EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01996R2200-20050106
Council Regulation (EC) No 2200/96 of 28 October 1996 on the common organization of the market in fruit and vegetables
Consolidated text: Neuvoston asetus (EY) N:o 2200/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä
Neuvoston asetus (EY) N:o 2200/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä
1996R2200 — FI — 06.01.2005 — 005.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2200/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYV L 297, 21.11.1996, p.1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
Komission asetus (EY) N:o 2520/97, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997 |
L 346 |
41 |
17.12.1997 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 857/1999, annettu 22 päivänä huhtikuuta 1999, |
L 108 |
7 |
27.4.1999 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1257/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, |
L 160 |
80 |
26.6.1999 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2699/2000, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, |
L 311 |
9 |
12.12.2000 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2826/2000, annettu 19 päivänä joulukuuta 2000, |
L 328 |
2 |
23.12.2000 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 718/2001, annettu 10 päivänä huhtikuuta 2001, |
L 100 |
12 |
11.4.2001 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 911/2001, annettu 10 päivänä toukokuuta 2001, |
L 129 |
3 |
11.5.2001 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS(EY) N:o 545/2002, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2002, |
L 84 |
1 |
28.3.2002 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS(EY) N:o 1881/2002, annettu 14 päivänä lokakuuta 2002, |
L 285 |
13 |
23.10.2002 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 47/2003, annettu 10 päivänä tammikuuta 2003, |
L 7 |
64 |
11.1.2003 |
|
Oikaisu
|
Huom. Tämä konsolidoitu versio viittaa Euroopan laskentayksikköön ja/tai ecuun. Nämä viittaukset tulee ymmärtää 1 päivästä tammikuuta 1999 lähtien viittauksena euroon — neuvoston asetus (ETY) N:o 3308/80 (EYVL L 345, 20.12.1980, s. 1) ja neuvoston asetus (EY) N:o 1103/97 (EYVL L 162, 19.6.1997, s. 1). |
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2200/96,
annettu 28 päivänä lokakuuta 1996,
hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 2 ),
ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 3 ),
sekä katsoo, että|
1) |
erilaisten muutostekijöiden vuoksi hedelmä- ja vihannesala on tällä hetkellä uudessa tilanteessa, johon tuottajien on mukauduttava; sen vuoksi tämän alan yhteisen markkinajärjestelyn perussääntöjen uudistaminen on perusteltua; niiden lukuisten muutosten vuoksi, joita hedelmä- ja vihannesalan yhteiseen markkinajärjestelyyn on tehty sen käyttöönoton jälkeen, olisi annettava uusi asetus selvyyden vuoksi, |
|
2) |
on suotavaa liittää tähän uuteen asetukseen hedelmä- ja vihannesalan tuottajajärjestöjen antamien tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskevista yleisistä säännöistä 14 päivänä marraskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3285/83 ( 4 ), yhteisön hedelmä- ja vihannesalan säännösten soveltamista koskevien valvontakeinojen vahvistamisesta 23 päivänä toukokuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1319/85 ( 5 ), hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 1035/72 16 b artiklan soveltamissäännöistä persikoiden, sitruunoiden ja appelsiinien osalta 19 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2240/88 ( 6 ), omenien ja kukkakaalien interventiokynnyksen käyttöön ottamisesta 27 päivänä huhtikuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1121/89 ( 7 ) ja yhteisön sitrusviljelmärekisterin perustamisesta 7 päivänä toukokuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1198/90 ( 8 ) keskeisimmät säännökset; sen vuoksi kyseiset asetukset olisi kumottava, |
|
3) |
tuotteiden luokittelu sellaisia yhteisiä ja pakollisia vaatimuksia noudattaen, joita sovelletaan yhteisössä kaupan pidettäviin tai kolmansiin maihin vietäviin hedelmiin ja vihanneksiin, muodostaa toisaalta viitekehyksen kaupan vilpittömyyden ja markkinoiden avoimuuden edistämiseksi sekä toisaalta poistaa näiltä markkinoilta tuotteet, joiden laatu ei ole tyydyttävä; näiden vaatimusten noudattaminen vaikuttaa näin myös tuotannon kannattavuutta parantavasti, |
|
4) |
yksinkertaisuuden vuoksi vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta vahvistaa markkinoiden kannalta merkityksellisiä hedelmiä ja vihanneksia koskevat vaatimukset, joissa otetaan huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiossa (ECE/YK) vahvistetut vaatimukset; on tarpeen säätää edellytyksistä, joilla kansainvälisiä vaatimuksia voidaan mukauttaa yhteisön erityistarpeisiin, |
|
5) |
vaatimusten asettaminen voi olla täysin tehokasta ainoastaan, jos vaatimuksia sovelletaan, poikkeustapauksia lukuun ottamatta, kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa ja jo tuotantoalueilta alkaen; poikkeuksista voidaan kuitenkin säätää tiettyjen joko merkitykseltään hyvin vähäisten ja täsmällisten tai kaupan pitämisen alkuvaiheessa tapahtuvien toimintojen tai jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta; myös mahdollisuus, että tarjonta on poikkeuksellisen vähäistä tai runsasta, on otettava huomioon; tuotteen haltijan on oltava vastuussa vaatimusten noudattamisesta, jotta vaatimusten edellyttämä laatu voitaisiin paremmin taata; erityisesti hedelmien ja vihannesten ominaispiirteitä koskevat kuluttajien vaatimukset edellyttävät, että päällysmerkinnät sisältävät tuotteiden alkuperän aina vähittäiskauppaan asti ja sen mukaan lukien, |
|
6) |
hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä on otettava huomioon ympäristönäkökohdat sekä viljelymenetelmien tasolla että huolehdittaessa käytetyistä tarvikkeista ja hävitettäessä tuotannosta poistettuja tuotteita, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta, |
|
7) |
tuottajaorganisaatiot ovat yhteisen markkinajärjestelyn perustana, ja ne varmistavat omalla tasollaan markkinoiden hajautetun toiminnan; kysynnän keskittyessä yhä enenevässä määrin tarjonnan keskittyminen kyseisiin organisaatioihin vaikuttaa entistä enemmän taloudelliselta välttämättömyydeltä tuottajien aseman vahvistamiseksi markkinoilla; tämän keskittymisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja hyötyihin, jotka tuottajaorganisaatiot voivat tarjota jäsenilleen palvelujen laajuuden ja tehokkuuden ansiosta; tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa tuotteiden toimituksiin sellaisille erityistuotteiden organisaatioille, jotka ovat olemassa jo ennen tämän asetuksen voimaantuloa, |
|
8) |
jäsenvaltio voi hyväksyä yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteiden saavuttamiseen soveltuvan tuottajaorganisaation ainoastaan, jos tämä täyttää ne tietyt edellytykset, joihin se on omalta osaltaan sitoutunut ja joihin se säännöissään velvoittaa jäsenensä sitoutumaan; tuottajien sellaisten ryhmittymien, jotka haluavat saada tuottajaorganisaation aseman tämän asetuksen mukaisesti, on voitava saada siirtymäaika, jonka kuluessa niille voidaan myöntää kansallista ja yhteisön rahoitustukea, jos ne tekevät tiettyjä sitoumuksia ja noudattavat niitä, |
|
9) |
on aiheellista säätää siirtymäkaudesta niiden tuottajaorganisaatioiden osalta, jotka on jo nyt hyväksytty asetuksen (ETY) N:o 1035/72 ( 9 ) mukaisesti, mutta jotka eivät vielä voi täyttää tämän asetuksen vaatimuksia hyväksymisen osalta; tällaisten organisaatioiden on osoitettava valmiutensa tarvittavien muutosten tekemiseen, |
|
10) |
tuottajaorganisaatioiden saattamiseksi vastuullisiksi erityisesti niiden tekemien taloudellisten päätösten osalta ja niille myönnettyjen julkisten varojen käytön suuntaamiseksi tulevaisuutta ajatellen olisi vahvistettava edellytykset, joiden mukaisesti tällaisia varoja voidaan käyttää; tuottajaorganisaatioiden toimintarahastojen yhteisrahoitus vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta ratkaisulta, |
|
11) |
toimintarahastojen olemassaolo ja moitteeton toiminta edellyttävät, että tuottajaorganisaatiot ottavat vastuun jäsentensä koko asianomaisesta tuotannosta, |
|
12) |
yhteisön menojen hallitsemiseksi toimintarahaston muodostaville tuottajaorganisaatioille myönnettävälle tuelle on asetettava yläraja, |
|
13) |
alueilla, joilla tuotannon organisointi olisi vähäistä, on sallittava luonteeltaan kansallisen, täydentävän taloudellisen tuen myöntäminen; yhteisön olisi kyettävä korvaamaan nämä tuet yhteisön tukikehyksen kautta jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa, |
|
14) |
tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen toiminnan tehostamiseksi entisestään ja toivottavan vakauden varmistamiseksi markkinoilla olisi jäsenvaltioiden sallittava tietyin edellytyksin ulottaa erityisesti tuotannossa, markkinoille saattamisessa ja ympäristönsuojelussa sovellettavat säännöt, jotka kyseisen alueen tuottajaorganisaatio tai -liitto on antanut jäsenilleen, koskemaan kyseisen alueen kaikkia organisaatioon kuulumattomia tuottajia; tietyt sääntöjen ulottamisesta aiheutuvat kulut olisi voitava saattaa todisteiden esittämistä vastaan kyseisten tuottajien maksettaviksi, jos nämä hyötyvät sääntöjen vaikutuksista, |
|
15) |
yksittäisten tai jo ryhmittyneiden toimijoiden aloitteesta muodostetuissa, toimialakohtaisissa organisaatioissa, jotka edustavat huomattavaa osaa hedelmä- ja vihannesalan eri ammattiryhmistä, markkinatilanteet voidaan ottaa huomioon entistä paremmin ja taloudellisen käyttäytymisen kehittymistä voidaan edistää tietämyksen ja jopa tuotannonjärjestämisen, tarjontamuotojen ja kaupan pitämisen parantamiseksi entisestään; kyseisten toimialakohtaisten organisaatioiden toimien vaikuttaessa yleisesti perustamissopimuksen 39 artiklan ja erityisesti tämän asetuksen tavoitteiden toteutumiseen jäsenvaltioille olisi voitava kyseisten toimien määrittelemisen jälkeen antaa mahdollisuus hyväksyä erityisesti ne kyseisistä organisaatioista, jotka osoittavat kiistattomasti edustavuutensa ja harjoittavat edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista edistävää toimintaa; tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen antamien sääntöjen ulottamista ja tästä ulottamisesta aiheutuvien kulujen jakamista koskevia säännöksiä on, ottaen huomioon tavoitteiden samankaltaisuus, sovellettava myös toimialakohtaisesti, |
|
16) |
hintojen vakauttamiseksi olisi toivottavaa, että tuottajaorganisaatiot voisivat vaikuttaa markkinoilla erityisesti päättämällä olla saattamatta myyntiin tiettyjä tuotemääriä tiettyinä ajanjaksoina; kyseisiä markkinoiltapoistamistoimia ei voida pitää markkinoita korvaavana vaihtoehtona; sen vuoksi yhteisön osallistuminen niiden rahoitukseen voidaan toisaalta taata ainoastaan tuotannon määrätyn prosenttiosuuden osalta ja toisaalta sen on rajoituttava alennettuun yhteisön korvaukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimintarahastojen hyödyntämistä tähän tarkoitukseen; yksinkertaisuuden vuoksi on osoittautunut perustelluksi pitää voimassa yksi yhdenmukainen yhteisön korvaus kaikille tuotteille; samansuuruisen vähennyksen aikaansaamiseksi kaikkien tuotteiden osalta tietyt eriyttämiset ovat osoittautuneet tarpeellisiksi, |
|
17) |
interventiotoimenpiteillä voi olla täysi vaikutus ainoastaan, jos markkinoilta poistettuja tuotteita ei saateta takaisin tämäntyyppisille tuotteille tavanomaisiin jakelukanaviin; olisi määriteltävä tämän edellytyksen täyttävien käyttötarkoitusten ja käyttötapojen eri muodot, jotta vältyttäisiin mahdollisimman pitkälle markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittämiseltä, |
|
18) |
markkinoilta poistettujen tuotteiden uusi hallinnoimistapa mahdollistaa samalla voimassa olevien kynnysten ylittämisen seurauksia koskevien säännösten kumoamisen; on kuitenkin tarkoituksenmukaista säilyttää niiden periaate siirtymäkauden ajan ja antaa komissiolle toimivalta panna asia täytäntöön tarvittaessa, |
|
19) |
asetuksessa (EY) N:o 3290/94 ( 10 ) vahvistettiin Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyjen sopimusten täytäntöönpanemiseksi maatalousalalla tarvittavat mukautukset ja siirtymätoimenpiteet ja erityisesti kolmansien maiden kanssa hedelmä- ja vihannesalalla käytävää kauppaa koskeva uusi järjestelmä; mainitun asetuksen liitteessä XIII olevat määräykset liitetään tähän asetukseen; jalostusteollisuuteen tarkoitettuja tuotteita yhteisöön tuotaessa niitä ei kuitenkaan myydä kaupintaan; tässä tapauksessa tulohinnan todentaminen voi tapahtua muun kuin kiinteän arvon perusteella; kyseistä säännöstä olisi täydennettävä tältä osin, |
|
20) |
kaikkien yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien toimijoiden on noudatettava kyseisen järjestelyn sääntöjä, tai muutoin sääntöjen vaikutus vääristyy, mistä aiheutuu seurauksia joko julkisten varojen käytön tai toimijoiden välisen kilpailun tasolla; sen vuoksi alalle olisi perustettava yhteisön erityistarkastajien elin; talousarvioon ja tehokkuuteen liittyvistä syistä tämän tarkastajien elimen on koostuttava komission virkamiehistä ja mahdollisesti muista virkailijoista; on tarpeen säätää myös yhteisön seuraamuksista, jotta voidaan varmistaa uuden järjestelmän yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä, |
|
21) |
markkinoiden tarkka tuntemus on hyvin tärkeä osa yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta hallinnointia; olisi säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä tätä tarkoitusta varten, |
|
22) |
tiettyjen tukien myöntäminen vaarantaisi yhteismarkkinoiden toiminnan; tämän vuoksi myös tässä asetuksessa tarkoitetulla alalla olisi aloitettava sellaisten perustamissopimuksen määräysten soveltaminen, joiden mukaan jäsenvaltioiden myöntämät tuet voidaan arvioida ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet kieltää, |
|
23) |
hedelmä- ja vihannesalan yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettava samanaikaisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet, |
|
24) |
tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö hallintokomiteassa, ja |
|
25) |
satovuosina 1997/1998, 1998/1999 ja 1999/2000 korjatuille hasselpähkinöille on myönnettävä kiinteää tukea sen varmistamiseksi, että hasselpähkinäalalla selviydyttäisiin erityisen epäsuotuisasta suhdannetilanteesta, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
1. Tällä asetuksella perustetaan hedelmä- ja vihannesalan yhteinen markkinajärjestely.
2. Yhteinen järjestely koskee seuraavia tuotteita:
|
CN-koodi |
Tavaran kuvaus |
|
0702 00 00 |
Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit |
|
0703 |
Tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Allium-sukuiset kasvikset |
|
0704 |
Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali |
|
0705 |
Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Cichorium-suvun lajit) |
|
0706 |
Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret |
|
0707 00 |
Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut ja pikkukurkut |
|
0708 |
Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit, myös silvityt |
|
ex07 09 |
Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset, lukuun ottamatta alanimikkeisiin 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kuuluvia kasviksia |
|
ex08 02 |
Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat tai kuoritut, lukuun ottamatta alanimikkeeseen 0802 90 20 kuuluvia areca- eli betelpähkinöitä ja kolapähkinöitä |
|
0803 00 11 |
Tuoreet jauhobanaanit |
|
ex080300 90 |
Kuivatut jauhobanaanit |
|
0804 20 10 |
Tuoreet viikunat |
|
0804 30 00 |
Ananakset |
|
0804 40 |
Avokadot |
|
0804 50 00 |
Guavat, mangot ja mangostanit |
|
0805 |
Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät |
|
0806 10 10 |
Tuoreet syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet |
|
0807 |
Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat |
|
0808 |
Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit |
|
0809 |
Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat |
|
0810 |
Muut tuoreet hedelmät |
|
0813 50 31 |
Yksinomaan CN-koodeihin 0801 ja 0802 kuuluvien pähkinöiden sekoitukset |
|
0813 50 39 |
|
|
1212 10 10 |
Johanneksenleipä |
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuodet vahvistetaan tarvittaessa 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
I OSASTO
Tuotteiden luokittelu
2 artikla
1. Tuoreina kuluttajalle toimitettaviksi tarkoitetut tuotteet voidaan luokitella laatuvaatimusjärjestelmän avulla.
2. Liitteessä I lueteltuja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia koskevat vaatimukset annetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yhteisen markkinajärjestelyn panemiseksi täytäntöön. Vaatimuksia annettaessa otetaan huomioon Euroopan talouskomission pilaantuvien tuotteiden laatuvaatimusten asettamista ja laadun parantamista käsittelevän työryhmän suosittelemat ECE/YK-vaatimukset.
Uusien vaatimusten antamiseen asti sovelletaan edelleen asetuksen (ETY) N:o 1035/72 2 artiklan mukaisesti määriteltyjä vaatimuksia.
3. Komissio voi 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laajentaa liitteessä I olevan luettelon koskemaan myös muita tuotteita.
3 artikla
1. Tuotteita, joille laatuvaatimukset on vahvistettu, voidaan pitää esillä myyntitarkoituksessa, saattaa myyntiin tai myydä, toimittaa tai pitää kaupan jollakin muulla tavoin yhteisössä ainoastaan, jos ne ovat mainittujen vaatimusten mukaisia. Tuotteiden haltija on vastuussa vaatimustenmukaisuuden noudattamisesta.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa laatuvaatimusten tai niiden tiettyjen säännösten noudattamisvelvollisuudesta:
a) tuotteet, jotka tuottaja pitää esillä myyntitarkoituksessa, saattaa myyntiin, myy, toimittaa tai pitää kaupan muulla tavoin tukkumyyntipaikoilla, ja erityisesti tuotantoalueella sijaitsevilla tuottajamarkkinoilla;
b) tuotteet, jotka kuljetetaan näiltä tukkumyyntipaikoilta samalla tuotantoalueella sijaitseville kauppakunnostus- ja pakkaamispaikoille tai varastointipaikoille.
Toista alakohtaa sovellettaessa kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava sille tiedot toteuttamistaan toimenpiteistä.
2. Laatuvaatimusten noudattamisvelvollisuus tuotantoalueella ei koske:
a) tuotteita, jotka tuottaja myy tai toimittaa kauppakunnostus- ja pakkaamispaikoille tai varastointipaikoille, tai tuotteita, jotka kuljetetaan tuottajan tilalta näille paikoille;
b) varastointipaikoilta kauppakunnostus- ja pakkaamispaikoille kuljetettavia tuotteita.
3. Laatuvaatimusten noudattamisvelvollisuus ei koske:
a) tuotteita, jotka kuljetetaan jalostuslaitoksiin, jollei teolliseen jalostukseen tarkoitetuille tuotteille mahdollisesti 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistetuista vähimmäislaatuvaatimuksista muuta johdu,
b) tuotteita, jotka tuottaja luovuttaa tilallaan kuluttajalle tämän henkilökohtaisiin tarpeisiin, tai
c) komission jonkin jäsenvaltion pyynnöstä 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tekemällä päätöksellä tietyn seudun tuotteita, jotka myydään tämän seudun vähittäiskaupassa yleisesti tunnettuun, perinteiseen paikalliseen kulutukseen.
4. Edellä 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden on todistetusti täytettävä säädetyt edellytykset, erityisesti niiden käyttötarkoitusta koskevat edellytykset.
4 artikla
Jos laatuvaatimuksia vastaavat tuotteet eivät riitä kattamaan kulutuskysyntää tai niiden määrä tarjonnan runsaudesta johtuen selvästi ylittää kysynnän, vaatimusten soveltamisesta poikkeavia toimenpiteitä toteutetaan yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia kunnioittaen sekä rajoitetun ajan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
5 artikla
1. Laatuvaatimusten edellyttämät merkinnät on tehtävä selvin ja näkyvin kirjaimin pakkauksen yhdelle sivulle joko suoraan pakkaukseen painettuna tai siihen pysyvästi kiinnitettyyn etikettiin.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut merkinnät on tehtävä paljoustavarana lähetettävälle, suoraan kulkuneuvoon lastattavalle kauppatavaralle tavaraa seuraavaan asiakirjaan tai asiakirjaan, joka on sijoitettu näkyvälle paikalle kulkuneuvon sisäpuolelle.
6 artikla
Kun tuotteet myydään pakattuina, vaadittujen merkintöjen on vähittäismyyntivaiheessa oltava selvästi luettavissa ja näkyvissä.
Esipakattuina neuvoston direktiivissä 79/112/ETY ( 11 ) tarkoitetussa merkityksessä myytävistä tuotteista on laatuvaatimuksissa vaadittujen merkintöjen lisäksi ilmoitettava nettopaino. Velvoitetta ilmoittaa nettopaino ei sovelleta tavallisesti kappaletavarana myytäviin tuotteisiin, jos niiden lukumäärä on selvästi nähtävissä ja voidaan helposti laskea ulkoapäin tai jos tuotteiden lukumäärä on merkitty etikettiin.
Tuotteet voidaan laittaa esille pakkaamattomina ainoastaan, jos vähittäismyyjä asettaa näkyville myytävästä tavarasta kyltin, jossa on näkyvin ja selvin kirjaimin esitetty laatuvaatimusten edellyttämät tiedot:
— lajikkeesta,
— tuotteen alkuperästä,
— luokasta.
7 artikla
Kunkin jäsenvaltion erikseen VI osastossa esitettyjen säännösten mukaisesti nimeämät toimielimet valvovat pistokokein kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa ja kuljetuksen aikana, ovatko tuotteet, joille laatuvaatimukset on vahvistettu, 3—6 artiklan säännösten mukaisia.
Nämä tarkastukset on tehtävä mielellään ennen tuotantoalueilta lähtöä kauppatavaran pakkaus- tai lastausvaiheessa.
Jäsenvaltioiden on annettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle tieto nimeämistään laadunvalvonnasta vastaavista toimielimistä.
8 artikla
1. Tuotteet, joille laatuvaatimukset on vahvistettu, hyväksytään tuotaviksi kolmansista maista ainoastaan, jos ne täyttävät mainitut laatuvaatimukset tai vähintään niitä vastaavat vaatimukset.
2. Edellä 3—7 artiklan säännöksiä sovelletaan yhteisöön tuotuihin tuotteisiin tuontimuodollisuuksien täyttämisen jälkeen yhteisön asiaa koskevien säännösten mukaisesti.
9 artikla
1. Tuotteet, joita varten laatuvaatimukset on vahvistettu, hyväksytään vietäviksi kolmansiin maihin ainoastaan, jos ne täyttävät mainitut laatuvaatimukset.
Poikkeuksia voidaan kuitenkin myöntää 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ottaen huomioon määrämaan markkinoiden vaatimukset.
2. Kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuus on tarkastettava ennen kuin ne lähtevät yhteisön tullialueelta.
10 artikla
Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän osaston säännösten yhdenmukainen soveltaminen, toteutetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Nämä toimenpiteet voivat sisältää yhteisöön tuotavaksi tarkoitettujen tuotteiden osalta kolmannen viejämaan tarkastusviranomaisten hyväksynnän.
II OSASTO
Tuottajaorganisaatiot
11 artikla
1. ’Tuottajaorganisaatiolla’ tarkoitetaan tässä asetuksessa kaikkia niitä oikeushenkilöitä,
a) jotka on muodostettu seuraavien 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuoteluokkien tuottajien omasta aloitteesta:
i) hedelmät ja vihannekset,
ii) hedelmät,
iii) vihannekset,
iv) jalostukseen tarkoitetut tuotteet,
v) sitrushedelmät,
vi) pähkinät,
vii) sienet,
b) joiden tarkoituksena on erityisesti
1) varmistaa tuotannon suunnittelu ja sen mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti määrän ja laadun osalta,
2) edistää tarjonnan keskittämistä ja jäsenten tuotannon saattamista markkinoille,
3) alentaa tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuotantohintoja,
4) kehittää viljelymenetelmiä ja tuotantotekniikkaa ja ympäristöystävällistä jätehuoltoa erityisesti vesien, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja/tai edistämiseksi,
c) joiden säännöt velvoittavat jäsentuottajia, erityisesti:
1) soveltamaan tuottajaorganisaation hyväksymiä tuotantotietoja, tuotantoa, kaupan pitämistä sekä ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä,
2) liittymään jäseneksi tietyn tilan jonkin a alakohdassa tarkoitetun tuoteluokan tuotannon osalta ainoastaan yhteen a alakohdassa tarkoitettuun tuottajaorganisaatioon,
3) myymään tuottajaorganisaation välityksellä koko kyseisen tuotantonsa.
Tuottajaorganisaation luvalla ja sen määräämin edellytyksin jäsentuottajat voivat kuitenkin:
— harjoittaa ►M2 tilalla ja/tai tilan ulkopuolella ◄ suoramyyntiä kuluttajalle tämän henkilökohtaisiin tarpeisiin edellä a alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatioiden osalta korkeintaan 25 prosenttiin asti niiden tuotannosta, ja muuntyyppisten tuottajaorganisaatioiden jäsenten osalta korkeintaan 20 prosenttiin niiden kokonaistuotannosta, ja lisäksi
— pitää kaupan itse tai toisen oman organisaationsa määrämän tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä on merkitykseltään vähäinen tuottajaorganisaation kaupan pitämään määrään verrattuna,
— pitää kaupan toisen oman organisaationsa määräämän tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka ominaispiirteidensä vuoksi eivät ensisijaisesti kuulu viimeksi mainitun kaupallisen toiminnan piiriin,
— saada poikkeuksellisesti ja vähenevässä määrin 31 päivänä joulukuuta 1999 päättyvän siirtymäkauden aikana luvan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tehdä tiettyjen tuotteiden osalta sopimuksia suoraan jalostusyritysten kanssa,
4) toimittamaan tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämiä tietoja, jotka voivat koskea erityisesti pinta-aloja, satoja, tuotoksia ja suoramyyntiä,
5) suorittamaan säännöissä määrätyt maksut 15 artiklassa säädettyjen toimintarahastojen perustamiseksi ja kartuttamiseksi,
d) joiden säännöt sisältävät
1) yksityiskohtaiset määräykset c alakohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen määräysten määrittelemisestä, antamisesta ja muuttamisesta,
2) tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavat maksut jäseniltä,
3) määräykset, jotka demokraattisella tavalla varmistavat jäsentuottajille organisaation valvonnan ja päätöksenteon tehokkuuden,
4) seuraamukset, jotka aiheutuvat joko organisaation sääntöjen mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen maksamista, tai tuottajaorganisaation antamia määräyksiä koskevista rikkomuksista,
5) uusien jäsenten hyväksymiseen liittyvät määräykset, ja erityisesti jäsenyyden vähimmäisajanjakson,
6) organisaation toiminnan kannalta välttämättömät kirjanpito- ja budjettimääräykset, ja
e) jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion 2 kohdassa mainituin edellytyksin hyväksymiä.
2. Jäsenvaltion on hyväksyttävä tuottajaorganisaatioksi tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä tuottajien ryhmittymät, jotka hakevat hyväksymistä, edellyttäen, että ne:
a) täyttävät 1 kohdassa asetetut vaatimukset ja osoittavat tätä varten muun muassa sen, että ryhmittymään kuuluu vähimmäismäärä tuottajia ja että se tuottaa vähimmäismäärän kaupan pidettäviä tuotteita, mitkä seikat määritetään 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;
b) antavat riittävät takeet toimintansa toteuttamisesta, kestosta ja tehokkuudesta;
c) todella antavat jäsentuottajilleen ympäristöystävällisten viljelymenetelmien toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;
d) toisaalta todella asettavat jäsentuottajien käyttöön tarvittavia teknisiä apuvälineitä tuotteiden varastointiin, kauppakunnostukseen ja kaupan pitämiseen ja toisaalta varmistavat asianmukaisen tehtäviensä mukaisen markkinoinnin ja kirjanpidon hoitamisen.
3. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tuottajaorganisaatioksi tämän asetuksen tarkoittamassa merkityksessä myös muun kuin edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, ennen tämän asetuksen voimaantuloa olemassa olleen sellaisen tuottajaorganisaation, joka on hyväksytty asetuksen (ETY) N:o 1035/72 perusteella ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa.
Kun jäsenvaltiot edellistä alakohtaa soveltaessaan hyväksyvät edellä tarkoitettuja tuottajaorganisaatioita, sovelletaan 1 ja 2 kohdassa annettuja vaatimuksia, 1 kohdan a alakohtaa, ja mikäli aiheellista, c alakohdan 2 alakohtaa lukuun ottamatta.
12 artikla
1. Jäsenvaltioiden on
a) päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;
b) suoritettava säännöllisin väliajoin tarkastuksia, jotka koskevat hyväksymiseen vaadittujen edellytysten noudattamista tuottajaorganisaatioiden taholla, ja määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos edellytyksiä ei ole noudatettu, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta, ja
c) ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.
2. Edellytykset ja aikataulu, joita jäsenvaltioiden on noudatettava antaessaan komissiolle kertomuksia tuottajaorganisaatioiden toiminnasta, vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Komissio varmistaa 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja tämän artiklan noudattamisen VI osaston mukaisesti suoritettavin tarkastuksin ja pyytää tarvittaessa jäsenvaltioita peruuttamaan myönnettyjä hyväksymisiä näiden tarkastusten jälkeen.
13 artikla
1. Tuottajaorganisaatioihin, jotka on hyväksytty ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (ETY) N:o 1035/72 nojalla ja jotka eivät ilman siirtymäaikaa voi saada hyväksymistä tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti, sovelletaan IV osaston säännöksiä kahden vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 1997 alkaen, jos kyseiset organisaatiot täyttävät edelleen asetuksen (ETY) N:o 1035/72 asiaa koskevien artiklojen vaatimukset.
2. Edellä 1 kohdassa mainitut kaksi vuotta pidennetään viideksi vuodeksi, jos kyseinen tuottajaorganisaatio
a) esittää ennen 1 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymistä määrättynä päivämääränä organisaation hyväksyvälle tai hyväksymisen epäävälle jäsenvaltiolle toimintasuunnitelman tullakseen hyväksytyksi 11 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti,
b) osoittaa toimintasuunnitelmaa esittäessään perustaneensa 15 artiklassa tarkoitetun toimintarahaston,
c) sitoutuu jäsenvaltion määräämän seuraamuksen uhalla saattamaan päätökseen toimintasuunnitelman ennen kyseisen viiden vuoden määräajan päättymistä.
3. Tuottajaorganisaatio, joka ei mistä tahansa syystä tai minä tahansa aikana enää täytä 2 kohdassa mainittuja edellytyksiä, menettää asemansa 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan joka tapauksessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten yksilöllisten oikeuksien soveltamista, jotka tuottajaorganisaatio on voinut hankkia asetuksen (ETY) N:o 1035/72 mukaisesti.
14 artikla
1. Uudet tuottajien ryhmittymät tai ryhmittymät, joita ei ole hyväksytty ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (ETY) N:o 1035/72 mukaisesti, ovat oikeutettuja enintään viiden vuoden siirtymäaikaan täyttääkseen 11 artiklassa säädetyt edellytykset.
Ne esittävät jäsenvaltiolle tätä tarkoitusta varten porrastetun hyväksymistä koskevan suunnitelman, jonka hyväksyminen pidentää määräaikaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun viiteen vuoteen ja vastaa esihyväksymistä.
2. Jäsenvaltiot voivat myöntää edellä 1 kohdassa tarkoitetuille tuottajien ryhmittymille esihyväksymistä seuraavien viiden vuoden aikana
a) tukia kannustaakseen niiden perustamista ja helpottaakseen niiden hallinnoimista;
b) tukia joko suoraan tai luottolaitosten välityksellä erityisehtoisina lainoina, joiden tarkoituksena on kattaa osa hyväksymistä varten tarvittavista investoinneista, jotka on esitetty tähän tarkoitukseen 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa hyväksymistä koskevassa suunnitelmassa.
3. Yhteisö korvaa 2 kohdassa tarkoitetut tuet 52 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
4. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ennen esihyväksymisen myöntämistä aikomuksistaan ja niiden taloudellisista seurauksista.
5. Tuottajaryhmittymän suorittama hyväksymistä koskevan suunnitelman esittäminen jäsenvaltiolle merkitsee tämän ryhmittymän osalta sitoutumista VI osaston mukaisesti kansallisten tarkastusten sekä yhteisön suorittamien tarkastusten alaisuuteen erityisesti julkisten varojen asianmukaisen käytön osalta.
6. Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tuottajien ryhmittymiin, jotka eivät noudata sitoumuksiaan.
7. Jäljempänä olevan 48 artiklan mukaisesti tämän artiklan täytäntöönpanoa varten hyväksyttyihin soveltamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin sisältyy myös säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa Portugalin tuottajaorganisaatioille maksettavan tuen, joka ilmaistaan prosenttimääränä tuottajaorganisaation kaupan pitämän tuotannon arvosta, säilyminen vähintään samalla tasolla kuin asetuksen (ETY) N:o 746/93 ( 12 ) nojalla.
15 artikla
1. Yhteisön taloudellista tukea myönnetään tässä artiklassa määritellyin edellytyksin tuottajaorganisaatioille, jotka perustavat toimintarahaston.
Toimintarahastoa ylläpidetään jäsentuottajilta markkinoilla kaupan pidetyistä hedelmien ja vihannesten todellisista määristä tai arvoista kannetuilla maksuilla ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tuella.
2. Edellä 1 kohdassa mainittu toimintarahasto on tarkoitettu
a) tuotteiden markkinoilta poistamisen rahoitukseen 3 kohdassa määritellyin edellytyksin;
b) kansallisille toimivaltaisille viranomaisille esitetyn ja näiden 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymän toimintaohjelman rahoitukseen.
Rahastoa tai osaa siitä voidaan myös käyttää 13 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden esittämän toimintasuunnitelman rahoitukseen.
3. Toimintarahaston käyttö tuotteiden markkinoilta poistamisen rahoitukseen on mahdollista ainoastaan, jos toimintaohjelma on toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymä. Rahastoa voidaan käyttää yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:
a) markkinoiltapoistamiskorvauksen maksaminen tuotteille, joita ei ole mainittu liitteessä II ja jotka vastaavat voimassa olevia vaatimuksia, jos tällaiset vaatimukset on annettu 2 artiklaa soveltamalla;
b) lisän myöntäminen yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaukseen.
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa korvauksen tai lisän enimmäistason, kuitenkin siten, että näin vahvistettu lisä ja yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus eivät yhteenlaskettuina ylitä niitä markkinoilta poistamisessa käytettäviä enimmäishintatasoja, joita sovelletaan markkinointivuonna 1995/1996 asetuksen (ETY) N:o 1035/72 16 artiklan 3 a kohdan, 16 a ja 16 b artiklan sekä 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.
Tuotteiden markkinoilta poistamisen rahoitukseen voidaan toimintarahastosta käyttää enintään 60 prosenttia ensimmäisenä vuonna, 55 prosenttia toisena vuonna, 50 prosenttia kolmantena vuonna, 45 prosenttia neljäntenä vuonna, 40 prosenttia viidentenä vuonna ja 30 prosenttia kuudennesta vuodesta alkaen laskettuna päivämäärästä, jona toimivaltaiset kansalliset viranomaiset hyväksyivät ensimmäisen, kyseisen tuottajaorganisaation esittämän ja näiden viranomaisten hyväksymän toimintaohjelman.
Tämän asetuksen 23 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyjä rajoja sovelletaan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun markkinoilta poistamiseen.
4. Edellä 2 kohdan b alakohdassa mainitun toimintaohjelman
a) tavoitteina on oltava useita 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista tavoitteista sekä lisäksi erityisesti seuraavat: tuotteiden laadun parantaminen, niiden kaupallisen arvon kehittäminen, näiden tuotteiden myynnin edistäminen kuluttajien keskuudessa, luonnonmukaisten tuotelinjojen kehittäminen, integroidun tuotannon (IP-tuotanto) tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen, markkinoilta poistamisen vähentäminen;
b) on käsitettävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kehittää ympäristöystävällisen tekniikan käyttöä jäsentuottajien keskuudessa sekä viljelymenetelmien että käytetyistä tarvikkeista huolehtimisen tasolla;
’ympäristöystävällisellä tekniikalla’ tarkoitetaan erityisesti tekniikkaa, joka mahdollistaa asetuksen (ETY) N:o 2078/92 ( 13 ) 1 artiklan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen;
c) taloudellisissa määräyksissä on määrättävä teknisistä apuvälineistä ja inhimillisistä voimavaroista, joita tarvitaan valmistamaan 2 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, kasvien terveyteen liittyvien säännösten ja sallittujen enimmäismäärien noudattamisen valvonta.
5. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taloudellinen tuki on mainitussa kohdassa tarkoitettujen todellisuudessa maksettujen maksujen suuruinen ja se on rajoitettu 50 prosenttiin todellisista 2 kohdan mukaisesti toteutuneista kustannuksista.
Tämä prosenttimäärä nostetaan 60 prosenttiin, jos toimintaohjelman tai osan toimintaohjelmasta esittää
a) useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, jotka eri jäsenvaltioissa harjoittavat kansainvälistä toimintaa, lukuun ottamatta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimia, tai
b) yksi tai useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia.
Taloudellisen tuen enimmäismääräksi vahvistetaan kuitenkin 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pitämän tuotannon arvosta.
6. Kun on kyse yhteisön alueista, joilla tuottajien järjestäytymisaste on erityisen alhainen, jäsenvaltiot voidaan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä oikeuttaa maksamaan tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan korkeintaan puolet tuottajien maksamista maksuista. Tämä tuki lisätään toimintarahastoon.
Yhteisö voi kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata jäsenvaltioille, joiden hedelmä- ja vihannestuotannosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan tuottajaorganisaatioiden kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15 prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen osittain.
16 artikla
1. Edellä 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittu toimintaohjelma esitetään toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on hyväksyttävä tai evättävä se tai vaadittava sen muuttamista tämän asetuksen säännöksiä noudattaen.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset säännökset 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevien täsmennysten laatimiseksi. Niiden on toimitettava esitys tällaisiksi säännöksiksi komissiolle, joka voi vaatia esityksen muuttamista kolmen kuukauden määräaikana, jos se havaitsee, ettei esitys mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on vahvistettu perustamissopimuksen 130 r artiklassa ja Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevassa poliittisessa toimintaohjelmassa.
2. Tuottajaorganisaatioiden on annettava viimeistään kunkin vuoden loppuun mennessä jäsenvaltiolle tiedoksi arvio seuraavan vuoden toimintarahaston suuruudesta ja esitettävä aiheelliset toimintaohjelmaan perustuvat todisteet kuluvan vuoden ja mahdollisesti edellisten vuosien menoista sekä tarvittaessa arviot tulevan vuoden tuotantomääristä. Jäsenvaltion on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle seuraavan vuoden tammikuun 1 päivään mennessä taloudellisen tuen ennakoitu määrä 15 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja rajoja noudattaen.
Taloudellinen tuki maksetaan tuottajaorganisaatioille tavoitteiden mukaisista toimista aiheutuneiden todellisten kulujen perusteella. Samoista toimista voidaan maksaa ennakkoa takuun tai vakuuksien asettamista vastaan.
Kunkin vuoden alussa ja viimeistään 31 päivänä tammikuuta tuottajaorganisaation on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi edellisen vuoden lopullisten menojen määrä asianmukaisesti todistettuna, jotta se voisi saada yhteisön taloudellisen tuen loppuosan.
3. Kyseisen jäsenvaltion hyväksymä tuottajaorganisaatioiden liitto voi hoitaa tuottajaorganisaatioiden puolesta niiden 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimintarahastojen hoitamisen sekä 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimintaohjelmien laatimisen, täytäntöönpanon ja esittämisen. Tässä tapauksessa liitto on taloudellisen tuen edunsaaja ja sen on suoritettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tiedoksi antaminen.
4. Toimintaohjelma ja sen rahoitus toisaalta tuottajien ja tuottajaorganisaatioiden, toisaalta yhteisön rahastojen toimesta ovat monivuotisia vähimmäisrajan ollessa kolme vuotta ja enimmäisrajan viisi vuotta.
5. Tuottajaorganisaation tai 3 kohdan mukaisesti tuottajaorganisaation liiton suorittama toimintaohjelman esittäminen jäsenvaltiolle merkitsee kyseisen organisaation tai liiton osalta sitoutumista VI osaston mukaisesti kansallisten tarkastusten sekä yhteisön suorittamien tarkastusten alaisuuteen erityisesti julkisten varojen asianmukaisen käytön osalta.
17 artikla
Siinä tapauksessa, että yhteisen markkinajärjestelyn yleiset välineet osoittautuisivat riittämättömiksi tai sopimattomiksi sellaisten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, joilla on suuri taloudellinen tai ekologinen, paikallinen tai alueellinen merkitys ja joilla on yhteisön markkinoilla jatkuvia vaikeuksia, erityisesti voimakkaan kansainvälisen kilpailun johdosta, voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä kyseisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja niiden myynnin edistämiseksi 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
18 artikla
1. Siinä tapauksessa, että tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden liitto, jolla on samat säännöt ja joka toimii määrätyllä talousalueella, katsotaan jonkin tietyn tuotteen osalta tämän talousalueen tuotantoa ja tuottajia edustavaksi tahoksi, kyseinen jäsenvaltio voi tämän organisaation tai liiton pyynnöstä saattaa pakollisiksi talousalueelle sijoittautuneille muille tuottajille, jotka eivät ole jonkin edellä mainitun organisaation jäseniä,
a) edellä 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetut säännöt;
b) organisaation tai liiton antamat markkinoilta poistamista koskevat säännöt;
sillä edellytyksellä, että
— kyseisiä sääntöjä on sovellettu vähintään yhden markkinointivuoden ajan,
— kyseiset säännöt ovat liitteessä III olevassa luettelossa,
— kyseiset säännöt saatetaan pakollisiksi enintään kolmen markkinointivuoden pituiseksi ajanjaksoksi.
2. Tässä artiklassa tarkoitetaan ”talousalueella” maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotanto- ja kaupan pitämisen edellytykset.
3. Tuottajaorganisaatiota tai tuottajaorganisaatioiden liittoa pidetään edustavana 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos siihen kuuluu vähintään kaksi kolmasosaa sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen talousalueen tuotannosta.
4. Määrätyn talousalueen kaikille tuottajille pakollisiksi saatetut säännöt
a) eivät saa aiheuttaa haittaa toisaalta jäsenvaltion ja toisaalta yhteisön muille tuottajille;
b) eivät ole sovellettavissa ennen markkinointivuoden alkua allekirjoitetun sopimuksen perusteella jalostettaviksi toimitettuihin tuotteisiin, ellei niitä erityisesti tarkoiteta, lukuun ottamatta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotantoon liittyviä tietoja koskevia sääntöjä;
c) eivät saa olla ristiriidassa yhteisön ja kansallisen voimassa olevan sääntelyn kanssa.
5. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet pakollisiksi määrätyn talousalueen kaikille tuottajille. Nämä säännöt julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.
Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen,
a) jos se toteaa, että kyseinen laajentaminen estää kilpailun merkittävällä osalla sisämarkkinoita tai että se haittaa kaupan vapautta tai että perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat;
b) jos se toteaa, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka soveltamisalan laajentamisesta on päätetty. Komission tekemää päätöstä kyseisen sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osalta sovelletaan vasta toteamispäivästä alkaen;
c) jos se VI osaston mukaisesti suoritettujen jälkitarkastusten perusteella toteaa, että tämän artiklan säännöksiä ei ole noudatettu.
6. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa kyseinen jäsenvaltio voi päättää todisteita vastaan, että organisaatioon kuulumattomat tuottajat ovat velkaa organisaatiolle tai tarvittaessa organisaatioiden liitolle jäsentuottajien maksamat maksut osittain, siinä määrin kuin niiden on tarkoitus kattaa
a) edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän soveltamisesta aiheutuvat hallinnolliset kulut;
b) tuottajaorganisaation tai organisaatioiden liiton suorittamista, koko talousalueen tuotantoa hyödyttävästä tutkimustoiminnasta sekä markkina- ja myynninedistämistutkimuksesta aiheutuvat kustannukset.
7. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo 2 kohdassa tarkoitetuista talousalueista. Komissio hyväksyy luettelon yhden kuukauden kuluessa kyseisestä tiedoksi antamisesta tai päättää kuultuaan kyseistä jäsenvaltiota muutoksista, joita tämän on tehtävä luetteloon. Hyväksytty luettelo julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.
III OSASTO
Toimialakohtaiset organisaatiot ja sopimukset
19 artikla
1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”hyväksytyillä toimialakohtaisilla organisaatioilla”, jäljempänä ’toimialakohtaiset organisaatiot’, oikeushenkilöitä,
a) joihin kuuluu edustajia taloudellisten toimintojen aloilta, jotka liittyvät 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja/tai kauppaan ja/tai jalostukseen;
b) jotka on perustettu kokonaan tai osittain niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;
c) jotka harjoittavat yhdellä tai useammalla yhteisön alueella useampia seuraavista toimista ottaen huomioon kuluttajien edun:
— tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen,
— hedelmien ja vihannesten markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti markkinatutkimusten avulla,
— yhteisön sääntelyn kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen,
— hedelmien ja vihannesten arvon kehittäminen,
— tiedottaminen ja tutkimukset tuotannon ohjaamiseksi markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta,
— sellaisten menetelmien tutkimus, jotka mahdollistavat kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamisen ja varmistavat tuotteiden laadun sekä maaperän ja vesien suojelun,
— sellaisten menetelmien ja keinojen kehittäminen, joilla parannetaan tuotteiden laatua,
— luonnonmukaisen maatalouden ja alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen arvostaminen ja suojaaminen,
— integroidun tuotannon (IP-tuotanto) tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen,
— yhteisön säännöksiä tai kansallisia säännöksiä tiukempien sääntöjen määrittely liitteessä III lueteltujen tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien sääntöjen osalta;
d) jotka on hyväksytty 2 kohdassa mainituin edellytyksin.
2. Jos se jäsenvaltion rakenteiden kannalta on perusteltua, jäsenvaltiot voivat hyväksyä tässä asetuksessa tarkoitetuksi toimialakohtaiseksi organisaatioksi organisaatiot, jotka on perustettu niiden alueella ja jotka hakevat hyväksyntää, jos
a) ne harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla seudulla tämän alueen sisällä;
b) ne edustavat merkittävää osaa kyseisen seudun tai kyseisten seutujen hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotannosta ja/tai kaupasta ja/tai jalostuksesta, ja niiden toimiessa useammalla alueella, jos ne osoittavat vähimmäisedustavuutta kunkin ryhmittyneen alan osalta kullakin kyseisellä alueella;
c) ne harjoittavat useampia 1 kohdan c alakohdassa mainituista toimista;
d) ne eivät itse suorita hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia;
e) ne eivät harjoita 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa.
3. Jäsenvaltioiden on ennen hyväksymistä ilmoitettava komissiolle toimialakohtaiset organisaatiot, jotka ovat esittäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, jonka mukaan on liitetty näiden organisaatioiden edustavuuteen ja niiden harjoittamiin toimintoihin liittyviä tietoja sekä muita tarvittavia arviointiperusteita.
Komissio voi esittää hyväksymistä koskevan vastalauseensa kahden kuukauden kuluessa sille tehdyn ilmoituksen tekemisestä.
4. Jäsenvaltioiden on
a) päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;
b) suoritettava säännöllisin väliajoin tarkastuksia, jotka koskevat hyväksymisen edellytysten noudattamista toimialakohtaisten organisaatioiden taholta, ja määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos edellytyksiä ei ole noudatettu, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta, ja
c) peruutettava hyväksyminen, jos
i) tässä asetuksessa säädetyt hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty
ii) toimialakohtainen organisaatio rikkoo 20 artiklan 3 kohdassa säädettyjä kieltoja, tämän kuitenkaan rajoittamatta muutoin kansallisen lainsäädännön perusteella annettavia rangaistusseuraamuksia
iii) toimialakohtainen organisaatio ei noudata 20 artiklan 2 kohdassa mainittua ilmoittamisvelvollisuutta;
d) ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.
5. Edellytykset ja aikataulu, joita jäsenvaltioiden on noudatettava antaessaan komissiolle kertomuksia toimialakohtaisten organisaatioiden toiminnasta, vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Komissio varmistaa 2 kohdan ja 4 kohdan b alakohdan noudattamisen VI osaston mukaisesti suoritettavin tarkastuksin ja pyytää tarvittaessa jäsenvaltioita peruuttamaan myönnettyjä hyväksymisiä näiden tarkastusten jälkeen.
6. Hyväksyminen antaa oikeuden harjoittaa 1 kohdan c alakohdassa määriteltyjä toimia tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.
7. Komissio varmistaa, että Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa julkaistaan hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot ja niiden talousalue tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden harjoittama toiminta 21 artiklan merkityksessä. Myös hyväksymisten peruuttamiset julkaistaan.
20 artikla
1. Asetuksen N:o 26 ( 14 ) 1 artiklasta poiketen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka on pantu täytäntöön 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltujen toimien toteuttamiseksi.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain, jos
— sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle ja
— jos
— viimeksi mainittu ei ole kahden kuukauden kuluessa kaikkien arvioimisessa tarvittavien asiakirjojen tiedoksi antamisesta ilmoittanut sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa yhteisön sääntelyn kanssa.
Mainittuja sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa mainitun määräajan päättymistä.
3. Yhteisön sääntelyn kanssa ristiriidassa ovat joka tapauksessa yhdenmukaistetut sopimukset ja menettelytavat, jotka
— voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisön sisällä
— voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa
— voivat luoda kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisella toiminnalla pyritään
— sisältävät hintojen vahvistamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä, jotka toimialakohtaiset organisaatiot toteuttavat yhteisön sääntelyn erityissäännöksien soveltamisen yhteydessä
— voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua kyseisten tuotteiden merkittävältä osalta.
4. Jos komissio toteaa 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan umpeutumisen jälkeen, että tämän asetuksen soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty, komissio tekee päätöksen siitä, että kyseisiin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sovelletaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa.
Tämä komission päätös ei voi tulla voimaan ennen kuin sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle, paitsi jos viimeksi mainittu on antanut epätäsmällisiä tietoja tai on käyttänyt väärin 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta.
5. Monivuotisten sopimusten ollessa kyseessä ensimmäisenä vuotena annettu etukäteisilmoitus koskee myös sopimukseen kuuluvia seuraavia vuosia; tässä tapauksessa komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa 4 kohdan edellytysten mukaisesti lausunnon yhteensopimattomuudesta.
21 artikla
1. Jos yhdellä tai useammalla määrätyllä jäsenvaltion seudulla toimiva toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tietyn tuotteen osalta tämän tuotteen tuotantoa ja/tai jalostusta ja/tai kaupan pitämistä edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi kyseisen organisaation pyynnöstä saattaa rajoitetuksi ajanjaksoksi pakollisiksi kyseiseen organisaatioon kuulumattomille yksittäisille tai muille kyseisellä alueella tai alueilla toimiville toimijoille organisaation sopimat tietyt päätökset, sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat.
2. Toimialakohtaista organisaatiota pidetään edustavana 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen jäsenvaltion alueen tai seutujen hedelmien ja vihannesten tuotannosta ja/tai jalostuksesta ja/tai kaupan pitämisestä. Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskeva hakemus kattaa useampia alueita, toimialakohtaisen organisaation on osoitettava vähimmäisedustavuus kunkin jäsenistönsä edustaman ammattialan osalta kullakin kyseisistä seuduista.
3. Säännöt, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea,
a) voivat koskea ainoastaan yhtä seuraavista kokonaisuuksista:
— tuotantoon liittyvät tiedot ja markkinatiedot,
— yhteisön ja kansallisen sääntelyn mahdollisia säännöksiä tiukemmat, tuotantoa koskevat säännöt,
— yhteisön sääntelyn kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen,
— kaupan pitämistä koskevat säännöt,
— ympäristönsuojelua koskevat säännöt,
— tuotannon edistämistä ja arvoa koskevat toimet,
— luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet,
Toisessa, neljännessä ja viidennessä luetelmakohdassa mainitut säännöt eivät voi olla muita kuin niitä, jotka on lueteltu liitteessä III;
b) on täytynyt soveltaa vähintään yhden markkinointivuoden ajan;
c) ovat saatettavissa pakollisiksi ainoastaan enintään kolmeksi markkinointivuodeksi;
d) eivät saa aiheuttaa haittaa toisaalta jäsenvaltion ja toisaalta yhteisön muille toimijoille.
22 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet pakollisiksi tietyn seudun tai tiettyjen seutujen kaikille toimijoille. Nämä säännöt julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.
Ennen edellä mainittua julkaisemista komissio tiedottaa 45 artiklassa säädetylle komitealle kaikista toimialakohtaisten sopimusten laajentamista koskevista tiedonannoista.
Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen 18 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
2. Tapauksessa, jossa yhtä tai useampaa tuotetta koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan, ja jos yhdestä tai useammasta 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainitusta hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation harjoittamasta toiminnasta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että organisaatioon kuulumattomat yksittäiset toimijat tai ne ryhmittymät, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, ovat velkaa organisaatiolle niiden jäsenten maksamia maksuja vastaavan summan kokonaan tai osittain, siinä määrin kuin maksujen on tarkoitus kattaa kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuneet kulut.
IV OSASTO
Interventiojärjestelmä
23 artikla
1. Tuottajaorganisaatiot ja niiden liitot voivat olla saattamatta myyntiin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja, jäsentensä myytäväksi tuomia tuotteita sopivaksi katsomiensa määrien ja ajanjaksojen osalta.
2. Tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen on vahvistettava 1 kohdan mukaisesti markkinoilta poistettujen tuotteiden käyttötarkoitus toisaalta sillä tavoin, että kyseisen tuotannon tavanomainen käyttö ei esty, ja toisaalta ympäristöä ja erityisesti vesien ja maiseman laatua kunnioittaen.
3. Jos 1 kohtaa sovelletaan, tuottajaorganisaatiot tai niiden liitot maksavat kunkin liitteessä II tarkoitetun vaatimuksia vastaavan tuotteen osalta tuottajajäsenille liitteessä V ilmoitettua yhteisön korvausta. Tätä korvausta maksetaan ainoastaan seuraavasti:
— sitrushedelmien osalta 5 prosentin rajoissa,
— omenoiden ja päärynöiden osalta 8,5 prosentin rajoissa, ja
— muiden tuotteiden osalta 10 prosentin rajoissa,
kaupan pidetystä määrästä.
Ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuja rajoja sovelletaan 46 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ainoastaan kyseisen tuottajaorganisaation, tai 11 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa muun organisaation, jäsenten kaupan pitämään tuotteiden määrään.
4. Edellä 3 kohdassa vahvistettuja rajoja sovelletaan markkinointivuodesta 2002/2003. Markkinointivuonna 2001/2002 kyseiset rajat ovat sitrushedelmien, melonien ja vesimelonien osalta 10 prosenttia ja muiden tuotteiden osalta 20 prosenttia.
Tässä kohdassa vahvistettuihin rajoihin sovelletaan 3 kohdan toista alakohtaa.
5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet ovat kolmen vuoden ajanjakson keskiarvoja, jolloin vuosittainen ylitys voi olla enintään kolme prosenttia.
24 artikla
Liitteessä II tarkoitettujen tuotteiden osalta tuottajaorganisaatioiden on myönnettävä 23 artiklan säännösten mukaiset edut tässä asetuksessa säädettyihin kollektiivisiin rakenteisiin kuulumattomille tuottajille kyseisten tuottajien hakemusten perusteella. Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvausta pienennetään kuitenkin 10 prosenttia. Lisäksi maksetussa määrässä otetaan huomioon todistusten perusteella jäsenille markkinoilta poistamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset. Edellä tarkoitettua korvausta voidaan myöntää enintään 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille prosenttiosuuksille viljelijän kaupan pitämästä tuotannosta.
25 artikla
Tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen on ilmoitettava kaikki 23 ja 24 artiklan täytäntöönpanoon liittyvät tiedot, ja erityisesti ympäristönsuojelun varmistamiseksi markkinoiltapoistamistoimien yhteydessä toteutetut toimenpiteet, kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, jotka antavat nämä tiedoksi komissiolle.
Ilmoitettavat tiedot määritellään tarvittaessa 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset säännökset ympäristöä kunnioittavia markkinoiltapoistamismenettelyjä koskevien täsmennysten laatimiseksi. Niiden on toimitettava esitys tällaisiksi säännöksiksi komissiolle, joka voi vaatia esityksen muuttamista kolmen kuukauden määräaikana, jos se havaitsee, ettei esitys mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on vahvistettu perustamissopimuksen 130 r artiklassa ja Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevassa poliittisessa toimintaohjelmassa.
26 artikla
Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus on suuruudeltaan sama koko yhteisössä.
27 artikla
1. Jos jonkin liitteessä II mainitun tuotteen markkinoilla esiintyy tai tulee todennäköisesti esiintymään yleisesti esiintyvää ja rakenteellista epätasapainoa siten, että se aiheuttaa tai voi aiheuttaa liian suuria 23 artiklassa tarkoitettuja markkinoilta poistettavia tuotemääriä, ennen kyseisen tuotteen markkinointivuoden alkua vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen interventiokynnys, jonka ylittäminen saattaa tuottajat taloudelliseen vastuuseen tuotteittain arvioitujen markkinoilta yhden markkinointivuoden tai vastaavan ajanjakson aikana poistettujen tuotemäärien tai useamman markkinointivuoden aikana suoritettujen interventioiden keskiarvon perusteella.
Interventiokynnyksen ylittäminen aiheuttaa yhteisön markkinoiltapoistamiskorvauksen pienenemisen seuraavan markkinointivuoden aikana. Tätä pienenemistä ei oteta huomioon myöhempinä markkinointivuosina.
2. Jäljempänä 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistetaan
a) kynnysten ylittämisen seuraukset kunkin tuotteen osalta,
b) tarvittaessa alennettu yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus ja tämän artiklan soveltamista koskevat toimenpiteet.
3. Tätä artiklaa sovelletaan vain tämän asetuksen voimaantuloa seuraaviin viiteen markkinointivuoteen.
28 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava kutakin markkinapäivää kohti kunkin kyseisen markkinointivuoden aikana komissiolle tiedoksi niiden edustavilla tuottajamarkkinoilla todetut sellaisten tuotteiden hinnat, joiden kaupalliset ominaisuudet kuten lajike tai tyyppi, luokka, koko ja pakkaaminen on määritelty.
2. Luettelo 1 kohdassa tarkoitetuista markkinoista ja tuotteista sekä tiedoksi antamista koskeva aikataulu vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Jäsenvaltioiden markkinoita, joilla pidetään kaupan huomattavaa osaa tietyn tuotteen kansallisesta tuotannosta koko markkinointivuoden aikana tai yhden sellaisen ajanjakson kuluessa, joihin markkinointivuosi on jaettu, pidetään edustavina 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.
29 artikla
1. Jäsenvaltioiden on maksettava 26 artiklassa vahvistettu yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus tuottajaorganisaatioille tai niiden liitoille, jotka ovat poistaneet markkinoilta tuotteita 23 ja 24 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin ja jotka ovat kyseisen korvauksen velkaa jäsenilleen tai organisaatioon kuulumattomille viljelijöille.
Maksut suoritetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistettavin edellytyksin.
2. Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus maksetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa interventiokynnyksen ylittämisestä aiheutuvien mahdollisten taloudellisten seuraamusten soveltamista.
Kyseisestä korvauksesta vähennetään lisäksi tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen markkinoilta poistetuista tuotteista saamat nettotulot.
3. Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvauksen myöntäminen tuotteille, joita tuottajaorganisaatiot tai niiden liitot eivät voi suunnata mihinkään 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista käyttötarkoituksista, edellyttää jäsenvaltioiden 30 artiklan muiden säännösten nojalla antamien toimintaohjeiden mukaista tuotteiden käyttötarkoitusta.
30 artikla
1. Markkinoilta 23 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti poistetut myymättä jääneet tuotteet on luovutettava yhtä seuraavista vaihtoehdoista noudattaen:
a) kaikkien tuotteiden osalta:
— ilmaisjakelu jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia,
— ilmaisjakelu rangaistuslaitoksille ja lomasiirtoloille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille näiden toteuttaessa kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat niiden tavallisesti ostamien määrien lisänä,
— ilmaisjakelu yhteisön ulkopuolelle jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymien hyväntekeväisyysorganisaatioiden välityksellä kolmansien maiden puutteessa olevalle väestölle,
ja toissijaisesti
— käyttö muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi,
— käyttö eläinten ruokintaan tuoreina tai rehuteollisuudessa jalostettuina;
b) hedelmien osalta ilmaisjakelu koululaisille kouluruokaloissa tavallisesti tarjottujen aterioiden ulkopuolella sekä niiden koulujen koululaisille, joissa ei ole kouluruokalaa;
c) omenoiden, päärynöiden, persikoiden, nektariinien ja brugnole-lajikkeiden osalta jalostaminen suoralla tislauksella alkoholiksi, jonka alkoholitilavuusprosentti on suurempi kuin 80 tilavuusprosenttia;
d) kaikkien tuotteiden osalta tiettyjen laatuluokkien tuotteiden luovuttaminen jalostusteollisuudelle, jollei siitä aiheudu minkäänlaista kilpailun vääristymistä kyseiselle teollisuudelle yhteisössä tai tuoduille tuotteille. Tämän säännöksen täytäntöönpano vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
2. Jos mitään 1 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista ei voida käyttää, markkinoilta poistetut tuotteet voidaan kyseisen jäsenvaltion luvalla osoittaa kompostoitaviksi tai muuhun luonnollista hajoamista hyödyntävään prosessiin.
3. Asianomaiset tuottajaorganisaatiot järjestävät 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa ja b alakohdassa säädetyt ilmaisjakelutoimet jäsenvaltioiden valvonnassa.
Kun on kysymys hedelmien ilmaisjakelusta koululaisille, komissio voi kuitenkin tutkimus- ja edistämistoiminnan vuoksi tehdä aloitteen ja ottaa vastuun paikallisista pilottihankkeista.
4. Jäsenvaltioiden on edistettävä tuottajaorganisaatioiden ja hyväntekeväisyysorganisaatioiden tai markkinoilta poistettuja tuotteita niiden alueella todennäköisesti jollakin 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista ilmaisjakelumuodoista käyttävien toimielinten välisten yhteyksien luomista.
5. Asianomaisen jäsenvaltion nimeämä toimielin toteuttaa tuotteiden luovutuksen rehuteollisuudelle sopivinta menettelyä käyttäen.
Tislaamot toteuttavat 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tislaustoimet joko omaan lukuunsa tai asianomaisen jäsenvaltion nimeämän toimielimen lukuun. Kummassakin tapauksessa mainittu toimielin toteuttaa kyseiset toimenpiteet sopivinta menettelyä käyttäen.
6. Yhteisö vastaa 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määriteltävin edellytyksin 1 kohdassa säädettyihin ilmaisjakelutoimiin liittyvistä kuljetus-, lajittelu- ja pakkauskustannuksista.
7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti ilmaisjakeluun ja markkinoilta poistettujen tuotteiden käyttöön liittyvät säännöt sekä tislaukseen osoitettujen markkinoilta poistettujen tuotteiden osalta säännöt häiriöiden estämiseksi alkoholimarkkinoilla annetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
V OSASTO
Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa
31 artikla
1. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisöön suuntautuvaan tuontiin tai yhteisöstä tapahtuvaan vientiin vaaditaan tuonti- tai vientitodistus.
Jäsenvaltiot myöntävät todistuksen hakemuksesta jokaiselle riippumatta siitä, mihin hakija on sijoittautunut yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 ja 37 artiklan soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.
Tuonti- tai vientitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä. Näiden todistusten myöntämisen edellytyksenä voi olla vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- tai vientisitoumuksen täyttäminen todistuksen voimassaoloaikana; ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos toimintaa ei toteuteta tässä määräajassa tai se toteutetaan ainoastaan osittain.
2. Tuonti- ja vientitodistusten voimassaoloaika ja muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
32 artikla
1. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.
2. Siinä määrin kuin yhteisen tullitariffin tulleja sovelletaan tuodun erän tulohinnan mukaan, kyseisen hinnan todenperäisyys tarkastetaan komission kunkin alkuperän ja kunkin tuotteen osalta kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden edustavilla tuontimarkkinoilla tai tarvittaessa muilla markkinoilla todettujen hintanoteerausten painotetun keskiarvon perusteella laskeman kiinteän tuontiarvon avulla.
Erityissäännöksiä voidaan kuitenkin antaa 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen pääosin jalostettaviksi tarkoitettujen tuontituotteiden tulohinnan tarkastamiseksi.
3. Jos kyseisen erän ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, johon on lisätty 5 kohdan mukaisesti vahvistettu marginaali ja joka ei voi ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan tuontitullien suuruinen kiinteän arvon perusteella määritetty vakuus.
4. Jos kyseisen erän tulohintaa ei ole ilmoitettu tulliselvityksessä, sovelletaan yhteisen tullitariftin tullia, joka riippuu kiinteästä tuontiarvosta, tai tullilainsäädännön asiaan kuuluvia säännöksiä, jotka määritetään 5 kohdan mukaisella tavalla.
5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
33 artikla
1. Sellaisten yhteisön markkinoille haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai poistamiseksi, jotka voivat johtua tiettyjen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnista, yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonti, josta kannetaan yhteisen tullitariffin mukainen tulli, edellyttää lisätullin maksamista, jos Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana maataloudesta tehdyn sopimuksen ( 15 ) 5 artiklassa johtuvat edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei uhkaa aiheuttaa häiriötä yhteisön markkinoille tai jos vaikutukset olisivat suhteettomat verrattuna asetettuun tavoitteeseen.
2. Yhteisö ilmoittaa maailman kauppaorganisaatiolle laukeamishinnat, joiden alapuolella lisätulli voidaan ottaa käyttöön.
Laukeamismäärät, jotka on ylitettävä lisätullin käyttöön ottamiseksi tuonnissa, määritellään erityisesti sitä vuotta, jona 1 kohdassa tarkoitetut haitalliset vaikutukset ilmenevät tai ovat vaarassa ilmetä, edeltävien kolmen vuoden aikana yhteisöön suuntautuneen tuonnin perusteella.
3. Lisätullia määrättäessä huomioon otettavat tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.
Cif-tuontihinnat tarkistetaan tätä varten kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai yhteisön tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.
4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännöt koskevat erityisesti:
a) tuotteita, joihin sovelletaan lisätulleja maataloudesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti;
b) muita sen varmistamiseksi tarvittavia arviointiperusteita, että 1 kohtaa sovelletaan mainitun sopimuksen 5 artiklan mukaisesti.
34 artikla
1. Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyihin sopimuksiin perustuvat edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tariffikiintiöt avataan ja niitä hallinnoidaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
2. Kiintiöitä voidaan hallinnoida soveltamalla yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:
a) tehtyjen hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (periaatteen ”ensiksi tullut hakemus käsitellään ensin” mukaisesti),
b) tehdyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (niin kutsutun ”haettujen määrien samanaikainen tarkastelu” -menetelmän mukaisesti),
c) perinteisten suuntausten huomioonottamiseen perustuva menetelmä (niin kutsutun ”vanhat/uudet tulokkaat” -menetelmän mukaisesti).
Muita asianmukaisia menetelmiä voidaan laatia. Niissä on pyrittävä välttämään kaikkea kyseisten toimijoiden välistä syrjintää.
3. Hallinnoimiseen käytettävässä menetelmässä otetaan tarvittaessa huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve säilyttää näiden markkinoiden tasapaino, mutta samalla voidaan omaksua piirteitä 1 kohdassa tarkoitettuja kiintiöitä vastaaviin kiintiöihin aiemmin sovelletuista menetelmistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyihin sopimuksiin perustuvien tullien soveltamista.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä määrätään kiintiöiden avaamisesta vuosittain tarvittaessa tarkoituksenmukaisen asteikon mukaisesti ja määritellään hallinnoimisessa käytettävä menetelmä, ja näihin sääntöihin sisältyvät tarvittaessa:
a) säännökset, joilla varmistetaan tuotteen luonne, lähtömaa ja alkuperä,
b) asiakirjan hyväksymistä koskevat säännökset, joilla voidaan tarkistaa a alakohdassa tarkoitetut seikat, ja
c) tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika.
35 artikla
1. Jotta yhteisöstä voitaisiin viedä taloudellisesti merkittäviä määriä edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tuotteita näiden tuotteiden kansainvälisessä kaupassa käytettävien hintojen perusteella ja perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvin rajoituksin, näiden hintojen ja yhteisössä käytettävien hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.
2. Niiden määrien myöntämisen osalta, jotka voidaan viedä vientituella, vahvistetaan menetelmä:
a) joka sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla voidaan hyödyntää käytettävissä olevia voimavaroja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja jossa otetaan huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne ilman, että se aiheuttaa syrjintää pienten ja suurten toimijoiden välillä,
b) joka on toimijoille hallinnollisesti kevein ottaen huomioon hallinnoimisen vaatimukset,
c) jolla voidaan välttää asianosaisten toimijoiden välistä syrjintää.
3. Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä.
Vientituki voi määrätyn tuotteen osalta vaihdella kyseisen tuotteen määräpaikan mukaisesti, jos kansainvälisen kaupan tilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset sitä edellyttävät.
Vientituki vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Vahvistaminen tapahtuu määräajoin tai tarjouskilpailulla.
Tarvittaessa komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa määräajoin vahvistettua vientitukea muuna ajankohtana.
4. Vientituen vahvistamisessa on otettava huomioon seuraavat osatekijät:
a) tilanne ja kehitysnäkymät:
— hedelmien ja vihannesten hinnat yhteisön markkinoilla ja niiden saatavuus,
— kansainvälisessä kaupassa käytetyt hinnat,
b) kaupan pitämisen ja kuljetuksen vähimmäiskustannukset yhteisön markkinoilta satamiin tai muihin yhteisön vientipaikkoihin sekä kuljetuskustannukset määrämaihin,
c) suunnitellun viennin taloudelliset näkymät,
d) perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat rajoitukset.
5. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden hinnat yhteisön markkinoilla vahvistetaan ottaen huomioon viennin kannalta edullisimmiksi osoittautuvat hinnat.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kansainvälisessä kaupassa käytettävät hinnat vahvistetaan ottaen huomioon:
a) kolmansien maiden markkinoilla todetut hinnat,
b) kolmansissa määrämaissa käytetyt, kolmansista maista tulevan tuonnin edullisimmat tuontihinnat,
c) kolmansissa viejämaissa todetut tuottajahinnat,
d) tarjoushinta yhteisön rajalla.
6. Vientituki myönnetään ainoastaan hakemuksesta ja se edellyttää siihen liittyvän vientitodistuksen esittämistä.
7. Viennissä sovellettavan tuen määrä on todistuksen hakemispäivänä voimassa oleva määrä ja eriytetyn tuen osalta määrä, jota samana päivänä sovelletaan:
a) todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan, tai
b) tosiasialliseen määräpaikkaan, jos se on eri kuin todistuksessa esitetty määräpaikka. Tässä tapauksessa sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan sovellettava määrä.
Tässä kohdassa säädetyn jouston väärinkäytön välttämiseksi voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä.
8. Siitä, mitä 6 ja 7 kohdassa säädetään, voidaan poiketa elintarvikeaputoimien yhteydessä vientitukea saavien 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
9. Vientituki maksetaan, kun esitetään todistus siitä, että tuotteet:
— on viety yhteisön ulkopuolelle,
— ovat peräisin yhteisöstä, ja
— eriytetyn vientituen osalta ovat saapuneet todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan b alakohdan soveltamista. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vastaavien takuiden tarjoamiseksi, jollei määritettävistä edellytyksistä muuta johdu.
10. Perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten rajoitusten noudattaminen on taattava kyseisiin tuotteisiin sovellettavilla, näissä sopimuksissa määrättyjen viiteajanjaksojen mukaisesti myönnettävillä vientitodistuksilla.
Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viiteajanjakson päättyminen ei saa vaikuttaa vientitodistusten voimassaoloon.
11. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, mukaan lukien myöntämättömien tai käyttämättömien, vientiin tarkoitettujen määrien uudelleenjakamista koskevat säännökset, annetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
36 artikla
1. Jollei tässä asetuksessa tai jonkin sen säännöksen mukaisesti annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansista maista tulevassa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnissa kielletään:
— kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen,
— kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.
2. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja erityisiä sääntöjä sen soveltamisesta sovelletaan tämän asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden luokitteluun; tämän asetuksen soveltamisen pohjalta saatu tullinimikkeistö liitetään yhteiseen tullitariffiin.
37 artikla
1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä ovat häiriintyneet tai ovat vaarassa häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä.
Näitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan siihen asti, kunnes tapauksen mukaan joko häiriö taikka häiriön uhka on väistynyt tai markkinoilta poistetut tai ostetut tuotteet ovat huomattavasti vähentyneet.
Neuvosto antaa komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrätyn äänestysmenettelyn mukaisesti yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarpeellisista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi jäsenvaltioille ja joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
3. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi kolmen työpäivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.
4. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan perustamissopimuksen 228 artiklan 2 kohdan mukaisista kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvia velvoitteita noudattaen.
VI OSASTO
Kansalliset ja yhteisön tarkastukset
38 artikla
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisön sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden osalta ja erityisesti liitteessä IV tarkoitetuilla aloilla.
2. Jos tarkastukset on aiheellista tehdä pistokokein, jäsenvaltioiden on varmistuttava näiden tarkastusten luonteen ja suoritustiheyden sekä riskien arvioinnin perusteella, että tarkastukset on mukautettu valvottuun toimenpiteeseen koko niiden alueella ja että ne vastaavat hedelmä- ja vihannesalalla kaupan pidettävien tai kaupan pidettäväksi tarkoitettujen tuotteiden määrää.
Julkisten varojen käyttöä on valvottava järjestelmällisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tällaisten tarkastusten täytäntöönpanoa muilla aloilla.
3. Komission ja jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään henkilöstöä, joka lukumäärältään, pätevyydeltään ja kokemukseltaan soveltuu tarkastusten tehokkaaseen suorittamiseen erityisesti liitteessä IV tarkoitetuilla aloilla.
39 artikla
1. Komissio voi yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa suorittaa tai teettää tarkastuksia paikan päällä varmistaakseen yhteisön sääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden osalta ja erityisesti liitteessä IV tarkoitetuilla aloilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten viranomaisten 38 artiklan mukaisesti suorittamien tarkastusten soveltamista.
2. Komissio ilmoittaa ennakolta ja kirjallisesti jäsenvaltiolle suunniteltujen tarkastusten tavoitteen, tarkoituksen ja paikan sekä päivämäärän, jolloin nämä tarkastukset aloitetaan, samoin kuin tarkastajien henkilöllisyyden ja aseman.
40 artikla
1. Edellä 39 artiklan säännösten täytäntöönpanemiseksi hedelmä- ja vihannesmarkkinoita varten perustetaan erityistarkastajien elin, joka koostuu komission virkamiehistä, joilla on tehtävien suorittamisen edellyttämät tekniset tiedot, pätevyys ja kokemus, ja mahdollisesti komission pyynnöstä ja jäsenvaltioiden suotumuksella 37 artiklan 3 kohdassa erityistarkastuksiin osallistumiseen tarkoitettujen edustajien joukosta nimetyistä virkailijoista.
2. Erityistarkastajien elin suorittaa komission alaisena seuraavia tehtäviä:
a) osallistuminen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suunnittelemiin ja suorittamiin tarkastuksiin;
b) sellaisten 39 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten suorittaminen komission aloitteesta, joihin asianomaisen jäsenvaltion edustajat kutsutaan osallistumaan;
c) toteutettujen kansallisten tarkastusjärjestelyjen, noudatettujen menettelyjen sekä saatujen tulosten arviointi;
d) tiedon hankkiminen kaikista toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista lainsäädännöllisistä ja muista toimenpiteistä yhteisön hedelmä- ja vihannesmarkkinoihin liittyvän sääntelyn soveltamisen edistämiseksi;
e) yhteistyön ja tiedonvaihdon kehittäminen eri jäsenvaltioiden viranomaisten kesken hedelmä- ja vihannesmarkkinoihin liittyvän sääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen edistämiseksi ja mainittuun alaan kuuluvien tuotteiden liikkuvuuden helpottamiseksi.
3. Komissio ilmoittaa 2 kohdan b alakohdan mukaisesti suoritettavien tarkastusten osalta hyvissä ajoin ennen toimien aloittamista jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille alueen, jolla toimet tullaan suorittamaan.
4. Komissio päättää itse paikat, joilla tarkastukset on suoritettava, ja määrittelee yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa käytäntöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
41 artikla
1. Tämän asetuksen 40 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiset tarkastukset tehdään asetuksen (ETY) N:o 729/70 9 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.
Komission tarkastajat noudattavat tarkastustensa aikana toimintatapoja, jotka ovat sopusoinnussa kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen ja ammattikäytäntöjen kanssa, ja kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.
2. Komissio luo aiheelliset yhteydet jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin laatiakseen tarkastusohjelmat yhteistyössä näiden kanssa. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa helpottaakseen tämän tehtävän suorittamista.
3. Komissio antaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian tiedoksi tarkastajien tekemien tarkastuskäyntien tulokset. Tässä tiedoksiannossa selostetaan ilmenneitä vaikeuksia ja hedelmä- ja vihannesmarkkinoihin liittyvien säännösten noudattamisen osalta todettuja rikkomuksia.
4. Kyseisen jäsenvaltion on annettava komissiolle mahdollisimman pian tiedoksi toimenpiteet, jotka se on toteuttanut poistaakseen todetut vaikeudet tai rikkomukset.
42 artikla
Tarkastuksissa todetut sääntörikkomukset, joilla voi olla taloudellisia vaikutuksia EMOTR:n tukiosastoon, käsitellään asetuksen (ETY) N:o 595/91 ( 16 ) säännösten mukaisesti. Jäsenvaltion, jonka alueella sääntörikkomus on todettu, on tehtävä mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetty ilmoitus.
Komission tarkastuksissa todettu jäsenvaltion puutteellinen mukautuminen yhteisön sääntöjen soveltamiseen, millä voi olla taloudellisia vaikutuksia EMOTR:n tukiosastoon, käsitellään asetuksen (ETY) N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan säännösten mukaisesti.
VII OSASTO
Yleiset säännökset
43 artikla
Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa sovelletaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.
44 artikla
1. Jäsenvaltioiden ja komission on annettava toisilleen tiedoksi tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Toimitettavat tiedot vahvistetaan 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Yksityiskohtaiset säännöt tällaisten tietojen toimittamisesta ja jakelusta annetaan samaa menettelyä noudattaen.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät ainakin tiedot viljelypinta-aloista ja satomääristä, kaupan pidetyistä määristä tai määristä, joita ei ole saatettu myyntiin 23 artiklan puitteissa.
Näiden tietojen keräämisen suorittaa
— tuottajaorganisaatiot niiden jäsenten kohdalta, tämän rajoittamatta kuitenkaan, mitä 11 ja 19 artiklassa säädetään,
— jäsenvaltioiden toimivaltaiset yksiköt niiden tuottajien osalta, jotka eivät ole minkään tässä asetuksessa tarkoitetun kollektiivisen rakenteen jäseniä. Kyseinen jäsenvaltio voi antaa tämän tehtävän osittain tai kokonaan yhdelle tai useammalle tuottajaorganisaatiolle.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen keräämisen, näiden tietojen täsmällisyyden, niiden tilastollisen käsittelyn sekä niiden säännöllisesti komissiolle tapahtuvan ilmoittamisen. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista tapauksissa, joissa kyseisten tehtävien suorittamisessa ilmenee perusteetonta viivästymistä tai järjestelmällistä laiminlyöntiä. Jäsenvaltioiden on tiedotettava näistä toimenpiteistä komissiolle.
4. Komissio antaa jäsenvaltioille säännöllisesti tiedoksi tarkoituksenmukaisimmalla tavalla 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä päätelmät, joita se on näistä tiedoista tehnyt. Yksityiskohtaiset soveltamista koskevat säännöt vahvistetaan 46 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
▼M4 —————
46 artikla
1. Komissiota avustaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten hallintokomitea, jäljempänä ’komitea’, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.
3. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.
4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
47 artikla
Komitea voi käsitellä muitakin kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäviksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.
48 artikla
Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen soveltamisesta, hallinnolliset, taloudelliset tai muunlaiset seuraamukset mukaan luettuina, annetaan alan erityistarpeet huomioon ottaen 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
49 artikla
Tätä asetusta on sovellettava siten, että otetaan samanaikaisesti ja aiheellisella tavalla huomioon perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet.
50 artikla
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet tämän asetuksen säännöksiä koskevista rikkomuksista rankaisemiseksi sekä petosten torjumiseksi.
51 artikla
Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tämän asetuksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään kuukauden kuluttua niiden antamisesta. Tämä koskee myös niihin tehtyjä muutoksia.
52 artikla
1. Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvauksen maksamiseen, toimintarahaston yhteisön rahoitusosuuteen, 17 artiklassa sekä 53, 54 ja 55 artiklassa tarkoitettujen erityistoimenpiteiden ja 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission yhteyteen asetettujen jäsenvaltioiden asiantuntijoiden suorittamien tarkastustoimien rahoitukseen liittyviä kustannuksia pidetään ►C2 asetuksen (EY) N:o 1258/1999 ( 17 ) ◄ 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina interventiotoimenpiteinä, joiden tarkoituksena on säädellä maatalousmarkkinoita.
2. Jäsenvaltioiden 14 artiklan ja 15 artiklan 6 alakohdan toisen alakohdan mukaisesti myöntämään tukeen liittyviä kustannuksia pidetään ►C2 asetuksen (EY) N:o 1258/1999 ◄ 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina interventiotoimenpiteinä, joiden tarkoituksena on säädellä maatalousmarkkinoita. Yhteisö voi antaa tukeen osarahoitusta.
3. Komissio antaa tämän artiklan 2 kohdan soveltamista koskevat säännöt 46 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
4. VI osaston säännöksiä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston rahoitusjärjestelmään kuuluviin toimenpiteisiin kohdistuvista jäsenvaltioiden suorittamista tarkastuksista ja direktiivin 77/435/ETY kumoamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun asetuksen (ETY) N:o 4045/1989 ( 18 ) soveltamista.
53 artikla
Tuottajaorganisaatioiden ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan ja II a osaston perusteella saamat oikeudet pidetään voimassa niiden päättymiseen asti.
▼M5 —————
55 artikla
Markkinointivuonna 2001/2002 korjatuista hasselpähkinöistä myönnetään 15 euron suuruinen tuki 100 kilogrammaa kohti niille asetuksen (ETY) N:o 1035/72 tai tämän asetuksen perusteella hyväksytyille tuottajaorganisaatioille, jotka toteuttavat asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 d artiklan mukaista laadun parantamissuunnitelmaa tai 15 artiklan mukaista toimintaohjelmaa ja jotka eivät voi saada asetuksen (EY) N:o 545/2002 1 ja 2 artiklassa säädettyä tukea.
56 artikla
Viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000 komissio esittää neuvostolle tämän asetuksen toiminnasta kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.
57 artikla
Jos tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan helpottaa siirtymistä vanhasta järjestelmästä tässä asetuksessa perustettuun järjestelmään, nämä toimenpiteet vahvistetaan 46 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
58 artikla
1. Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1997. Kuitenkin IV osastoa sovelletaan ►C1 kunkin liitteessä II tarkoitetun tuotteen ◄ osalta vasta markkinointivuoden 1997/1998 alusta.
2. Kumotaan asetukset (ETY) N:o 1035/72, (ETY) N:o 3285/83, (ETY) N:o 1319/85, (ETY) N:o 2240/88, (ETY) N:o 1121/89 ja (ETY) N:o 1198/90 tämän asetuksen vastaavien säännösten täytäntöönpanopäivästä.
Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Kuluttajille tuoreena toimitettavat tuotteet, joille asetetaan laatuvaatimukset
Aprikoosit
Artisokat
Avokadot
Hasselpähkinät
Keräkaalit
Kesäkurpitsat
Kiivit
Kirsikat
Kukkakaalit
Kurkut
Luumut
Melonit
Mansikat
Mantelit
Munakoisot
Omenat ja päärynät
Paprikat
Parsat
►C1 Persikat ja nektariinit ◄
Pinaatit
Porkkanat
Purjosipulit
Ruokasipulit
Ruotisellerit
Ruusukaalit
Saksanpähkinät
Salaatit, kähäräendiivit ja salaattisikurit
Siloendiivit
Silvittävät herneet
Sitrushedelmät
Syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet
Tarhapavut
Valkosipulit
Tomaatit
Vesimelonit
►M7 Viljellyt sienet ◄
Muut 1 artiklassa mainitut tuotteet silloin, kun ne ovat ► nettopainoltaan enintään kolme kiloa ◄ painavissa myyntipakkauksissa sekoitettuina vähintään yhden tässä liitteessä mainitun tuotteen kanssa.
LIITE II
Luettelo tuotteista, joille voidaan myöntää 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yhteisön markkinoiltapoistamiskorvausta
Kukkakaalit
Tomaatit
Munakoisot
Aprikoosit
Persikat
Nektariinit (mukaan lukien brugnole-lajike)
Sitruunat
Päärynät (muut kuin päärynäsiiderin valmistukseen tarkoitetut)
Syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet
Omenat (muut kuin omenasiiderin valmistukseen tarkoitetut)
Satsumat
Mandariinit
Klementiinit
Appelsiinit
Melonit
Vesimelonit
LIITE III
Luettelo tuottajaorganisaatioiden soveltamista säännöistä, jotka voidaan 18 artiklan 1 kohdan nojalla laajentaa koskemaan muitakin kuin tuottajaorganisaatioihin kuuluvia tuottajia
1. Tuotantoon liittyviä tietoja koskevat säännöt
a) ilmoitus viljelysuunnitelmista tuotekohtaisesti ja mahdollisesti lajikekohtaisesti
b) ilmoitus viljelystä
c) ilmoitus viljellystä kokonaispinta-alasta eriteltynä tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain
d) ilmoitus ennakoitavasta tonnimäärästä sekä todennäköisistä sadonkorjuuajankohdista tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain
e) kausittainen ilmoitus korjatun sadon määrästä tai käytettävissä olevista varastomääristä lajikkeittain
f) tiedot varastointikapasiteetista
2. Tuotantoa koskevat säännöt
a) käytettävien siementen valinta tuotteen käyttötarkoituksen perusteella: tuoremarkkinat tai teollinen jalostus
b) hedelmätarhojen harventamista koskevien määräysten noudattaminen
3. Kaupan pitämistä koskevat säännöt
a) sadonkorjuulle määrättyjen alkamispäivämäärien noudattaminen ja kaupan pitämisen porrastamisen noudattaminen
b) laatua ja kokoa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen
c) kauppakunnostusta, tarjontamuotoa, pakkaamista ja merkintää markkinoille saattamisen ensimmäisessä vaiheessa koskevien sääntöjen noudattaminen
d) tuotteen alkuperää koskevat merkinnät
4. Ympäristönsuojelua koskevat säännöt
a) lannoitteiden ja lannan käyttöön liittyvät säännöt
b) kasvinsuojeluaineiden ja muiden viljelysten suojelua koskevien menetelmien käyttöön liittyvät säännöt
c) hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden jäämien enimmäispitoisuuksiin liittyvät säännöt
d) sivutuotteiden ja käytettyjen tarvikkeiden hävittämiseen liittyvät säännöt
e) markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittämiseen liittyvät säännöt
5. Tuotteiden markkinoiltapoistamista koskevat säännöt
edellä 23 artiklan mukaisesti annetut säännöt 25 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin
LIITE IV
Epätäydellinen luettelo kansallisten tarkastusten ja yhteisön tarkastusten aloista
Tuotteiden vaatimustenmukaisuus (7 ja 8 artikla)
Tuottajaorganisaatioiden hyväksymisedellytysten noudattaminen (12 artikla)
Toimintasuunnitelman täytäntöönpano (13 artikla)
Hyväksymissuunnitelman täytäntöönpano ja tukien käyttö (14 artikla)
Toimintarahaston ja -ohjelman täytäntöönpano ja erityisesti varojen käytön järjestelmällinen tarkastus (15 artikla)
Niiden edellytysten noudattaminen, joilla sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan (18 artikla)
Niiden edellytysten noudattaminen, joilla organisaatiot ja toimialakohtaiset sopimukset sekä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen on pantu täytäntöön (19, 20 ja 21 artikla)
Markkinoiltapoistamistoimet (23 artikla ja sitä seuraavat artiklat)
Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvauksen maksamisen täsmällisyys (29 artikla)
Markkinoilta poistettujen tuotteiden myynti (30 artikla)
Kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan järjestelmään liittyvien sääntöjen soveltaminen (31 artikla ja sitä seuraavat artiklat)
LIITE V
Yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus
|
(ecua/100 kg) |
||||||
|
Markkinointivuodet |
1997/1998 |
1998/1999 |
1999/2000 |
2000/2001 |
2001/2002 |
vuodesta 2002 alkaen |
|
Kukkakaalit |
9,34 |
8,88 |
8,41 |
7,94 |
7,48 |
7,01 |
|
Tomaatit |
6,44 |
6,12 |
5,80 |
5,47 |
5,15 |
4,83 |
|
Omenat |
10,69 |
10,32 |
9,94 |
9,56 |
9,18 |
8,81 |
|
Viinirypäleet |
10,69 |
10,15 |
9,62 |
9,08 |
8,55 |
8,02 |
|
Aprikoosit |
18,90 |
17,95 |
17,01 |
16,06 |
15,12 |
14,17 |
|
Nektariinit |
17,39 |
16,52 |
15,65 |
14,78 |
13,91 |
13,04 |
|
Persikat |
14,65 |
13,92 |
13,18 |
12,45 |
11,72 |
10,99 |
|
Päärynät |
10,18 |
9,82 |
9,46 |
9,10 |
8,75 |
8,39 |
|
Munakoisot |
5,29 |
5,02 |
4,76 |
4,49 |
4,23 |
3,97 |
|
Melonit |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
|
Vesimelonit |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
4,00 |
|
Appelsiinit |
14,33 |
14,26 |
14,20 |
14,13 |
14,07 |
14,00 |
|
Mandariinit |
16,15 |
15,52 |
14,89 |
14,26 |
13,63 |
13,00 |
|
Klementiinit |
12,74 |
12,79 |
12,84 |
12,90 |
12,95 |
13,00 |
|
Satsumat |
10,49 |
10,99 |
11,49 |
12,00 |
12,50 |
13,00 |
|
Sitruunat |
13,37 |
13,30 |
13,22 |
13,15 |
13,07 |
13,00 |
LIITE VI
Vastaavuustaulukko
|
Asetus (ETY) N:o 1035/72 |
Tämä asetus |
|
1 artikla |
1 artikla |
|
2 artikla |
2 artikla |
|
3 artikla |
3 artikla |
|
4 artikla |
— |
|
5 artikla |
4 artikla |
|
6 artikla |
5 artikla |
|
7 artikla |
6 artikla |
|
8 artikla |
7 artikla |
|
9 ja 11 artiklas |
8 artikla |
|
10 artikla |
10 artikla |
|
12 artikla |
9 artikla |
|
13 artikla |
11 artikla |
|
13 a artikla |
— |
|
13 b artikla |
— |
|
14 artikla |
14 artikla |
|
14 a artikla |
— |
|
14 b artikla |
— |
|
14 c artikla |
— |
|
14 d artikla |
— |
|
14 e artikla |
54 artikla |
|
14 f artikla |
— |
|
14 g artikla |
— |
|
15 artikla |
23 artikla |
|
15 a artikla |
— |
|
15 b artikla |
18 artikla |
|
16 artikla |
— |
|
16 a artikla |
— |
|
16 b artikla |
27 artikla |
|
17 artikla |
28 artikla |
|
18 artikla |
29 artikla |
|
18 a artikla |
24 artikla |
|
19 artikla |
— |
|
19 a artikla |
— |
|
19 b artikla |
— |
|
19 c artikla |
— |
|
20 artikla |
— |
|
21 artikla |
30 artikla |
|
22 artikla |
31 artikla |
|
23 artikla |
32 artikla |
|
24 artikla |
33 artikla |
|
25 artikla |
34 artikla |
|
26 artikla |
35 artikla |
|
27 artikla |
36 artikla |
|
31 artikla |
43 artikla |
|
32 artikla |
45 artikla |
|
33 artikla |
46 artikla |
|
34 artikla |
47 artikla |
|
35 artikla |
— |
|
36 artikla |
52 artikla |
|
36 a artikla |
52 artikla |
|
37 artikla |
49 artikla |
|
38 artikla |
44 artikla |
|
40 artikla |
— |
|
41 artikla |
58 artikla |
|
42 artikla |
58 artikla |
( 1 ) EYVL N:o C 52, 21.2.1996, s. 1
( 2 ) EYVL N:o C 96, 1.4.1996, s. 269
( 3 ) EYVL N:o C 82, 19.3.1996, s. 21
( 4 ) EYVL N:o L 325, 22.11.1983, s. 8, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 220/92 (EYVL N:o L 24, 1.2.1992, s. 7).
( 5 ) EYVL N:o L 137, 27.5.1985, s. 39, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 404/93 (EYVL N:o L 47, 25.2.1993, s. 1).
( 6 ) EYVL N:o L 198, 26.7.1988, s. 9, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1327/95 (EYVL N:o L 128, 13.6.1995, s. 8).
( 7 ) EYVL N:o L 118, 29.4.1989, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1327/95.
( 8 ) EYVL N:o L 119, 11.5.1990, s. 59
( 9 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1035/72, annettu 18 päivänä toukokuuta 1972, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL N:o L 118, 20.5.1972, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1363/95 (EYVL N:o L 132, 16.6.1995, s. 1).
( 10 ) EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 105, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1193/96 (EYVL N:o L 161, 29.6.1996, s. 1).
( 11 ) Neuvoston direktiivi 79/112/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1978, elintarvikkiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL N:o L 33, 8.2.1979, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.
( 12 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 746/93, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1993, asetuksissa (ETY) N:o 1035/72 ja (ETY) N:o 1360/78 säädettyjen tuottajaorganisaatioiden perustamisen edistämistä ja toiminnan helpottamista varten tarkoitetun tuen myöntämisestä Portugalissa (EYVL N:o L 77, 31.3.1993, s. 14).
( 13 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2078/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992, ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä (EYVL N:o L 215, 30.7.1992, s. 85), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2722/95 (EYVL N:o L 288, 1.12.1995, s. 35).
( 14 ) Asetus N:o 26, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EYVL N:o 30, 20.4.1962, s. 993/62), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella N:o 49 (EYVL N:o 53, 1.7.1962, s. 1571/62).
( 15 ) EVYL N:o L 336, 23.12.1994, s. 22
( 16 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 595/91, annettu 4 päivänä maaliskuuta 1991, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä aiheettomasti maksettuja määriä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja näiden määrien takaisinperimisestä sekä tiedotusjärjestelmän luomisesta tällä alalla (EYVL N:o L 67, 14.3.1991, s. 11).
( 17 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.
( 18 ) EYVL L 388, 30.12.1989, s. 17, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3235/94 (EYVL L 338, 28.12.1994, s. 16).