32000L0018

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/18/EY,

annettu 17 päivänä huhtikuuta 2000,

vaarallisten aineiden maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuusneuvonantajan tutkintoa koskevista vähimmäisvaatimuksista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

toimivat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kuljetusten turvallisuuden kohentaminen ja ympäristönsuojelu, erityisesti vaarallisten aineiden maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetuksissa, sekä inhimilliset tekijät eri kuljetusmuotojen turvallisessa käytössä ovat tärkeitä kysymyksiä.

(2) Vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/35/EY(4) mukaan vaarallisten aineiden maantie-, rautatie- tai sisävesikuljetuksia tai niihin liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia suorittavan yhtiön on nimettävä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja. Mainittu direktiivi ei sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä turvallisuusneuvonantajan tutkintojen ehtojen yhtenäistämisestä eikä tutkintojen järjestäjiä koskevista vaatimuksista.

(3) Jäsenvaltioiden olisi luotava turvallisuusneuvonantajan tutkinnolle ja tutkinnon järjestäjiä koskeville vaatimuksille yhteiset vähimmäispuitteet, jotta voidaan varmistaa tietty laatutaso ja helpottaa turvallisuusneuvonantajien EY-todistusten vastavuoroista tunnustamista yhteisön koko alueella.

(4) Turvallisuusneuvonantajan tutkinnossa on vähintään yksi kirjallinen koe, joka käsittää ainakin direktiivin 96/35/EY liitteessä II lueteltuja aiheita koskevia kysymyksiä sekä annettuun tapaukseen liittyvän tehtävän, jonka nojalla kokelaat voivat osoittaa, että he soveltuvat suorittamaan turvallisuusneuvonantajan tehtäviä.

(5) Jäsenvaltiot voivat säätää, että ainoastaan tiettyihin vaarallisiin aineisiin liittyvää toimintaa harjoittavien yritysten palvelukseen aikoville kokelaille esitetään vain tähän toimintaan liittyviä aihekokonaisuuksia koskevia kysymyksiä. Tällöin on EY-todistuksessa selvästi ilmoitettava sen kattavuuden rajoitukset.

(6) Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy tutkinnon järjestäjän järjestämän tutkinnon. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tutkinnon järjestäjille asetettavat vaatimukset, jotta voidaan varmistaa palvelujen korkea laatutaso. Tutkinnon järjestäjien on oltava teknisesti päteviä, luotettavia ja riippumattomia.

(7) Jäsenvaltioiden olisi avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan direktiivissä 96/35/EY säädetyn vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajan EY-todistuksen saamiseksi vaadittavaa tutkintoa koskevat vähimmäisvaatimukset.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajien pätevyys tutkitaan niin, että nämä vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajalla", jäljempänä "neuvonantaja", direktiivin 96/35/EY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettua henkilöä;

b) "vaarallisilla aineilla" direktiivin 94/55/EY(5) 2 artiklassa ja direktiivin 96/49/EY(6) 2 artiklassa määriteltyjä aineita;

c) "yrityksellä" direktiivin 96/35/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua yritystä;

d) "tutkinnolla" direktiivin 96/35/EY 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkintoa;

e) "tutkinnon järjestäjällä" jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämää laitosta, joka järjestää tutkinnon;

f) "EY-todistuksella" direktiivin 96/35/EY liitteessä III olevan mallin mukaisesti laadittua todistusta.

II LUKU

Tutkinnot

3 artikla

1. Toimivaltainen viranomainen tai tutkinnon järjestäjä järjestää pakollisen kirjallisen tutkinnon, jota se voi täydentää suullisella tutkinnolla sen tarkistamiseksi, onko kokelailla turvallisuusneuvonantajan tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot, jotta heille voidaan myöntää EY-todistus.

2. Pakollinen tutkinto koostuu kirjallisesta kokeesta, joka on mukautettu siihen yhteen tai useampaan kuljetustapaan, jota varten EY-todistus annetaan.

3. a) Kokelaalle annetaan kysymyslomake. Se käsittää vähintään 20 vapaamuotoista kysymystä, jotka kattavat direktiivin 96/35/EY 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ainakin kyseisen direktiivin liitteessä II luetteloidut aiheet. Monivalintakysymysten käyttö on kuitenkin mahdollista. Siinä tapauksessa kaksi monivalintakysymystä vastaa yhtä vapaamuotoista kysymystä.

Mainituista aiheista on kyseessä oleva kuljetustapa huomioon ottaen kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin:

- yleiset ennalta ehkäisevät ja turvatoimenpiteet,

- vaarallisten aineiden luokitus,

- yleiset pakkausmääräykset, mukaan lukien erityisesti säiliöt, säiliökontit ja säiliövaunut,

- vaaraa osoittavat merkinnät ja varoituslipukkeet,

- rahtikirjassa olevat merkinnät,

- käsittely ja ahtaus,

- miehistön ammatillinen koulutus,

- ajoneuvossa mukana pidettävät asiakirjat ja kuljetusasiakirjat,

- kirjalliset turvaohjeet,

- kuljetusta koskevat varustemääräykset.

b) Kokelaille annetaan ratkaistavaksi direktiivin 96/35/EY liitteeseen I liittyvää tapausta koskeva tehtävä, jonka nojalla he voivat osoittaa soveltuvansa suorittamaan neuvonantajan tehtäviä.

c) Jäsenvaltiot voivat säätää, että tiettyjen vaarallisten ainetyyppien kuljetuksiin erikoistuneen yrityksen palvelukseen aikoville kokelaille esitetään direktiivin 96/35/EY liitteen II mukaisesti kysymyksiä vain heidän toimintaansa liittyvistä aiheista.

Kyseisiä vaarallisia ainetyyppejä ovat seuraavat:

- luokka 1 (räjähteet),

- luokka 2 (kaasut),

- luokka 7 (radioaktiiviset aineet),

- luokat 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9 (kiinteät ja nestemäiset),

- YK-numerot 1202, 1203, 1223 (mineraaliöljytuotteet).

EY-todistuksen otsakkeessa on ilmoitettava selvästi, että todistus on pätevä ainoastaan niiden tässä alakohdassa tarkoitettujen vaarallisten ainetyyppien osalta, joista neuvonantajalle on esitetty kysymyksiä a ja b alakohtien mukaisesti.

4. Toimivaltainen viranomainen tai tutkinnon järjestäjä laatii luettelon kokeessa esitetyistä kysymyksistä ja pitää luetteloa ajan tasalla.

III LUKU

Tutkinnon järjestäjälle asetettavat vaatimukset

4 artikla

1. Mikäli jäsenvaltiot eivät suoraan vastaa tutkinnon järjestämisestä, ne nimeävät tutkintojen järjestäjät seuraavia perusteita noudattaen:

a) tutkinnon järjestäjän pätevyys;

b) tutkinnon järjestäjän ehdottamien, tutkintoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen erittely;

c) tutkinnon puolueettomuuden takaamiseksi tarkoitetut toimenpiteet;

d) tutkinnon järjestäjän riippumattomuus neuvonantajia palkkaavista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä.

2. Hyväksytyn tutkinnon järjestäjän nimeäminen tapahtuu kirjallisesti. Hyväksyntä voidaan antaa määräajaksi.

5 artikla

Jäsenvaltiot avustavat toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

Kukin jäsenvaltio toimittaa säännöllisesti komissiolle 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kysymysluettelon. Komissio antaa siitä tietoja muille jäsenvaltioille.

IV LUKU

Loppusäännökset

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kolmen kuukauden kuluessa sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot päättävät siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin soveltamisalalla antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

7 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 17 päivänä huhtikuuta 2000.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

N. Fontaine

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. Capoulas Santos

(1) EYVL C 148, 14.5.1998, s. 21 ja EYVL C 52, 23.2.1999, s. 16.

(2) EYVL C 407, 28.12.1998, s. 118.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. lokakuuta 1998 (EYVL C 341, 9.11.1998, s. 29), vahvistettu 16. syyskuuta 1999, neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 29. maaliskuuta 1999 (EYVL C 36, 8.2.2000, s. 1), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 18. tammikuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 28. maaliskuuta 2000.

(4) EYVL L 145, 19.6.1996, s. 10.

(5) Vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/55/EY (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 96/86/EY (EYVL L 335, 24.12.1996, s. 43 ja EYVL L 251, 15.9.1997, s. 1).

(6) Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/49/EY (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 25), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 96/87/EY (EYVL L 335, 24.12.1996, s. 45).