1. Ottaen huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 138 ja 139 artiklan ( 6 ),

2. ottaen huomioon EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 141 artiklan ( 7 ) ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen (EY:n perustamissopimuksen 2, 3 ja 13 artikla ( 8 )) sekä tähän perustuvan johdetun oikeuden, erityisesti miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY ( 9 ); toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY ( 10 ); miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä annetun direktiivin 86/378/ETY muuttamisesta annetun neuvoston direktiivin 96/97/EY ( 11 ); sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) ( 12 ),

3. ottaen huomioon 7 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja sen naisten ja miesten tasa-arvoon sekä työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvän 23 ja 33 artiklan,

4. ottaen huomioon vuonna 2003 annetun komission kertomuksen UNICEn, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY täytäntöönpanosta,

5. ottaen huomioon kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian tavoitteen nostaa kokonaistyöllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste 50 prosenttiin, Barcelonan tavoitteet lastenhoitopalvelujen tarjonnasta sekä työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan edistämisen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

6. ottaen huomioon Euroopan tason työmarkkinaosapuolten 22 päivänä maaliskuuta 2005 laatiman Tasa-arvon puiteohjelman, jossa työ- ja yksityiselämän tasapainon tukemista käsitellään yhtenä painopistealueena, tunnustaen kuitenkin, että jotta yhteensovittamisen alalla edistyttäisiin jatkossakin, on otettava käyttöön tasapuolinen, yhtenäinen ja johdonmukainen toimintalinjojen yhdistelmä, johon sisältyvät vapaajärjestelyt, työjärjestelyt ja hoitoinfrastruktuurit,

7. ottaen huomioon sen, että yhteensovittamisen parantamiseksi tarkoitetut toimenpiteet ovat osa laajempaa poliittista ohjelmaa työnantajien ja työntekijöiden tarpeiden käsittelemiseksi sekä sopeutumiskyvyn ja työllistettävyyden parantamiseksi osana joustoturvaa,

8. ottaen huomioon sen, että perhepolitiikalla olisi edistettävä sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja että sitä olisi tarkasteltava ottaen huomioon väestörakenteen muutokset, ikääntyvän väestön vaikutukset, sukupolvien välisen kuilun kaventaminen, naisten työvoimaosuuden lisääminen sekä hoitovelvollisuuksien jakaminen naisten ja miesten kesken,

9. ottaen huomioon sen, että komissio on kuullut Euroopan tason työmarkkinaosapuolia vuosina 2006 ja 2007 ensimmäisen ja toisen vaiheen kuulemisessa työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja muun muassa käsitellyt sääntelypuitteiden päivittämistä yhteisön tasolla sekä kannustanut Euroopan tason työmarkkinaosapuolia tarkastelemaan vanhempainvapaata koskevan puitesopimuksen määräyksiä niiden tarkistamiseksi,

10. ottaen huomioon sen, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vanhempainvapaasta vuonna 1995 tekemä puitesopimus on antanut pontta myönteisille muutoksille, taannut yhteisen perustan työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskeville toimille jäsenvaltioissa sekä auttanut merkittävällä tavalla parantamaan eurooppalaisten työssäkäyvien vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista; yhteisen arvioinnin perusteella Euroopan tason työmarkkinaosapuolet kuitenkin katsovat, että sopimuksen tiettyjä osia on mukautettava tai tarkistettava, jotta sen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin,

11. ottaen huomioon sen, että tiettyjä näkökohtia on mukautettava ottaen huomioon työvoiman kasvava monimuotoisuus ja yhteiskunnallinen kehitys, mukaan luettuna perherakenteiden kasvava monimuotoisuus; samalla on kuitenkin noudatettava kansallisia säädöksiä, työehtosopimuksia ja/tai käytäntöjä,

12. ottaen huomioon sen, että monissa jäsenvaltioissa kannustetaan miehiä hoitamaan yhtäläinen osuus perhevelvollisuuksista, mutta tämä ei ole johtanut riittäviin tuloksiin; sen vuoksi olisi toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä, jotta perhevelvollisuudet jakautuisivat tasaisemmin naisten ja miesten kesken,

13. ottaen huomioon sen, että monissa jäsenvaltioissa on jo monenlaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka liittyvät vapaata, lastenhoitoa ja joustavaa työskentelyä koskeviin työntekijöiden ja työnantajien tarpeiden mukaan räätälöityihin järjestelyihin ja joilla pyritään tukemaan vanhempia työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa; nämä olisi otettava huomioon tämän sopimuksen täytäntöönpanossa,

14. ottaen huomioon sen, että tämä sopimus on yksi osa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten toimia yhteensovittamisen alalla,

15. ottaen huomioon sen, että tämä sopimus on puitesopimus, jossa esitetään äitiysvapaasta erillistä vanhempainvapaata ja pakottavista syistä töistä poissaoloa koskevat vähimmäisvaatimukset ja jolla siirretään vapaan myöntämisperusteiden ja soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tehtäväksi, jotta kunkin jäsenvaltion tilanne voidaan ottaa huomioon,

16. ottaen huomioon sen, että oikeus tämän sopimuksen mukaiseen vanhempainvapaaseen on yksilöllinen oikeus eikä periaatteessa ole siirrettävissä, mutta jäsenvaltiot voivat tehdä siitä siirrettävän oikeuden; kokemusten mukaan se, että vapaa ei ole siirrettävissä, voi kannustaa isiä pitämään vapaata, minkä vuoksi Euroopan tason työmarkkinaosapuolet sopivat, että osa vapaasta ei ole siirrettävissä,

17. ottaen huomioon sen, että on tärkeää ottaa huomioon sellaisten vanhempien erityistarpeet, joiden lapsilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus,

18. ottaen huomioon sen, että jäsenvaltioiden olisi säädettävä tai määrättävä sairausvakuutuksen nojalla maksettavien luontoisetujen säilyttämisestä vanhempainvapaan vähimmäiskeston ajan,

19. ottaen huomioon sen, että pannessaan tätä sopimusta täytäntöön jäsenvaltioiden olisi myös harkittava sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien säilyttämistä muuttumattomina vanhempainvapaan vähimmäiskeston ajan, jos se kansalliset olosuhteet ja valtiontalouden tila huomioon ottaen on asianmukaista, sekä tulojen merkitystä niiden muiden tekijöiden joukossa, jotka vaikuttavat vanhempainvapaan pitämiseen,

20. ottaen huomioon sen, että jäsenvaltioista saadut kokemukset osoittavat, että tulotaso vanhempainvapaan aikana on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen, pitävätkö vanhemmat, erityisesti isät, vapaata,

21. ottaen huomioon sen, että joustavien työjärjestelyjen ansiosta vanhempien on helpompi yhdistää työhön ja vanhemmuuteen liittyvät velvollisuudet ja että ne helpottavat työhönpaluuta, etenkin vanhempainvapaan jälkeen,

22. ottaen huomioon sen, että vanhempainvapaajärjestelyjen tarkoituksena on tukea työssäkäyviä vanhempia tiettynä ajanjaksona ja pitää yllä ja edistää heidän jatkuvaa osallistumistaan työmarkkinoille; sen vuoksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että työnantajaan pidetään yhteyttä vapaan aikana tai sovitaan työhönpaluujärjestelyistä,

23. ottaen huomioon sen, että tässä sopimuksessa otetaan huomioon tarve parantaa sosiaalipolitiikalle asetettavia vaatimuksia, edistää Euroopan unionin talouden kilpailukykyä ja välttää asettamasta sellaisia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasitteita, jotka vaikeuttaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä,

24. ottaen huomioon sen, että työmarkkinaosapuolilla on parhaat edellytykset löytää työnantajien ja työntekijöiden tarpeita vastaavia ratkaisuja, minkä vuoksi niille on annettava erityinen asema tämän sopimuksen täytäntöönpanossa, soveltamisessa, seurannassa ja arvioinnissa niiden muiden toimenpiteiden yhteydessä, joilla pyritään parantamaan työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista ja edistämään naisten ja miesten yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua,

1. Tässä sopimuksessa määrätään vähimmäisvaatimuksista, joilla on tarkoitus helpottaa työssäkäyvien vanhempien vanhemmuuteen ja työhön liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista ottaen huomioon perherakenteiden kasvava monimuotoisuus ja noudattaen samalla kansallisia säädöksiä, työehtosopimuksia ja/tai käytäntöjä.

2. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, sekä miehiin että naisiin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa ja/tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.

3. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet eivät saa jättää tämän sopimuksen soveltamisalan ja soveltamisen ulkopuolelle työntekijöitä, työsopimuksia tai työsuhteita vain sillä perusteella, että kyseessä ovat osa-aikaiset tai määräaikaiset työntekijät taikka henkilöt, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa.

1. Sekä mies- että naispuolisilla työntekijöillä on tämän sopimuksen nojalla yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen lapsen syntymän tai adoptoinnin vuoksi, jotta he voivat huolehtia lapsesta tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua kahdeksaan vuoteen ja jonka jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät.

2. Vapaa myönnetään ainakin neljän kuukauden ajaksi, ja miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien sekä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi vapaa olisi periaatteessa myönnettävä siten, että se ei ole siirrettävissä. Jotta molemmat vanhemmat pitäisivät tasapuolisemmin vanhempainvapaata, ainakin yksi neljästä vapaakuukaudesta on myönnettävä siten, että se ei ole siirrettävissä. Kauden, joka ei ole siirrettävissä, soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on annettava kansallisen tason lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa ottaen huomioon jäsenvaltioissa olemassa olevat vapaajärjestelyt.

1. Vanhempainvapaan myöntämisperusteet ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti

2. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet vahvistavat määräajat vanhempainvapaaoikeuttaan käyttävän työntekijän työnantajalle antamalle ilmoitukselle, jonka yhteydessä on ilmoitettava vapaan alkamis- ja päättymisajankohta. Jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on otettava huomioon työntekijöiden ja työnantajien edut määrittäessään ilmoittamisen määräajat.

3. Jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten olisi arvioitava, onko tarpeen mukauttaa vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä niiden vanhempien tarpeisiin, joiden lapsella on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus.

1. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet arvioivat, onko tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä adoptiovanhempien erityistarpeiden huomioon ottamiseksi.

1. Vanhempainvapaan päättyessä työntekijällä on oikeus palata samaan työhön tai, jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, joka on hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen.

2. Työntekijälle vanhempainvapaan alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut on säilytettävä sellaisinaan vanhempainvapaan loppuun asti. Vanhempainvapaan päättyessä sovelletaan näitä oikeuksia kansallisista säädöksistä, työehtosopimuksista ja/tai käytännöistä aiheutuvat muutokset mukaan lukien.

3. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät työsopimusta tai työsuhdetta koskevat järjestelyt vanhempainvapaan ajaksi.

4. Sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen, jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti työntekijöiden suojelemiseksi epäedullisemmalta kohtelulta tai irtisanomiselta vanhempainvapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi.

5. Kaikki tähän sopimukseen liittyvät sosiaaliturvaa koskevat kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten tarkasteltaviksi ja ratkaistaviksi kansallisten säädösten ja/tai työehtosopimusten mukaisesti ottaen huomioon, mikä merkitys sosiaaliturvaoikeuksien jatkuvuudella eri järjestelmissä on, erityisesti terveydenhuollon osalta.

Kaikki tähän sopimukseen liittyvät tuloja koskevat kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten tarkasteltaviksi ja ratkaistaviksi kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti ottaen huomioon, mikä merkitys tuloilla – muiden tekijöiden joukossa – on päätettäessä vanhempainvapaan pitämisestä.

1. Parantaakseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat vanhempainvapaalta palatessaan pyytää muutoksia työaikaansa ja/tai työmuotoonsa tietyksi ajaksi. Työnantajien on harkittava näitä pyyntöjä ja vastattava niihin sekä työnantajan että työntekijän tarpeet huomioon ottaen.

Tätä kohtaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti.

2. Vanhempainvapaan jälkeisen työhönpaluun helpottamiseksi työntekijöitä ja työnantajia kannustetaan pitämään yllä yhteyttä vapaan aikana, ja ne voivat sopia järjestelyistä, jotka koskevat asianmukaisia työhönpaluutoimia, joista päätetään asianomaisten osapuolten kesken ottaen huomioon kansalliset säädökset, työehtosopimukset ja/tai käytännöt.

1. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet salliakseen työntekijöiden poissaolot työstä kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti kiireellisten perheeseen liittyvien pakottavien syiden vuoksi sellaisen sairauden tai onnettomuuden sattuessa, jonka vuoksi työntekijän välitön läsnäolo on välttämätöntä.

2. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat täsmentää 7 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja myöntämisperusteita ja soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä rajoittaa tämän oikeuden tietyksi ajaksi vuosittain ja/tai tapauksittain.

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tai ottaa käyttöön määräyksiä, jotka ovat suotuisammat kuin tämän sopimuksen määräykset.

2. Tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpano ei ole pätevä peruste työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseksi sopimuksen soveltamisalalla. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten oikeuteen kehittää muuttuneiden olosuhteiden mukaan (siirrettävyyskiellon käyttöönotto mukaan lukien) lakeihin, asetuksiin tai sopimuksiin perustuvia erilaisia säännöksiä ja määräyksiä edellyttäen, että tässä sopimuksessa määrättyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

3. Tämä sopimus ei vaikuta työmarkkinaosapuolten oikeuteen tehdä asianmukaisella tasolla, myös Euroopan tasolla, sopimuksia, joilla mukautetaan ja/tai täydennetään tämän sopimuksen määräyksiä erityisolosuhteiden ottamiseksi huomioon.

4. Jäsenvaltioiden on saatettava neuvoston päätöksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kahden vuoden kuluessa päätöksen hyväksymisestä tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse tämän määräajan kuluessa. Jäsenvaltioille sallitaan enintään vuoden lisäaika päätöksen noudattamiseksi, jos se on tarpeen erityisten vaikeuksien tai työehtosopimuksella tapahtuvan täytäntöönpanon huomioon ottamiseksi.

5. Sopimuksen soveltamisesta johtuvien riitojen ja valitusten ehkäisy ja käsittely tapahtuu kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti.

6. Komission olisi osoitettava kaikki tämän sopimuksen tulkintaa Euroopan tasolla koskevat kysymykset ensi sijassa allekirjoittajaosapuolille lausunnon antamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tehtäviä.

7. Allekirjoittajaosapuolet tarkastelevat uudelleen tämän sopimuksen soveltamista viiden vuoden kuluttua neuvoston päätöksestä, jos joku tämän sopimuksen osapuolista sitä pyytää.