Valvontajärjestelmä

Asetuksella tehostetaan valvontaa. Valvonta laajennetaan koskemaan kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden lisäksi myös rakennepolitiikan täytäntöönpanoa sekä kalastustuotteiden kaupan pitämiseen, kuljetukseen ja markkinoille saattamiseen liittyviä toimenpiteitä. Asetuksessa määritellään jäsenvaltioiden ja komission valvontatehtävät ja säädetään seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimenpiteitä laiminlyödään.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 annettu 12 päivänä lokakuuta 1993 yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä [Muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan valvomaan yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) noudattamista. Komission on huolehdittava siitä, että jäsenvaltiot suorittavat valvontaa ja pyrkivät ehkäisemään rikkomuksia oikeudenmukaisesti. Asetuksella pyritään varmistamaan kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden noudattaminen ja keräämään kaikki tieto, joka on tarpeen seuraavan vuoden kiintiöiden vahvistamiseksi.

Järjestelmää sovelletaan jäsenvaltioiden alueilla ja merialueilla, myös kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten harjoittamiin toimiin sekä valtamerellä tai kolmansien maiden vesialueilla toimiviin yhteisön aluksiin.

Kalastusalusten ja niiden toimien valvonta

Kaikkien jäsenvaltioiden on perustettava alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) tai muu yhtä tehokas järjestelmä, jonka avulla alukset voivat ilmoittaa sijaintinsa ja pyyntikertomuksensa kalastuksen seurantakeskuksille. Asetuksessa määritellään VMS:n soveltamisala ja säädetään, että näin saatujen tietojen on oltava tietokoneella luettavassa muodossa.

Saaliita koskeva valvonta

Saaliita koskevan valvonnan ansiosta komissio ja jäsenvaltiot tietävät, milloin kiintiöt täyttyvät. Tätä varten asetuksessa säädetään, että

• alusten päälliköiden ja varustajien on pidettävä aluspäiväkirjaa sekä ilmoitettava asianomaiselle rantavaltiolle vähintään neljä tuntia ennen aluksen saapumista purkamispaikka ja -aika sekä kunkin lajin määrät
• ostajien on toimitettava huutokauppakeskuksille myynti-ilmoitus tai, kun tuotteet tarjotaan myytäviksi myöhemmin tai niitä ei tarjota myytäviksi, ilmoituksen haltijoiden on esitettävä haltuunottoilmoitus
• kuljettajan on toimitettava kuljetusasiakirja toimivaltaisille viranomaisille
• alusten päälliköillä on oltava lupa harjoittaa jälleenlaivaustoimia.

Asetuksessa määritellään kaikkien edellä mainittujen asiakirjojen osalta

• pakolliset tiedot
• poikkeustapaukset, joissa ne eivät ole pakollisia
• toimittamismenettelyt ja toimittamisen määräajat.

Tietojen tarkastamisen ja ristiinvertailun helpottamiseksi jäsenvaltioiden on perustettava varmentamisjärjestelmä, joka sisältää tietokannan. Tapauksissa, joissa satamat, joilla ei ole käytettävissään riittävän kehittynyttä hallinnollista rakennetta purkamistietojen kirjaamiseksi, tai alukset, joiden saalis on korkeintaan 50 kg, on vapautettu asiakirjojen toimittamisesta, jäsenvaltioiden on suoritettava pistokokeita saaliiden suuruuden arvioimiseksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

• ennen kunkin kuukauden 15. päivää aluksesta puretut kunkin sellaisen kalakannan tai kalakantaryhmän määrät, jota koskee suurin sallittu pyyntimäärä (TAC), sekä päivämäärä, jolloin jäsenvaltion käytettävissä olevasta kiintiöstä arvioidaan täyttyvän 70 prosenttia. Tämän päivän jälkeen ilmoituksia on tehtävä useammin.
• ennen jokaisen kalenterivuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden loppua aluksesta puretut muiden sellaisten yhteisön kalakantojen määrät, joita ei koske TAC, sekä valtamerellä ja kolmansien maiden kalavesillä saatujen saaliiden määrät.

Komissio huolehtii siitä, että sen vastaanottamat tiedot ovat jäsenvaltioiden käytettävissä. Se pitää saamansa ilmoitukset jäsenvaltioiden käytettävissä tietokoneella ja julkaisee kertomuksia.

Pyyntiponnistuksen valvonta

Joihinkin kalastusalueisiin sovelletaan pyyntiponnistuksen rajoitusjärjestelmiä. Yhteisön kalastusalukset tarvitsevat luvan niillä kalastamiseksi.

Lisäksi aina ennen kuin luvan saanut alus tulee tällaiselle alueelle tai poistuu sieltä, sen päällikön on tehtävä "pyyntikertomus", jossa mainitaan aluksella pidetyt saaliit lajeittain kilogrammoina esitettynä elopainona. Asetuksessa säädetään myös tavat, joilla tiedot toimitetaan jäsenvaltioille, jotka huolehtivat siitä, että vastaanotetut pyyntikertomukset tallennetaan tietokoneella luettavassa muodossa.

Yhteisön alusten päälliköt kirjaavat kullakin kalastusalueella viettämänsä ajan aluspäiväkirjaan merkiten yksityiskohtaisia tietoja vedettävien pyydysten ja seisovien pyydysten käytöstä. Jäsenvaltiot kokoavat nämä yksittäiset tiedot ja toimittavat ne sekä aluspäiväkirjan pitämisestä vapautettuja aluksia koskevat, pistokokein kerätyt tiedot komissiolle kultakin kalastusalueelta.

Pyydysten käytön valvonta

Kaikkien kalastusaluksilla säilytettävien saaliiden on oltava aluksella olevalle verkolle säädetyn lajikoostumuksen mukaisia, sillä kukin kalastustyyppi edellyttää pienimmältä silmäkooltaan erisuuruisia verkkoja, ja myös käyttötavat vaihtelevat eri kalastustyypeissä. Kaikki muut verkot on säilytettävä niin, etteivät ne ole käyttövalmiita, ja neuvosto voi jopa päättää, että niiden kuljettaminen saman kalastusmatkan aikana on kiellettyä.

Jos käytetään erilaisia verkkoja, aluspäiväkirjaan on kirjattava erikseen lajikoostumus kunkin erilaisissa olosuhteissa pyydetyn saaliin osalta.

Joillakin kalastusalueilla saa käyttää vain määrättyä verkkotyyppiä. Alusten on noudatettava tällaista rajoitusta harjoittaessaan toimintaansa.

Kalastustoiminnan säätely ja keskeyttäminen

Kaikki yhteisön kalastusalusten tietystä kiintiöidystä kalakannasta saamat saaliit on luettava osaksi lippuvaltiona olevaan jäsenvaltioon sovellettavaa kiintiötä purkamispaikasta riippumatta.

Kukin jäsenvaltio tai komissio omasta aloitteestaan vahvistaa päivämäärän, josta lähtien saaliiden katsotaan tietyn kalakannan tai jäsenvaltion osalta saavuttaneen kiintiön ja jonka jälkeen tämän kalakannan pyynti, aluksella säilyttäminen, jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen ovat kiellettyjä.

Jos kalastustoiminnan keskeyttämisen jälkeen käy ilmi, että jokin jäsenvaltio ei olekaan käyttänyt kokonaan kiintiötään, aiheutettu vahinko voidaan korvausjärjestelmän ansiosta hyvittää vähentämällä kiintiönsä ylittäneen jäsenvaltion määriä. Asetuksessa vahvistetaan periaatteet, joiden mukaisesti korvaukset suoritetaan.

Jos yhteisön kalastusalus syyllistyy tämän asetuksen vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen, kyseisen jäsenvaltion on kohdistettava siihen ylimääräisiä valvontatoimenpiteitä ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Rakenteellisten toimenpiteiden ja yhteisen markkinajärjestelyn valvonta

Jäsenvaltiot velvoitetaan asetuksessa valvomaan kaikkia toimenpiteitä, jotka koskevat kalastuslaivaston rakenneuudistusta, uusimista ja nykyaikaistamista, sekä vesiviljelyalan ja rannikkoalueiden kehittämistä. Jäsenvaltioiden on myös suoritettava kaupan pitämisen teknisiä näkökohtia koskevia tarkastuksia; niiden on erityisesti tarkastettava kalojen alamitat ja alkuperä.

Kolmansien maiden kalastusalusten valvonta

Kolmansien maiden kalastusalusten on hankittava kalastuslisenssi voidakseen harjoittaa toimintaansa yhteisön vesillä. Lisäksi ne tarvitsevat ennakkoluvan jälleenlaivaus- tai jalostustoimia varten. Niitä koskevat samat aluspäiväkirjaa, VMS-järjestelmää, purkamisilmoitusta ja merkintöjä koskevat velvoitteet kuin yhteisön aluksia. Lisäksi niiden on noudatettava ankarampia tai erityisiä sääntöjä yhteisön kalastusvyöhykkeeltä poistumisen, purkamismenettelyjen ja kalastuksen keskeyttämisen osalta.

Valvonnan tarkastaminen

Komissio voi pyytää jäsenvaltioilta kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot ja järjestää tarkastuskäyntejä paikalla. Jos näiden käyntien aikana todetaan epäkohtia asetuksen soveltamisessa, komissio voi suorittaa itsenäisiä käyntejä ilman ennakkoilmoitusta.

Tällaisten tarkastusten jälkeen komissio toimittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle valvontajärjestelmää koskevan arviointikertomuksen, joka sisältää suosituksia valvonnan parantamiseksi.

Se voi myös päättää, että olemassa olevat valvontamenetelmät eivät ole tehokkaita. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä hallinnollinen tutkimus, johon komission virkamiehet voivat osallistua. Jäsenvaltiolla on kolme kuukautta aikaa ilmoittaa tutkimuksen tuloksista komissiolle.

Asetuksessa vahvistetaan erityyppisiin tarkastuksiin liittyvät menettelyt sekä komission tarkastajien oikeudet ja velvollisuudet.

Lainsäädännön noudattamatta jättäminen

Jos lainsäädäntöä ei noudateta, jäsenvaltioiden on aloitettava hallinnollinen tai rikosoikeudellinen menettely vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan. Seuraamusten on oltava luonteeltaan sellaisia, että rikkomuksesta vastuussa oleva menettää rikkomuksen tuottaman taloudellisen hyödyn ja että ne ehkäisevät muita samanlaatuisia rikkomuksia.

Neuvosto voi laatia luettelon säännösten vastaisista vakavista rikkomuksista, joiden mahdolliset seuraamukset asetuksessa luetellaan.

Asetuksessa vahvistetaan, että rekisterivaltiolla ja jäsenvaltiolla, jossa saalis on purettu aluksesta tai jälleenlaivattu, on velvollisuus asettaa syytteeseen rikkomuksesta vastuussa olevat henkilöt, ja säädetään seuraamuksista, joita jäsenvaltiolle koituu, jos se jättää asianmukaiset toimenpiteet toteuttamatta.

Yhteistyö

Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä keskenään ja komission kanssa tämän asetuksen soveltamiseksi, erityisesti sellaisten alusten valvonnassa, jotka ovat mahdollisesti syyllistyneet rikkomuksiin, sekä useiden jäsenvaltioiden alueilla toteutettavissa erityisissä valvonta- ja tarkastusohjelmissa.

Asetuksessa säädetään, että kaikki sen mukaisesti toimitetut tiedot käsitellään luottamuksellisina.

Asetuksessa viitataan moneen otteeseen siihen, että kalastus- ja vesiviljelyalan hallintokomitea laatii tiettyjä säännöksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Seuranta

Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään 30. päivänä huhtikuuta toimitettava komissiolle kertomus tämän asetuksen soveltamisesta. Komissio laatii näiden kertomusten perusteella tosiasiat sisältävän kertomuksen ja kolmen vuoden välein arviointikertomuksen, joka toimitetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

Taustaa

Kun yhteistä kalastuspolitiikkaa tarkasteltiin uudelleen vuonna 1992, kävi ilmeiseksi, että politiikkaa oli tehostettava.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, tarkastusten painopisteiden, syytteeseenpanomenettelyjen ja sovellettavien seuraamusten välillä on huomattavia eroja. Useimpien valvontatoimenpiteiden vaihteleva soveltaminen murentaa alan ammattilaisten luottamusta ja vaikeuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Valvonta onkin ensiarvoisen tärkeä sääntöjen noudattamiseen kannustava tekijä.

Vuoden 2003 uudistusten jälkeen Euroopan unionissa suoritettava valvonta ja tarkastukset ovat olleet yhdenmukaisempia toimivaltaisten viranomaisten tiiviimmän yhteistyön ansiosta. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanoa koskevat keskeiset säännökset, joista osa jo sisältyy tähän asetukseen. Sen on määrä olla voimassa, kunnes kaikki tarvittavat täytäntöönpanosäännöt on annettu.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Ehdotus neuvoston asetukseksi, tehty 14 päivänä marraskuuta 2008, yhteisön valvontajärjestelmästä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi [KOM(2008) 721 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä]. Tämä on ehdotus asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontajärjestelmän rakenteen uudistamisesta. Uudessa järjestelmässä määrätään koko tuotantoketjua koskevista tarkastuksista ja alusten satelliittiseurantajärjestelmän käytöstä, sähköisestä kalastuspäiväkirjasta ja saalistietojen sähköisestä ilmoitusmenettelystä. Kansallisten kalastustarkastajien valtuuksia laajennetaan ja varoittavia seuraamuksia yhdenmukaistetaan. Uudessa asetuksessa säädetään seuraamuksia (EU:n rahoitustuen keskeyttäminen tai pienentäminen, kalastuksen kieltäminen, kiintiöiden alentaminen ja kiintiöiden siirron kieltäminen) niille jäsenvaltioille, jotka eivät noudata YKP:n sääntöjä, ja otetaan käyttöön kalastuslupa, johon kuuluu tehtyihin rikkomisiin sovellettava pisteytysjärjestelmä. Ehdotus asetukseksi koskee myös jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamista, jotta valvontaa koskevia tietoja voidaan hallinnoida ja ilmoittaa suojattujen kansallisten verkkosivujen välityksellä ja varmistetaan komissiolle etäkäyttömahdollisuus. Uusi asetus korvaa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 vahvistetun nykyisen lainsäädäntökehyksen.

Kuulemismenettely (CNS/2008/0216)

Neuvoston asetus EY N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) 2847/93 ja (EY) 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) 3317/94 kumoamisesta [EUVL L 286, 29.10.2008]. Tämän asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja parantaa kalastuslupien hallinnointiin liittyviä menettelyjä. Se edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista erityisesti kestävän kalastuksen ja valvonnan osalta. Siinä otetaan käyttöön kelpoisuusvaatimukset sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta harjoittavia aluksia koskevat seuraamukset. Lisäksi siinä perustetaan saaliita ja pyyntiponnistusta koskeva parempi ilmoitusmenettely.

Neuvoston asetus EY N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta [EUVL L 286, 29.10.2008]. Euroopan unioni (EU) toteuttaa toimenpiteitä torjuakseen laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus), jonka kokonaisliikevaihto on arviolta 10 miljardia euroa vuodessa. Tässä asetuksessa säädetään Euroopassa markkinoille saatettujen kalastustuotteiden todistusmenettelystä, LIS-kalastusta harjoittavia aluksia koskevan eurooppalaisen mustan listan perustamisesta sekä kyseisiä aluksia koskevista varoittavista seuraamuksista. Laittoman kalastuksen torjunta on osa laajempaa merien kestävän käytön edistämistä koskevaa EU:n politiikkaa. Kalastusta koskevia sääntöjä on noudatettava paremmin EU:n vesillä, ja myös kyseisten vesien ulkopuolella kalastavien EU:n kansalaisten on noudatettava niitä paremmin.

Komission päätös 2007/166/EY, annettu 9 päivänä tammikuuta 2007, yhteisön tarkastajien ja tarkastuskeinojen luettelon hyväksymisestä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artiklan 4 kohdan nojalla.

Neuvoston päätös 2004/465/EY, tehty 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rahoitusosuudesta jäsenvaltioiden kalastuksenvalvontaohjelmille [EUVL L 157, 30.4.2004]. Tässä päätöksessä vahvistetaan edellytykset, joilla Euroopan unioni voi myöntää rahoitusosuuden jäsenvaltioille niiden kalastuksenvalvontaohjelmia varten. Nämä jäsenvaltioiden laatimat ohjelmat koskevat yhteisen kalastuspolitiikan kattamien alojen seurantaa, valvontaa ja tarkkailua. Rahoitusosuuden saamiseksi jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kalastuksenvalvontaohjelmansa. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy vuosittaiset määrärahat rahoitusnäkymien rajoissa. Kaudella 2004–2005 käytettävissä olevat määrärahat ovat 70 miljoonaa euroa, ja rahoitusosuuden määrä saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

Neuvoston päätös 2001/431/EY, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, yhteisön osallistumisesta jäsenvaltioiden hyväksymien, yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavien valvonta-, tarkastus- ja seurantajärjestelmien käyttöönottoon liittyvien eräiden menojen rahoitukseen [EYVL L 154, 9.6.2001].

Yhteisö otti vuonna 1990 käyttöön tukijärjestelmän valvontarakenteiden käyttöön ottamisen helpottamiseksi jäsenvaltioissa. Järjestelmällä pyrittiin edistämään erityisesti tiettyjä valvonnan muotoja, kuten kaukoseurantajärjestelmät, joilla pystytään tehokkaasti valvomaan kalastustoimintaa. Toimenpiteen tulosten ja jäsenvaltioiden tarpeiden huomioon ottamiseksi järjestelyjä muutettiin vuonna 1995 ja sittemmin edellä mainitulla päätöksellä vuonna 2001. Eräiden alojen kasvaessa muita menoja oli vastaavasti vähennettävä, mikä edellytti talousarvion mukauttamista (vuotuinen talousarvio aikaisemman päätöksen soveltamisaikana oli keskimäärin 41 miljoonaa euroa).Vuosiksi 2001–2003 määrärahoja oli käytettävissä 35 miljoonaa euroa.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1627/94, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1994, erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä [EYVL L 171, 6.7.1994]. Tällä asetuksella jäsenvaltiot valtuutetaan huolehtimaan niiden lipun alla purjehtivien alusten kalastuslupien myöntämisestä ja hoitamisesta. Kolmansien maiden lipun alla purjehtivien ja yhteisön kalastusalueella toimivien alusten kalastusluvat myöntää ja niitä hoitaa komissio.

Viimeisin päivitys 05.02.2009