23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/35

(1)

Vähittäismaksujen yhdentymisessä on unionissa viime vuosina edistytty huomattavasti, erityisesti maksuja koskevilla unionin säädöksillä ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/64/EY (4), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 924/2009 (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/110/EY (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 260/2012 (7). Maksupalveluja koskevaa oikeudellista kehystä on täydennetty edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (8), jossa säädettiin erityinen rajoitus vähittäiskauppiaiden mahdollisuudelle veloittaa asiakkailtaan lisämaksuja tiettyjen maksuvälineiden käytöstä.

(2)

Maksupalveluja koskevaa unionin tarkistettua oikeudellista kehystä on täydennetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/751 (9). Tuolla asetuksella otetaan käyttöön erityisesti säännöt, jotka koskevat siirtohintojen veloittamista korttipohjaisista tapahtumista, ja sillä pyritään vauhdittamaan edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista.

(3)

Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoille tulon myötä, mikä asettaa nykyisen kehyksen kyseenalaiseksi.

(4)

Maksupalveluja koskevan unionin oikeudellisen kehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission 11 päivänä tammikuuta 2012 antamasta vihreästä kirjasta ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille” järjestetty kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat aiheuttaneet merkittäviä sääntelyä koskevia haasteita. Maksumarkkinoiden merkittävät osat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksut, ovat edelleen hajautuneita kansallisten rajojen mukaisesti. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Lisäksi direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt osat, kuten tietyt maksuihin liittyvät toiminnot, ovat markkinakehitys huomioon ottaen osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, liian yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. On osoittautunut, että maksupalveluntarjoajilla on ollut vaikeuksia ottaa käyttöön innovatiivisia, turvallisia ja helppokäyttöisiä digitaalisia maksupalveluja sekä tarjota kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa. Tältä osin on olemassa suuria myönteisiä mahdollisuuksia, joita on tarpeen tutkia johdonmukaisemmin.

(5)

Turvallisten sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tukea unionin talouden kasvua ja varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää maksupalveluvalikoimaa ja maksupalvelujen avoimuutta saadakseen sisämarkkinoista täyden hyödyn.

(6)

Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelyssä olevien aukkojen poistamiseksi, samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Nykyisille ja uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä antaa mahdollisuuden laajentaa uusien maksuvälineiden markkinoita ja taata kuluttajansuojan korkea taso näiden maksupalvelujen käytössä koko unionissa. Tämän odotetaan lisäävän koko maksujärjestelmän tehokkuutta, laajentavan maksupalvelujen valikoimaa ja lisäävän maksupalvelujen avoimuutta sekä vahvistavan samalla kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin.

(7)

Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina. Tämä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden keskeinen edellytys. Maksupalvelujen käyttäjillä olisi sen vuoksi oltava riittävä suoja tällaisia riskejä vastaan. Maksupalveluilla on keskeinen merkitys elintärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen kannalta.

(8)

Tämän direktiivin avoimuutta koskevia säännöksiä, maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia sekä maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä olisi tarvittaessa sovellettava myös maksutapahtumiin, joissa yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee Euroopan talousalueen, jäljempänä ’ETA’, ulkopuolella, jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien vahingoksi. Näitä säännöksiä olisi tarvittaessa laajennettava koskemaan myös kaikkien virallisten valuuttojen määräisiä maksutapahtumia ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä.

(9)

Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka perustuu tavallisesti maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää vastaavan määrän edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tietoliikenneverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin.

(10)

Tällä direktiivillä otetaan käyttöön maksutapahtumien vastaanottamisen neutraali määritelmä, jotta maksukorttien käyttöön perustuvien perinteisten vastaanottomallien lisäksi otettaisiin huomioon myös erilaisia liiketoimintamalleja, mukaan lukien ne, joissa maksutapahtumien vastaanottajia on useita. Tällä on määrä varmistaa, että kauppiaat saavat saman suojan riippumatta siitä, mitä maksuvälinettä käytetään, jos toiminto on sama kuin korttitapahtumien vastaanottaminen. Teknisiä palveluja, joita tarjotaan maksupalveluntarjoajille, kuten pelkkää tietojen käsittelyä tai tallentamista taikka maksupäätteiden toimintaa, ei olisi katsottava vastaanottamiseksi. Lisäksi jotkin vastaanottomallit eivät tarjoa tosiasiallista varojen siirtoa maksutapahtumien vastaanottajalta maksunsaajalle, sillä osapuolet voivat sopia muunlaisesta tavasta katteen suorittamiseksi.

(11)

Kaupallisen asiamiehen välityksellä maksajan tai maksunsaajan puolesta toteutettavien maksutapahtumien jättämistä direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle sovelletaan jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Tietyt jäsenvaltiot sallivat soveltamisen ulkopuolelle jättämisen käytön sähköisen kaupankäynnin toimijoille, jotka toimivat välittäjinä sekä yksittäisten ostajien että myyjien puolesta ja joilla ei ole todellista neuvotteluvaraa tai lupaa tehdä tavaroiden tai palvelujen myynti- tai ostosopimusta. Tällainen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen soveltaminen ylittää sille mainitulle direktiiville tarkoitetun soveltamisalan ja se saattaa kasvattaa kuluttajiin kohdistuvia riskejä, koska nämä palveluntarjoajat jäävät oikeudellisen kehyksen tarjoaman suojan ulkopuolelle. Erilaiset soveltamiskäytännöt myös vääristävät kilpailua maksumarkkinoilla. Näiden huolenaiheiden poistamiseksi soveltamisen ulkopuolelle jättämistä olisi sen vuoksi sovellettava silloin, kun asiamiehet toimivat joko ainoastaan maksajan tai ainoastaan maksunsaajan puolesta, riippumatta siitä, onko heillä hallussaan asiakasvaroja. Jos asiamiehet toimivat sekä maksajan että maksunsaajan puolesta (kuten tietyt sähköisen kaupankäynnin toimijat), ne olisi suljettava soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos ne eivät missään vaiheessa saa haltuunsa tai määräysvaltaansa asiakasvaroja.

(12)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava arvokuljetusyritysten eikä kassanhallintayritysten toimintaan, jos kyseessä olevat toiminnot rajoittuvat setelien ja kolikoiden fyysiseen kuljettamiseen.

(13)

Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen, joka koskee rajallisia verkkoja, kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein huomattava ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluja. Tämä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajallisten verkkojen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen tarkoitusta, ja tämä kasvattaa riskejä eikä anna maksupalvelunkäyttäjille ja erityisesti kuluttajille oikeussuojaa sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien rajoittamiseksi samaa välinettä ei olisi voitava käyttää tavaroiden ja palvelujen hankkimiseksi toteutettavissa maksutapahtumissa useammassa kuin yhdessä rajallisessa verkossa tai rajoittamattoman tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseksi. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä tällaisessa rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää ainoastaan seuraavissa olosuhteissa: ensinnä tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen tietyssä vähittäismyyjä- tai vähittäismyyntiketjussa, jos asianomaiset yhteisöt ovat suoraan kytköksissä kaupallisella sopimuksella, jossa esimerkiksi määrätään yhden tuotemerkin käytöstä ja tätä tuotemerkkiä käytetään myyntipaikoissa ja se esiintyy, kun tämä on toteutettavissa, maksuvälineessä, jota noissa paikoissa voidaan käyttää; toiseksi hyvin rajallisessa tavara- tai palveluvalikoiman hankinnassa, esimerkiksi kun käyttö rajataan tosiasiallisesti tiettyyn määrään toiminnallisesti yhteen liittyviä tavaroita tai palveluja myyntipaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta; sekä kolmanneksi silloin, jos kansallinen tai alueellinen viranomainen sääntelee maksuvälineen käyttöä tiettyjen sosiaalisten tai verotuksellisten tarkoitusten vuoksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi.

(14)

Soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen, joka koskee rajallisia verkkoja, kattamiin maksuvälineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, pysäköintiliput, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista kehystä, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää olisi kohdistettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Välineitä, joita voidaan käyttää hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei olisi suljettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaiset välineet on tyypillisesti suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä, joka koskee rajallisia verkkoja, olisi sovellettava yhdessä mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, siihen kuuluvia toimintoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden kanssa.

(15)

Direktiivissä 2007/64/EY suljetaan sen soveltamisalan ulkopuolelle tietyt televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettavat maksutapahtumat edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa näille tavaroille tai palveluille. Tämä soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, esimerkiksi soiton merkkiäänet ja lisämaksulliset tekstiviestipalvelut, mikä edistää digitaalisen sisällön ja äänipohjaisten palvelujen arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Näihin palveluihin sisältyvät viihde, kuten verkkojuttelu ja esimerkiksi videoiden, musiikin ja pelien lataaminen, tiedotukset, kuten säätä, uutisia urheilutuloksia ja pörssiä koskevat, numerotiedotuspalvelut, osallistuminen tv- ja radio-ohjelmiin, kuten äänestäminen, osallistuminen kilpailuihin ja reaaliaikaisen palautteen antaminen. Markkinoilta saatu palaute ei anna viitteitä siitä, että sellaisista maksutapahtumista, joita kuluttajat pitävät luotettavina ja tarkoituksenmukaisina pienten maksujen suorittamiseen, olisi kehittynyt yleistä maksunvälityspalvelua. Asianomaisen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että se on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoin, mikä on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja toisinaan mahdollistanut sen, että maksunvälityspalvelut ovat vaatineet rajoittamattoman direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen piiriin pääsemistä. Sen vuoksi on asianmukaista selventää ja kaventaa tämän soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen laajuutta tällaisten palveluntarjoajien osalta säätämällä tarkemmin ne maksutapahtumatyypit, joihin sitä sovelletaan.

(16)

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen, joka koskee tiettyjä tele- tai informaatiotekniikan avulla toteutettavia maksutapahtumia, olisi kohdennettava erityisesti digitaalisesta sisällöstä ja äänipohjaisista palveluista suoritettaviin mikromaksuihin. Olisi otettava käyttöön selkeä viittaus sähköisten lippujen ostoa koskeviin maksutapahtumiin maksuissa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi, mikä mahdollistaa erityisesti sen, että asiakkaat voivat tilata, maksaa, saada ja validoida sähköisiä lippuja mistä paikasta käsin tahansa ja mihin aikaan tahansa matkapuhelinta tai muuta laitetta käyttäen. Sähköiset liput mahdollistavat sellaisten palvelujen tarjoamisen, joita kuluttajat voisivat muutoin ostaa paperisina lippuina, ja helpottavat sitä. Niihin kuuluvat matkaliput, viihde, autojen paikoitus ja tapahtumiin pääsy, mutta eivät fyysiset tavarat. Niillä alennetaan siten perinteisiin paperisten lippujen myyntikanaviin liittyviä tuotanto- ja jakelukustannuksia ja lisätään kuluttajien käyttömukavuutta tarjoamalla uusia ja yksinkertaisia tapoja lippujen ostoon. Hyväntekeväisyyteen annettavia lahjoituksia keräävien yhteisöjen rasitteiden keventämiseksi olisi tällaiset lahjoitukset myös jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti voitava vapaasti rajoittaa soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen koskemaan lahjoituksia, jotka kerätään rekisteröityjen hyväntekeväisyysjärjestöjen hyväksi. Soveltamisen ulkopuolelle jättämistä olisi kaiken kaikkiaan sovellettava vain silloin, kun maksutapahtumien arvo on määritetyn kynnysarvon alapuolella, jotta se voitaisiin selkeästi rajoittaa vähäriskisiin maksuihin.

(17)

Yhtenäinen euromaksualue (Single European Payments Area, SEPA) on helpottanut unionin laajuisten maksamisen ulkoistamispalvelujen (”payment factories”) ja saatavien ulkoistamispalvelujen (”collection factories”) perustamista mahdollistamalla kaikkien saman konsernin maksutapahtumien keskittämisen. Tältä osin olisi emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat, joita tarjoaa samaan konserniin kuuluva maksupalveluntarjoaja, suljettava tämän direktiivin soveltamisen ulkopuolelle. Maksupalveluksi ei tätä direktiiviä sovellettaessa olisi katsottava sitä, että emoyritys tai sen tytäryritys vastaanottaa konsernin puolesta maksutoimeksiantoja toimitettaviksi edelleen maksupalveluntarjoajalle.

(18)

Direktiivissä 2007/64/EY on suljettu sen soveltamisalan ulkopuolelle sellaisten pankkiautomaattipalveluntarjoajien tarjoamat maksupalvelut, jotka ovat riippumattomia tiliä ylläpitävistä maksupalveluntarjoajista. Tämä soveltamisen ulkopuolelle sulkeminen on edistänyt riippumattomien pankkiautomaattipalvelujen kasvua monissa jäsenvaltioissa, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Tämän nopeasti kasvavan pankkiautomaattimarkkinoiden osan jättäminen kokonaisuudessaan tämän direktiivin soveltamisen ulkopuolelle johtaisi kuitenkin epätietoisuuteen pankkiautomaattinostoista perittävistä palvelumaksuista. Rajatylittävissä tilanteissa tämä voisi johtaa palvelumaksujen perimiseen samasta nostosta kahdesti sekä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan että pankkiautomaattipalvelujen tarjoajan toimesta. Näin ollen on pankkiautomaattipalvelujen tarjonnan ylläpitämiseksi ja myös nostoista veloitettavien palvelumaksujen selkeyden turvaamiseksi asianmukaista säilyttää soveltamisen ulkopuolelle sulkeminen mutta edellyttää pankkiautomaattipalvelujen tarjoajalta tämän direktiivin erityisten avoimuussäännösten noudattamista. Pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien veloittamien palvelumaksujen osalta olisi lisäksi sovellettava asetusta (EY) N:o 924/2009.

(19)

Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät hyötymään direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä, eivät useinkaan ole konsultoineet viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai ei, vaan ovat luottaneet omiin arvioihinsa. Tämä on johtanut tiettyjen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten erilaiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa. Vaikuttaa myös siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin soveltamisalan ulkopuolelle jättämisiä muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät tuon direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja johtaa erilaisiin maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteisiin sisämarkkinoilla. Palveluntarjoajat olisi tästä syystä velvoitettava ilmoittamaan asiaankuuluvat toiminnot toimivaltaisille viranomaisille niin, että toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida, täyttyvätkö asiaan liittyvissä säännöksissä säädetyt edellytykset, ja varmistaa, että sääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla. Erityisesti kaikkien kynnysarvon noudattamiseen perustuvien soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten osalta olisi säädettävä ilmoitusmenettelystä, jotta varmistetaan erityisvaatimusten noudattaminen.

(20)

Lisäksi on tärkeää, että tähän direktiiviin sisällytetään vaatimus, jonka mukaan mahdollisten maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille toiminnoista, joita ne tarjoavat tämän direktiivin mukaisten arviointiperusteiden mukaisen rajallisen verkon puitteissa, jos maksutapahtumien arvo ylittää tietyn kynnysarvon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, voidaanko näin ilmoitettuja toimintoja pitää toimintoina, joita tarjotaan rajallisen verkon puitteissa.

(21)

Maksupalvelujen määritelmän olisi oltava teknologiasta riippumaton ja sen olisi mahdollistettava uudentyyppisten maksupalvelujen kehittäminen, samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat yhtäläiset.

(22)

Tässä direktiivissä olisi noudatettava direktiivissä 2007/64/EY omaksuttua lähestymistapaa, joka kattaa kaikentyyppiset sähköiset maksupalvelut. Tämän vuoksi uusia sääntöjä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa palveluihin, joissa varoja siirretään maksajalta maksunsaajalle tai kuljetetaan yksinomaan seteleinä ja kolikkoina tai joissa varojen siirto perustuu paperisekkiin, paperimuodossa olevaan vekseliin, velkakirjaan tai muuhun välineeseen, paperiseen arvoseteliin tai korttiin, joka on asetettu maksupalveluntarjoajan tai muun osapuolen maksettavaksi tarkoituksin asettaa varoja maksunsaajan käyttöön.

(23)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava maksutapahtumiin, jotka toteutetaan käteisenä, koska käteismaksupalvelujen sisämarkkinat ovat jo olemassa. Tätä direktiiviä ei myöskään olisi sovellettava maksutapahtumiin, jotka toteutetaan paperisekkeinä, sillä paperisekkejä ei niiden luonteen vuoksi voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin muita maksuvälineitä. Hyvän toimintatavan tällä alalla olisi kuitenkin perustuttava tässä direktiivissä säädettyihin periaatteisiin.

(24)

On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluja kaikkialla unionissa. Näitä ovat luottolaitokset, jotka vastaanottavat käyttäjiltä talletuksia, joita voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (10) säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat, jotka laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa, jota voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava direktiivissä 2009/110/EY säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sekä maksulaitokset ja postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota kyseisiä palveluja. Tämän oikeudellisen kehyksen soveltaminen olisi annettava niiden palveluntarjoajien tehtäväksi, jotka tarjoavat maksupalveluja tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintanaan tämän direktiivin mukaisesti.

(25)

Tässä direktiivissä annetaan maksutapahtumien toteuttamista koskevat säännöt siinä tapauksessa, että varat ovat direktiivissä 2009/110/EY määriteltyä sähköistä rahaa. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan säännellä direktiivissä 2009/110/EY säädettyä sähköisen rahan liikkeeseenlaskua. Tämän vuoksi maksulaitosten ei olisi sallittava laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.

(26)

Direktiivillä 2007/64/EY luotiin toiminnan vakauden valvontajärjestelmä, jossa otettiin käyttöön yhtenäinen toimilupa kaikille niille maksupalveluntarjoajille, jotka eivät ota vastaan talletuksia eivätkä laske liikkeeseen sähköistä rahaa. Tätä varten direktiivillä 2007/64/EY otettiin käyttöön uusi maksupalveluntarjoajien ryhmä, ”maksulaitokset”, säätämällä, että sellaisille oikeushenkilöille, jotka eivät kuulu mihinkään olemassa olevaan palveluntarjoajien ryhmään, voidaan tiukkojen ja kattavien ehtojen täyttyessä myöntää toimilupa maksupalvelujen tarjoamiseen kaikkialla unionissa. Tämän seurauksena tällaisiin palveluihin olisi kaikkialla unionissa sovellettava samoja ehtoja.

(27)

Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen on erityisesti verkkomaksujen alalle ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluja. Erityisesti sähköisen kaupankäynnin alalla toteutettavat maksutoimeksiantopalvelut ovat kehittyneet. Nämä maksupalvelut kuuluvat osana maksujen suorittamiseen sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja maksajan pankin verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirron perusteella.

(28)

Teknologian kehityksen myötä on lisäksi viime vuosina ilmaantunut monia täydentäviä palveluja, kuten tilitietopalveluja. Nämä palvelut tarjoavat maksupalvelunkäyttäjälle kootusti reaaliaikaista tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, joita yksi tai useampi maksupalveluntarjoaja ylläpitää ja joihin pääsee tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan verkkorajapinnan kautta. Maksupalvelunkäyttäjä voi siten saada kokonaiskuvan rahoitustilanteestaan välittömästi minä hyvänsä ajankohtana. Myös näiden palvelujen olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, jotta kuluttajat saavat riittävän suojan maksu- ja tilitiedoilleen sekä tilitietopalvelun toimittajien asemaa koskevan oikeusvarmuuden.

(29)

Maksutoimeksiantopalvelut mahdollistavat sen, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja voi vakuuttaa maksunsaajan siitä, että maksutapahtuma on käynnistetty, jotta maksunsaajalle annetaan kannustin toimittaa tavara tai suorittaa palvelu ilman aiheetonta viivytystä. Tällaiset palvelut tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille kustannuksiltaan edullisen vaihtoehdon ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi maksukortteja. Koska maksutoimeksiantopalvelut eivät tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä niiden tarvitse noudattaa direktiiviä 2007/64/EY. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan, erityisesti mitä tulee maksupalvelunkäyttäjän tietojen suojaan unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava nämä kysymykset.

(30)

Maksupalvelunkäyttäjän tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan käyttämät asiakkaan turvattuun tunnistamiseen tarkoitetut henkilökohtaiset turvatunnukset ovat yleensä tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien myöntämiä. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat eivät välttämättä solmi sopimussuhdetta tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien kanssa ja, riippumatta maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien käyttämästä liiketoimintamallista, tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi mahdollistettava se, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat voivat käyttää tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien tarjoamia tunnistamismenettelyjä käynnistääkseen tietyn maksun maksajan puolesta.

(31)

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja ei yksinomaan maksutoimeksiantopalveluja tarjotessaan pidä missään maksuketjun vaiheessa hallussaan käyttäjän varoja. Jos maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja aikoo tarjota maksupalveluja, joiden osalta se pitää hallussaan käyttäjän varoja, sen olisi hankittava täydellinen toimilupa näiden palvelujen tarjoamiseen.

(32)

Maksutoimeksiantopalvelut perustuvat maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien suoraan tai välilliseen pääsyyn maksajan tileihin. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, joka tarjoaa mekanismin välillistä pääsyä varten, olisi annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille myös suora pääsy.

(33)

Tällä direktiivillä olisi pyrittävä turvaamaan jatkuvuus markkinoilla ja antamaan nykyisille ja uusille palveluntarjoajille mahdollisuus, riippumatta niiden soveltamasta liiketoimintamallista, tarjota palvelujaan selkeiden ja yhdenmukaisten sääntelypuitteiden mukaisesti. Siihen asti kun näiden sääntöjen soveltaminen aloitetaan, jäsenvaltioiden, komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (11) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, olisi taattava terve kilpailu näillä markkinoilla välttäen kaikkien nykyisten markkinatoimijoiden perusteetonta eriarvoista kohtelua, tämän kuitenkaan vaikuttamatta tarpeeseen varmistaa maksutapahtumien turvallisuus ja suojella kuluttajia ilmeiseltä petosten riskiltä. Kaikkien maksupalveluntarjoajien, mukaan lukien maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, olisi voitava tarjota maksutoimeksiantopalveluja.

(34)

Tällä direktiivillä ei muuteta oleellisesti niitä ehtoja, jotka koskevat toimiluvan myöntämistä maksulaitoksille ja sen voimassaoloa. Kuten direktiivissä 2007/64/EY, näihin ehtoihin sisältyy toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa niihin operatiivisiin ja taloudellisiin riskeihin, joita tällaisten laitosten liiketoimintaan liittyy. Tässä yhteydessä tarvitaan vakaa järjestelmä, johon kuuluu sekä alkupääoma että jatkuvan toiminnan pääoma ja jota voidaan aikanaan tarkemmin kehittää edelleen markkinoiden tarpeiden mukaan. Maksupalvelualan moninaisuuden vuoksi tässä direktiivissä olisi sallittava erilaisia menetelmiä ja annettava valvontaviranomaiselle niiden osalta tietty harkintavalta sen varmistamiseksi, että samanlaisia riskejä kohdellaan samalla tavalla kaikkien maksupalveluntarjoajien osalta. Maksulaitoksia koskevissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon, että maksulaitosten toiminta on erikoistuneempaa ja rajoitetumpaa, joten siitä aiheutuu pienempiä ja helpommin seurattavia ja hallittavia riskejä kuin luottolaitosten laajemmassa toiminnassa esiin tulevat riskit. Maksulaitoksilta olisi erityisesti kiellettävä talletusten vastaanottaminen käyttäjiltä, ja niiden olisi sallittava käyttää varoja, jotka on vastaanotettu käyttäjiltä, ainoastaan maksupalvelujen suorittamista varten. Vaadittavien toiminnan vakautta koskevien sääntöjen, mukaan lukien alkupääoma, olisi oltava oikeassa suhteessa kuhunkin maksulaitoksen tarjoamaan maksupalveluun liittyvään riskiin. Yksinomaan maksutoimeksiantopalveluja tarjoavien maksupalveluntarjoajien olisi katsottava edustavan alkupääoman osalta keskimääräistä riskiä.

(35)

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelujen tarjoajat, kun ne tarjoavat yksinomaan näitä palveluja, eivät pidä hallussaan asiakkaiden varoja. Sen vuoksi olisi kohtuutonta asettaa näille uusille markkinatoimijoille omia varojan koskevia vaatimuksia. On kuitenkin tärkeää, että ne voivat huolehtia toimintaansa koskevasta vastuusta. Sen vuoksi olisi vaadittava, että niillä on joko ammatillinen vastuuvakuutus tai vastaava vakuus. Pankkiviranomaisen olisi laadittava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden käyttöön sellaisia arviointiperusteita koskevat ohjeet, joiden mukaan ne määrittelevät ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahamääräisen vähimmäissuuruuden. Pankkiviranomainen ei saisi tehdä eroa ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden välillä, sillä näiden olisi oltava keskenään vaihdettavissa.

(36)

Sijoittautumisoikeuden väärinkäytösten välttämiseksi on tarpeen vaatia, että jäsenvaltiossa toimilupaa pyytävä maksulaitos tarjoaa ainakin osaa maksupalveluliiketoiminnastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

(37)

Olisi säädettävä maksupalvelunkäyttäjän varojen pitämisestä erillään maksulaitoksen varoista. Suojaamista koskevat vaatimukset ovat tarpeen, kun maksulaitoksella on hallussaan maksupalvelunkäyttäjän varoja. Jos sama maksulaitos toteuttaa maksutapahtuman sekä maksajan että maksunsaajan puolesta ja maksajalle on määrätty luottolimiitti, voi olla asianmukaista suojata varat maksunsaajan hyväksi, sen jälkeen kun ne muodostavat maksunsaajan vaateen maksulaitosta kohtaan. Maksulaitoksiin olisi sovellettava myös tehokkaita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevia vaatimuksia.

(38)

Tällä direktiivillä ei muuteta maksulaitosten kirjanpitoraportointia eikä niiden velvoitteita, joka koskee niiden tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastusten suorittamista. Maksulaitosten on laadittava tilinpäätöksensä ja konsolidoitu tilinpäätöksensä neuvoston direktiivin 86/635/ETY (12) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (13) mukaisesti. Tilinpäätökseen ja konsolidoituun tilinpäätökseen on sisällyttävä tilintarkastuskertomus, jollei maksulaitosta ole vapautettu tästä velvollisuudesta mainittujen direktiivien nojalla.

(39)

Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumiin. Jotta maksupalveluntarjoajat voisivat tarjota maksupalveluja, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus avata ja ylläpitää tilejä luottolaitoksissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että pääsy tällaisiin tileihin tarjotaan tavalla, joka on syrjimätön ja joka on suhteutettu oikeutettuun tarkoitukseen, jota varten se on tarkoitettu. Pääsy voi olla perusluonteinen, mutta sen olisi aina oltava riittävän laaja, jotta maksulaitos voi tarjota palvelujaan esteettä ja tehokkaasti.

(40)

Tällä direktiivillä olisi säänneltävä maksulaitosten luotonantoa eli limiittiluottojen ja luottokorttien myöntämistä vain, jos tämä liittyy läheisesti maksupalveluihin. Ainoastaan siinä tapauksessa, että luottoa myönnetään maksupalvelujen helpottamiseksi ja tällainen luotto on luonteeltaan lyhytaikaista ja se myönnetään enintään 12 kuukauden ajaksi, uusiutuva luotto mukaan lukien, on aiheellista sallia maksulaitosten myöntävän tällaista luottoa rajatylittävien toimintojensa osalta sillä ehdolla, että se jälleenrahoitetaan käyttäen pääasiassa maksulaitoksen omia varoja sekä muita pääomamarkkinoilta peräisin olevia varojalaitokset voivat myöntää luottoa rajatylittävissä toiminnoissaan, eikä maksupalveluasiakkaiden puolesta hallinnoituja varoja. Tällaisilla säännöillä ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (14) tai muun sellaisen asiaan liittyvän unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee sellaisia kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä.

(41)

Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja myönnettyjen toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin tehostettava sekä tietojenvaihdon että tämän direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan osalta, jos toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluja myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”), myös internetin kautta. Pankkiviranomaisen olisi avustettava toimivaltaisten viranomaisten välisten rajatylittävässä yhteistyössä ilmenevien erimielisyyksien selvittämisessä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti. Sen olisi myös laadittava joukko yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksia.

(42)

Kotivaltion toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneiden tai siinä rekisteröityjen maksulaitosten ja niiden asiamiesten toiminnan avoimuuden lisäämiseksi sekä korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi unionissa on tarpeen varmistaa, että yleisö pääsee helposti tutustumaan maksupalveluja tarjoavien yhteisöjen luetteloon. Sen vuoksi pankkiviranomaisen olisi kehitettävä ja hoidettava keskusrekisteriä, jossa se julkaisee luettelon maksupalveluja tarjoavien yhteisöjen nimistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden antamat tiedot pidetään ajan tasalla. Näillä toimenpiteillä olisi myös pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.

(43)

Tarkkojen ja ajantasaistettujen tietojen saatavuutta olisi parannettava vaatimalla maksulaitoksia ilmoittamaan kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikki muutokset, jotka vaikuttavat toimiluvan yhteydessä annettujen tietojen ja selvitysten paikkansapitävyyteen, mukaan lukien muut asiamiehet tai yhteisöt, joille toimintoja ulkoistetaan. Epäselvissä tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tarkistettava, että saadut tiedot pitävät paikkansa.

(44)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että niiden alueella toimivat maksulaitokset, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, raportoivat niille määräajoin niiden alueella harjoittamistaan toimista tiedonsaantia tai tilastointia varten. Jos nämä maksulaitokset toimivat sijoittautumisoikeuden nojalla, näitä tietoja olisi voitava käyttää myös tämän direktiiviin III ja IV osaston noudattamisen seurantaan, ja jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että nämä maksulaitokset nimeävät niiden alueelle keskusyhteyspisteen helpottamaan toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa asiamiesverkostojen valvontaa. Pankkiviranomaisen olisi laadittava sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan perusteet sen määrittämiseksi, milloin keskusyhteyspisteen nimeäminen on asianmukaista ja mitkä sen toimintojen olisi oltava. Keskusyhteyspisteen nimeämistä koskevan vaatimuksen olisi oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, joka on asianmukainen yhteydenpito ja tietojen ilmoittaminen III ja IV osaston noudattamisesta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(45)

Erityisen kiireisissä tilanteissa, jossa tarvitaan välittömiä toimia vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien maksupalvelunkäyttäjien yhteiseen etuun kohdistuvan vakavan uhan kuten laajamittaisen petoksen torjumiseksi, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa varotoimenpiteitä vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön rinnalla ja siihen asti, kun kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisia, oikeasuhteisia tarkoitukseensa nähden, syrjimättömiä ja luonteeltaan väliaikaisia. Kaikkien toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja. Asianomaisen maksulaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja muille asianomaisille viranomaisille, kuten komissiolle ja pankkiviranomaiselle, olisi ilmoitettava niistä ennakolta tai, jos se ei ole erityisen kiireisen tilanteen vuoksi mahdollista, ilman aiheetonta viivytystä.

(46)

Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Rajoittamatta riippumattoman viranomaisen (kansallisen tietosuojaviranomaisen) suorittamaa valvontaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään riittävät ja tehokkaat suojatoimet, silloin kun on mahdollista, että näiden valtuuksien käyttö voisi johtaa väärinkäyttöön ja mielivaltaisuuteen, mikä voi merkitä vakavaa puuttumista tällaisten oikeuksien käyttöön, esimerkiksi edellyttämällä tarpeen vaatiessa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennakolta antamaa lupaa.

(47)

On tärkeää varmistaa, että kaikki maksupalveluja tarjoavat henkilöt saatetaan tiettyjen oikeudellisten ja sääntelyyn liittyvien vähimmäisvaatimusten piiriin. Tämän vuoksi on toivottavaa edellyttää, että kaikkien maksupalveluja tarjoavien henkilöllisyys ja olinpaikka rekisteröidään, mukaan lukien sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia maksulaitostoimiluvan myöntämisehtoja. Tällainen lähestymistapa noudattaa rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuosituksen VI periaatteita, joiden mukaan on tarpeen säätää mekanismista, jolla sellaisia maksupalveluntarjoajia, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia kyseisen suosituksen ehtoja, voidaan kuitenkin kohdella maksulaitoksina. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi, silloinkin kun tällaiset henkilöt jätetään toimiluvan myöntämisehtojen soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain, voitava kirjata nämä henkilöt maksulaitosrekisteriin. On kuitenkin tärkeää asettaa mahdollisuudelle jättää soveltamisalan ulkopuolelle tiukat vaatimukset, jotka liittyvät maksutapahtumien arvoon. Soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen hyväkseen saavilla maksulaitoksilla ei saisi olla sijoittautumisoikeutta tai palvelujen tarjoamisvapautta, eivätkä ne saisi välillisesti käyttää näitä oikeuksia ollessaan maksujärjestelmän jäseniä.

(48)

Toteutetun toiminnan erityisluonne ja tilitietopalvelujen tarjoamiseen liittyvät riskit huomioon ottaen on asianmukaista säätää tilitietopalvelun tarjoajia koskevasta erityisestä toiminnan vakauden valvontajärjestelmästä. Tilitietopalvelujen tarjoajien olisi sallittava tarjota palveluja rajatylittävältä pohjalta ja hyödyntää ”passporting”-sääntöjä.

(49)

On erityisen tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava asianmukaisia vaatimuksia näiden järjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Kunkin maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan vastattava valitsemansa järjestelmän riskeistä ja toimitettava maksujärjestelmälle näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien varalta. Näihin maksujärjestelmiin sisältyvät tavallisesti neljän osapuolen korttijärjestelyt ja merkittävät tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehtojen mukaisesti, on tarpeen selventää säännöt, jotka koskevat pääsyä maksujärjestelmiin.

(50)

Olisi säädettävä siitä, että toimiluvan saaneita maksulaitoksia ja luottolaitoksia kohdellaan syrjimättömästi niin, että kaikki sisämarkkinoilla kilpailevat maksupalveluntarjoajat voivat käyttää näiden maksujärjestelmien teknisten infrastruktuurien palveluja samoin edellytyksin. On tarkoituksenmukaista säätää toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajien ja tämän direktiivin mukaisen soveltamisen ulkopuolelle jättämisen sekä direktiivin 2009/110/EY 3 artiklan mukaisen soveltamisen ulkopuolelle jättämisen piiriin kuuluvien maksupalveluntarjoajien erilaisesta kohtelusta niiden vakauden valvontaa koskevien säännösten erojen vuoksi. Erot hintoja koskevissa ehdoissa olisi joka tapauksessa sallittava vain, jos ne ovat perusteltuja maksupalveluntarjoajille aiheutuneiden kustannusten eroilla. Tämä ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (15) mukaiseen jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa pääsyä systeemiriskin kannalta merkittäviin järjestelmiin eikä rajoittaa EKP:n ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän toimivaltaa, joka koskee pääsyä maksujärjestelmiin.

(51)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta direktiivin 98/26/EY soveltamisalaan. Maksupalveluntarjoajien tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi direktiivin 98/26/EY ehtojen mukaisesti nimetyn maksujärjestelmän jäsenen, joka tarjoaa tällaiseen järjestelmään liittyviä palveluja toimiluvan saaneelle tai rekisteröidylle maksupalveluntarjoajalle, olisi pyynnöstä annettava myös kaikille muille toimiluvan saaneille tai rekisteröidyille maksupalveluntarjoajille pääsy näihin palveluihin objektiivisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla. Maksupalveluntarjoajia, joille on myönnetty tällainen pääsy, ei kuitenkaan saisi pitää direktiivissä 98/26/EY määriteltyinä jäseninä eivätkä ne siten saisi hyötyä kyseisen direktiivin nojalla myönnetystä suojasta.

(52)

Maksujärjestelmiin pääsyä koskevia säännöksiä ei saisi soveltaa järjestelmiin, jotka ovat yksittäisen maksupalveluntarjoajan perustamia ja hoitamia. Tällaiset maksujärjestelmät voivat joko kilpailla suoraan maksujärjestelmien kanssa tai niille ominaiseen tapaan toimia markkinaraossa, jota maksujärjestelmät eivät kata riittävästi. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy kolmen osapuolen järjestelyjä, kuten kolmen osapuolen korttijärjestelyjä, siltä osin kuin ne eivät koskaan toimi tosiasiallisina neljän osapuolen korttijärjestelminä esimerkiksi hyödyntämällä luvanhaltijoita, asiamiehiä tai rinnakkaiskäyttökumppaneita. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy tavallisesti myös televiestintäpalveluntarjoajien tarjoamia maksupalveluja, joissa järjestelyn hoitaja tarjoaa maksupalvelun sekä maksajalle että maksunsaajalle, sekä pankkiryhmittymien sisäisiä järjestelmiä. Jotta voidaan edistää kilpailua, jota tällaiset suljetut maksujärjestelmät voivat tarjota vakiintuneen aseman saavuttaneille maksujärjestelmille, ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää kolmansille osapuolille pääsy näihin suljettuihin ja suojattuihin maksujärjestelmiin. Tällaisiin suljettuihin järjestelmiin olisi kuitenkin sovellettava aina unionin tason ja kansallisia kilpailusääntöjä, joissa saatetaan vaatia pääsyn myöntämistä järjestelmiin tehokkaan kilpailun ylläpitämiseksi maksumarkkinoilla.

(53)

Koska kuluttajat ja yritykset eivät ole samassa asemassa, nämä ryhmät eivät tarvitse samantasoista suojaa. Vaikka on tärkeää taata kuluttajien oikeudet säännöksin, joista ei voi poiketa sopimuksella, on kohtuullista sallia yritysten ja organisaatioiden sopia toisin, kun ne eivät toimi suhteessa kuluttajiin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että komission suosituksessa 2003/361/EY (16) määriteltyjä mikroyrityksiä kohdellaan samalla tavoin kuin kuluttajia. Tiettyjä tämän direktiivin keskeisiä säännöksiä olisi joka tapauksessa sovellettava aina, käyttäjän asemasta riippumatta.

(54)

Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvollisuudet, jotka koskevat tietojen antamista maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat maksupalveluista kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa voidakseen tehdä perusteltuja valintoja vapaasti unionissa. Avoimuuden vuoksi tässä direktiivissä säädetään yhdenmukaistetut vaatimukset, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat, riittävät ja ymmärrettävät tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalvelujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä vain tämän direktiivin mukaisia tietojenantoa koskevia vaatimuksia.

(55)

Kuluttajia olisi suojattava sopimattomilta ja harhaanjohtavilta menettelyiltä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (17) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/31/EY (18), 2002/65/EY (19), 2008/48/EY, 2011/83/EU (20) ja 2014/92/EU (21) mukaisesti. Näiden direktiivien säännöksiä sovelletaan edelleen. Olisi kuitenkin erityisesti täsmennettävä tässä direktiivissä ja direktiivissä 2002/65/EY säädettyjen, ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien vaatimusten keskinäinen suhde.

(56)

Tehokkuuden parantamiseksi olisi vaadittavien tietojen oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin, ja ne olisi välitettävä vakiomuotoisina. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta.

(57)

Käytännössä puitesopimukset ja niiden soveltamisalaan kuuluvat maksutapahtumat ovat paljon yleisempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä kuin erilliset maksutapahtumat. Jos on olemassa maksutili tai erityinen maksuväline, tarvitaan puitesopimus. Sen vuoksi puitesopimuksista ennakolta annettavia tietoja koskevien vaatimusten olisi oltava kattavat, ja tiedot olisi aina toimitettava joko paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä, kuten tiliotetulostimien tulosteilla, CD-ROM-levyillä, DVD-levyillä, tietokoneiden kovalevyillä, joille voidaan tallentaa sähköpostia, ja verkkosivustoilla, kunhan nämä sivustot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietoihin pääsyn tarkoituksen kannalta riittävän ajan ja edellyttäen, että niille tallennettuja tietoja voidaan toisintaa näiltä sivustoilta muuttumattomina. Maksupalveluntarjoajan ja -käyttäjän olisi kuitenkin voitava puitesopimuksessa sopia tavasta, jolla toteutuneita maksutapahtumia koskevat tiedot toimitetaan jälkikäteen, esimerkiksi siitä, että verkkopankkitoiminnassa kaikki maksutiliä koskevat tiedot asetetaan saataville verkkoon.

(58)

Erillisissä maksutapahtumissa olisi maksupalveluntarjoajan omasta aloitteesta aina annettava vain olennaiset tiedot. Koska maksaja on yleensä läsnä maksutoimeksiantoa antaessaan, ei olisi oltava kaikissa tapauksissa tarpeen edellyttää, että tiedot toimitetaan paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Maksupalveluntarjoajan olisi voitava antaa tietoja suullisesti palvelupisteessä tai saattaa ne muutoin helposti saataville esimerkiksi pitämällä maksupalvelun ehdot esillä toimitiloissaan olevalla ilmoitustaululla. Tietoja olisi annettava myös siitä, missä yksityiskohtaisemmat lisätiedot ovat saatavilla, esimerkiksi verkkosivustolla. Olennaisen tärkeät tiedot olisi kuitenkin kuluttajan sitä pyytäessä annettava myös paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä.

(59)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajien oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajien olisi myös voitava milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimus paperimuodossa ja maksutta voidakseen sekä vertailla maksupalveluntarjoajien palveluja ja niiden ehtoja että todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa riitatilanteissa, millä pidetään yllä korkeatasoista kuluttajansuojaa. Näiden säännösten olisi oltava yhteensopivat direktiivin 2002/65/EY kanssa. Tässä direktiivissä olevat erityissäännökset, jotka koskevat maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että tietojen antamisesta kuluttajille on mahdollista veloittaa palvelumaksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla.

(60)

Tavassa, jolla maksupalveluntarjoajan on annettava vaaditut tiedot maksupalvelunkäyttäjälle, olisi otettava huomioon viimeksi mainitun tarpeet sekä käytännön tekniset näkökohdat ja kustannustehokkuus riippuen siitä, mitä kyseisessä maksupalvelusopimuksessa on sovittu. Tässä direktiivissä olisi siksi tehtävä ero kahden tavan välillä, joilla maksupalvelutarjoajan on määrä ilmoittaa tiedot: tiedot olisi joko annettava aktiivisesti maksupalveluntarjoajan toimesta asianmukaisena ajankohtana siten kuin tässä direktiivissä vaaditaan ja ilman maksupalvelunkäyttäjän esittämää pyyntöä, tai tiedot olisi asetettava maksupalvelunkäyttäjän saataville lisätietoja koskevan pyynnön perusteella. Jälkimmäisessä tilanteessa maksupalvelunkäyttäjän olisi toteutettava aktiivisia toimenpiteitä tietojen saamiseksi, kuten pyytämällä niitä nimenomaisesti maksupalveluntarjoajalta, kirjautumalla sisään pankkitiliin liittyvään postilaatikkoon tai tulostamalla tiliotteita pankkikorttia käyttäen. Tällaisia tapauksia varten maksupalveluntarjoajan olisi varmistettava, että tietoihin pääsy on mahdollista ja että tiedot ovat maksupalvelunkäyttäjän saatavilla.

(61)

Kuluttajan olisi saatava perustiedot toteutetuista maksutapahtumista ilman lisämaksuja. Kun kyse on erillisestä maksutapahtumasta, maksupalveluntarjoaja ei saisi veloittaa erikseen tällaisista tiedoista. Myös puitesopimukseen perustuvista maksutapahtumista myöhemmin toimitettavat tiedot olisi annettava kuukausittain maksutta. Hinnoittelun avoimuuden merkityksen sekä asiakkaiden toisistaan poikkeavien tarpeiden vuoksi osapuolten olisi kuitenkin voitava sopia, että tiheämmin väliajoin annettavista tiedoista tai lisätiedoista veloitetaan palvelumaksuja. Jotta erilaiset kansalliset käytännöt voitaisiin ottaa huomioon, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että maksutilin kuukausittaiset paperimuotoiset tai muulla pysyvällä välineellä toimitettavat tiliotteet on aina annettava maksutta.

(62)

Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus maksutta. Jos kuluttaja irtisanoo sopimuksen alle kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulosta, maksupalveluntarjoajien olisi kuitenkin voitava periä palvelumaksuja, jotka ovat oikeassa suhteessa niihin kustannuksiin nähden, joita aiheutuu siitä, että kuluttaja sanoo puitesopimuksen irti. Sovittu irtisanomisaika saisi kuluttajille olla enintään yksi kuukausi ja maksupalveluntarjoajille vähintään kaksi kuukautta. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvollisuuteen irtisanoa maksupalvelusopimus poikkeusolosuhteissa muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen säädöksen nojalla, kuten sellaisen, joka koskee rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, toimenpiteitä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvää yksittäistä toimenpidettä.

(63)

Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava kuluttajan edun mukaisesti ylläpitää tai ottaa käyttöön puitesopimuksen ehtojen yksipuolista muuttamista koskevia rajoituksia tai kieltoja esimerkiksi silloin, kun tällaiseen muutokseen ei ole perusteltua syytä.

(64)

Sopimusmääräysten tarkoituksena tai seurauksena ei saisi olla unionissa laillisesti asuvien kuluttajien syrjintä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella. Jos puitesopimuksessa on esimerkiksi määrätty oikeudesta estää maksuvälineen käyttö objektiivisesti perustelluista syistä, maksupalveluntarjoajalla ei saisi olla mahdollisuutta vedota tähän oikeuteen pelkästään siksi, että maksupalvelunkäyttäjä on vaihtanut asuinpaikkaansa unionissa.

(65)

Kokemusten mukaan palvelumaksujen jakaminen maksajan ja maksunsaajan kesken on tehokkain järjestelmä, sillä se helpottaa automaattista maksujenkäsittelyä. Sen vuoksi olisi säädettävä, että maksupalveluntarjoajien on yleensä veloitettava yleensä maksut suoraan asianomaiselta maksajalta ja maksunsaajalta. Veloitettavien palvelukulujen määrä voi olla myös nolla, koska tämän direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa käytäntöihin, joissa maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajilta maksuja näiden tilien hyvittämisestä. Sopimusehdoista riippuen maksupalveluntarjoaja voi vastaavasti veloittaa ainoastaan maksunsaajalta (kauppiaalta) maksuja maksupalvelun käytöstä, jolloin maksajalle ei aiheudu kuluja. On mahdollista, että maksujärjestelmät veloittavat palvelumaksuja liittymismaksun muodossa. Siirrettävää määrää ja veloitettavia palvelumaksuja koskevilla säännöksillä ei ole suoraa vaikutusta hinnoitteluun maksupalveluntarjoajien tai välittäjien välillä.

(66)

Erilaiset kansalliset käytännöt, jotka koskevat palvelumaksun veloittamista tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluja jäsenvaltioissa, joissa tällainen veloittaminen on kiellettyä, veloittavat kuluttajilta lisämaksun. On myös monia esimerkkejä kauppiaista, jotka ovat veloittaneet kuluttajilta lisämaksun, joka on huomattavasti suurempi kuin kauppiaalle tietyn maksuvälineen käytöstä aiheutuvat kustannukset. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) 2015/751 otetaan käyttöön säännöt, jotka koskevat korttipohjaisten maksujen siirtohintoja. Siirtohinnat ovat tärkein osa korteista ja korttipohjaisista maksuista aiheutuvista kauppiaiden kuluista. Lisämaksun veloittaminen on ohjauskäytäntö, jota kauppiaat joskus käyttävät korttipohjaisista maksuista aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseksi. Asetuksessa (EU) 2015/751 rajoitetaan siirtohintoja tasoa. Näitä rajoituksia sovelletaan ennen tässä direktiivissä säädettyä kieltoa. Tämän johdosta jäsenvaltioiden olisi harkittava sitä, että ne estäisivät maksunsaajia vaatimasta maksuja sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden osalta siirtohintoja säännellään asetuksen (EU) 2015/751 II luvussa.

(67)

Vaikka tässä direktiivissä tunnustetaan maksulaitosten merkitys, kuluttajat hankkivat edelleen maksuvälineensä pääasiassa luottolaitosten kautta. Se, että korttipohjaisen maksuvälineen myöntää maksupalveluntarjoaja, olipa se luottolaitos tai maksulaitos, joka ei pidä yllä asiakkaan tiliä, lisäisi kilpailua markkinoilla ja tarjoaisi kuluttajille siten enemmän vaihtoehtoja ja parempia tarjouksia. Vaikka myyntipaikassa tapahtuvat maksut ovat tällä hetkellä useimmiten korttipohjaisia, nykyinen innovointitaso maksujen alalla voi johtaa tulevina vuosina uusien maksukanavien nopeaan ilmaantumiseen. Sen vuoksi on asianmukaista, että komissio kiinnittää tämän direktiivin uudelleentarkastelussaan erityistä huomiota tähän kehitykseen ja siihen, onko varojen käytettävissä olon varmistamista koskevaa säännöstä tarpeen tarkastella uudestaan. Korttipohjaisia maksuvälineitä ja erityisesti pankkikortteja liikkeeseen laskevan maksupalveluntarjoajan kannalta varmistuksen saaminen tiliä ylläpitävältä maksupalveluntarjoajalta varojen käytettävissä olosta asiakkaan tilillä antaisi liikkeeseenlaskijalle mahdollisuuden hallita paremmin luottoriskiään ja vähentää sitä. Tämä vahvistus ei kuitenkaan saisi mahdollistaa sitä, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tekee katevarauksen maksajan maksutilille.

(68)

Kortin tai korttipohjaisen maksuvälineen käyttö maksun suorittamiseksi laukaisee usein viestin, jossa vahvistetaan varojen käytettävissä olo, ja kaksi tästä aiheutuvaa maksutapahtumaa. Ensimmäinen tapahtuma toteutuu liikkeeseenlaskijan ja kauppiaan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan välillä ja toinen, tavallisesti suoraveloitus, toteutuu maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja liikkeeseenlaskijan välillä. Molempia tapahtumia olisi kohdeltava samalla tavalla kuin mitä tahansa muita vastaavia tapahtumia. Korttipohjaisia maksuvälineitä liikkeeseen laskevilla maksupalveluntarjoajilla olisi oltava tämän direktiivin nojalla samat oikeudet ja samat velvollisuudet riippumatta siitä, ovatko ne maksajan tiliä ylläpitäviä maksupalveluntarjoajia vai eivät, varsinkin mitä tulee vastuullisuuteen (esimerkiksi tunnistaminen) ja vastuuseen suhteessa maksuketjun eri toimijoihin. Koska maksupalveluntarjoajan pyyntö ja vahvistus varojen käytettävissä olosta voidaan esittää käyttäen maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien tai tilitietopalvelun tarjoajien ja tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien välillä olemassa olevia turvallisia viestintäkanavia, teknisiä menettelyjä tai viestintäinfrastruktuureja, tarvittavia turvatoimia noudattaen, maksupalveluntarjoajille tai kortinhaltijoille ei saisi aiheutua lisäkustannuksia. Riippumatta siitä, toteutetaanko maksutapahtuma internet-ympäristössä (kauppiaan verkkosivuilla) vai vähittäismyymälässä, tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja olisi lisäksi velvoitettava antamaan liikkeeseenlaskijan pyytämä vahvistus ainoastaan silloin, kun tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan hallussa oleville tileille on pääsy ainakin verkossa kyseistä vahvistusta varten. Sähköisen rahan erityisluonne huomioon ottaen tätä mekanismia ei olisi voitava soveltaa sellaisilla korttipohjaisilla maksuvälineillä käynnistettyihin maksutapahtumiin, joihin on ladattu direktiivissä 2009/110/EY määriteltyä sähköistä rahaa.

(69)

Velvollisuus suojata henkilökohtaiset turvatunnukset on äärimmäisen tärkeää maksupalvelunkäyttäjän varojen suojelemiseksi sekä petoksiin ja oikeudettomaan maksutilille pääsyyn liittyvien riskien rajoittamiseksi. Henkilökohtaisten turvatunnuksien suojaamiseen liittyviä, maksupalveluntarjoajien maksupalvelunkäyttäjille määräämiä ehtoja ja muita velvollisuuksia ei saisi kuitenkaan laatia tavalla, joka estää maksupalvelunkäyttäjiä hyödyntämästä muiden maksupalveluntarjoajien tarjoamia palveluja, maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut mukaan lukien. Tällaisiin ehtoihin ei saisi myöskään sisältyä määräyksiä, jotka millään tavalla tekisivät vaikeammaksi käyttää muiden tämän direktiivin nojalla toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen maksupalveluntarjoajien maksupalveluja.

(70)

Oikeudettomien tai virheellisesti toteutettujen maksutapahtumien riskien ja seurausten lievittämiseksi maksupalvelunkäyttäjän olisi ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle mahdollisimman pian kaikki oikeudettomiksi tai virheellisesti toteutetuiksi väitettyjen maksutapahtumien kiistämiset edellyttäen, että maksupalveluntarjoaja on täyttänyt tämän direktiivin mukaiset tietojenantovelvoitteensa. Jos maksupalvelunkäyttäjä on noudattanut ilmoittamista koskevaa määräaikaa, maksupalvelunkäyttäjän olisi voitava esittää kyseiset vaatimukset kansallisesti rajoitettujen määräaikojen puitteissa. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisiin muihin vaatimuksiin.

(71)

Jos kyseessä on oikeudeton maksutapahtuma, maksupalveluntarjoajan olisi välittömästi palautettava maksajalle kyseisen tapahtuman määrä. Jos on vahvoja epäilyksiä siitä, että oikeudeton tapahtuma johtuu maksupalvelunkäyttäjän petollisesta toiminnasta, ja jos nämä epäilykset perustuvat asiaankuuluvalle kansalliselle viranomaiselle ilmoitettuihin objektiivisiin perusteisiin, maksupalveluntarjoajan olisi kuitenkin voitava toteuttaa kohtuullisessa ajassa tutkinta ennen määrän palauttamista maksajalle. Maksajan suojaamiseksi haitoilta palautuksen tilillepanon arvopäivän ei saisi olla myöhäisempi kuin se, jona määrä oli veloitettu. Jotta maksupalvelunkäyttäjää voitaisiin kannustaa ilmoittamaan asianomaiselle palveluntarjoajalle ilman aiheetonta viivytystä maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, käyttäjän olisi oltava vastuussa vain erittäin rajatusta määrästä, jollei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tältä osin näyttää siltä, että 50 euron määrä on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Vastuuta ei olisi oltava, jos maksaja ei ole voinut saada tietoonsa maksuvälineen katoamista, varastamista tai joutumista vääriin käsiin. Sen jälkeen kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, maksupalvelunkäyttäjiä ei myöskään olisi enää vaadittava vastaamaan kyseisen välineen oikeudettomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta.

(72)

Maksupalvelunkäyttäjän mahdollisen huolimattomuuden tai törkeän huolimattomuuden arvioimisessa olisi otettava huomioon kaikki olosuhteet. Väitetyn huolimattomuuden osoittava näyttö ja huolimattomuuden vakavuusaste olisi yleensä arvioitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Huolimattomuuden käsite viittaa huolellisuusvelvollisuuden rikkomiseen, mutta törkeä huolimattomuus olisi sen sijaan määriteltävä vakavammaksi kuin pelkkä huolimattomuus niin, että se sisältää käyttäytymisen, johon kuuluu merkittävä määrä piittaamattomuutta, esimerkiksi maksutapahtuman toteuttamiseksi annettuun hyväksymiseen käytettyjen turvatunnuksien säilyttäminen maksuvälineen rinnalla avoimessa ja kolmansille osapuolille helposti havaittavassa muodossa. Maksuvälineen tarjoamiseen ja käyttöön liittyvät sopimusehdot, joiden vaikutuksesta kuluttajan todistustaakka kasvaisi tai liikkeeseenlaskijan todistustaakka kevenisi, olisi katsottava mitättömiksi. Erityistilanteissa ja varsinkin silloin, kun maksuvälinettä ei käytetä myyntipaikassa, kuten verkkomaksujen osalta, maksupalveluntarjoajaa on aiheellista vaatia esittämään näyttö väitetystä huolimattomuudesta, koska maksajan mahdollisuudet esittää näyttöä ovat tuolloin erittäin rajalliset.

(73)

Oikeudettomia maksutapahtumia koskevaa tappionjakoa olisi säänneltävä. Maksupalvelunkäyttäjiin, jotka eivät ole kuluttajia, voidaan soveltaa eri säännöksiä, sillä tällaiset käyttäjät voivat tavallisesti paremmin arvioida petoksen riskin ja toteuttaa vastatoimia. Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi maksajilla olisi aina oltava oikeus osoittaa palautusvaatimuksensa tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalleen, vaikka maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja osallistuisi maksutapahtumaan. Tämä ei vaikuta vastuunjakoon maksupalveluntarjoajien välillä.

(74)

Kun on kyse maksutoimeksiantopalvelusta, maksupalvelunkäyttäjien ja maksutapahtumaan osallistuvien maksupalveluntarjoajien oikeuksien ja velvollisuuksien olisi oltava asianmukaiset tarjottavaan palveluun nähden. Erityisesti vastuu tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksutapahtumaan osallistuvan maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välillä olisi jaettava niin, että ne pakotetaan ottamaan vastuu määräysvallassaan olevista maksutapahtuman osista.

(75)

Tällä direktiivillä pyritään lisäämään kuluttajansuojaa korttipohjaisissa maksutapahtumissa, joissa maksun tarkka määrä ei ole tiedossa sillä hetkellä, kun maksaja hyväksyy maksutapahtuman toteuttamisen; esimerkkeinä voidaan mainita polttoainejakelun automaattiasemat, autonvuokraussopimukset tai hotellivarausten teko. Maksajan maksupalveluntarjoajan olisi voitava tehdä maksajan maksutilille katevaraus vain, jos maksaja on hyväksynyt täsmällisen määrän varaamisen, ja nämä varat olisi vapautettava ilman aiheetonta viivytystä, kun tieto maksutapahtuman tarkasta määrästä on saatu, ja viimeistään välittömästi sen jälkeen, kun maksutoimeksianto on vastaanotettu.

(76)

SEPA-hankkeessa pyritään kehittämään edelleen yhteisiä unionin laajuisia maksupalveluja, joilla korvataan nykyiset kansalliset palvelut euromääräisten maksujen osalta. Jotta voitaisiin varmistaa täysi siirtyminen unionin laajuisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin, asetuksessa (EU) N:o 260/2012 vahvistetaan euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset. Suoraveloitusten osalta mainitussa asetuksessa edellytetään, että maksaja antaa hyväksymisen sekä maksunsaajalle että maksajan maksupalveluntarjoajalle (suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta) ja että maksunsaaja tai maksunsaajan puolesta toimiva kolmas osapuoli tallentaa toimeksiannot sekä myöhemmät muutokset tai peruutukset. Euroopan maksuneuvoston kehittämä nykyinen ja toistaiseksi ainoa yleiseurooppalainen suoraveloitusjärjestely kuluttajien euromääräisiä maksuja varten perustuu periaatteeseen, että maksaja antaa maksunsaajalle toimeksiannon suoraveloituksen toteuttamiseksi ja maksunsaaja tallentaa sen yhdessä myöhempien muutosten tai peruutuksen kanssa. Toimeksiannon voi tallentaa myös kolmas osapuoli maksunsaajan puolesta. SEPAn laajan yleisen kannatuksen ja sen kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi sen piirissä, olemassa olevassa yleiseurooppalaisessa suoraveloitusjärjestelyssä annetaan ehdoton oikeus palautukseen oikeutettujen maksujen osalta. Tämän vuoksi tässä direktiivissä pyritään antamaan ehdoton oikeus palautukseen yleisenä vaatimuksena, joka koskee kaikkia euromääräisiä suoraveloitustapahtumia unionissa.

SEPAn rinnalla jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, on kuitenkin edelleen olemassa perinteisiä muita kuin euromääräisiä suoraveloitusjärjestelyjä. Nämä järjestelyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja niillä varmistetaan maksajalle sama korkeatasoinen suoja muilla suojakeinoilla, jotka eivät aina perustu ehdottomaan palautusoikeuteen. Siinä tapauksessa maksajaa olisi suojeltava yleisellä palautusta koskevalla säännöllä, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää määrän, joka olisi ollut kohtuullisesti odotettavissa. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava antaa maksajan kannalta edullisempia palautusoikeutta koskevia sääntöjä. Erityisille euromääräisille suoraveloitustuotteille on todellista kysyntää SEPAn piirissä, kuten tiettyjen perinteisten euromääräisten maksupalvelujen jatkuva olemassaolo joissakin jäsenvaltioissa osoittaa. Olisi oikeasuhteista sallia, että maksaja ja maksajan maksupalveluntarjoaja sopivat puitesopimuksessa, että maksajalla ei ole oikeutta palautukseen, jos maksaja on suojattu joko sen vuoksi, että hän on antanut hyväksymisen tapahtuman toteuttamiseen suoraan maksupalveluntarjoajalleen, mukaan lukien tapaukset, joissa maksupalveluntarjoaja toimii maksunsaajan puolesta, tai tapauksen mukaan siksi, että maksupalveluntarjoaja tai maksunsaaja on antanut maksajalle tai asettanut hänen saatavilleen tulevaa maksutapahtumaa koskevat tiedot sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää. Maksajan olisi joka tapauksessa oltava aina suojattu palautusta koskevan yleisen säännön perusteella, jos kyseessä on oikeudeton tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuma.

(77)

Taloutensa suunnittelemiseksi ja maksuvelvoitteidensa täyttämiseksi ajallaan kuluttajilla ja yrityksillä on oltava varmuus siitä, kuinka kauan maksutoimeksiannon toteuttaminen tulee kestämään. Tällä direktiivillä olisi sen vuoksi vahvistettava se, milloin oikeudet ja velvollisuudet tulevat voimaan, eli ajankohta, jona maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksutoimeksiannon, mukaan lukien se, milloin maksupalveluntarjoajalla on ollut mahdollisuus vastaanottaa maksutoimeksianto maksupalvelusopimuksessa sovittuja viestintävälineitä käyttäen, riippumatta aiemmasta osallistumisesta menettelyyn, joka johtaa maksutoimeksiannon laatimiseen ja toimittamiseen, kuten turvallisuuden ja varojen käytettävissä olon tarkastaminen, PIN-koodin (personal identity number) käyttöä koskevat tiedot tai maksulupauksen antaminen. Maksutoimeksiannon vastaanottamisen olisi lisäksi tapahduttava silloin, kun maksajan maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksutoimeksiannon, jolla maksajan tiliä veloitetaan. Tässä yhteydessä ei saisi olla merkitystä sillä, minä päivänä tai ajankohtana maksunsaaja toimittaa maksupalveluntarjoajalle maksutoimeksiantoja, joilla on määrä periä esimerkiksi korttimaksuja tai suoraveloituksia, tai maksupalveluntarjoaja myöntää maksunsaajalle ennakkorahoituksen kyseisille määrille tilille annettavan ehdollisen luoton muodossa. Käyttäjien olisi voitava luottaa siihen, että täydellinen ja pätevä maksutoimeksianto toteutetaan asianmukaisesti, jos maksupalveluntarjoajalla ei ole sopimukseen tai lakiin perustuvaa kieltäytymisperustetta. Jos maksupalveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa, kieltäytymisestä ja kieltäytymisen syystä olisi ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisimman pian unionin ja kansallisen lainsäädännön vaatimuksia noudattaen. Jos puitesopimuksessa määrätään, että maksupalveluntarjoaja voi periä kieltäytymisestä palvelumaksun, tällaisen maksun olisi oltava objektiivisesti perusteltu ja sen olisi oltava mahdollisimman alhainen.

(78)

Kun otetaan huomioon, millä nopeudella maksutapahtumia nykyaikaisissa täysin automaattisissa maksujärjestelmissä käsitellään ja minkä vuoksi maksutoimeksiantoja ei tietyn ajankohdan jälkeen voida peruuttaa ilman manuaalisesta käsittelystä aiheutuvia suuria kustannuksia, on tarpeen asettaa selkeä määräaika maksujen peruutuksille. Maksupalvelun ja -toimeksiannon tyypistä riippuen maksun peruutusten määräaikaa olisi kuitenkin voitava muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Peruuttamista olisi sovellettava tässä yhteydessä vain maksupalvelunkäyttäjän ja -tarjoajan väliseen suhteeseen, eikä se siten vaikuta maksutapahtumien peruuttamattomuuteen ja lopullisuuteen maksujärjestelmissä.

(79)

Tällainen peruuttamattomuus ei saisi vaikuttaa joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyihin maksupalveluntarjoajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin palauttaa toteutetun maksutapahtuman määrä maksajalle maksajan puitesopimuksen tai kansallisten lakien, asetusten, hallinnollisten määräysten tai ohjeiden nojalla, jos maksaja ja maksunsaaja ovat riitautuneet keskenään. Tällaista palautusta olisi pidettävä uutena maksutoimeksiantona. Näitä tapauksia lukuun ottamatta maksutoimeksiannon perustana olevaan oikeussuhteeseen liittyvät oikeudelliset riidat olisi ratkaistava yksinomaan maksajan ja maksunsaajan kesken.

(80)

Täysin yhdennetyn automaattisen maksujenkäsittelyn (straight-through processing) ja maksupalvelunkäyttäjien välisten maksujen perustana olevien velvoitteiden noudattamiseen liittyvän oikeusvarmuuden kannalta on välttämätöntä, että maksajan siirtämä määrä hyvitetään maksunsaajan tilille kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuvilla välittäjillä ei saisi olla mahdollisuutta tehdä siirrettävästä määrästä vähennyksiä. Maksunsaajilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus tehdä maksupalveluntarjoajansa kanssa sopimus, joka antaa viimeksi mainitulle mahdollisuuden vähentää omat palvelumaksunsa. Jotta maksunsaaja voi tarkistaa, että suoritettava määrä on maksettu oikein, maksutapahtumasta myöhemmin toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä siirrettyjen varojen kokonaismäärän lisäksi kaikkien vähennettyjen palvelumaksujen määrä.

(81)

Pienmaksuvälineiden olisi oltava halpa ja helppokäyttöinen vaihtoehto hinnaltaan edullisten tavaroiden ja palvelujen maksamiseen, eikä niihin saisi kohdistaa liiallisia vaatimuksia. Niitä koskevat tietojenantovaatimukset ja niiden toteuttamista koskevat säännöt olisi sen vuoksi rajoitettava koskemaan olennaisia tietoja, ottaen myös huomioon tekniset ominaisuudet, joita pienmaksuvälineillä voidaan oikeutetusti odottaa olevan. Kevyemmistä vaatimuksista huolimatta maksupalvelunkäyttäjillä olisi oltava riittävä suoja ottaen huomioon, että kyseisiin maksuvälineisiin ja erityisesti ennalta maksettuihin maksuvälineisiin liittyvät riskit ovat vähäisiä.

(82)

Maksujen tehostamiseksi kaikkialla unionissa olisi säädettävä, että kaikkien sellaisten maksajan käynnistämien maksutoimeksiantojen, mukaan lukien tilisiirrot ja rahansiirrot, jotka ovat euromääräisiä tai jäsenvaltion, jonka rahayksikkö ei ole euro, valuutan määräisiä, toteuttamisajan olisi oltava enintään yksi päivä. Kaikkiin muihin maksuihin, kuten maksunsaajan käynnistämiin tai tämän välityksellä käynnistettyihin maksuihin, mukaan lukien suoraveloitukset ja korttimaksut, olisi sovellettava samaa yhden päivän toteuttamisaikaa, jolleivät maksupalveluntarjoaja ja maksaja ole nimenomaisesti sopineet pidemmästä toteuttamisajasta. Näitä määräaikoja olisi oltava mahdollista jatkaa yhdellä työpäivällä, jos maksutoimeksianto annetaan paperimuodossa, jotta maksupalveluja voidaan edelleen tarjota kuluttajille, jotka ovat tottuneet käyttämään ainoastaan paperiasiakirjoja. Suoraveloitusjärjestelyä käytettäessä maksunsaajan maksupalveluntarjoajan olisi toimitettava veloituspyyntö maksunsaajan ja maksupalveluntarjoajan sopimassa määräajassa, jotta maksu voidaan suorittaa sovittuna maksupäivänä. Ottaen huomioon, että maksuinfrastruktuurit ovat usein hyvin tehokkaita, jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai asettaa tarvittaessa yhtä työpäivää lyhyempi toteuttamisaika, jottei palvelutaso heikentyisi nykyisestä.

(83)

Täyden määrän toteuttamista ja toteuttamisaikaa koskevista säännöksistä olisi muodostuttava hyvä käytäntö niitä tapauksia varten, joissa toinen maksupalveluntarjoaja ei ole sijoittautunut unioniin.

(84)

Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja palvelumaksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu, jotta kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin voidaan lisätä. Vaikeaselkoisten hinnoittelumenetelmien käyttö olisi sen vuoksi kiellettävä, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei saisi sallia.

(85)

Maksujärjestelmän kitkattoman ja tehokkaan toiminnan edellytyksenä on, että käyttäjä voi luottaa siihen, että maksupalveluntarjoaja toteuttaa maksutapahtuman oikein ja sovitussa ajassa. Yleensä maksupalveluntarjoaja kykenee arvioimaan riskit, joita maksutapahtumaan sisältyy. Juuri maksupalveluntarjoaja on se, joka tarjoaa maksujärjestelmän, tekee järjestelyjä väärin ohjattujen tai kohdennettujen varojen palauttamiseksi ja päättää useimmissa tapauksissa maksutapahtuman toteuttamisessa mukana olevista välittäjistä. Näiden näkökohtien perusteella on asianmukaista asettaa, lukuun ottamatta epätavallisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita, maksupalveluntarjoaja vastuuseen käyttäjältä hyväksymänsä maksutapahtuman toteuttamisesta, lukuun ottamatta sellaisen maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tekoja ja laiminlyöntejä, jonka maksunsaaja on valinnut. Jotta maksaja ei kuitenkaan jäisi ilman suojaa sellaisissa epätodennäköisissä olosuhteissa, joissa ei ole selvää, että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on asianmukaisesti vastaanottanut maksettavan määrän, tätä koskevan todistustaakan olisi oltava maksajan maksupalveluntarjoajalla. Pääsääntöisesti voidaan odottaa, että välittävä laitos, tavallisesti puolueeton elin kuten keskuspankki tai selvitysyhteisö, joka siirtää maksettavan määrän lähettävältä maksupalveluntarjoajalta vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle, säilyttää tilitiedot ja voi toimittaa ne tarvittaessa. Jos maksettava määrä on hyvitetty vastaanottavan maksupalveluntarjoajan tilille, maksunsaajalle olisi välittömästi synnyttävä oikeus vaatia asianomaista maksupalveluntarjoajaa hyvittämään maksu tilille.

(86)

Maksajan maksupalveluntarjoajan, joka on tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tai, tapauksen mukaan, maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja, olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mihin sisältyy erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle ilman aiheetonta viivytystä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta esittää vaatimuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei saisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä on aina sama kuin oikein toteutetun maksun arvopäivä.

(87)

Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä ainoastaan maksupalvelunkäyttäjän ja -tarjoajan välisiä sopimusvelvoitteita ja -vastuita. Tilisiirtojen ja muiden maksupalvelujen asianmukainen toiminta edellyttää kuitenkin, että maksupalveluntarjoajat ja niiden välittäjät, kuten käsittelijät, ovat tehneet keskenään sopimuksia, joissa on määrätty niiden keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet. Vastuisiin liittyvät kysymykset muodostavat olennaisen osan näistä vakiomuotoisista sopimuksista. Luotettavuuden takaamiseksi maksupalveluntarjoajien ja maksutapahtumaan osallistuvien välittäjien keskuudessa tarvitaan oikeudellinen varmuus siitä, että maksupalveluntarjoaja, joka ei ole vastuussa, saa tappioistaan tai direktiivin korvausvastuuta koskevien säännösten nojalla maksetuista määristä korvauksen. Muut oikeudet ja takautumisoikeuden sisällön yksityiskohdat sekä se, miten käsitellään vaatimuksia, joita kohdistetaan virheellisestä maksutapahtumasta vastuussa olevaan maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, olisi jätettävä määriteltäväksi sopimuksin.

(88)

Maksupalveluntarjoajan olisi voitava määrittää yksiselitteisesti tiedot, jotka tarvitaan maksutoimeksiannon toteuttamiseksi oikein. Jotta voidaan välttää pirstaleisuus ja jotta ei vaaranneta yhdennettyjen maksujärjestelmien perustamista unioniin, jäsenvaltioiden ei kuitenkaan olisi sallittava edellyttää, että maksutapahtumissa käytetään juuri tiettyä tunnistetta. Tämä ei saisi kuitenkaan estää jäsenvaltioita vaatimasta, että maksajan maksupalveluntarjoaja noudattaa asianmukaista huolellisuutta ja varmistaa, jos se on teknisesti mahdollista ilman manuaalista käsittelyä, yksilöllisen tunnisteen johdonmukaisuuden, ja siinä tapauksessa, että yksilöllinen tunniste osoittautuu epäjohdonmukaiseksi, kieltäytyy maksutoimeksiannon toteuttamisesta ja ilmoittaa siitä maksajalle. Maksupalveluntarjoajan vastuu olisi rajoitettava maksutapahtuman oikeaan toteuttamiseen maksupalvelunkäyttäjän maksutoimeksiannon mukaisesti. Jos maksutapahtumassa mukana olevat varat joutuvat väärälle vastaanottajalle maksajan antaman väärän yksilöllisen tunnisteen vuoksi, maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajien ei olisi oltava tästä vastuussa, mutta niillä olisi oltava velvollisuus tehdä yhteistyötä toteutettaessa kohtuulliseksi katsottavia pyrkimyksiä saada varat takaisin, myös asianmukaiset tiedot toimittamalla.

(89)

Maksupalveluntarjoajien suorittama maksupalvelujen tarjoaminen voi sisältää henkilötietojen käsittelyä. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (22) sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (23) saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä. Kun henkilötietoja käsitellään tämän direktiivin soveltamiseksi, olisi erityisesti mainittava täsmällinen tarkoitus, viitattava asiaankuuluvaan oikeusperustaan ja noudatettava asiaankuuluvia direktiivissä 95/46/EY säädettyjä turvallisuusvaatimuksia, sekä kunnioitettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden, käyttötarkoituksen rajoittamisen ja tietojen säilyttämisen oikeasuhteisen enimmäisajan periaatteita. Kaikkiin tämän direktiivin puitteissa kehitettäviin ja sovellettaviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin olisi myös sisällyttävä sisäänrakennettu tietosuoja tai oletusarvoinen tietosuoja.

(90)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, mukaan lukien oikeus yksityiselämän ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja kielto syyttää ja rangaista rikosoikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta. Tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(91)

Maksupalveluntarjoajat ovat vastuussa turvatoimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa asianomaisiin turvallisuusriskeihin. Maksupalveluntarjoajien olisi luotava kehys, jolla lievennetään riskejä ja pidetään yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti ajantasaisen arvioinnin turvallisuusriskeistään ja ilmoittavat toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet näiden riskien varalta. Sen varmistamiseksi, että käyttäjille, muille maksupalveluntarjoajille tai maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, pidetään mahdollisimman vähäisinä, on lisäksi erityisen tärkeää, että maksupalveluntarjoajia vaaditaan raportoimaan merkittävistä turvapoikkeamista ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille viranomaisille. Pankkiviranomaisen tehtäväksi olisi annettava toiminnan yhteensovittaminen.

(92)

Turvapoikkeamia koskevilla raportointivelvoitteilla ei saisi olla vaikutusta muissa unionin säädöksissä säädettyihin poikkeamia koskeviin muihin raportointivelvoitteisiin, ja kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset olisi mukautettava ja suhteutettava muussa unionin oikeudessa asetettuihin raportointivelvoitteisiin.

(93)

On tarpeen luoda selkeä oikeudellinen kehys, jossa asetetaan edellytykset, joiden mukaisesti maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelun tarjoajat voivat tarjota palvelujaan tilinhaltijan suostumuksella ilman, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja vaatii niitä käyttämään suoraan tai välilliseen pääsyyn perustuvaa tietynlaista liiketoimintamallia tämäntyyppisten palvelujen tarjoamiseksi. Yhtäältä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien sekä toisaalta tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi noudatettava tässä direktiivissä säädettyjä tai tarkoitettuja tai teknisiin sääntelystandardeihin sisältyviä tarvittavia tietosuoja- ja turvallisuusvaatimuksia. Näiden teknisten sääntelystandardien olisi oltava yhteensopivat erilaisten käytettävissä olevien teknisten ratkaisujen kanssa. Asiaankuuluvien toimijoiden välisen turvallisen viestinnän varmistamiseksi näiden palvelujen yhteydessä pankkiviranomaisen olisi myös määritettävä yhteisiä ja avoimia viestintästandardeja koskevat vaatimukset, jotka kaikkien tilejä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on pantava täytäntöön ja joilla mahdollistetaan verkkomaksupalvelujen tarjoaminen. Tämä merkitsee, että näillä avoimilla standardeilla olisi varmistettava erilaisten teknisten viestintäratkaisujen yhteentoimivuus. Näillä yhteisillä ja avoimilla standardeilla olisi lisäksi varmistettava, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja on tietoinen siitä, että siihen ottaa yhteyttä maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja tai tilitietopalvelun tarjoaja eikä asiakas itse. Standardeilla olisi varmistettava myös se, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelun tarjoajat ovat yhteydessä tiliä ylläpitävään maksupalveluntarjoajaan ja asianomaisiin asiakkaisiin suojatulla tavalla. Näitä vaatimuksia kehittäessään pankkiviranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sovellettavissa standardeissa on tehtävä mahdolliseksi kaikkien tavanomaisten laitetyyppien (kuten tietokoneiden, tablettien ja matkapuhelimien) käyttö erilaisten maksupalvelujen suorittamiseen.

(94)

Tunnistamista ja yhteydenpitoa koskevia teknisiä sääntelystandardeja laatiessaan pankkiviranomaisen olisi järjestelmällisesti arvioitava yksityisyysnäkökohta ja otettava se huomioon määrittääkseen kuhunkin saatavilla olevaan tekniseen vaihtoehtoon liittyvät riskit sekä korjaavat toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa tietosuojaan kohdistuvien uhkien minimoimiseksi.

(95)

Sähköisten maksujen turvallisuus on olennaisen tärkeää käyttäjien suojelemiseksi ja vakaan ympäristön luomiseksi sähköiselle kaupankäynnille. Kaikki sähköisesti tarjotut maksupalvelut olisi toteutettava suojatulla tavalla ottamalla käyttöön teknologioita, joilla voidaan taata käyttäjän turvallinen tunnistaminen ja vähentää mahdollisimman paljon petoksen riskiä. Näyttää siltä, että ei ole tarvetta taata samantasoista suojaa niille maksutapahtumille, jotka on käynnistetty ja toteutettu muulla tavoin kuin käyttäen sähköisiä alustoja tai laitteita, kuten maksutapahtumat, joissa käytetään paperilomaketta, postimyyntitilaukset tai puhelintilaukset. Verkko- ja mobiilimaksujen vakaata kasvua olisi tuettava yleisesti tehokkaammilla turvatoimilla. Maksupalveluihin, jotka tarjotaan internetin tai muun sellaisen etäkanavan kautta, jonka toiminta ei riipu siitä, missä maksutapahtuman käynnistämiseen käytetty laite ja maksuväline fyysisesti sijaitsevat, olisi tämän vuoksi kuuluttava maksutapahtuman vahvistaminen dynaamisilla koodeilla, jotta käyttäjä on aina tietoinen määrästä ja sen maksutapahtuman maksunsaajasta, jonka käyttäjä vahvistaa.

(96)

Turvatoimien olisi oltava maksupalveluun liittyvän riskin tason mukaiset. Teknisten sääntelystandardien luonnoksissa olisi täsmennettävä turvallisuusvaatimusten soveltamisen ulkopuolelle jättäminen, jotta voitaisiin kehittää helppokäyttöisiä ja helposti saatavia maksukeinoja vähäriskisiä maksuja varten, joita ovat esimerkiksi pienmaksut kuten myyntipaikassa tapahtuvat kontaktittomat maksut siitä riippumatta, perustuvatko ne matkapuhelimeen vai eivät. Henkilökohtaisia turvatunnuksia on tarpeen käyttää turvallisesti, jotta voidaan rajoittaa tietojen kalasteluun ja muuhun petolliseen toimintaan liittyviä riskejä. Tältä osin käyttäjän olisi voitava turvautua sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseen, joilla suojellaan henkilökohtaisten turvatunnusten luottamuksellisuus ja eheys. Näihin toimenpiteisiin kuuluu tyypillisesti salausjärjestelmiä, jotka perustuvat maksajan henkilökohtaisiin laitteisiin – kortinlukijat tai matkapuhelimet mukaan lukien – tai joita maksajan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle eri kanavan kautta, kuten tekstiviestein tai sähköpostitse. Toimenpiteet, joihin kuuluu tyypillisesti salausjärjestelmiä ja joissa voidaan käyttää tunnistamiskoodeja, kuten kertakäyttöisiä salasanoja, voivat lisätä maksutapahtumien turvallisuutta. Kun maksupalvelunkäyttäjät käyttävät tällaisia tunnistamiskoodeja, tämän olisi katsottava olevan käyttäjien velvollisuuksien mukaista maksuvälineiden ja henkilökohtaisten turvatunnusten osalta myös silloin, kun maksutapahtumaan osallistuu maksutoimeksiantopalvelun tarjoajia tai tilitietopalvelun tarjoajia.

(97)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä, voiko toimilupien myöntämiseen maksulaitoksille nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla olla toimivalta myös vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä.

(98)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja maksupalvelunkäyttäjien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi on olemassa helposti saatavilla oleva, riittävä, riippumaton, puolueeton, avoin ja tehokas vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta saattaa asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/2008 (24) säädetään, että kuluttaja ei sopimukseen sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn aikaansaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan valitusmenettelyn, jota niiden maksupalvelunkäyttäjät voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoisilla riitojenratkaisuelimillä on riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön riidoissa, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(99)

On välttämätöntä varmistaa tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisen lainsäädännön säännösten tehokas täytäntöönpano. Sen vuoksi olisi luotava asianmukaiset menettelyt, joilla on mahdollista tehdä sellaisiin maksupalveluntarjoajiin kohdistuvia valituksia, jotka eivät noudata näitä säännöksiä, ja varmistaa, että tarvittaessa määrätään asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka täyttävät asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyt edellytykset ja jotka toimivat itsenäisesti maksupalveluntarjoajiin nähden. Avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle näin nimetyt viranomaiset ja esitettävä lisäksi selkeä kuvaus tehtävistä, jotka niiden on suoritettava tämän direktiivin nojalla.

(100)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan tarvittava toimivalta, mukaan lukien toimivalta määrätä seuraamuksia, jos maksupalveluntarjoaja ei noudata tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, etenkin jos on olemassa riski rikkomuksen uusimisesta tai muu kuluttajien yhteisiin etuihin liittyvä huolenaihe, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi.

(101)

On tärkeää, että kuluttajille tiedotetaan selkeästi ja ymmärrettävästi heidän tämän direktiivin mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Komission olisi sen vuoksi laadittava esite näistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

(102)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta seurauksiin liittyvien kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista tietojen ilmaisemisessa tai lähettämisessä ilmeneviä puutteita koskevan vastuun osalta.

(103)

Tällä direktiivillä ei saisi rajoittaa maksupalvelujen alv-kohteluun liittyvien neuvoston direktiivin 2006/112/EY (25) säännösten soveltamista.

(104)

Kun tässä direktiivissä viitataan euroina ilmaistuihin määriin, näiden määrien olisi katsottava tarkoittavan vastaavaa määrää sellaisen jäsenvaltion kansallisessa valuutassa, jonka rahayksikkö ei ole euro.

(105)

Oikeusvarmuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista tehdä siirtymäjärjestelyjä, jotka mahdollistavat sen, että henkilöt, jotka ovat ennen tämän direktiivin voimaantuloa aloittaneet direktiivin 2007/64/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön mukaisen maksulaitostoiminnan, voivat jatkaa toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa määrätyn ajan.

(106)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä suositukseen 2003/361/EY tehtävän viittauksen mukauttamiseksi, jos tuota suositusta muutetaan, ja maksupalveluntarjoajan toteuttamien maksutapahtumien sen keskimääräisen arvon päivittämiseksi inflaation huomioon ottamiseksi, jota ne jäsenvaltiot, jotka soveltavat mahdollisuutta jättää soveltamisalan ulkopuolelle (osa) toimiluvan myöntämisen vaatimuksia pienempien maksulaitosten osalta, käyttävät kynnysarvona. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(107)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua pankkiviranomaisen asiantuntemukseen ja tukeen, ja pankkiviranomaisen tehtävänä olisi oltava laatia ohjeita ja valmistella teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka koskevat maksupalveluiden turvallisuusnäkökohtia, erityisesti asiakkaiden vahvan tunnistamisen osalta, ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joka koskee palvelujen tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset. Nämä erityistehtävät ovat täysin asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädettyjen pankkiviranomaisen aseman ja tehtävien mukaisia.

(108)

Pankkiviranomaisen olisi, laatiessaan tämän direktiivin nojalla ohjeita, teknisten sääntelystandardien luonnoksia ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti varmistettava, että se kuulee kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia, kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden. Päästäkseen näkökantojen asianmukaiseen tasapainoon pankkiviranomaisen olisi tarvittaessa pyrittävä erityisesti saamaan asiaankuuluvien, pankkien ulkopuolisten toimijoiden näkökannat.

(109)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli maksupalvelujen sisämarkkinoiden yhdentymisen jatkamista, koska se edellyttää eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tällä hetkellä sisältyvien lukuisten erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(110)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (26) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(111)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän on antanut 5 päivänä joulukuuta 2013 lausunnon (27).

(112)

Direktiivit 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU sekä asetus (EU) N:o 1093/2010 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(113)

Direktiiviin 2007/64/EY tarvittavien muutosten suuren määrän vuoksi kyseinen direktiivi on aiheellista kumota ja korvata,

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (28) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt luottolaitokset, mukaan lukien niiden mainitun kohdan 17 alakohdassa tarkoitetut sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa, siitä riippumatta, sijaitsevatko niiden päätoimipaikat unionissa tai direktiivin 2013/36/EU 47 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti unionin ulkopuolella;

b)

direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, mukaan lukien – mainitun direktiivin 8 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti – niiden sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa ja niiden päätoimipaikat sijaitsevat unionin ulkopuolella, siltä osin kuin näiden sivukonttoreiden maksupalvelut liittyvät sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen;

c)

postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja;

d)

maksulaitokset;

e)

EKP ja kansalliset keskuspankit, kun ne eivät toimi raha- tai muina viranomaisina;

f)

jäsenvaltiot tai niiden alueelliset tai paikalliset viranomaiset, kun ne eivät toimi viranomaisina.

a)

maksupalveluehtojen avoimuutta ja maksupalveluihin liittyviä tietojenantovaatimuksia; sekä

b)

maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien oikeuksia ja velvoitteita, kun maksupalveluja tarjotaan tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana.

a)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan yksinomaan käteisenä suoraan maksajalta maksunsaajalle ilman välittäjää;

b)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksajalta maksunsaajalle sellaisen kaupallisen asiamiehen välityksellä, jolla on sopimuksen perusteella lupa neuvotella tai sopia tavaroiden tai palveluiden myynnistä tai ostosta ainoastaan maksajan tai ainoastaan maksunsaajan puolesta;

c)

ammattimainen seteleiden ja metallirahojen fyysinen kuljetus, mukaan lukien niiden vastaanottaminen, käsittely ja luovuttaminen;

d)

maksutapahtumat, joissa on kyse ei-ammattimaisesta käteisrahan vastaanottamisesta ja luovuttamisesta voittoa tavoittelemattoman toiminnan tai hyväntekeväisyyden yhteydessä;

e)

palvelut, joissa maksunsaaja antaa tavaroiden tai palvelujen oston yhteydessä maksutapahtuman osana käteisrahaa maksajalle maksupalvelunkäyttäjän sitä nimenomaisesti pyydettyä juuri ennen maksutapahtuman toteuttamista;

f)

käteisellä suoritettavat valuutanvaihto-operaatiot, joissa varoja ei pidetä maksutilillä;

g)

maksutapahtumat, joiden perustana on jokin seuraavista maksupalveluntarjoajan asettamista asiakirjoista, joiden tarkoituksena on asettaa varoja maksunsaajan käytettäväksi:

h)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksujärjestelmässä tai arvopaperien selvitysjärjestelmässä selvitysosapuolten, keskuksena toimivan vastapuolen, selvitysyhteisön ja/tai keskuspankkien ja muiden järjestelmään osallistujien ja maksupalveluntarjoajien välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

i)

maksutapahtumat, jotka liittyvät h alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluja tarjoavien yhteissijoitusyritysten tai omaisuudenhoitoyhtiöiden ja kaikkien muiden yhteisöjen, joilla on lupa pitää rahoitusvälineitä säilytyksessä, harjoittamaan arvopapereiden omaisuudenhoitoon, mukaan lukien osingot, tuotot tai muut suoritukset, taikka lunastukseen tai myyntiin;

j)

maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, luottamusta ja yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden varmentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita;

k)

palvelut, jotka perustuvat erityisiin maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää ainoastaan rajoitetusti siten, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

l)

maksutapahtumat, joita sähköisten viestintäverkkojen tai palvelujen tarjoaja tarjoaa verkon tai palvelun käyttäjälle sähköisten viestintäpalvelujen lisäksi:

edellyttäen, että kunkin i ja ii alakohdassa tarkoitetun erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 50 euroa ja että:

m)

maksupalveluntarjoajien, niiden asiamiesten tai sivukonttoreiden väliset, niiden omaan lukuun toteutettavat maksutapahtumat;

n)

emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat ja niihin liittyvät palvelut, jotka toteutetaan ilman, että muu kuin samaan ryhmään kuuluva yritys toimii maksupalveluntarjoajana yritysryhmään kuuluvien yritysten välillä;

o)

sellaisten palveluntarjoajien käteisautomaateista tapahtuvaa käteisrahan nostoa varten tarjoamat palvelut, jotka toimivat yhden tai useamman kortin liikkeeseenlaskijan puolesta ja jotka eivät ole maksutililtä rahaa nostavan asiakkaan kanssa tehdyn puitesopimuksen osapuolia edellyttäen, että nämä palveluntarjoajat eivät toteuta liitteessä I tarkoitettuja muita maksupalveluja. Asiakkaalle on kuitenkin annettava tiedot 45, 48, 49 ja 59 artiklassa tarkoitetuista, nostoista mahdollisesti veloitettavista palvelumaksuista ennen noston suorittamista sekä sen jälkeen kuitti käteisen rahan vastaanottamisesta maksutapahtuman päätteeksi.

1.

’kotijäsenvaltiolla’ jompaakumpaa seuraavista:

2.

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa maksupalveluntarjoajalla on asiamies tai sivukonttori taikka jossa se tarjoaa maksupalveluja;

3.

’maksupalvelulla’ mitä tahansa liitteessä I mainittua liiketoimintaa;

4.

’maksulaitoksella’ oikeushenkilöä, jolle on 11 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa maksupalvelujen tarjoamiseen ja toteuttamiseen kaikkialla unionissa;

5.

’maksutapahtumalla’ maksajan käynnistämää tai maksajan puolesta käynnistettyä toimenpidettä taikka maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä maksun perustana olevista velvoitteista riippumatta;

6.

’etämaksutapahtumalla’ maksutapahtumaa, joka käynnistetään internetin kautta tai laitteella, jota voidaan käyttää etäviestintään;

7.

’maksujärjestelmällä’ varojensiirtojärjestelmää, jossa on viralliset ja vakioidut järjestelyt ja yhteiset säännöt maksutapahtumien käsittelyä, selvitystä ja/tai katteensiirtoa varten;

8.

’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa luvan maksutoimeksiantoon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutapahtumaa koskevan toimeksiannon;

9.

’maksunsaajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

10

’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

11.

’maksupalveluntarjoajalla’ 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitosta tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka kuuluvat soveltamatta jäätämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla;

12.

’maksutilillä’ yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;

13.

’maksutoimeksiannolla’ mitä hyvänsä maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

14.

’maksuvälineellä’ henkilökohtaista laitetta ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutoimeksiannon antamiseen;

15.

’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksutoimeksiannon käynnistämiseksi maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä toteutettavaa palvelua toisen maksupalveluntarjoajan hallussa olevan maksutilin osalta;

16.

’tilitietopalvelulla’ verkkopalvelua, jonka kautta annetaan koottua tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, jotka maksupalvelunkäyttäjällä on joko toisen maksupalveluntarjoajan tai useamman kuin yhden maksupalveluntarjoajan hallussa;

17.

’tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa maksajalle maksutilejä ja hoitaa niitä;

18.

’maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

19.

’tilitietopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

20.

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, jonka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat maksupalvelusopimukset eivät liity hänen elinkeinon, liiketoiminnan tai ammatin harjoittamiseensa;

21.

’puitesopimuksella’ maksupalvelusopimusta, jota sovelletaan tulevien yksittäisten ja peräkkäisten maksutapahtumien toteuttamiseen ja joka voi sisältää maksutilin perustamista koskevat velvollisuudet ja ehdot;

22.

’rahansiirrolla’ maksupalvelua, jossa maksajalta vastaanotetaan varoja ilman maksutilin perustamista maksajan tai maksunsaajan nimiin ja jonka yksinomaisena tarkoituksena on siirtää vastaava määrä maksunsaajalle tai muulle maksunsaajan puolesta toimivalle maksupalveluntarjoajalle ja/tai jossa varat vastaanotetaan maksunsaajan puolesta ja asetetaan tämän käyttöön;

23.

’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan maksunsaajan aloitteesta käynnistettävällä maksutapahtumalla, joka perustuu maksajan joko maksunsaajalle tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle taikka omalle maksupalveluntarjoajalleen antamaan hyväksymiseen;

24.

’tilisiirrolla’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksajan antaman toimeksiannon perusteella maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla;

25.

’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa tai direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

26.

’arvopäivällä’ viiteajankohtaa, jota maksupalveluntarjoaja käyttää laskiessaan korkoa varoille, jotka veloitetaan maksutililtä tai maksetaan maksutilille;

27.

’viitekurssilla’ valuutan muunnon tai vaihdon yhteydessä laskennan perustana käytettävää vaihtokurssia, jonka maksupalveluntarjoaja on asettanut saataville tai joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä;

28.

’viitekorolla’ sovellettavan koron laskennan perustana käytettävää korkoa, joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä, jonka molemmat maksupalvelusopimuksen osapuolet voivat tarkistaa;

29.

’tunnistamisella’ menettelyä, jolla maksupalveluntarjoaja voi varmistaa maksupalvelunkäyttäjän henkilöllisyyden tai tietyn maksuvälineen käytön pätevyyden, mukaan lukien käyttäjän henkilökohtaisten turvatunnusten käyttö;

30.

’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ tunnistamista, jossa käytetään tunnistamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi menettelyä, joka perustuu kahteen tai useampaan tekijään, jotka kuuluvat toisistaan riippumattomiin ryhmiin, jotka ovat tieto (jotain, minkä vain käyttäjä tietää), hallussapito (jotain, mitä vain käyttäjällä on hallussaan) ja erityinen ominaisuus (jotain, mitä käyttäjä on) siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta;

31.

’henkilökohtaisilla turvatunnuksilla’ henkilökohtaisesti sovitettuja toimintoja, jotka maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle tunnistamistarkoituksiin;

32.

’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voidaan käyttää petoksiin ja joihin kuuluvat henkilökohtaiset turvatunnukset. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien toimintojen osalta tilinhaltijan nimi ja tilinumero eivät ole arkaluonteisia maksutietoja;

33.

’yksilöllisellä tunnisteella’ maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjälle määrittämää kirjain-, numero- tai merkkiyhdistelmää, joka maksupalvelunkäyttäjän on esitettävä, jotta toinen maksutapahtumaan liittyvä maksupalvelunkäyttäjä ja/tai tämän maksutili voidaan yksiselitteisesti määrittää;

34.

’etäviestintävälineellä’ menetelmää, jota voidaan käyttää maksupalvelusopimuksen tekemiseen ilman, että maksupalveluntarjoaja ja maksupalvelunkäyttäjä ovat samaan aikaan paikalla;

35.

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla maksupalvelunkäyttäjä voi tallentaa kyseiselle käyttäjälle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina;

36.

’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

37.

’työpäivällä’ päivää, jona maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuva maksajan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on avoinna siten, että maksutapahtuma voidaan toteuttaa;

38.

’asiamiehellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa maksupalveluja maksulaitoksen puolesta;

39.

’sivukonttorilla’ muuta sellaista liiketoimipaikkaa kuin pääkonttoria, joka on osa maksulaitosta ja joka ei ole oikeushenkilö ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain maksulaitoksen liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia ja kaikkia maksulaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia liiketoimipaikkoja yhdessä silloin, kun maksulaitoksen pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa;

40.

’konsernilla’ yritysryhmää, joka muodostuu yrityksistä, joita sitoo toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde tai yrityksiä, jotka on määritelty komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 (29) 4, 5, 6 ja 7 artiklassa ja joita sitoo toisiinsa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa tai 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde;

41.

’sähköisellä viestintäverkolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (30) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä viestintäverkkoa;

42.

’sähköisellä viestintäpalvelulla’ direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan c alakohdassa määriteltyä palvelua;

43.

’digitaalisella sisällöllä’ tavaroita tai palveluja, joita tuotetaan ja tarjotaan digitaalisessa muodossa ja joiden käyttö tai kulutus on rajoitettu tekniseen laitteeseen ja joihin ei sisälly minkäänlaista fyysisen tavaran tai palvelun käyttöä tai kulutusta;

44.

’maksutapahtumien vastaanottamisella’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee maksunsaajan kanssa maksutapahtumien hyväksymistä ja käsittelemistä koskevan sopimuksen, joka johtaa varojen siirtoon maksunsaajalle;

45.

’maksuvälineiden myöntämisellä’ maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle sopimuksen perusteella maksuvälineen, jolla maksajan maksutapahtumat käynnistetään ja käsitellään;

46.

’omilla varoilla’ varoja sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa, jolloin vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1) on ydinpääoman (CET1) muodossa mainitun asetuksen 50 artiklassa tarkoitetuin tavoin, ja toissijainen pääoma (T2) on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1);

47.

’tuotemerkillä’ mitä tahansa materiaalista tai digitaalista nimeä, nimitystä, merkkiä, tunnusta tai niiden yhdistelmää, jolla voidaan osoittaa, minkä maksukorttijärjestelyn puitteissa korttipohjaiset maksutapahtumat toteutetaan;

48.

’maksutuotemerkkien yhdistelmäkäytöllä’ (co-badging) kahden tai useamman maksutuotemerkin tai samalle maksutuotemerkille kuuluvan kahden tai useamman maksusovelluksen sisällyttämistä samaan maksuvälineeseen.

a)

toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti niiden maksupalvelujen tyyppi, jota on tarkoitus tarjota;

b)

liiketoimintasuunnitelma, jossa on mukana kolmea ensimmäistä tilikautta koskeva alustava talousarvio, joka osoittaa, että hakija kykenee käyttämään tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, resursseja ja menettelyjä toimiakseen moitteettomasti;

c)

näyttö siitä, että maksulaitoksella on 7 artiklassa säädetty alkupääoma;

d)

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksulaitosten osalta kuvaus toimenpiteistä, jotka on toteutettu maksupalvelunkäyttäjien varojen suojaamiseksi 10 artiklan mukaisesti;

e)

kuvaus hakijan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista, mukaan lukien hallinnolliset, riskinhallinta- ja kirjanpitomenettelyt, jotka osoittavat, että nämä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät sekä valvontamekanismit ja -menettelyt ovat oikeasuhteiset, asianmukaiset, moitteettomat ja riittävät;

f)

kuvaus menettelystä, joka on käytössä turvapoikkeamien ja turvallisuuteen liittyvien asiakasvalitusten valvontaa, käsittelyä ja seurantaa varten, mukaan lukien poikkeamien raportointijärjestelmä, jossa otetaan huomioon 96 artiklassa säädetyt maksulaitoksen tietojenantovelvoitteet;

g)

kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen rekisteröintiä, valvontaa ja seurantaa sekä niihin pääsyn rajoittamista varten;

h)

kuvaus liiketoiminnan jatkuvuutta koskevista järjestelyistä, johon sisältyy keskeisten toimintojen selkeä yksilöinti, tehokkaat varautumissuunnitelmat ja menettely, jota käytetään tällaisten suunnitelmien asianmukaisuuden ja tehokkuuden säännöllisessä testaamisessa ja tarkistamisessa;

i)

kuvaus periaatteista ja määritelmistä, joita käytetään suorituskykyä, maksutapahtumia ja petoksia koskevien tilastotietojen keruussa;

j)

turvapolitiikka-asiakirja, johon sisältyy hakijan maksupalveluihin liittyvä yksityiskohtainen riskinarviointi ja kuvaus turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteistä, joiden käytön tarkoituksena on suojata asianmukaisesti maksupalvelunkäyttäjiä havaituilta riskeiltä, mukaan lukien petokset sekä arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen laiton käyttö;

k)

niiden maksulaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (31) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 (32) mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen nämä velvoitteet;

l)

hakijan organisaatiorakenteen kuvaus, johon sisältyy tarvittaessa kuvaus asiamiesten ja sivukonttoreiden aiotusta käytöstä ja niitä koskevista paikan päällä ja muualla tehtävistä tarkastuksista, jotka hakija sitoutuu tekemään vähintään vuosittain, sekä kuvaus ulkoistamisjärjestelyistä ja hakijan osallistumisesta kansalliseen tai kansainväliseen maksujärjestelmään;

m)

niiden henkilöiden nimet, jotka omistavat hakijasta suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetun määräosuuden, heidän osuuksiensa koko sekä näyttö heidän sopivuudestaan ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa hoito;

n)

johtajien ja maksulaitoksen johtotehtävistä vastuussa olevien henkilöiden ja tarvittaessa maksulaitoksen maksupalvelutoiminnan johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet sekä näyttö siitä, että he ovat hyvämaineisia ja että heillä on asianmukaiset tiedot ja asianmukainen kokemus maksupalvelujen toteuttamiseksi maksulaitoksen kotijäsenvaltion määrittämällä tavalla;

o)

tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (33) määriteltyjen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimet;

p)

hakijan oikeudellinen muoto ja yhtiöjärjestys;

q)

hakijan päätoimipaikan osoite.

a)

yrityksen riskiprofiilin;

b)

sen, tarjoaako yritys muita liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa;

c)

toiminnan laajuuden:

d)

vastaavien vakuuksien ominaisuudet ja niiden täytäntöönpanon perusteet.

a)

jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 20 000 euroa;

b)

jos maksulaitos tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 50 000 euroa;

c)

jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, sen pääoman on oltava aina vähintään 125 000 euroa.

Menetelmä A

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään 10 prosenttia sen edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tätä vaatimusta maksulaitoksen edellisen vuoden jälkeen tapahtuneen liiketoiminnan merkittävän muutoksen perusteella. Jos maksulaitos on laskenta-ajankohtana harjoittanut liiketoimintaansa alle vuoden ajan, on vaadittava, että sen omat varat ovat suuruudeltaan vähintään 10 prosenttia sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tuon suunnitelman mukauttamista.

Menetelmä B

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien erien summa kerrottuna 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k, jolloin maksujen määrä (payment volume, PV) vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisen maksulaitoksen edellisenä vuonna toteuttamien maksutapahtumien kokonaismäärästä:

Menetelmä C

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin a alakohdassa määritelty merkitsevä indikaattori kerrottuna b alakohdassa määritellyllä kertoimella ja edelleen 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k:

a)

0,5, jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua;

b)

1, jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua.

a)

varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön varoihin kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien varoihin, joiden lukuun varoja säilytetään ja, jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä, ne on talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien etua silmällä pitäen maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa;

b)

varojen on kuuluttava sellaisen vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden piiriin, jonka on antanut vakuutusyhtiö tai luottolaitos, joka ei kuulu maksulaitoksen kanssa samaan konserniin, ja jonka kattama määrä vastaa määrää, joka olisi vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden puuttuessa erotettu ja joka on maksettava, jos maksulaitos ei kykene täyttämään taloudellisia velvoitteitaan.

a)

ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa;

b)

on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä ilmoituksia tai muulla sääntöjenvastaisella tavalla;

c)

ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä;

d)

muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistettavalle luottamukselle jatkamalla maksupalveluliiketoimintaansa; tai

e)

on jossakin muussa sellaisessa tilanteessa, joissa toimilupa voidaan peruuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

a)

toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden asiamiehet;

b)

luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla, ja niiden asiamiehet; ja

c)

2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja.

a)

operatiivisten ja niihin läheisesti liittyvien oheispalvelujen tarjoaminen, kuten maksutapahtumien toteuttamisen takaaminen, valuutanvaihtopalvelut, säilytyspalvelut sekä tietojen tallentaminen ja käsittely;

b)

maksujärjestelmien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

c)

muu liiketoiminta kuin maksupalvelujen tarjoaminen ottaen huomioon unionin ja kansallinen lainsäädäntö.

a)

luotto on liitännäinen, ja se myönnetään yksinomaan maksutapahtuman toteuttamisen yhteydessä;

b)

sen estämättä, mitä luottokorttien avulla tarjottavaa luottoa koskevissa kansallisissa säännöissä määrätään, maksun yhteydessä myönnetty sekä 11 artiklan 9 kohdan ja 28 artiklan mukaisesti toteutettu luotto on maksettava takaisin lyhyessä ajassa, joka ei missään tapauksessa saa ylittää 12 kuukautta;

c)

tällaista luottoa ei saa myöntää varoista, jotka on vastaanotettu tai joita säilytetään maksutapahtuman toteuttamista varten;

d)

maksulaitoksella on oltava aina myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden tarvittavat omat varat, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt.

a)

asiamiehen nimi ja osoite;

b)

kuvaus sisäisistä valvontamekanismeista, joita asiamies käyttää täyttääkseen direktiivin (EU) 2015/849 mukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteet ja jotka saatetaan viipymättä ajan tasalle, mikäli alkuperäisessä ilmoituksessa olevia tietoja muutetaan merkittävästi;

c)

maksupalvelujen tarjoamisessa käytettävien asiamiesten johtamisesta vastuussa olevien johtajien ja henkilöiden nimet sekä muiden asiamiesten kuin maksupalveluntarjoajien osalta näyttö siitä, että he ovat soveliaita ja luotettavia henkilöitä;

d)

maksulaitoksen maksupalvelut, joita varten asiamies on saanut toimeksiannon; ja

e)

asiamiehen yksilöllinen tunnistuskoodi tai -numero, jos sellainen on olemassa.

a)

ulkoistaminen ei saa johtaa siihen, että ylin johto siirtää vastuutaan muille;

b)

tässä direktiivissä säädettyä maksulaitoksen suhdetta maksupalvelunkäyttäjiinsä ja velvoitteita niitä kohtaan ei saa muuttaa;

c)

edellytyksiä, jotka maksulaitoksen on täytettävä saadakseen toimiluvan tämän osaston mukaisesti ja pitääkseen sen, ei saa vaarantaa;

d)

muita edellytyksiä, joiden nojalla maksulaitoksen toimilupa on myönnetty, ei saa poistaa tai muuttaa.

a)

vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan noudattamisen valvontaa varten, täsmentämällä tapauksen mukaan pyynnön tarkoitus sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava;

b)

tehdä tarkastuksia paikan päällä maksulaitoksessa, maksupalveluja maksulaitoksen vastuulla tarjoavan asiamiehen luona tai niitä tarjoavassa sivukonttorissa taikka yksikössä, jolle toimintoja on ulkoistettu;

c)

antaa suosituksia ja ohjeita sekä tarvittaessa sitovia hallinnollisia määräyksiä;

d)

peruuttaa toimilupa tilapäisesti tai lopullisesti 13 artiklan nojalla.

a)

muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta;

b)

EKP ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, kun ne toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

c)

muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin, direktiivin (EU) 2015/849 ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen sovellettavien säädösten, nojalla;

d)

pankkiviranomainen sen edistäessä valvontamekanismien yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

a)

maksulaitoksen nimi, osoite ja tarvittaessa maksulaitoksen toimiluvan numero;

b)

yksi tai useampi jäsenvaltio, jossa se aikoo toimia;

c)

yksi tai useampi tarjottava maksupalvelu;

d)

jos maksulaitos aikoo käyttää asiamiestä, 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

e)

jos maksulaitos aikoo käyttää sivukonttoria, 5 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutettavan maksupalveluliiketoiminnan osalta, kuvaus sivukonttorin organisaatiorakenteesta ja sivukonttorin johtamisesta vastuussa olevia koskevat henkilötiedot.

a)

maksulaitoksen vastaanottavissa jäsenvaltioissa toteuttamien tapahtumien kokonaismäärä ja -arvo;

b)

tarjottujen maksupalvelujen tyyppi; ja

c)

vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden asiamiesten kokonaismäärä.

a)

kyseisen henkilön sekä tämän asiamiehen, josta henkilö ottaa täyden vastuun, toteuttamien maksutapahtumien kuukausittainen keskiarvo edeltävien 12 kuukauden aikana ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja on joka tapauksessa enintään 3 miljoonaa euroa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista; ja

b)

yhtäkään liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuvaa luonnollista henkilöä ei ole tuomittu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista tai muista talousrikoksista.

a)

sääntöjä, jotka rajoittavat tehokasta osallistumista muihin maksujärjestelmiin;

b)

sääntöjä, joilla asetetaan toimiluvan saaneet maksupalveluntarjoajat tai rekisteröidyt maksupalveluntarjoajat keskenään eriarvoiseen asemaan oikeuksien, velvollisuuksien ja osallistujien valtuuksien suhteen;

c)

institutionaaliseen asemaan perustuvia rajoituksia.

a)

direktiivin 98/26/EY nojalla nimettyihin maksujärjestelmiin;

b)

maksujärjestelmiin, jotka muodostuvat yksinomaan maksupalveluntarjoajista, jotka kuuluvat konserniin.

a)

maksupalveluntarjoajan on 51, 52 ja 56 artiklasta poiketen annettava maksajalle tiedot vain maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista, mukaan lukien maksuvälineen käyttötapa, vastuukysymykset, perittävät palvelumaksut ja muut perustellun päätöksen tekemisen kannalta olennaiset tiedot sekä tieto siitä, missä 52 artiklan mukaiset muut tiedot ja ehdot ovat helposti saatavilla;

b)

voidaan sopia 54 artiklasta poiketen, että maksupalveluntarjoajan ei edellytetä tekevän puitesopimuksen ehtojen muuttamista koskevaa ehdotusta samalla tavalla kuin 51 artiklan 1 kohdassa on säädetty;

c)

voidaan sopia 57 ja 58 artiklasta poiketen, että maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen:

a)

niiden tietojen tai yksilöllisen tunnisteen määrittäminen, jotka maksupalvelunkäyttäjä antaa, jotta maksutoimeksianto voidaan käynnistää tai toteuttaa asianmukaisesti;

b)

tarjottavan maksupalvelun toteuttamisen enimmäiskesto;

c)

kaikki palvelumaksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on suoritettava maksupalveluntarjoajalle, ja tarvittaessa näiden palvelumaksujen erittely;

d)

tarvittaessa todellinen muuntokurssi tai viitekurssi, jota maksutapahtumaan sovelletaan.

a)

maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan nimi, sen päätoimipaikan käyntiosoite ja tarvittaessa siihen jäsenvaltioon sijoittautuneen asiamiehen tai sivukonttorin käyntiosoite, jossa maksupalveluja tarjotaan, ja muut yhteystiedot, mukaan lukien sähköpostiosoite, joilla on merkitystä viestinnässä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan kanssa; ja

b)

toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot.

a)

vahvistus siitä, että maksutoimeksianto on käynnistetty onnistuneesti maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa;

b)

viite, jonka avulla maksaja ja maksunsaaja voivat tunnistaa maksutapahtuman ja maksunsaaja tarvittaessa maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

c)

maksutapahtuman määrä;

d)

tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle maksettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely.

a)

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä maksutoimeksiannossa käytetyssä valuutassa;

c)

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

d)

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi tai sitä koskeva viite, jos se eroaa 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tarjotusta kurssista, ja maksutapahtuman määrä tämän valuutan muunnon jälkeen;

e)

maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

a)

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksajaa koskevat tiedot sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa varat ovat maksunsaajan käytettävissä;

c)

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksunsaajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

d)

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

e)

tilillepanon arvopäivä.

1.

maksupalveluntarjoajasta:

2.

maksupalvelun käytöstä:

3.

palvelumaksuista, koroista ja muuntokursseista:

4.

yhteydenpidosta:

5.

suoja- ja oikaisutoimenpiteistä:

6.

puitesopimuksen muutoksista ja irtisanomisesta:

7.

oikeussuojasta:

a)

toteuttamisen enimmäiskesto;

b)

maksajalta veloitettavat palvelumaksut;

c)

tarvittaessa palvelumaksujen määrien erittely.

a)

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa kunkin maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksajan maksutiliä veloitetaan tai jota käytetään maksutoimeksiannossa;

c)

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden makujen määrien erittely tai korko, joka maksajan on suoritettava;

d)

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä valuutan muunnon jälkeen;

e)

tililtäoton arvopäivä tai maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

a)

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksunsaajan maksutiliä hyvitetään;

c)

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely tai korko, joka maksunsaajan on suoritettava;

d)

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

e)

tilillepanon arvopäivä.

a)

69 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 70 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa sekä 74 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälineen käyttöä tai sen käytön jatkamista ei voida estää;

b)

72 ja 73 artiklaa sekä 74 artiklan 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälinettä käytetään nimettömästi tai maksupalveluntarjoaja ei voi muista, maksuvälineen ominaisuuksiin liittyvistä syistä osoittaa, että maksutapahtuma oli vahvistettu;

c)

79 artiklan 1 kohdasta poiketen maksupalveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa maksupalvelunkäyttäjälle maksutoimeksiannosta kieltäytymistä, jos toteuttamatta jättäminen ilmenee asiayhteydestä;

d)

80 artiklasta poiketen maksaja ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun maksaja on lähettänyt maksutoimeksiannon tai maksaja on antanut maksunsaajalle hyväksynnän maksutapahtuman toteuttamiselle;

e)

83 ja 84 artiklasta poiketen sovelletaan muita maksupalvelun toteuttamisen määräaikoja.

a)

maksajan maksutilille on pääsy verkon kautta pyynnön esittämisajankohtana;

b)

maksaja on antanut tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksymisen vastata tietyn maksupalveluntarjoajan pyyntöihin saada vahvistus siitä, että tiettyä korttipohjaista maksutapahtumaa vastaava määrä on käytettävissä maksajan maksutilillä;

c)

edellä b alakohdassa tarkoitettu hyväksyminen on annettava, ennen kuin ensimmäinen vahvistamista koskeva pyyntö esitetään.

a)

maksaja on antanut maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksynnän sille, että 1 kohdassa tarkoitettua vahvistusta pyydetään;

b)

maksaja on käynnistänyt kyseisen määrän osalta korttipohjaisen maksutapahtuman käyttäen maksupalveluntarjoajan liikkeeseen laskemaa korttipohjaista maksuvälinettä;

c)

maksupalveluntarjoaja todentaa itsensä tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ennen kutakin vahvistuspyyntöä ja pitää yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

a)

se ei saa milloinkaan pitää hallussaan maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä maksajan varoja;

b)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnusten myöntäjän saatavilla ja että maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja välittää ne turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

c)

sen on varmistettava, että kaikki muut maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä saadut maksupalvelunkäyttäjää koskevat tiedot annetaan ainoastaan maksunsaajalle ja vain maksupalvelunkäyttäjän hyväksyttyä tämän nimenomaisesti;

d)

aina kun maksutapahtuma käynnistetään, sen on todennettava itsensä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, maksajan ja maksunsaajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e)

se ei saa tallentaa maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja;

f)

se ei saa pyytää maksupalvelunkäyttäjältä mitään muita tietoja kuin ne. jotka tarvitaan maksutoimeksiantopalvelua varten;

g)

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksajan nimenomaisesti pyytämän maksutoimeksiantopalvelun suorittamiseksi;

h)

se ei saa muuttaa maksutapahtuman määrää, maksunsaajaa eikä mitään muuta sen ominaisuutta.

a)

pidettävä yhteyttä turvallisesti maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

b)

annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle tai asetettava tämän saataville välittömästi maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalta saapuneen maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen kaikki tiedot maksutapahtuman käynnistämisestä ja kaikki tiedot, joihin tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla on pääsy maksutapahtuman toteutuksen osalta;

c)

käsiteltävä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömällä tavalla erityisesti ajoituksen, ensisijaisuuden tai veloitettavien palvelumaksujen osalta verrattuna maksutoimeksiantoihin, jotka maksaja välittää suoraan, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

a)

se saa tarjota vain palveluja, jotka perustuvat maksupalvelunkäyttäjän nimenomaiseen hyväksymiseen;

b)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnuksien myöntäjän saatavilla ja että niiden välittäminen tilitietopalvelun tarjoajalle tapahtuu turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

c)

sen on kunkin viestintätapahtuman yhteydessä todennettava itsensä yhdelle tai useammalle maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä yhden tai useamman tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksupalvelunkäyttäjän kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

d)

sillä on pääsy ainoastaan nimettyjen maksutilien tietoihin ja niihin liittyviin maksutapahtumiin;

e)

se ei saa pyytää maksutileihin liittyviä arkaluonteisia maksutietoja;

f)

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisesti pyytämän tilitietopalvelun suorittamiseksi tietosuojasääntöjen mukaisesti.

a)

pidettävä yhteyttä turvallisesti tilitietopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja

b)

käsiteltävä tilitietopalvelun tarjoajan palvelujen kautta välitetyt tietopyynnöt syrjimättömällä tavalla, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

a)

käytettävä maksuvälinettä noudattaen sen myöntämistä ja käyttöä koskevia ehtoja, joiden on oltava objektiivisia, syrjimättömiä ja tarkoitukseen suhteutettuja;

b)

saatuaan tietää maksuvälineen katoamisesta, varkaudesta tai joutumisesta vääriin käsiin taikka sen oikeudettomasta käytöstä, ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä maksupalveluntarjoajalle tai tämän ilmoittamalle taholle.

a)

sen on varmistettava, että muilla tahoilla kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetulla maksupalvelunkäyttäjällä ei ole pääsyä henkilökohtaisiin turvatunnuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklassa säädettyjä maksupalvelunkäyttäjän velvollisuuksia;

b)

se ei saa lähettää maksuvälinettä, jota ei ole tilattu, ellei ole kyse maksupalvelunkäyttäjälle jo annetun maksuvälineen korvaamisesta;

c)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjällä on aina käytettävissään asianmukaiset keinot tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus tai pyytää maksuvälineen käytön sallimista uudelleen 68 artiklan 4 kohdan mukaisesti; maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä maksupalveluntarjoajan on ilmoituksen tekemistä seuraavan 18 kuukauden jakson ajan annettava maksupalvelunkäyttäjälle keinot, joilla voidaan osoittaa, että maksupalvelunkäyttäjä on tehnyt tällaisen ilmoituksen;

d)

sen on annettava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisuus tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus maksutta, ja se voi veloittaa maksajalta korkeintaan vain maksuvälineeseen suoraan liittyvät korvauskustannukset;

e)

sen on estettävä maksuvälineen käyttö kokonaan sen jälkeen, kun 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus on tehty.

a)

maksuvälineen katoaminen, varkaus tai vääriin käsiin joutuminen ei ollut maksajan todettavissa ennen maksua, paitsi jos maksaja on toiminut petollisesti; tai

b)

jos menetys on aiheutunut sellaisen maksupalveluntarjoajan työntekijän tai asiamiehen, sivukonttorin tai sellaisen yksikön toiminnasta tai toimimatta jättämisestä, jolle sen toimintoja oli ulkoistettu.

a)

maksutapahtuman täsmällistä rahamäärää ei ole mainittu varmennuksessa sen antamisajankohtana;

b)

maksutapahtuman rahamäärä on ylittänyt sen, mitä maksaja olisi voinut kohtuudella odottaa ottaen huomioon aikaisempi kulutuskäyttäytyminen, puitesopimuksen ehdot ja muut tapaukseen liittyvät merkitykselliset seikat.

a)

maksaja on antanut hyväksymisen maksutapahtuman toteuttamiseen suoraan maksupalveluntarjoajalle; ja

b)

tapauksen mukaan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaaja on antanut maksajalle tai asettanut hänen saatavilleen tulevaa maksutapahtumaa koskevat tiedot sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää.

a)

euromääräisiin maksutapahtumiin;

b)

kansallisiin maksutapahtumiin, jotka toteutetaan euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahassa;

c)

maksutapahtumiin, joihin sisältyy vain yksi valuutanmuunto euron ja euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahan välillä edellyttäen, että vaadittava valuutan muuntaminen suoritetaan kyseisessä euroalueen ulkopuolisessa jäsenvaltiossa ja että siirto tapahtuu rajatylittävissä maksutapahtumissa euroina.

a)

suoriteta valuutan muuntoa; tai

b)

suoriteta valuutan muuntoa euron ja jonkin jäsenvaltion valuutan välillä tai kahden jäsenvaltion valuuttojen välillä.

a)

maksupalveluntarjoajille 1 kohdassa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien luokittelusta ja tällaisia poikkeamia koskevien ilmoitusten sisällöstä, muodosta, vakiomuotoiset ilmoitusmallit mukaan lukien, ja tällaisia poikkeamia koskevasta ilmoitusmenettelyistä;

b)

toimivaltaisille viranomaisille perusteista, joiden mukaan poikkeaman merkitystä arvioidaan, ja muiden kotijäsenvaltion viranomaisten kanssa jaettavien poikkeamista tehtävien raporttien yksityiskohdista.

a)

maksaja käyttää maksutiliään verkon kautta;

b)

maksaja käynnistää sähköisen maksutapahtuman;

c)

maksaja toteuttaa etäkanavan kautta minkä tahansa toimen, joka voi johtaa maksupetokseen tai muunlaisen väärinkäytöksen riskiin.

a)

asiakkaan vahvaa tunnistamista koskevat 97 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

b)

97 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat poikkeukset, jotka perustuvat tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettuihin perusteisiin;

c)

vaatimukset, joiden mukaisia turvatoimenpiteiden on oltava, 97 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jotta niillä suojataan maksupalvelunkäyttäjien henkilökohtaisten turvatunnuksien luottamuksellisuus ja eheys; ja

d)

vaatimukset, jotka koskevat yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja varmentamista, tunnistamista, tiedoksiantamista ja ilmoittamista varten sekä turvatoimenpiteiden toteuttamista varten tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien, maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien, tilitietopalvelun tarjoajien, maksajien, maksunsaajien ja muiden maksupalveluntarjoajien välillä.

a)

varmistetaan maksupalvelunkäyttäjille ja maksupalveluntarjoajille asianmukainen turvallisuustaso hyväksymällä tehokkaita ja riskiperusteisia vaatimuksia;

b)

varmistetaan maksupalvelunkäyttäjien varojen ja henkilötietojen turvallisuus;

c)

turvataan ja pidetään yllä kaikkien maksupalveluntarjoajien välistä tervettä kilpailua;

d)

varmistetaan teknologianeutraalius ja liiketoimintamallia koskeva neutraalius;

e)

mahdollistetaan sellaisten käyttäjäystävällisten ja innovatiivisten maksutapojen kehittäminen, jotka ovat helposti saatavilla.

a)

tarjottuun palveluun liittyvän riskin taso;

b)

maksutapahtumien määrä, toistuvuus tai molemmat;

c)

maksutapahtuman toteuttamiseen käytetty maksukanava.

a)

asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia; tai

b)

kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuja elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten hyväksymiä elimiä.

a)

suoraan oman toimivaltansa nojalla tai oikeusviranomaisten valvonnassa; tai

b)

tekemällä hakemus tuomioistuimille, joilla on toimivalta antaa tarvittavat päätökset ja, jos tarvittavaa päätöstä koskevaa hakemusta ei ole hyväksytty, myös hakemalla tarvittaessa muutosta.

a)

tämän direktiivin 4 artiklan 36 alakohdassa olevan, suositukseen 2003/361/EY tehtävän viittauksen mukauttamista, jos kyseistä suositusta muutetaan;

b)

edellä 32 artiklan 1 kohdassa ja 74 artiklan 1 kohdassa mainittujen määrien päivittämistä inflaation huomioon ottamiseksi.

a)

62 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa annettujen, palvelumaksuja koskevien sääntöjen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

b)

2 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, mukaan lukien arvio siitä, voidaanko III ja IV osastoa soveltaa täysimääräisesti mainituissa kohdissa tarkoitettuihin maksutapahtumiin, jos se on teknisesti mahdollista;

c)

pääsystä maksujärjestelmiin, ottaen huomioon erityisesti kilpailun taso;

d)

3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksutapahtumia koskevien kynnysarvojen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

e)

32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua soveltamatta jättämistä koskevan kynnysarvon tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

f)

siitä, onko alan kehitys huomioon ottaen toivottavaa ottaa maksutapahtumia koskevien 75 artiklan säännösten täydentämiseksi käyttöön enimmäisrajoja määrille, jotka maksajan maksutililtä voidaan varata silloin, kun rahamäärä ei ole tiedossa etukäteen ja tehdään katevaraus.

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 18 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten, jotka ovat ennen 13 päivää tammikuuta 2018 aloittaneet toiminnan tämän direktiivin ja direktiivin 2007/64/EY mukaisesti jäsenvaltiossa, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee, jatkaa kyseistä toimintaa asianomaisessa jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa 13 päivään heinäkuuta 2018 saakka ilman, että niitä vaaditaan hakemaan tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti toimilupaa tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai siinä tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella nämä viranomaiset voivat viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 arvioida, täyttävätkö kyseiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset tämän direktiivin II osastossa säädetyt vaatimukset ja, jos eivät täytä, mitkä toimenpiteet on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi tai onko asianmukaista peruuttaa toimilupa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on myönnettävä toimilupa, ja ne on merkittävä rekisteriin. Jos nämä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät noudata tämän direktiivin II osastossa säädettyjä vaatimuksia viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018, niitä on kiellettävä laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa.”

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Viranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2002/87/EY, direktiivin 2009/110/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (38), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (39), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (40), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 (41), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (42) sekä lisäksi direktiivin 2002/65/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (43) asiaankuuluvien osien soveltamisalalla, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan luotto- ja finanssilaitoksiin sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, mukaan lukien kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa viranomaiselle annetaan tehtäviä. Viranomainen toimii myös neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (44) mukaisesti.

(38)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1),"

(39)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338)."

(40)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149)."

(41)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1)."

(42)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35)."

(43)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73)."

(44)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).”"

2.

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1)   ’finanssilaitoksilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä, direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyjä finanssiryhmittymiä, direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä maksupalvelutarjoajia ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia. Direktiivin (EU) 2015/849 osalta ’finanssilaitoksilla’ tarkoitetaan kuitenkin luotto- ja rahoituslaitoksia siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2015/849 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa;”.

”4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (45) 4 artiklan 3 alakohdassa määritellyt maksupalvelut.