51998DC0087

Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom täytäntöönpanemista koskeva komission tiedonanto (98/C 133/03)

Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom (1) täytäntöönpanemiseksi komissio haluaa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettua tieteellisten asiantuntijoiden ryhmää kuultuaan esittää seuraavaa:

I. Yleiset huomiot

Tämän tiedonannon tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita saattamaan osaksi kansallista oikeusjärjestystään perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, jäljempänä direktiivi. Direktiivi kumoaa 13 päivästä toukokuuta 2000 aiemmin perusnormeista annetut direktiivit (2).

Tiedonantoa olisi pidettävä viiteasiakirjana, sillä jäsenvaltioita sitovat ainoastaan direktiivin säännökset.

Ionisoivalle säteilylle altistuminen voi johtaa ihmisten terveyden vahingoittumiseen. Direktiivissä säädetään vaatimukset työntekijöiden ja väestön suojelemisesta ionisoivan säteilyn vaaroilta rajoittamatta tarpeettomasti säteilyaltistusta lisäävän toiminnon hyötykäyttöä. Komissio tiedostaa, että kaikkien säteilysuojelun kanssa tekemisissä olevien on arvioitava erityyppisten vaarojen suhteellinen tärkeys sekä tasapainotettava vaarat ja hyödyt keskenään.

Euroopan yhteisössä vahvistetaan Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti perusnormit työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. Nämä normit on säädetty neuvoston direktiivien muodossa.

Näissä direktiiveissä on aina käytetty hyväksi Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) ja Kansainvälisen säteily-yksiköiden ja -mittausten toimikunnan (ICRU) suosituksia. Nämä järjestöt ovat kansainvälisesti tunnustettuja huippuunsa kehitetyistä arvioinneista omilla aloillaan.

Vuoden 1996 direktiivi perustui ICRP:n julkaisuun N:o 60, joka sisältää uusimmat ICRP:n antamat yleiset suositukset. Niissä on otettu huomioon tieteellisen tietämyksen ja hallinnollisen kokemuksen jatkuva kehitys. Tämä kehitys pohjautuu aiempaan tietoon, joten se ei aiheuttanut perusteellisia muutoksia ICRP:n julkaisussa nro 26 suositeltuun suojelujärjestelmään, johon vuosien 1980/1984 direktiivi pohjautui.

Vuoteen 1984 saakka perusnormeista annettu direktiivi oli ainoa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklaan perustuva sekundäärilainsäädännön väline. Direktiivi ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus ovat koko ajan säilyneet Euroopan yhteisön säteilysuojelujärjestelmän keskeisinä osina, mutta direktiiviä on myös täydennetty useilla erityisillä oikeudellisilla välineillä (3).

Direktiivi ei vaikuta niihin yleisiin työntekijöiden suojelua koskeviin velvoitteisiin, joista on säädetty esimerkiksi toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ETY (4). Jos direktiivien säännökset ovat keskenään toisensa pois sulkevia, Euratomin direktiivit asetetaan etusijalle EY:n direktiiveihin nähden (5).

Yksi direktiivin sisältämistä tärkeimmistä uutuuksista on kansainvälisesti yleisesti hyväksytty toimintojen ja interventioiden erottelu. Toiminnat liittyvät niihin ihmisten toimiin, jotka voivat lisätä altistumista säteilylle. Interventiot ovat niitä ihmisten toimia, joilla estetään tai vähennetään altistumista säteilylle. Muita uusia piirteitä ovat lisääntynyt tietoisuus siitä, että työskentelyyn liittyvä luonnon säteilylähteistä aiheutuva altistus voi olla siinä määrin merkittävää, että siihen on syytä kiinnittää huomiota, annosrajoitusten käyttö suojelun optimoinnissa sekä valvonnasta vapauttamisen ja potentiaalisen altistuksen käsitteet. Tieteellisen tietämyksen kehittyminen on johtanut annosten mittauksen ja säteilysuojelun alalla uusiin käsitteisiin ja suureisiin. Se on johtanut myös alempiin annosrajoihin, uudelleen määritettyihin arvoihin toimintojen ilmoittamis- ja lupavelvoitteiden soveltamisessa sekä uusiin parametreihin ulkoisesta säteilystä, erityisesti neutroneista, ja radionuklidien saannosta, aiheutuvien annosten arvioinnissa.

II. Direktiivin joitakin artikloja koskevia huomautuksia (6)

a) I OSASTO

Määritelmät

1 artikla

Määritelmät liittyvät direktiivissä käytettyihin käsitteisiin. Määritelmiä esitetään lisäksi myös liitteessä II. Tarvittaessa annetaan ohjeita niiden tulkinnasta jäljempänä kyseisiä artikloita käsittelevien huomautusten kohdalla:

i) "Vahinkoaltistus" ei rajoitu enää altistuksiin, joissa jokin säteilylle altistuville työntekijöille säädetty annosraja ylittyy.

ii) "Hätätilannealtistusta" ei pitäisi sekoittaa "erityisluvalla tapahtuvaan altistukseen". Hätätilannealtistus on sellaisen vapaaehtoisen henkilön altistumista, joka toteuttaa aktiivisesti kiireellisiä suojelutoimia (Katso 52 artikla). Erityisluvalla tapahtuva altistus on huolellisesti suunniteltua altistusta, jonka kohteena on erityistoimia poikkeuksellisissa olosuhteissa toteuttava luokkaan A kuuluva työntekijä, jonka tulisi olla vapaaehtoinen (Katso 12 artikla).

iii) "Ekvivalenttiannos" ja "efektiivinen annos". Direktiivissä käytetään ICRP:n julkaisussa N:o 60 suositeltuja suojelua koskevia suureita. Ne korvaavat aiemmat suureet "annosekvivalentti" ja "efektiivinen annos" (ekvivalentti). ICRP suosittelee, että on asianmukaista käsitellä ICRP:n käyttämiä painotettuja mutta eri aikoina arvioituja suureita toisiinsa summattavina huolimatta siitä, että on käytetty painotustekijöiden erilaisia arvoja. ICRP ei suosittele, että aiempia arvoja pyrittäisiin korjaamaan millään tavalla. On myös asianmukaista lisätä annosekvivalentin arvoja ekvivalenttiannokseen sekä efektiivisen annosekvivalentin arvoja efektiiviseen annokseen ilman mukautuksia.

iv) Uuteen käsitteeseen "terveyshaitta" sisältyvät kuolemaan johtava syöpä, vakavat perinnölliset vaikutukset, muu kuin kuolemaan johtava syöpä sekä suhteellinen eliniän lyheneminen.

v) "Pätevä asiantuntija". Tämän tiedonannon I liitteessä annetaan neuvoja pätevien asiantuntijoiden perus- ja jatkokoulutuksesta.

vi) "Yritys". VI osastossa määritetyt velvollisuudet säteilylle altistuvien työntekijöiden suojelemiseksi sekä velvollisuudet, jotka liittyvät työpaikkoja koskeviin vaatimuksiin, kuuluvat sille yritykselle, joka lakisääteisesti on vastuussa toiminnasta. Jollakin tietyllä työpaikalla saattaa esiintyä eri yritysten tai työnantajien harjoittamaa useampaa kuin yhtä toimintaa. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että direktiivi ei vaikuta työnantajien velvollisuuksiin, joista on säädetty toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetussa direktiivissä 89/391/ETY (7).

b) II OSASTO

Soveltamisala

2 artikla

Direktiiviä ei sovelleta asuntojen radoniin, josta on olemassa komission suositus (8), eikä sellaiseen altistumiseen luonnon säteilylähteille, joita pääsääntöisesti ei voida valvoa.

c) III OSASTO

Toimintoja koskevat ilmoitukset ja luvat

3 artikla

Ilmoittaminen tarkoittaa sellaisen asiakirjan toimittamista, jolla toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan tai tiedotetaan aikomuksesta toteuttaa toiminta. 3 artiklan 2 kohdassa ja I liitteessä säädetään niistä olosuhteista, joissa toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että ilmoittamista ei tarvita. Jäsenvaltiot voivat poiketa liitteen I taulukossa A esitetyistä arvoista poikkeustapauksissa ja erityisehtojen mukaisesti.

4 artikla

Ennakkolupa on toimivaltaisen viranomaisen yksittäisen kirjallisen ilmoituksen tai säädöksen muodossa antama suostumus toiminnalle. Tähän sisältyy se, että toimivaltaiset viranomaiset tutkivat ennakkoon yksitellen esitetyt tapaukset.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse edellyttää ennakkoilmoittamista tiettyjen toimintojen osalta, jotka on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tämä pätee myös silloin, kun toiminta on sallittu kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti ja yksittäistapauksien tutkimista ei pidetä tarpeellisena, koska toiminnasta aiheutuu ihmisille rajoitettu altistumisriski kuten 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa on säädetty. 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeksi mainituista toiminnoista ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille.

Lupa tarvitaan aina 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja toimintoja varten.

Direktiivin 6 artiklan 5 kohdassa määritetään toimintoja, joita ei sallita missään olosuhteissa.

5 artikla

Tässä artiklassa käsitellään radioaktiivisten aineiden tai materiaalien loppusijoitusta, kierrätystä tai uudelleenkäyttöä.

Ilmoitusvelvollisuuden alaisista tai luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvien radioaktiivisia aineita sisältävien materiaalien loppusijoitus, kierrätys tai uudelleenkäyttö edellyttävät ennakkolupaa. Tällaiset materiaalit voidaan kuitenkin vapauttaa direktiivissä asetetuista vaatimuksista, jos ne täyttävät toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määräämät vapauttamisrajat. Tällaiset vapauttamisrajat määrätään liitteessä I esitettyjen peruskriteerien mukaisesti. Ne voivat olla luonteeltaan yleisiä tai ne voidaan määrätä kussakin tapauksessa erikseen. Käsite "vapauttaminen" viittaa siihen, että kyseinen materiaali on aiemmin ollut sääntelyn alaista osana toimintaa, josta se loppusijoitetaan, kierrätetään tai otetaan uudelleen käyttöön. "Vapaa" ilmoitusvelvollisuudesta 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti puolestaan viittaa materiaaliin, jota ei ole tarpeen saattaa valvonnan alaiseksi.

3 artiklan 2 kohdan f alakohdan avulla varmistetaan, että toiminnoista, joihin liittyy tällaisia kontaminoituneita materiaaleja, ei tarvitse ilmoittaa.

Sisämarkkinoita ajatellen on erittäin suositeltavaa kehittää vapauttamisrajoja yhdenmukaisesti. Komissio antaa tämän vuoksi kansallisille toimivaltaisille viranomaisille teknisiä ohjeita näiden vapauttamisrajojen määräämisestä. Komissio työskentelee parhaillaan Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettujen tieteellisten asiantuntijoiden avustuksella ydinlaitosten käytöstäpoistosta saadun kierrätysmateriaalin vapauttamisrajoja koskevan teknisen oppaan (1988) tarkistetun version parissa (9). Myöhemmin ilmestyy muita teknisiä oppaita.

d) IV OSASTO

Toimintojen, oikeutus, optimointi ja annosten rajoittaminen

6 artikla

Tässä artiklassa säädetään säteilysuojelun perusperiaatteet, ja siinä edellytetään jäsenvaltioiden perustavan toimintansa näille periaatteille (oikeutus, optimointi ja annosten rajoittaminen).

mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo aiheutuneiden kustannusvaikutusten pienentämiseksi, kun suhteutetaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä terveyshaittoihin. Tämän periaatteen noudattamisen voidaan luotettavasti olettaa toteutuvan uuden toimintatyypin osalta riittävällä tavalla nimenomaisesti kyseistä toimintaa koskevien säännösten olemassaololla tai säätämisellä. Artiklan 5 kohdassa luetellaan ne toiminnat, joita ei voida missään olosuhteissa pitää oikeutettuina. 6 artiklan 2 kohdassa esitetty uusi ehto heijastaa sitä, että jo käytössä olevien toimintalajien tai -tyyppien oikeutus voi olla tarpeen tarkistaa tieteellisen kehityksen seurauksena. Jos nykyisen toiminnan ei katsottaisi olevan oikeutettua, sille voitaisiin kuitenkin myöntää siirtymäkausi, kun olisi ensin perusteellisesti pohdittu sen taloudellisia, yhteiskunnallisia tai muita etuja suhteessa sen terveyshaittoihin.

Optimointi edellyttää toiminnoista aiheutuvan altistuksen pitämistä vahvistettujen rajojen alapuolella niin pienenä kuin käytännön toimenpitein on mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät. On olemassa useita menetelmiä sen selvittämiseksi, onko kohtuuden rajoissa tarpeen vähentää altistusta lisää. Niihin lukeutuvat muodolliset päätöksenteon apuvälineet, kuten kustannus-hyötyanalyysit jne., mutta tavallisimmin päätökset perustuvat pelkästään ammatilliseen arvostelukykyyn. Periaatetta olisi sovellettava suunnitteluvaiheesta alkaen kaikissa muissakin vaiheissa säteilylähteen lopulliseen käytöstäpoistoon tai loppusijoitukseen saakka.

Kolmas periaate edellyttää, että kaikista eri toiminnoista aiheutuvien annosten summa ei saa olla määrättyjä annosrajoja suurempi. Annosrajojen määräämiseen johtaneet näkökohdat on esitetty ICRP:n julkaisussa N:o 60. Annosrajoilla on tarkoitus suojella niitä henkilöitä, jotka altistuvat säteilylle kaikista eniten; väestön ollessa kyseessä he muodostavat "väestön vertailuryhmän" (1 artikla).

7 artikla

Annosrajoitusten käsite otettiin käyttöön ICRP:n julkaisussa N:o 60 suojelun optimoinnin yhteydessä. "Annosrajoituksia" ei pidä sekoittaa "annosrajoihin". Annosrajoitukset ovat säteilylähteestä, toiminnasta tai tehtävästä aiheutuvien henkilökohtaisten annosten ennakoitujen arvojen yläraja, jonka voidaan katsoa olevan hyväksyttävä kyseiseen lähteeseen, toimintaan tai tehtävään liittyvän suojelun optimoinnin kannalta.

Yritykset voivat asettaa ja käyttää annosrajoituksia apuna suojelun optimoinnissa suunnitteluvaiheessa. Myös viranomaiset voivat asettaa annosrajoituksia, erityisesti väestöaltistuksen yhteydessä, ja tällöin niitä voidaan pohtia yhdessä yksittäisten yritysten kanssa.

OECD:n ydinenergiaviraston ja Euroopan komission yhteisen asiantuntijaryhmän laatimassa raportissa (10) esitetään ohjeita tämän vasta käyttöön otetun käsitteen käytöstä. OECD on julkaissut raportin vuonna 1996.

9 artikla

Direktiivillä työntekijöiden efektiivisen annoksen raja on alennettu 50 mSv:stä vuodessa 100 mSv:iin viiden peräkkäisen vuoden aikana, eikä arvo saa minkään vuoden aikana ylittää 50 mSv:iä.

Jäsenvaltioiden on noudatettava viiden peräkkäisen vuoden ajalle asetettua 100 mSv:n rajaa, mutta ne voivat sen sijaan päättää vuosittaisesta määrästä. Tällöin vuosittainen efektiivinen annosraja on 20 mSv:n. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat vahvistaa tiukempia annosrajoja, on noudatettava direktiivin 54 artiklaa.

Ekvivalenttiannosrajat silmän mykiötä, ihoa, käsiä, käsivarsia, jalkateriä ja nilkkoja varten eivät muutu. Niiden avulla pyritään suojelemaan väistämättömiltä deterministisiltä vaikutuksilta, joiden osalta tieteellinen perusta ei ole muuttunut. Ihon annosraja koskee nyt 1 cm²:n alueelle kohdistuvaa keskimääräistä annosta altistuvasta alueesta riippumatta. Pelkän efektiivisen annosrajan noudattaminen ei aina riitä estämään deterministisiä vaikutuksia joissakin elimissä tai kudoksissa. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että noudatetaan sekä efektiivistä annosrajaa että ekvivalenttiannosrajoja.

10 artikla

Direktiivin 10 artiklan tarkoituksena on suojella rintaruokinnassa olevaa lasta tai sikiötä imettävän tai raskaana olevan naisen työolojen avulla.

Direktiivin 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetään naisille annettavat lisätiedot.

12 artikla

Erityisluvalla tapahtuvat altistukset korvaavat direktiivissä 80/836/Euratom tarkoitetut suunnitellut erityisaltistukset. Kokemus vuoden 1980 direktiivin mukaisen suunnitellun erityisaltistuksen soveltamisesta on osoittanut, että niitä on käytetty hyvin harvoin, jos koskaan. Erityisluvalla tapahtuvaan altistukseen kuuluu altistuville työntekijöille jonkin kansallisessa lainsäädännössä 9 artiklan mukaisesti määrätyn annosrajan ylittävä altistus.

Direktiivissä edellytetään, että toimivaltaisten viranomaisten on kussakin tapauksessa erikseen vahvistettava erityisluvalla tapahtuvista altistuksista aiheutuvan altistuksen yläraja. Mitään ylärajaa ei määrätä, sillä se saatettaisiin tulkita yleisesti hyväksyttäväksi arvoksi.

12 artiklan 2 kohtaa olisi luettava yhdessä säteilylle altistuneiden työntekijöiden erityistarkkailua käsittelevien 35 ja 36 artiklan kanssa.

13 artikla

Direktiivillä on pienennetty väestön efektiivisen annoksen annosrajaa 5 mSv:stä 1 mSv:een vuodessa. Erityistilanteissa voidaan kuitenkin sallia tätä suurempi efektiivinen annos yhden vuoden aikana sillä edellytyksellä, että viiden peräkkäisen vuoden keskiarvo ei ylitä arvoa 1 mSv vuodessa.

Silmän ja ihon ekvivalenttiannosrajat eivät muutu. Niiden avulla pyritään suojelemaan väistämättömiltä deterministisiltä vaikutuksilta, joiden osalta tieteellinen perusta ei ole muuttunut. Ihon annosraja koskee nyt 1 cm²:n alueelle kohdistuvaa keskimääräistä annosta altistuvasta alueesta riippumatta. Käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen annosrajoja ei myöskään enää pidetä tarpeellisena. Pelkän efektiivisen annosrajan noudattaminen ei aina riitä estämään deterministisiä vaikutuksia joissakin elimissä tai kudoksissa. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että noudatetaan sekä efektiivistä annosrajaa että ekvivalenttiannosrajoja.

Annosrajoja sovelletaan väestön kaikista merkityksellisistä säteilylähteistä vuoden aikana kaikkia altistusreittejä pitkin saaman altistuksen yhteismäärään.

14 artikla

Tässä artiklassa edellytetään yksittäisten henkilöiden suojelun optimoimisen lisäksi koko väestön suojelun optimoimista.

Toisessa kappaleessa edellytetään, että väestön eri toiminnoista saaman altistuksen kokonaismäärä on arvioitava säännöllisesti. Tarkoituksena on, että toimivaltaiset viranomaiset ja yritykset pystyvät tunnistamaan altistuksessa tapahtuvia suuntauksia erityisesti tapauksissa, joissa saattaa olla aiheellista toteuttaa toimia annosten pienentämiseksi. Katso myös 45 artikla.

e) V OSASTO

Efektiivisen annoksen arviointi

15 ja 16 artikla

Tässä osastossa viitataan liitteessä II annettuihin arvoihin ja vastaavuuksiin ja liitteessä III annettuihin annosmuuntokertoimiin, joita on käytettävä efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioinnissa. Näihin liitteisiin ja tähän tiedonantoon liitettyihin lisätaulukkoihin sisältyvät tiedot ovat peräisin ICRU:n ja ICRP:n tuoreimmasta asiaa käsittelevästä tutkimuksesta, ja ne vastaavat tämänhetkistä tieteellistä tietämystä. Vaikka toimivaltaisilla viranomaisilla on lupa käyttää vastaavia menetelmiä (15 artikla), näiden menetelmien on suositeltavaa olla kansainvälisesti tunnustettujen tieteellisten ohjeiden mukaisia.

Liitteessä III annetaan sisäisestä altistuksesta saadun efektiivisen annoksen arviointia varten annosmuuntokertoimet eri kemiallisille ja fysikaalisille olomuodoille, joita on tarkasteltu lueteltujen radionuklidien ja vastaavien parametriarvojen osalta. Jos nimenomaisia tietoja ei ole käytettävissä, voidaan käyttää ilmoitettuja oletusparametrejä. Toisaalta jos on käytettävissä tietoja, joiden avulla parametriarvot ja vastaavat annosmuuntokertoimet voidaan arvioida paremmin, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tällaisen tiedon käytön työntekijöiden ja väestön efektiivisten annosten laskemisessa.

Edellä mainittua taustaa vasten liitteen III osan B viimeinen kappale liittyy väestön hengitysteitse saaman altistuksen annosmuuntokertoimien parametriarvojen valintaan. Tämän tiedonannon liitteen II taulukossa 1 esitetään nyt asiaa koskevat kansainväliset tieteelliset ohjeet.

Liitteen III osan B ensimmäisessä kappaleessa ilmoitetaan, että väestöä koskevat annosmuuntokertoimet koskevat myös harjoittelijoita ja opiskelijoita, jotka ovat 16 vuotta täyttäneitä mutta alle 18-vuotiaita. Vaikka tässä huomioidaankin annosmuuntokertoimien riippuminen henkilön iästä, joissakin olosuhteissa saattaa olla hyödyllistä selvittää, voidaanko väestöön käytettäviä oletusparametrejä soveltaa niihin fysikaalisiin ja kemiallisiin olomuotoihin, joissa radionuklidit esiintyvät työpaikalla. Jäsenvaltiot voivat 15 artiklan perusteella sallia työntekijöitä koskevien annosmuuntokertoimien käytön silloin, kun nämä ovat tarkoituksenmukaisempia.

f) VI OSASTO

Säteilylle altistuvien työntekijöiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden operatiivisen suojelun pääperiaatteet

17 artikla

Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetun direktiivin 89/391/ETY (11) mukaisesti 17 artiklan a kohdassa edellytetään altistuviin työntekijöihin kohdistuvan säteilyvaaran ennakkoarviointia. Tämä olisi nähtävä ensimmäisenä vaiheena määritettäessä tarvittavia suojelutoimenpiteitä, joihin sisältyvät työpaikkojen ja työntekijöiden luokittelu.

17 artiklan b kohdassa, jossa käsitellään työpaikkojen luokittelua eri alueisiin, otetaan käyttöön 1 artiklassa määritelty potentiaalisen altistuksen käsite. Esimerkki potentiaalisesta altistuksesta on säteilytyslaitoksen säteilykeilaan pääsyn estävän lukitusjärjestelmän toimintaviasta aiheutuva altistus. Tästä aiheutuvaa mahdollista altistusta pidettäisiin vahingossa tapahtuneena altistuksena. Altistuksen, joka voi aiheutua suhteellisen todennäköisistä tapahtumista ja joka lisää ainoastaan hieman tavanomaisissa työolosuhteissa luonnostaan olevia annoksia, voidaan katsoa aiheutuvan tavanomaisista työskentelyolosuhteista. Esimerkki tällaiseen altistukseen johtavasta tapahtumasta on isotooppitutkimuksia suorittavassa laboratoriossa radiofarmaseuttisen valmisteen läikyttäminen.

18-20 artiklat

Näissä artikloissa esitetään vaatimukset 17 artiklan täytäntöönpanemiseksi. 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, että valvonta-alueiden ja tarkkailualueiden välillä on tehtävä ero. Tämä erottelu on ensisijaisesti valvonnan hallinnointia. Sillä pyritään helpottamaan säteilyvaaran mukaisen säteilysuojelun järjestämistä käytännössä. Erottelulla kiinnitetään myös työntekijöiden huomio työpaikan erityisolosuhteisiin ja saadaan heidät tiedostamaan velvollisuutensa säteilysuojelussa.

Valvonta-alueita on perustettava silloin, kun työntekijöiden edellytetään noudattavan erityisiä säteilysuojeluun liittyviä sääntöjä, eikä tämä tapahdu pelkästään jonkin määritetyn annosrajan murto-osan perusteella. Erityissääntöjä tarvitaan säteilyvaaran vuoksi. Säteilyvaaraan sisältyvät työntekijöiden odotettavissa oleva annos, kontaminaation mahdollinen leviäminen sekä potentiaalinen altistus.

Direktiivissä ei edellytetä, että valvonta-aluetta ympäröisi tarkkailualue tai että tarkkailualueet sijaitsisivat ainoastaan valvonta-alueiden reunalla.

21 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden jako luokkaan A ja luokkaan B säilyy. Tarkoituksena on yksinkertaistaa työskentelyjärjestelyjä ja varmistaa, että työntekijät ovat tietoisia sekä omasta asemastaan että todennäköisistä olosuhteista työpaikallaan. Lisäksi järjestelyllä myötävaikutetaan siihen, että työntekijöitä koskevat säteilysuojelujärjestelyt ovat tarkoituksenmukaisia heidän työhönsä ja työoloihinsa liittyviin vaaroihin nähden.

28 artikla

Direktiivissä edellytetään tiedoston luomista henkilökohtaisen annostarkkailun tuloksista ainoastaan luokkaan A kuuluvien työntekijöiden osalta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin halutessaan edellyttää, että tämänkaltainen tiedosto luodaan myös muista henkilöistä, joiden henkilökohtaisia annoksia tarkkaillaan.

Henkilökohtainen annostiedosto sisältää arvioidut tai mitatut annokset eroteltuna seuraavasti:

- rutiiniluontoisesti saadut annokset (25 artikla),

- erityisluvalla tapahtuvasta altistuksesta saadut annokset (12 artikla),

- vahingon seurauksena saadut annokset (26 artikla),

- hätätilannetilannealtistuksesta saadut annokset (27 artikla), ja

- luonnon säteilylähteistä saadut annokset sellaisen työtehtävän osalta, jonka suhteen se katsotaan aiheelliseksi (41 artikla) jäsenvaltioiden päätöksen mukaisesti.

Henkilökohtaiseen annostiedostoon on sisällyttävä myös selvitykset vahinko- tai hätätilannealtistuksen olosuhteista ja suoritetuista toimenpiteistä (28 artiklan 2 kohdan b alakohta).

Kullekin luokkaan A kuuluvalle henkilölle on luotava erillinen terveystiedosto siten kuin 34 artiklassa säädetään.

29 artikla

29 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioiden edellytetään määrittelevän järjestelmät, joilla yksilöllisen tarkkailun tuloksista ilmoitetaan salassapidosta ja yksityisyyden suojasta annettujen jäsenvaltioiden kansallisten säädösten mukaisesti.

31-37 artiklat

Yksi luokan A työntekijöiden terveystarkkailun tavoitteista on varmistaa, että työntekijä soveltuu tällä hetkellä ja tulevaisuudessa terveytensä puolesta tehtäviensä hoitamiseen. Tarkkailua suorittavalla hyväksytyllä lääkärillä on tämän vuoksi oltava tarpeelliset tiedot näistä tehtävistä ja niistä olosuhteista, joissa näitä tehtäviä suoritetaan.

Säännöllisen terveyden seurannan luonne riippuu toteutetun työn laadusta ja työntekijän terveydentilasta.

Erityistä harkintaa saatetaan tarvita esimerkiksi silloin, kun

- työntekijöiden edellytetään käyttävän hengityssuojaimia,

- työntekijöiden, joilla on ihosairauksia tai joiden iho on vaurioitunut, edellytetään käsittelevän muita kuin umpilähteen muodossa olevia radioaktiivisia aineita,

- työntekijöiden, joilla on ihosairauksia tai joiden iho on vaurioitunut, edellytetään käsittelevän muita kuin umpilähteen muodossa olevia radioaktiivisia aineita,

- työntekijöillä tiedetään olevan pyskologisia häiriöitä.

g) VII OSASTO

Luonnon säteilylähteistä johtuvan altistuksen merkittävä lisääntyminen

40-42 artiklat

Joidenkin työtehtävien seurauksena aiheutuva luonnon säteilylähteistä johtuva työntekijöiden ja väestön altistus on niin suuri, että on aiheellista toteuttaa säteilysuojelutoimenpiteitä altistuksen tarkkailemiseksi, valvomiseksi ja vähentämiseksi. Esimerkkejä ovat altistuminen radonille tunnistetuilla työpaikoilla ja altistuminen työssä, jossa käsitellään suuria määriä materiaaleja, joiden aktiivisuuspitoisuus on huomattavasti suurempi kuin maankuoren luonnollisten radionuklidien tavanomaiset aktiivisuuspitoisuudet. Materiaaleihin, joiden aktiivisuuspitoisuus on kohonnut, saattavat kuulua fosfaattikivi, harvinaiset maametallit sekä öljy- ja kaasuteollisuudesta peräisin oleva sakka ja jäte. Tällaiselta altistukselta suojaavien toimenpiteiden soveltamismahdollisuudet saattavat vaihdella huomattavasti esimerkiksi työolojen vuoksi jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä, joten direktiivissä annetaan jäsenvaltioille huomattava toiminnanvapaus toteuttavien toimien suhteen.

Direktiivissä luodaan neliportainen järjestelmä luonnon säteilylähteistä peräisin olevan altistuksen käsittelemiseksi:

i) tutkimusten tai muiden keinojen käyttö sellaisten työtehtävien tunnistamiseksi, jotka saattavat johtaa työntekijöiden tai väestön säteilyaltistuksen huomattavaan lisääntymiseen,

ii) tarkoituksenmukaisten menetelmien luominen altistuksen tarkkailemiseksi sekä annosten arviointi tunnistetuilla työpaikoilla,

iii) tarvittaessa korjaustoimenpiteiden toteuttaminen altistuksen vähentämiseksi, sekä

iv) toimintaan kohdistuvien säteilysuojelutoimenpiteiden täysimääräinen tai osittainen soveltaminen tarpeen mukaan (III, IV, V, VI ja VIII osasto).

Komissio on julkaissut ohjeita luonnon säteilylähteistä johtuvan altistuksen merkittävää lisääntymistä käsittelevän direktiivin VII osaston täytäntöönpanosta Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen (12) 31 artiklassa tarkoitetun tieteellisten asiantuntijoiden ryhmän tuella.

Ohjeet kattavat lentohenkilöstön suojelun.

i) IX OSASTO

Interventio

48-53 artikla

Toiminnan ja intervention selkeä erottelu on yksi direktiivin tuomista tärkeimmistä muutoksista. Tämän vuoksi IX osastossa on jakso, jossa selvitetään intervention eri vaiheita säteilyhätätilanteissa:

- mahdollisen säteilyhätätilanteen ennakoiva ottaminen huomioon

- intervention ennakoiva valmistelu

- intervention toteuttaminen mahdollisessa hätätilanteessa.

Direktiivin 48 artiklan 2 kohdassa säädetään säteilysuojeluperiaatteista interventiota varten. Siinä tehdään selväksi, että annosrajat eivät koske interventiota; niitä tulisi kuitenkin yleensä soveltaa interventioihin osallistuviin työntekijöihin. Toimivaltaisten viranomaisten vahvistamat interventiotasot antavat viitteitä tilanteista, joissa interventio on aiheellinen.

Yhteisö on lähinnä T Osernobylin onnettomuuden seurauksena hyväksynyt useita mahdollisiin säteilyhätätilanteisiin liittyviä toimia:

- asetukset elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen, mukaan lukien neuvoston asetus elintarvikkeiden ja rehujen viennin erityisedellytyksistä ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilan jälkeen (13),

- neuvoston päätös yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä (14),

- neuvoston direktiivi säteilyhätätilanteissa toteutettavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle (15).

Neuvoston 27 päivänä marraskuuta 1989 tekemien päätelmien seurauksena jäsenvaltioiden asiantuntijat tapaavat säännöllisesti keskustellakseen jäsenvaltioiden yhteistyöstä säteilyhätätilanteiden yhteydessä.

Komissio on julkaissut Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän tuella ohjeet radioaktiivisen materiaalin vahingossa tapahtuvan leviämisen yhteydessä toteutettavista säteilysuojelutoimenpiteistä ihmisten uudelleensijoittamiseksi ja takaisin siirtämiseksi (16) ja säteilysuojeluperiaatteista hätätilan vastatoimiksi väestön suojelemiseksi radioaktiivisen materiaalin vahingossa tapahtuvan leviämisen yhteydessä (17).

Direktiivin IX osastossa korostetaan myös kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä väestön suojelun varmistamiseksi säteilyhätätilanteessa ja asetetaan jäsenvaltioille vaatimuksia. Nämä toimenpiteet täydentävät vuonna 1986 hyväksyttyjen kahden kansainvälisen yleissopimuksen velvoitteita. Yleissopimukset koskevat ydinonnettomuuden pikaista ilmoittamista ja keskinäistä avunantoa ydinonnettomuuden yhteydessä. Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet nämä kaksi yleissopimusta (18).

Direktiivin 49 artiklassa käsitellään potentiaalisia säteilyaltistuksia. Tätä käsitettä on käytettävä ensisijaisesti ennaltaehkäisevässä vaiheessa.

Direktiivin 53 artiklassa käsitellään pitkään jatkuvia altistustapauksia, jotka aiheutuvat säteilyhätätilanteen tai päättyneen toiminnan jälkivaikutuksista.

j) X OSASTO

Loppusäännökset

54 artikla

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi kaikki perusnormien noudattamisen varmistamiseksi tekemänsä ehdotukset laeiksi, asetuksiksi ja hallinnollisiksi määräyksiksi (19).

Direktiivin 54 artiklan perusteella jäsenvaltion, joka aikoo vahvistaa tiukemmat annosrajat, on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille. Komissiolle ilmoitetaan tavallisesti perustamissopimuksen 33 artiklan nojalla.

Direktiivin liitteet

Direktiivin liite I

Vapaarajat on laskettu käyttämällä komission julkaisemassa raportissa esitettyjä tilanteita, kulkeutumisreittejä ja kaavoja (20).

Direktiivin liite II

Liitteessä II ulkoiselle säteilylle esitetyt arvot ja vastaavuudet ovat samat kuin Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 60 ja Kansainvälisen säteily-yksiköiden ja -mittausten toimikunnan raportissa 51 määritetyt suojelun suureilta edellytettävät arvot ja vastaavuudet.

Direktiivin laatimisen aikana ICRP teki joitakin pieniä muutoksia joidenkin efektiivisen annoksen laskemisessa käytettävien kudosten ja elinten osuuteen erityisesti paksusuolen ja muiden kudosten ja elinten osalta (21). Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan päivitettyjen ICRP:n ohjeiden käyttämiseen 15 artiklan mukaisena vastaavana menetelmänä.

Direktiivissä annetut annosrajat ilmaistaan efektiivisenä annoksena ja ekvivalenttiannoksena. Tarve kehittää mitattavissa olevia suureita, jotka voidaan yhdistää näihin suojeluun liittyviin suureisiin, on johtanut operatiivisten suureiden kehittämiseen. Alueen tarkkailun operatiivisia suureita ovat vapaa annosekvivalentti ja suunnattu annosekvivalentti. Henkilökohtaisessa annostarkkailussa käytettävä operatiivinen suure on henkilöannosekvivalentti tietyllä syvyydellä kehossa.

Direktiivin liite III

Direktiivissä esitetyt annoksia koskevat vaatimukset pätevät kysymykseen tuleviin ulkoisesta ja sisäisestä altistumisesta johtuviin annoksiin. Sisäisen altistumisen tapauksessa laskenta perustuu annosmuuntokertoimien käyttöön. Annosmuuntokertoimet ovat kyseeseen tulevan radionuklidin efektiivisen annoksen kertymä saannon yksikköä kohti. Liitteen III taulukoissa esitetään asianmukaiset annosmuuntokertoimet työntekijöitä ja väestöä varten. Ne perustuvat yleisesti soveltuviin parametreihin. Direktiivi sallii toimivaltaisten viranomaisten käyttävän muita vastaavia menetelmiä. Esimerkiksi jos saatavilla on tietoa tietyn radionuklidimuodon todellisesta kemiallisesta, fysikaalisesta ja biologisesta käyttäytymisestä, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan käyttää erityisesti johdettuja annosmuuntokertoimia.

Direktiivissä ei enää käytetä vuotuisia saantorajoja (ALI). Tarvittaessa arvot voidaan laskea annosmuuntokertoimista ja asianmukaisista annosrajoista.

Liitteen III annosmuuntokertoimet ovat peräisin ICRP:n julkaisuista 68 (työntekijät) ja 72 (väestö).

Työntekijöiden hengitysteitse tapahtuvan saannon annosmuuntokertoimet annetaan hiukkasille, joiden aerodynaamisen halkaisijan aktiivisuusjakauman mediaani (Activity Median Aerodynamic Diameter, AMAD) on joko 1 ìm tai 5 ìm. ICRP:n ohjeiden mukaan AMAD:in oletusarvo on 5 ìm:ä ja tätä tulisi käyttää oletusarvona tarkempien tietojen puuttuessa. Väestön henigtysteitse tapahtuvan saannon annosmuuntokertoimet perustuvat 1 ìm.:n AMAD:ille. Työntekijöiden hengitysteitse saamat materiaalit, jotka luokitellaan keuhkoabsorptioluokkiin D, W ja Y (viipymäaika päiviä, viikkoja tai vuosia) ICRP:n julkaisussa 30, viittaavat ICRP:n julkaisun 66 mallissa keuhkoabsorptiolajeihin F, M ja S (nopea, keskinkertainen ja hidas).

Tämän tiedonannon liitteessä II on kolme taulukkoa, jotka liittyvät saannoista tai inerteille kaasuille altistumisesta johtuvien annosten arviointiin.

Taulukossa I viitataan ICRP:n julkaisuihin, jotka ovat keuhkoabsorptioluokkia ja biokinetiikkamalleja koskevia tietolähteitä. Niitä käytetään järjestelmällisesti direktiivin liitteen III taulukossa B esitettyjen muuntokertoimien laskemiseen. Joidenkin alkuaineiden kohdalla on esitetty myös keuhkoabsorptioluokka G, joka viittaa niiden esiintymiseen tietyssä kemiallisessa olomuodossa liukoisina tai reaktiivisina kaasuina tai höyryinä. Tämän tiedonannon liitteenä olevassa taulukossa 2 esitetään annosmuuntokertoimet kunkin kemiallisen olomuodon ja eri ikäluokkien osalta. Aikuisten arvot koskevat sekä työntekijöitä että muuta väestöä, ja näin taulukolla laajennetaan niiden kemiallisten olomuotojen luetteloa, joiden osalta työntekijöiden annosmuuntokertoimet on esitetty liitteen III taulukossa (C.2).

Taulukkoon 3 on sisällytetty inerteille kaasuille altistumisen efektiiviset annokset aikuisia varten. Useimpien nuklidien osalta sisäinen altistus kehon kudoksiin absorboituneille tai keuhkoissa oleville inerteille kaasuille on vähäistä verrattuna ihon ja muiden elinten ulkoiseen altistukseen silloin, kun henkilö on joutunut keskelle radioaktiivista kaasua. Tämän vuoksi työntekijöihin ja väestöön sovellettavat annosmuuntokertoimet on ilmaistu integroitua ilmakonsentraatioyksikköä kohti. Altistuksesta radonille (radon-222) ja toronille (radon-220) aiheutuva annos johtuu pääasiassa niiden lyhytikäisen hajoamistuotteen sisäänhengityksestä. Tätä koskevat tiedot on annettu direktiivin liitteen III osassa C. Tämän vuoksi tietoja taulukkoon 3 ei ole sisällytetty tietoja emoradionuklideista (radonista ja toronista).

(1) EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(2) Erityisesti direktiivi 80/836/Euratom (EYVL L 246, 17.9.1980, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 84/467/Euratom (EYVL L 265, 5.10.1984, s. 4).

(3) - Neuvoston päätös 87/600/Euratom, tehty 14 päivänä joulukuuta 1987, yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76);

- Neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87, annettu 22 päivänä joulukuuta 1987, elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 11), sellaisena kun se on muutettuna asetuksella (Euratom) N:o 2218/89 (EYVL L 211, 22.7.1989, s. 1);

- Neuvoston direktiivi 89/618/Euratom, annettu 27 päivänä marraskuuta 1989, säteilyvaaratilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle (EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31);

- Neuvoston direktiivi 90/641/Euratom, annettu 4 päivänä joulukuuta 1990, ulkopuolisten työntekijöiden suojelusta työskentelyn aikaisen ionisoivan säteilyn vaaroilta valvonta-alueella (EYVL L 349, 13.12.1990, s. 21);

- Neuvoston direktiivi 92/3/Euratom, annettu 3 päivänä helmikuuta 1992, Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta (EYVL L 35, 12.2.1992, s. 24);

- Neuvoston asetus (Euratom) N:o 1493/93, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1993, radioaktiivisten aineiden siirroista jäsenvaltioiden välillä (EYVL L 148, 19.6.1993, s. 1);

- Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1997, henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä ja direktiivin 84/466/Euratom kumoamisesta (EYVL L 180, 9.7.1997, s. 22).

(4) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(5) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 232 artiklan 2 kohta.

(6) Tässä tiedonannossa artiklat tarkoittavat 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom artikkeleita.

(7) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(8) Väestön suojelemisesta radonille altistumiselta sisätiloissa 21 päivänä helmikuuta 1990 annettu komission suositus (90/143/Euratom) (EYVL L 80, 27.3.1990, s. 26).

(9) Säteilysuojelu N:o 43: Säteilysuojelukriteerit käytöstä poistetuista ydinlaitoksista saadun materiaalin kierrätykselle, Luxemburg 1988.

(10) Considerations on the Concept of Dose Constraint, Pariisi 1996.

(11) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(12) Säteilysuojelu N:o 88: Perusnormien vahvistamista terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta koskevan direktiivin VII osaston toimeenpanosuosituksia, jotka koskevat luonnon säteilylähteistä johtuvan altistuksen merkittävää lisääntymistä, Luxemburg 1997.

(13) Neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87 (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 2218/89 (EYVL L 211, 22.7.1989, s. 1), komission asetuksella (Euratom) N:o 944/89 (EYVL L 101, 13.4.1989, s. 17), komission asetuksella (ETY) N:o 2219/89 (EYVL L 211, 22.7.1989, s. 4), komission asetuksella (Euratom) N:o 770/90 (EYVL L 83, 30.3.1990, s. 78).

(14) EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76.

(15) EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31. Katso myös säteilyvaaratilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/618/Euratom täytäntöönpanemista koskeva komission tiedonanto (EYVL C 103, 19.4.1991, s. 12).

(16) Säteilysuojelu N:o 64: Säteilysuojeluperiaatteet ihmisten uudelleensijoittamiseksi ja takaisin siirtämiseksi radioaktiivisen materiaalin vahingossa tapahtuvan leviämisen yhteydessä, Luxemburg 1993.

(17) Säteilysuojelu N:o 87: Säteilysuojeluperiaatteet hätätilan vastatoimiksi väestön suojelemiseksi radioaktiivisen materiaalin vahingossa tapahtuvan leviämisen yhteydessä, Luxemburg 1997.

(18) Lukuun ottamatta Luxemburgia, joka ei ole allekirjoittanut eikä ratifioinut keskinäistä avunantoa koskevaa yleissopimusta.

(19) Katso 26 päivänä heinäkuuta 1991 annettu komission suositus, joka koskee Euratom-sopimuksen 33 artiklan 3. ja 4. kappaleen soveltamista (EYVL L 238, 27.8.1991, s. 31).

(20) Säteilysuojelu N:o 65: Laskentaperiaatteet ja -menetelmät sellaisille konsentraatioille ja määrille (vapaarajat), joita pienemmistä ei tarvitse raportoida eurooppalaisen direktiivin mukaan, Luxemburg 1993.

(21) ICRP Julkaisu N:o 67: Iästä riippuvat annokset väestön saamille radionuklideille. Osa 2. ICRP:n vuosikirjat. Nide 23. Osa 3-4.

LIITE I

PÄTEVIEN ASIANTUNTIJOIDEN PERUS- JA LISÄKOULUTUS

1. JOHDANTO

Tämän liitteen tarkoituksena on antaa ohjeita direktiivin 1 artiklassa määritellyn ja myöhemmin 12, 19, 20, 23, 38 ja 47 artiklassa tarkoitetun "pätevän asiantuntijan" koulutuksesta ja häneltä edellytettävästä kokemuksesta.

Komission toteuttamissa tutkimuksissa on ilmennyt, että jäsenvaltioiden välillä on nykyisellään isoja eroja siinä, mitä koulutusta ja pätevyyksiä edellytetään päteväksi asiantuntijaksi katsottavalta henkilöltä.

Tämän vuoksi tultiin siihen tulokseen, että ei ole mahdollista esittää yleisesti hyväksyttyjä, yhdenmukaisia näiltä asiantuntijoilta edellytettäviä vaatimuksia. Tässä liitteessä on omaksuttu vaihtoehtoinen lähestymistapa, jonka mukaisesti esitetään perusvaatimukset, jotka kaikkien pätevien asiantuntijoiden pitäisi täyttää. Aiempi pätevöityminen ja koulutus ovat jo saattaneet kattaa nämä vaatimukset osittain tai kokonaan.

Se missä määrin nämä vaatimukset olisi täytettävä, riippuu pätevältä asiantuntijalta pyydettyjen lausuntojen tasosta ja vaikeusasteesta, jotka liittyvät yleensä siihen, missä määrin asiantuntija osallistuu toimintaan. Tämän vuoksi ehdotetaan, että joitakin seikkoja olisi tiettyjen sovellusten osalta käsiteltävä yksityiskohtaisemmin. Lisäksi on määritetty ylimääräisiä aiheita, joita suositellaan viiden erityisalan osalta, joita ovat ydinvoimalaitokset, teollisuus yleensä, tutkimus ja koulutus, sovellus lääketieteessä sekä kiihdyttimet.

Koulutus sinällään ei riitä. Sitä on täydennettävä asianmukaisella käytännön kokemuksella, jonka kesto riippuu työkentän monimuotoisuudesta. On mahdotonta antaa tarkkoja suosituksia tarvittavan koulutuksen tai käytännön kokemuksen kestosta, sillä tutkimukset ovat osoittaneet suuria eroja jäsenvaltioiden nykykäytännössä.

2. SÄTEILYSUOJELUALAN PÄTEVÄLTÄ ASIANTUNTIJALTA EDELLYTETTÄVÄT PERUSVAATIMUKSET

Yksittäisten aiheiden käsittelyn laajuuden pitäisi riippua pätevältä asiantuntijalta edellytettävien lausuntojen/panoksen tasosta.

Atomi- ja ydinfysiikan perusteet

Biologian perusteet

Säteilyn vuorovaikutus aineen kanssa

Säteilyn biologiset vaikutukset

Havaitsemis- ja mittausmenetelmät (myös epävarmuustekijät ja havaitsemisen rajoitukset)

Suureet ja yksiköt (myös säänneltyihin määriin liittyvä dosimetria)

Säteilysuojelunormien perusta (esim. epidemiologia, stokastisiin vaikutuksiin liittyvä lineaarisuushypoteesi, deterministiset vaikutukset)

ICRP:n periaatteet:

- Oikeutus

- Optimointi

- Annosten rajoittaminen.

Toiminta ja interventio (myös luonnon säteilylähteet, erityisesti radon)

Oikeudellinen ja sääntelyperusta:

- Kansainväliset suositukset/yleissopimukset

- Euroopan unionin lainsäädäntö

- Kansallinen lainsäädäntö ja sääntely (myös toimivaltaiset viranomaiset).

Käytännön säteilysuojelu:

- Lähdetyypit (umpilähteet, avolähteet, röntgenlaitteet ja kiihdyttimet)

- Haittojen ja riskien arviointi (myös vaikutus ympäristöön)

- Riskien minimointi

- Päästöjen valvonta

- Tarkkailu

- alueiden tarkkailu

- henkilökohtainen annostarkkailu (ulkoinen, reaaliajassa tapahtuva ja sisäinen)

- biologinen tarkkailu

- Kriittinen ryhmä -käsite/kriittisen ryhmän annoksen laskeminen

- Ergonomia (esim. välineiden suunnittelu käyttäjäystävällisiksi)

- Toimintasäännöt ja suunnitelmat odottamattomien tapahtumien varalle

- Toiminta hätätilanteessa

- Korjaavat toimenpiteet/dekontaminaatio

- Aiempien tapahtumien analysointi, myös kokemuksista saatu palaute.

Säteilysuojelun järjestäminen:

- Pätevien asiantuntijoiden rooli

- Turvallisuuskulttuuri (ihmisten käyttäytymisen merkitys)

- Viestintätaidot (kyky ja taito saada muut tiedostamaan turvallisuuskulttuurin tärkeys)

- Tietojen kirjaus (lähteet, annokset, epätavalliset tapaukset jne.)

- Työluvat ja muut luvat

- Alueiden ja työntekijöiden luokittelu

- Laadunvalvonta/auditointi

- Yhteydenpito urakoitsijoihin.

Jätteiden käsittely

- Käsittelyn periaatteet

- Loppusijoittamisen periaatteet.

Kuljetus

Käytännön työ/Harjoitukset (esim. tarkkailu, laboratoriomenetelmät, hätätilanteiden hoitaminen jne.)

3. LISÄMATERIAALI

Tiettyjä seuraavasta luettelosta valittuja kohtia pitäisi käsitellä laajemmin tarpeen mukaan:

Turvallisuuskulttuuri

Optimointimenetelmät

Suojelufysiikkaan liittyvät laitteet

- laitteiden kalibrointi ja testaus

- laitteiden ja menetelmien rajoitukset.

Ulkoinen dosimetria

Sisäinen dosimetria (myös tiettyihin radionuklideihin, kompleksisiin molekyyleihin jne. liittyvä dosimetria)

Työpaikkojen tarkkailu

Erityiset dekontaminaatio-ongelmat

Suojarakenteet/suodatus

Sisäänhengityksen ja nielemisen fysiologia

Suojatoimenpiteet elimistöön joutumista vastaan

Alueiden luokittelu ja tarkkailu

Suunnittelu- ja suojauslaskennat

Ympäristön tarkkailu (kriittinen ryhmä ja päästöjen ympäristövaikutukset)

Mahdolliset onnettomuudet

Toiminta hätätilanteissa ja interventio

Jätteiden käsittely

Käytöstäpoisto

Kuljetus

4. TIETYILLE ALUEILLE SUOSITELTAVAT YLIMÄÄRÄISET AIHEET

4.1. Ydinvoimalaitokset (myös tutkimuslaitokset)

Ylimääräinen peruskoulutus:

- Fissio- ja fuusioprosessi ja -tuotteet

- Reaktoritekniikka

- Neutronit (ominaisuudet, havaitseminen)

- Kriittisyys

- Käytetyn polttoaineen käsittely.

Polttoaineiden valmistukseen liittyvä ylimääräinen koulutus:

- Korkean atomiluvun sisältävien alkuaineiden toksisuus ja tähän liittyvät mittausongelmat

Polttoaineen käsittelyyn ja jätteiden hallintaan liittyvä ylimääräinen koulutus

- Prosessikemia

- Kaukokäsittely

- Polttoaineen varastointiin ja jätteiden käsittelyyn liittyvät erityiset ongelmat.

4.2. Teollisuus yleensä

a) Umpilähteiden käyttö

- Seuraavat erityisongelmat:

- pääsyn valvonta, erityisesti kauempana sijaitsevissa tiloissa

- kuljetus (esim. kentällä tapahtuva radiografia, liikkuvat lähteet)

- muiden kuin säteilytyöntekijöiden tahaton altistuminen

- turvallisuuskulttuuri (esim. asianmukainen käsittely);

- Tiettyjen umpilähteiden mahdolliset vaarat

- käytännön esimerkkejä sattuneista onnettomuuksista/käyttövirheistä.

b) Avolähteiden käyttö

- isotooppien tuotannon ja käytön aiheuttamat vaarat (myös huolimaton käyttö)

- erityiset jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat (myös ilmaan vapautuneet ja nestemäiset päästöt)

- luonnonsäteilyyn liittyvät erityiset vaarat.

4.3. Tutkimus ja koulutus

- Tutkijoiden ja opettajien työssään kohtaamat mahdolliset vaarat

- Kokeiden suunnittelu (niiden oikea tulkinta)

- Kiihdyttimet (tutkimukseen ja koulutukseen liittyvät erityiset ongelmat)

- Röntgensäteilyyn liittyvät erityiset ongelmat (esim. kristallografia)

- Isotooppien tuotannon ja käytön aiheuttamat vaarat (myös huolimaton käyttö).

4.4. Sovellus lääketieteessä

- Erilaisten diagnoosi- ja hoitomenetelmien ja -laitteiden tyypit ja käyttö

- Tiedot potilaiden suojelemisesta, erityisesti Euroopan unionin lainsäädäntö säteilysuojelun alalla lääketieteellisen altistuksen osalta, myös mahdollista altistumista ja laitteistoa koskevat vaatimukset

- Säteilyaltistuksen valvontaan liittyvät erityiset ongelmat

- henkilökunta

- vierailijat/väestö

- Sairaalajätteiden käsittely

- Erityisjärjestelyjen suunnittelu (esim. erityistarkoituksiin käytettävät huoneet).

4.5. Kiihdyttimet

- Säteilyn havaitsemiseen/mittaamiseen liittyvät erityisongelmat (laitteiden vaste)

- Pääsyn valvonta

- Kiihdyttimiin liittyvät erityiset suunnittelu- ja suojausongelmat.

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>