EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32008R0734

Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008 , aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta

OJ L 201, 30.7.2008, p. 8–13 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 04 Volume 003 P. 182 - 187

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2008/734/oj

30.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/8


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 734/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisö on sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa ja hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevassa 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyssä sopimuksessa. Näissä kansainvälisissä sopimuksissa määrätään valtioiden velvollisuudesta tehdä yhteistyötä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja määrätään, että tällaista yhteistyötä on tehtävä suoraan valtioiden välillä tai sopivien osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta.

(2)

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn puuttuminen ei vapauta valtioita niiden merioikeuden mukaisesta velvoitteesta toteuttaa kansalaistensa osalta toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi, mukaan luettuna haavoittuvien meriekosysteemien suojelu kalastustoiminnan haitallisilta vaikutuksilta.

(3)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (2) 2 artiklassa säädetään, että yhteisessä kalastuspolitiikassa noudatetaan ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, joilla minimoidaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin. Saman asetuksen 7 artiklassa säädetään, että komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jos on olemassa näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meriekosysteemille.

(4)

Yhteisö on sitoutunut suojelemaan meriekosysteemejä, kuten riuttoja, merenalaisia vuoria, syvänmeren koralleja, hydrotermisiä halkeamia ja sienieläinten kasvualustoja. Saatavilla on runsaasti tieteellistä tietoa, jonka mukaan pohjakalastustoiminta uhkaa näiden ekosysteemien koskemattomuutta. Yhteisö on jo toteuttanut toimenpiteitä kieltääkseen pohjakalastuksen niillä yhteisön vesialueilla, joilla tällaisia ekosysteemejä esiintyy. Se on vauhdittanut myös vastaavien toimenpiteiden toteuttamista aavan meren alueilla, jotka kuuluvat kaikkien sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimivaltaan, joilla on valtuudet säännellä pohjakalastusta. Lisäksi se on edistänyt aktiivisesti uusien järjestöjen tai järjestelyjen perustamista, jotta kaikki maailman valtameret saataisiin sisällytettyä sopivien alueellisten kalavarojen säilyttämis- ja hoitojärjestelmien piiriin. Tällaisten elinten perustamiseen liittyy kuitenkin eräillä aavan meren alueilla huomattavia vaikeuksia.

(5)

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 8 päivänä joulukuuta 2006 antamalla päätöslauselmalla 61/105 kansainvälinen yhteisö on päässyt yksimielisyyteen tarpeesta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjakalastustoiminnan tuhoisilta vaikutuksilta siten, että tällaiseen toimintaan sovelletaan tiukkaa sääntelyä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta taikka valtioiden toimesta silloin, kun niiden lipun alla purjehtivat alukset toimivat alueilla, joilla tällaisia järjestöjä tai järjestelyjä ei ole.

Yleiskokous on antanut ohjeita toimenpiteistä, joita olisi tätä varten toteutettava. FAO:ssa tehty työ vastuullista kalataloutta koskevan toimintaohjeen mukaisten kansainvälisten suuntaviivojen kehittämiseksi kyseisen kalastuksen hoitoa varten on myös erittäin merkityksellistä suunniteltaessa ja hyväksyttäessä tällaisia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden toteuttaessa niitä.

(6)

Yhteisöllä on suurehko pohjakalastusta harjoittava laivasto alueilla, jotka eivät kuulu minkään kyseisen kalastuksen sääntelyssä toimivaltaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn sääntelyn piiriin ja joille tällaista järjestöä tai järjestelyä ei ole lyhyellä aikavälillä odotettavissa. Yhteisön on täytettävä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevat merioikeuden mukaiset velvollisuutensa tällaisilla alueilla ja toteutettava sen vuoksi asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten laivastojen suhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jatkuvia pyrkimyksiä kyseisten jäljellä olevien alueellisten puutteiden korjaamiseksi kansainvälisessä kalastuksenhallintajärjestelmässä. Tässä toiminnassaan yhteisön on noudatettava yleiskokouksen päätöslauselmassa 61/105 antamia ohjeita.

(7)

Yleiskokouksen antamien suositusten keskeisenä osatekijänä ovat toimenpiteet, joiden tavoitteena on arvioida parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, olisiko yksittäisillä pohjakalastustoimilla merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meren ekosysteemeihin, sekä varmistaa, että jos näillä toimilla arvioidaan olevan merkittäviä haittavaikutuksia, niitä hallinnoidaan tällaisten vaikutusten estämiseksi tai niiden toteuttamista ei sallita.

(8)

Mainitun suosituksen täytäntöönpano edellyttää, että asianomaisten kalastusalusten sallitaan kalastaa erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94 (3) sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 20 päivänä joulukuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2943/95 (4) mukaisesti myönnetyn erityiskalastusluvan nojalla. Tällaisten lupien myöntämiseen ja voimassaoloon on lisäksi sovellettava erityisiä edellytyksiä, joilla varmistetaan, että sallittujen kalastustoimien vaikutus on arvioitu asianmukaisesti ja että kalastustoiminnan harjoittamisessa noudatetaan kyseistä arviointia.

(9)

Yleiskokouksen antamien suositusten täytäntöönpano edellyttää niin ikään asiaan kuuluvia seurantatoimenpiteitä, joilla varmistetaan lupien myöntämisedellytysten noudattaminen. Näihin edellytyksiin kuuluvat aluksella olevat tarkkailijat ja alusten satelliittiseurantajärjestelmien toimintaa koskevat erityiset säännökset, joita sovelletaan, jos järjestelmään tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, ja jotka menevät alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2244/2003 (5) vahvistettuja säännöksiä pidemmälle.

(10)

Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Tästä syystä on välttämätöntä kieltää pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten käyttö alueilla, joiden osalta ei ole tehty asianmukaista tieteellistä arviointia tällaisen kalastustoiminnan merkittävien haittavaikutusten mahdollisesta riskistä haavoittuviin meriekosysteemeihin.

(11)

Esimerkiksi alueisiin, joita ei ole arvioitu, alusten seurantajärjestelmän toimintaan ja toiminnan siirtämiseen haavoittuvan meriekosysteemin ennakoimattoman havaitsemisen johdosta liittyvien erityisten edellytysten rikkominen voi johtaa peruuttamattomaan vahinkoon tällaisille ekosysteemeille, minkä vuoksi se on syytä sisällyttää vakavien rikkomisten luetteloon, joka sisältyy sellaisten käyttäytymistapojen luettelosta, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, 24 päivänä kesäkuuta 1999 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1447/1999 (6).

(12)

Yksilönsuojaa henkilötietojen käsittelyn osalta koskee yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (7), jota sovelletaan täysimääräisesti tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn, erityisesti mitä tulee rekisteröityjen henkilöiden oikeuksiin päästä tietoihin, oikaista, lukita ja poistaa ne sekä sivullisille ilmoittamiseen, eikä näitä siksi eritellä tarkemmin tässä asetuksessa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa aavalla merellä.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta yhteisön kalastusaluksiin, joiden

a)

toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn vastuulle, jolla on valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa;

b)

toiminta-alueille ollaan parhaillaan perustamassa alueellista kalastuksenhoitojärjestöä, jos tähän tapahtumaan osallistuvat toimijat ovat sopineet väliaikaisista toimenpiteistä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten käytöstä johtuvilta tuhoavilta vaikutuksilta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’meriekosysteemillä’ tarkoitetaan dynaamista kokonaisuutta, jossa kasvi-, eläin- ja pieneliöyhteisöt toimivat elottomassa ympäristössään toiminnallisena yksikkönä;

b)

’haavoittuvalla meriekosysteemillä’ tarkoitetaan mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka koskemattomuus (eli ekosysteemin rakenne tai toiminta) on parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen ja ennalta varautumisen periaatteen mukaan uhattuna niiden merkittävien haittavaikutusten vuoksi, jotka johtuvat pohjapyydysten suorasta kosketuksesta normaalissa kalastustoiminnassa, kuten muun muassa riutat, merenalaiset vuoret, hydrotermiset halkeamat, kylmän veden korallit tai kylmän veden sienieläinten kasvualustat. Haavoittuvimpia ekosysteemejä ovat ne ekosysteemit, jotka häiriintyvät helposti ja jotka lisäksi elpyvät hitaasti tai eivät ehkä elvy koskaan;

c)

’merkittävillä haittavaikutuksilla’ tarkoitetaan sellaisia (yksinään, yhdessä tai kumulatiivisesti arvioituja) vaikutuksia, jotka uhkaavat ekosysteemin koskemattomuutta tavalla, joka haittaa kyseisten populaatioiden kykyä uusiutua ja joka huonontaa elinympäristöjen pitkän aikavälin luonnollista tuotantokykyä tai aiheuttaa muutenkin kuin väliaikaisesti lajien runsauden tai elinympäristö- tai yhteisötyyppien merkittävää vähenemistä;

d)

’pohjapyydyksillä’ tarkoitetaan pyydyksiä, jotka normaalissa kalastustoiminnassa ovat kosketuksessa merenpohjaan, esimerkiksi pohjatrooleja, pohjaharoja, pohjaan ankkuroituja verkkoja, pohjaan ankkuroituja pitkiäsiimoja, mertoja ja sulkupyydyksiä.

3 artikla

Erityiskalastuslupa

1.   Voidakseen harjoittaa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kalastustoimia yhteisön kalastusaluksilla on oltava erityiskalastuslupa.

2.   Erityiskalastuslupa on myönnettävä asetuksen (EY) N:o 1627/94 mukaisesti ja tässä asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudattaen.

4 artikla

Myöntämisedellytykset

1.   Edellä 3 artiklan 1 kohdassa edellytettyä erityiskalastuslupaa koskeviin hakemuksiin on liitettävä yksityiskohtainen kalastussuunnitelma, jossa täsmennetään erityisesti

a)

toimien suunniteltu toteuttamispaikka;

b)

kohdelajit;

c)

pyydysten tyyppi ja käyttösyvyys; ja

d)

merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella, jos kyseiset tiedot eivät vielä ole asianomaisen lippuvaltion toimivaltaisten viranomaisten käytössä.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat suorittaneet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja päätyneet siihen, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin toteuttamisessa nojauduttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin ja teknisiin tietoihin haavoittuvien meriekosysteemien sijainnista alueilla, joilla kyseessä olevat kalastusalukset aikovat toimia. Tietojen on sisällettävä, mikäli sellaisia on käytettävissä, tutkimustietoja, joiden perusteella tällaisten ekosysteemien esiintymisen todennäköisyys voidaan arvioida. Arviointimenettelyn on sisällettävä riippumattomaan tieteelliseen vertaisarviointiin kuuluvat merkitykselliset seikat.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin puitteissa suoritetussa haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten riskinarvioinnissa on otettava tarpeen mukaan huomioon ne erilaiset olosuhteet, jotka vallitsevat alueilla, joilla pohjakalastustoimintaa on usein harjoitettu aiemmin, ja alueilla, joilla sellaista toimintaa ei ole harjoitettu tai harjoitetaan ainoastaan satunnaisesti.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettua arviointia suorittaessaan sovellettava ennalta varautumisen perusteita. Jos on epävarmaa, ovatko haittavaikutukset merkittäviä, viranomaisten on katsottava, että toimitettuihin tieteellisiin lausuntoihin perustuvat todennäköiset haittavaikutukset ovat merkittäviä.

6.   Jos arvioinnissa päädytään siihen, että esitetyn kalastussuunnitelman mukaisesti harjoitettavat toimet saattavat aiheuttaa haavoittuville meriekosysteemeille merkittäviä haittavaikutuksia, toimivaltaisten viranomaisten on täsmennettävä arvioidut riskit ja sallittava hakijoiden muuttaa kalastussuunnitelmaa riskien välttämiseksi. Ellei tällaisia muutoksia tehdä, toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää haettua erityiskalastuslupaa.

5 artikla

Voimassaolon edellytykset

1.   Edellä 3 artiklan 1 kohdassa edellytetyssä erityiskalastusluvassa on mainittava selvästi, että sen nojalla harjoitetussa kalastustoiminnassa on noudatettava 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettua kalastussuunnitelmaa koko ajan.

2.   Jos aluksen toiminnasta vastaavasta henkilöstä riippumattomat syyt edellyttävät toimitettujen suunnitelmien muuttamista, aluksen toiminnasta vastaavan henkilön on viipymättä ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille täsmentäen alkuperäiseen suunnitelmaan tehtäväksi aiotut muutokset. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava kyseisiä muutoksia, eivätkä ne saa sallia niitä, jos muutokset edellyttävät toiminnan siirtämistä alueille, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä esiintyy tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy.

3.   Edellä 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyn kalastussuunnitelman noudattamattomuudesta muissa kuin tämän artiklan 2 kohdassa mainituissa olosuhteissa on oltava seurauksena, että lippuvaltio peruuttaa kyseiselle kalastusalukselle myönnetyn erityiskalastusluvan.

6 artikla

Alueet, joista ei ole tehty arviointia

1.   Pohjapyydysten käyttö on kiellettävä alueilla, joista ei ole tehty asianmukaista tieteellistä arviointia ja joista ei ole annettu tiedoksi tällaista arviointia. Tätä kieltoa tarkastellaan uudelleen 13 artiklassa edellytetyn tämän asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä.

2.   Pohjakalastustoiminta sallitaan tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin silloin, kun tieteellisessä arvioinnissa on osoitettu, että haavoittuvat meriekosysteemit eivät ole vaarassa.

7 artikla

Haavoittuvien meriekosysteemien ennakoimaton havaitseminen

1.   Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimien aikana haavoittuvan meriekosysteemin, sen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetulla vaihtoehtoisella alueella havaitaan toinen haavoittuva meriekosysteemi, aluksen on siirryttävä eteenpäin kyseisessä kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, kunnes se pääsee alueelle, jolla haavoittuvia meriekosysteemejä ei esiinny.

3.   Kalastusaluksen on raportoitava kustakin havainnosta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta ja kaikista muista siihen liittyvistä seikoista.

8 artikla

Kalastuskieltoalueet

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja ilmoitettava välittömästi komissiolle kalastuskiellosta. Komissio toimittaa ilmoituksen viipymättä kaikille jäsenvaltioille.

2.   Komissio antaa neuvostolle tarvittaessa ehdotuksia perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti kalastuskieltojen täytäntöönpanemiseksi tarkoitettujen yhteisön toimenpiteiden toteuttamiseksi, joko jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 artiklan soveltamista.

9 artikla

Alusten seurantajärjestelmä

1.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 2244/2003 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, aluksen päällikön on ilmoitettava maantieteellinen sijaintinsa lippujäsenvaltiolle kahden tunnin välein, jos kalastusalukseen asennettuun satelliittiseurantalaitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta.

2.   Merimatkalta palattuaan alus ei saa lähteä satamasta uudelleen ennen kuin satelliittiseurantalaite toimii toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

10 artikla

Vakavat rikkomiset

1.   Kaikki kalastustoiminta, jota on harjoitettu siitä alkaen, kun alus poikkesi kalastussuunnitelmistaan muissa kuin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, katsotaan ilman kalastuslupaa harjoitetuksi kalastukseksi ja näin ollen sellaiseksi menettelyksi, jolla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

2.   Edellä 6, 7 ja 9 artiklassa säädettyjen velvoitteiden toistuva noudattamatta jättäminen katsotaan sellaiseksi menettelyksi, jolla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

11 artikla

Tarkkailijat

1.   Tarkkailijoita on oltava kaikilla aluksilla, joille on myönnetty 3 artiklan 1 kohdassa edellytetty erityiskalastuslupa. Tarkkailijoiden on tehtävä havaintoja aluksen kalastustoiminnasta koko sen 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyn kalastussuunnitelman toteuttamisen ajan.

Eri kalastusalueiden kalastustoimintaa seuraavien tarkkailijoiden määrää tarkastellaan uudelleen 30 päivänä heinäkuuta 2009.

2.   Tarkkailijan tehtävänä on

a)

kirjata itsenäisesti aluksen kalastuspäiväkirjassa käytetyssä muodossa yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (8) 6 artiklassa säädetyt saalistiedot;

b)

kirjata kaikki kalastussuunnitelmaan tehdyt 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut muutokset;

c)

dokumentoida kaikki 7 artiklassa tarkoitetut haavoittuvien meriekosysteemien ennakoimattomat havainnot sekä kerätä tietoja, joista voi olla hyötyä alueen suojelemisessa;

d)

kirjata pyydysten käyttösyvyydet;

e)

toimittaa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti 20 päivän kuluessa tarkkailujakson päättymisestä. Raportista on lähetettävä jäljennös komissiolle 30 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Tarkkailija ei saa olla

a)

sen aluksen päällikön tai jonkun muun sillä aluksella palvelevan päällystön jäsenen sukulainen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi;

b)

sen aluksen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi, päällikön palveluksessa;

c)

päällikön edustajan palveluksessa;

d)

päällikön tai tämän edustajan määräysvallassa olevan yrityksen palveluksessa;

e)

päällikön edustajan sukulainen.

12 artikla

Ilmoittaminen

1.   Sikäli kuin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia kalastusaluksia kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kultakin kalenterivuosipuoliskolta kolmen kuukauden kuluessa kyseisen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä raportti, joka koskee

a)

asetuksen (ETY) N:o 2847/93 18 artiklassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi 1 artiklassa tarkoitettujen kalastusalusten saamia saaliita ja joka perustuu kalastuspäiväkirjoihin kirjattuihin tietoihin, mukaan luettuina täydelliset tiedot kalastuspäivistä sataman ulkopuolella ja tarkkailijoiden laatimat raportit, vuosineljänneksittäin, pyydystyypeittäin ja kalalajeittain eriteltyinä;

b)

kalastussuunnitelmien ja 6, 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen vaatimusten noudattamista 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kalastusaluksilla sekä noudattamatta jättämisten ja 10 artiklassa tarkoitettujen vakavien rikkomisten korjaamiseksi ja rankaisemiseksi toteutettuja toimenpiteitä;

c)

8 artiklan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti toimitettujen raporttien mukana on oltava kaikki kyseisen jäsenvaltion kuuden kuukauden raportointiaikana 4 artiklan 2 kohdan nojalla tekemät vaikutustenarvioinnit.

3.   Komissio saattaa 1 ja 2 kohdan nojalla saadut tiedot julkisesti saataville, muun muassa FAO:n kautta, ja toimittaa ne myös viipymättä asiaankuuluville tieteellisille elimille sekä jäsenvaltioille niiden pyynnöstä.

13 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio toimittaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  Lausunto annettu 4. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2007 (EUVL L 192, 24.7.2007, s. 1).

(3)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

(4)  EYVL L 308, 21.12.1995, s. 15.

(5)  EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

(6)  EYVL L 167, 2.7.1999, s. 5.

(7)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(8)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1967/2006 (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11), oikaisu EUVL L 36, 8.2.2007, s. 6.


Top