31982L0884

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 3 päivänä joulukuuta 1982,

ilmassa olevan lyijyn raja-arvosta (82/884/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan talousyhteisön keskeisiä tehtäviä on edistää koko yhteisössä taloudellisen toiminnan yhtenäistä kehitystä sekä jatkuvaa ja tasapainoista kasvua, johon väistämättä kuuluu ympäristön pilaantumisen ja siitä johtuvien haittojen torjuminen sekä elämisen laadun ja ympäristönsuojelun parantaminen,

lyijyn käyttö aiheuttaa tällä hetkellä kuormitusta monille ympäristön alueille,

sisäänhengitetty lyijy lisää merkittävästi kehon kokonaislyijykuormitusta,

ihmisten terveyden suojeleminen lyijyn vaaroja vastaan edellyttää, että yksilöiden altistumista ilmassa olevalle lyijylle valvotaan,

Euroopan yhteisöjen ensimmäisessä(4) ja toisessa(5) toimintaohjelmassa ympäristöalan toimenpiteiksi pidetään tämän epäpuhtauden torjumista ensisijaisena; mainituissa ohjelmissa edellytetään tätä kysymystä käsittelevien kansallisten ohjelmien yhteensovittamista ja kansallisten menettelytapojen yhdenmukaistamista yhteisössä elämisen laadun parantamiseen tähtäävän yhteisen pitkän ajan suunnitelman perusteella; koska perustamissopimuksessa ei tätä varten ole erityisvaltuuksia, on sovellettava sen 235 artiklaa,

neuvosto ei saatavilla olevan teknisen ja tieteellisen tiedon pohjalta voi säätää yleisesti erityisiä ympäristöä koskevia standardeja; ihmisten terveyden suojelemiseksi tapahtuva raja-arvojen vahvistaminen parantaa myös ympäristönsuojelua,

on suotavaa asettaa ilman lyijypitoisuudelle raja-arvo,

tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden on oltava taloudellisesti toteutettavissa, ja ne on voitava sovittaa yhteen tasapainoisen kehityksen kanssa; tämän vuoksi direktiivin täytäntöönpanoa varten olisi säädettävä riittävä määräaika; tulisi ottaa huomioon myös bensiinin lyijypitoisuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/611/ETY(6) säännökset,

ilmanlaatua on valvottava paikoissa, joissa ihmiset voivat altistua jatkuvasti ja pitkiä aikoja ja joissa on vaara, että raja-arvoja ei ehkä noudateta,

on tärkeää, että komissio saa tietoja näytteenottoon käytetyistä paikoista, ilman lyijypitoisuuden määrittämiseen käytetyistä näytteenotto- ja analyysimenetelmistä, paikoista, joissa tässä direktiivissä säädetty raja-arvo ylitetään ja näissä paikoissa mitatuista pitoisuuksista, sekä ylityksen toistumisen välttämiseksi suoritetuista toimenpiteistä,

toisesta tämän direktiivin täytäntöönpanoa seuraavasta vuodesta alkaen komission olisi joka vuosi julkaistava yhteenvetokertomus tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten täytäntöönpanosta,

toimenpiteiden, jotka toteutetaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi, ei tulisi johtaa ilmanlaadun huomattavaan heikkenemiseen alueilla, joissa direktiivin täytäntöönpanohetkellä todettu lyijypitoisuuden taso on alempi kuin määrätty raja-arvo,

tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten on suotavaa noudattaa näytteenottomenetelmän valinnan suhteen liitteessä vahvistettuja vaatimuksia; otettujen näytteiden analysoinnissa on käytettävä liitteessä määriteltyä vertailumenetelmää tai muita menetelmiä, joiden on aiemmin komissiolle osoitettu antavan samanarvoisia tuloksia, ja

tämän direktiivin liitteessä määritellyn näytteenottomenetelmän ja analyysin vertailumenetelmän valinnassa noudatettavien arviointiperusteiden kehittäminen voi olla suotavaa tällä alueella saavutetun tekniikan ja tieteen edistyksen perusteella; tarvittavan työn suorittamisen helpottamiseksi on suotavaa säätää menettelystä jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön aikaansaamiseksi tämän direktiivin mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen käsittelevässä komiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tässä direktiivissä asetetaan ilmassa olevalle lyijylle raja-arvot erityisesti ihmisten suojelemiseksi ympäristössä olevan lyijyn vaikutuksilta.

2. Tämä direktiivi ei koske ammatin aiheuttamaa altistumista.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä `raja-arvolla` tarkoitetaan ilman lyijypitoisuutta, jota ei jäljempänä vahvistettujen edellytysten vallitessa saa ylittää.

2. Vuotuisena keskipitoisuutena ilmaistu raja-arvo on 2 mikrogrammaa Pb/m3.

3. Jäsenvaltiot voivat milloin tahansa vahvistaa tässä direktiivissä säädettyä tiukemman arvon.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin tiedoksi antamisesta 4 artiklan mukaisesti mitattu ilman lyijypitoisuus ei ole suurempi kuin 2 artiklassa vahvistettu raja-arvo.

2. Jos jäsenvaltio pitää mahdollisena, että 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettu raja-arvo ylitetään joissakin paikoissa neljä vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, sen on ilmoitettava siitä komissiolle.

3. Kyseisten jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta toimitettava komissiolle suunnitelmat tällaisten paikkojen ilmanlaadun jatkuvaksi parantamiseksi. Näissä suunnitelmissa, jotka on laadittu ilman pilaantumisen luonteeseen, alkuperään ja kehitykseen liittyvän olennaisen tiedon pohjalta, on erityisesti esitettävä toimenpiteet, jotka on jo toteutettu tai jotka ovat suunnitteilla, sekä menettelyt, joita kyseiset jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai suunnitelleet toteuttavansa. Näiden toimenpiteiden ja menettelyjen tavoitteena on oltava noiden paikkojen ilman lyijypitoisuuden saaminen 2 artiklan 2 kohdassa määrätyn raja-arvon alapuolelle tai tuolle tasolle mahdollisimman pian tai viimeistään seitsemän vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta. Näissä toimenpiteissä ja menettelyissä on otettava huomioon direktiivin 78/611/ETY säännökset ja kokemukset sen soveltamisesta.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että näytteenottoasemien sijainti- ja toimintapaikat ovat sellaiset, joissa ihmiset saattavat altistua jatkuvasti pitkiä aikoja ja joissa 1 ja 2 artiklaa ei niiden mielestä todennäköisesti noudateta.

5 artikla

1. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen pyynnöstä tiedot:

- paikoista, joista näytteet otetaan;

- ilman lyijypitoisuuden määrittämiseen käytetyistä näytteenotto- ja analyysimenetelmistä.

2. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanoa seuraavasta kalenterivuodesta alkaen ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä heinäkuuta paikoista, joissa 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettu raja-arvo on edellisenä vuonna ylitetty, ja kirjatuista pitoisuuksista.

3. Viimeistään raja-arvojen ylittämisvuotta seuraavana kalenterivuonna niiden on myös ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet ylittämisen toistumisen välttämiseksi.

6 artikla

Komissio julkaisee toisesta tämän direktiivin täytäntöönpanoa seuraavasta vuodesta alkaen vuosittain yhteenvetokertomuksen direktiivin soveltamisesta.

7 artikla

Tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa ilmanlaadun huomattavaa heikkenemistä siellä, missä direktiivin täytäntöönpanohetkellä todettu ilman lyijypitoisuuksien taso on alempi kuin 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettu raja-arvo.

8 artikla

Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden on näytteenottotavan valinnassa noudatettava liitteessä vahvistettuja vaatimuksia; otettujen näytteiden analysointia varten jäsenvaltioiden on käytettävä liitteessä mainittua vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, jonka ne etukäteen osoittavat komissiolle antavan samanarvoisia tuloksia.

9 artikla

Jäljempänä 10 ja 11 artiklassa säädetty menettely tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen liittyy vaatimuksiin, joita on noudatettava, kun valitaan liitteessä tarkoitettu näytteenottomenetelmä ja vertailumenetelmä.

Tällä mukauttamisella ei suoraan tai välillisesti saa muuttaa 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn pitoisuusarvon täytäntöönpanoa.

10 artikla

1. Perustetaan komitea käsittelemään tämän direktiivin mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen, jäljempänä `komitea`; siinä on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

2. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

11 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komiteassa vireille sen puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan sellaisella 45 äänen enemmistöllä, joka saadaan kun jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle esityksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta, ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

13 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 3 päivänä joulukuuta 1982.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Ch. CHRISTENSEN

(1) EYVL N:o C 154, 7.7.1975, s. 29

(2) EYVL N:o C 28, 9.2.1976, s. 31

(3) EYVL N:o C 50, 4.3.1976, s. 9

(4) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1

(5) EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1

(6) EYVL N:o L 197, 22.7.1978, s. 19

LIITE

VAATIMUKSET, JOTKA ILMAN LYIJYPITOISUUDEN ANALYSOINTIIN TARVITTAVIEN NÄYTTEENOTTO- JA VERTAILUMENETELMIEN VALINNAN ON TÄYTETTÄVÄ

Ilmakehän hiukkaset kerätään näytteen suodattimelle myöhempää lyijypitoisuuden määritystä varten.

A. Näytteenottomenetelmän valinnan yhteydessä noudatettavat arviointiperusteet

1. Suodatin

Suodattimen erotustehon on näytteenotossa käytetyllä sieppausnopeudella oltava vähintään 99 prosenttia kaikista hiukkasista, joiden keskimääräinen aerodynaaminen halkaisija on 0,3 µm.

2. Näytteenottolaitteen tehokkuus

Näytteenottolaitteen tehokkuus määritellään ilmassa olevien hiukkasten suodattimeen kerätyn massan pitoisuuden ja ilmakehän pitoisuuden suhteena. Näytteenottolaitteen tehokkuus ei saa olla pienempi kuin seuraavassa taulukossa annetut arvot, ja sen on oltava riippumaton tuulen suunnasta.

Näytteenottolaitteen pienin sallittu tehokkuus (%)

>TAULUKON PAIKKA>

3. Näytteenoton virtausnopeus

Näytteenoton virtausnopeuden on pysyttävä vakiona ±5 prosentin tarkkuudella nimellisarvosta koko näytteenottoajan.

4. Sijainti

Näytteenottoasemien (tai näytteenottolaitteiden) on mahdollisuuksien mukaan sijaittava paikoissa, jotka edustavat alueita, joilla mittauksia on suoritettava.

5. Toiminta

Näytteenoton on oltava jatkuvaa, vaikka muutaman minuutin päivittäiset tai viikottaiset katkokset ovat sallittuja suodattimien vaihtoa varten. Vuosikeskiarvoa ei pidetä perusteltuna, ellei näytteenottoa ole viiden ensimmäisen tämän direktiivin tiedoksi antamista seuraavan vuoden aikana tapahtunut vähintään 10 työpäivänä kuussa ja sen jälkeen vähintään 15 työpäivänä kuussa, sikäli kuin se on mahdollista tasaisesti jakautuen tarkastelun kohteena olevalle ajalle. Vuosikeskiarvo lasketaan jakamalla hyväksyttävien vuorokausiarvojen summa hyväksyttyjen arvojen saantipäivien määrällä.

B. Analyysin vertailumenetelmä

Analyysin vertailumenetelmä on atomiabsorptiospektrometria, jossa kerättyjen hiukkasten lyijyn määritysken analyyttinen virhe on pienempi kuin arvo, joka vastaa 0,1 µg/m3:n ilman lyijypitoisuutta (5 prosenttia sallitusta 2 µg/m3:n raja-arvosta). Analyyttinen virhe tulee asianmukaisen kalibrointitiheyden avulla pitää määritellyllä alueella.