32003G0131(01)

Neuvoston päätöslauselma,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2002

pelastuspalvelualan erityistuesta Euroopan unionin syrjäisimmille ja eristyneille alueille, saarialueille sekä vaikeapääsyisille ja harvaan asutuille alueille

(2003/C 24/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisön pelastuspalvelualan toimintaohjelman perustamisesta 9 päivänä joulukuuta 1999 tehdyllä neuvoston päätöksellä 1999/847/EY(1) hyväksytyn, voimassa olevan pelastuspalvelun alan toimintaohjelman johdanto-osan 6 kappaleen mukaan unionin eristyneillä ja syrjäisimmillä alueilla on maantieteellisistä, pinnanmuodostukseen liittyvistä sekä sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista johtuvia erityispiirteitä, jotka vaikeuttavat avun perille viemistä ja toimintamahdollisuuksia vakavissa vaaratilanteissa.

(2) Yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa 23 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/792/EY, Euratom(2) johdanto-osan 10 kappaleen mukaan yhteisön eristyneillä ja syrjäisimmillä alueilla sekä eräillä muilla alueilla on usein niiden maantieteellisestä sijainnista, maastosta sekä sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista johtuvia erityispiirteitä ja tarpeita. Näillä piirteillä on haitallinen vaikutus, sillä ne vaikeuttavat avustus- ja pelastusresurssien käyttöä sekä avun ja avustustoimintaan käytettävien välineiden perille toimittamista ja luovat näin erityisiä avustustarpeita hätätilanteen vaaran ollessa vakava.

(3) Interreg III -yhteisöaloitteen(3) puitteissa pyritään rakennerahastojen avulla yhteisrahoitettujen ohjelmien uusilla suuntaviivoilla edistämään rajat ylittävää yhteistyötä, mukaan luettuna pelastuspalveluyhteistyö rajoilla, syrjäisimmillä alueilla ja saarialueilla sekä valtioiden rajat ylittävää riskinhallintayhteistyötä luonnonmullistuksille alttiilla alueilla.

(4) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden ja perustamissopimuksen 158 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien, maaseutu mukaan luettuna, lisäksi Euroopan unioniin kuuluu eristyneitä, syrjäisiä ja vaikeapääsyisiä sekä harvaan asuttuja alueita esimerkiksi Euroopan pohjoisosissa, ja näillä alueilla on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat pelastuspalvelun asianmukaiseen suunnitteluun ja toteutukseen.

(5) Suunnitelmien toteuttaminen on kyseisillä alueilla paljon kalliimpaa kuin muissa Euroopan unionin osissa sekä henkilö- että materiaaliresurssien kannalta, ja myös suunnitelmiin osallistuvan henkilöstön koulutus ja tarvittava jatkokoulutus on kalliimpaa.

(6) Tietyn suojelutason saavuttaminen kyseisillä alueilla edellyttää paljon tehokkaampaa henkilö- ja materiaaliresurssien käyttöä kuin muilla alueilla vastaavassa tilanteessa. Maantieteelliset erityispiirteet (saaristoluonne, pinnanmuodostus, alueen pienuus) vaikeuttavat suuresti pelastusyksikköjen sijoittamista ja toimintaa etenkin, kun otetaan huomioon syrjäisimpiä ja eristyneitä alueita lähinnä sijaitsevien jäsenvaltioiden sekä useimpien saari- ja syrjäisten alueiden resurssien vähäisyys.

(7) Euroopan unionin kansalaisten välisen solidaarisuuden tulee näkyä siinä, että kansalaisten turvallisuudesta ja suojelusta huolehditaan heidän asuinpaikastaan riippumatta,

ON ANTANUT TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

1. Vaikka pelastuspalvelusta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot, yhteisön tasolla olisi pyrittävä varmistamaan, että sen kansalaisilla, jotka asuvat tai vierailevat unionin syrjäisimmillä ja eristyneillä alueilla, saarialueilla sekä kaukaisilla tai harvaan asutuilla alueilla, on sama turvallisuuden taso kuin unionin muiden alueiden asukkailla. Tästä syystä ja ottaen huomioon joidenkin kyseessä olevien alueiden sosiaalinen ja taloudellinen tilanne Euroopan unionin muihin alueisiin verrattuna sekä unionin muiden alueiden turvallisuustasoa vastaavan tason saavuttamisen edellyttämät lisäkustannukset, olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla varmistetaan riittävä tuki.

2. On tarpeen rohkaista syrjäisimpien ja eristyneiden alueiden, saarialueiden sekä kaukaisimpien ja harvaan asuttujen alueiden yhteishankkeita, jotka koskevat yhteisten riskien tunnistamista sekä tietojen ja menetelmien vaihtoa, jotta saavutetaan yhtenäisempi lähestymistapa riskien arviointiin; tätä tarvitaan yhdenmukaisten strategioiden ja toimien kehittämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, jotta kaikille alueille saadaan asianmukaiset varhaisvaroitusjärjestelmät ja jotta voidaan laatia eri riskitekijöihin perustuva tarkoituksenmukainen maankäyttösuunnitelma.

3. Hätätilanteisiin varauduttaessa olisi punnittava ja otettava huomioon tunnetuista riskitekijöistä aiheutuvat seikat, alueen väestötieteelliset, yhteiskunnallis-taloudelliset ja maantieteelliset erityispiirteet sekä syrjäisten ja eristyneiden alueiden, saarialueiden sekä kaukaisten ja harvaan asuttujen alueiden erityinen sosiaalinen ja taloudellinen haavoittuvuus suuronnettomuustilanteessa.

4. Hätätilanteiden hallinnassa viestiyhteyksien merkitys on olennainen niin alueen sisällä (missä viestintä on joskus hankalaa maantieteellisten ja pinnanmuodostukseen liittyvien syiden takia) kuin sen ja maan muiden osien ja muiden lähialueiden välillä. Tarvitaan riittävästi luotettavia ääni-, tieto- ja kuviensiirtoyhteyksiä, joiden avulla voidaan varmistaa toiminnan tehokas yhteensovittaminen missä tahansa tilanteessa.

5. On painotettava tarvetta sijoittaa pelastuspalvelun erityisyksikköjä niihin jäsenvaltioihin, joilla on syrjäisiä ja eristyneitä alueita, saarialueita sekä kaukaisia tai harvaan asuttuja alueita, sekä sitä, että tiiviimmän yhteistyön edistämistä pelastuspalvelualan avustustoimissa koskevan mekanismin tehokas käyttöönotto mahdollistaa muiden Euroopan unionin maiden solidaarisen osallistumisen.

6. Koska matkailualalla on suuri merkitys joidenkin alueiden taloudelle, on tärkeää toteuttaa tiedotuskampanjoita suojakeinoista, joihin matkailijat voivat itse turvautua. Nämä kampanjat voidaan sovittaa yhteen yhteisön tasolla.

7. Jäsenvaltioita kehotetaan käyttämään paremmin hyödyksi muita voimassa olevia yhteisön ohjelmia, erityisesti Interreg III -ohjelmaa, kehittääkseen toimenpiteitä, jotka täydentävät yhteisön toimintaohjelmaa pelastuspalvelun alalla.

8. Asianomaisia jäsenvaltioita kehotetaan mahdollisuuksien mukaan raportoimaan tämän päätöslauselman seurannasta komissiolle, joka raportoi edelleen pelastuspalvelun alan toimintaohjelmasta ja pelastuspalvelumekanismista vastaavalle komitealle.

9. Tämä päätöslauselma ei vaikuta erityistoimenpiteisiin, joita voidaan toteuttaa perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden hyväksi.

(1) EYVL L 327, 21.12.1999, s. 53.

(2) EYVL L 297, 15.11.2001, s. 7.

(3) Komission tiedonanto jäsenvaltioille, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2000, Euroopan alueen sopusointuiseen ja tasapainoiseen kehittämiseen tähtäävän Euroopan laajuista yhteistyötä koskevan yhteisöaloitteen suuntaviivojen vahvistamisesta - Interreg III, (EYVL C 143, 23.5.2000, s. 6).