31999R1258

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1258/1999,

annettu 17 päivänä toukokuuta 1999,

yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(4),

sekä katsoo, että

(1) yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetulla asetuksella N:o 25(5) neuvosto perusti Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR), jäljempänä "rahasto", joka on osa Euroopan yhteisöjen yleistä talousarviota; asetuksessa säädetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen sovellettavista periaatteista,

(2) yhtenäismarkkinavaiheessa, kun hintajärjestelmät on yhdenmukaistettu ja maatalouspolitiikka on yhteisön politiikkaa, yhteisölle kuuluvat siitä aiheutuvat rahoitukselliset seuraamukset; tämän periaatteen mukaisesti, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 25 2 artiklan 2 kohdassa, rahaston tukiosastosta olisi rahoitettava kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin liittyvät vientituet, maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseksi tehtävät interventiot, maaseudun kehittämistoimet, eläinlääkintäalan erityistoimet, sellaisina kuin niistä säädetään tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä neuvoston päätöksessä N:o 90/424/ETY(6), yhteisestä maatalouspolitiikasta tiedottamiseen tarkoitetut toimenpiteet sekä tietyt arviointitoimet perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi,

(3) rahaston ohjausosastosta olisi rahoitettava tiettyjen maaseudun kehittämistoimien menot alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen kehityksessä, sekä maaseudun kehittämistä koskevan yhteisöaloitteen menot,

4) rahaston hallinto uskotaan komissiolle, ja säädetään jäsenvaltioiden ja komission tiiviistä yhteistyöstä rahaston komiteassa,

(5) vastuu rahaston tukiosaston menojen valvonnasta on ensisijaisesti jäsenvaltioilla, jotka nimeävät menojen maksamisesta huolehtivat viranomaiset ja elimet; jäsenvaltioiden on hoidettava tämä tehtävä täysimääräisesti ja tehokkaasti; komission, jolla on vastuu yhteisön talousarvion toteuttamisesta, on tarkastettava edellytykset, joita noudattaen maksut ja tarkastukset on suoritettu; komissio voi rahoittaa menot vain silloin, kun nämä edellytykset antavat kaikki tarvittavat takuut yhteisön sääntöjen noudattamisesta; yhteisön menojen hajautetussa hallinnointijärjestelmässä on ratkaisevaa, että komissiolla on rahoituksesta vastuullisena toimielimenä oikeus ja mahdollisuus suorittaa kaikki ne menojen hallinnointia koskevat tarkastukset, jotka se katsoo tarpeellisiksi, ja että jäsenvaltioiden ja komission välillä vallitsee täydellinen ja todellinen avoimuus sekä keskinäinen avunanto,

(6) komissio voi tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä määrittää kohtuullisessa määräajassa EMOTR:n tukiosaston osalta yleistiliin otettavat kokonaismenot vain, jos sillä on tyydyttävät takeet kansallisten tarkastusten riittävyydestä ja avoimuudesta sekä siitä, että maksajavirastot pitävät huolta täytäntöön panemiensa maksuhakemusten laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta; olisi annettava säännöksiä maksajavirastojen hyväksymisestä jäsenvaltioiden toimesta; kyseisen jäsenvaltioiden antaman hyväksymisen edellyttämien vaatimusten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi komissio laatii sovellettavia perusteita koskevat suuntaviivat; tätä varten olisi säädettävä siitä, että ainoastaan jäsenvaltioiden hyväksymien maksajavirastojen maksamat menot rahoitetaan; lisäksi kansallisten tarkastusten avoimuus, erityisesti hyväksymis-, maksattamis- ja maksamismenettelyjen osalta, edellyttää tarvittaessa niiden viranomaisten ja laitostan lukumäärän rajoittamista, joille annetaan valtuudet näihin tehtäviin, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion perustuslain säännökset,

(7) yhteisön varojen hajautettu hoito edellyttää erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen jälkeen useiden maksajavirastojen nimeämistä; tämän vuoksi on tarpeen, että hyväksyessään useamman kuin yhden maksajaviraston jäsenvaltio määrää yhden ainoan asianosaisen varmistamaan varainhoidon yhdenmukaisuuden, hoitamaan komission ja hyväksyttyjen maksajavirastojen väliset yhteydet sekä toimittamaan komission käyttöön sen pyytämät, useiden maksajavirastojen toimia koskevat tiedot mahdollisimman nopeasti,

(8) jäsenvaltioiden on asetettava rahavarat käyttöön maksajavirastojensa tarpeiden mukaisesti, ja komissio maksaa ennakkomaksut maksajavirastojen maksamien menojen kirjanpidon perusteella; maaseudun kehittämistoimia varten olisi säädettävä todellisten ennakkomaksujen maksamisesta ohjelmien toimeenpanemiseksi; ennakkomaksut olisi käsiteltävä niiden rahoitusmekanismien mukaisesti, jotka on perustettu ennakkomaksuja varten ottaen huomioon viitekauden aikana maksetut menot,

(9) olisi tehtävä kaksi päätöstä, joista toinen koskee rahaston tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä, ja toisessa määritetään seuraukset ja rahoitusoikaisut yhteisön sääntöjenmukaisuutta koskevien tarkastusten tulosten pohjalta,

(10) sääntöjenmukaisuutta koskevat tarkastukset ja niitä seuraavat tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevat päätökset eivät näin ollen enää liity määrätyn varainhoitovuoden talousarvion toteuttamiseen; tämän vuoksi on tarpeen määrittää pisin mahdollinen kausi, johon seurauksia sääntöjenmukaisuutta koskevien tarkastusten tuloksista voi soveltaa; maaseudun kehittämistoimien monivuotisuuden vuoksi kyseisen enimmäisajan soveltaminen niihin ei kuitenkaan ole mahdollista,

(11) on toteutettava toimenpiteitä sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi sekä tällaisten sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien seurauksena menetettyjen summien takaisinperimiseksi; tällaisista sääntöjenvastaisuuksista tai laiminlyönneistä aiheutuva rahoituksellinen vastuu on määritettävä,

(12) yhteisön menoja on valvottava tarkoin; jäsenvaltioiden omasta aloitteestaan tekemien ja edelleen olennaisen tärkeiden tarkastusten täydentämiseksi on syytä säätää komission virkamiesten tekemistä tarkastuksista sekä komission mahdollisuudesta saada apua jäsenvaltioilta,

(13) komissiolle toimitettavien tietojen tuottamisessa on käytettävä tietotekniikkaa niin suuressa määrin kuin mahdollista; komission on tarkastustensa yhteydessä saatava sekä asiakirjoina että tiedostoina olevat, menoja koskevat tiedot täydellisinä ja esteettä,

(14) yhteisörahoituksen merkittävyyden vuoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava säännöllisin väliajoin tietoja rahoituskertomusten muodossa,

(15) varainhoidon yksinkertaistamiseksi on suotavaa saattaa rahaston rahoituskausi lähemmäksi perustamissopimuksen 272 artiklan 1 kohdan mukaista varainhoitovuotta; tällaisen toimen toteuttaminen edellyttää selkeää kuvaa kulloinkin käytettävissä olevista varoista kyseisen varainhoitovuoden loppua lähestyttäessä; tämän vuoksi olisi säädettävä, että komissiolla on tarvittavat valtuudet mukauttaa rahaston rahoituskautta, jos jäljellä on riittävästi talousarviovaroja, ja

(16) yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 729/70(7) on muutettu merkittävästi useaan kertaan; nyt kun mainittua asetusta mutetaan vielä uudelleen, kyseiset säännökset olisi selkeyden vuoksi muuotoiltava uudelleen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR), jäljempänä "rahasto", on osa Euroopan yhteisöjen yleistä talousarviota.

Siinä on kaksi osastoa:

- tukiosasto,

- ohjausosasto.

2. Tukiosastosta rahoitetaan:

a) kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin liittyvät vientituet,

b) maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseksi tehtävät interventiot,

c) muut kuin tavoite 1 -ohjelmien mukaiset maaseudun kehittämistoimet, lukuun ottamatta maaseudun kehittämistä koskevaa yhteisöaloitetta,

d) yhteisön rahoitusosuus eläinlääkintäalan erityistoimenpiteisiin, eläinlääkintäalan tarkastustoimenpiteisiin ja eläintautien hävittämistä ja seurantaa koskeviin ohjelmiin (eläinlääkintätoimenpiteet) sekä kasvien terveyttä koskeviin toimenpiteisiin,

e) yhteisestä maatalouspolitiikasta tiedottamiseen tarkoitetut toimenpiteet ja rahaston tukiosastosta rahoitettavien toimenpiteiden tietyt arviointitoimet.

3. Ohjausosastosta rahoitetaan ne maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka eivät kuulu 2 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.

4. Rahasto ei vastaa jäsenvaltioille ja rahaston tuensaajille aiheutuneista hallinto- ja henkilöstömenoista.

2 artikla

1. Yhteisön sääntöjen mukaisesti maatalousmarkkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn osana kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille myönnetyt vientituet rahoitetaan 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2. Yhteisön sääntöjen mukaisesti maatalousmarkkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn osana maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseksi tehtävät interventiot rahoitetaan 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3. Tarvittaessa neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamista koskevan menettelyn.

3 artikla

1. Muut kuin tavoite 1 -ohjelmia koskevat yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettavat maaseudun kehittämistoimet rahoitetaan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2. Yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettavat eläinlääkintäalaa ja kasvien terveyttä koskevat toimenpiteet rahoitetaan 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

3. Yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettavat tiedottamistoimenpiteet ja arviointitoimet rahoitetaan 1 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4 artikla

1. Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi:

a) niitä viranomaisia ja elimiä koskevat tiedot, jäljempänä "maksajavirastot", jotka se hyväksyy maksamaan 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut menot;

b) jos hyväksytään useampia kuin yksi maksajavirasto, sitä viranomaista tai elintä, jäljempänä "koordinaatioelin", koskevat tiedot, jonka vastuulle se antaa komissiolle annettavien tietojen kokoamisen ja niiden toimittamisen komissiolle sekä yhteisön sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen edistämisen.

2. Maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka toimivaltaansa kuuluvien maksujen osalta antavat riittävät takeet siitä, että:

a) menojen korvattavuus ja niiden yhdenmukaisuus yhteisön sääntöjen kanssa tarkastetaan ennen maksun hyväksymistä;

b) suoritetut maksut otetaan kirjanpitoon tarkasti ja yksityiskohtaisesti;

c) vaaditut asiakirjat esitetään yhteisön sääntöjen mukaisessa määräajassa ja muodossa.

3. Suoritettujan maksujen perusteena olevien tositteiden ja edellä kuvattujen hallinnollisten ja fyysisten tarkastusten suorittamiseen liittyvien asiakirjojen on oltava maksajavirastojen hallussa. Jos nämä asiakirjat ovat menojen hyväksymisestä vastaavien elinten hallussa, näiden on toimitettava maksajavirastolle kertomukset suoritettujen tarkastusten lukumäärästä, niiden sisällöstä ja niiden tulosten perusteella toteutetuista toimenpiteistä.

4. Yhteisörahoitus voi koskea ainoastaan hyväksyttyjen maksajavirastojen maksamia menoja.

5. Jäsenvaltion on valtiosääntönsä edellyttämät määräykset ja hallinnolliset rakenteensa huomioon ottaen rajoitettava hyväksyttyjen maksajavirastojen lukumäärä pienimpään mahdolliseen määrään, jolla 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut menot voidaan maksaa riittävin hallinnollisin ja kirjanpitoa koskevin edellytyksin.

6. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot maksajavirastoista:

a) niiden nimi ja perussäännöt;

b) hallinnolliset ja kirjanpitoa sekä sisäistä tarkastusta koskevat ehdot, joiden mukaisesti yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvät maksut suoritetaan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa;

c) hyväksymisasiakirja.

Komissiolle on ilmoitettava kaikista muutoksista viipymättä.

7. Jos hyväksytty maksajavirasto ei täytä tai enää täytä yhtä tai useampaa hyväksymisen edellytystä, hyväksyminen peruutetaan, ellei maksajavirasto ole tehnyt tarvittavia mukautuksia ongelman merkittävyyden mukaan vahvistettavassa määräajassa. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava tästä komissiolle.

8. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. Komissio toimittaa jäsenvaltioiden käyttöön 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat ennakkomaksuina viitekauden aikana maksettujen menojen perusteella.

Komissio voi myöntää 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin maaseudun kehittämistoimiin ennakkomaksuja ohjelman täytäntöönpanemiseksi kyseisten ohjelmien hyväksymisen yhteydessä, ja ennakkomaksut katsotaan myöntämispäätöstä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä maksetuksi menoksi.

2. Ennen mainittujen toteutuneiden menojen perusteella maksettavien ennakkomaksujen saamista jäsenvaltioiden on asetettava kyseisten menojen korvaamisen edellyttämät varat käyttöön hyväksyttyjen maksajavirastojen tarpeiden mukaisesti.

3. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle määräajoin hyväksyttyjä maksajavirastoja ja koordinointielimiä koskevat ja rahaston tukiosastosta rahoitettuihin toimiin liittyvät tiedot seuraavasti:

a) menoilmoitukset ja ennakkoarviot rahoitustarpeista;

b) vuosittaiset tilit yhdessä niiden tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavien tietojen sekä toimitettujen tilien täydellisyyttä, tarkkuutta ja toden-peräisyyttä koskevan todistuksen kanssa.

2. Tämän artiklan soveltamista ja erityisesti 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tileihin liittyvää todistusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7 artikla

1. Komissio tekee rahastokomiteaa kuultuaan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut päätökset.

2. Komissio päättää myönnettävistä kuukausittaisista ennakkomaksuista hyväksyttyjen maksajavirastojen maksamien menojen perusteella.

Lokakuun menojen katsotaan liittyvän lokakuuhun, mikäli ne maksetaan 1-15 päivänä lokakuuta ja marraskuuhun, mikäli ne maksetaan 16-31 päivänä lokakuuta. Ennakkomaksut maksetaan jäsenvaltiolle viimeistään sitä kuukautta, jona meno on toteutettu, seuraavan toisen kuukauden kolmantena työpäivänä.

Lisäennakoita voidaan maksaa, jos rahastokomitealle annetaan siitä tieto seuraavan kuulemisen yhteydessä.

3. Komissio tarkastaa ja hyväksyy maksajavirastojen tilit ennen kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 30. päivää 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös koskee toimitettujen tilien täydellisyyttä, tarkkuutta ja todenperäisyyttä. Se ei rajoita myöhempien päätösten tekemistä 4 kohdan mukaisesti.

4. Komissio päättää menoista, jotka jätetään 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun yhteisörahoituksen ulkopuolelle, jos se toteaa, ettei kyseisiä menoja ole toteutettu yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Ennen kielteisen rahoituspäätöksen tekemistä on komission tarkastuksen tuloksista ja asianomaisen jäsenvaltion antamista vastauksista toimitettava kirjalliset tiedoksiannot, joiden perusteella molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen jatkotoimenpiteistä.

Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää käynnistämään menettelyn, jossa pyritään molempien osapuolten kantojen yhteensovittamiseen neljän kuukauden kuluessa ja jonka tuloksista toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se tutkii ennen kielteisen rahoituspäätöksen tekemistä.

Komissio arvioi rahoituksen ulkopuolelle jätettävät menot ottaen huomioon erityisesti todetun epäsäännönmukaisuuden merkittävyyden. Komissio ottaa tällöin huomioon rikkomuksen laadun ja vakavuuden sekä yhteisölle aiheutuneen taloudellisen vahingon.

Rahoituksesta ei voida kieltäytyä, kun on kyse:

a) niistä 2 artiklassa tarkoitetuista menoista, jotka on toteutettu 24:ää kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa;

b) 3 artiklassa tarkoitettuun toimenpiteeseen tai toimeen liittyvistä menoista, joiden osalta lopullinen maksu suoritettiin 24:ää kuukautta ennen komission asianosaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa.

Edellä olevaa viidettä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta niihin rahoitusseurauksiin, jotka aiheutuvat:

a) 8 artiklan 2 kohdan mukaisista sääntöjenvastaisuuksista,

b) kansallisten tukien tai sellaisten rikkomusten seurauksena, joiden osalta on käynnistetty perustamissopimuksen 88 ja 226 artiklassa tarkoitetut menettelyt.

5. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännöt koskevat erityisesti 5 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaista ennakkomaksujen käsittelyä sekä mainituissa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin liittyviä menettelyjä.

8 artikla

1. Jäsenvaltiot toteuttavat kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toimenpiteet, jotka ovat tarpeen:

a) rahastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja niiden säännönmukaisuuden varmistamiseksi;

b) sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi;

c) sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien vuoksi menetettyjen summien takaisin perimiseksi.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tieto näiden päämäärien saavuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti selvitykset hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen vaiheesta.

2. Mikäli takaisinperintä ei ole täydellinen, yhteisö vastaa sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien rahoitusseuraamuksista, lukuun ottamatta jäsenvaltioiden hallintoelinten tai muiden virastojen aiheuttamista sääntöjenvastaisuuksista tai laiminlyönneistä aiheutuvia rahoitusseurauksia.

Takaisinperityt summat maksetaan hyväksytyille maksajavirastoille, ja niiden on vähennettävä ne rahastosta rahoitettavista menoista. Takaisinperittyjen tai myöhässä maksettujen summien korot on maksettava rahastoon.

3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tämän artiklan soveltamista koskevat yleiset säännöt.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön kaikki rahaston toiminnan kannalta tarpeelliset tiedot ja toteutettava kaikki toimenpiteet, jotka ovat omiaan helpottamaan tarkastuksia, joiden komissio arvioi olevan tarpeen yhteisörahoituksen hoidossa, mukaan lukien tarkastukset itse paikalla.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ne ovat antaneet yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien yhteisön säädösten soveltamiseksi, sikäli kuin kyseisillä säädöksillä on rahoituksellisia vaikutuksia rahastolle.

2. Tilikirjojen ja kaikkien muiden rahastosta rahoitettaviin menoihin liittyvien asiakirjojen, mukaan lukien tiedot, jotka on laadittu tai joita säilytetään ATK-muodossa, on oltava niiden virkamiesten saatavilla, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksia itse paikalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toteutettujen tarkastusten suorittamista, perustamissopimuksen 248 artiklan määräysten soveltamista sekä perustamissopimuksen 279 artiklan c kohdan mukaisesti järjestettyjen tarkastusten tekemistä.

He voivat erityisesti tarkastaa:

a) hallinnollisten käytäntöjen yhdenmukaisuuden yhteisön sääntöjen kanssa;

b) tarpeellisten tositteiden olemassaolon ja niiden vastaavuuden rahastosta rahoitettujen toimien kanssa;

c) edellytykset, joilla rahastosta rahoitetut toimet toteutetaan ja tarkastetaan.

Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee tai jonka alueella tarkastus tehdään. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

Komission pyynnöstä ja jäsenvaltion suostumuksella kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tässä asetuksessa tarkoitettuihin toimiin liittyvät tarkastukset ja selvitykset. Komission virkamiehet voivat osallistua niihin.

Tarkastusmahdollisuuksien parantamiseksi komissio voi asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella järjestää jäsenvaltion hallintoviranomaisille mahdollisuuden osallistua tiettyihin tarkastuksiin tai selvityksiin.

3. Neuvosto antaa tarvittaessa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tämän artiklan soveltamista koskevat yleiset säännöt.

10 artikla

Komissio antaa joka vuosi ennen 1 päivää heinäkuuta Euroopan parlamentille ja neuvostolle rahoituskertomuksen rahaston hallinnosta kuluneen varainhoitovuoden aikana ja erityisesti sen käytettävissä olevista varoista, menojen laadusta sekä yhteisörahoituksen saamisen edellytyksistä.

11 artikla

Rahaston hallinnossa komissiota avustaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston komitea, jäljempänä "rahastokomitea", jäljempänä 12-15 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

12 artikla

Komitea muodostuu jäsenvaltioiden ja komission edustajista. Kutakin jäsenvaltiota edustaa rahastokomiteassa enintään viisi virkamiestä.

Rahastokomitean puheenjohtajana toimii komission edustaja.

13 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, rahastokomitean puheenjohtaja vie asian komitean käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

b) Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole rahastokomitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa:

- komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä,

- neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin edellisessä luetelmakohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa.

14 artikla

1. Rahastokomiteaa on kuultava:

a) tapauksissa, joissa sen kuulemisesta on säädetty;

b) tulevaa varainhoitovuotta koskevaan komission ennakkoarvioon ja tarvittaessa täydentäviin ennakkoarvioihin otettavien rahaston määrärahojen arvioimisesta;

c) rahastoa koskevista neuvostolle esitettävistä kertomusehdotuksista.

2. Rahastokomitea voi käsitellä myös muita kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

Komitealle tiedotetaan säännöllisesti rahaston toiminnasta.

15 artikla

Puheenjohtaja kutsuu rahastokomitean koolle.

Komitean sihteeristön tehtävistä huolehtivat komission yksiköt.

Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

16 artikla

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 729/70.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Poistetaan päätöksen 90/424/ETY 15 artiklan kolmas alakohta ja 40 artikla.

18 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä asetuksen (ETY) N:o 729/70 säännösten soveltamisesta tämän asetuksen säännösten soveltamiseen, vahvistetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

19 artikla

Komissio voi poistaa 7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos rahaston tukiosastolle myönnetyt ja tietyn varainhoitovuoden loppupuolella käytettävissä olevat talousarviovarat mahdollistavat sen, että rahastosta voidaan rahoittaa kyseiselle varainhoitovuodelle tästä poistamisesta aiheutuvat lisämenot. Kun komissio käyttää tätä toimivaltaansa, se voi samaa menettelyä noudattaen lykätä toimenpiteiden maksukausien alkamispäivää 1 päivään marraskuuta, jos maksukauden alku ajoittuu 16 päivän lokakuuta ja 31 päivän lokakuuta välille nämä päivät mukaan lukien.

20 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen toteutettuihin menoihin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 1999.

Neuvoston puolesta

K.-H. FUNKE

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 170, 4.6.1998, s. 83.

(2) Lausunto annettu 6. toukokuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 407, 28.12.1998, s. 222.

(4) EYVL C 401, 22.12.1998, s. 3.

(5) EYVL L 30, 20.4.1962, s. 991/60, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 728/70 (EYVL L 94, 28.4.1970, s. 9).

(6) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 94/370/EY (EYVL L 168, 2.7.1994, s. 31).

(7) EYVL L 94, 28.4.1970, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1287/96 (EYVL L 125, 8.6.1996, s. 1).

LIITE

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>