32001R0466

Komission asetus (EY) N:o 466/2001,

annettu 8 päivänä maaliskuuta 2001,

tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93(1), ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

on kuullut elintarvikealan tiedekomiteaa asiasta,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksessa (ETY) N:o 315/93 säädetään, että tiettyjä elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevat enimmäismäärät on vahvistettava kansanterveyden suojelemiseksi. Nämä enimmäismäärät on otettava käyttöön yhteisön luettelona, joka ei ole tyhjentävä ja joka voi sisältää raja-arvot samalle vieraalle aineelle eri elintarvikkeissa. Sovellettaviin näytteenotto- ja määritysmenetelmiin voidaan viitata.

(2) Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 31 päivänä tammikuuta 1997 annettua komission asetusta (EY) N:o 194/97(2), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1566/99(3), on muutettu merkittävällä tavalla useita kertoja. Koska muutoksia on tehtävä lisää, asetus olisi selvyyden vuoksi laadittava uudelleen.

(3) Kansanterveyden suojelemiseksi on olennaisen tärkeää pitää vieraiden aineiden pitoisuudet toksikologisesti hyväksyttävillä tasoilla. Jotta voidaan saavuttaa korkeampi terveyden suojan taso varsinkin erityisen alttiiden väestöryhmien osalta, vieraiden aineiden esiintymistä on vähennettävä voimakkaammin aina, kun se on mahdollista hyvien tuotantotapojen ja hyvän maatalouskäytännön avulla.

(4) Kun otetaan huomioon tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismääriä koskevat jäsenvaltioiden lainsäädännön väliset erot ja niistä mahdollisesti johtuvat kilpailun vääristymät, yhteisön toimenpiteet ovat tarpeen takaamaan markkinoiden yhtenäisyys suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

(5) Jäsenvaltioiden on toteutettava soveltuvat elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevat valvontatoimenpiteet.

(6) Toistaiseksi yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta vieraiden aineiden enimmäismääriä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja elintarvikkeita varten; näistä elintarvikkeista säädetään komission direktiivissä 91/321/ETY(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/50/ETY(5), ja komission direktiivillä 96/5/EY(6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/39/EY(7). Sen jälkeen, kun elintarvikealan tiedekomiteaa on kuultu asiasta, näitä elintarvikkeita koskevat enimmäismäärät olisi vahvistettava mahdollisimman pian. Siihen asti tässä asetuksessa vahvistettuja määriä pitäisi soveltaa myös imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuihin elintarvikkeisiin, ellei kansallisessa lainsäädännössä ole vahvistettu tiukempia raja-arvoja.

(7) Useista aineosista koostuvien elintarvikkeiden tuotannossa käytettävien elintarvikkeiden ainesosien on noudatettava tässä asetuksessa vahvistettuja enimmäismääriä ennen kyseiseen koostettuun elintarvikkeeseen lisäämistä.

(8) Vihannekset ovat ravinnosta saatavan nitraatin merkittävin lähde. Elintarvikealan tiedekomitea totesi 22 päivänä syyskuuta 1995 antamassaan lausunnossa, että nitraattien kokonaissaanti on yleensä reilusti alle hyväksyttävän päivittäisen saannin. Komitea suositteli kuitenkin ruoan ja veden kautta saatavien nitraattien vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden jatkamista, koska nitraatit voivat muuttua nitriiteiksi ja nitrosamiineiksi, ja kehotti soveltamaan hyvää maatalouskäytäntöä mahdollisimman jotta varmistetaan niin alhaiset nitraattipitoisuudet kuin kohtuudella on mahdollista. Elintarvikealan tiedekomitea korosti, että vihannesten kulutusta olisi nitraattien esiintymisestä huolimatta lisättävä, koska vihannekset ovat ravitsemuksellisesti välttämättömiä ja niillä on tärkeä osa terveyden suojelussa.

(9) Nitraattien lähteiden parempaan valvontaan tarkoitetut erityiset toimenpiteet yhdessä hyvän maatalouskäytännön kanssa saattavat auttaa alentamaan vihannesten nitraattipitoisuuksia. Kuitenkin myös ilmasto-olosuhteet vaikuttavat tiettyjen vihannesten nitraattipitoisuuksiin. Tämän vuoksi vihanneksissa olevan nitraatin enimmäismääristä on säädettävä vuodenajan mukaan. Ilmasto-olosuhteet vaihtelevat suuresti yhteisön eri alueilla. Tämän vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava lupa sallia väliaikaisesti liitteessä I olevan I osan 1.1 ja 1.3 kohdassa vahvistettuja arvoja suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan tuotetun ja käytettäväksi tarkoitetun salaatin ja pinaatin saattaminen markkinoille sillä edellytyksellä, että pitoisuusmäärät ovat kansanterveydellisesti hyväksyttäviä.

(10) Jäsenvaltioissa toimivien salaatin ja pinaatin tuottajien, joille on annettu edellä tarkoitettu lupa, on muutettava viljelymenetelmiään asteittain kansallisesti suositeltua hyvää maatalouskäytäntöä soveltaen siten, että siirtymäkauden lopussa noudatetaan yhteisön tasolla säädettyjä enimmäispitoisuuksia. On toivottavaa, että yhteiset määrät saavutetaan mahdollisimman nopeasti.

(11) Salaatin ja pinaatin osalta vahvistettuja enimmäismääriä olisi tarkistettava ja, jos mahdollista, pienennettävä ennen 1 päivää tammikuuta 2002. Uudelleentarkastelu perustuu jäsenvaltioiden toteuttamaan seurantaan ja hyvän maatalouskäytännön soveltamiseen; tarkoituksena on vahvistaa enimmäismäärät niin alhaisiksi kuin se kohtuudella on mahdollista.

(12) Salaatin ja pinaatin nitraattitasojen seuranta toteutetaan ja hyvää maatalouskäytäntöä sovelletaan sellaisin keinoin, jotka ovat suhteessa toivottuun lopputulokseen ja saatuihin seurantatuloksiin ottaen erityisesti huomioon riskit ja saavutettu kokemus. Hyvän maatalouskäytännön soveltamista joissakin jäsenvaltioissa seurataan tiiviisti. Sen vuoksi on aiheellista, että jäsenvaltiot toimittavat vuosittain toteuttamansa valvonnan tulokset ja kertomuksen toteutetuista toimenpiteistä sekä nitraattipitoisuuksien vähentämiseen tähtäävän hyvän maatalouskäytännön soveltamisessa saavutetusta edistymisestä ja että jäsenvaltioiden kanssa vaihdetaan mielipiteitä kyseisistä kertomuksista vuosittain.

(13) Avomaalla kasvatetulle salaatille vahvistetaan alemmat pitoisuudet kuin kasvihuoneessa kasvatetulle salaatille, ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi avomaalla kasvatetun salaatin pitoisuuksia olisi sovellettava myös kasvihuoneessa kasvatettuun salaattiin, jos asianmukaiset merkinnät puuttuvat.

(14) Aflatoksiinit ovat mykotoksiineja, joita eräät lämpimässä ja kosteassa kehittyvät Aspergillus-lajit tuottavat. Aflatoksiinit ovat perimää vaurioittavia ja syöpää aiheuttavia aineita, joita voi olla hyvin monissa elintarvikkeissa. Tällaisilla aineilla ei ole mitään kynnysarvoa, jota vähäisemmillä pitoisuuksilla ei olisi havaittu lainkaan haitallisia vaikutuksia. Tämän vuoksi ei voida vahvistaa siedettävää päiväannosta. Tämänhetkisten tieteellisten ja teknisten tietojen enempää kuin tuotanto- ja varastointitapojen parantamisenkaan avulla ei ole mahdollista poistaa täysin näiden homesienten kehittymistä ja sen myötä aflatoksiinien esiintymistä elintarvikkeissa. Raja-arvot olisi sen vuoksi vahvistettava mahdollisimman alhaisiksi.

(15) Homesienten kehittymistä vähentäviä tuotannon, sadonkorjuun ja varastoinnin parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä on kannustettava. Aflatoksiinien ryhmään kuuluu erilaisia yhdisteitä, joiden myrkyllisyys ja määrät elintarvikkeissa vaihtelevat. Aflatoksiini B1 on ylivoimaisesti myrkyllisin yhdiste. Turvallisuuden vuoksi olisi rajoitettava sekä elintarvikkeissa olevien aflatoksiinien kokonaispitoisuutta (yhdisteet B1, B2, G1 ja G2) että aflatoksiini B1 -pitoisuutta. Aflatoksiini M1 on aflatoksiini B1:n aineenvaihduntatuote, jota esiintyy sellaisten eläinten maidossa ja maitovalmisteissa, jotka ovat nauttineet saastunutta ravintoa. Vaikka aflatoksiini M1:n katsotaankin olevan vähemmän vaarallinen perimää vaurioittava ja syöpää aiheuttava aine kuin aflatoksiini B1, sen esiintyminen ihmisravinnoksi ja erityisesti pikkulasten käyttöön tarkoitetussa maidossa ja maitovalmisteissa on ehdottomasti estettävä.

(16) Maapähkinöiden, pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien aflatoksiinipitoisuutta voidaan alentaa lajittelumenetelmien tai muiden fyysisten käsittelymenetelmien avulla. Kauppaan kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi olisi sen vuoksi sallittava korkeammat aflatoksiinipitoisuudet tuotteille, joita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi eikä elintarvikkeiden ainesosiksi. Näissä tapauksissa aflatoksiinin enimmäismäärät on vahvistettu ottaen samalla huomioon edellä mainittujen käsittelyjen tiedossa olevat mahdolliset vaikutukset maapähkinöihin, pähkinöihin ja kuivattuihin hedelmiin sekä se, että käsittelyn jälkeen on noudatettava näille tuotteille vahvistettuja enimmäismääriä silloin, kun tuotteet on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että lajittelumenetelmillä ja muilla fyysisillä käsittelyillä voitaisiin alentaa viljojen aflatoksiinitasoa. Näiden menetelmien todellisen tehokkuuden tutkimiseksi ja tarvittaessa omien erityisten enimmäismäärien vahvistamiseksi prosessoimattomille viljoille säädetään, että liitteessä I vahvistettuja yksinomaan suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettuja tai elintarvikkeiden ainesosina käytettäviä viljoja ja niistä tehtyjä valmisteita koskevia enimmäispitoisuuksia sovelletaan rajoitettu määräaika. Jos määrätyn ajan kuluttua ei ole käytettävissä tietoja, joiden avulla olisi perusteltua vahvistaa oma erityinen enimmäismäärä prosessoimattomille viljoille, niihinkin sovelletaan suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetuille tai elintarvikkeiden ainesosina käytettäville viljoille ja niistä tehdyille valmisteille säädettyjä enimmäismääriä.

(17) Jotta kyseisille tuotteille vahvistettujen erilaisten rajojen noudattamista voitaisiin tehokkaasti valvoa, asianmukaisella pakkausmerkinnällä olisi osoitettava tarkka käyttötarkoitus. Tuotteita, joiden aflatoksiinipitoisuudet ovat korkeampia kuin vahvistetut enimmäismäärät, ei saa luovuttaa markkinoille sellaisenaan, sekoittaa määräysten mukaisiin tuotteisiin eikä käyttää elintarvikkeiden ainesosina. Jäsenvaltiot voivat asetuksen (ETY) N:o 315/93 5 artiklan mukaisesti soveltaa tietyille elintarvikkeille vahvistamiaan aflatoksiinin enimmäismääriä siltä osin kuin niitä koskevia yhteisön säännöksiä ei ole annettu.

(18) Lyijyn imeytyminen voi aiheuttaa vakavan kansanterveydellisen riskin. Lyijy voi aiheuttaa lasten aistien kehityksen ja älyllisen suorituskyvyn heikentymistä sekä aikuisten kohonneen verenpaineen sekä sydän- ja verisuonitautien lisääntymistä. Viimeisen vuosikymmenen aikana elintarvikkeiden lyijypitoisuudet laskivat merkittävästi; tämä johtui siitä, että tietoisuus lyijyn aiheuttamasta terveysongelmasta lisääntyi, lyijypäästöjä pyrittiin vähentämään päästöjen lähteisiin liittyvillä toimilla ja kemiallisen analyysin laadunvarmistusta parannettiin. Elintarvikealan tiedekomitea totesi 19 päivänä kesäkuuta 1992 antamassaan lausunnossa, että elintarvikkeissa olevan lyijyn keskimääräinen taso ei ole hälyttävä, mutta että seuraavaksi olisi toteutettava pitkän aikavälin toimia tavoitteena elintarvikkeiden keskimääräisen lyijytason laskeminen edelleen. Tämän vuoksi enimmäismäärien olisi oltava niin alhaiset kuin se on kohtuudella mahdollista.

(19) Kadmium voi kerääntyä ihmisen elimistöön ja aiheuttaa munuaisten toimintahäiriöitä, luustovaurioita ja lisääntymiskyvyn heikkenemistä. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että kadmium aiheuttaa syöpää ihmiselle. Elintarvikealan tiedekomitea suositteli 2 päivänä kesäkuuta 1995 antamassaan lausunnossa, että kadmiumille altistumista ravinnon kautta tulisi pyrkiä vähentämään entistä voimakkaammin, koska elintarvikkeet ovat kadmiumin merkittävin lähde. Tämän vuoksi enimmäismäärät olisi vahvistettava niin alhaisiksi kuin se on kohtuudella mahdollista.

(20) Metyylielohopea voi aiheuttaa muutoksia imeväisten aivojen kehitykseen, ja suurina määrinä se voi aiheuttaa hermostomuutoksia myös aikuisilla. Elohopeaa on lähinnä kalassa ja kalastustuotteissa. Kansanterveyden suojelemiseksi kalastustuotteiden elohopeapitoisuuden enimmäismäärät on vahvistettu komission päätöksessä 93/351/ETY(8). Avoimuuden vuoksi asianmukaiset kyseisessä päätöksessä vahvistetut toimenpiteet olisi siirrettävä tähän asetukseen ja ajantasaistettava. Tasot olisi vahvistettava niin alhaisiksi kuin se on kohtuudella mahdollista ottaen huomioon, että fysiologisten syiden vuoksi elohopea rikastuu tiettyjen lajien kudoksiin helpommin kuin toisten.

(21) 3-monoklooripropaani-1,2-diolia (3-MCPD) syntyy elintarvikkeiden jalostuksen yhteydessä tietyissä olosuhteissa. Sitä voi muodostua lähinnä valmistettaessa hydrolysoitua kasviproteiinia (makua parantava elintarvikkeiden ainesosa), jota tuotetaan happohydrolyysillä (acid-HVP). Viime vuosina 3-MCPD:n pitoisuuksia mainitussa tuotteessa on onnistuttu oleellisesti vähentämään tuotantomenetelmiä mukauttamalla. Viime aikoina useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet korkeista 3-MCPD-tasoista joissakin soijakastikenäytteissä. Jotta hyvien tuotantotapojen käyttö voidaan varmistaa ja kuluttajien terveyttä suojella, olisi vahvistettava 3-MCPD:n enimmäismäärät. Elintarvikealan tiedekomitea suositteli 16. joulukuuta 1994 antamassaan, 12. kesäkuuta 1997 vahvistamassaan lausunnossa, että 3-MCPD:tä tulisi pitää perimää vaurioittavana ja syöpää aiheuttavana aineena ja että elintarvikkeissa olevien 3-MCPD:n jäämien tulisi olla niin pieniä, että niitä ei saisi olla analyysimenetelmin havaittavissa. Viime aikoina toteutetuista toksikologista tutkimuksista käy ilmi, että kyseinen aine ei ole elävässä organismissa (in vivo) perimää vaurioittava ja syöpää aiheuttava.

(22) Liitteessä I vahvistetut 3-MCPD:n enimmäismäärät perustuvat elintarvikealan tiedekomitean lausuntoon. Elintarvikealan tiedekomitea arvioi uudelleen 3-MCPD:n toksisuuden uusien tutkimusten perusteella. Enimmäismäärien soveltuvuutta on tarkasteltava uudelleen heti kun elintarvikealan tiedekomitean uusi lausunto on käytettävissä. Jäsenvaltioita pyydetään tutkimaan 3-MCPD:n esiintymistä muissa elintarvikkeissa, jotta voidaan harkita tarvetta vahvistaa enimmäismäärät muille elintarvikkeille.

(23) Kaikkia yhteisössä käyttöön otettuja enimmäismääriä olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehittymisen sekä tuotantotapojen ja maatalouskäytännön parannusten huomioon ottamiseksi siten, että tavoitteena on pitoisuuksien jatkuva lasku.

(24) Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän elintarvikekomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Liitteessä I tarkoitetuissa elintarvikkeissa ei saa markkinoille luovutettaessa olla suurempia vieraiden aineiden pitoisuuksia kuin kyseisessä liitteessä säädetään.

2. Liitteessä I vahvistettuja enimmäismääriä sovelletaan mainittujen elintarvikkeiden syötäväksi tarkoitettuihin osiin.

3. Sovellettavat näytteenotto- ja määritysmenetelmät on vahvistettu liitteessä I.

2 artikla

1. Kuivattuihin, laimennettuihin, prosessoituihin tai useista ainesosista koostuviin valmisteisiin, joita ei ole mainittu 4 artiklan 1 kohdassa, sovelletaan liitteessä I säädettyä enimmäismäärää ottaen huomioon

a) kuivatus- tai laimennusprosesseista aiheutuvat vieraan aineen pitoisuuden muutokset;

b) prosessoimisesta aiheutuvat vieraan aineen pitoisuuden muutokset;

c) ainesosien suhteelliset osuudet valmisteessa;

d) analyyttinen määritysraja.

Artiklan 1 kohtaa sovelletaan, jos kyseisille kuivatuille, laimennetuille, prosessoiduille tai useista ainesosista koostuville valmisteille ei ole vahvistettu erityisiä enimmäismääriä.

2. Liitteessä I vahvistettuja enimmäismääriä sovelletaan myös imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuihin elintarvikkeisiin, joista säädetään direktiivissä 91/321/ETY ja 96/5/EY, ellei kansallisessa lainsäädännössä ole vahvistettu tiukempia raja-arvoja näille elintarvikkeille; huomioon on otettava kuivaamisesta, laimentamisesta ja prosessoimisesta aiheutuvat vieraan aineen pitoisuuden muutokset ja ainesosien suhteelliset pitoisuudet valmisteessa. Näissä elintarvikkeissa oleville vieraille aineille vahvistetaan omat enimmäismäärät viimeistään 5 päivänä huhtikuuta 2004.

3. Valmisteita, joissa ei noudateta liitteessä I vahvistettuja enimmäismääriä, ei saa käyttää ainesosina useista ainesosista koostuvien elintarvikkeiden tuotantoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 3 kohdan soveltamista.

3 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat antaa perustelluissa tapauksissa väliaikaisen luvan liitteessä I olevassa 1.1 ja 1.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan tuotetun ja alueellaan käytettäväksi tarkoitetun tuoreen salaatin ja tuoreen pinaatin markkinoille saattamiseen edellyttäen, että hyvää maatalouskäytäntöä noudatetaan tässä asetuksessa vahvistettujen enimmäismäärien saavuttamiseksi asteittain.

Jäsenvaltioiden on toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle vuosittain tiedot ensimmäisen alakohdan soveltamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toteuttamansa seurannan tulokset komissiolle vuosittain ennen 30 päivää kesäkuuta ja annettava kertomus toteutetuista toimenpiteistä sekä salaatin ja pinaatin nitraattipitoisuuksien vähentämistä koskevien hyvän maatalouskäytännön soveltamisessa ja parantamisessa saavutetusta edistymisestä. Tietoihin on sisällytettävä myös ne tiedot, joihin kyseisen jäsenvaltion hyvä maatalouskäytäntö perustuu.

3. Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 1 kohtaa, toteuttavat salaatin ja pinaatin nitraattipitoisuuksien seurannan ja soveltavat hyvää maatalouskäytäntöä käyttäen sellaisia keinoja, jotka ovat suhteessa toivottuun lopputulokseen ja saatuihin seurantatuloksiin ottaen huomioon erityisesti riskit ja saavutetun kokemuksen.

4 artikla

1. Poikkeuksena 2 artiklan 1 kohdan soveltamiseen liitteessä I olevassa 2.1.1.1 ja 2.1.2.1 kohdassa mainituille tuotteille säädettyjä aflatoksiinin enimmäismääriä sovelletaan myös niistä tehtyihin valmisteisiin, ellei niille ei ole säädetty omia erityisiä enimmäismääriä.

2. Liitteessä I olevassa 2.1 kohdassa mainituissa tuotteissa olevien aflatoksiinien osalta

a) kielletään liitteessä I vahvistettujen enimmäismäärien mukaisten tuotteiden sekoittaminen sellaisten tuotteiden kanssa, jotka eivät ole enimmäismääriä koskevien säännösten mukaisia, ja kielletään tuotteiden, joihin on sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä, sekoittaminen sellaisten tuotteiden kanssa, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi;

b) kielletään tuotteiden, jotka eivät ole liitteessä I olevassa 2.1.1.1, 2.1.2.1 ja 2.1.3 kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, käyttäminen muiden elintarvikkeiden valmistuksen ainesosina;

c) kielletään tuotteiden puhdistaminen kemiallisella käsittelyllä.

3. Maapähkinät, pähkinät ja kuivatut hedelmät, jotka eivät ole liitteessä I olevassa 2.1.1.1 kohdassa vahvistettujen aflatoksiinin enimmäismäärien mukaisia, ja viljat, jotka eivät ole 2.1.2.1 kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, voidaan saattaa markkinoille edellyttäen, että

a) tuotteet eivät ole suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi tarkoitettuja;

b) tuotteet ovat liitteessä I olevassa 2.1.1.2 kohdassa maapähkinöille ja liitteessä I olevassa 2.1.1.3 kohdassa pähkinöille ja kuivatuille hedelmille vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia;

c) tuotteet myöhemmin lajitellaan tai niihin sovelletaan muita fyysisiä menetelmiä, että ne eivät tämän käsittelyn jälkeen ylitä liitteessä I olevassa 2.1.1.1 ja 2.1.2.1 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä ja että käsittely itsessään ei aiheuta muita haitallisia jäämiä;

d) tuotteiden käyttötarkoitus on osoitettu selvästi merkinnällä, jossa on maininta "tuotteeseen on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä aflatoksiinitason alentamiseksi".

5 artikla

1. Komissio tarkastelee viiden vuoden välein ja ensimmäisen kerran ennen 1 päivää tammikuuta 2002 nitraatin enimmäismääriä yleisenä tavoitteenaan kyseisten enimmäismäärien pienentäminen; tarkastelu perustuu tuloksiin, jotka on saatu jäsenvaltioiden tekemistä tarkastuksista liitteessä I olevassa 1 osassa säädettyjen nitraatin enimmäismäärien noudattamisen valvomiseksi, nitraattipitoisuuksien vähentämiseen tähtäävän hyvän maatalouskäytännön soveltamisesta ja parantamisesta saatuihin kertomuksiin sekä niihin tietoihin, joihin jäsenvaltiot ovat perustaneet hyvän maatalouskäytäntönsä.

2. Komissio tarkastelee viiden vuoden välein ja ensimmäisen kerran ennen 5 päivää huhtikuuta 2003 raskasmetallien ja 3-MCPD:n enimmäismääriä yleisenä tavoitteenaan varmistaa korkea kuluttajan terveyden suojelun taso; tarkastelu perustuu uuteen tieteelliseen aineistoon ja tuloksiin jotka on saatu jäsenvaltioiden tekemistä tarkastuksista liitteessä I olevassa 3 ja 4 osassa säädettyjen raskasmetallien ja 3-MCPD:n enimmäismäärien noudattamisen valvomiseksi.

6 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 194/97 5 päivästä huhtikuuta 2002.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja viittaukset luetaan liitteessä II esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

7 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 5 päivästä huhtikuuta 2002. Liitteessä I olevaa 3 osaa (raskasmetallit) ja 4 osaa (3-MCPD) niitä ei sovelleta tuotteisiin, jotka on laillisesti saatettu yhteisön markkinoille ennen tätä päivämäärää.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä maaliskuuta 2001.

Komission puolesta

David Byrne

Komission jäsen

(1) EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1.

(2) EYVL L 31, 1.2.1997, s. 48.

(3) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 17.

(4) EYVL L 175, 4.7.1991, s. 35.

(5) EYVL L 139, 2.6.1999, s. 29.

(6) EYVL L 49, 28.2.1996, s. 17.

(7) EYVL L 124, 18.5.1999, s. 8.

(8) EYVL L 144, 16.6.1993, s. 23.

LIITE I

TIETTYJEN ELINTARVIKKEISSA OLEVIEN VIERAIDEN AINEIDEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>