Kohti lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoita

1) TAVOITE

Tavoitteena on parantaa lisäeläkejärjestelmiä 10. kesäkuuta 1997 annettua Vihreää kirjaa lisäeläkkeistä yhtenäismarkkinoilla koskevan lausuntokierroksen tulosten mukaisesti lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoiden perustamiseksi sekä auttaa lisäeläkejärjestelmiä hyödyntämään entistä paremmin yhtenäismarkkinoita ja euroa.

2) YHTEISÖN TOIMENPITEET

Komission tiedonanto, annettu 11 päivänä toukokuuta 1999, Kohti lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoita - Vihreää kirjaa lisäeläkkeistä yhtenäismarkkinoilla koskevan lausuntokierroksen tulokset.

3) SISÄLTÖ

Sosiaalisen suojelun korkean tason ylläpitäminen on kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteinen tavoite. Tämän suojelun kustannusten hallinta on jatkuva haaste: suojelun on edelleen taattava yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus ja vaikutettava samaan aikaan positiivisesti talouden kasvuun.

Eläke-etuudet ovat Euroopan unionin maiden sosiaaliturvajärjestelmien olennainen osa. Valtion eläkejärjestelmien aiheuttamat menot ovat miltei puolet kaikista sosiaalisen suojelun menoista. Ne ovat 9-15 prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantuotteista. Osuus uhkaa kasvaa voimakkaasti unionin väestön vanhetessa.

Eläkejärjestelmät perustuvat yleensä kolmeen pilariin:

• ensimmäinen pilari käsittää sosiaaliturvaan kuuluvat valtion eläkejärjestelmät
• toiseen kuuluvat ammatilliset eläkejärjestelmät
• kolmas käsittää yksityishenkilöiden tekemät eläkevakuutusjärjestelyt.

Toisen ja kolmannen pilarin järjestelmät ovat lisäeläkejärjestelmiä. Niiden tarkoituksena on täydentää valtion järjestelmiä.

Vihreään kirjaan lisäeläkkeistä saatiin noin sata kannanottoa, joita tuli paitsi yhteisön toimielimiltä, kuten Euroopan parlamentilta sekä talous- ja sosiaalikomitealta, myös jäsenvaltioilta, työmarkkinaosapuolilta ja rahoituslaitoksilta.

Komissio hyödynsi tässä yhteydessä myös keskusteluja 11. toukokuuta 1999 vahvistetusta rahoituspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmasta [KOM(99) 232 lopullinen], jossa niin ikään sivutaan eläkekysymyksiä.

Jäsenvaltiot saavat itse organisoida eläkejärjestelmänsä, mutta komissio halusi ehdottaa toimenpiteitä, joiden avulla lisäeläkejärjestelmät voisivat hyödyntää yhtenäismarkkinoiden vapauksia. Näin ei vielä ole.

Nyt tilanne on seuraavanlainen:

• ammatillisille eläkerahastoille on usein asetettu sellaisia sijoitus- ja hallintasääntöjä, jotka eivät paranna eläkkeensaajien suojaa, vaan estävät rahastoja hyödyntämästä tehokkaasti pääomamarkkinoita ja euroa eläkemaksuista kertyneiden tulojen kierrättämisessä; tämä heikentää sijoitustuottoja ja lisää sitä kautta etuuksien kustannuksia;
• lisäeläkejärjestelmien nykyinen organisointitapa haittaa työntekijöiden liikkuvuutta; eläkeoikeuksia on usein vaikea hankkia ja vielä vaikeampi siirtää toiseen jäsenvaltioon;
• verojärjestelmien eroavaisuuksien takia lisäeläkepalvelujen tarjoamisen vapaus ei käytännössä toteudu.

Komissio aikookin laatia lisäeläkkeille yhteisön puitteet, jotka perustuvat seuraaviin toimenpiteisiin:

- Direktiiviehdotuksen laatiminen ammatillisten eläkerahastojen toiminnan vakauden sääntelemisestä

Direktiivillä olisi

• varmistettava eläkkeensaajille paras mahdollinen suoja
• autettava eläkerahastoja hyödyntämään täysimittaisesti yhtenäismarkkinoita ja euroa
• taattava työntekoon liittyvän lisäeläketurvan tarjoajien yhtäläinen kohtelu ja vältettävä vääristämästä kilpailua muihin palvelujen tarjoajiin, kuten henkivakuutusyhtiöihin, nähden
• mahdollistettava eri jäsenvaltioissa käytössä olevien vakauden valvontaa koskevien sääntöjen vastavuoroinen tunnustaminen (eläkejärjestelmien "rajatylittävä jäsenyys").

- Työntekijöiden liikkuvuuden esteiden poistaminen

Lisäeläkejärjestelmien koordinoinnin puute haittaa vakavasti työntekijöiden liikkuvuutta Euroopan unionissa.

Komissio katsoo, että on tärkeää

• yksinkertaistaa lisäeläkeoikeuksien hankkimisen ehtoja ja lyhentää odotusaikoja
• laatia yhteiset säännöt oikeuksien siirtämiselle
• parantaa kansallisten verojärjestelmien koordinointia ja varmistaa järjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen
• perustaa "eläkefoorumi", jossa voidaan keskustella työntekijöiden liikkuvuuteen unionissa liittyvistä kysymyksistä.

- Jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien yhteensovittaminen

Kansalliset erot henki- ja eläkevakuutusten verokohtelussa, niiden monimutkaisuus ja maakohtaisuus ovat suurin este työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle ja palvelujen tarjoamisen vapaudelle Euroopan unionissa. Samalla kun hylätään tässä vaiheessa ajatus yhdenmukaistamisesta ja huolehditaan jäsenvaltioiden verotulojen säilyttämisestä, komissio katsoo, että on pyrittävä poistamaan kansallinen verotuksellinen syrjintä muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden laitosten (vakuutusyhtiöiden, eläkerahastojen) tarjoamilta tuotteilta.

Komissio ja jäsenvaltiot ovatkin alkaneet tehdä yhteistyötä tutkiakseen, kuinka tältä alueelta voitaisiin poistaa suurimmat esteet. Kiireellinen ongelma on sellaisten vakuutus- ja eläkemaksujen verokohtelu, jotka on maksettu muuhun jäsenvaltioon kuin jäsenen tai vakuutuksenhaltijan asuinjäsenvaltioon sijoittautuneeseen laitokseen. Aihetta käsitellään veropoliittisessa työryhmässä, joka toimii korkean tason keskusteluelimenä komission ja jäsenvaltioiden välillä verotusasioissa.