32001L0097

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/97/EY,

annettu 4 päivänä joulukuuta 2001,

rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3), ja ottavat huomioon sovittelukomitean 18 päivänä syyskuuta 2001 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Direktiivi 91/308/ETY(4), jäljempänä "direktiivi", joka on tärkeimpiä kansainvälisiä välineitä rahanpesun torjunnassa, olisi saatettava ajan tasalle komission päätelmien sekä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden esittämien toiveiden mukaisesti. Näin direktiivi vastaisi tämän alan parasta kansainvälistä käytäntöä ja lisäksi asettaisi edelleenkin korkeatasoiset vaatimukset rahoitusalan ja muiden rahanpesulle alttiiden toimintojen suojaamiseksi rikoksen tuottaman hyödyn haitallisilta vaikutuksilta.

(2) Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen julkisen moraalin suojelemiseksi, sekä varotoimenpiteitä muun muassa rahoitusjärjestelmän vakauden ja koskemattomuuden turvaamiseksi. Näillä toimenpiteillä ei tulisi asettaa rajoituksia, jotka eivät ole tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(3) Direktiivissä ei todeta selvästi, minkä jäsenvaltion viranomaisille niiden luotto- ja rahoituslaitosten sivuliikkeiden, joiden pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, olisi ilmoitettava epäilyttävistä liiketoimista, eikä sitä, minkä jäsenvaltion viranomaisten tehtävänä on valvoa, että tällaiset sivuliikkeet noudattavat direktiiviä. Sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa sivukonttori sijaitsee, olisi ilmoitettava epäilyttävistä liiketoimista, ja näiden viranomaisten on täytettävä edellä mainitut velvollisuudet.

(4) Tästä vastuun jakamisesta olisi säädettävä selvästi direktiivissä muuttamalla "luottolaitoksen" ja "rahoituslaitoksen" määritelmää.

(5) Euroopan parlamentti on ilmaissut huolensa siitä, että valuutanvaihtotoimistojen ja valuutansiirtotoimistojen toiminta ovat alttiita rahanpesulle. Tällaisen toiminnan tulisi jo kuulua direktiivin soveltamisalaan. Epävarmuuden poistamiseksi tältä osin direktiivissä olisi selvästi vahvistettava, että tällainen toiminta kuuluu sen soveltamisalaan.

(6) Sen varmistamiseksi, että rahoitusala kuuluisi mahdollisimman kattavasti direktiivin soveltamisalaan, olisi myös selvennettävä, että direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/22/ETY(5) tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten toimintaan.

(7) Direktiivillä jäsenvaltiot velvoitetaan vain torjumaan huumausainerikosten tuottaman hyödyn pesua. Viime vuosina rahanpesun määritelmää on pyritty laajentamaan siten, että se kattaa laajemman joukon esirikoksia tai rahanpesun taustalla olevia rikoksia, mikä käy ilmi esimerkiksi rahanpesun torjuntaa johtavan rahoitusalan kansainvälisen rahanpesutyöryhmän (Financial Action Task Force, FATF) 40 suosituksen tarkistuksesta vuonna 1996.

(8) Esirikosten joukon laajentaminen helpottaa epäilyttävien liiketoimien ilmoittamista ja tämän alan kansainvälistä yhteistyötä. Siksi direktiivi olisi saatettava tältä osin ajan tasalle.

(9) Rahanpesua, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä, takavarikoimista ja menetetyksi tuomitsemista koskevassa yhteisessä toiminnassa 98/699/YOS 3 päivältä joulukuuta 1998(6), jäsenvaltiot sitoutuivat tekemään kaikista yhteisessä toiminnassa määritellyistä törkeistä rikoksista rahanpesun kriminalisoinnin edellyttämiä esirikoksia.

(10) Etenkin järjestäytyneen rikollisuuden torjunta liittyy läheisesti rahanpesun estämiseen. Näin ollen esirikoksia koskevaa luetteloa olisi mukautettava tämän mukaisesti.

(11) Direktiivissä säädetään velvoitteista, jotka koskevat erityisesti ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista. Olisi tarkoituksenmukaisempaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan korkean tason työryhmän toimintasuunnitelman(7) hengen mukaista, että direktiivissä säädettyä rahanpesukieltoa laajennettaisiin.

(12) Neuvosto hyväksyi 21 päivänä joulukuuta 1998 yhteisen toiminnan 98/733/YOS(8), jolla rikollisjärjestöön kuuluminen kriminalisoitiin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tämä yhteinen toiminta heijastaa jäsenvaltioiden yhteistä näkemystä tällä alalla tarvittavan yhteisen lähestymistavan tarpeesta.

(13) Kuten direktiivissä edellytetään, jokaisessa jäsenvaltiossa rahoitusala ja erityisesti luottolaitokset tekevät ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista. On osoittautunut, että rahoitusalan valvonnan tiukentuminen on pakottanut rahan pesijät etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä rikoksen tuottaman hyödyn alkuperän salaamiseksi.

(14) Rahanpesu on suuntautumassa yhä enemmän rahoitusalan ulkopuoliseen liiketoimintaan. Tämän vahvistavat myös rahoitusalan rahanpesutyöryhmän rahanpesun tekniikoista ja toimintatavoista tekemät tutkimukset.

(15) Direktiivin velvoitteet, jotka koskevat asiakkaan henkilöllisyyden todentamista, rekisterien ylläpitoa ja epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista, olisi ulotettava koskemaan rajoitettua joukkoa toimintoja ja ammatteja, joiden on osoitettu olevan alttiita rahanpesulle.

(16) Direktiivin säännöksiä olisi sovellettava jäsenvaltioiden määrittelemiin notaareihin ja itsenäisiin lakimiesammattien harjoittajiin heidän hoitaessaan rahoitus- tai yritystoimintaan liittyviä liiketoimia, mukaan luettuna veroneuvonta, joihin liittyy suurin riski siitä, että mainittujen lakimiesammattien harjoittajien palveluja käytetään väärin rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseksi.

(17) Jos oikeudellisesti tunnustetun ja valvotun itsenäisen lakimiesammatin harjoittajat, kuten lakimiehet, jotka antavat lainopillista neuvontaa, selvittävät asiakkaan oikeudellista asemaa tai edustavat asiakasta oikeudenkäynneissä, ei olisi asianmukaista, että nämä lakimiesammatin harjoittajat tämän direktiivin mukaan velvoitettaisiin tämän toiminnan osalta ilmoittamaan rahanpesua koskevista epäilyksistään. Ne tiedot, jotka on saatu ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen taikka selvitettäessä asiakkaalle hänen oikeudellista asemaansa, on jätettävä ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Näin ollen lainopillinen neuvonta kuuluu edelleen salassapitovelvollisuuden piiriin, jollei oikeudellinen avustaja ole osallisena rahanpesutoiminnassa, jollei lainopillista neuvontaa ole annettu rahanpesutarkoituksiin tai jollei lakimies tiedä, että hänen asiakkaansa hakee lainopillista neuvontaa rahanpesutarkoituksiin.

(18) Kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ammattien harjoittajien tarjoamia suoraan verrattavissa olevia palveluja on kohdeltava samalla tavoin. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrättyjen oikeuksien turvaamiseksi eivät sellaiset tiedot, jotka tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat, jotka joissakin jäsenvaltioissa voivat puolustaa tai edustaa asiakasta oikeuskäsittelyssä tai selvittää asiakkaan oikeudellista asemaa, saavat näitä tehtäviä suorittaessaan, saisi kuulua direktiivin mukaisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin.

(19) Direktiivissä viitataan toisaalta "rahanpesun vastustamisesta vastuussa oleviin viranomaisiin", joille epäilyttävistä liiketoimista on ilmoitettava, ja toisaalta viranomaisiin, joilla lain tai asetuksen nojalla on valtuudet valvoa kaikkien sellaisten laitosten tai henkilöiden toimintaa, joihin sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä ("toimivaltaiset viranomaiset"). Lähtökohtana on, että direktiivillä ei velvoiteta jäsenvaltioita perustamaan tällaisia "toimivaltaisia viranomaisia", jos niitä ei ole olemassa, ja että asianajajaliitot ja itsenäisten ammattien harjoittajien muut itsesääntelyelimet eivät sisälly "toimivaltaisten viranomaisten" määritelmään.

(20) Jotta notaarien ja itsenäisten lakimiesammattien harjoittajien velvollisuus asiakkaitaan koskevaan vaitioloon otettaisiin asianmukaisesti huomioon, jäsenvaltioiden olisi saatava nimetä asianajajaliitto tai muu itsenäisten ammattien harjoittajien itsesääntelyelin elimeksi, joille näiden ammattien harjoittajat voivat toimittaa ilmoitukset mahdollisista rahanpesutapauksista. Jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä tällaisten ilmoitusten käsittelyä ja niiden toimittamista mahdollisesti edelleen "rahanpesun vastustamisesta vastuussa oleville viranomaisille" koskevat säännöt, sekä yleensä asianajajaliittojen tai ammatillisten elinten ja näiden viranomaisten välisen asianmukaiset yhteistyön muodot,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 91/308/ETY seuraavasti:

1) Korvataan 1 artikla seuraavasti: " 1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

A) 'luottolaitoksella' direktiivin 2000/12/EY(9) 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, mukaan lukien kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut sellaisten luottolaitosten yhteisössä sijaitsevat sivukonttorit, joiden kotipaikka on yhteisön alueella tai sen ulkopuolella;

B) 'rahoituslaitoksella'

1) yritystä, joka ei ole luottolaitos ja jonka pääasiallisena toimintana on yhden tai useamman direktiivin 2000/12/EY liitteessä I olevan luettelon 2-12 ja 14 kohtaan sisältyvän toiminnan harjoittaminen. Näihin sisältyy valuutanvaihtotoimistojen ja valuutansiirtotoimistojen toiminta;

2) vakuutusyritystä, joka on saanut toimiluvan direktiivin 79/267/ETY(10) mukaisesti, siltä osin kuin se harjoittaa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;

3) direktiivin 93/22/ETY(11) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä;

4) yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka pitää osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan.

Tämä rahoituslaitoksen määritelmä kattaa sellaisten rahoituslaitosten yhteisön alueella sijaitsevat sivukonttorit, joiden kotipaikat ovat yhteisön alueella tai sen ulkopuolella;

C) 'rahanpesulla' seuraavaa toimintaa, jos sitä harjoitetaan tahallisesti:

- varojen muuntaminen tai siirtäminen tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan, tarkoituksena salata tai peittää niiden laiton alkuperä tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään toimintansa oikeudellisia seuraamuksia;

- varojen todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, niitä koskevien määräämistoimien, liikkeiden taikka niiden todellisen omistajan tai niitä koskevien oikeuksien salaaminen tai peittely tietoisena siitä, että kyseiset varat on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan;

- varojen hankkiminen, hallussa pitäminen tai käyttö tietoisena niiden vastaanottohetkellä siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan;

- osallisuus edellä olevissa luetelmakohdissa tarkoitettuihin toimiin tai yhteenliittyminen niitä varten taikka niitä koskeva yritys, avunanto, yllytys, suosiminen ja neuvominen.

Tietoisuus, tahallisuus tai tarkoitus, jota mainittujen toimien tunnusmerkistössä edellytetään, on voitava todeta objektiivisten tosiasiallisten olosuhteiden perusteella.

Rahanpesu on kyseessä myös silloin, kun rahanpesun kohteena olevat varat ovat saaneet alkunsa toisen jäsenvaltion alueella tai yhteisön ulkopuolisessa maassa suoritetuista toimista;

D) 'varoilla' kaikenlaista varallisuutta kuten esineitä tai aineettomia oikeuksia, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä sellaisia oikeudellisia todistuksia tai asiakirjoja, jotka ovat osoituksena tällaisten varojen omistuksesta tai osuudesta niihin;

E) 'rikollisella toiminnalla' kaikenlaista rikollista osallistumista vakavan rikoksen tekoon.

Vakavia rikoksia ovat ainakin:

- Wienin yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdassa määritellyt rikokset;

- yhteisen toiminnan 98/733/YOS(12) 1 artiklassa määritelty rikollisjärjestöjen toiminta;

- Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen(13) 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklassa tarkoitetut petokset, ainakin törkeät petokset;

- lahjonta;

- rikokset, jotka voivat tuottaa huomattavaa hyötyä ja joista voi jäsenvaltion rikoslain mukaan seurata ankara vankeusrangaistus.

Jäsenvaltioiden on viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2004 muutettava tässä luetelmakohdassa säädettyä määritelmää sen mukauttamiseksi yhteisessä toiminnassa 98/699/YOS olevaan vakavien rikosten määritelmään. Neuvosto kehottaa komissiota viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2004 esittämään ehdotuksen direktiiviksi tämän direktiivin muuttamiseksi tältä osin.

Jäsenvaltiot voivat määritellä muunkin teon tässä direktiivissä tarkoitetuksi rikolliseksi toiminnaksi;

F) 'toimivaltaisella viranomaisella' kansallisia viranomaisia, joilla lain tai asetuksen nojalla on valtuudet valvoa laitosten tai henkilöiden toimintaa, joihin tätä direktiiviä sovelletaan."

2) Lisätään artikla seuraavasti: " 2 a artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita sovelletaan seuraaviin laitoksiin:

1) edellä 1 artiklan A alakohdassa määritellyt luottolaitokset;

2) edellä 1 artiklan B alakohdassa määritellyt rahoituslaitokset;

ja seuraaviin oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin näiden harjoittaessa ammattitoimintaa:

3) tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat;

4) kiinteistönvälittäjät;

5) notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat silloin, kun nämä:

a) joko osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen:

i) kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostaminen ja myynti;

ii) asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitaminen;

iii) pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaaminen tai hoitaminen;

iv) yhtiöiden perustamiseksi, johtamiseksi tai yritysten hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestely;

v) säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustaminen, johtaminen tai niiden toiminnasta vastaaminen;

b) tai toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun liiketoimissa tai kiinteistökaupoissa;

6) arvokkaiden tavaroiden, kuten jalokivien tai jalometallien taikka taide-esineiden välittäjät, ja huutokaupanpitäjät, silloin, kun maksu suoritetaan käteisenä ja rahamäärä on vähintään 15000 euroa;

7) kasinot."

3) Korvataan direktiivin 3 artikla seuraavasti: " 3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, vaativat asiakkaitaan todistamaan henkilöllisyytensä asianmukaisella asiakirjalla, kun ne aloittavat liikesuhteen, ja, laitosten kyseessä ollessa, erityisesti kun avataan tili tai säästötili taikka tarjotaan säilytyspalveluja.

2. Vaatimus henkilöllisyyden todistamisesta koskee myös muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja asiakkaita silloin, kun heidän kanssaan suoritettujen liiketoimien kohteena oleva rahamäärä on vähintään 15000 euroa riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa tai useina erillisinä, ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevina toimina. Jos rahamäärä ei ole tiedossa ajankohtana, jona liiketoimeen ryhdytään, kyseisen laitoksen tai henkilön on todettava henkilöllisyys heti saatuaan rahamäärän tietoonsa ja todettuaan, että vähimmäismäärä on saavutettu.

3. Poiketen siitä, mitä edellisissä kohdissa säädetään, vaatimus henkilöllisyyden todistamisesta ei koske vakuutussopimuksia, joita henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/96/ETY(14) tarkoitetut vakuutusyritykset tekevät tuon direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yhteydessä, jos kausittaisen vakuutusmaksun tai kausittaisten vakuutusmaksujen vuotuinen määrä ei ole enempää kuin 1000 euroa tai jos yhdellä kertaa suoritettavan vakuutusmaksun määrä ei ole enempää kuin 2500 euroa. Jos kausittaisen vakuutusmaksun tai kausittaisten vakuutusmaksujen vuotuista määrää korotetaan siten, että ne ylittävät 1000 euron vähimmäismäärän, vaaditaan henkilöllisyyden todistamista.

4. Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilöllisyyden todistaminen ei ole pakollista sellaisten vakuutussopimusten osalta, jotka liittyvät työsopimukseen tai vakuutetun ammattiin perustuviin eläkejärjestelyihin, edellyttäen, että näihin sopimuksiin ei liity takaisinostolauseketta ja että niitä ei voida käyttää lainan vakuutena.

5. Poiketen siitä, mitä edellisissä kohdissa säädetään, kaikkia kasinon asiakkaita on vaadittava todistamaan henkilöllisyytensä kun he ostavat tai myyvät pelimerkkejä vähintään 1000 euron arvosta.

6. Valtion valvonnassa olevien kasinojen katsotaan noudattavan kuitenkin tämän direktiivin henkilöllisyyden toteamisvaatimusta, jos ne rekisteröivät ja toteavat asiakkaansa henkilöllisyyden tämän saapuessa kasinolle vaihdettavien pelimerkkien määrästä riippumatta.

7. Jos on epäilyksiä siitä, toimivatko edellisissä kohdissa tarkoitetut asiakkaat omaan lukuunsa, tai kun on varmaa, että he eivät toimi omaan lukuunsa, laitosten ja henkilöiden, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet saadakseen tiedon niiden henkilöiden todellisesta henkilöllisyydestä, joiden puolesta kyseiset asiakkaat toimivat.

8. Laitosten ja henkilöiden, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, on myös suoritettava tällainen henkilöllisyyden toteaminen aina epäiltäessä rahanpesua, vaikka liiketoimen kohteena oleva rahamäärä jää säädettyjä vähimmäismääriä pienemmäksi.

9. Tässä artiklassa säädetty vaatimus henkilöllisyyden todistamisesta ei koske laitoksia ja henkilöitä, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, jos asiakas on tässä direktiivissä tarkoitettu luotto- tai rahoituslaitos tai sellaisessa kolmannessa maassa sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos, jonka edellyttämät vaatimukset vastaavat asianomaisten jäsenvaltioiden mielestä tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.

10. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvät vaatimukset henkilöllisyyden todistamisesta täyttyvät, kun todetaan, että liiketoimeen liittyvä maksu veloitetaan tililtä, joka on 1 kohdan vaatimusten mukaisesti avattu asiakkaan nimiin tässä direktiivissä tarkoitetussa luottolaitoksessa.

11. Jäsenvaltioiden on aina huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, toteuttavat asianmukaisia erityistoimenpiteitä, joilla voidaan pienentää rahanpesun riskiä, joka kasvaa, kun ryhdytään liikesuhteeseen tai liiketoimiin sellaisen asiakkaan kanssa, joka ei ole ollut fyysisesti läsnä henkilöllisyyden todistamista varten ('non-face to face operations'). Näillä toimenpiteillä on varmistettava, että asiakkaan henkilöllisyys tulee todetuksi, esimerkiksi vaatimalla kirjallisia lisätodisteita tai lisätoimenpiteitä toimitettujen asiakirjojen tarkastamiseksi ja varmentamiseksi tai sellaisen laitoksen antamia vahvistavia todistuksia, johon tätä direktiiviä sovelletaan, taikka vaatimalla, että ensimmäinen liiketoimeen liittyvä maksusuoritus maksetaan tilille, joka on avattu asiakkaan nimiin sellaisessa luottolaitoksessa, johon tätä direktiiviä sovelletaan. Sisäistä valvontaa koskevissa menettelyissä, joista säädetään 11 artiklan 1 kohdassa, on otettava erityisesti huomioon kyseiset toimenpiteet."

4) Korvataan direktiivin 4, 5, 8 ja 10 artiklassa käytetty ilmaisu "luotto- ja rahoituslaitokset" ilmaisulla "laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan".

5) Korvataan 6 artikla seuraavasti: " 6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, sekä niiden johtajat ja työntekijät ovat varauksettomasti yhteistyössä rahanpesun vastustamisesta vastuussa olevien viranomaisten kanssa

a) ilmoittamalla näille viranomaisille oma-aloitteisesti kaikista seikoista, jotka saattavat viitata rahanpesuun;

b) toimittamalla näille viranomaisille niiden pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava sen jäsenvaltion, jossa tiedot toimittava laitos tai henkilö sijaitsee, niille viranomaisille, jotka ovat vastuussa rahanpesun vastustamisesta. Nämä tiedot toimittaa tavallisesti laitoksen ja henkilöiden 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti nimeämä henkilö tai nimeämät henkilöt.

3. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen notaarien ja itsenäisten lakimiesammattien harjoittajien osalta nimetä kyseisen ammattiryhmän asianmukaisen itsesääntelyelimen siksi viranomaiseksi, jolle 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut seikat on ilmoitettava, ja jäsenvaltioiden on tällöin vahvistettava tämän elimen ja rahanpesun vastustamisesta vastuussa olevien viranomaisten väliset sopivat yhteistyömuodot.

Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia notaareihin, itsenäisiin lakimiesammatin harjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin kirjanpitäjiin ja veroneuvojiin niiden tietojen osalta, joita nämä ovat saaneet joltakin asiakkaaltaan tai jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaalleen tämän oikeudellista asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen mukaan luettuna oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä saadaanko tai hankitaanko tällaiset tiedot ennen tällaista käsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen."

6) Korvataan 7 artikla seuraavasti: " 7 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, eivät toteuta liiketoimia, joiden ne tietävät tai epäilevät liittyvän rahanpesuun, ennen kuin ne ovat ilmoittaneet asiasta 6 artiklassa tarkoitetuille viranomaisille. Nämä viranomaiset voivat kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti antaa määräyksen olla toteuttamatta liiketointa. Jos tällaisen liiketoimen epäillään liittyvän rahanpesuun ja jos sen toteuttamatta jättäminen tällä tavoin on mahdotonta tai todennäköisesti vaikeuttaisi yrityksiä jäljittää epäillyn rahanpesujärjestelyn edunsaajia, kyseisten laitosten ja henkilöiden on ilmoitettava viranomaisille asiasta välittömästi liiketoimen jälkeen."

7) 8 artiklan nykyisestä tekstistä tulee kyseisen artiklan 1 kohta ja lisätään kohta seuraavasti: "2. Jäsenvaltiot eivät tämän direktiivin nojalla ole velvollisia soveltamaan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta 6 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin ammatteihin."

8) Korvataan 9 artikla seuraavasti: " 9 artikla

Laitoksen tai henkilön, johon tätä direktiiviä sovelletaan, tai sellaisen laitoksen tai henkilön työntekijän tai johtajan vilpittömässä mielessä rahanpesun vastustamisesta vastuussa oleville viranomaisille tekemä ilmoitus 6 ja 7 artiklassa tarkoitetuista tiedoista ei merkitse sopimukseen eikä lakiin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvan, tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomista, eikä laitosta tai henkilöä taikka näiden johtajia tai työntekijöitä voida asettaa minkäänlaiseen vastuuseen tällä perusteella."

9) Lisätään 10 artiklaan kohta seuraavasti: "Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että lainsäädännön nojalla toimivaltaiset pörssi-, valuutta- ja rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelimet ilmoittavat rahanpesun vastustamisesta vastuussa oleville viranomaisille selville saamansa tiedot, jotka voivat olla todisteena rahanpesusta."

10) Korvataan 11 artikla seuraavasti: " 11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan,

a) ottavat käyttöön riittävät sisäiset tarkastus- ja tiedonantomenettelyt rahanpesuun liittyvien järjestelyjen estämiseksi ja ehkäisemiseksi;

b) toteuttavat aiheelliset toimenpiteet tiedottaakseen tämän direktiivin säännöksistä työntekijöilleen. Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä se, että asianomaiset työntekijät osallistuvat erityisiin koulutusohjelmiin, jotka auttavat heitä tunnistamaan rahanpesuun mahdollisesti liittyviä järjestelyjä sekä että heitä opastetaan, miten tällaisissa tapauksissa on toimittava.

Jos 2 a artiklan 3-7 kohdan soveltamisalaan kuuluva luonnollinen henkilö harjoittaa ammattitoimintaansa oikeushenkilön työntekijänä, tämän artiklan velvoitteita sovelletaan kyseiseen oikeushenkilöön eikä kyseiseen luonnolliseen henkilöön.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että laitoksilla ja henkilöillä, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, on käytettävissään ajantasaista tietoa rahanpesijöiden menetelmistä sekä seikoista, joiden avulla epäilyttävät rahansiirrot voidaan tunnistaa."

11) Korvataan 12 artiklassa ilmaisu "1 artiklassa tarkoitetut luotto- ja rahoituslaitokset" ilmaisulla "2 a artiklassa tarkoitetut laitokset ja henkilöt".

2 artikla

Kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta komissio tarkastelee direktiivin 91/308/ETY 17 artiklassa säädetyn kertomuksen yhteydessä yksityiskohtaisesti 1 artiklan E alakohdan viidennen luetelmakohdan täytäntöönpanoa, lakimiehiin ja muihin itsenäisiin lakimiesammatin harjoittajiin sovellettavaa erityismenettelyä, asiakkaiden henkilöllisyyden toteamista niiden liiketoimien yhteydessä, joita suoritettaessa asiakas ei ole henkilökohtaisesti läsnä, sekä mahdollisia vaikutuksia sähköiseen kaupankäyntiin.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 4 päivänä joulukuuta 2001.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

N. Fontaine

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. Reynders

(1) EYVL C 177 E, 27.6.2000, s. 14.

(2) EYVL C 75, 15.3.2000, s. 22.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 5. heinäkuuta 2000 (EYVL C 121, 24.4.2001, s. 133), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 30. marraskuuta 2000 (EYVL C 36, 2.2.2001, s. 24), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 5. huhtikuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin päätös, tehty 13. marraskuuta 2001 ja neuvoston päätös, tehty 19. marraskuuta 2001.

(4) EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77.

(5) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/9/EY (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

(6) EYVL L 333, 9.12.1998, s. 1.

(7) EYVL C 251, 15.8.1997, s. 1.

(8) EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

(9) EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/28/EY (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 37).

(10) EYVL L 63, 13.3.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

(11) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/9/EY (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

(12) EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

(13) EYVL C 316, 27.11.1995, s. 48.

(14) EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

Komission lausuma

Komissio toistaa sitoutuneensa vuoden 2001 työohjelmassaan esittämään tämän vuoden loppuun mennessä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi, jonka tarkoituksena on luoda jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välinen yhteistyömekanismi yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta (ml. alv-petokset ja rahanpesu). Tämä sitoumus on vahvistettu komission 15. toukokuuta 2001 antamassa tiedonannossa vuosien 2001-2003 toimintasuunnitelmasta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi ja petosten torjumiseksi(1).

(1) KOM(2001) 254 lopullinen: ks. kohtaa 2.2.1.