61979J0804

1. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetettu määräaika - Päättyminen - Yhteisön yksinomaisen toimivallan käyttämättömyyden vaikutukset - Toimivallan palauttaminen jäsenvaltioille - Ei hyväksyttävissä

(Liittymisasiakirjan 102 artikla)

2. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - ETY:n toimivalta - Ei käytetä - Vaikutukset - Liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päättyessä voimassa olevat säilyttämistoimenpiteet - Voimassa pitäminen - Jäsenvaltioiden tekemät muutokset - Edellytykset - Käytettävissä olevat oikeudelliset seikat - Yhteisön rakenneperiaatteet

3. Jäsenvaltiot - Velvoitteet - Komission aloite - Jäsenvaltioiden velvollisuudet - Toimimis- ja pidättäytymisvelvollisuudet

(ETY:n perustamissopimuksen 5 artikla)

4. Kalastus - Jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvat kalastusalueet - Yhteisön kalastajilla yhdenvertainen pääsy - Toteuttaminen - Neuvoston yksinomainen toimivalta - Jäsenvaltioiden yksipuolinen toiminta - Ei hyväksyttävissä

(ETY:n perustamissopimuksen 7 artikla ja 43 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta; liittymisasiakirjan 102 artikla)

5. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päättyessä olemassa olevat säilyttämistoimenpiteet - Jäsenvaltioiden tekemät muutokset - Velvoite neuvotella komission kanssa ja noudattaa sen kantaa

(Liittymisasiakirjan 102 artikla: 25.6.1979 tehty neuvoston päätös)

6. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päättyessä voimassa olevat säilyttämistoimenpiteet - Jäsenvaltioiden tekemät muutokset - Velvoite neuvotella komission kanssa - Yksityiskohtaiset säännöt

$$ (ETY:n perustamissopimuksen 155 artikla; 3.11.1976 annetun neuvoston päätöslauselman liite VI; 25.6.1979 tehty neuvoston päätös)

1. Liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päätyttyä 1.1.1979 toimivalta toteuttaa yhteisessä kalastuspolitiikassa meren luonnonvarojen säilyttämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä kuuluu täysimääräisesti ja lopullisesti yhteisölle. Jäsenvaltioilla ei näin ollen ole enää säilyttämistoimenpiteiden osalta oikeutta käyttää omaa toimivaltaa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla. Kyseisten kalastustoimintaa rajoittavien toimenpiteiden säätämisessä sovelletaan määräajan päättymisestä alkaen yhteisön oikeutta.

Koska toimivalta kyseisessä asiassa on täysimääräisesti ja lopullisesti siirretty yhteisölle, toimivaltaa ja vapautta yksipuolisiin toimenpiteisiin kyseisellä alueella ei ole voitu palauttaa jäsenvaltioille sillä perusteella, ettei neuvosto ole säätänyt vaaditussa määräajassa liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrättyjä säilyttämistoimenpiteitä.

2. Perustamissopimuksessa määrättyjen muotojen ja menettelyjen mukaisten neuvoston säännösten puuttuessa liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päättyessä voimassa olleet säilyttämistoimenpiteet pidetään voimassa sellaisina, kuin ne ovat olleet kyseisessä määräyksessä asetetun siirtymäajan päättyessä. Esitettyä käsitystä ei kuitenkaan voida laajentaa niin pitkälle, että jäsenvaltioilta puuttuisi täysin mahdollisuudet muuttaa olemassa olevia säilyttämistoimenpiteitä merkityksellisten biologisten ja teknisten seikkojen muuttuessa. Kyseiset rajoitetut muutostoimenpiteet eivät saa johtaa jäsenvaltion käyttöön ottamaan uuteen säilyttämispolitiikkaan, koska toimivalta päättää tällaisesta politiikasta kuuluu vastedes yhteisön toimielimille. Neuvoston toimimattomuudesta johtuvan tilanteen vuoksi kyseisiin toimenpiteisiin sovellettavat edellytykset on määritettävä ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat, hajanaisetkin oikeudelliset näkökohdat ja soveltaen lisäksi yhteisön perustana olevia rakenneperiaatteita. Kyseiset periaatteet edellyttävät, että yhteisön on kyettävä kaikissa olosuhteissa täyttämään tehtävänsä säilyttäen perustamissopimuksessa tavoitellun olennaisen tasapainotilan.

3. Perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden velvollisuutena on helpottaa yhteisön päämäärän toteuttamista ja pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Kyseisessä määräyksessä määrätään jäsenvaltioille erityisiä velvollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä ja pidättäytyä niistä tilanteessa, jossa komissio vastatakseen kiireellisiin säilyttämistarpeisiin on toimittanut neuvostolle toimenpide-ehdotuksia, joista muodostuu yhteisön yhteisen toiminnan lähtökohta, vaikkei neuvosto olekaan hyväksynyt niitä.

4. Lisäksi on muistettava, että perustamissopimuksen 7 artiklan nojalla yhteisön kalastajilla on oltava yhdenvertainen pääsy jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville kalastusalueille, jollei edellä mainituista poikkeuksista muuta johdu. Ainoastaan neuvostolla on toimivalta määrittää kyseisen pääsyn yksityiskohtaiset säännöt perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja liittymisasiakirjan 102 artiklassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Edellä esitettyä oikeudellista tilannetta ei voida muuttaa jäsenvaltioiden yksipuolisin toimenpitein.

5. Tilanteessa, jolle on ominaista neuvoston toimimattomuus ja liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrätyn ajanjakson päättyessä voimassa olleiden säilyttämistoimenpiteiden säilyttäminen periaatteessa sellaisenaan voimassa, 25.6.1979 tehdystä päätöksestä ja sen kanssa yhdensuuntaisista päätöksistä sekä niistä vaatimuksista, jotka koskevat yhteisön yhteisen edun ja oman toimivallan loukkaamattomuuden suojaamista, johtuu paitsi se velvollisuus, että jäsenvaltioiden on neuvoteltava yksityiskohtaisesti komission kanssa ja haettava vilpittömästi komission hyväksymistä, myös jäsenvaltioiden velvollisuus pidättäytyä kansallisten säilyttämistoimenpiteiden toteuttamisesta vastoin komission mahdollisesti tekemiä huomautuksia tai varauksia tai sen mahdollisesti asettamia edellytyksiä.

6. Jotta jäsenvaltioiden ennen säilyttämistoimenpiteiden toteuttamista käymät neuvottelut olisivat neuvoston päätösten ja Haagin päätöslauselmassa vahvistetun menettelyn mukaiset, niissä on annettava komissiolle mahdollisuus arvioida suunniteltujen säännösten kaikkia seurauksia ja harjoittaa asianmukaisesti sille perustamissopimuksen 155 artiklassa

annettua valvontatehtävää.

Asiassa 804/79

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään komission oikeudelliset neuvonantajat Donald W. Allen ja John Temple Lang, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellinen neuvonantaja Mario Cervino, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

kantajana,

jota tukevat

Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisten asiain osaston johtaja Gilbert Guillaume ja apulaisasiamiehenä kirjallisessa käsittelyssä ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston neuvonantaja Philippe Moreau-Defarges, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö,

ja

Irlanti, asiamiehenään Chief State Solicitor Louis J. Dockery, avustajanaan suullisessa käsittelyssä Assistant Chief State Solicitor James Lynch ja barrister Declan N. C. Budd, Dublin, prosessiosoite Luxemburgissa Irlannin suurlähetystö,

väliintulijoina,

vastaan

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään Assistant Treasury Solicitor R. D. Munrow, avustajinaan Lord Advocate Lord Mackay of Clashfern, QC, ja barrister Peter G. Langdon-Davies, Inner Temple, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö,

vastaajana,

jossa vaaditaan vahvistamaan, että määrätessään ja soveltaessaan vuonna 1979 tiettyjä kansallisia merikalastusta koskevia toimenpiteitä Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti J. Mertens de Wilmars, jaostojen puheenjohtajat P. Pescatore, A. J. Mackenzie Stuart ja T. Koopmans sekä tuomarit A. O'Keeffe, G. Bosco, A. Touffait, O. Due ja U. Everling,

julkisasiamies: G. Reischl,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 13.11.1979 ja jossa vaaditaan sen vahvistamista, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan toteuttamalla merikalastusta koskevia, yksipuolisia toimenpiteitä, joihin on kuulunut yhtäältä viisi verkkojen silmäkokoa ja tiettyjen kalalajien pyynnissä vaadittua vähimmäispituutta koskevaa lainsäädännöllistä toimenpidettä sekä toisaalta Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella noudatettava kalastuslisenssijärjestelmä.

2 Ensimmäisen ryhmän toimenpiteisiin kuuluvat 1.7.1979 voimaan saatetut, seuraavat säädökset:

- The Fishing Nets (North-East Atlantic) (Variation) Order 1979, No 744

- The Immature Sea Fish Order 1979, No 741

- The Immature Nephrops Order 1979, No 742

- The Nephrops Tails (Restrictions on Landing) Order 1979, No 743

- The Sea Fish (Minimum Size) (Amendment) Order (Northern Ireland) 1979, No 235.

3 Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella sovellettavat säännökset perustuvat kahteen asetukseen:

- The Herring (Irish Sea) Licensing Order, No 1388 ja

- The Herring (Isle of Man) Licensing Order, No 1389.

On huomattava, että kysymyksessä ovat samat toimenpiteet, joista yhteisöjen tuomioistuin on antanut jo 10.7.1980 tuomion (asia 32/79, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta).

Asian tausta

4 On kiistatonta, että vuoden 1979 alussa neuvosto, jonka käsiteltäväksi komissio oli saattanut liittymisasiakirjan 102 artiklan nojalla luonnoksen kalavarojen suojelua jäsenvaltioiden oikeudenkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla koskevista toimenpiteistä, ei ole antanut tarvittavia säännöksiä. Näissä olosuhteissa neuvosto on tehnyt väliaikaisia päätöksiä, jotka on saatettu voimaan rajoitetuiksi ajanjaksoiksi ja joiden voimassaoloa on toistuvasti jatkettu. Päätökset, joilla on samankaltainen sanamuoto, on tehty 19.12.1978 (ei julkaistu), 9.4.1979 tehty päätös 79/383/ETY (EYVL L 93, s. 40) ja 25.6.1979 tehty päätös 79/590/ETY (EYVL L 161, s. 46). Viimeksi mainitun päätöksen, jota voitiin soveltaa ensimmäisen ryhmän viiden asetuksen voimaantulosta lukien, sanamuoto on seuraava:

"Neuvoston päätös

tehty 25 päivänä kesäkuuta 1979

perustuu kalastuksen harjoittamisesta jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla tehtyihin sopimuksiin ja tehdään väliaikaisesti siihen asti, kunnes lopulliset yhteisön toimenpiteet on hyväksytty.

Neuvostolla on tarkoitus saada aikaan mahdollisimman pian vuonna 1979 sopimus yhteisön kalavarojen säilyttämis- ja hallintotoimenpiteistä ja niihin liittyvistä kysymyksistä. Neuvosto on hyväksynyt 19.12.1978 ja 9.4.1979 väliaikaiset toimenpiteet, jotka on saatettu voimaan ajanjaksoksi 1.1.-31.3.1979 ja vastaavasti ajanjaksoksi 1.4.-30.6.1979, siihen saakka kunnes neuvosto on tehnyt päätöksen asiasta ja ottaen huomioon liittymisasiakirjan 102 artiklan sekä tarpeen suojella eläviä luonnonvaroja ja säilyttää asianmukaiset suhteet kolmansiin maihin kalastuksen alalla. Edellä mainittujen päätösten vuoksi neuvosto toteuttaa seuraavat väliaikaiset toimenpiteet, joita sovelletaan 1.7.1979 alkaen siihen saakka, kunnes neuvosto on saanut aikaan lopullisen sopimuksen ja enintään 31.10.1979 saakka.

1. Jäsenvaltiot harjoittavat kalastustoimintaansa siten, että niiden alusten väliaikaisena ajanjaksona pyytämissä saaliissa otetaan huomioon suurimmat sallitut saaliit (TAC), jotka komissio on toimittanut neuvostolle 23.11.1978 ja 16.2.1979 antamissaan tiedonannoissa, sekä se TAC:n osa, joka on myönnetty kolmansille maille niiden ja yhteisön välillä tehdyissä sopimuksissa. Väliaikaisena ajanjaksona pyydettyjen saaliiden lasketaan kuuluvan saaliisiin, jotka neuvosto päättää lopullisesti sallia vuodelle 1979.

2. Kalavarojen säilyttämisen ja valvonnan teknisten toimenpiteiden osalta jäsenvaltiot soveltavat samoja toimenpiteitä, joita ne ovat noudattaneet 3.11.1976 saakka, sekä muita neuvoston 3.11.1976 antaman päätöslauselman liitteessä VI määrätyn menettelyn ja perusteiden mukaisesti säädettyjä toimenpiteitä."

5 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoitti 21.3.1979 antamallaan tiedonannolla komissiolle aikomuksestaan saattaa voimaan 1.6.1979 alkaen eräitä kalavarojen säilyttämiseen liittyviä toimenpiteitä, jotka koskivat verkkojen silmäkokoa, saaliiden vähimmäispituutta ja sivusaaliita, ja pyysi tältä osin komission hyväksymistä Haagin päätöslauselman liitteen VI mukaisesti; päätöslauselman (jäljempänä Haagin päätöslauselma), jota ei ole julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, sanamuotoa on lainattu yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 61/77, komissio vastaan Irlanti, 16.2.1978 antamassa tuomiossa (Kok. 1978, s. 417, 37 kohta). Myöhemmin kyseinen hallitus ilmoitti komissiolle, että suunniteltujen toimenpiteiden voimaan saattamista siirretään 1.7. saakka.

6 Koska komissio ilmoitti päättävänsä kannastaan vasta saadessaan käyttöönsä suunniteltujen toimenpiteiden täydellisen sanamuodon, Ison-Britannian hallitus toimitti sille 19.6.1979 viiden toimenpideluonnoksen tekstit ja 29.6.1979 kuudennen luonnoksen tekstin, jolla korvattiin yksi aikaisemmin toimitetuista luonnoksista. Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa asiasta käymässään kirjeenvaihdossa komissio toistamiseen korosti sitä, että suunniteltuja toimenpiteitä ei voida saattaa voimaan ilman komission antamaa hyväksymistä, koska ne kuuluvat yhteisön toimivaltaan.

7 Riidanalaiset toimenpiteet saatettiin voimaan 1.7.1979.

8 Komissio toimitti perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla 6.7.1979 virallisen huomautuksen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle. Saatuaan 31.7.1979 päivätyllä kirjeellä mainitun hallituksen huomautukset komissio antoi perustellun lausunnon 3.8.1979 edellä mainituista lainsäädännöllisistä toimenpiteistä ja 2.10.1979 riitakysymyksestä, joka koskee kalastuksen harjoittamista Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella.

9 Asianosaiset eivät ole kiistäneet sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan 1.7.1979 säätämät lainsäädännölliset toimenpiteet ovat aitoja säilyttämistoimenpiteitä ja että ne vastaavat, ainakin periaatteiltaan, komission samaan aikaan neuvostolle ehdottamia, koko kyseistä merialuetta koskevia toimenpiteitä. Komission esittämä arvostelu perustuu siihen, että kyseisen laatuiset toimenpiteet voidaan toteuttaa tehokkaasti ainoastaan, jos ne koskevat koko yhteisöä, että neuvostolla olisi ollut mahdollisuus toteuttaa ne perustamissopimuksen mukaisessa muodossa, jollei Yhdistynyt kuningaskunta olisi itse pysähdyttänyt päätöksentekoprosessia neuvostossa, ja että toteuttamalla yksipuolisesti kyseiset toimenpiteet Yhdistynyt kuningaskunta on käyttänyt oikeudettomasti sellaista toimivaltaa, joka 1.1.1979 lukien kuuluu täysimääräisesti yhteisölle. Esitetyissä olosuhteissa riidanalaisia toimenpiteitä ei komission mukaan olisi voitu toteuttaa ilman sen lupaa.

10 Komissio on tarkastellut toteutettujen eri toimenpiteiden pääsisältöä ainoastaan toissijaisesti osoittaakseen, että vaikka kysymyksessä ovat aidot säilyttämistoimenpiteet, niiden toteuttamisella on loukattu yhteisön kaikkien kalastajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta joko niiden voimaansaattamishetken osalta tai niiden yksityiskohtaisten täytäntöönpanosääntöjen osalta.

11 Ranskan tasavallan hallitus ja Irlannin hallitus ovat tukeneet komission kantaa.

12 Ranskan hallitus on muistuttanut, että kalastus ja erityisesti meren luonnonvarojen säilyttäminen kuuluvat nimenomaisesti komissiolle annettuun toimivaltaan, ja korostaa, että 31.12.1978 kaikki kansallinen toimivalta säilyttämistoimenpiteiden alalla on poistettu täydellisesti ja peruuttamattomasti. Yhteisön aikaisemmin noudattaman oikeuskäytännön mukaan pitäisi näin ollen tehdä perusteellinen ero 31.12.1978 päättyneen ajanjakson ja sitä seuranneen ajanjakson välillä. Mainitusta ajankohdasta alkaen meren elollisten luonnonvarojen suojelemista koskevat toimenpiteet kuluvat ainoastaan yhteisön, tarkemmin sanoen neuvoston toimivaltaan. Neuvosto ei voi palauttaa jäsenvaltioille toimivaltaa, jonka ne ovat lopullisesti menettäneet, rikkomatta 102 artiklan määräyksiä. Edellä esitetyt oikeusseikat huomioon ottaen neuvoston päätökset tulisi katsoa "selventäviksi päätöksiksi", joilla vahvistetaan säilyttämistoimenpiteet sellaisina kuin ne ovat olleet siirtymäkauden päättyessä, eikä toimivallan valtuuttamalla jakamista tai siirtämistä koskeviksi päätöksiksi.

13 Irlannin hallitus tukee komission kannetta, mutta ei kuitenkaan hyväksy Ranskan hallituksen näkemystä toimivallasta. Se katsoo, että edellä esitetyillä, neuvoston perättäisillä päätöksillä hallinnoidaan tilannetta, muttei halua sulkea pois sitä mahdollisuutta, että neuvosto vahvistaisi liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrätyn ajanjakson päätyttyäkin menettelysäännöt ja arviointiperusteet, joiden perusteella jäsenvaltioiden on mahdollista toteuttaa itsenäistä toimintaa neuvoston asemasta, jos tilanne vaatisi kiireellisiä säilyttämistoimenpiteitä.

14 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että niin kauan kuin neuvosto ei ole käyttänyt sille liittymisasiakirjan 102 artiklan nojalla kuuluvaa toimivaltaa, jäsenvaltiot säilyttävät kyseisessä artiklassa asetetun määräajan päätyttyäkin jäljelle jääneen toimivallan ja velvoitteet, siihen asti kunnes yhteisö on täysimääräisesti harjoittanut toimivaltaansa. Se ei kiistä sitä, että jäsenvaltioiden edellä esitetyissä olosuhteissa toteuttamien toimenpiteiden on oltava yhteisön oikeuden relevanttien säännösten mukaisia. Tässä tapauksessa kysymys on tosiasiallisesti siitä, ovatko kyseiset toimenpiteet ristiriidassa yhteisön voimassa olevan lainsäädännön kanssa ja onko Yhdistynyt kuningaskunta niitä säätäessään jättänyt noudattamatta jonkin sille yhteisön oikeuden nojalla kuuluvaa jäsenyysvelvoitteen.

15 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että ajankohtana, jolloin se on ottanut käyttöön riitautetut viisi asetusta, asiasta ei ollut voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä eikä myöskään ollut olemassa yhteisön lainsäädäntöä sillinpyynnistä Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella. Edellä mainittu hallitus katsoo noudattaneensa neuvoston päätöksestä ja Haagin päätöslauselmasta johtuvia jäsenyysvelvoitteita, koska se on neuvotellut komission kanssa riidanalaisten toimenpiteiden valmistelun kaikissa vaiheissa ja pyytänyt komission hyväksymistä. Sitä vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kiistää sen, että kyseisen päätöslauselman ja sen täytäntöönpanoa jatkavien päätösten voitaisiin tulkita saattavan jäsenvaltioiden toiminnan riippuvaiseksi komissiolta ennakkoon saadusta luvasta.

16 Ottaen huomioon kyseisen alan oikeudellista tilannetta luonnehtivan epävarmuuden, on ensiksi tarkasteltava yhteisön oikeuden tilaa säilyttämistoimenpiteiden osalta kyseisenä ajanjaksona. Sen jälkeen kun oikeudellisen tilanteen perusteet on vahvistettu, on tarkasteltava erikseen komission kanteen kohteena olevien viiden lainsäädännöllisen toimenpiteen voimaansaattamisen yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa ja kalastuksen tilaa Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella. Viimeksi mainittuun saareen liittyy erityisiä oikeudellisia ongelmia.

Oikeustila kysymyksessä olevana ajankohtana

17 Yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut asiassa sovellettavista yhteisön oikeuden oikeudellisista seikoista aikaisemmin antamissaan tuomioissa, viimeksi edellä jo mainitussa 10.7.1980 antamassaan tuomiossa. Kyseisissä tuomioissa kuvattu tilanne on tällä välin muuttunut olennaisesti, koska liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päätyttyä 1.1.1979 toimivalta toteuttaa yhteisessä kalastuspolitiikassa meren luonnonvarojen säilyttämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä kuuluu täysimääräisesti ja lopullisesti yhteisölle.

18 Jäsenvaltioilla ei näin ollen ole enää säilyttämistoimenpiteiden osalta oikeutta käyttää omaa toimivaltaa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla. Kyseisten kalastustoimintaa rajoittavien toimenpiteiden säätämisessä sovelletaan määräajan päättymisestä alkaen yhteisön oikeutta. Kuten komissio on oikein todennut, luonnonvaroihin, joiden käyttöön jäsenvaltioiden kalastajilla on yhdenvertainen oikeus, tulee tästä lähtien soveltaa yhteisön oikeuden sääntöjä.

19 Oikeustilaa on tarkasteltava ottaen huomioon edellä esitetty periaate. Tilannetta luonnehtii se tosiseikka, ettei neuvosto ole ottanut käyttöön vaaditussa määräajassa liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrättyjä säilyttämistoimenpiteitä asiassa, jossa yhteisö on toimivaltainen.

20 Tässä yhteydessä on korostettava ensiksi, että koska toimivalta kyseisessä asiassa on täysimääräisesti ja lopullisesti siirretty yhteisölle, tällainen toimimattomuus ei missään tapauksessa ole voinut palauttaa jäsenvaltioille toimivaltaa ja vapautta yksipuolisiin toimenpiteisiin tällä alalla.

21 Edellä esitetystä seuraa, kuten Ranskan hallitus on todennut, että perustamissopimuksessa määrättyjen muotojen ja menettelyjen mukaisten neuvoston säännösten puuttuessa liittymisasiakirjan 102 artiklassa asetetun määräajan päättyessä voimassa olleet säilyttämistoimet pidetään voimassa sellaisina, kuin ne ovat olleet kyseisessä määräyksessä asetetun siirtymäajan päättyessä.

22 Esitettyä käsitystä ei kuitenkaan voida laajentaa niin pitkälle, että jäsenvaltioilta puuttuisi täysin mahdollisuudet muuttaa olemassa olevia säilyttämistoimenpiteitä merkityksellisten biologisten ja teknisten seikkojen muuttuessa. Kyseiset rajoitetut muutostoimenpiteet eivät saa johtaa jäsenvaltion käyttöön ottamaan uuteen säilyttämispolitiikkaan, koska toimivalta päättää tällaisesta politiikasta kuuluu vastedes yhteisön toimielimille.

23 Neuvoston toimimattomuudesta johtuvan tilanteen vuoksi kyseisiin toimenpiteisiin sovellettavat edellytykset on määritettävä ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat, hajanaisetkin oikeudelliset näkökohdat ja soveltaen lisäksi yhteisön perustana olevia rakenneperiaatteita. Kyseiset periaatteet edellyttävät, että yhteisön on kyettävä kaikissa olosuhteissa täyttämään tehtävänsä säilyttäen perustamissopimuksessa tavoitellun olennaisen tasapainotilan.

24 Tältä osin on todettava ensiksi, että asian tosiseikkojen tapahtumisaikaan komissio esitti liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrätyt ehdotukset, joten neuvostolla on ollut käytössään kaikkia säilyttämistoimenpiteitä koskeva luonnos. Vaikka neuvosto ei ole hyväksynyt ehdotuksia, se on kuitenkin vahvistanut edellä esitetyissä päätöksissä tietyt suuntaviivat, erityisesti 25.6.1979 tehdyssä päätöksessä, jota on sovellettu tosiseikkojen tapahtumisaikaan.

25 Kyseisissä pääasiallisesti väliaikaisissa päätöksissä hyväksytään komission ehdotukset suurimmista sallituista saaliista (TAC) kehyksenä kokonaispyyntiponnistukselle kyseisenä aikana. Niissä vahvistetaan lisäksi kyseisenä aikana voimassa olleet kalavarojen tekniset säilyttämis- ja valvontatoimenpiteet. Niissä näkyy näin ollen neuvoston aikomus vahvistaa komission ehdotusten merkitystä ja komission pyrkimystä estää voimassa olevien säilyttämistoimenpiteiden muuttaminen jäsenvaltioissa ilman tunnustettua tarvetta.

26 Voimassa olevien säilyttämistoimenpiteiden mahdollisen muuttamisen osalta edellä mainituissa päätöksissä viitataan Haagin päätöslauselman "menettelyihin ja perusteisiin". On muistettava, että kyseisessä päätöslauselmassa suljetaan periaatteessa pois jäsenvaltioiden yksipuoliset toimenpiteet ja yhteisön toimenpiteiden puuttuessa hyväksytään ainoastaan väliaikaisesti säädetyt, yhdenvertaisuuteen perustuvat toimenpiteet. Siinä korostetaan lisäksi, ettei kyseisistä toimenpiteistä voida päätellä yhteisön politiikan tulevaa suuntausta luonnonvarojen säilyttämisessä.

27 Ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista jäsenvaltion on hankittava komission hyväksyminen. Komission kanssa on neuvoteltava menettelyn kaikissa vaiheissa. On huomautettava, että alunperin liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrätyn siirtymäkauden aikana määritettyjä vaatimuksia on vastedes arvioitava uudenlaisessa tilanteessa, jolle on ominaista yhteisön yksinomainen toimivalta asiassa ja asiaa koskevien yhteisön oikeuden sääntöjen täysi vaikutus, jollei liittymisasiakirjan 100, 101 ja 103 artiklasta muuta johdu. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kysymys edellä mainittujen artiklojen soveltamisesta.

28 Perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden velvollisuutena on helpottaa yhteisön päämäärän toteuttamista ja pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Kyseisessä määräyksessä määrätään jäsenvaltioille erityisiä velvollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä ja pidättäytyä niistä tilanteessa, jossa komissio vastatakseen kiireellisiin säilyttämistarpeisiin on toimittanut neuvostolle ehdotuksia, joista muodostuu yhteisön yhteisen toiminnan lähtökohta, vaikka neuvosto ei olekaan hyväksynyt niitä.

29 Lisäksi on muistettava, että perustamissopimuksen 7 artiklan nojalla yhteisön kalastajilla on oltava yhdenvertainen pääsy jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville kalastusalueille, jollei edellä mainituista poikkeuksista muuta johdu. Ainoastaan neuvostolla on toimivalta määrittää kyseisen pääsyn yksityiskohtaiset säännöt perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja liittymisasiakirjan 102 artiklassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Edellä esitettyä oikeudellista tilannetta ei voida muuttaa jäsenvaltioiden yksipuolisin toimenpitein.

30 Koska kysymyksessä on yhteisön toimivaltaan kuuluva asiaryhmä, jonka osalta jäsenvaltio voi vastedes toimia ainoastaan yhteisen edun ajajana, jäsenvaltiot voivat neuvoston asianmukaisen toimen puuttuessa saattaa voimaan tilanteen mahdollisesti vaatimia väliaikaisia säilyttämistoimenpiteitä ainoastaan yhteistyössä komission kanssa sille 155 artiklassa ja tässä tapauksessa 25.6.1979 tehdyssä päätöksessä ja sen kanssa yhdensuuntaisissa päätöksissä annetun yleisen valvontatehtävän mukaisesti.

31 Näin ollen tilanteessa, jolle on ominaista neuvoston toimimattomuus ja liittymisasiakirjan 102 artiklassa määrätyn ajanjakson päättyessä voimassa olleiden säilyttämistoimenpiteiden säilyttäminen periaatteessa sellaisenaan voimassa, 25.6.1979 tehdystä päätöksestä ja sen kanssa yhdensuuntaisista päätöksistä sekä niistä vaatimuksista, jotka koskevat yhteisön yhteisen edun ja oman toimivallan loukkaamattomuuden suojaamista, johtuu paitsi se velvollisuus, että jäsenvaltioiden on neuvoteltava yksityiskohtaisesti komission kanssa ja haettava vilpittömästi komission hyväksymistä, myös jäsenvaltioiden velvollisuus pidättäytyä kansallisten säilyttämistoimenpiteiden toteuttamisesta vastoin komission mahdollisesti tekemiä huomautuksia tai varauksia tai sen mahdollisesti asettamia edellytyksiä.

32 Kyseinen jäsenvaltioiden ja komission välisen yhteistyön menettelytapa on vahvistettu laajalti noudatetussa käytännössä, koska komissio on esittänyt kantansa lukuisista kansallisista säilyttämistoimenpiteistä, joista useat jäsenvaltiot, joita asia on koskenut, ovat sille ilmoittaneet, ja tehnyt tarvittaessa varauksia tai asettanut edellytyksiä (ks. kyseisen ajanjakson osalta EYVL:n numeroissa 1978, C 154, s. 5; 1979, C 119, s. 5; 1980, C 133, s. 2 ja 1980, C 237, s. 2, julkaistuja tiedonantoja).

33 Oikeudenkäynnin kohteena olevaa kahta toimenpideryhmää on tarkasteltava ottaen huomioon näin määritelty oikeustila.

Komission riitauttamat lainsäädännölliset toimenpiteet

34 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa neuvotelleensa etukäteen komission riitauttamista viidestä lainsäädännöllisestä toimenpiteestä neuvoston päätösten ja Haagin päätöslauselmassa vahvistetun menettelyn mukaisesti. Näin ollen sitä ei voida moittia niiden voimaan saattamisesta ennen komission kannanoton hankkimista, koska komission itsensä antamista tiedoista käy ilmi, että suurimmasta osasta jäsenvaltioiden kyseisenä aikana toteuttamia toimenpiteitä on ilmoitettu vasta niiden voimaantulon jälkeen ja että etukäteen annetut hyväksymiset ovat olleet poikkeuksia.

35 Tältä osin on todettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen toteuttamat neuvottelut eivät ole olleet tyydyttäviä eikä niiden voida katsoa olleen neuvoston päätöksissä esitettyjen vaatimusten mukaisia. Vaikka komissiolle on ilmoitettu jo 21.3.1979 hallituksen aikeista, se on voinut tutustua suunniteltujen toimenpiteiden sanamuotoon vasta 19.6. Ottaen huomioon asian teknisyys on selvää, ettei kyseisellä toimintatavalla ole annettu komissiolle mahdollisuutta arvioida suunniteltujen säännösten kaikkia seurauksia ja harjoittaa asianmukaisesti sille perustamissopimuksen 155 artiklassa annettua valvontatehtävää.

36 On huomattava, että komissio on ilmoittanut varauksensa jo neuvottelumenettelyn alusta alkaen ja toistanut ne selvästi 22. ja 27.6. tutustuttuaan toimenpiteiden sanamuotoon ja ilmoittanut aikomuksestaan jättää ne hyväksymättä, siihen saakka kunnes yhteisymmärrys olisi saatu aikaan yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla. Koska Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei ole ottanut huomioon kyseisiä huomautuksia, vaan saattanut toimenpiteet voimaan 1.7.1979, komissio on aloittanut välittömästi 6.7.1979 annetulla tiedonannolla perustamissopimuksen 169 artiklassa määrätyn menettelyn.

37 Yhdistyneen kuningaskunnan väite siitä, että joissakin tapauksissa komissio olisi antanut jälkikäteen hyväksymisen jäsenvaltioiden jo voimaan saattamille toimenpiteille, ei muuta edellä esitettyä arviota. Itse asiassa on kiistatonta, että kaikissa tarkoitetuissa tapauksissa kyseiset toimenpiteet on lopulta hyväksytty, tarvittaessa sen jälkeen, kun jäsenvaltiot, joita asia on koskenut, ovat hyväksyneet komission asettamat edellytykset. Vaikka tiettyjen jäsenvaltioiden kyseisissä tapauksissa käyttämä menettelytapa ei ehkä vaikuta tyydyttävältä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrättyjen yhteistyövaatimusten kannalta, mainittuja tapauksia ei voida verrata riidanalaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteisiin, joista komissio on ilmaissut varauksensa jo neuvottelumenettelyn alussa ja joista se on säilyttänyt huomautuksensa muodollisesti voimassa.

38 Näin ollen Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltamallaan neuvottelumenettelyllä estänyt komissiota tarkastelemasta asianmukaisesti suunniteltuja toimenpiteitä ja koska se on saattanut voimaan kyseiset toimenpiteet komission huomautuksista huolimatta.

Irlanninmereen ja Mansaaren vesialueeseen sovellettavat toimenpiteet

39 Irlannin hallitus katsoo tämän osatekijän olevan erityisen tärkeä käsiteltävänä olevassa asiassa ja on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta selvittämään oikeudellisen tilanteen yhteisön oikeuden merkityksellisten sääntöjen soveltamisen osalta Mansaaren aluevesillä.

40 Yhteisöjen tuomioistuin on ilmoittanut jo 10.7.1980 antamassaan tuomiossa, ettei tältä osin ole tarpeen tarkastella Mansaaren valtiosääntöoikeudellista asemaa eikä kyseisen alueen suhteita yhteisöön, koska kyseisen säädöksen, Herring (Isle of Man) Licensing Order, No 1389, sanamuodosta käy jo ilmi, että Britannian hallitus on toteuttanut kyseisen toimenpiteen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön nojalla, joten Yhdistynyt kuningaskunta on yhteisössä täysimääräisesti vastuussa kyseisestä toimenpiteestä.

41 Riittää, kun todetaan, että komission nostaman kanteen kohteena olevan kalastusjärjestelmän oikeudelliset perustat ovat pysyneet vuonna 1979 samoina kuin ne, joita yhteisöjen tuomioistuin on jo tarkastellut 10.7.1980 antamassaan tuomiossa vuosien 1977 ja 1978 osalta. Vaikka asiakirja-aineistosta käy ilmi, että järjestelmästä on tehty jossain määrin vapaampi Irlannin kalastajien hyväksi, yhteisöjen tuomioistuimen on kuitenkin pidettävä voimassa mainitussa tuomiossa tekemänsä arviot, joiden mukaan Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella sovelletusta kalastuslisenssijärjestelmästä ei ole neuvoteltu lainkaan eikä siihen näin ollen ole saatu komission lupaa, kyseisen järjestelmän yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt on jätetty täysin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten harkintavaltaan ilman, että yhteisön toimielimillä, jäsenvaltioilla ja henkilöillä, joita asia koskee, on ollut mahdollisuutta saada oikeudellista varmuutta tosiasiallisesti sovelletusta järjestelmästä.

42 Sellaisenaan järjestelmä on rikkonut asiaa koskevaa, edellä esitettyä perussääntöä, koska siinä on estetty toisten jäsenvaltioiden kalastajien, erityisesti Irlannin kalastajien pääsy kalastusvyöhykkeille, joiden pitäisi olla heille avoimia yhdenvertaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajien kanssa.

43 Näin ollen on toistettava vuoden 1979 osalta jo 10.7.1980 annetussa tuomiossa todettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ja lisäksi todettava, että kyseisellä merialueella sovelletussa järjestelmässä saatetaan kyseenalaiseksi yksi tämän alan olennaisista periaatteista.

Oikeudenkäyntikulut

44 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska vastaaja on hävinnyt asian, se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1. Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska

a) se on saattanut voimaan 1.7.1979, ilman asianmukaisia etukäteen toteutettuja neuvotteluja ja komission huomautuksista huolimatta, seuraavat lainsäädännölliset toimenpiteet:

- The Fishing Nets (North-East Atlantic) (Variation) Order 1979, No 744

- The Immature Sea Fish Order 1979, No 741

- The Immature Nephrops Order 1979, No 742

- The Nephrops Tails (Restrictions on Landing) Order 1979, No 743

- The Sea Fish (Minimum Size) (Amendment) Order (Nothern Ireland) 1979, No 235;

b) pitänyt voimassa Irlanninmerellä ja Mansaaren vesialueella asetuksen Herring (Irish Sea) Licensing Order 1977, No 1388 nojalla ja asetuksen Herring (Isle of Man) Licensing Order 1977, No 1389 nojalla kalastuslisenssijärjestelmän ilman etukäteen toteutettuja neuvotteluja ja ilman komission lupaa. Kyseisen järjestelmän yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt on jätetty täysin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten harkintavaltaan, ilman että yhteisön toimielimillä, toisilla jäsenvaltioilla ja henkilöillä, joita asia koskee, on ollut mahdollisuutta saada oikeudellista varmuutta tosiasiallisesti sovelletusta järjestelmästä. Näin ollen kyseisen järjestelmän vaikutuksesta on estetty toisten jäsenvaltioiden kalastajien pääsy kalastusvyöhykkeille, joiden pitäisi olla heille avoimia yhdenvertaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajien kanssa.

2. Yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.