EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Zoonoosien ja niiden aiheuttajien seuranta

Zoonoosien ja niiden aiheuttajien seuranta

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2003/99/EY eläintautien ja niiden tartuntojen seurannasta

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivissä määritetään vähimmäisvaatimukset, jotka kaikkien EU-maiden on täytettävä, jotta voidaan vahvistaa niiden olemassa olevia järjestelmiä, joilla seurataan suoraan tai välillisesti eläinten ja ihmisten välillä tarttuvia tauteja ja tartuntoja.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Direktiivillä tehostetaan EU-maissa seuraavien asioiden seurantaa:

  • zoonoosit (taudit ja/tai tartunnat, jotka voivat luonnollisella tavalla siirtyä suoraan tai välillisesti eläimen ja ihmisen välillä)
  • zoonoosin aiheuttajat (mikä tahansa virus, bakteeri, sieni, loinen tai muu biologinen eliö, joka voi aiheuttaa zoonoosin)
  • näihin liittyvä mikrobilääkeresistenssi*.

Zoonoosien ja mikrobilääkeresistenssin parempi seuranta

EU-maiden tehtävänä on perustaa seurantajärjestelmät ja ylläpitää niitä. Seurantaa sovelletaan alkutuotannon* tasolla tai elintarvikeketjun muissa vaiheissa sekä rehuihin että elintarvikkeisiin.

Seurannan kohteena ovat ensisijaisesti seuraavat zoonoosit:

  • bruselloosi
  • kampylobakterioosi
  • ekinokokkoosi
  • listerioosi
  • salmonelloosi
  • trikinoosi
  • Mycobacterium bovis -bakteerin aiheuttama tuberkuloosi
  • verosytotoksigeeninen Escherichia coli.

Epidemiologisen tilanteen mukaan seurataan myös seuraavia zoonooseja:

  • virusperäiset zoonoosit (kalikivirus, hepatiitti A -virus, influenssavirus, rabies ja niveljalkaisten levittämät virukset)
  • bakteeriperäiset zoonoosit (borrelioosi, botulismi, leptospiroosi, psittakoosi, muu kuin yllä tarkoitettu tuberkuloosi, vibrioosi, yersinioosi ja niiden aiheuttajat)
  • loisperäiset zoonoosit (anisakiaasi, kryptosporidioosi, systiserkoosi ja toksoplasmoosi).

Seurantamenetelmä

Joissain tapauksissa rutiiniseurannan avulla kerätyt tiedot eivät ole riittäviä. Yhtä tai useampaa zoonoosia koskevat koordinoidut seurantaohjelmat voivat olla tarpeen erityisten riskien arvioimiseksi tai viitearvojen vahvistamiseksi.

EU-maiden on varmistettava, että seurannalla saadaan vertailukelpoiset tiedot zoonoosien aiheuttajien ja tarvittaessa muiden taudinaiheuttajien mikrobilääkeresistenssin esiintymisestä.

Zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin esiintymisen seuranta elintarvikkeissa, rehuissa ja eläimissä täydentää ihmisistä eristettyjen isolaattien seurantaa, jota säännellään valtioiden rajat ylittäviä vakavia terveysuhkia koskevalla päätöksellä N:o 1082/2013/EU.

Ruokamyrkytysepidemioiden tutkiminen

EU-maiden toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava ruokamyrkytysepidemiat ja kerättävä tietoja niiden epidemiologisesta luonteesta, mahdollisesti kyseessä olevista elintarvikkeista ja puhkeamisen mahdollisista syistä.

Tietojenvaihto

  • Tietojenvaihto on tarpeen EU:n tason kattavien ja vertailukelpoisten tietojen saamiseksi. Kunkin EU-maan yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen tekee yhteistyötä eläinten terveydestä ja rehusta sekä elintarvikehygieniasta vastaavien viranomaisten kanssa. Erityisesti ruokamyrkytysepidemioiden yhteydessä nopea tietojenvaihto hälytysverkostojen (esim. elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä) kautta on tärkeää kansanterveyteen kohdistuvien ja taloudellisten vaikutusten minimoimiseksi. Lisäksi nimetään kansallisia ja EU:n vertailulaboratorioita näytteiden korkealaatuisen analysoinnin varmistamiseksi.
  • EU-maiden on arvioitava zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntauksia ja lähteitä sekä toimitettava kertomus Euroopan komissiolle vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Komissio lähettää kertomukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, joka tutkii ne ja julkistaa niistä marraskuun loppuun mennessä yhteenvedon.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 12. joulukuuta 2003 alkaen. Se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 12. huhtikuuta 2004 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Mikrobilääkeresistenssi: Mikro-organismin kyky säilyä hengissä tai kasvaa antimikrobisen lääkkeen tietyssä pitoisuudessa, joka riittää tavallisesti estämään tai tappamaan kyseisen lajin mikro-organismit.
Alkutuotanto: Perustuotteiden tuotanto, kasvatus ja viljely, myös kotieläinten kasvatus, jalostus ja tuotanto ennen teurastusta. Alkutuotanto kattaa myös luonnontuotteiden metsästyksen, kalastuksen ja poiminnan.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31–40)

Direktiiviin 2003/99/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1–15)

Katso konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1–15)

Katso konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1–24)

Katso konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 29.01.2018

Top