31992D0608

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 14 päivänä marraskuuta 1992,

sellaisenaan elintarvikkeeksi tarkoitetun lämpökäsitellyn maidon määritys- ja testausmenetelmistä (92/608/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä lämpökäsitellyn maidon kaupassa 5 päivänä elokuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/397/ETY(1) ja erityisesti sen 11 artiklan 6 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo, että

direktiivin 85/397/ETY 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvosto antaa erityisesti yksityiskohtaiset säännöt mainitun artiklan 2 kohdassa säädetyistä tarkastuksista; näiden tarkastusten tarkoituksena, joita laitokset suorittavat virallisen toimielimen valvonnassa ja vastuulla sekä virallisen toimielimen suorittamien säännöllisten tarkastusten alaisena, on varmistaa direktiivin 85/397/ETY vaatimusten noudattaminen ja erityisesti sen 3 artiklan A kohdan 3 alakohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen,

tarkastuksia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen laatimiseen kuuluu niiden käyttöön ottamiseen tarvittavien menetelmien määrittely,

olisi määriteltävä menetelmät, joilla voidaan määrittää sellaisenaan elintarvikkeeksi tarkoitetun lämpökäsitellyn maidon osalta kuiva-ainepitoisuus, rasvapitoisuus, rasvaton kuiva-ainepitoisuus, kokonaistyppipitoisuus, proteiinipitoisuus ja tiheys,

teknisistä syistä olisi ensin päätettävä testausta ja määritystä koskevat vertailumenetelmät, joiden avulla varmistetaan direktiivin 85/397/ETY 3 artiklan A kohdan 3 alakohdassa asetettujen vaatimusten noudattaminen; erityisesti olisi jatkettava sen tutkimista, millä edellytyksillä määrityksen ja testauksen rutiinimenetelmiä käytetään; ennen tämän tutkimuksen tulosten saamista toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että käytetään asianmukaisia rutiinimenetelmiä mainittujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, ja

mainittujen menetelmien määrittelyyn kuuluu erityisesti määritysmenetelmien määrittely ja luotettavuusperusteiden vahvistaminen tulosten yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Sellaisenaan elintarvikkeeksi tarkoitetun lämpökäsitellyn maidon määritys- ja testausmenetelmät ovat seuraavat:

- kuiva-ainepitoisuuden määritys,

- rasvapitoisuuden määritys,

- rasvattoman kuiva-ainepitoisuuden määritys,

- kokonaistyppipitoisuuden määritys,

- proteiinipitoisuuden määritys,

- tiheyden määritys.

2 artikla

Määritystä ja testausta koskevien vertailumenetelmien käyttöönotto, luotettavuusperusteiden vahvistaminen ja näytteenotto on suoritettava liitteessä I vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitetut menetelmät kuvataan liitteessä II.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä marraskuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. GUMMER

(1) EYVL N:o L 226, 24.8.1985, s. 13. Direktiivi muutettu viimeksi direktiivillä 89/662/ETY (EYVL N:o L 395, 30.12.1989, s. 13)

LIITE I

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 JOHDANTO

Yleiset määräykset koskevat reagensseja, tarvikkeita, tulosten ilmoittamista, luotettavuusvaatimuksia ja menetelmän kuvausta. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja maidon näytteiden otosta ja määrityksistä vastaavien laboratorioiden on noudatettava näitä määräyksiä.

2 REAGENSSIT

2.1 Vesi

2.1.1 Liuottamiseen, laimentamiseen tai huuhteluun käytettävän veden on ehdottomasti oltava tislattua, deionisoitua tai vähintään yhtä puhdasta demineralisoitua vettä, jollei toisin määrätä.

2.1.2 'Liuottamisella` tai 'laimentamisella` (ilman muita tarkennuksia) tarkoitetaan 'veteen liuottamista` tai 'vedellä laimentamista`.

2.2 Kemikaalit

Kaikkien käytettävien kemikaalien on oltava hyväksyttyä analyysilaatua, jollei tosin määrätä.

3 TARVIKKEET

3.1 Tarvikeluettelo

Eri vertailumenetelmien tarvikeluettelo koskee erityistarkoituksiin käytettäviä tarvikkeita, joilla on erityiset ominaisuudet.

3.2 Analyysivaaka

'Analyysivaa'alla` tarkoitetaan vaakaa, jolla voidaan punnita 0,1 milligramman tarkkuudella.

4 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

4.1 Tulokset

Jollei toisin määrätä, määritysselosteessa (6) ilmoitetun tuloksen on oltava kyseiselle menetelmälle määrätyn toistettavuusvaatimuksen (5.1.1) täyttävän kahden kokeen aritmeettinen keskiarvo. Jos kokeet eivät ole toistettavuusvaatimuksen mukaisia, koe on toistettava siinä määrin kuin se on mahdollista, tai tulos on julistettava pätemättömäksi.

4.2 Prosenttiosuuden laskeminen

Jollei toisin määrätä, tulos on laskettava prosenttiosuutena näytteen painosta.

5 LUOTETTAVUUSVAATIMUKSET: TOISTETTAVUUS JA UUSITTAVUUS

5.1 Kaikkien menetelmien luotettavuusvaatimukset määritellään seuraavasti.

5.1.1 Toistettavuus (t) on arvo, jonka alle sijoittuu samanlaisella menetelmällä samanlaiselle koetuotteelle samoissa koeolosuhteissa saadun tuloksen absoluuttinen erotus (sama kokeen tekijä, sama välineistö, sama laboratorio ja lyhyt aikaväli).

5.1.2 Uusittavuus (U) on arvo, jonka alle sijoittuu samanlaisella menetelmällä samanlaiselle koetuotteelle eri koeolosuhteissa saadun tuloksen absoluuttinen erotus (eri kokeen tekijä, eri välineistö, eri laboratorio ja/tai erilainen aikaväli).

5.1.3 Jollei jonkin käytetyn menetelmän osalta toisin määrätä, kunkin menetelmän toistettavuus- ja uusittavuusarvot ilmaistaan 95 prosentin todennäköisyydellä, kuten määritellään standardissa ISO 5725: toinen painos, 1986.

5.1.4 Tarpeelliset kollaboratiiviset kokeet ja muut tarvittavat tutkimukset olisi suunniteltava ja toteutettava kansainvälisten ohjeiden mukaisesti.

6 MÄÄRITYSSELOSTE

Määritysselosteessa on täsmennettävä käytetty menetelmä ja saadut tulokset. Lisäksi siinä on mainittava menetelmän kaikki yksityiskohdat, joita ei ole kuvattu määritysmenetelmässä, tai jotka ovat valinnaisia sekä kaikki seikat, jotka ovat saattaneet vaikuttaa tuloksiin. Määritysselosteessa on oltava kaikki näytteen täydelliseen tunnistamiseen tarvittavat tiedot.

II NÄYTTEENOTTO LÄMPÖKÄSITELLYSTÄ MAIDOSTA

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan lämpökäsitellyn maidon näytteenottoon, kuljetukseen ja säilytykseen sovellettava vertailumenetelmä,.

2 YLEISTÄ

Lämpökäsitellyn maidon (joka on säiliöissä) näytteenoton suorittaa valtuutettu henkilö, joka on saanut riittävän opastuksen ennen näytteenottoa.

Jos toimivaltaiset viranomaiset tai koelaboratorio pitävät tarpeellisena, ne opettavat näytteenottomenetelmät näytteenottohenkilöstölle varmistaakseen sen, että näyte on koko erää edustava ja yhdenmukainen sen kanssa.

Jos toimivaltaiset viranomaiset tai koelaboratorio pitävät tarpeellisena, ne opettavat näytteen merkitsemistavat näytteenotosta vastaavalle henkilökunnalle varmistaakseen sen, että näyte varmasti tunnistetaan.

3 NÄYTTEENOTTOVÄLINEET

3.1 Yleistä

Näytteenottovälineiden on oltava ruostumatonta terästä tai muuta riittävän kestävää soveltuvaa ainesta ja lisäksi niiden on oltava rakenteeltaan käyttöön soveltuvia (sekoittaminen, näytteenotto, jne.) Nesteiden sekoittamiseen astioissa tarkoitettujen hämmentimien ja sekoittimien on oltava riittävän suuria, jotta tuote saadaan sekoittumaan riittävästi aiheuttamatta eltaantunutta makua. Kauhoissa on oltava kiinteä ja riittävän pitkä varsi, jotta astiasta voidaan ottaa näyte kuinka syvältä tahansa. Kauhan tilavuuden on oltava vähintään 50 ml.

Näyteastioiden ja niiden kansien on oltava lasia, metallia tai soveltuvaa muovia.

Näytteenottovälineiden (astiat ja niiden kannet) valmistuksessa käytettävä materiaali ei saa aiheuttaa näytteelle muutosta, joka voisi vaikuttaa määritysten tuloksiin. Sekä itse materiaalin että näytteenottovälineiden pintojen on oltava puhtaita, kuivia, sileitä ja halkeilemattomia, ja niissä on oltava pyöristetyt kulmat.

4 NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT

4.1 Yleistä

Riippumatta siitä, mitä määritetään, maitoa on sekoitettava riittävästi ennen näytteenottoa joko manuaalisesti tai mekaanisesti.

Näyte on otettava heti sekoittamisen jälkeen, kun maito on vielä liikkeessä.

Näytteen tilavuuden on oltava määritystarpeiden mukainen. Käytettävien astioiden tilavuuden on oltava sellainen, että astiat ovat melkein täynnä näytettä kuitenkin siten, että sisältö voidaan sekoittaa hyvin ennen määritystä, mutta siten, että vältetään kirnuuntuminen kuljetuksen aikana.

4.2 Manuaalinen näytteenotto

4.2.1 Näytteenotto jaetusta erästä

Kun maitomäärä, josta näyte otetaan, on jaettu moneen astiaan, jokaisesta astiasta otetaan edustava näyte ja kunkin näytteen maitomäärä kirjataan. Jollei eri astioista otettuja näytteitä ole määritettävä erikseen, mainittujen edustavien määrien osa sekoitetaan suhteessa siihen määrään, josta kukin näyte on otettu. Sekoittamisen jälkeen otetaan yksi (tai useampi) näyte näistä suhteutetuista määristä.

4.2.2 Näytteenotto suurista astioista - varastointisäiliöt, säiliöautot, säiliövaunut

4.2.2.1 Maito sekoitetaan sopivalla tavalla ennen näytteenottoa.

Suurten astioiden, varastointisäiliöiden, säiliöautojen tai säiliövaunujen sisällön sekoittamiseen suositellaan mekaanista sekoittamista (4.2.2.2).

Sekoittamisen kesto riippuu siitä, kuinka pitkän aikaa maito on seissyt. On pystyttävä osoittamaan, että kussakin tapauksessa käytetty sekoitusmenetelmä soveltuu määrityksen tarpeisiin; sekoittamisen tehokkuus vaikuttaa selvästi maitoerän eri osista tai säiliön tyhjennysaukosta säännöllisin väliajoin tapahtuvan tyhjennyksen aikana otetuista näytteistä saatujen määritystulosten samankaltaisuuteen. Maidon sekoitusmenetelmää (raakamaidon tai täysmaidon) pidetään tehokkaana, jos kahden edellä mainituissa olosuhteissa otetun maitonäytteen rasvapitoisuuden ero on alle 0,1 prosenttiyksikköä.

Suuressa säiliössä, jonka tyhjennysaukko on pohjassa, saattaa tyhjennyskohdassa olla pieni määrä maitoa, joka ei sekoittamisen jälkeenkään ole koko muuta sisältöä edustava otos. Tästä syystä olisi näytteet olisi mieluummin otettava täyttöaukosta. Jos näyte otetaan tyhjennysaukosta, riittävä maitomäärä juoksutetaan pois näytteiden edustavuuden varmistamiseksi.

4.2.2.2 Suurten säiliöiden, varastointisäiliöiden, säiliöautojen ja säiliövaunujen sisällön sekoittaminen voidaan suorittaa seuraavasti:

- säiliöön asennetulla mekaanisella sekoittajalla, joka toimii sähkömoottorilla,

- täyttöaukkoon sijoitetulla potkurilla tai sekoittimella, joka toimii sähkömoottorilla sekoittajan kelluessa maidossa,

- kun kyseessä ovat säiliöautot tai säiliövaunut, kierrättämällä maito joustavan siirtoletkun läpi, joka on liitetty säiliön tyhjennyspumppuun ja sijoitettu täyttöaukkoon.

- suodatetulla ja puhtaalla paineilmalla. Tässä tapauksessa on käytettävä pienintä mahdollista vähäistä painetta ja ilmamäärää eltaantuneen maun ehkäisemiseksi.

4.3 Näytteenotto sellaisenaan elintarvikkeeksi tarkoitetusta ja vähittäismyyntiin pakatusta lämpökäsitellystä maidosta

Sellaisenaan elintarvikkeeksi tarkoitetun ja vähittäismyyntiin pakatun lämpökäsitellyn maidon näytteiden on koostuttava koskemattomista, avaamattomista pakkauksista. Jos mahdollista, näytteet on otettava pakkaamisen yhteydessä tai käsittelylaitoksen kylmätiloissa mahdollisimman pian jalostuksen jälkeen (pastöroidun maidon näytteet on otettava niiden jalostamispäivänä).

Kaikista lämpökäsitellyistä maitolaaduista (pastöroitu, iskukuumennettu ja steriloitu maito) olisi otettava kullekin maitolaadulle tehtävien määritysten lukumäärää vastaava maitomäärä, ja määritykset olisi tehtävä koelaboratorion tai jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen antamia ohjeita noudattaen.

5 NÄYTTEEN TUNNISTAMINEN

Näyte merkitään tunnistuskoodilla, jonka avulla se voidaan tunnistaa nopeasti koelaboratorion tai toimivaltaisen viranomaisen antamia ohjeita noudattaen.

6 NÄYTTEIDEN KÄSITTELY, KULJETUS JA VARASTOINTI

Koelaboratorio valmistelee kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaan maitolaadun ja käytettävän määritysmenetelmän perusteella ohjeet, joita on noudatettava näytteiden käsittelyssä (kemiallinen tai lämpökäsittely), kuljetuksessa ja varastoinnissa näytteenoton ja niiden määrityksen välisenä aikana.

Ohjeissa on määrättävä, että:

- kuljetuksen ja varastoinnin aikana on toteutettava varotoimenpiteitä näytteen eristämiseksi kaikista pilaannuttavista hajuista ja suoralta auringonvalolta. Jos käytettävä näyteastia on läpinäkyvä, se on säilytettävä valolta suojattuna.

LIITE II

I KUIVA-AINEPITOISUUDEN MÄÄRITYS

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan maidon kuiva-ainepitoisuuden määrittämisessä käytettävä vertailumenetelmä.

2 MÄÄRITELMÄ

"Kuiva-ainepitoisuus": jäljempänä kuvattavan täydellisen kuivaamisen jälkeen jäljelle jäävä massa painoprosentteina ilmaistuna.

3 PERIAATE

Veden haihduttaminen näytteestä lämpökaapissa 102 ± 2 °C:n lämpötilassa.

4 VÄLINEISTÖ JA LASITAVARAT

Tavalliset laboratoriovälineet ja erityisesti:

4.1 Analyysivaaka

4.2 Eksikaattori, jossa on tehokasta kuivausainetta (esimerkiksi hiljattain kuivattua silikageeliä ja kosteusmittari).

4.3 Lämpökaappi, jossa on ilmastointi ja jonka koko työtila on säädetty termostaatilla 102 ± 2 °C:n lämpötilaan.

4.4 Tasapohjaisia maljoja, korkeus 20-25 mm, halkaisija 50-75 mm, jotka on valmistettu sopivasta materiaalista, ja joissa on sopivan kokoiset helposti irrotettavat kannet.

4.5 Kiehuva vesihaude

4.6 Homogenisaattori

5 NÄYTTEEN ESIKÄSITTELY KOETTA VARTEN

Maitonäyte lämmitetään 20-25 °C:n lämpötilaan. Sekoitetaan huolellisesti, jotta näytteen rasva jakaantuisi homogeenisesti. Niin voimakasta sekoittamista on vältettävä, että maitoon muodostuisi vaahtoa tai että rasva kirnuuntuisi. Jos kermakerros on vaikea hajottaa, näyte lämmitetään hitaasti 35-40 °C:n lämpötilaan sekoittaen huolellisesti, jotta astiaan kiinni tarttuva kerma irtoaisi. Näyte jäähdytetään nopeasti 20-25 °C:n lämpötilaan.

Homogenisaattoria voidaan tarvittaessa käyttää rasvan hajoamisen helpottamiseksi.

Tuloksista tulee virheellisiä, jos näytteessä on näkyvää nestemäistä rasvaa tai jos valkoiset epäsäännöllisen muotoiset hiukkaset ovat näkyviä ja tarttuvat astian seinämiin.

6 SUORITUS

6.1 Maljan esikäsittely

Maljaa (4.4) ja sen viereen asetettua kantta kuumennetaan lämpökaapissa (4.3), jonka lämpötilan on pysyttävä 102 ± 2 °C:ssa vähintään 30 minuutin ajan. Maljan päälle asetetaan kansi ja ne pannaan heti eksikaattoriin (4.2). Annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan (vähintään 30 minuuttia) ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.2 Näyte

Punnitaan nopeasti 0,1 mg:n tarkkuudella esikäsiteltyyn maljaan 3-5 grammaa näytettä koetta varten (5).

6.3 Määritys

6.3.1 Malja esikuivataan kuumentamalla sitä vesihauteessa; annetaan kiehua 30 minuuttia (4.5).

6.3.2 Malja ja sen viereen asetettu kansi pannaan kahdeksi tunniksi lämpökaappiin (4.3), jonka lämpötila on säädetty 102 ± 2 °C:seen. Kansi pannaan maljan päälle, ja malja otetaan pois lämpökaapista.

6.3.3 Annetaan jäähtyä eksikaattorissa (4.2) huoneen lämpötilaan (vähintään 30 minuuttia) ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.3.4 Malja ja sen viereen asetettu kansi pannaan uudelleen lämpökaappiin yhdeksi tunniksi. Maljan päälle pannaan kansi, ja malja otetaan pois lämpökaapista. Annetaan jäähtyä eksikaattorissa noin 30 minuuttia, ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.3.5 Toistetaan 6.3.4 kohdassa kuvattuja työvaiheita, kunnes kahden peräkkäisen punnituksen painoero on enintään 0,5 mg. Kirjataan pienin punnitustulos.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskutapa ja kaava

Kuiva-ainepitoisuus lasketaan painoprosentteina seuraavan kaavan mukaisesti:

WT = >NUM>m2 - m0/

>DEN>m1 - m0

× 100

WT = kuiva-ainepitoisuus grammoina 100 grammassa

m0 = maljan ja kannen (6.1) massa grammoina

m1 = maljan, kannen ja näytteen massa grammoina

m2 = maljan, kannen ja kuivatun näytteen (6.3.5) massa grammoina

Saatu arvo pyöristetään lähimpään 0,01 prosenttiin (painoprosentteina).

7.2 Luotettavuus

7.2.1 Toistettavuus (t): 0,10 g kuiva-ainetta 100 grammassa tuotetta.

7.2.2 Uusittavuus (U): 0,20 g kuiva-ainetta 100 grammassa tuotetta.

II RASVAPITOISUUDEN MÄÄRITYS

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan täysmaidon, osittain kuoritun maidon ja rasvattoman maidon rasvapitoisuuden määrityksessä käytettävä vertailumenetelmä

2 MÄÄRITELMÄ

"Maidon rasvapitoisuus": kaikki erityisellä menetelmällä määriteltävät aineet. Ilmoitetaan paino prosentteina.

3 PERIAATE

Näytteen ammoniakkiliuos uutetaan dietyylieetteriin ja petrolieetteriin, liuottimet poistetaan tislaamalla tai haihduttamalla ja sen jälkeen määritetään petrolieetteriin liukoisten uutettujen aineiden massa (menetelmää kutsutaan tavallisesti Röse-Gotlieb-menetelmäksi).

4 REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien on oltava hyväksyttyä analyysilaatua, ja niistä ei saa jäädä sokeakokeessa havaittavaa jäämää.

Reagenssien laadun tarkastamiseksi suoritetaan 6.3 kohdan mukainen määritys. Punnitsemiseen käytetään tyhjää mittapulloa, dekantterilasia tai metallimaljaa (5.8), jotka on taarattu 6.4 kohdan mukaisesti (saadun punnitustuloksen korjaamiseksi ympäröivien olosuhteiden vaikutukselta). Jos kokonaisjäämä, joka on korjattu taaran massan näennäisten muutosten perusteella, ylittää 2,5 milligrammaa, liuottimien jäämä määritetään haihduttamalla vastaavasti 100 ml dietyylieetteriä (4.4) ja 100 ml petrolieetteriä (4.5), tässä järjestyksessä. Myös tällöin punnitsemiseen käytetään taaraa. Jos jäämän määrä ylittää 2,5 mg, liuotin puhdistetaan tislaamalla tai otetaan uusi liuotin.

4.1 "Ammoniumhydroksidi": Noin 25-prosenttinen (m/m) NH3-liuos. Myös väkevämpää ammonium hydroksidiliuosta voidaan käyttää (6.5.1 ja A.1.5.1).

4.2 Etanoli, vähintään 94 % (v/v). Metanolilla denaturoitua etanolia voidaan käyttää, jos on varmaa, ettei se vaikuta mitenkään määritystuloksiin.

4.3 Kongonpuna tai kresolinpuna

Liuotetaan 1 g kongonpunaa tai kresolinpunaa veteen ja laimennetaan 100 millilitraksi.

Huom. Tämän liuoksen käyttäminen, jonka avulla liuottimen ja vesikerroksen rajapinta voidaan erottaa paremmin, on vapaaehtoista (6.5.2). Muita vesipitoisia väriliuoksia voidaan käyttää, jos ne eivät vaikuta määritystuloksiin.4.4 Dietyylieetteri, joka on peroksiditon, ei sisällä yli 2 mg/kg antioksidantteja ja on sokeakokeen vaatimusten mukainen (6.3).

4.5 Petrolieetteri, jonka kiehumispiste on 30-60 °C:n välillä.

4.6 Liuotinseos, joka on valmistettu juuri ennen käyttöä sekoittamalla yhtä paljon dietyylieetteriä (4.4) ja petrolieetteriä (4.5).

5 VÄLINEISTÖ JA LASITAVARAT

Varoitus: Koska määrityksessä käytetään tulenarkoja, haihtuvia liuottimia, käytettävien sähkölaitteiden on oltava näiden liuottimien käytöstä annettujen säännösten mukaisia.

Tavalliset laboratoriovälineet ja erityisesti:

5.1 Analyysivaaka

5.2 Sentrifugi, jossa uuttopulloja tai -putkia (5.6) voidaan sentrifugoida kierrosnopeudella 500-600 kierr./min siten, että mittapullojen tai putkien ulompaan päähän aikaansaadaan 80-90 g:n painovoimakenttä.

Huom. Sentrifugin käyttö on vapaaehtoista (6.5.5).

5.3 Tislaus- tai haihdutuslaitteet, joilla voidaan tislata liuottimet ja etanoli pulloista tai haihduttaa ne dekantterilaseista ja maljoista (6.5.12 ja 6.5.15) enintään 100 °C:n lämpötilassa.

5.4 Lämpökaappi, joka on sähkölämmitteinen ja jossa on täysin avoimet tuuletusaukot, ja joka voidaan säätää 102 ± 2 °C:seen käytettävässä tilassa. Lämpökaapissa on oltava asianmukainen lämpömittari.

5.5 Vesihaude, jonka lämpötila voidaan säätää 35-40 °C:seen.

5.6 Mojonnier-tyyppisiä rasvanuuttopulloja

Huom. Voidaan käyttää myös rasvanuuttoputkia, joissa on lappo tai pesupullo, jolloin kokeen suoritus, joka tässä tapauksessa on erilainen, kuvataan liitteessä.

Pulloissa (tai putkissa) on oltava tulpat, jotka on valmistettu himmeäksi hiotusta lasista, hyvälaatuisesta korkkiaineesta tai muusta aineesta, joka ei vaikuta käytettäviin reagensseihin. Korkkiaineesta valmistetut tulpat on pestävä dietyylieetterilla (4.4) ja pidettävä 60 °C:ssa tai sitä lämpimämmässä vedessä vähintään 15 minuutin ajan ja sitten jäähdytettävä vedessä, jotta ne olisivat käyttöhetkellä vedellä kyllästettyjä.

5.7 Pulloteline rasvanuuttopullojen (tai -putkien) säilyttämiseen (5.6).

5.8 Pesupullo, joka soveltuu käytettäväksi liuotinseoksen kanssa (4.6). Muovista pesupulloa ei saa käyttää.

5.9 Rasvankeruuastiat, esimerkiksi keittopullot (tasapohjaiset pullot) tai vetoisuudeltaan 125-250 ml:n erlenmeyerpulloja tai metallimaljoja. Kun käytetään metallimaljoja, niiden olisi mieluiten oltava ruostumatonta terästä, tasapohjaisia ja nokallisia, ja niiden läpimitan olisi oltava 80-100 mm ja korkeuden noin 50 mm.

5.10 Kiehumakiviä, joissa ei ole rasvaa ja jotka ovat ei-huokoista posliinia, karbidisilikonia tai lasihelmiä (käyttö vapaaehtoista, jos käytetään metallimaljoja).

5.11. Mittalaseja, tilavuus 5 ja 25 ml.

5.12 Mittapipettejä, tilavuus 10 ml.

5.13 Metalliset pihdit putkien, dekantterilasien ja maljojen pitelemiseksi.

6 SUORITUS

Huom. Vaihtoehtoinen suoritustapa, jossa käytetään rasvanuuttoputkia, joissa on lappo- tai pesupullo-osa (katso 5.6 kohdan huomautus) kuvataan liitteessä.

6.1 Näytteen esikäsittely koetta varten

Näytteen lämpötila nostetaan koetta varten 35-40 °C:seen noin 15 minuutin aikana käyttämällä tarvittaessa vesihaudetta (5.5). Näytettä sekoitetaan riittävästi, mutta varovaisesti kääntämällä astia useita kertoja ylösalaisin aiheuttamatta vaahdon muodostumista tai kirnuuntumista, ja näyte jäähdytetään nopeasti noin 20 °C:n lämpötilaan.

6.2 Näyte

Näyte (6.1) sekoitetaan kääntämällä astia varovaisesti ylösalaisin 3-4 kertaa, ja näytettä punnitaan koetta varten viipymättä 1 mg:n tarkkuudella 10-11 grammaa suoraan uuttopulloon (5.6) tai punnitusastiaa käyttäen.

Näytettä on pantava uuttopullojen (kapeaan) alaosaan mahdollisimman paljon.

6.3 Sokeakoe

Sokeakoe suoritetaan samanaikaisesti määrityksen kanssa samaa suoritustapaa ja samoja reagensseja käyttäen, mutta korvaamalla näyte 10 11 ml:lla vettä.

Rasvankeruuastian selvä massan muutos, jota on korjattu kontrolliastian massan muutosten mukaan, ei saa olla yli 2,5 mg.

6.4 Rasvankeruuastian esikäsittely

Kuivataan astia (5.9), joka sisältää kiehumakiviä tasaisen kiehumisen aikaansaamiseksi lämpökaapissa (5.4) suoritettavan yhden tunnin kestävän ylimääräisen liuottimen poiston aikana. Astian annetaan jäähtyä (ei eksikaattorissa, mutta pölyltä suojattuna) punnitushuoneen lämpötilaa vastaavaksi (lasiastiat vähintään yksi tunti ja metallimaljat vähintään 30 minuuttia). Astia asetetaan vaakaan pihtien avulla (erityisesti lämpötilanmuutosten välttämiseksi) ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.5 Määritys

6.5.1 Lisätään 2 ml ammoniumhydroksidiliuosta (4.1) tai vastaava määrä väkevämpää liuosta, ja sekoitetaan voimakkaasti näytteen kanssa uuttopullon kapeassa osassa. Määritys suoritetaan heti ammoniumhydroksidiliuoksen lisäämisen jälkeen.

6.5.2 Lisätään 10 ml etanolia (4.2) ja sekoitetaan varovasti, mutta riittävästi siten, että pullon sisältö kulkee edestakaisin kahden pallomaisen osan välillä; on varottava päästämästä nestettä liian lähelle pullon kaulaa. Tarvittaessa voidaan lisätä kaksi tippaa kongonpunaa tai kresolinpunaa(4.3).

6.5.3 Lisätään 25 ml dietyylieetteriä (4.4), suljetaan pullo vedellä kyllästetyllä korkkiaineesta valmistetulla tulpalla tai veteen kastetulla tulpalla (5.6), ravistellaan voimakkaasti, mutta ei liikaa (pysyvän emulsion muodostumisen välttämiseksi) yhden minuutin ajan pitäen pulloa vaakatasossa kapea osa ylhäällä. Nesteen annetaan aika ajoin kulkea leveästä osasta kapeaan osaan. Tarvittaessa pullo jäähdytetään juoksevan veden alla, poistetaan varovaisesti korkkisuljin tai suljinlaite, joka huuhdellaan samoin kuin pullon kaula pienellä määrällä liuotinseosta (4.6) käyttäen pesupulloa (5.8) siten, että huuhtelunesteet valuvat pulloon.

6.5.4 Lisätään 25 ml petrolieetteriä (4.5), suljetaan pullo korkkiaineesta valmistetulla, uudelleen kostutetulla tulpalla (tulppa kostutetaan uudelleen upottamalla se veteen) tai muulla sulkimella, ja pulloa ravistetaan varovasti 30 sekunnin ajan 6.5.3 kohdassa kuvatulla tavalla.

6.5.5 Suljettua pulloa sentrifugoidaan 1-5 minuuttia kierrosnopeudella 500-600 kierr./min (5.2). Jollei sentrifugia ole käytettävissä (katso 5.2 kohdan huomautus), suljetun pullon annetaan seistä telineessä (5.7) vähintään 30 minuutin ajan, kunnes ylempi kelluva kerros on kirkas ja erottuu selvästi vesikerroksesta. Tarvittaessa pullo jäähdytetään juoksevan veden alla.

6.5.6 Korkkiaineesta valmistettu tulppa tai muu suljin irrotetaan varovasti ja huuhdellaan samoin kuin pullon kaulan sisäpuoli pienellä määrällä liuotinseosta (4.6) siten, että huuhtelunesteet valuvat pulloon.

Jos nesteiden välinen rajapinta sijaitsee pullon kaulan pohjan alapuolella, se nostetaan tälle tasolle lisäämällä varovaisesti vettä pullon kylkeä pitkin helpottamaan liuottimen dekantointia.

6.5.7 Pitämällä kiinni uuttopullon kapeasta pallomaisesta osasta dekantoidaan huolellisesti mahdollisimman paljon ylempää kelluvaa kerrosta esikäsiteltyyn rasvankeruuastiaan (6.4), jossa on pulloja käytettäessä joitakin kiehumakiviä (5.10) (vapaaehtoinen käytettäessä metallimaljoja), ja näin vältetään ettei vesikerroksesta dekantoidu mitään osaa.

6.5.8 Uuttopullon kaulan huuhdellaan ulkopuolelta pienellä määrällä liuotinseosta (4.6) siten, että huuhtelunesteet kerätään rasvankeruuastiaan ja samalla huolehditaan, ettei liuotinseosta joudu uuttopullon ulkopuolelle.

Liuotin voidaan tarvittaessa poistaa astiasta kokonaan tai osittain tislaamalla tai haihduttamalla 6.5.12 kohdassa kuvatulla tavalla.

6.5.9 Uuttopullon sisältöön lisätään 5 ml etanolia (4.2) käyttämällä etanolia pullon kaulan sisäpuolen huuhteluun ja sekoitetaan 6.5.2 kohdassa kuvatulla tavalla.

6.5.10 Suoritetaan toinen uutto siten, että toistetaan 6.5.3 6.5.8 kohdissa kuvatut työvaiheet, mutta käyttäen vain 15 ml dietyylieetteriä (4.4) ja 15 ml petrolieetteriä (4.5); dietyylieetteriä käytetään uuttopullon kaulan sisäpuolen huuhteluun. Tarvittaessa nesteiden välinen rajapinta nostetaan uuttopullon kaulan puoliväliin, jotta liuottimien dekantointi olisi mahdollisimman täydellinen.

6.5.11 Suoritetaan kolmas uutto siten, että toistetaan uudelleen 6.5.3 6.5.8 kohdissa kuvatut työvaiheet käyttämällä vain 15 ml dietyylieetteriä (4.4) ja 15 ml petrolieetteriä (4.5); dietyylieetteriä käytetään uuttopullon kaulan sisäpuolen huuhteluun. Tarvittaessa nesteiden välinen rajapinta nostetaan pullon kaulan puoliväliin, jotta liuottimien dekantointi olisi mahdollisimman täydellinen.

Kolmas uutto voidaan jättää tekemättä, kun kyseessä on rasvaton maito.

6.5.12 Liuottimet (etanoli mukaan luettuna) poistetaan pullosta mahdollisimman täydellisesti tislaamalla tai dekantterilasista tai maljasta haihduttamalla (5.3) siten, että pullon kaulan sisäpuoli huuhdellaan pienellä määrällä liuotinseosta (4.6) ennen tislauksen aloittamista.

6.5.13 Rasvankeruuastiaa kuumennetaan (pulloa kallistetaan, jotta liuotinhöyryt pääsevät pois) lämpökaapissa (5.4) yhden tunnin ajan. Rasvankeruuastia otetaan pois lämpökaapista, sen annetaan jäähtyä (ei eksikaattorissa, mutta pölyltä suojattuna) punnitushuoneen lämpötilaa vastaavaksi (lasiastiat vähintään yksi tunti, metallimaljat vähintään 30 minuuttia) ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

Astiaa ei saa pyyhkiä juuri ennen punnitusta. Astia pannaan vaakaan pihtien avulla erityisesti lämpötilanmuutosten välttämiseksi.

6.5.14 Toistetaan 5.6.13 kohdassa kuvattuja työvaiheita, kunnes rasvankeruuastian paino pienenee enintään 0,5 mg:lla tai nousee kahden peräkkäisen punnituksen välillä. Pienintä painoa käytetään rasvankeruuastian ja uutetun aineen punnitustuloksena.

6.5.15 Lisätään 25 ml petrolieetteriä rasvankeruuastiaan sen tarkistamiseksi, onko uutettu aine liuennut kokonaan vai ei. Liuotinta kuumennetaan varovasti ja sekoitetaan kiertävin liikkein, kunnes kaikki rasva on liuennut.

Jos kaikki uutettu aine on liuennut petrolieetteriin, rasvan massana käytetään uutetta sisältävän pullon (6.5.14) lopullisen punnitustuloksen ja alkuperäisen punnitustuloksen (6.4) välistä erotusta.

6.5.16 Jos kaikki uutettu aine ei ole liuennut petrolieetteriin tai jos tätä on aihetta epäillä, rasva uutetaan kokonaan astiasta pesemällä se useita kertoja kuumalla petrolieetterillä.

Liukenemattomien aineiden annetaan laskeutua ja petrolieetteri dekantoidaan huolellisesti liukenemattomiin aineisiin. Kyseinen menettely toistetaan kolmesti käyttämällä petrolieetteriä astian kaulan sisäpuolen huuhteluun.

Lopuksi astian yläosan ulkopuoli huuhdellaan liuotinseoksella siten, että liuotinta ei levittäydy astian ulkopinnalle. Petrolieetterin höyryt poistetaan kuumentamalla astiaa lämpökaapissa yhden tunnin ajan, sen annetaan jäähtyä ja se punnitaan 6.5.13 ja 6.5.14 kohdassa kuvatulla tavalla.

Edellä 6.5.14 kohdassa määritetyn painon ja tämän lopullisen painon välistä erotusta käytetään rasvan punnitustuloksena.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskutapa ja kaava

Rasvapitoisuus lasketaan painoprosentteina seuraavan kaavan mukaisesti:

F = >NUM>(m1 - m2) - (m3 - m4)/

>DEN>m0

× 100

jossa:

F = rasvapitoisuus

m0 = näytteen (6.2) massa grammoina

m1 = rasvankeruuastian ja 6.5.14 kohdassa määritetyn uutetun aineen massa grammoina

m2 = rasvankeruuta varten esikäsitellyn astian tai liukenemattomien aineiden tapauksessa rasvankeruuastian ja 6.5.16 kohdassa määritetyn liukenemattoman jäännöksen massa grammoina

m3 = sokeakokeessa (6.3) käytetyn rasvankeruuastian ja 6.5.14 kohdassa määritetyn uutetun aineen massa grammoina.

m4 = sokeakokeessa (6.3) käytetyn rasvankeruuastian (6.4) massa tai liukenemattomien aineiden tapauksessa rasvankeruuastian ja 6.5.16 kohdassa määritetyn liukenemattoman jäännöksen massa grammoina.

Tulos ilmoitetaan 0,01 prosentin tarkkuudella.

7.2 Luotettavuus

7.2.1 Toistettavuus (t):

- täysmaito ja osittain kuorittu maito: 0,02 g rasvaa 100 grammassa tuotetta,

- rasvaton maito: 0,01 g rasvaa 100 grammassa tuotetta.

7.2.2 Uusittavuus (U):

- täysmaito: 0,04 g rasvaa 100 grammassa tuotetta,

- osittain kuorittu maito: 0,03 g rasvaa 100 grammassa tuotetta,

- rasvaton maito: 0,025 g rasvaa 100 grammassa tuotetta.

III RASVATTOMAN KUIVA-AINEPITOISUUDEN MÄÄRITYS

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan lämpökäsitellyn maidon rasvattoman kuiva-ainepitoisuuden määrityksessä käytettävä vertailumenetelmä.

2 MÄÄRITELMÄ JA LASKEMINEN

Rasvaton kuiva-ainepitoisuus ilmoitetaan painoprosentteina. Se on kuiva-ainepitoisuuden (luku I) ja rasvapitoisuuden (luku II) välinen erotus.

IV MAIDON KOKONAISTYPPIPITOISUUDEN MÄÄRITYS

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan täysmaidon, osittain kuoritun maidon ja rasvattoman maidon kokonaistyppipitoisuuden määrittämisessä käytettävä vertailumenetelmä.

2 MÄÄRITELMÄ

'Maidon kokonaistyppipitoisuudella` tarkoitetaan kjeldahlin menetelmää soveltamalla saatua typpipitoisuutta ilmoitettuna painoprosentteina

3 PERIAATE

Osa maitonäytteestä punnitaan ja mineralisoidaan väkevällä rikkihapolla ja kaliumsulfaatilla kupari(II)- sulfaatin toimiessa katalysaattorina orgaanisten yhdisteiden typen muuttamiseksi ammoniumsulfaatiksi. Ammoniakki vapautuu natriumhydroksidiliuosta lisättäessä ja se tislataan ja imeytetään boorihappoliuokseen. Tämä liuos titrataan sitten happoliuoksella.

4 REAGENSSIT

4.1 Kaliumsulfaatti (K2SO4)

4.2 Kuparisulfaattiliuos. Liuotetaan 5,0 g kupari(II)sulfaattipentahydraattia (CuSO4, 5H2O) veteen ja täytetään mittapullo 100 ml:aan saakka (20 °C).

4.3 Rikkihappo, vähintään 98,0 % (m/m), H2SO4.

4.4 Natriumhydroksidiliuos, 47 % (m/m) 704 g NaOH/l (20 °C:ssa).

Huom. Voidaan käyttää myös laimeampaa natriumhydroksidiliuosta, esimerkiksi 40 % (m/m) 572 g/l, 20 °C tai 30 % (m/m) 399 g/l, 20 °C.

4.5 Boorihappoliuos. Liuotetaan 40 g boorihappoa (H3BO3) yhteen litraan kuumaa vettä, annetaan jäähtyä ja säilytetään boorisilikaattilasista valmistetussa pullossa.

4.6 Indikaattori. Liuotetaan 0,01 g metyylipunaa, 0,02 g bromitymolisinistä ja 0,06 g bromikresolivihreää 100 ml:aan etyylialkoholia. Liuos säilytetään ruskeassa suljetussa pullossa pimeässä ja viileässä paikassa.

4.7 Titrausliuos

C (

>NUM>1

>DEN>2

H2SO4) tai c (HCl) = 0,05 mol/l titrattuna 0,0001 mol/l tarkkuudella.

4.8 Sakkaroosi, joka ei sisällä typpiyhdisteitä

4.9 Ammoniumsuola, puhdas, kuten ammoniumoksalaatti (NH4)2C2O4 7 H2O tai ammoniumsulfaatti (NH4)2SO4.

4.10 Tryptofaani (C11H12N2O2), fenasetiini (C10H7CH2CONH2) tai lysiinimono- tai dihydrokloridi (C6H14N2O2 7 HCl tai C6H14N2O2 7 2HCl).

Huom. Edellä 4.9.ja 4.10 kohdassa tarkoitettujen reagenssien puhtausasteen on oltava parempi kuin "analyysilaatu". Jos mahdollista, 4.9 kohdassa käytetään varmennettua ammoniumsuolojen liuosta.

5 VÄLINEISTÖ JA LASITAVARAT

Tavalliset laboratoriovälineet ja erityisesti:

5.1 Kjeldahlkolveja, tilavuus 500 ml.

5.2 Kiehumakiviä, esimerkiksi halkaisijaltaan noin 5 mm:n lasihelmiä, Hengar-rakeita ja hohkakiveä.

5.3 Byretti tai automaattipipetti, jolla annostellaan 1,0 ml.

5.4 Mittalaseja, lasia, tilavuus 50, 100 ja 250 ml.

5.5 Polttolaite (5.1) kaltevassa asennossa (noin 45°), varustettu sähköisellä lämmityslaitteella tai säädettävillä kaasupolttimilla, jotta kolvin sisältö ei nousisi yli pullon kaulan kolmasosan, ja höyrynpoistolaitteella.

5.6 Tislauslaite, boorisilikaattilasia, johon voidaan asentaa kjeldahlkolvi (5.1), ja jossa on tehokas roiskesuoja, joka on liitetty tehokkaaseen jäähdyttimeen suoralla sisemmällä putkella ja sen alapäähän kiinnitetyllä poistoputkella; liitosputken ja tulpan(tulppien) on oltava tiiviitä ja mieluiten neopreenia.

5.7 Pipetti tai automaattipipetti, 0,10 ml.

5.8 Erlenmeyerpulloja, tilavuus 500 ml, asteikko 200 ml:aan.

5.9 Byretti, tilavuus 50 ml, mitta-asteikko 0,1 ml:n välein, enimmäisvirhe ± 0,05 ml.

5.10 Suurennuslasi byretin (5.9) tarkkaa lukemista varten.

5.11 pH-mittari.

5.12 Automaattibyretti.

6 SUORITUS

6.1 Kjeldahlkolviin (5.1) pannaan peräkkäin kiehumakiviä (5.2) (esim. 3 lasihelmeä), 15 g kaliumsulfaattia (4.1), 1,0 ml kuparisulfaattiliuosta (4.2), noin 5 g maitoa (punnittu 0,001 gramman tarkkuudella) ja 25 ml rikkihappoa (4.3). Happoa käytetään poistamaan kuparisulfaatti- tai kaliumsulfaattiliuoksesta tai maidosta mahdollisesti kolvinkaulaan jääneet jäännökset, ja kolvin sisältö sekoitetaan.

Huom. Koska orgaaniset aineet imevät rikkihappoa kiehumisen aikana, on suotavaa käyttää polttoon 30 ml H2SO4:ää (4.3) 25 ml:n sijasta, jos maidossa on yli 5,0 % (m/m) rasvaa. Sama pätee sokeakokeeseen.

6.2 Jokainen kjeldahlkolvi kuumennetaan polttolaitteessa (5.5) aluksi hyvin varovaisesti, jotta kaikki musta vaahto pysyisi kolvissa. Kun aluksi esiintynyt vaahto häviää ja tilalle tulee paksua valkoista höyryä, aletaan keittää voimakkaasti (happohöyryt tiivistyvät kolvin kaulan puoliväliin), kunnes mustat hiukkaset häviävät täysin ja kolvin sisältö muuttuu läpikuultavaksi ja vaalean sinivihreäksi. Keittämistä jatketaan miedommalla lämmöllä vähintään 1 tunti 30 minuuttia. Seuraavat seikat on otettava huomioon:

a) selkeytysaika ei saa ylittää yhtä tuntia ja kokonaispolttoajan on oltava vähintään 2 tuntia 30 minuuttia. Jos nesteen selkeytyminen ylittää yhden tunnin, polttoaikaa on pidennettävä vastaavasti,

b) kaliumsulfaatti edistää mineralisoitumista, koska se nostaa seoksen kiehumislämpötilaa. Jos polttoajan päättyessä H2SO4-jäännöstä on alle noin 15 ml, typpeä on mahdollisesti hävinnyt liiallisen kuumennuksen vuoksi. Kaasulla kuumennettaessa kolvia on kuumennettava lämpöä eristävästä materiaalista valmistetun levyn päällä, jossa on halkaisijaltaan sellainen pyöreä aukko, että paljas liekki koskettaa ainoastaan sitä osaa kolvista, joka on nestesisällön pinnan alapuolella (5.5);

c) jos mustia hiukkasia tulee kolvin kaulaan eivätkä kaikki hiukkaset mene kolvin sisään sinne virtaavan hapon mukana voimakkaan kiehumisen alkuvaiheessa (valumista voidaan helpottaa pyörittämällä pulloa), pullon annetaan jäähtyä riittävästi ja hiukkaset huuhdellaan huolellisesti alas mahdollisimman pienellä vesimäärällä. Tämän jälkeen polttoa jatketaan yllä kuvatulla tavalla.

6.3 Kun kjeldahlkolvit ovat jäähtyneet, niihin lisätään 300 ml vettä (katso huomautus) siten, että kaikki kolvin kaulaan tarttuneet hiukkaset valuvat alas. Sisältöä sekoitetaan huolellisesti, kunnes erottuneet kiteet liukenevat. Lisätään muutamia kiehumakiviä (5.2) tasaisen kiehumisen varmistamiseksi. Kaikkiin kolveihin lisätään 70 ml natriumhydroksidiliuosta (4.4) (katso huomautus) kallistamalla kolvia siten, että natriumhydroksidiliuos muodostaa pohjakerroksen. On varottava, ettei liuosta leviä pullon kaulan päälle.

Huom. Natriumhydroksidia ja vettä on oltava yhteensä 370 ml, jotta tislettä voidaan kerätä noin 150 ml ennen kuin epätasainen kiehuminen alkaa (6.4).

Jos lisätään enemmän Natriumhydroksidiliuosta, jonka väkevyys on alle 47 % (m/m), vettä on lisättävä vastaavasti vähemmän. Jos lisätään 85 ml 40-prosenttista (m/m) liuosta tai 125 ml 30-prosenttista (m/m) liuosta, vettä lisätään vastaavasti 282 ml ja 245 ml.

6.4 Jokainen kjeldahlkolvi kiinnitetään viipymättä tislauslaitteeseen (5.6). On varmistettava, että jäähdytysputken kärki uppoaa erlenmeyerpullon 50 ml:aan boorihappoliuosta (4.5) jossa on 0,20 ml:aan (5-6 tippaa) indikaattoria (4.6). Jokaisen kjeldahlkolvin sisältöä ravistetaan, jotta se sekoittuisi hyvin, ja pulloja kiehutetaan ensin miedossa lämmössä liiallisen vaahtoamisen estämiseksi. Kun tislettä on saatu 100-125 ml, jokaista erlenmeyerpulloa lasketaan, kunnes jäähdytysputken kärki on noin 40 mm:n päässä 200 ml:n merkistä. Tislausta jatketaan, kunnes kolvin sisältö alkaa kuplia, ja kuumentaminen lopetetaan heti. Jokainen kjeldahlkolvi otetaan pois ja kunkin jäähdyttimen poistoputken pää huuhdellaan pienellä määrällä vettä ja huuhteluneste kootaan erlenmeyerpulloon. Seuraavat seikat on otettava huomioon:

a) tislausnopeuden on oltava sellainen, että kun epäsäännöllinen kiehuminen alkaa, noin 150 ml tislettä on koossa; kokonaismäärä vastaa erlenmeyerpullossa olevaa noin 200 ml:aa;

b) jokaisen jäähdyttimen tehon on oltava sellainen, että kussakin pullossa olevan nesteen lämpötila ei tislauksen aikana nouse yli 25 °C:n.

6.5 Jokainen tisle titrataan titrausliuoksella (4.7), kunnes pH on 4,6 ± 0,1 käyttäen ph-mittaria ja automaattibyrettiä. Indikaattoria lisäämällä on mahdollista valvoa, sujuuko titraus asianmukaisesti. Jokaisesta byretistä otetaan lukemat 0,01 ml:n tarkkuudella suurennuslasia (5.10) käyttäen parallaksivirheiden välttämiseksi.

Titraus voidaan suorittaa pelkästään indikaattorin avulla. Titrausta jatketaan, kunnes tisleen väri vastaa erlenmeyerpullon 5.8) liuosta, joka on valmistettu hiljattain 150 ml:sta vettä, johon on lisätty 50 ml boorihappoliuosta, ja 20 ml indikaattoria.

6.6 Suoritetaan sokeakoe 6.1 6.5 kohdan mukaisesti käyttäen 5 ml tislattua vettä ja noin 0,1 g sakkaroosia (4.8) maitonäytteen asemesta.

Huom. Sokeakokeen tisleen titrauksessa titrausliuosta (4.7) tarvitaan vain hyvin vähän.

6.7 Tulosten täsmällisyys tarkistetaan säännöllisesti suorittaen kaksi keruukoetta 6.1 6.5 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen.

6.7.1 On tarkistettava, onko tislauksen aikana hävinnyt typpeä liiallisen kuumuuden tai mekaanisten vuotojen takia käyttämällä näytettä, jossa on 0,15 g ammoniumoksalaattia tai ammoniumsulfaattia (4.9) ja 0,1 grammaa sakkaroosia (4.8) 0,001 gramman tarkkuudella punnittuna.

Kerätyn typen määrän on oltava 99 100 %.

Alhaisemmat tai korkeammat arvot ovat merkki virheestä menettelyssä ja/tai titrausliuoksen (4.7) pitoisuudessa.

6.7.2 On varmistettava, että kaikki proteiiinityppi voidaan vapauttaa polttomenettelyllä käyttäen näytettä, jossa on 0,20 g puhdasta tryptofaania, 0,35 g fenasetiinia tai 0,20 g lysiinihydrokloridia (4.10). Koko näyte on punnittava 0,001 gramman tarkkuudella. Kerätyn typen määrän on oltava ainakin 98 99 %.

7 TURVATOIMENPITEET

Käsiteltäessä väkevää rikkihappoa, väkevää natriumhydroksidia ja kjeldahlkolveja on aina käytettävä laboratorioesiliinaa, suojalaseja ja haponkestäviä suojakäsineitä.

Tislauksen aikana kjeldahlkolveja on valvottava jatkuvasti. Mahdollisen vaaran vuoksi tislaus on lopetettava heti, jos pullon sisältö alkaa kuplia voimakkaasti. Jos tislauksen kuumennusjärjestelmä menee epäkuntoon yli 2-3 minuutiksi, keruukolvia lasketaan alemmas, jotta jäähdyttäjän kärki nousisi esiin nesteestä.

8 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

8.1 Laskutapa ja kaava

Typpipitoisuus lasketaan grammoina typpeä 100 grammassa tuotetta seuraavan kaavan mukaisesti:

Wn = >NUM>1,40 (V - V0) c/

>DEN>m

jossa:

N = typpipitoisuus

V = määrityksessä käytetyn titrausliuoksen tilavuus millilitroina

V0 = sokeakokeessa käytetyn titrausliuoksen tilavuus millilitroina

c = titrausliuoksen (4.7) pitoisuus mol/l

m = näytteen massa grammoina

Tulos pyöristetään lähimpään 0,001 grammaan 100 grammaa kohti.

8.2 Luotettavuus

8.2.1 Toistettavuus (t): 0,007 g 100 grammassa

8.2.2 Uusittavuus (U): 0,015 g 100 grammassa

9 MUUNNELTU SUORITUSTAPA

9.1 Käytetään lohkopolttolaitetta kjeldahlkolvien kanssa suoritettavan polton (5.5 ja 5.1 kohdat) asemesta. Tässä tapauksessa i jokainen vaihe on tarkastettava erikseen mahdollisten virheiden havaitsemiseksi (6.7).

9.2 Höyrytislausjärjestelmän käyttäminen suoran kuumentamisen asemesta (6.4). Jos laitteistossa ei voi käyttää tislattua vettä, on varmistettava, ettei vedessä ole emäksisiä tai happamia haihtuvia aineita.

9.3 Voidaan käyttää näytettä, jossa on 1 gramma maitoa (puolimakrokjeldahl) 5 gramman asemesta (6.1) sillä edellytyksellä, että:

mineralisoitumiseen (6.1) käytettävien reagenssien H2rSO, CuSO4, 5H2O, 5K2SO4 määriä vähennetään samassa suhteessa (viidesosa),

kokonaispolttoaika (6.2) lyhennetään 75 minuuttiin

natriumhydroksidin (6.3) määrää vähennetään samassa suhteessa (viidesosa)

käytetään laimeampaa (0,02 0,03 mol/l) titrausliuosta (4.7)

Huom. Jommankumman vaihtoehdon käyttäminen hyväksytään ainoastaan, jos toistuvuus (8.2.1) ja kahden täsmällisyyttä koskevan valvontakokeen (6.7) tulokset vastaavat standardissa annettuja arvoja.

V KOKONAISPROTEIINIPITOISUUDEN MÄÄRITYS

1 TAVOITE JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan lämpökäsitellyn maidon proteiinipitoisuuden määrityksessä käytettävä vertailumenetelmä (direktiivin 85/397/ETY 3 artiklan A kohdan 3 kohta).

2 MÄÄRITELMÄ

Kokonaisproteiinipitoisuus: arvo, joka saadaan kertomalla soveltuvalla kertoimella (3) kokonaistyppipitoisuus painoprosentteina ilmaistuna ja määritettynä IV luvun 3 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti.

3 LASKEMINEN

Maidon kokonaisproteiinipitoisuus = 6,38 x maidon kokonaistyppipitoisuus prosentteina.

VI TIHEYDEN MÄÄRITYS

1 TAVOITE JA SOVELTAMISALA

Tässä luvussa kuvataan raakamaidon, täysmaidon, osittain kuoritun maidon ja rasvattoman maidon tiheyden määrittämisessä 20 °C:n lämpötilassa käytettävä vertailumenetelmä.

2 MÄÄRITELMÄ

Maidon tiheys on tietyn maitomäärän massa 20 °C:ssa jaettuna saman määrän 20 °C:ssa olevalla veden massalla.

3 PERIAATE

Tiheys 20 °C:ssa määritetään areometrillä.

4 VÄLINEISTÖ JA LASITAVARAT

Tavalliset laboratoriovälineet ja erityisesti:

4.1 Areometri

Tiheysareometri on laite, jossa on lasinen uimuri, jonka alaosa on leveä ja painava ja jossa on lasinen lieriömäinen uimurin yläosaan kiinni sulatettu varsi joka on yhdensuuntainen uimurin kanssa ja kaulan varren yläpää on umpinainen.

Lasisessa uimurissa on paino (lyijy, elohopea, jne), jolla voidaan säätää areometrin painoa. Varressa on mitta-asteikko 1,025 1,035 g/ml.

Areometri on tarkastettava pyknometrisellä menetelmällä käyttäen tilavuudeltaan noin 100 ml:n pyknometriä, jossa on tarkkuuslämpömittari.

4.2 Lieriömäisiä mittalaseja (lasia tai ruostumatonta terästä) joiden vähimmäismitat ovat:

- mittalasin sisähalkaisija: noin 35 mm,

- mittalasin sisäkorkeus: noin 225 mm.

4.3 Vesihaude, säädetty 20 ± 0,1 °C:seen.

4.4 Vesihaude, säädetty 40 ± 2 °C:seen.

4.5 Lämpömittari, jonka asteikko on jaettu vähintään 0,5 °C:n välein.

5 SUORITUS

5.1 Näytettä sekoitetaan kääntelemällä sitä ylösalaisin, jotta rasva hajoaisi. Näyte pannaan vesihauteeseen (4.4), kunnes lämpötila kohoaa 40 °C:seen, ja sitä pidetään tässä lämpötilassa viiden minuutin ajan. Sekoitetaan riittävästi kääntämällä näytettä useita kertoja ylösalaisin, jotta rasva jakaantuisi tasaisesti. Jäähdytetään 20 °C:n lämpötilaan toisessa vesihauteessa (4.3).

5.2 Näytettä sekoitetaan riittävästi kääntelemällä sitä varovaisesti ylösalaisin, jotta siihen ei pääsisi ilmaa. Maito kaadetaan mittalasiin (4.2), jota pidetään kallellaan vaahdon tai kuplien muodostumisen estämiseksi. Maitoa on käytettävä riittävästi, jotta neste valuisi sylinterin reunan yli, kun areometri (4.1) pannaan mittalasiin. Areometri upotetaan varovasti maitoon ja sen annetaan kellua vapaasti, kunnes se pääsee tasapainoon. Mittalasi pannaan pystyasentoon. Areometri on pantava nestepatsaan keskelle, eikä se saa koskettaa mittalasin seinämiä.

5.3 Kun areometri on päässyt tasapainoon, katsotaan lukema nesteen yläpinnan korkeimmasta kohdasta.

5.4 Heti areometrin lukemisen jälkeen näytteeseen pannaan lämpömittari (4.5) ja luetaan lämpötila 0,5 °C:n tarkkuudella. Lämpötila saa poiketa 20 °C:sta enintään ± 2 °C.

6 LÄMPÖTILAN KORJAUS

6.1 Jos määritettävän maidon lämpötila tiheyttä mitattaessa ei ole täsmälleen 20 °C, saatua tulosta on korjattava lisäämällä luettuun tiheyteen 0,0002 Celsius-astetta kutakin 20 °C:n ylittävää Celsius-astetta kohti tai vähentämällä 0,0002 Celsius-astetta kutakin 20 °C:n alittavaa Celsius-astetta kohti. Tämä korjaus pätee ainoastaan, jos näytteen lämpötila eroaa 20 °C:sta enintään 5 °C.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

Näytteen tiheys ilmaistuna rasvattoman maidon määränä grammoina millilitrassa 20 °C:ssa lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

>NUM>1 000 7 mv - MG 7 mv/

>DEN>1 000 - >NUM>MG 7 mv/

>DEN>0,92

= >NUM>0,92 mv (1 000 - MG)/

>DEN>920 - MG 7 mv

jossa:

mv = näytteen tiheys arcometristä (5.4) luettuna g/l

MG = näytteen rasvapitoisuus (g/l)

0,92 = rasvan tiheys

8 LUOTETTAVUUS

8.1 Toistettavuus (t): 0,0003 g/ml

8.2 Uusittavuus (U): 0,0015 g/ml

Liite (liitteeseen II)

TOINEN SUORITUSTAPA, JOSSA KÄYTETÄÄN RASVAN UUTTOPUTKIA, JOISSA ON LAPPO- TAI PESUPULLO-OSA

A.1 SUORITUS

A.1.1 Näytteen esikäsittely koetta varten

Katso 6.1. kohta

A.1.2 Näyte

Edetään 6.2. kohdassa kuvatulla tavalla, mutta käytetään rasvan uuttoputkia (5.6).

Näyte on siirrettävä uuttoputken pohjalle mahdollisimman täydellisesti.

A.1.3 Sokeakoe

Katso 6.3 kohta.

A.1.4 Rasvankeruuastian esikäsittely

Katso 6.4 kohta.

A.1.5 Määritys

A.1.5.1 Lisätään 2 ml ammoniumhydroksidiliuosta (4.1) tai vastaava määrä väkevämpää ammoniumhydroksidiliuosta ja sekoitetaan riittävästi putken pohjalla olevan esikäsitellyn näytteen kanssa. Määritys suoritetaan heti ammoniumhydroksidin lisäämisen jälkeen.

A.1.5.2 Lisätään 10 ml etanolia (4.2) ja sekoitetaan varovaisesti, mutta riittävästi putken pohjalla. Tarvittaessa lisätään kaksi tippaa kongonpunaa tai kresolinpunaa (4.3).

A.1.5.3 Lisätään 25 ml dietyylieetteriä (4.4), suljetaan putki vedellä kyllästetyllä korkkiaineesta valmistetulla tulpalla tai vedellä kostutetulla muusta aineesta valmistetulla tulpalla (5.6), ravistellaan voimakkaasti, muttei liikaa (pysyvän emulsion muodostumisen välttämiseksi) käännellen putkea ylösalaisin minuutin ajan. Tarvittaessa putki jäähdytetään juoksevan veden alla, poistetaan varovaisesti korkkiaineesta tai muusta aineesta valmistettu tulppa tai suljin, joka huuhdellaan samoin kuin putken kaula pienellä määrällä liuotinseosta (4.6) käyttäen pesupulloa (5.8) siten, että huuhtelunesteet valuvat putkeen.

A.1.5.4 Lisätään 25 ml petrolieetteriä (4.5), suljetaan putki korkkiaineesta tai muusta aineesta valmistetulla uudelleen kostutetulla tulpalla (tulppa kostutetaan uudelleen kastamalla se veteen) ja putkea ravistetaan varovasti 30 sekunnin ajan A.1.5.3 kohdassa kuvatulla tavalla.

A.1.5.5 Suljettua putkea sentrifugoidaan 1-5 minuuttia kierrosnopeudella 500-600 kierr./min (5.2). Jollei sentrifugia ole käytettävissä (katso 5.2 kohdan huomautus), suljetun putken annetaan seistä telineessä (5.7) vähintään 30 minuutin ajan, kunnes päällimmäinen kerros on kirkas ja erottuu selvästi vesikerroksesta. Tarvittaessa putki jäähdytetään juoksevan veden alla.

A.1.5.6 Korkkiaineesta tai muusta aineesta valmistettu tulppa irrotetaan varovasti ja huuhdellaan samoin kuin putken kaula pienellä määrällä liuotinseosta siten, että huuhtelunesteet valuvat putkeen.

A.1.5.7 Lappo tai pesupullo asennetaan putkeen ja pitkä imuputki upotetaan sisään, kunnes suu on noin 3 mm rajapinnan yläpuolella. Sisällä olevan imuputken on oltava uuttoputken akselin suuntainen.

Putken yläosassa oleva kerros siirretään varovasti esikäsiteltyyn rasvankeruuastiaan (6.4), jossa pulloja käytettäessä on muutamia kiehumakiviä (5.10) (käyttö vapaaehtoinen käytettäessä metallimaljoja), ja näin vältetään, ettei mitään osaa vesikerroksesta siirry. Suu huuhdellaan pienellä määrällä liuotinseosta ja huuhtelunesteet kerätään rasvankeruuastiaan.

A.1.5.8 Putken kaulassa olevaa laiteosaa höllätään, se otetaan varovaisesti pois ja sen sisimmän pitkän sisällä olevan imuputken alaosa huuhdellaan pienellä määrällä liuotinseosta. Laitetta lasketaan alemmas, se asennetaan uudelleen ja huuhtelunesteet kerätään rasvankeruuastiaan.

Laiteosan poistoputken suu huuhdellaan pienellä määrällä liuotinseosta ja huuhtelunesteet kootaan astiaan. Liuotin voidaan tarvittaessa poistaa astiasta osittain tai kokonaan tislaamalla tai haihduttamalla 6.5.12 kohdassa kuvatulla tavalla.

A.1.5.9 Kaulan laiteosaa höllennetään jälleen, se irrotetaan varovaisesti ja putkeen lisätään 5 ml etanolia käyttämällä etanolia pitkän sisällä olevan imuputken huuhteluun: sekoitetaan A.5.1.2 kohdassa kuvatulla tavalla.

A.1.5.10 Suoritetaan toinen uutto toistamalla A.1.5.3 A.1.5.8 kohdassa kuvatut työvaiheet, mutta käyttäen ainoastaan 15 ml dietyylieetteriä (4.4) ja 15 ml petrolieetteriä (4.5). Dietyylieetteriä käytetään pitkän sisemmän imuputken huuhteluun, kun putken laiteosa poistetaan ensimmäisen uuton jälkeen.

A.1.5.11. Suoritetaan kolmas uutto toistamalla uudelleen A.1.5.3 A.1.5.8 kohdassa kuvatut työvaiheet, mutta käytetään ainoastaan 15 ml dietyylieetteriä ja 15 ml petrolieetteriä ja laiteosan sisällä oleva imuputki huuhdellaan A.1.5.10 kohdassa kuvatulla tavalla.

Kolmas uutto voidaan jättää pois, kun kyseessä on rasvaton maito.

A.1.5.12. Edetään 6.5.12 - 6.5.16 kohdassa kuvatulla tavalla.