16. Mahdollisuuksien mukaan on vältettävä viittauksia muihin säädöksiin.Viittauksissa on aina ilmoitettava täsmällisesti säädös tai säännös, johon viitataan. Samoin on vältettävä ristikkäisiä viittauksia (viittaaminen säädökseen tai artiklaan, jossa viitataan lähtösäännökseen) ja viittausketjuja (viittaaminen säännökseen, jossa viitataan johonkin toiseen säännökseen).
Sisäiset ja ulkoiset viittaukset
Sisäisellä viittauksella tarkoitetaan viittausta johonkin toiseen saman säädöksen säännökseen. Ulkoisella viittauksella tarkoitetaan viittausta joko johonkin toiseen yhteisön säädökseen tai muuhun oikeuslähteeseen.
Esimerkki sisäisestä viittauksesta:
Esimerkki ulkoisesta viittauksesta:
Sekä sisäisten että ulkoisten viittausten on oltava riittävän täsmällisiä, jotta lukijan on helppo löytää säädös, johon viitataan.
Ulkoiset viittaukset vaativat erittäin suurta huolellisuutta. On varmistettava, että säädös, johon viitataan, on riittävän selkeä ja helposti yleisön saatavilla.
Viittausperiaatteet
Viittausta olisi käytettävä ainoastaan, jos
- on mahdollista yksinkertaistaa tekstiä toistamatta viitatun säännöksen sisältöä,
- viittaus ei vaikeuta säännöksen ymmärrettävyyttä, ja
- säädös, johon viitataan, on julkaistu tai se on yleisesti saatavilla.
Myös avoimuusperiaatteen vuoksi viittauksia olisi käytettävä kohtuullisesti. On suotavaa, että säädös voidaan lukea ja ymmärtää ilman toisten säädösten apua. Tekstin luettavuus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että johdetussa oikeudessa toistetaan primaarioikeuden määräyksiä (katso 12.2 kohta).
Ennen viittauksen tekemistä olisi harkittava niitä seurauksia, joita tulevaisuudessa voi olla, jos viitattua säädöstä myöhemmin muutetaan.
Ymmärrettävyys
Viittaus olisi laadittava siten, että keskeinen sisältö säännöksestä, johon viitataan, voidaan ymmärtää lukematta kyseistä säännöstä.
Selkeys
Olisi täsmennettävä, mihin säännöksen asiakohtiin ja oikeusvaikutuksiin halutaan viitata.
Olisi vältettävä viittaamasta toiseen säännökseen siten, että se vain merkitään sulkeisiin.
Sama koskee analogista soveltamista varten tehtyjä viittauksia. On parempi ilmoittaa, mitä viittaus koskee, tai olla kokonaan viittaamatta.
Viittaukset, joissa käytetään sanontaa ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta”, eivät usein ole selkeitä. Säädös, jossa viittaus tehdään, ja säädös, johon viitataan, voivat olla keskenään ristiriidassa. Tällaisen viittauksen voi yleensä jättää tekemättä rajaamalla soveltamisalan paremmin. On myös tarpeetonta viitata tällä sanonnalla ylemmän tason säännöksiin, joita joka tapauksessa sovelletaan.
Viitatun säädöksen maininta
Kun on viitattava toiseen säädökseen, sen nimi mainitaan joko täydellisenä julkaisutietoineen tai lyhennettynä. Lyhennettyä muotoa käytetään, jos viittaus on säädöksen nimessä tai jos säädökseen on jo aikaisemmin viitattu.
Kun säädöksen nimessä mainitaan toisen säädöksen nimi:
- jälkimmäisestä jätetään pois säädöksen antaneen toimielimen nimi, jos se on molemmissa säädöksissä sama;
- myös päiväys jätetään pois, jollei kyseessä ole julkaisematon säädös (jolla ei sen vuoksi ole virallista järjestysnumeroa eikä julkaisunumeroa);
- ei mainita EUVL:ää, jossa viittauksen kohteena oleva säädös on julkaistu;
- ei myöskään mainita säädöksiä, joilla sitä on mahdollisesti muutettu.
Viitatun säädöksen nimeä ei tarvitse esittää kokonaisuudessaan, vaan se voidaan esittää lyhennetyssä muodossa, johon on tiivistetty säädöksen kohde.
Viitteissä nimi mainitaan kokonaisuudessaan. Julkaistuista direktiiveistä tai päätöksistä mainitaan julkaisunumero. Nimeä seuraa suluissa yläindeksissä arabialainen numero merkkinä alaviitteestä, jossa ilmoitetaan EUVL, missä säädös on julkaistu. Perustamissopimusten ja muiden yleisesti tunnettujen säädösten (esimerkiksi liittymisasiakirjat, Lomén AKT–EY-yleissopimus) yhteydessä tällaista alaviitettä ei kuitenkaan käytetä.
Jos säädöstä, johon viitataan (asetus, direktiivi, päätös), on muutettu, alaviitteeseen lisätään maininta: ”[säädös], sellaisena kuin se on muutettuna…”. Jos muutoksia on ollut useita, lisätään ”[säädös], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna…”. Kun viimeisin muutos mainitaan, lukijan on mahdollista selvittää sitä edeltävät muutokset, joita ei ole mainittu. Muutossäädöksestä mainitaan numero ja toimielin, jos se on eri kuin muutetun säädöksen antanut toimielin. Päiväystä ja nimeä ei koskaan mainita. Viittaus Euroopan unionin viralliseen lehteen esitetään suluissa.
Kun
johdanto-osan kappaleissa viitataan säädökseen ensimmäisen kerran, käytetään säädöksen täydellistä nimeä. Tästä voidaan poiketa, jos tekstin ymmärrettävyys ei siitä kärsi. Muutossäädöksiin viitataan samalla tavalla kuin esitetään 16.10.2 kohdassa.
Artiklaosassa olisi käytettävä viittauksia muihin säädöksiin ainoastaan, kun se on välttämätöntä. Lukijan on voitava ymmärtää artiklaosa sellaisenaan, ilman että hänen olisi katsottava muita säädöksiä. Huomattava on myös, että viitatun säädöksen kumoaminen tai muuttaminen voi aiheuttaa ongelmia.
Hyvään lainsäädäntötekniikkaan kuuluu mainita johdanto-osan kappaleissa kaikki säädökset, joihin säädöksessä viitataan. Niistä mainitaan julkaisutiedot EUVL:ssä ja viimeisin muutos, sen jälkeen artikloissa kyseisiin säädöksiin voidaan viitata mainitsemalla ainoastaan niiden numero.
Koska artiklaosan viittaukset ovat yleensä dynaamisia (katso 16.13–16.16 kohta), muutossäädöksiä ei mainita.
Staattiset viittaukset
Staattisella viittauksella tarkoitetaan viittausta tiettyyn tekstiin ja sen sisältöön tiettynä ajankohtana ilmoittamalla säädöksen nimi ja lähde mainiten mahdollinen säädös sen muuttamisesta
Jos säännöstä, johon viitataan, muutetaan tai se kumotaan, on tarvittaessa muutettava myös sitä säännöstä, jossa tähän viitataan.
Staattiset viittaukset ovat yhteisön oikeuteen kuuluvien säädösten artiklaosassa poikkeuksellisia. Sen sijaan viittaukset muihin kuin yhteisön säädöksiin ovat periaatteessa staattisia.
Dynaamiset viittaukset
Dynaamisella viittauksella tarkoitetaan viittausta, joka kohdistuu aina säännökseen siinä muodossa kuin se on mahdollisesti muutettuna.
Yhteisön oikeuteen kuuluvien säädösten artiklaosan viittaukset ovat yleensä dynaamisia.
Dynaamiset viittaukset voivat kuitenkin olla ongelmallisia normatiivisen säädöksen määrittämisen kannalta, koska säännöksellä, jossa viittaus tehdään, ei ole ennalta määriteltyä sisältöä, vaan sisältö muuttuu, jos viittauksen kohteena olevaa säännöstä myöhemmin muutetaan.
Viittauksen mukauttaminen
Viittausta voi joutua mukauttamaan:
- jos teksti, johon viitataan, on poistettu tai korvattu uudella;
- kun kyseessä on staattinen viittaus ja säännöstä, johon viitataan, on muutettu;
- jos viittauksen kohteena olevaan säännökseen tehdyt muutokset eivät vaikuta toivotulla tavalla säännökseen, jossa siihen viitataan.
Uudessa tekstissä mukauttamiseen riittää yksinkertainen vastaavuuslauseke.
Tarvittaessa voi olla suositeltavaa esittää liitteessä vastaavuustaulukko.
Viittausten mukauttaminen sanallisesti ei ole suositeltavaa.
Ristikkäisellä viittauksella tarkoitetaan viittausta säännökseen, jossa puolestaan viitataan lähtösäännökseen. Tällaisia viittauksia on vältettävä.
Viittausketjut
Viittausketju syntyy, kun viitataan toiseen säännökseen, jossa puolestaan viitataan kolmanteen säännökseen ja niin edelleen. Yhteisön säädösten ymmärrettävyyden vuoksi tällaisia viittausketjuja on vältettävä.
|
