52008PC0640

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 13.10.2008

KOM(2008) 640 lopullinen

2008/0194 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

rajatylittävistä maksuista yhteisössä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(komission esittämä) {SEC(2008) 2598}{SEC(2008) 2599}

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tällä asetusehdotuksella korvataan rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2560/2001. Asetusehdotus on tulosta uudelleentarkastelusta, jota komissio on tehnyt vuodesta 2005. Asetusehdotuksen tavoitteena on mukauttaa asetus (EY) N:o 2560/2001 markkinoiden kehitykseen (yhtenäisen euromaksualueen käyttöönotto), lujittaa kuluttajansuojaa ja luoda asianmukainen oikeuskehys nykyaikaisen ja tehokkaan maksujärjestelmän kehittämiselle EU:ssa. Sen tavoitteena on myös mukauttaa asetuksen määritelmät ja sanamuoto maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY säännöksiin. Asetuksen (EY) N:o 2560/2001 uudelleentarkastelun yleistavoitteena on toteuttaa euromääräisten maksupalvelujen sisämarkkinat, joilla kilpailu on tehokasta ja joilla ei tehdä hallinnollista eroa rajatylittävien ja kansallisten maksujen välillä. Tällaiset sisämarkkinat merkitsisivät huomattavia säästöjä ja etuja koko Euroopan taloudelle. |

120 | Yleinen tausta Asetus (EY) N:o 2560/2001 tuli voimaan 31. joulukuuta 2001. Sitä sovelletaan tällä hetkellä tilisiirtoihin, automaateista tehtäviin käteisnostoihin ja sähköisiin maksuihin (mukaan luettuna korttimaksut), jotka ovat euromääräisiä ja joiden arvo on enintään 50 000 euroa. Asetuksella (EY) N:o 2560/2001 taataan, että kuluttajilta veloitetaan rajatylittävistä euromääräisistä maksuista samat kulut kuin vastaavista kansallisista euromääräisistä maksuista. Asetus (EY) N:o 2560/2001 on itse asiassa alentanut rajatylittävistä euromääräisistä maksutapahtumista veloitettavat palvelumaksut kansallisten palvelumaksujen tasolle ja kannustanut Euroopan maksupalvelualaa ottamaan käyttöön EU:n laajuisen maksuinfrastruktuurin, joka on yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) luomisen edellytys. Asetusta (EY) N:o 2560/2001 voidaan siksi pitää SEPAn käynnistäjänä. Asetuksen (EY) N:o 2560/2001 8 artiklassa komissiota pyydetään esittämään kertomus asetuksen soveltamisesta ja liittämään siihen tarvittaessa muutosehdotuksia. Komissio totesi 11. helmikuuta 2008 antamassaan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltamista koskevassa kertomuksessa (KOM(2008) 64), että asetukseen olisi tehtävä useita muutoksia uudelleentarkastelun aikana kartoitettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Nämä ongelmat ovat seuraavat: Yhdenmukaisten palvelumaksujen periaate ei koske suoraveloitusta. Ulottamalla tämä periaate koskemaan suoraveloitusta voitaisiin luoda tasapuoliset toimintaedellytykset eri maksuvälineille ja välttää asetuksen tavoitteiden vaarantuminen (tavoitteet vaarantuisivat, jos tätä periaatetta ei sovellettaisi kaikkiin rajatylittäviin sähköisiin maksuvälineisiin). Täytäntöönpanon valvontaongelmat. Nämä ongelmat johtuvat siitä, ettei ole nimetty kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojaelimiä, jotka käsittelisivät asetukseen liittyviä riitoja. Maksupalvelujen sisämarkkinoiden häiriöt. Nämä häiriöt johtuvat eroista velvoitteissa ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin ja epäselvyyksistä maksutaseraportointia koskevan artiklan soveltamisalassa. |

130 | Voimassa olevat aiemmat säännökset Koska ehdotetut muutokset muuttaisivat asetusta (EY) N:o 2560/2001 perustavanlaatuisesti, komissio esittää, että asetus kumotaan ja korvataan uudella asetuksella. Asetuksella (EY) N:o 2560/2001 ei nykymuodossaan voitaisi ratkaista edellä mainittuja ongelmia. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 2560/2001 määritelmät ja sanamuoto poikkeavat direktiivistä 2007/64/EY, mikä voisi heikentää oikeudellista johdonmukaisuutta. |

140 | Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Asetusehdotuksen tavoitteet ovat linjassa Euroopan unionin yleisen politiikan ja tavoitteiden kanssa. Ensinnäkin niillä parannetaan Euroopan maksupalvelumarkkinoiden toimintaa. Toisekseen niillä tuetaan laajasti muuta EU:n politiikkaa, erityisesti kuluttajapolitiikkaa (yhdenmukaistetaan ja alennetaan rajatylittävistä ja kansallisista maksuista veloitettavia palvelumaksuja, mikä hyödyttää kuluttajia) ja kilpailupolitiikkaa (luodaan kaikille markkinatoimijoille yhtäläiset velvollisuudet, oikeudet ja mahdollisuudet sekä helpotetaan maksupalvelujen rajatylittävää tarjontaa, mikä lisää kilpailua). Asetusehdotuksen tavoitteet ovat myös paremman sääntelyn ja hallinnollisen rasitteen vähentämisen periaatteiden mukaiset. Koska niillä helpotetaan liiketoimia EU:ssa, ne myös edistävät osaltaan Lissabonin strategian laajempia tavoitteita eli vauhdittavat talouskasvua ja luovat uusia työpaikkoja. |

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Intressitahojen kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Asetuksen (EY) N:o 2560/2001 vaikutuksista ja asiaan liittyvistä kysymyksistä käynnistettiin kysely kesäkuussa 2005. Kyselyyn osallistui kansallisia viranomaisia, rahoituslaitoksia, kauppayhdistyksiä ja kuluttajajärjestöjä kaikista EU:n jäsenvaltioista. Kyselyä seurasi julkinen kuuleminen (loka–joulukuu 2005) asetuksen (EY) N:o 2560/2001 sisällöstä ja siihen mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Komissio kävi säännöllisesti keskusteluja jäsenvaltioiden, Euroopan keskuspankin, rahoituslaitosten, kuluttajajärjestöjen sekä muiden yhteiskunnan ja talouselämän osapuolten kanssa. Komissio myös tiedotti säännöllisesti asioiden etenemisestä kahdelle pieniä maksuja käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle (maksujärjestelmien markkinaryhmä ja maksujärjestelmiä käsittelevä hallitusten asiantuntijaryhmä) ja kuuli niitä (erityisesti joulukuussa 2007, maaliskuussa ja kesäkuussa 2008). Maksutaseraportoinnista keskusteltiin (syyskuu 2007–tammikuu 2008) useissa eri yhteyksissä, muun muassa raha-, talous- ja maksutasetilastokomiteassa, Eurostatin maksutasetyöryhmässä sekä Euroopan keskuspankin perustamassa korkean tason yhteisessä työryhmässä, jonka aihealueena on maksutietojen käyttö maksutasetilastoinnissa. Maksutaseraportointi nousi esiin myös kahdenvälisissä keskusteluissa jäsenvaltioiden keskuspankkien ja maksupalvelualan edustajien (Euroopan maksuneuvosto) kanssa. EU:n 27 jäsenvaltion viranomaisille (maksutasetietojen keräämisestä vastaavat viranomaiset) lähetettiin maaliskuussa 2008 kyselylomake, jossa niitä pyydettiin pohtimaan vaikutuksia, joita maksutasetietoja koskevien ilmoitusvelvoitteiden muuttamisesta voisi aiheutua, esittämään tulevat suunnitelmansa tilastotietojen keräämiseksi ja arvioimaan, mitä kuluja muutoksista – jos ne olisi tarpeen toteuttaa – koituisi. |

212 | Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Kaikki sidosryhmät kannattivat laajalti sitä, että nimetään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, jotka käsittelevät asetukseen (EY) N:o 2560/2001 liittyviä riitoja. Jäsenvaltiot ja kuluttajajärjestöt pitivät tervetulleena ajatusta palvelumaksujen yhdenmukaisuusperiaatteen laajentamisesta suoraveloitukseen, mitä myös suurin osa maksupalvelualan edustajista kannatti. Pankit suhtautuivat myönteisesti komission aikomukseen käsitellä kysymystä maksuja koskevista velvoitteista ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin, mitä myös suurin osa jäsenvaltioista kannatti. Vain muutama jäsenvaltio suhtautui tähän varauksella. Näitä aiheita analysoidaan tarkemmin vaikutusten arvioinnissa. Sidosryhmien kanssa käydyt keskustelut sekä niiltä saadut vastaukset ja kirjalliset kannanotot muodostivat perustan analyysille, joka esitetään kahdessa komission asiakirjassa: Commission Staff Working Document on the impact of Regulation (EC) No 2560/2001 on bank charges for national payments (SEC(2006) 1783, joulukuu 2006) ja kertomus rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista annetun asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltamisesta (KOM(2008) 64, helmikuu 2008). Jälkimmäisessä asiakirjassa todetaan, että asetukseen (EY) N:o 2560/2001 olisi ehdotettava muutoksia kartoitettujen ongelmien ratkaisemiseksi. |

Asiantuntijatiedon käyttö |

229 | Ulkopuolista asiantuntemusta ei tarvittu. |

230 | Vaikutusten arviointi Komissio on tehnyt työohjelmassa mainitun vaikutusten arvioinnin. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kolmea keskeistä kysymystä, joita komissio pitää ongelmallisina helmikuussa 2008 antamassaan asetuksen soveltamista koskevassa kertomuksessa. Nämä keskeiset kysymykset ovat: tarve laajentaa asetuksen soveltamisala koskemaan suoraveloitusta, velvoitteet ilmoittaa tiedot rajatylittävistä maksutapahtumista maksutasetilastoihin ja tarve nimetä toimivaltaiset viranomaiset sekä tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, jotka käsittelevät asetukseen liittyviä asioita, myös kuluttajavalituksia. Suoraveloitusta koskevat vaihtoehdot ovat seuraavat: asetuksen soveltamisalaa ei uloteta koskemaan suoraveloitusta (vaihtoehto 1), kannustetaan alaa itsesäätelyyn ja/tai suositetaan, että jäsenvaltiot toteuttavat sääntelytoimenpiteitä (vaihtoehto 2), tai annetaan lainsäädäntöä asetuksen soveltamisalan laajentamiseksi (vaihtoehto 3). Vaihtoehdossa 3 kansallisesta ja rajatylittävästä suoraveloituksesta perittävät hinnat yhdenmukaistettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa, kuten arviointikertomuksen päätelmissä esitetään. Kuluttajilla olisi suoja mahdollista syrjivää rajatylittävän suoraveloituksen hinnoittelua vastaan. Eurooppalaiset yritykset hyötyisivät tästä vieläkin enemmän, sillä ne ovat myös maksunsaajia. Hinnoittelun yhdenmukaistamisen myötä kulut, joita yrityksiltä veloitetaan maksutapahtumista, pysyisivät samoina maksajan sijainnista riippumatta. Maksutaseraportointia koskevat vaihtoehdot ovat seuraavat: säilytetään voimassa oleva ilmoitusraja, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien ei tarvitse ilmoittaa sellaisia maksutapahtumia, joiden arvo on alle 12 500 euroa (vaihtoehto 1), otetaan SEPAn yhteydessä käyttöön vapaaehtoisia lisäpalveluja (Additional Optional Service – AOS), joiden avulla maksuista voitaisiin edelleenkin kerätä tilastotietoja (vaihtoehto 2), kannustetaan jäsenvaltioita toteuttamaan vapaaehtoisia mukautustoimia (vaihtoehto 3) tai ratkaistaan maksutaseraportointiin liittyvät ongelmat lainsäädäntötoimin (vaihtoehto 4) joko nostamalla ilmoitusraja 50 000 euroon (vaihtoehto 4 a), poistamalla maksupalveluntarjoajille asetetut maksuja koskevat maksutaseraportointivelvoitteet (vaihtoehto 4 b) tai ensin nostamalla ilmoitusraja 50 000 euroon ja tämän jälkeen poistamalla maksuja koskevat maksutaseraportointivelvoitteet viimeistään tammikuussa 2012 (vaihtoehto 4 c). Suositeltava toimenpide on vaihtoehto 4 c, jossa maksuista aiheutuvia kuluja voitaisiin alentaa mahdollisimman paljon ja jossa ei tehdä hallinnollista eroa kansallisten ja rajatylittävien maksujen välillä. Maksupalveluntarjoajien tasapuoliset kilpailuedellytykset toteutuisivat. Lisäksi rajatylittävien maksupalvelujen käyttö helpottuisi. Maksutasetietoja koskevien ilmoitusvelvoitteiden poistaminen tapahtuisi asteittain niin, että alkuvaiheessa ilmoitusrajaa nostettaisiin. Näin maksutasetietojen keräämisestä vastaavat viranomaiset voisivat vähitellen mukauttaa tietojenkeruumenetelmänsä muuttuneisiin vaatimuksiin, mikä minimoisi maksutasetilastojen laatuongelmat. Toimivaltaisia viranomaisia ja tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojaelimiä koskevat vaihtoehdot ovat seuraavat: ei nimetä toimivaltaisia viranomaisia ja tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojaelimiä (vaihtoehto 1) tai nimetään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, jotka käsittelevät asetukseen liittyviä kysymyksiä (vaihtoehto 2). Suositeltava toimenpide on vaihtoehto 2, jossa jäsenvaltioita pyydettäisiin nimeämään toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa asetuksen asianmukaisesta soveltamisesta kansallisella tasolla. Kuluttajien ja yritysten oikeudenkäyntikulut alenisivat ja maksuriitojen ratkaiseminen nopeutuisi välimies- tai sovittelumenettelyn ansiosta. |

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

305 | Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksella muutetaan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kaikkien voimassa olevien säännösten sanamuotoa. Lisäksi siinä esitetään seuraavaa: ulotetaan rajatylittävistä ja vastaavista kotimaisista maksuista veloitettavien yhdenmukaisten palvelumaksujen periaate koskemaan suoraveloitusta poistetaan viimeistään 1. tammikuuta 2012 maksupalveluntarjoajien velvoitteet ilmoittaa maksutasetiedot tilastoihin pyydetään jäsenvaltioita nimeämään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, jotka käsittelevät tehokkaasti tätä asetusehdotusta koskevia valituksia ja riitoja. |

310 | Oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 1 kohta. |

320 | Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: |

321 | Rajatylittävät euromääräiset maksut edellyttävät yhteisön laajuista lähestymistapaa, koska sovellettavien sääntöjen ja periaatteiden on oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille Euroopan maksupalvelumarkkinoiden sidosryhmille. Jäsenvaltioilla ei ole yhtä tehokkaita välineitä kuin yhteisöllä saavuttaa tällaiset tulokset. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ottaa käyttöön kahdenvälisiä sopimuksia, mutta niistä olisi ensin neuvoteltava kaikissa jäsenvaltioissa, mikä olisi aikaavievää, kallista ja vaikea toteuttaa. |

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: |

324 | Yhteisön toimilla voidaan taata säännösten täysimääräinen yhdenmukaistaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Erityisesti on poistettava jäsenvaltioissa vielä jäljellä olevat rajatylittävien maksujen esteet, kuten maksutasetietoja koskevat ilmoitusvelvoitteet. Perimmäinen tavoite eli rajatylittävien maksujen kulujen alentaminen voidaan parhaiten saavuttaa EU:n tasolla. |

325 | Sidosryhmät (erityisesti jäsenvaltiot ja maksupalveluala) ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että asianomaiset toimenpidetavoitteet voidaan tehokkaimmin saavuttaa yhteisön toimilla. |

327 | Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

331 | Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on ehdottoman tarpeen ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltiot voivat itse nimetä toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, tarvittaessa hyödyntäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltiot voivat itse valita, millä maksutasetietojen keruumenetelmällä ne haluavat korvata maksuja koskevan raportoinnin. |

332 | Ehdotuksella pyritään minimoimaan vaikutukset, joita muutoksilla on kansallisiin viranomaisiin, talouden toimijoihin ja kansalaisiin. Jäsenvaltiot voivat hyödyntää olemassa olevia hallintorakenteita ja -elimiä pitääkseen kulunsa alhaisina. Yhteiskunnalle koituvien tilastoraportointikulujen pitäisi alentua huomattavasti niissä jäsenvaltioissa, jotka korvaavat maksuja koskevan maksutaseraportoinnin uudella tietojenkeruumenetelmällä. Kotimaisesta ja rajatylittävästä suoraveloituksesta perittävien palvelumaksujen yhdenmukaistaminen ei saa lisätä sidosryhmien taloudellista eikä hallinnollista rasitetta. |

Sääntelytavan valinta |

341 | Ehdotettu sääntelytapa: asetus. |

342 | Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä: Ehdotuksella pyritään korvaamaan voimassa oleva asetus. Tästä syystä ja mahdollisimman täysimääräisen yhdenmukaistamisen saavuttamiseksi ilman, että kansallisia täytäntöönpanotoimia tarvitaan, on aiheellista käyttää sääntelytapana asetusta. |

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

409 | Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

5. LISÄTIEDOT |

510 | Yksinkertaistaminen |

511 | Ehdotuksella yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja yksityishenkilöiden hallintomenettelyjä. |

512 | Mukauttamalla asetusehdotuksen sanamuoto direktiivin 2007/64/EY sanamuotoon pyritään takaamaan oikeudellinen johdonmukaisuus ja lisäämään selkeyttä näiden kahden maksupalvelusäädöksen välillä, mikä myös yksinkertaistaa oikeudellista kehystä. |

514 | Maksuja koskevien maksutaseraportointivelvoitteiden poistamisen odotetaan vähentävän tämän asetusehdotuksen piiriin kuuluvien maksupalveluntarjoajien hallinnollista rasitetta 12 jäsenvaltiossa 300–400 miljoonalla eurolla vuosittain. Lisäksi vaikutusten arviointi ja tiedonantomenettelystä jo luopuneiden jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, että yhteiskunnalle koituvat raportointikulut vähenevät huomattavasti, kun käyttöön otetaan muita tilastotietojen keruumenetelmiä. Kun otetaan huomioon Euroopan komission laskelmat ja kaikki sovellettuun kustannusmalliin liittyvät oletukset ja varaukset, 12 jäsenvaltiossa yhteiskunnalle koituvat tilastoraportointikulut alenisivat vuosittain 600–800 miljoonasta eurosta 75–150 miljoonaan euroon. Yksittäisissä jäsenvaltioissa yhteiskunnalle koituvat raportointikulut alenisivat keskimäärin kolmas- tai neljäsosaan nykyisestä. |

520 | Voimassa olevan lainsäädännön kumoaminen Jos ehdotus hyväksytään, asetus (EY) N:o 2560/2001 kumotaan. |

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke |

531 | Ehdotus sisältää uudelleentarkastelulausekkeen. |

560 | Euroopan talousalue Ehdotettu säädös koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta. Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus Seuraavassa osoitetaan lyhyesti tämän ehdotuksen ja voimassa olevan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 väliset erot, millä pyritään helpottamaan päätöksentekoa. Määritelmien muuttamisen vuoksi kaikkien artiklojen sanamuotoa on muutettu. Niiden sisältö säilyy kuitenkin kutakuinkin samana, lukuun ottamatta kolmea suurta muutosta, jotka on mainittu edellä. 1 artikla (Kohde ja soveltamisala) perustuu asetuksen (EY) N:o 2560/2001 1 artiklaan. Lisäksi se sisältää maininnan asetuksen mahdollisesta soveltamisesta muihin valuuttoihin kuin euroon. 2 artiklalla (Määritelmät) ulotetaan rajatylittävien maksujen määritelmä koskemaan suoraveloitusta. Muut määritelmät on mukautettu direktiivissä 2007/64/EY käytettyihin määritelmiin. 3 artiklalla (Rajatylittävistä maksuista ja vastaavista kansallisista maksuista perittävät palvelumaksut) mukautetaan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 3 artikla uusiin määritelmiin. Maksupalveluntarjoajat nimenomaisesti velvoitetaan kaikissa tapauksissa määrittelemään, mikä on vastaava kotimainen maksu. 4 artiklalla (Toimenpiteet maksujen automatisoinnin helpottamiseksi) muutetaan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 5 artiklaa ja otetaan samalla huomioon nykyisen ehdotuksen laajennettu soveltamisala. 5 artikla (Maksutasetietoja koskevat ilmoitusvelvoitteet) korvaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 6 artiklan. Siinä otetaan käyttöön määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden on poistettava maksuja koskevat maksutaseraportointivelvoitteet. 6, 7 ja 8 artikla (Toimivaltaiset viranomaiset, Valitusmenettelyt ja Tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojamenettelyt) ovat uusia. Niissä jäsenvaltiot velvoitetaan nimeämään toimivaltaiset viranomaiset, ottamaan käyttöön valitusmenettelyt ja perustamaan tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, millä varmistetaan asetuksen noudattaminen. Niissä myös edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoa näistä järjestelyistä. 9 artikla (Yhteistyö) on uusi. Siinä säädetään toimivaltaisten viranomaisten ja tuomioistuimen ulkopuolisten oikeussuojaelinten välisestä yhteistyöstä rajatylittävien riitojen ratkaisemisessa. 10 artikla (Seuraamukset) korvaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 7 artiklan. Siinä muun muassa pyydetään jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle yksityiskohtaiset tiedot seuraamuksista. 11 artikla (Asetuksen soveltaminen muihin valuuttoihin kuin euroon) korvaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 9 artiklan toisen kohdan. Se myös sisältää saavutettujen etujen suojalausekkeen, joka koskee jäsenvaltioita, jotka ovat jo soveltaneet asetusta valuuttaansa. 12 artikla (Uudelleentarkastelulauseke) korvaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 8 artiklassa olevan samankaltaisen lausekkeen. 13 artikla (Kumoaminen) on uusi. Se kumoaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001. 14 artikla (Voimaantulo) korvaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 9 artiklan ensimmäisen kohdan. |

E-14363 |

2008/0194 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

rajatylittävistä maksuista yhteisössä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[1],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[2],

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon[3],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[4],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Jotta sisämarkkinat toimisivat asianmukaisesti ja rajatylittävä kauppa helpottuisi yhteisössä, on aiheellista, että rajatylittävistä euromääräisistä maksuista peritään sama palvelumaksu kuin vastaavista kansallisista maksuista. Tämä periaate sisältyy rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista 19 päivänä joulukuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2560/2001[5], jota sovelletaan sellaisiin rajatylittäviin euromääräisiin ja Ruotsin kruunun määräisiin maksuihin, joiden arvo on enintään 50 000 euroa.

(2) Komissio vahvistaa rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista annetun asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltamisesta 11 päivänä helmikuuta 2008 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan kertomuksessa[6], että asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltaminen on tosiasiassa tuonut rajatylittävistä euromääräisistä maksutapahtumista perittävät palvelumaksut alas kansallisten palvelumaksujen tasolle ja kannustanut Euroopan maksupalvelualaa toteuttamaan tarvittavat toimet yhteisön laajuisen maksuinfrastruktuurin luomiseksi.

(3) Kertomuksessa tarkastellaan asetuksen (EY) N:o 2560/2001 täytäntöönpanossa ilmenneitä käytännön ongelmia. Siinä todetaan, että asetukseen olisi tehtävä useita muutoksia, jotta uudelleentarkastelun aikana kartoitetut ongelmat voidaan ratkaista. Nämä ongelmat ovat: tilastotietoja koskevien ilmoitusvelvoitteiden eroista johtuvat maksupalvelujen sisämarkkinoiden häiriöt, nimettyjen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten puuttumisesta johtuvat asetuksen (EY) N:o 2560/2001 täytäntöönpanon valvontaan liittyvät ongelmat, asetukseen liittyviä riitoja käsittelevien tuomioistuimen ulkopuolisten oikeussuojaelinten puuttuminen ja se, ettei suoraveloitus kuulu asetuksen soveltamisalaan.

(4) Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY[7] säädetään nykyaikaisesta oikeudellisesta kehyksestä yhteisön laajuisen maksupalvelujen yhtenäismarkkinoiden luomiseksi. On suositeltavaa mukauttaa asiaa koskevia asetuksen (EY) N:o 2560/2001 säännöksiä, erityisesti määritelmiä, jotta voidaan varmistaa oikeudellinen johdonmukaisuus näiden molempien säädösten välillä.

(5) Asetus (EY) N:o 2560/2001 kattaa rajatylittävät tilisiirrot ja rajatylittävät sähköiset maksutapahtumat. Se kattaa myös rajatylittävät sekit, mutta ainoastaan avoimuustarkoituksissa. On suositeltavaa laajentaa asetuksen soveltamisalaa, jotta voidaan saavuttaa direktiivin 2007/64/EY tavoite eli mahdollistaa rajatylittävä suoraveloitus. Yhdenmukaisten palvelumaksujen periaatetta ei kuitenkaan edelleenkään ole suositeltavaa soveltaa pääasiassa tai yksinomaan paperimuotoisiin maksuvälineisiin, kuten sekkeihin, sillä niiden luonteen vuoksi niitä ei voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin sähköisiä maksuvälineitä.

(6) Koska maksupalvelumarkkinoiden pirstoutuminen olisi estettävä, on aiheellista soveltaa yhdenmukaisten palvelumaksujen periaatetta. Kutakin rajatylittävän maksutapahtuman luokkaa varten olisi siksi määritettävä kansallinen maksu, joka on samanlainen tai hyvin samankaltainen rajatylittävän maksun kanssa erityisesti sen käynnistämiskanavan, nopeuden ja automaatioasteen suhteen.

(7) On tärkeää helpottaa maksupalveluntarjoajien toteuttamia rajatylittäviä maksuja. Tässä yhteydessä olisi edistettävä standardointia ja erityisesti kansainvälisen tilinumeron (IBAN) ja pankkitunnuksen (BIC) käyttöä. Siksi on aiheellista tarjota maksupalveluiden käyttäjille riittävästi tietoa IBAN-tilinumerosta ja BIC-tunnuksesta.

(8) Erot, joita on yksinomaan rajatylittäviin maksutapahtumiin sovellettavissa velvoitteissa ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin, estävät yhdennettyjen maksupalvelumarkkinoiden kehittymistä varsinkin yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA). On suositeltavaa, että nämä pankkien välittämiä maksuja koskevat ilmoitusvelvoitteet poistetaan asteittain SEPAn yhteydessä ja että jäsenvaltioille annetaan tarpeeksi aikaa ottaa käyttöön muita maksutasetietojen keruumenetelmiä. Jotta voidaan taata jatkuva, täsmällinen ja tehokas maksutasetilastojen tarjonta, on myös suositeltavaa varmistaa, että eri maksuvälineistä voidaan edelleen kerätä helposti saatavilla olevia maksutietoja, joita ovat muun muassa IBAN-tilinumero, BIC-tunnus ja maksutapahtuman summa, tai perustavanlaatuisia yhdisteltyjä maksutietoja, edellyttäen ettei tietojenkeruu aiheuta häiriöitä automaattiselle maksujenkäsittelylle ja että se voidaan täysin automatisoida.

(9) Sen varmistamiseksi, että oikeussuojamenettelyitä voidaan käyttää tapauksissa, joissa tätä asetusta sovelletaan väärin, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat menettelyt valitusten ja vetoomusten jättämiseksi sekä kaikkien maksupalvelunkäyttäjän ja maksupalveluntarjoajan välisten riitojen ratkaisemiseksi. On myös tärkeää, että nimetään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet, tarvittaessa hyödyntäen olemassa olevia menettelyitä.

(10) On olennaisen tärkeää varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojaelimet tekevät yhteisössä aktiivista yhteistyötä, jotta tähän asetukseen liittyvät rajatylittävät riidat voidaan ratkaista saumattomasti ja hyvissä ajoin.

(11) On tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta.

(12) Ulottamalla tämän asetuksen soveltamisala koskemaan myös muita valuuttoja kuin euroa saataisiin selkeitä etuja, mikä ilmenisi erityisesti asetuksen kattamien maksujen lukumäärän kasvuna. Olisi otettava käyttöön ilmoitusmenettely, jotta jäsenvaltiot, joiden valuutta on muu kuin euro, voivat ulottaa tämän asetuksen soveltamisalan koskemaan rajatylittäviä maksuja, jotka suoritetaan niiden kansallisessa valuutassa. Olisi kuitenkin varmistettava, että maiden, jotka jo ovat noudattaneet tätä menettelyä, ei tarvitse jättää uutta ilmoitusta.

(13) On suositeltavaa, että komissio esittää kertomuksen IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen käytöstä maksujen helpottamiseksi yhteisössä. On myös aiheellista, että komissio esittää kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

(14) Oikeusvarmuuden ja oikeudellisen selkeyden syistä asetus (EY) N:o 2560/2001 olisi kumottava.

(15) On aiheellista, että tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2009, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen ja direktiivin 2007/64/EY välinen oikeudellinen johdonmukaisuus, erityisesti maksupalveluja koskevien ehtojen ja tietovaatimusten avoimuuden suhteen sekä maksupalvelujen tarjontaa ja käyttöä koskevien oikeuksien ja velvoitteiden suhteen.

(16) Ehdotetun toiminnan tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan mittakaavasyistä tai toiminnan vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään rajatylittävistä maksuista yhteisössä sen varmistamiseksi, että niistä peritään samat palvelumaksut kuin kansallisista saman valuutan määräisistä maksuista.

2. Tätä asetusta sovelletaan rajatylittäviin euromääräisiin ja 11 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden valuutan määräisiin maksuihin, joiden arvo on enintään 50 000 euroa.

3. Tätä asetusta ei sovelleta maksupalveluntarjoajien omaan lukuun suorittamiin maksuihin.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1. ’rajatylittävillä maksuilla’ sähköisiä maksutapahtumia, jotka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka jotka on käynnistetty maksunsaajan kautta ja jotka suoritetaan jäsenvaltiossa sijaitsevan maksupalveluntarjoajan tai sen sivukonttorin kautta rahasumman asettamiseksi maksunsaajan saataville tämän toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maksupalveluntarjoajan tai sen sivukonttorin kautta;

2. ’maksuvälineellä’ henkilökohtaista välinettä ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja maksupalveluntarjoaja ovat keskenään sopineet ja joiden avulla maksupalvelunkäyttäjä käynnistää maksutapahtuman;

3. ’maksajalla’ joko luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutoimeksiannon;

4. ’maksunsaajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

5. ’maksupalveluntarjoajalla’ kaikkia direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä sekä mainitun direktiivin 26 artiklassa tarkoitettuja luonnollisia ja oikeushenkilöitä;

6. ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

7. ’maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;

8. ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

9. ’palvelumaksuilla’ kaikkia maksuja, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä ja jotka liittyvät suoraan tai välillisesti maksutapahtumaan.

3 artikla Rajatylittävistä maksuista ja vastaavista kansallisista maksuista perittävät palvelumaksut

1. Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa rajatylittävistä maksuista, on oltava samat kuin ne palvelumaksut, jotka kyseinen maksupalveluntarjoaja veloittaa vastaavista samanarvoisista maksuista rajatylittävän maksun alkuperäjäsenvaltiossa.

2. Sen arvioimiseksi, onko rajatylittävästä maksusta veloitettava palvelumaksu 1 kohdan mukainen, maksupalveluntarjoajan on määritettävä, mikä on vastaava kotimainen maksu.

4 artikla Toimenpiteet maksujen automatisoinnin helpottamiseksi

1. Maksupalveluntarjoajan on tapauksen mukaan ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle tämän kansainvälinen tilinumero (IBAN) ja oma pankkitunnuksensa (BIC).

Lisäksi maksupalveluntarjoajan on tapauksen mukaan mainittava maksupalvelunkäyttäjän tiliotteessa tai sen liitteessä tämän IBAN-tilinumero ja oma BIC-tunnuksensa.

2. Maksutapahtuman luonteesta riippuen maksajan on käynnistämiensä tapahtumien yhteydessä ilmoitettava maksupalveluntarjoajalleen tämän pyynnöstä maksunsaajan IBAN-tilinumero ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajan BIC-tunnus.

3. Maksutapahtuman luonteesta riippuen maksunsaajan on käynnistämiensä tapahtumien yhteydessä ilmoitettava maksupalveluntarjoajalleen tämän pyynnöstä maksajan IBAN-tilinumero ja maksajan maksupalveluntarjoajan BIC-tunnus.

4. Maksutapahtuman luonteesta riippuen tavaran- tai palveluntoimittajan, joka hyväksyy tämän asetuksen kattamia maksuja, on kunkin yhteisössä tapahtuvan tavaroiden ja palvelujen laskutuksen yhteydessä ilmoitettava asiakkailleen IBAN-tilinumeronsa ja maksupalveluntarjoajansa BIC-tunnus.

5 artikla Maksutasetietoja koskevat ilmoitusvelvoitteet

1. Jäsenvaltioiden on poistettava viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 maksupalveluntarjoajille asetetut maksuja koskevat kansalliset velvoitteet ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin maksuista, joiden arvo on enintään 50 000 euroa.

2. Jäsenvaltioiden on poistettava viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 kaikki maksupalveluntarjoajille asetetut maksuja koskevat kansalliset velvoitteet ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin.

3. Sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 2 kohtaa, jäsenvaltiot voivat edelleen kerätä yhdisteltyjä tietoja tai muita helposti saatavilla olevia tietoja, edellyttäen että seuraavat ehdot täyttyvät:

10. tietojenkeruulla ei ole vaikutuksia maksupalveluntarjoajien toteuttamaan automaattiseen maksujenkäsittelyyn;

11. maksupalveluntarjoajat voivat automatisoida tietojenkeruun kokonaan.

6 artikla Toimivaltaiset viranomaiset

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, jotka vastaavat tämän asetuksen säännösten noudattamisen varmistamisesta.

Jäsenvaltioiden on annettava nämä toimivaltaiset viranomaiset komissiolle tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on myös ilmoitettava komissiolle viipymättä näihin viranomaisiin myöhemmin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

7 artikla Valitusmenettelyt

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyt, joiden avulla maksupalvelunkäyttäjät ja muut, joita asia koskee, voivat jättää toimivaltaisille viranomaisille valituksia tapauksista, joissa maksupalveluntarjoajien epäillään rikkoneen tätä asetusta.

2. Jos tarpeen ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta viedä asia tuomioistuimeen kansallisten prosessioikeudellisten säännösten mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on valituksen tekijälle toimittamassaan vastauksessa tiedotettava tälle 8 artiklan mukaisista tuomioistuimen ulkopuolisista valitus- ja oikeussuojamenettelyistä.

8 artikla Tuomioistuimen ulkopuoliset oikeussuojamenettelyt

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuimen ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt, tarvittaessa käyttäen olemassa olevia elimiä, jotta tästä asetuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat maksupalvelunkäyttäjien ja maksupalveluntarjoajien väliset riidat voidaan ratkaista.

2. Jäsenvaltioiden on annettava nämä elimet komissiolle tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näihin elimiin myöhemmin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

9 artikla Rajatylittävä yhteistyö

1. Edellä 6 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja 8 artiklassa tarkoitettujen tuomioistuimen ulkopuolisten oikeussuojaelinten on tehtävä aktiivista yhteistyötä rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi.

10 artikla Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset säännökset komissiolle viimeistään … [ 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ] ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

11 artikla Asetuksen soveltaminen muihin valuuttoihin kuin euroon

1. Jäsenvaltioiden, joiden valuutta on muu kuin euro ja jotka haluavat laajentaa tämän asetuksen soveltamisalan koskemaan valuuttaansa, on ilmoitettava tästä komissiolle. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Laajentaminen tulee voimaan 14 päivän kuluttua ilmoituksen julkaisemisesta.

2. Jäsenvaltioiden, jotka tämän asetuksen voimaantulopäivänä ovat jo noudattaneet asetuksen (EY) N:o 2560/2001 9 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä, ei tarvitse jättää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta.

12 artikla Uudelleentarkastelulauseke

1. Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan keskuspankille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 kertomuksen IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen käytöstä maksujen automatisoinnin yhteydessä ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia.

2. Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan keskuspankille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia.

13 artikla Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2560/2001.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

14 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 13.

[6] KOM(2008) 64 lopullinen.

[7] EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.