EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet

Tässä valkoisessa kirjassa komissio ehdottaa, että on parannettava vahinkoa kärsineiden oikeuksia saada korvauksia Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi. Sitä varten on puututtava oikeudellisiin ja menettelyllisiin esteisiin, jotka nykyisin loukkaavat vahinkoa kärsineiden oikeutta saada heille kuuluvia korvauksia.

ASIAKIRJA

Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista [KOM(2008)165 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklan (EU:n kilpailuoikeus) rikkomisen takia vahinkoa kärsineillä on oikeus vaatia korvausta kärsimästään haitasta. Tässä käsitellyn valkoisen kirjan tavoitteena on tunnistaa ne esteet, jotka nykyisin loukkaavat vahinkoa kärsineiden oikeutta saada täysimääräinen korvaus EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingoista, ja löytää toimintapoliittisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Oikeus saada korvausta kärsitystä haitasta koskee kaiken tyyppisiä kilpailuoikeuden rikkomisen uhreja ja kaikkia talouden aloja, riippumatta siitä, perustuvatko vahingonkorvauskanteet kilpailuviranomaisen aiemmin havaitsemaan rikkomukseen.

Komission valkoisessa kirjassa esitetyillä toimintalinjoilla pyritään varmistamaan, että vahinkoa kärsineillä on käytössään tehokkaat välineet heille kuuluvien korvausten saamiseksi. Samalla tässä asiassa toteutettujen toimenpiteiden on nojauduttava Euroopan oikeudelliseen kulttuuriin ja perinteisiin.

Oikeudellinen asema: epäsuorat ostajat ja ryhmäkanteet

Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan jokaisella, joka kärsii tappioita SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen takia, on oikeus saada korvaus kyseisestä tappiosta. Sekä suorien että epäsuorien ostajien pitäisi näin ollen voida vaatia vahingonkorvausta. Kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineet uhrit eivät kuitenkaan usein vaadi korvauksia, koska kärsityt vahingot ovat satunnaisia ja arvoltaan verrattain vähäisiä. Siksi valkoisessa kirjassa tarkastellaan sitä, miten yksityisoikeudellisia ryhmäkannemenettelyjä, jotka ovat yksi komission järjestämän yleisen kuulemismenettelyn aiheista, voitaisiin hyödyntää kilpailuoikeuden alan ryhmäkanteita koskevissa erityistapauksissa ja samalla huolehtia asianmukaisesta suojautumisesta oikeudenkäynteihin liittyviltä väärinkäytöksiltä.

Valkoisen kirjan mukaan siviilioikeudelliset ryhmäkannemenettelyt perustuvat sekä oikeutettujen yksiköiden, kuten kuluttajajärjestöjen, valtion laitosten tai ammattijärjestöjen, nostamiin edustuksellisiin kanteisiin että joukkokanteisiin, joissa yksittäiset vahinkoa koskevat kanteet yhdistetään yhdeksi kanteeksi.

Osapuolten mahdollisuus tutustua todisteisiin

Kilpailuoikeuden rikkomuksista kärsineiden ei useinkaan ole mahdollista saada käyttöön tarvittavia todisteita vaatimustensa tueksi ja erityisesti vahinkojen määrän osoittamiseksi. On siis olennaista turvata mahdollisuus saada käyttöön vastaajien hallussa olevat todisteet, jotta voidaan vähentää tietojen epäsymmetristä jakautumista uhrien ja vastaajien välillä kilpailusääntöjen rikkomistapauksissa. Osapuolten välisestä todisteiden vaihdosta olisi määrättävä kansallisissa tuomioistuimissa, ja erityisen tarkasti olisi valvottava todisteisiin tutustumisen oikeutusta.

Ennen kuin tuomioistuin antaa määräyksen tiettyjen todisteiden luovuttamisesta, kantajan on esitettävä kaikki käytettävissä olevat todisteet, joiden mukaan on perusteltua epäillä hänen todella kärsineen vahinkoa kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta. Tuomioistuimelle on myös osoitettava riittävällä varmuudella, että kantaja ei voi itse esittää vaadittuja todisteita. Vaatimuksessa on täsmennettävä esitettävien todisteiden luokat. Esitettäväksi vaadittujen todisteiden on oltava oleellisia, välttämättömiä ja oikeassa suhteessa käsiteltävään asiaan. Niissä on myös otettava huomioon luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet sekä sakoista vapauttamista ja niiden alentamista koskevia hakemuksia esittäneiden tahojen komissiolle toimittamien asiakirjojen suoja.

Kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten sitovuus

Komission päätökset, joissa todetaan SEUT 101 ja 102 artiklan rikkominen, sitovat kansallisia tuomioistuimia vahingonkorvauksia koskevassa siviilioikeudellisessa menettelyssä. EU:n nykyisen lainsäädännön mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten tekemät päätökset eivät ole sitovia. Valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että kansallisten kilpailuviranomaisten päätöksille annettaisiin samanlainen sitova vaikutus kuin komission päätöksillä on.

Tuottamusta koskeva edellytys

Valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että kun vahingonkorvausvaatimus edellyttää näyttöä tuottamuksesta, kilpailusääntöjen rikkojan oletetaan toimineen tuottamuksellisesti, ellei hän pysty osoittamaan, että rikkomus johtui aidosti anteeksiannettavasta erehdyksestä.

Vahingonkorvaukset

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion mukaisesti vahinkoa kärsineiden olisi saatava aiheutuneen vahingon todellista arvoa vastaava täysimääräinen korvaus. Tämä kattaa todellisen tappion lisäksi tulonmenetyksen ja oikeuden korkoon.

Oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja helpottaakseen kansallisten tuomioistuinten tehtävää komissio aikoo julkaista ei-sitovat ohjeet, jotka koskevat kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvausten määrän määrittämistä.

Ylihinnan edelleen välittäminen

Kilpailuoikeuden rikkojien suorat asiakkaat välittävät joissakin tapauksissa (markkinatilanteen mukaan) laittomat ylihinnat osaksi tai kokonaan edelleen omille asiakkailleen. Kilpailuoikeuden rikkojilla on oltava oikeus vedota eteenpäin välittämiseen (vaikutusten siirto) puolustuksenaan suorien asiakkaiden esittämiä kanteita vastaan. Eteenpäin välittämistä koskevan todistustaakan pitäisi kuitenkin olla kilpailuoikeuden rikkojalla.

Toisaalta epäsuorien asiakkaiden voi olla vaikea osoittaa, että he ovat kärsineet vahinkoa heille välitetystä ylihinnasta. Epäsuorien ostajien olisi siten voitava vedota kumottavissa olevaan olettamaan, että sääntöjenvastainen ylihinta on siirretty heille kokonaisuudessaan.

Vanhentumisajat

Jotta vahingonkorvausten saaminen ei estyisi ja oikeusvarmuus voidaan taata, komissio ehdottaa vanhentumisajan alkua koskevia sääntöjä. Vanhentumisajan ei pidä alkaa ennen kuin rikkominen lakkaa. Sellaisten kantajien osalta, joiden ei ole voitu kohtuudella olettaa olevan tietoisia rikkomuksesta, vanhentumisaika alkaa siitä, kun kantaja tuli tietoiseksi rikkomuksesta.

Jatkokanteiden osalta vanhentumisajan pidä päättyä sinä aikana, kun julkisia menettelyjä on vireillä.

Vahingonkorvauskanteiden kulut

Kulut saattavat estää kantajia nostamasta vahingonkorvauskanteita. Siitä syystä komissio ehdottaa, että EU‑maat tutkivat kulujen jakamista koskevia sääntöjään, jotta kyseiset säännöt eivät estä perusteltujen kanteiden nostamista.

Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien ja vahingonkorvauskanteiden suhde

Jotta sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevat ohjelmat olisivat jatkossakin houkuttelevia, yrityslausunnoille on varmistettava riittävä suoja yksityisiin vahingonkorvauskanteisiin liittyvää tiedonantovelvollisuutta sovellettaessa. Tämän pitäisi koskea kaikkien sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien tahojen kaikkia yrityslausuntoja, jotka on annettu SEUT 101 artiklan rikkomiseen liittyen, riippumatta siitä, minkä päätöksen kilpailuviranomainen on tehnyt.

Lisäksi valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että on pohdittava mahdollisuutta rajoittaa hyväksytyn hakemuksen tehneen hakijan siviilioikeudellista vastuuta.

Viimeisin päivitys 19.08.2011