Päätöksellä hyväksytään Euroopan yhteisön (nykyinen Euroopan unioni) puolesta WTO:n perustamisesta tehty sopimus, mukaan lukien palvelukaupan yleissopimus

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Palvelukaupan yleissopimus (GATS) on ensimmäinen kansainvälisen palvelukaupan sääntelyyn tarkoitettu monenvälisesti sovittu sääntökokonaisuus. Se koostuu kolmesta osasta:

perusvelvoitteet sisältävä yleinen sääntelykehys, jota sovelletaan kaikkiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaihin
luettelot kunkin WTO:n jäsenen markkinoille pääsyä koskevista erityisistä sitoumuksista ja
liitteet, joissa täsmennetään alakohtaiset erityissäännöt.

YLEISET SÄÄNNÖT

GATS-sopimusta sovelletaan kaikkiin palveluihin kaikilla aloilla, julkisen sektorin palveluja lukuun ottamatta. Lisäksi sitä sovelletaan kaikkiin palveluja koskeviin toimiin, joita hallinnon eri tasoilla (keskushallinto, alue- ja paikallishallinto jne.) on annettu. Sopimuksessa määritellään neljä tarjontalajia:

jäsenmaan suorittama palvelun tarjoaminen toiseen jäsenmaahan (esim. kansainväliset puhelut)
kaikkien muiden jäsenmaiden kuluttajille suunnatun palvelun tarjoaminen jäsenmaan alueella (esim. matkailu)
kaupallisen läsnäolon mahdollistama jäsenen suorittama palvelun tarjoaminen toisen jäsenmaan alueella (esim. pankkipalvelut)
maassa tilapäisesti oleskelevan ja työskentelevän jäsenmaan kansalaisten suorittama palvelujen tarjoaminen kaikkien muiden jäsenmaiden alueella (esim. rakennushankkeet, mannekiinit, konsultit).

Sopimus perustuu suosituimmuuden periaatteeseen (Most Favoured Nation, MFN), jonka mukaan jokaisen jäsenmaan on annettava toisen jäsenmaan yrityksille vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin vastaaville kansallisille tai kaikkien muiden jäsenmaiden yrityksille. Muutamia poikkeuksia on kuitenkin vahvistettu MFN-velvoitteesta vapauttamista koskevaan luetteloon sisältyvien erityispalvelujen osalta. Jokainen maa voi asettaa rajat ulkomaisten yritysten pääsylle omille markkinoillensa.

Vapaakauppasopimuksen tai tulliliiton jäsenmailla on oikeus vapauttaa keskinäinen palvelukauppansa tarvitsematta ulottaa vapauttamista muihin GATS-maihin. Niiden kahdenvälisen tai alueellisen sopimuksen on kuitenkin oltava palvelualakohtaisesti huomattavan kattava, ja sen tavoitteeksi on asetettava syrjinnän vähentäminen tai poistaminen.

Jotta järjestelmä olisi mahdollisimman avoin, sopimuksen mukaan jäsenmaiden viranomaiset ovat velvollisia julkaisemaan kaikki asianomaiset lait ja säädökset. Kyseiset toimenpiteet on toteutettava kohtuullisesti ja puolueettomasti.

Ammattipätevyyden tunnustamista koskevien kahdenvälisten sopimusten on oltava avoimia muille jäsenille, jotka haluavat liittyä kyseisiin sopimuksiin. Lisäksi jokaisen jäsenen on toimittava siten, että monopolit ja yksinomaiset palvelun tarjoajat eivät väärinkäytä asemaansa. Samoin jäsenten on kuultava toisiaan sellaisten kauppatapojen poistamisesta, jotka saattavat rajoittaa kilpailua.

Rajoituksia ei pidä kohdistaa maksuihin ja kansainvälisiin tilisiirtoihin, jotka koskevat palvelukaupan yleissopimuksen erityisiin sitoumuksiin liittyviä juoksevia valuuttatoimia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on vaihtotaseongelmia, ja niissäkin tietyin edellytyksin.

Erityiset sitoumukset

Markkinoille pääsyä ja kansallista kohtelua koskevat säännöt eivät ole yleisiä velvoitteita, vaan palvelukaupan yleissopimuksen liitteinä oleviin kansallisiin luetteloihin kirjattuja erityisiä sitoumuksia, jotka ovat olennainen osa sopimusta. Niissä luetellaan palvelut ja palvelutoiminnat, joiden markkinoillepääsy on taattu, sekä täsmennetään markkinoillepääsyyn sovellettavat edellytykset. Sopimukseen sidottuja sitoumuksia ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman, että toimenpiteen kohteena olevan maan kanssa käydään kompensaationeuvotteluja.

Näin ollen kaikkien jäsenmaiden on annettava muiden jäsenten palveluille ja palveluntarjoajille vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin sen kansalliseen luetteloon kirjattujen sitoumusten soveltaminen edellyttää.

Sopimuksen pohjana on myös kansallisen kohtelun periaate. Kunkin jäsenmaan on mainitsemillaan aloilla ja edellytyksillä annettava kaikkien muiden jäsenmaiden tuotteille vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin vastaaville kotimaisille tuotteille.

Asteittainen vapauttaminen

Palvelukaupan yleissopimuksessa määrätään, että palvelukaupan vapauttamisastetta lisätään viiden vuoden kuluessa. Vapauttamisen on koskettava sekä luetteloihin kirjattuja sitoumuksia että jäsenmaissa käytössä olevien rajoitusten purkamista.

Alakohtaiset kysymykset

Palvelukaupan yleissopimuksessa on eri palvelualoja koskevia liitteitä. Niiden avulla otetaan huomioon kyseisten alojen erityisominaisuudet.

Luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta koskevassa liitteessä annetaan jäsenmaille oikeus neuvotella erityisistä sitoumuksista, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden väliaikaista oleskelua kyseisen maan alueella palvelun tarjoamiseksi. Sopimusta ei sovelleta vakituista työpaikkaa, asumista tai kansalaisuutta koskeviin toimenpiteisiin.
Ilmakuljetuspalveluista annettua liitettä ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka koskevat liikenneoikeuksia ja näihin oikeuksiin liittyviä palveluja (kyse on pääasiassa lentoliikennettä koskevista kahdenvälisistä sopimuksista, joilla myönnetään laskeutumislupia). Palvelukaupan yleissopimusta sovelletaan sen sijaan lentokoneiden korjaus- ja huoltotoimiin, lentoliikennepalvelujen myyntiin ja markkinointiin sekä tietokonepohjaiseen paikanvarausjärjestelmään liittyviin palveluihin.
Rahoituspalveluja (erityisesti pankki- ja vakuutuspalveluja) koskevassa liitteessä tunnustetaan jäsenmaiden oikeus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla suojellaan sijoittajia, tallettajia ja vakuutettuja. Sopimusta ei sovelleta keskuspankkipalveluihin. On huomattava, että kun Uruguayn kierros päättyi vuonna 1994, rahoituspalveluala oli mahdollista sisällyttää palvelukaupan yleissopimukseen vain väliaikaisesti. Tästä syystä vuonna 1998 hyväksyttiin neuvoston päätös 1999/61/EY, jolla ala sisällytettiin palvelukapan yleissopimukseen pysyvästi.
Televiestintäpalveluja koskevassa liitteessä määrätään, että jäsenmaiden on myönnettävä muiden maiden palvelun tarjoajille pääsy yleisiin televerkkoihin kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin.

SOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Institutionaaliset määräykset

Nämä määräykset koskevat erityisesti neuvotteluja ja riitojen ratkaisemista sekä palvelukauppaneuvoston perustamista.

Neuvottelujen jatkuminen

Uruguayn kierroksen päätteeksi jäsenmaat sopivat neuvottelujen jatkamisesta seuraavilla neljällä alalla:

perusteleviestintä
merikuljetukset
henkilöiden liikkuvuus ja
rahoituspalvelut.

Niiden oli määrä käydä lisäneuvotteluja, jotka koskevat valtiontukia, julkisia hankintoja ja suojatoimia.

MISTÄ ALKAEN PÄÄTÖSTÄ JA SOPIMUSTA SOVELLETAAN?

Päätöstä on sovellettu 22. joulukuuta 1994 alkaen.

Sopimusta on sovellettu 1. tammikuuta 1995 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

EU ja WTO (Euroopan komissio)

ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1–2)

Uruguayn kierroksen monenväliset kauppaneuvottelut (1986–1994) – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus (WTO) (EYVL L 336, 23.12.1994, s. 3–10)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 1999/61/EY, tehty 14 päivänä joulukuuta 1998, Maailman kauppajärjestön alaisuudessa käytyjen rahoituspalvelualan neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 20, 27.1.1999, s. 38–39).

Neuvoston päätös 97/838/EY, tehty 28 päivänä marraskuuta 1997, perusteleviestintäpalveluja koskevien WTO-neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 347, 18.12.1997, s. 45–58)

Viimeisin päivitys: 23.11.2017

Top

All