24.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 308/46

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltiot, jotka ottavat huomioon työnantajien ja työntekijöiden velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt, pitävät työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat neuvostossa yhteen sitä koskevan toimintansa SEUT:n 148 artiklan määräysten mukaisesti.

(2)

SEU:n 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unioni pyrkii täystyöllisyyteen ja torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, ja edellytetään unionilta aloitteita jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamisen varmistamiseksi. SEUT:n 8 artiklassa määrätään, että unioni pyrkii kaikessa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. SEUT:n 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset.

(3)

SEUT-sopimuksessa määrätään, että neuvosto vahvistaa työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat ohjaamaan jäsenvaltioiden politiikkoja.

(4)

Vuonna 2000 käynnistetty Lissabonin strategia perustui sen tunnustamiseen, että EU:n on tarpeen parantaa työllisyyttään, tuottavuuttaan ja kilpailukykyään sekä lisättävä sosiaalista yhteenkuuluvuutta tilanteessa, jota leimaavat maailmanlaajuinen kilpailu, teknologian muutokset, ympäristöhaasteet ja väestön ikääntyminen. Lissabonin strategia uudistettiin vuonna 2005 sen jälkeen, kun siitä oli tehty väliarviointi, jonka perusteella keskityttiin enemmän kasvuun sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen.

(5)

Kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia auttoi pääsemään yhteisymmärrykseen EU:n talous- ja työllisyyspolitiikkojen yleisestä suunnasta. Strategian mukaisesti sekä talouspolitiikan laajat suuntaviivat että työllisyyspolitiikan suuntaviivat hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2005/600/EY (5) ja niitä tarkistettiin neuvoston päätöksellä 2008/618/EY (6). Kyseiset 24 suuntaviivaa muodostivat perustan kansallisille uudistusohjelmille, ja niissä esitettiin koko unionille tärkeimmät painopisteet makro- ja mikrotaloudessa sekä työmarkkinauudistuksen osalta. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että suuntaviivoissa ei asetettu tarpeeksi selkeitä painopisteitä ja että niiden väliset yhteydet olisivat voineet olla vahvemmat. Tämä rajoitti niiden vaikutusta kansallisten politiikkojen laadintaan.

(6)

Vuonna 2008 alkanut finanssi- ja talouskriisi johti huomattaviin työpaikkojen menetyksiin ja potentiaalisen tuotannon supistumiseen ja on johtanut julkisen talouden tilanteen dramaattiseen heikkenemiseen. Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on kuitenkin auttanut jäsenvaltioita selviytymään kriisistä osittain koordinoitujen finanssipoliittisten elvytystoimien avulla, ja euro on ollut makrotaloudellisen vakauden tukipilari. Kriisi onkin osoittanut, että unionin politiikkojen koordinointi voi tuottaa merkittäviä tuloksia silloin, kun sitä vahvistetaan ja tehostetaan. Kriisi korosti myös jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyskehityksen tiivistä keskinäistä riippuvuutta.

(7)

Komissio ehdotti uuden strategian eli Eurooppa 2020 -strategian laatimista seuraavalle vuosikymmenelle, jotta EU voisi selviytyä kriisistä vahvempana ja ohjata taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset jäsenvaltioiden toimia ohjaavat tavoitteet, ottaen huomioon niiden suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet, ja ohjaavat samalla unionin toimintaa. Jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä kaikin tavoin saavuttamaan kansalliset tavoitteet ja poistamaan kasvua rajoittavat pullonkaulat.

(8)

Osana talouskriisiin liittyviä laaja-alaisia irtaantumisstrategioita jäsenvaltioiden olisi toteutettava kunnianhimoisia uudistuksia, joilla varmistetaan makrotalouden vakaus, uusien ja parempien työpaikkojen luominen ja julkisen talouden kestävyys, parannetaan kilpailukykyä ja tuottavuutta, vähennetään makrotaloudellista epätasapainoa ja parannetaan työmarkkinoiden toimivuutta. Finanssipoliittiset elvytystoimet olisi purettava koordinoidusti vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.

(9)

Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi pantava täytäntöön uudistuksia, joilla pyritään ”älykkääseen kasvuun” eli osaamiseen ja innovointiin perustuvaan kasvuun. Uudistuksilla olisi pyrittävä parantamaan koulutuksen laatua ja varmistamaan sen saatavuus kaikille sekä vahvistamaan tutkimus- ja yritystoimintaa sekä parantamaan sääntelykehystä innovoinnin ja osaamisen siirron edistämiseksi koko unionin sisällä. Uudistuksilla olisi kannustettava yrittäjyyttä, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kehittämistä ja helpotettava luovien ideoiden kehittämistä innovatiivisiksi tuotteiksi, palveluiksi ja prosesseiksi, jotka voivat luoda kasvua, laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja sekä alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ja vastattava tehokkaammin eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tässä yhteydessä on olennaista hyödyntää kaikkia tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

(10)

Unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa, myös uudistusohjelmissa, olisi pyrittävä kestävään kasvuun. Kestävällä kasvulla tarkoitetaan energia- ja resurssitehokkaan, kestävän ja kilpailukykyisen talouden luomista, kustannusten ja hyödyn oikeudenmukaista jakoa sekä Euroopan johtajuuden hyödyntämistä kilpailussa uusien prosessien ja teknologian kehittämiseksi, mukaan lukien vihreä teknologia. Jäsenvaltioiden ja unionin olisi toteutettava tarvittavat uudistukset, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja käytetään resursseja tehokkaasti ja jotka myös auttavat ehkäisemään ympäristön tilan heikkenemistä ja biologisen monimuotoisuuden katoamista. Niiden olisi myös parannettava liiketoimintaympäristöä, edistettävä ”vihreiden työpaikkojen” luomista ja autettava yrityksiä uudenaikaistamaan teollinen perustansa.

(11)

Unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa, myös uudistusohjelmissa, olisi myös pyrittävä osallistavaan kasvuun. Osallistava kasvu tarkoittaa sellaisen yhteenkuuluvuutta lisäävän yhteiskunnan rakentamista, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan sen ansiosta aktiivisesti yhteiskunta- ja talouselämään. Jäsenvaltioiden uudistuksilla olisi sen vuoksi varmistettava, että kaikille on tarjolla mahdollisuuksia koko elämän ajan, vähentäen näin köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä poistamalla erityisesti naisten, iäkkäiden työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden ja laillisten maahanmuuttajien esteitä työmarkkinoille osallistumiseen. Uudistuksilla olisi myös varmistettava, että talouskasvun hyödyt saavuttavat kaikki kansalaiset ja kaikki alueet ja edistettävä ihmisarvoiseen työhön perustuvaa työllisyyttä lisäävää kasvua. Jäsenvaltioiden uudistusohjelmien pääpainon pitäisi sen vuoksi olla työmarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamisessa siten, että investoidaan onnistuneisiin siirtymiin, koulutusjärjestelmiin, osaamisen asianmukaiseen kehittämiseen, työpaikkojen laadun parantamiseen ja työmarkkinoiden segmentoitumisen, rakennetyöttömyyden, nuorisotyöttömyyden ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen torjuntaan samalla varmistaen riittävän ja kestävän sosiaalisen suojelun ja aktiivisen osallistamisen köyhyyden estämiseksi ja vähentämiseksi, kiinnittäen erityistä huomiota työssäkäyvien köyhyyden torjuntaan ja köyhyyden vähentämiseen ryhmissä, joissa sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurin, mukaan lukien lapset ja nuoret, sitoutuen samanaikaisesti julkisen talouden vakauttamiseen sovitulla tavalla.

(12)

Kasvun vauhdittaminen ja väestöhaasteista selviytyminen edellyttää, että naisten osallistumista työmarkkinoille lisätään. Sen vuoksi selkeä tasa-arvonäkökulma kaikilla asiaan liittyvillä politiikanaloilla, on ratkaisevan tärkeää suuntaviivojen kaikkien näkökohtien täytäntöönpanolle jäsenvaltioissa. Riittävien, kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten, alle kouluikäisille lapsille tarkoitettujen lastenhoitopalvelujen tarjonnan tukemiselle olisi luotava edellytykset. Periaatetta, jonka mukaan naisille ja miehille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, olisi sovellettava.

(13)

Unionin ja jäsenvaltioiden rakenneuudistukset voivat edistää tehokkaasti kasvua ja työpaikkojen luomista, jos ne parantavat unionin kilpailukykyä globaalissa taloudessa, avaavat uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille viejille ja mahdollistavat elintärkeän tuonnin kilpailukykyisen saatavuuden. Uudistuksissa olisi sen vuoksi otettava huomioon niiden ulkoiset kilpailukykyvaikutukset Euroopan kasvun sekä avoimille ja oikeudenmukaisille maailmanmarkkinoille osallistumisen edistämiseksi.

(14)

Eurooppa 2020 -strategiaa on tuettava yhdennetyillä eurooppalaisilla ja kansallisilla toimintalinjoilla, jotka jäsenvaltioiden ja unionin olisi pantava täytäntöön kokonaisuudessaan ja oikeaan aikaan, jotta koordinoitujen rakenneuudistusten myönteisistä heijastusvaikutuksista voidaan hyötyä ja Euroopan politiikkojen vaikutus strategian tavoitteisiin olisi johdonmukaisempaa. Suuntaviivat muodostavat jäsenvaltioille puitteet suunnitella, toteuttaa ja seurata kansallisia politiikkoja EU:n kokonaisstrategian yhteydessä. Asianomaisten suuntaviivojen alla lueteltujen Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden olisi ohjattava jäsenvaltioita määrittelemään omat kansalliset tavoitteensa ja mahdolliset välitavoitteensa ottaen huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa sekä kansallisten päätöstentekomenettelyjensä mukaisesti. Tehdessään näin jäsenvaltiot saattavat haluta käyttää tarvittaessa hyväkseen työllisyyskomitean tai sosiaalisen suojelun komitean kehittämiä indikaattoreita. Työllisyyttä koskevassa yleistavoitteessa kiinnitetään huomiota haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, mukaan lukien nuoret, työttömyyden vähentämiseen.

(15)

Koheesiopolitiikka ja sen rakennerahastot ovat osa tärkeitä toteutusmekanismeja, joilla älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun prioriteetit saavutetaan jäsenvaltioissa ja alueilla. Eurooppa-neuvosto korosti 17 päivänä kesäkuuta 2010 antamissaan päätelmissä, että on tärkeää edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta uuden Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen edistämiseksi.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi näiden suuntaviivojen mukaisia kansallisia uudistusohjelmia suunnitellessaan ja täytäntöön pannessaan varmistettava työllisyyspolitiikan tehokas täytäntöönpano. Vaikka nämä suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille, Eurooppa 2020 -strategiaa olisi tarvittaessa toteutettava, seurattava ja arvioitava kaikkien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana osallistuen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen ja toteuttamiseen sekä strategiaa koskevaan yleiseen viestintään.

(17)

Eurooppa 2020 -strategian tueksi esitetään pienempi joukko suuntaviivoja, jotka korvaavat aikaisemmat 24 suuntaviivaa ja joissa käsitellään johdonmukaisella tavalla työllisyyspolitiikan kysymyksiä ja laajoja talouspolitiikan aiheita. Tämän päätöksen liitteeseen sisältyvät jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat kytkeytyvät kiinteästi jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan suuntaviivoihin, jotka on liitetty jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 13 päivänä heinäkuuta 2010 annettuun neuvoston suositukseen (7). Ne muodostavat yhdessä Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyt suuntaviivat.

(18)

Nämä uudet yhdennetyt suuntaviivat ovat Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi oltava perustana maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille SEUT:n 148 artiklan 4 kohdan nojalla rinnakkain jäsenvaltioille SEUT:n 121 artiklan 4 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa johdonmukaisen suosituskokonaisuuden muodostamiseksi. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi myös oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

(19)

Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean olisi seurattava työllisyyspolitiikan suuntaviivojen työllisyys- ja sosiaalinäkökohtien osalta tapahtuvaa edistymistä perussopimuksessa määritettyjen toimeksiantojensa mukaisesti. Tämän olisi erityisesti perustuttava avoimen koordinointimenetelmän mukaisiin toimiin työllisyyden sekä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden aloilla. Työllisyyskomitean olisi lisäksi pidettävä tiiviisti yhteyttä muihin asiaan liittyviin neuvoston valmisteluelimiin, mukaan lukien koulutusalan elimet.

(20)

Vaikka nämä suuntaviivat on laadittava vuosittain, ne olisi pidettävä vakaina vuoteen 2014 saakka, jotta varmistetaan keskittyminen niiden täytäntöönpanoon,