmäisinä päivinä tapahtui pieni viive, kun kuluttajat hankkivat euroja, ennen kuin he alkoivat käyttää niitä jokapäiväisissä maksutapahtumissa. Suurin osa kansalaisista halusi käyttää pois kansalliset rahansa ennen euroon siirtymistä. Ilmiö oli onneksi pakostakin vain ohimenevä, sillä pankkiautomaatit ja kassat antoivat kuluttajille euroja ja kauppiaat maksoivat vaihtorahan euroissa. Kauppiaat ja pankit "imuroivat" täten nopeasti kansalliset rahat pois talouden kiertokulusta.

Tammikuun 2. päivänä käteismaksuista maksettiin euroina keskimäärin 20 prosenttia, tammikuun 3. päivänä 40 prosenttia, 4. päivänä 55 prosenttia, 5. päivänä 66 prosenttia, 7. päivänä 75 prosenttia, 10. päivänä 85 prosenttia, 12. päivänä 92 prosenttia ja 16. päivänä 95 prosenttia. Euromääräisten maksujen erittäin nopea yleistyminen sekä useimpien suurien liikkeiden toteuttamat poikkeukselliset toimenpiteet (muun muassa avointen kassojen ja kassoja avustavan lisähenkilöstön määrän lisääminen) auttoivat estämään kauppojen jonojen venymisen. Tammikuun 5. päivä oli avainasemassa käteismaksujen sujumisen kannalta: kaikki euromaat läpäisivät testin ja jonot pysyivät tavanomaisissa mitoissa. Alennusmyyntien alkaminen ei muuttanut asiaa.

Euromääräisten maksujen osuus kaikista käteismaksuista

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Valtiovarainministeriöt ja suuret liikkeet. Tiedot ovat suuntaa-antavia.

Käteismaksujen osuus kaikista maksuista kasvoi suurimmassa osassa euroalueen maista tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana, kun kuluttajat pyrkivät hankkiutumaan eroon vanhoista kansallisista rahoistaan ja totuttelemaan euroon käytännön tasolla. Tilanne alkoi normalisoitua tammikuun jälkimmäisellä puoliskolla. Eurotilirahaan siirtyminen ei aiheuttanut erityisiä ongelmia: tilien, pankkikorttien ja maksupäätteiden muuttaminen euromääräisiksi sujui yleisesti katsoen tyydyttävästi.

2.4. Entisten kansallisten rahojen palauttaminen

Eurokolikoiden ja -seteleiden jakelu jakautui kolmelle kuukaudelle, mutta suurin osa kansallisesta käteisrahasta palautettiin sitä vastoin muutamassa viikossa, mistä aiheutui vakavia ylikuormituksia pankkien varastointitiloissa ja rahankuljetusautoissa sekä merkittäviä viiveitä - etenkin kolikoiden - lajittelussa ja laskennassa ja siten kauppojen liikepankkeihin toimittamissa talletuksissa sekä liikepankkien keskuspankkeihin toimittamissa talletuksissa.

Keskuspankit olivat 11. tammikuuta ottaneet talteen yli kolmasosan (arvoltaan) 31. joulukuuta 2001 liikkeessä olleista seteleistä. Kymmenen päivää myöhemmin, 21. tammikuuta, ylitettiin 50 prosentin raja. Helmikuun 8. päivänä talteen oli otettu lähes kolme neljäsosaa seteleistä. Vanhoja kansallisia rahoja oli todellisuudessa liikkeessä paljon vähemmän kuin luvut antavat ymmärtää, sillä välivaiheiden varastojen ylikuormitus aiheutti huomattavia viiveitä keskuspankkien seteleiden laskussa. Osa seteleistä ja kolikoista jää todennäköisesti palauttamatta, sillä niitä halutaan säästää tunnesyistä ja niitä on jäänyt turistien mukana ulkomaille. Lisäksi on syytä muistaa, että vanhojen kansallisten rahojen lunastusaika on erittäin pitkä. Useimmissa euromaissa ei ole edes asetettu takarajaa seteleiden palauttamiselle keskuspankkeihin (ks. liitetaulukko).

Kansallisten seteleiden palautus prosenttiosuutena (arvoltaan) 31. joulukuuta liikkeessä olleista seteleistä [10]

[10] Lähde: EKP.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kolikoiden poistaminen käytöstä on yleisesti katsoen tapahtunut hitaammin: 22. helmikuuta 2002 olivat keskuspankit ottaneet talteen vain arvoltaan 27,9 prosenttia kansallisista kolikoista (määrältään 13,5 prosenttia). [11] Suuri osa kolikoista oli tuohon päivään mennessä poistettu liikkeestä, mutta odotti yhä varastossa lajittelua ja laskentaa. Hyväntekeväisyysjärjestöjen järjestämät kolikoiden keräyskampanjat ovat kuitenkin vielä käynnissä. On syytä tuoda esiin, että operaatioissa, joita useat euromaat toteuttivat vuonna 2001, kerättiin kolikoita talteen (arvoltaan) 9 prosenttia liikkeessä olleista kolikoista.

[11] Kolikoista jää lisäksi merkittävä osa pysyvästi palauttamatta.

Liikkeessä olevat kansalliset kolikot arvoltaan (miljoonaa euroa). [12]

[12] Lähde : EKP.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kansallisten kolikoiden palautusaste (arvon mukaan %)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Talteenoton helpottamiseksi useat keskuspankit ovat pidentäneet aukioloaikojaan, jotta rahankuljettajat voisivat tehostaa rahankeruuta.

3. Muut eurokäteisrahan käyttöönottoon liittyvät kysymykset

Näihin kuuluvat hintojen vakaus, toimenpiteiden turvallisuus, seteleiden ja kolikoiden tuotannon laatu, väärennökset ja automaattien mukautus.

3.1. Hintojen vakaus euroon siirtymisen yhteydessä

Komissio kertoi pelkäävänsä, että hintakehityksen nopean tilastollisen seurannan puute synnyttäisi kansalaisissa virheellisen vaikutelman euron käyttöönottoon liittyvästä yleisestä hintojen noususta. "Euroon siirtyminen helpoksi" -verkoston kuluttajajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen parissa teettämät tutkimukset sekä tammikuun lopulla tehty Eurobarometri-tutkimus [13] vahvistavat laajalti tämän pelon: 67 prosenttia kansalaisista katsoo, että hintoja on useimmiten pyöristetty ylöspäin, 28 prosenttia katsoo, että hintojen korotukset ja laskut tasapainottavat toisensa, ja 1,9 prosenttia katsoo, että hintoja on useimmiten pyöristetty alaspäin. Pessimistisimpiä hintojen nousun suhteen ovat saksalaiset ja ranskalaiset (76 prosenttia), heidän jälkeensä tulevat hollantilaiset (72 prosenttia) ja irlantilaiset (71 prosenttia). Ainoat, joiden enemmistö ei usko hintojen nousseen eurokäteisrahan käyttöönoton myötä, ovat portugalilaiset (49 prosenttia).

[13] Flash 121. «Euro attitudes dans la zone euro» (Asennoituminen euroon euroalueella). Tammikuu 2002.

Eurostatin 28. helmikuuta julkaisemat tiedot vahvistavat, etteivät hinnat ole yleensä nousseet rahayksikön vaihdon jälkeen: euroon siirtyminen vaikutti hintojen kuukausittaiseen nousuun arviolta 0-0,16 prosenttia. Ne harvat hintojen nousut, jotka liittyvät euroon, tapahtuivat yleensä palvelualalla. Vuotuinen inflaatio on tosin noussut 2 prosentista 2,7 prosenttiin joulukuun ja tammikuun välillä, mutta kehitys johtuu lähes täysin siitä, että öljytuotteiden, hedelmien ja vihannesten hinnat ovat nousseet (huonojen sääolojen takia) ja että joitakin veroja tai maksuja on korotettu.

Helmikuun puolivälissä tehdyssä Eurobarometri-tutkimuksessa 61 prosenttia pk-yrityksistä ilmoitti muuntaneensa hintansa euroiksi virallisen kurssin mukaan, 24 prosenttia nosti joitakin hintoja ja laski toisia. Hintoja alaspäin muuntaneiden yritysten määrä (6 prosenttia) on suunnilleen sama kuin niiden, jotka muunsivat hintoja ylöspäin (8 prosenttia).

Vapaaehtoisia sopimuksia hintojen vakauden säilyttämiseksi, etenkin komission johdolla huhtikuussa 2001 tehtyä eurooppalaista sopimusta, noudatettiin kokonaisuudessaan hyvin.

3.2. Toimenpiteiden turvallisuus

Toimenpiteiden turvallisuus varmistettiin kautta linjan erittäin hyvin. Vaikka rahoja kuljetettiin ennennäkemätön määrä ja talouden toimijoille jaettiin lähes kaksinkertainen määrä seteleitä ja kolikoita tavanomaiseen verrattuna, turvallisuutta uhkaavia välikohtauksia oli huomattavasti tavallista vähemmän, mikä osoittaa, että käyttöönotetut turvatoimenpiteet (muun muassa saattojoukot) olivat tehokkaita.

Vuoden 2001 syyskuun ja joulukuun välisenä aikana kirjattiin vain 27 euroseteleiden ja 17 eurokolikoiden varkautta (näistä lähes kolmasosa Saksassa, jossa ennakkojakelu aloitettiin jo syyskuun alussa). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vuonna 2000 euroalueella tehtiin 5 184 onnistunutta pankkiryöstöä. [14] Euron turvaamisessa saatuja tuloksia voidaan siis pitää poikkeuksellisen hyvinä.

[14] Lähde: Euroopan unionin pankkiyhdistysten liitto.

3.3. Seteleiden ja kolikoiden tuotannon laatu

Euroseteleiden ja -kolikoiden tuotannon laadunvalvontaa koskevat säännöt ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi. Valmistusvirheitä todettiin vain muutamassa 5 euron setelissä Ranskassa, 10, 20 ja 500 eurossa Suomessa, 100 eurossa Kreikassa ja Bulgariassa (setelit oli valmistettu Alankomaissa) sekä muutamassa 1 sentin kolikossa Italiassa, 20 sentin kolikossa Ranskassa ja 2 euron kolikossa Itävallassa. Mahdollisuus saada virheellinen eurokolikko on alle 1 / 500 miljoonaa ja virheellinen euroseteli 1 / 200 miljoonaa.

Saksalaisessa tutkimuksessa tuotiin esiin kysymys 10 euron seteleiden valmistuksessa käytettävien väriaineiden mahdollisesta myrkyllisyydestä. Euroopan keskuspankin teettämissä testeissä todettiin, että setelit aiheuttavat terveysvaaran vain, jos niitä syö yli 400 kappaletta.

Useissa tutkimuksissa on kritisoitu nikkelin käyttöä 1 ja 2 euron kolikoissa ja väitetty niiden voivan aiheuttaa allergiaa. Euroopan komission pyynnöstä muutama vuosi sitten tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissa osoitettiin selkeästi, ettei nikkelin käyttö kolikoissa aiheuta allergisia oireita. [15]

[15] On syytä muistuttaa, että eurokolikoiden koostumus määriteltiin neuvoston asetuksessa, joka annettiin vuonna 1998 perusteellisen keskustelun jälkeen. Nikkeliä käytettiin aiemmin useissa Euroopan kansallisten rahayksiköiden kolikoissa. Nikkeliä oli teknisistä syistä pakko käyttää 1 ja 2 euron kolikoissa, sillä muilla metalleilla ei päästä yhtä korkeaan laatuun. Liikkeessä olevista eurokolikoista 92 prosenttia on nikkelittömiä, kun taas kansallisissa kolikoissa nikkeliä on 75 prosentissa.

3.4. Väärennökset

Eurosetelit ja -kolikot on suojattu paremmin väärennöksiltä kuin mikään vanhoista kansallisista rahasarjoista. Useat asiantuntijat ennustivat, että väärennettyjä euroja ilmaantuu heti tammikuun 1. päivästä lähtien, mutta koko tammikuun aikana ei todettu yhtään väärennöstapausta. Tammikuussa paljastui vain viitisenkymmentä tökeröä väärennöstä (esim. valokopioituja seteleitä, skannattuja ja tulostettuja seteleitä, leikeltyjä julisteita), mikä on poikkeuksellisen pieni luku (vuonna 2001 paljastui päivittäin keskimäärin 2 000 kansallisten seteleiden jäljennöstä). Myös kolikoiden kohdalla tulos on erittäin hyvä: tammikuussa paljastui vain kaksi huonolaatuista jäljennöstä.

Tökeröt väärennökset paljastuivat yleensä ennen kuin ne pääsivät kiertoon.

3.5. Myyntiautomaattien mukauttaminen

Komission toistuvista varoituksista huolimatta monet myyntiautomaattien huoltajat aliarvioivat suunnitelmissaan uuden rahan levitysnopeuden ja varautuivat siihen, että euromääräisten käteismaksujen 50 prosentin raja ylitettäisiin vasta tammikuun kolmannella viikolla (kun raja ylitettiin jo ensimmäisen viikon lopulla). Tämä johti usein liikevaihdon pienenemiseen ja toisinaan viiveisiin laitteiden mukauttamisessa, ja näitä asioita oli vaikea korjata nopeasti, sillä pätevästä henkilöstöstä oli puutetta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Valtiovarainministeriöt. Tiedot ovat suuntaa-antavia.

Tapauksia, joissa myyntiautomaatit eivät kelpuuttaneet muissa euromaissa valmistettuja kolikoita, ilmeni muutama. Ongelmat johtuivat siitä, että laitteet oli säädetty virheellisesti vain kansallisten rahasarjojen mukaan eikä koko euroalueen rahasarjat kattavalla sallitulla poikkeamalla.

3.6. Euron käyttöönotto kolmansissa maissa

Euroopan keskuspankin mukaan eurojärjestelmän keskuspankit jakoivat joulukuussa 2001 noin 4 miljardia euroa 26 euroalueen ulkopuoliseen keskuspankkiin tai erikoistuneeseen rahoituslaitokseen. [16] Liikepankkien toteuttamasta edelleenjakelusta ei valitettavasti ole saatavilla tietoja. Ne hoitivat todennäköisesti suurimman osan edelleenjakelusta kolmansien maiden rahoituslaitoksiin. Komission noin 40 maassa sijaitsevista edustustoista saatujen tietojen perusteella euroseteleitä oli saatavilla kaikkialla heti tammikuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Etenkin ehdokasvaltioissa kuluttajat osoittivat suurta uteliaisuutta ja pyrkivät hankkimaan euroja.

[16] Seteleiden tukkumarkkinoilla toimivat pankit saattoivat saada suoraan ennalta euroja.

Lukuisia euroalueen seteleitä, etenkin Saksan markkoja, säilytettiin tai käytettiin Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Niitä alkoi vuonna 2001 virrata takaisin suuria määriä etenkin valuuttatileille tehtyjen pankkitalletusten muodossa. [17] Valuutanvaihto- ja pankkitalletusoperaatioita tehtiin paljon myös vuoden 2002 ensimmäisinä viikkoina. Euroopan säästöpankkiryhmän keräämien tietojen mukaan euroalueen kansallisia seteleitä palautettiin järjestöön kuuluviin rahoituslaitoksiin Keski- ja Itä-Euroopassa yhteensä 333 miljoonaa euroa. Ihmiset saivat (arvoltaan) enemmän euroja kuin he palauttivat kansallista rahaa Tsekissä, Unkarissa, Latviassa ja Liettuassa. Sen sijaan he saivat vähemmän euroja kuin he toivat vanhoja kansallisia rahoja Puolassa, Albaniassa, Bulgariassa ja Slovakiassa, mutta sitä, tapahtuiko vaihdos paikallisen valuutan vai dollarin eduksi, ei pystytä osoittamaan.

[17] Esimerkkinä voidaan mainita, että valuuttatileille tehtyjen pankkitalletusten määrä kohosi vuoden 2001 jälkimmäisellä vuosipuoliskolla asianomaisten keskuspankkien mukaan Kosovossa 400 miljoonaan euroon (mikä vastaa 25 prosenttia Kosovon nimellisestä BKT:stä) ja Kroatiassa 3 miljardiin euroon (mikä vastaa 15 prosenttia Kroatian nimellisestä BKT:stä).

4. Kansalaisten reaktiot euroon

Komission Flash-Eurobarometri-tutkimuksen tulokset (kysymykset esitetty 21.-31. tammikuuta 2002) kertovat kansalaisten reaktioista euroon ja paljastavat mahdolliset erot valtioiden välillä. Tulokset voidaan jakaa neljään ryhmään:

4.1. Arvio euron käyttöönoton valmisteluvaiheen tehokkuudesta

>VIITTAUS KAAVIOON>

Keskimäärin kolme neljäsosaa kansalaisista katsoi olleensa hyvin tai erittäin hyvin valmistautunut tammikuun 1. päivään 2002 (26 prosenttia katsoi olleensa erittäin hyvin valmistautunut ja 48 prosenttia hyvin valmistautunut). Luottavaisimpia olivat hollantilaiset (90 prosenttia), belgialaiset (85 prosenttia) ja ranskalaiset (80 prosenttia); vähiten luottavaisia olivat portugalilaiset (62 prosenttia), espanjalaiset (67 prosenttia), italialaiset (67 prosenttia) ja kreikkalaiset (67 prosenttia). Itsenäiset ammatinharjoittajat ja toimihenkilöt (81 prosenttia) katsovat olleensa paremmin valmistautuneita kuin työläiset (76 prosenttia) tai työelämän ulkopuolella olevat henkilöt (66 prosenttia).

Arvio aktiivisista toimista, joilla uutta rahaa tehtiin tutuksi kansalaisille, on erittäin myönteinen. Noin 58 prosenttia kansalaista katsoo, että pankkitilien muuttaminen ennakkoon euromääräisiksi auttoi heitä tottumaan uuteen rahaan, 59 prosenttia kansalaisista on samaa mieltä julkisten palvelujen laskujen muuttamisesta ennakkoon euromääräisiksi, ja 77 prosenttia on samaa mieltä hintojen kaksoismerkinnästä.

4.2. Kansalaisten luottamus eurojen käsittelyyn

Tammikuun lopulla euroon siirtyminen aiheutti yhä joitakin vaikeuksia joka viidennelle kansalaiselle ja paljon vaikeuksia yhdelle kansalaiselle kolmestakymmenestäviidestä (2,8 prosentille). Kahdeksassa maassa (Saksa, Espanja, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi) enemmistö haastatelluista ilmoitti, ettei heillä ole lainkaan vaikeuksia. Ranskalaiset (38 prosenttia) ja espanjalaiset (25 prosenttia) ilmoittivat kohdanneensa eniten vaikeuksia. Alankomaissa vaikeuksia ei ollut lähes kenelläkään (3,2 prosenttia), mikä johtuu todennäköisesti merkittävästä tiedotustyöstä. [18] Naisilla on keskimäärin enemmän vaikeuksia kuin miehillä (naiset 25 prosenttia, miehet 18 prosenttia). Tuloksia voidaan yleisesti ottaen pitää koko alueen osalta erinomaisina.

[18] Alankomaiden hallituksen tiedotusbudjetti vuosille 1996-2001 oli 67,7 miljoonaa euroa eli lähes 4,40 euroa asukasta kohti. Vertailun vuoksi mainittakoon, että keskimäärin euroalueen tiedotuskampanjoihin käytettiin 1,05 euroa asukasta kohti.

Kysymys: Tuottaako euroon siirtyminen teille yhä paljon vaikeuksia, joitakin vaikeuksia, vähän vaikeuksia, ei enää lainkaan vaikeuksia-

>VIITTAUS KAAVIOON>

Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole vaikeuksia tunnistaa eri eurokolikoita (57 prosenttia) tai käsitellä niitä (66 prosenttia). Ainoastaan irlantilaisista on enemmistöllä (55 prosenttia) vaikeuksia eurokolikoiden käytössä. Yli 55-vuotiailla (44 prosenttia) on keskimäärin enemmän vaikeuksia tunnistaa eurokolikot kuin alle 24-vuotiailla (30 prosenttia).

Setelit tuottavat yleensä huomattavasti vähemmän ongelmia kuin kolikot: 93 prosentilla kansalaisista ei ole vaikeuksia erottaa niitä toisistaan, ja 91 prosentilla ei ole vaikeuksia käsitellä niitä.

Yli kolme neljäsosaa kansalaista (77 prosenttia) arvioi, ettei euroon siirtyminen ole muuttanut heidän ostokäyttäytymistään, joka seitsemäs (15 prosenttia) arvioi ostaneensa vähemmän ja joka neljästoista arvioi ostaneensa enemmän. Irlannissa ostojen määrää muuttaneiden kuluttajien osuus on poikkeuksellisen suuri (37 prosenttia). Naiset ovat muuttaneet miehiä enemmän ostokäyttäytymistään (naiset 24 prosenttia, miehet 19 prosenttia), ja tämä johtuu lähinnä varovaisuudesta (17,5 prosenttia ilmoittaa ostaneensa tavallista vähemmän). Iällä tai koulutuksella ei ole merkittävää vaikutusta.

Kuluttajilla on yhä usein vaikeuksia muistaa hinnat euroina ja arvioida uusia hintoja. Näin ollen suurin osa heistä (45 prosenttia) laskee yhä mielessään ostoksensa kansallisena rahana, 35 prosenttia kuluttajista laskee vuoroin jommassakummassa ja 18 prosenttia laskee euroina. Irlanti ja Portugali ovat ainoat maat, joissa useampi kansalainen ilmoittaa laskevansa euroina kuin vanhassa kansallisessa rahayksikössä. Miehillä on taipumus laskea naisia useammin ostokset mielessään euroina (miehet 21 prosenttia, naiset 15 prosenttia) ja yli 55-vuotiaat (23 prosenttia) alle 24-vuotiaita useammin (16 prosenttia).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kansalaiset käyttävät taskulaskimia ja muuntolaskimia vain vähän: 41 prosenttia ei käytä niitä koskaan, 34 prosenttia käyttää niitä toisinaan, 15 prosenttia käyttää niitä usein ja 10 prosenttia käyttää niitä aina. Ranskassa (41 prosenttia), Kreikassa (35 prosenttia) ja Irlannissa (34 prosenttia) on muita maita enemmän sellaisia henkilöitä, jotka käyttävät laskimia usein tai säännöllisesti, mikä johtuu todennäköisesti hankalasta muuntokurssista.

Kun kansalaisilta kysyttiin, haluavatko he hintojen kaksoismerkinnän jatkuvan , enemmistö (54 prosenttia) toivoi, että kauppiaat lakkaavat harjoittamasta sitä rinnakkaiskäyttöjakson päätyttyä, että pankit lakkaavat ilmoittamasta kansallisen valuutan vasta-arvon (59 prosenttia) ja ettei summia kansallisina valuuttoina ilmoiteta enää laskuissa (58 prosenttia). Tulokset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi eri maiden välillä. Esimerkiksi enemmistö ranskalaisista (64 prosenttia), irlantilaisista (56 prosenttia), suomalaisista (56 prosenttia) ja espanjalaisista (50 prosenttia) toivoo, että kaupat jatkaisivat hintojen kaksoismerkintää, kun taas enemmistö saksalaisista (65 prosenttia), hollantilaisista (64 prosenttia), luxemburgilaisista (64 prosenttia) ja italialaisista (60 prosenttia) torjuu ajatuksen. Iällä tai koulutuksella ei ole ollut merkittävää vaikutusta tuloksiin.

4.3. Kansalaisten yleisarvio euroon siirtymisestä

Noin 60 prosenttia kansalaisista katsoo, että euroon siirtymisestä on heille henkilökohtaisesti enemmän etua kuin haittaa. Tätä mieltä ollaan etenkin Luxemburgissa (79 prosenttia), Irlannissa (75,8 prosenttia) ja Portugalissa (71,1 prosenttia). Kahdessa maassa, Saksassa (49 prosenttia) ja Itävallassa (45 prosenttia), näin ajattelevien osuus väestöstä on huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Yli 55-vuotiaat (52 prosenttia) ovat selvästi vähemmän optimistisia kuin alle 24-vuotiaat (71 prosenttia). Lähes kaksi kolmasosaa kansalaisista (64 prosenttia) sanoo tuntevansa itsenä euron ansiosta enemmän eurooppalaiseksi.

Arvio eurokäteisrahan käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä on erittäin myönteinen: yli 80 prosenttia kansalaisista katsoo niiden sujuneen hyvin tai erittäin hyvin.

Kysymys: Sujuivatko teidän mielestänne euroon siirtymiseen liittyvät toimenpiteet maassanne erittäin hyvin, melko hyvin, melko huonosti vai erittäin huonosti-

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lopuksi yli kaksi kolmasosaa euroalueen kansalaisista sanoo olevansa tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen siihen, että kansallinen valuutta on vaihtunut euroksi. Luku on poikkeuksellisen korkea ja vahvistaa eurooppalaisten ottaneen innostuneesti vastaan uuden rahansa. Saksassa, Kreikassa ja Itävallassa tyytymättömiä on keskimääräistä enemmän, kun taas Irlannissa (85 prosenttia), Belgiassa (83 prosenttia), Italiassa (82 prosenttia) ja Luxemburgissa (81 prosenttia) tyytyväisiä oli erityisen paljon. Miehet ovat keskimäärin tyytyväisempiä (73 prosenttia) rahayksikön vaihdokseen kuin naiset (61 prosenttia), ja alle 24-vuotiaat (78 prosenttia) ovat tyytyväisempiä kuin yli 55-vuotiaat (61 prosenttia).

Kysymys: Oletteko kaiken kaikkiaan itse erittäin tyytyväinen, melko tyytyväinen, melko tyytymätön vai erittäin tyytymätön rahayksikön vaihdokseen-

>VIITTAUS KAAVIOON>

Komission osittain rahoittamia euromaiden tiedotuskampanjoita jatketaan vielä muutaman kuukauden, jotta helpotettaisiin kansalaisten totuttautumista euroon.

5. Pk-yritysten mukautuminen euroon

Pelot pk-yritysten huonosta valmistautumisesta euroon jäivät kokonaisuudessaan toteutumatta. Kansallisten viranomaisten, pankkien ja ammattijärjestöjen merkittävät ponnistelut yritysten euro valmistelujen tehostamiseksi tuottivat lopulta tulosta. Helmikuun 2002 puolivälissä tehdyssä Eurobarometri-tutkimuksessa esitetään erittäin myönteinen kokonaiskuva, joka eroaa aiemmista tutkimuksista: useat pk-yritykset vaikuttavat onnistuneen "viime hetken" siirtymisessä euroon.

Tutkimukseen saadut vastaukset voidaan luokitella kolmeen ryhmään:

- pk-yritysten valmistautumisaste 1. tammikuuta

- euroon siirtymisen yhteydessä kohdatut vaikeudet

- pk-yritysten yleisarvio siirtymisestään euroon.

5.1. Pk-yritysten valmistautumisaste 1. tammikuuta 2002

Tulokset ovat kokonaisuudessaan erittäin hyvät: 95 prosenttia pk-yrityksistä hoitaa kirjanpitonsa euroina, 96 prosenttia esittää hintansa euroina ja 97 prosenttia laskuttaa euroina. Euromaiden välillä on vain vähän eroja. Luvut paranevat hieman yrityksen koon mukana.

Lähes 82 prosenttia niistä harvoista yrityksistä, joiden kirjanpito ei ole vielä euroina, aikoo siirtää kirjanpitonsa uuteen rahayksikköön ennen helmikuun loppua. Samaten 81 prosenttia näistä yrityksistä aikoo muuttaa hinnoitteluvaluuttansa ja 87 prosenttia laskutusvaluuttansa euroksi.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Alle 9 prosenttia yrityksistä sai vuonna 2002 asiakirjoja (esim. hintaluetteloita, laskuja), joissa ei mainittu hintaa euroina. Euromääräisen hinnan puuttuminen oli erityisen harvinaista Portugalissa (4,2 prosenttia) ja Belgiassa (5,3 prosenttia). Paljon useammin se puuttuu Irlannissa (12,7 prosenttia) ja etenkin Alankomaissa (20,8 prosenttia). Kyse on yleensä laskuista (68 prosenttia tapauksista), kaupallisista tarjouksista (35 prosenttia), maksuista (18 prosenttia) ja huomattavasti harvemmin verotusta (6 prosenttia) tai sosiaaliturvatietoja koskevista asiakirjoista (6 prosenttia). Nämä eurotietojen osalta puutteelliset asiakirjat olivat yleensä liikkeenharjoittajien lähettämiä.

5.2. Euroon siirtymisen yhteydessä kohdatut käytännön vaikeudet

Yli 85 prosenttia pk-yrityksistä ilmoitti, ettei ollut kohdannut käytännön vaikeuksia siirtyessään euroon. Tulos on melko hyvä kaikissa euromaissa. Alle 10 työntekijän yrityksillä oli yleensä vähemmän vaikeuksia (14 prosenttia) kuin yrityksillä, joissa työskentelee yli 50 henkilöä (21 prosenttia).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Ne harvat ongelmat, joita pk-yrityksillä oli, liittyivät yleensä tietojärjestelmiin (36 prosenttia), hintojen määrittelyyn tai esittämiseen (25 prosenttia) tai laskutukseen (19 prosenttia). Pk-yritykset kertoivat saaneensa euroon valmistautumisessa eniten apua pankeilta (31 prosenttia), tilintarkastajilta ja yritystukikeskuksilta (29 prosenttia) sekä kauppakamareilta ja ammattiyhdistyksiltä (9 prosenttia). Valtiolta sai apua ainoastaan 4 prosenttia yrityksistä, joskin Irlannissa valtiolta apua saaneiden osuus oli poikkeuksellisen suuri (26 prosenttia).

Kysymys: Kuka auttoi teitä eniten euroon siirtymisen valmistelussa-

>VIITTAUS KAAVIOON>

5.3. Pk-yritysten yleisarvio siirtymisestään euroon

Pk-yritykset eivät kohdanneet "ikäviä yllätyksiä" euroon siirtymisen yhteydessä: noin 60 prosenttia yrityksistä katsoo euroon siirtymisen tapahtuneen suunnitelmien mukaan ja 35 prosenttia arvioi sen olleen jopa arvioitua helpompaa.

Lähes kaksi kolmasosaa yrityksistä uskoo, ettei euroon siirtyminen vaikuta niiden toimintaan, ja hieman yli viidennes yrityksistä odottaa sillä olevan myönteisiä vaikutuksia.

6. Liite

>VIITTAUS KAAVIOON>