Yhteisön tavaramerkki

Yhteisön tavaramerkkijärjestelmän päätarkoituksena on antaa yrityksille mahdollisuus identifioida tuotteensa ja palvelunsa samalla tavoin koko Euroopan unionin (EU) alueella. Yhteisön tavaramerkin ansiosta yritykset voivat yhdenmukaisella menettelyllä sisämarkkinoilla toimivassa yhdenmukaistamisvirastossa (SMYV) (ES/DE/EN/FR/IT) rekisteröidä tavaramerkin, joka antaa yhdenmukaisen suojan ja on voimassa koko yhteisön alueella.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, annettu 20 päivänä joulukuuta 1993, yhteisön tavaramerkistä [Muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksella otetaan käyttöön järjestelmä, jonka mukaisesti sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto (SMYV) myöntää yhteisön tavaramerkit. Yhteisön tavaramerkki rekisteröidään jättämällä hakemus sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle. Tavaramerkki on luonteeltaan yhdenmukainen, eli sen vaikutukset ovat samat kaikkialla yhteisön alueella.

Tavaramerkkioikeus

Yhteisön tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti (erityisesti sanat, kuviot, kirjaimet, numerot tai tavaroiden tai niiden päällysten muoto), jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

Yhteisön tavaramerkin haltijoita voivat olla luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, mukaan luettuna julkisoikeudelliset henkilöt, jotka ovat

• jäsenvaltioiden kansalaisia
• teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen (EN) (FR) osapuolina olevien muiden valtioiden kansalaisia
• sellaisten valtioiden kansalaisia, jotka eivät ole osapuolina Pariisin yleissopimuksessa mutta joilla on kotipaikka tai liike yhteisössä tai Pariisin yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa
• kaikkien niiden maiden kansalaiset, jotka antavat kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille tavaramerkkien osalta saman suojan kuin omille kansalaisilleen.

Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

• merkit, jotka eivät ole sopivia yhteisön tavaramerkiksi
• tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus
• tavaramerkit, jotka muodostuvat sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, jotka ovat tulleet tavallisiksi yleisessä kielenkäytössä tai kauppatavassa
• tavaramerkit, jotka eivät ole yleisen järjestyksen tai hyvän tavan mukaisia
• tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen.

Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä kaupallisiin tarkoituksiin

• merkkiä, joka on sama kuin yhteisön tavaramerkki, samoille tavaroille tai palveluille, joille tavaramerkki on rekisteröity
• merkkiä, joka aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran siksi, että se on samankaltainen kuin yhteisön tavaramerkki
• merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin yhteisön tavaramerkki, tavaroille tai palveluille, jotka ovat erilaisia kuin ne, joille yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, jos merkin käyttäminen merkitsisi yhteisön tavaramerkin erottuvuuden tai maineen hyväksikäyttöä.

Sitä vastoin yhteisön tavaramerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään toista käyttämästä kaupallisiin tarkoituksiin

• omaa nimeään tai osoitettaan
• tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia osoittavia merkintöjä
• tavaramerkkiä, kun sen käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi.

Yhteisön tavaramerkin haltijan on otettava tavaramerkki tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä.

Yhteisön tavaramerkkiä käsitellään kokonaisuudessaan ja koko yhteisön alueella kuten kansallista rekisteröityä tavaramerkkiä siinä jäsenvaltiossa, jossa yhteisön tavaramerkkirekisterin mukaan haltijan kotipaikka tai liike sijaitsee kyseisenä päivämääränä. Tavaramerkin siirtämisestä toisen nimiin, pakkotäytäntöönpanomenettelystä, konkurssimenettelystä sekä kolmansien käyttöluvasta ja -oikeuksista (oikeusvaikutukset suhteessa kolmansiin) on myös laadittu säännöt.

Yhteisön tavaramerkkihakemuksen jättäminen

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus jätetään hakijan valinnan mukaan sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle, jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle tai Beneluxin tavaramerkkivirastolle. Jäsenvaltion keskusviraston tai Beneluxin tavaramerkkiviraston on toimitettava hakemus yhteisön tavaramerkkivirastolle kahden viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen on liitettävä asiakirjat ja tiedot (etenkin rekisteröintianomus, tiedot hakijan yksilöimiseksi ja luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan), ja tavaramerkistä on suoritettava hakemusmaksu ja tarvittaessa yksi tai useampi luokkamaksu.

Henkilöllä, joka on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen valtiolle, joka on Pariisin yleissopimuksen osapuolena, on etuoikeus jättää yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus saman tavaramerkin osalta kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisen hakemuksen jättämispäivästä.

Jäsenvaltiossa rekisteröidyn aikaisemman tavaramerkin haltija, joka jättää hakemuksen samasta tavaramerkistä, joka on tarkoitus rekisteröidä yhteisön tavaramerkkinä, voi vaatia aikaisemman kansallisen tavaramerkin aiemmuutta.

Rekisteröintimenettely

Asetuksessa eritellään yhteisön tavaramerkkihakemuksen jättämistä ja haltijaa koskevat edellytykset sekä edellytykset, joiden mukaisesti kolmansilla on mahdollisuus esittää sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle kirjalliset huomatuksensa ja tehdä tavaramerkin rekisteröintiä vastustava väite. Erityisesti asetuksella otetaan käyttöön "tutkimusjärjestelmä", jonka tavoitteena on tunnistaa mahdolliset ristiriidat suhteessa aiempiin oikeuksiin. Kun yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus jätetään, on itse asiassa tehtävä kaksinkertainen tutkimus sekä SMYV:ssä että kansallisissa teollisoikeuksien keskusvirastoissa aikaisempien yhteisön tai kansallisten tavaramerkkien tai tavaramerkkihakemusten selvittämiseksi. (Tämä järjestelmä on muuttunut merkittävästi asetuksen (EY) N:o 422/2004 myötä - ks. jäljempänä.)

Hakija voi milloin tahansa peruuttaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksensa tai rajoittaa sen sisältämien tavaroiden tai palvelujen luetteloa. Jos edellytykset, joita yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen on vastattava, täyttyvät, hakemus julkaistaan.

Tavaramerkin kesto ja uudistaminen

Yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin kesto on 10 vuotta hakemispäivästä alkaen. Rekisteröinti voidaan uudistaa kymmenen vuoden jaksoissa.

Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys

Yhteisön tavaramerkistä voidaan luopua kaikkien tai joidenkin tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity. Yhteisön tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa virastolle tehdyllä vaatimuksella ja tutkimuksen jälkeen, jos

• tavaramerkkiä ei ole yhteisössä otettu tosiasialliseen käyttöön viiden vuoden kuluessa eikä käyttämättä jättämiseen ole asiallista syytä
• tavaramerkistä on sen haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity
• tavaramerkistä on tullut harhaanjohtava erityisesti niiden tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, joita varten se on rekisteröity
• tavaramerkin haltija ei enää täytä vahvistettuja edellytyksiä.

Asetuksessa määritetään perusteet, joiden nojalla yhteisön tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi. Asetuksessa määritellään myös yhteisön tavaramerkin menettämisen ja mitättömyyden vaikutukset sekä menettämis- tai mitättömyysvaatimusta koskevat menettelyt.

Muutoksenhakumenettely

Sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston tutkijoiden, väiteosastojen, tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston ja mitättömyysosastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta. Asetuksessa määritellään henkilöt, jotka voivat hakea muutosta, määräaika ja muoto, ennakkotarkastuksen edellytykset, valituksen tutkiminen, valitusta koskeva päätös sekä asian saattaminen yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Yhteisön yhteismerkit

Yhteisön yhteismerkkinä voi olla yhteisön tavaramerkki, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa haltijana olevan yhteenliittymän jäsenten tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista. Yhteisön yhteismerkkiä koskevan hakemuksen voivat jättää valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien tai kauppiaiden yhteenliittymät sekä julkisoikeudelliset oikeushenkilöt.

Toimivalta ja menettelyt yhteisön tavaramerkkejä koskevissa oikeudellisissa toimenpiteissä

Jäsenvaltioiden on nimettävä alueellaan rajoitettu määrä kansallisia ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimia, joilla on yksinomainen toimivalta

• kaikissa loukkauskanteissa
• vahvistuskanteissa, jotka koskevat sitä, ettei loukkausta ole tapahtunut
• yhteisön tavaramerkin menettämistä ja mitättömyyttä koskevissa vastakanteissa.

Jos yhteisön tavaramerkkituomioistuin toteaa, että yhteisön tavaramerkkiä on loukattu, se antaa määräyksen, joka kieltää vastaajaa jatkamasta toimia, jotka loukkaavat yhteisön tavaramerkkiä. Tuomioistuin toteuttaa myös aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että tätä kieltoa noudatetaan.

Vaikutukset jäsenvaltioiden oikeuteen

Asetuksessa säädetään menettelytavasta, jota sovelletaan yhteisön tavaramerkkeihin ja kansallisiin tavaramerkkeihin perustuviin samanaikaisiin ja toisiaan seuraaviin siviilikanteisiin. Lisäksi asetuksessa muistutetaan edellytyksistä, joita on noudatettava, kun kansallista oikeutta sovelletaan yhteisön tavaramerkin käytön kieltämiseksi ja etenkin kun sovelletaan kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa oikeutta nostaa aikaisempien oikeuksien loukkaamista koskeva kanne suhteessa myöhemmän yhteisön tavaramerkin käyttöön.

Yhteisön tavaramerkin hakija tai haltija voi tietyissä tapauksissa pyytää hakemuksensa tai yhteisön tavaramerkkinsä muuntamista kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi.

Sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto (SMYV)

Virasto on yhteisön elin. Se on oikeushenkilö. Sillä on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin mahdollinen kansallisessa lainsäädännössä oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä.

Yhteisön tavaramerkkiä koskevat hakemukset jätetään yhdellä Euroopan yhteisöjen virallisella kielellä. Viraston kielet ovat englanti, espanja, italia, ranska ja saksa. Hakijan on ilmoitettava toinen kieli, joka on viraston kieli ja jonka hän hyväksyy mahdollisessa menettelyssä käytettäväksi.

Muutosasetus (EY) N:o 3288/94

Asetuksen tarkoituksena on panna täytäntöön Maailman kauppajärjestön (WTO (ES) (EN) (FR) Uruguayn kierroksella (1986-1994) neuvoteltu teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan (ES) (EN) (FR) liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS -sopimus).

Muutosasetus (EY) N:o 422/2004

Tällä uudella asetuksella otettiin käyttöön joukko yhteisön tavaramerkkijärjestelmän muutoksia, joiden tarkoituksena on lisätä järjestelmän tehokkuutta ja parantaa sen toimivuutta. Erityisesti muutokset yksinkertaistavat aikaisempiin oikeuksiin liittyvää "tutkimusjärjestelmää". Vain SMYV:n suorittama aikaisempien yhteisön tavaramerkkien olemassaolon tutkimus on enää pakollinen. Teollisoikeuksia käsittelevien jäsenvaltioiden virastojen tutkimukset ovat nyt vapaaehtoisia. Kansallisen tutkimuksen mahdollisuus on siis edelleen olemassa, mutta se tehdään vain hakijan pyynnöstä ja erityistä tutkimusmaksua vastaan.

Asetuksella muutetaan myös yhteisön tavaramerkin haltijan määritelmää. Aikaisemman säädöksen mukaan yhteisön tavaramerkkijärjestelmä ei ollut avoin henkilöille, jotka eivät olleet EU:n tai teollisoikeuksien suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen jäsenvaltion kansalaisia tai asettautuneet tällaiseen valtioon, paitsi jos tällaisen kolmannen maan ja EU:n välillä on sopimus vastavuoroisuudesta yhteisön tavaramerkin tunnustamiseksi. Uudella asetuksella poistetaan kansalaisuutta ja vastavuoroisuutta koskevat ehdot. Yhteisön tavaramerkkijärjestelmä on siis vastedes täysin avoin kaikille, jotka haluavat saada merkin antaman yhdenmukaisen suojan EU:ssa.

Tehdyt muutokset koskevat myös yhteisön tavaramerkkiä koskevien hakemusten jakamista, alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä (oikeusturvan parantamiseksi) sekä SMYV:n valituslautakuntia (entistä tarkempi tehtävänmäärittely, uudet välineet toiminnan tehostamiseksi).

Euroopan yhteisön liittyminen Madridin pöytäkirjaan

Euroopan yhteisö jätti vuonna 2004 Maailman henkisen omaisuuden järjestölle (WIPO:lle) (ES) (EN) (FR) asiakirjan liittymisestä tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin pöytäkirjaan (ES) (EN) (FR). Tämä on ensimmäinen kerta, kun yhteisö sellaisenaan liittyy WIPO:n sopimukseen. Liittyminen mahdollistaa yhteyden luomisen WIPO:n hallinnoiman Madridin pöytäkirjan mukaisen järjestelmän ja SMVY:n hallinnoiman yhteisön tavaramerkkijärjestelmän välille.

Liittymissopimus tuli voimaan 1. lokakuuta 2004, ja siitä alkaen yhteisön tavaramerkin hakijat ja haltijat ovat voineet hakea myös kansainvälistä suojaa merkilleen tekemällä kansainvälisen hakemuksen Madridin pöytäkirjan nojalla. Vastaavasti kyseisen pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen rekisteröinnin haltijat voivat hakea merkilleen suojaa yhteisön tavaramerkkijärjestelmän kautta. Madridin pöytäkirjan piiriin kuuluu yli 60 maata, muiden muassa Yhdysvallat, Japani, Kiina, Venäjä ja Australia.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

YHTEISÖN LIITTYMINEN KANSAINVÄLISIÄ TAVARAMERKKEJÄ KOSKEVAAN MADRIDIN PÖYTÄKIRJAAN

Neuvoston päätös 2003/793, tehty 27 päivänä lokakuuta 2003, Euroopan yhteisön tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvään, Madridissa 27 päivänä kesäkuuta 1989 tehtyyn pöytäkirjaan liittymisen hyväksymisestä [EUVL L 296, 14.11.2003]

ja

Neuvoston asetus (EY) N:o 1992/2003, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 muuttamisesta siten, että otetaan huomioon Euroopan yhteisön liittyminen tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvään, Madridissa 27 päivänä kesäkuuta 1989 tehtyyn pöytäkirjaan [EUVL L 296, 14.11.2003].

Näiden kahden asiakirjan tarkoituksena on luoda yhteys yhteisön tavaramerkkijärjestelmän ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan järjestelmän välille. Tavoitteena on, että yritykset voivat jättämällä yhden ainoan hakemuksen saada tavaramerkin, jolle on annettu yhdenmukainen suoja ja joka on voimassa koko Euroopan yhteisön alueella sekä Madridin pöytäkirjan allekirjoittaneissa maissa (kuten Kiinassa).

Päätös 2003/793/EY koskee Euroopan yhteisön liittymistä tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvään pöytäkirjaan. Asetus (EY) N:o 1992/2003 sisältää yhteisön tavaramerkkiä koskevaa neuvoston asetusta (EY) N:o 40/94 muuttavaan pöytäkirjaan liittymisen täytäntöönpanemisen edellyttämät säännökset. Se koskee menettelyjä ja vaikutuksia, jotka liittyvät

kansainväliseen rekisteröintiin yhteisön tavaramerkkiä koskevien hakemusten perusteella

Euroopan yhteisöä osoittavaan kansainväliseen rekisteröintiin.

TAVARAMERKKEJÄ KOSKEVAN YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN LÄHENTÄMINEN

Neuvoston direktiivi 89/104/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä [EYVL L 40, 11.2.1989].

Direktiivillä (es de en fr) pyritään varmistamaan rekisteröityjen tavaramerkkien samanlainen suojelu eri jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

See also

- Lisätietoja aiheesta sisämarkkinoiden pääosaston www-sivustolta (DE) (EN) (FR)

- SMYV:n verkkosivusto (ES/DE/EN/FR/IT) - yhteisön tavaramerkkiä koskeva sivu (ES) (DE) (EN) (FR) (IT).

Viimeisin päivitys 13.12.2006