EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Kuudes puiteohjelma (2000-2006): Ilmailu ja avaruus

Legal status of the document This summary has been archived and will not be updated, because the summarised document is no longer in force or does not reflect the current situation.

Kuudes puiteohjelma (2000-2006): Ilmailu ja avaruus

Tämän erityisohjelman tavoitteena on kehittää eurooppalaisen tutkimuksen mahdollisuuksia ilmailun ja avaruuden alalla turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi.

SÄÄDÖS

Neuvoston päätös 2002/834/EY, tehty 30 päivänä syyskuuta 2002, tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn erityisohjelmasta "Eurooppalaisen tutkimusalueen integrointi ja lujittaminen" (2002-2006) [EYVL L 294, 29.10.2002].

TIIVISTELMÄ

Avaruus ei kuulu enää yksinomaan asiantuntijoille. Avaruustekniikkaa käytetään nykyisin kaikilla talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin aloilla. Lisäksi ilmailu- ja avaruusteollisuus on strateginen ala teknologian, talouden, puolustuksen ja työllistämisen kannalta.

Tällä hetkellä Euroopassa on ryhmittymiä kuten EADS, Airbus, BAE Systems ja Arianespace, jotka keräävät yhteistyökumppaneita kaikkialta Euroopan unionin alueelta ja vahvistavat maailmanlaajuisen markkinajohtajan asemaansa muun muassa seuraavilla hankkeilla: Airbus A380, Ariane 5 -kantoraketti, GMES-hanke (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta) ja satelliittipaikannusjärjestelmä Galileo.

Ilmailu on viime vuosikymmenten aikana nopeimmin kasvanut liikennemuoto. Lentoliikenteen kehitys aiheuttaa kuitenkin lentokenttien ruuhkautumista ja lennonjohdon huippukuormitusta.

Kuudennen puiteohjelman budjetissa tälle painopistealueelle (EN) kohdennetaan 1 075 miljoonaa euroa ja toimet keskitetään kahdelle osa-alueelle:

A) ILMAILU

Turvallisuus, kustannustehokkuus ja kestävyys ovat Euroopan ilmailun kolme painopistettä. Raportissa "European Aeronautics: a vision for 2020" on tiivistettynä viisi pääperiaatetta:

  • onnettomuuksien määrän vähentäminen viidennekseen
  • lentokoneiden melun vähentäminen puoleen
  • hiilidioksidipäästöjen (CO2) määrän vähentäminen puoleen matkustajakilometriä kohden
  • typen oksidien (NOx) päästöjen alentaminen 80 prosentilla
  • sellaisen lentoliikennejärjestelmän kehittäminen, jolla pystytään hoitamaan vuosittain 16 miljoonaa lentoa siten, että lentokentät ovat toiminnassa vuorokauden ympäri ja matkustusmukavuus paranee.

Näiden periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa keskitytään neljään päätoimintalinjaan:

  • Kilpailukyvyn vahvistaminen: tavoitteena on, että kolmella ilmailuteollisuuden osa-alueella (rungot, moottorit ja laitteistot) kasvatetaan kilpailukykyä vähentämällä kehityskustannuksia ja suoria käyttökustannuksia lyhyellä aikavälillä 20 % ja pitkällä aikavälillä 50 % sekä parantamalla matkustusmukavuutta.

Tutkimustoiminnassa keskitytään älykkäisiin järjestelmiin ja älykkääseen tuotantoon, lentokoneiden uusiin rakenneratkaisuihin, aerodynamiikkaan, moottoritekniikkaan, matkustamon olosuhteiden parantamiseen, multimediapalveluiden käyttöön jne.

  • Päästöjen ja melun aiheuttamien ympäristöhaittojen pienentäminen: päästöissä pyritään saavuttamaan Kioton ilmastosopimuksessa asetetut tavoitteet. Tavoitteena on vähentää CO2-päästöjä pitkällä aikavälillä 50 % ja NOx-päästöjä lyhyellä aikavälillä 60 % ja pitkällä aikavälillä 80 %. Meluhaittoja pyritään vähentämään lentokenttien läheisyydessä alentamalla melutasoa lyhyellä aikavälillä 4-5 desibeliä (dB) ja pitkällä aikavälillä 10 dB.

Tutkimustoiminnassa keskitytään pienipäästöiseen moottoriteknologiaan, kehittyneisiin meluntorjuntajärjestelmiin, korkeita lämpötiloja kestäviin materiaaleihin ja niin edelleen.

  • Lentokoneiden turvallisuuden parantaminen: tavoitteena on vähentää onnettomuuksien määrää lyhyellä aikavälillä puoleen ja pitkällä aikavälillä viidennekseen lentoliikenteen kasvun kompensoimiseksi.

Tutkimustoiminnassa keskitytään muun muassa turvallisuusmallien ja kehittyneiden turvajärjestelmien tutkimiseen.

  • Lentoliikennejärjestelmän käyttökapasiteetin lisääminen ja turvallisuuden parantaminen: tavoitteena on ilmatilan ja lentokenttien käytön optimaalinen käyttö ja myöhästymisten vähentäminen lentoliikenteen kokonaisvaltaisen hallintajärjestelmän avulla (Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila).

Tutkimustyössä keskitytään koneessa ja kentällä käytettäviin viestintä-, navigointi- ja valvontajärjestelmiin sekä esimerkiksi uuden free-flight -järjestelmän käyttöönottoon eurooppalaisen ilmatilan hallintajärjestelmässä (ATM).

B) AVARUUS

Avaruuden hallinta on yksi nykyteknologian tärkeimmistä tavoitteista. Satelliittisovellukset ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi useilla eri aloilla: maataloudessa, kalastuksessa, liikenteessä, televiestinnässä, ympäristöön ja yleiseen turvallisuuteen liittyvissä järjestelmissä ja niin edelleen.

EU on yhteistyössä Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa luonut yhteisen strategian, joka perustuu avaruussovellusten merkityksen kasvuun kaikilla talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin aloilla. Tavoitteena on laatia eurooppalaisen avaruuspolitiikan suuntaviivoja jäsenvaltioiden tuella.

EU:lla on avaruuden alalla kolme toimintalinjaa:

  • Eurooppalainen satelliittipaikannusjärjestelmä Galileo: satelliittipaikannusjärjestelmän avulla lähettimen/vastaanottimen haltija voi joka hetki määrittää ja viestittää hyvin yksityiskohtaisesti olinpaikkansa pituus-, leveys- ja korkeusasteina. Tämä on mahdollista, koska vastaanotin ottaa vastaan useiden satelliittien lähettämiä signaaleja.

Tutkimuksessa keskitytään kehittämään muun muassa vastaanottimia ja käyttäjille tarkoitettuja monilla aloilla hyödynnettävissä olevia laitteistosovelluksia.

  • GMES: GMES-hankkeen tarkoituksena on taata eurooppalaisille riippumaton ja jatkuva tietojen saatavuus avaruutta hyödyntävistä tietojärjestelmistä. Tavoitteena on torjua luonnonkatastrofeja ja teollisuusonnettomuuksia ja auttaa niiden jälkihoidossa sekä pyrkiä noudattamaan sitoumuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Tutkimustoiminnassa keskitytään kehittämään antureita ja palvelujen prototyyppejä erityyppisiin käyttötarpeisiin kuten esimerkiksi maailmanlaajuiseen ympäristön, maankäytön ja aavikoitumisen seurantaan sekä ympäristökatastrofien hallintaan.

  • Satelliittivälitteinen viestintä: tavoitteena on yhdistää avaruusjärjestelmät tiiviimmin maanpäällisiin järjestelmiin viestinnän eri aloilla.

Asiakirja

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Neuvoston päätös 1513/2002/EY

Ensimmäinen soveltamispäivä: 1.1.2003Päättymispäivä: 31.12.2006

-

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Vihreä kirja: Euroopan avaruuspolitiikka [KOM(2003) 17 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Avaruusala on jo pitkään ollut tärkeä Euroopan teknologisen ja kaupallisen edistyksen ja menestymisen lähde. Avaruusteknologiaan pohjautuvia järjestelmiä käytetään nykyisin jo laajasti Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavissa tehtävissä kuten esimerkiksi satelliittivälitteisessä viestinnässä, maapallon kaukokartoituksessa ja luonnonkatastrofien ehkäisemisessä.

Komission ja ESAn tästä aiheesta laatimassa vihreässä kirjassa tarkastellaan Euroopan vahvuuksia ja heikkouksia avaruusalalla. Raportissa käsitellään keskeisiä kysymyksiä kuten EU:n itsenäisiä mahdollisuuksia hyödyntää avaruutta, tieteellistä huippuosaamista, teknologista ja teollista perustaa, asianomaisia markkinoita, henkilöresursseja, juridisia ja institutionaalisia puitteita, kansainvälistä yhteistyötä sekä ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia.

Viimeisin päivitys 04.01.2007

Top