6.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/4

1.

Tammikuun 14 päivänä 2009 annettu asetus (EY) N:o 80/2009 korvaa tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2299/89. Yksi muutos asetukseen (ETY) N:o 2299/89 verrattuna on tietokonepohjaisen paikanvarausjärjestelmän ”emoliikenteenharjoittajan” määritelmä. Tällä huomautuksella pyritään selittämään markkinatoimijoille uuden määritelmän tarkoitusta ja antamaan käsitys siitä, kuinka komission yksiköt määrittävät lentoliikenteen harjoittajan tai rautatieliikenteen harjoittajan aseman suhteessa tähän määritelmään.

2.

Tämä selittävä huomautus ei rajoita perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista.

3.

Se ei myöskään rajoita sitä, kuinka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin mahdollisesti määrittelee emoliikenteenharjoittajan käsitteen.

4.

Emoliikenteenharjoittaja määritellään asetuksen (EY) N:o 80/2009 2 artiklassa, ja käsitettä selkeytetään myös ”määräysvallan” ja ”sijoitusosuuden” määritelmillä:

5.

Määritelmissä viitataan erilaisiin keinoihin, jotka antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisuvaltaa (po. ratkaisevaa vaikutusvaltaa) järjestelmätoimittajan liiketoimien hoitamisessa, ja korostetaan erityisesti sijoitusosuuden merkitystä. ”Määräysvallan” määritelmä kattaa tilanteet, joissa omistusoikeus antaa mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa järjestelmätoimittajassa. Käytännesäännöissä annetussa ”emoliikenteenharjoittajan” määritelmässä tähän kuitenkin lisätään nimenomainen viittaus sijoitusosuuteen järjestelmätoimittajassa, siihen liittyviin oikeuksiin tai edustukseen hallintoelimessä sekä ratkaisevaan vaikutusvaltaan, jonka sijoitusosuus voi antaa lentoliikenteen harjoittajalle tai rautatieliikenteen harjoittajalle järjestelmätoimittajan liiketoimien hoitamisessa.

6.

”Määräysvallan” ja ”ratkaisevan vaikutusvallan” käsitteet ovat keskeisiä emoliikenteenharjoittajan määritelmässä. Asetuksen (EY) N:o 80/2009 2 artiklassa annettu ”määräysvallan” määritelmä on sama kuin yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) (”EY:n sulautuma-asetus”) 3 artiklan 2 kohdassa annettu määritelmä. Tästä seuraa, että ”määräysvallan” ja ”ratkaisevan vaikutusvallan” käsitteet on tulkittava samalla tavalla kuin Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 95, 16. huhtikuuta 2008 julkaistussa toimivaltakysymyksiä koskevassa komission konsolidoidussa tiedonannossa ja erityisesti sen II.2 ja II.3 kohdassa. Seuraavassa tuodaan esiin tärkeimmät näkökohdat, joilla on merkitystä asetuksen (EY) N:o 80/2009 soveltamisessa.

7.

Määräysvallalla tarkoitetaan mahdollisuutta käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä. Ei ole välttämätöntä, että ratkaisevaa vaikutusvaltaa todella käytetään tai että sitä aiotaan käyttää. Mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa voidaan hankkia eri keinoin:

8.

Yksi lentoliikenteen harjoittaja tai rautatieliikenteen harjoittaja voi käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa järjestelmätoimittajassa. Voidaan erottaa kaksi yleistä tilannetta, joissa yrityksellä on yksinomainen määräysvalta. Ensinnäkin yksinomaista määräysvaltaa käyttävällä yrityksellä on valta tehdä toisen yrityksen strategiset kaupalliset päätökset. Tällainen valta saadaan yleensä hankkimalla äänioikeuksien enemmistö. Tässä yhteydessä ratkaiseva vaikutusvalta tarkoittaa valtaa päättää yritykselle strategisesti tärkeistä toimista. Toiseksi yksinomaisesta määräysvallasta on kyse myös silloin, kun ainoastaan yhdellä osakkaalla on mahdollisuus veto-oikeuttaan käyttämällä estää yrityksen strategiset päätökset, mutta tällä osakkaalla ei ole valtaa yksinään tehdä tällaisia päätöksiä (ns. negatiivinen yksinomainen määräysvalta). Tällaisessa tilanteessa ratkaiseva vaikutusvalta tarkoittaa valtaa estää strategisten päätösten tekeminen.

9.

Yksinomainen määräysvalta voidaan hankkia oikeudellisesti ja/tai tosiasiallisesti.

10.

Yksinomainen määräysvalta saadaan tavallisesti oikeudellisesti siten, että yritys hankkii jonkin toisen yrityksen äänioikeuksien enemmistön. Myös vähemmistöosakkuudessa voi olla kyse oikeudellisesti yksinomaisesta määräysvallasta tilanteissa, joissa osakkuuteen liittyy erityisiä oikeuksia (esim. valtuus nimittää yli puolet hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenistä).

11.

Vähemmistöosakkaalla voi olla myös tosiasiallinen yksinomainen määräysvalta. Tällaisesta tapauksesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun vähemmistöosakkaan osakkuuden, aiempien yhtiökokousten äänestyskäyttäytymisen ja muiden osakkaiden aseman perusteella vähemmistöosakkaalla on todennäköisesti vakaa ääntenenemmistö yhtiökokouksessa. Tämä riippuu muun muassa siitä, ovatko muut osuudet hajautuneet laajalle, onko osakkailla rakenteellisia tai taloudellisia siteitä toisiinsa ja onko muilla osakkailla strategisia intressejä yrityksessä. Näitä kriteerejä on arvioitava tapauskohtaisesti ja ottaen huomioon osakkaiden osallistumisen ennustettavissa olevat muutokset, joita järjestelmätoimittajan määräysvalta- ja omistusrakenteen muuttuminen voi tulevaisuudessa aiheuttaa.

12.

Useilla lentoliikenteen harjoittajilla ja/tai rautatieliikenteen harjoittajilla voi olla yhteisesti ratkaiseva vaikutusvalta järjestelmätoimittajassa.

13.

Tällaisen yhteisen määräysvallan selkein muoto on tapaus, jossa kaksi emoyhtiötä jakavat äänioikeuden järjestelmätoimittajassa yhtä suurin osuuksin. Vaikka emoyhtiöillä ei olisikaan yhtäläistä äänioikeutta tai edustusoikeutta hallintoelimissä tai vaikka emoyhtiöitä olisi useampi kuin kaksi, kysymys voi olla yhteisestä määräysvallasta. Tällaisesta tapauksesta on kysymys, jos vähemmistöosakkailla on ylimääräisiä oikeuksia, jotka antavat niille mahdollisuuden vastustaa yhteisyritykselle strategisesti ratkaisevia päätöksiä. Tällaiset veto-oikeudet voi olla kirjattu yhteisyrityksen yhtiöjärjestykseen tai ne voi olla vahvistettu emoyhtiöiden välisellä sopimuksella (esim. osakassopimus).

14.

Näiden veto-oikeuksien on liityttävä yritykselle strategisesti tärkeitä asioita koskeviin päätöksiin. Niiden on oltava laajempia kuin vähemmistöosakkaille yleensä annetut veto-oikeudet, joilla suojataan yhteisyrityksen vähemmistöosakkaiden taloudellisia etuja. Vähemmistöosakkaiden oikeuksien tavanomainen suojelu liittyy yhteisyrityksen keskeisiä piirteitä koskeviin päätöksiin, kuten yhtiöjärjestyksen muuttamista, pääoman korottamista tai alentamista tai selvitystilaa koskeviin päätöksiin.

15.

Sen sijaan veto-oikeudet, jotka johtavat määräysvaltaan, koskevat yleensä päätöksiä kysymyksistä, jotka liittyvät talousarvioon, liiketoimintasuunnitelmaan (mikäli siinä annetaan yksityiskohtaisempia tietoja kuin pelkkiä yleisiä selvityksiä yrityksen tavoitteista), suuriin investointeihin (mikäli investointien taso ei ole niin korkea, että veto-oikeus muistuttaa enemmänkin tavallista vähemmistöosakkaan etujen suojelua) tai ylemmän johdon nimittämiseen.

16.

Vaikka erityisiä veto-oikeuksia ei olisi, kaksi tai useampaa yritystä, joilla on vähemmistöosuus järjestelmätoimittajasta, voi saada yhteisen määräysvallan. Näin voi olla, jos vähemmistöosakkailla on yhteensä ääntenenemmistö ja ne toimivat yhdessä äänioikeuksia käyttäessään. Tämä voi perustua oikeudellisesti velvoittavaan sopimukseen tai se voidaan — poikkeuksellisesti — osoittaa tosiseikkojen perusteella, jos vähemmistöosakkailla on merkittävä yhteinen intressi.

17.

Vähemmistöomistuksen osalta on syytä korostaa, että käytännesääntöjen tarkoituksena on erottaa selvästi toisistaan pelkkä taloudellinen sijoitusosuus järjestelmätoimittajan pääomasta ja lentoliikenteen harjoittajan aktiivisempi osallistuminen järjestelmätoimittajan liiketoimintaan. Lentoliikenteen harjoittajan tai rautatieliikenteen harjoittajan merkittävä osallistuminen järjestelmätoimittajan päätöksentekoprosessiin voi houkutella sitä vaikuttamaan järjestelmätoimittajan liiketoimintapäätöksiin tavalla, joka vääristää lento- tai rautatiesektorin kilpailua. Tuotteiden jakelun suhteen se saattaa luoda ”emoliikenteenharjoittajalle” merkittävän houkuttimen syrjiä muita tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä oman järjestelmänsä eduksi.

18.

Tämä erottelu on tärkeä, kun järjestelmätoimittajan vähemmistöosakkaina on lentoliikenteen harjoittajia tai rautatieliikenteen harjoittajia. Jos tällainen sijoitusosuus antaa lentoliikenteen harjoittajalle tai rautatieliikenteen harjoittajalle oikeuksia, jotka ovat laajempia kuin vähemmistöosakkaille yleensä annetaan niiden taloudellisten etujen suojaamiseksi, tai jos lentoliikenteen harjoittaja tai rautatieliikenteen harjoittaja pystyy yksin tai yhdessä muiden osakkaiden kanssa vaikuttamaan järjestelmätoimittajan liiketoimintapäätöksiin, jotka koskevat muita osallistuvia liikenteenharjoittajia, sen olisi katsottava olevan emoliikenteenharjoittaja.

19.

Komissio voi tutkia käytännesääntöjen epäiltyjä rikkomisia joko kantelun perusteella tai omasta aloitteestaan. Tutkinta suoritetaan hyvän hallintokäytännön periaatteen mukaisesti. Kun epäillyt rikkomiset liittyvät järjestelmätoimittajan emoliikenteenharjoittajien velvollisuuksiin, komission tutkinnassa arvioidaan ensin sitä, onko asianomaista lentoliikenteen harjoittajaa tai rautatieliikenteen harjoittajaa pidettävä järjestelmätoimittajan emoliikenteenharjoittajana.

20.

Käytännesääntöjen 14 artiklassa komissiolle annetaan kaikki tarvittavat tutkintavaltuudet, joiden nojalla se voi pyytää tässä arvioinnissa tarvittavat tiedot. Komissio voi pyytää yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot, mukaan luettuna erityisten tarkastusten järjestäminen muun muassa 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvista seikoista. Mainitussa artiklassa asetetaan emoliikenteenharjoittajien velvollisuudet.

21.

Lisäksi 12 artiklan mukaan jokaisen järjestelmätoimittajan on toimitettava neljän vuoden välein riippumattoman tahon tarkastama selvitys omistusrakenteestaan ja hallintomallistaan. Komissio voi myös pyytää tällaista selvitystä milloin tahansa. Komissio voi siis 12 ja 14 artiklan nojalla kerätä kaikki tarvittavat tiedot, joiden pohjalta se voi arvioida lentoliikenteen harjoittajan tai rautatieliikenteen harjoittajan asemaa suhteessa emoliikenteenharjoittajan määritelmään.

22.

Yleensä arvioinnin pohjana on niiden asiakirjojen analysointi, joissa annetaan yksityiskohtaiset tiedot järjestelmätoimittajan omistus- ja määräysvaltarakenteesta. Näitä ovat muun muassa yhtiöjärjestys ja osakassopimukset. Komissio voi arvioida myös muita asiaan liittyviä asiakirjoja, kuten johtokunnan, hallintoneuvoston tai muiden hallintoelinten kokouspöytäkirjoja.

23.

Jos lentoliikenteen harjoittajan tai rautatieliikenteen harjoittajan todella katsotaan olevan emoliikenteenharjoittaja, komissio tutkii tämän emoliikenteenharjoittajan epäillyt käytännesääntöjen rikkomiset. Käytännesääntöjen 16 artiklassa vahvistetaan menettelyt ja taataan liikesalaisuuksien suoja, mikä parantaa komission mahdollisuuksia kerätä tarvittavat tiedot.

24.

Jos käytännesääntöjä on rikottu, komissio voi tehdä tarvittavan päätöksen sääntöjenvastaisuuden lopettamiseksi. Se voi myös määrätä sakkoja käytännesääntöjen rikkomisesta vastuussa olevalle yritykselle.