20.7.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/41

(1)

Direktiivin 2001/95/EY mukaan tuottajat saavat saattaa markkinoille vain turvallisia tuotteita.

(2)

Direktiivin 2001/95/EY 13 artiklassa säädetään, että saatuaan tietoonsa, että jokin tuote aiheuttaa vakavan vaaran kuluttajien terveydelle tai turvallisuudelle, komissio voi tiettyjä ehtoja noudattaen tehdä päätöksen, jonka nojalla jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä, joilla pyritään etenkin rajoittamaan tällaisten tuotteiden markkinoille saattamista tai asettamaan markkinoille saattamiselle erityisehtoja, kieltämään tuotteiden saattaminen markkinoille ja toteuttamaan tarvittavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kieltoa noudatetaan, taikka vaatimaan tuotteiden palauttamista tai poistamista markkinoilta.

(3)

Tällainen päätös tehdään, kun ilmenee, että jäsenvaltioiden toimintatavat ovat ilmeisen erilaisia sen osalta, kuinka kyseessä oleva vaara poistetaan tai tullaan poistamaan, kun vaaraa ei voida turvallisuusongelman luonteen vuoksi ja ongelman kiireellisyyden edellyttämällä tavalla käsitellä kyseiseen tuotteeseen sovellettavassa yhteisön erityislainsäädännössä säädettyjen muiden menettelyjen mukaisesti ja kun vaara voidaan tehokkaasti torjua ainoastaan toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä yhteisön tasolla, jotta varmistetaan yhtenäinen ja korkeatasoinen kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suoja sekä sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.

(4)

Savukkeensytyttimet ovat jo itsessään vaarallisia tuotteita, koska ne saavat aikaan liekin tai lämpöä ja sisältävät tulenarkaa polttoainetta. Ne aiheuttavat vakavan vaaran lasten käsissä, mistä voi olla seurauksena tulipaloja, vammoja ja jopa kuolemantapauksia. Kun otetaan huomioon savukkeensytyttimien vaarallisuus, markkinoille saatettujen tuotteiden suuri määrä ja ennakoitavat käyttöolosuhteet, savukkeensytyttimien lasten turvallisuudelle aiheuttaman vaaran vakavuutta olisi tarkasteltava suhteessa mahdollisuuteen, että lapset käyttävät niitä leikeissään.

(5)

Saatavilla olevat tiedot savukkeensytyttimillä leikkiviin lapsiin liittyvistä tulipaloista EU:ssa vahvistavat myös, että sytyttimet aiheuttavat vakavia vaaroja. Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriön helmikuussa 1997 julkaiseman raportin (European research – accidents caused by children under 5 playing with cigarette lighters and matches) mukaan savukkeensytyttimillä ja tulitikuilla leikkivät alle 5-vuotiaat lapset aiheuttivat EU:ssa vuonna 1997 yhteensä noin 1 200 tulipaloa, 260 vammaa ja 20 kuolemantapausta. Tuoreimmat tiedot vahvistavat, että huomattavan suuri osa EU:ssa tapahtuvista vakavista onnettomuuksista ja myös kuolemista johtuu edelleen siitä, että lapset leikkivät savukkeensytyttimillä, jotka eivät ole lapsiturvallisia.

(6)

Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Amerikan yhdysvalloissa on jo annettu lainsäädäntöä savukkeensytyttimien lapsiturvallisuusvaatimuksista, jotka vastaavat tässä päätöksessä esitettyjä vaatimuksia. Yhdysvalloissa aiheesta tehtiin tutkimus ennen lainsäädännön antamista. Yhdysvaltain kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän komitean vuonna 1993 esittämän sytyttimiä koskevan säädösehdotuksen mukaan lasten käsiin joutuneet savukkeensytyttimet aiheuttavat Yhdysvalloissa vuosittain yli 5 000 tulipaloa, 1 150 vammaa ja 170 kuolemantapausta.

(7)

Lapsiturvallisuusvaatimus otettiin Yhdysvalloissa käyttöön vuonna 1994. Yhdysvalloissa vuonna 2002 tehty lapsiturvallisuusvaatimuksen tehokkuutta koskeva tutkimus osoitti tulipalojen, vammojen ja kuolemantapausten vähentyneen 60 prosenttia.

(8)

Direktiivin 2001/95/EY 15 artiklalla perustetussa komiteassa jäsenvaltioiden kanssa käydyt neuvottelut ovat osoittaneet, että jäsenvaltioiden toimintatavat ovat ilmeisen erilaisia sen osalta, miten sellaisten savukkeensytyttimien aiheuttama vaara poistetaan, jotka eivät ole lapsiturvallisia.

(9)

Savukkeensytyttimien turvallisuuteen liittyy kaksi teknistä standardia: toinen on eurooppalainen ja kansainvälinen standardi EN ISO 9994:2002 ”Savukkeensytyttimet. Turvallisuusvaatimukset”, jossa määritellään vaatimukset savukkeensytyttimien laadulle, luotettavuudelle ja turvallisuudelle sekä asianmukaiset valmistuksen aikana suoritettavat testimenettelyt mutta joka ei kuitenkaan sisällä lapsiturvallisuusvaatimusta, ja toinen on eurooppalainen standardi EN 13869:2002 ”Savukkeensytyttimet. Lapsiturvallisuus. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät”, jossa määritellään lapsiturvallisuusvaatimukset.

(10)

Komissio julkaisi standardin EN ISO 9994:2002 viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) direktiivin 2001/95/EY 4 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, minkä pohjalta kyseiseen direktiiviin sisältyvän yleisen turvallisuusvaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän tämän standardin kattamien vaarojen osalta. Muutamat jäsenvaltiot katsovat, että komission olisi julkaistava virallisessa lehdessä myös standardin EN 13869:2002 viitetiedot, jotta lapsiturvallisuus voitaisiin ottaa huomioon. Toiset jäsenvaltiot taas katsovat, että standardia EN 13869:2002 olisi ensin tarkistettava perusteellisesti.

(11)

Savukkeensytyttimien lapsiturvallisuutta ja viihteellisten sytyttimien kieltämistä koskevien yhteisön toimenpiteiden puuttuessa jotkin jäsenvaltiot saattavat toteuttaa poikkeavia kansallisia toimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi kuitenkin väistämättä eritasoiseen suojaan jäsenvaltioissa ja aiheuttaisi esteitä yhteisön sisäiselle savukkeensytytinkaupalle.

(12)

Yhteisössä ei ole annettu erityistä savukkeensytyttimiin sovellettavaa lainsäädäntöä. Kyseessä olevaa vaaraa ei voida turvallisuusongelman luonteen vuoksi ja ongelman kiireellisyyden edellyttämällä tavalla käsitellä tehokkaasti yhteisön erityislainsäädännössä säädettyjen muiden menettelyiden mukaisesti. Sen vuoksi on tehtävä päätös direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan mukaisesti.

(13)

Jotta voidaan ottaa huomioon savukkeensytyttimien aiheuttama vakava vaara, varmistaa yhtenäinen ja korkeatasoinen kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suoja kaikkialla EU:ssa sekä välttää kaupan esteet, olisi tehtävä väliaikainen päätös direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan mukaisesti. Väliaikaisella päätöksellä voitaisiin markkinoille saatettaville savukkeensytyttimille asettaa nopeasti edellytykseksi, että ne ovat lapsiturvallisia. Tällaisella päätöksellä voitaisiin välttää useat vahingot ja kuolemantapaukset odotettaessa pysyvää ratkaisua, jonka olisi perustuttava kansainväliseen yhteisymmärrykseen.

(14)

Tässä päätöksessä esitetyn lapsiturvallisuusvaatimuksen olisi katettava kertakäyttöiset savukkeenkäyttösytyttimet, koska joutuessaan lasten käsiin ne aiheuttavat erityisen suuren väärinkäyttövaaran. Vuonna 1987 Yhdysvalloissa tehty tutkimus (”Harwood-study”) osoittaa, että keskimäärin 96 prosentissa lasten savukkeensytytinleikeistä aiheutuneista onnettomuuksista oli kyse kertakäyttöisistä savukkeensytyttimistä. Vain hyvin harvoissa onnettomuuksissa oli kyse muista kuin kertakäyttöisistä savukkeensytyttimistä eli niin sanotuista luksusluokan ja kalliimman hintaluokan savukkeensytyttimistä: ne on muotoiltu, valmistettu ja saatettu markkinoille tavalla, jolla varmistetaan jatkuva odotettu turvallinen käyttö pitkällä aikavälillä, niillä on kirjallinen takuu ja ne kuuluvat myynninjälkeisten palvelujen piiriin savukkeensytyttimien osien korjaamiseksi tai vaihtamiseksi savukkeensytyttimien käyttöiän ajan, niille on luonteenomaista hienostunut muotoilu ja kalliiden materiaalien käyttö, luksusimago ja alhainen korvattavuus muihin savukkeensytyttimiin nähden sekä jakelu tuotenimen laadun ja luksusimagon mukaisissa myyntipisteissä. Nämä tulokset ovat myös yhdenmukaisia sen tosiseikan kanssa, että arvokkaampia savukkeensytyttimiä, joiden käyttöikä on pidempi, käsitellään huolellisemmin.

(15)

Kaikki savukkeensytyttimet, jotka jollain tavalla muistuttavat yleisesti lapsiin vetoavia tai lasten käyttöön tarkoitettuja esineitä, olisi kiellettävä. Tällaisia savukkeensytyttimiä ovat muun muassa savukkeensytyttimet, jotka muotoilultaan muistuttavat piirroshahmoja, leluja, ampuma-aseita, kelloja, puhelimia, soittimia, ajoneuvoja, ihmiskehoa tai sen osia, eläimiä, elintarvikkeita tai juomia, tai jotka soivat tai joissa on vilkkuvia valoja, liikkuvia esineitä taikka muita tehosteita, eli muuta kuin savukkeensytytintä muistuttavat savukkeensytyttimet, joilla on suuri riski päätyä lasten käsiin.

(16)

Jotta tuottajat voivat helpommin soveltaa savukkeensytyttimien lapsiturvallisuusvaatimusta, on aiheellista viitata eurooppalaisen standardin EN 13869:2002 asianomaisiin eritelmiin, jotta eurooppalaisen standardin täytäntöönpanemiseksi vahvistettujen kansallisten standardien eritelmien mukaisten savukkeensytyttimien voidaan katsoa täyttävän tässä päätöksessä vahvistettava lapsiturvallisuusvaatimus. Myös savukkeensytyttimien, jotka vastaavat asianmukaisia sääntöjä niissä kolmansissa maissa, joissa on voimassa tällä päätöksellä vahvistettavia vaatimuksia vastaavat lapsiturvallisuusvaatimukset, pitäisi katsoa täyttävän tässä päätöksessä vahvistettava lapsiturvallisuusvaatimus.

(17)

Tässä päätöksessä vahvistettavan lapsiturvallisuusvaatimuksen yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano edellyttää, että tuottaja toimittaa toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä lapsiturvallisuustestiraportit, jotka on laatinut sellaisten akkreditointilaitosten hyväksymä testausviranomainen, jotka ovat kansainvälisten akkreditointiorganisaatioiden jäseniä tai muulla tavoin viranomaisten hyväksymiä kyseisen tehtävän suorittamista varten, tai jotka on laatinut testausviranomainen, joka on tällä päätöksellä vahvistettavia turvallisuusvaatimuksia vastaavia vaatimuksia soveltavan maan viranomaisten hyväksymä tämäntyyppisen testin suorittamista varten. Savukkeensytyttimien tuottajien olisi pyydettäessä toimitettava viipymättä kaikki tarvittavat asiakirjat direktiivin 2001/95/EY 6 artiklalla perustetuille toimivaltaisille viranomaisille. Jos tuottaja ei pysty toimittamaan tällaista asiakirja-aineistoa toimivaltaiselle viranomaiselle tämän asettamassa määräajassa, savukkeensytyttimet olisi vedettävä pois markkinoilta.

(18)

Direktiivin 2001/95/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaan jakelijoiden olisi varmistettava osaltaan, että niiden kuluttajille toimittamat savukkeensytyttimet ovat tässä päätöksessä vahvistettavan lapsiturvallisuusvaatimuksen mukaisia. Erityisesti niiden olisi tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa toimittamalla niille pyydettäessä tarvittava asiakirja-aineisto savukkeensytyttimien alkuperän selvittämiseksi.

(19)

Tuottajille olisi myönnettävä tässä päätöksessä säädettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi mahdollisimman lyhyitä siirtymäkausia, jotta voidaan välttää uudet onnettomuudet, minkä yhteydessä otetaan huomioon tekniset rajoitteet ja varmistetaan suhteellisuus. Myös jäsenvaltiot tarvitsevat siirtymäkausia voidakseen varmistaa, että toimenpiteet toteutetaan tehokkaasti, sillä EU:ssa myydään vuosittain suuria määriä savukkeensytyttimiä ja niiden myynnissä käytetään useita erilaisia jakelukanavia. Siksi tuottajien velvoitetta saattaa markkinoille ainoastaan lapsiturvallisia savukkeensytyttimiä olisi alettava soveltaa 10 kuukauden kuluttua tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä, kun taas velvoitetta toimittaa kuluttajille ainoastaan lapsiturvallisia savukkeensytyttimiä olisi alettava soveltaa vuoden kuluttua tällaisten savukkeensytyttimien markkinoille saattamista koskevan kiellon voimaantulosta. Näin ollen jälkimmäinen velvoite otetaan käyttöön, kun tätä päätöstä tarkistetaan vuoden kuluttua sen hyväksymisestä.

(20)

Direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan 3 kohdassa kielletään sellaisten vaarallisten tuotteiden vienti yhteisöstä, joista on tehty päätös. Kun savukkeensytytinmarkkinoiden rakennetta tarkastellaan tuottajien maailmanlaajuisen lukumäärän, viennin ja tuonnin määrän sekä markkinoiden maailmanlaajuistumisen näkökulmasta, vientikielto ei parantaisi kuluttajansuojaa kolmansissa maissa, jotka eivät sovella lapsiturvallisuusvaatimusta, koska EU:n vientituotteet korvattaisiin EU:n ulkopuolella valmistetuilla savukkeensytyttimillä, jotka eivät ole lapsiturvallisia. Siksi 13 artiklan 3 kohdan soveltamista olisi lykättävä, kunnes hyväksytään lapsiturvallisuutta koskeva kansainvälinen standardi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa toimien toteuttamista kolmansissa maissa, joissa on voimassa lapsiturvallisuusvaatimuksia.

(21)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2001/95/EY 15 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1.

’savukkeensytyttimellä’ käsikäyttöistä liekin aikaan saavaa laitetta, joka toimii polttoaineella ja jota käytetään tavallisesti savukkeiden, sikarien ja piippujen tarkoitukselliseen sytyttämiseen ja jota voidaan oletettavasti käyttää sellaisten materiaalien kuin paperin, kynttilöiden ja lyhtyjen sytyttämiseen ja jossa on sisäänrakennettu polttoainesäiliö, olipa se uudelleentäytettävä tai ei.

Rajoittamatta tämän päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muiden kuin savukkeensytytintä muistuttavien savukkeensytyttimien markkinoille saattamisen kieltämistä tämä määritelmä ei kata uudelleentäytettäviä savukkeensytyttimiä, joiden osalta tuottajat pyydettäessä toimittavat viipymättä toimivaltaisille viranomaisille tarvittavan asiakirja-aineiston sen osoittamiseksi, että savukkeensytyttimet on muotoiltu, valmistettu ja saatettu markkinoille tavalla, jolla varmistetaan jatkuva odotettu turvallinen käyttö vähintään viiden vuoden käyttöiän ajan, ja että ne ovat korjattavissa ja täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

2.

’muulla kuin savukkeensytytintä muistuttavalla savukkeensytyttimellä’ kaikkia savukkeensytyttimiä, jotka määritellään eurooppalaisen standardin EN 13869:2002 kohdan 3.2 eritelmissä;

3.

’lapsiturvallisella savukkeensytyttimellä’ sytytintä, joka on muotoiltu ja valmistettu niin, ettei alle 51 kuukauden ikäinen lapsi tavallisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa pysty käyttämään sitä, esimerkiksi käyttöön tarvittavan voiman, savukkeensytyttimen muotoilun, sytytysjärjestelmän suojan tai sytyttämisen edellyttämien toimintojen monimutkaisuuden tai järjestyksen vuoksi;

Lapsiturvallisiksi katsotaan savukkeensytyttimet, jotka noudattavat

4.

’kertakäyttöisen savukkeensytyttimen mallilla’ saman tuottajan savukkeensytyttimiä, jotka eivät eroa toisistaan muotoilun tai muun ominaisuuden suhteen tavalla, joka voi vaikuttaa lapsiturvallisuuteen;

5.

’lapsiturvallisuustestillä’ tietynmallisten savukkeensytyttimien lapsiturvallisuutta mittaavaa järjestelmällistä testiä savukkeensytyttimien näytekappaleelle, ja erityisesti testiä, joka suoritetaan noudattaen kansallisia standardeja, joilla otetaan käyttöön standardi EN 13869:2002, siltä osin kuin se koskee muita kuin kyseisen standardin kohdissa 3.1, 3.4 ja 5.2.3 mainittuja eritelmiä, tai noudattaen testivaatimuksia, jotka sisältyvät tässä päätöksessä vahvistettavia lapsiturvallisuusvaatimuksia vastaavia vaatimuksia soveltavien kolmansien maiden asianmukaisiin sääntöihin;

6.

’tuottajalla’ direktiivin 2001/95/EY 2 artiklan e kohdassa annettua määritelmää;

7.

’jakelijalla’ direktiivin 2001/95/EY 2 artiklan f kohdassa annettua määritelmää.

a)

säilyttävät kunkin savukkeensytyttimen mallin osalta lapsiturvallisuustestiraportin ja testatun savukkeensytyttimen mallin näytekappaleet ja toimittavat ne pyynnöstä viipymättä direktiivin 2001/95/EY 6 artiklassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille todisteina siitä, että markkinoille saatettava savukkeensytyttimen malli on lapsiturvallinen;

b)

todistavat pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille, että kunkin markkinoille saatettavan erän kaikki savukkeensytyttimet ovat testatun mallin mukaisia, ja toimittavat pyynnöstä viranomaisille todistamista tukevan testaus- ja valvontaohjelmaa koskevan asiakirja-aineiston;

c)

valvovat jatkuvasti asianmukaisten testimenetelmien avulla, että savukkeensytyttimet ovat lapsiturvallisuuden varmistamiseksi käyttöön otettujen teknisten ratkaisujen mukaisia, sekä pitävät toimivaltaisten viranomaisten saatavilla tuotantorekisterit, joiden avulla voidaan osoittaa, että kaikki valmistetut savukkeensytyttimet ovat testatun mallin mukaisia;

d)

säilyttävät ja toimittavat pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille viipymättä uuden lapsiturvallisuustestiraportin, jos savukkeensytyttimen malliin tehdään muutoksia, joiden vuoksi malli ei enää täytä tämän päätöksen vaatimuksia.

a)

tuottajan – savukkeensytyttimiä maahan tuotaessa myös tuojan – nimi, osoite ja päätoimipaikka tämän sijaintipaikasta riippumatta;

b)

täydellinen kuvaus savukkeensytyttimestä, mukaan luettuina koko, muoto, paino, polttoaine, polttoainesäiliön vetoisuus, sytytysmekanismi, lapsiturvalliset osat, muotoilu, tekniset ratkaisut ja muut ominaisuudet, jotka tekevät savukkeensytyttimestä lapsiturvallisen tämän päätöksen määritelmien ja vaatimusten mukaisesti. Erityisesti on annettava yksityiskohtainen kuvaus kaikista mitoista, savukkeensytyttimen käyttämiseen tarvittavasta voimasta tai muista ominaisuuksista, jotka voivat vaikuttaa savukkeensytyttimen lapsiturvallisuuteen, mukaan luettuna tuottajan hyväksymät toleranssirajat kullekin tällaiselle ominaisuudelle;

c)

yksityiskohtainen kuvaus testeistä ja saaduista tuloksista, testipäivämäärät, testien suorituspaikka, testit suorittaneen organisaation nimi sekä kyseisen organisaation kelpoisuus ja valtuudet suorittaa kyseiset testit;

d)

sen paikan osoite, jossa savukkeensytyttimiä valmistetaan tai on valmistettu;

e)

paikka, jossa tässä päätöksessä edellytettyä asiakirja-aineistoa säilytetään;

f)

viitetiedot testausviranomaisen hyväksymisestä tai tunnustamisesta.

a)

testausviranomaiset, jotka täyttävät standardissa EN ISO/IEC 17025:2005 ”Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys. Yleiset vaatimukset” vahvistetut vaatimukset ja jotka kansainvälinen akkreditointiorganisaatio ILAC (International Laboratory Accreditation Cooperation) on hyväksynyt suorittamaan savukkeensytyttimien lapsiturvallisuustestejä tai jotka muulla tavoin ovat saaneet jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnän kyseistä tehtävää varten; tai

b)

testausviranomaiset, joiden lapsiturvallisuustestiraportit on hyväksynyt sellainen maa, jossa savukkeensytyttimiin sovelletaan lapsiturvallisuusvaatimuksia, jotka vastaavat tässä päätöksessä vahvistettuja vaatimuksia.